Täysistunnon pöytäkirja 13/2010 vp

PTK 13/2010 vp

13. KESKIVIIKKONA 24. HELMIKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

1) Pienituloisten toimeentulon turvaaminen

 

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! "Kansalaisten perusturvaa on vahvistettava. Yhteiskunnan sosiaalisia tukia ja palveluita pitää kohdentaa eniten tarvitseville. Ketään ei jätetä yksin." Näin on kirjattu Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan, ja hallituksen keskeinen tavoite on ollut turvata kaikkien väestöryhmien asema yhteiskunnassamme. Jo hallitusneuvotteluissa tunnistettu perusturvan parantamistarve on hioutunut toimenpiteiksi. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten arkea sekä toimeentuloa on tuettu monin tavoin.

Hallitus otti ohjelmansa sosiaalipoliittiseksi kärkilinjaukseksi perusturvan kehittämisen. Hallitus on päättänyt sosiaaliturvaetuuksiin korjauksia noin 730 miljoonan euron edestä. Keskeisiä painopisteitä ovat olleet kansaneläkkeet, vähimmäispäivärahat, perhe-etuudet ja työttömyysturvaetuudet. Perusturvan jälkeenjääneisyyden korjaus aloitettiin pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin kuitenkaan ei voida puhua tällaisista summista korjauksiin kuin nyt. Ero hallitusten linjausten välillä on siis huomattava. Hallitus on toteuttanut ohjelmaansa linjakkaasti muuttuneesta taloustilanteesta huolimatta. Globaali talouskriisi ei ole estänyt esimerkiksi hallituksen asettaman Sata-komitean esitysten toimeenpanoa.

Hallituksen toimilla vähennetään suhteellista köyhyyttä. Suhteellinen köyhyysaste on kasvanut Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen lähes kaksinkertaiseksi, 7 prosentista 13 prosenttiin. Pienituloisten määrän kasvu oli nopeinta nimenomaan 1990-luvun lopussa. Tilastokeskuksen viimeisimmän tiedon mukaan suhteellinen köyhyysaste ei kuitenkaan enää kasvanut vuonna 2008, vaan jopa hieman laski. Suhteellinen köyhyysaste on Suomessa edelleen alempi kuin vanhoissa EU-maissa ja koko EU:ssa keskimäärin. On hyvä huomata, että vaikka tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, niin kansainvälisessä vertailussa Suomen tuloerot ovat edelleen suhteellisen pienet. Etenkin lapsiköyhyys on Suomessa alhaista muihin maihin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä viitataan useissa kohdin yleiseen talouspolitiikkaan ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion tavoitteeseen. Nämä viittaukset ulottuvat tämän kevään suhdannetilanteesta julkisen talouden kestävyyskysymyksiin vuosikymmenten päähän. Hallitukselle ei ole uutinen välikysymyksessä esitetty kansantaloustieteellinen huomio siitä, että työttömyys jatkaa kasvuaan vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun talous on kääntynyt kasvuun. Näin on asia. Ilmiö on osa Suomesta riippumatonta kansainvälistä talouskriisiä, jonka juuret ovat Wall Streetillä. Sen oireet eivät ole hallituksen toimin elvytyksellä korjattavissa. Elvytyksellä työttömyyden kasvua on voitu lieventää. Työllisyys korjautuu viennin vedolla.

Hyvinvointivaltio on yhteiskuntasopimus, jo-ka kattaa kaikki kansalaiset sekä tulevat polvet. Hyvinvointivaltio perustuu työhön, pitkällä tähtäyksellä vuosittain tehtyjen työtuntien summaan. Vain tehdyllä työllä luodaan niitä mahdollisuuksia ja sitä vaurautta, jolla ylläpidetään oikeudenmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä nykypolven sisällä että eri sukupolvien kesken. Siksi järkevä yleinen talouspolitiikka on parasta sosiaalipolitiikkaa.

Valtiovarainministeriön laskelmissa osoitettu kestävyysvaje on särö mainitussa yhteiskuntasopimuksessa. Korjauskeinoja on periaatteessa neljä: voimme lisätä tuottavuutta, voimme lisätä kansakuntana tekemiemme työtuntien määrää eli pidentää työuria, voimme nostaa kokonaisveroastetta tai voimme leikata valtion menoja. Näistä keinoista työurien pidentäminen olisi kaikista paras, tasapuolisin ja hyväksyttävin vaihtoehto. Se tuottaa kasvua ja veropohjaa sekä ylläpitää kansantalouden luottokelpoisuutta. Se ratkaisee, pystymmekö tulevaisuudessa ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Myös hallituksen veropolitiikka tukee osaltaan hallituksen talouspolitiikan tavoitetta työllisyyden ja tuottavuuden lisäämisestä. Nykyisellä linjalla pyritään huolehtimaan siitä, että talouskasvun hedelmät jakautuvat laajasti yhteiskunnassa. (Ed. Gustafsson: Juuri näin ei ole tehty!)

Välikysymyksessä esitetään virheellistä tietoa verotuksesta. Tällä hallituskaudella tehdyt tuloveronkevennykset ovat painottuneet valtiovarainministeriön tarkastelun mukaan voimakkaammin pienituloisille kuin kolmena aiempana hallituskautena tehdyt tuloveronkevennykset. (Ed. Gustafsson: Paljonko ministeri saa veronkevennyksiä?) Tuloveroja on siis alennettu enemmän ja hyvätuloisia suosivammin niillä hallituskausilla, joilla muun muassa kaksi suurinta oppositiopuoluetta ovat olleet hallituksessa. Tämän vuoden verotuksessa toteutettiin perusvähennyksen korotus 1 480 eurosta 2 200 euroon. Se oli kohdennettu veronkevennys kaikkein pienituloisimmille palkkatuloille sekä veronalaisille etuuksille. Tätä ennen perusvähennystä korotettiin viimeksi vuonna 1991. Lisättäköön, että edellisen hallituksen aikana varallisuusvero poistettiin, yritysveroa alennettiin ja yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennettiin. (Ed. Gustafsson: Ja 300 000 työpaikkaa tuli!)

Hallitus on keventänyt eläkeläisten verotusta saattamalla eläkeläisten ja palkansaajien verotuksen lähelle toisiaan. Palkansaajan veroastetta on puolestaan laskettu vähemmän kuin kolmella aiemmalla vaalikaudella. Myös ruuan arvolisäveron alennus on todistettavasti vaikuttanut kansalaisten kauppalaskun pienentymiseen. Hallitus on kansaneläkkeiden tasokorotuksella, kalleusluokituksen poistolla ja eläkeläisten veronalennuksilla laittanut kahdessa ensimmäisessä budjetissaan eläkeläisten ostovoiman lisäämiseen jo 831 miljoonaa euroa. Takuueläkkeen tullessa voimaan vielä tällä vaalikaudella eläkeläisten ostovoiman parantamiseen, normaalien indeksikorotusten päälle, on satsattu peräti 942 miljoonaa euroa. Viime vaalikaudella näihin samoihin parannuksiin käytettiin noin 95 miljoonaa euroa. (Ed. Salo: Kymmenesosa!)

Arvoisa puhemies! Työurien pidentäminen on vastuullista politiikkaa. Sillä pyritään pelastamaan hyvinvointivaltio ja sen taustalla oleva eri sukupolvien sosiaalieettinen sopimus. Mikäli tässä epäonnistutaan, kärsijöinä eivät ole lähivuosina eläkkeelle jäävät, vaan se sukupolvi, joka on tällä hetkellä iältään 30 ja 50 vuoden välissä. Hallitus sopi viime keväänä työmarkkinajärjestöjen kanssa, että järjestöt etsivät vaihtoehtoja eläkeiän nostamiselle. Tavoitteena oli nostaa uskottavasti keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Niin kuin tiedetään, Rantalan eläkeneuvotteluryhmä ei jättänyt loppuraporttia. Sen sijaan Ahtelan työelämäryhmä sai työnsä valmiiksi. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat esitysten vaikuttavuutta ensi kuussa.

Reilu vuosi sitten työmarkkinajärjestöt sopivat hallituksen kanssa eläkepolitiikkaa ja työttömyysturvaa koskevista esityksistä vuosille 2009—2014. Nämä esitykset tunnetaan sosiaalitupon nimellä. Sosiaalitupon kustannusvaikutuksiksi arvioidaan noin 100 miljoonaa euroa. Sosiaalitupossa on linjauksia sekä työeläkejärjestelmän että työttömyysturvan muutoksista. Siinä sovittiin muun muassa ansio- ja perusturvan välisen rahoitus- ja etuussuhteen pitämisestä ennallaan. Pätkätyöntekijät pääsevät entistä helpommin työttömyys- ja muutosturvan piiriin, ja myös vuorotteluvapaa vakinaistettiin. Kaikkiaan esitykset parantavat osaltaan elatussuhdetta. Työmarkkinajärjestöt sopivat sosiaalitupon yhteydessä työttömyysturvan lisäpäivärahaoikeutta koskevista neuvotteluista vuoden 2011 loppuun mennessä. Hallitus arvioi työttömyysturvaa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa vakiintunutta kolmikantaperiaatetta noudattaen.

Arvoisa puhemies! Toimeentuloturvaa on uudistettu hallituksen asettamassa Sata-komiteassa. Sen erittäin laajan ja syvällisen työn ansiosta perusturvajärjestelmä nousi merkittäväksi osaksi sosiaaliturvan kokonaisuutta. (Ed. Tennilä: Korotusta perusturvaan ei tullut!) Komitean työ vahvisti hallituskauden alussa linjattua uutta suuntaa. Komitean loppuraportissaan tekemät esitykset ovat parhaillaan arvioitavina, ja kokonaisuudessaan Sata-komitean työ toimii vahvana pohjana sosiaaliturvan tulevalle kehittämistyölle.

Hallituksen keskeinen tavoite on työhön aktivointi. Hallitus linjasi viime vuoden politiikkariihessä toimenpiteitä, joilla estetään työttömiksi jääneiden työttömyysjaksojen pitkittyminen. Aktivointilisä työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla oleville on vajaat 100 euroa kuukaudessa. Myös aikuiskoulutustuen tasoa on korotettu. Sitä on kehitetty, järjestelmää uudistettu. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien mahdollisuutta palata töihin on parannettu.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin välikysymys esittää, vaalikaudella on parannettu eri elämäntilanteissa olevien ihmisten arkea merkittävällä tavalla. Hallitus on päättänyt antaa eduskunnalle esityksen takuueläkkeen toteuttamisesta vuonna 2011. (Ed. Gustafsson: Tuleeko se kuukausi ennen vaaleja, muistanko oikein?) Takuueläkkeen taso on 685 euroa vuoden 2009 hintatasossa. Se nostaa täyttä kansaneläkettä saavien eläkettä 15 prosenttia.

Kansaneläkkeiden tasoa korotettiin hallitusohjelman mukaisesti vaalikauden alussa. Samalla luovuttiin kuntien kalleusluokituksesta, ja näillä toimenpiteillä pääosalla pientä eläkettä saavista eläke nousi yli 50 euroa kuukaudessa. Lisäksi ylimääräistä rintamalisää korotetaan, jolloin kaikkein pienituloisimpien ja erityistä hoivaa vaativien veteraanien tuki nousee 50 eurolla kuukaudessa syyskuun alusta alkaen. Merkillepantavaa myös on, että kansaneläkkeet ja niihin sidotut etuudet eivät ole alentuneet huolimatta nykyisestä indeksikehityksestä, ja tähän käytetään yhteensä 33 miljoonaa euroa tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Etuuskorotuksia on erityistesti kohdennettu tutkimusten mukaan heikossa taloudellisessa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, erityishoitorahan sekä sairauspäivärahojen ja kuntoutusrahan vähimmäistaso on korotettu työmarkkinatuen tasolle. Korotus oli noin 171 euroa kuukaudessa. Lisäksi isyysvapaata on pidennetty kahdella viikolla. Yksityisen hoidon tukea ja kotihoidon tuen hoitorahaa on korotettu. Osittaista hoitorahaa on korotettu ja laajennettu koskemaan yrittäjiä. Hallitus on sitoutunut lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen. Niitä tulee erityisesti hyödyttämään indeksisuojan ulkopuolella vielä olevien perusturvaetuuksien sitominen indeksiin ensi vuoden maaliskuun alusta alkaen. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa lapsilisät, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki.

Myös opiskelijoiden asemaa on parannettu. Opintotuen ja sairauspäivärahan yhteensovittaminen helpottuu tämän vuoden elokuun alusta alkaen. Viime vuonna opintorahoja ja opiskelijoiden omia tulorajoja korotettiin. Korotukset parantavat opintotuen riittävyyttä ja edistävät päätoimista ja suunnitelmallista opiskelua.

Lääkkeiden viitehintajärjestelmän voimaantulo auttoi erityisesti paljon lääkkeitä käyttäviä pitkäaikaissairaita. On arvioitu, että asiakkaat hyötyvät tästä noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

Apurahalla työskentelevien tieteentekijöiden ja taiteilijoiden asema parani, kun he pääsivät viime vuoden alusta ansioon suhteutetun sosiaaliturvan piiriin. Alalle tyypillisen pätkittäisen sekä epävarman työ- ja tulotilanteen vuoksi kyseinen parannus oli heille merkittävä ja kauan odotettu.

Arvoisa puhemies! Hitaan kasvun aikana poliitikoilta vaaditaan vahvaa sosiaalista vastuuntuntoa. Laman laskujen maksun on tapahduttava oikeudenmukaisesti eri väestöryhmien kesken. Matti Vanhasen toinen hallitus on toimillaan edistänyt mahdollisuuksien tasa-arvoa. Nykyisen hallituksen toteuttamien uudistusten kaltaisia parannuksia perusturvaan ei ole tehty useampaan vaalikauteen. Nyt toteutetut ja vielä toteutumassa olevat uudistukset rakentavat vaikeinakin talousaikoina entistä välittävämpää ja kannustavampaa yhteiskuntaa.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ministeri Hyssälän ja hallituksen vastauksesta käy ilmi, että se kaikkein olennaisin on jäänyt ymmärtämättä eli se, että eriarvoisuus kasvaa Suomessa ja huono-osaisuus lisääntyy, erityisesti lapsiköyhyys on kasvanut. Tämä jäi siitä puuttumaan ja sen mukana oikeastaan se olennainen ja ydin.

Arvoisa puhemies! Neljä vuosikymmentä sitten suuri linja oli tuloerojen pienentäminen Suomessa. Sitten kehitys tasaantui. Nyt näyttää suuri linja olevan tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu. Se on Vanhasen ja Kataisen hallituksen suuri linja. Hallitus ei ymmärrä, että Suomessa on myös oikeasti köyhiä. Pienituloisia on tämän hallituksen aikana enemmän kuin aikaisemmin. Heitä on noin prosentti eli kymmeniätuhansia ihmisiä enemmän kuin esimerkiksi edellisen hallituksen aikana, saati sitten aikaisempien hallitusten aikaan.

Nyt Suomi on palaamassa 1960-luvun alkuun. Meillä on retrohallitus, eriarvoisuuden ja suurten tuloerojen hallitus. Vanhasen ensimmäisen hallituksen ajan ja myös Vanhasen toisen hallituksen alun ajan talous kasvoi ripeästi. Edellytyksiä oikeudenmukaisempaan kehitykseen olisi ollut, mutta niitä ei käytetty, ei haluttu käyttää — piti sanomani tämä valtiovarainministeri Kataiselle, mutta häntä ei tämä asia tunnu kiinnostavan. (Ed. Rajamäki: Varmasti Tahkolla!) Nämä hallitukset eivät ryhtyneet toimiin tulonjaon oikeudenmukaistamiseksi ja lapsiköyhyyden poistamiseksi. Ne ovat sallineet eriarvoisuuden kasvaa. Hallitukset eivät ole edes yrittäneet poistaa köyhyyttä vaan ovat sulkeneet silmänsä.

Kumpikin hallitus on harrastanut vain niin sanottuja kohdennettuja parannuksia etuuksiin, ja tässä kohdennus tarkoittaa sitä, että mahdollisimman harva saa tuskin yhtään mitään lisää. Tällaisella politiikalla ei ole ollut mitään vaikutusta tuloerojen kasvun kokonaiskuvaan, eikä se ole estänyt lapsiköyhyyden kasvua. Tällainen politiikka ei ole parantanut yksineläjän ahdinkoa. Kunnon hallituksen pitäisi toimia kuin Robin Hood, ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Hallitus on toiminut päinvastoin, kuin Nottinghamin paksu seriffi. Suomesta on tullut paratiisi rikkaille. Rikkaiden paratiisilla on kääntöpuolensa, ja se on köyhien helvetti. Mitä enemmän köyhyys lisääntyy, sitä enemmän rikkaat porskuttavat.

Ajatelkaa, mitä olisikaan saatu aikaan oikeudenmukaisemman Suomen rakentamisessa, jos tämän hallituksen aloittaessa olisi luotu toisenlaisia askelmerkkejä vaalikauden neljäksi vuodeksi, ja miten pitkällä olisimmekaan oikeudenmukaisuuden tiellä, jos se tie olisi viitoitettu jo edellisellä vaalikaudella. Neljässä vuodessa saa paljon aikaan, kahdeksassa vuodessa ihmeitä. (Ed. Manninen: Ei vasemmistoliitto senkään vertaa!) Mutta sille tielle Vanhasen hallitus ei lähtenyt.

Vasemmistoliitto sen sijaan ehdottaa perusturvan tasoksi 750:tä euroa kuukaudessa.

Pienituloisten reaalitulot laskivat vuodesta 2007 vuoteen 2008, mikä on viimeisin käytössä oleva tieto. Pienituloisten lapsiperheiden määrä on kasvanut. Näissä perheissä on lapsia nyt yli kaksi kertaa niin paljon kuin oli 1990-luvulla. Tuloerojen kasvuun on kaksi syytä, ja kumpaankin voidaan vaikuttaa julkisen vallan päätöksin. Ensinnäkin pääomatulojen verotuksen eriyttäminen ja niiden verottaminen alemmalla verokannalla on yksi tällainen tuloeroja kasvattanut seikka. Tähän Vanhasen hallitus ei ole halunnut puuttua. Niitä, joilla on, on hellitty varallisuusveron poistolla. Toinen tekijä on perusetuuksien alhainen taso ja jääminen jälkeen ansioiden kehityksestä. Tätä Vanhasen hallitus ei ole halunnut korjata.

Ensinnäkin verotuksesta: Vasemmistoliiton mielestä on oikein, että mitä suuremmat tulot ovat, sitä suuremmalla osuudella ihminen voi osallistua yhteisten menojen maksamiseen. Aivan pienistä tuloista taas ei pidä periä veroja lainkaan. Alle 10 000 euron vuositulon verottamisesta tulee luopua kokonaan. Vasemmistoliitto vaatii verotukseen sellaista kokonaisuudistusta, että se vähentää tuloeroja ja varmistaa perusturvan ja palveluiden rahoittamisen. Pääomatulot on pantava verotuksessa samalle viivalle kuin ansiotulot.

Sitten etuuksista: Tärkeimmät etuudet ovat jääneet jälkeen ansioista. Siinä on osasyy tuloerojen revähtämiseen ja köyhyyden lisääntymiseen. Jos katsotaan kehitystä vuoden 1994 tammikuusta viime vuoden joulukuuhun, niin jälkeenjääneisyys on huomattava. Jotta ero ansioihin kurottaisiin umpeen, työttömän peruspäivärahaa tulisi korottaa 37 prosenttia, yhdestä lapsesta maksettavaa lapsilisää noin 73 prosenttia, opintorahaa noin 60 prosenttia, toimeentulotuen perusosaa noin 44 prosenttia ja täyttä kansaneläkettä, sitäkin, vajaa 30 prosenttia. Älkää siis ihmetelkö, jos lapsiköyhyydessä on saavutettu uusi ennätys tämän hallituksen aikana.

Eikä yksinäisen köyhän osa ole helppo. Yksinäinen joutuu yksin kantamaan ne menot, jotka puolisot voivat jakaa keskenään.

Pahimmillaan köyhyys on vaatetuksen ja ravinnon puutetta sekä syrjäytymistä muusta yhteiskunnasta ja kanssaihmisistä. Pysyvään toimeentulon niukkuuteen liittyy helposti myös toivon menetys ja elämänhallinnan heikentyminen. Ja uhkana on, että köyhyys alkaa periytyä, ellei se jo ole alkanut periytyä.

Työnantajat ovat tuoneet esille vaatimuksen ikääntyneiden työttömien työttömyysturvan heikentämisestä poistamalla työttömyysturvan lisäpäivät. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole tilannetta, joka turvaisi ikääntyneiden uudelleentyöllistymisen. Siksi lisäpäivät menettäville työttömille niiden poisto johtaa köyhyyteen, joka jatkuu vielä eläkkeelläkin. Tässä keskustelussa hallituksen on syytä uskaltaa tulla kuorestaan ja sanoa, mikä on sen asenne työttömyysturvan lisäpäivien poistamiseen. Ministeri Hyssälä, aiotteko tälläkin tavalla lisätä köyhien määrää?

Hyvät edustajatoverit, on ihan hyvä puhua siitä, että hyvinvointi syntyy työstä. Niinhän se on, hyvinvointi yhteiskunnassa syntyy työstä, mutta työ ei yksin määrää, kuinka paljon siitä hyvinvoinnista kunkin osalle koituu. Ne ovat täysin väärässä, joiden mielestä köyhyyttä ei kannata poistaa tulonsiirroilla vaan kannustamalla ja aktivoimalla työhön. Ei auta kannustus ja aktivointi työhön, jota ei koskaan saa. Tämä poliitikkojen kannustaminen-sana tarkoittaa oikeasti sitä, että työttömän perusturva pidetään niin alhaisena, että se johtaa takuuvarmasti köyhyyteen.

Totta kai on hyvä, että pyritään lisäämään työpaikkojen määrää, mutta panostus työllistämiseen on ollut ihan liian riittämätöntä. Päinvastoin on nähty, että jatkuvasti irtisanotaan työhalukkaita, jopa satamäärin kerrallaan.

Ongelmat kärjistyvät kuluvana kevätkautena, sillä työttömien ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa vielä tuntuvasti, vaikka talous kääntyisikin tänä vuonna selvään kasvuun. Monilla alueilla maassamme työttömyys uhkaa jäädä korkeaksi useaksi vuodeksi ja aiheuttaa kasvavia toimeentulo-ongelmia ja eläkeläisköyhyyden syvenemistä. Pienituloisten opiskelijoiden, työttömien, yksinhuoltajaperheiden ja pienehkön eläkkeen varassa elävien asema heikkenee selvästi alkavana vuonna. Kunnallisveron ja maksujen sekä vuokrien ja muiden asumiskustannusten korotukset merkitsevät tuntuvaa elintason huononnusta erityisesti köyhimmille. Kuluva talvikin on poikkeuksellisen kylmä. Siitä en toki syytä hallitusta, (Välihuutoja oikealta) mutta tämä hallituskin on poikkeuksellisen kylmä, ihan jääkylmä. Köyhälle tulee tästä talvesta vain lisää ikävyyksiä. Hänelle ei jää muita iloja kuin se, että ei ole hyttysiä.

Arvoisa ministeri, miltä mahtaa tavallisesta eläkeläisestä tuntua, kun hän saa kuukaudessa muutaman sentin tai euron lisän eläkkeeseen mutta kulut kasvavat monin verroin enemmän? On siinä bonusta ja optiota kerrakseen. Suomessa on ihan oikeasti köyhiä, arvoisa ministeri. Eikä köyhyys poistu hallituksen tempuilla. Hallitus on kääntänyt arvot päälaelleen. Ahneudesta on tehty hyve, vaikka sen pitäisi olla synti. Tämä Vanhasen ja Kataisen hallitus ei ansaitse kansan eikä kansanedustajien luottamusta.

Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi: "Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, sillä hallituksen harjoittama politiikka merkitsee epäoikeudenmukaisuuden ja tuloerojen kasvua ja suoranaisen köyhyyden lisääntymistä ja, mikä pahinta, lapsiköyhyyden lisääntymistä eikä hallitus edistä väestöryhmien välistä oikeudenmukaisuutta lisääviä ja sosiaaliturvan rahoituksen turvaavia veroratkaisuja, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Juha Rehula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on uudistava perusturvapuolue. Eriarvoisuuden vähentäminen ja köyhyyden poistaminen on toimintamme ja tekojemme keskiössä — aidosti. Historiankirjoituksesta on luettavissa, millaisen jäljen eri puolueet ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien elämään jättäneet. Puolueiden ohjelmat kertovat sen, mikä on puolueiden käsitys nykyisin köyhyydestä. Keskustalla ja ainakin vasemmisto-opposition enemmistöllä tuntuu olevan eri köyhät. Keskusta on ollut ja tulee aina olemaan perusturvan puolustaja.

Arvoisa herra puhemies! Keskustajohtoinen hallitus on onnistunut työssään. Se on jatkanut määrätietoisesti edeltäjähallituksensa työtä, sosiaalisesti oikeudenmukaisemman politiikan tekemistä. Tämä on ollut mahdollista pitämällä talouden rattaat pyörimässä, yrittäjyyden ja työllisyyden edellytysten ylläpitämisellä niiltä osin kuin se hallituksen päätäntävallassa on. Pääministeri Vanhasen hallitusten toiminta on poikennut edeltäjistään yhdellä merkittävällä tavalla: perusturvaa on monin tavoin parannettu näiden kahden hallituskauden aikana. Suuntaa on muutettu.

Keskustan eduskuntaryhmä ei niele välikysymyksen väitettä siitä, että hallitus ei ole millään tavalla reagoinut pienituloisten ahdinkoon. Teot, joita hallitus juuri välikysymysvastauksessaankin luetteli, puhuvat puolestaan.

Päätökset on tehtävä kestävällä tavalla, jotta niiden kanssa voidaan elää tulevinakin vuosina. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, miljardiluokan esitykset suuntaan tai toiseen heittämällä ovat kestämättömiä. (Ed. Saarinen: Minkäs tähden leipäjonot pitenevät?)

