Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheenvuorossani muutamaan hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspoliittiseen aiheeseen eli ennalta ehkäisevään työhön, vanhustenhuoltoon, omaishoidon tukemiseen, hoitotakuun käytäntöönpanoon ja tutkimuksen merkitykseen koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa kappaleessa 4.1 todetaan seuraavasti: "Väestön terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä yksilön elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen ovat keskeisiä sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita." On todella hienoa, että hallitus on ohjelmassaan todennut ennaltaehkäisyn merkityksen. Valitettavasti pelkkä toteaminen ei riitä, vaan tarvitaan suunniteltuja keinoja sen toteuttamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat suuret jokaisessa kunnassa, eikä kulujen laskua näy tulevaisuudessakaan. Väestö ikääntyy, ja tarvitaan lisää hoito- ja hoivapalveluja. Eri tieteet tuottavat uusinta tietoa ja hoitomuotoja. Lisäksi teknologia kehittyy koko ajan. Näiden kaikkien käyttö maksaa, mutta kukapa se olisi, joka sanoisi, että emme me näitä tehokkaita, mutta kalliita osta.

Terveyden edistämistyö ja sairauksien ennaltaehkäisy on se, mistä kunnissa on määrärahoja viime aikoina vähennetty. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajien määrä on vähentynyt, samanaikaisesti kun lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat, sokeritauti, astma sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat lisääntyneet. Miksi terveydenhoitajien määrää sitten on vähennetty? (Hälinää)

Kiitoksia puhemies! — Siksi, koska päättäjät eivät usko, että ennaltaehkäisy säästää rahaa. Ei uskota, koska sitä ei pystytä todentamaan rahaksi. Tässä teille kuitenkin yksi laskelma:

Lonkkamurtumat lisääntyvät väestön vanhetessa, ja hoitokulut ensimmäisenä vuonna ovat keskimäärin 120 000 vanhaa markkaa. Useimmiten yksi hoitovuosi ei riitä, vaan tarvitaan monen vuoden jatkohoitoja, on kuntoutuksen ja hoivan tarve, ja se kaikki maksaa. Lisäksi tähän liittyy inhimillinen kärsimys, jota ei voi koskaan rahassa mitata. Summalla, mikä kertyy yhden lonkkaluun kaulan murtuman saaneen vanhuksen tai potilaan hoidosta, voitaisiin hiekoittaa katuja, tehdä asuntoon muutostöitä ja hankkia apuvälineitä melko paljon. Toivonkin, että kun hallitus palaa ohjelman tarkempaan käsittelyyn, jossa se ehkä tällä hetkellä juuri on, tulee ohjelmassa painokkaammin esille ennalta ehkäisevä työ sekä tavoitteina että erilaisina keinoina.

Arvoisa herra puhemies! Vanhusten hoito ja hoiva ovat saaneet ohjelmassa ansaitsemansa huomion. On hyvä, että kuntouttavaa toimintaa ja avopalveluja lisätään. Samoin on hyvä, että henkilökunnan määrään on kiinnitetty huomiota. Henkilökunnan määrässä suositellaan noudattamaan laatusuositusten tasoa.

On kuitenkin huomioitava, että pelkkä hoitohenkilökunnan määrän lisääminen ei riitä, kun tavoitellaan korkeatasoista ja vaikuttavaa hoitoa ja hoivaa. On huolehdittava siitä, että henkilökunta on koulutettua, ja heidän osaamisensa ylläpitämisestä ja päivittämisestä on huolehdittava. Myös vanhustenhuollon henkilökunnan työssäjaksamisesta on pidettävä huolta. Toivon hallituksen jatkossa tutustuvan melko uuden koulutusammatin eli vanhustyönasiantuntijan, geronomin, koulutusohjelmaan ja sen tuottamaan osaamiseen. En voi myöskään olla huomauttamatta, että myös muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin vain vanhustenhuollossa tarvitaan lisää henkilökuntaa ja nimenomaan sitä osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa.

Hallitusohjelmassa omaishoitajien aseman parantaminen on asetettu yhdeksi tavoitteeksi. Se on oikein hyvä asia. Omaishoito on ohjelmassa liitetty kuitenkin vain Vanhusten hoiva -otsikon alle. Tulee kuitenkin muistaa, että omaishoitoa tarvitsevat muutkin kuin vain vanhukset. Omaishoidon tuki on ollut lakisääteinen sosiaalipalvelu vuodesta 1993. Tuki keskittyy yhä enemmän yli 65-vuotiaisiin, mutta myös työikäisiin sekä lapsiin ja nuoriin. Omaishoidon tuen avulla vähennetään kalliin laitoshoidon tarvetta. Suomessa käytetään omaishoidon tukemiseen vuosittain noin 300 miljoonaa vanhaa markkaa. Valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset ry:n laskelmien mukaan laitoshoidossa samojen henkilöiden hoitamisen kustannus olisi noin 1,5 miljardia vanhaa markkaa. Kuitenkin vain osaa omaishoitajia pystytään tällä hetkellä tukemaan.

Suomessa oli vuonna 2002 kaikkiaan noin 320 000 omaishoitajaa, joista 60 000 hoiti laitoshoitokuntoista läheistään. Lakisääteistä omaishoidon tukea sai vuonna 2002 vain noin 23 000 omaishoitajaa. Kunnissa viranomaiset päättävät siitä, millä kriteereillä tukea myönnetään. Eri kunnissa käytetään erilaisia arviointiasteikkoja, jotka ottavat hyvin eri tavoin huomioon hoidettavien fyysisen ja psyykkisen hoidon tarpeen. Tästä taas seuraa, että hoitajat ja hoidettavat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon menojen hallinnassa yksi parhaimmista keinoista on ennaltaehkäisy, kuten äsken totesin. Toinen hyvin tehokas keino kunnissa on omaishoitajien monipuolinen tukeminen. Jotta saataisiin enemmän yhdenvertaisuutta, tulee omaishoitajien hoitopalkkioiden määrittelyyn luoda selkeämpi ja tasapuolisempi tuen tarpeen arviointijärjestelmä eli enemmän hoitoa tarvitseville enemmän hoitopalkkiota. Toinen asia, mihin tulee jatkossa kiinnittää huomiota, on omaishoitajan lakisääteisen vapaan todellinen mahdollisuus. Vapaa ei toteudu, ellei kunta pysty osoittamaan edullista sijaishoitopaikkaa. Tukemalla omaishoitoa aikaansaadaan todella suuria kustannussäästöjä, mutta ennen kaikkea voidaan osoittaa kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.

Arvoisa herra puhemies! Lukiessani hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspoliittista osiota heräsi mielessäni sama kysymys kuin kovin monelle täällä salissa on herännyt: Missä ovat hoitotakuun varmistamistoimenpiteet, hoitotakuun, joka sisältyy yhtenä toimenpide-esityksenä Kansalliseen terveysprojektiin ja jonka kaikki puolueet vaaleissa kansalle lupasivat? Tähän sainkin vastauksen jo keskiviikkona, jolloin peruspalveluministeri Hyssälä totesi, että kaikki Kansallisen terveysprojektin suositukset sisältyvät hallitusohjelmaan. Harmi, ettei ministeri Hyssälän lausetta kuitenkaan ole ohjelmassa kirjoitettuna. Jäämme siis odottamaan tarkennuksia annettuun lupaukseen.

Arvoisa herra puhemies! Tutkimus- ja kehittämistoiminta on hallitusohjelmassa nostettu yhdeksi painopistealueeksi. Erittäin hyvä asia. Joissain kohti sitä on hieman konkretisoitukin eli sitä, mihin suunnataan tutkimusta, miten sitä rahoitetaan. Tutkimustoimintaa ei kuitenkaan ole huomioitu sosiaali- ja terveyspolitiikan yhteydessä. On muistettava, että meidän on jatkossa panostettava entistä enemmän tutkittuun tietoon myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, ei ainoastaan lääketieteelliseen tutkimukseen vaan muun muassa vaikuttavuustutkimukseen ja terveystaloustieteelliseen tutkimukseen. Toivon, että hallitusohjelma jatkotyössä huomioisi tutkimuksen merkityksen näyttöön perustuvien ja vaikuttavien terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittämisessä.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspolitiikka sisältää paljon tärkeitä tavoitteita. Niihin on helppo yhtyä. Tällaisia ovat muun muassa perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen, kolmannen sektorin merkityksen painottaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon houkuttelevuudesta huolehtiminen, psykiatrisen ja geriatrisen osaamisen lisääminen perusterveydenhuoltoon, rintamaveteraanien ja sotainvalidien aseman kehittäminen, tässä vain muutamia mainitakseni. Töitä on siis todella paljon jo tällä sektorilla. Toivonkin hallitukselta vaikuttavia keinoja niiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Risikko korosti aivan oikein ennalta ehkäisevän työn merkitystä, kun terveydenhuoltoa ajatellaan ja mietitään, millä tavalla säästöjä saadaan terveydenhuollossa aikaan. Hän mainitsi hyvän esimerkin siitä, kuinka paljon maksaa, kun vanhus tai keski-ikäinen tai lapsi tai nuori kaatuu liukkaalla katukäytävällä ja katkaisee kätensä, kuten kansanedustajatoveri Outi Ojala on katkaissut kätensä. Hiekoittaminen olisi hyvä ennalta ehkäisevä keino.

Mutta näin uuden eduskunnan aloittaessa kannattaisi myös näitä politiikan pelisääntöjä ja pöytätapoja sillä tavalla uudistaa, että me emme antaisi väärää kuvaa siitä, mikä on ikään kuin hallituksen ja mikä eduskunnan päätöksenteon vallassa — esimerkiksi katujen hiekoittaminen kuuluu kuntien tehtäviin ja kuntien pitää huolehtia siitä, että katuja hiekoitetaan — että me emme ikään kuin ota ylimääräistä taakkaa, koska sitä taakkaa on meillä ihan tarpeeksi, vaan mietimme tarkkaan sen ja tiedostamme sen, mikä kuuluu kunnille ja mikä kuuluu hallitukselle ja mikä kuuluu eduskunnalle, mikä kuuluu Euroopan unionille.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan kunnat ovat säästäneet huonolla kunnossapidolla, ja siinä tietysti valtiovallalla on vastuu siitä, että kuntien tilanne on ollut niin huono.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin viitata ed. Risikon puheenvuoron myönteiseen puoleen, omaishoitajien tilanteen selvittämiseen. Näin juuri on: omaishoitajien tuki menee usein verotukseen.

Mutta toinen asia: Mielestäni olisi tärkeätä, että ed. Risikko tietäisi sen, että myöskään viime vaalikaudella ei kylliksi asetettu rahaa terveydenhoitoon eikä myöskään Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseen. Se ei ole vain tämän hallitusohjelman ongelma, joka on nyt käsittelyssä.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin ed. Jaakonsaarta siitä, että kuntien ja valtion roolit linkittyvät voimakkaasti toisiinsa ja olennaistahan on, mikä on rahanjako kuntien ja valtion välillä ja millä lailla valtio esimerkiksi asettaa velvoitteita niin, että kunnat pystyvät niistä lakisääteisistä velvoitteistaan suoriutumaan. (Ed. Jaakonsaari: Kadut voi hiekoittaa!) — Kadut totta kai pitää hiekoittaa, tästä olemme yhtä mieltä.

Mutta esimerkiksi ed. Risikko puheenvuorossaan viittasi omaishoitajiin. Omaishoitajien asema on erittäin epävakaa nykyisessä tilanteessa, koska kunnille asetetut velvoitteet ovat löyhät. Omaishoitajien saama tuki eri puolilla maata vaihtelee erittäin voimakkaasti, minkä vuoksi tällainen säätely, josta valtio sitten on vastuussa, olisi paikallaan. Sama pätee myös vammaisten henkilöiden asemaan. Valitettavasti hallitusohjelmassa näihin keskeisiin kysymyksiin eroista eri maan osien kesken ole puututtu. Todella toivoisin, että hallitus pystyisi vastaamaan tähän jollain konkreettisella tavalla.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle vain totean, että tiedän oikein hyvin, mistä ne hiekoitukset tulevat, mutta se, mihin halusin kiinnittää puheessani huomiota, oli se, että ennalta ehkäisevän työn painottaminen hallitusohjelmassa ei tule esiin riittävän painokkaasti. Koska se on se ongelma, siihen kannattaisi myös hallitusohjelmassa ottaa kantaa.

Ed. Tiusaselle haluan sanoa, että olen ensimmäisen kauden kansanedustaja. Minun tehtäväni ei ollut antaa vinkkiä edellisen kauden hallitusohjelmaan vaan tähän.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Risikko nosti hyvin vahvasti esille Kansallisen terveysohjelman merkityksen, ja syytä on niin tehdäkin. Tietenkin ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat tärkeät, mutta haluaisin kyllä kiinnittää myös huomiota siihen, että perusterveydenhuollon täytyy ensin olla kunnossa. Jos meillä ei ole toimivaa perusterveydenhuoltoa, niin erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat voimakkaasti. Tässä suhteessa kyllä uskallan luottaa, että hallitus nimenomaan on tämän oivaltanut ja tulee tältä osin tekemään sellaisia satsauksia, että perusterveydenhuolto on se numero yksi.

Mitä sitten tulee hoitotakuuseen, se on tavattoman tärkeä, mutta silloin senkin täytyy perustua siihen, että perusterveydenhuolto on kunnossa ja sitten on riittävä erikoissairaanhoito, jotta saadaan nämä tärkeät erikoissairaanhoidon palvelut. Kokoomus kuitenkin ennen vaaleja lupasi vain 300 miljoonaa euroa Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseen, ja sehän ei kyllä riitä. Minä toivon ainakin, että tämä hallitus nyt, vaikka asia ei summina näykään hallitusohjelmassa, satsaa enemmän. Se ei kyllä hallitusohjelmasta käy oikein ilmi. Kansallista terveysohjelmaa pidetään pohjana hallituksen toimille, mutta ei ole selvästi sanottu, että on siihen sitouduttu. Mutta toivottavasti hallitus on ymmärtänyt Kansallisen terveysohjelman merkityksen ja huolehtii sen koko rahoituksesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Risikon puheenvuoro oli erinomainen myöskin ennalta ehkäisevältä osin. Minusta osa edustajista täällä ymmärsi sen nyt väärin, kun rupesi vinoilemaan tästä hiekoituksen määrittelemisestä, kuka sen tekee. Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeä asia, jossa muun muassa, ed. Jaakonsaari, hyvin tärkeässä asemassa ovat kansalaiset itse, heidän oma velvollisuudentuntonsa ja heidän oma vastuunsa tästä asiasta. Se on aivan selvää, että eduskunta tai kuntakaan ei voi ottaa täyttä vastuuta kansalaisten puolesta tässä asiassa.

Olen myöskin mielissäni, että hoitotakuu tuli terminä uudestaan esille. Minua vähän ihmetyttää, että hallitus ei halunnut sitä erityisesti ottaa esille, vaikka se on tärkeä.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ohjelmassa on yksi hyvin tärkeä kohta, joka kuuluu, että luodaan sosiaalipalveluille, olettaakseni myös terveyspalveluille, nykyisiä laatusuosituksia yksiselitteisempiä määreitä. Tämä asiahan on ollut täällä monessa yhteydessä esillä silloin, kun on moitiskeltu kuntia, että ne eivät noudata lakeja, lain kirjainta ja lain henkeä. Tästä on käyty jatkuvaa keskustelua, missä määrin voidaan puuttua kuntien itsemääräämisoikeuteen.

Tämä on hyvin haasteellinen asia, jos tästä tulee totta ja konkretiaa, myös eduskunnalle määrittää se, missä määrin sellaisten väestöryhmien kuin vammaisten, päihdeongelmaisten ja vaikeavammaista, pitkäaikaissairasta omaistaan hoitavien omaishoitajien kohdalla mennään nykyistä tiukempaan ohjaukseen. Vasta tällöin, jos valtiovalta, eduskunta, määrittelee yksityiskohtaisemmat kriteerit, on myös mahdollisuus puuttua laiminlyönteihin nykyistä tiukemmin.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Keskustelun aikaisemmissa vaiheissa hallitusohjelman selkeät painotukset ovat tulleet vahvasti esille. Ettei ed. Tiusasen puheenvuorosta jää väärää käsitystä, on tuotava esille se, että edellisen hallituksen käynnistämä kansallisen terveydenhuollon ohjelma on selkeä kärki ja painopiste aloittavan hallituksen ohjelmatyössä ja se näkyy myöskin selkeässä budjettilinjauksessa. Kuten ed. Ojala totesi, tähän liittyy tietysti koko tärkeä kansanterveystyön ja perusterveydenhuollon puutteiden korjaaminen niin ikään.

Hallitusohjelmassa on erittäin vahvasti otettu esille myös omaishoitoon liittyvät painotukset, joihin eduskunta eri yhteyksissä on kiinnittänyt huomiota, omaishoitajien taloudellisen aseman, verotuksen ja sijaishoidon järjestämisen osalta niin ikään.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki mainitsi, että terveysprojekti on hyvin polkaistu käyntiin ja siihen on varoja. Itse epäilen hyvin vahvasti sen toimivuutta. Se ei varmaankaan takaa ed. Risikonkaan vaatimia ennaltaehkäisyjuttuja. Minun mielestäni terveysohjelma elää ja sen tulee elää niin, että otettaisiin uudestaan harkintaan vielä, että sen rahoitus mitoitettaisiin sen viime vuoden tammikuisen väliraportin mukaiseksi, joka oli 1 100 miljoonaa euroa, millä vasta vuoteen 2010 mennessä päästäisiin eurooppalaiselle keskitasolle. Nyt tämä 700 miljoonan ja kokoomuksen peräti vain 300 miljoonan budjettiesitys ei toimi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on todettu, edellisen hallituksen aloittama Kansallinen terveysprojekti on erittäin tärkeä hanke, jotta voidaan kansalaisille turvata keskeiset terveydenhuollon peruspalvelut. Nyt kiinnostaa tietää, kuinka paljon hallitus on mitoittanut Kansalliseen terveysprojektiin. Kun vanhoissa kehyksissä tiettävästi oli varattu 200 miljoonaa euroa ja kun käsitykseni mukaan valtion panostukseksi vuoden 2007 tasossa on tarkoitus laittaa vähintään 300 miljoonaa euroa, niin onko niin, että tässä 1,1 miljoonassa eurossa, jonka olette sopineet lisämenoista, on mukana 100 miljoonaa Kansalliseen terveysprojektiin, vai onko siinä mukana enemmän, onko siinä mukana mahdollisesti vähemmän? Tämä on kysymys, jonka osalta olisi hyvä saada tietää, mikä on sopiva summa. Se on tietysti vaikea kysymys, mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta, että kunnilta tulee puolet, valtiolta toinen puoli, niin 100 miljoonaa lisää nykyisiin kehyksiin on ymmärtääkseni se ohjelman mukainen summa.

Kun pääministeri Jäätteenmäki ei ole tällä kertaa paikalla vastaamassa tähän kysymykseen, olisiko varapääministeri Pekkarisella mahdollisuus vastata?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kansallisen terveysprojektin hintahan laskettiin 700 miljoonaan euroon. Siitä edellinen hallitus jo rahoitti pienen osan, ja kunnat panivat oman lisänsä siihen. Niissä kehyksissä, jotka 7.3. tänä vuonna edellisen hallituksen toimesta on vahvistettu, on tietyt lisät, jotka vastaavat niitä lukuja, mihinkä ed. Zyskowicz tässä äsken viittasi. Hallitus omassa hallitusohjelmassaan on varautunut hoitamaan sen lopun rahoituksen vuoteen 2007 mennessä niin, että Kansallisen terveysprojektin siitä valtiolle kuuluva osuus on sen kehyksen sisässä. (Ed. Zyskowicz: Mikä on se summa?) — Jos pääministeri vielä sallii, ehkä riittää ... (Ed. Väistö: Puhemies sallii!)

Anteeksi, arvoisa puhemies, menee vähän tittelit sekaisin. Ed. Zyskowicz sen aloitti. (Naurua)

Sitä tarkkaa summaa tässä yhteydessä en katso aiheelliseksi sen kummemmin esille tuoda. Ehkä riittää, että minä sanon tässä yhteydessä sen, että se kehys, mikä muutamien viikkojen päästä täällä esitellään, tulee pitämään rahat, jotka täyttävät tuon ehdon, sen, että vuoteen 2007 mennessä se on 700 yhteensä, siitä valtionosuus 350. Se on se, mitä voin tässä vaiheessa sanoa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän samaan asiaan haluaisin ministeri Pekkariselta vielä tarkennusta. Nimittäin jos ajatellaan, että tämä 700 miljoonaa euroa on se koko Kansallisen terveysprojektin saama rahamäärä vuoteen 2007 mennessä, niin kun nyt erikseen on päätetty hallituksen toimesta, että tammikuuhun 2005 mennessä on leikkausjonosta Suomessa, jossa on minun tietojeni mukaan 142 000 potilasta, leikattu 82 000 pois, pelkästään se maksaa nykyrahassa 400 miljoonaa euroa, tämä ensi vuoden aikana tehtävä työ. Minusta tämä matematiikka ei mene nyt kohdalleen. Kun te kerroitte, että te tuotte meille uusia kehyksiä, me toivoisimme, että laittaisitte nämä summat ylös ja silloin tarkasti kertoisitte, kuinka paljon teillä on rahaa ylimääräisiin leikkauksiin tälle vuodelle ja kuinka paljon on sitten seuraavalle vuodelle ja riittääkö kokonaisuutena tämä sama 700 miljoonaa vai ei.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minun tietotaitoni vastata näihin kaikkiin yksityiskohtiin ei kerta kaikkiaan tässä riitä. Sen voin kuitenkin sanoa, että hallitusneuvottelujen yhteydessä halusin vielä suoraan varmistaa sosiaali- ja terveysministeriöstä sen, mikä on viime talvena vahvistetussa kehyksessä se aukko, joka on Kansallisen terveysohjelman rahoituksessa. Sosiaali- ja terveysministeriöstä korkeimman virkamiesjohdon toimesta minulle kerrottiin, että se puuttuva osa oli 88 miljoonaa euroa. Tämä linja, mikä sisältyy nyt sanallisesti ja myöhemmin numerollisesti hallituksen päätöksiin, tulee täyttämään tämän aukon, mikä näin meille on kerrottu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko varsinaisessa puheenvuorossaan totesi tästä omaishoidosta ihan hyvin. Yksi täydennys vaan sen verran, jotta kun omaishoidon tukiasioita käydään läpi ja näitä vähimmäisnormistoja ja vapaa-aikakysymyksiä, niin siinä pitäisi ottaa huomioon samalla työttömänä olleen henkilön mahdollisuus lähteä omaishoitajaksi. Siinä on aika pahoja loukkuja olemassa. Olkoon tämä samalla evästyksenä hallituksen suuntaan.

Tässä noin toista viikkoa sitten vielä mietiskelin semmoista asiaa, kun oli vaalit käyty ja hallitusohjelma kasassa, että mitähän tästä tulee. Siinä mielessä tuli vertaus mieleen semmoisesta haristuneesta veneestä. Aurinko on polttanut veneen, ja kun se vesille lasketaan, sehän laskee vedet sisään — kun sitä nostaa, tietysti äkkiä valuvat ne vedet pois — ja soutaminen on aika hankalaa. Mutta tämän keskustelun aikana, kun tässä nyt on tätä tiedonantoa käyty läpi, kyllä minulle on tullut semmoinen vakaa usko, että tämä vene käy pikkuhiljaa turpoamaan elikkä ne laudat alkavat tavoittaa toisensa ja tämä vene käy pitämään vettä; vähän kun lisää tervaa laitetaan, niin kyllä tämä tässä hoituu. Sitten me näemme tuossa tulevan joulun alla sen vesillelaskun, se on kai se semmoinen kastetilaisuus, jossa nähdään, miten tämä nykyinen hallitus pärjää, (Ed. Lamminen: Mistä saadaan soutajat?) miten soutajat jaksavat ja vene pitää.

Jos tätä hallitusohjelmaa katsoisi semmoinen henkilö, joka ei olisi lukenut lehtiä yhtään viime aikoina eikä telkkaria katsellut eikä kuullut näitä juttuja: Sinälläänhän tämä ohjelma pitää sisällään hyvin laajat asiat. Jos ei olisi koskaan kuullut, ketkä tätä ovat olleet tekemässä, kuvittelisi, että tässä ovat olleet vihreät mukana tekemässä. Täällä on joku väittänyt, että tässä ei ole yksityiskohtia. Tässä on tosi paljon pikku yksityiskohtia jopa biokaasun käytöstä ja kaatopaikkakaasujen talteenotosta. Siinä mielessä tässä kuvittelisi, että tässä ovat vihreät olleet ehdottomasti. Se kuvastaa hyvästi sitä, jotta tässä hallituksessa on vihreitä arvoja yllättävän paljon, jotka hallitsevat nämä kuviot. Täällä on melkein koiran kynnen leikkaamisesta asti asiat kuvattu eläinsuojelupuolella. Siinä mielessä tämä hyvin kuvastaa tämmöisiä luontoarvoja, vihreitä arvoja, ja jossakin mielessä metsiensuojelun osalta jopa ihmetytti, jotta keskustan edustajat tuommoisen hyväksyvät, mitä tässä puhutaan metsiensuojelusta, mutta sekin kuvastaa sitä, jotta täällä arvostetaan luonnonsuojeluarvoja. Varmaan jossakin vaiheessa tullaan keskustelemaan siitä, ovatko menneet liian pitkälle jotkut asiat.

Sitten jos vielä katsoo siitä näkökulmasta, jotta ei olisi koskaan kuullut, ketkä tässä ovat olleet tekemässä tätä verolinjausta: Vaalikamppailun aikaan ymmärsin sillä tavalla näistä kaikista puheista ja brosyyreistä, jotta demarit ja kepu olivat sitä mieltä, jotta veroja ei hirveän paljon alennettaisi ja palvelut ovat tärkeimpiä. Nyt tässä sitten, kun näin paljon on veroja alennettu, niin luulisi, että kokoomuslaiset ovat olleet tekemässä tätä ohjelmaa. Siinä mielessä tässä tietyllä tavalla jotenkin itse on vähän ollut pöljähtänyt, miten tämä näin on ollut. Mutta kun tässä aikanaan sitten joulun alla sitä veneen kestävyyttä katsotaan, joulun allahan tämä tulee sitten saliin ja tarkemmin esittelyyn, nähdään, mitä nämä todelliset veroalet tulevat olemaan.

Itse nimittäin muistan hyvästi ne puheet tässäkin salissa, jotta tämä veroalehan ei anna sinne alapäähän. Meillähän on 11 600 euroa tämä valtionveron alin tuloraja, josta yleensä valtionvero menee. Tämä veroalehan antaa siitä parempituloisille tämän edun, mikä tarkoittaa, jotta nämä pienituloisethan jäävät täysin ilman siinä. Hehän tarvitsevat sitä rahaa kulutukseensa. Niillä isompituloisilla on todennäköisesti useammat kengät (Ed. O. Ojala: Ja meillä!) — ja meillä — naulakon alla ja riittävästi pukuja henkareissa, ja useimmat niistä parempituloisista käyttävät sen rahan johonkin ulkomaanmatkaan. No, lisäähän se matkailua siinä mielessä, mutta eivät ne eurot jää tänne kotimaahan, Suomeen.

Siinä mielessä yhä edelleen odottaisin vielä hallituksen miettivän tätä verolinjauskysymystä siinä mielessä, että katsottaisiin kuitenkin, mihin kansantalous menee, mitä tapahtuu kaiken kaikkiaan tässä vakauden osalta, onko meillä näin suuriin veronkevennyksiin varaa tuloveron puolella vai onko parempi kuitenkin katsoa, että pienempiä etuisuuksia voidaan vähän enemmän nostaa kuin tässä on ajateltu.

Sinällään tässä on hyviä asioita, joita tässä on jo etukäteen piirrelty tähän paperiin, on äitiyspäivärahojen osalta korotusajatuksia ja monia muita asioita, jotka tulevat antamaan pieniä ripauksia, eläkeläisten osalta tosin aika myöhäjunassa. Niitäkin minun mielestäni pitäisi saada etupainotteisesti hoidettua siten, jotta kansaneläkkeisiin saataisiin tasokorotus, josta kuulin muuten kaikkien puolueiden kansanedustajien tuolla kentillä puhuvan, että se on tärkeä asia. Siinä mielessä toivoisin, että sitä voitaisiin etupainotteisesti hoitaa. Kaikki on tietysti tehtävä siten, jotta tässä ei vaaranneta talouden tasapainoa. Se on meidän aina otettava huomioon.

Sitten tässä on kuullut semmoisia arvosteluja, jotta tässä on hirveän paljon selvityksiä. Minä olen pitänyt hyvänä sitä asiaa. Nimittäin eikö se ole parempi, että niitä on ja on riittävästi aiheita, kuin se, että on liian vähän? Tämä antaa kuvan, että tahtoa on tehdä asioita hyvästi, jos vaan rahat riittävät. Osa totta kai täällä on semmoista, josta voisi karkeasti sanoa, että no, tätähän on jo selvitetty. Mutta kun tässä on kaksi erinäköistä puoluetta, jotka vaalikamppailun aikaan puhuivat vähän eri tavoin, niin hyvä näitä on vähän hioa ja selvittää, mikä tämä todellisuus on, mitä me voimme tehdä. Minusta tämä on täysin realismia.

Sitten tämä kolmikantayhteistyö, joka erityisesti on kokoomuksen riveistä tuntunut kitkerältä ja katkeralta: Sitähän on tässä toistettu, se on niin kuin sellainen mantra, jotta kolmikantayhteistyössä tehdään, tehdään kolmikantayhteistyössä. Tämä on ihan luonnollinen juttu, koska kyllä tässä häivytetään varmaan sitä Ahon perintöä. Kun silloin työreformia oltiin tässä maassa hieromassa läpi, niin pitäähän se monta kertaa sanoa, että tätä ei viedä nyt, ja senkin minä ymmärrän, jotta tämä on pitänyt tähän kirjata näin, puhdistaa peli. Se on juuri niin kuin ministeri Pekkarinen tässä totesi. Toivon mukaan se on nyt haudattu sitten vihoviimein.

En tiedä sitten, onko kokoomuksen puolella siihen tahtoa. Toivon mukaan ei enää tämmöistä sopimusyhteiskunta-ajattelun romuttamista kukaan ajattele tässä yhteiskunnassa. Sopimusyhteiskunta on ollut hyvä meille kaiken kaikkiaan. Monet Euroopassa ovat kateellisia siitä, että meillä voidaan kolmikantaisesti sopia laajoja, monivuotisia sopimuksia työmarkkinoilla. Eikö se ole hyvä asia? Se on meille kaikille ollut siunaukseksi. Se on antanut kansantalouteen lisäpuhtia, kilpailukykyä meille, ja yhä edelleen pikkumaana, pienenä kansakuntana, meidän pitää osata tulla toimeen kaikkine niine pienine poliittisine erimielisyyksinemme sillä tavalla, jotta me sovimme emmekä tappele keskenämme sillä tavoin, jotta tehdään vahinkoa meille kansakuntana. Pitäähän meidän nyt nahistella aina, ja ainahan sitä kättä väännetään ihan luonnollisesti useammassa yhteydessä, mutta ei siten, jotta siitä tulee vahinkoa kilpailun osalta, tuotteiden viennin ja pärjäämisen osalta.

Tässä ei kuulemma aikarajaa ole, saisi puhua vaikka miten pitkään, mutta kyllä minä kokeilen tuohon 10 minuuttiin sovittaa aikataulun.

Tärkeä asia, mikä tulee tässä eteen minusta, tai oikeastaan kaksi, mitkä on kuvattu hallitusohjelmassa: Tässä on tämä Elma-projekti. Senhän pitäisi olla Ilta-projekti Ilkka Taipaleen mukaan, mutta se on muuttunut Elma-projektiksi. Se tarkoittaa sitä, jotta on eläkkeelle mahdollisuus. Tässä jatketaan tätä selvitystyötä, laajennetaan tätä projektia koko maahan siten, jotta työttömyyskortistosta pois nämä työkyvyttömät henkilöt eläkkeelle. Mutta asiahan ei vielä puhtaasti hoidu sillä. Minusta pitää luoda uusi systeemi, kun vakuutusyhtiön lääkärithän tässä ovat tulppana. Hehän kirjoittavat nimittäin, vaikka millainen hoitavan lääkärin paperi tulee sinne pöydälle, että tämähän on ihan täysin terve. Minulle yksi työtön ihminen sanoikin, jotta hän haluaisi vakuutusyhtiön lääkäriksi, kun hänkin osaa kirjoittaa, jotta tämä on terve henkilö, ja ei paperia tarvitse tuntea yhtään. Minusta tähän pitäisi saada semmoinen järjestelmä, jotta siellä olisi puolueeton joku toimikunta, joka käsittelisi nämä Elma-projektin paperit. Nimittäin vaikka kuinka käy sen työkykyselvityksen läpi ja vaikka ihminen on työkyvytön, niin yhä edelleen se eläkelaitos ei välttämättä hyväksy sitä ihmistä vielä eläkkeelle. Sen takia tähän pitäisi saada semmoinen puolueeton elin, onko se sitten kaikista tahoista, niin että siinä on työnantajat ja työntekijät mukana.

Sitten yksi juttu, mikä tulee olemaan tärkeä tämän vaalikauden aikana, on työelämän pelisääntöjen uudistaminen. Siinä on monta kohtaa: yhteistoimintalaki, joka tänne on kirjattu, vuosilomalaki, sitten on työssäjaksamisohjelma. Siihen on meidän löydettävä ratkaisu, ei nimittäin ole mitään järkeä siinä, jotta jo kolmekymppisenä ihmiset ovat täysin loppuun palaneita. Kyllä minä väitän, että se jää hyvin pitkälle demariporukan varaan, ja toivon mukaan kolmikanta auttaa tässä hommassa, koska ay-liikkeen puolella on riittävästi asiantuntemusta, niin että saadaan tosi hyvä ohjelma. Sen lisäksi on saatava estopykälät, millä tavalla saadaan yritysten siirtyminen halpatyömaihin estettyä. Siitä on Keski-Euroopassa malleja, joita minusta meidän pitää katsoa. (Ed. Jaakonsaari: Tarvitsevathan kehitysmaatkin työntekijöitä!) Kaiken kaikkiaan se ei ole pelkästään suomalainen kysymys, se on koko Euroopan kysymys, miten unioni pärjää ja hoidetaan. — Ed. Jaakonsaarelle voisi todeta, kun hän huusi tuossa, että tarvitsevat kehitysmaatkin työntekijöitä. (Ed. Jaakonsaari: Ja investointeja!) — Se pitää hoitaa muulla tavalla, mutta ei siten, jotta tässä jylläävät pelkästään markkinavoimat siten, jotta se on markkinavoimaehtoista, vaan sen pitää olla järjestäytynyttä toimintaa siten, jotta se ei puhtaasti tee orjia ja toisia orjuuta.

