Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen lakiesitys eräistä Valtion asuntorahastosta maksettavista avustuksista annetun lain muuttamisesta sekä tähän liittyvä ympäristövaliokunnan mietintö ovat mielestäni molemmat perusteltuja ja hyviä. Valiokunta on päätynyt aivan oikein perusteluissaan hyväksymään lakiesityksen. Esitys liittyy köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn toimenpideohjelmaan, ja tässä ehdotetaan laajennettavaksi erään asuntorahoitusmuodon käyttömahdollisuutta asunnottomuuden vähentämiseksi.

Asunnottomat keskittyvät, kuten lakiesityksen perusteluissa todetaan, kasvukeskuksiin ja erityisen vaikea on löytää asuntoa moniongelmaisille henkilöille. Lakiehdotuksen keskeisenä tavoitteena on, että yleishyödylliset yhteisöt hankkivat nykyistä enemmän vuokra-asuntoja asunnottomien ja myös pakolaisten käyttöön. Tällä hetkellä asunnottomien ja pakolaisten asuttaminen on 97-prosenttisesti kuntien harjoittamaa. Jotta tavoite toteutuisi, on ympäristövaliokunnan mielestä tärkeää, että asianomaiset viranomaiset aktiivisesti markkinoivat omapääoma-avustuksen laajennettua käyttömahdollisuutta ja avustuksen määrän kasvua.

Toiseksi ympäristövaliokunta toteaa mietinnössään, että asunnottomuuden vähentämiseen vaikutetaan parhaiten yleisellä asuntopolitiikalla. Tärkeintä on luoda edellytykset kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonnalle kasvukeskuksissa.

Arvoisa rouva puhemies! Raha-automaattiyhdistyksen avustusten painopistealueena on jo useana vuonna ollut huono-osaisten asuttaminen ja ongelmia ennalta ehkäisevä toiminta. Muita heikommassa asemassa olevia ovat ne, joille sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet, pitkäaikaistyöttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat, epävarmuus, turvattomuus ja asumisongelmat, köyhyys, ylivelkaantuminen, vammaisuus tai vaikeat pitkäaikaissairaudet kasaantuvat.

Valtioneuvosto on juuri vahvistanut Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jaon tälle vuodelle, ja näillä avustuksilla tämän ehdotuksen mukaan saadaan yhteensä 1 320 asuntoa, joista vanhusten palveluasuntoja 340, vammaisten, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten palveluasuntoja 360, erityisryhmien tukiasuntoja 220 ja nuorisoasuntoja noin 400. Uusien palvelu- ja tukiasuntojen avustamisvalmistelussa on huomioitu sosiaali- ja terveysministeriön antaman ohjeen lisäksi kuntien, läänien ja te-keskusten lausunnot palvelujen tarpeesta ja saatavuudesta. Tukiasumisessa keskeisimmät kohderyhmät ovat päihde- ja mielenterveysongelmaiset ja itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret. Tukiasuntojen hankkimisen lisäksi on avustettu erityisesti asumisen tukemiseen liittyvien uusien toimintamallien kehittämishankkeita.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että Lipposen hallitusten aikana asunnottomuus on kasvanut. Mutta nyt tämän lakiesityksen myötä on todella toivoa paremmasta. Sosiaalista asuntotuotantoa maassa tarvitaan edelleen, tämä meidän on syytä tälläkin hetkellä todeta. Yhtä tärkeää on myöskin se, että niin sanottu kolmas sektori voi tehdä hyvää työtä asunnottomuuden poistamiseksi. Mutta tämä työ ei tapahdu, ellei sillä ole myöskin merkittävää rahoittajaa, kuten Raha-automaattiyhdistys. Julkisen vallan, valtion ja kuntien, on pystyttävä tarjoamaan kansalaisille asunnot, mutta Raha-automaattiyhdistystä ja sen tukemaa kolmatta sektoria tarvitaan täydentämään niitä katvealueita, joille ei yksityinen eikä julkinen raha ulotu. Valitettavasti asuntopuolella näitä katvealueita on erittäin runsaasti tänäkin päivänä.