Pienituloisten eläkeläisten toimeentulo paranee takuueläkkeen myötä ensi vuonna. Pienituloisinkin eläkeläinen saa yli 100 euron korotuksen kansaneläkkeeseensä. Tämä on merkittävä lehti, merkittävä puumerkki eläkepolitiikkamme historiassa. Pienimmät sairaus- ja vanhempainpäivärahat nostettiin viime vuoden alussa työmarkkinatuen tasolle. Korotus kuukaudessa on 170 euroa. Kunnallisveron perusvähennystä korotettiin vuoden alusta enemmän, mitä hallitusohjelmassa luvattiin. Se on ensimmäinen kerta liki 20 vuoteen, kun veronkevennykset koituvat myös työttömien ja sosiaaliturvan varassa elävien arkeen. (Ed. Saarinen: Entäs veronkorotukset?) Tämäkö ei vasemmistoliiton mielestä ole mitään?

Monista parannuksista huolimatta me emme väitä, etteikö työtä riittäisi jatkossakin. Mutta tämä hallitus, jonka työ sosiaaliturvan kehittäjänä ja parantajana kestää kriittisenkin vertailun historiaan, on kohdentanut korotukset ja muutokset erityisesti niihin väestöryhmiin, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa. Hallitus ei ole unohtanut köyhiä lapsiperheitä, yksinhuoltajia, opiskelijoita eikä pienituloisia eläkeläisiä. (Ed. Zyskowicz: Eikä muitakaan!) Ei ole unohdettu niitä, joiden köyhyysriski on suurin. Köyhän asia on pidettävä mielessä erityisesti talouden taantuman aikana.

Arvoisa herra puhemies! Julkiset palvelut ja sosiaaliturva kulkevat käsi kädessä. Me emme halua ottaa mallia ainakaan siitä ajasta, jolloin vasemmistoliitto harjoitti hallituspolitiikkaa tuolloin, jolloin elettiin nousukautta. Leikkasitte omilla hallituskausillanne valtionosuuksia kunnilta yli 600 miljoonalla eurolla vuositasolla. (Välihuutoja vasemmalta) Kevensitte ansiotuloverotusta kunnallisverosta niin, että kunnilta jää tänäkin päivänä saamatta vuositasolla 800 miljoonaa euroa. Teidän kätenne oli syvällä kuntatalouden ja kunnallisia peruspalveluja tarvitsevien ihmisten arjessa ja taskuissa.

Keskustan eduskuntaryhmä antaa tunnustuksen Vanhasen molempien hallitusten kuntatalouspolitiikalle. Veronkevennykset on korvattu kunnille täysimääräisesti — veronkevennykset on korvattu kunnille täysimääräisesti. Valtionosuuksia on aidosti korotettu ja kuntien erilaiset olosuhde- ja palvelutarvetekijät on huomioitu. Kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan, jotta palvelut voitaisiin turvata yhdenmukaisesti kaikkialla maassamme. Tätä työtä on jatkettava määrätietoisesti menojen kasvun hillitsemiseksi. Hyvinvointipalvelut ovat erityisen tärkeitä niille, joita uhkaa köyhyys tai huono-osaisuus.

Kuntien rahoitusjärjestelmä kaipaa uudistamista. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä olisikin harkittava kuntien verotulopohjan laajentamista sellaisilla veroilla, jotka kertymältään ovat vakaita ja liittyvät läheisesti kuntien omaan toimintaan.

Arvoisa herra puhemies! On täysin kohtuutonta ja todellisuuden vastaistakin väittää, että sosiaaliturvan uudistamisen valmistelusta vastannut Sata-komitea olisi epäonnistunut työssään. Joka näin väittää, ei anna arvoa jo tehdyille päätöksille eikä lisävalmistelua edellyttäville toimille. Sata-komitean tehtävänanto oli laaja. Taantuma muutti maailmankuvaa rajusti komitean asettamisvuodesta 2007. Päämäärä kuitenkin on ollut selvä. Hyvinvointimme perustana ovat työ- ja toimintakyvyn ylläpito, kohtuullinen ja kattava sosiaaliturva sekä omatoimisuus. Juuri näihin on panostettava, jotta ihmisen toimeentulo ei jäisi viimesijaisen toimeentulon varaan.

Kun sosiaaliturvan uudistamiskomitea aloitti työnsä, ja jo oikeastaan ennen kuin työ oli edes alkanut, nyt välikysymyksen jättäneet arvostelivat liikkeelle lähtöä muun muassa siitä, ettei valmisteluevääksi annettu euroja. Sata-komitea on mietintönsä antanut. Ensimmäiset merkittävät päätökset on jo tehty — esimerkkeinä takuueläke ja lapsiperheiden etuuksien sitominen indeksiin. Jo tehdyillä päätöksillä on vuositasolla yli 500 miljoonan euron vaikutus.

Toimeenpano ja tulevaisuuden linjat ovat olleet ja tulevat olemaan meidän kaikkien käsissä. Yli vaalikauden jatkuva työ edellyttää sitä, että jokainen eduskuntapuolue linjaa sen, mitä Sata-komitean jälkeen, mitä todellisuudessa tapahtuu. Keskusta kannattaa toimeentulotuen normiosan siirtoa Kelaan, keskusta kannattaa omaishoidontuen maksatuksen siirtämistä Kelaan, keskusta kannattaa työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista puolisojen osalta. (Ed. Gustafsson: Vastustitte joulukuussa kun äänestimme siitä!)

Entistä harvempi joukko työikäisiä vastaa hyvinvointimme ylläpitämisestä tulevina vuosina ja lähivuosikymmeninä. Eläkkeelle jäämisiän nousu on yksi väline, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää. Niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin ajateltuna pidemmän työuran mahdollistaa vain työssä jaksaminen, joka on kansantaloutemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta aivan avainasia. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa olla luomassa turvallisesti ennakkoluulottomiakin ratkaisuja työelämän kehittämiseksi. Työ luo parasta sosiaaliturvaa.

Keskustan eduskuntaryhmän johtoajatuksena on, että perusturva kuuluu kaikille suomalaisille. Lähtökohtamme ja selkeä viestimme on, että taantumankin oloissa talouden tasapainotuskeinoja etsittäessä ja niistä päätettäessä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämisen mahdollisuuksista huolehditaan. (Ed. Gustafsson: Sehän on jo perustuslaissa!) Meitä mitataan sillä, miten huolehdimme toinen toisistamme ja erityisesti niistä ihmisistä, joiden omat voimat eivät riitä. Siihen perustuu koko yhteiskuntamme uskottavuus ja menestys. Oppositiosta sanan säilää on helppo käyttää ja vastuunkantoa helppo välttää.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on uudistava perusturvapuolue — teot puhuvat.

Arja Karhuvaara /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Suomi pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana on turvannut menneinä vuosikymmeninä kohtuullisen taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kaikille väestöryhmille." (Ed. Gustafsson: Kokoomuksen vastustuksesta huolimatta näin on!) Näin aloittaa oppositio välikysymyksensä. Tämä pitää paikkansa, ja jotta hyvä kehitys jatkuu ja vahvistuu tulevaisuudessakin, tarvitaan suomalaista työtä. Talouden taantuman koetellessa on tärkeää, että pystymme turvaamaan työpaikkojen säilymisen Suomessa. Tarvitsemme toimia, jotta kaikki työhön kykenevät voivat, jaksavat ja haluavat tehdä työtä ja nimenomaan Suomessa. Tarvitaan työkykyisten työpanosta ja välittämisen tekoja, jotta turvataan ihmisarvoinen, hyvä elämä myös heille, jotka eivät iän, vamman, sairauden tai elämäntilanteensa takia työhön pysty.

Mitä suurempi osa työikäisistä ja -kykyisistä suomalaisista on työelämässä, sitä paremmin sukupolvien välisestä hyvinvointilupauksesta voidaan pitää kiinni. Tähän hyvinvointilupaukseen kuuluu esimerkiksi mahdollisuus käydä koulua ja opiskella maksuttomasti, ikäihmisten hyvä hoiva ja toimeentulon takaava eläke, vammaisten henkilöiden mahdollisuus yhdenvertaiseen elämään, terveydenhoito sekä sairauksien ja sosiaalisten pulmien ennaltaehkäisy ja, kuten oppositio nostaa esiin, tulonsiirrot ja etuudet ihmisille, joiden köyhyysriski on kasvanut.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on todella tuettu tarvitsevia. Kuten ministeri Hyssälä totesi, tämä hallitus on esimerkiksi edelliseen hallitukseen verrattuna tehnyt sosiaalipoliittisia toimia volyymiltään lähes kolminkertaisesti. Eläkeläisten asemaa parannetaan takuueläke mukaan lukien lähes kymmenkertaisesti verrattuna punamultahallitukseen. Takuueläke nostaa pienimpiä kansaneläkkeitä yli 100 eurolla. Tulevan takuueläkkeen, kansaneläkkeen korotusten sekä veronkevennysten lisäksi eläkeläisiä on tuettu suojaamalla kansaneläke indeksien laskulta. Taantuman takia laskenut kansaneläkeindeksi olisi alentanut myös siihen sidottuja etuuksia, mutta hallitus panosti, kuten jo aiemmin kuulimme, 33 miljoonaa euroa siihen, että indeksiin sidottujen etuuksien taso ei laskenut vaan niiden reaaliarvo jopa nousi.

Lapsiperheistä vaikeimmassa asemassa ovat tutkimusten mukaan yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Hallitus kohdensikin lapsilisien korotuksia näille perheille. Samoin päivähoitomaksu-uudistuksessa helpotettiin pienituloisten perheiden asemaa. Perheitä on tuettu myös isyysvapaata pidentämällä ja käynnistämällä vanhempainvapaajärjestelmän kokonaisuudistus.

Tällä kaudella toteutui myös pitkään tavoitteena ollut useiden minimipäivärahojen nosto. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, kuntoutusrahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan taso nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Näin esimerkiksi työtöntä tai kokopäiväisesti opiskelevaa äitiä ei rangaista lapsen syntymästä työmarkkinatukea pienemmällä äitiys- ja vanhempainrahalla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä iloitsee myös siitä, että lapsilisät ja muut lapsiperheiden keskeiset etuudet sidotaan indeksiin ensi vuodesta alkaen.

Näillä toimilla on aidosti vähennetty köyhyysriskiä, ja ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tuloerot ovat alkaneet supistua ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, toisin kuin oppositio väittää. Tuloerot supistuivat vuonna 2008, ja suunta on ollut sama myös vuonna 2009. Tähän on vaikuttanut se, että hyvätuloisimmilla tulojen kehitys on ollut muita väestöryhmiä heikompaa. Selkeä selitys kehitykseen on taantuma, mutta lisäksi veronkevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti voimakkaammin pienituloisiin — jälleen toisin kuin oppositio väittää. (Ed. Gustafsson: Miten se voi nousta sadallatuhannella?) Näin on, vaikka nimenomaan pienituloisille kohdennettua perusvähennyksen korotusta 2 200 euroon ei vertailussa huomioida. Perusvähennyksen korotuksellakin on aidosti pystytty lisäämään pienituloisten käteenjäävän rahan määrää. (Ed. Kuoppa: 55 senttiä päivässä työttömälle!)

Nyt on kuitenkin muistettava, että jopa tärkeämpää kuin eri väestöryhmien asemien vertailu on se, että me kaikki muistamme olevamme samassa veneessä. (Ed. Kuoppa: Köyhät vaan soutaa!) Jos Suomi menestyy, syntyy työpaikkoja ja työstä verotuloja, joilla pienituloisimpien asemasta ja kaikkien palveluista pystytään pitämään huolta. Jos Suomi ei menesty, kärsii meistä jokainen, ja se kolahtaa kaikkein eniten heihin, jotka eivät voi parantaa hyvinvointiaan omalla työllään.

Sosiaalisen vastuun tunteminen ja tunnistaminen on vastuuntuntoa myös siitä, että koko Suomi pärjää. Siihen tarvitaan paitsi sosiaaliturvaa myös kestävällä pohjalla olevaa ja ennustettavaa talouspolitiikkaa, oikeudenmukaista ja kannustavaa verotusta sekä muita työllisyyttä ja kasvua edistäviä toimia. Näin voidaan tukea tarvitsevia reilusti ja parantaa etuuksia jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Oikea-aikainen ja riittävä tuki elämänkaaren alkuvaiheessa luo myös ai-kuisiän hyvinvointia. Pidämmekö riittävästi huolta nuorista nyt, kun he tukea tarvitsevat? Saavatko nuoret lapsiperheet tukea, jotta työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen sekä oman talouden vakaus voivat luoda osaltaan hyvinvointia arkeen ja auttavat jaksamaan työelämässä? Pystymmekö luomaan uusia työpaikkoja ja turvallisia työsuhteita taantuman taituttua? (Ed. Kallis: Se on se suuri kysymys!) Kannustammeko työntekoon ja työpaikkoja luoviin investointeihin koulutus-, työllisyys-, tuki- ja veroratkaisuilla? Nämä ovat tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä kysymyksiä. (Ed. Saarinen: Me kysymme, te vastaatte!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koko taantuman ajan kantanut erityistä huolta nuorista. Tämän huolen tunnistan itsekin kolmen opiskelevan ja työelämää aloittelevan nuoren äitinä. Nyt työuransa alkuvaiheessa olevien on entistä pienemmällä väellä pystyttävä kantamaan suuri hyvinvointivastuu. Huoli korostuu entisestään nuorten työttömyyden kasvaessa.

Vaikka työttömyys on jokaiselle ihmisille vaikea tilanne ja suuri köyhyysriskin aiheuttaja, nuorelle työtä vaille jääminen on vanhempia ikäluokkia vakavampaa, sillä se jättää pidemmän arven koko työuraan ja voi vaikeuttaa työelämään kiinnittymistä. Jos syrjäytymiskehitys alkaa jo nuorena, on vaarana, että se alkaa kasautua erilaisina terveyden ja hyvinvoinnin ongelmina ja osattomuuden voimistumisena.

Koulutus alentaa merkittävästi köyhyys- ja syrjäytymisriskiä. Tällä vaalikaudella on jo määrätietoisesti lisätty esimerkiksi toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja ja oppisopimuskoulutusta. Nuorisotyöttömyyden patoamiseksi on tehtävä edelleen aktiivisesti työtä.

Viime perjantaina julkistettiin valtiovarainministeriön ehdotus työllisyyteen keskittyvästä lisätalousarviosta. Ehdotus sisältää toimia tuhansien nuorten työllistämiseen ja aktivointitoimenpiteisiin. Ehdotuksessa on monipuolisesti toimia nuorten työllistämiseksi muun muassa luovien alojen tehtäviin sekä luonto- ja ympäristöhankkeisiin. Lisäpanostuksia on tulossa muun muassa ammattistarttiin ja oppisopimuskoulutukseen. (Ed. Viitanen: Olisiko syytä ollut tehdä se jo vuosi sitten?) Kokoomus on kiinnittänyt huomiota työttömäksi jäävien ja koulutuksen nivelvaiheissa olevien nuorten neuvonnan ja ohjauksen tarpeeseen, tähänkin on tulossa lisärahoitusta.

Lisätalousarvio on laaja-alainen, kuten sen kuuluukin olla. Kaikki toimet on otettava käyttöön. Nuorten pienituloisuusriski on muita ikäryhmiä korkeampi, ja nuoren ihmisen syrjäytyminen on sekä kansantaloudellinen että inhimillinen tragedia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä sitä, että köyhyysriskiä on nuorten kohdalla pystytty alentamaan opintorahoja korottamalla, opiskelijan tulorajoja nostamalla sekä opintotuen ja sairauspäivärahan paremmalla yhteensovittamisella. Opintotuen kehittäminen jatkuu, ja yhtenä tavoitteena on edelleen köyhyysriskin vähentäminen.

Yksi suuri epäkohta järjestelmässä on perheellisen opiskelijan asema. Erityisesti heikossa asemassa ovat yksinhuoltajana toimivat päätoimiset opiskelijat. Kokoomus onkin esittänyt opintotukityöryhmälle selvitettäväksi mallia, jossa päätoimisille perheellisille opiskelijoille myönnetään 145 euron opiskelijakorotus lapsilisän yh- teydessä. Näin voidaan samalla helpottaa oppositionkin esiin nostamaa lapsiköyhyyttä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Tasa-arvoisuuden lisääntyminen edellyttää paitsi tulonsiirtoja myös sitä, että hyvinvointipalvelumme ovat toimivia ja laadukkaita. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että tällä hallituskaudella on päästy paljon eteenpäin esimerkiksi terveydenhuollon kehittämisessä ja vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun järjestämisessä. Ministeri Risikko on luvannut ikäihmisten palveluiden laatusuositusten päivittämisen lisäksi puuttua uudella lailla myös vanhustenhoidon järjestämiseen. Pidämme tärkeänä, että palveluita järjestetään asiakaslähtöisesti, ihmisten tarpeiden mukaan.

On tärkeää, että tukea tarvitsevat saavat riittävästi ohjausta päästäkseen tuen ja palveluiden piiriin. Ei voi olla oikein, että köyhyysriski kasvaa tai töihin meno on mahdotonta hankalan byrokratian vuoksi. — Anteeksi, puhemies, ihan hetki vielä. — Tästä syystä kokoomus on ajanut vahvasti käsittelytakuuta, jotta ihmiset saavat päätöksiä keskeisistä etuuksista nykyistä nopeammin.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, tämän hetken päätöksillä tehdään ratkaisuja myös tulevien ja edellisten työsukupolvien puolesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän selkeä tavoite on, että tämänkin taantuman jälkeen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta säilyy — hyvinvointiyhteiskunta, jossa luodaan työllä yhteistä hyvinvointia ja pidetään yhdessä huolta heikoimmassa asemassa olevista.

Anneli Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elää tänään 700 000 ihmistä köyhyydessä. He ovat työttömiä, he ovat lapsia ja nuoria. Suomessa elää 150 000 lasta köyhässä perheessä. He ovat eläkeläisiä ja omaistaan hoitavia, he ovat sairaudesta kärsiviä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, pätkätyöntekijöitä ja pienyrittäjiä.

Ihmisten mahdollisuus saada julkisia palveluita on vaikeutunut. Ihmiset jätetään selviytymään yksin, esimerkiksi omaishoitajat ilman palveluita ja tarvittavaa tukea. Samalla eriarvoisuus kasvaa ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen vähenee.

Silti porvarihallitus on jakanut verohelpotuksia ennestään jo hyvin toimeentuleville ihmisille. Hallituksella on ollut varaa tehdä miljardin euron aukko sosiaaliturvaan poistamalla työnantajien kelamaksu. Nyt suunnitellaan uutta, lähes 500 miljoonan euron veronalennusta yrityksille. Sinne menevät ne rahat, jotka tarvittaisiin todellisiin työllisyystoimiin ja pienituloisten ihmisten auttamiseen.

Hallitus on jättänyt kunnat oman onnensa nojaan. Kunnat yrittävät talouslaman keskellä hoitaa pitkäaikaistyöttömien työllistämisen, kamppailevat kouluissa ylisuurten luokkien paineessa, sinnittelevät vajaalla henkilöstöllä vanhusten ja lasten palveluissa. Kunnissa ihmisten pahoinvointia lisäävät säästölistat ovat arkipäivää.

Hallitus murentaa talous- ja veropolitiikallaan yhteiskuntamme kivijalkaa. Hallituksen lukuisat yksittäiset päätökset vievät meitä kohti kahtia jakautunutta yhteiskuntaa. Raha ratkaisee entistä enemmän sen, kuka pysyy terveenä, kuka saa koulutusta ja kuka saa vanhana hyvää hoitoa. Tämä ei ole sellainen hyvinvointiyhteiskunta, johon ihmiset luottavat ja jonka kehittämiseen me sosialidemokraatit olemme sitoutuneet. Eriarvoisuus lisääntyy, ja hallitus jakaa kansaa kahtia.

Arvoisa puhemies! Työttömyys on usein syynä köyhyyteen. Työttömyys on viime vuoden aikana kasvanut merkittävästi. Nuorisotyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut, ja pitkäaikaistyöttömyys on sekin selvässä kasvussa. On hämmästyttävää, ettei hallitus ole puuttunut voimakkaammin työttömyyden ehkäisyyn ja nuorisotyöttömyyden kasvuun.

Olisi olettanut, että kun työpaikat yksityisissä yrityksissä ovat vähissä, hallitus panostaisi merkittävästi työllistämiseen valtiolle ja kuntiin, työharjoitteluun, sosiaaliseen yritystoimintaan sekä työttömien koulutukseen ja kuntoutukseen. Sen sijaan työllisyyteen ripotellaan rahoja vähä vähältä ilman todellista työllisyysstrategiaa. Ministeri Hyssälä, te puhutte mielellään työttömän aktiivirahasta, mikä sinällään on hyvä. Mutta se ei hyödytä työtöntä, jos hänelle ei pystytä tarjoamaan aktiivitoimia!

Yhtä tärkeää kuin ihmisten auttaminen kiinni työelämään on työpaikkojen synnyttäminen ja olemassa olevan työn turvaaminen. Yritysten tukemista ja veroratkaisuja pitää ehdottomasti tarkastella suomalaisen työllisyyden näkökulmasta. Veronalennusten jakaminen omille eturyhmille on vastuutonta.

Arvoisa puhemies! Työ on työkykyiselle parasta sosiaaliturvaa. Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perusajatus on antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa itse oman sosiaaliturvansa tasoon. Samalla se kannustaa työn tekemiseen. Onkin hämmentävää, että ministeri Hyssälän mielestä peruspäivärahan korottamisen esteenä on se, että samalla pitäisi parantaa myös ansioturvan tasoa, todella hämmentävää. Tietääkö hallitus, että monet myyjät, tarjoilijat, autonkuljettajat tai terveydenhoidon osaajat joutuvat sinnittelemään 600—700 euron päivärahoilla ja keskimäärinkin ansiopäiväraha on vain 900 euroa? Sosiaali- ja terveysministeri siis katsoo, ettei pienipalkkaisten, osa-aikatyötä tekevien, omalla työllään ansioturvaa kartuttavien ihmisten sosiaaliturvaa tarvitse parantaa. Sata-komitea epäonnistui työttömyyspäivärahojen nostamisessa, ja vastuu siitä kuuluu yksiselitteisesti hallitukselle. (Ed. Manninen: Ja työmarkkinajärjestöille!)

Vaatimukset ikääntyneiden työttömyysturvan heikentämisestä poistamalla työttömyysturvan lisäpäivät ovat kohtuuttomia. Näköpiirissä ei ole tilannetta, joka turvaisi ikääntyneiden uudelleen työllistymisen. Me emme voi hyväksyä näitä suunnitelmia, jotka ajaisivat ikääntyneet työttömät köyhyyteen, joka jatkuisi myös eläkkeellä.

Arvoisa herra puhemies! Avustusjärjestöjen ruokajonot ovat jo arkipäivää. Pelkästään Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö Helsingissä jakaa ruokaa kahdelle- ja puolelletuhannelle ihmiselle joka viikko. Jonojen pituus on yli kaksinkertainen verrattuna vuoden takaiseen. Ruokajonoja on syntynyt nyt eri puolille Suomea.

Yhä useampi ihminen ja perhe joutuu turvautumaan säännöllisesti toimeentulotukeen. Se on viimesijainen turva. Toimeentulotuella ihmisellä on käytettävissä päivittäisiin menoihin noin 12 euroa. Sillä pitää selvitä ravinnosta, puhtaudesta, vaatteista, tv:stä, lehdistä ja puhelimesta, liikkumisesta, lasten syntymäpäivistä ja rikkoutuneesta kodinkoneesta, kaikki tämä 12 eurolla. (Ed. Salo: Lemmikit jäi!)

Pitkäaikainen eläminen tällä tasolla ei ole helppoa. Se lisää herkästi vaikeuksia perhe-elämässä. Se tarkoittaa myös osattomuutta ja toimintamahdollisuuksien kapeutumista. Se lisää sairastumisen riskiä ja huonovointisuutta, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä riskiä ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle. Ensisijaisten etuuksien, kuten asumistuen ja työttömyysturvan, tason nosto ehkäisevät tehokkaasti toimeentulotuen tarvetta ja auttavat ihmisiä pois köyhyydestä. Tämän pitäisi olla hallituksen tavoite. Valitettavasti hallituksen Sata-komitea ei löytänyt yhteistä tahtotilaa myöskään asumistuen nostamiseen. Siksi köyhyyden kova ydin pysyy ja toimeentulotukiriippuvuus jatkuu yhä edelleen.

Arvoisa puhemies! Olemme esittäneet pienituloisten asemaan useita parannuksia: perusvähennyksen nostoa 3 000 euroon, lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, lapsiperheen toimeentulotuen korotusta, työttömyysturvan lapsikorotusta, asumistuen uudistamista, eläkeläisten asumistuen nostamista. Kuitenkin hallituspuolueet ovat äänestäneet kumoon ehdotuksemme pienituloisten aseman parantamisesta.

Olemme huolissamme eläkeläisten hyvinvoinnista, heidän osallisuudestaan, toimeentulostaan ja palveluiden saannista. Olemme huolissamme myös siitä, että hallituksen Sata-komitea on heikentämässä omaishoitajien taloudellista tilannetta. Olemme myös esittäneet kuntien palveluiden turvaamista ja kehittämistä. Tähänkään hallituspuolueet eivät suostu. Tätäkö on hallituspuolueen lupaama välittäminen ja vastuullisuus?