Sitten täsmällisyyteen: Tässä ohjelmassahan tiestöistä, erityisesti yksityisteistä, todetaan, jotta pysytetään tiestöjen kunto saman tasoisena kuin nyt, tai joku tämmöinen lause on täällä. Minusta se on täysin pöljä lause. Sehän tarkoittaa, jotta jos nyt on tiessä kuoppia, niin pidetään vaan kuopat ennallaan ja tiet yhtä huonokuntoisina. Kyllä tähän pitää satsata rahaa. Se ei enää riitä se 11,1 miljoonaa euroa, vaan nyt se pitää vihoviimein nostaa, niin kuin edellinen eduskunta jo monta kertaa edellytti, vanhoina markkoina vähän yli sadan miljoonan markan.

Toinen on kuljetustuki. Siitä pitää kiittää, jotta hallitusohjelmassa se on sisällä. Viime ja edellisen kauden eli kahdeksan vuotta melkein joka vuosi sitä jauhettiin. Joku virkamies halusi sen aina lopettaa. Se on meidän alueillemme, tuonne laita-alueille, erityisen tärkeä. Nyt se on hyvin kierosti kirjoitettu jotenkin pinta-alaperusteisiin liittyväksi, mikä tarkoittaa, että se laajenee, mutta jos rahaa ei lisätä, se ei tule olemaan riittävä. Minusta siihenkin pitää varustautua, että siihen muutaman miljoonan euroja laittaisi. Se on niin pikku juttu tällä hetkellä, sehän on ihan naurettava summa, jos vaikka Ruotsiin vertaa. Kyse on siitä, jotta tehdään yritystoiminta laita-alueillakin kilpailukykyiseksi, että se voi toimia siellä siitä huolimatta, vaikka matkaa vähän enemmän tänne keskuksiin onkin, missä nämä kulutetaan.

Arvoisa puhemies! Näillä eväillä minä toivon, että vene kestää pinnalla ja kestää pinnalla vielä useamman vuoden eikä vain jouluun asti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansanedustaja Lahtela ei ymmärrä sitä, että sosialidemokraatit ja keskusta, jotka ennen vaaleja sanoivat, että veronalennukset vaarantavat hyvinvointipalvelut, ovatkin nyt sitten itse hallituksessa lähtemässä veroja alentamaan ja vielä hyvin poikkeuksellisella tavalla jo kesken vuotta, tämän vuoden heinäkuun alusta alkaen. (Ed. Jaakonsaari: Mutta eikö se ole hyvä?) — Se on hyvä, ja minä vastaan teille, ed. Lahtela, mistä on kysymys.

Kysymys on siitä, että vaalien jälkeen joku on kertonut pääministeri Jäätteenmäelle ja kumppaneille, että veronalennukset järkevästi tehtynä eivät todellakaan vaaranna hyvinvointipalveluja vaan päinvastoin tukevat talouskasvua, tukevat työllisyyttä ja sitä kautta itse asiassa parantavat edellytyksiä pitää huolta terveydenhoidosta, turvallisuudesta, koulutuksesta ja muista keskeisistä hyvinvointipalveluista. Tätä samaa me sanoimme ennen vaaleja, ja olisin tietysti toivonut, että jo ennen vaaleja joku olisi kertonut esimerkiksi pääministeri Jäätteenmäelle tämän tosiasian, mutta parempi, että on kerrottu edes vaalien jälkeen, kuin että ei olisi kerrottu ollenkaan.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelalta on jäänyt huomaamatta hyvin suuri ero vihreiden toimintakulttuurin ja tämän nykyisen hallituksen välillä. Kun vihreät siirtyivät oppositioon viime vuonna, pidimme huolta siitä, että meidän esityksemme varjobudjetin muodossa olivat hyvin yksityiskohtaiset ja selkeät, jotta voimme kertoa kansalaisille siitä, mitä todella haluamme ja priorisoimme poliittisessa päätöksenteossa. Miltei koko eduskunta, keskustaa lukuun ottamatta, kritisoi viime syksynä keskustaa siitä, ettei se pystynyt tuottamaan tänne varjobudjettia. Nyt yllätykseksemme havaitsemme sen, että sosialidemokraatit ovat omaksuneet tämän saman kulttuurin. Numeroita eduskunta ei saa käsittelyynsä toisin kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa, joka käsitteli näitä numeroita, ja eduskunta sai niistä myös tiedon silloin, kun tätä tiedonantoa käsiteltiin neljä vuotta ja kahdeksan vuotta sitten. Nyt olemme täysin paitsiossa. On erittäin ikävää, että tämä varjobudjetittomuus siirtyy nykyisen hallituksen toimintakulttuuriksi.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ulla Anttilalle voisi todeta sen, jotta seurasin tarkkaan teidän varjobudjettianne ja olin keskustelemassa täällä lähes kaikista laeista, mitä esititte. Onneksi näitä kaikkia ei ole tähän hallitusohjelmaan ympätty sisään. Nimittäin se olisi järkyttävää, jos joka vuosi energiaveroja olisi korotettu 10 prosenttia, siis 2010:een mennessä tästä joka vuosi. Mitä se olisi tehnytkään kustannusten nousuna eri tahoilla ja mitä erityisesti syrjäisten seutujen asukkaille se olisi tehnyt kustannuksina?

Ed. Zyskowiczille voisi todeta sen, jotta missään vaiheessa ei sitä ole todistettu, jotta veroale johtaisi jotenkin parempaan työllisyyteen. Nyt on jo menty kriittisen rajan yli. Sen todisti vaikka tälle vuodelle tehty budjetti sillä, jotta me joudumme jo nytkin ottamaan lisää velkaa valtiontalouteen, mikä tietysti nostaa sitten korkomenoja, ja pitämään julkiset palvelut hyvin tiukalla. Kun meillä on tarve kuitenkin kansanterveysohjelmaan, niin kuin olemme kuulleet, rahoitusta saada lisää ja sieltäkin puolelta vaaditaan näitä jopa, niin kyllä minä ihmettelen, jotta jos tuloja pudotetaan lisää, millä tavalla saadaan palveluita parannettua sitä kautta. Se yhtälö vaan ei toimi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallitus on antanut selkeän vastauksen kysymykseen siitä, parantavatko veronalennukset työllisyyttä. Ne parantavat. Siitä syystä verotusta kevennetään, työnteon verotusta kevennetään, mutta ei suinkaan riittävästi. Otsikot kertovat: "Ekonomistit pitävät hallituksen veronkevennyslinjaa liian vaisuna. Työllisyys ei riittävästi nouse." Otan Vesa Vihriälän, jota keskusta käytti asiantuntijanaan. Hän vaatii, että summan pitäisi olla 3 miljardia euroa, veronkevennysten, kun sen sijaan Raimo Sailas lähti siitä, että kevennysten pitäisi olla 4—5 miljardia. Tämä näkyy välittömästi tässä käyrässä. (Puhuja näyttää kalvoa) Anneli Jäätteenmäen hallituksen työllisyystavoite on alimitoitettu. 75 prosentin työllisyysastetta ei tulla saavuttamaan tällä veronkevennyksellä. Vain 100 000 uutta työpaikkaa ei riitä siihen, että asetettuun tavoitteeseen päästäisiin. Eli ne tavoitteet, mitä on kirjoitettu, eivät tule toteutumaan, koska veronkevennykset ovat aivan liian pieniä.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että ed. Lahtela on perehtynyt vihreiden viimevuotisiin varjobudjettilinjauksiin, jotka ympäristöverotuksen osalta perustuivat pitkälti niihin vaihtoehtoihin, joita edellinen hallitus hahmotteli ilmastopolitiikan osalta. Energiaverojen korottaminen sillä tavalla, että tuo korotus olisi tasainen, mutta melko pieni, olisi markkinoiden kannalta, sekä teollisuuden että kotitalouksien kannalta, paras tapa saada aikaan se muutos, että energiansäästö on kannattavaa. Tämä perustui siis niihin laskelmiin, jotka olivat jo tuossa selonteossa.

Ilmastopolitiikka, ilmastonmuutos, on yksi niitä kansainvälisiä suuria kysymyksiä, joihin Suomen pitää pystyä myös vastaamaan, ja Kioton ilmastosopimusta pitää pystyä tiukentamaan. Näin ollen Suomen pitää omassa energiapolitiikassaan ottaa tämä päästöjen vähentäminen erittäin vakavasti. Tavoitteiden pitää olla tiukempia kuin Kioton sopimuksessa.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela edustaa tässä kriittisessä veronalennuslinjassansa aika tavalla samaa näkemystä, kuin mitä on vasemmistoliitossa, mitä tulee veronalennusten kaikkivoipaisuuteen nimenomaan työllisyyden ja talouden kohentajana.

Jos katsotaan Lipposen kahden hallituksen aikaa ja niitä verohelpotuksia, mitä tehtiin, niin suurimmat verohelpotukset tehtiin tässä toisen hallituskauden loppupuolella. Siitä huolimatta ei niillä ole ollut sellaista kasvusykäystä, koska verohelpotukset yksin eivät riitä. Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että on maailmanlaajuinen taantuma, jos näin voidaan sanoa. Vaikka täällä Suomessa kuinka paljon veroja helpotettaisiin, ei se välttämättä sitä ruisketta tuo, vahvasti hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset eivät ainakaan, koska hyvätuloisten ei tarvitse käyttää näitä varoja kulutukseen.

Ed. Sasille toteaisin vielä sen, että ekonomisteissakin on erilaisia ekonomisteja. Kaikki ekonomistit eivät suinkaan puhu sillä suulla, mitä ed. Sasi totesi.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasille voisi todeta sen, jotta niin kuin edellinen puhuja totesi, on monenlaisia asiantuntijoita. Ihan tälleen vanhempana tutkijana tuolla kuusen juurella olleena (Naurua) voisi todeta sen, jotta jos tämmöiselle pienituloiselle ihmiselle, joka elää perustoimeentulon varassa, antaa lisää rahaa, se käyttää kaikki rahat kulutukseen. Mutta jos annetaan isompituloiselle, niin se välttämättä ei käytä. Se etsii sijoituskohteita tai se käyttää johonkin hömppään, lähtee ulkomaanmatkoille tai tämmöistä, johonkin semmoiseen hömppään, joka ei sillä tavalla välttämättä pane tätä myllyä pyörimään, mitä me tarvitsemme.

Sitten ed. Ulla Anttilalle sen verran vielä lisää: Yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta energiaveroja ei voi sillä tavalla korottaa kuin vihreät ovat ehdottaneet. Se veisi meiltä kilpailukykyä. Mutta sen sijaan ilmastosopimuksesta kiinni pitämisestä olen ehdottomasti samaa mieltä. Sen takia minä koen hyvänä tässä muun muassa kaatopaikkakaasut, että ne otetaan talteen, ei niin kuin Ämmässuolla on poltettu niitä roihuna pitkään taivaan tuuliin, vaan otetaan talteen kaikki ja siirrytään kotimaiseen energiaan ja tuetaan näitä malleja, mitä saadaan kotimaasta.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheet ovat olleet viime vuosina lujilla. Työ on huomattavasti kuormittavampaa kuin vielä vuosikymmen sitten. Alle 3-vuotiaiden lasten äideistä vain joka viidennes on töissä ja lähes kaikki äidit hoitavat alle 1-vuotiaita lapsiaan. Aviopuolisot joutuvat eriarvoiseen tilanteeseen eläke- ynnä muiden asioiden osalta, koska kotityötä ei katsota eläkekertymää lisääväksi työksi. Kotona tapahtuva hoitotyö on kuitenkin yhteiskunnalle hyvin edullista. Onkin perusteltua kysyä, miksi yhteiskunta haluaa taata jokaiselle lapselle hoitopaikan juuri kodin ulkopuolelta. Miksi halutaan taata paikka lapsen hoitajalle, kunhan se on joku muu kuin oma isä tai äiti? Miksi yhteiskunta ei yritä mieluummin taata uusille kansalaisilleen mahdollisimman hyviä elämän eväitä alkuun esimerkiksi luomalla perheille vaihtoehtoja oman elämänsä järjestämistä varten? Päivähoitokysymyksessä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki hoitomuodot tehdään keskenään tasa-arvoisiksi.

Lapsiperheiden toimeentulon heikentäminen ei johda säästöihin, kuten on nähty, vaan lisäkuluihin. Hyvinvoinnin heikentämisestä seuraa pahoinvointia. 1990-luvun puolivälissä tapahtunut kotihoidon tuen heikentäminen sai aikaan suuren siirtymän kalliimpaan päivähoitoon, jolloin myös syntyvyys samanaikaisesti laski. Huoltosuhteemme huononeekin lähes euroopanennätysvauhtia, koska syntyvyys on ollut alle väestön uusiutumistason jo yli 30 vuotta. Lapsiperheiden ostovoima onkin välittömästi saatettava kohtuulliselle tasolle.

Lapsiperheiden verotusta on kehitettävä siten, että vanhempia kannustetaan käyttämään aikaa lasten ja nuorten kanssa. Tällöin osa-aikatyöhön tai vuorotteluvapaalle jäämisestä aiheutuneita tulonmenetyksiä voisi lieventää verosta tehtävällä vähennyksellä. Muita tavoitteitamme tulee olla hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden ohella, ja osittain tässä yhteneviäkin asioita mainitsen: äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan minimitaso on nostettava samalle tasolle kuin vastaava työttömyyspäivärahan minimi; omia lapsiaan hoitavan vanhemman eläke- ja sairausturva on nostettava samalle tasolle kuin muiden vastaavaa työtä tekevien lastenhoitajien eläke- ja sairausajan turva on; alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille maksettava kotihoidon tuki on nostettava samalle tasolle kuin kodin ulkopuolisen hoidon kustannukset ovat. Lisäksi mielestäni lapsilisiä kyllä tulisi korottaa tasaisesti, esimerkiksi 10 prosenttia kaikille lapsille, ja ne tulisi sitoa kustannusindeksiin. Myöskin 17-vuotiaat ovat olleet väliinputoajia, eli lapsilisien ulottaminen heihin olisi mielestäni kyllä perusteltua.

Arvoisa puhemies! Abiturientit ovat äskettäin päättäneet koulunsa ja suoriutuneet ylioppilaskirjoituksista. Heillä seuraava vaihe on miettiä, mihin lähteä opiskelemaan ja omaa elämää rakentamaan. Lopullisen opiskelupaikan löytäminen vie nuorilta jopa kolme vuotta. Nämä vuodet ovat monille hyvin ahdistavia ja taloudellisestikin erittäin raskaita. Yhtenä syynä tähän ovat jäykät asetus- ja lainsäädännölliset seikat. Myös opiskelupaikan pakkohakujärjestelmästä on nuorilla pääosin negatiivisia kokemuksia. Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja yliopistojen yhteistyö ei myöskään suju tällä hetkellä täysin saumattomasti. Mielestäni lukioiden, avoimen yliopiston, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulisikin nykyistä systemaattisemmin ja koordinoidummin huolehtia opiskelijoiden jatkokoulutuksesta. Tavoitteena tulee olla, että jokaiselle lukiolaiselle taataan kullekin yksilölle soveltuvin opiskelupaikka.

Myös valtion opintotukijärjestelmä on saatava nykyistä joustavammaksi. Opintorahaa tulee korottaa ja asumislisä ympärivuotistaa, jotta opiskelijat voisivat niin halutessaan keskittyä päätoimisesti opiskelemaan. Mutta myös joitakin rakenteellisia uudistuksia olisi kuitenkin saatava pikaisesti aikaiseksi, sillä Suomen korkeakouluista valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Nykyisen järjestelmän myötä opiskelijalta puuttuu halu valmistua nopeasti ja siirtyä työelämään ripeästi. Tämä johtuu siitä, että opintotuki on riittämätön ja opintolainaa ei haluta ottaa, jolloin tietysti sitten työskennellään opintojen ohella, jotta saataisiin tarvittava elanto. Tästä puolitehoisesta opiskelusta aiheutuu kustannuksia myös korkeakouluille, ja tämä on tietysti kansantalouden kannalta kestämätön tilanne.

Yksi vaihtoehto, jolla tähän järjestelmään saataisiin parannus, mikäli opintorahan tasoa ei voida välittömästi korjata taloudellisten syiden vuoksi, on se, että ottaisimme käyttöön stipendijärjestelmän, jolla kannustettaisiin niitä opiskelijoita, joilla oppiaineestaan riippuen on halua ja valmiutta valmistua nykyistä nopeammassa tahdissa. Nämä stipendit voitaisiin rahoittaa käyttämättä jääneistä opintorahakuukausista, joita on siis tällä hetkellä käytettävissä jokaisella opiskelijalla vähintään 55 kappaletta, joillakin erityisaloilla hieman enemmän. Jos opiskelija asettaisi tavoitteekseen valmistua esimerkiksi neljässä vuodessa, hän pystyisi ottamaan huoletta opintolainaa tietäessään, että pystyy maksamaan sen opintojen päätyttyä saamastaan stipendistä takaisin. Jos opiskelija saisi lisäksi vähentää nostamastaan opintolainasta esimerkiksi kolmasosan verotuksessa sen takaisinmaksun yhteydessä, arvioni mukaan hyvin moni opiskelija olisi valmis nopeuttamaan opiskelutahtiaan. Tällaista malliahan Sailaksen raportissa tavoiteltiin, mutta mielestäni nykyinen opintorahajärjestelmä tulisi säilyttää ja tällainen lainajärjestelmä, johon sisältyisi verovähennysoikeus, tulisi kehittää nykyisen järjestelmän rinnalle. Silloin mielestäni se toimisi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tätä kautta tietysti samalla yliopistoihin syntyy sitten enemmän kiertoa, kun ne pystyisivät tarjoamaan vuosittain enemmän aloituspaikkoja uusille opiskelijoille.

Myös avoimen yliopiston opiskelijoiden asemaa tulee parantaa siten, että itsensä kehittäminen ei ole esteenä työttömyystilanteessa tuen saamiselle. Tämä asia on ollut esillä myös täällä eduskunnassa työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, jossa olin viime vaalikaudella jäsenenä, ja monet asiantuntijakuulemiset osoittivat, että tilanne todellakin vaihtelee suuresti eri työvoimapiireissä. Jossakin ne työmarkkinatuen piirissä olevat henkilöt, jotka opiskelevat avoimessa, saattavat jopa menettää työttömyyskorvauksen sen vuoksi, että opiskelevat liian monta opintoviikkoa vuodessa avoimessa yliopistossa. Tämä on ilman muuta väärin.

Tutkimusten mukaan työpaikan saamisessa on ratkaisevaa jo opiskeluaikana saatu kontakti tuleviin työnantajiin. Eräitä pilottiratkaisuja uuden tyyppisestä harjoittelujärjestelmästä onkin jo luotu yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tulokset kokeilusta ovat olleet hyviä. Harjoittelusetelijärjestelmä, jossa työnantajalle harjoittelijan ottaminen tehdään paperityön osalta helpoksi ja taloudellisesti osittain tuetuksi, tuleekin ottaa pikaisesti käyttöön. Eduskunnan tulee huolehtia siitä, että jokaisella nuorella on joko opiskelu- tai työpaikka. Työnantajia täytyy tukea taloudellisesti luotavassa harjoittelujärjestelmässä, mutta tukijärjestelmä täytyy tehdä nykykäytäntöä huomattavasti yksinkertaisemmaksi. Monilla alueilla on jo nyt työvoimapula.

Työpaikan lisäksi myös kohtuuhintainen asunto on nuorten kannalta tärkeä. Tässä ovat avainasemassa eri seutukuntien päättäjät, jotka tonttipolitiikalla ja tonttien hinnalla voivat ratkaisevasti vaikuttaa siihen, mille tasolle seutukuntien asuntojen hinnat kehittyvät. Osaajien lisäksi kulttuuri, toimiva lastenhoito ja hyvät koulut lapsille sekä edulliset asunnot ovat tärkeimpiä vetovoima- ja kilpailutekijöitä eri seutukuntia vertailtaessa ja aluepolitiikkaa kehitettäessä.

Arvoisa herra puhemies! Maaseutu on ollut viime vuosina jatkuvan myllerryksen kourissa. Toisen maailmansodan jälkeen maaseudun oloihin ovat vaikuttaneet voimakkaasti sotakorvausten maksaminen, siirtolaisten asuttaminen, suurten ikäluokkien kasvattaminen, voimakas muuttoliike maamme sisällä ja ulkomaille suuntautunut muuttoliike 60- ja 70-luvuilla sekä erityisesti Euroopan unioniin liittymisen vuoksi tapahtunut maatalouden ja yrittäjyyden voimakas rakennemuutos. Kuitenkin maaseudulla on aina eletty ja pärjätty ja pärjätään varmasti vastaisuudessakin. Ulkoisten kriisitilanteiden uhatessa tai toteutuessa maaseutu ja sen väestö on ollut aina maamme voimavara. Näin oli erityisesti sota-aikana. Maaseudulta kotoisin olevat sotilaat pelastivat Suomen ulkoiselta uhalta ja sinnikäs kotirintamatyö maamme elintarvike- ja energiahuollon. Maaseutu on kouluttanut osaamisresursseja kaupunkiseutuihin ja pitänyt yhteiskunnan perusasioista, ruoasta, energiasta ja luonnosta hyvää huolta.

Vaikka olemme Euroopan unionin jäsen, on myös kansallisella parlamentilla, siis eduskunnalla, tärkeä päätäntävalta maaseutuun liittyvissä asioissa. Kansallisella päätäntävallalla voimme turvata peruspalveluiden, terveys- ja vanhustenhuollon asiat, vaikuttaa nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksiin sekä painavaan aluepolitiikan harjoittamiseen. Maaseudulla väestö on ikääntynyt ja osa poissa aktiivisesta työelämästä vanhuuseläkkeen tai työkyvyttömyyseläkkeen myötä. Tälle väestönosalle tulee turvata yksilölliset vaihtoehdot elämän järjestämiseen. Tarvittavat tukipalvelut tulee järjestää ihmiselle pitkälti kotiin, että he voivat mahdollisimman pitkään elää omassa tutussa ympäristössään. Maaseutu on pidettävä asuttuna myöskin tulevaisuudessa.

Uusia mahdollisuuksia maaseudulle on jo näköpiirissä. Kotimaisen elintarviketuotannon ja kotimaisten energialähteiden, kuten puun ja turpeen, merkitys tulee jatkossa vain kasvamaan. Metsän ja metsätuotteiden arvo ja merkitys ovat voimakkaassa nousussa. Esimerkiksi terveysvaikutteisten elintarvikkeiden merkitys maailmanlaajuisesti on jo voimakkaassa kasvussa. Kotimaiset viljatuotteet ja marjat ovat mitä mainioimpia terveystuotteita jo sinänsä ja erityisesti jatkojalostettuina.

Tuotannollisen toiminnan hajauttamisessa suurilta yrityksiltä alihankintaverkostoille, etätyössä, matkailun kehittämisessä ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hajautuksen tuotannossa ollaan vasta alkutaipaleella. Tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämisessä onkin ratkaisevan tärkeää, että perusrakenteet pidetään maaseudulla kunnossa: lapsiperheitä tuetaan, kouluverkosto pidetään kattavana, nuorisolla, aikuisilla ja vanhuksilla on riittävät harjoitusmahdollisuudet, tiestö säilytetään kunnossa, kauppa- ja terveydenhuollon palvelut ovat riittävän lähellä ja modernit tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien saatavilla. Nyt on pitkäjänteisen ja optimistisen maaseudun kehittämisvaiheen aika.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Neittaanmäki puhui hyvin, ja niihin arvostaviin sanoihin, joita hän esitti maaseudun ihmisiä kohtaan sekä historiassa että tänä päivänä, voi kaikilta osin yhtyä.

Olisin kuitenkin kiinnittänyt huomiota ed. Neittaanmäen puheenvuoron alkupuoleen, jossa hän puhui lapsiperheiden asemasta. Keskustan vaaliohjelmassa keskusta lupasi Suomen kansalle, että lapsilisien taso on sidottava indeksiin. Nyt hallitus ei kuitenkaan tätä ohjelmansa mukaan ole esittämässä, mutta luulen, että oppositio — voin ehkä puhua tässä tapauksessa koko opposition puolesta — on tätä kyllä esittämässä. Haluankin tässä ja nyt kysyä ed. Neittaanmäeltä: Oletteko silloin, kun syksyllä asiasta äänestämme, tukemassa tätä opposition esitystä, joka on täysin linjassa oman vaaliohjelmanne ja äänestäjille vaalien alla antamienne lupausten kanssa?

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz hyvin entisen hallituspuolueen ryhmäpuheenjohtajana tietää, että hallitusohjelmaan ei suinkaan saada kirjattua kaikkia niitä tavoitteita, mitä puolueet ovat omiin vaaliohjelmiinsa kirjanneet. On jouduttu tekemään monia kompromisseja, valitettaviakin sellaisia, mutta politiikkaan kuuluu se, että puolueiden välisiä erilaisia näkemyksiä sovitetaan yhteen ja yritetään yhteinen ohjelma niistä muokata. Mitä syksyllä tulee tapahtumaan, jää sitten nähtäväksi.

On toki tietysti vielä mahdollista se, että lapsilisät voidaan sitoa indeksiin vaalikauden aikana, vaikka sitä tähän ohjelmaan ei ole kirjattukaan vielä. En usko, että tulen kokoomuksen, opposition, tekemää esitystä tukemaan, mutta tulen tekemään työtä hallitusryhmässä, omassa eduskuntaryhmässäni, sen puolesta, että hallitus ottaisi tuon asian hoitaakseen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Neittaanmäen puheenvuorosta voi päätellä, että keskusta hallitusneuvotteluissa ajoi tätä vaaliohjelmassaan olevaa vaatimusta, jonka se myös kansalaisille vaalien alla lupasi. Sen vuoksi olisikin mielenkiintoista tietää, ketkä hallitusneuvotteluissa torjuivat tämän perustellun vaatimuksen. Vaatimushan on hyvin perusteltu, koska suurin osa muista tulonsiirroista on indeksisuojan piirissä, mutta lapsilisät eivät ole. Oliko se esimerkiksi ministeri Wideroos, joka asettui poikkiteloin tässä asiassa, vai löytyvätkö syylliset sieltä salin vasemmalta laidalta: oliko ed. Alho torjumassa tällaista hyvää vaatimusta, ed. Bryggare vai ed. Taiveaho? Olisi hyvä saada tähän nyt selvyys, jotta tiedettäisiin, kuka kaatoi tämän keskustan vimmatusti ajaman hyvän hankkeen hallitusneuvotteluissa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on täällä todettu, että nyt muodostettu punamultahallitus jatkaa Lipposen hallitusten linjoilla. Tätä mieltä oli myös demarien ryhmäpuheenvuoron pitäjä. Mikään ei kovin paljon muutu. Vaalit eivät tuoneet näin ollen muutosta harjoitettuun politiikkaan, vaikka keskusta yrittää muuta selittää, aivan niin kuin ed. Neittaanmäki tässä äsken yritti tehdä.

Tämä ei ole demokratian kannalta hyvä, jos vaalit eivät tuoneet muuta muutosta kuin pääministerin vaihdoksen. Kansalaiset odottivat muutosta, joka olisi huomioinut pienituloiset kansalaiset Lipposen hallituksen harjoittamaa politiikkaa paremmin. Näin ei näytä käyvän, vaikka erityisesti keskusta antoi ennen vaaleja suuria lupauksia lähes kaikille pienituloisille ryhmille. Tämä lapsilisien indeksikorotus ei suinkaan ollut ainoa lupaus.

Tarkasteltaessa hallitusohjelmaa voidaan huomata, että lähes kaikki vaalien alla annetut lupaukset ovat selvitysten varassa. Budjetin tiukka menoraami 1,12 miljardia euroa, joka on sovittu neljäksi vuodeksi, pitää huolen siitä, että selvitykset eivät johda pienituloisten kannalta merkittäviin parannuksiin. Yksistään Kansallinen terveysprojekti, jos se toteutetaan, vie leijonanosan luvatuista menolisäyksistä. Rahaa ei yksinkertaisesti ole jaettavissa näillä raameilla, ei salaisessa lisäpöytäkirjassakaan, vaikka sellainen olisi olemassa. Tuloveron alennus sen sijaan etupainotteisena takaa jälleen suurituloisimmille ryhmille lisää ostovoimaa. Se on täällä monta kertaa todettu. On selvää, että jos näin tehdään, tuloerot kasvavat tällaisella politiikalla. Eihän näin pitänyt käydä, kun keskusta aikoi ennen vaaleja näitä asioita hoitaa; ei tällaisia uhkakuvia ollut silloin olemassa.

Arvoisa puhemies! Tarkastelen muutamia yksityiskohtia hallitusohjelman sisällöstä.

Hallitus aikoo lisätä työssäkäyvien määrää 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että uusia työpaikkoja pitää syntyä kaksin verroin, sillä kokemuksen mukaan yhteiskunnan muuttuessa työpaikkoja katoaa nopeaan tahtiin monilta aloilta. Ed. Sasi on siinä oikeassa, kun hän esitteli tuossa, että tällä 100 000 uudella työpaikalla ei kyllä selvitä. Se merkitsee sitä, että työttömyyden kasvu ei missään nimessä pysähdy.

Hallituksen työllistämistavoite on kova, kun otetaan huomioon, että pääasiallisena keinona aiotaan käyttää pelkästään tuloveron alennuksia. Tämä keino ei tepsinyt Lipposen kakkoshallituksen aikanakaan, ja mitkään tutkimukset eivät myöskään osoita, että suurituloisten veronkevennykset toisivat uusia työpaikkoja. Rikkaat eivät nimittäin välttämättä käytä lisääntyvää ostovoimaansa kulutukseen. Veronkevennysten listalle olisi pitänyt saada keskustankin ennen vaaleja masinoima ruoan arvonlisäveron alennus. Se helpottaisi pienituloisten asemaa ja lisäisi kulutuskysyntää, joka loisi uusia työpaikkoja muun muassa palvelualoille.

Hallitusohjelmassa on silmiinpistävää, että tuloveron kevennykset ajavat ohi monien tärkeiden tarpeiden. Näyttää siltä, että niin keskusta kuin demaritkin ovat kuunnelleet kokoomusta ja Sailasta, kun ovat ohjelmaa työllisyydestä kirjoittaneet. Hallitusohjelmassa mainitaan myös, että työmarkkinatukea muutetaan aktiiviseksi. Tätä ei selvitetä sen tarkemmin. Pelättävissä on, että työttömät saavat varautua toimeentulonsa heikennyksiin, joita Sailaksen paperissa esitetään. Hallitus ilmeisesti luulee, että tarjoamalla keppiä työttömille syntyy uusia työpaikkoja. Mitään uusia lääkkeitä, muun muassa työajan yleistä lyhentämistä, ei esitetä työttömyyden vähentämiseksi. Vanha meno jatkuu, ja työttömyyden puolittamisesta tulee ikuisuuskysymys. Näitä lääkkeitä on jo kokeiltu kahdeksan vuotta, ja tulokset eivät näytä kovin rohkaisevilta.

Lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamisesta hallitusohjelma ei lupaa kovin paljon. Ennen vaaleja esitettiin korotuksia lapsilisiin, samoin vaadittiin indeksitarkistuksia lapsilisiin. Nyt lapsilisiin esitetään korotus, joka kohdistuu vain ensimmäiseen lapseen. Korotuksen suuruudesta ei puhuta mitään. Hallituksen tekemän tiukan menoraamin huomioon ottaen korotukset jäänevät varsin pieniksi. Näin ollen lapsiperheille ei tehdä vieläkään oikeutta. Ei ole ihme, että syntyvyys maassamme laskee, kun emme huolehdi riittävästi niistä toimeentuloedellytyksistä, joiden varaan lapsiperheet rakentavat tulevaisuutensa. Liian monien nuorten lapsiperheiden toimeentulon lisäksi ongelmina ovat usein epäsäännölliset pätkätyöt tai jopa jatkuva uhka joutua työttömäksi.

Näihin ongelmiin hallitusohjelman olisi pitänyt puuttua. Kaiken kaikkiaan hallitusohjelmasta näkyy selvästi läpi se, että lapsiperheet jätetään edelleen entistä enemmän selviämään yksin. Ohjelma sisältää vain hyviä aikomuksia selvittää, tarkistaa ja ottaa huomioon kaikkea mahdollista. Esimerkiksi näin lukee ohjelmassa: "Laaditaan kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon sosiaalietuuksien ja tulojen, palvelujen, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset." Tällaiset selvitykset eivät tuo mitään konkreettisia helpotuksia lapsiperheiden toimeentuloon. Hallitusohjelmasta puuttuu selkeät tavoitteet. Päinvastoin, tällaisten laajojen selvitysten teko vie aikaa ja kipeästi vaadittavat uudistukset jäävät viipymään ja odottamaan toteutusta.

Hallitusohjelmassa luvataan nostaa kotihoidon tukea. Päivähoitomaksuista ei puhuta sen sijaan lainkaan. Päivähoitomaksut muodostavat monille lapsiperheille tuloloukun, jonka purkamiseen pitää myös valtiovallan osallistua. Monille pienituloisille perheille päivähoitomaksut ovat nyt liian suuri rasite, joka voi muodostua esteeksi vanhempien työssäkäynnille.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo kehittää opintotukijärjestelmää kannustavammaksi. Tällä tavoitellaan opiskeluaikojen lyhentymistä ja mahdollisuutta opiskella täysipäiväisesti. Nykyään on varsin tavallista, että opiskelijat rahoittavat opintojaan tekemällä osa-aika- tai jopa kokoaikatyötä opiskeluaikana, mikä tietenkin viivästyttää valmistumista. Syynä työssäkäyntiin on se, ettei opintoraha riitä toimeentuloon eivätkä opiskelijat halua opintolainaa, kun työnäkymät ovat tulevaisuudessa hyvin epävarmat. Opiskelijat eivät halua sitoutua velkavankeuteen sellaisessa tilanteessa, kun perhekin pitäisi perustaa.

Opintotukeen liittyvät parannukset olivat viime eduskuntavaalikaudella usein keskustan edustajien vaatimuslistoilla. Opintotuen asumislisän ympärivuotisuus, alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotuen eriarvoisuuden poistaminen ja tasokorotukset olivat usein myös keskustan edustajien esityksiä. Nyt kuitenkin kaikki edellä mainitut asiat puuttuvat hallitusohjelmasta. Opiskelijoiden vaatimukset ovat oikeutettuja, koska heitä ei ole huomioitu viime vuosien aikana juuri lainkaan.

