Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Toisessa käsittelyssä olevan ulkomaalaislain osalta on syytä käydä läpi laajemmin tähän liittyvää taustaa ja myöskin merkitystä.

Tämä esitys, jonka hallitus antoi vuosi sitten helmikuussa yksimielisesti, oli henkilökohtaisesti minulle tavaton järkytys sen takia, että tässä ministeri Astrid Thorsin johdolla hallituksen löyhästi ja vastuuttomasti rakentamassa lakiesityksessä oli useita sellaisia vetotekijöitä, jotka poikkesivat EU:n yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisesta linjauksesta, ja esitys muodosti nimenomaan kielteisen vetotekijän myös laittoman maahantulon voimistamiseen Suomeen. Tämä käsiteltiin hallituksessa rutiininomaisesti. Vanhasen—Kataisen hallitus yksimielisesti antoi tämän vaivihkaa eduskunnalle tosiaan vuosi sitten valtiopäivien avajaisistuntoa seuraavan päivän iltaistunnossa, jossa ainoana puutuin lähetekeskustelussa kriittisesti tähän sisältyviin tekijöihin.

On annettava hallintovaliokunnalle tunnustus siitä, että se toimi Suomen kansallisen edun ja ennen kaikkea Euroopan unionin yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjausten ja myös Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden, syksyn 2006, linjausten turvaamiseksi kansallisen lainsäädännön osalta. Tältä osin täytyy sanoa, että kovin jälkiherännäiseltä puheenjohtaja, valtiovarainministeri Kataisen esiintyminen tässä viime viikolla vaikutti, kun hän totesi, että on hyvä, että on kriittistä keskustelua. Se nyt on selvä, että sitä kriittistä keskustelua tässä olemme tähän asiaan tuoneet ja ennen kaikkea vastuullista käsittelyä. Mutta en ole huomannut valtiovarainministeri Kataisen, kokoomuksen puheenjohtajan, osoittavan yhtäkään katumuksen tai kritiikin osoitusta siitä, mitä hallituksen esityksessä oli vialla, tai myöntävän, että eduskunta ja hallintovaliokunta on tehnyt tarpeellisia korjauksia.

Tässä on laajemminkin tietysti vakava tausta verrattuna edelliseen hallitukseen, että nyt kokoomuksen tultua hallitukseen sisäministeriö pilkottiin kahtia ja hallitussopimuksella maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat annettiin Rkp:n ministeri Thorsin vastuulle. Niin sanottu laajennettu sisäisen turvallisuuden ministeriö, jota yritettiin aidosti rakentaa viime kaudella, on siis nyt olennaisilta osin sisäisen turvallisuuden osalta pilkottu, ja sisäministerihän ei toisen tontille puutu, elikkä tämän kokonaisuuden hallinta ei myöskään näy hallituksen valmistelussa. Tämän tyyppistä laajaa asiaa olisi pitänyt ehdottomasti vastuullisesti hallituksen käsitellä kokonaisuudessaan.

Ihan aluksi on syytä todeta, että tähän direktiiviin ei sisälly humanitaarista pykälämäärittelyä. Euroopan unioni lähtee nimenomaan siitä, että jos kansallisesti halutaan erikseen säätää, niin se on todella säädettävä erikseen. Euroopan yhteinen käytäntö, EU-direktiivi, olisi kaventanut soveltamisalaa. Se olisi vähentänyt turvapaikkaperustelun mahdollisuuksia ja kiristänyt nykyistä Suomen käytäntöä. Nyt on erittäin tärkeätä vain varmistaa, että missään nimessä ei lievennetä soveltamisalaa tässä käsittelyssä. Siinä nimenomaan hallintovaliokunnan linjaus on nyt tärkeä. Hallintovaliokunta pyysi poikkeuksellisesti edellisen sisäministerin kirjallisen lausunnon. Olen hyvin tyytyväinen tietysti, että sen periaatteet näkyvät myöskin hallintovaliokunnan ja eduskunnan kannanotoissa.

Viime kaudella tehty ulkomaalaislain kokonaisuudistus sisälsi sekä ennakkoon että esittelyn aikana laajan kansalaisjärjestöjen sekä muiden toimijoiden näkemysten huomioon ottamisen. Siinähän oli silloin kiire EU:n itälaajenemisen takia. Nyt hallituksen esityksessä esitettiin muutosta, jolla oleskeluluvan myöntämisen kriteereitä väljennettäisiin. Tämä olisi ollut nimenomaan poikkeama EU:n linjauksesta. Myös palauttamiseen käytettyjen viranomaisaikojen lyhentäminen olisi voimistanut palauttamisten estymistä. EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan keskeinen edellytys on tehokkaat palautukset. Määrällinen ja laadullinen maahanmuutto on pidettävä nimenomaan kansallisissa käsissä. Kotouttamistoimet ovat puutteellisia, ja toisaalta laillista ja laitonta maahanmuuttoa on tarkasteltava erillisinä kysymyksinä. Hallitsemattoman maahanmuuton vaikutuksista sisäiseen turvallisuuteen on vaiettu. Suomi on tähän asti ollut sitoutuneena EU:n peruslinjaan, että samalla kun tuetaan aktiivisempaa työperäistä maahanmuuttoa, on laitonta maahanmuuttoa ja siihen liittyvää ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa määrätietoisesti torjuttava.

Viime kaudellahan tehostimme turvapaikkakäsittelyä. Suomi tuli määrätietoisella hallituksen toiminnalla jo ennen perustajamaita mukaan myös Prümin sopimukseen eli rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjuntasopimukseen. Laittoman muuttoliikkeen syitä on tietysti myös poistettava luonnollisesti vaikuttamalla lähtömaiden sosiaalisten, taloudellisten ja oikeudellisten olojen parantamiseen. EU:n, Afrikan ym. neuvottelut ovat tässä ratkaisevia.

Nykyinen hallitus ei ole arvostanut kovin korkealle Prümin sopimusta. Nykyisen hallituksen oikeus- ja maahanmuuttoministerit vastustivat eduskuntakäsittelyssä Suomen mukaantuloa tähän sopimukseen. Myös sisäministeri on julkisesti ilmoittanut, että tämä sopimus ei ole merkittävä. Tämä on hyvin huolestuttavaa ajatellen myöskin meidän sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kokonaisuutta.

Puheenjohtajuuskauden sisäasioiden valmistelu sai mielestäni hyvät lopputulokset joulukuussa 2006 kirjatuissa Eurooppa-neuvoston päätöksissä. Silloin todettiin: "Muuttoreitteihin liittyvää käytännön työskentelyä on tehostettava yhdessä kolmansien maiden kanssa. Sillä pyritään erityisesti ehkäisemään ja torjumaan ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta. Samalla pyritään varmistamaan tehokas kansainvälinen suojelu sitä mahdollisesti tarvitseville henkilöille ja haavoittuvimmille ihmisille, kuten naisille, ja toteuttamaan erityistoimenpiteitä ilman huoltajaa olevien alaikäisten hyväksi. Vahvistettiin laittoman maahanmuuton torjuntaa koskevaa jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä." Lainaus edelleen: "Tehostetaan laittoman työnteon vastaisia toimenpiteitä sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Hyödynnetään täysimääräisesti nykyisiä ja uusia mahdollisuuksia rajavalvonnan tehostamisessa ja henkilöiden luotettavassa tunnistamisessa."

Tältä osin puheenjohtajuuskauden keskeinen aloitteeni oli nimenomaan laajennettua eurooppalaista yhteisvastuuta maahanmuuton, rajavalvonnan ja turvapaikkapolitiikan alalla koskeva aloite. Tällä aloitteella haluttiin varmistaa Geneven pakolaissopimuksen täysimääräinen soveltaminen, että oikeutta hakea turvapaikkaa kunnioitetaan koko Euroopan unionin alueella ja edelleen turvapaikanhakijoista ja laittomasti saapuneista aiheutuvia kustannuksia alettaisiin nykyistä enemmän ja merkittäviltä osin korvata EU:n varoista. Mutta rahoituksen vastapainoksi varmistettaisiin maahanmuutto- ja rajaviranomaisten toiminnan yhdenmukaisuus yhdessä hyväksyttyjen eurooppalaisten menettelyjen soveltamisessa. Näin ei ole Välimeren alueella, Espanjan ja muidenkin maiden osalta on korjattavaa. Jäsenvaltioiden vastuun välttäminen rajavalvonnassa on eräs piirre. Maahanmuuttopolitiikassa on myöskin huomattava, että Eurodac-rekisteröinti ja viranomaiskontrolli, erityisesti rajavalvonta sekä laittomasti saapuneiden rekisteröinti, pitää tehdä yksiselitteisen läpinäkyväksi jäsenmaiden ja instituutioiden kesken.

Tämä aloite hyväksyttiin siis Eurooppa-neuvostossa, ikään kuin keppi ja porkkana -mallinen asia, ja tätä ei ole Suomen hallitus pitänyt oikeus- ja sisäministerineuvostossa esillä. Se on erittäin uskomatonta, koska nimenomaan tämä laajennetun yhteisvastuun malli on ainut, joka on myös koko Euroopan laittoman maahanmuuton hallinnan lähtökohta. Työtä tehtiin kovaa Saksan ja monien muiden mukaan saamiseksi, ja Eurooppa-neuvostossa asia hyväksyttiin. Nyt tätä asiaa on tuotava esille. Toivoisin hallintovaliokunnan erityisesti — tiedän puheenjohtajan tätä asiaa arvostavan — tähän jatkossa paneutuvan.

Tässä oli poikkeama EU:n turvapaikkapolitiikan yleisistä linjauksista nimenomaan hallituksen esityksen 88 §:ssä, jossa humanitaaritulkinta oli tehty kovin väljäksi. Sitä on valiokunta tiukentanut, ja samoin maasta poistumisen edellytyksiä oli tältä osin korjattu. Pysyväisluontoista oleskelulupaa ei tule myöntää henkilöille, joilla ei ole siihen perusteita. Hallituksen esityksessä olisi lähdetty siitä, että lupa myönnetään heti jatkuvana, koska hakija kuitenkin jää maahan pysyvästi. Lainmuutos olisi käynnistänyt kaikkien ei-turvapaikanhakijoiden virran Suomeen. Heti myönnettävään, jatkuvaan oleskelulupaanhan sisältyy myös perheen yhdistymismahdollisuus. Oleskeluluvan myöntäminen ei myöskään olisi edellyttänyt ulkomaalaisen toimeentulon turvaamista.

Tältä osin on nyt jäänyt seuraamatta Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kehitys. Tältä osin muun muassa alaikäiseksi ilmoittautuneiden määrä, joka lähenteli tuhatta viime vuonna, osoittaa sen, että meidän hallintomme ei ole reagoinut muiden Pohjoismaiden kasvattilapsi- ym. käsitteiden ja taustojen selvittämiseen. Ikätestit pitäisi välittömästi ottaa käyttöön. Tätä pitää edellyttää kyllä hallitukselta ja maahanmuuttoviranomaisilta.

Toinen vakava asia on se, että hallitus ei ole myöskään reagoinut käsistään riistäytyneeseen turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun, joka kolminkertaistuu tänä vuonna 6 000:een. Tämä näkyy muun muassa sillä tavalla, että ministeri Itälän jälkeen ...

Totesin, että maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden käsittely perusteettomienkin hakemusten osalta kesti jopa kaksi vuotta. Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamisella ja johdon vaihtamisella saimme sen 3—6 kuukauteen. Nyt nämä ajat pitenevät. Ulkomaalais- ja maahanmuuttovirasto tarvitsee välittömästi yli 5 miljoonaa euroa lisää rahaa, että käsittelyajat voidaan pitää tänä vuonna edes ennallaan. Eli tämä tarkoittaa sitä, että tämä kokonaisuus pitää nyt myöskin ottaa huomioon.

Herra puhemies! Minusta on tärkeätä, että rehellisesti, avoimesti ja rohkeasti käydään maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ...