Arvoisa puhemies! Hallitus on nostanut eräitä pienimpiä etuuksia. Mutta se ei auta, sillä hallitus on samalla nostanut terveyskeskusten, hammashoidon ja vanhusten palveluiden maksuja. Hallitus halusi myös poistaa maksuttoman päivähoidon kaikkein pienituloisimmilta. Hallitus ei ole vieläkään alentanut maksukattoja. Tämän vuoden elokuussa asiakasmaksut nousevat jälleen. Samoin nousevat vuokrat ja muut asumiskustannukset. Kuntaveroja on korotettu. Etuuksien nostaminen ei paranna toimeentuloa, jos toisella kädellä viedään pois se, mitä toisella juuri annettiin. Hallitus, teidän ansiolistanne voi kuulostaa hienolta, mutta lopputulos ratkaisee, ja se ei vakuuta. Myös terveyserot kasvavat. Hyvätuloiset ovat terveempiä kuin pienituloiset. Asennekampanjat eivät auta, jos asiakasmaksut nousevat ja terveyskeskukseen on viikkojen jono.

Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa: millainen lapsuus, sellainen tulevaisuus. Siksi lapsien kasvun ja vanhemmuuden tukemisen pitäisi olla pienen kansakuntamme ykkösasioita. Me tarvitsemme suositusten mukaista neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa, pieniä ryhmäkokoja, ennakoivaa tukea ja kotipalveluita perheille. Tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulu antaa jokaiselle lapselle edellytykset jatkokoulutukseen ja elämässä pärjäämiseen. (Puhemies koputtaa) Nyt on kuitenkin näkyvissä koulujen eriytyminen. Se pitää nopeasti pysäyttää ja turvata jokaiselle lapselle koulussa oppimisen edellytykset ja tasokas opetus, tarvittava erityisopetus ja yksilöllinen tuki. Meillä ei ole varaa hukata yhtään lasta ja nuorta.

Arvoisa puhemies! Vanhasen ykkös- ja kakkoshallituksen rahankäyttöä vertailevat laskelmat eivät paranna köyhien hyvinvointia. Totuus on se, että kansaa jaetaan nyt kahtia: laiminlyönnit työttömyyden hoidossa, palveluiden heikentäminen, pitenevät leipäjonot, yhteistä hyvinvointiamme rapauttava veropolitiikka. Toiset vaurastuvat ja saavat lisää vapauksia, toisia uhkaa aineellinen puute ja osattomuus, pahimmillaan jo lapsuudesta lähtien. Lopputuloksena on Suomen kansan kahtiajako.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, kannatan kansanedustaja Lapintien ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan, Ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan."

Vanhan virsikirjan virren 440 toinen säkeistö on oikeastaan hämmentävän tarkka kuvaus nykyisestä koko ajan kovenevasta markkinamenosta, joka jakaa kansoja kaikkialla tällä planeetalla. Myös Suomessa rikkaat ovat rikastuneet, ja köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on noussut jo 700 000:een. Eriarvoisuudessa olemme pudonneet takaisin 1960-1uvulle, jolloin me köyhien mökkien lapset tiesimme, mitä se köyhyys silloin oli, mutta siihen ollaan palaamassa, ja se on kauheata. Miten tähän on tultu?

Jo sosiaaliturvajärjestelmän suuria linjoja aikoinaan vedettäessä syntyi kaksi leiriä. SKDL onnistui 1957 torjumaan silloisen lapsilisien leikkaushankkeen ja nousi seuraavissa vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Myös maaseudun pieniä palkkatuloja saavia ihmisiä edustanut Maalaisliitto korosti silloin kaikille tulevan perusturvan merkitystä. SDP ja kokoomus työnantajien tavoin sen sijaan painottivat selvästi enemmän ansiosidonnaisten etujen kehittämistä. Noiden kahden leirin vaikutuksesta koko sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin kehittyi myönteisesti vuosikymmenien ajan.

Mutta sitten 1990-luvun alussa suuren laman myötä Suomeen rantautui kovaa markkinataloutta palauttava uusliberalistinen ideologia. Se ajaa valtiota alas ja palkitsee samanaikaisesti rutkilla verohelpotuksilla hyväosaisia. Uuden opin mukaisesti myös Suomessa tehtiin 1990-luvun alkupuolella päätös, joka tarkoitti veroparatiisia erityisesti suuria pääomatuloja saaville. Lapin Kullan brändiryöstöön osallistunut Hartwallin perhe — yhtenä esimerkkinä — sai tämän päätöksen seurauksena vuonna 2008 pääomatuloa kaikkiaan 159 miljoonaa euroa, mutta perijät maksoivat tästä jättipotista, joka oli perijää kohti 10—24 miljoonaa, veroa vain 28 prosenttia. 159 miljoonaa oli jaossa Hartwallin perheelle tai perikunnalle, ja veroprosentti oli 28. Tämä on sitä veroparatiisia, joka tänne Ahon hallituksen päätöksellä aikoinaan tuotettiin.

Arvoisa puhemies! Myös tuloverotuksessa on suosittu prosenttilinjaisia ja siten suurituloisia selvästi hyödyttäneitä verohelpotuksia. Kaikkiaan Vanhasen kaksi hallitusta ovat tehneet vuosina 2004—2010 yhteensä 6,7 miljardin veronalennukset. Jopa rikkaiden varallisuusvero poistettiin muutama vuosi sitten kaiken huipennuksena.

Arvoisa puhemies! Nuo prosenttilinjaiset tuloveronalennukset jatkuvat edelleen. Vuoden alussa voimaan tullut tuloveronalennus antaa esimerkiksi pääministerin tuloilla olevalle yli satasen lisää kuussa eli toistatuhatta euroa lisää vuodessa. Suureen tuloon tulee suuri lisäys. Siivoojalle ja kaupanmyyjälle vuoden alun veroalennus antaa vain noin 10 euroa kuussa lisää. Työttömät, opiskelijat ja pääosa eläkeläisistä jäivät kokonaan vaille valtion tuloveroalennusta, koska heidän tulonsa ovat liian pienet. Eihän pieniin voi mitään lisäyksiä antaa, niinhän se ajatus kulkee. Tätä se prosenttilinja tuottaa. Se tuottaa palkkaeroja, kun prosenttilinjalla mennään, ja verotuksen osalta se antaa aina eniten niille, joilla on suuret lähtötulot. Ilmankos Veikko Vennamo täällä eduskunnassa kerran sanoikin, että "prosentti on suuri huijari". (Eduskunnasta: Hyvin sanottu!)

Arvoisa puhemies! Kasvava eriarvoisuus koskee myös terveydenhoitoa. Ne, joilla on paksu lompsa, saavat erittäin hyvää hoitoa yksityisiltä firmoilta, ja heti. Töissä olevista pääosa on työterveyshuollon piirissä, mutta työelämän ulkopuolella olevien sairastuneiden kohtalona on soitella terveyskeskukseen, josko sieltä joku edes vastaisi. Terveyserot Suomessa ovatkin erittäin suuret, ja lopputulema on se, että rikas mies elää viisi vuotta kauemmin kuin köyhä mies. Tässä viimeisessäkin mittauksessa ollaan näin syvien eriarvoisuusasioiden kanssa tekemisissä eliniän pituudenkin osalta.

Eriarvoisuutta ollaan nyt lisäämässä myös eläkkeellepääsyyn. Isojen firmojen toimitusjohtajat lähtevät itse eläkkeelle usein jo kuusikymppisinä jättieläkettään nostamaan. Samaan aikaan he ovat vaatimassa työntekijöiden eläkeiän nostamista 65 vuoteen ja niin sanotun eläkeputken katkaisua. Haluavat panna nurin tämän nykyisen joustavan eläkeikäjärjestelyn, jolloin eläkkeelle voi lähteä tai mennä 62 ja 68 vuoden välillä. Tämä on hyvä järjestelmä, mutta se halutaan nyt romuttaa. Jos vaade eläkeiän karusta nostamisesta ja eläkeputken katkaisusta toteutuu, se tarkoittaa, että monen irtisanotun ikääntyneen työntekijän osana on kitkutella korotettuun eläkeikään saakka lopulta pelkällä työmarkkinatuella. Surkea loppu työelämän päätteeksi, ja tämä vielä eläkettäkin tietysti alentaisi.

Valtiovarainministerin lauantainen tv-haastattelu osoitti, että Etelärannan kapitalistit ja Katainen ovat myös tässä kiistassa kuin Kieku ja Kaiku. Kun ay-liikettä ei ole kotimaisin voimin saatu polvilleen, apuun on nyt huudettu Oecd. Sen neuvot tiedetään jo etukäteen, sillä nehän kirjoitetaan, ainakin esitysten pohjat, täällä Helsingissä. Menossa on selvästikin iso yritys laittaa ay-liike polvilleen. Sitä yritti aikoinaan Ahon hallitus mutta ei onnistunut, ja saattaa olla, arvoisa pääministeri, että myös tässä eläkeikäkeskustelussa teille tulee samanlaisia sijoituksia kuin mitä tuli Suomen yhdistetyn viestihiihtäjille eilen tuolla olympialaisissa.

Työuria tulee totta kai pyrkiä pidentämään, se on selvää, totta kai, mutta siihen päästään vain työelämää inhimillistämällä. Siellä sen pääpainon pitää olla. Työurien pidentämiseksi tulee panna järjestykseen myös ikääntyneitä irtisanovat yritykset. Tätä ikääntyneiden irtisanomistahan tapahtuu nyt todella koko ajan, vaikka puhutaan eläkeiän nostamisesta ja työurien pidentämisestä. Näin on esimerkiksi meillä Lapissa tapahtunut sekä Outokummussa pari kolme vuotta sitten: ikääntyneet pois. Nyt tapahtui Veitsiluodossa ihan samaa, ja samaan aikaan puhutaan, että pitäisi olla pitempään töissä. Tähän ikääntyneiden irtisanomiseen puree se, että otetaan käyttöön järjestelmä, jossa tuo irtisanominen maksaa sitä enemmän, mitä enemmän työvuosia on takana. En usko, että muu siihen tehoaa. Muutoinkin irtisanomissuojaa pitää parantaa. Akt ammattiliitoista toimii nyt erittäin päättäväisesti muutosturvan parantamiseksi, ja me tuemme Akt:n toimintaa ahtaajien paremman työsuhdeturvan puolesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen puolelta vakuutellaan, ettei leikkauksia tä1lä vaalikaudella tehdä. Puhutaan kyllä pitkästi, kuinka Sata-komitea teki sitä tai tätä ja ettei leikata. Etenkään Sata-komitea ei tehnyt sitä tärkeintä, se ei nostanut näitä perusetuja. Se jätti sen tekemättä, mikä oli se suuri virhe, ja siirsi taas eteenpäin tätä tärkeintä toimenpidettä: nostaa näitä pieniä perusetuuksia. Se jätettiin tekemättä. Ja nyt sitten sanotaan, että katsotaan taas joskus tulevaisuudessa asiaa. Neljän vuoden välein kuulemma tarkistetaan, mikä näitten pienten etuuksien tason pitäisi olla. Niitä pitää nostaa heti. Se on se tärkein asia. Työmarkkinatuki, 15 euroa käteen päivässä; miten sillä elää? Ei sillä kukaan elä, pitää mennä toimeentulotukea anomaan. Kaiken huipuksi Sata-komitea jätti siirtämättä toimeentulotuen maksamisen kunnilta Kelalle. Siinä oli erikoinen asetelma: siinä työnantajat ja ay-liike, sen edustajat, liittoutuivat ja vastustivat tätä esitystä väittäen, että se lisää toimeentulotukimenoja, kun kaikki ne, joille se on kuuluvaa, sen myös saavat. Näinhän se olisi käynytkin, mutta pakko on sanoa, että solidaarisuus oli tältä osin vähissä. (Ed. Zyskowicz: Vähentää sosiaalityötä!)

Mitä tulee tähän leikkaamiseen, niin te leikkaatte nyt parhaillaan, arvoisa hallitus, pienten etujen saajien toimeentuloa, sillä vuoden alussa indeksikorotukset olivat vain joko nolla euroa tai vain muutaman euron. Kun veronalennustakaan ei tullut ja kun kuitenkin hinnat, maksut ja monet muut kulut nousevat kuntaveroja myöten, niin reaalitulothan putoavat. Tänä vuonna, arvoisa ed. Manninen, reaalitulo putoaa yli miljoonalla suomalaisella pienituloisella ihmisellä. Tiedättekö te tämän vai väitättekö te ihan noin muuten vaan, ettei tässä ole mitään ongelmaa?

Meille se on ongelma, että köyhät menevät vielä pahemmin nyt kyykkyyn. Me haluamme, että näin ei saa käydä, sillä, arvoisat edustajat, tällä menolla Suomesta tulee erittäin eriarvoinen pikku-Amerikka, ja kuitenkin pienen kansan ainoa menestymisen edellytys on eheyden varjeleminen. Muuta tietä eteenpäin ei ole, jos aiotaan selvitä. Mutta nyt Suomi repeytyy, ja te annatte sen tapahtua. Me emme tätä hyväksy. Meidän mielestämme kaikista pitää pitää huolta eikä ketään saa jättää yksin vaikeuksiensa keskelle.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat olleet hallituksen kärkitavoitteita. Niihin sitouduttiin jo hallitusohjelmassa. Erityisesti luvattiin vähentää lapsiperheiden köyhyyttä. Opposition välikysymys tarjoaa näin ollen hyvän tilaisuuden keskustella siitä, miten hallitus on tässä tavoitteessaan onnistunut.

Arvoisa puhemies! Vihreät ajoivat hallitusneuvotteluissa sairauspäivärahan ja pienimpien vanhempainpäivärahojen korottamista. Korotus on toteutunut, ja sen taso on merkittävä, 170 euroa kuussa.

Opintotukea on korotettu ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Eläkeläisten tilannetta parannetaan ottamalla käyttöön takuueläke, joka nostaa pienimpiä eläkkeitä yli 100 eurolla kuussa.

Ensi vuonna perusturvaetuudet, opintotukea lukuun ottamatta, sidotaan indeksiin. Vihreiden mielestä indeksisuojan ulottaminen myös opintotukeen on syytä ottaa esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Hallitus perusti ensi töikseen Sata-komitean, jonka tehtäviksi annettiin työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä perusturvan tason parantaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Komitea on tuottanut monia uudistuksia, jotka helpottavat pienituloisten, pätkätyöntekijöiden ja työttömien elämää. Erityisen aiheellinen päätös on se, että perusturvan tasoa ryhdytään arvioimaan säännöllisesti.

Vihreille erityisen tärkeä, toteutunut tavoite on kunnallisveron perusvähennyksen nosto 2 200 euroon. Tätä sosiaalisesti oikeudenmukaista, pienituloisille kohdistuvaa veronkevennystä ei demari-valtiovarainministeri saanut tehtyä. Osana veropohjan laajentamista ja vahvistamista vihreät ovat halukkaita keskustelemaan perusvähennyksen nostamisesta edelleen.

Arvoisa puhemies! Sata-komitean vielä toteutumattomista tavoitteista vihreille ensisijaisia ovat toimeentulotuen perusosan siirto Kelaan sekä työmarkkinatuen tekeminen henkilökohtaiseksi.

Toimeentulotuen perusosan siirto Kelaan tarkoittaisi ennen kaikkea sitä, että hakemiseen liittyvä turha ja nöyryyttävä ihmisten luukulta luukulle juoksuttaminen vähenisi ja tuki tulisi helpommaksi saada niille, jotka tulojensa pienuuden vuoksi ovat siihen oikeutettuja. Myös eräiden muiden tukien, kuten omaishoidon tuen, siirto Kelaan parantaisi kansalaisten tasavertaisuutta ja oikeusturvaa. Vihreiden mielestä sosiaaliturvan tarkoituksena on vastata ihmisten tarpeisiin, ei niin, että ihmiset ovat byrokratian palveluksessa.

Hyvin usein Kelan tukea saava henkilö joutuu turvautumaan myös toimeentulotukeen. Toimeentulotuella siis täydennetään muita Kelan maksamia etuuksia, kuten työttömän peruspäivärahaa, sairauspäivärahaa, lasten kotihoidon tukea, opintotukea tai kansaneläkettä. Jos siis myös toimeentulotuki olisi Kelan maksettavana, voisi Kela myöntää sen suoraan jokaiselle asiakkaalleen, joka siihen on tulojensa perusteella oikeutettu. Moni kuitteja ja muita todisteita vaativa asia nähtäisiin suoraan Kelan tietojärjestelmistä, ja kuittirumba vähenisi oleellisesti. Tämä vapauttaisi kuntien sosiaalivirkailijoiden aikaa ja voimavaroja heidän varsinaiseen tehtäväänsä, ihmisten auttamiseen.

Tällä hetkellä kuntien sosiaalitoimen jonot ovat niin pitkät ja tuen hakeminen tehty niin vaikeaksi, etteivät kaikki toimeentulotukeen oikeutetut sitä edes hae. Moni masennuksesta kärsivä tai huono-osaisuuttaan häpeävä lannistuu ja mieluummin sinnittelee köyhyysrajan alapuolella kuin hakee itselleen lainkin mukaan kuuluvaa toimeentulotukea. Tämä ei ole oikein.

Sata-komitean enemmistö kannatti toimeentulotuen siirtämistä Kelaan, mutta komitea jätti lopulta sitä esittämättä. (Ed. Tennilä: Miksi?) Vihreä eduskuntaryhmä pitää siirron toteuttamista erittäin tärkeänä. Sivistynyt valtio ei tavoittele säästöjä sillä, että perusturvan hakemisesta tehdään liian vaikeaa ja raskasta. On ikävää, ettei vasemmistovaltaiselta ay-liikkeeltäkään tullut Sata-komiteassa Kela-siirrolle tukea.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä työmarkkinatuen muuttaminen henkilökohtaiseksi on yksi Sata-komitean loppuraportin merkittävimmistä ehdotuksista. Se lisäisi oikeudenmukaisuutta ja tekisi työnteon kannattavammaksi. Komitea ehdottaa, että työmarkkinatuesta tehtäisiin henkilökohtainen niin, ettei se enää riippuisi puolison tuloista. Vihreät kannattavat ehdotusta varauksetta. Nykyään työtä ei välttämättä kannata ottaa vastaan, koska jos toinen puolisoista saa työtä, putoaa myös työttömän puolison tuki, jolloin talouden yhteenlasketut tulot eivät siis välttämättä yhtään kasva. Mielekkyys on tästä kaukana.

Vihreät ovat myös sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus omaan henkilökohtaiseen työttömyysturvaansa. Esitys työttömyysturvan tekemisestä henkilökohtaiseksi pitää mielestämme toteuttaa viipymättä.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan muuttaminen henkilökohtaiseksi sekä byrokratian karsiminen siirtymällä yhden luukun periaatteeseen ovat askeleita kohti vihreiden pitkän aikavälin tavoitetta, perustuloa.

Perustulon lähtökohtana on, että perusturva kuuluu kaikille ilman hankalaa hakumenettelyä. Sen tarkoitus on tehdä työn vastaanottaminen aina kannattavaksi ja siten tie köyhyydestä vähemmän kiviseksi.

Arvoisa puhemies! Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta sekä tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantaminen kuuluvat vihreiden tärkeimpiin saavutuksiin tällä hallituskaudella. Luovan työn tekemisen edellytyksiä on selkeästi parannettu.

Seuraavaksi lainsäädäntöä on uudistettava niin, että sosiaali- ja työttömyysturvan piiriin pääsevät myös itsensä työllistävät ja muut työntekijät, jotka jäävät yrittäjyyden ja palkansaajuuden välimaastoon. Vihreät katsovat, että oikeus sosiaaliturvaan ei saa riippua työsuhteen muodosta. Lainsäädännön on huomioitava myös uuden työn tekemisen tavat.

Arvoisa puhemies! Sata-komitea ei yltänyt kaikilta osin tuloksiin, joita siltä toivoimme. Vihreät odottivat, että komitea olisi parantanut köyhimpien asemaa joko pienituloisten verotusta keventämällä tai etuuksia kasvattamalla. Vastoin vihreiden toivetta ansiotulojen verotus rajattiin Sata-komitean työn ulkopuolelle. Tämä tarkoitti, ettei komitealla ollut välineitä parantaa työnteon kannattavuutta siten, että pienituloisten verotusta olisi kevennetty. Ei ole oikein, että pienituloisen työn kohdalla marginaaliverot ovat kaikkein suurimmat. Tästä seuraa myös, ettei järjestelmämme edelleenkään kannusta pienipalkkaisen työn vastaanottamiseen.

Pahimpia Sata-komitean tuottamia pettymyksiä oli se, ettei komitea voinut parantaa työttömien perusturvan tasoa. Perusturvan parantaminen Sata-komiteassa olisi vaatinut perus- ja ansioturvan välisen kytköksen avaamista. Nykyään on ay-liikkeen vaatimuksesta olemassa sellainen käytäntö, että työttömän perusturvan korottaminen korottaa aina myös ansioturvaa. Näin korotusta valuu niillekin, jotka eivät sitä kipeimmin tarvitse. Keskimääräinen ansioturva on noin puolet työttömän perusturvaa suurempi.

Palkansaajajärjestöt eivät suostuneet siihen, että kaikkein köyhimpien perusturvaa oltaisiin korotettu ilman, että ansiosidonnainen työttömyysturva samalla nousee. Niin perusturvan korottaminen tyssäsi Sata-komiteassa eri osapuolten solidaarisuuden puutteeseen.

Arvoisa puhemies! Tuloerojen tasoittamiseen tarvitaan oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Suurin tuloerojen kasvua aiheuttava tekijä on se, että kaikkein suurimpia ansiotuloja nauttivat ovat pystyneet muuttamaan tulojaan kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi. Jos tuloeroihin halutaan oikeasti puuttua, tulee tämä valuvika pikaisesti korjata. Haluamme, että jo tämän hallituksen aikana pääomatulojen verotus muutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä hyvinvointierojen kaventaminen on juuri nyt politiikan tärkeimpiä tehtäviä. Pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu ihmisten tasavertaisiin mahdollisuuksiin olla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Vahvuutemme on se, että kaikki pidetään mukana.

Haluamme torjua kehityksen, jossa hyvä- ja huono-osaisten maailmat erkanevat yhä kauemmas toisistaan. Hyvä sosiaalipolitiikka on paitsi tuloeroja tasaavaa myös yhteisöllisyyttä ja osallisuutta luovaa. Laadukkaiden kunnallisten peruspalvelujen osuutta ei tässä voi yliarvioida.

Lopuksi, arvoisa puhemies! Vastuullinen sivistysvaltio ei unohda myöskään maailman köyhiä. Köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat aikamme politiikan tärkeimmät tehtävät niin Suomessa kuin globaalisti.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Interpellationen ligger onekligen i tiden. Året 2010 har inom EU utlysts till ett temaår för bekämpning av fattigdom och social utslagning. Även i ett välfärdssamhälle som vårt finns det fattiga, särskilt i relativa termer mätt. Det kan inte upprepas för ofta att omsorgen om dem som har det allra sämst ställt är den förnämsta mätaren av ett välfärdssamhälles framgång.

Det är oppositionens privilegium att generalisera och förenkla, och det utnyttjas även i den här interpellationen. Alla pensionärer är inte fattiga, alla studerande är inte illa ute, inte ens alla arbetslösa eller ensamförsörjarfamiljer har det lika illa ställt. Men visst finns det inom dessa grupper, och även andra grupper såsom ensamstående vuxna och utslagna unga, sådana som verkar ha fallit igenom maskorna i vårt skyddsnät. Det är just dem som vi måste försöka hjälpa.

Arvoisa puhemies! Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat parhaita köyhyyden vastaisessa taistelussa. Tämä on erityisen ilmiselvää työttömien suhteen. Paras lääke työttömyyteen ei ole hyvä työttömyysturva vaan työ. Jokainen työtön on epäonnistumisen tulos, useimmiten ei suinkaan yksilön vaan yhteiskunnan.

Korkea työllisyysaste on paras tae sille, että yhteiskunta selviää taloudellisen kriisin jälkilaskusta. Ainostaan työnteon ja pitempien työurien avulla voimme välttää valtion ja kuntien menojen tulevat leikkaukset. Työllisyys on hyvinvoinnin perusta, tai kuten ruotsalainen eduskuntaryhmä on aiemminkin todennut, ainoastaan hiellä vältymme vereltä ja kyyneliltä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan lisää työpaikkoja, tarvitaan panostuksia työterveyteen, työssä jaksamiseen ja viihtymiseen.

Värderade talman! Det allra viktigaste är alltså att främja sysselsättningen med alla medel som står till buds. Tyvärr kan inte regeringen styra världsekonomin, och vi är ytterst beroende av den export som nu börjar återhämta sig från den globala krisen. Vi kan inte leva på egna villkor som förr, devalvera eller fritt justera skatter och avgifter, utan vi måste beakta villkoren i omvärlden och konkurrensförhållanden som gäller. Annars drabbas sysselsättningen och grunden för välfärden och tillväxten. Regeringen har gjort sitt bästa för att motverka effekterna av de internationella konjunkturerna.

Den värsta formen av arbetslöshet är den som drabbar de unga. Den riskerar att sätta djupa spår för hela livet. Regeringen gör därför helt rätt i att prioritera åtgärder som främjar sysselsättningen bland unga med en tilläggsbudget som är på kommande och avges i mars. I svenska riksdagsgruppen är vi mycket nöjda över att vår kulturminister Stefan Wallin har tagit initiativ till att det ska användas 30 miljoner extra ur penningautomatmedlen för att skapa arbetstillfällen för unga.

Mutta kuten myös tasavallan presidentti Tarja Halonen valtiopäivien avajaispuheessaan totesi, "hallituksen ja eduskunnan on pyrittävä huolehtimaan tehokkaasti omasta osuudestaan, mutta paljon jää vastuuta myös muille tahoille". Oppositio ei ehkä pannut merkille jälkimmäisiä viisaita sanoja. Haluan korostaa, niin kuin presidentti, että tässä yhteydessä tarvitaan monia tahoja.

Värderade talman! I sitt svar på interpellationen räknar regeringen övertygande upp de miljoner, tiotals miljoner, ja, hundratals miljoner som har använts för att motverka fattigdomen. Regeringen kan bland annat påvisa att den har höjt grundavdraget för första gången på nästan 20 år, vilket mer än många andra åtgärder gynnar just låginkomsttagare. På samma sätt har regeringen för första gången på länge höjt studiestödet, och nästa år höjs också de lägsta pensionerna mer än någonsin. Jag har ingen orsak att upprepa alla de övriga åtgärderna som regeringen har vidtagit.