Opiskelijoiden ongelmat ovat myös yleisesti tiedossa. Epäkohtiin on puututtava. Hallitusohjelmaan kirjatuilla selvityksillä mikään asia ei hoidu. Niillä pyritään ilmeisesti vesittämään vaalien alla annetut lupaukset. Väistämättä herää myös kysymys, onko Sailaksen opintotukimalli hiipimässä sittenkin hallitusohjelmaan. Paluu lainakeskeiseen opintotukeen, jota Sailas esittää, merkitsee paluuta eriarvoiseen opiskeluyhteiskuntaan. Vanhempien varallisuus alkaisi jälleen vaikuttaa opiskelumahdollisuuksiin entistä enemmän.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden automaatiojäsenyys oppilaskunnissa estettiin viime vaalikaudella pääasiassa demareiden ja keskustan toimesta. Mielenkiintoista on nyt nähdä, tullaanko korkeakouluopiskelijoiden tasavertainen asema turvaamaan. Ei ole mitenkään oikein, että ammattikorkeakouluopiskelijat pidetään eriarvoisessa asemassa yliopistojen opiskelijoihin nähden. Toivonkin, että tämä epäkohta saadaan pian korjatuksi.

Arvoisa puhemies! Eläkeasiat olivat keskustan vaalilupauksissa keskeisellä sijalla. Nyt keskusta pettää eläkeläiset lähes kaikissa asioissa. Näin suurta takinkäännöstä ja eläkeläisten pettämistä ei ole tainnut ennen täällä tapahtua. Kuuntelin viime kaudella useita kertoja keskustan edustajien syyteryöppyjä harjoitetusta eläkepolitiikasta. Vaadittiin kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista kaikille niille eläkeläisille, joilta se oli leikattu. Samoin taitetun indeksin korjausta vaadittiin. Kaikista pienimpiin eläkkeisiin vaadittiin tasokorotukset. Asioista myös äänestettiin tässä salissa useita kertoja. Keskusta esiintyi silloin eläkeläisten puolustajina. Niin tekivät monet muutkin. Meitä silloisten hallituspuolueiden edustajiakin oli eläkeläisten puolella useita ja eri ryhmistä. (Ed. Ala-Nissilä: Ed. Valpas oli silloinkin oppositiossa!) — Nyt tilanne on muuttunut. Keskusta on muuttanut linjaansa. Minä en ole muuttanut linjaani, ed. Ala-Nissilä.

Ainoa konkreettinen asia, jonka hallitus lupaa, on kansaneläkkeen tasokorotus vuonna 2006 eli vasta kolmen vuoden päästä. Korotuksen suuruutta ei mainita. On selvää, että kun hallitus on hirttäytynyt tiukkaan menokehykseen, sen rahat eivät riitä hallituskauden lopussa enää eläkeläisille, jotka jäävät jälleen kerran murujen varaan. Eläkeasioissa keskusta on osoittanut jälleen kerran todeksi väitteen, että kepu pettää aina. Keskusta on tehnyt eläkelupauksistaan ennen vaaleja varsinaisen petoksien äidin. Olen varma siitä, että keskusta löytää tämän asian vielä monta kertaa edestään. Eläkeläiset seuraavat asioita tarkkaan, ja he eivät tule tyytymään niihin muruihin, joita hallitus ja keskusta nyt tarjoavat.

Arvoisa puhemies! Totesin aluksi, että hallitusohjelma ei tuo muutoksia nykymenoon. Sekavuutta hallitusohjelma sen sijaan synnyttää. Liian monet asiat on jätetty avoimiksi. Tuskin koskaan aikaisemmin on saatu aikaan niin paljon turhaa sanahelinää tyhjyyttä sisältävästä ohjelmasta. Nimitys sumu- tai sumutushallitus ei liene kaukana oikeasta.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Valpasta kuuntelee, niin vaikka on hallituksen neljäs työpäivä meneillään, hän veti aika reippaita johtopäätöksiä. Minä ymmärrän sen, että oppositiossa pitää olla populistinen, mutta en minä tällaista pölhöpopulismia ymmärrä, mihin ed. Valpas puheessaan koko ajan syyllistyi.

Keskusta julkaisi vaalien alla omat tavoitteensa runsaan miljardin menolisäyksistä, ja niihin tämä hallitusohjelma täysin vastaa. Toisaalta tämä ed. Valppaan asenne, että mikään ei muuttua saa esimerkiksi työllisyyden parantamiseksi: Ei sillä tavalla voida mennä, vaan totta kai tarvitaan esimerkiksi veropolitiikassa työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä toimia. Ei työajan lyhentäminen poppakonstina tätä ratkaise, vaikka totta kai sitäkin voidaan selvittää, jos niin halutaan. Mutta tämä asenne, että mikään ei muuttua saa, että työllisyys sillä tavalla hoituisi, on kyllä väärä asenne.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilälle: Työajan lyhentämistähän on kokeiltu tai se on voimassakin jo Ranskassa, ja siellä tällä on tuloksia saatu työttömyyteen. Tällaisia uusia konstejahan mekin olisimme kaivanneet.

Mitä näihin muutoksiin tulee, ei tämä hallitusohjelma kyllä mitään muuta, koska se ei mitään lupaa eikä mitään konkreettista tarjoa. Ainoa muutos on tapahtunut kepun linjauksissa, eli ne ovat aivan erilaiset kuin ennen vaaleja.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, ed. Valpas arvioi aika pessimistisesti tätä kokonaisuutta. Minusta erittäin olennainen asia on se, että nythän ollaan käynnistämässä vaativaa työprosessia, joka todetaan hallitusohjelmassa. Ed. Valpas arvosteli ohjelman tavoitteita. Minä uskon, että lukemalla hallitusohjelmaa voi todeta, että tavoitteet ovat varsin kunnianhimoiset, ne ovat merkitykselliset. Nyt on kysymys siitä, että käynnistetään vahva työ näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Minä uskon, että siinä nykyinen hallitus tulee tekemään edeltäjäänsä parempaa työtä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulalle: Nimenomaan tästä ohjelmasta puuttuvat ne konkreettiset tavoitteet. Ne tavoitteet, mitkä sinne on kirjattu, ovat ympäripyöreitä, ne eivät anna mitään, ja se on tämän ohjelman heikkous.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet noin sata hallitusohjelmaa arvioivaa puheenvuoroa, joissa kiinnitettiin huomiota useisiin tärkeisiin seikkoihin. Työllisyys, yrittäjyyden tukeminen ja peruspalveluiden turvaaminen toistuivat puheissa aivan kuten vaalitaistelunkin aikana. Kovin vähän vastauksia hallitusohjelmasta kuitenkin löytyy. Ohjelma on ontto. Mitä hallitusohjelman valmistelun nopeudessa voitettiin, se sisällössä hävittiin. Tyhjästä on helppo sopia.

Voidaan sanoa, että onnistumisen pakko yhdisti neuvotteluosapuolia enemmän kuin aidot yhteiset näkemykset. Sehän todistettiin keskiviikkona, kun keskusta julisti suurta linjanmuutosta ja demarit kertoivat entisen menon jatkuvan. Hallitusohjelma on löysästi kirjoitettu ja rakenteeltaan epätasainen. Jotkut asiat mainitaan yksityiskohtaisesti, kun taas suuretkin kokonaisuudet sivuutetaan yleisluontoisilla heitoilla. Osa keskeisistä tavoitteista on siirretty peräti seuraavan hallituksen murheeksi tai vieläkin kauemmas, tästä esimerkkeinä työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja kehitysyhteistyömäärärahojen nosto 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kuvaavaa on, että ennen keskustalle niin keskeinen maaseudun kehittäminen sivuutetaan ainoastaan viidellä virkkeellä.

Tarkastelen hallituksen työllisyyspolitiikkaa vähän yksityiskohtaisemmin. Hallitusohjelmassa ei aseteta minkäänlaisia mittareita työttömyyden alentamiselle. Kertooko se siitä, että kädet työttömyysongelman edessä on nostettu pystyyn? Työllisyysasteesta kyllä puhutaan, mutta se on kokonaan toinen asia. Jos sadasta vähennetään työllisyysaste, erotus ei ole sama kuin työttömyysaste. Opettiko surullisen kuuluisa työttömyyden puolittamislupaus varovaiseksi? Lipposen ensimmäisen hallituksen julki lausumasta tavoitteesta on vielä auki noin 50 000 työtöntä, ja aikaa tuosta on kulunut yli kahdeksan vuotta. Hallituksen kovat työllisyystavoitteet ovat epärealistisia tässä epävakaassa taloudellisessa ja maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Hallitusohjelmaan jo kirjoitetut työllisyyspolitiikkaosat, kuten myöhemmin laadittava erillinen työllisyysohjelmakin, sisältävät useita suoria lainauksia tai viitteitä Sailaksen työllisyystyöryhmän loppuraportista. Niitä lienee kaikkiaan toistakymmentä. Se osoittaa, että omia eväitä ei hallituksella ollut vaan se tukeutuu virkamiestyöhön, josta ennen vaaleja visusti vaiettiin. Tässäkin asiassa keskusta meni demareitten kupille. Työllisyyspolitiikassa uskotaan yhden ainoan työllisyyspolitiikan voimaan siitäkin huolimatta, että niin työllisyyden kuin työttömyydenkin aluekehitys mosaiikkimaistuu. Toimintaympäristöt vaihtelevat rajusti kunnittain, seutukunnittain ja maakuntien välillä. Työllisyys- ja työttömyyskysymystä pitää ratkoa paikallistasolla hakien juuri sille paikkakunnalle soveltuvia malleja. Työttömyyden alueellisten erojen tasaamiseen ei hallitus ole löytänyt lääkkeitä. Niin kauan kuin työttömyyden alueelliset erot ovat suuret, hallitsemattomalle muuttoliikkeelle ei voida mitään.

Eurooppalaiset käytännöt osoittavat, että mitä aidommin päätösvaltaa on valutettu paikalliselle tasolle, sitä paremmat ovat tulokset. Kansalaisille tulee antaa aiempaa enemmän päätösvaltaa omissa asioissaan. Työllisyyspolitiikan alueellistaminen on välttämätöntä eikä maksa mitään. Työllisyyslaki ja -asetus edellyttävät työttömyyden alueellisten erojen tasaamista. Eduskunta on ainakin kahdeksan viime vuoden ajan budjetin käsittelyn yhteydessä päättänyt, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys ylitä 80 prosentilla koko maan tasoa. Maasta löytyy kuitenkin kuntia, joissa työttömyys on ollut vuosikausia yli sen rajan, jota koskaan ei eduskunnan päätösten tai työllisyyslain mukaan saisi edes kertaluontoisesti ylittää. Tulemmekin seuraamaan erityisellä aktiivisuudella, joko tähän laiminlyöntiin saadaan aikaan korjaus.

90-luvun alussa tehtiin suuri linjaratkaisu jakaa työttömien joukko kahtia eriyttämällä toimeentulojärjestelmät. Sitä seurasivat luonnollisena jatkona omat tukityömarkkinat työttömyysturvalla oleville ja toisaalta työmarkkinatuelle joutuneille. Linja jatkuu tämän hallituksen toimesta eriyttämällä työttömien palvelut ja tukemalla halpatyövoimamarkkinoiden syntyä. Pallottelu vaikeimmassa asemassa olevilla ihmisillä jatkuu. Mitä hankalampi työttömän asema on, sitä varmemmin käytetään keppilinjaa. Hallitus lupaa korottaa vuosittain ensin lapsilisiä, sitten kotihoidon tukea ja juuri ennen vaaleja kansaneläkkeitä. Hyviä asioita kaikki, mutta mihin unohtuivat työttömät ja ennen kaikkea peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella elävät?

Hallitusohjelmassa ei esitellä mitään uusia keinoja työttömyyden rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Jos ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan, vähimmäisvaatimus on riittävä työttömyysaikainen perusturva. Työmarkkinatuen vastikkeellisuus tai työttömyysturvan keston porrastaminen eivät poista syrjäytymisongelmaa. Vuoteen 2010 mennessä 55—64-vuotiaan väestön määrä kasvaa 150 000 henkeä. Vastaavasti 25—55-vuotiaiden määrä vähenee yhtä paljon. Kun iäkkäämpien odotetaan pysyvän työmarkkinoilla pidempään ja nuorempien aloittavan työelämässä aiemmin, täytyy kysyä, mistä uudet työpaikat löytyvät ja onko kysyntää. Vastausta hallitusohjelma ei anna.

Tulemme tämän hallituksen aikana näkemään, että siellä, missä työttömyys on ollut vaikeinta, koetaan lähivuosina jo ala- ja yrityskohtaista työvoimapulaa. Nykyinen asetelma kääntyy päälaelleen, mutta sitä ongelmaa ei hallitusohjelmassa tunnusteta eikä tunnisteta. Kasvukeskuksia suosinut työllisyyspolitiikka on huolehtinut, että Itä- ja Pohjois-Suomesta on imuroitu nuori, osaava ja koulutettu työvoima turvaamaan etelän avainyritysten työvoiman rekrytointia. Jatkossa myös kunnilta edellytetään osallistumista työmarkkinatuen osarahoitukseen tai valtion ja kuntien välille rakennetaan muita rahoitusmalleja, jotta kunnat osallistuisivat aktiivisesti työllisyyspolitiikkaan. Kuinka taataan kuntien aktiivisempi osallistuminen kustannusneutraalilla tavalla? Vastatkoot ne, jotka tämänkin ovat ilmaan heittäneet.

Työmarkkinoiden pahimpia ongelmia on niiden pirstoutuneisuus. Osa-aikaisuus ja pätkätyöt koettelevat etenkin nuoria ja naisia. Tähän saumaanko iskevät ne, jotka haluavat luoda pysyvät halpatyömarkkinat Suomeen? Järjestelmä, jossa julkinen sektori joutuu maksamaan osan palkasta toimeentulotukena kokoaikatyössä olevalle henkilölle, on perusteiltaan kestämätön. Uusien mallien kehittelijät voisivat katsoa ympärille ja todeta, että jo nyt löytyy työntekijöitä, jotka eivät tule palkallaan toimeen.

Hallitus tarjoaa muutamille ihan oikean suuntaisia toimia pienyrittäjyyden edistämiseksi, muun muassa turhan byrokratian karsimista ja arvonlisäveron alarajan muuttamista liukuvaksi. Ne ovat ihan oikeita toimenpiteitä. Mutta kuitenkin esimerkiksi kuljetustuen kokonaisvolyymi sementoidaan nykytasolle. Näillä eväillä ei pk-sektorille kyetä luomaan riittävää määrää uusia työpaikkoja, jotta työllisyystavoite toteutuisi. Poikkihallinnollinen yrittäjyyden politiikkaohjelma on yhtä pahasti auki kuin vastaava luonnos työllisyyspolitiikan puolella.

Herra puhemies! Poimin hallitusohjelman työllisyystoimista nämä kymmenen kohtaa. Kymmenen lukuna on raamatullinen, niin että esitän myöskin profetian, jonka toteutumista en toivo, mutta pelkään kyllä: Työllisyyspolitiikan perusvalinnoissa tehdään ne samat virheet kuin edellistenkin hallitusten aikana. On hyvin todennäköistä, että hallituskauden lopussa elämme edelleen massatyöttömyyden aikaa, samalla kun jotkut toimialat ja yritykset kärsivät työvoimapulasta. Syrjäytyneiden määrä on suurempi ja yhteiskunta epävakaampi ja eriarvoisempi kuin nyt. Myöskään alueelliset kehityserot eivät poistu. Ne vain muuttavat muotoa. Työllisyystavoite ei näillä eväillä toteudu. Tarvitaan äkillinen ja onnekas muutos yleisissä taloudellisissa tekijöissä, jotta olennainen käänne parempaan tapahtuisi. Luottaako hallitus vanhaan sanontaan "tuurilla ne isotkin laivat seilaavat", vai palkkaako se luvatut 100 000 uutta työntekijää tekemään ne selvitykset, jotka hallitusohjelmaan on kirjattu?

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kohtuullisen synkkien näkemysten jälkeen yritän vähän valoisampaan maailmaan meitä luotsata. Täällä on keskiviikosta alkaen puhuttu monipuolisesti hallitusohjelmasta, ja sen takia lyhyesti käsittelen vain aktiivista työvoimapolitiikkaa, vielä lyhyemmin täällä käytyä keskustelua ja vähän terveyspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta annettua tiedonantoa käsitellään aikana ja tilanteessa, jossa edellisten, Lipposen hallitusten määrätietoinen toiminta on antanut hyvän lähtökohdan uuden hallituksen työlle. Silti pitää ihmetellä esimerkiksi kokoomuksen täällä esittämiä pitkiä pitkiä puutelistoja, joita heidän pitkän pitkän hallituskautensa aikana on jäänyt elämään. Toisaalta tällä hetkellä maailmantalouden ja maailmantilanteen epävarmuus asettavat lähtöaseman kuitenkin vähän hankalaksi ja ennen kaikkea ennustaminen tältä osin ei ole aivan yksinkertaista tai helppoa.

Tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että hallitusohjelmassa joidenkin mielestä liian usein puhutaan selvittämisestä. Selvityksiä tietysti voidaan tehdä monella eri tasolla. Osassa tapauksista niistä voidaan selvitä tekemällä yhteenveto valmiina olevista selvityksistä ja päivittämällä ne tähän päivään. Ei tämä hallitus tai sen ohjelma selvityksiin kaadu, kunhan vain niiden jälkeen ollaan valmiita tekemään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Työhön, työllisyyteen, työvoimapolitiikkaan, työelämän tasa-arvoon, työturvallisuuteen, yrittäjyyteen, asumiseen, elinkeino- ja energiapolitiikkaan, teknologiapolitiikkaan, yrityspolitiikkaan, veropolitiikkaan ja jopa maatalouspolitiikkaan kiinnitetään huomiota ohjelman niin monessa kohdassa, että on jopa opposition uskallettava tunnustaa, että työllisyyden parantaminen on otettu tosissaan, ja nähtävä myös siinä onnistuminen keskeisenä asiana hyvinvointivaltion turvaamisessa.

Työvoimapolitiikka sinänsä saa hallituksen ohjelmassa aika paljon huomiota. Erityisesti kokoomuksen taholta aktiivista työvoimapolitiikkaa on arvosteltu lujasti niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Ennen vaaleja muun muassa puoluesihteeri Ollila Ilkka-lehden kolumnissaan nimitti tukityöllistämistä mahoksi lehmäksi. Uskon, että puoluesihteeri Ollila paremmin tuntee tämän lehmäpuolen kuin tämän aktiivisen työvoimapolitiikan osan. Tässä keskustelussa puheenjohtaja Itälä sanoi, että tehottomaan tukityöllistämiseen on tarkoitus vain antaa lisää rahaa. Näinhän se ei suinkaan ole, koska pyritään antamaan rahaa nimenomaan tehokkaaseen politiikkaan.

Tukityöllistäminen on kuitenkin vain osa aktiivista työvoimapolitiikkaa, mutta edellä sanotut lainaukset kertovat kuitenkin asenteesta ja ajatuksista, joissa vieläkään ei ole kirkastunut aktiivisen työvoimapolitiikan tarkoitus ja sen merkitys työnantajille ja myös ja erityisesti elinkeinoelämälle. Työhallinnon tärkein tehtävä on tarjota osaavaa, käyttökelpoista ja mahdollisimman motivoitunutta työvoimaa työnantajille, kaikille niille silloin, kun he sitä tarvitsevat. Tämä edellyttää ja tässä onnistuminen edellyttää, että työkuntoa, osaamista, kehittämistä pidetään yllä. Ilman aktiivista työvoimapolitiikkaa Suomen tämän hetken työttömyysluvut olisivat huomattavasti huonommat. Meillä oli aktiivisten toimenpiteiden piirissä 11 700 ihmistä enemmän viime maaliskuussa kuin maaliskuussa 2002. Tämä on edellisen hallituksen onnistuneen politiikan ansiota. Onneksi kokoomus tässä silloin on ollut mukana.

Aktiivisen työvoimapolitiikan sisältöä on viime vuosina kehitetty enemmän yhdessä työnantajien kanssa toteutettavana koulutuksena tai oppisopimuksina. Näiden toimien jälkeen useimmiten työllistyminen tapahtuu välittömästi koulutuksen päätyttyä. Tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta on kunnianhimoinen. On syytä tiedostaa, että ilman aktiivista työvoimapolitiikkaa tuo tavoite ei onnistu, ja onnistuminen on kuitenkin enemmän kuin tarpeellista palvelujen tason säilyttämiseksi, puhumattakaan tason parantamisesta.

Täällä on myös puhuttu siitä, että tukityöllistäminen on tehotonta kunnille työllistämistä. Tällä hetkellä työvoimahallinnon palkkaperusteisiin töihin on sijoitettuna valtiolle 6 prosenttia, kunnille 34 ja yksityisille työnantajille 60 prosenttia sijoitetusta työvoimasta.

Työmarkkinatuella olevien keski-ikä on noin 50 vuotta. Ei voida lähteä siitä, että heidät unohdetaan työttömyyteen odottamaan kertymätöntä eläkettä 15 vuoden kuluttua. Se ei ole oikein näitä ihmisiä, mutta ei myöskään yhteiskuntaa kohtaan. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että niille työttömille, jotka selvästi ovat työkyvyttömiä, pitää antaa mahdollisuus siirtyä kunniallisesti eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla käyty keskustelu on jo ryhmäpuheenvuoroista alkaen ollut kuitenkin kovin mielenkiintoinen.

Huomiota kiinnitti keskustaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin sanoma, että nyt katkeaa pitkälle veisattu virsi siitä, että palvelut ennen tulonsiirtoja. Ei se katkea. Tämä totuus palveluiden tarpeellisuudesta ei tule unohtumaan. On selvä, että meillä on lukuisa määrä ihmisiä, joita muutaman euron tulonsiirto ei auta, ihmisiä, jotka tarvitsevat palveluita, ja niitä pitää tarpeen mukaan tuottaa.

Puheenjohtaja Itälä kyseli keskustelussa, kuka vastaa SDP:n hallituspolitiikasta, kun puheenjohtajan suu on tukittu valinnalla puhemieheksi. Hallituspolitiikasta vastaa tietysti hallitusryhmä Antti Kalliomäen johdolla eduskuntaryhmälle ja puolueelle ja viime kädessä äänestäjille, siis sille samalle ryhmälle, jolle kaikki puolueet, kokoomuskin, viime vaaleissa tekemisistään vastuunsa kantoivat. Mieleen tuli aika, kun kokoomuksen puheenjohtaja vaihtui ja samalla vaihtui hallitusryhmän vetovastuu. Paikkojen vaihto ministeriaitiossa ei tuonut selvyyttä tuohon johtajuuteen viime vaaleihin mennessä. Uskon, että SDP onnistuu tässä huomattavasti paremmin.

Ed. Itälän puhe oli kuitenkin jopa hauska kuunneltavaksi. Siinä oppositiojohtaja puhui kuin Veli Ponteva konsanaan. Sitä kuunnellessa tuli mieleen muutaman vuoden, jo yhden vaalikauden, takaa tapahtuma tässä samassa salissa: ed. Zyskowiczin oivallus keskustan puheenvuorojen jälkeen. Nimiä vaihdellen se olisi kuulunut näin: "Ääni oli Itälän ääni, mutta kädet olivat ed. Zyskowiczin jalat."

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean: Ohjelmassa on lyhyesti mainittu selvitettävän erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtäminen kunnilta valtiolle. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat muun muassa terveysteknologian, uusien lääkkeiden, keski-iän nousun johdosta nousseet yli kuntien maksukyvyn. Hoitojen porrastaminen tai toimintojen — niin hoitojen, laboratoriotoimintojen, kuvantamispalveluiden kuin kiinteistöjen hoidon — keskittäminenkään ei enää riitä. Toisaalta kansalaisilla on oikeus odottaa saavansa niitä terveyspalveluja, joita on olemassa, joilla on mahdollista elämänlaatua parantaa, kun niitä myös yhteiskunnan varoilla on myös kehitetty. Tämän vuoksi erikoissairaanhoidon kustannustenjakoa kuntien ja valtion välillä on pakko kehittää kuntia suosivammaksi. Tämän lauseen toteutumista tulen tarkasti seuraamaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ohjelma on laaja. Sen toteuttaminen edellyttää hallitukselta, mutta myös eduskunnalta, näkemistä vähän huomista pitemmälle, kykyä päätöksentekoon ja yhteistä tahtoa. Tälle työlle toivon menestystä.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Reino Ojalan puheenvuorossa oli positiivista se, että hän puhui palveluiden puolesta tulonsiirtoja vastaan. Se oli aivan kuin kokoomuksen ohjelmasta.

Mutta tukityöllistämisestä joudun toteamaan, että kyllä sen tulokset pysyvien työpaikkojen aikaansaamiseksi ovat olleet kerta kaikkiaan olemattomat. Rahaa on palanut runsaasti, ja sen rahan käyttäminen yritysten kautta olisi tehokkaammin luonut pysyviä työpaikkoja. Olisin toivonut, että tässä hallituksessa olisi otettu rohkeampia askeleita tähän suuntaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pidän oikeana, että sosialidemokraatit puolustavat hyvin päättäväisesti tukityöllistämistä ja sen lisäämistä. Sitä nimenomaan tarvitaan koulutuksen rinnalla. Ihmettelen kuitenkin, miksi sosialidemokraatit ovat nyt suostumassa porvareiden vaatimukseen siitä, että työmarkkinatuki katkaistaan tietyn ajan jälkeen ja sen jälkeen työttömät pakotetaan työharjoitteluun, jossa palkka on 7 euroa päivältä tämän nykyisen käytännön mukaan. Näinhän sitä halpatyövoimasektoria Suomeen tehdään tässä ja nyt. Miksi demarit lähtivät tähän mukaan?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ollilalle ensinnäkin haluaisin sanoa, että eivät ne nyt niin kauhean huonoja töitä ole ne tukityöt. Minä aikoinaan yliopisto-opintojen jälkeen aloitin työuran tukitöissä ja opin sen jutun niin hyvin sillä yhdellä ainoalla sijoituksella, että heti sen perään pääsin työvoimatoimiston johtajaksi.

Mutta ed. Reino Ojalan puheenvuorosta: Siellä ihan oikein painotetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Se, mitä minä jäin kaipaamaan, on se, että kun hallitusohjelmassa ja siihen liittyvässä yhdessä A-nelosessa luonnehditaan työllisyyspolitiikkaohjelmaa, mitkä ovat ne tosiasialliset uudet aktiivisen työvoimapolitiikan keinot, mitkä ovat tulossa, kun siellä kuitenkin Sailaksen paperista on näin selvät viitteet.

Reino Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ollilalle: Minä yritin kertoa, mikä tukityön ja aktiivisen työvoimapolitiikan tarkoitus on, mutta ilmeisesti en sitä riittävän selvästi sanonut, koska ed. Ollila vieläkin ihmetteli sitä, että ei synny vakituisia työpaikkoja. Sen tarkoitus on pitää niitten ihmisten kuntoa yllä ja kehittää heitä, niin että he voivat ottaa vastaan vakituisen työpaikan silloin, kun työnantaja, kunta, valtio tai yksityinen elinkeinoelämä niitä tarjoaa. Tämä on koko työvoimapolitiikan idea. Jos kaikki tukityöllistetyt otettaisiin vakituisesti, kohta voitaisiin ihmetellä, mihin heidät tukityöllistetään. Näihin kysymyksiin, joita edustajat Tennilä ja Mustajärvi esittivät, tulevat vastaukset olemaan selkeät. Tällä hetkellä en osaa niitä yksilöidä.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä tämän ymmärrän, ed. Ojala, mutta olen edelleen sitä mieltä, että sen rahan toisella, paremmalla käytön suuntaamiselle pystyttäisiin nimenomaan pysyviä työpaikkoja yrityselämään saamaan aikaan, ja ne ovat kuitenkin niitä työpaikkoja, jotka ovat tuottavia. (Ed. Rönni: Ilmainenkaan väki ei enää kelpaa työnantajalle!) Kyllä tällä tukityöllistämisjärjestelmällä saadaan työpaikkoja aikaan. Ainakin työvoimatoimistojen johtajia tarvitaan jatkossakin varmasti.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallitusohjelman keskeisenä lähtökohtana on kansantalouden kasvun vauhdittaminen ja työllisyyden lisääminen sekä työllisyysasteen tuntuva nostaminen vaalikauden loppuun mennessä. Tässä ilmeisesti joutuu sanoja "loppuun mennessä" painottamaan, koska tällä hetkellähän tilanne kansainvälisesti ottaen ja taloudessa yleensä on varsin vaikea. Investoinnit ovat täälläkin jäissä ja vienti ei vedä, joten nyt tarvitaan tietysti näitä etupainotteisia toimenpiteitä, jotta myönteisiin tuloksiin vaalikauden aikana päästäisiin. Tämänhetkiseen suhdannetaantumaan täytyy vaikuttaa heti alkuun työllisyyttä tukevilla toimenpiteillä, joilla edistetään talouden palaamista vahvalle kasvu-uralle. Kaikkien näiden toimenpiteiden tulee nyt tukea kasvua ja työllisyyttä.

On hyvä asia se, että kuitenkin kotimarkkinoilla kuluttajien luottamus on säilynyt varsin vahvana. Viime aikoina talous onkin levännyt pitkälti kotimaisen kysynnän varassa. Tätä tulee edelleen vauhdittaa. Mutta siis ongelma tällä hetkellä on tietysti se, että kansainvälisesti ottaen on hyvin paljon kysymysmerkkejä. Todetaan esimerkiksi Saksan tilanne. Saksassa on täydellinen lama oikeastaan meneillään tällä hetkellä, ja Suomen vienti esimerkiksi sinne on jäissä. Yhdysvalloissa on vaikea tilanne. On Irakin sota, joka tietysti tuo kaikenlaisia kysymysmerkkejä ja vaikuttaa siihen tietysti myöskin, että yleensä odotellaan yritystenkin puolella, mitä tässä oikein tapahtuu. Se, että investoinnit ovat tästä johtuen jäissä, vaikuttaa tietysti koko kansantalouteen ja vaikuttaa nimenomaan tähän työllisyyskysymykseen. Se tässä tietysti on suuri ongelma.

Huomaa selvästi sen, että esimerkiksi nyt täällä Uudellamaalla työttömyys on kääntynyt nousuun. Muualla maassa on vielä työttömyys laskussa. Tässä on se huolestuttava piirre, että nimenomaan Uudellamaalla, täällä Helsingin metropolissa, on pystytty toimimaan eräänlaisena työttömyyden sulatusuunina nyt noususuhdanteen ajan ja tänne työpaikkoja on tullut. Nyt tämä tilanne on aika paljon tukossa. Täällä ei enää työpaikkoja löydy sillä lailla kuin aikaisemmin. Tämä asettaa kyllä hallituksen nyt todella sellaiseen tilanteen eteen, että talouteen on saatava vauhtia. Siksi on tietysti tärkeää, että kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät talouden kasvun vauhdittamiseen ja työllisyyden lisäämiseen, täytyy pyrkiä suuntaamaan etupainotteisesti.

Tämä on tärkeä asia. Jos pyritään siihen, että 75 prosentin työllisyysastekin vaalikauden loppuun mennessä saadaan, kyllä tässä haasteita todella löytyy ja paljon työtä asian eteen tarvitaan ja varsinkin aktiivista työvoimapolitiikkaa, jota kokoomus ei ole koskaan hyväksynyt, ei ollessaan hallituksessa eikä hallituksen ulkopuolella: aina on arvosteltu tätä aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Minä kuitenkin uskon, että erilaisilla toimenpiteillä, jotka tälläkin hallituksella on edessään, pystytään aktiivisella työvoimapolitiikalla myös saamaan tuloksia. Siihenhän liittyy myös tällainen maltillinen työhön kohdistuvan verotuksen keventäminen siten, ettei kuitenkaan vaaranneta julkisen palvelun rahoitusta.

Myöskin työllisyydenhoidon kannalta tärkeä ja keskeinen veromuutos hallitusohjelmassa on arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi. En tiedä oikein, mihin se on perustunut, että se aikaisemmin on ollut sellainen, että se on tällaisten yhden henkilön yritysten kasvun usein estänyt, koska kun liikevaihto on määrätyssä summassa ollut, arvonlisäveron on joutunut alusta asti maksamaan, jos liikevaihto on mennyt määrätyn summan yli. Nyt se, että raja on liukuva, tietysti muuttaa tilanteen. Tämä asia olisi pitänyt tietysti jo aikoja sitten korjata.

Kun ravintolan ja henkilöstöruokalan arvonlisäveroa alennetaan ja pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroa huojennetaan, nämä muutokset ovat tarpeellisia, jotta palvelualoille saataisiin lisää työpaikkoja.

Hallituksen verolinjahan onkin yleisesti ottaen maltillinen ja vastuullinen. Tässä ohjelmassa otetaan huomioon kasvun ja työllisyyden edistäminen. Palvelujen rahoitustarpeet tietäen verotuksen rakenteet pidetään kuitenkin ennallaan kuitenkin ottaen huomioon se tilanne, että eräitä muutoksia joudutaan yritysverotuksen puoleen kansainvälisestä painostuksesta johtuen tekemään. Muun muassa alkoholin verotuksen osalta joudutaan tilannetta tarkastelemaan uudestaan, koska ensi vuonna tapahtuu muutos alkoholin tuonnin osalla. Tärkeätä on myöskin se, että hyvä yhteistyö työmarkkinoiden kesken jatkuu edelleen. Kolmikanta on tärkeä elementti myöskin työllistämiskysymyksessä.

Sitten olisin muutamaan asiaan vielä puuttunut tässä ohjelmassa. Minusta aikuiskoulutuksen kehittäminen on erittäin tärkeätä. Meillähän on noin 500 000 ihmistä, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista loppututkintoa. Näistä 400 000 on työelämässä ja 100 000 on työttöminä suunnilleen. Heidän saamisensa koulutuksen piiriin olisi erittäin tärkeä asia. Yleisesti aikuiskoulutuksen kehittämistä ja siihen panostamista pidän erittäin tarpeellisena kuluvana eduskuntakautena.

Meillä tulee myöskin joitain korotuksia, jotka minun mielestäni ovat hyviä. Lapsilisien korotus esimerkiksi, se, että tulee nyt ensimmäiselle lapselle lapsilisän korotus, on hyvä asia. Myöskin pienten eläkkeiden huomioiminen ja kansaneläkkeen korotus kuluvana hallituskautena, vaalikautena, on varmasti myönteinen asia — toivottavasti hallituskausi jatkuu koko tämän vaalikauden.