Niin, herra puhemies, työjärjestyksen mukaisesti ja valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti käytän puheenvuoroani.

Kyllä, ja myöskin herra puhemies kunnioittaa varmasti työjärjestystä ja valtiopäiväjärjestystä.

On erittäin tärkeätä, että näistä asioista käydään perusteellista keskustelua. Siksi katsoin välttämättömäksi, että Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kansalliset linjaukset liitetään myöskin Euroopan unionin politiikkaan, jolla on meille myöskin kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätön merkitys.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva ulkomaalaislain muutos on saanut aikaiseksi vilkkaan ja kauan odotetun kansalaiskeskustelun. Kuten perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Soini viime viikolla totesi, nyt on tärkeintä, että asiasta käydään kiihkoton ja tosiasioihin perustuva keskustelu. Se on tärkeätä sekä tänne tuleville että täällä jo oleville. Olen täysin samaa mieltä ed. Soinin kanssa. Nyt on puhuttava siitä, mistä olemme pitkään vaienneet.

Myös kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen on viime viikolla tuonut tervetulleita näkemyksiään maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun tunnustamalla, että hänelläkin on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia maahanmuuttopolitiikasta. Eli nyt todellakin vaikuttaa siltä, että vaikeasta ja vaietusta maahanmuuttopolitiikasta uskalletaan lausua jotakin selkokielellä ja asiaan liittyvää yleistä keskusteluilmapiiriä yritetään tosissaan muuttaa kohti avoimempaa kansalaiskeskustelua.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta teki muutamia tärkeitä pykälämuutoksia hallituksen alun perin yksimieliseen lakiesitykseen. Viitaten puheenvuorooni, jonka käytin lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä, sekä vastalauseeseen ja sen perusteluihin, jotka jätin hallintovaliokunnan mietintöön, esitän, että nyt käsittelyssä oleva lakiesitys hylätään. Mikäli hallituksen lakiesitystä ei hylätä, niin esitän lausumaehdotusta, jossa hallintovaliokunnan sinänsä hyvän lausumaehdotuksen 6) kohtaa täydennetään siten, että annetaan hallitukselle lisävelvoite, jonka mukaan eduskunta edellyttää hallituksen "ryhtyvän pikaisesti seurannasta johtuviin tarpeellisiin toimenpiteisiin muun muassa lainsäädännön muuttamiseksi". Tämä lausumaehdotus on kokonaisuudessaan jaettu edustajien pöydille.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi kannatan ed. Ruohonen-Lernerin hylkäys- ja lausumaesityksiä.

Nyt käsittelyssä olevan hallituksen lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä perustelin omia näkemyksiäni lakiesityksen suhteen. En lähde niitä enää toistamaan. Sen haluan kuitenkin todeta, että kun lain käsittelyn yhteydessä on moneen kertaan viitattu EU:n määritelmädirektiiviin, jonka on kerrottu olevan käsittelyssä olevan ulkomaalaislain muutoksen perusteena, niin hieman vain ihmettelen sitä, miksi lakiehdotuksen ja hallintovaliokunnan mietinnön 88 a §:ssä ei ole noudatettu määritelmädirektiivin käsitettä siten, että niin sanottu humanitaarisen suojelun käsite olisi vastannut direktiivin tarkoittamaa kansainvälisen suojelun tasoa.

Valiokuntakin on todennut asiasta: "Valiokunnan ehdottama sananmuoto on laajempi kuin voimassa olevassa lainsäädännössä, mutta se on kuitenkin asiallisesti sopusoinnussa vallitsevan oikeuskäytännön kanssa." Oma tulkintani on se, että sanamuoto on omiaan laajentamaan kansainvälisen suojelun käsitettä lainsäädännössämme. Parempi vaihtoehto olisi ollut, että kansainvälisen suojelun taso olisi vastannut EU:n määritelmädirektiivin tasoa ja olisi ollut direktiivin minimitasolla. Sen tasoiseen kansalliseen lainsäädäntöön ei edes EU olisi puuttunut.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä ed. Ruohonen-Lernerin ehdottamasta lausumasta. Se vastaa varsin pitkälle hallintovaliokunnan sinänsä hyvää ja perusteltua lausumaehdotusta, jota valiokunnan puheenjohtajakin selvitti yksityiskohtaisesti ja varsin ansiokkaasti ensimmäisen käsittelyn esittelypuheenvuorossaan. Jätetyssä lausumaehdotuksessa on mielestäni lisätty hallintovaliokunnan lausumaehdotukseen yksi oleellinen sana, ja se on "pikaisesti". Tämä asettaa mielestäni hallitukselle erityisen velvollisuuden toimia nopealla aikataululla, kun seurannassa on havaittu sellaisia seikkoja, jotka aiheuttavat toimenpiteitä.

Viime aikoinahan on turvapaikanhakijoiden ja niin sanottujen ankkurilapsien määrä kasvanut räjähdysmäisesti aivan lyhyessä ajassa, ja, kuten ed. Rajamäki totesi, on epäiltävissä, että tänä vuonna kasvu jatkuu. Vastaanottokeskukset ovat jo täynnä, ja turvapaikanhakijoita ollaan majoittamassa hotelleihin, eivätkä viranomaisten henkilöresurssit riitä käsittelemään hakemuksia kohtuullisessa ajassa. Jos sama suuntaus jatkuu vielä jonkun aikaa eikä hallitus tee mitään konkreettisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, saattaa koko ongelma räjähtää käsiin. Siksi mielestäni ehdotettu lausuma hallitukselle pikaisesta reagoinnista on täysin paikallaan ja puolusteltavissa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa on käynyt ilmi, ulkomaalaislain muutoksen on tähän saliin tuonut EU-direktiivi, jolla pyritään yhtenäisiin turvapaikkaa ja toissijaista suojelua koskeviin määräyksiin sekä turvaamaan suojelun tarpeessa oleville vähimmäistason mukaiset edut kaikissa maissa.

Tämän lain osalta on ollut olennaista, kuten ed. Rajamäki tässä toi ilmi, se, miten hallintovaliokunnan käsittelyssä rajauksen myötä laki on muuttunut. Näillä keskeisillä muutoksilla laki on saatu vastaamaan mahdollisimman hyvin nykyistä oikeuskäytäntöämme ja on hyvin perusteltavissa. Meidän suomalaisten tulee kantaa vastuumme, tukea aktiivista työperäistä maahanmuuttoa ja huolehtia, että kotouttamisprosessit ja lupakäsittelyt kehittyvät tarkoituksenmukaisemmiksi. Meidän on kuitenkin myös samalla pystyttävä torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ehkäisemään epäinhimillisiä ja rikollisia toimintamuotoja, joita laittomaan maahanmuuttoon liittyy.

Turvapaikanhakijoiden määristä tulevaisuudessa on esitetty erilaisia näkemyksiä, ja paitsi tilanteiden vaihtelut kriisialueilla myös EU:n jäsenmaissa toteutetut muutokset käytännöissä saattavat heijastua Suomeen. Nyt toteutettavat muutokset antavat lainsäädännöllisesti asialliset puitteet hoitaa turvapaikka-asiat ja vastata suojelun tarpeeseen. Tärkeätä on kuitenkin, kuten valiokunnan lausumissakin todetaan, että lain vaikutuksia seurataan monipuolisesti ja laaja-alaisesti yhteiskunnan eri tahojen osalta ja tarpeen tullen lakia voidaan nopeallakin aikataululla tarkastella uudelleen. Myös kotouttamiseen liittyvien prosessien sujuvoittaminen ja työllistymiskynnyksen madaltaminen ovat tärkeitä seurannan kohteita.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislain muuttamisen ja yleensäkin maahanmuuttokeskusteluiden yhteydessä on tullut hyvin esille, kuinka vaikeasta asiasta oikein puhummekaan. Käsitteet menevät sekaisin, ja myös lain todelliset tavoitteet unohdetaan. Tilalle maalataan perusteetonta ja ehkä osittain ihan perusteltuakin pelkoa.

Olemme tunnustaneet sen tosiasian, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia eikä vähiten tulevaisuudessa uhkaavan työvoimapulan tilkitsemiseksi. Työväestön saamiseksi tarkoitettuja pilottihankkeita eri aloille on aloitettu paljonkin, mutta aika laihoin tuloksin. Suomen kieli ja kovin erilaiset olosuhteet verrattuna eksoottisiin, väkirikkaisiin maihin ovat rajoittaneet Suomeen tosissaan asettuvien ihmisten määrää. On hyvä, että näemme vaivaa saadaksemme tänne koulutettua ja kielitaitoista väkeä pysyvästi asumaan. Silti tulisi hyväksyä se tosiasia, että monelle jo hyvin koulutetulle ihmiselle Suomi on vain välipysähdyspaikka ennen Euroopan muita maita. Parempi palkka, helpommin omaksuttava kieli sekä sosiaalisempi ympäristö monessa muussa paikassa jättävät Suomen sivustakatsojaksi kilpailtaessa osaavasta työvoimasta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lähtee Vietnamiin tarkastelemaan käynnissä olevia hankkeita osaavan henkilöstön saamiseksi Suomeen. Vietnamin työmarkkinoille tulee tällä hetkellä miljoona työntekijää lisää joka vuosi. Huolimatta viime vuosien kovasta talouskasvusta on siellä vaikeuksia sijoittaa kaikkea tuota massaa työmarkkinoille. Haasteemme ovat siis totaalisesti erilaiset tulevaisuuden suhteen. Meneillään on jo erilaisia hankkeita työvoiman saamiseksi Vietnamista Suomeen. Valiokunnan jäsenet keskustelivat asiasta Vietnamin suurlähettilään kanssa. Lähettiläs oli hyvin toiveikas työvoiman liikkumisen suhteen maiden välillä. Vietnam saisi näin ajan kuluessa Suomesta hyvin koulutettua väkeä takaisin kehittämään omaa kotimaataan, näin suurlähettiläs sanoi. Ymmärrettävä näkökanta, siksi en uskokaan tämän tuovan ratkaisua työvoimapulaamme. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa. On myös pystyttävä päättämään, mistä ja miten työvoimaa oikein halutaan saada. Maahanmuuttajia ei myöskään pitäisi kategorisoida sen mukaan, millä statuksella Suomeen tullaan. Tällä hetkellä pidämme ikään kuin kahta koria maahanmuuttajissa: toisessa pakolaiset ja toisessa muut maahanmuuttajat. Se ei vaan toimi. Vapaaehtoisesti tänne muuttavat eivät Suomen ongelmia työvoiman saatavuuden suhteen ratkaise. Heitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Työväestön vähenemisen synnyttämät ongelmat ratkaistaan vain poistamalla pakolaisten työhön sijoittumisen esteet. Suomen kielen välitön ja intensiivinen opiskelu on välttämätöntä integroiduttaessa Suomeen. Meidän on investoitava enemmän Suomeen muuttavaan ihmiseen, hänen kouluttamiseensa ja työllistymiseensä heti alkumetreiltä asti. En tarkoita annettavien avustusten määrän lisäämistä, vaan sellaisten taitojen ja tapojen opettamista, jotka ovat suomalaisille tärkeitä ja helpottavat tänne sopeutumista. Tulevaisuudessa Suomeen tulee aivan varmasti paljon ihmisiä ilman tarvittavaa koulutusta ja selviytymistaitoja. Mikäli tulijoihin ei panosteta kunnolla, tulee se jatkossa kalliiksi.

Bruttokansantuotteemme on arvioitu laskevan jo pelkästään työvoiman saatavuuden vähenemisen vuoksi. Vaikeuksien laajuudesta ja kestosta on tällä hetkellä vain arvailuja. Jos työvoimapula on tulevaisuudessa odotettuakin syvempi, voivat seuraukset kansantaloudellemme olla katastrofaaliset. Ymmärrän hyvin, että maahanmuuttoasiat halutaan ratkaista myös poliittisesti hyvin hygieenisesti. Nyt on kuitenkin aika toimia, sillä tämän päivän ratkaisuilla sinetöidään tulevaisuuden kohtaloita.