Ändå bör vi ödmjuka medge att åtgärderna inte har lyckats utrota, bara bryta en fortsatt ökning av den relativa fattigdomen som finns i vårt land. Varje barn som får sin huvudsakliga näring via skolmaten, är mycket beroende av maten i skolan, är ett misslyckande för mycket. Det här helt oberoende av orsakerna, om det är familjens ekonomiska situation, alkoholmissbruk eller någonting annat som ligger bakom det här. Och med rätta betonade biskop Eero Huovinen vårt personliga och gemensamma ansvar för barnen, när riksdagen samlades till gudstjänst nyligen, som säkert många av oss kommer ihåg.

Jokainen perheellinen opiskelija, joka elinkustannuksistaan selvitäkseen joutuu sellaiseen vuorotyöhön, joka ei mitenkään liity omaan alaan, uhkaa aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia myöhästyneinä opintoina ja työelämän aloittamisen lykkääntymisenä. Jokainen yksinhuoltaja tai työtön, joka joutuu katsomaan, kuinka lasten luokkakaverit viettävät hiihtolomansa Lapissa tai vielä kauempana, mutta jolla ei ole varaa viedä omia lapsiaan edes lähimpään hiihtomäkeen, on ansainnut aidon empatiamme.

Arvoisa puhemies! Hyvät peruspalvelut ja kaikkien ensisijaisten tarpeiden turvaaminen ovat parasta ennalta ehkäisevää työtä ja tukevat kaikkien hyvää elämää. Tarvitaan kuitenkin myös toimia, joilla huomioidaan yksilöllisiä tarpeita, eli täsmäaseita köyhyyttä vastaan. Eräs tällainen toimenpide voisi olla, että yksinhuoltajien osalta mahdollisen toimentulotuen perusteisiin ei laskettaisi korotettuja lapsilisiä. Me tiedämme, että se auttaisi monia hädässä.

Mutta, vielä kerran, presidentin resepti pätee myös tähän. Vastuu ei ole yksin hallituksen ja eduskunnan. Vastuuta on monilla muilla, kunnilla ja seurakunnilla, koko niin sanotulla kolmannella sektorilla sekä sukulaisilla ja naapureilla, eli meidän pitää välittää toisistamme.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei kannata yksityisiin vakuutuksiin ja vapaaehtoiseen hyväntekeväisyyteen perustuvaa yhteiskuntamallia yleisen, yhteiskunnan turvaaman hyvinvoinnin sijaan, mutta kylläkin vapaaehtoista toimintaa yhteiskunnan verkostojen täydentäjänä. Eri tutkimuksista on ilmennyt, että suomenruotsalaiset elävät pitempään, työskentelevät pitempään, ovat terveempiä ja ehkä jopa hieman onnellisempia kuin väestö keskimäärin. Tutkimustulosten mukaan yhtenä tähän vaikuttavana tekijänä pidetään suomenruotsalaisten sosiaalista yhteisöllisyyttä. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee nimenomaan lisää yhteisöllisyyttä ja erityisesti siellä, missä nuoret kasvavat ja kehittyvät, eli kotona ja koulussa.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että historia toistaa itseään ja ettei ihminen koskaan opi virheistään. Se ei aina pidä paikkaansa, ei ainakaan kun on kyse tämän hallituksen tavasta luotsata Suomi tämän maailmanlaajuisen talouskriisin läpi. Hallitus on tehnyt parhaansa niiden virheiden välttämiseksi, joita kieltämättä tehtiin edellisen syvän kriisin jälkihoidossa 90-luvulla. Nyt pidetään elinkeinoelämän pyörät pyörimässä. Hallitus on panostanut opetusryhmien pienentämiseen, kouluterveydenhuoltoon ja opinto-ohjaukseen, vanhusten kotipalveluihin, vammaispalveluihin ja lastensuojelutoimenpiteisiin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ymmärtää tavallaan, että oppositiota kismittää, kun istuvalla hallituksella on parempi sosiaalinen omatunto kuin useilla aiemmilla hallituksilla ja se on tehnyt paljon sen eteen, etteivät köyhät joutuisi kärsimään muita enempää. Mutta köyhillä — tämän myönnämme, tämän tiedän — ei ole varaa kärsiä edes yhtä paljon kuin muut. Tässä hyvinvointiyhteiskuntamme punnitaan.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ihan lopuksi. Det återstår mycket att göra för att även de mindre bemedlade bland oss ska kunna känna att de lever i ett välfärdssamhälle. Regeringen gör sitt bästa inom ramen för de resurser som kan användas för det här, och svenska riksdagsgruppen förordar enkel övergång till dagordningen.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan terveisiin piirteisiin on vuosikymmeniä kuulunut se, että jokaisella on ollut mahdollisuus kykyjensä mukaan etsiä paikkansa yhteiskunnassa: on voinut kouluttautua, hakeutua työelämään ja ansaita elantonsa. Tuloerojen kasvu merkitsee väistämättä askeleita kohti aikaa, jossa elämän mahdollisuudet rajautuvat sen mukaan, millaiseen perheeseen syntyy. Eikö tästä kerro jo nyt ylisukupolvinen köyhyys? On kiistatta todettu, että ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot, kuin niissä, joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa.

Vaikka tuloerojen kasvu ei suoraan tarkoita sitä, että köyhyys lisääntyy, meillä on yhä enemmän niitä, joiden on vaikea pärjätä taloudellisesti. Pienituloisten määrä laski hiukan vuonna 2008, mutta samalla yhä useamman tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskimääräisistä ansioista. Köyhimmät siis köyhtyivät entisestään. Pienituloisista yli puolella tulot jäivät alle puoleen mediaanituloista. Köyhissä kotitalouksissa asui suomalaisista noin 700 000 henkilöä. Vuosia jatkuneeseen köyhyyden lisääntymiseen ei ole pieniä korjausliikkeitä lukuun ottamatta kestävästi puututtu. Heikossa asemassa olevat eivät ole saamassa perusturvaansa tuntuvia parannuksia, niin kuin hallitus on vastannut.

Lapsiköyhyys on lisääntynyt maassamme hälyttävästi jo vuosien ajan. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on selvittänyt, että lapsena koettu köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen osallisuuden kokemuksiin. Lapsen jääminen vallitsevien harrastus- ja kulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, häpeää ja vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen sekä tulevaisuuden elämänhallintaan ja työkykyyn. Köyhyys lisää siis syrjäytymisriskiä ja ylläpitää ylisukupolvista köyhyyttä. Perheen köyhyys voi myös uhata vanhempien jaksamista ja elämänhallintaa. Sata-komitea korosti tuoreessa loppuraportissaan perhepolitiikan merkitystä elinkaaritulojen tasaajana ja tasa-arvoisten kasvuolosuhteitten turvaajana.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmämme kehottaa hallitusta ryhtymään nyt sanoista tekoihin. Hallituksen ohjelmiin kirjattua syrjäytymisen ehkäisyä ei ole edelleenkään konkretisoitu toimenpiteiksi, jotka tuntuvasti vaikuttaisivat myönteiseen kehitykseen. Erityisesti yksinhuoltajaperheet ja nuoret opiskelijaperheet kärsivät toimeentulovaikeuksista. Myös yhden pienituloisen työssäkävijän perheessä eletään toimeentulon rajamailla. Hallituksen toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä korjaamaan näitä epäkohtia. Jos haluamme pitää huolta tulevaisuuden yhteiskunnasta ja hyvinvoinnistamme, meidän on panostettava lasten hyvinvointiin ja luotava kaikille tasa-arvoiset kasvun edellytykset.

Kristillisdemokraattien esittämä lapsen huoltajan ansiotulovähennys on lääke suomalaisten lapsiperheiden kireään ja progressioltaan ankaraan verotukseen. Olemme esittäneet yhden huoltajan reilua ansiotulovähennystä. Aloitteen malli suosii pienituloisia lapsiperheiden tulonsaajia ja vaikuttaa näin köyhyyttä vähentävästi. Kun myös yksinhuoltaja saa saman edun, kyseessä on huoltajien lukumäärään nähden tasa-arvoisempi malli kuin niin sanottu perheverotusmalli yhteenlaskettuine tuloineen.

Arvoisa puhemies! Useat ikäihmiset, etenkin pelkkää kansaneläkettä saavat, sinnittelevät toimeentulon äärirajoilla. Suomessa on lähes satatuhatta yli 75-vuotiasta köyhää eläkeläistä. Köyhyyden uhkaa lisäävät yksin asuminen, terveyden heikkeneminen ja vanheneminen. Monet joutuvat valitsemaan, käyttävätkö rahat lääkkeisiin vai ruokaan. Jotta pienituloisten eläkeläisten elämä helpottuisi todella, tarvitaan kiireesti kristillisdemokraattien esittämää laajaa maksukattojen yhdistämistä. Erilliset maksukatot ovat nyt sekä liian korkealla että reikäisiä.

Köyhyysaiheisessa kirjoituskilpailussa kirjoitettiin: "Lasken robottimaisesti rahat joka päivä ja kirjaan menot ja sähkömittarilukeman vihkooni. Mihin minun eläkkeeni ja miehen pieni päiväraha riittävät? Sähkö, puhelin - - pakko pitää, itse kasvattamia perunoita ja porkkanoita, metsästä marjoja ja sieniä, hernekeittoa, kaurapuuroa ja jauhelihaa kaikissa yhdistelmissä. Vaatteita kirpputorilta. - - Ei erikoisuuksia, mitä kaupanhyllyt notkuvat. Ne on tarkoitettu niille, joilla on rahaa. Älä koske, tulee sähköisku sormilleni. Se ei kuulu meille."

Arvoisa puhemies! Eläke-erot ovat kasvaneet kohtuuttomasti, ja suuria eläkkeitä syntyy yhä lisää. Ministeri Hyssälä teetti viime syksynä pikaselvityksen eläke-erojen tasaamisesta. Lopputulos, johon ministeri alistui, oli se, että eroja on vaikea supistaa. Eläke on myöhennettyä palkkaa, joka säästetään rahastoon työssäoloaikana. Järjestelmä on periaatteeltaan erinomainen muttei tasaa tuloeroja. Korkean palkan saaneelle järjestelmä kerää korkean eläkkeen, ja pienituloisen kertymä on pieni. Esimerkiksi monet lapsia vuosia kasvattaneet perheenäidit jäävät pelkän kansaneläkkeen varaan. Kristillisdemokraatit odottavat ministeriltä oikeudenmukaista tasausesitystä. Takuueläkkeen toteuttaminen vuoden kuluttua on vasta pieni askel oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus ja sen asettama Sata-komitea epäonnistui köyhyyden vähentämisen tavoitteessa. Ja miksi? Perusturvaan ei tehty tuntuvia parannuksia. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteet eivät toteutuneet, vaan sairaiden, vammaisten, pitkäaikaistyöttömien, osatyökykyisten ja erityisesti myös omaishoitajien ongelmat — se, miten selvitään erityisesti taloudellisesti — jatkuvat, nämä vaikeudet jatkuvat.

Lähtökohtaisesti toimeentulotuen rajaa on siis nostettava. Suurin osa perusturvan parannuksista jää köyhimmiltä saamatta, koska toimeentulotukea vähennetään vastaavasti. Toimeentulotuen tason korotus on siksi kiireinen ja välttämätön.

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen parantaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tällä hetkellä marginaaliryhmien työhalukkuus kaatuu järjestelmän rangaistuksiin ja byrokratialoukkuihin. Työ ei pienituloiselle kannata. Toimeentuloa ei voi työtä tekemällä edelleenkään parantaa, käytännössä tulos on usein päinvastainen. Kysyn, onko oikein muun muassa se, että köyhyydessä elävän perheen nuoren saama kesätyöansio voidaan harkinnan jälkeen vähentää perheen saamasta toimeentulotuesta. Se ei voi olla oikein, vaan toimeentuloa on voitava tiettyyn rajaan asti parantaa omin ponnistuksin. Toimeentulotuesta myös vähennetään veronpalautukset, jotka itse asiassa ovat liikaa maksettua veroa. Siitä vähennetään myös pienet ansiot, sähkölaskun tai vesimaksujen palautukset. Tämä tuottaa ylimääräistä katkeruutta. Kristillisdemokraatit esittävät myös eläkeläisen palkkatulon verotuksen reilua kevennystä työurien pidentämiseksi ja työnteon kannustavuuden lisäämiseksi.

Viime vuosia leimaavaa on ollut rikkaimpien huomattava tulojen kasvu. Kaikkein ylimmässä tuloluokassa kotitalouksien reaalitulojen kasvu on noussut yli 200 prosenttia, kun kaikkein pienimmässä tuloluokassa kasvua on ollut vain vähän yli 10 prosenttia. Kuntien talouskriisin ongelmat palvelujen tuottamisessa kohdistuvat juuri niihin, jotka ovat niistä eniten riippuvaisia, eli pienituloisiin, joille laadukkaat kuntapalvelut ovat paras tae, paras turva.

Suomi on ollut vuosikymmeniä näyteikkuna, josta muualla on unelmoitu. Hyvinvointiyhteiskuntamme on kuitenkin murentumassa kovaa vauhtia, ja liian monilla mittareilla olemme vajonneet Euroopan keskikastiin. Menneiden vuosikymmenten työ valutetaan surutta hukkaan. Olemme menettäneet tasa-arvoisuutemme ja oikeudenmukaisuutemme. Olemme menneet jo ehkä niin pitkälle, että emme näe, emme ymmärrä, emme kuule köyhimmän väestönosan hätää. Meidän on löydettävä ratkaisut ja tahto köyhyyden nujertamiseen. Vastuu on ennen kaikkea täällä salissa, meillä kaikilla tämän huoneen sisällä olevilla.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi: "Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, sillä hallitus ei ole vastauksessaan osoittanut riittäviä toimenpiteitä, joilla tuloerojen kehitystrendi katkaistaan, eikä osoittanut toimenpiteitä, joilla varsinkin pienituloisten lapsiperheiden ja vanhusten tilannetta helpotetaan, ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiopuolueiden välikysymys peräänkuuluttaa jälleen kerran toimia Vanhasen toiselta hallitukselta hädässä olevien kansalaistemme hyväksi. Suomessa köyhyys on lisääntynyt viime vuosina erittäin voimakkaasti. Jos hallitus olisi oikeasti ajan tasalla, se keskittyisi torjumaan tuloerojen kasvua voimakkailla ja ennen kaikkea riittävillä perustoimentuloon kohdistuvilla panostuksilla kansalaisillemme. Tuloerojen tarkoituksellinen kasvattaminen ja rikkaita suosiva talouspolitiikka varmistaa sen, että ökyrikas ei anna paljostakaan mutta köyhä joutuu antamaan kaikesta vähästäänkin.

On häpeällistä, että niin sanottu virallinen totuus toitottaa tulevasta ja jo olevasta työvoimapulasta, kun samaan aikaan meillä on kymmeniätuhansia työttömiä nuoria. Tilastokeskus kertoi eilen, että työttömyysaste oli tammikuussa 9,5 prosenttia. Työttömiä oli kaiken kaikkiaan 250 000 eli 66 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Nuorten kohdalla työttömyysprosentti on kaksinkertainen. Työministeri Sinnemäki, missä se paljon puhuttu työvoimapula on?

Pitkään jatkuessaan nuorten työttömyys syöksee kokonaisia nuoria perhekuntia syrjäytymisen ja katkeruuden vahingolliselle tielle. Heidän lapsensa tulevat suurella todennäköisyydellä perimään tämän kyseenalaisen perinnön eli työttömyyden ja äärimmäisen köyhyyden. Kymmeniätuhansia nuoriamme uhkaa jääminen pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Perussuomalaisten mielestä hallituksen pitäisi olla erityisen huolissaan niistä, jotka maksavat tämän päivän eläkeläisten eläkkeet, eli nuorista.

Millainen on tulevien sukupolvien eläketurva, kun se jo tänä päivänä on surkea? Se ei ole surkea teillä ministereillä tai yritysjohtajilla. Se on surkea ja se tulee olemaan surkea teidän palkkanne maksajilla. Entisen siivoojan tai lehdenjakajan eläkepäivät ovat jo nyt köyhyydessä elämistä. Joka päivä viikosta ja kuukaudesta toiseen joutuu suomalainen pieneläkeläinen jo nyt laskemaan, syökö hän tänään vai ottaako hän lääkkeensä. Molemmat ovat elintärkeitä, mutta vain yhteen on varaa. Ministerit Risikko ja Hyssälä, kumman te valitsisitte heidän sijassaan: ruuan vai lääkkeen?

Arvoisa puhemies! Hallitus on viime vuosina suureen ääneen ja hartaasti kehunut erilaisia etuuskorotuksia, joita se on historiallisen suuressa viisaudessaan antanut pienituloisille. Muun muassa eläkeläisille on jo annettu ja onpa luvattu vielä lisääkin eläkettä, varsinkin kansaneläkeläisille, ja juuri sopivasti ensi vuoden eduskuntavaalien alla.

Valitettavasti läheskään kaikki ne eläkkeensaajat, joille on jo korotuksia siunaantunut, eivät niitä ole saaneet siinä suuruudessa kuin on luvattu. Vai mitä pitää ajatella, kun eräänkin eläkeläisen eläkkeeseen tuli peräti 43 sentin korotus? Verojen jälkeen tästä huimasta korotuksesta jäi käteen 11 senttiä. Eräs toinen eläkeläinen sai puolestaan 7 sentin korotuksen. On myös esitetty väitteitä, että joidenkin käteenjäävä eläke on jopa pienentynyt.

Kun näihin vaatimattomiin eläkekorotuksiin yhdistetään palvelumaksut ja yleinen hinnannousu, voidaan todeta köyhimpien eläkeläistemme ostovoiman kokonaisuudessaan vähentyneen. Hallitus osoitti taas puheidensa ja käytännön tekojensa välisen arvon: pötypuheilla näyttää olevan enemmän arvoa kuin teoilla.

Arvoisa puhemies! Tuntuu kummalliselta, että sosiaaliturvan varaan pudonnut köyhä suomalainen lapsiperhe kituuttaa 1 500 euron kuukausittaisella tuella, kun samaan aikaan sosiaaliturvan varassa elävä samankokoinen maahanmuuttajaperhe saa huomattavasti suuremmat kuukausitulot hövelimmän harkinnanvaraisten tukien myöntöpolitiikan ansiosta. Väitetään, että myös kantasuomalaiset voivat päästä maahanmuuttajaperheen saamaan tukitasoon. Me kaikki tiedämme todellisuuden: eivät suomalaiset sellaisia summia saa. Siitä pitää huolen viimeistään Kelassa ja sosiaalipalveluissa turhan yleinen vaikenemisen kulttuuri, jolla suomalaisilta pimitetään tietoa tuista, joihin heillä olisi oikeus. Tämä alentaa syntyperäiset suomalaiset alempaan kastiin. Luokkayhteiskunta tekee voimakasta paluuta. (Ed. Manninen: Vanhat tiedot puhujalla!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tekevät esityksen, että pienituloisten suomalaisten toimeentulon turvaamiseksi kaikille heille annetaan samat sosiaaliedut kuin maahanmuuttajille. Suostuuko tämä hallitus edes siihen?

Hyvät ministerit, pankaapa käsi sydämelle ja kysykää itseltänne, onko tämä sitä mainostamaanne vastuullista ja välittävää politiikkaa. Tarkoittaako hallitusohjelman fraasi vastuullisuudesta ja välittävyydestä sitä, että heikkojen on yksin otettava vastuu itsestään ja hallitus seuraa katseella? Voi vain kysyä, arvoisat kollegat, lähestymmekö kohta huutolaisaikoja, jolloin hoidettava huutokaupattiin halvimman tarjouksen tehneelle. Tämähän on jo arkipäivää monien vanhuspalveluiden kohdalla, kun halpa hinta korvaa laadun.

Kysyttäessä ministereiltä Hyssälä ja Risikko, mitä he ovat tehneet köyhien ja hädänalaisten hyväksi, vakioselityksenä on, että on perustettu työryhmä tai asetettu selvitysmies tutkimaan asiaa. Voi hyvät ministerit, nälkäisen mahan kurina ei lopu komiteoilla eikä selvitysmiehillä. Ratkaisu siihen on yksinkertainen: nälkään auttaa leipä, ja työttömyyden lopettaa työpaikka.

Mitä köyhempiä kansalaisemme ovat, sitä huonommin yhteiskunnallamme menee. Ostovoiman ja työllisyyden ylläpitäminen ovat välttämättömiä aseita köyhyydenvastaisessa taistelussa hyvinvointivaltion puolesta.

Arvoisa puhemies! Vielä: Jäsenyyden Euroopan unionissa piti täyttää kansan vatsat ja aukaista hyvinvoinnin padot niin, että suorastaan hukumme siihen kaikkeen hyvään, mitä Brysselistä virtaa. Norjan ja Sveitsin kaltaisten EU:n ulkopuolella olevien maiden piti kuihtua ja kuolla pois, mutta toisin on käynyt. Suomessa ruokajonot pitenevät, tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy nopeammin kuin koskaan sitten sotienjälkeisen hyvinvointivaltion rakennustöiden alun. Tilanne ei todellakaan ole ylpeyden aihe Suomelle ja tälle hallitukselle. Hyvät EU-intoilijat, oletteko nyt tyytyväisiä, kun sidoitte Suomen kiinni uppoavaan EU-Titanikkiin?

Arvoisa puhemies! Kannatan kansanedustaja Annika Lapintien ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Opposition tekemä välikysymys köyhyydestä ja tuloeroista on kipeä kysymys yhteiskunnalle ja osuu aiheeseen, jota yhteiskunnan on kyettävä käsittelemään. Meillä on keskuudessamme paljon ihmisiä, joilla on äärimmäisen suuria toimeentulovaikeuksia, eivät pärjää kuukausittain, rahat ovat loppu, eikä yhteiskunta ole kyennyt tarjoamaan sellaista toimeentuloa, joka nostaisi heidät yli köyhyysrajan. Tämä on tosiasia, ei tätä voi eikä kannata kiistää. Se on aihe, jossa suomalainenkaan yhteiskunta ei ole täydellinen eikä onnistunut, mutta välikysymyksen vaatimukseen siitä, että köyhyys pitää kyetä lopettamaan, poistamaan Suomesta, ei ilmeisesti ole mikään yhteiskunta kyennyt, mutta siitä huolimatta paremmin pitäisi pystyä toimimaan.

Paras lääke köyhyyttä vastaan on tietysti se, että ihmisillä olisi työpaikkoja. Mutta suuri osa köyhistä on ihmisiä, jotka eivät ole enää työelämän piirissä, ovat ikääntyneitä, ovat sillä tavalla sairaita, etteivät pysty työtä tekemään. Silloin heidän ainoa keinonsa selviytyä ovat ne yhteiskunnan palvelut ja toimeentuloon tarkoitetut tuet, joilla he elämänsä järjestävät.

Kun oppositio kysymyksessään syyllistää hallitusta erittäin voimakkaasti, niin hallitus katsoi, että on perusteita myös verrata, miten erilaiset poliittiset koalitiot ovat tätä kysymystä käsitelleet. Siksi en ymmärrä sosialidemokraattien ryhmäpuheen kritiikkiä siitä, että hallitus vertaa luvuilla eri hallituksia toisiinsa. Kun kysytään, pitää olla oikeus ottaa myös tämä vertailu vastaan.

Vasemmistoliitto ryhmäpuheenvuorossaan esitti pitkän listan etuuksista, jotka ovat selvästi alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 1994 tammikuussa. (Välihuutoja) — Kyllä, vasemmistoliitto tuli vuonna 1995 hallitukseen. — Suurin osa näistä esimerkeistä, joita esitätte, johtuu siitä, että se teidän hallituksenne silloin, kun olitte vallassa, leikkasi ensin näitä etuuksia ja sitten piditte ne kahdeksan vuotta nollalinjalla, ei edes indeksikorotuksia. (Välihuutoja vasemmalta) Ja totta kai näiden ostovoima tällä tavalla heikentyi ja niitä ei ole kaikkia kyetty vielä korjaamaan edes sen jälkeen. Silloin kun tällaisia vertailuja tehdään, pitää myös tunnistaa oma vastuu. Ollessanne vallassa, ollessanne hallituksessa, teitte merkittäviä veronkevennyksiä ja samaan aikaan leikkasitte köyhiltä etuuksia tavalla, jonka seurauksia ei ole vieläkään kyetty kuromaan umpeen. Tästä historia ei teitä vapauta. Ollessanne vallassa toimitte tällä tavalla. (Ed. Saarisen välihuuto)

SDP:n suhteen hallituksen vastaus käy läpi Vanhasen ykkös- ja Vanhasen kakkoshallituksen. Meillä ei ole kauhean suuresti tapana ollut, että istuva hallitus moittisi tai vertailisi edellistä, mutta kun on saman pääministerin hallitukset, katson, että näin voidaan tehdä. Tämä vertailu kyllä osoittaa selvästi sen, että tulonsiirtojen osalla Vanhasen kakkoshallitus, nykyhallitus, on tehnyt paljon enemmän korotuksia kuin edellinen hallitus teki.

Tässä välikysymysvastauksessa kerrotaan, että sosiaaliturvaetuuksiin korotuksia on tehty nyt 730 miljoonan euron edestä, kun vastaaviin etuuksiin korotuksia tehtiin aiemmin 250 miljoonalla eurolla, 500 miljoonaa euroa vähemmän käytettiin korotuksiin.

Eläkeläisten kohdalla vastaus kertoo, mitä sekä verotuksen että etuuksien puolella on tehty. Kun tämä vaalikausi on päättynyt, on yhteensä noin 950 miljoonan euron edestä parannettu eläkeläisten asemaa, kun vastaavat toimenpiteet viime hallituskaudella päätyivät kymmenesosaan tästä, 95 miljoonaan euroon.