Olisin vielä todennut sen, että palvelujen kohdalla tietysti on lähdettävä siitä, että tavallaan työllähän me luomme näitä hyvinvoinnin hedelmiä, joita myös palvelut ovat. Sen takia tietysti työllisyyden lisääminen ja sen ohjelman onnistuminen on oleellisen tärkeää, jotta pystytään palvelut turvaamaan. Siinä tietysti terveydenhuoltokysymys on erittäin tärkeä, eli sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä on jatkettava viime hallituskaudella valmistellulta pohjalta. Kansallinen terveydenhoito-ohjelma on toteutettava. Nimenomaan ne toimenpiteet, jotka tähtäävät jonojen poistamiseen, on tämän hallituskauden aikana saatava hoidettua.

Kyllä tässä tietysti se tilanne myöskin on, että hallituksen ja kuntien välinen vuoropuhelu sillä lailla on saatava toimivammaksi kuin ehkä viime kaudella, että kuntien toimintaedellytykset turvataan. Tässähän on tietysti vastuu kunnilla myös. Ei voida lähteä siitä, että valtio syytää rahaa kunnille ja kunnat sen sitten vaan käyttävät, vaan kyllä kunnilla on myös vastuu ja velvollisuus hoitaa tehtävät niin tehokkaasti, että kohtuukustannuksin palvelut pystytään hoitamaan. Tähänhän on tietysti monia toimenpiteitä, miten voidaan nykytilannetta parantaa.

Hyvä asia on myös, että lasten aamu- ja iltapäivähoito on nyt hallituslistalla ja se sitten sillä lailla saadaan kuntoon. Asia, josta on paljon puhuttu, ensi- ja toisluokkalaisten lasten turvallisuus, paranee sillä selvästi, että iltapäivähoitotoiminta tullaan nyt toteuttamaan.

Vielä erääseen asiaan olisin puuttunut. Se on huumausainekysymys, josta täällä hyvin vähän on puhuttu ja josta hallitusohjelmassa myöskään ei kovin paljon mainita, mutta kuitenkin todetaan, että hallitus valmistelee huumausainepoliittisen toimenpideohjelman vuosille 2004—2007. Minusta on tärkeää, että on tiukka huumeidenvastainen ohjelma. Meillä on tällä hetkellä niin sanottu täyskielto-ohjelma, ja se on hyvä asia. Täällä jotkut ovat sitä mieltä, että ei ehkä pitäisi niin tiukkaa ohjelmaa olla, muualla Euroopassa EU-alueella on lievempiä ohjelmia. Minusta on hyvä asia, jos meillä on EU:n tiukin huumeidenvastainen ohjelma, mutta meidän pitää myöskin ottaa tosiasiat huomioon eli myöskin pystyä auttamaan huumeriippuvaisia ihmisiä. On erittäin tärkeätä, että pyritään myöskin löytämään uusia keinoja huumeriippuvaisten auttamisessa.

Minusta esimerkiksi se, mikä meillä Suomessa on hyvin pientä tällä hetkellä, on lääkkeettömän huumehoidon käyttöönotto. Me olemme menneet mukaan tällaiseen kansainväliseen trendiin, että annetaan lievempää huumetta kuin heroiini on ja sillä sitten pyritään saamaan asia hoitoon. Se on vähän samanlaista suunnilleen, kuin että alkoholistille annettaisiin puoli pulloa Koskenkorvaa päivässä valtion toimesta ja (Ed. Halme: Valkoviini on parempi vertaus!) sillä lailla tavallaan sitten ehkäistäisiin tämä hankintatarve. Mutta minusta täytyy katsoa näitä uusia toimenpidemuotoja, joita Suomessakin tällä hetkellä on, missä pyritään lääkkeettömällä huumehoidolla vapauttamaan henkilö huumeriippuvuudesta. Tällaisten toimintamuotojen ennakkoluuloton hakeminen ja kokeileminen pitää ehdottomasti myöskin huumausainepoliittiseen toimenpideohjelmaan saada.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hellberg sanoi puheenvuorossaan, että talouteen tarvitaan vauhtia, kasvuun tarvitaan vauhtia, jotta työttömyysongelma pystytään voittamaan hallituksen kaavailemalla tavalla. Haluan ensinnäkin todeta, että 100 000 uuden työpaikan tavoitteleminen ei ole kovin kunnianhimoinen tavoite, edelliset kaksi hallitusta ovat päässeet parempaan, mutta siitä huolimatta väitän, että tällekin tasolle asetetun riman ylittäminen on hallitukselle hyvin vaikeata, ellei peräti mahdotonta. Vaikka Suomen urheilua rakastava kansa on nähnyt valtiovarainministeri Kalliomäen aikanaan nuoruudessaan ylittävän korkeallekin asetetun riman, on tämänkertainen yritys mielestäni todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan yksinkertaisesti sen takia, että otekorkeus ei riitä eli hallitus ei ole valmis niihin välttämättömiin panostuksiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi, joita työllisyystavoitteeseen pääseminen edellyttäisi.

Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Halusin ottaa kantaa ed. Hellbergin esille tuomaan huumepolitiikkaan, mikä on kyllä minunkin mielestäni ollut yllättävän lievää, jos sitä on ollenkaan hallitusohjelmassa. Minä tietysti tulen tuomaan omani tähän. Mutta Hellbergin kanssa olen aivan samaa mieltä myös, että ei ole koskaan liian tiukkaa huumepolitiikkaa. Myöskin lievä huume: ei voida koskaan sanoa lieväksi tai pahaksi, nimittäin myöskään alkoholisti ei alkanut suoraan lasolia juoda, kun hän rupesi dokaamaan, hän alkoi keskikaljasta.

Haluaisinkin tässä, kun olen vihreät haastanut huumausainetestiin, tässä saman tien nytten haastaa koko eduskunnan huumausainetestiin. Näytetään kansalaisille ja nuorille, että myöskin täällä ollaan puhtaita, ja annetaan esimerkkiä.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille toteaisin vaan, että tietysti tässä nyt on toinen tilanne tämän hallituksen kohdalla, koska edellinen hallitus jo tietysti sai työttömyyttä suhteellisen hyvin alennettua. Nyt on rima huomattavasti korkeammalla. Nyt ovat tapaukset paljon vaikeampia kuin aikaisemmin. Tämä 100 000:n tavoite on tietysti kunnianhimoinen. Sen saavuttaminen on erittäin vaikeaa, koska tämänhetkinen tilanne on kansainvälisessä taloudessa hyvin vaikea eikä tiedetä oikein, miten tässä nousu lähtee liikkeelle. Kyllä me olemme myöskin kiinni kansainvälisessä tilanteessa, se on selvä, mutta kotimaisin toimenpitein tietysti pitää pyrkiä eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ehkä kannata kiistellä siitä, onko 100 000 uuden työpaikan luominen kunnianhimoinen tai vähemmän kunnianhimoinen tavoite. Ennemminkin kannattaa keskustella siitä, miten edes tähän tavoitteeseen päästäisiin. Väitän siis, että hallitus ja sen valtiovarainministeri Kalliomäki eivät tule ylittämään tälle tasolle asetettua rimaa sen vuoksi, että otekorkeus ei riitä. Tällä tarkoitan juuri sitä, että johtuen kansainvälisen tilanteen haastavuudesta tarvittaisiin nimenomaan tuntuvampia panostuksia, tuntuvampia kotimaisia panostuksia, talouden kasvun edistämiseksi ja sitä kautta työllisyysasteen nostamiseksi. Juuri nämä riittämättömät panostukset kasvuun tulevat merkitsemään sitä, että hallitus ei uskoakseni tule tässä tavoitteessaan onnistumaan, ellei se sitten saa hyvin tuntuvaa kansainvälistä vetoapua. Riittämättömillä panostuksilla tarkoitan ensinnäkin sitä ... (Puhemies koputtaa) — Aika ei tainnut riittää niiden kertomiseen.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Oletan, että ed. Zyskowicz olisi jatkanut puheenvuoroaan kertomalla, että veronalennukset ja nimenomaan tuloveronalennukset ovat hallituksen ohjelmassa liian alhaiset. Hän ja kokoomus näyttävät kuuluvan niiden talousoppineitten perässä kulkijoihin, (Ed. Nepponen: Kuten Vesa Vihriälä!) jotka näkevät, että dynaamisia vaikutuksia on vain tuloveron alentamisella. On kuitenkin niin, että hallituksen ohjelmaan sisältyvät palvelujen parantamiseen tähtäävät toimet ja monet muut hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen tähtäävät toimet ovat myös sellaisia, joilla on niitä niin sanottuja dynaamisia vaikutuksia, jotka vaikuttavat myönteisesti talouskasvuun erityisesti Suomen tyyppisessä kansantaloudessa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä ministeri Korkeaoja kuulutti kokoomuksen verolinjaa. Kyllä keskustan talouspoliittisena neuvonantajana toiminut Vesa Vihriälä kuulutti paljon rohkeampia verojen alennuksia, kuin mihin nyt hallitus uskoo. Niitä tarvitaan, jotta talouskasvu olisi sellainen, että pystytään edes niihin pieniin tavoitteisiin, joita tämä hallitus on nyt lähtenyt toteuttamaan, jotka ovat samoja, mitä oli Lipposen kakkoshallituksen aikana. Eipä niissä juuri mitään eroja ole.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaojalle toteaisin lyhyesti, että hallituskin uskoo veronalennusten talouskasvua tukevaan vaikutukseen, ei kai se muuten itse asiassa vaalipuheidensa vastaisesti olisi niitä nyt esittämässä. Mutta mitä puuttuu?

Ensinnäkin puuttuvat konkreettiset ja riittävät toimet yrittäjyyden edistämiseksi. Olen jo aikaisemmin kiittänyt hallitusohjelmaa siitä, että siellä on erittäin paljon hyviä yrittäjyyttä koskevia lausumia, mutta konkretiaa, todellisia tekoja, ei näytä riittävästi olevan tulossa. Puuttuvat myös riittävät veronalennukset työnteon verotuksen keventämiseksi ja verokiilan kaventamiseksi, ja kolmanneksi puuttuvat sellaiset rakenteelliset muutokset esimerkiksi työttömyysturvajärjestelmässä ja varhaiseläkejärjestelmässä, joilla olisi kannustettu työntekoa ja työelämässä pysymistä.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaojalle haluaisin todeta, että tämä veroalen jäljessä juokseminen ei ole mitään uutta. Minulla oli kunnia istua toistakymmentä vuotta TT:n hallituksessa, ja jo 90-luvun alussa aloitimme puheet siitä, että talouden turvaaminen edellyttää verojen alentamista. Siitä olemme kiitollisia, että edellinen hallitus ryhtyi tähän, ja on selvästi osoitettavissa, että näillä toimenpiteillä aikaansaatiin monta työpaikkaa tähän maahan.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, tämä hallitus uskoo verokevennysten vaikutuksiin, mutta vain niin, että ne ovat kohdennettuja, (Ed. Nepponen: Ne ovat aina kohdennettuja!) niin kuin edellinenkin hallitus on tien viitoittanut kohdennetusti sinne, missä kevennyksillä todella on työllisyysvaikutuksia, eli pienituloisiin. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, ei mistään laput silmillä yleisestä veroalennuksesta vaan kohdennetusta.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä verokeskustelu on aina mielenkiintoinen. Jos verrataan esimerkiksi, miten eurooppalaisissa maissa, EU-maissa, verotaso ja työttömyysaste kohtaavat, niin siinä on hyvin suuria eroja. Ruotsissa ja Belgiassa muistaakseni on suhteellisen matala työttömyys. Kuitenkin veroaste on esimerkiksi korkeampi kuin meillä. Eivät nämä aina kohtaa. Kyllä se on monesta muusta toimenpiteestä kiinni tämä työllisyyskysymys. Se ei aina varmasti ole tästä verotuksesta kiinni.

Miten nämä kohdennetaan, niin kuin ed. Rahkonen tuossa totesi, se on kyllä hyvin tärkeä asia. Tämän hallituksen ohjelmassa painotetaan muun muassa näitä palvelusektorin veroaleja, ja se on minusta erittäin tärkeä asia.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uuden hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu paljon tavoitteita, joukossa monia hyviä, kannatettaviakin tavoitteita, joiden toteuttamista voidaan tukea myös oppositiosta käsin. Keinoja sen sijaan tavoitteiden toteuttamiseksi ei paperista juurikaan löydy. Hallitusohjelmasta puuttuvat lähes kokonaan konkreettiset toimenpiteet.

Hallitusohjelmaa lukiessa tulee vääjäämättä mieleen, ettei hallitusneuvottelussa ole pystytty sopimaan keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi eikä priorisoimaan tavoitteita, vaan sinne on kirjattu lähes kaikki pöydällä olleet esitykset, pääasiassa kaikkea kaikille -periaatteella. Tästä johtunee myös se, että tavoitteiden toteuttamisesta päättäminen on ollut helppoa lykätä kymmenien myöhemmin aloitettavien selvitysten taakse.

Pääministeri Jäätteenmäki ja hallituspuolueet ovat kuitenkin tehneet ensimmäiset konkreettiset päätökset ministerivalinnoissa. Täällä on lukuisia kertoja todettu, miten keskusta maksoi kovan hinnan pääministerin paikastaan. On totta, että SDP sai merkittävimmät ministerinpaikat ja näin keskustalainen ministeri johtaa vain kolmea ministeriötä pääministeriyden lisäksi.

En halua salkkujaon tähän puoleen tai niiden painavuuteen puuttua tämän enempää, mutta se mikä minua pohjoissuomalaisena kansanedustajana ihmetyttää ja samalla pohjoispohjalaisten ihmisten puolesta myös hiukan harmittaa, on ministereiden alueellinen epätasapaino. (Ed. Viitanen: Niin harmittaa monia muitakin maakuntia!) Etelä-Suomen läänistä hallituksessa istuu kymmenen ministeriä, Länsi-Suomen läänistä viisi ministeriä ja kolmesta muusta läänistä yksi kustakin lääniä kohti. Demariministeriryhmässä pohjoisin ja koko hallituksen ainoa itäsuomalainen ministeri tulee Varkaudesta, ja keskustan ministeriryhmän painopiste on vahvasti etelässä. On erittäin valitettavaa, kun ministerivalinnat korostavat näin räikeästi alueellista epätasa-arvoa. On syytä myös kysyä, olivatko keskustan ja demareiden ministerivalinnat viesti uuden hallituksen politiikan suunnasta. (Ed. Ala-Nissilä: Kuinka monta kertaa kokoomuksella oli pohjoisesta?) — Kaksi. (Ed. Ala-Nissilä: Yksi oli!)

Tarkoittaako tämä keskustan oppositioaikana lupaamaa aluepolitiikan täyskäännöstä? Voi vain kuvitella, miltä nyt tuntuu siitä keskustalaisesta äänestäjästä, joka Pohjois-Pohjanmaalla odotti kahdeksan pitkää vuotta omaa suoraa kanavaa hallitukseen ja jälleen joutui pettymään, (Ed. Zyskowicz: Pahalta tuntuu!) huolimatta siitä, että puolet Pohjois-Pohjanmaan 16 kansanedustajasta on keskustalaisia. Edellisen hallituksen aikana Pohjois-Suomesta oli kolme, parhaimmillaan neljä, ministeriä. Vilpittömästi toivon, että myös hallituksen eteläsuomalaiset ministerit muistavat hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti hoitaa koko Suomea.

Arvoisa puhemies! Sinänsä mielenkiintoisia ovat myös hallitusohjelman aluepoliittiset linjaukset ja suuntaviivat. Koko oppositiotaipaleensa ajan keskusta haukkui Lipposen hallituksen harjoittamaa aluepolitiikkaa ja lupasi kääntää aluepolitiikan kelkan täysin uuteen suuntaan, jos pääsee hallitusvastuuseen. Keskusta on nyt hallituksessa ja pääministeri Jäätteenmäen johtamana tämän hallitusohjelmapaperin mukaan aikoo jatkaa edellisen hallituksen aluepoliittista linjaa, jossa nojataan alue- ja osaamiskeskusohjelmiin. Mitään uutta tai 180 asteen käännöstä ei Jäätteenmäen hallitus tuo tasapainoisen aluekehityksen turvaamiseksi. Mitenhän muutosta markkinoidaan keskustaa äänestäneille? Olen iloinen siitä, että keskusta on nyt tunnustanut edellisen hallituksen aluepoliittiset perusratkaisut kestäviksi ja toimiviksi, vaikka ei siihen ennen vaaleja pystynytkään.

Arvoisa puhemies! Yksi hallitusohjelman epäonnistuneista linjauksista on osinkoverotuksen kiristäminen eli päätös luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja saattaa osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Ennen vaaleja demareiden puheiden rivien välistä oli ymmärrettävissä, että SDP ei tule vastustamaan siirtymistä osinkojen kahdenkertaiseen verotukseen. Keskusta sen sijaan heitti puheenjohtajansa toimesta niin sanotun Arvelan komitean esityksen osinkojen kahdenkertaisesta verotuksesta roskakoriin, mutta ilmeisesti koria ei ehditty tyhjentää, kun se nyt on kuitenkin kaivettu hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus ei tule kiristämään pk-yritysten verotusta. Jokainen, joka tuntee pienyrityksen toimintaa, tietää, että yrityksen ja yrittäjän verotus on yksi ja sama kokonaisuus. Jos hallitus lupaa, ettei yritysverotusta nosteta ja kuitenkin panee yrittäjän yrityksestä saaman osinkotulon osittain kahdenkertaisen veron piiriin, niin en ymmärrä, miten yrittäjän työstään ja yrittäjäriskistään saaman tulon kokonaisverotus ei nousisi. Arvelan verotyöryhmän esityksessä oli lisäksi monia muita yksityiskohtia, joilla on yritysverotusta kiristävä vaikutus. (Ed. Ala-Nissilä: Keventävä!) — Kiristävä vaikutus.

Toisaalta haluan vielä kysyä, miten hallitus aikoo tehdä oikeudenmukaisen ja toimivan jaon pienten ja suurten yritysten välille, niin ettei verotuksellisista syistä tarvitse pilkkoa yrityksiä tai tehdä väliyhtiöitä. Joka tapauksessa verokonsultit palaavat takaisin kymmenen vuoden tauon jälkeen rahastamaan yrityksiä.

Hallitusohjelman mukaan tarkoitus on, että osinko- ja yritysverotusmuutos toteutetaan vuoden 2005 alusta lähtien. Yritykset eivät kuitenkaan voi useaa vuotta peräkkäin toimia epävarmoissa olosuhteissa, odottaa hallituksen selvitystä ja lopullista päätöstä ja mahdollista tulevaa uutta mallia. En myöskään ymmärrä sitä, miksi Suomen parhaiten ja kaikkia tyydyttävä verojärjestelmä pitää purkaa. Mielestäni Suomen hallituksen tulee ajaa suomalaisten yritysten ja osakkeensäästäjien etua eikä ulkomaisten sijoittajien etua.

Yrittäjät eivät ole jääneet tällä hetkellä odottamaan hallituksen selvityksiä, vaan varautuvat täyttä päätä uuteen tilanteeseen ja jakavat maksimiosinkoja kiireen vilkkaa ennen kahdenkertaisen osinkoverotuksen voimaantuloa. Osinkoveron nosto tarkoittaa myös pienosakesäästäjien verotuksen kovenemista ja eri pääomatulolähteiden asettamista eriarvoiseen asemaan. Samalla suomalaisten yhtiöitten omavaraisuus heikkenee ja työllistämismahdollisuudet sen mukana. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä edustaja sen etukäteen tietää?) Kaiken kaikkiaan on valitettavaa, että näyttää siltä, että hallitus ei tiedä, millaista tuhoa se on tekemässä ei vain yrityksiin ja yrittäjille vaan koko Suomen kansakunnalle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on 100 000 uutta työllistä tämän vaalikauden loppuun mennessä ja 75-prosenttinen työllisyysaste seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa aivan oikein todetaan, että työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden ajaksi. Hallitusohjelman eväillä vahvaa talouskasvua ei kuitenkaan saada aikaiseksi, ja siksi asetetut työllisyystavoitteet ovat epäuskottavia. Talouskasvua ei saa aikaiseksi tulonsiirtojen tasoja korottamalla, palveluihin panostamalla, vaan riittävän suurilla veronkevennyksillä, työvoimakustannusten alentamisella, yrittäjyyteen ja osaamiseen panostamalla. Vasta tämän jälkeen saadaan aikaan talouskasvu, jolla peruspalvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että viime vuosinahan on kolmessa maassa kiristetty yritysverotusta maailmassa: Suomessa, Zimbabwessa ja Bangladeshissa on verokantaa korotettu. Nyt yritysverotuksessa on olemassa epävarmuus. Tiedämme, että Suomen järjestelmä on EU:ssa, tiedetään, että se on sen luonteinen, että se asettaa ulkomaiset osingonsaajat erilaiseen asemaan. Tämä epävarmuus ei poistu tekemättömyydellä. Ei tässä voida tehdä uusia autoveroja, niin että odotetaan tekemättä, niin että mitään ei tapahdu, vaan hallitushan keventää yritysverotusta, myöskin hoitaa sukupolvenvaihdosasian, tekee tärkeitä arvonlisäverouudistusmuutoksia. Tässähän nimenomaan muuttuvassa kovassa kansainvälisessä verokilpailussa aktiivisesti toimimalla, niin kuin Ahon hallituksen aikana tehtiin, parannetaan yritysverotusta ja parannetaan yritysten työllistämismahdollisuuksia. Minusta kokoomus tällä "Seis maailma, tahdon ulos!" -asenteella pelottelee yrityksiä aivan tarpeettomasti ja saa vahinkoa aikaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, miten keskusta lupasi vaaleissa aluepolitiikkaan suunnanmuutosta ja miten tuosta ei jälkiä hallitusohjelmassa näy. Tässä keskustan kuuluisassa vaaliohjelmassa sivulla 10 oikealla palstalla lausutaan muun muassa seuraavaa: "Otetaan käyttöön verokannustimia, jotka houkuttelevat osaajia asumaan ja tekemään työtä myös kasvukeskusten ulkopuolella. Myös yrityksille osoitetaan verotuksellisia kannustimia toimia pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla".

Kun perehdyin keskustan aluepoliittisiin vaatimuksiin tehdessäni pari vuotta sitten niin sanottua varjoministeri Pekkarisen varjobudjettia, huomasin, että nämä alueelliset verokannustimet olivat aivan keskeisessä asemassa. Nyt kuitenkaan hallitusohjelmasta näitä ei löydy. Ed. Ala-Nissilä ja muut keskustan edustajat: Mihin ovat jääneet nämä äänestäjille lupaamanne alueelliset verokannustimet?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totuushan on se, että Suomessa kuusi suurinta yliopistopaikkakuntaa kasvaa ja muualla ei kasvua tapahdu. Viime vaalikaudella nimenomaan muun muassa ed. Kurvisen kotikaupunki Oulu laitettiin perinteisen aluetuen piiriin, vaikka se on Nokia-vetoisessa huippukasvussa, ja heitettiin monia maaseutumaisia seutukuntia kylmästi valkoiseksi alueeksi. Tätä politiikkaa varmasti ei ole tarkoitus jatkaa, vaan pyrkiä siihen, että osaaminen yliopistokaupungeissa, joka totta kai tuo lisää yrittäjyyttä ja työpaikkoja, verkottuu paljon laajemmalti. Tämä on keskustan tavoitteena. Uskon, että hallitusohjelma myöskin mahdollistaa veronkevennykset.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä pääministeri Jäätteenmäen hallitusohjelmassa on selkeä suunnanmuutos pääministeri Lipposen hallituksen toimintatapaan nähden aluepolitiikassa. Kyllä nyt tämä hallitusohjelma lähtee selkeästi oikeudenmukaisesta, tasapainoisesta aluekehityksestä. Työllisyys ja sen parantaminen on parasta aluepolitiikkaa, yrittäjyyden edistäminen on parasta aluepolitiikkaa. Kun siihen kytketään vielä 2000-luvun innovatiivinen, osaamiseen perustuva kehittämispolitiikka, niin kyllä minä uskon selkeästi, että nyt tapahtuu suunnanmuutos kasvukeskuspolitiikasta koko maan resurssien käyttöönottoon ja sillä lailla terveeseen alueelliseen kehitykseen.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nousiaisen usko aluepolitiikan suunnanmuutokseen nykyisen uuden hallituksen aikana on ihailtavaa lojaalisuutta hallituksen hyviä tavoitteita kohtaan. Mutta joudun toistamaan kysymykseni siitä, että kun keskustan aluepoliittisessa repertoaarissa nämä alueelliset verokannustimet ovat olleet aivan keskeisessä asemassa ja tässä yhteydessä on usein puhuttu Norjan-mallista, mihin nämä alueelliset verokannustimet tästä hallitusohjelmasta jäivät?

Ed. Ala-Nissilä sanoi, ettei tämä hallitusohjelma estä niiden käyttöön ottamista. Eihän se suorastaan järkeviä ja perusteltuja tekoja estä, mutta miksi ei hallitusohjelmassa ole sovittu mitään tältä osin, joka oli kuitenkin keskeinen aluepoliittinen lupauksenne äänestäjille tuolla maakuntien Suomessa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämän keskustelun aikana on eilen ja tänäänkin muutaman kerran viitattu EU-politiikkaan. Ehkä on syytä siitä muutama näkökohta tuoda esille, kun on kysytty hallituksen EU-linjauksista, ovatko ne muuttuneet, ja jos ovat, niin millä lailla.

On aivan selvää, että sellainen asia kuin Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ja se, mitenkä me Eurooppa-politiikkaa hoidamme, on juuri niitä aloja, joissa vallitsee selvä jatkuvuus. Mutta jatkuvuus ei voi tarkoittaa sillä tavoin muuttumattomuutta, ettemmekö olisi valmiita reagoimaan ja arvioimaan tilannetta uudelleen sen mukaan kuin eurooppalainen ja maailmanlaajuinenkin kehitys edellyttää. Voimme olla aivan varmoja siitä, että tämänkin vaalikauden aikana tulee eteen paljon sellaisia asioita, joissa me joudumme myöskin tekemään uusia linjauksia, ei sellaisia, jotka muuttaisivat tai olisivat ristiriidassa aikaisempien kanssa, mutta Euroopan unionin jäsenyys merkitsee monella tavoin Suomen kansainvälisen toimintakentän laajentumista ja edellyttää meiltä valmiutta reagoida paljon aikaisempaa laaja-alaisemmin. Yksi sellainen seikka on globalisaation hallinta, joka on myös hallitusohjelmassa nyt aikaisempaa vahvemmin todettu ja mukana. Sekin liittyy sillä tavoin Euroopan unioniin, että Euroopan unioni on yksi aivan keskeinen toimija, jos haluamme parempaa globalisaation hallintaa.

Mutta oleellisinta Suomen EU-politiikassa on se, että se perustuu jatkuvaan vuorovaikutukseen eduskunnan ja hallituksen välillä. Sitähän edellyttää jo perustuslaki, ja sillä tavoin Suomen EU-jäsenyyden alusta alkaen on toimittu. Meillä kansanäänestyksessä mielipiteet jakaantuivat EU-jäsenyyden suotavuuden suhteen. Kenties tällainen jakaantuneisuus on edelleenkin kansalaismielipiteessä olemassa, mutta oleellista on se, että täällä eduskunnassa suuren valiokunnan työskentelyssä ja eduskunnan ja hallituksen välisessä vuorovaikutuksessa tämä ei ole koskaan ollut avoin kiistakysymys, vaan päinvastoin me olemme halunneet, kaikki osapuolet, lähteä siitä, että Suomen vaikutusvalta Euroopan unionissa, meidän etujemme ajaminen, onnistuu parhaiten silloin, kun pystymme näistä EU-politiikan linjauksista päättämään mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä. Konsensus on ollut tässä suhteessa leimaa-antavaa, ja tällä linjalla myös tämä hallitus ilman muuta haluaa jatkaa kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa.

Osoituksena tästä on tietenkin myös se, että me olemme jo valmistelemassa eduskunnalle selvitystä konventin tilanteesta, jo senkin vuoksi, että uusi eduskunta on olemassa, mutta konventissa on myöskin nyt tultu hyvin ratkaiseviin vaiheisiin, on pöydätty ehdotuksia, ja niihin hallitus tulee omat näkemyksensä esittämään. Mutta tässäkin on tietysti kysymys myös jatkuvuudesta elikkä niistä kannanotoista, joiden mukaan tähänkin asti Suomen linjaukset on muotoiltu yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa. Toivon, että tämä selvitys ja eduskunnan mahdollisuus käydä siitä keskustelua toteutuu jo ihan lähiviikkojen aikana. Se on tärkeätä siksi, että ennen konventin ratkaisuvaiheita olisi hyvä käydä myös eduskuntatasolla tällainen laajempi keskustelu.

Uusia ehdotuksiahan on pöydätty konventin puheenjohtajan ja nyttemmin konventin puheenjohtajiston nimissä, ja näistä nyt nämä viimeisimmät ehdotukset, jotka koskevat EU:n institutionaalista rakennetta ja yhteistä puolustusta, ovat herättäneet ei vain Suomessa vaan kaikkialla kyllä hyvin ristiriitaisia tunteita, etten sanoisi tyrmistystäkin. Meidän näkemyksemme näistä ehdotuksista on ihan selvä. Toivomme, että konventti ei tekisi tällaisella työskentelytavalla itsestään merkityksetöntä. Sehän tästä voi hyvinkin olla seurauksena, että jos konventti on hyvin riitainen, hallitustenvälinen konferenssi joutuu jos nyt ei ihan puhtaalta pöydältä niin aika paljon heikommin eväin lähtemään liikkeelle. Mutta joka tapauksessa tässä korostuu se, että hallitusten on päästävä yhteisymmärrykseen, kaikkien hallitusten on päästävä yhteisymmärrykseen, muilla tavoin ei EU:ta pystytä kehittämään.

Nämä periaatteet ovat meidän osaltamme selvät. Haluamme institutionaalisen tasapainon säilyttämistä tässä tilanteessa, jossa sitä eniten uhkaa pyrkimys komission heikentämiseen ja uusien hallitustenvälistä yhteistyötä ja suurten valtioiden vaikutusvaltaa korostavien muutosten eteenpäinvieminen, ajaminen. Se on tietysti tarkoittanut nyt juuri komission puolustamista, mutta me emme ole tässäkään ajamassa muutosta, vaan sitä, että tätä hyvin herkkää institutionaalista tasapainoa, jossa yhteisömetodilla ja hallitustenvälisyydellä on molemmilla oma osuutensa ja joka on tähänkin asti tuottanut sen parhaan tuloksen EU:n kehittämisessä, ei horjutettaisi myöskään laajentuvassa unionissa.

Toinen ehdoton periaate on jäsenmaiden tasavertaisuus, jota nyt uusimmat ehdotukset, joissa muun muassa revitään auki se, mitä Nizzassa sovittiin komission kokoonpanosta, uhkaisivat.

Kenen kanssa sitten me EU-politiikkaamme toteutamme? Hallitusohjelmassa viitataan Pohjoismaihin, myöskin Baltian maihin. Tämä on luonnollista. Suomi on Pohjoismaa ja haluaa kuulua pohjoismaiseen viiteryhmään muissakin yhteyksissä, mutta Suomen EU-politiikka muodostuu tietenkin itsenäisesti toisaalta ja yhteistyössä kaikkien EU-maiden kanssa. On luonnollista, että me mainitsemme Pohjoismaat ja Baltian tässä yhteydessä. Myös Benelux-maat ovat pieniä maita, ja niiden kanssa meillä on paljonkin juuri tähän konventtityöskentelyyn liittyviä yhteisiä intressejä. Mutta yhtä selvää on, että täytyyhän meillä olla myöskin liittolaisia ja ymmärtäjiä suurissa maissa, jos haluamme tuloksia aikaansaada.

Tässä mielessä tarkoitus on jatkaa sellaista suomalaista aktiivisen vaikuttamisen politiikkaa, jota ei leimaa sen enempää ontto pullistelu mutta ei ehkä turha vaatimattomuuskaan, vaan halu olla mukana vaikuttamassa ei automaattisesti aina kaikkialla mutta siellä, missä meidän kannaltamme tärkeitä keskeisiä ratkaisuja tehdään. Se voi perustua vain osaamiseen, asioiden hallintaan, aktiivisuuteen ja siihen yhtenäisyyteen EU-kysymysten käsittelyssä, joka on ollut Suomessa leimaa-antava. Minusta on äärimmäisen suuri voimavara se, että meillä eduskunta kokonaisuudessaan ja kaikki eduskunnan valiokunnat ovat omalla alallaan EU-valiokuntia, koska se juuri lisää sitä osaamista, tietämystä, ymmärrystä ja vaikuttamismahdollisuuksia, joita Suomen etujen ajaminen jatkossakin edellyttää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen ohjelmassa sanotaan, että Suomi jatkaa liittoutumattomana maana. Nyt Euroopan unioniin ollaan selvästikin, ainakin jollakin aikavälillä, rakentamassa tämmöistä puolustusjärjestelmää, yhteistä puolustusta, ja nyt Suomen kannalta on sitten iso kysymys, mikä kanta tässä otetaan. Vasemmiston kantana totean jo tässä vaiheessa hyvin selvästi, että me emme näe mitään eroa siinä, mennäänkö Natoon suoraa tietä vaiko kiertotietä Brysselin kautta, mitä tämä yhteisen puolustuksen hyväksyminen tarkoittaisi. EU-rakennettahan kuitenkin tehdään Naton perustalle. Ulkoministerin puheenvuoron loppupäässä oli tällainen maininta kuin halu olla vaikuttamassa EU:ssa, siellä missä päätöksiä tehdään, ja tällä tätä Nato-jäsenyyttä tullaan perustelemaan tämän Brysselin-kiertotien kautta. Kiintoisaa on kuulla, miten tähän superluokan asiaan ruvetaan kantoja ottamaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta nämä linjaukset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta noudattavat aika pitkälti perinteistä linjaa, enkä suinkaan nyt näillä kysymyksillä vahvasti arvostele, vaan ehkä tarkentaisin sitä.

Edellisessä ohjelmassa oli mainittu sotilaallinen liittoutumattomuus vallitsevissa oloissa. Tämä on jätetty pois, ilman että sitä on mitenkään kommentoitu. Merkitseekö tämä, että sotilaallinen liittoutumattomuus on nyt kiveen hakattu? Itse olen ollut vahvasti sillä kannalla, niin ettei tämä kysymykseni johdu siitä.

Toinen: Selvitys Baltian maiden ja Pohjoismaiden välisestä yhteistyöstä EU-politiikassa on tietääkseni herättänyt vähän kysymyksiä, mistä se on tänne tullut, kun se nyt näin yllätti monet täällä. Tähän ehkä olisi hyvä kuulla ministeriltä vielä vastauksia.

