Reijo Tossavainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kaikin puolin järkevää, että marjat, sienet ja muut luonnonvaraiset keräilytuotteet otetaan luonnosta tehokkaasti ja oikea-aikaisesti talteen. Nykyisin kuitenkin etenkin runsaan sadon kesinä suurin osa marja- ja sienisadosta jää keräämättömänä soille ja metsiin. Nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen tarkoituksena on antaa maanomistajille ensisijainen oikeus oman maansa marjojen ja sienien hyödyntämiseen koko maassa.

Lapissa marjanpoimintaa säätelee jo nyt laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa. Laki on ollut jo kauan voimassa ja on edelleen tarpeellinen. Ilman tätä lakia toimeentulolisän saaminen arvokkaasta uusiutuvasta luonnonvarasta hillasta olisi käynyt paikalliselle väestölle ja maanomistajille paikoin jopa mahdottomaksi.

Sanottu vanha laki rajoittuu Lapin lääniin ja on muutenkin sovellettavuudeltaan rajoitteinen. Sen täydennykseksi on siksi nykyoloissa perusteltua säätää uusi laki, joka on alueellisesti kattava ja samalla yhtäältä suojaa maanomistajan omistusoikeutta ja toisaalta mahdollistaa sen, että laajamittainenkin marjastus ja sienestys on sallittua maanomistajan niin halutessa tai pysytellessä passiivisena.

Uusi laki on käynyt tarpeelliseksi viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen ammattimaisen ja yritysvetoisen marjanpoiminnan aiheuttamista lieveilmiöistä johtuen. Ongelmia paikallisen väestön kannalta on esiintynyt erityisesti silloin, kun jopa Thaimaasta saakka tuotetut ammattikerääjät on ohjattu usein jopa satapäisenä, lähellä toisiaan kulkevana joukkona aivan asumusten lähituntumaan. Asumisen häiriintymisen lisäksi ongelmana on, että paikalliselle väestölle ja maanomistajille ei jää heidän keräilynsä jälkeen mitään kerättävää.

Periaatteessa luonnonvarojen, kuten marjojen ja sienien, ensisijainen hyödyntämisoikeus tulisi olla maanomistajilla ja vasta toissijaisesti muilla paikallisilla asukkailla sekä sienien ja marjojen keräämisbisnestä pyörittävillä yrityksillä ja niiden palkkaamilla vieraspaikkakuntalaisilla tai ulkomaalaisilla työntekijöillä.

Maanomistajan etusija voidaan nykyoloissa perustaa perustuslain 15 §:n säätämään omaisuudensuojaan ja perustuslain 10 §:n säätämään kotirauhan suojaan. Niin sanottu jokamiehenoikeus on kyllä vuosisatainen perinne, ja sillä olikin menneiden vuosisatojen köyhässä agraariyhteiskunnassa sosiaalipoliittinen oikeutuksensa. Jokamiehenoikeuksista ei kuitenkaan ole koskaan ollut säännöstä perustuslaissamme, eikä edes tavallisessa lainsäädännössä ole siitä yleisluontoista säännöstä, vaan vain hajanaisia normeja joissakin eri alojen laeissa.

Tällainen laissa tarkemmin sääntelemätön jokamiehenoikeus on vuosisatoja sitten kehittynyt ja muokkautunut silloisissa täysin toisenlaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Viime vuosina on kuitenkin jouduttu tekemisiin aivan uudenlaisen suurimuotoisen organisoidun poimintabisneksen kanssa. Olosuhteiden näin täydellisen muutoksen tulee näkyä myös lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Käytännössä homma hoituisi niin, että aluehallintovirastot ylläpitäisivät alueiltaan varaustiedostoa internetissä. Tiedostoon voisivat maanomistajat halutessaan ilmoittaa kiinteistötietojärjestelmän puitteissa niiden maanomistajien maiden sijaintitiedot, joiden luonnontuotteita he varaavat omaan käyttöön tai luovuttaakseen joko yleisesti tai sopimuskohtaisesti hyödyntämisluvan paikallisille asukkaille taikka ammattimaisille poimijoille tai poimintayrityksille. Maanomistajien tulee päivittää varaustietonsa tiedostoon vuosittain viimeistään toukokuun loppuun mennessä. Niiltä osin kuin varaustiedostoa ei ole vuosittaisessa määräajassa päivitetty jokamiehenoikeus on rajoituksettomasti voimassa.

Vuotta pidemmän varausajan yhtämittainen varaaminen ei ole perusteltua muun muassa vaihtelevien satojen ja nopeastikin muuttuvien hyödyntämistilanteiden takia. Vuosittainen päivitys varmistaa sen, että ikuisten tai unohdettujen varausten takia sadot eivät jää hyödyntämättä. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeistaisi aluehallintovirastoja tarkemmin, millaiset tiedot ja missä muodossa maanomistajan on annettava ja miten ne ovat yleisesti saatavissa, jotta tiedosto palvelisi kaikkia asianosaisia ja heidän tiedontarvettaan asianmukaisesti.

Kesän tilanteen mukaan aluehallintovirasto voi omalla päätöksellään rajoittaa marjojen poimintaa alueella olevilla valtion mailla. Tämä toimenpide on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti Lapin ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen alueella. Rajoitetiedoista on selvittävä ainakin alueiden sijainti kartalla ja lisätietojen antajan yhteystiedot. Tiedot on päivitettävä toukokuun loppuun mennessä, jotta rajoitus olisi voimassa.

Mikäli maaomistaja ei halua käyttää ensisijaista oikeuttaan esimerkiksi marjoihin ja sieniin, hänen ei tarvitse tehdä asian hyväksi mitään, jolloin hänen maillaan toimitaan yleisten jokamiehenoikeuksien mukaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Edustaja Tossavaisen tekemä lakialoite on kannatettava ja hyvä, ja se tuo esiin Suomen syvien rivien kansalaisten ja etenkin monien eläkeläisten toiveet siitä, että ulkomaisten marjanpoimijoiden tuloa kotitanhuville ja navetan taakse mustikoita ja marjoja poimimaan pitäisi rajoittaa. Ja tämä etuoikeuden varaaminen maanomistajalle, varsinkin heikosti liikkumaan pääsevien eläkeläisten kanssa, olisi tärkeää, että he voisivat kotinurkiltaan poimia marjat itse niin halutessaan, etteivät ne joutuisi kaupallisten hyödyntäjien kohteeksi ja näin eläkeläiset eivät menettäisi mahdollisuutta poimia marjoja lähimetsästä.