Ed. Taipale käytti viime perjantaina erinomaisen puheenvuoron asunnottomien asemasta. Hänkin näki nyt toivoa paremmasta. Tähän näkemykseen voi helposti yhtyä. Asunnottomuus on niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, että toivottavasti se voidaan poistaa mahdollisimman pian ja viimeistään seuraavan vaalikauden aikana.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ympäristövaliokunta käsitteli tätä lakiesitystä, niin valiokunnassa tehtiin kaksi muutosta, jotka tulivat jo kerran perjantaina esitellyiksi, mutta toistan ne: 15 vuoden rajoitusaika oli ympäristövaliokunnan kannanotto hallituksen 30 vuoden esitykseen, ja lisäksi valiokunta teki muutoksen, joka pitää sisällään sen, että yhteisö, joka hankkii tähän käyttöön asunnon, ei ole velvoitettu pitämään samaa osoitetta vastaavassa käytössä koko aikaa, vaan voi tarvittaessa muuttaa osoitetta, mikä lisää joustavuutta.

Mielestäni oli hyvä, että ed. Vihriälä Raha-automaattiyhdistyksen nykyisenä puheenjohtajana käytti puheenvuoron, koska lain tarkoitus on edistää sitä, että erilaiset järjestöt ja yhteisöt tulisivat kuntien lisäksi asunnottomuuden torjuntaprojektiin mukaan. Sen sijaan mielestäni oli kyllä kaukaa haettua, ed. Vihriälä, se, kun totesitte, että Lipposen hallituksen aikana asunnottomuus on vaikeutunut. Asunnottomuuden taustatekijät Pääkaupunkiseudulla eivät ole yhdestä hallituksesta ja sen toimista täysin riippuvaisia. Takana ovat maapolitiikka ja myös osittain vaikeudet, joita kunnilla itsellään on kaavoitustoimessa. Toki Lipposen hallituksella jatkossa on kyllä voimakkaita paineita siihen suuntaan, että valtion tulisi edistää asuntokelvollisen maa-alueen saattamista kuntien käyttöön vaihtomaina valtion ja kuntien kanssa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rakel Hiltunen käytti hyvän puheenvuoron, mutta myöskin ed. Vihriälä hyvin rakentavasti puhui asunnottomuuden poistamisesta. Rakentamisestahan meidän kaikkien pitäisi tietysti puhua. Meillä on 10 000 asunnotonta ihmistä, Pääkaupunkiseudulla pääosin. Ympäristövaliokunta todellakin haluaa viestittää sitä, että meillä on työkalupakissa tiettyjä välineitä, mutta liian vähän. Me tarvitsemme yhä lisää lainsäädäntöä ja yhä aktiivisempaa asuntopolitiikkaa. Osaomistusasuntoasia, hallituksen esitys n:o 221, on edelleenkin ympäristövaliokunnan käsittelyssä, joka jatkunee tulevalla viikolla, mutta nykyiset välineet eivät vielä riitä.

Samalla on syytä todeta, että yhteiskunnan tukema asuntotuotanto on kuitenkin ainut väline, jolla tällä hetkellä tuotetaan esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntoja. Tässä mielessä yhteiskunnan tuki ja toiminta on erittäin tärkeää.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! On kyllä tosiasia se, että asuntopolitiikan ongelmat ovat viime vuosina Lipposen hallituksen molempina hallituskausina pahentuneet siltä osin, että niillä alueilla, kuten Pääkaupunkiseudulla ja jossakin muualla, minnekä on muuttovoittoa, asunnottomuus on kasvanut. Sehän näkyy luvuista. Toisaalta myöskin samanaikaisesti on syntynyt uudenlainen ja paheneva ongelma niillä alueilla, jotka ovat muuttotappiokuntia. Meillä on kokonaisia kerrostaloja melkein tyhjillään ollut pitkän aikaa. Tähänkin ongelmaan pitäisi löytyä jonkinlaisia uusia ratkaisuja.

Tämä lakiesitys on siltä osin hyvä, että se, kuten täällä on tullut aikaisemmin esille, todella yrittää tuoda uusien instrumenttien kautta parannusta asunnottomuuteen. Mutta ei pidä tuudittautua missään tapauksessa siihen, että tämä lakiesitys olisi hyvin iso ja merkittävä asunnottomuuden poistaja. Sellainen se ei kyllä mielestäni todellakaan ole, vaan antaa vain lisää valinnan mahdollisuuksia.