Kolmantena: Kun puolustuspoliittinen selonteko valmistui, niin silloin korostettiin, että oppositio mukana. Jatkaako niin sanottu Kalliomäen työryhmä, jossa nimenomaan opposition vaikutusta korostettiin?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää paikkansa, että tähän asti nämä runsaat kahdeksan vuotta Suomessa ja eduskunnassa on ollut hyvin suuri yhtenäisyys ja rauha EU-asioitten suhteen päätöksenteossa ja hoitamisessa, mutta nyt kyllä selvästi on muutos tapahtumassa, ja erittäin voimakas muutos. Konventti kertoo siitä. Laajenemisen toteutuminen tietysti johtaa siihen, että tarvitaan siellä muutoksia. Nyt nämä ministeri Tuomiojan mainitsemat isot periaatekysymykset ovat vakavalla tavalla esillä: instituutio, EU-maiden keskinäinen tasa-arvo ja myös puolustusjärjestelmän kehittäminen. Ne ovat niin isoja asioita, että on melko varmaa, että niissä myös tapahtuu merkittävä muutos EU:n sisällä ja sitten laajentumisen myötä muutoinkin. Tässä kohtaa tulevat eteen (Puhemies koputtaa) todella vahvat paineet erilaisten näkemysten esiinnousuun, ja kysynkin, kun aika ei riitä pitempään kommentointiin: Näkeekö ministeri mahdollisena, ja hallitus, sitä, että kansanäänestys järjestettäisiin näitten muutosten jälkeen, ennen kuin Suomi sitoutuu niihin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ministeri totesi, eduskunnassa on hyvin laaja-alainen yhteistyö EU-asioissa ollut ja tulee jatkossakin olemaan, ja hyvä niin.

Myös kun konventissa on Suomesta kolme edustajaa, yksi hallituksen edustajana ja kaksi parlamentin edustajana, niin näistä parlamentin kahdesta edustajasta toinen eli ed. Kimmo Kiljunen valittiin hallitusrintamasta ja toinen eli ed. Vanhanen valittiin opposition puolelta. Nyt ed. Vanhanen tultuaan nimitetyksi valtioneuvoston jäseneksi on jättämässä paikkansa EU-konventissa, ja olisinkin kysynyt nyt lähinnä keskustan eduskuntaryhmän läsnä olevilta johtohenkilöiltä: Onko ajateltavissa, että ed. Vanhasen tilalle konventtiin tulisi edelleen opposition edustaja eli tällä kertaa täältä kokoomuksen porukasta?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin viimeksi esille ottamasta asiasta ei ole käyty keskustelua. Nyt on tietenkin koko tämä tilanne arvioitava siinä mielessä huolella, että konventti on aivan loppusuoralla, ja katsottava, mikä on tarkoituksenmukainen tapa tämän asian suhteen.

Mitä tulee tähän Eurooppa-poliittiseen linjaan ja Suomen puolueettomuuteen tai liittoutumattomuuspolitiikkaan, tässä suhteessa hallitusohjelman rakentamisessa ei ollut mitään ongelmia. Kaiken kaikkiaan tämä linjaus vastaa hyvin myös niitä toimenpiteitä, niitä linjauksia ja keskusteluja, joita Kalliomäen työryhmässä käytiin siihen mennessä, kun se on nyt työtä tehnyt. Tämä työryhmä tulee pienillä muutoksilla jatkamaan työtään loppuun asti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ed. Tennilän ja ehkä mahdollisesti muidenkin kysymykset, jotka liittyvät puolustuksen kehittämiseen, sisältävät usein jossain määrin paranoidisiakin piirteitä vallitsevaan tilanteeseen nähden, sillä se vallitseva tilanne on se, että Euroopan unionissa ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä, edes minkäänlaista vallitsevaa mielipidettä eikä myöskään enemmistöä sille, että unionissa ryhdyttäisiin ottamaan yhteinen puolustus, joka kylläkin on sinänsä nykyisissä perussopimuksissa mainittu mahdollisuutena, mutta että tätä ryhdyttäisiin toteuttamaan.

Se, mistä sitten nyt keskustellaan, on ehdotuksista, jotka koskevat mahdollisuutta pienemmälle maaryhmälle edetä tällä puolustuksen yhteistyön alalla Euroopan unionin rakenteiden puitteissa. Meidän kantamme tähän on täysin selvä. Tällaisen niin sanotun vahvistetun yhteistyön tälläkin sektorilla täytyy olla sillä tavoin avoin kaikille, että se noudattaa niitä jo olemassa olevia vahvistetun yhteistyön edellytyksiä, jotka perussopimuksissa ovat. Emme ole sinänsä lähteneet siitä, että tämäkään olisi välttämätön, mutta joka tapauksessa, jos sitä halutaan, niin sen täytyy välttämättä noudattaa kuitenkin näitä yhteisiä pelisääntöjä, eikä tähän ole sisältynyt vielä pienintäkään ajatusta siitä, että Suomella olisi mitään tarvetta lähteä tällaiseen yhteistyöhön mukaan, jonkalaisen toteutuminen näyttää olevan kyllä äärimmäisen epätodennäköistä.

Se, minkä täytyy olla selvää ja varmasti on selvää suurimmalle osalle, siis enemmistölle, jäsenmaista, on, että Euroopan unionin tavaramerkkiä, jos näin voi sanoa, ei tulla antamaan sellaiselle maaryhmälle, joka ei edusta kuin pientä osaa jäsenistöstä. Vaikka me yleensä lähdemme siitä, että on parempi, että yhteistyö toteutuu EU:n puitteissa kuin sen ulkopuolella, niin tässä tapauksessa on parempi, että tämän kaltainen yhteistyö sitten säilyy edelleenkin EU:n ulkopuolella.

Mutta nämä kysymykset ovat todellakin avoimia, ja näistä täytyy käydä myös kunnon keskustelu eduskunnassa ja Suomen linjauksista myöskin siltä pohjalta, mitä me näkisimme oikeana. Tässähän on hyvin helposti sanottavissa, mitä me emme näe oikeana. Me emme ole sinänsä tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen, koska näiltä osin — niin tämän sotilaallisen kriisinhallinnan kuin siviilikriisinhallinnan osalta — on vielä paljon työtä tehtävänä EU:n vahvistamiseksi ja olisi varmasti kaikin puolin uskottavampaa ja kannatettavampaa, että tämä työ tehtäisiin ensin loppuun, ennen kuin ryhdytään spekuloimaan sellaisilla asioilla, jotka eivät ole saamassa, ihan Suomen kannasta riippumatta, jäsenmaiden yhteistä kannatusta osakseen.

Sitten maininta Pohjoismaista ja Baltian maista myös EU:n yhteydessä lähinnä heijastaa sitä tosiasiaa, että baltit ovat tulossa EU:n jäseniksi ja että meillä jo aikaisemmin on toteutettu Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyötä nykyisin niin sanotun kahdeksan maan yhteistyön formaatilla. Se, että se on olemassa myöskin EU-asioissa, on aika luonnollista, mutta se ei tarkoita eikä voi tarkoittaa eikä sen pidäkään tarkoittaa mitään blokkisitoutumista, koska tällainen ei olisi Suomen intressien mukaista. Mutta kun nyt baltit tulevat mukaan Euroopan unioniin, niin on tietysti tärkeätä, että me jatkamme myös näiden maiden kanssa sellaista vuorovaikutusta, jota uskon, että nämäkin maat tarvitsevat ja arvostavat. Toivomme, että EU:sta laajennettuna tulisi itse asiassa vahvempi ja aikaisempaa toimintakykyisempi, mutta on kyllä nähtävä se, että tämä laajentuminen tulee muuttamaan unionia syvällisemmin kuin mikään aikaisempi laajentuminen ja ehkä vielä tavoilla, joita kaikkia ei pystytä tässä vaiheessa edes ennakoimaan. Nämäkin ovat niitä asioita, joista hallitus ja eduskunta tulevat jatkossa käymään hyvin tiivistä keskustelua.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ulkoministerin puheesta kuulimme, kyllä tässä monenlaisia epävarmuustekijöitä varmasti tulevaisuudessa meillä riittää vaikka kuinka paljon.

Tässä salissa on käyty keskustelua siitä, onko mikään muuttunut edellisestä hallitusohjelmasta ja edellisestä hallituksesta. Ajattelin ensiksi, että puhun neljä vuotta sitten laatimani puheen sanasta sanaan. Otin sen ulos koneelta ja mietin, tälläkö se väite tulisi todennettua ja katsottua, mutta kun luin sen puheeni, niin totesin, että ei sitä kyllä parane tulla puhumaan. Kyllä siinä oli niin erilaiset ajat ja erilaiset kommentit, etteivät ne tähän hallitusohjelmaan kyllä päde alkuunkaan. Paljon on tosiaan muuttunut siitä ohjelmasta, vaikka tässä ohjelmassa puhutaankin etupäässä monen asian kohdalla selvittämisestä ja selvittämisestä, mutta hyvä näin. Mielestäni paras on ensiksi tutkia, ennen kuin aletaan hutkia.

Näitä hutkimisia tehtiin viime kaudella kyllä mielestäni riittävästi. Viimeisenä hutkimisena voisi sanoa tuon puolustushallinnon rakennusten siirtämisen Senaatti-kiinteistöille. Siinä oli yksi oikein totaalinen hutkiminen. Hallitus lupasi kauniisti, että tuhansia työpaikkoja avautuu nyt sitten niille kohteille, kun Senaatti-kiinteistöt suurine rahoineen tulee sinne korjaamaan ja investoimaan näitä rakennuksia. Sain tänään sähköpostin kyseiseltä alueelta, jossa kerrottiin, että ainuttakaan työmiestä missään ei ole vielä näkynyt. Lisäksi rakennuslaitoksen toimintaa ollaan ulkoistamassa ja ajamassa alas, elikkä väkeä pihalle ja monon kuvaa persuksiin. Täytyy toivoa, että uusi hallitus paneutuu tähän asiaan vähän toisella lailla ja rupeaa tutkimaan sitä, mitä on luvattu ja miten tätä asiaa hoidetaan. Otetaan päättäväinen ote uusilla eväillä.

Ilolla voi kuitenkin todeta myöskin tämän hallinnonalan kohdalla, että ohjelmassa lukee niin, että hallintoa tehostetaan ja selkiytetään. Tähän asiaanhan ottivat muun muassa valtiontilintarkastajat kantaa viime syksynä vuodenvaihteen tietämillä, kun jättivät selontekonsa, ja siihen muun muassa puolustusministeriön kansliapäällikkö kyllä puuttui ja väitti, että asiassa ei ole mitään perää. Mutta kuten tässä on useaan otteeseen nähty, sillä hallinnonalalla kyllä varmasti töitä riittää ja pitempijänteistä politiikkaa pitää harjoittaa.

Toinen asia, missä mielestäni tässä hallitusohjelmassa on vähän kielteistä ja ei niin kovin hyvää kuvaa, on tämä liikennepolitiikka, johon olisin toivonut lisärahoitusta teiden kunnon parantamiseen, koska nykyisellä vauhdilla teitten kunto tosiaan rapautuu ja käy kuten ed. Esa Lahtela jo aikaisemmin tänään sanoi, että kuopat jätetään täyttämättä. Olen saanut tämän talven aikana todella runsaan määrän viestejä eri puolilta maata siitä, kuinka huonossa kunnossa tiet ovat ja kuinka heikosti niitä on hoidettu.

Vaikka me tosiaan lisäsimme Tiehallintoon teiden kunnossapitoon rahaa huomattavia määriä, niin jostain syystä ne eivät tunnu kohdentuvan oikeisiin kohteisiin. Pitäisiköhän sielläkin miettiä vähän kohdentamista uudella tavalla?

Tielaitoksen uudistus, joka viime kaudella toteutettiin, nyt näyttää sitten todelliset tulokset. Kilpailuttamisella on saatu aikaan tilanne, jossa entistä useampi työntekijä joutuu työttömäksi, sillä yksityisellä yrittäjällä, joka kilpailut on voittanut, ei suinkaan ole mahdollisuutta työllistää Tielaitokselta työttömiksi jääneitä ihmisiä, koska se yrittäjä, joka näihin asioihin menee, joutuu kyllä ihan omalla selkänahallaan ja yksistään laittomasti jopa hoitamaan näitä asioita niin, että jonkinlaisen kannattavuuden työhönsä ja elinkeinoonsa saa. Siinä yrittäjä asetetaan orjan asemaan, ei ole kyllä suuresta illuusiosta kiinni.

Onkohan se sitten todellakaan meille ja valtiolle hyväksi, ja saadaanko siitä todellista säästöä? Sitä voitaisiin katsoa vähän pidemmälläkin aikavälillä ja miettiä ne kokonaiskustannukset, mitä siitä tulee: konkurssit, ennenaikaiset eläköitymiset ja sairastumiset sekä sitten toisten työttömiksi jääneiden työttömyyskorvaukset. Onko lopputulos sittenkään hyvä? En usko, että kokonaisuus tästä paranee mihinkään. Olisin ollut sitä mieltä, että Tielaitos olisi hoitanut tiensä ja maanrakentajat maanrakennuksensa ja sillä siisti. No, tämä asia on nyt mennyt ja myyty, meillä ei ole muutaman vuoden päästä minkäänlaista Tielaitosta vaan kaikki tiet hoitavat yksityiset yrittäjät sen mukaan kuin kerkiävät.

Terveysohjelmaan on tänäänkin otettu kantaa laajasti ja monelta eri kantilta. En puutu siihen sen enempää muuta kuin toteamalla, että sitä asiaa ei muuten pelkällä rahalla kuntoon saada. Sinne sektorille saadaan rahaa syöttää vaikka kuinka paljon eikä koskaan tulla sanomaan, että nyt riittää, kaikki on hoidossa. Päinvastoin se imee niin paljon kuin meillä vaan ikinä riittää. Uskon, että rakenteelliset muutokset on pakko tehdä ja niihin on paneuduttava voimakkaasti, jos aiomme, että sillä sektorilla tulevaisuudessa pystytään hoitamaan ihmiset. (Ed. Nepponen: Se on keskustalle mahdotonta!) — Ei se ole keskustalle. Minusta tuntuu, että kokoomuslaisissa lääkäreitä kaikista eniten on. Se on lääkäreistä kiinni suurimmalta osaltaan. Siinä yksikin istuu juuri. (Ed. Nepposen välihuuto) — Sairaanhoitopiireissä poliitikot eivät mahda yhtään mitään, kun lääkärit pyörittävät poliitikkoja kuin pässiä narusta. Siellä sairaanhoitopiirien valtuustot ja hallitukset ovat lähinnä kumileimasimen asemassa, jotka pystyvät vain budjeteista päättämään niillä eväillä, mitä lääkärit sinne tuovat. Jokainen lääkäri, joka näkee, että hänen tontilleen tullaan, jos hän haluaa kiukutella, kierrättää jokaista potilasta yhden kierroksen lisää. Ed. Nepponen voi arvella, minkä verran se yhden kierroksen kierrättäminen tulee maksamaan. Se ei ole muuten ihan pieni summa. Näin kertoi minulle eräs lääkäri, anteeksi, niitä oli kolme lääkäriä, Jokilaakson aluesairaalasta tässä muutama vuosi sitten, kun kävimme siellä vierailulla, että kiukutelkaa te poliitikot ihan mitä haluatte, mutta jos lyötte rahahanat kiinni, me voimme tehdä tämmöisen pienen ylimääräisen jipon ja mitään muuta ette voi kuin maksaa. Että se siitä terveysohjelmasta.

Hallitusohjelmassa pidän hyvänä työelämästä olevia kirjauksia, joissa tunnustetaan vahvuutemme sopia asioista yhdessä kolmikantaisesti, onhan laajasti todettu työntekijöiden nostaneen joustoilla ja venymisillä Suomen lamasta 1990-luvulla. Positiivisena yksityiskohtana voidaan mainita myös työsuojeluresurssien lisääminen, joudummehan jatkuvasti painimaan monenlaisten ongelmien kanssa, jotka tästä eivät suinkaan vähene vaan lisääntyvät, ensinnäkin harmaa talous ja ulkomaalaiset, sekä olevat että tulevat, ja heidän työehtonsa. Nämä ongelmat pitää saada kuntoon ennen kuin maailmanlopun valtiot tänne EU:hun tulevat vuoden päästä.

Tässä keskustelussa ovat voimakkaasti nousseet esiin myös helsinkiläisten edustajien itkuvirret. Erityisesti oppositiossa olevat edustajat käyttäytyvät kuin pienet lapset, jos heiltä viedään tikkunekku suusta. Kehotankin teitä lopettamaan ruikuttamisen ja hoitamaan asianne kuntoon. (Ed. Nepponen: Onko myös ed. Rakel Hiltunen siirtynyt oppositioon?) — Ei, mutta tarkoitan vihreitten ja kokoomuksen helsinkiläisiä edustajia, jotka ainakin eilen kävivät ruikuttamassa aika voimakkaasti. Myös ed. Hiltunen on kyllä käyttänyt Helsinkiä puolustavia puheenvuoroja. En erikseen erottele häntä pois siitä. — Meillä on vaikeuksia monessa kunnassa ja varmasti suhteessa laskettuna paljon suurempiakin vaikeuksia useissa kunnissa kuin Helsingissä. Niissä jokaisessa ovat veroprosentit lähellä 19:ää, jopa ylitsekin. Siellä on velkaakin vallan vaikka kuinka paljon. Näissä kunnissa on jo vuosia ollut pakko tarkastella toimintoja ja palveluita ja niitten kehittämistä niin, että siellä myöskin tehokkuus otetaan ulos. Joku kirjaston lopettaminen tässä kylässä ei varmasti tuo säästöä juuri mitään. Saa sillä toki ison metelin aikaan.

Kokonaisuutena pidän hallitusohjelmaa kohtalaisen hyvänä. Sen kanssa on varmasti mahdollista neljä vuotta elää ja hoitaa tämän maan asioita kuntoon. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että vihreät eivät ole mukana tässä hallituksessa. Näin voimme myöskin maaseudulla elää ja meillä on mahdollista myöskin rakentaa ja tulevaisuutta katsella, mihinpäin mennään, sillä heidän pesiytymisensä edellisessä hallituksessa ympäristöministeriöön ja ympäristökeskuksiin teki maaseudun elämisen lähes mahdottomaksi. Siellä kunnallisilla päättäjillä ei ole mitään, kun ympäristökeskukset ja erilaiset järjestöt terrorisoivat kunnallisten päättäjien päätäntöjä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata tätä keskustelua uudessa poliittisessa tilanteessa. On varmasti niin, että me hallituspuolueet ansaitsemme sen piikin, että todellakin on käynyt niin, että me sosialidemokraatit olemme tuoneet sen tosiasian julki, että tässä linja sen kuin vahvistuu eikä ole mitään suurempia muutoksia vaan eteenpäin mennään talouden ja työllisyyden ja palveluiden eteenpäinviemiseksi, ja taas toisaalta keskustapuolue on ehkä julistanut muutosta hieman enemmän kuin me. Mutta toisaalta myöskin varmasti se piikki nykyiselle oppositiolle sallittakoon, että teillä myös tuntuu olevan hyvin erilaiset linjat siitä, mitä pitäisi tehdä paremmin. Kokoomuksella edelleen hurja tarve tasasuuriin isoihin veronkevennyksiin tuntuu olevan ainoa vaihtoehto ja taas vasemmistoliitolla täysin päinvastoin. Kyllä on hyvin mielenkiintoista seurata tulevina kuukausina ja vuosina tätä keskustelua tästäkin eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, minun mielestäni tämä hallitusohjelma hallitusohjelmana on oikein hyvä. Mielestäni se on myös hyvin paljon niiden tavoitteiden näköinen, mitä esimerkiksi itse ennen vaaleja kovasti korostin ja mitä meillä sosialidemokraateillakin oli omassa tavoiteohjelmassamme. Ihan keskeinen asia on se, että työllisyys ja palvelut ovat edelleen ykkössijalla ja nimenomaan nämä veroratkaisut, mitä tässä hallitusohjelmassa ollaan tekemässä, painottuvat selvästi työllisyysperusteisesti. Mielestäni se on se merkittävä yksityiskohta, mikä joskus näissä yleistyksissä, mitä täällä aiemmissa debateissa tehtiin, jäi huomaamatta, että veronkevennyksiä tehdään palvelut turvaten. Niillä ei uhata peruspalvelujen rahoitusta ja samaan aikaan, mitä tehdään, se tehdään työllisyysperusteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että se suunnataan selkeästi pieni- ja keskituloisia painottaen. Minun mielestäni se linja on todellakin oikea eli minkään tasasuuruisen veronkevennyksen kaikille ei pidä olla se linja. Sitä tässä hallitusohjelmassa ei onneksi myöskään tavoitella.

Ihan muutama pointti, mikä mielestäni on hyvä, että tässä hallitusohjelmassa on mukana:

Nuorisotakuu alle 25-vuotiaille nuorille työpaikan, koulutuspaikan, harjoittelupaikan suhteen on mitä mainioin juttu, mistä myös vaalien alla kovasti keskustelimme ja mitä tavoittelimme.

Arvonlisäveron alarajan liudentaminen ja samoin työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverohelpotusten tavoitteleminen ovat mielestäni äärimmäisen tärkeitä asioita. Nämä ovat niitä veroratkaisuja, joita kannattaa työllisyyden nimissä tehdä.

Samoin sosiaalisen yrittäjyyden ottaminen mukaan hallitusohjelmaan, aktiivisen työvoimapolitiikan painottaminen nyt, kun siihen ei enää tunnu olevan ideologisia esteitä, tässä vahvistuu. Kuten täällä aiemmin kävi ilmi muun muassa ed. Reino Ojalan puheenvuorossa, nimenomaan aktiiviset toimenpiteet ovat entistä tehokkaampia tänä päivänä. Niiden tehostamista on tehty viime vuosina ja sitä tullaan tekemään jatkossakin.

Yksi yksityiskohta, mitä itse pidin tärkeänä, on se, että hallitusohjelmaan on kirjattu työmarkkinatuen puolison tuloihin liittyvä tarveharkinta ja sen lieventäminen. Se on ollut todellinen epäkohta kyllä, mikä on ollut.

No, tässä panostetaan palveluihin edelleen: sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia lisätään. Täytyypä tässä sanoa, että uskoin täysin kyllä ministeri Pekkarista, kun hän täällä tänään aiemmin kertoi, että tässä raamissa tulee olemaan sisällä terveysohjelman jatko. Se on tässä sisällä, ja se on hyvä asia. Se on roima ja reilu palvelupanostus, ja pidän sitä äärimmäisen tärkeänä. On mukavaa, että ministeri Pekkarinenkin täällä vahvisti, että tämä rahoitus on siinä raamissa mukana ja olemassa, ja senhän me tiesimme muutenkin.

Panostuksia luvataan tässä ohjelmassa myös lasten palveluihin, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Lasten kanssa töitä tekevän henkilöstön määrää lisätään, ja se on todella tärkeää. Se oli myös sosialidemokraattien vaaliohjelmassa yksi keskeisimpiä asioita. Iltapäivätoimintaa vahvistetaan, siitä tehdään lakisääteinen, ja myös lastensuojelutoimia lisätään. Tuleepa ihan tärkeitä tulonsiirtopuolelle tapahtuvia muutoksia, kuten lapsilisän korotusta, äitiyspäivärahan korotuksia, ja perustetaan sitten tämä kauan toivottu lapsiasiainvaltuutetunkin virka.

Sosiaalipuolella on äärimmäisen tärkeää, että sosiaalipuolen ohjelma pääsee myös käyntiin. Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että hallitusohjelmassakin korostetaan vanhustenpalveluita, niiden saatavuutta, ja ennen kaikkea henkilöstön määrää vanhustenpalveluissa ehdotetaan lisättäväksi. On todellinen epäkohta tämä, mikä on monessa kunnassa, että vanhustenpalvelujen henkilöstömäärät eivät ole lähelläkään niitä suosituksia, jotka on annettu. Samoin arvostan sitä, että samassa yhteydessä puhutaan myös siitä, että lisätään kokoaikaisia vakituisia työsuhteita näillä alueilla.

Asia, minkä haluaisin sosiaalipuolella tuoda myös ilmi, on se, että pidän hyvänä sitä, että tässä on kirjattu vammaispalvelujen vahvistaminen, mutta toivoisin, että kehittäminen, mikä tässä on kirjattu, johtaisi siihen, että vaikeavammaisten ihmisen subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan saataisiin aikaan, koska mielestäni se on yksi tärkeä asia, jota sopisi kyllä ihan tosissaan ajaa toteutettavaksi.

Yksi yksityiskohta, joka on aivan pakko mainita, koska se on ehdoton plussa, on kirjaus perhepäivähoitajien aseman parantamisesta ja kulukorvauksen kehittämisestä. Tämä on sellainen asia, että niin kauan kuin minä olen ollut eduskunnassa, kahdeksan vuotta, sitä on tavoiteltu. Siitä on tehty aloitteita, siitä on tehty kaiken maailman kirjallisia kysymyksiä, ja asia ei ole edennyt. Täytyypä sanoa, että nyt, kun se etenee, kun tässä nyt lukee mustaa valkoisella, sinä päivänä täytyy varmaan samppanjapullo korkata, kun se vihdoin saadaan ajettua, mutta pidän tätä yksityiskohtaa merkittävänä, koska kyse on kuitenkin tärkeistä pienipalkkaisista naisista, jotka tekevät arvokasta työtä lasten parhaaksi, miksei muuten miehistäkin.

Koulutuspuolella on hyvin tärkeää se, että tukiopetusta ja erityisopetusta vahvistetaan. Erityisopetuksen saatavuudessa tulee kyllä olemaan tulevina vuosina todella paljon vaikeuksia. Tiedän omasta kotikaupungistani Tampereelta, että jo nyt erityislastentarhanopettajia, erityisopettajia on hyvin vaikea saada, pätevää sijaishenkilöstöä, pätevää henkilöstöä ylipäätään, ja tiedän myös, että omassa kotikaupungissani Tampereella tilanne ei ole ollenkaan niin huono kuin monessa muussa kunnassa. Meilläkin on ongelmia, ja jos meillä on ongelmia, monessa muussa tiedän olevan vielä enemmän. Kyllä tämä todella ihan oikeasti tulee olemaan sellainen haaste, että siihen on tehtävä vahvoja toimenpiteitä, jotta erityisopetuksen saatavuus tulevaisuudessa turvataan.

Mitä tulee koulupuoleen, siitä aasinsiltana opiskelijoihin, minä en oikein ymmärrä opposition pelottelua siitä, että joku Sailaksen paperin keppilinja, että opintorahat vietäisiin pois, olisi jollakin tavalla muka epäsuorasti kirjattu tähän paperiin. Hohhoijaa, ei ole, siellä on aivan selkeät kirjaukset siitä, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan, ja tähän kirjaukseen eivät nyt mitkään Sailaksen paperin keppilinjat tietenkään mahdu. On selvää, että jos sellaisia joku uskaltaisi edes esittää, ei varmasti tämän hallituksen eduskuntaryhmissä tällaisia muutoksia hyväksyttäisi.

Opintososiaalisten etujen kehittämisessä itse henkilökohtaisesti kiirehtisin kaikista ensimmäisenä sitä, josta viime kaudellakin kovasti puhuttiin ja jota oma eduskuntaryhmäni tavoitteli, eli asumislisän ympärivuotistamista. Sitä pitäisin ykkösjuttuna. Tässä vaan terveisiä myös kulttuuriministerin suuntaan.

On hyvin tärkeää, että hallitusohjelmassa edelleen puhutaan aikuiskoulutuksen vahvistamisesta, Noste-ohjelmaa jatketaan, ja onpa siellä kirjattu myös mielestäni tärkeät kirjaukset vapaan sivistystyön toimintaedellytysten turvaamisesta. Se on tärkeä juttu. Tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että arvostan kovasti politiikkaohjelmia, mitä tässä hallitusohjelmassa on mukana. Erityisen paljon pidän siitä, että siellä on mukana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Meillä jokaisella täällä on varmasti huoli siitä, miten demokratia tulee toimimaan jatkossa, lisääntyykö ihmisten passiivisuus, miten nuoret saadaan osallisiksi yhteiskuntaan. Sen vuoksi tätä politiikkaohjelmaa on syytä tässä talossa pitää hyvin korkeassa arvossa. Haluan korostaa, että tämän politiikkaohjelman sisälle varmasti mahtuvat erinomaisesti myös vapaan sivistystyön toimijat, koska tällä hetkelläkin vapaan sivistystyön puolella on haasteita sen suhteen, että siellä halutaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, ehkäistä syrjäytymistä ja tällaisia toimia tehdä, joten haluaisin nämä kyllä jatkossa kovasti keskustelemaan keskenään: vapaan sivistystyön toimijat ja politiikkaohjelman käytännön toteuttajat.

Yksi aika hassu piirre hallitusohjelmassa on se, että olemme joutuneet kirjaamaan, että jo aiemmin päätetty arpajaislaki veikkausvoittovarojen jaosta "otetaan käyttöön". On aika hassua, että eduskunta sääti lain jo aikoja sitten ja nyt sitten hallitusohjelmassa lukee, että pistetäänpä se aikoja sitten säädetty laki täytäntöönkin jossain vaiheessa. Tässä nyt pieni piikki meidän edellisten hallitustemme suuntaan, että olisi tietenkin voinut jo aikaisemminkin tätä harkita, ja toivottavasti tämä nyt sitten todellakin menee eteenpäin kirjausten mukaisesti.

Asuntopuolelta lyhyesti totean: Hyvä, että enää ei ole ideologisia esteitä sille, että selvästi haluamme turvata sosiaalisen asumistuotannon jatkossa. Aravajärjestelmän ehtoja on syytä parantaa entisestään, ja mielestäni on syytä tehdä myös kokonaisvaltainen ohjelma siitä, miten tätä sosiaalisen asuntotuotannon tilannetta vielä entisestään parannetaan ja esteitä poistetaan.

Ympäristöpuolen kirjaukset paperissa ovat vahvat ja hyvät. Siellä puhutaan Itämeren suojeluohjelman toteuttamisen jatkamisesta, ilmasto-ohjelman toteuttamisen jatkamisesta, kansallinen metsäohjelma toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tämä kansallinen ilmasto-ohjelma tulee kyllä siinä vaiheessa, kun nyt jatketaan tätä toteuttamista, vaatimaan enemmän voimavaroja, kuin sinne tällä hetkellä on laskettu sisään, jo pelkästään sen vuoksi, että eduskunta on yksimielisesti halunnut vahventaa uusiutuvien energialähteiden asemaa muun muassa, ja tätä kautta näitä toimenpiteitä on vahvistettava siitä tasosta, jota tällä hetkellä kansallisessa ilmasto-ohjelmassa on. Eli siihen tulee voida sitten jatkossa lisätä voimavaroja.

Erityisen hyvänä pidän sitä, että tässä on kirjattu tämä Johannesburgin tavoite siitä, että teemme kansallisen poikkihallinnollisen ohjelman kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista. Tämä olisi voinut olla muuten sellainen ajatus, että tästä olisi ollut aineksia ehkäpä tällaiseksi politiikkaohjelmaksikin, jossa olisi ollut kestävät kulutus- ja tuotantotavat omana politiikkaohjelmanaan, mutta sitä nyt tässä vaiheessa ei haluttu näin pitkälle viedä, mutta hyvä tavoite ja hyvä asia.

Sitten ihan viimeiseksi, puhemies, lyhyesti kahdella sanalla: Pidän myös siitä, että tässä ympäristöosiossa on vahvasti kirjattu eläinsuojelutavoitteet mukaan. Sitä on haluttu pitkään. Eläinkokeita vähennetään, kansallista eläinsuojeluvalvontaa tehostetaan, eläinsuojelurikkomuksien valvontaa tehostetaan ja vielä viimeiseksi vuosia tavoiteltuna asiana kansanvaltaisesti toimivia eläinsuojelujärjestöjä tuetaan. Tämä on hyvä asia.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallitusohjelmakeskustelussa oppositio on eniten arvostellut sitä, että hallitusohjelmaan on sisällytetty suuri joukko selvityksiä eri aloilta. Hallitusohjelmassa on yli neljäkymmentä sivua tekstiä, ja mikäli näitä selvityksiä olisi mainittu vähemmän ja ohjelman sivumäärä olisi esimerkiksi parikymmentä sivua, kuten joskus aiemmin on ollut, oppositiolla ei olisi yhtä paljon arvosteltavaa. Minusta on pelkästään positiivista, että hallitus luettelee avoimesti, mitä selvityksiä käynnistetään, ja ohjelmassa on myös melkoinen ja riittävä joukko ihan konkreettisiakin toimenpiteitä.

Oppositio sen sijaan ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoa hallitusohjelman talouspoliittiselle linjalle ja kovin vähän vaihtoehtoisia konkreettisia toimenpiteitäkään. Oppositio syyttää hallitusta konkretian puutteesta ja syyllistyy itse samaan. Selitys on tietysti siinä, että hallitusohjelman tarkoitus on esittää hallitusohjelman linjat ja tavoitteet. Hallitus sitten valmistelee tarvittavat toimenpiteet yksityiskohtaisesti ja tuo toimenpiteet eduskuntaan lakiesityksinä, budjettilakeina ja muina esityksinä. Oppositiolla tulee olemaan jatkossa riittävästi tilaisuuksia arvostella hallituksen entistäkin konkreettisempia esityksiä.

Toisaalta, mitä ajateltaisiin sitten kokoomuksen vaalien alla lanseeraamasta kuuluisasta kuuden kohdan ohjelmasta, jos se toteutettaisiin hallitusohjelmana? Ehkäpä kansanedustaja Itälä saattaisi olla tyytyväinen sen konkreettisuuteen, mutta olisivatko muut? Olisiko kokoomus vienyt hallituksessa eteenpäin muitakin asioita kuin nämä kuuluisat kuusi kohtaa, sitä eivät äänestäjät emmekä me muutkaan täällä tiedä. Nyt esillä oleva hallitusohjelma perustuu laajasti hallituspuolueiden vaaliohjelmiin, joille äänestäjät ovat antaneet tukensa. Kansa on puhunut, ja oppositioon jääneiden on nyt syytä niellä se, että tätä kansan tahtoa nyt toteutetaan.

Keskustan, sosialidemokraattien ja Rkp:n hallituksen päätavoitteena on kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa parantamalla työllisyyttä ja vähentämällä työttömyyttä, vahvistamalla peruspalveluja ja toimeentuloturvaa sekä tasapainottamalla alueellista kehitystä. Hallitusohjelman päätavoite on saanut laajan kannatuksen.