Myös verotuksen kohdalla, kun katsotaan verotuksen kokonaisprofiilia, väitän, että nykyhallituksen linja on ollut paljon sosiaalisempi kuin se, mihin edellinen hallitus pystyi. Katsotaan, mitä kevennyksiä on tehty, miten ne on kohdistettu: Ne on tehty paljon oikeudenmukaisemmalla tavalla kuin edelliskaudella tehtiin. Näin on oikeus vastata, kun kysytään ja syyllistetään siitä, että tämä hallitus olisi tuloeroja kasvattanut.

Saattaa olla, että on erot ovat kasvaneetkin, mutta ensi sijassa tuloerojen kasvu johtuu ehkä kuitenkin tulojen kehityksestä. Niin kun tilastot kertovat, jo vuonna 2008 suhteellinen köyhyys saattoi jopa jonkin verran vähentyä, mutta se johtuu ensi sijassa siitä, että korkeimpien pääoma- ja optiotulojen määrä kääntyi laskuun. Kun viime vuoden tilastot tulevat käyttöön, todennäköistä on, että suhteellinen köyhyys Suomessa väheni, mutta ei se köyhimpien ihmisten asemaa sinällään paranna. Ei se tuo lisäeuroja kenenkään taskuun. Euroja tulee vain niistä luvuista, joista hallitus päättää: sosiaaliturvaetuuksien parantamisesta, ja ne tässä vastauksessa on kerrottu.

Saattaa käydä jopa niin, että kun nykyinen hallitus on, minusta aivan oikein, kohdistanut etuusparannukset kaikkein pienimpiin etuuksiin (Ed. Kuoppa: Ei ole kohdistanut!) — alimpiin päivärahoihin, alimpiin eläkkeisiin — niin vaikka niitä nostetaan, niin ne eivät silti nouse tämän suhteellisena köyhyysrajana pidetyn tason ylitse. Sen tähden lukumääräisesti tämä suhteellinen köyhyys ei vielä näilläkään päätöksillä kovin paljoa alene. (Ed. Gustafsson: Päinvastoin köyhiä tulee lisää!)

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillä on kaikissa suhdannetilanteissa keskuudessamme henkilöitä, joiden suhde työelämään on syystä tai toisesta ohut. Juuri tälle väestönosalle perusturvan kehitys on ensiarvoisen tärkeää arjesta selviytymisessä. Kun vertaillaan, mitä tämä hallitus on tehnyt edelliseen hallitukseen nähden juuri sosiaaliturvaetuuksien korjauksien kohdalla, niin minusta kyllä nämä luvut kertovat siitä omaa kieltään. Elikkä nyt on tehty 730 miljoonan euron edestä sosiaaliturvaparannuksia, kun viime vaalikaudella, jolloin itsekin olin ministeri, ei kyetty tähän. Vaikka tehtiin köyhyyspaketit ja muut, niin summa on valitettavasti vain 250 miljoonaa euroa; minulla on tarkat laskelmat. Tämä on siinä mielessä nyt merkittävää, että paitsi perusturvan korotukset olemme sopineet myöskin niistä indekseistä, jotka tulevat niihin perusturvaetuuksiin, joissa ei kehitys ole ollut samanlaista kuin niissä, joissa on ollut indeksit. Puhun nyt kotihoidon tuesta, lapsilisistä jne. Tämä on erittäin suuri sosiaalipoliittinen uudistus, joka vielä tällä vaalikaudella tehdään indeksisuojan osalta.

Sitten, arvoisa puhemies, huomasin, että sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla on kyllä aika lailla erilaiset näkemykset tästä sosiaalipolitiikan kokonaisuudesta. Siellä vasemmistoliitto kannattaa selvästi perusturvan kehittämistä, mutta se ei ole yhtä selvä enää demareilla. Sanottakoon, että tässä sosiaalitupossahan nimenomaan parttien kesken sovittiin, että ansio- ja perusturvan välinen rahoitus- ja etuussuhde pidetään ennallaan. Nyt se rahamäärä, joka oli käytettävissä, käytettiin kipupisteisiin, kaikkein pienituloisimpiin, jotta saatiin mahdollisimman moni pois toimeentulotukiluukulta. Näin ollen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus 100 eurolla on se, missä se kipupiste oli. Siihen pystyimme tällä vaalikaudella laittamaan rahaa. Sehän oli todella jälkeenjäänyt, koska sitähän oli korotettu niin vähän, että se ei missään heillä tuntunut.

Mitä sitten tulee, arvoisa puhemies, omaishoidon tukeen, niin ei olla huonontamassa. Minä en tiedä, mistä tällainen luulo on, että ollaan huonontamassa. Päinvastoin Sata-komiteahan esitti, että omaishoidon tuki pitäisi siirtää Kelan maksettavaksi, jotta kuntien välinen kirjavuus siitä häviäisi. Nämähän ovat arvioitavana. Taloustaantuma estää kaikkia uudistuksia tällä vaalikaudella tekemästä, mutta varmasti tämä on prioriteettilistoilla kaikilla hallituspuolueilla, jotka nyt hallituksessa ovat, että haluavat omaishoidon tuen aseman vahvistaa.

Mitä tulee kelamaksun kompensaatioon, niin siitähän on sovittu jo hallituspuolueitten kesken hallituksen päätöksellä, että se kompensoidaan energiaveroista, jotta Kelan maksuvalmius kaikissa oloissa turvataan.

Mitä tulee eläkekattoon, jonka kristilliset ottivat täällä esille, niin todellakin se on selvitetty. Meillä ei ole kuitenkaan niitä suuria eläkkeitä paljon. Meillä ongelma on se, että meillä on pieniä eläkkeitä paljon. Kuten tiedetään, takuueläke korjaa osittain näitä, joilla ei ole ansioon suhteutettua eläkettä. Siellä on nuorena työkyvyttömiksi jääneitä, siellä on maahanmuuttajia, siellä on erilaista hoito- ja hoivatyötä kotona tehneitä. Elikkä yli 120 000 on niitä, joita takuueläke hyödyttää. Työeläkejärjestelmässähän tehtiin verohelpotuksia nyt, että se olisi mahdollisimman tasan palkansaajien verotuksen kanssa, elikkä myöskin siellä on toimittu eläkeläisten puolella. Mutta nämä julkisuudessa olleet ylisuuret eläkkeet ovat hyvin pitkälti niitä ostettuja eläkkeitä, ja niihinhän ei valtion toimin voida vaikuttaa. Mutta luottamus eläkejärjestelmään on tärkeä asia, ja se syntyy siitä, että emme heikennä millään tavalla työeläkejärjestelmää valtion toimin, jotta se luottamus siellä pysyy.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sanoisin, että kyllä kuntien harkinnanvarainen toimeentulotuki on sellaisessa asemassa, että kyllä osa kunnista sitä käyttää. Tämä vastauksena kristillisen liiton ansiokkaaseen puheeseen tältä osin. Elikkä kyllä sitä pitäisi käyttää, kun perheen tilanne tunnetaan, lasten harrastuksiin, antaa ennalta ehkäisevässä mielessä harkinnanvaraisesti ja myöskin kannustavassa mielessä. Tässä ei ole kaikkia kiviä kyllä kunnissa tältä osin käännetty. Mielestäni tässä pitäisi olla rohkeampia, että estetään vaurioitten syntymistä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että hallitus on pienituloisten, köyhien asialla. Kaikki ne luvut, joita olen täällä kertonut perusturvan vahvistamisesta, sosiaalietuuksien parantamisesta, kertovat siitä omaa kieltään, mikä on hallituksen arvoasteikko.

Ensimmäinen varapuhemies:

Käydään debattiin ja siis enintään minuutin mittaisia vastauspuheenvuoroja.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä pääministeri Vanhasen ja ministeri Hyssälän kehut siitä, kuinka köyhien ja pienituloisten asema on parantunut, ovat silmänkääntötemppu. Samalla on korotettu heille tulevia maksuja. Esimerkiksi 181 kuntaa nostaa tuloveroprosenttiaan, sosiaali- ja terveydenhoidon asiakasmaksuja on korotettu, päivähoitojen kuukausimaksut nousevat, sähkön hinta nousee, vuokra-asuntojen vuokrat nousevat.

Sen lisäksi muutama kysymys.

Toimeentulotuki on 417 euroa kuukaudessa. Onko siihen tulossa korotusta? Siirretäänkö se Kelalle? Tehdäänkö siihen se muutos, että lapsilisiä ei enää poisteta siitä pikkusummasta?

Toinen, työmarkkinatuen puolisoharkinta. Aiotteko tehdä esityksen siitä, että työmarkkinatuki maksetaan jokaiselle työttömälle riippumatta puolison tuloista?

Vielä en kuullut vastausta (Puhemies: Minuutti!) siihen, miten suhtaudutte siihen, että työnantajat vaativat lisäpäivien poistamista ikääntyneiltä työttömiltä sysäten heidät köyhyyteen. Miten suhtaudutte siihen?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä, te ette ilmeisesti kuullut puheenvuoroani riittävän hyvin, sillä selkeästi sosialidemokraatit haluavat parantaa ihmisten perusturvaa, (Ed. Zyskowicz: Niin, aina oppositiossa ollessa!) ja meillä oli suuri, pitkä lista siitä, miten me tulisimme sen tekemään. On tosiasia, että hallitus on parantanut ensisijaisia etuuksia, mutta vain työmarkkinatukitasolle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat edelleen riippuvaisia toimeentulotuesta. Meidän sosialidemokraattien tavoitteena on, että tämä riippuvaisuus pitää katkaista, jotta ihmiset aidosti pääsevät köyhyydestä pois. Valitettavaa on, että selkeitä korotuksia ei tule esimerkiksi asumistukeen, joka olisi yksi hyvä ensisijainen etuus, jolla voitaisiin tätä riippuvuutta poistaa.

Sitten pääministeri Vanhaselle. Kun halusitte verrata näitä kahta hallitusta sen takia, että olette toiminut pääministerinä molemmissa hallituksissa, niin ihan tämmöinen pieni huomio liittyen siihen, mitä on tullut eri puheenvuoroissa hallituspuolueilta: Te olette ilmeisesti unohtaneet sen, että (Puhemies: Minuutti!) kansaneläkkeiden kuntaluokituksen poisto tehtiin viime kaudella ministeri Haataisen esityksestä eikä keskustaministeri Hyssälän esityksestä. Koska vaikutus eläkeläisten ansioihin oli huomattava, niin toivoisin, että te antaisitte myös tukenne tälle asialle.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Panin merkille, että pääministerin tilannearvio oli hyvinkin realistinen verrattuna esimerkiksi keskustan ryhmäpuheeseen, joka oli täyttä hurraamista siitä, miten kaikki on saatu hyväksi. Täällä on köyhyysongelma läsnä, ja tämä pitää ensinnä tunnustaa.

Mitä tulee 1990-lukuun, silloin tehtiin kaksi jättimäistä virhettä. Ensin Ahon hallitus antoi työttömyyden kasvaa aivan holtittomasti, ja sitten Lipponen leikkasi perusetuuksia, mikä oli täysin väärin. Minä olen osaltani protestoinut silloin sillä tavoin kuin tässä salissa tehdään, ja totean tämän näin. Mutta, pääministeri, mikään ei vapauta teitä vastuusta sen osalta, että näitä leikkausten jälkiä ei ole korjattu.

Mitä tulee tähän vuoteen, arvoisa pääministeri, yli miljoonalla suomalaisella putoaa reaalitulo tänä vuonna, koska eläkeläisten pääosa, työttömät ja opiskelijat jäävät vaille indeksikorotusta ja myös verohelpotusta. Ei tästä teitä mikään vapauta. (Puhemies: Minuutti!) Pienituloisten asema vaikeutuu. Kemin torilla eräs pienituloinen sanoikin, että nyt kun talouskasvu on alkanut, niin tässä käy niin, että kun junan vauhti kiihtyy, niin se viimeinen vaunu, köyhien, on irrotettu taas kerran kokonaan veturista.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos, ministerit, erityisesti pääministeri, puheenvuoroissanne toitte esiin, että kaikkea ei ole tehty, että meillä on todella toimeentulovaikeuksia ja tässä yhteiskunnassa kaikkeen ei ole pystytty vastaamaan. Minusta on hyvä tunnustaa tämä lähtökohta ja myös se, että meillä kellään tuskin on sitä käsitystä, että kaikki köyhyys pystytään poistamaan tästä yhteiskunnasta.

Mutta se, mitä me tällä välikysymyksellä ainakin omana ryhmänä tavoittelemme, on, että nekin, jotka ovat tällä hetkellä köyhiä, elävät köyhyydessä, voisivat kokea hyvinvointia, että kaikista niistä toimenpiteistä, mitä Sata-komitean ym. myötä, verotuksen myötä, uudistetaan ja tehdään, selvät vaikutukset näkyisivät näitten eri ryhmien — yksin elävien, työttömien, lapsiperheiden, vanhusten — elämän arjessa, (Puhemies: Minuutti!) että ei jatkuvasti tarvitse sanoa, että heidän tilanteensa vaikeutuu. Minusta tämä ei ole todellakaan sellainen kysymys, että vaan verrataan tässä eri vuosien hallituksia, vaan tämä asia on todella vakava.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Tennilälle: Ei pidä synnyttää sitä kuvaa, että indeksit olisi jotenkin leikattu pois. Sitä ei ole tehty. Indeksiä ei kerry sen tähden, että hintakehitys on ollut se, mikä hyvin tiedetään tässä lamassa. Päinvastoin päätimme erikseen, että indeksiä ei lähdetä leikkaamaan, vaikka kustannuskehitys olisi edellyttänyt sitä. Tämä päätös tehtiin, ja tästä johtuu se, että indeksit eivät ole tuoneet nyt rahaa (Ed. Kuoppa: Indeksi reagoi jälkikäteen!) lisää.

Ed. Kiljuselle: Ensinnäkin kuntakalleusluokitukseen liittyvät eläkkeiden korotukset 20 eurolla, ne päätettiin viime hallituksessa, mutta tällä hallituskaudella ne on pitänyt rahoittaa. Se on yhdessä tehty päätös, siitä oli koko eduskunta (Ed. Gustafsson: Mites sen takuueläkkeen kanssa käy?) harvinaisen yksimielinen. Mutta kun sanotte, että teillä oli suunnitelma, miten etuuksia pitäisi lisätä tällä kaudella, minulla on se vastaus. Hallitusneuvotteluissa kysyin hallitusneuvottelijana, millä tavalla perusturvajärjestelmää pitäisi uudistaa, ja minulla on nyt ne vastaukset täällä, joita puolueet antoivat, ja sosialidemokraattien kohdalla kyllä siinä näitten perusturvaetuuksien kohdalla konkretia puuttui täysin. Ainoa konkreettinen vastaus, jonka te annoitte, oli silloin se, että opintorahaa pitää korottaa 15 prosenttia. Senhän taisivat kaikki tehdä, ja mehän korotimme, en muista täsmällistä prosenttia. Mutta kun palataan siihen, mitä viime eduskuntavaaleissa vaadittiin, niin esimerkiksi eläkkeiden kohdalla taisi olla niin, että jokainen puolue esitti kansaneläkkeisiin 20 euron korotusta — nostakaa käsi ylös, jos muistan väärin, vaatiko joku enemmän? Näin tehtiin myös, 20 eurolla korotettiin, ja sen päälle on tehty sitten pienimpiin kansaneläkkeisiin liittyen päätös 100 euron korotuksesta, joka kävi mahdolliseksi vain sen takia, että kerrankin erotettiin toisistaan ansiosidonnainen ja perusturva ja saatettiin kohdistaa käytössä olevat voimavarat kaikkein köyhimmille eläkeläisille.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Virsikirjassa on monta tuttua virttä. Eräs niistä alkaa: "Totuuden henki, johda sinä meitä." (Ed. Kuoppa: Sitä sopis kuunnella!) Keskusta myöntää, että työtä heikompiosaisten elämäntilanteen parantamiseksi riittää ja sitä pitää tehdä, mutta meidän on mahdotonta myöntää sitä, että mitään ei olisi tehty. (Ed. Gustafsson: Ei kukaan niin ole sanonutkaan!)

Toisekseen, työ on parasta sosiaaliturvaa, voi itse vaikuttaa omaan sosiaaliturvaansa. Tämä oli jokseenkin tarkka lainaus sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta. Arvoisat sosialidemokraatit, juuri näin. Yhteiskunnassamme on suuri joukko ihmisiä, joitten omat voimat eivät riitä joko sairauden, työkyvyttömyyden tai jonkun muun syyn vuoksi. He eivät voi vaikuttaa omaan sosiaaliturvaansa, se on meidän poliitikkojen vastuulla, ja kysymys kuuluu: Mikä on se perusturva, jota te ajatte? Teidän ryhmäpuheenvuorossanne oli listaus, nimenomaan näitä syyperusteisia sosiaaliturvan muotoja. Me tarvitsemme tässä yhteiskunnassa vahvan perusturvan niitä varten, joiden omat voimat eivät riitä.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Tennilälle sanoisin, että on mielenkiintoista kuunnella virsikirjan sanoja sieltäkin taholta ryhmää, joka ei yleensä kuulu kirkkoon. Voin enemmänkin odottaa (Välihuutoja vasemmalta) lainauksia Marxilta ja Pohjois-Korean johtajilta, koska hehän ovat ne talousgurut, joihin vasemmisto on historiallisesti aina luottanut.

Mutta ensin ihan ensimmäiseksi tiedoksi haluaisin sanoa, että valtiovarainministeri Katainen on tällä hetkellä isyyslomalla. Minulta on sitä kysytty, missä hän on, ja kokoomus kannustaa isyysvapaan käyttöön myöskin muita isiä.

Opposition puheista huomaa, että on helppo puhua kauniisti heikommassa asemassa olevien ihmisten asioista, mutta se, että todella autamme pienellä toimeentulolla sinnittelevää ihmistä, edellyttää aidosti tekoja. Sellaisia tekoja ovat esimerkiksi takuueläke, minimipäivärahojen korottaminen (Puhemies: Minuutti!) ja veronkevennysten kohdentaminen pienituloisille. Ne ovat tekoja, joita tämä hallitus on tehnyt ja joihin vasemmisto ei omilla hallituskausillaan kyennyt.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edellisen puhujan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että tämä hallitus on tehnyt merkittäviä etuisuuksien korottamisia. Juuri nämä vähimmäisetuuksien korottamiset ovat olleet merkittäviä sellaisia, joita on pitkään, jopa kymmeniä vuosia saatu odottaa. Mutta samaan aikaan on selvä, että pelkkä etuisuuksien korottaminen ei poista tuloeroja tai vähennä köyhyyttä. Samaan aikaan pitää miettiä, onko meillä järkevä ja oikeudenmukainen verotus. Ja kun tässä odotellaan sitä Hetemäen työryhmän esitystä, niin jokainen voi miettiä sitä, mikä on oikeudenmukainen tapa nyt sitten tehdä veronkevennyksiä köyhille sillä tavalla, että veropohja ei kuitenkaan heikkene, koska me tarvitsemme laajaa veropohjaa.

Yksi semmoinen asia, jota Sata-komitea lähti tekemään, oli tämä sosiaaliturvan kokonaisremontti, jota tarvitaan, ja siihen liittyen vetoaisin vielä kaikkiin siinä, että pohdittaisiin sitä, voitaisiinko toimeentulotuki todellakin siirtää Kelan hoidettavaksi, koska nyt kun meillä on vielä huono taloustilanne, niin kuntien sosiaalitoimen jonot kasvavat (Puhemies: Minuutti!) entuudestaan ja nytkään ei sosiaalitakuu kunnissa toteudu. Ihmiset eivät pääse tapaamaan sosiaalitoimen virkailijoita. Olisi hirveän tärkeätä, että päästään sinne sosiaalitoimeen, (Ed. Zyskowicz: Sittenkö ne pääsis kun se siirretään Kelaan?) ja sitten myös pienien, lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen helpottuisi, jos Kela vastaisi tästä sosiaaliturvan ja töiden yhteensovittamisesta. Se kannustaisi ihmisiä ja helpottaisi ihmisten töiden vastaanottamista. Kannattaa pohtia sitä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Verottajalta saatujen tietojen mukaan yli miljoonan euron tuloa vuodelta 2008 sai Helsingissä 3 568 henkilöä, Espoossa 2 400 henkilöä, Kauniaisissa ja ympäristökunnissa yhteensä 7 320 henkilöä. Kysyisin ministeri Hyssälältä: Eikö teidänkin mielestänne näillä henkilöillä olisi varaa osallistua köyhyysrajan alapuolella olevien vanhusten ja lasten elinolosuhteiden parantamiseen ja leipäjonojen lyhentämiseen?

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Som det har framkommit, så har regeringen gjort en hel rad åtgärder under det senaste året för att motverka fattigdomen.

Elikkä kuten on tullut esille, hallitus on tehnyt paljon tällä vaalikaudella ja ryhtynyt moniin toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi. Muun muassa on korotettu perusvähennystä ja opintotukea on korotettu, on tulossa takuueläke, erittäin hyvä asia jne. Lapsilisät on myös tulevaisuudessa sidottava indeksiin jne. Olemme toisin sanoen oikealla tiellä, ja hallitus on itse ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin. Kuitenkin kysyn tässä vaiheessa hallitukselta, ovatko hallituksen mielestä nämä toimenpiteet riittävät pitkällä tähtäimellä köyhyyden poistamiseksi yhteiskunnastamme?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuunnellessani ministeri Hyssälän listaa ja luetteloa siitä, mitä kaikkea hallitus on tehnyt, minulle tuli mieleeni kysymys, onkohan ministeri istunut liian kauan mustan auton takapenkillä, sillä hän elää nyt toisenlaisessa todellisuudessa kuin me muut. Tätä tukevat myös kaikki nämä kansalaisten lähettämät tekstiviestit kännykkään, joissa ihmetellään ministerin puheita.

Ihmettelen myös sitä, missä on raha-asioista vastaava ministeri Katainen tällä hetkellä, onko hän tällä hetkellä Tahkon after ski -baarissa tapaamassa äänestäjiä, kun nyt pitäisi olla keskustelemassa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, köyhien ihmisten asemasta. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Totuus on se, että kansaa jaetaan kahtia, tuloerot kasvavat, hyvinvointi-erot kasvavat, terveyserot kasvavat. Köyhien määrä on lisääntynyt 100 000:lla viimeisen kahden vuoden aikana, ja maassamme elää 150 000 lasta köyhyydessä. Me emme, hyvä hallitus, väitä, ettei hallitus (Puhemies: Minuutti!) olisi tehnyt mitään. Me kysymme: Mitä hallitus on saanut aikaan?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole suinkaan kunniaksi, että me täällä tappelemme ja riitelemme asioista, jotka me voimme ratkaista. Ei ole etuoikeutettua tuloa köyhälle. Täällä on puhuttu kunniakkaasti 100 eurosta työttömälle aktivointiin. Se ei ole etuoikeutettua tuloa, se leikkaa toimeentulotukea, se leikkaa asumistukea.

Onko se toimi köyhän parhaaksi, jos annetaan satanen ja otetaan puolitoista pois? Onko Suomessa köyhällä muuta etuoikeutta kuin olla köyhä ja pysyä köyhyydessä?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa nyt ja aiemminkin on ollut helppo tehdä esityksiä heikommassa asemassa olevan hyväksi, mihin puhujat eivät itsekään kuitenkaan usko. Vastuutonta kuitenkin on tässä suhdannetilanteessa yllyttää järjestöjä työtaisteluun. Erityisen tärkeää tästä salista olisi syntyä se kuva heikommassa asemassa oleville suomalaisille, että heistä huolehditaan. Meidän kaikkien tehtävänä on yrittää luoda turvaa niille ihmisille, jotka siihen itse eivät kykene.

Yhdyn siihen näkemykseen, että riitelemällä tämä asia ei korjaannu, nyt tarvitaan yhteishenkeä. Nyt suomalaiset odottavat meiltä, kykenemmekö siihen, että tulevaisuudessakin kaikista suomalaisista huolehditaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Lapintie mainitsi puheessaan, että mitä enemmän köyhyys lisääntyy, sitä paremmin muut väestöryhmät porskuttavat.

Herra puhemies! Tämä on pöyristyttävä väite. Tosiasiassa tilanne on niin, että Suomessa kansainvälisesti vertailtuna tuloerot ovat vielä hallittavissa oleva asia, ei hyväksyttävä mutta hallittavissa oleva asia. Mutta se, että Suomessa tuloerot ovat kohtuulliset, ei ole sattuma. Se on yhteisen politiikan yhteinen tavoite ja tulos sitä kautta, että koko tuloeropolitiikalla, joka on Suomessa kuitenkin maltillista, luodaan jokaisen suomalaisen kannalta olennaisesti hyvinvointia, vakautta ja luodaan turvallisuutta.

Yhteiskunnan kahtiajakoa ei tässä maassa kannata yksikään poliittinen ryhmittymä, ei yksikään. Sen takia tuntuu kohtuuttomalta luoda sen kaltaista väitettä tähän eduskuntakeskusteluun, joka synnyttää eripuraa. Minä kannustan hallitusta edelleen parantamaan vähimmäisetuuksia ja perusturvaa ja toivon, että tässä keskustelussa pysyttäisiin hyvin asiassa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tänään meille kertomasta selviää, että mitään uusia toimia ei ole hallituksella eduskunnalle esittää. Miksi ei ole? Rahat on loppu. Mutta mihin rahat ovat menossa? Ministeri Katainen valmistelee hallituksen uutta köyhyyspakettia, 500 miljoonaa euroa yritysveron laskuun. Samaan aikaan ministeri Katainen on täältä pois, vaikka hallitus on valinnut tämän ajankohdan tähän keskusteluun.