Lopuksi vielä sellainen huomio, arvoisa puhemies, että kotouttamislain käsittely ennen tätä tai yhtä aikaa tämän lakimuutoksen käsittelyn yhteydessä olisi ehkä antanut paremmat eväät kokonaisvaltaiselle ratkaisulle tässä tärkeässä asiassa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huolestuttavalla tavalla panin merkille, että ed. Larikalla menevät kyllä nyt käsitteet sekaisin, mitä tulee turvapaikanhakijaan, pakolaiseen ja maahanmuuttajaan, ja olen hyvin huolissani siitä, kun nimenomaan yleinen Suomen linja on ollut tähän saakka se, että maahanmuuton määrällinen ja laadullinen hallinta on tärkeää työmarkkinoiden vakaudenkin kannalta, että meidän pitää arvioida itse myöskin aktiivisesti, mitä tämä ikärakenne ja eri elinkeinojen kehitys vaatii, omien kansalaisten työllisyys ja koulutus myöskin huomioon ottaen, työmarkkinoiden vakaus.

Nyt tämä aktiivinen työperäinen maahanmuutto ei voi tarkoittaa sitä, että turvapaikkajärjestelmä ei ole hallinnassa, että laiton maahanmuutto on ovet ja ikkunat auki -systeemillä. Euroopan unionissa on oikeasti haluttu aktiivista työperäistä maahanmuuttoa mutta samalla torjua laitonta maahanmuuttoa, siihen liittyvää ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppailmiötä. Tältä osin tuntuu, että nyt ollaan vaarallisella tiellä, kun ikään kuin puhutaan näistä kaikista maahanmuuton nimissä.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri se asia, mistä minä puhuinkin. Heti kun ruvetaan puhumaan maahanmuutosta, niin me rupeamme puhumaan laittomasta maahanmuutosta ja ihmiskaupasta ja kaikesta tämmöisestä. Mikäli me haluamme meidän tulevaisuuden työvoimaongelmat ratkaista, ne ratkaisut tehdään tänä päivänä. Me emme voi puhua joka kerta sitä, (Ed. Rajamäki: Puhutaan edes kerran!) että me emme voi ottaa tänne lapsiperheitä ollenkaan mukaan Suomeen kasvamaan. Ne ovat ne, jotka työt tulevat jonain päivänä täällä tekemään, mutta jos me tänä päivänä ummistamme silmämme, meidän on turha ruveta tätä asiaa ajamaan silloin, kun se hätä on jo käsissä. Ei tänne tule koulutettua, hyvin kieliä taitavaa porukkaa meidän töitämme tekemään. Kyllä meidän täytyy nyt lähteä keskittymään siihen, mitkä ovat ne tulevaisuuden ratkaisut, joihin me tarvitsemme ihmisiä, minkälaisia töitä täällä tarvitsee tulevaisuudessa tehdä.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Då EU-kommissionen presenterade sitt förslag till direktiv som dagens lagändring grundar sig på, gick förslaget ut på att den som flyr undan väpnat hot skulle ges skydd, så kallat subsidiärt skydd. Det var först i slutet av förhandlingarna i rådet som kravet på personlig risk kom med som ett kriterium i direktivet. Miniminivådirektivet var lätt för många att acceptera och möjliggör att medlemsstaterna håller fast vid sina tidigare mera gynnsamma regler.

Problemen uppenbarade sig när kommissionen krävde att alla medlemsstater ska anamma den exakta definitionen av subsidiärt skydd, som kom till som en politisk kompromiss i rådet. Hur skulle Finland göra? Trots att lösningen som regeringen gick in för kan te sig svår så är den rätt. Vi anammar nu definitionen av subsidiärt skydd helt i enlighet med direktivet. Samtidigt skrivs de delar av internationellt skydd som Finland hittills gett, men som inte direktivet känner till in i en ny paragraf "Humanitärt skydd". Paragrafen är en god lösning för att den skyddsnivå Finland upprätthållit inte ska sjunka.

Samtidigt är lösningen inte så ny som den kan förefalla. Redan på 90-talet hade utlänningslagen en paragraf "Vägande humanitära skäl", som kunde ges asylsökande som inte fick asyl eller uppehållstillstånd på basis av behov av skydd. I rättspraxis visade det sig svårt att dra gränsen mellan "behov av skydd" och "vägande humanitära skäl". I slutet av 1990-talet slogs dessa två kategorier ihop under rubriken "Behov av skydd". Med andra ord kan man se den aktuella lagändringen som en lagteknisk återgång till situationen med det internationella skyddet indelat i tre kategorier: asyl, subsidiärt skydd och humanitärt skydd.

Arvoisa puhemies! Miltä suojelun taso Suomessa näyttää? Voimme todeta, että viime vuonna 93 henkeä sai turvapaikan eli heidän katsottiin täyttävän Geneven sopimuksen pakolaismääritelmän. Tämä on suurin luku, mitä meillä koskaan on ollut, mikä on lievästi sanottuna vaatimatonta verrattuna esimerkiksi Ranskaan, missä yli 11 000 henkilölle myönnettiin turvapaikka viime vuonna. Suomessa myönnettyjen turvapaikkojen alhaisesta määrästä huolimatta olen iloinen siitä, että luku on nousemassa. Miksi? Sen vuoksi, että on äärimmäisen tärkeää, että Suomi noudattaa Geneven sopimusta pakolaisasemasta. Pakolaisten suojelu globaalilla tasolla perustuu tähän sopimukseen.

Jos Suomi ei myönnä turvapaikkaa määritelmän täyttäville, miten voimme odottaa maailmassa olevien miljoonien pakolaisten saavan ansaitsemansa suojan sillä paikkakunnalla, jolla he ovat? Toivon, että lainmuutos tarkennuksineen pakolaismääritelmän tulkinnasta vahvistaisi kehitystä, jossa aiempaa useampien hakijoiden katsottaisiin täyttävän pakolaissopimuksen kriteerit.

Jos myönnettyjen turvapaikkojen määrä on jo pidempään ollut Suomen heikkous kansainvälisen suojelun osalta, Suomi on ollut selvästi parempi antamaan suojaa sotia ja aseellisia selkkauksia pakeneville. Tästä meidän on pidettävä kiinni. Vaikka asiaan suhtautuu kyynisesti näkemättä sitä ihmisoikeudellisesta tai humanitäärisestä näkökulmasta, on todettava, että vaihtoehtoja ei ole. Se, joka lähtee pakoon sodassa olevasta maasta, ei voi palata. Yhtä vähän Suomen viranomaiset voivat palauttaa henkilöä sodassa olevaan maahan. Koska sotaa pakenevat eivät voi palata, heille on tarjottava suojaa. Minulle oikeus elämään on niin perustava ihmisoikeus, että ketään ei saa lähettää paikkaan, jossa häntä uhkaa silmitön väkivalta.

Suomen kilpi ei ole myöskään tahraton ihmisoikeuksien suojelussa. Joitakin vuosia sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Suomi olisi rikkonut epäinhimillistä kohtelua koskevaa 3 artiklaa. Jos Suomi olisi palauttanut turvapaikanhakijan Kongoon, Suomi olisi toisin sanoen rikkonut palauttamiskieltoa vastaan, jonka mukaan ketään ei saa lähettää alueelle, missä häntä uhkaa kidutus tai epäinhimillinen kohtelu. Periaate on kirjattu perustuslakiimme. Tuomio ei johtanut lainmuutokseen, mutta toivon päätöksenteko- ja oikeuskäytännön tiukentamista siten, että vastaavaa ei tapahdu uudelleen.

Ärade talman! Finlands sköld är inte helt obefläckad när det gäller att skydda mänskliga rätttigheter i Finland. För några år sedan ansåg Europeiska människorättsdomstolen att Finland skulle ha brutit mot artikel 3 om omänsklig behandling om Finland hade avvisat en asylsökande till Kongo. Finland skulle med andra ord ha brutit mot det så kallade förbudet mot återsändande som stipulerar att ingen ska skickas till ett område där han eller hon hotas av tortyr eller omänsklig behandling. Principen är inskriven i vår grundlag. Domen ledde inte till någon lagändring men jag hoppas att besluts- och rättspraxis skärpts så att motsvarande inte sker på nytt.

Ur denna synvinkel har jag svårt att förstå den diskussion som förts om att Finland skulle vara för generöst. Vi har hittills inte varit alltför bra på att ge skydd åt dem som behöver det. Vi kan bli bättre. Finland ska fortsätta ge humanitärt skydd. Därför är det viktigt att godkänna den nya lagen. Det handlar om medmänsklighet.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Minusta tämä lakiesitys hallintovaliokunnan voimallisen käsittelyn jälkeen on siinä määrin erinomainen, että se pitää hyväksyä, ja minulle tuottaa kohtuullisia vaikeuksia ymmärtää perussuomalaisten hylkäämisesitystä erityisesti siltä kannalta, että tämän lakiesityksen ehkä parasta antia on se, että sillä nyt turvataan aika monelle pakolaisena tänne tulleelle tai ylipäätään maahanmuuttajalle, ennen kaikkea pakolaisena tänne tulleelle, mahdollisuus tehdä työtä, joka mahdollisuus tähän saakka on ollut kovin rajoittunut. Kun toisaalta täällä lain ensimmäisessä käsittelyssä useakin perussuomalainen kävi arvostelemassa pakolaisia erityisesti siitä, että he kuulemma eivät tee täällä työtä, niin tämä hylkäämisesitys tässä katsannossa on varsin ristiriitainen.

Ed. Ruohonen-Lerner halusi avoimempaa keskustelua. En oikein välttämättä ymmärtänyt, mitä olisi se avoimempi keskustelu, jota hän haluaisi, minkä sisältöistä se olisi. Kun on seurannut erilaisilla nettipalstoilla ja jossain määrin lehdistössäkin ilmaantunutta keskustelua tästä aihepiiristä, niin välillä tulee mieleen, että se olkoon nyt sitten avoimempaa mutta sisällöllisesti se voisi olla ehkä hieman enemmän kaikkien ihmisten ihmisarvoa kunnioittavaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki parani hallintovaliokunnassa ja nimenomaan sillä tavoin kuin ed. Erkki Virtanen täällä viittasi, että turvapaikkaa hakevat maahanmuuttajat pystyvät varhaisessa vaiheessa tekemään työtä. Työn tekeminen tehtiin siis mahdolliseksi. Mitä tulee tähän poliittiseen käsittelyyn, niin käsitykseni mukaan ed. Vistbacka on kertonut, että oli hyvin lähellä, että tämä mietintö olisi yksimielisesti voitu hyväksyä täällä ilman perussuomalaisten vastustusta, oli hyvin lähellä tämä yksimielisyys.

Mutta muutama periaatteellisempi näkökulma, arvoisa puhemies.

Tämä toisenlaisuuden pelkääminen tai inhoaminen tai vierastaminen, hienommalta nimeltään ksenofobia, on historiallinen ilmiö ihmisessä. Ehkä se on geneettistä, mutta sivistyksen lisääntyessä se on tietysti aina vähentynyt. Tosin sivistynythän se Saksakin oli 1900-luvun alussa, jolloin omien ongelmien suuntaaminen ja kohdistaminen vähemmistöön, toisenlaisiin ihmisiin, juutalaisiin, sitten ehkä ohjatummin myös poliittisesti vasemmistolaisiin jne. oli käyttökelpoista poliittista polttoainetta silloin ja erityisesti syvän taloudellisen laman iskiessä 1929 ja 1930-luvun alussa myös Eurooppaan.