Hallitusohjelmassa on suuri joukko konkreettisia toimenpiteitä, joilla kansantalous saadaan uuteen nousuun. Talouspolitiikan punainen lanka on jatkaa Lipposen hallitusten menestyksellistä talouspolitiikkaa. Tämän mukaan jatketaan entistä syvällisemmin vaikuttavaa aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen ja etujärjestöjen kanssa sekä parannetaan aikaisempaa tehokkaammin yrittäjyyden edellytyksiä. Talouspolitiikan tavoitteena on saada 100 000 uutta työpaikkaa, mikä on haastava, mutta realistinen tavoite. Lipposen hallitusten työpaikkojen nettolisäys oli reilut 300 000 työpaikkaa, ja tällä työpaikkojen lisäyksellä luodaan ostovoimaa, parannetaan valtiontaloutta ja sitä kautta mahdollistetaan hyvinvointipalvelujen ja niissä tarvittavan työvoiman lisääminen.

Hallitusohjelman mukaan lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuspolitiikan voimavaroja. Vanhuspalvelujen henkilöstöä lisätään tavoitteena hoidosta annetun laatusuosituksen taso. Samoin koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaan ja opetukseen lisätään henkilöstöä ja voimavaroja.

Lipposen hallitusten talouspolitiikan mukaisesti hallituksen toimenpiteillä luodaan talouskasvua, joka parantaa työllisyyttä. Samalla syntyy valtiontalouteen liikkumavaraa, jota käytetään palvelujen parantamiseen ja tuloverojen maltilliseen alentamiseen. Nämä tuloverojen alennukset toteutetaan kohdennetusti kohdistuen pieni- ja keskituloisiin ja niin, että linja tukee mahdollisimman hyvin työllisyyden paranemista. Tämä käytännössä menestykselliseksi osoittautunut linja on täysin päinvastainen kuin täälläkin paljon siteerattu Raimo Sailaksen työryhmän ehdottama linja.

Tässä Sailaksen paperissahan ehdotettiin ensin uhkarohkeat 4,5 miljardin euron kohdentamattomat yleiset veronalennukset, toiveena sitten työllisyyden myöhemmin parantuminen. Tätä marssijärjestystä on kokeiltu muun muassa Reaganin USA:ssa ja Uudessa-Seelannissa, mutta huonolla menestyksellä. Missään ei ole käytännössä voitu osoittaa tällaisten yleisten veronalennusten lisäävän työllisyyttä niin paljon, että valtiontalouden tasapaino säilyisi. On siis syytä lopettaa puheet Raimo Sailaksen ehdotuksista täällä. Sailas ei ollut vaaleissa ehdolla, eikä Sailasta siis salissa näy. Lipposen hallitusten sinänsä hyvien veronalennusten on arvioitu vaikuttaneen noin 10 prosenttiin työpaikkojen lisäyksestä. Myöskään taloustieteessä ei ole voitu osoittaa verotuksen niin sanottujen dynaamisten vaikutusten valtion tuloihin nousevan lähellekään veronalennusten aiheuttamaa valtion tulojen vähennystä, eli valtiontalouden vajaus Sailaksen linjassa olisi ilmeistä.

Aloittavan hallituksen liikkumavaraksi hallitusohjelmassa on laskettu 2,24 miljardia euroa hallituskaudella. Puolet käytetään palveluihin ja puolet veronalennuksiin. Kahden vuoden päästä on mahdollista toteutuneen kehityksen pohjalta tarkistaa talouspolitiikan linjaa. Merkittävää on, että hallitusohjelma mahdollistaa joustavan suhdannepolitiikan.

Hallitus ei aio vaarantaa vakaata valtiontalouden liikkumavaraa suuremmilla veronalennuksilla tai menojen lisäyksillä. Tämä osoittaa, että ekonomistit ovat ennenaikaisesti hallitusohjelmaa tuntematta arvostelleet aivan väärin perustein hallituksen talouspolitiikkaa kivikaudelle paluusta. Sinänsä on aika ihmeellistä, että ekonomistit harrastavat tämän kaltaista politikointia, jos he haluavat saada arvostusta alansa asiantuntijoina. Eli hallituksen talouspoliittinen linja vastaa päähallituspuolueiden vaaliohjelmia, joille äänestäjät ovat antaneet tukensa. Demokratiassa ei valtion talouspolitiikkaa voi valjastaa pienen sijoittajajoukon intressien toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siihen, että lapset ja lapsiperheet huomioidaan aika vahvasti tässä hallitusohjelmassa. Asialista on varsin pitkä, ja siinä tulevina toimenpiteinä listataan paitsi puolueemme lapsi- ja perhepoliittiset tavoitteet luonnollisesti myös keskustan tavoitteita. Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat hallituskauden keskeisiä tehtäviä. Kova kiire, kilpailuyhteiskunnan kovat paineet sekä elämän pirstaleisuus ja epävarmuus heijastuvat lasten elämään vanhempien kautta. Siksi kyse on hyvin laajasta asiakokonaisuudesta, ei muutamasta etuudesta sinne tai tänne.

Tie lapsiystävällisempään yhteiskuntaan tarvitsee muutakin kuin lainsäätäjän toimia. Tarvitaan työelämän vastaantuloa, globalisaation parempaa hallintaa, mutta myös yleistä asennemuutosta lasten edun paremmaksi huomioimiseksi. Ja hyvä on, täällä on lukuisa joukko toimenpiteitä, joista koululaisten iltapäivähoito on yksi hyvä, palvelujärjestelmä kehittäminen, perhepäivähoidon huomioiminen, perhepäivähoitajien aseman parantaminen, ryhmäkoot, lapsilisien korottaminen, kotihoidon tuki, vanhempainpäivärahat jne. jne. Myös lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen on tervetullut uudistus.

Asumisesta on positiivista todeta se, että hallitusohjelma lähtee siitä tosiasiasta, ettei asuntopolitiikkaa voi jättää markkinavoimien suhdanteiden armoille. Helsingin seudun asunnottomuuden vähentämisohjelma luvataan panna täytäntöön. Tärkeää on myös osana seutuhallinnon kehittämistä Helsingin seudulla selvittää kaavoitus-, maa- ja asuntopolitiikan tehostamismahdollisuudet. Mielestäni tarvitaan laajaa vastuunottoa koko Helsingin seudun asuntopolitiikasta. Siksi mielestäni tälle seudulle tarvitaan yksi yhteinen kuntien valtion avulla muodostama toimija, joka hankkii maata ja huolehtii kohtuuhintaisesta rakentamisesta. Näin päästään epäterveestä kilpailusta, jossa kunnat haluavat haalia alueelleen vain niin sanottuja hyviä veronmaksajia eikä kokonaisvastuuta oikein kanna kukaan. Helsingin seutua ei siis ole hallitusohjelmassa suinkaan unohdettu.

Hyvää on myös kuluttajakysymysten huomioiminen hallitusohjelmassa. Kuluttajaneuvonnan riittävyys ja laatu luvataan taata tasapuolisesti koko maassa. Ongelmana on ollut, että kunnalliselle kuluttajaneuvonnalle ei ole ollut laatukriteereitä ja neuvontaa on voinut antaa vaikkapa kunnan palopäällikkö oman työnsä ohella, ja silloinhan se laatu ei ole aina paras mahdollinen. Kuluttajille tärkeää on myös, että niin sanotut välttämättömyyspalvelut, kuten posti- ja pankkipalvelut, turvataan kaikkialla maassa ja julkiset palvelut myöskin, ja tähän kiinnitetään ohjelmassa huomiota.

Tasa-arvon osalta hallitus on suunnannäyttäjä paitsi kokoonpanonsa myös ohjelmansa puolesta. Tärkein toteamus on todeta, että hallituksessa tasa-arvo kuuluu koko hallitukselle. Hallitus toimeenpanee sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisen koko valtionhallinnossa. Tasa-arvon toteutumisessa on tärkeää, että niin naisilla kuin miehilläkin on yhtäläiset mahdollisuudet työ- ja perhe-elämään. Eduskunnan naisverkosto tulee seuraamaan ja tukee näiden kirjausten toteutumista.

Lopuksi, oppositiolle tarjoutuu siis vielä monta monituista kertaa mahdollisuus käydä hallituksen esitysten kimppuun, kunhan hallitusohjelmaa nyt lähdetään toteuttamaan, ja kun oppositio moittii hallitusta konkretian puutteesta, olisi hyvä kuulla, mikä on se opposition konkreettinen vaihtoehto.

Kimmo  Sasi  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio kyllä kertoo hyvin nopeasti vaihtoehdon, mutta totuus on se, että kaikki rakenteelliset uudistukset, jotka ovat välttämättömiä, puuttuvat tästä hallituksen ohjelmasta, ja kun rahoitusta ei ole kerrottu lainkaan millään tavalla, tietysti koko tämä hallitusohjelma lepää täysin tyhjän päällä.

Mutta mitä tulee verokysymyksiin, niin kyllä kaikki taloustieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että veronkevennyksillä luodaan työllisyyttä, ja meillä on taloustieteessä selkeä Lafferin käyrä, joka toimii varsin hyvin. Jos me ajattelemme politiikkasuosituksia, Oecd, Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan unionin komissio, kaikki, ovat suositelleet Suomen verotuksen keventämistä, heidän ekonomistinsa.

Oikeastaan nyt kysyisin ed. Rahkoselta, voiko hän nimetä yhdenkin vakavasti otettavan ekonomistin, joka ei ole suositellut verotuksen alentamista. Ehkä voin vielä mainita Vesa Vihriälän, jota keskusta käytti suomalaisena asiantuntijana, ja joka on myöskin suositellut 3 miljardin markan veronkevennyksiä.

Lopuksi vielä, Suomessa alennettiin pääomaverokantaa olennaisesti. Se johti siihen, että yrityksiltä kerättävät verotulot, kun veroprosentti oli alhainen, nousivat 8—10-kertaisiksi. Se on loistava esimerkki Suomesta, miten alhainen verokanta takaa hyvän verotuoton.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Verotusta kyllä kevennetään, mutta kohdennetusti ja maltillisesti, kuten edellisissä hallituksissa kokoomuksenkin tuella on tehty. Samaa linjaa jatketaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Vaikka risainen on reppu, ei lannistu heppu, kunhan sielussa on leuhkat eväät." Haluan siteerata tässä vanhaa lauluani, joka tehtiin siihen aikaan, kun karvalakkilähetystöt tulivat vaatimaan oikeutta tämän talon portaille. Maailmantalouden reppu on tällä hetkellä risainen, ja meidän suomalaisten ei pitäisi siitä lannistua. Minun mielestäni, kun olen tuota hallitusohjelmaa tutkinut, se tarjoaa leuhkat eväät, sen arvomaailman, minkä pohjalta asioita ajetaan hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi.

Maahan on muutenkin minun mielestäni saatu hyvin tuoreen näköinen hallitus. Tasa-arvo ja pätevyys on otettu huomioon, eikä sekään ole huono asia, että myös kolmekymppisille on annettu rohkeasti vastuuta.

Hallitusohjelmaa on täällä nyt ruodittu moneen kertaan ja montaakaan kiveä ei ole jäänyt kääntämättä, mutta sanoisin, että annetaan hallitukselle mahdollisuus näyttää ja toteuttaa niitä eväitä, joista alussa mainitsin. Hallitusohjelma on laajuudeltaan pitkä ja selvityksiä täynnä, mutta sen suunta ei kyllä varmasti ole jäänyt epäselväksi. Voidaan olla montaa mieltä, ovatko esimerkiksi keinot työllisyyden parantamiseksi riittäviä ja ehkä liiankin tuttuja ja turvallisia, jos talouskasvua ei olekaan riittävästi. Mutta tärkeää on se, että sanat ylipäänsä muuttuvat teoiksi. 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2007 mennessä on tässä maailman tilanteessa vaativa haaste, vaikka tässä on puhuttu siitäkin, että se ei olisi riittävä.

Työttömyyden hoitoon on tartuttava laajalla keinovalikoimalla. Pelkkä talouskasvu tai työttömien koulutus ei riitä. Talouskasvun kauttahan työvoiman kysynnän lisäys kohdistuu hyvin koulutettuihin, terveisiin ja kasvukeskuksissa asuviin, kun taas työttömistä iso osa on varustettu vain kätten taidoilla ja asuu alueilla, joilla työpaikkoja ei ole tarjolla. Tämänhän me tiedämme. Mutta on hyvä, että hallituksen ohjelmassa on oivallettu, kuinka suuri vaikutus koko yhteiskuntaan työttömyyden paranemisella on. Vain sen kautta voidaan keventää verotusta ja parantaa palveluja ja valtion velkaantumista myös estää.

Erityisellä lämmöllä näen sen, että tuossa ohjelmassa on ja nimenomaan keskustan vaatimana yrittäjyyden korostaminen. Vain yrittäjyyttä korostamalla syntyvät todelliset työpaikat ja kannustamalla yrittäjyyttä. Jos meistä jokainen pienyrittäjä pystyy työllistämään yhdenkin ihmisen itsemme lisäksi, on sekin apuna tässä tilanteessa.

Veronkevennyksistähän on nyt näköjään kolme päivää puhuttu. Jotenkin tuntuu siltä, että tosiaan vasemmiston mielestä ne ovat liiallisia ja oikeiston mielestä riittämättömiä, mutta ne ovat varsin kohtuulliset ja välttämättömät. Välillisiä työvoimakustannuksia on alennettava ja arvonlisäverotuksen alaraja muutettava liukuvaksi. Siitähän puhuimme koko vaalikampanjan ajan. Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää on lisättävä. Erityisesti minulle on tullut lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä paljon viestejä siitä, että ruoan alvin alentaminen täytyy toteuttaa, ja siitä varmasti vielä väännetään kättä, vaikka sitä tuossa ohjelmassa ei olekaan. (Ed. Ollila: Kuinka sattuikaan?) — Kaikkia asioita ei ole tähän kirjattu, mutta siitä tullaan vielä varmasti puhumaan. (Ed. Ollila: Sehän nähdään!)

Talouslinjauksista tekee haasteelliset se, kun samanaikaisesti tulee haalia ihmisiä mukaan työelämään, siis nostaa työllisyysastetta, vaikka vapaatakin työvoimaa on työmarkkinoilla tarjolla. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä hallituksen työllisyyspolitiikka ei saa unohtaa, kun asioita aletaan laittaa tärkeysjärjestykseen.

Perhepolitiikassa erityisen tärkeänä näen tuossa ohjelmassa sen, että monilapsisten perheiden elämää tulee tukea. Kotihoidon tuen nostaminen auttaa niitä perheitä, joissa vain yksi vanhemmista käy töissä kodin ulkopuolella. Toivon, että tämä myös toteutuu, vaikka siinä nyt onkin nuo lapsilisät ensimmäisenä listalla tietyistä syistä.

Hallitusohjelmassa sanotaan eläkepolitiikasta, että yksi kestävyyden perusta on muun muassa nykyistä pidempi jaksaminen työelämässä. Eläkeuudistuksen tulee kaikissa oloissa taata, että nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien perustoimeentulosta kuitenkin pidetään huolta, vaikka työllisyysastetta pyritäänkin korottamaan työiän jatkamisella. Yhä useammat eläkeläiset ja vanhukset joutuvat turvautumaan yksityisen sektorin terveyspalveluihin. Vaikka nykyisenkään hallituksen ohjelma ei lupaa leikatun kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista — siitähän minulle ainakin vaalikampanjan aikana tuli paljon palautetta — on eläkkeitä joka tapauksessa korjattava, ja siitäkin tullaan varmasti vielä vääntämään kättä.

Se, että vanhustenhuollossa pyritään ikääntyvien kotona asumisen tukemiseen, ei saa johtaa siihen, että valtio ja kunnat jotenkin vapautettaisiin vastuusta ikäihmisten osalta. Toimintakykyisistä ja omatoimisista vanhuksista puhuminen ei saa olla vain meidän nuorempien keino ummistaa silmämme siltä, että vanha on yleensä kuitenkin sairas ja väsynyt eikä selviä yksin kotona. Tämän asian olen saanut tuta ihan tässä lähipiirissä viime päivinä. Vanhuksia hyödyttää eniten, kun he pääsevät helposti ja nopeasti terveydenhuollon palvelujen piiriin ilman jonottamista ja mahdollisimman pienin kustannuksin. On hyvä, että tämä asia on esillä hallitusohjelmassa.

Maalaispoikana tietenkään en unohda maaseutua, sitä täytyy vielä monta kertaa tässä salissakin puolustaa, mutta mennään niihin yksityiskohtiin vähän myöhemmin. (Ed. Ollila: Siinä olette oikeassa!) — Kyllä! Ed. Ollila, uskon, että hän, vaikka onkin oppositiossa, tukee tätä asiaa.

Valtion toimityön alueellistaminen pitäisi ottaa vakavammin aluepolitiikan välineeksi. Kun Ruotsissa yksityiset yritykset rynnivät Tukholman seudulle, valtio on siellä tehnyt päinvastoin ja sijoittanut aluepoliittisista syistä toimintojaan muualle. Hallitusohjelmassa on mainittu keskusvirastojen eri toimintojen hajauttaminen. Tämä ei välttämättä kuitenkaan tuo riittävää tulosta. Hajauttamisen sijasta pitäisi kokonaisia keskusvirastoja siirtää muualle. Ruotsissa esimerkiksi asuntovirasto on sijoitettu Karlskronaan. Suomessa voitaisiin aloittaa pienistä virastoista tämä alueellistaminen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman EU-linjauksista sanotaan, että Euroopan unionia on kehitettävä sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Tämä on varsin niukasti sanottu, eikä se sulje pois tätä paljon puhuttua liittovaltion mahdollisuutta. EU:ta, jossa pienet jäsenmaat joutuvat kuunteluoppilaan asemaan, emme kyllä voi kannattaa. Hallituksen täytyy tähän asiaan lähiaikoina ottaa terävästi kantaa. (Ed. Ollila: Erotaan EU:sta!) — Emme voi erota siitä, me olemme siellä jo, mutta täytyy olla hyvin tarkkana sen kehityksen suhteen, mitä siellä suunnitellaan, niin kuin täällä ulkoministeri myös toi esille.

Sitten kotimaahan. Täällä on tuotu esille, miten joistain maakunnista ei ole ministereitä. Yhtä lailla voimme sanoa, että eipä niitä ministereitä riittänyt tällä kertaa Pirkanmaallekaan, ja se oli todella valitettava asia. Kaikkea ei voi saada.

Mitä tulee hallitusohjelman kulttuuripoliittiseen osuuteen, toteaisin sen olevan monipuolinen. Yhtä sanaa jäin kuitenkin kaipaamaan: suomalaisuus. Kulttuurin määrärahoja jaettaessa on aina otettava huomioon, että suomalainen kulttuuri joutuu kilpailemaan ylikansallisen massaviihteen kanssa. Taloudellinen tuki suomalaiselle kulttuurille on välttämätöntä, ja esimerkiksi radioasemilta tulee vaatia suomalaisempaa ja monipuolisempaa linjaa musiikissaan. Nythän niitä radiolupia on annettu sellaisille radioille, jotka soittavat aika paljon ulkomaista musiikkia. (Ed. Halme: Ihmiset kuuntelevat sitä!) — Kyllä he kuuntelevat, mutta ihmisille täytyy myös tarjota vaihtoehto kuunnella erilaista musiikkia, antaa myös sivistävä vaikutus, ja varsinkin Yleisradion, joka on meidän parlamentaarisesti hallittu mediamme, tulee täydentää sitä musiikkitarjontaa omalla toiminnallaan. (Ed. Halme: Kuuluuko Suomi-pop Tampereella?) — Kyllä se kuuluu varmasti, mutta se ei ole riittävä koko Suomen kansan kannalta. Tulen tähän asiaan puuttumaan myöhemmin vähän yksityiskohtaisemmin.

Mutta vielä tuosta viihde- ja ravintola-alasta totean sen verran, että mitä tulee alv-kannan nostamiseen 8 prosentista 14 prosenttiin konserttilippujen ja lasten liikuntapalvelujen osalta, en sitä kannata. Haastattelin ravintoloitsijoita, ja he sanoivat, että otetaan viinan myynnillä takaisin tämä. Minun mielestäni se ei ole kansanterveydellisesti järkevää, (Ed. Halme: Päinvastoin!) kun musiikin hinta nousee ja viinan hinta laskee. Kyllä tästä aiheutuu suurempia ongelmia. Meidän ei tule tällaista edistää.

Arvoisa herra puhemies! Opposition rooliin tietenkin kuuluu, että hallituksen tekoja arvioidaan kriittisesti ja välillä käytetään kovaakin kieltä. Hallitus on nyt toiminut noin viikon ajan. On ehkä vähän ennenaikaista vaatia hallitusta tuomiolle. (Ed. Sasi: Ohjelmaa nyt käsitellään!) — Ohjelmaa käsitellään, ja se on ihan hyvä asia. — Mutta haluaisin kuitenkin tässä muistuttaa niin itseäni kuin täällä olevia muitakin edustajia käytännön realismista. Mehän kaikki tiedämme, että politiikkaa tehdään nykyään varsin pienillä marginaaleilla, ei suuria mullistuksia eikä varsinkaan täyskäännöksiä kyllä tapahdu, vaikka hallituksetkin vaihtuvat. Sen me kaikki täällä tiedämme. Onhan se ihan hyvä, että opposition edustajat ovat nyt skarpanneet linjaansa ja näin hekin tulevat menestymään varmasti paremmin seuraavissa vaaleissa. Markkinavoimat asettavat politiikalle yhä kovat vaatimukset samoin kuin kansalaisetkin, ja tässä välissä sitä on sitten hallituksenkin mentävä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Alatalo toi hyvin esille vanhukset ja lapset. Oppositiosta en minäkään kyllä yhdy niihin tuomareihin sinänsä, vaan siihen, että kyllä kritiikkiä tarvitaan niihin lauseisiin, mitä nimenomaan täällä vanhustenhoidosta ja lapsiperheitten palveluista on sanottu. Erityisesti, jos ajatellaan vanhuksia, niin nyt vasta valmistaudutaan ikääntyvän väestön määrän kasvuun. Ihmettelen suuresti niitä lauseita, joissa "toteutumista seurataan" ja "hallitus ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin", jos esimerkiksi vähimmäistaso ei toteudu. Me tiedämme nyt, että vähimmäistaso ei todella nyt jo toteudu. Tässä olisi odottanut, että mukana olisi niitä konkreettisia toimia. Kun nimenomaan keskusta viime kaudella nosti esiin lapsiperheiden kotihoidon tuen, niin miksi ei selkeästi etupainotteisesti oteta korotuksia jo ensi vuonna? Sitä siirretään ja siirretään sitä selkeätä laatua, mikä olisi sillä kotihoidon tuella jo nyt saavutettavissa.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus muodostettiin uusilla pelisäännöillä mielestäni erinomaisella tavalla. Hallituksen muodostamista leimasi ilmiselvästi vahva tahtotila, jolla haluttiin osoittaa vaalien tuloksen kunnioittamista, ja näyttää siltä, että tuo hyvin haastava ja varmasti ongelmallinenkin tilanne on näiltä osin saatu oivallisesti purjehdittua satamaan. Siinä ei tavallaan muilla vaihtoehdoilla ollut tilaa eikä sijaa. Mutta ehkä juuri edellä mainituista syistä johtuen hallituksen ohjelmasta tuli täällä niin moneen kertaan toistettu ja todettu pitkä ja leveä. Siinä on pyritty puuttumaan kaikkeen mahdolliseen, ja valitettavasti hyvätkin asiat uppoavat ohjelman epämääräisyyteen ja selvittelyjen suohon. Ohjelmasta puuttuvat selkeät painopisteet ja purevat toimenpiteet. Tämä on tullut todetuksi todellakin monessa aikaisemmassa puheenvuorossa.

Maailmantalouden kuva on synkkä, eikä sen pikaisesta selkiytymisestä ole mitään merkkejä. Maailmantalouden veturin Yhdysvaltojen taloustilanne ei ole pitkään aikaan ollut vakaalla pohjalla. Sitä vaivaa parhaassakin tapauksessa vielä pitkälle kaksoisvaje eli vaihtotaseen sekä liittovaltion talouden alijäämäisyys ja näiden lisäksi vielä kotitalouksien vahva velkaantuminen. Myöskin taantuman siellä aiheuttama ylikapasiteetti puskuroi kasvun käynnistymiselle tärkeät investoinnit kauaksi tulevaisuuteen. Siis minkäänlaista realistista odotusta ei pidä rakentaa sen varaan, että Yhdysvalloissa päästäisiin nopeasti liikkeelle, käyntiin ja kasvu-uralle ongelmien ratkettua.

Me tiedämme, että Suomi toimii tänä päivänä täysin avoimilla markkinoilla. Meihin vaikuttavat voimakkaasti maailmanmarkkinoitten tapahtumat ja suhdannevaihtelut. Näihin kaikkiin epävarmuustekijöihin viitaten voi vain kummastella sitä, että nyt alkava punamultahallitus aikoo todellakin lähteä taipaleelle näin keveillä eväillä.

Täällä on ylimalkaisesti mielestäni arvioitu Raimo Sailaksen työryhmän raporttia. Näiden näkymien edessä ja erityisesti hallitusohjelmaan verrattuna se olisi minusta ollut erinomainen vaihtoehto.

Verotuksesta puhuttaessa mielestäni katsotaan hyvin yksisilmäisesti, pyritään vain keskustelemaan sen dynaamisista vaikutuksista, jotka todella ovat faktaa. Edellinen hallitus sai aikaan veronkevennyksillä varmasti ostovoimaa, kysyntää, ja sitä kautta esimerkiksi palvelualoille noin 40 000 uutta työpaikkaa. Se on faktaa.

Mikä tärkeintä, näissä tilanteissa tarvitaan vääjäämättä rakenteellisia uudistuksia, ja mitä pitemmälle niitä lykätään, sitä vaikeammaksi tietenkin tilanne käy ja ongelmallisemmaksi asioitten kuntoonsaattaminen. Meidän on siis huolehdittava Suomen kilpailukyvystä tulevaisuudessa, ja se edellyttää todellakin sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joilla vanhaa rakennetta puretaan ja yleensä ottaen toiminnan tehokkuutta lisätään.

Ympäripyöreitä puheita vastaan on aika vaikea väitellä järkevästi. Yleisellä tasolla olevia hyviä tavoitteita ja tarkoituksia on miltei mahdotonta arvostella. Näin on sellaisessakin tilanteessa, jossa nyt näyttää selvältä, että tälle hallitukselle tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa toteuttaa itselleen asettamansa tavoitteet, mutta oppositiolla ei ole tästä syystä mitään aihetta juhlintaan tai iloitsemiseen. Päinvastoin me olemme huolissamme maan tilasta ja tulevaisuudesta. Tehtävämme on vaatia hallitukselta uskottavia toimenpideohjelmia, joilla edellisen hallituksen jäljiltä maamme hyvä taloustila voidaan edes ylläpitää.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kauppojen aukiololainsäädännön osalta asetuttu räikeästi eduskunnan nimenomaista tahtoa vastaan. Nykykäytännöstä on viime vuosien aikana saatu erittäin hyviä kokemuksia. Kansalaiset ovat ostokäyttäytymisellään selvästi äänestäneet kauppojen vapaamman aukioloajan puolesta. Aukioloaikauudistus lisää asiakkaiden palvelua ja pysäyttää vääristävän kioskikaupan laajentumisen elintarvikejakeluun, mikä tietyllä tavalla merkitsi kuluttajille kapeaa valikoimaa ja korkeita hintoja. Aukiolorajoitusten poistamisella olisi nyt kiistattomasti myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Luulisi hallituksen tarttuvan innokkaasti jokaiseen tarjolla olevaan mahdollisuuteen päästä lähemmäksi tuota tavoitettaan, 100 000:ta uutta työpaikkaa, sekä 75 prosentin työllisyysasteen kohentamista. Hallituksella ei voi olla mitään järkevää syytä olla antamatta eduskunnan edellyttämää perusteellista selontekoa eduskunnan joulukuussa 2000 hyväksymän lausuman edellyttämässä aikataulussa eli alkuvuodesta 2004.

Mistä syystä tuo selonteko luvataan vasta vaalikauden lopussa? Siihen haluaisin kuulla perustelut ja vahvat sellaiset. Asia lienee kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen tontilla, ja toivon saavani tilaisuuden kuulla häneltä vielä jatkossa tälle asialle perustelut. Ennen kaikkea toivoisin, että asia menisi eteenpäin ja kaikki myymälöiden aukioloajat vapautettaisiin. Kauppiaat puolestaan kyllä pitävät huolen siitä, että kaupat ovat juuri silloin auki, kun siellä on asiakkaita.

Sitten puuttuisin vielä aluepolitiikkaan. Edellinen hallitus yritti parhaansa, mutta tosiasia on, että meillä ei ole toimivaa aluepolitiikkaa. Infrastruktuurin ja logistiikan rakenne on maassamme kustannuksiltaan raskasta. Vientimme tulevaisuuden kilpailukyky edellyttää ehdottomasti tehokkaampaa aluerakennetta ja korkeampaa kustannustehokkuutta kaikilla toimialueilla. Hallituksen ohjelmasta ei löydy välineitä kuntarakenteemme kehittämiseksi ja erityisesti päällekkäisten toimintojen karsimiseksi ja tehostamiseksi. Meiltä siis puuttuu edelleenkin kipeästi tarvittava toimiva aluepolitiikka.

Erityisen huolissani olen Pääkaupunkiseudun toimivuudesta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä. Ed. Rönni täällä aikaisemmin osoitti sormella meitä pääkaupungin puolustajia, mutta hän ei ilmeisesti ole sitä asiaa realisoinut, että myöskin hänen kotiseutunsa ja alueensa voi juuri niin hyvin kuin koko maa voi ja siinä avainasemassa on Helsinki maamme pääkaupunkina, sen ulkoinen kansainvälinen kilpailukyky. Se on siis Suomen asia.

Helsingin kustannuksilla on ylläpidetty kallista kuntarakennettamme, ja erittäin vakavana uhkana Pääkaupunkiseudun kannalta pidän hallitusohjelman kirjausta koko yhteisöveron siirtämisestä kunnilta valtiolle kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa. Tämä kyllä tappaa lopunkin halun hyvin toimivilta kunnilta ylläpitää ja kehittää elinkeinoelämän toimintaedellytysten edellyttämää infrastruktuuria ja palveluja.

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni päätteeksi en voi olla hämmästelemättä sitä, että hallitusohjelmaan kirjatusta 1,12 miljardin euron menolisäyksestä ei muka ole olemassa jakosuunnitelmaa. Terminä "salainen lisäpöytäkirja" on ehkä liian dramaattinen, mutta salamyhkäisyys ei varmuudella nosta ainakaan luottamusta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Uuden hallituksen ohjelma on julkistettu, ja se on saanut kovaakin kritiikkiä osakseen täällä salissa. Niin pitää ollakin, sillä muuten me hallituspuolueiden kansanedustajat voisimme miettiä, missä koira on niin sanotusti haudattuna, kun oppositio ei älähdä.

Uuden hallituksen ohjelma näyttää mielestäni varsin hyvältä. Se näyttää itse asiassa monin paikoin tutulta. Siitä löytyy runsaasti samoja tärkeitä asioita kuin meidän sosialidemokraattien vaaliohjelmastamme. Se pyrkii rakentamaan Suomea vaativissa kansainvälisissä ja taloudellisissa olosuhteissa turvallisena ja tasapainoisesti hyvinvointiyhteiskuntaa kehittävänä maana. Ohjelma korostaa SDP:n vaaleissa esiin tuomia tavoitteita eli panostuksia työhön, terveyteen ja lapsiin. Ikäihmisiäkään ei unohdeta. Ohjelmasta löytyy myös monia pieniä, mutta kansalaisille merkittäviä asioita erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon puolelta.

Ohjelman työllisyyspainotteisuus on tärkeä. Uusia ja rakentavia keinoja työttömyyden nujertamiseksi on rohkeasti etsittävä ja kokeiltava. Ennakkoluulottomiin keinoihin ei kuitenkaan tule tarttua vastuuttomasti, vaan toimenpiteiden vaikutukset on syytä selvittää etukäteen. Mielestäni täällä on suotta kritisoitu sitä, että hallitusohjelma painottaa monien vaativien asioiden selvittämistä ensin. Me kaikki tiedämme, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lisäksi kyseessä ovat tavallisten ihmisten kannalta niin isot asiat, ettei suin päin syöksyen tehtyihin ja mahdollisesti kiireen vuoksi virheellisiin ratkaisuihin ole varaa, ei ihmisten eikä valtiontalouden näkökulmasta.

100 000 uuden työpaikan tavoite on korkealla, ja tavoitteen saavuttaminen on arvatenkin vaikeaa, mutta toivottavasti ei mahdotonta. Aktiivisen työvoimapolitiikan jatkaminen on hyvä asia, mutta aktivointia tulisi seurata jossain vaiheessa se oikea työpaikka, muuten askarrellaan pelkällä viriketoiminnalla, jolla silläkin on tietty merkityksensä, mutta se ei ole mitenkään lopullinen ratkaisu. Hienoa onkin, että ohjelma nostaa esiin toimenpiteet työpaikkojen luomiseksi myös vähemmän koulutusta omaaville työntekijöille. Hyvä on myös reilusti päästää työkyvyttömät pois kortistosta ja eläkkeelle.

Työllisyys on taustalla myös veronkevennysratkaisuissa, jotka kylläkin tuntuvat turhan suurilta käytettävissä oleva pelivara huomioon ottaen. Suunnitelluilla ratkaisuilla herää epäilyksen siemen siitä, miten kaikki ohjelmassa suunnitellut merkittävät asiat toteutetaan. Jos ei ole tuloja, miten voi olla menoja? Täytyy uskoa ja toivoa, että kevennysten järkevä kohdentaminen on odotetusti tukemassa taloutta ja siten luomassa uusia, kovasti kaivattuja työpaikkoja. Kun verohelpotuksiin mennään, on verotuksen alentamisen painottaminen pieni- ja keskituloisiin oikea linjaus. Samoin esimerkiksi alv:n alarajan muuttaminen liukuvaksi on hyvä ja kannatettava uudistus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on monia ilonaiheita lähtien jo peruslinjauksesta, jossa todetaan, että sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on kehitettävä rinnakkain. Perusterveydenhuollon aseman vahvistaminen on niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin katsottuna järkevä toimenpide. Hyvä on myös se, että niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin vanhuspalveluiden ja lasten ja nuorten kanssa työskentelevien pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden määrää ja esimerkiksi kouluttautumismahdollisuuksia lisätään. Tärkeitä ovat myös panostukset lääkärikoulutukseen, ja maininnan arvoinen on aikomus ottaa entistä paremmin käyttöön maahan muuttaneiden lääkäreiden osaaminen.