Siihen missä ministeri Katainen on, löytyy vastaus Savon Sanomista tänään. Hän kutsuu väkeä Tahkolla "Hei, me puhutaan ja kuunnellaan -after ski" -tilaisuuteen. Ravintola Piazza Nilsiän Tahkolla on siis se paikka, jossa saa tietää, mihin hallituksen rahat menevät. Tämä kertoo kokoomuksen arvovalinnoista. Ministeri Hyssälä on jätetty tänne selittämään asioita yksin, yhdessä tehtävät jättävän pääministerin kanssa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua hämmästyttää kyllä ed. Heinäluoman arvio ministeri Kataisen poissaolon syystä. Hän on isyyslomalla. Vastustaako sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä sitä, (Välihuutoja vasemmalta) että isä voi pitää isyyslomansa ja viettää aikaa perheensä parissa?

Arvoisa puhemies! Tämä oli sivuhuomautus. Pääasia oli se, että ed. Rehula taisi käyttää puheenvuoron, missä hän totesi, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Se on todella sitä sille henkilölle, joka on töissä, mutta myöskin niitten ihmisten kannalta, jotka eivät pysty syystä tai toisesta työskentelemään, on tärkeää, että maassa on mahdollisimman hyvä työllisyysaste. Viikon alussa julkaistiin työttömyysluvut, jotka ovat minun mielestäni liian korkeita. Mutta kun täällä salissa monta kertaa on vedottu siihen, mitä talousoppineet sanovat, niin tänään Helsingin Sanomien artikkelissa todettiin, että ne ovat odotuksiin nähden kuitenkin selvästi alhaisemmat ja pääsyy on se, että hallituksen oikea talouspolitiikka on pitänyt yllä kotimaista (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) kulutuskysyntää ja luottamusta talouteen, ja sitä kautta nämä työttömyysluvut ovat pysyneet edes jollakin tavalla hallinnassa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaus ed. Raville: En todellakaan vastusta isyysloman käyttöä. Olen itsekin ollut sillä. Mutta huomautan, että hallitus on valinnut tämän vastauksen ajankohdan. Se olisi voinut sijoittaa sen niin, että ministeri Katainen on täällä paikan päällä. Ja minä en tiedä, millä lomalla hän on, mutta tämän päivän Savon Sanomissa kuitenkin lukee, että after ski -tilaisuus on vuorossa ja tervetuloa, "hei, me puhutaan ja kuunnellaan". Minusta näyttää siltä, että ministeri Kataisen murheet ovat nyt siellä eivätkä siinä, miten hoidetaan pienituloisten ihmisten asiaa tässä salissa. Kuvaavaa on tuo ministeriaition tyhjyys. Kun pitäisi nyt käydä keskustelua, niin kirjoitettujen puheenvuorojen jälkeen siellä on kaksi sosiaaliministeriä. Kaikki muut ovat lähteneet. Jos täällä ei ole rahaministeriä, niin ei ministeri Hyssälällä ole myöskään rahaa. Tämä on yksinkertainen tosiasia ja kertoo, mitä hallitus on tekemässä. 500 miljoonaa euroa, mitä tämä hallitus nyt aikoo käyttää yritysveron laskuun, on enemmän kuin tämä hallitus on koko aikana käyttänyt sosiaaliturvaetuuksien parantamiseen tällä vaalikaudella. Tämä on arvovalinta.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en halua olla riidan rakentaja, mutta haluan nyt aivan selkeästi todeta, että minä pidän aivan ala-arvoisena ed. Heinäluoman heittoa valtiovarainministeri Kataista kohtaan, ja vaikka kuinka te selitätte, että siellä ei takana ole asennetta isyysvapaata kohtaan, niin kyllä se sieltä paljastuu. (Välihuutoja vasemmalta)

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen siirtäminen Kelaan on keskeistä, mutta niin on myös toimeentulotuen perusosan korottaminen. Perustoimeentulo on jälkeenjäänyt. Niinpä Yhden Vanhemman Perheiden Liitto on vedonnut perustoimeentulon nostamiseksi 100 eurolla kuussa ja myös Seppo Sallilan tuoreessa väitöskirjassa köyhyyspolitiikasta päädytään siihen tulokseen, että tehokkaimmin köyhyyttä voidaan vähentää nostamalla toimeentulotukea tai muuta perusturvaa. Toimeentulotuki tehoaa parhaiten kaikkien väestöryhmien köyhyyteen. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: Minkälaisia mahdollisuuksia on korottaa perustoimeentulotukea?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on varmasti kymmeniä kertoja todettu, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Sen sanoi pääministeri, sen sanoi ministeri Hyssälä, kaikki ovat tämän todenneet. Tiedättekö te, tai minä tiedän, että te ette tiedä, kuinka moni suomalainen on viime vuonna joutunut ja tänä vuonna joutuu pyytämään työttömyyskorvausta? Pelkään, että te ette tiedä. (Eduskunnasta: Puoli miljoonaa!) — Ei riitä puoli miljoonaa mihinkään. — Lähes miljoona ihmistä joutuu vuosittain hakemaan työttömyyskorvausta. Tämä on se ydinkysymys, ja siihen pitäisi paneutua. Kun ministeri, pääministeri, päähallituspuolueet ovat tämän todenneet, niin kyllä minä ihmettelen suuresti, jos ei sellaisiin toimenpiteisiin pikaisesti ryhdytä, jotka parantavat työllisyystilannetta Suomessa. Meillä on varaa siihen. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — No, niin on.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on se, niin kuin Kemin torilla todettiin, että junan vauhti kiihtyy jälleen mutta viimeinen vaunu, se köyhien, on irrotettu taas kerran veturista. Tuloerot lähtevät taas nopeaan kasvuun. Isotuloisten tulot lisääntyvät muun muassa verohelpotusten kautta, mutta työttömät, pääosa eläkeläisistä ja opiskelijat jäivät verohelpotusta vaille ja jäivät myös indeksikorotuksia vaille, koska indeksimallit on rakennettu nyt niin, että ne on irrotettu reaalipalkkojen kehityksestä. Kun esimerkiksi eläkeläisten osalta otettiin käyttöön taitettu indeksi 1990-luvulla, niin 15 vuoden jälkeen se on jätättänyt eläkkeitä jälkeen jo yli 100 euroa kuukaudessa. Sieltä se tulee tämä eriarvoisuuden kasvu. On luotu rakenteet, joissa tämä eriarvoisuus ikään kuin itsestään koko ajan toteutuu.

Mitä tulee ed. Kalliksen kysymykseen, niin 750 000 kertaa vuodessa alkaa työttömyys. Mutta ongelma on tältäkin osin se, että valtio on vetänyt omia työllistäviä toimiaan alas. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) On vähennetty viime vuodesta 3 000:lla tukityöllistettyjen määrää. Tätäkö se on se työttömyyden hoito, sitten kun mennään tosielämään?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sata-komitean tavoitteena oli köyhyyden vähentäminen, mutta saavutukset ovat olleet valitettavan vähäisiä. Perusturvan parantamisessa ei päästy juurikaan eteenpäin, ja kaikista köyhimmät toimeentulotuen saajat unohtuivat täysin. Eikö olisi ollut kohtuullista tarttua myös toimeentulotuen jälkeenjääneisyyteen ja nykyaikaistaa toimeentulotukijärjestelmää?

Yksin elävät on suurin köyhien ryhmistä, ja aivan erityisesti yksinhuoltajat ovat hyvin vaikeassa asemassa. Kysyisin myös. Eikö yksinhuoltajakorotusta tai elatustukea olisi teidän mielestänne ollut tarpeen tässä yhteydessä nostaa?

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienituloisten ja köyhien asia on tietysti vakava kysymys. Siksi ihmettelinkin, kun ed. Lapintie ensimmäisenä allekirjoittajana lupaili täällä viittä hyvää ja kuutta kaunista. Mutta mikä on teidän ja vasemmistoliiton uskottavuus? Te sanoitte, että kahdeksassa vuodessa tekee paljon. Te olitte kahdeksan vuotta hallituksessa, mitä te teitte? Leikkasitte lapsilisiä, leikkasitte opintotukea, poistitte vähimmäissairauspäivärahan kokonaan, jäädytitte työttömyyden peruspäivärahan ja työmarkkinatuen indeksit. Se oli teidän tekonne. Miten te luulette, että uskotaan, että te nyt olisitte valmiita parantamaan näitä, ja mikä on teidän suhtautumisenne perusturvaan? Edustajat Tennilä, Puhjo ja Kuoppa äänestivät perusturvan puolesta. Te erotitte heidät ryhmästä koko loppukaudeksi. Se on teidän perusturvapolitiikkaanne.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys on nyt se, että hinnat nousevat, vuokrat nousevat, mutta eläkkeet, opintotuki, työttömyystuki eivät nouse. Eli näiden varassa elävien yli miljoonan ihmisen reaalitulot laskevat. Ja isoin syy köyhyyteen on se, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen taso on jäänyt niin pahasti jälkeen. Ed. Manninen, te ette muistanut aivan tarkkaan: vuonna 2001 vasemmistoliiton kovan kamppailun jälkeen 8 markalla päivässä nostettiin peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea, ja tämä on viimeinen kerta, kun on tehty tasokorotus peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen, ja jo olisi sen aika.

Ed. Zyskowicz, löytyykö teiltä vielä sieltä laatikosta se ministeri Hyssälän vanha esite, jossa vaadittiin 300 euron korotusta eläkkeisiin? Sille on monesti naureskeltu, mutta se vaatimus on aivan oikea. Perusturvan tason pitäisi nousta noin 300 eurolla. Ja nyt onkin kysymys teille, ministeri Hyssälä: Löytyisikö (Puhemies: Minuutti on mennyt!) teiltä sieltä ministeriaitiosta se esite ja lähtisittekö painamaan tätä korotusta niin työttömille, opiskelijoille kuin eläkeläisille?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käymme todella tärkeää keskustelua. Kansainvälinen talouskriisi on lisännyt ahdinkoa monissa perheissä, mutta siitä huolimatta nyt siellä vasemmalla laidallakin on hyvä muistaa, että nämä hallituksen sosiaalipoliittiset toimet ovat kolminkertaiset verrattuna punamultahallitukseen, jossa sosialidemokraatitkin olivat mukana vaikuttamassa tekoihin. Tämänhän totesi puheessaan myös ministeri Hyssälä, joka tuolloin oli peruspalveluministeri. Eli hallitus on tästä taantumasta huolimatta hyvin merkittävästi parantanut suomalaisten perheitten ja pienituloisten asemaa. Erittäin merkittävä on tämä eläkeläisten toimeentuloon tehty parannus. Siis yli 941 miljoonaa tulee tällä kaudella eläkeläisille lisää rahaa, kun te viime kaudella toitte 95 miljoonaa, eli kymmenkertaisesti. Lisäksi on opiskelijoiden toimeentuloa parannettu, lapsiperheiden, yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden toimeentuloa parannettu. Eli ne ovat hyvin merkittäviä parannuksia juuri pienituloisten asemaan.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä totesi puheessaan, että lapsiköyhyys on Suomessa alhaisinta muihin EU-maihin verrattuna. Ministeri ei maininnut puheessaan sitä, että etenkin lapsiköyhyys on lisääntynyt Suomessa ja muuttunut pysyväksi tilanteeksi. Aiemmin lapsiköyhyys oli maassamme lyhytkestoista ja tilannekohtaista.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan lasten terveyserot näkyvät jo peruskoulussa, ja mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä suuremmiksi terveyserot kasvavat. Terveyserot hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä alkoivat kasvaa viime laman jälkeen. Vaarana on, että nykyinen lama kasvattaa eroja entisestään, sillä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät lapsen riskiä sairastua tai syrjäytyä. Samaan aikaan säästöt kouluissa, oppilashuollossa ja esimerkiksi nuorten mielenterveyden hoidossa vaikuttavat voimakkaimmin juuri niihin lapsiin ja nuoriin, jotka tarvitsisivat kasvuunsa eniten tukea. Mitä hallitus aikoo tehdä, etteivät lasten ja nuorten (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) terveyserot kasva? Ja mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lapsiköyhyys saadaan poistettua maastamme?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on sinänsä tehnyt erinomaisen kysymyksen, koska on totta, että suomalaisten hyvinvointierot ja toimeentuloerot ovat kasvaneet. On kuitenkin pakko sanoa, että kyllähän te itsekin tiedätte, että hyvinvointierojen kasvu on tätä hallituskautta pidemmän ajan kehityksen tulosta, joka kiihtyi 1990-luvun laman seurauksena. On selvää, ettei 1990-luvun laman tyyppisiin seurauksiin ole varaa inhimilliseltä eikä taloudelliselta kannalta. Tämä hallitus kuitenkin on puuttunut moneen epäkohtaan. Esimerkiksi kansaneläkkeitä ja vähimmäispäivärahoja on korotettu enemmän kuin kaksi edellistä hallitusta korotti yhteensä, ja opintotukea lähes yhtä paljon kuin kaksi edellistä hallitusta yhteensä. Hallitus on myös puuttumassa nuorisotyöttömyyteen kohdentamalla lisätalousarviossa 64 miljoonaa euroa erilaisiin toimenpiteisiin. Ja vaikeasta taloustaantumasta huolimatta palveluita ei ole edellisen laman tapaan ajettu alas. Perusturva ei tietenkään ole edelleenkään riittävää, mutta tämä hallitus on kuitenkin parantanut sitä paremmin kuin kaksi edellistä hallitusta.

Toteaisin vielä loppuun, että (Puhemies: Minuutti!) kaikki sosiaaliset epäkohdat yhdellä vaalikaudella ratkaiseva hallitus on yhtä epätodennäköinen ilmiö kuin hallitusta rakastava oppositio.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata tuon ed. Tennilän mielipiteen siitä, että suomalainen sairaanhoito, terveydenhoito olisi jotenkin epätasa-arvoista. Näin asia kyllä ei ole, (Ed. Tennilä: Kyllä on!) sillä meillä on 75 000 ihmistä töissä erikoissairaanhoidossa ja kyllä siellä hoidetaan kaikki potilaat indikaatioiden mukaan. Jos ed. Tennilä tarvitsee maksansiirron, hän saa sen ihan yhtä hyvin kuin joku toinen henkilö, ja tällaisia vaikeita hoitoja ei saa mistään muualta kuin julkisesta terveydenhoidosta. Ja jos joku henkilö sitten haluaa yksinkertaisemman hoidon, niin kuin kaihileikkauksen, omalla rahalla maksaen, niin eikö se ole vaan hyvä asia, että hän poistuu näistä jonoista?

Ed. Lapintieltä minä kysyisin, tarkoitatteko todella, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat tulot ja sama palkka.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri on tänään varsin levottomalla tuulella. Hän liikkuu saliin ja salin ulkopuolelle, niin ettei tiedä, koska oma puheenvuoro tavoittaisi myös hänen korvansa. Mutta kun hän piti ensimmäisen puheenvuoron, niin kuuntelin sitä alkua ja ajattelin, että hän on todella ymmärtänyt sen, mistä suomalaisessa köyhyydessä on kyse. Mutta kun hän jatkoi pitemmälle, niin hän käytti samaa listaa kuin mitä käyttivät ministeri Hyssälä ja edustajat Rehula ja Karhuvaara, niistä saavutuksista, mitä hallitus on omasta mielestään tehnyt. Mutta välikysymyksen tekijät ja se suuri yleisö, joka tätä seuraa, eivät halua kuulla sitä, mitä te olette tehneet, vaan mitä te teette nyt tästä eteenpäin, (Ed. Tennilä: Näin on!) koska nyt me tiedämme ne konstit, jotka ovat olleet käytössä. Ne eivät ole riittäneet eivätkä auttaneet. Ihmiset ovat yhä huonommassa voinnissa ja tilanteessa tässä yhteiskunnassa. Me kysymme yksinkertaisesti teiltä: Mitä te teette tästä eteenpäin? Mitä ihmiset voivat teiltä odottaa? Mitä oppositio voi odottaa? Ei tästä tarvitse riidellä, kerrotte vaan meille.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, että vielä joudun palaamaan tuohon äskeiseen keskusteluun ed. Heinäluoman kanssa. Minä odottaisin, että ed. Heinäluoma pyytäisi anteeksi harkitsematonta lausuntoaan. Minulla on tässä Savon Sanomat tältä päivältä, ja siinä kerrotaan, että tuo tilaisuus, josta mainitsitte, on huomenna. (Hälinää) Minusta kannattaisi tietysti yrittää puhua totta tällaisessakin asiassa, ja minä en näe mitään pahaa siinä, jos puoluejohtaja Katainen, valtiovarainministeri, on keskustelemassa kansalaisten kanssa ja saamassa palautetta siitä, millä tavalla asioita tulee Suomessa hoitaa. (Ed. Arhinmäki: Huomenna on kyselytunti!)

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Todella toivon ja tiedän, että keskustan eduskuntaryhmän jäsenet toivovat, että tätä keskustelua seurataan ja kuunnellaan. Puheenjohtaja ed. Urpilaisen huoli oli se, onko ministeri Hyssälä ollut liian pitkään ministerinä, ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heinäluoman suurin huoli oli se, miten valtiovarainministeri Katainen viettää isyyslomaansa. Voi kunpa ed. Heinäluoma saisi saman paatoksen päälle niissä tilanteissa, joissa ihan oikeasti ne ihmiset, jotka seuraavat tätäkin keskustelua — toivottavasti mahdollisimman moni — jotka ovat siellä toimeentulonsa kanssa vaikeuksissa, jotka joutuvat miettimään, aivan niin kuin täällä on ryhmäpuheenvuoroissakin sanottu, ostaako ruokaa, ostaako vaatteita, miten lapset harrastaa; tuo sama paatos kun saataisiin päälle tilanteessa, missä puhutaan perusetuuksista, kansaneläkkeistä, pienimmistä vanhempain-, sairauspäivärahoista, kotihoidon tuesta, ylipäätänsä perustason toimeentulotasosta. Ed. Heinäluoma, sitä päivää keskustan edustajat odottavat.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin eilen Myllypuron leipäjonossa puolentoista vuoden tauon jälkeen, ja siellä kävijöiden määrä oli lähes tuplaantunut. Kun katson sitä viestiä, jonka sieltä sain, niin ihmiset odottavat, että me todella tekisimme jotain heidän hyväkseen. Sitten on kysymys: Voimmeko tehdä? Kyllä voimme. Nämä ovat arvovalintoja. Sanoin, että hallitukselta on tulossa tähän saliin 500 miljoonan euron uusi köyhyyspaketti, joka suunnataan vain yrityksille, ei näille Myllypuron leipäjonossa oleville.

Kun olen täällä kysynyt tämän valinnan perään, niin tiedän, että valtiovarainministeri on tässä aika keskeinen vallankäyttäjä, mutta hänen tuolinsa on tyhjä siitä huolimatta, että hallituksella on kaksi viikkoa aikaa sijoittaa tämä keskustelu haluamaansa päivään, jotta olennaiset ministerit ovat paikalla. Ministeri Katainen on poissa. Mikä on hänen valintansa? Hän ei ole halunnut ilmoittaa sitä päivää, jolloin hän on täällä vastaamassa tähän aiheeseen. Olen kertonut, että hän on Tahkolla. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Savon Sanomien ilmoituksen perusteella se pitää paikkansa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mistä niitä senttejä demareille oikein tulee? Teidän oppositiopolitiikkanne keskittyy olemaan systemaattisesti kaikkea vastaan. Te olette vastustaneet, kun kuntataloutta on vahvistettu, kun kuntien maksutuloja on haluttu korottaa vastaamaan kustannuskehitystä. Samalla te olette olevinanne huolissanne, että kunnilla ei ole varaa järjestää peruspalveluita.

Mitä mieltä te oikein olette? Mikä on teidän linjanne? Kertokaa, mistä te pyrkisitte taikomaan rahaa kuntatalouteen. Te demarit jaatte myös vähävaraiset kahteen kastiin. Te olette huolissanne vain ansiosidonnaisista eduista ja työeläkkeistä. Teitä ohjaa niin vahvasti ay-sidonnaisuus, että se suurin köyhien joukko, josta ed. Rehula juuri tässä edellä mainitsi, jotka ovat kansaneläkkeen ja minimietuuksien varassa, ei teille merkitse mitään. Se nähtiin ed. Heinäluoman rahaministerikaudella.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän työttömyyskriisin vaikutukset sosiaaliseen turvallisuuteen ja lapsiperheiden arkeen tulevat olemaan vakavammat kuin on vielä vuosi sitten arvioitu. Meillä oli toissa vuonna lastensuojelun avohuollon piirissä 67 500 lasta. Siinä oli 5 000 lasta enemmän kuin edellisenä vuonna. Nämä ja leipäjonot ovat kyllä kansallinen häpeä.

Kyllä niin hallituksen kuin oppositionkin pitää nyt pystyä istumaan samaan pöytään. Tämä tilanne on vakavampi kuin huhtikuussa 2007. Te teitte niitä miljardien veroratkaisuja, joiden mukaan, vanhan kirjan mukaan, olette eläneet. Tältä osin minä toivoisin, että ministerit vastaisivat tässä hyvinvointivaltion köyhyysloukussa olevien ihmisten tilanteeseen. Perhe voi olla jopa kuuden tarveharkinnan, etuuden, piirissä. Näitä asioita pitää joustavoittaa. Lääkkeiden omavastuukaton ylittäneiden määrä on kaksinkertaistunut. Kyllä nyt pitää pystyä konkreettisesti puhumaan, millä tavalla toimeentulotuki ja aktiiviset toimenpiteet tukevat paitsi kysyntää myös auttavat sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näistä luvuista minä haluaisin, ministeri Hyssälä, teille sanoa, että minusta on häkellyttävää se, että te sanotte, että tämä hallitus on hyvin sosiaalinen. Te luettelette hienoja miljardimääriä, kuinka paljon olette pistäneet rahaa erilaisiin saavutuksiin. Tosiasiassa tästä rahasta: Ensinnäkin laskette siihen viime hallituskauden saavutuksia — ei se vielä mitään — laskette siihen suureen saavutukseenne myös tulevan hallituksen rahoittamia asioita, ja mikä hirveintä, laskette teidän saavutukseksenne köyhyyden torjumiseksi jopa sen, että te ette leikkaa eläkkeitä. Myös tämä on teidän mielestänne erittäin iso köyhyysteko.

Arvoisa ministeri Hyssälä, arvoisa hallitus, tällä hallituksella oli jakovaraa 34 miljardia enemmän kuin edellisellä hallituksella. Tästä määrästä te käytitte 1 prosentin sosiaaliturvan parantamiseen. (Hälinää) Samaan aikaan rahaa riitti hyvin paljon hyväosaisten veronkevennyksiin; tänään olemme kuulleet, että ne jatkuvat edelleen.

Arvoisa ministeri Hyssälä, me puhumme täällä siitä, miksi Myyrmäessä Vantaalla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) on tuplaantunut ruoka-avun saajien määrä. Tulokset ratkaisevat, arvoisa hallitus, tulokset ja ihmisten arki. Puhukaa sitten vasta näistä rahamääristä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä hallituspuolueen edustajia ja vasemmisto-oppositiota näyttää erottavan myös ideologia, ideologia sen suhteen, kuinka kunnioitamme vanhemmuutta, ministereiden isyysvapaita, myös ministeri Kataisen isyysvapaata. Tämä vanhemmuuden kunnioitus näkyy myös tässä tämän päivän keskustelussa, jossa puhutaan siis perusturvan perustoimeentulon tasosta. Tämä hallitus nimenomaisesti päätti korottaa vanhemmuuden etuuksia: pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotettiin peräti 170 euroa kuukaudessa, suurin etuuskorotus, mitä Suomessa lähihistoriassa on tehty. Tämä auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia. Tämä oli (Puhemies: Minuutti!) ojennus lapsiperheille, se oli ojennus köyhille ja kertoo siitä perheiden kunnioituksesta, jota tällä puolella vielä on.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivon — ihan vielä ilmeisesti televisioitavassa lähetyksessä — kokoomuksen selventävän, onko jossain joku demari vastustanut julkisesti tai salaa teille isyyslomien pitämistä. (Ed. Zyskowicz: Tulitteko vasta nyt saliin?) — Olen ollut täällä salissa ihan koko ajan. Aivan koko ajan olen kuunnellut ja en ymmärrä tällaista väitettä. — Tässä kokoomus voi esittää julkisen anteeksipyynnön tai sitten ihan vaikka kirjallisesti, koska en ole tiennyt, että puolueessamme olisi ketään, joka olisi isyyslomaa vastustanut missään asiassa. Toivon, että tämä keskustelu voidaan nyt jättää.

Ed. Katajan alkulause oli erittäin loukkaava ihmisille, jotka ovat tasa-arvotyötä tehneet hirveän pitkään puolueessa. Me käytämme näköjään ... (Välihuuto) — En missään nimessä Kataisen isyyslomaa vastusta. Toivon, että hän olisi arvostanut välikysymyskeskustelua ja valinnut semmoisen ajankohdan, että hän olisi ollut täällä. — Myös viime viikon keskustelussa, kun keskustelimme taloudesta, hän sanoi, että palataan tähän aiheeseen välikysymyskeskustelussa. Hän toimittaa meille laskelmia, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja näin voimme keskustella, ja valitettavasti aikani tuli käytetyksi tähän, mutta toivottavasti yksi asia on selvennetty kaikille: arvostamme isyyslomaa myös Kataisen osalla.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva joutui lähtemään jonnekin, mutta hän totesi, että oli pöyristynyt siitä, kun sanoin suoraan, että minusta ei ole oikein se, että samalla kun köyhien määrä Suomessa lisääntyy, niin samalla rikkailla menee yhä paremmin. Minusta se on myös pöyristyttävää, että niin tapahtuu.