Positiivisena pidän sitä, jos kolmas sektori tulee yhteiskunnan, valtion ja kunnan, ohella auttamaan niitä alueita, joissa asunnottomuutta on. Uskon, että kolmannella sektorilla on oma positiivinen merkityksensä tulevaisuudessa.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa isoin ongelma on se, että asuntopolitiikka on meillä yhtä kuin sosiaalipolitiikkaa, vaikka toisaalta asuntojen rakentaminen on merkittävä osa ympäristörakentamista, hyvää asuinympäristöä ja itse asiassa rakennuspolitiikkaa ja arkkitehtuuripolitiikkaa. Mutta hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö vastaavat nimenomaan siihen asuntopolitiikkaan, joka on yhtä kuin sosiaalipolitiikkaa, minkä ed. Vihriäläkin omassa puheosuudessaan totesi.

Haluaisin yhtyä niihin ympäristövaliokunnan jäsenten kannanottoihin tässäkin salissa, että se, mitä me tähän mietintöön teimme muutoksia poiketen hallituksen esityksestä, on erinomaisen hyvää, jotta tämä sosiaalipoliittinen tarve, joka tällä asuntopoliittisella toimenpiteellä on, toteutuisi. Eli rajoituksen pudottaminen 15 vuoteen madaltaa kynnystä avustuksien käyttöönottoon. Kuitenkin, kuten valiokunta huomautti, kun edelleen arava-asunnoissa on se 45 vuoden käyttörajoitus, joka niihin kohdistuu näittenkin rajoitustoimenpiteiden päättymisen jälkeen, asunnot tulevat pysymään siinä käyttötarkoituksessa, mihin ne on rakennettu.

Lisäksi ympäristövaliokunta katsoi, että vanhasta asuntokannasta hankittaviin yksittäisiin asuntoihin tulisi voida soveltaa myöskin näitä toimenpiteitä, jolloin estetään segregaatio eli se, että jotkut alueet alkaisivat leimautua pakolaisten tai sosiaalisista ongelmista kärsivien ihmisten asuntoalueiksi. Se taas toisaalta vaikeuttaisi niitten asuntojen täyttämistä. Eli kaiken kaikkiaan katson, että mietintö, minkä asian suhteen teimme, oli erinomaisen hyvä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Päinvastoin kuin ed. Korhonen minä en ole huolissani siitä, että asuntopolitiikka on liikaa sosiaalipolitiikkaa. Olen sitä mieltä, että asuntopolitiikka on ja asunnontarvitsijat ovat Suomessa liikaa markkinavoimien armoilla. Markkinatilanne, markkinavoimien ote, säätelee aika paljon myös sitä, millä tavalla ihmiset pystyvät asuntoja hankkimaan ja miten he asunnoissaan tulevat toimeen. Pääkaupunkiseudulla markkinatilanne on nähtävästi nyt muuttumassa siihen suuntaan, että toimitilarakentamisessa alkaa olla ylitarjontaa. Tyhjien toimistoneliöiden määrä on muun muassa Espoossa nousemassa 6—8 prosenttiin. Myöskin kovanrahan asuntorakennustyömaita on pysähtynyt kysynnän puutteen vuoksi. Se antaa toivoa siihen, että rakennuttajat, jotka aina omasta mielestään valitsevat oikeat kohteet, ryhtyisivät rakentamaan enemmän sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa.

Mutta valiokunta on ollut täysin oikeassa, kun se on todennut, että myös asunnottomuuden suhteen paras tapa on yleinen asuntopolitiikka. Kun tiedän, että tällä hetkellä neuvotellaan tiiviisti aravalainaehtojen parantamisesta, toivon todella, että eduskunnan tahdon mukaisesti aravalainaehtoja pystytään parantamaan siten, että kohtuuhintainen asuminen mahdollistuisi, asuntojen korjaustoiminta mahdollistuisi ja riittävä tuotanto syntyisi, jotta kysyntä ja tarjonta paremmin kohtaisivat erityisesti vuokra-asuntomarkkinoilla.

Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme joutuneet siihen tilanteeseen, että asuntopolitiikasta on tullut sosiaalipolitiikan tärkein väline, juuri siitä syystä, että meillä ei ole harjoitettu niin sanottua yhdyskuntapolitiikkaa eli lähdetty tarkastelemaan yhdyskuntia terveen yhdyskuntarakenteen ja kaavoitustoimen kautta, vaan tämä on ikään kuin tulipalojen sammuttamista jälkikäteen. Sellaisena sammutustoimenpiteenä tämä on äärettömän välttämätön ja tärkeä toimenpide.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Kommentoisin hiukan aiempia puheenvuoroja siltä osin, että edustajatoverini Rakel Hiltunen ehkä kuitenkin on väärässä ja edustajatoverini Vihriälä oikeassa siinä, että tämän ja Lipposen edeltävän hallituksen aikana todellakaan asunnottomien määrä ei ole vähentynyt. Se on jonkin verran ollut nousussa. Olen korostanut myös pääministerille, kun hänellä on erittäin hyvä tärkeyslista ja hän edellyttää, että myös muut tekevät tärkeyslistoja, että joidenkin meistä tärkeyslista on hiukan toisenlainen kuin hallituksella. Omassa listassa yksinäisten miesten aseman kohentaminen on ykkönen ja asunnottomuuden vähentäminen kakkonen.

Tämä laki, joka nyt on esillä, vähentää jonkin verran asunnottomuutta, mutta se on nostanut ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen tässä salissa vakavan keskustelun asunnottomuuden puolittamisesta ja vähentämisestä, ja vaikka emme vielä tiedä, mitkä hallituspuolueet ovat tulevaisuudessa, tiedämme kuitenkin, että kaikki puolueet, mukaan lukien tulevat hallituspuolueet, ovat nyt voimakkaasti sillä kannalla, että asunnottomuutta ryhdytään aktiivisesti vähentämään.

On muistettava, että pääministeri Lipponen piti merkittävän puheenvuoron asunnottomuudesta, kun Arska Parkkilan patsas vihittiin. Arska Parkkila, pultsareiden kuningas, raitistui 59 eduskunnan portailla ja lähti hakemaan roskalaatikoista ihmisiä omaan kotiinsa, pesi ja syötti heidät, veti Lepakkoluolaa ja perusti sata kämppää jätkille. Hänellä on nyt patsas, ja siinä yhteydessä Lipponen paitsi tervehti Arskaa myös ilmoitti, että tässä tulee jotain tapahtumaan. Ilman muita puolueita hän ei saa aikaan, ja tänään hän tapaa kolmen suurimman kaupungin johtajat, joissa on kokoomuslaisia ja demareita myös. Espoo on ratkaisevassa asemassa, että se hoitaa edes omat asunnottomansa lähettämättä heitä Helsinkiin.

Rakel   Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Oikeassa tai väärässä; mielestäni ed. Taipale on täysin oikeassa, kun hän nostaa yhden kipeän ongelman esille, kun puhutaan asunnottomuudesta nimenomaan Helsingissä. Haluan tähän lisätä kuitenkin sen, että mielestäni Arska on kyllä hyvä esimerkki siitä, mitä parhaimmillaan tapahtuu, kun ihmisen elämä saa hyvät puitteet, ensimmäiseksi asunnon ja sitten muut eväät elämän rakentamiseen. Mutta mielestäni ei aina pidä myöskään samastaa sosiaalisia ongelmia ja asunnottomuutta, koska esimerkiksi Helsingissä on yli 800 lapsiperhettä vailla asuntoa. Nämä tilanteet syntyvät muun muassa avioerojen ja maahanmuuton kautta, ja tavalliset työssäkäyvät ihmiset ovat vailla asuntoa. Tällä hetkellä asuntojonoissa on yksin Helsingissä 3 460 henkilöä.

Tarja  Kautto  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen totesi, että asuntopolitiikka on ollut yhtä kuin sosiaalipolitiikka. Minun myös täytyy ilmoittaa, että olen eri mieltä hänen kanssaan tästä asiasta. Nimenomaan se, että asunnottomien määrä on kasvanut, on yksi osoitus tästä. On kyllä syytä muistaa se, että asunnottomat ei ole mikään vakioporukka, vaan kun edellisille saadaan järjestettyä asunto, tulee jotain kautta uusia asunnottomia. Siinä mielessä ongelmaa ei voida pysyvästi saada hoidettua pois pöydältä, vaan siihen täytyy kiinnittää koko ajan huomiota.

Toinen seikka, joka mielestäni tukee sitä, että sosiaalipoliittisia näkökohtia ei ole riittävästi otettu huomioon, on tietyillä asuntoalueilla ilmenevät segregaatio-ongelmat. Se olisi nimenomaan tukemassa sitä, että enemmän sosiaalipoliittisia näkökohtia tulee huomioida.