Myös niin sanotun yhden maksukattojärjestelmän luominen on erityisesti pienituloisille pitkäaikaissairaille tärkeää. Julkisen hammashuollon saatavuus on nostettu mukaan ohjelmaan, tärkeä seikka, samoin kuin kauan kaivattu omaishoitajien ja perhepäivähoitajien aseman parantaminen.

Päivähoitoryhmien enimmäiskoon määrittely sekä erityisesti pienten koululaisten turvallisen aamu- ja iltapäivähoidon järjestäminen lainsäädännöllä ovat erinomaisia seikkoja ohjelmassa. Tähän kohtaan olisin toivonut kuitenkin lisäksi maininnan pienten koululaisten niin sanotun vuorohoitojärjestelmän selkiyttämisestä, jotta nykyisin jo lain suojissa oleva toiminta saataisiin yhtenäistettyä toimivaksi ja tasapuoliseksi koko maassa. Tämä vuorohoitojärjestelmä olisi erityisen tärkeä erityisesti tilanteessa, jossa vaaditaan esimerkiksi palveluiden ja liikkeiden aukioloa käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa.

Myös varsin tuore päivähoitomaksujärjestelmä olisi joutanut ja joutaisi uuteen tarkasteluun, näin ainakin yksinhuoltajien maksujen osalta. Yksinhuoltajat ovat voimassa olevassa maksutaulukossa kahden kukkaron perheisiin nähden eriarvoisessa asemassa, monet jopa kohtuuttomassa tilanteessa. Nämä näin ohjelman ulkopuolelta vinkkinä asianomaiseen ministeriöön.

Arvoisa puhemies! Lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen on mitä todennäköisimmin pitkässä juoksussa merkittävä toimenpide koko maamme lapsi- ja perhepolitiikalle. Korotukset lapsilisään ja sen yksinhuoltajakorotukseen sekä kotihoidon tuen tasokorotus ja panostukset vähimmäissairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan sekä kansaneläkkeen tasokorotus ovat pienituloisille lapsiperheille ja eläkeläisille tärkeitä. Olisin suonut ne vain etupainotteisesti. Nyt niitä joudutaan odottamaan.

Muina yksittäisinä seikkoina ottaisin kiittäen esiin seuraavat linjaukset: Raha-arpajaisten ja veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettu laki otetaan käyttöön. Kunnille kompensoidaan veropohjassa mahdollisesti tapahtuvat muutokset täysimääräisesti. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ollaan parantamassa. Tieliikelaitoksen tuotot ohjataan alkuperäisen tarkoituksen ja hengen mukaisesti perustienpidon rahoitukseen. Huomiota kiinnitetään rikoksen uhrin asemaan, ja tässä toivon, että nykyisen lainsäädännön henki tuodaan vallitsevaan todellisuuteen vaikka sitten kovalla kädellä. Nyt nimittäin usein käytännön tilanne tuntuu olevan se, että rikoksentekijä saa paremman suojan ja turvan kuin hänen uhrinsa.

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelma on laaja ja hyvä. Tosin riskejäkin siihen liittyy ja nimenomaan rahoituksen osalta. Paketissa on kuitenkin oivat eväät rakentaa Suomen tulevaisuutta. Malttia ja hyvää yhteistyötä kuitenkin tarvitaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Karhu täällä kovasti kehui, miten hallitusohjelmassa on mainittu, että Tiehallinnon kehittämisestä syntyvät säästöt suunnataan perustienpitoon. Tämähän sisältyi edellisen eduskunnan päätökseen, jonka hallitus oli tänne esityksenä tuonut, ettei tässä mitään. Se on hyvä, kun kehutaan entisiä hyviä päätöksiä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin oli, mutta valitettavasti tämä ei täysimääräisesti toteutunut.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Hallitusohjelma on todettu sisällöltään jo useaan otteeseen ja moneltakin kantilta veteläksi kuin vesivelli, koska se sisältää selvityksiä selvitysten perään ja on näin ollen kovin laihaa ravintoa. Nuo selvitykset ovat laihaa ravintoa ennen kaikkea verrattuna niihin korskeisiin lupauksiin, joita vaalien alla kansan hengenravinnoksi ennen kaikkea oppositio tarjoili.

Lähden tarkastelemaan käytyä keskustelua yhden henkilön kautta. Täällä on minusta nimittäin hieman kohtuuttomasti arvosteltu ministeri Liisa Hyssälää siitä, että pohjaosan palautus ei hallitusohjelmassa ole. Eihän sille Hyssälä mitään olisi voinut, niin kuin ei kukaan muukaan. Senhän todisti jo keskiviikon keskustelussa ministeri Sinikka Mönkäre. Ei Hyssälää tästä pidä arvostella. Sen sijaan on kyllä todettava, että ministeri Hyssälä on ansainnut kaiken ryöpytyksen siksi, että hän on lukemattomissa puheenvuoroissaan tässä talossa vaatinut täysin tietoisena tavoitteen mahdottomuudesta pohjaosan palauttamista. Ne puheenvuorot ovat kuitenkin lukemattomia vain toistaiseksi. Eiköhän ne kaiveta pöytäkirjoista esiin tulevia keskusteluja varten?

Ministeri Hyssälä on kyllä joutunut sijaiskärsijäksi ja koko keskustaopposition vastuuttoman vaalikampanjan ikoniksi, mutta ehkä hän sen ansaitsi, koska jo viime kaudellahan pääministeri muistaakseni nimesi hänet opposition ykköstykiksi. Nyt on kyllä ruuti tykissä varmaankin ruostunut. (Ed. Nepponen: Kastunut!) — Anteeksi, kastunut tietenkin. Kiitän asiantuntevasta korjauksesta.

Hallitusohjelman selvitykset siirtävät ratkaisuja. Se, että näitä ratkaisuja siirrellään, palvelee ennen kaikkea sosialidemokraatteja, koska heillä on selvitystenkin kannalta, kuten on todettu, keskeiset ministeriöt hallinnassaan. On siinä keskustalla vahtimista. Kyllä ministeri Pekkarisenkin kerkeävyyttä tarvitaan. Sitä paitsi sekin taitaa olla kostunut tai ruosteessa, koska äsken hän myöhästyi lentokoneesta.

Toisaalta keskustalla taitaa löytyä selityskin tälle, että kaikki oli myytävänä. Päivän rähmälläänolopalkinto pitää antaa keskustan tuoreelle eduskuntaryhmän puheenjohtajalle, joka tämän päivän Uutispäivä Demarissa toteaa seuraavasti: "Hyvinvointivaltion takaaminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaaminen edellyttävät, että SDP, joka tunnistetaan palkansaajien puolueeksi, on hallituksessa." Näin siis toteaa ed. Kalli. Rähmälläänolon kiertopalkinnon hän voinee siirtää itselleen ed. Kallikselta, joka vastaavanlaisia lausui tuossa joku aika sitten.

Herra puhemies! Koska hallitusohjelman toteuttamisessa, kuten jo totesin, ministereillä on keskeinen rooli, saanen ihmetellä myös toista asiaa. Pirkanmaalla asuu 10 prosenttia väestöstä maan toiseksi suurimmassa maakunnassa, ja ainuttakaan ministeriä ei tässä hallituksessa tuolta alueelta ole. Kyseessä on kuitenkin krooninen tai patologinen ongelma hallituspuolueissa. Sosialidemokraattisia ministereitä ei hallituksessa ole Pirkanmaalta juurikaan ollut. Kuka muistaa edellisen pirkanmaalaisen sosialidemokraattisen ministerin, saati sosialidemokraattisen ministerin, joka olisi kansanedustaja? (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä muistetaan!) — Hyvä, että muistetaan niin pitkälle. Kauas täytyy mennä. — Mutta, ed. Ala-Nissilä, muistatteko pirkanmaalaisen keskustalaisen ministerin tai maalaisliittolaisen ministerin? (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä muistan!) — Kertokaapa se nimi. — Minulla ei ole tiedossa, ja muistan politiikkaa aika pitkälle ja olen sitä harrastanut. (Ed. Ala-Nissilä: Täytyy harrastaa historiaa enemmän!) — Täytyy. Täytyy varmaan mennä säätyvaltiopäiville asti. Voi hyvin olla. En tiedä, löytyykö sieltäkään.

Kyllä tämä asetelma on hankala edunvalvonnalle. Jos joku väittää, että ministerit ovat vain koko maan edustajia hallituksessa, seuratkoon vaikkapa ministeri Pekkarisen ryhtymyksiä tässä tulevassa hallituksessa tai opiskelkoon sitä historiaa ministeri Pekkarisen ryhtymyksistä Ahon hallituksessa. (Ed. Ala-Nissilä: Korhonen teki paljon, veti Ouluun päin!)

Lopuksi joudun vielä muistuttamaan siitäkin, että tämän hallituksen kolmannellakaan osapuolella, ruotsalaisella kansanpuolueella, ei ole koskaan ollut Pirkanmaalta ministeriä.

Herr talman! Sedan måste jag ännu påminna om att svenska folkpartiet inte heller någonsin haft någon minister från Birkaland.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu valtioneuvoston tiedonannosta eduskunnalle hallitusohjelmasta on edennyt jo niin pitkälle, että varmasti kaikki mahdollinen sanottava on jo sanottu. Niinpä keskityn vain yhteen ainoaan kohtaan hallitusohjelmassa, hallitusohjelmassa, jonka nimi on "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". Haluan keskittyä vain terveydenhuollon kohtaan.

Tämä terveydenhuollon ongelma on keskeinen valtakunnallinen ongelma, juuri se, että ihmiset eivät pääse lääkärinhoitoon kohtuullisessa ajassa, päivystykseen kylläkin, kun ajatellaan, että väki vanhenee ja tarvitsee hoitoa, kun taas työikäinen väestö, mikäli sairastuu, tarvitsee nopeasti hoitoa vaivoihinsa ja myös kouluterveydenhuolto tarvitsee pikaisesti lisää resursseja.

Hallitusohjelma tarjoaa esityksen, että terveyspalvelujen on oltava tasa-arvoisesti saatavilla kaikille. Tällä hetkellä näin ei ole. Odotan ja vaadin, että hallitus tuo uusia ratkaisuja, jotta terveydenhoitohenkilökunta saa päättää enemmän työoloistaan ja toimintatavoistaan. Jokainen aikaansa seuraava henkilö tietää, että terveydenhuoltohenkilöstö poistuu alaltaan juuri sen vuoksi, että he eivät itse voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa. Tähän on saatava pikaisesti muutos. Ei riitä, että hallitusohjelma kuittaa tämän keskeisen ongelman ainoastaan viidellä rivillä, neljällä lauseella, varsinkin kun kyse on palkansaajien keskeisistä oloista, juuri niiden palkansaajien, joiden työpanosta tarvittaisiin, että hoitojonot lyhenisivät ja ihmiset saataisiin hoitoon.

Hoitotakuusta ei myöskään hallitusohjelmassa ole mainintaa laisinkaan. Näen, että lohduttomalta vaikuttaa Suomen terveydenhuollon tulevaisuuden tila.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Vaalit on käyty, hallitus on muodostettu ja krapula on edessä, sillä lupauksia ei voida toteuttaa, koska talouskehitys ei sitä mahdollista. Tämänkin aamun talouslehdet lupaavat kaikkea muuta. Ei ole tietenkään mukava ollakaan hallituksessa tässä tilanteessa. Se on tietenkin yhtä hyvin hallitukselle kuin oppositiollekin kova haaste, miten tästä päästään eteenpäin.

Ohjelmassa luvataan paljon hyvää. Niitä pitää alleviivata sieltä, ja löytyy monia sellaisia tavoitteita, joita myöskin oppositiopuolueet ovat vaaliohjelmissaan ajaneet takaa, mutta valitettavasti konkreettisuus puuttuu hyvin monesta niistä erityisesti, mitä päähallituspuolue keskusta vaaliohjelmissaan lupasi.

Vankka yksimielisyys vallitsee varmasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jossa luvataan jatkaa sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla ja pitää kiinni uskottavasta puolustuksesta. On herännyt keskustelua siitä, mitä merkitsee, että edellisen hallituksen linjauksesta on jätetty pois "vallitsevissa oloissa". Merkitseekö se sitä, että sotilaallinen liittoutumattomuus on periaatteessa kuin kiveen jo hakattu? Esimerkiksi Nato-optiota ei haluta edes selvittää. Itse tietenkin olen ollut hyvin kriittinen Nato-jäsenyyden suhteen, mutta Kalliomäen työryhmähän asetettiin muun muassa tätä tehtävää varten. Kysymykseni on, jatkaako niin sanottu Kalliomäen työryhmä, sillä sehän on muodostettu siksi, että viime selontekoa hyväksyessämme näimme tärkeäksi, että eduskunnalla on selkeä yhteys selonteon valmisteluun ja että tässä valmistelussa oppositiolla on myöskin oma roolinsa ja yhteys valmisteluun, ja siksi peräänkuulutan ja uskonkin, koska täällä jo annettiin periaatteessa lupaus siitä, että työryhmä jatkaa. Sillä on oma tärkeä roolinsa myöskin tulevaisuudessa.

Erittäin myönteistä on, että luvataan kehittää Puolustusvoimia vuoden 2001 selonteon pohjalta, mutta kovin kiireisesti vaaditaan linjauksia, kun Euroopan unionin konventin puolustusulottuvuuden kehittämiseksi tekemät linjaukset nyt tulevat julkisuuteen, ja odotukset hallituksen suuntaan ovat kovat.

Joitakin yksittäisiä havaintoja.

Täällä on puhuttu kovasti 100 000 uudesta työpaikasta. Todellisuudessa työllisyyden lisäystä halutaan 100 000 hengellä. Sehän voi olla, että vanhoja työpaikkoja täytetään, kun edelliset poistuvat eläkkeelle, joten voidaan ehkä puhua vain paljon pienemmästä työpaikkojen lisäyksestä. Se edellyttää erityisesti vahvaa talouskasvua, ja sinänsä on hyvä, että se perustuu osaamiseen ja yrittäjyyteen. Myöskin hyvä on, että t&k-panostuksia luvataan lisätä.

Kun yrittäjyyttä korostetaan, huolestuttavaa sen sijaan on, että yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmää ollaan muuttamassa. Kun sitä aikanaan tarkistettiin — sen piiriin kuuluu noin 99 prosenttia meidän yrityksistämme — se merkitsi merkittäviä verotulojen lisäyksiä valtiolle ja samanaikaisesti yrityksille myöskin keinoja vahvistaa tasettaan ja näin luoda yrityksille edellytykset hoitaa niitä tehtäviä, mitkä niille on annettu yhteiskunnassa, ja toisaalta antoi myöskin edellytyksiä palkita yrittäjiä niistä riskeistä, mitä yrittäjä ottaa, kun lähtee pitkälle tielleen. Me tarvitsemme jatkossakin yrittäjiä. Vain sitä kautta syntyy uusia työpaikkoja. Siksi näkisin, että pitäisi varovasti edetä ja mieluummin jättää puuttumatta yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmään, koska se on osoittautunut erittäin toimivaksi.

Suuri haaste meillä kaikilla on, miten me huolehdimme sosiaali- ja terveyspuolella Kansallisesta terveysprojektista. Juuri äsken sain viestin eräältä ihmiseltä, joka oli yrittänyt aamulla päästä terveyskeskuksen vastaanotolle. Hän ei vieläkään tiedä, milloin saa ajan, kun seitsemästä lääkäristä vain kaksi on enää viroissaan. Siksi pelkästään rahalla tätä ei hoideta, vaan tarvitaan monia muita toimenpiteitä. Kunnat ovat jo suorittaneet henkilöstölisäyksiä vakinaistamalla tilapäisiä työpaikkoja, ja varmasti tarvitaan jatkossakin. Erityisesti tietysti meitä kokoomuslaisia huolestuttaa se, että hoitotakuujärjestelmän aikaansaamisesta ole mainintaa hallitusohjelmassa, koska se antaisi kansalaisille lupauksen siitä, että todella määrätyssä ajassa pääsee lääkärin vastaanotolle hoitoon ja vielä pidemmälle menevään tutkimukseen.

Täällä on peräänkuulutettu peruspalveluministeri Hyssälän lupauksia, ja otan siitä yhden esimerkin. Rintamaveteraanien kuntoutuksesta puhuimme viime budjetin hyväksymisen yhteydessä. Eduskunta vahvasti, yksimielisesti hyväksyi mietintöön lausuman, että pikaisesti selvitetään edellytykset, jotta rintamaveteraanit pääsevät kaikki vähintään kerran vuodessa kuntoutukseen. Tämä yksimielisesti edellytetty selvitys ei näy missään hallitusohjelmassa. Kunniavelan maksamiseen meillä on vähän aikaa, ja olisi nyt korkea aika ministeri Hyssälän ryhtyä toimenpiteisiin, sillä odotukset ensi vuoden budjettia laadittaessa ovat tämän osalta kovat, ei pelkästään tässä salissa, vaan nimenomaan suuressa joukossa suomalaista yleisöä, sekä veteraanien että heidän omaistensa keskuudessa.

Aluepolitiikassa keskusta lupasi aluepolitiikan täyskäännöstä. Näin ei suinkaan tapahtunut, ja se jatkaa sinänsä ihan hyviä toimenpiteitä, jotka Lipposen hallitus on aloittanut, aluekeskusohjelmaa, osaamiskeskusohjelmaa, jotka ovat osoittautuneet hyviksi toimenpiteiksi. Täällä luvataan pitää palvelurakenteet kunnossa koko maassa. Kesäkuun alkupäivinä valmistuu lääninhallitusten yhteinen selvitys, jonka Oulun lääninhallitus kokoaa palvelurakenteesta tämän hetken Suomessa. Olen saanut siitä ennakkotietoja maaherra Siuruaiselta, joissa todetaan, että suinkaan enää palvelurakenne ei ole kunnossa koko maassa eikä sitä enää voidakaan pitää millään keinolla, vaan on keskityttävä määrättyihin toimenpiteisiin. Odotukset tuon selvityksen viestiltä ovat kovat, ja ne ennakkotiedot lupaavat, että siihen kannattaa jokaisen meistä tutustua. Siinä on tämän hetken perustiedot siitä, miten väki vanhenee, missä se asuu, minkälaisia palveluja koko maassa on saatavilla.

Täällä on puhuttu paljon myönteistä maaseudusta, ja sitä samaa varmasti me kaikki odotamme. Valitettavasti vain hallituksen ohjelmassa luvataan päivittää maaseutupoliittinen ohjelma, jonka Lipposen toinen hallitus aikaansai. Sinänsä erittäin hyvä, koska siinä on hyviä toimenpiteitä, mutta mitä niistä sitten voidaan todellisuudessa toteuttaa? Keskusta täällä aikanaan lupasi myöskin rakentaa tietoliikenneyhteydet koko maahan. Nyt puhutaan vain kohtuuhintaisista tietoliikenneyhteyksistä, mikä merkitsee sitä, että linja jatkuu samalla tavalla.

Samoin maa- ja metsätalouden kehittämisestähän meillä on vallinnut hyvin vahva yksimielisyys erityisesti maatalouden osalta, kun nyt Euroopan unionin maatalouspoliittinen tarkistustyö on kohta siltään päätösvaiheessa. On sinänsä hyvä, että myöskin hallitusohjelma lähtee tästä yksimielisestä suuntauksesta. Oli sinänsä erityistä, että ensimmäisen kauden kansanedustaja kovasti kehui, että hallitus toteuttaa kansallista metsäohjelmaa. Tosiasia on, että se valmisteltiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana ja se hyväksyttiin täällä Lipposen toisen hallituksen aikana. Hyvä ohjelma sinänsä, mutta ei suinkaan syntynyt Jäätteenmäen hallituksen toimenpitein, ja näin tosiasiat pitäisi muistaa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä totuuden saa aina sanoa!) — Niin juuri, kuin totesin. Totuus oli se, että Lipposen hallitukset saivat aikaan erittäin hyvän Kansallisen metsäohjelman 2010, sillä metsät ja metsäteollisuus ovat eräs Suomen talouden peruskivijalka, johon meidän selviytymisemme on perustunut ja perustuu myöskin tulevaisuudessa.

Liikenne- ja viestintäpolitiikan osalta erityisen hyvällä tervehdin sitä lupausta, että vähäliikenteisten lentoreittien toimivuudesta huolehditaan erityisesti elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden kannalta. Se koskettaa nimenomaan Itä-Suomen, Savonlinnan, Varkauden, Mikkelin, Lappeenrannan, Joensuun kenttiä, joilla on jo tällä hetkellä ongelmia hoitaa näiden elinkeinoelämän tarvitsemia lentoyhteyksiä. Vaikka se merkitsee valtiontukea, on välttämätöntä, että näillä alueilla korkeatasoinen teollisuus voi jatkaa myöskin tulevaisuudessa.

Viimeisenä on vain toivottava, että Jäätteenmäen hallitus jatkaa niitä linjauksia, joita valtionhallinnon hajauttamisesta on tehty ja joista ministeri Itälä on ainoana suorittanut ensimmäiset toimenpiteet. Odotukset erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa ovat kovat, koska muuten työpaikkojen menetykset ovat koskettaneet kaikkein raskauttavimmin näitä alueita.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Arvostan ed. Nepposen puheenvuoroa, kun hän miehenä ja varsinkin sotilaana puhuu näin terveydenhuollosta. Se on painavaa tekstiä. Täällä hallitusohjelmassa lukee, että kaikille alan ammattilaisille varmistetaan mahdollisuus käyttää koulutuksensa ja kokemuksensa mukaista osaamistaan. Toivon, että tämä kohta myös toteutuu ja tulen valvomaan sitä. Tällä hetkellä näin ei ole. Eräskin naishenkilö, joka ei ole lääkäri, kävi peruskoulutuksen terveydenhuollonalan ammattilaiseksi ja kävi lisäkoulutuksessa ulkomailla. Kun hän sitten halusi näitä oppejaan täällä eräässä keskussairaalassa käyttää, kuinka kävi. Hänen työolosuhteensa muuttuivat niin mahdottomiksi, että hän katsoi parhaaksi luopua työpaikastaan. Onneksi hänellä tähän oli taloudellinen mahdollisuus ja perhetilanne sellainen, että hänen ei ollut välttämätöntä käydä töissä. Siksi odotankin, että terveydenhuollon ammattilaisten ja näiden palkansaajien työolosuhteita kohennetaan ja heidän vaatimuksiaan kuullaan ja ne viedään läpi.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Nepponen sanoi saman, mitä monet muut kokoomuslaiset, eli oli pettynyt, että hoitotakuu ei ole hallitusohjelmassa, kun kerta on ongelmia hoitoonpääsyssä. En tiedä, miksi se sieltä puuttuu, kun en ollut hallitusohjelmaa tekemässä, mutta ilmeisesti hallitus on olettanut, että terveysprojekti hoitaa palveluita niin, että hoitoon päästään. Toinen vaihtoehto, miksi kokoomuslaiset ovat tässä kitkeriä, on se, että hoitotakuulla on mielestäni kaksi sisältöä. Me vasemmistossa kyllä haluamme, että kaikki ihmiset pääsisivät huokeampaan julkiseen terveydenhuoltoon, mutta jos kerta projekti on niin huono, että julkinen terveydenhuolto ei kehitykään, silloin toteutuisi, jos olisi hoitotakuulaki tulossa, se kokoomuksen toive, että setelillä yksityiseen, jonne jo lääkärit ja hoitajat olisivat ennen sitä siirtyneet.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä kädessäni valtioneuvoston tiedonanto koskien hallituksen ohjelmaa. Olen sitä tutkinut, ja täytyy todeta, että tämä on kyllä niitä omalaatuisimpia teoksia koskien budjettipohjaksi tarkoitettua toimintasuunnitelmaa, johon olen kohtuullisen pitkän työelämäni aikana törmännyt. Sen pohjalta ei normaaliyrityselämässä syntyisi uskottavaa toimintasuunnitelmaa eikä budjettia. Todennäköisesti tämän laatijat yrityselämässä siirtyisivät toisen työnantajan palvelukseen. (Ed. Ala-Nissilä: Julkiselle sektorille?) — Mahdollisesti.

Mutta tämän kanssa me elämme, ja kyllä täällä löytyy paljon hyviä asioita, arvoisa puhemies, mutta niiden kaikkien yhteen liittäminen tähän kirjaan edellyttäisi ehkä toisen mokoman rahaa kuin siihen on varattu. En kuitenkaan nyt aio keskittyä tämän kirjan huonoihin ja hyviin puoliin, vaan ajattelin ihan rakentavassa mielessä tehdä pari konkreettista ehdotusta, koska näin olen tottunut entisessä työelämässäni tekemään.

Jonkinlaisena entisenä telakkamiehenä tunnen suurta huolta Suomen telakkateollisuuden ja siihen liittyvän oheistuotannon, lähinnä pkt-sektorin yritysten, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. On vain ajan kysymys, poistuuko yli 20 000 välitöntä työpaikkaa kunniakkaasta teollisuudestamme. Syynä tähän ei ole telakkateollisuuden kilpailukyky omalla toimintasektorillaan vaan maailmanmarkkinoiden romahtaminen syyskuun 11:nnen vuonna 2001 seurauksena. Pientä nousua oli näköpiirissä, mutta Irakin-kriisi, joka näiden käytyjen vaalienkin aikana tuntui vaikuttavan aika laajasti täällä kotimaassa, katkaisi sen orastavan nousun, ja olemme jälleen tilanteessa, jossa ihmiset ympäri maailman eivät uskalla lähteä matkoille eivätkä uskalla käyttää niitä tuotteita, joita me Suomessa olemme valmiit rakentamaan.

Nyt tarvitaan toimenpiteitä. Hallitus on ohjelmassaan kiinnittänyt huomiota Itämeren suojelemiseen, mikä onkin erinomaisen hyvä ja tärkeä asia. Uusien öljysatamien rakentaminen Suomenlahden pohjukkaan merkitsee onnettomuus- ja ympäristöriskien erittäin suurta lisääntymistä tällä alueella. Varsinkin talviset jääolosuhteet muodostavat suuren lisäriskin. Mennyt talvi toi tämän meidän kaikkien mieleen, mutta nyt kun jäät sulavat, tuntuu kaikki unohtuvan äärettömän nopeasti. Suurten alusten avustaminen sitoo kaksi jäänmurtajaa, eikä kapasiteettia riitä muun Pietarin alueen meriliikenteen hoitamiseen. Samoin puuttuu jäävahvisteinen kaksoisrunkoöljytankkeritonnistokapasiteetti Primorskin öljykentiltä.

Arvoisa puhemies! Tässä on mahdollisuus Suomen telakkateollisuudelle ja nyt työnsä aloittavalle hallitukselle. Olen erittäin iloinen, että ministeri Pekkarinen on paikalla. Rohkenen esittää, että tähän hallitusohjelmaan kirjattaisiin seuraavanlaisia periaatteita: Hallituksen tulisi todeta, että laivanrakennusala on tärkeä Suomen kansantaloudelle. Hallituksen tulisi toimia niin, että suomalaisilla telakoilla ja laivanrakennusalalla yleensä on kilpailukykyiset rahoitus- ja muut toimintaedellytykset verrattuna muiden EU-maiden yrityksiin. Tämä tarkoittaa lähinnä Finnveran toimintaa ja eduskunnan säätämiä lisävaltuuksia. Mikäli suomalaiset telakat rakentavat EU:ssa tilapäisen tuotantotuen piiriin kuuluvia aluksia, hallitus huolehtii siitä, että tuotantotuki on käytettävissä myös suomalaisilla telakoilla. Hallituksen tulisi edistää laivanrakennusalan tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa ja ottaa tässä huomioon sen alan erityispiirteet. Sitten hallituksen tulisi aikaistaa monitoimijäänmurtajan hankintaa, koska sillä saataisiin välittömästi aikaan uutta toimintaa.

Itämeren-kysymys ja entisen Neuvostoliiton alueen, siis Venäjän, öljykuljetukset ovat tavattoman suuri ongelma. Vaikka Imo ja virkamiehet Suomen ja maiden välillä tekevät työtä, niin ei ole todennäköistä, että sillä sektorilla tapahtuu mitään nopeasti. Sen takia mielestäni tulisi ryhtyä Suomenlahden rantavaltioiden välisten maiden hallitusten korkealla tasolla neuvotteluihin, joissa pyrittäisiin saamaan aikaan sopimus, jossa yhteisesti huolehditaan Suomenlahden jään murtamisesta ja yhdistetään kalusto samalla tavalla kuin Suomen ja Ruotsin välillä on. Tässä avautuisi mahdollisuus meille myös rakentaa uutta tarvittavaa tonnistoa, niin jäänmurtajia kuin jäävahvisteisia kaksoisrunkoaluksia Venäjälle. Tälle varmaan löytyy kansainvälinen rahoitus. Suomesta löytyy telakat. Kolmanneksi siihen tarvitaan tämän talon ja hallituksen tuki niiden lisävaltuuksien myöntämiseen, joita rahoitus tulee tarvitsemaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! On tavattoman arvokas asia, että meillä nimenomaan laivanrakennuksen osalta on täällä ammattilainen kansanedustajien joukossa. On hyvä, että hän varmasti ei vain tänään vaan matkan varrella myöhemminkin näissä asioissa on koko eduskunnan käytettävissä osaamisineen, jota hänellä varmasti on.

Voin kernaasti yhtyä siihen ajatukseen, jota ed. Saarikangas esitti aina hallitusohjelmaan asti kirjattavaksi. Vaikka eri elinkeinoalojen osalta ohjelmaan ei olekaan kirjattu tämmöisiä lausuntoja, mitkä toimialat tai elinkeinoalat ovat tärkeitä, on sanomattakin selvää, että laivanrakennus on tärkeä osa suomalaista kansantaloutta. Uskon vakaasti, että hallitus niillä toimin, niillä keinoin, mitä sillä on, on valmis omalta osaltaan edesauttamaan sitä, että tämä toimiala voisi hyvin jatkossakin. Se on Suomessa kilpailukykyistä tällä hetkellä, niin kuin kaikki tiedämme, kysyntä vain maailmanmarkkinoilla ei ole kovin hääveissä lukemissa eikä kantimissa tällä hetkellä. Siitä toki seuraa monenlaisia ongelmia tälle toimialalle myöskin Suomessa.

Monitoimimurtajan osalta voi todeta, että hallitus on ohjelmaan kirjannut tällaisen hankinnan, aika nopeankin hankinnan. Sehän ei hirveän paljon työllistä, mutta se on tärkeä referenssi myöhempiä aikoja varten, muun muassa ajatellen sitä mahdollisuutta, että Itämeren alueella laajempaan tämän tyyppisen kaluston hankintaan voisi syntyä mahdollisuuksia.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen lausunnosta olen mielissäni. Nythän ovat tunnetusti menossa pitkälle viedyt neuvottelut venäläisten kanssa siitä, että me haluaisimme Suomessa rakentaa heille ison joukon jäänmurtajia tarkoitettuna Itämeren, lähinnä Pietarin, alueelle. Tämä on kiinni nimenomaan tästä rahoituspuolesta, ja se olisi sellainen päänavaus, joka nyt silloittaisi tämän vaikean ajan yli.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Toivotan pääministeri Jäätteenmäelle ja hänen hallitukselleen onnea ja menestystä vaativissa tehtävissä. Erityisen iloinen ja tyytyväinen olen oman vaalipiirini puolesta, Keski-Suomen osalta, että Keski-Suomen vahva poliitiikko, kokenut valtiopäivämies Mauri Pekkarinen on valtioneuvostossa keskeisessä asemassa ja on myös täällä paikalla seuraamassa tätä keskustelua. Hieno ja tärkeä asia!

Odotukset uutta hallitusta kohtaan ovat mittavat maakunnissa erityisesti. Onhan tämä joukkue maakuntahenkinen ja sieltä vahvasti kannatusta vaaleissakin saanut. Näin ollen on perusteltua syytä odottaa, että maakunnissa elämäntoivo palaisi parempaan liekkiin, kuin mitä se on ollut viimeiset kahdeksan vuotta.

Täällä ovat paljon jo helsinkiläiset Pääkaupunkiseudun edustajat olleet äänessä. Ymmärrämme maakunnissa varmasti myös nämä Pääkaupunkiseudun ongelmat, mutta toivottavasti maakunnat vastaan Pääkaupunkiseutu ei kärjisty kuitenkaan tässä valtakunnassa vaan nähdään, että koko maa tarvitsee vahvan Pääkaupunkiseudun ja Pääkaupunkiseutu tarvitsee elinvoimaisen maaseudun ja maakunnat.

Toisenlaisiakin odottajia, odotuksen keskellä eläjiä, tässä maassa on nyt paljon. Lapsiperheille on annettu vaalien alla tavattoman suuret lupaukset, vielä suuremmat ehkä eläkeläisille. Työttömillekin on annettu aika voimakasta vihreää valoa, että nyt työtä löytyy ja elämä nousee raiteilleen. On oikein, että toivoa herätellään, mutta katteettomien lupausten antaminen on tietysti aina vaarallista ja vie politiikalta uskottavuutta. Ehkä juuri se varovaisuus näkyy tästä hallitusohjelmasta suhteessa siihen, mitä nykyisten hallituspuolueitten edustajaehdokkaat vaalikentillä kertoivat. Tämä hallitusohjelma ei valitettavasti vastaa kovinkaan hyvin ainakaan selkeydessään eikä yksiselitteisyydessään niitä lupauksia ja toiveita, joilla odotukset näiden yhteiskunnassa erityisesti vaikeimmassa asemassa olevien osalta heräsivät.

Työllisyys on, niin kuin sen pitääkin olla, hallitusohjelman keskeisin asia ja tavoite, sen parantaminen. Onnistuuko se näillä lääkkeillä, se on tämän hallituksen ehkä kaikkein keskeisin, vakavin haaste ja kohtalonkysymys. Tällä hetkellähän maailmantalouden, Euroopan ja Suomen talouden tilanne on äärettömän vaikea arvioida, mihin suuntaan se on kääntymässä tai menossa. Tällä hetkellä se on ehkä menossa huonoon suuntaan, mutta mikä on jossakin vaiheessa ja missä vaiheessa tilanne parempaan suuntaan lähdön kannalta, sitä on tavattoman vaikea nyt arvioida.