Siihen on kaksi syytä: Verotuksella suositaan rikkaita, ja olen kysynyt monta kertaa hallituksen ministereiltä saamatta vastausta, oletteko valmiita kiristämään pääomatulojen verotusta ja tekemään ne progressiivisiksi, jotta saadaan rahaa hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Toinen syy on aivan liian pienet tulonsiirrot. Se toimeentulotuki 417 euroa kuukaudessa on aivan liian pieni. Kansaneläke, opintoraha, ne ovat aivan liian pieniä, ja se on syynä siihen, että köyhyys lisääntyy ja samanaikaisesti rikkaat voivat yhä paremmin. Kyllä se on minusta pöyristyttävää. Olisin toivonut, että tämä itse asia olisi ollut kokoomuksenkin edustajien mielestä pöyristyttävä, mutta he takertuvat vaan sanamuotoihin eivätkä itse tähän asiaan.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan lähtöruutuun. Haluan kiittää ministeri Hyssälää mielestäni hyvin kattavasta vastauksesta välikysymykseen. Se käsittelee koko ihmisen elämänkaarta ihan äitiyslomista, isyyslomista sinne eläkkeeseen saakka. Varsinkin hän otti mielestäni aivan oikein ... Täällä istuen katsottuna varmasti jokainen meistä poliittisista edustajista täällä ajattelee, että omaishoito on tärkeä asia ja se tulee hoitaa mahdollisimman hyvin. Kuitenkin haluaisin kysyä sitä, miten saadaan aikaiseksi, kun yhteiskunta monimutkaistuu ja oikeudellistuu, että ihmiset saavat helpommin tukea ja apua, mitä tukia he voivat saada vaikeassa tilanteessaan.

Nythän on Sitran kokeilu, että terveyskioskeja perustetaan. Sitä on Pirkanmaalla ja myös Lahdessakin sellainen aloittaa, ja myös vanhusten neuvolasysteemi on suunnitteilla. Mutta kysyn siis sitä, miten ajatellaan helpottaa tätä, että byrokratiaa yksinkertaistetaan, että ne henkilöt, jotka tarvitsevat pikaisesti tukea, käyttävät sitä.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on varmasti tullut jälleen ainakin se selväksi, että tämä hallitus on pitänyt perusturvan tason korottamista tärkeänä. Siihen on sitouduttu jo hallitusohjelmassa. Monia perusturvaetuuksia on korotettu hyvin merkittävällä summalla, ja se oli yksi Sata-komitean keskeisistä tehtävänannoista. Mutta tässä vaikeassa muuttuneessa taloustilanteessa on myös ymmärrettävä se, että Sata-komitea sai aikaan hyviä perusturvan universaaliutta parantavia ehdotuksia ja indeksisidonnaisuusehdotuksia, mutta perusturva ei edelleenkään ole niin korkea, että se riittäisi ihmisille ilman tarvetta pysyvään toimeentulotukeen. Tämä on sellainen kysymys, mihin meidän pitää yhdessä tässä salissa pystyä löytämään vastauksia ja solidaarisesti etsiä keinoja sille, että juuri perusturvaa voidaan parantaa. Kun tässä taloustilanteessa ei kaikkia sosiaalitukia voida parantaa, niin yritetään löytää tapoja parantaa perusturvaa tehokkaimmin.

Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtaja Osmo Soininvaara kuvasi ongelmaa sillä, että voidaan miettiä, annetaanko nälkäiselle onki vai kala, mutta jompikumpi pitäisi antaa. Sata-komitea mietti kolme eri vaihtoehtoa perusturvan kohottamiselle. Yksi oli se, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että lisätään, korotetaan, perusturvaa ilman ansiosidonnaisen nostamista. Toinen oli se, että helpotetaan työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista eli osa-aikaisen työn kannattavuutta saada ihmiset työelämään. Kolmas oli toimeentulotuen siirto Kelaan. Kaikissa näissä työmarkkinajärjestöt harasivat vastaan, ja toivon, että vasemmisto-oppositio (Puhemies: Minuutti on mennyt!) käyttäisi arvovaltaansa sinne, että saadaan näitä asioita eteenpäin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on mennyt nyt porvarikomennossa todella huonoon suuntaan. Täällä on aivan liian vähän puhuttu veropolitiikasta. Heikki Hiilamo, joka on siis tämän Diakonia-ammattikorkeakoulun johtaja ja joulukuussa työnsä päättäneen Sata-komitean perusturvajaoston jäsen, on todennut: "Sata-komiteassa perusturvan parannusehdotukset pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieniksi, jotta verojen alentamista ja nimenomaan ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista voitaisiin jatkaa." Näin siis sitoutumaton Hiilamo rehellisesti analysoi.

Tämä kertoo, tämä kuvio, kaiken: 3,5 miljardia euroa on laitettu veronalennuksiin. Tämä perusturvan parannuksen osuus olisi ollut niin pieni, ettei se näy sinne porvareille, 140 miljoonaa euroa, mutta 3,5 miljardia euroa oli varaa käyttää veronalennuksiin, mutta 140:tä miljoonaa euroa ei löytynyt perusturvan tason nostamiseen. (Puhemies: Minuutti!) Häpeän vihreitten puheita. Te syytätte, etteikö varaa olisi ollut. Kyllä sitä on. Mihin se on käytetty?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että sosialidemokraatit hiukan tarkentaisivat tekojaan perusturvan parantamisessa.

Ed. Valto Koski joutui vetämään pois laki-aloitteensa sairauspäivärahan korottamisesta, koska muun muassa eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja ymmärtääkseni myös SAK niin halusivat. Miksi? Eikö tämä korotus olisi ollut juuri perusturvan parantamista?

Ed. Lapintielle minä sanoisin, että keskustajohtoiset Vanhasen hallitukset ovat toteuttaneet sosiaalisesti huomattavasti oikeudenmukaisempaa veronkevennyspolitiikkaa kuin Lipposen hallitukset, missä koko vasemmisto-oppositio oli mukana.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on aivan liikaa menneisyyttä käsitelty, pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Kaikilla kolmella suurella puolueella on hyvin häpeällinen lähimenneisyys tässä suhteessa. Tuloksena on se, että meillä on yli 700 000 köyhää, 150 000 lapsiköyhää. Se on se lähtökohta, josta tänä päivänä pitäisi asioita katsoa.

Hallitus asetti Sata-komitean, mutta mitä ovat tulokset? Ei mitään. Ministeri Hyssälä, mitä te aiotte tehdä jatkossa? Te luettelitte komean listan, mitä on tehty, ja myönnän, että paljon on hyvää tehty, mutta ongelmat ovat syvät ja pahenevat. Työ on parasta turvaa työttömille, mutta meillä on perusturvan varassa eläviä ihmisiä, joitten rahat eivät kerta kaikkiaan riitä jokapäiväiseen peruselämään. Heidän asemaansa pitää parantaa. Minä väitän, että meillä on siihen varaa, jos harjoitamme kokonaistaloudellisesti sellaista politiikkaa, että todellakin jaetaan tämä yhteiskunnan kakku oikeudenmukaisesti. Perusturva on se asia, jota pitää parantaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus on ihan asiallinen. Köyhyysongelma on tässä maassa, sen kaikki myöntävät, ja erityisesti suhteellinen köyhyys.

Täällä on puhuttu muun muassa toimeentulotuesta ja omaishoidon tuesta. Otan niistä sen jälkiosan, siis tuki-sanan. Sitä kautta varmaan voitte, arvoisat edustajat, myöskin miettiä, että siihen kuuluu muutakin kuin raha. Tätä asiaa on muun muassa juuri eläköitynyt entinen eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio monin tavoin käsitellyt, tehnyt pitkiä listoja muun muassa vanhusten hoito-ongelmista. Se moitelista on pitkä. En toista sitä tässä, mutta muun muassa siellä todettiin, että palvelujen laatuun vaikuttavat monet muutkin seikat kuin niihin käytettävät määrärahat. Toisin sanoen ihmisten elämässä on paljon muutakin kuin rahapuoli.

En kiellä sitä, että pitäisi nostaa sitä tai tätä, mutta meidän keskustelumme täällä on kyllä hyvin voimakkaasti nyt yksipuolista. Nimittäin kuntavertailutkin osoittavat, että samalla rahalla voidaan järjestää sekä hyvää että huonoa hoitoa. Tämä on eräänlainen pohjakysymys tässä kaikessa, siinä ei hallitus paljon voi auttaa. Te kuntapäättäjät voitte paljon enemmän omissa kunnissanne tehdä tämän asian eteen järjestämällä asioita niin, (Puhemies: Minuutti!) että motivaatio nousee siellä tasoonsa ja henkilökunnalla on parempi tehdä niitä töitä, jolloin kodinomaisuus, yhteisöllisyys ja muut asiat vaikuttavat. Tätä puolta ei pidä unohtaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensin tähän alkuun: Ed. Tennilä oli siinä mielessä väärässä, etteikö julkinen terveydenhoito olisi saman tasoista kuin yksityinen. Se on parempaa, ja tässä olen samaa mieltä kuin ed. Asko-Seljavaara.

Mutta kun täällä välikysymyksessä kysytään, mitä hallitus aikoo nyt tehdä, niin ed. Rehula muistelee, mitä 15 vuotta sitten hallitus teki. Ed. Manninen muisteli oikein hiki otsalla, mitä vasemmisto teki 15 vuotta sitten. Pääministeri muisteli, mitä 15 vuotta sitten tehtiin. Miksi ette vastaa välikysymykseen tässä keskustelussa, (Ed. Zyskowicz: Ymmärrän, että te ette mielellänne vanhoja muistele!) mitä hallitus nyt aikoo tehdä tässä tilanteessa, näissä ongelmissa, kun köyhyys syvenee ja kun yhteiskunta jakautuu entistä enemmän kahtia? Tämä on varsin heikkotasoista esitystä hallitukselta. Täältä todella puuttuvat niin sanotut avainministerit. Missä on voimaministeri Pekkarinen esimerkiksi, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) josta pitäisi tulla uusi pääministeri?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemi puhuu täällä salissa muunneltua totuutta, ja se kertoo ehkä siitä, kuinka hädässä hallitus tällä hetkellä on.

Mutta minusta meidän kaikkien tulisi ennen kaikkea keskittyä tähän nykypäivään ja tulevaisuuteen sen sijaan, että täällä puheenvuoroissa kaivetaan menneisyyttä ja eletään menneisyydessä kymmenen, jopa viidentoista vuoden takaa.

SDP on tarjonnut useaan otteeseen hallitukselle yhteistyötä niin talouskriisin ratkaisemiseksi, työttömyyden ratkaisemiseksi kuin monen muunkin yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaisemiseksi, mutta se ei valitettavasti hallitukselle ole kelvannut. Te haluatte vastakkainasettelua sen sijaan, että me rakentaisimme ehyttä yhteiskuntaa. Te jaatte myös kansaa nyt kahtia, ja se on tässä se kaikista huolestuttavin asia. Terveydessä, varallisuudessa, hyvinvoinnissa, kaikissa näissä erot kasvavat ja kansa jakautuu kahtia. Kun suomalaisen yhteiskunnan yksi kilpailukykytekijä on ollut juuri eheys, niin on hyvin valitettavaa, että hallitus on lähtenyt (Puhemies: Minuutti!) tähän kahtiajaon politiikkaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jollakin tavalla tuntuu, että puhumme vähän eri asioista. Sivistynyt yhteiskunta huolehtii ehdottomasti niistä, jotka tulevat heikommin toimeen.

Ed. Lapintielle: Me toimimme Suomessa jo kuin Robin Hood; mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat veroja. (Välihuutoja)

Ed. Tennilälle prosenteista: Prosentit ovat elävää todellisuutta Suomessa, progressio on esimerkki tästä.

Tekoja on rutkasti tehty, kuten on jo aikaisemmin tullut esille. Nykyinen hallitus on tehnyt punamultahallitukseen verrattuna kolme kertaa enemmän tekoja. Tekoja on lisää tulossa, muun muassa takuueläke, sitä ei kannata vähätellä. Maailmaa ei paranneta hetkessä, sitä tehdään pienten mutta yksilötasolla hyvinkin suurien tekojen kautta.

Otan myös yhden asian esille. Suomessa köyhänä syntynyt ei välttämättä köyhänä pysy. Suomessa on mahdollisuudet köyhälläkin tulla jopa rikkaaksi.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Matti Vanhasen toinen hallitus on tosiaan sosiaalinen hallitus, ei sosialidemokraattinen hallitus, niin kuin olemme täällä saaneet kuulla. Siitä hyvänä esimerkkinä on ruuan arvonlisäveron alentaminen tällä hallituskaudella. Minusta on aika erikoista, ettei täällä saisi muistella, mitä on tehty, koska on kuitenkin sanottu, ettei ole tehty mitään.

Onhan se ihan oikein, että kerrotaan nyt ensin, mitä on tehty, ja sitten, mitä tulevaisuudessa tehdään. Erityisesti henkilökohtaisesti minua lämmittää takuueläkeasia, kun takuueläke vuoden 2009 hintatasoon verrattuna sitten nousee 685 euroon. Se on kyllä merkittävä nousu, 15 prosenttia, joten kyllä tässä vielä tehdään, ja vielähän meillä on toista vuotta aikaa näitä hyviä hallitustekoja tehdä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelliselle puhujalle voi todeta, että kukaan ei ole tässä salissa väittänyt, etteikö ole tehty. Kyse on siitä, mitä on tehty, kuinka paljon ja miten se on auttanut ihmisiä arjessa. Ja se on surullista, että tässäkään keskustelussa hallitus ei tunnista sitä todella suurta tosiasiaa, että hallituksen talous- ja työllisyyspoliittisilla valinnoilla on vaikeutettu tämän yhteiskunnan lamasta selviytymistä ja sitä, millä tavalla ihmisiä kyetään auttamaan, koska tätä verovenettä, jonka te olette puhkoneet täyteen reikiä, jonkun on tultava ehkä tulevina vuosina myös tilkitsemään, että kansalaisten palvelut kyetään turvaamaan.

Hallituksen vastauksessa, kun ministeri Hyssälän vastausta lukee, vilisevät tällaiset termit kuin "korotettu", "parannettu", "kehitetty", "edistetty". No, tämä kehittämisen edistäminen tai edistämisen kehittäminen ei valitettavasti ihmisten arjessa näy. Pitää saada vastauksia niille 150 000 lapselle, jotka elävät köyhissä perheissä, yksinhuoltajaäidille, jonka päivähoitomaksu sen kun vaan nousee, eläkeläiselle, jolle verotusratkaisusta ei ole hyötyä, mutta energian hinta kyllä kasvaa. Näihin pitää saada (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vastauksia, ministeri Hyssälä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme vuotta saattaa olla lyhyt aika kokoomuslaiselle, kepulaiselle, vihreälle tai rkp:läiselle ministerille, mutta se on elinikä vuonna 2007 syntyneelle lapselle. Ja jos katsoo hiihtoladulta tutuin termein, niin maitohappoja saavat vain ne, jotka tekevät parhaansa, mutta makuuhaavoja saavat ne, jotka vaan makaavat. Jos katsoo taaksepäin tätä kolmea vuotta, mitä tämä hallitus on tehnyt poistaakseen lasten tuloeroja, terveyseroja tai hyvinvointieroja, niin ei voi todeta muuta kuin — pahoitellen diagnoosiksi pitää tämä antaa — että tällä hallituksella on tosi pahoja makuuhaavoja ja tänään annettujen vastausten perusteella ne makuuhaavat pahenevat. Näitten lasten puolesta, jotka ovat tämän tekemättömyyden uhreja, minun pitää ihan oikeasti sanoa, että herratsyykä, hävetkää!

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston välikysymyksen aihe, pienituloisten asema, on sinänsä hyvä ja tärkeä. Se on kuitenkin kysymyksen esittäjien kannalta surullinen. Erityisesti sanon tämän SDP:n kannalta, varsinkin kun katsoo puolueen tavoitteita sekä erityisesti toimia 12-vuotisen hallitustaipaleen aikana. Kun nyt puhutte perusturvasta, miksi te lähtökohtaisesti olette suhtautuneet jos ei selkeän kielteisesti niin vähintään nihkeästi esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotukseen tai kotihoidon tuen tasokorotukseen tai monien muiden ei-ansioperusteisten etuuksien korottamiseen? Ne ovat keskeinen osa oikeuden-mukaista perusturvaa. Teillä on varsin yksipuolinen näkemys köyhyydestä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa vallitsee nyt kollektiivinen alakulo, se keskustelun sävy on muuttunut sellaiseksi, ja uskon kyllä, että se johtuu siitä, että me olemme kaikki huolestuneita siitä, että eriarvoisuus Suomessa ihmisten välillä kasvaisi. Nyt esimerkiksi terveydenhoidossa eriarvoisuus on lisääntynyt, ja siitä kertovat esimerkiksi asuinpaikasta, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta riippuvat odotettavissa olevan keski-iän erot miehillä: mies voi elää kuusi tai yhdeksän vuotta vähempi riippuen siitä, miten onnistuneet eväät hän elämälleen on saanut. Terveydenhoidolla voidaan näitä eroja tasata.

Kun täällä ovat molemmat ministerit paikalla, niin haluaisin erityisesti nyt ministeri Hyssälältä kysyä: Mitä te ajattelette tästä terveydenhoidon kehittämisestä siihen suuntaan, mitä ministeri Risikko on aktiivisesti ajanut, että voisimme terveydenhoidon hallintorakenteista siirtää resursseja itse perusterveydenhoitoon? Te olette ollut hyvin taka-alalla tänä vuonna tässä keskustelussa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perheissä, joissa elämä kaatuu päälle, ei varmasti saada mitään neuvoja tästä salista, kun ne kuuntelevat tätä meidän yhteistä keskusteluamme. Kun on kysytty, mitä hallitus aikoo tulevaisuudessa tehdä, niin se aikoo tehdä juuri niitä toimenpiteitä, mitä tähänkin asti on tehty: on parannettu vähävaraisten, heikompiosaisten asemaa, ja sen osoittavat kaikki luvut, mitä tässä on edellä kerrottu.

Haluan korjata myös sen viestin, joka tässä on tullut esille liittyen päivähoitomaksuihin. Kun tämä uudistus tehtiin, 60 prosentilla päivähoitomaksut pysyivät samana tai alenivat, ja tämä haluttiin kohdentaa nimenomaan siksi näin, että monilapsiset perheet, yksinhuoltajaperheet ja nimenomaan köyhimmässä asemassa olevat perheet hyötyisivät tästä. (Ed. Zyskowicz: Näin kävi!) Tämä oli sen päätöksen sisältö, ja tämäntyyppisiä päätöksiä tämä hallitus edistää tästä eteenkinpäin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnetusti suurin elintasoero on työttömän ja työllisen välillä, ja suuri köyhyysloukku on juuri tässä kysymyksessä, siksi parasta köyhyyspolitiikkaa on työpaikkojen luominen. Lisätyöpaikoilla me annamme myöskin varoja niille ihmisille, jotka eivät kykene olemaan töissä tai ovat jo työnsä tehneet. On aika uskomatonta se SDP:n nyt kannattama veropolitiikka ja koko vasemmiston, jos katsoo vaikka ihan tuoretta Oecd:n tutkimusta: se, mikä on kaikista haitallisinta työpaikkojen luomiselle, on yritysverotuksen kohottaminen ja työn verotuksen kohottaminen. Niitä molempia te haluatte tehdä. Te haluatte vähentää kannustavuutta, te haluatte pienentää yritysten mahdollisuutta työllistää. Te teette ihan väärää politiikkaa. Teidän ryhmäpuheenvuorossannekin sanottiin, että parasta työllistämistä on työllistäminen julkiselle sektorille. Aivan uskomatonta!

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on vanhoja muisteltu. Tuntuu omituiselta, kun Aho oli pääministerinä, että hän ja koko hallitus ajoi tämän maan konkurssitilaan. (Välihuuto) Nyt sitten syytetään Lipposen hallitusta — ajoi konkurssitilaan — ja nyt syytetään sitten. Lipposen hallitus rupesi sitä nostamaan siitä suosta. Kieltämättä Lipposen ykköshallitus leikkasi vääristä asioista, muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ja taitettu indeksi olivat vääriä päätöksiä.

Mutta kun oli Vanhasen hallitus, ykkönen ja kakkonen, oli ennennäkemätöntä taloudellista nousua silloin Suomessa lähes viime vuoteen asti, niin että miksi te ette korjanneet näitä epäkohtia? Suomessa on 750 000 köyhää, yli miljoonalla pienituloisella ihmisellä tulot laskevat. Suomessa on Pohjoismaiden ainoat leipäjonot. Missään muissa Pohjoismaissa niitä ei ole. Miksi ette näitä poista? Tehkää jotain.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurimmalla osalla nuorista menee toki hyvin, mutta on monia mittareita, joiden mukaan erot ääripäiden välillä vain kasvavat. Luokkajako alkaa jo koulussa. Täällä on paljon puhuttu tänään tulonsiirroista, mutta hyvinvointivaltion politiikkaan kuuluvat myös palvelut. Erityisesti palveluiden on nähty tasa-arvoistavan kansalaisia.

Suomessa onkin ajateltu, että koulut ja terveydenhuolto ovat kaikkien väestöryhmien saavutettavissa eivätkä ne erottele väestöryhmiä. Todellisuudessa lapset jakautuvat jo peruskoulussa. Terveysongelmat ja haitalliset tottumukset kasautuvat ryhmiin, jotka sijoittuvat myös aikuisina alempiin koulutus- ja sosiaaliryhmiin. Mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä suuremmiksi esimerkiksi terveyserot venyvät. Nykyinen lama ilmeisesti kasvattaa entisestään eroja.

Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta tätä sosiaalista vajoamista pystytään torjumaan ja varsinkin sitä huolestuttavaa piirrettä, että tämä sosiaalinen vajoaminen alkaa jo koulussa ja lasten kohdalla?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ryhmäpuheessa on kannettu huolta köyhistä ihmisistä. Valitettavaa vain on, että köyhät ihmiset tuntuvat olevan erilaisia puoluekannasta riippuen. Sosialidemokraattien puheessa tuli selvästi esille se, että kannatte huolta vain ansiosidonnaisen turvan piirissä olevista (Vasemmalta: Ei pidä paikkaansa!) ja perusturvalla elävät, siis kaikkein köyhimmät, jäävät teille ulkopuolisiksi ja vaille huomiota. Se on todella epäoikeudenmukaista. Kaikki perusturvan kehittäminen viime kaudella kaatui teihin, muun muassa minimipäivärahaan ja kansaneläkkeisiin saatiin häthätää 12 euroa.

Nyt on sentään tulossa takuueläke, ja pienempiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja korotetaan 171 eurolla kuukaudessa. Tasa-arvon parantamiseksi ja köyhien kyykytyksen luukulta luukulle lopettamiseksi keskusta vaatii omaishoidon tuen ja toimeentulotuen siirtoa Kelalle. Mielestäni se on sitä sosiaalista oikeudenmukaisuutta, joka kuuluu kaikille suomalaisille.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuloerot ovat tämän hallituksen aikana pienentyneet. Tuloerot kasvoivat kolmen edellisen hallituksen aikana, ja muistaakseni sosialidemokraatit olivat niissä kaikissa mukana.

Ed. Gustafsson näytti täällä tilastoja tai käyriä veroista. Minulla on myöskin täällä niihin liittyviä käppyröitä, jotka kertovat sen, että tämä hallitus on veroratkaisuillaan noudattanut paljon sosiaalisempaa veropolitiikkaa kuin edelliset hallitukset. Tästä olemme erittäin ylpeitä. Nämä veronalennukset ovat painottuneet erityisesti pienituloisimpiin.

Oppositio on kertonut meille, että tilastojen mukaan köyhyysrajan alapuolella olevien keskimääräinen toimeentulo on pienentynyt. Näin varmasti on, mutta tilastoja kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Samasta tilastosta löytyy myöskin se, että köyhien määrä on nykyhallituksen aikana vähentynyt. Tämä kertoo siitä, että tälle hallitukselle köyhien ja heikommassa asemassa olevien asema on todellakin ollut sydämenasia ja erityisten toimenpiteiden kohteena, mistä kertovat ne kymmenet eri toimenpiteet, (Puhemies: Minuutti!) joita täälläkin on tänään keskustelussa lueteltu.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoin pelkään, että tästä välikysymyskeskustelusta aikakirjoihin jäävät elämään sellaiset asiat, jotka eivät itse asiassa köyhiä, vähävaraisia ihmisiä auta juuri ollenkaan. Huvia tämä korkeintaan voi antaa. Olen myös sitä mieltä, että jos hallitukselta kysytään, mitä on tehty köyhyyden poistamiseksi, niin opposition on siedettävä ja myös kuunneltava niitä listauksia, mitä hallituksella on esittää.

Opposition syytöksissä ehkä eniten ontuu se, että hallitus olisi ollut toimeton lapsiperheiden toimeentulon suhteen. 1990-luvun laman maksajiksi joutuivat muun muassa lapsiperheet, kun demarivetoinen hallitus leikkasi lapsiperheiden etuuksia. Tätä virhettä nyt Vanhasen hallitus on määrätietoisesti korjannut. Nyt lapsiperheiden etuuksia sidotaan indeksiin ja yksinhuoltajien lapsilisiä on korotettu ja äitiyspäivärahaa on nostettu. Voiko näitä tekoja sivuuttaa kokonaan varsinkaan tällaisessa taloustilanteessa?

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuoreet talousuutiset kertovat, että Herlinien perhe nostaa Kone Osakeyhtiöstä tänä vuonna osinkoja 100 miljoonaa euroa. Heillä ei ole puutetta rahasta, he eivät kärsi lamasta. Pian parissasadassa kunnassa verotus kiristyy. Pääomatuloista ei makseta kunnallisveroa. Nämä suurrikkaat ovat kunnissa vapaamatkustajia. Sen sijaan satojen tuhansien köyhien ja eläkeläisten käteenjäävä tulo aivan absoluuttisesti aleni tämän vuoden alussa. Onko tämä oikein? Syy siihen, että heillä tulot alenivat, on juuri kiristyvässä kunnallisverotuksessa ja kiinteistöverossa, asiakasmaksuissa ja muussa.

Mitä hallitus aikoo tehdä pääomatulojen verotuksen kiristämiseksi ja tämän verovapaan rälssin vetämiseksi vastuuseen myös kuntien taloudesta? Mitä hallitus aikoo tehdä taitetun indeksin korjaamiseksi? Taitetusta indeksistä johtuu, että vanhuusiän köyhyys todella jatkuvasti kasvaa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän niin, että hallituspuolueet mielellään siirtäisivät tämän tilaisuuden ei keskusteluksi siitä, mitä tehdään tällä vaalikaudella, vaan tämmöiseksi loppumattomaksi historian opintokerhoksi. Juttutuvassa on tämmöinen poliittisen historian klubi. Se on erittäin hyvä. Sinne sopii useita alustajia tästä salista tänään. Mutta olennaista olisi, että meille kävisi muutama asia selväksi.