Suomihan oli maa, joka myös osallistui tähän. Sisäministeri Horelli lähetti kahdeksan juutalaista keskitysleiriin, ja Lapissa vielä kunnostauduttiin niin, että suomalaisten vangeiksi ottamia neuvostoarmeijan vankeja, puna-armeijan vankeja, soveltuvin osin jaettiin saksalaisille, lähinnä juutalaisia ja näitä bolševikkitaustaisia, niitä joita koski niin sanottu komissaarikäsky, mikä oli Saksan sotajoukoissa voimassa.

No, tämä ei ole varmasti myöskään mikään suomalainen tai saksalainen ilmiö. Tätä on ollut joka puolella maailmaa, mutta sitä on ajan myötä pystytty hillitsemään, tällaista vieraan näköiseen tai oloiseen tai vieraasta kulttuurista tulevaan ihmiseen liittyvää vastenmielisyyttä tai pelkoa, niin kuin jo totesin. Se, että Yhdysvalloissa valittiin uusi presidentti, presidentti Obama, antaa tietysti toivoa ajatellen sitä, että hän on vain puoleksi eurooppalaistaustainen ja siis puoleksi afroamerikkalainen.

Tämä tilanne on globaalisesti koko ajan toisaalta kehittymässä positiivisempaan suuntaan mutta toisaalta myös kärjistymässä.

Jos ajatellaan Euroopan unionia, niin tietysti myös Suomen etu on samalla se, että meidän lainsäädäntömme ja käytäntömme ovat EU:n käytäntöjen kanssa saman kaltaisia. Mutta samalla meidän pitää myös EU:n jäsenenä vaikuttaa niin, että EU:n käytännöt ovat mahdollisimman demokraattisia ja humaaneja. Vaikka Euroopan unioni avaisi rajansa 100 miljoonalle Afrikan köyhälle ja apua tarvitsevalle ja vaikka 200 miljoonalle aasialaiselle, niin itse suuri ongelma ei ratkea. Se suuri ongelma on tietysti kehittyvien maiden lisääntyvä köyhyys ja kurjuus ja siihen vaikuttavat tekijät, joista ilmastonmuutos ja sen seurauksena tapahtuvat ekologiset muutokset ovat keskeinen ongelma. Ekologinen pakolaisuus lisää paineita kehittyvissä maissa Euroopan hyvin kapealla maantieteellisellä alueella ja on omiaan tietysti lisäämään myös tätä ksenofobiaa, jos se toteutuu. Silloin tietysti Euroopan unionin tehtävänä on toimia mahdollisimman paljon sen suuntaisesti, että ilmastonmuutosta pystytään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hillitsemään. Tähän liittyy tietysti Kööpenhaminan ilmastokokouksen politiikka, joka ei nyt kovin rohkaisevaa ole Suomenkaan kohdalla. Tämän voimme tällä hetkellä todeta.

Arvoisa puhemies! Itse tämä laki on askel parempaan, ja toivoisin, että se voitaisiin todella yksimielisesti tässä talossa hyväksyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lain ensimmäisen käsittelyn aikana käytin puheenvuoron ja palaan siihen pieneltä osaltaan hetken kuluttua.

Mutta äsken kuultuun keskusteluun. En voi olla tällä kertaa yhtymättä eräässä ristiriitakeskustelussa ed. Rajamäen kannanottoon. Kun ed. Larikka sumputti kaikki mahdolliset asiat yhteen kasaan ilman minkäänlaista koordinaatiota ja asian hallintaa ja kun ed. Rajamäki siihen vastasi, että tarvitaan hallintaa ja kategorioitten, niin kuin sanotaan, voisiko sanoa, räätälöityä kohtelua, niin olen tämän jälkimmäisen kannalla mitä voimakkaimmin, koska vasta sillä tavalla tällaiselle ulkomaalaislain muutokselle tulee se henki, joka on aivan välttämätön.

Minä olin suorastaan tyrmistynyt ensimmäisen käsittelyn jälkeen, kun menin työhuoneeseeni ja puhelin rupesi soimaan ja siellä puheluitten sisältö — minä en tiedä, mistä se johtui, kuka oli ne puheenvuorot täällä salissa käyttänyt — ja sanoma oli äärimmäisen selvä: Oletko sinäkin tekemässä Suomesta islamilaista valtiota? En ole tutustunut pöytäkirjatoimistossa oleviin käytettyihin puheenvuoroihin enkä pystynyt takertumaan ollenkaan, kun en silloin sattunut olemaan kuulolla, mutta kuulosti ihan hurjalta.

Mutta tämä on vakava asia sen takia, että kun aikoinansa luotiin kotouttamislakia ja -järjestelmää, niin silloin tähdennettiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, että ratkaisevaa menestymisellemme näissä asioissa on se, että kotouttaminen tapahtuu suomalaiseen kulttuuriin. Jokainen säilyttäköön omat kulttuuritaustansa piirteet jnp., mutta se elämä, mikä tällä Suomenniemellä on kaikkine hauskoine ja vähemmän hauskoine piirteineen, on se yhteisö, johonka me autamme kotoutumaan. Se ei tarkoita sitä, että luodaan islamilaista valtiota esimerkiksi, niin kuin näissä puhelinsoitoissa nyt annettiin ymmärtää. Jos se oli provosoitu jostakin, niin olen siitä provokaatiosta kyllä todella pahoillani.

Täällä kun todettiin, että olisi hyvä ollut, että kotouttamislain muutos olisi ollut sopivasti ennen tätä, niin sekin olisi ollut kyllä ihan hyvä juttu sen takia, että jos siinä entraamisen varaa on, niin se entraus on kyllä suoritettava sitten pikapikaa.

Tässä ei voi olla mitään muuta kuin korostamassa sitä, että kaikkein ratkaisevinta näissä asioissa on se, että niin nopeasti kuin mahdollista suomen tai ruotsin kielen taito niin, että kotoutuu oikein. Ne henkilöt, jotka ovat sen tempun tehneet, osoittaneet viitseliäisyyttä siinä suhteessa ja saaneet siihen viitseliäisyytensä tueksi apua, kaikkein parhaiten selviytyvät suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tässä aikoinaan Neuvostoliitto näytti maailmalle mallia, kun ei laskenut ulkomaille ihmisiä ollenkaan tiettyyn aikaan muuta kuin sillä, että oli käynyt internaattikurssit ja englannin kieli oli aivoihin pesty niin, että se oli aktiivista pääomaa.

Arvoisa puhemies! Se suuri muutos, mikä on tapahtunut tässä keskustelussa niiltä ajoilta, jolloin kotouttamislakia ensimmäisen kerran täällä säädettiin, on se, että silloin puhuttiin taakanjaosta eurooppalaisten valtioitten kesken ja nyt puhutaan Euroopan yhteisön yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta eikä taakanjaosta. Se on valtavan suuri edistys.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaki, joka nyt on käsittelyssä, on siis myöhässä. Muissa Euroopan maissa on jo asiat saatu käsiteltyä, ja, kuten ministeri sanoi, huhtikuussa on jo tulossa tähän lakiin seuraavat muutokset, jotenka palaamme hyvinkin nopeasti tähän samaan asiaan uudelleen. Toisena on tietenkin myöskin nyt jo tiedossa oleva kotouttamislain muutos, joka liittyy olennaisena osana tähän. Mutta tähän ulkomaalaislakiinkin on tulossa tarvetta muutokseen jo tämän kevään aikana.

Käsittely on siis ottanut hyvin pitkän ajan, kun vuonna 2007 annettua esitystä käsitellään vielä tänään. Eräänä muutoskohtana on tässä ollut niin sanottujen B-luvilla elikkä väliaikaisilla oleskeluluvilla olevien asema. Nyt hallintovaliokunnan lähes yksimielisessä esityksessä mahdollistetaan väliaikaisella oleskeluluvalla Suomessa oleville työnteko. Tässä on saatu mielenkiintoinen tieto, että käsittely oli täysin yksimielinen ja sitten loppuvaiheessa yhtäkkiä tulikin erilaista mielipidettä perussuomalaisten puolelta. On tietenkin hyvä, että saatiin tämä muutos tähän lakiin.

Mielelläni olisin halunnut nähdä ne huomattavasti humaanimmat ajatukset, jotka siinä alkuperäisessä versiossa olivat, jolloinka myöskin väliaikaisella oleskeluluvalla oleville ihmisille olisi taattu kielikoulutusta. Heidän lapsensa olisivat saaneet opetusta, ja heillä olisi ollut alkeellista sosiaaliturvaa. Tämä lasten kouluunpääsy ja aikuisten kielikoulutus ovat mitä parasta integrointia yhteiskuntaan. Jos ihmisellä käsittelyaikojen pituudesta johtuen menee 1,5 vuotta ilman minkäänlaisia tällaisia toimenpiteitä ja sitten todetaankin, että on mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa, on monissa tapauksissa jo toista vuotta heitetty hukkaan. Siitä syystä olisin halunnut myöskin ne asiat nähdä tässä laissa jo tällä kertaa.

Täällä monissa väitteissä tuntuu olevan se ajatus, että ulkomaalaisilla olisi jotenkin luksusolot täällä Suomessa. Minimi ei kuitenkaan ole paljon, jos se takaa turvapaikanhakijoille asumisen vastaanottokeskuksessa, päivittäisen ruuan ja lupauksen yksilöllisestä papereiden käsittelystä. Se ei ole ehkä sitä luksusta, mitä suomalaisten mielestä ehkä on joskus tästä asiasta välittynyt.

On totta, että Suomeen on vuonna 2008 tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita verrattuna aikaisempiin vuosiin. Mutta 4 000 henkeä — se on uskomattoman vähän, kun verrataan muihin Euroopan maihin tai jopa muihin Pohjoismaihin. Siitä syystä minun mielestäni asia ei ole sama, jos mietitään, mitenkä asenteet ovat tiukentuneet muissa Pohjoismaissa, koska lukumäärät ovat aivan toisenlaiset. Mutta voihan olla, että se johtuu myöskin esimerkiksi Ruotsissa tällä hetkellä vallassa olevista ihmisistä. Ongelmana siis tässä väkimäärässä turvapaikanhakijoita ovat todellakin nämä pitkät käsittelyajat.

Myös Suomen tavoitteena on yhtenäinen eurooppalainen Pesin papereissa oleva maahanmuuttopolitiikka. Tästä suomalaisten on kannettava vastuunsa aivan samalla tavoin kuin Suomen on kannettava vastuunsa niistä ulkomailla asuvista ihmisistä pääsemällä siihen tavoitteeseen kehitysavussa, minkä olemme itse hyväksyneet, ja pysymällä siinä elikkä 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen 2015 mennessä näillä molemmilla sektoreilla, etenkin kun samalla meillä on tiedossa, että 1,5 miljoonaa suomalaistaustaista ihmistä on ympäri maapallon. Ei voi olla niin, että suomalaisilla on oikeus ja mahdollisuus muuttaa ulkomaille tekemään työtä, asumaan perheineen kaikkineen, mutta tänne päin olisi rajat suljettu.

Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjettiesityksessä oli myöskin rahaesitykset sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksiin siltä osin, että kotouttamiseen olisi saatu palveluja parannettua.

Tämä keskustelu on ollut todella mielenkiintoinen viime viikon ulkomaalaislain ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Ministeri Katainen ei ollut varmaan sitten hereillä siinä kohtaa, kun koko lakiesitys on esitelty presidentille ja tuotu tähän eduskuntaan vuonna 2007, jolloinka hän on itse ollut sitä hyväksymässä ja tuomassa tänne. Nyt yhtäkkiä tuli joku kummallinen tunne siitä, että piti asiaan ruveta ottamaan kantaa ja keskustelemaan ja esittämään kommentteja, kuinka hänellä on vain kysymyksiä, ei vastauksia, vaikka hän on itse ollut tuomassa tätä lakia porukalla tähän eduskuntaan. (Ed. Rajamäki: Ei kun peilin eteen!)

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset odotamme, että ulkomaalaiset asuvat maassa maan tavalla, niin teen minäkin. Erityisesti tätä periaatetta ovat esittäneet useat perussuomalaiset kannattajat, jotka kritisoivat harjoitettua ulkomaalaispolitiikkaa.