Kun hallitusohjelma on nyt tiedonantona täällä eikä hallitusohjelma kuitenkaan anna meille oikein kunnon eväitä tulevaisuuden konkreettiseen keskusteluun, olisin toivonut, että budjetin kehyspäätös tulevien vuosien osalta olisi ollut jo tässä samassa yhteydessä koko nelivuotiskaudelle käsittelyssä. Olikohan se Lipposen ensimmäinen vai toinen hallitus, joka toi kehyspäätöksen tiedonantona kerran muistaakseni eduskunnan käsittelyyn kevättalvella yhtenä vuonna, mutta siitä ei tullut tapaa. Ainakin näin vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä olisi ihan paikallaan, että kehyspäätös koko vaalikaudelle tuotaisiin koko eduskuntaan ja mielellään tiedonantona, niin että myös sekä hallituspuolueitten että opposition edustajat joutuisivat ottamaan siihen konkreettisesti kantaa äänestämällä, eikä vain selonteon muodossa, joka ehkä on hallitukselle mukavampi tuoda.

Nyt kuitenkin kehyspäätös on siinä mielessä tässä hallitusohjelmassa sisällä, että täällä ovat nämä kaksi 1,12 miljardin euron lukua, jotka ovat keskeiset kehykset, kokonaiskehykset määräävät luvut, mutta niiden jakautuminen eri hallinnonalojen ministeriöiden kesken on auki. Se tuo suuria kysymyksiä eteen, sisältyykö tähän hallitusohjelmaan mahdoton yhtälö. Mielestäni näin on. Näillä luvuilla, näillä tavoitteilla ja toimenpiteillä ei päästä edes todella hyvän talouskehityksen aikana näissä raameissa niihin tuloksiin, joihin on verbaalisesti pitkälti pyritty sitoutumaan.

Verotuksen osalta hallitus lupaa 1,12 miljardin euron kevennykset. Vaikuttaako tämä määrä työllisyyteen näkyvällä, tuntuvalla tavalla? Arvelen, että pitäisi olla paljon suurempi summa työn ja yritysverotuksen keventämiseen, jos aiottaisiin työllisyyttä tällä tiellä parantaa. Valtion tulojen alenemiseen se ainakin lyhyellä tähtäyksellä vaikuttaa ja sitä kautta sitten niiden tarpeiden tyydyttämiseen, joita on menopuolella. Ehkä olisi voinut ajatella, että olisi ollut vieläkin niukempi tämä veronkevennysvara ja sitten olisi käytetty näitten polttavien tarpeiden tyydyttämiseen hieman enemmän varoja kuin tämä raamikatto nyt antaa?

Ruuan arvonlisäveron alennustahan tämä ei sisällä muuta kuin ravintoloiden osalta. Köyhä kansa ei ravintolassa ruokaile, se ostaa kaurapuuroaineet itse ja keittää eikä silloin pääse tästä hyötymään lainkaan. Ihmettelen sitä, kun vaalien alla kuitenkin ruuan arvonlisäveronalennus oli keskeisin asia ja se olisi ollut sosiaalisesti melko oikeudenmukainen tapa alentaa verotusta.

Mitä sitten tulee näihin pariin suureen asiaan, jotka täällä on, taikka merkittävään asiaan eli lapsiperheitten tilanteeseen ja toisaalta eläkeläisten tilanteeseen, niin kun lapsilisät esimerkiksi ovat viimeisten kahdeksan vuoden aikana menettäneet arvostaan 17 prosenttia, niin jos tehdään noin 20 prosentin korotus lapsilisiin, mikä vasta toisi ne likipitäen sille tasolle, jolla ne olivat Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa, siihen tarvittaisiin rahaa 270 miljoonaa euroa. Silloin vasta tulisi se noin 22 euroa per kuukausi per lapsi korotusta, jolla jälkeenjääneisyys saataisiin korjattua. Valtava summa kuitenkin rahaa tarvitaan tähän korotukseen.

Kansaneläkkeisiin luvataan täällä korotusta. Tuo lapsilisien korotushan on luvattu ensi vuodelle jo, joten se on tulossa. Kansaneläkkeitten korotus on luvattu vasta vuonna 2006. Kun meillä on Kansaneläkelaitoksen eläkkeitten piirissä lähes 700 000 eläkeläistä, jos heille annetaan 50 euron kuukausikorotus, siihen tarvitaan 420 miljoonaa euroa rahaa. Ei ole ihme, että tämä on lykätty vaalikauden lopulle ikään kuin vaalitäkyksi sinne vuoden 2007 vaalien alle. Eläkeläiset odottivat kuitenkin pohjaosan palauttamista, indeksivääryyden korjaamista ja kansaneläkkeitten tasokorotusta heti jo tänä vuonna. Sellaisia lupauksia kyllä hallituspuolueitten edustajat erittäin vahvasti antoivat kentillä näistä eri osista, ja tässä suhteessa eläkeläiset ovat ymmärrettävästi erittäin pettyneitä hallitusohjelmaan. Rahaa ei tällä kehyksellä ole näin kattoa ajatellen, koska eihän Kansaneläkelaitoksellakaan ole näitä varoja, ellei valtion budjetista täydennetä, ja silloin ne ovat valtion menoja.

Kansallinen terveysohjelma vaatii rahoitusta. Se on jätetty myös kovasti auki, vaikka se oli vaalitavoitteissa myös hyvin keskeinen asia ja on tavattoman tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma on mielestäni todellakin taloudelliselta yhtälöltään mahdoton, ja siinä suhteessa on hallituksella todella suuria vaikeuksia. Yhtä suuria vaikeuksia näyttää olevan hallituksella nyt edessä EU-politiikan suhteen. Konventti on käynnissä, hallitustenvälinen konferenssi alkaa sen perään, ja EU:n laajeneminen tapahtuu vuoden kuluttua ja painaa päälle. Vaikeudet ovat sitä kautta nyt konkreettiset ja suuret, ja toivon, että eduskunta on EU:n kehitysasioissa nyt hyvinkin hereillä ja seuraa, mitä tapahtuu, vaikka meillä ei päätösvaltaa siellä juuri nyt olekaan oikeastaan millään lailla. Mutta lasku tulee meidän maksettavaksemme kansallisesti. Hyöty, joka laajenemisesta ja muutoin saattaa tulla, menee pääosin suuryrityksille, ja nyt näyttää siltä, että maaseutu, maatalous- ja aluepolitiikka ovat ne, jotka joutuvat maksamaan sen laskun ja valtio osaltaan.

Nämä isot haasteet nousevat tässä esille, kun tätä hallitusohjelmaa katsoo. Toivon kuitenkin, että hallitus onnistuu kansan parhaaksi, mutta tavattoman vaikea haaste on edessä.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Anneli Jäätteenmäen johtaman hallituksen ohjelmasta on jo käyty laaja ja ansiokas keskustelu ja ohjelman eri osa-alueita on jo käsitelty varsin kattavasti. Ohjelman seikkaperäinen läpikäynti ei siis enää ole tarpeen.

Yleisesti olen tyytyväinen siihen, että pääministerin johdolla saatiin nopeassa aikataulussa koottua enemmistöhallitus ja sille vakuuttava hallitusohjelma. Vaikka ohjelmatyössä eri ryhmien välillä on joskus pakko tyytyä kompromisseihin, on hallitusohjelmaan kirjattu hyvät suuntaviivat maamme kehitykselle seuraavan neljän vuoden ajaksi. Hallitusohjelman kantavat arvot ovat työ, yrittäjyys ja yhteisvastuu. Jos kaikki päätökset alkaneella kaudella tehdään näiden arvojen ohjaamina, on maamme suunta oikea. Omasta puolestani olen valmis tukemaan hallitusta näiden arvojen mukaisen politiikan ja hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden toteuttamisessa.

Tässä puheenvuorossani keskityn ensisijaisesti vain muutamaan kuntapolitiikkaan ja peruspalveluihin liittyvään kysymykseen erityisesti Helsingin sekä Pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Hallitusohjelmasta käydyssä keskustelussa on useissa puheenvuoroissa tullut esille huoli Helsingin kaupungin heikosta taloudellisesta tilanteesta ja helsinkiläisten peruspalveluiden tasosta. Mikään salaisuushan ei ole se, että Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat olleet suuria menettäjiä yhteisöveron ja kuntien valtionosuuksien jakoperusteiden muutoksissa edellisten hallitusten aikana. Suurin ongelma Helsingin ja monien muiden kuntien taloudenpidossa on ollut tulopohjan arvaamattomuus. Yhteisöveron tuotto jo sinällään on altis talouden suhdannevaihteluille. Asiaahan on edelleen vaikeuttanut se, että valtio on vuosi vuodelta leikannut kunnille palautettavaa yhteisövero-osuutta. Lisäksi kuntien valtionosuuksia on remontoitu tavalla, josta suurimmat kaupungit ovat kärsineet. Nämä tekijät yhdessä ovat tehneet kuntatalouden pitkäjänteisen suunnittelun lähes mahdottomaksi.

Arvoisa herra puhemies! Jäätteenmäen hallituksen ohjelma sisältää takeet siitä, että seuraavalla hallituskaudella kuntien tulopohjaa ei enempää valtion toimenpitein leikata ja että peruspalvelut kaikissa kunnissa turvataan. Juuri sen takia olenkin ihmetyksellä kuunnellut erityisesti suurimman oppositiopuolueen kokoomuksen edustajien puheenvuoroja esimerkiksi Helsingin tilannetta koskien. Muun muassa ed. Sarkomaa väitti puheenvuorossaan, että "hallitusohjelman linjaukset vaarantavat vakavasti Helsingin talouden ja erityisesti helsinkiläisten palvelut, terveyden- ja vanhustenhuollon, koulut ja päiväkodit".

Juuri kokoomuslaisen valtiovarainministerin johdollahan Helsingiltä puhallettiin jatkuvasti verotuottoja valtiolle huippuna vielä viime vaalikauden lopulla tapahtunut satojen miljoonien eurojen leikkaus. Tämä politiikka on siis vaarantanut helsinkiläisten palvelut. Sen sijaan uudessa hallitusohjelmassa on annettu lupaus siitä, että tällaisia puhalluksia ei enää tällä alkaneella hallituskaudella tehdä. Päinvastoin, hallitusohjelmassa on useita kohtia, jotka merkitsevät suurille kaupungeille rahoituspohjan vahvistumista. Ero kokoomuksen toteuttamaan politiikkaan on siis todella merkittävä.

Olen saanut hyvin runsaasti palautetta tavallisilta helsinkiläisiltä kaupungin peruspalveluja tasoa koskien. Tässä suhteessa jaan useiden helsinkiläisten edustajien esittämän huolen kaupungin palveluiden tilasta. Hallitusohjelmassa on kuitenkin mielestäni kirjattuna selkeä tahtotila panna myös Helsingin asiat kuntoon. Tässä mielessä se on hyvä lähtökohta vaalikauden työlle. Hyvien tarkoitusten on kuitenkin syytä muuttua ihmisten arkeen vaikuttaviksi käytännön teoiksi.

Oppositio on kiinnittänyt huomiota niihin puheisiin, joiden mukaan Helsingin saamaa yhteisöveron tuottoa pitäisi nostaa. Hallitusohjelmassa on kuitenkin menty tällaista prosenttia viilausta pidemmälle ja pyritään arvioimaan kuntien rahoitustilanne kokonaisuutena vuonna 2005. Tämä on erittäin viisasta. Uusi valtionosuusjärjestelmä ei kuitenkaan tarkoita sitä, kuten muutama opposition edustaja on esittänyt, että Helsingiltä oltaisiin leikkaamassa lisää. Päinvastoin ohjelmassa sanotaan: "Mahdolliset muutokset kuntien veropohjassa kompensoidaan kunnille täysimääräisesti." Tämä on erittäin selvää tekstiä ja suurten kaupunkien kannalta paljon valoisampaa luettavaa kuin edellisillä kausilla toteutettu kunnallispolitiikka.

Hallitusohjelmassa on kirjattuna aikomus selvittää yhteisöveron siirtäminen kokonaan valtiolle. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtio toimisi taloudellisten suhdanteiden puskurina ja ottaisi kantaakseen sitä taloudellista riskiä, joka tällä hetkellä on kuntien kannettavana. Samalla tämän uudistuksen avulla olisi mahdollisuus luoda juuri pitkän tähtäimen suunnittelun mahdollistava kuntien rahoitusjärjestelmä. Tässä yhteydessä hallitusohjelmassa luvataan ottaa huomioon suurimpien kaupunkien erityisongelmat. Uudistusta ei siis pidä nähdä kuntien kannalta uhkana vaan mahdollisuutena. Yhdenkään kunnan rahoituspohjaa ei kuitenkaan pidä tämänkään uudistuksen varjolla leikata vaan vahvistaa.

Kuntien yhteisövero-osuutta on puolustettu sillä argumentilla, että se antaa kunnille motivaatioita kehittää elinkeinoelämän olosuhteita kunnan alueella. Tässä on tietysti perää, mutta uskon kyllä vilpittömästi kunnilla olevan muutenkin yllin kyllin syytä suosia vilkkaan yrittäjyyden ja elinkeinoelämän syntymistä kunnan alueelle. Valtiovarainministeri Kalliomäki on tässä keskustelussa tuonut jo ansiokkaasti esille, että valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksessa on mahdollista ottaa huomioon myös tämä näkökulma. Tästä varmasti keskustellaan lisää aikanaan, kun tämä asia tulee käsittelyyn.

Hallitusohjelmaan on kirjattu sen eri kohtiin lukuisia kuntien tilannetta helpottavia tavoitteita. Valtion rahoitusapua on luvassa muun muassa sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetustoimeen. Samalla hallitus puuttuu Pääkaupunkiseudulla olennaista roolia näyttelevään asuntopolitiikkaan sen eri asteilla. Seudullista yhteistyötä Pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä tullaan kehittämään, mikä, kuten tiedämme, onkin erittäin tarpeellista.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi erittäin tärkeä asia: Olen tässä puheenvuorossani korostanut voimakkaasti oman vaalipiirini Helsingin ja koko Pääkaupunkiseudun tilannetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jollain tavalla asettamassa vastakkain maamme eri seutuja tai kaupunkeja ja maaseutua. Näin ei saa olla. Eduskunnan tehtävänä on valvoa koko Suomen etua ja tasapainoista kehittämistä. Siltarumpupolitiikka on politiikkaa, joka ei kuulu tälle vuosituhannelle. Palveluiden taso on turvattava jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä Helsinki on yksi suurimmista avun tarvitsijoista, ja toivon, että se olisi myös yksi ensimmäisistä avun saajista. Ongelmia on kuitenkin muuallakin maassa, ja niiden korjaamiseenkin on riitettävä voimavaroja.

Eräs keskustaliikkeen merkittävimmistä ja ensimmäisistä perusperiaatteista on yhteisvastuun periaate. Se on myös yksi Jäätteenmäen hallituksen perusarvoista. Yhteisvastuun periaatetta noudattamalla tulevalla hallituskaudella voidaan hoitaa niin Helsingin kuin koko Suomenkin asioita parhaalla mahdollisella tavalla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen hallituksella on aika harvinaislaatuinen alku. Nimittäin ensimmäinen kommentti, joka sen talouspolitiikasta annettiin, kertoi, että nyt hallituksen politiikka vie Suomen kivikauteen. Sen jälkeen ekonomistien kommentit, joita on saatu, ovat olleet yksisuuntaisen kriittisiä: ei uudistuksia, joita tarvitaan, työllisyystavoite ei ole realistinen, ja veronalennukset eivät ole riittäviä. Oikeastaan missään ei ole nähty selkeää myönteistä kannanottoaaltoa hallituksen talouspolitiikan puolesta, ja ehkä on mielenkiintoista todeta, että tänään julkistettiin gallup, jonka mukaan vain puolet Suomen kansasta luottaa uuteen hallitukseen — aika harvinaista. Yleensä, kun hallitus muodostetaan, sillä on aina kuherruskuukausi, sen kannatus on korkealla, siihen luotetaan, uskotaan. Tämä hallitus ei toista tätä historiaa, vaan sen alku on aivan toisenlainen. Se on epäluottamuksen alku; kansa ei luota hallitukseen, ja syyt ovat tietysti varsin selkeät.

Ensinnäkin, hallituksen ohjelma ei pidä sisällään välttämättömiä rakenneuudistuksia. Niitä oli valmisteltu valtiovarainministeriössä, niitä oli valmisteltu muuallakin, mutta totuus on se, että kaikki hankalat kysymykset siivottiin pois pöydältä. Niitä ei kyetty ratkaisemaan ja suurimmalta osalta kaikkein hankalimpia kysymyksiä ei edes selvitetä.

Jos puhutaan rakennetyöttömyydestä, mitä hallitusohjelmassa on sellaista vakavasti otettavaa, jolla rakennetyöttömyyttä kyettäisiin parantamaan? Raimo Sailaksen ehdotuksessa oli erittäin arvokas ehdotus, jossa esimerkiksi on sidottu työttömyysturva aikaisemman työssäolojakson pituuteen ja pyritty tällä tavalla kannustamaan henkilöitä olemaan työelämässä pitempään ja ottamaan nopeammin työtä vastaan. Ymmärrän, että nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta näitä asioita ainakin olisi pitänyt ehdottomasti selvittää, jotta rakennetyöttömyys Suomessa saadaan jollakin tavalla hallintaan.

Myöskin, mihin pyrittiin voimakkaasti, oli se, että pyrittäisiin palveluiden tuotantoa tehostamaan ja entistä paremmin päästäisiin siihen, että poliittiset päätöksentekijät tekevät päätöksen siitä, mitä palveluita tarjotaan ja mihinkä laatutasoon ja sen jälkeen tuotanto tapahtuu mahdollisimman ammattitaitoisesti. Onnittelenkin keskustaa siitä, että niitten harvojen voittojen joukossa, jonka saitte hallitusohjelmaan, oli kuitenkin palveluseteli. Se on yksi askel palveluitten tehostamiseen, valinnanvapauteen kuluttajille, kuluttajakontrolliin, mutta täytyy sanoa: se on erittäin vaatimaton askel ja askel, joka on tähän mennessä jo osittain otettu.

Ja tietysti, mikä kalvaa suurena epäluottamuksen aiheena koko hallitusta, on se, että tähänkään päivään mennessä, vaikka sitä eduskunnassa monta kertaa on pyydetty, ei ole kerrottu hallitusohjelman rahoituksesta yhtään mitään, eli tässä keskustelussa edelleenkin kaikki lepää täysin savijaloilla. Kun luvut ovat kuitenkin tiedossa — ministeri Manninen kertoi, kuinka paljon kuntapolitiikkaan annetaan rahaa, tiedämme suurin piirtein, kuinka paljon tiestöön tulee lisää rahaa — ihmettelen, minkä takia hallituksen täytyy salailla. Tämä on salailun hallitus. Se alkoi jo Säätytalolla neuvottelujen aikana. Aikaisemmin yleensä puolueet ovat kertoneet, mitä neuvotteluissa tapahtuu, neuvottelutavoitteista. Nyt oli täydellinen uutissulku.

Tämä täydellinen uutissulku jatkuu sillä, että salaista lisäpöytäkirjaa, joka on tehty siitä, millä tavalla resurssit jaetaan — tuo hätänumeron mukainen 1,12 miljardia euroa — ei ole meille kerrottu. Toukokuussa pääsemme keskustelemaan näistä luvuista, mutta joka tapauksessa totuus valitettavasti on se, että tämä olisi ollut oikea ajankohta kertoa ne luvut ja avoimesti keskustella siitä, mikä hallituksen politiikan todellisuus on. Hyvät tavoitteet ovat kauniita asioita, mutta ilman resursseja tavoitteita ei voi kuitenkaan toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Kolmantena täytyy vielä todeta se, että veropolitiikka hallituksen osalta ei ole onnistunut. Keskustan omakin talousasiantuntija Vesa Vihriälä sanoo, että veronkevennyksen pitäisi olla 3 miljardia euroa. On totta, että se on huomattavasti enemmän kuin kokoomus vaalikampanjan yhteydessä piti tarkoituksenmukaisena, mutta se on tietysti vähemmän, kuin Raimo Sailaksen työryhmä ehdotti: 4—5 miljardia euroa. Mutta totuus on se, että näennäiset veronkevennykset, jotka todennäköisesti kunnallisveron korotukset tulevat syömään, mahdollinen sairausvakuutusmaksun korotus tulee syömään, merkitsevät sitä, että työllisyystavoitteisiin ei ainakaan ekonomistien mukaan eikä myöskään oman arvioni mukaan tulla pääsemään. Olen pahoillani siitä, että oppositio joutuu täällä kuukausittain seuraamaan kyselytunneilla sitä, mikä on työllisyyslukujen kehitys, ja pelkään pahinta: että työttömyys tulee seuraavien parin kolmen vuoden aikana kasvamaan. Se ei tule olemaan helppoa hallitukselle. Se varmasti rapauttaa hallitusta sisältäpäin. Toivotan vain menestystä haasteelle, että todellakin luotaisiin ne 100 000 työpaikkaa, mutta keinot, tähän mennessä esitetyt ainakaan, eivät riitä.

Täytyy sanoa, että olen hyvin pahoillani siitä, että monia asioita oli pitkälti ministeriöissä valmisteltu vain päätöksentekoa varten hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Otan yhden esimerkin: omistajaohjaus. Meillä oli keskushallinnon kehittämistä pohtinut ministerityöryhmä, jossa oli arvioitu, millä tavalla asioita viedään eteenpäin, ja sen seurauksena on nyt hallituksen ohjelmaan saatu tämä politiikkaohjausmalli, jossa meillä on koordinoivia ministereitä. Tämän ministerityöryhmän yksi ehdotuksista oli myöskin se, että valtionyhtiöitten omistus ja omistusohjaus ja hallinto keskitetään yhteen paikkaan. Täytyy sanoa, että mitään ongelmaa ei olisi ollut siinä, että olisi valittu mieluiten valtiovarainministeriön alainen yksikkö hallitsemaan näitä yhtiöitä, mutta ei mahdotonta olisi ollut ajatella kauppa- ja teollisuusministeriötäkään, ehkä nyt huonommin liikenne- ja viestintäministeriötä, jossa kuitenkin mielestäni on asioissa varsin hyvä osaaminen, mutta joka tapauksessa keskittäminen olisi ollut tarkoituksenmukaista.

Myös kiistaa syntyi siitä, mitkä yhtiöt keskitetään tämän yksikön ohjaukseen. Täytyy sanoa, että olisi hyvin voitu aloittaa pelkästään sillä, että kaikki pörssinoteeratut yhtiöt. Olisi katsottu, kuinka yksikkö toimii, perustamisvaihe, ja sen jälkeen olisi katsottu, siirretäänkö muita yhtiöitä. Mielestäni seuraava vaihe olisi luonnollisesti ollut se, että olisi siirretty kaikki markkinaehtoiset eli avatuilla markkinoilla toimivat yhtiöt tämän yksikön omistajaohjaukseen. Täysin valmis konsepti oli olemassa. Olen pahoillani, että ratkaisua ei saatu aikaiseksi.

Mutta sanon: Valtiokonttori olisi ollut ehdottomasti paras näistä kaikista vaihtoehdoista siitä syystä, että kun siellä on kuitenkin valtion rahaliikenteen hallinta, sinne olisi voitu hyvin keskittää riittävä asiantuntemus. Kun meillä on yhtiöitä, joitten arvo on kymmeniä miljardeja euroja yhteensä, niin täytyy sanoa, että jos kunnon vahva yksikkö rakennetaan jonnekin — ottaen huomioon tuotot, mitä saadaan — sen kustannus olisi ollut varsin vähäinen. Mutta toivon, että asiasta päästään yhteisymmärrykseen niin, että vuoden 2005 alusta tämä keskittäminen voi tapahtua.

Täytyy myöskin sanoa, että olen kyllä jonkin verran pahoillani siitä, että kauppa- ja teollisuusministeriössä on toimittu hyvin hitaasti, mitä tulee valtion omistajapolitiikan linjauksiin. Edelliset linjaukset olivat vuodelta 99. Ne ovat suhteellisen vanhakantaiset ja vaativat ehdottomasti uudistamista. Kauppa- ja teollisuusministeriön piti tämä työ tehdä viime syksyn aikana niin, että ne voitaisiin nyt heti hyväksyä. Täytyy sanoa, että on syytä, että hallitus kiirehtii tätä työtä, jotta nuo uudet omistajapolitiikan linjaukset ja ohjeistukset voidaan sitten hyväksyä mielellään jo tämän kevään aikana.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana haluan ottaa esille kysymyksen tietoyhteiskunnan kehittämisestä. Tältä osin täytyy sanoa, että se on ehkä Suomen kohtalonkysymys. Siitä hyvin pitkälti riippuu se, onko Suomi menestyvä valtio vai ei. Tätä varten oli valmisteltu erittäin hyvät nuotit hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Täytyy sanoa, että oikeastaan kirjaukset ohjelmassa ovat sinänsä ihan hyviä. Ne on otettu niistä valmistelluista papereista, joten tältä osin en ole huolissani. Mutta olen huolissani siitä, alkaako todella tapahtua jotakin. Se, että esimerkiksi koordinoivaa ministeriä ei ole vielä tähän mennessä valittu, antaa tiettyä ... (Ministeri Pekkarinen: On valittu!) — Onko valittu? No, olen hyvin tyytyväinen, jos on valittu, koska ymmärsin, että ainakin joitakin päiviä sitten tämä ei ollut vielä tilanne. Mutta tärkeätä on, että on tiedossa, kuka se henkilö on, ja että se henkilö on valittu myöskin osaamiskriteerien perusteella.

Tärkeätä on se, että erityisesti keskitytään terveydenhuoltoon, siellä uuden teknologian käyttämiseen, sitten julkishallintoon, ja se on: erityisesti kunnallishallintoon. Toivon, että Kuntaliiton kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä varsinkin siinä, että pienetkin suomalaiset kunnat kykenisivät antamaan riittävän hyvät verkkopalvelut kuntalaisille. Tässä suhteessa luulen, että kuntien kesken täytyy tehdä yhteistyötä siten, että meillä on hyviä, toimivia malleja, joita pienet kunnat voivat soveltaa, ja myöskin niin, että pienet kunnat joissakin tilanteissa tekevät tiivistä yhteistyötä silloin, kun hankkeet ovat liian suuria pienen kunnan toteutettaviksi. Mutta tässä suhteessa toivotan menestystä, että tietoyhteiskuntaprojekti etenee. Paperit ovat valmiita. Nyt tarvitaan vain toteuttamista.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Omistajaohjauksesta ja näiden tehtävien keskittämisestä ed. Sasi vaati, että olisi pitänyt nyt jo tehdä heti päätös siitä, mihinkä nämä asiat keskitetään. Kuitenkin, kun kuuntelin ed. Sasin puhetta, hänellä itselläänkin oli jo tuossa kolme eri vaihtoehtoa tarjota oikopäätä. (Ed. Sasi: Valtiokonttori on paras!) Eli kovin selvää vaihtoehtoa, selkeää käsitystä, mihin ja nimenomaan mihin tehtävät pitää keskittää, ei näköjään ole ed. Sasillakaan. Hallitus on päättänyt, että tämä aika nopeasti selvitetään niin, että ensi vuoden aikana asiasta voidaan tehdä päätökset ja niin, että sitten uusi järjestely lähtee liikkeelle vuoden 2005 alusta lähtien. Tavoitteena ja tarkoituksena on se, että se koskee sekä osakkuusyhtiöitä että myöskin markkinaehtoisesti toimivia valtionyhtiöitä. Molempien osalta tässä selvityksessä tähdätään siihen, että molemman tyyppiset yhtiöt voisivat tulla omistajaohjauksen osalta keskitetyiksi samaan paikkaan.

Mitä tulee tietoyhteiskuntaan ja siihen politiikkaan, politiikkaohjelmaan, se on pääministerin vetämä politiikkaohjelma, tämä alue. Ylipäänsä näistä vastuuministereistä tänä päivänä on valtioneuvoston epävirallisessa käsittelyssä päätetty.

Veropolitiikan osalta täällä jo käytiin eilen niin pitkä keskustelu, että vaikka kuinka sormi ja kielikin halajaisi mennä näihin asioihin, niin en nyt sitä tässä yhteydessä kuitenkaan tee.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasi on kyllä harvinaisen sujuvasti siirtynyt oppositioon. Täytyy oikein ihailla sitä sujuvuutta. Esimerkiksi näissä liikenneministeriön budjettikehysten ongelmissa te, ministeri Sasi, istutte suoraan lasikaapissa. Te tiedätte ne ongelmat, mitä edellinen hallitus tässä nyt jättää.

Toinen näkökulma on se, että nämä puheet salaisista lisäpöytäkirjoista ovat ihan höpöjuttuja, sillä hän ilmeisesti viittasi yhden liuskan mittaiseen paperiin, jossa näitä menoja jaksotetaan eri vuosille. Sehän tulee normaalien budjettikeskustelujen yhteydessä nyt esille. Ei se mitään salaista ole. Se on varmaan mennyt kansliapäälliköille ja muille ihan jakeluunkin ja ollutkin julkisuudessa. Ei tässä ole nyt mitään Ribbentrop-sopimuksia olemassa. Sellaisen leiman antaminen ei nyt sovi kyllä arvostamallemme kansanedustaja Sasille.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä kiistäessään salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolon puhui liuskan mittaisesta paperista. Kuten ed. Lahti aikaisemmin totesi, niin salaisesta lisäpöytäkirjasta puhuminen voi varmasti olla asian turhaa dramatisointia, mutta jos on olemassa liuskan mittainen asiakirja, jossa on sovittu eri menojen kohdentamisesta sekä ilmeisesti ajallisesti että myös, sanoisinko, eri päätarkoituksiin, niin odotan, että tämä liuskan mittainen asiakirja mahdollisimman pian julkistetaan. Oli hyvä, että ed. Ala-Nissilä, joka osallistui neuvotteluihin, nyt tässä keskustelun kalkkiviivoilla kertoi, että tämmöinen liuskan mittainen paperi on olemassa. Olisiko se mahdollista saada?

Sitten, herra puhemies, kun on näin vähän edustajia paikalla, niin voinen käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni ministeri Pekkarista siitä aktiivisuudesta, jolla hän on sekä tänään että aikaisempina päivinä osallistunut tähän debattiin ainoana valtioneuvoston jäsenenä. Näytti siltä, että oppositio viime vaalikaudella oli ed. Pekkarisen varassa, ja nyt näyttää siltä, että hallitus on ministeri Pekkarisen varassa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä siihen, mitä ed. Zyskowicz sanoi, että täällä on vain yksi rohkea ministeri ja se on ministeri Pekkarinen. Kaikki kunnioitus siitä hänelle, kun hän sulavalla ammattitaidolla vastaa meidän kysymyksiimme ja kommentteihimme.

Mutta omassa puheenvuorossani sanoin, että oikeastaan paras ratkaisu ehdottomasti olisi se, että omistajuus keskitetään Valtiokonttoriin, mitä ymmärtääkseni ministeri Pekkarinen myöskin neuvotteluissa ainakin alkuvaiheessa ajoi, yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä on ympäristö, jossa on suhteellisen hyvä osaaminen; työpaikka on houkutteleva myöskin niille, jotka haluavat tehdä yhtiöjärjestelyjä, harjoittaa omistajaohjausta; se on myöskin neutraali paikka. Kun meillä on tiettyä kiistaa ollut liikenne- ja viestintäministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa, voi olla hyvä, ettei kumpaankaan näistä yksiköistä sijoiteta niihin, vaan siinä suhteessa Valtiokonttori on kaikkein helpoin ja kaikille ehkä kuitenkin hyväksyttävin ratkaisumalli.

Mitä tulee näihin koordinoiviin ministereihin, tietysti mielelläni kuulisin nimet. On totta, että pääministeri vetää itse tätä neuvostoa, ja se oli meidän ajatuksemme ja se on tärkeätä, jotta päätöksiä saadaan vietyä lävitse, mutta kuka on se koordinoiva ministeri?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän salaiseen lisäpöytäkirjaan, lainaisin tästä pääministeri Jäätteenmäen nettisivuilla olevaa kirjoitusta. Suosittelen ed. Zyskowiczille, käykää pääministeri Jäätteenmäen nettisivuilla hakemassa viisauksia. Tässä hän juuri viittaa siihen, että tietysti tällaisella salaisella lisäpöytäkirjalla, mistä ed. Sasi on kovasti puhunut, saatetaan tarkoittaa juuri laskelmaa, joka annettiin vielä ohjeeksi muille työryhmille, ja se menettelyhän tulee tänne. (Ed. Zyskowicz: Onko se julkistettu nettisivuilla?) — Se on varmaan ollut julkisuudessakin, se laskelma. — Hallitusohjelmassahan todetaan esimerkiksi lapsilisistä, eläkkeistä ja muista sisältö, miten nämä ajoittuvat. Puhe salaisesta lisäpöytäkirjasta mielestäni on sellaista sopimatonta leimaamista, mitä kokoomus nyt tuntuu tässä harjoittavan, kun harjoittelee sujuvaa siirtymistä oppositiopolitiikkaan. Nyt tässä on pieni vaara, ed. Zyskowicz: Populismi on hyvä asia, mutta se siirtyi pölhöpolitiikan puolelle, ja se ei ole kunniaksi kokoomukselle. (Ed. Zyskowicz: Olemme ottaneet oppia keskustasta!)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Pääministeri todella itse vetää poikkihallinnollista tietotekniikkaohjelmaa. Työllisyyden parantamiseen tähtäävästä ohjelmasta vastuun kantaa ministeri Filatov. Ministeri Koskinen vastaa puolestaan kansalaisvaikuttamisen parantamiseen liittyvästä ohjelmasta ja minä vastaan yrittäjyyden ja talouden kasvun kohentamiseen liittyvästä ohjelmasta. Näin on päätetty.

Mitä vielä tulee tällaisiin pöytäkirjoihin, hallitusohjelma on kirjoitettu niin, että siinä on esseen tavoin kerrottu se, mihin hallitus satsaa alkavalla vaalikaudella. Siitä mitasta, mikä eri satsauksia on sisällä tässä esseessä, taitava lukija, ja erityisesti tavattoman taitavia ovat sekä ed. Zyskowicz että ed. Sasi, osaa rivien väliltä lukea ymmärtääkseni aika tarkoin ne summatkin, mitä tosiasiassa on ajateltu eri menoerien taakse. Tässä on käyty läpi kaikki tärkeät menoalueet, ne on arvioitu tähän tapaan tässä hallitusohjelmassa. (Puhemies koputtaa) Näiden numerollinen arviointi tulee olemassa olevan asetuksen mukaan siinä vaiheessa, kun kehykset tulevat tänne eduskuntaan käsiteltäviksi.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin vain lopuksi sanoa, että minä myöskin kiitän ministeri Pekkarista. Hän on tänään jaksanut olla täällä koko päivän. Harmi, että hän ei eilen ollut. Hän kyllä ilmoitti minulle tänään, että hän oli talossa, mutta oli lepäämässä huoneessaan. Kiitoksia hänelle. Ei häntä turhaan kutsuta tuolla kadulla eduskuntatalon terrieriksi.