Kolmanneksi mielestäni se, että nimenomaan kunnat ovat joutuneet vastaamaan 97-prosenttisesti näiden henkilöiden osalta tilanteen korjaamisesta, on osoitus siitä, että muu yhteiskunta ei riittävässä määrin osallistu. Tässä yhteydessä olen erittäin huolissani nimenomaan yleishyödyllisten pienestä osallistumisesta tämän asian ratkaisemiseen ja näen niiden osallistumisen välttämättömäksi.

Viime perjantaina ed. Kokkonen toi esille samoin tärkeän näkökohdan eli sen, että yhteiskunta on itse tuottamassa myös asunnottomia nimenomaan siltä pohjalta, että laitoshoitopaikkojen määrää on vähennetty ja erityisesti mielenterveyspotilaat ovat joutuneet herkästi asunnottomiksi. Samoin sosiaalipoliittista näkökantaa puoltaa vielä se, että osa näistä ihmisistä on joutunut asunnottomuuden kierteeseen nimenomaan työttömyyden takia.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on aivan pakko tuoda esiin se, että tämä tärkeä asia on tietysti hoidettava suurin piirtein sillä tavalla, kuin valiokunta on mietinnössään todennut. Mutta tässä hoidetaan jälleen kerran ainoastaan seurauksia. Osiltaan syy on siinä, että ei ole pystytty, haluttu tai osattu hoitaa aluepolitiikkaa niin, kuin sitä olisi voitu tehdä. Vaikuttavampi aluepolitiikka olisi varmasti helpottanut tämän asian käsittelyä; jos tänne ja muihin kasvukeskuksiin ei olisi niin voimakas paine, myöskin asuntoasiat olisivat helpommin järjestettävissä. Toivonkin, että tämä sali kiinnittäisi paljon enemmän huomioita itse syihin kuin seurauksiin.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin yleisestä asuntopolitiikasta ja todettiin, niin kuin mietinnössäkin todetaan, että asunnottomuuden vähentämisessä tärkein keino on hoitaa hyvin yleistä asuntopolitiikkaa. Kun ympäristövaliokunta on ajoittain ihmetellyt, minkä takia hallituksen esityksiä ei tule, sanottaisiinko vaikkapa, kyllin nopeasti eduskunnan käsittelyyn, syyksi on usein ilmaantunut se, että ympäristöministeriö toisaalta ja toisaalta valtiovarainministeriö ovat käyneet kädenvääntöä näissä asioissa. Tämä liittyy ed. Uotilan mainitsemaan aravakorkopolitiikkaan myös. Tällainen asia, puhemies, hidastaa näiden asioiden selvittämistä ja niiden epäoikeudenmukaisuuksien oikaisemista, mitkä ovat tällä hetkellä vallassa ja toimivat, kuten myös se hankala tilanne, että aravakorkokanta on selkeästi vapaarahoitteista korkokantaa ylempänä ja korkeammalla tasolla. Tällä haluan sitä painottaa, että todellakin valtioneuvoston kokonaisuudessaan pitäisi olla mukana tässä asiassa ja tarvitsemme enemmän myös eduskunnassa asuntopoliittista keskustelua.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta meidän on turha kiistellä siitä, onko asuntopolitiikka osittain sosiaalipolitiikkaa vai ei. Minä näen kyllä, että jokaisen paikkakunnan, niin kuntien kuin ja kaupunkien, pitää kantaa oma vastuunsa asunnottomista. Se vaihtelee eri paikkakunnilla hyvin paljon, mutta se on hyvin paljon siitä kiinni, niin kuin ed. Leppäkin totesi, millä tavalla muut asiat on hoidettu niiden ihmisten kohdalla. Näkisin, että asunnottomuuden ja sosiaalirakentamisen pitää olla oikeassa suhteessa jokaisella paikkakunnalla. Jos jossakin mennään yli, se varmasti täyttyy, mutta niitä pitää olla kohtuullisesti saatavissa ja riittävästi yleensä. Sillä me pystymme asian hoitamaan, mutta ei niin, että lähetämme asunnottomia toinen toisillemme. Sillä tavalla näitä asioita ei hoideta, vaan vastuuta pitää jokaisen kantaa kuntien ja kaupunkien päättävissä elimissä.