Miten ulkomaalainen oppii suomalaiset tavat? Kaikki, jotka odottavat maassa maan tavalla -periaatteen toteutumista, ehkä eivät ole ymmärtäneet, että juuri heidän tehtävänsä on opettaa suomalaista tapakulttuuria ulkomaalaisille: miten talossamme lajitellaan roskat, miten meillä taloyhtiössä toimitaan jne. Rohkeimmat voisivat kutsua maahanmuuttajia käymään jopa omassa kodissaan. Paras tapa opettaa ja ohjata maan tavoille on tehdä se näyttämällä asiat, ja olen varma, että näistä neuvoista ulkomaalaiset ovat otettuja. Siinä ei tarvitse edes yhteistä kieltä tapojen opettamisessa, ei kannata luottaa lappuihin tai pelkästään viranomaisten tekemään kotouttamistyöhön. Se on meidän kaikkien tehtävä. Sitä on kansalaisyhteiskunta.

Eduskunta keskusteli mielestäni ansiokkaasti viime viikolla ulkomaalaislain muuttamisesta EU-direktiivin ohjaamana, ja hyvää keskustelua käytiin myös viikko sitten TV2:n maahanmuuttoillassa. Itse ulkomaalaislakiin tehdään vain kuitenkin pieniä muutoksia, ja kohu on hiukan myöhäsyntyinen ja johtui siitä, että hallituksen alkuperäinen esitys oli sangen väljä. Se olisi lisännyt maahanmuuttoa ja avannut rajat. Mielestäni hallintovaliokunta kirjoitti asian hyvin. Valiokunta ei lähtenyt laajentamaan oleskelulupaoikeuksia Vanhasen hallituksen toiveiden mukaan. Lisäksi valiokunta antoi tilapäisen oleskeluluvan saaneille mahdollisuuden työntekoon heti oleskeluluvan saatuaan. Näin ulkomaalaisilla on paremmat mahdollisuudet turvata toimeentulonsa Suomessa työnteolla. Erittäin harvat heistä ovat olleet oikeutettuja suomalaiseen sosiaaliturvaan aikaisemminkaan ilman työntekoa.

Vuonna 2007 Suomessa asui 132 700 ulkomaan kansalaista, mikä on noin 2,5 prosenttia koko väestöstämme. Eniten maahanmuuttokeskustelua on käyty Pääkaupunkiseudulla — sen on varmaan meistä kansanedustajista jokainen huomannut omassa sähköpostissaan — missä asuu puolet maahanmuuttajistamme. Suomi on pitkään ollut maastamuuttomaa, tämä meidän on hyvä muistaa. Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla Suomesta muutettiin Ruotsiin työmarkkinoille. Suomeen muutto oli hyvin vähäistä, kunnes 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneessa muutoksessa Suomeen muutto on kasvanut. Maahanmuutto oli kuitenkin ensisijaisesti humanitäärisin perustein tapahtuvaa muuttoa, ja Suomesta turvapaikkaa hakevien määrä nousi, ja Suomeen muuttivat myös paluumuuttaja-aseman saaneet inkerinsuomalaiset.

Yleisin maahanmuuton peruste on edelleenkin perheside. Lähtökohtana on ollut, että pysyvästi Suomeen muuttavat henkilöt kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Muulla kuin työn perusteella muuttavien henkilöiden, kuten pakolaisten, kotouttamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Työn perusteella muuttaneiden on arvioitu kotoutuvan työelämään paremmin. Olen kovin tyytyväinen, että kirkon Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden kotimaisena keräyskohteena ovat vaikeasti työllistyvät maahanmuuttajat. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että kirkko on vuosikymmeniä tehnyt työtä suomalaisten työttömien auttamiseksi ja tämä työ jatkuu, mutta sen lisäksi näen viisaana, että tänä vuonna on painopiste asetettu maahanmuuttajiin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin tärkeätä, että aktiivisen työperäisen maahanmuuton rinnalla tunnistetaan nimenomaan laittoman maahanmuuton torjunta, ja tästä muun muassa Ranska puheenjohtajuuskaudellaan järjesti erittäin tärkeän kokouksen, joka oli hyvin samassa linjassa Suomen puheenjohtajuuskauden 2006 kanssa.

Toivottavasti ed. Kärkkäinen on tullut synnintuntoon siinä, että kun Suomi liittyi jopa ennen EU:n perustajamaita Prümin sopimukseen eli rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjuntasopimukseen, hän kd:n, kristillisdemokraattien, ainoana kansanedustajana äänesti tätä Suomen liittymistä vastaan. Toivottavasti hän tänä päivänä arvostaa eri tavalla Euroopan unionin yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa ja nimenomaan aktiivisuutta rajat ylittävässä yhteistyössä muun muassa laittoman maahanmuuton torjunnassa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut ihan mielenkiintoista ja mieluistakin seurata tämän illan keskustelua, joka on ollut varsin rakentavaa, tästä ulkomaalaislain muutosesityksestä. Tämän lakiesityksen keskeinen tavoitehan on ollut panna täytäntöön EU-direktiivi, jolla pyritään yhtenäisiin turvapaikkaa ja toissijaista suojelua koskeviin määräyksiin sekä turvaamaan suojelun tarpeessa oleville vähimmäistason mukaiset edut kaikissa EU-maissa.

En tämän lakiesityksen käsittelyä sen tarkemmin enää ala kerrata. Sen haluan todeta kuitenkin, että kun hallintovaliokunta tätä lakiesitystä käsitteli, siinä käsittelyssä oli harvinaisen vähän politikointia ja puoluepolitiikkaa. Valiokunta oli lähes yksimielinen lopputuloksesta ja koko asian käsittelyn ajan pyrki hyvin yhtenäiseen lopputulokseen, ja oli hyvin lähellä se, ettei valiokunta ollut täysin yksimielinen. Tähän haluan liittää sen, että on hyvin tärkeää, että meillä on hyvin selkeä turvapaikkapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka, ulkomaalaispolitiikka kaiken kaikkiaan, koska on myös erittäin tärkeää se, että koko EU:n piirissä on mahdollisimman yhtenäiset normit ja yhtenäinen turvapaikkapolitiikka ja turvapaikkamenettely. Tällä hetkellä se ei sitä ole. Maakohtaiset sovellutukset ja toimintatavat poikkeavat varsin paljon. Esimerkiksi Dublin-menettely ei kaikissa maissa toimi sillä tavalla kuin sen tulisi toimia. EU:n mahdollisimman yhtenäinen turvapaikkapolitiikka johtaa parhaimmillaan siihen, että myöskään mistään maasta ei tule turvapaikanhakijoiden keskittymä.

Haluan kaiken kaikkiaan katsoa tässä asiassa eteenpäin. Turvapaikanhakijoiden määrä tulee varmasti tulevaisuudessa kasvamaan. Tämä on ainakin hyvin mahdollista. Siihen vaikuttavat tietysti erilaiset konfliktit eri puolilla maailmaa mutta myöskin ympäristöolosuhteet, ruokatilanne jne. Koko EU:n piirissä on myös arvioitava ja linjattava sitä, mitkä ovat koko EU:n mahdollisuudet toimia tässä asiassa niin, että tulokset ovat mahdollisimman hyviä.

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeä asia, kun keskustelemme turvapaikkapolitiikasta ja maahanmuuttopolitiikasta, että keskustelu on oikeasuhtaista ja rakentavaa. Kun esimerkiksi turvapaikanhakijoita käsitellään, ei tule puhua massasta, vaan silloin käsitellään ihmisiä, ja on tärkeää, että turvapaikkahakemukset pystytään käsittelemään mahdollisimman nopeasti ja kuhunkin kohtaan on ohjattavissa riittävästi resursseja. On tärkeää, että tämä kokonaisuus on meillä mahdollisimman hyvin hallinnassa, ja toisaalta, että me otamme huomioon inhimilliset tekijät.

Tapasin joku viikko sitten miehen, joka oli 10 vuotta ollut Suomessa, oli Somaliasta tänne tullut, toimi palveluammatissa eli taksinkuljettajana. Kysyin, miten hän on viihtynyt täällä. Hän sanoi, että hyvin. Kysyin, miten suomalaiset suhtautuvat häneen. Hän kertoi, että pääosin hyvin, mutta on sitten niitä ihmisiä, jotka puhuvat varsin karkeaa kieltä. Kysyin häneltä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, millä tavalla tänne kotoutuu. Hän sanoi, että on kaksi asiaa ylitse muiden: toinen on kielitaito, ja toinen on se, että saa työtä ja haluaa tehdä työtä. Hän sanoi kumpaankin asiaan paneutuneensa ja sanoi, että hän on viihtynyt hyvin ja suomalaisten kanssa tulee hyvin toimeen. Myöskin tällaisia esimerkkejä on, ja on erittäin tärkeää, että me näissä keskusteluissa emme yleistä liikaa. Mutta on välttämätöntä, että turvapaikkapolitiikka on hallinnassa, että me pystymme identifioimaan, pystymme poistamaan maasta silloin, kun turvapaikkaan ei ole mahdollisuutta jne.

Arvoisa puhemies! En sen enempää tästä lopputuloksesta totea muuta kuin sen, että huomasin, että perussuomalaisten ryhmä sen lisäksi, että esittää valitettavasti lain hylkäämistä, sitten toisaalta esittää lausumaan pientä muutosta. Tulee mieleen se vanha sanonta, että kaikilla asioilla on oma aikansa. Niin on myöskin oma aikansa esittää muutoksia ja oma aikansa hyväksyä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiinnitän huomiota ihan hyvään puheenjohtaja Töllin puheenvuoroon siltä osin, että nyt on erittäin tärkeätä varmistaa paitsi kotouttamisen myös turvapaikkajärjestelmän toimivuuden puolella määrärahat juuri näitten käsittelyaikojen osalta.

On erittäin tärkeätä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että turvapaikkajärjestelmää ei käytetä väärin. Tältä osin minä olisin sitä mieltä, että hallintovaliokunnan pitää kyllä lausumansa jälkeen tehdä myös töitä oikeasti ministeriön suuntaan siinä, että paitsi saadaan aikaan ikätestit myös varmistetaan se, ettei lapsien organisoidulla käytöllä sovelleta esimerkiksi meidän perheenyhdistämisjärjestelmäämme sillä tavalla, että voidaan edistää laitonta maahanmuuttoa. Tähän on Euroopan unionissa myöskin puututtu ja tähän liittyviä toimia on myöskin ministerineuvoston ja komission parissa valmisteltu.

Laiton maahanmuuttohan on tietysti ongelma, jota on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti osana nimenomaan maahanmuutto-, rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaa. Me tiedämme, että taustalla on nimenomaan elintasoeroja ja vakavia humanitäärisiä ongelmia ja kriisejä kolmansissa maissa. Tarvitaan siis monen laatuisia toimenpiteitä. Mutta laittomat työmarkkinat ovat myös merkittävä laittomia maahanmuuttajia houkutteleva tekijä. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Näitä pitää valiokunnan myöskin tarkentaa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle haluan todeta ensinnäkin sen, että meillä on valiokunnassa parasta aikaa käsittelyssä kotouttamisselonteko ja tulemme siihen perusteellisesti paneutumaan. Tulemme myös tämän lausumaehdotuksen mukaisesti valiokunnassa hyvin tarkkaan omalta osaltamme seuraamaan tätä turvapaikkapolitiikkaa. Uskon, että tässä päästään hyvin eteenpäin. Mielestäni — haluan toistaa sen vielä, mitä äsken puheenvuorossani sanoin — meidän on suunnattava tässä asiassa nyt katse tulevaisuuteen ja siihen, että tilanteet paljon muuttuvat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutinen, että hallitus muuttaa vanhuuseläkkeen alaikärajan 65 vuoteen nykyisestä 63 vuodesta, ei todellakaan ole maahanmuuttajien vika. Miksi tällainen ajatus yleensä on mahdollinen, ja miksi sanon sen? Sanon sen sen vuoksi, että joko ennakkoluuloista tai väärinkäsityksistä tai jopa johdetusta väärinymmärtämisestä johtuen, jota on siis edesautettu, varsin moni hädänalainen ihminen ajattelee, että hänen liian pienet tulonsa, eläkkeensä, toimeentulotukensa taikka kalliit sairaalamaksut tai muut maksut johtuvat jollakin tavoin maahanmuutosta ja täällä olevista turvapaikanhakijoista. Eivät todellakaan johdu.

Syyllinen tähän epäkelpoon tilanteeseen löytyy tietysti ensiksi valtioneuvostosta ja toisaalta tästä salista. Eli me kansanedustajat voimme katsoa peiliin ja kysyä, miksi osalla Suomen kansalaisista on niin huono tilanne, että tulee jopa mieleen se, että heidän huonon tilanteensa syy on maahanmuutto. Tässä mielessä meidän pitää parantaa toimenpiteitämme köyhyyden poistamiseksi Suomessa. Näin ollen, puhemies, se, että Suomi on humaani valtio, toisaalta huolehtii kansalaisistaan, kaikista täällä olevista, on hyvä pohja tulevaisuudelle.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallintovaliokunta jatkaa tätä käsittelyä vielä kotouttamisen osalta, ja nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa maahanmuuttajien pääsy työmarkkinoille on entistä haasteellisempaa. Jos katsoo maahanmuuttajien työttömyysastetta, se on noin kolminkertainen kantaväestöön verrattuna, ja ennakkoluulot ja asenteet saattavat edelleen olla esteenä näiden ihmisten palkkaamiseen. Heidän työllistymiseensä Suomessa vaikuttavat myös korkeat kielitaitovaatimukset.

Suomessa oleskelee vuosittain huomattava määrä tutkinto- ja vaihto-opiskelijoita, joista vain harva jää lopulta Suomeen asumaan ja työskentelemään. Suomessa ilmaista koulutusta saaneiden opiskelijoiden resursseja tulisi saada entistä paremmin hyödynnettyä jatkossa kansallisilla työmarkkinoilla.

Vaikka elämmekin tällä hetkellä taantumassa, meidän ei pitäisi unohtaa, että muutaman vuoden kuluttua isänmaassamme on haasteena työvoimapula. Ulkomaalaiset ovat yksi avain tämän ongelman ratkaisemiseksi. Viimeisin tutkimustulos, joka tuli, kertoi, että joka kymmenes olisi valmis siihen, että Suomi ottaa vastaan nykyistä enemmän turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, ja joka viides arvioi, että ulkomailta olisi yritettävä saada tänne nykyistä enemmän työntekijöitä. Vankimmin tätä mieltä ovat olleet kristillisdemokraattien, vihreiden ja Rkp:n kannattajat.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näen ulkomaalaislain keskeisimmäksi uudistukseksi sen, että tilapäisen oleskeluluvan saaneille annetaan mahdollisuus työntekoon ja siten mahdollisuus olla hyödyksi paitsi itselleen myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Olen ollut hyvin surullinen siitä keskustelusta ja lopputulemasta, ettei päästä yhteiseen ymmärrykseen siitä, onko asia hyvä vai huono, ja edelleen lain hylkyä täällä esitetään näinkin tärkeässä asiassa ja tärkeissä korjauksissa.

Koko ulkomaalaislakikysymys on todella haasteellinen ja vaikea, eikä yhtä totuutta asiassa varmastikaan ole olemassa. Mutta mielestäni humanitaarisissa kysymyksissä ja varsinkin, jos tullaan alueilta, missä eläminen on mahdotonta sodan tai muun selkkauksen takia, näen, että meidän on kannettava vastuumme ja oltava mukana yhteisessä solidaarisessa ponnistelussa. Mutta en tarkoita sitä, etteikö meidän myös omassa maassamme tarvitsisi pitää huolta asianmukaisesta sosiaaliturvasta ja toimeentulosta kaikkien kansalaistemme kohdalla. Päinvastoin asioiden on oltava kunnossa, jottei kritiikkiä ja kyseenalaistamista synny.

Se, miten parhaiten turvataan rauhaisa rinnakkainelo, tapahtuu tietysti sillä, että on olemassa inhimilliset ja asianmukaiset pelisäännöt, joilla toimitaan. Minä uskon kyllä siihen työhön, mitä hallintovaliokunta on tehnyt ja asiantuntijana ministerin kanssa yhteistyössä asioita eteenpäin vienyt, ja siihen, että tässä asiassa toimitaan jatkossakin samalla tavalla. Näen, että virheitä on mahdollisuus korjata ja parantaa lainsäädäntöä sen mukaan, mitä asioita eteen tulee.

Se, mistä esitän edelleen huoleni ja mikä mietityttää tuolla arjen kansalaista tavallisella toimintakentällä, on se, että usein törmätään siihen, että Suomesta karkotetaan dementoituneita mummoja ja samaan aikaan meille tulee runsaasti työikäisiä miehiä, jolloin kysytään, minkälainen turvallisuusuhka on se dementoitunut mummo, jota omaiset Suomessa hoitavat, ja siihen minä en ole kyllä pystynyt vastaamaan, ja varmaan tähän asiantilaan tulee korjaus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä täydennän tuota äskeistä puheenvuoroani yhdellä yksityiskohdalla, ja se on nimittäin se, että missä se kotouttaminen aikoinansa pahimmin klikkasi, niin se oli nimenomaan siinä, että niuhotettiin siinä, sallitaanko täällä oleville ulkomaalaisille työnteko vai ei. Se oli suurin virhe, että siinä niuhotettiin. Nyt se ongelma eräiltä osin ratkeaa myönteiseen suuntaan. Jos tämä homma olisi rohkeasti uskallettu hoitaa, niin nykyisin tämä keskustelukin olisi varmasti ihan toisen sävyistä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Voin aivan yhtyä edellisen edustajan loppusanoihin. Sen verran kuiteskin, että tosiaan työntekohan on hyvä juttu. Keskustelukin on sitten, kun se heräsi, ollut yllättävänkin asiallista, paitsi Pääkaupunkiseudun mediassa. TV2:lta tuli eilen ohjelma — en muista nimeä, tänään uusintakin — jossa aina käsitellään joku poliittinen kysymys ja jonne sitten kansa saa soittaa, ja siinä on tuomarit ja syyttäjät ja kaikkea vastaavaa. Vaikka Helsingin Sanomatkin esimerkiksi ja Helsingin media on kaikkensa tehnyt, että maahanmuutto- ja eurooppaministeri olisi sankari edelleen, niin tässä tv-ohjelmassa 80-prosenttisesti tuomittiin syylliseksi kyseinen ministeri, niin että kyllä kansan mielipide aika selkeä on siinä asiassa, on jostain muuta kautta saanut kuiteskin tietoa kuin Helsingin median jalolla avustuksella.

Sitten tämä humanitäärisen suojelun kohta, josta aina puhutaan — kirjoitin itse, melkein luetuin blogi taas ollut — jossa sanotaan, että "taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta", on niin sanottu kehäpäätelmä eli ad hoc: Jos on vaikea ihmisoikeustilanne, niin siitä johtuu huono turvallisuustilanne. Eli se alkuperäinen teksti, jota ei kuulemma muutettu ja joka muutettiin — voisi vähän ajatella, että joissakin puolueissa on vähän kokemattomia edustajiakin — selkeästi sanoi sen, että on sodan tai muun kaltainen kriisi meneillään ja siitä johtuu vaikea ihmisoikeustilanne. Tässä on käännetty tämä asia niin päälaelleen, että joku voi tulla sanomaan, että voi, voi, kun on täällä vaikea olla ihmisenä. No, katsotaan, kuinka tätä tullaan tulkitsemaan. Tämä ei ole ainakaan mitään selkeätä lainsäädäntöä tässä kohtaa. Tämä lause on siis totta, joka pilasi tämän hyvän sovun.

Oiva  Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo tulkinta, jonka ed. Pertti Virtanen teki, taas ei ole totta.

Hallintovaliokunnan mietinnössä nimenomaan säädettäväksi ulkomaalaislaiksi mukautetaan EU-direktiivin vaatimukseen nykyinen ulkomaalaislaki ja siihen liittyvät säädökset. Sitä ei laajenneta nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön ulkopuolelle. On surullista, kun julkisuudessa käytävä keskustelu tapahtuu pelkästään hallituksen esityksen pohjalta eikä sen mietinnön pohjalta, joka on tuotu tänne eduskunnan käsittelyyn. Tavalliset kansalaiset luulevat, että me todella olemme muuttamassa radikaalisti ulkomaalaislakia, ja näinhän ei ole. Tämä on erittäin hyvä laki. Tämä on oikeudenmukainen kansainvälisen oikeuden suhteen. Tämä on oikeudenmukainen pakolaisille ja maahanmuuttajille ja suomalaisille. Mutta valitettavasti näyttää, että tämä ei mene millään läpi mediasta ehkä näiden virheellisten tulkintojen vuoksi.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Olisi mielenkiintoista ensin kuulla ministeri Thorsin ajatuksia. Hallitus on tänään politiikkariihessään ilmeisesti käynyt keskustelun maahanmuutosta, ja aiheeseen luvattiin vielä STT:n tiedotteen mukaan palata illalla. Siinä suhteessa kuuntelisin ensin mielelläni, mitä ministerillä on kerrottavaa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

(Ed. Pulliainen: Kannattaisi muuten tulla ajoissa paikalle!) Arvoisa puhemies! — Niin, pyydän anteeksi, koska todellakin tämä välitarkastelu venyi. Siinä mielessä olen pahoillani, että en pystynyt pääsemään aikaisemmin.

Haluaisin ed. Kaltiokummun tavoin sanoa, että valitettavasti on paljon netissä ja muualla sellaisia tietoja, jotka eivät selosta hallintovaliokunnan mietintöä eivätkä hallituksen esitystä oikealla tavalla. Siinä mielessä yhteinen tiedottamishaaste on nyt ja tästä eteenpäin edessä ja todella mittava. Toivon myöskin, nyt kun tämä työnteko-oikeus tulee myöskin B-lupalaisille, että sitä työtä löytyisi. Tämä on se todellinen haaste, että näitä ennakkoluuloja ja muita tilanteita pystyisimme välttämään, niin kuin ed. Tommy Tabermann hyvin osuvasti täällä viime kerralla sanoi.

Se, mikä on ongelmallista ja mihin pyrimme, on se, että ei olisi esimerkiksi vastaanottokeskuksissa toimettomuutta, vaan ihmisillä olisi normaalia tekemistä. Joissakin paikoissa järjestetään toimintaa tai koulutusta, ja aina tällainen on tietysti henkilölle hyväksi riippumatta siitä, mitä hän tekee. Toivottavasti pystymme tästä pitämään huolta.

Ed. Kärkkäinen mainitsi omassa puheenvuorossaan opiskelijat. Se on totta, että meidän on lisättävä ponnisteluja, jotta ne kansainväliset opiskelijat, jotka ovat täällä Suomessa opiskelemassa, kokisivat, että heillä on mahdollisuuksia löytää töitä suuremmassa määrin, että he kohtuullisin ehdoin voivat sitä vastaanottaa. Meidän täytyy sekä lupahallinnolla vaikuttaa mutta myöskin koulutuksessa lisätä kotimaisten kielten opetusta, jotta heidän työllistymismahdollisuutensa olisivat paremmat. Ja on meidän pidettävä huolta siitä, ettei syrjäytyminen kasaannu. Siitä muun muassa puhuttiin tässä riihessä, puolivälin tarkastelussa, hyvin paljon.

Voin vakuuttaa, että eduskunnan ponnet tulevat toteutumaan, koska me laadimme nyt sitten turvapaikkapolitiikasta tämän kevään aikana selvityksen ja katsomme, onko siinä suhteessa esimerkiksi muihin Pohjoismaihin sellaisia tekijöitä, jotka osoittavat eroja meidän välillämme. On selvää, että joitakin eroja on, mutta ne lähinnä liittyvät maa-arviointeihin. Myöskin hallitus totesi, että jatketaan valmistelua niin sanottujen takaisinottosopimusten saamiseksi muun muassa Afganistanin ja Irakin osalta, sitä valmistelua, joka on lähtenyt liikkeelle.

Otan vieläkin suuremman riskin todetessani, että ehkä en nyt ollut hirveän hämmästynyt siitä maanantaisesta ohjelmasta huomioiden, että kuuluisa Pääkaupunkiseudun suurin lehti nimesi minut "vuoden mokaajaksi". Ehkä se nyt ei ollut hirveän suuri hämmästelyn aihe. Toisaalta voin todeta, että minä en usko edelleenkään kansan tuomioistuimeen. Tämän ideologisen perustan olen jo kauan sitten itselleni määritellyt.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei oikeastaan mitään ministerille sanottavaa, asiat tulivat harvinaisen selviksi, ja ilmeisesti tästä johtuen tämä kansan tuomioistuin tekikin tämän, mutta se nyt on toinen juttu.

Sen sijaan sanoisin jo tässä ed. Kaltiokummulle, kun hän puhui joitain höperöitä joistain radikaaleista muutoksista ja Euroopan unionista ja näin, että käsittääkseni ainoa ryhmä, johon kuulun, oli hyväksynyt tämän jo, niin kuin täällä on todistettu ja muuta. Luin sen ainoan kohdan, jossa oli muutettu tämä sanojen järjestys toiseksi niin, että tämä kriisi vaadittiin, että olisi selkeämpi tilanne siitä, että on ihmisoikeustilanne tässä kyseisessä maassa huono, niin tämä vierustoveri tässä heittää heti sitä samaa lietsomista, kuten aikoinaan ministeri itse jo ennen joulua tavallaan syyllisti yhden suomalaisen puolueen ikään kuin paljon radikaalimmasta käyttäytymisestä, jopa Suomen perustuslain rikkomisesta. Tämä koko lietsonta tuli ihan eri puolelta kuin meiltä. Tässä äsken oli hyvä esimerkki siitä. Tarkoitin tätä kansanedustajaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ministerille kommenttina vaan, että jos tästä keskustelusta, joka nyt tuplakertaan on käyty täällä, yhden semmoisen asian voisi poimia, joka voisi olla ihan viisasta reagoitavaksi jatkossa, niin kun esimerkiksi tämän vuoden aikana siis on jo tiedossa, että 6 000 ihmistä on tänne pyrkimässä nyt turvaa hakemaan jnp., niin meitä edustajia pidettäisiin aika tarkkaan informoituina tästä asiasta, millä tavalla hallitus on aikonut nämä hommat hoitaa. Nyt on täällä kerrottu tänä iltana, kun te olitte siellä tekemässä suuria poliittisia ratkaisuja, että ei ole paikkaa missään elikkä hotelleihin on majoitettu jnp. Ne olivat minulle uutisia, mutta kun tilanne on tämän laatuinen, niin saattaa eskaloitua hyvin helposti tämä tilanne. Silloin kannattaisi pitää meikäläisetkin ajan tasalla.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ihan kiittää ministeri Thorsia, että hän täällä eduskunnan edessä toteaa ottavansa vakavasti nämä valiokunnan lausumat, joita valiokunta edellyttää, ja lupaa toimia niiden mukaisesti. Ne ovat erittäin harkitusti ja perustellusti esitettyjä näkemyksiä, ja on hyvä, että ne etenevät. (Ed. Erkki Virtasen välihuuto) — Ed. Virtaselle vain totean, että humanitaarista suojelua koskevan sääntelyn tarkoituksena on säilyttää kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytykset nykyisellä tasolla. Näin ollen tarkoitus ei ole laajentaa kansainvälisen suojelun antamisen perusteita. Tämä on valiokunnan kanta. Kaikki nämä tulevan ulkomaalaislain säädökset noudattavat nykyisenkin lain tarkoitusperiä ja myöskin suomalaista oikeuskäytäntöä. Tässä ei tule muutoksia.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, mikäli oikein ymmärsin, että olette tänään päättäneet tässä puolivälin tarkasteluriihessä, että jo tämän kevään aikana tehdään selvitys turvapaikkapolitiikasta ja tästä tilanteesta. Se on erittäin ripeää toimintaa. Ymmärsin myös, että tavoitteena on se, että mahdollisimman yhtenäinen turvapaikkapolitiikka Pohjoismaiden välillä saadaan aikaan, jolloinka myös perusteettomasti turvapaikkaa hakeneiden määrä tulee vähentymään. Tämähän on ollut valiokunnankin — ja näin myös olen ymmärtänyt, että eduskunnan — yhtenäinen tavoite. Tämähän tarkoittaa sitä, että tilanne oleellisesti paranee, ja tämä täytyy todeta selkeästi, niin myöskin turha kritiikki vähenee.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Kun katsoo lainsäädäntöä, niin tällä hetkellä ainakin kolmen pohjoisen Pohjoismaan lainsäädäntö on hyvin saman kaltainen. Islannista en oikein voi mennä takuuseen. Se merkitsee esimerkiksi, että nimenomaan kansainvälinen suojelu ja humanitaarinen suojelu vastaavat, ovat hyvin saman kaltaisia. Mutta niin kuin muualla Euroopassa, joidenkin käytäntöjen osalta on näitä eroja, ja ehkä se liittyy lähinnä siihen, miten me arvioimme esimerkiksi Irakin tilanteen.

Vaikka Pohjoismailla olisi täysin samanlainen turvapaikkapolitiikka, niin pelkään, että kaikkiin tavoitteisiin siitä huolimatta ei päästäisi, koska Pohjoismailla on kuitenkin sellainen yhteiskuntajärjestys, joka varmaan on myöskin omiaan olemaan houkutteleva. Siinä mielessä meidän pitää olla realisteja. Mutta me tarvitsemme enemmän yhteistyötä esimerkiksi, kun me vaihdamme tietoja ja määrittelemme, minkälainen turvallisuustilanne on eri maissa. Silloin meillä pitää olla samanlaiset välineet myöskin käytössämme, mukaan lukien palauttaminen ja palauttamispolitiikka ja sopimus kolmansien maiden kanssa. On osoittautunut, että tällaiset vertailut ovat hämmästyttävän hankalia tehdä. Pitää ihan yksittäisiä tapauksiakin katsoa, eikä ole ajanmukaista tietoa. Mutta on hyvä esimerkiksi, että nyt pyritään jo EU:n tasolla käymään yhteisesti lävitse, mikä on nimenomaan Irakin tilanne, mikä on Irakin arviointi eri Pohjoismaissa.

Sen lisäksi, että tätä arviointia tehdään, hallitus myöskin kiinnitti huomiota, että pitää olla riittäviä resursseja tehdä maahanmuutto- ja turvapaikkapäätöksiä, ja sen hallitus todisti. Mehän olemme esittäneet myöskin lisätalousarvioissa resursseja, emmekä saa unohtaa, että emme hyväksy myöskään — tämä todettiin uudestaan hallituksen toimesta — rasismia. On nollatoleranssi sen suhteen, ja hyvä työllistyminen ja kotouttamispolitiikka ovat myös meille tärkeitä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä oikeastaan näihin kaikkiin ja hyvä kuulla, että tämän kevään aikana ollaan tämä selvitys tekemässä. Nimittäin tässä ponnessahan, jonka perussuomalaiset ovat jättäneet, nämä asiat halutaan mahdollisimman äkkiä tarkastettavaksi ja kiireellisesti, niin että tämä homma sitten toimii, koska ed. Kaltiokumpu hyvin tietää, että lain tarkoitus ei välttämättä aina toteudu, jos kapulakielellä kirjoitetaan. Itse olen kirjoittanut kirjankin "Kapulakielinen pilkunrakastaja" justiin vähän aikaa sitten, jossa todetaan monessa asiassa, että kapulakieli on harvinaisen hankalaa. Mutta taas on hyvä, jos löydetään yhteinen mittari Pohjoismaista. Se on sitten loistava juttu, voidaan vedota siihen, mutta nyt täällä on jo 6 000 ihmistä liikaa tai siis tulossa tänne. Meillä ei ole tosiaan paikkoja niille.

Ministeri pelkää rasismia. Jotenkin tuntuu siltä, että tapahtui niin äkkiä, että tänne tuli liikaa ihmisiä. Ne on kaikki sijoitettu nyt tuonne. Kotoutuminen ei onnistu. Ikään kuin meille nyt järjestettäisiin tämmöistä kaoottista tilannetta, jossa turvapaikanhakijat hermostuvat tuolla ja sitten ihmiset hermostuvat. Siis minä väitän, että jos nyt syntyy rasistisia ilmiöitä, niin tämä on tavallaan taitamattoman hallituksen syytä, että annettiin tapahtua.

Jos valtiovarainministeri Katainen olisi epäonnistunut omalla työsarallaan yhtä pahasti kuin eurooppaministeri, että tämmöinen moninkertainen rajojen ylittäminen tapahtuu ja yhtäkkiä meillä on jäänyt käsiin tämmöinen, voisi sanoa, ongelma siitä, että meillä ei ole sijoituspaikkoja eikä koulutusta eikä mitään muuta, niin se on heti tutkittava, koska se on se aihe, joka saattaa aiheuttaa näitä rasistisia ilmiöitä.

Eli minä olen kaikessa muussa ihan tällä lailla jutun takana ja hyväksyn nämä kaikki, mitä tässä on sanottu, mutta tosiaan toivon, että sitten vedetään ne johtopäätökset mahdollisimman äkkiä. Muuten siis hyvä esitys, ei sen puoleen. Seurataan Eurooppaa tässä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pertti Virtanen tuossa viittasi, että ministeri pelkää rasismia, meidän kaikkien pitää pelätä rasismia ja rasistisia ilmentymiä. Meillä ei saa hyväksyä rasismia. Se ei ole minkäänlainen vaihtoehto. Kun pitkään olen keskeisessä valtaa käyttävässä virassakin ollut, niin en ole koskaan voinut hyväksyä minkäänlaisia sen ilmentymiä. Olen aina puuttunut ja edellyttänyt, että poliisit puuttuvat, jos tämmöisiä ilmentymiä on. Siinä mielessä kaikkien meidän täytyy tehdä näin. On hyvä, että hallitus ja ministeri ovat huolissaan, ettei tämmöisiä rasistisia ilmentymiä ja rasismia esiinny.

Haluan tässä tuoda esille nyt käsittelyssä olevasta lakiesityksestä — kun meitä, jotka kannatamme, on arvosteltu siitä, että me teemme löperön ulkomaalaislain ja tänne voivat kaikki tulla ja tehdä mitä vaan tai olla tekemättä — että valiokunnan lausumaehdotuksessa todetaan ja tätä mieltä tämän lain hyväksyjät ovat: "Eduskunta edellyttää hallituksen tarkkaan seuraavan 1) tilapäisen oleskeluluvan saaneiden määriä ja asemaa, 2) maasta poistamisen esteiden päättymistä ja maasta poistamisen tehokkuutta tilapäisten oleskelulupien perusteiden lakatessa, 3) kansainvälistä suojelua koskevien säännösten soveltamista eri vaikutuksineen ja 4) koko ulkomaalaislain toimivuutta ja maahanmuuton erilaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia taloudelliset vaikutukset mukaan lukien. Lisäksi eduskunta edellyttää hallituksen 5) toimivan yhtenäisen kansainvälisen suojelua koskevan eurooppalaisen politiikan edistämiseksi ja 6) ryhtyvän seurannasta johtuviin tarpeellisiin toimenpiteisiin muun muassa lainsäädännön muuttamiseksi." Voiko tästä vielä jotain puuttua? Eikö ole hyvin sanottu?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtasen puheenvuorot ovat toisinaan täällä hieman käsittämättömiä, mutta kyllä tämä äskeinen löi kaikki laudalta. Jos ministeri Thors on epäonnistunut yhtä pahasti kuin ministeri Katainen viimeksi tänään, koska oletan, että tämä työeläkeiän korotus on häneltä lähtöisin, niin ministeri Thors saa työskennellä kyllä sen saavutuksen saavuttamiseksi tuhat vuotta.

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on onnistuneen maahanmuuttopolitiikan ja pakolaispolitiikan ehdoton kulmakivi. Jos se epäonnistuu, niin kaikki epäonnistuu. Entisessä elämässäni olen toiminut yli tuhannen pakolaisen ja maahanmuuttajan vuokranantajana, ja kokemukset kotouttamisesta siltä osin ovat kovin vaihtelevia. Toisilla on ollut tapana tehdä nuotio keittiöön, kun siihen on omassa kulttuurissa totuttu, ja toiset ovat uineet kylpyhuoneen lattialla mielellään, kun vesi on aika yllättävää. Siitä huolimatta hekin ovat kotoutuneet ymmärrettyään, kun heille on kerrottu, että näin ei voi täällä tehdä.

Arvoisa puhemies! Jotta tämä ei aivan synkältä näyttäisi, niin muistelen tässä muutaman vuoden takaista päivää, kun rouva Virtasen kanssa olimme pyöräilemässä Kuopiossa Särkilahdessa. Kaukaisuudessa vastaamme näytti tulevan kovin suomalaiskansallinen hahmo, sauvakävelevä, tuulipukuun pukeutunut keski-ikäinen nainen, joka tulla vinttasi sieltä. Jotenkin totesin, että jotain kummallista hänessä on sauvakävelijäksi. Aivan oikein, hänen ihonvärinsä oli varsin tumma sauvakävelijäksi. Kun jatkoimme siitä matkaa, niin noin sadan metrin päässä kevyen liikenteen sillalla 12 burmalaista pakolaista, jotka olivat muuttaneet Niiralankulman asuntoihin muutama kuukausi aikaisemmin, onkivat mato-ongella niin, että pumppunen vaan hytkyi. Silloin minä ajattelin, että ei tämä nyt välttämättä kokonaan voi epäonnistua.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, kysyisin häneltä, kun kannan huolta nimenomaan näistä määräaikaisen turvapaikan saaneista B-luokan kansalaisista. On hienoa, että heillä on mahdollisuus nyt työntekoon. Tämä on yksi semmoinen asia, joka on puhututtanut kansalaisia hyvin paljon eri puolilla Suomea ja on tuonut monessa mielessä myös väärää kuvaa heistä, koska me emme ole mahdollistaneet heille työntekoa, mutta tulevaisuudessa näin käy. Heille on turvattu myös asuminen ja ruoka.

Mutta se asia, josta kannan suurta huolta, on nimenomaan heidän lapsensa ja heidän nuorensa. Kun esimerkiksi äiti tai isä pääsee työhön ja työelämään, niin tänä aikana kuitenkaan näille lapsille ei turvata päivähoitoa eikä heille turvata myöskään opetusta ja koulutusta. Meidän lainsäädäntömme tätä kautta luo syrjäytymisen prosessin näille nuorille, kun meillä olisi erittäin hyvä mahdollisuus integroida näitä ihmisiä yhteiskuntaan ja antaa heille myös kasvun edellytykset kansainvälisinä kansalaisina, vaikka he eivät jäisikään Suomeen. Tullaanko tämän tulevan kotouttamislain yhteydessä, joka tulee tänä keväänä myös käsittelyyn, tähän asiaan palaamaan myös näitten lasten ja nuorten osalta ja näiden perheiden, voisiko sanoa, vähän sosiaalisemman sosiaaliturvan osalta?

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän hallintovaliokunnan mietinnön eri vaiheet olivat hyvin vaiherikkaat, ja tämä oli erittäin laaja ja vaikea prosessi. Siksi on syytä näin eduskunnan pöytäkirjoihinkin todeta, että valiokunnan puheenjohtaja Tapani Tölli teki tässä erinomaista työtä vaikeassa asiassa, jossa etsittiin oikeat ilmaisut ja kestävää lainsäädäntöä ja myöskin laajaa tukea.

Mutta täällä otettiin esille lasten mahdollisuudet. Minä haluaisin nostaa esille kotouttamisen tämän päivän tilanteen ja kysyä asiaa nimenomaan lasten osalta. Viikko, puolitoista sitten televisiossa tuli hyvänä asiana ohjelma, jossa Turussa annettiin koulutusta maahanmuuttajalapsille. Siellä oli semmoinen pieni luokka, jossa yksi ainoa oli ollut koskaan koulussa. Hän oli puolalainen. Muut eivät osanneet kirjoittaa, eivät lukea, näin ymmärsin. Heistä oli osa jo lähes murrosiässä. Millä tavalla kannetaan vastuu näiden lasten osallistumisesta ihan oikeaan koulutukseen? Ymmärtääkseni heillä on oppivelvollisuus. Millä tavalla nämä maahanmuuttajavanhemmat sitten kantavat sen vastuun, että nämä lapset saadaan oppimaan perusasiat ja perussivistys? Ei ole kovin vaikeaa arvata, että näillä lapsilla on kovin huono tulevaisuus Suomen työmarkkinoilla ja Suomen yhteiskunnassa, jos he eivät osaa ihan perusasioita.

Minulle on jäänyt semmoinen vaikutelma, että tämä ei taida nyt olla ihan kaikki kunnolla viranomaisten käsissä. Oletetaan ja odotetaan, että kun se kuuluu kunnan tehdä, kyllä kunta kouluttaa. Mutta miten on, ministeri Thors, oletteko aikonut paneutua tähän ja selvittää tätä asiaa ihan oikealla tavalla ja ottaa myöskin opetusviranomaisten ja muiden viranomaisten kautta vastuun siitä, että nämä lapset saavat koulutuksen? Ei pelkästään heillä ole oikeus, vaan heillä on velvollisuuskin oppia.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Olimme kovin tyytyväisiä, kun viime viikolla sanoitte, että hallituksen tavoitteena on muun muassa turvata se, että kunnilla olisi hyvät edellytykset huolehtia kotouttamispolitiikasta. Ensimmäisessä puheenvuorossani viittasin siihen, että kotouttamisen toisen puolen tulisi olla minusta se, miten me kantaväestö oppisimme kohtaamaan entistä paremmin ja opettamaan ihan siinä arjessa näitä tapoja meidän lähimmäisillemme, ulkomaalaisille, jotka ovat tänne muuttaneet. Jos katsoo esimerkiksi lapsia koulussa, johon nyt on tultu, minä luulen, että siellä asiat on oivallettu. Mutta toivon, että ministeriössä pohditaan myöskin keinoja siihen, jos kuntien resursseja lisätään, miten kantaväestöä voitaisiin kasvattaa entistä enemmän huomaamaan erilaisuus meidän ympärillämme.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Tässä täytyy ensin ehkä tehdä ed. Anneli Kiljunen pettyneeksi: kotouttamislaki ei kyllä tule tänä keväänä, mutta tämän vuoden aikana pyrimme sen saamaan valmiiksi.

B-lupalaisten lapset: Onneksi on kotikuntalainsäädäntö nyt muuttunut. Se muuttui tämän lain käsittelyn aikana, ja arvioiden mukaan tämä takaa sitten B-lupalaisten lapsille koulunkäynnin oikeuden, niin että sitä kautta se tapahtuu. Siksikin tämä esitys minun mielestäni on nyt valiokunnan myöskin tekemässä muodossa tasapainoinen, että on toisaalta tämä ja toisaalta tämä työskentelyoikeus.

En valitettavasti nähnyt sitä ohjelmaa, mihin ed. Kaltiokumpu viittasi, mutta Opetushallitus on äskettäin selvittänyt oppimistuloksia, miten maahanmuuttajanuoret selviytyvät, elikkä se on koko ajan Opetushallituksen seurannassa, mutta hallitus päätti jo vuoden 2009 budjetin yhteydessä, että perusopetukseen valmistavaa opetusta laajennetaan vuoden mittaiseksi: 900 tai 1 000 tuntia. Se alkaa sitten ensi lukuvuodesta. Tästä on paljon puhuttu. Kunnat ovat valittaneet, että tällaisella puolen vuoden valmentavalla opetuksella ei omaksuta niitä tarvittavia taitoja, mutta sen lisäksi tarvitaan koulutuksen nivelvaiheissa lisää ponnistuksia. Siitä olemme myöskin tänään puhuneet, ja opetusministeri Virkkunen valmistelee sen osalta toimia. Mutta todellakin myöskin toisen asteen koulutukseen päästään, koska maahanmuuttajanuorilla on siinä vaiheessa hankaluuksia, joten toisaalta on valmentava opetus, mutta myöskin pyritään siihen, että esimerkiksi lapset ovat esiopetuksessa, koska se valmistaa ja antaa näitä sosiaalisia valmiuksia selviytyä suomalaisesta koulusta.

Mitä tulee kantaväestön oppimiseen, niin itse olen ollut kauan sitä mieltä, että suomalaisen yhteiskunnan suurimpia voimavaroja ovat suuret suomalaiset kansalaisjärjestöt mukaan lukien kirkko ja uskonnolliset järjestöt. Keneltäkään meistä ei kai jäänyt huomaamatta piispa Heikan tämänpäiväinen kannanotto. Samoin ministeriö yhdessä järjestöjen kanssa valmistelee ja käy lävitse, miten voisimme sitä kautta tutustuttaa puolin ja toisin, koska silloin oppii entistä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta ja maahanmuuttajat voivat myöskin saada jokainen suomalaisen ystävän, koska, niin kuin on todettu, ei aina kaikki selviä kirjallisista ohjeista, aina ei ole löydettävissä oikeita toimintatapoja. Mikään ei ole niin hyvä kuin että ihminen auttaa toista ihmistä. Itse uskon todellakin, että urheilujärjestöt ovat tehneet mittavaa työtä. Kun Veikkauksen voitoista jaetaan nuorisojärjestöille ja urheilujärjestöille, niin velvoitetaan myöskin niitä toimimaan maahanmuuttajien parissa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nostin tämän asian näiden maahanmuuttajalasten ja -nuorten osalta esille, niin kannan todella ihan oikeasti vakavaa huolta näistä nuorista ja lapsista. Toivoisin, että meidän järjestelmä olisi sellainen, että jokainen, joka tänne tulee ja joka on oppivelvollinen tai lähtisi toisen asteen koulutukseen, yksilökohtaisesti otetaan huomioon, hänen mahdollisuutensa.

Jos nämä lapset ja nuoret eivät saa tai eivät pysty saamaan semmoista perusopetusta, heidän on erittäin vaikea selviytyä tulevaisuudesta ja työmarkkinoilla tulevaisuudessa. Tämä on omiaan syrjäyttämään ja pudottamaan heidät pois näistä yhteiskunnan rattaista. Kun me tiedämme, että meidän keskeinen ongelmamme nuorten osalta, jotka eivät valmistu ammatteihin, ovat nämä koulupudokkaat ja niissäkin on työtä, millä tavalla saamme nuoret sillä tavalla mukaan oppiin ja opiskelemaan, että he voivat menestyä elämässään ja työelämässä, niin vielä suurempi haaste on näiden ulkomailta tulleiden lasten ja nuorten osalta.

Tässä on kysymyksessä tällaisen sivistysvaltion perusasiat, ei enää se, saako näitä lapsia tai nuoria tänne tulla. Se on tuommoinen mediassa käytävä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) turhakin keskustelu, mutta he ovat jo täällä maassa ja heidän ihmisoikeutensa ja heidän mahdollisuutensa täytyy turvata.