Kun täällä on kysytty demarien perusturvakannan perään, niin siihen tietysti edesauttaisi se, jos olisi kuunnellut meidän ryhmäpuheenvuoromme, jonka ed. Anneli Kiljunen erinomaisesti piti ja jossa hän kertoi kaikki ne ehdotukset, jotka olemme tehneet perusturvan parantamiseksi, alkaen lapsiperheiden toimeentulosta, toimeentulotuen korjaamisesta, toimeentulotuen lapsikorotusten parantamisesta, työmarkkinatuen nostamisesta. Hän valitti sitä, että viime joulukuussa kävi niin, että erittäin moni täällä, joka puhuu perusturvan puolesta, äänesti näitä ehdotuksia vastaan. Se on totuus.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Manninen muisteli myös menneitä ja valitettavasti muisteli tahallaan väärin. Työttömyydenaikaisen perusturvan viimeinen tasokorotus saatiin aikaan nimenomaan vasemmistoliiton työn tuloksena ja painostuksen ansiosta. Valitettavasti siitä tasokorotuksesta on aivan liian kauan aikaa.

Ministeri Hyssälä, te luotte taitavin sanankääntein kuvan ikään kuin tämän hallituksen aikana olisi tehty työttömyydenaikaiseen turvaan tasokorotus, ja niinhän ei ole. On korotettu määräaikaisia tarkkaan kohdennettuja lisiä mutta tasokorotusta ei ole tehty eikä tehdä kummankaan pääministeri Vanhasen johtaman hallituksen aikana, ei tehdä kahdeksaan vuoteen, vaikka työttömyys on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy. Miksi te ette, ministeri Hyssälä, voi tunnustaa, että pääministeri Vanhasen valtakaudella työttömyydenaikaista perusturvaa ei ole korotettu senttiäkään?

Ensimmäinen varapuhemies:

Täällä on tavaton määrä pyydettyjä puheenvuoroja, ja varmaan tässä on osa jäänyt myös huomaamatta. Teen nyt semmoisen ratkaisun, että ikään kuin yhteenvetona tästä tämänkertaisesta debatista annan ryhmäpuheenvuoron käyttäjille tässä puheenvuorot, joiden jälkeen sitten ministerit voisivat kommentoida, kuitenkin sillä poikkeuksella, totta kai, että välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja aloittaa tämän viimeisen debattikierroksen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tästä olennaisesta seikasta, että köyhien määrä on lisääntynyt, köyhien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt ja olennaisia korotuksia ei ole tullut köyhyyden poistamiseksi, tämä keskustelu ei ole edennyt mihinkään. Niiden korotusten, joita olette tehneet, vastapainoksi on tullut sitten lisää maksuja, erityisesti kuntien maksuja. Se on se seikka, johon ette ole kyennyt vastaamaan.

Toinen kysymys: Kysyn nyt — en muista, kuinka monennen kerran — aiotteko puuttua siihen verotuksen epäoikeudenmukaisuuteen, että pienituloiset ihmiset maksavat pienistä tulonsiirroistaan veroja. Onko tarkoitus alle 10 000 euron tuloista edelleenkin periä veroja? Aiotteko kiristää pääomatulojen veroja? Onko hallituksen suunnitelmissa kiristää pääomatulojen veroja, niin että kokoomuksenkin kansanedustajille valkenee se, että pääomatulojen saajat ovat etuoikeutettu (Puhemies: Minuutti on mennyt!) luokka, joka ei maksa samoin veroja kuin muut?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historian kirjat ovat totta, niitä ei voi muuttaa. Ne tapahtumat, mitä on menneisyydessä, kertovat siitä, mistä ollaan tulossa. Miksi tällä on merkitystä nimenomaan tässä keskustelussa? Siksi, että me olemme tässä salissa tekemässä päätöksiä asiasta, jossa puolueitten välillä on aidosti eroja. Tämä keskustelu, jos mikä, on osoittanut jälleen kerran sen, että on puolueita, jotka ovat sillä kannalla, että on olemassa ihmisiä, joille ei riitä se, että se työ on sitä parasta sosiaaliturvaa. Me, jotka olemme huolissamme niistäkin ihmisistä, jotka eivät sairauden, työkyvyttömyyden tai jonkun muun syyn vuoksi pysty omaa sosiaaliturvaansa kartuttamaan — näitä ihmisiä on sadoissatuhansissa laskettava joukko — me, joille perusturva on tärkeä, puhumme heidän puolestaan. Meidän jälkemme kestävät kriittisenkin arvion tulevaisuudessakin.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n kansanedustaja Valto Koski on täällä sanonut aikaisemmin tämän hallituksen sosiaalietuuksien kohentamisesta: "Meidän olisi pitänyt se tehdä - -! Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me - -." Tämä on ihan suora lainaus.

Haluaisin pääomatuloista sanoa sen verran, että ansiotulojen kasvu välillä 2000—2008 oli noin 5,4 prosenttia vuodessa ja verotilastot eivät täten tue käsitystä, että ansiotuloja olisi määrättömästi muutettu pääomatuloiksi, koska mikäli ansiotuloja olisi muutettu pääomatuloiksi, olisi se näkynyt ansiotulojen kasvun hitautena etenkin niinä vuosina, jolloin muutos todellisuudessa olisi tapahtunut siitä syystä, että pääomatulot kasvoivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Verovuonna 2008 veronalaisten ansiotulojen määrä oli 103,3 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen 9,7 miljardia euroa eli vajaat 9 prosenttia. Sillä tuskin tätä maailmaa muutetaan paremmaksi.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin niin, että työ on edelleenkin parasta sosiaaliturvaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnan pitäisi huolehtia myös niistä ihmisistä, joilla ei ole mahdollisuutta työhön, kuten kehitysvammaisista ja työkyvyttömistä ja sairaista ja muista. Totta kai niistä ihmisistä pitää pitää huolta, ja siitä puhuttiin myös meidän ryhmäpuheenvuorossamme.

Me olemme esittäneet, että ensisijaisia etuuksia, jotka ovat juuri näillekin ihmisille tarkoitettuja, pitää korottaa sille tasolle, ettei ihmisten tarvitse hakea toimeentulotukea, kun puolestaan hallituksen tekemät esitykset ovat työmarkkinatukitasolla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat edelleen riippuvaisia toimeentulotuesta.

Ed. Töllille haluan sanoa siitä, kun te sanoitte, että me emme olisi kiinnostuneita kansaneläkkeen tason nostamisesta. Päinvastoin me olemme todella kiinnostuneita eläkeläisistä. Olemme myös esittämässä (Puhemies: Minuutti!) eläkeläisten asumistuen nostamista.

Sitten myös ed. Heikkiselle haluan vielä sen verran sanoa, kun olette sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, että te olette ilmeisesti unohtanut sen, että kun hallitus on päättänyt periä asiakkailta korotettuja asiakasmaksuja, niin tämä korotettu asiakasmaksuosuus imuroidaan (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) valtiolle kunnilta eikä se ohjaudu niitten palveluitten parantamiseen, jonka pitäisi olla ehdottomasti meidän kaikkien tavoitteena.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun tässä vaiheessa tulee mieleen eräs Kekkosen kirjoitus, jossa hän totesi, että sanojen tasolla ollaan kyllä sen pienituloisen asialla, mutta kun tulee tekojen paikka, ei rohjetakaan olla mökin miehen asialla. Näin Kekkonen arvosteli tämmöistä puheissa myötätuntoista asennetta. Tässä on samanlaista tunnelmaa nyt.

Se, mitä olisi pitänyt tehdä, on näitten pienten perusetuuksien jälkeenjääneisyyden poistaminen tässä ja nyt, mutta siihen ei mennä tällä vaalikaudella: ei tule korotusta työmarkkinatukeen, ei opintotukeen, ei tule korotusta muihin pienimpiin etuuksiin. Tämä on se ongelma, ja siihen ei kajota. Ja mitä siitä seuraa: yli miljoonalla suomalaisella pienituloisella putoaa reaalitulo tänä vuonna, yli miljoonalla, ja he ovat eläkeläisiä, he ovat opiskelijoita ja työttömien ison iso joukko, koska ei tullut indeksikorotusta eikä tullut verohelpotusta. Ne verohelpotukset menivät isotuloisille euroina, kun niitä katsotaan. (Puhemies: Minuutti!) Eli yli miljoona on tiukemmalla tänä vuonna, ja me täällä puhumme vaan kauniita sanoja.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Aina kun täällä salissa tulee puhetta perusturvan korottamisesta tai ansiosidonnaisen ja perusturvan välisestä kytköksestä, niin oppositiossa alkaa aivan hirvittävä älämölö. Te tiedätte aivan hyvin sen, että Sata-komiteassa estitte SAK:n avustuksella sen, että perusturvaa olisi nostettu. (Hälinää) Televisiossa tuli erittäin kiinnostava ohjelma, jossa todistettiin se, miten te demarit pakotitte ed. Valto Kosken luopumaan aloitteestaan, jolla hän ehdotti perusturvan korottamista. Missä Valto Koski on nyt? Pakotitteko te hänet jäämään pois tästä istunnosta, (Naurua ja hälinää) etteivät demareiden sisäiset ristiriidat tulisi esiin? Vastatkaa näihin kysymyksiin. Ed. Gustafsson viittasi täällä aikaisemmin riippumattomaan asiantuntijaan Heikki Hiilamoon, joka oli Sata-komitean jäsen. Heikki Hiilamo on hyvin seikkaperäisesti kertonut siitä, miten demarit ja vasemmiston vetämä (Puhemies: Minuutti!) ay-liike ovat Sata-komiteassa olleet perusturvan korottamista vastaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totuus on se, että ilman verraten korkeaa kokonaisveroastetta ei voida hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitää. (Eduskunnasta: Näin on!) Se on totuus. Ja kun katsomme, missä on korkein hyvinvointi, niin se löytyy Ruotsista ja Tanskasta. Molemmissa maissa on noin 5 prosenttiyksikköä korkeampi veroaste kuin Suomessa. Jos me 1 tai 2 prosenttiyksiköllä korottaisimme, niin se toisi valtion kassaan 3 miljardia pyöreästi. Ja 3 miljardilla, 1,5 miljardilla, voisimme poistaa ne ongelmat, joista kaikki ovat tänä päivänä puhuneet. Eli yhteenvetona: Meillä on mahdollisuus siihen, mutta löytyykö tahtoa? Jos tahtoa löytyy, kun kerran mahdollisuuksia on, niin me poistaisimme sen, ja se on se suuri linjakysymys. Ja vielä totean, että vaikka Ruotsissa on korkea veroaste, ne ovat poistaneet varallisuusveron, he ovat poistaneet perintöveron, (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) heillä on alhaisempi yhteisö- ja pääomatulovero kuin meillä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen hyvinvointivaltio on perinteisesti lähtenyt ajatuksesta, että heikommassa asemassa olevia autetaan hädän hetkellä. Tämä on edellyttänyt, että kaikki ovat mukana rakentamassa yhteistä sosiaaliturvaa ja palveluja kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Valitettavasti tämä periaate on jäänyt viime vuosina taka-alalle, sillä tuloerot ovat veropoliittisten linjausten takia kasvaneet vuosi vuodelta. Kärsijöinä ovat olleet sosiaaliturvaan tukeutuvat köyhät ja hyötyjinä puolestaan rikkaimmat, joilla on omat hyvät veliverkostonsa.

Kysyisinkin ministeri Hyssälältä: Kun tämä hallitus on nyt saanut optiomiljonäärien ja ökyrikkaiden talouden kuntoon, niin joko nyt vihdoin olisi köyhän kansan vuoro vai jatkuuko edelleen rikkaiden hyysääminen?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ollut mielestäni erittäin hyvää keskustelua köyhyydestä, ja täällä tunnustetaan laajasti, että suhteellisen köyhyyden taustalla hyvin keskeisesti on perusturvaetuuksien taso. Se on suhteellisen köyhyyden taustalla se numero yksi. Ja mitä nämä perusturvaetuudet ovat, niin ne ovat keskeisesti kansaneläke ja peruspäivärahat. Ne vaikuttavat tähän köyhyyteen ehkä kaikkein keskeisimmin. Silloin kun itse lähdin kansaneläkettä miettimään, asetin tavoitteeksi — todellakin silloin oli vielä markka-aika ja 1 800 markkaa olivat pienimmät kansaneläkkeet — 1 800—1 900 markkaa, elikkä se on 300 euron kieppeissä. Nyt tavoite on runsaasti saavutettu, mutta niin kuin tiedetään, se vaatii erittäin suurta sitkeyttä ja perusturvaetuuksien parantaminen vaatii useamman vaalikauden. Se nähdään nyt, kun emme ole vielä korjanneet edes niitä kaikkia leikkauksia, joita silloin tehtiin, kun demarit ja vasemmistoliitto — pois lukien edustajat Tennilä, Kuoppa ja Puhjo — olivat 1990-luvun puolivälissä leikkaamassa. Muistelemme kyllä historian havinaa, näin tämä historia kulki, joten tiedämme, kuinka pitkää uurastusta se vaatii. Se vaatii noususuhdannetta, mutta näköjään ne laskusuhdanteetkin tulevat, haluttiin tai ei.

Nyt olemme saaneet tällä vaalikaudella perusturvaa merkittävästi korotettua, mutta työtä jää vielä seuraavallekin hallitukselle. Ja olen iloinen, että tässä hallituksessa on vallinnut myönteinen henki perusturvaetuuksien korottamiselle kaikissa hallituspuolueissa. Se on sitten tuottanut tulosta, elikkä me olemme saaneet satojen miljoonien eurojen korotukset, yli 700 miljoonaa euroa nyt sosiaaliturvaan, mikä kestää kyllä vertailun minkä tahansa historian hallituksen kanssa.

Sitten tästä peruspäivärahojen korotuksesta. Kerroin jo, että se lähtee tämän aktiivisuuden kautta ja mielestäni näin, että 100 euroa kuussa palkitaan aktiivisuudesta. Mitä pahaa siinä on, jos palkitaan aktiivisuudesta? Se lähtee kannustavuuden kautta, ja minusta se on hyvä asia.

Sitten mitä tulee näihin leipäjonoihin, niin olen aivan samaa mieltä täällä olevien kanssa, että se on vaikeasti hyväksyttävä asia tällaisessa sivistysvaltiossa. Meillä on leipäjonoja ollut myös taloudellisesti hyvinä aikoina. Meillä on ollut noususuhdanteessa myöskin leipäjonoja, ja kun on tutkittu, keitä siellä leipäjonoissa on, niin he ovat velkaantuneita, jotka yrittävät hoitaa velkojaan. Sen lisäksi siellä on pientä eläkettä saavia, siellä on lapsiperheitä, mutta tulottomuus ei useinkaan ole se tekijä, joka ajaa leipäjonoon, vaan suuret menot elikkä velkojen hoito, mitä toimeentulotuesta ei makseta.

Sitten ovat nämä terveyserot. On selvää, että terveyserot eivät ole syntyneet tällä vaalikaudella eivätkä edellisellä, vaan se on pitkä trendi. (Puhemies: 3 minuuttia!) Siihen puututaan kyllä tehokkaasti puuttumalla niihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka siellä taustalla ovat. Niitä ovat työttömyys, työolot, asuminen, koulutus, kaikkiin näihin puuttumalla me vaikutamme terveyseroihin.

Sitten, arvoisa puhemies, yksi asia vielä. Kun Sata-komiteasta kysyttiin, niin kyllä meillä on siellä listalla työmarkkinatuen tarveharkinnasta luopuminen. Kaikki nämä vaativat rahaa, ja kun tiedetään, että me nyt otamme velkaa, meidän on jaksotettava näitä myöskin tuleville vuosille. Tämä on priorisoitu keskeiseksi, ja varmasti me molemmat ministerit sosiaaliministeriössä haluamme toteuttaa Sata-komitean linjauksia, joita se on tehnyt runsaasti. Niistä on ainakin noin karkeasti ottaen 18 jo tullut, päätetty tai tehty lainsäädännöksi, ja näitä loppuja on pakko asteittain laittaa voimaan, mutta se, ettei olisi saatu mitään siellä aikaan ei pidä paikkaansa: se on tuottanut erittäin runsaasti jo lakeja, jotka ovat jo käytännössä.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys on erittäin tärkeästä aiheesta, ja se, mikä nyt tuntuu täällä salissa jotenkin hämärtyvän, on se, että tämä ei ole yksin sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, vaan tähän vastaaminen on sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, työpolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, koulutuspolitiikkaa, maahanmuuttopolitiikkaa että talous- ja veropolitiikkaa, elikkä tässä tarvitaan kaikkien sektorien yhteistyötä. Tässä tarvitaan myöskin niin valtakunnantason, aluetason kuin paikallistasonkin toimenpiteitä.

Täällä se on tullut jo esille ministeri Hyssälän erinomaisessa puheenvuorossa, jossa oli koottu esimerkiksi ne tulonsiirrot, mitä tämä hallitus on tehnyt. Tässä voisi luetella paljon, paljon muita hyviä asioita, mitä tämä hallitus on tehnyt nimenomaan muilla sektoreilla. Hallitusohjelmahan jo sinänsä pyrkii siihen, että tuloerot vähentyisivät ja että meillä köyhyys vähentyisi. Meillä on tehty myös hallituksen puolivälin tarkistus viime helmikuussa. Jo silloinkin pohdittiin sitä, mitä eräänlaista ruuvausta tässä nyt vielä pitää tehdä. No, kun taantuma on tullut, me ollaan siihen tehty muutoksia jne. jne.

Täällä on esimerkkinä todettu muun muassa tämä päivähoitomaksu. Ed. Kerola otti sen esille. Siinäkin tapahtui niin, että suurella osalla päivähoitomaksut laskivat johtuen siitä, että tämä tulomäärä, mistä se määräytyy, nousi, ja siitä syystä meillä päivähoitomaksut pienenivät.

Kaiken kaikkiaan palveluissa on tapahtunut hyvin paljon. Miettikääpä esimerkiksi vammaisuutta. Monelle on korkea kynnys hakea työtä ja myöskin saada työtä. Henkilökohtaisen avun järjestelmää, joka saatiin voimaan viime syyskuun alkupäivinä, vammaiset odottivat 20 vuotta, ja se saatiin tämän hallituksen toimesta. Sillä saadaan nyt se, että vammaiset voivat käydä koulua, vammaiset voivat mennä työhön jne. Sillä vähennetään juuri köyhyyttä.

Meillä on ollut monenlaista muuta. Viime kaudella tehtiin sosiaaliset yritykset jne., kiitos siitä. Meillä on omaishoidon tukeen ja nimenomaan niihin palveluihin pyritty satsaamaan. Tukeen ei ole saatu vielä kunnollisia korjauksia, se on ihan totta. Se on määrärahasidonnainen. Minä kannatan lämpimästi, että se saataisiin sinne Kelaan, mutta se edellyttää myöskin lisää rahaa.

Yleisen terveydentilan parantaminen on semmoista, mihin meidän pitää pyrkiä, koska sekin vähentää köyhyyttä, samoin työttömien terveydenhuolto. Nämä ovat sellaisia palveluja, joilla me pystymme myöskin vaikuttamaan ihmisten köyhyyteen.

Eli summa summarum: Me tarvitsemme eri sektoreitten, eri politiikan lohkojen, yhteistyötä entistä enemmän. Me tarvitsemme köyhyyden ja syrjäytymisen estämistä erilaisilla keinoilla eri tasoilla. Tänäkin vuonna ja jokainen päivä meillä kaikilla on näytön paikka. Meillä on EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Haastankin meidät kaikki sen eteen tekemään työtä, ja muistakaamme, että pelkällä sosiaali- ja terveyspolitiikalla tätä asiaa ei ratkaista.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt mennään puhujalistaan. Enintään 5 minuutin puheenvuoroilla edetään.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa nyt käytävä välikysymyskeskustelu osoittaa, että oppositiopuolueiden syytökset hallituksen välinpitämättömyydestä pienituloisten toimeentulon turvaamisessa ovat vailla pohjaa. Keskustajohtoinen hallitus on onnistunut työssään hyvin. Keskustalla on pitkät perinteet inhimillisen sosiaalipolitiikan ajajana, ja tämä perinne jatkuu. Vanhasen hallitukset ovatkin saaneet aikaan merkittäviä uudistuksia ja parannuksia, jotka eivät elä ainoastaan tässä ajassa, vaan niillä tulee olemaan kauaskantoiset ja positiiviset seuraukset juuri niille kansalaisillemme, jotka elävät kaikkein heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa.

Sosiaaliturvan uudistaminen on ollut keskustajohtoisen hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Viime vuoden alussa toteutui vihdoin yksi historiallisimmista tulonsiirroista, kun äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä sairauspäivärahojen vähimmäistasoa korotettiin työmarkkinatuen tasolle. Korotus oli kaikkiaan 171 euroa kuukaudessa. Näin huomattava tasokorotus oli tärkeä sen vuoksi, että se tulee vähentämään tarvetta viimesijaiseen turvaan eli toimeentulotukeen.

Matti Vanhasen hallitus korotti kansaneläkkeitä 20 eurolla kuukaudessa vuoden 2008 alussa. Suurimmat, lähes 55 euron kuukausikorotukset tulivat toisessa kuntakalleusluokassa asuville kansaneläkkeen saajille, prosentuaalisesti noin 10 prosentin korotus. Kansaneläkkeen täysi määrä on 584,13 euroa kuukaudessa. Kansaneläke, lapsikorotus, rintamalisät sekä eläkettä saavan hoitotuki tarkistetaan vuosittain. Pelkän kansaneläkkeen varassa olevia suomalaisia on lähes 90 000.

Arvoisa puhemies! Pitkään odotettu ja yksi merkittävimmistä ministeri Hyssälän saavutuksista on Sata-komitean työn tuloksena tehty ehdotus niin kutsutusta takuueläkkeestä, jolla turvataan kaikkien pienempien eläkkeiden kohtuullinen taso. Hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön takuueläkkeen 1.3.2011, vaikka elämmekin valtiontaloudellisesti huonoa aikaa. Takuueläkkeen taso tulee olemaan vuoden päästä noin 695 euroa kuukaudessa, eli kuukausittainen korotus tulee olemaan yli 100 euroa. Eikö tämä ole sitä hallituksen sosiaalista omaatuntoa, jos mikään?

Takuueläkkeessä on siis kyse kaikkien pienempien eläketulojen varassa elävien toimeentulon parantamisesta. Takuueläke turvaa myös niin vanhuuseläkkeellä olevien kuin lapsuudesta saakka sairaiden ja vammaisten toimeentuloa paremmin. Toteutuessaan se on historiallinen merkkipaalu suomalaisessa eläkepolitiikassa. Kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että tämä uudistus on todella tarpeen ja se on sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Sata-komitean tehtävänä on ollut laatia ehdotus useista sosiaaliturvan muutoksista. Toimeksianto ja työtehtävä olivat laajoja, ja työn tuloksena syntyi nimenomaan pitkän tähtäimen suunnitelma sosiaaliturvan uudistustyölle, jonka on määrä valmistua vuonna 2017, jolloin Suomi täyttää sata vuotta. Aikaa siihen vielä on, mutta on täysin väärin väittää, että Sata-komitean työ olisi epäonnistunut, niin kuin oppositio välikysymyksessään väittää. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on ollut työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Tätä työtä nimenomaan on tehty hallituksen osalta, ja työ jatkuu edelleen suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti.

Vanhasen toinen hallitus valitsi lapsiperheiden osalta tietoisesti keskeiseksi painopisteeksi etuuksien kehittämisessä erityisesti heikommalle jääneiden perheiden taloudellisen aseman parantamisen ja eriarvoistamisen vähentämisen. Lapsilisän korotusten piiriin ovat kuuluneet erityisesti yksinhuoltajat sekä monilapsiset perheet. Takuueläke, lapsiperheiden etuudet, mukaan lukien lapsilisien sitominen indeksiin, ja toimeentulotuen normiosan maksatuksen siirtäminen Kelalle ovat olleet uudistukselle asetettujen keskustan odotusten kärjessä. Osa on siis jo toteutunut, mutta uudistustyö jatkuu.

Sosiaaliturvan parannusten lisäksi keskustan pitkään vaatima ruuan arvonlisäveron alennus 17 prosentista 12 prosenttiin tuli voimaan viime syksynä. Alv-alennus on onnistunut hyvin, monista vahvoista epäilyksistä huolimatta, ja alvin alennus on tukenut erityisesti talousahdingossa olevia. Ruuan hinnan alentamisesta ei ole paljon positiivista meteliä pidetty. Sekin osaltaan kuvaa, että keskustan ajama uudistus on toteutunut yli odotusten.

Arvoisa puhemies! Keskustan tavoitteena on ollut kattava ja tasoltaan hyvä sosiaaliturva. Perusturvan taso, väliinputoamisten estäminen ja sosiaaliturvan eri elementtien ja toimintojen yksinkertaistaminen sekä sosiaaliturvan kannustavuuden lisääminen ovat olleet puolueen selkeitä tavoitteita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajat ovat oikeassa siinä, että suhteellinen köyhyys on maassamme lisääntynyt ja syynä on pääasiallisesti se, että tuloerot ovat kasvaneet. Suomi on kuitenkin edelleen korkean elintason maa. Reaalinen tulotaso on korkeampi Oecd-maissa ainoastaan Luxemburgissa, Norjassa, USA:ssa, Sveitsissä, Irlannissa ja Alankomaissa. Olemme myös korkean koulutustason maa. Parhaiten ansaitsevat 45—55-vuotiaat miehet, joita täällä eduskunnassakin on useita. Meidän verotasomme on korkea. Vain Tanskassa ja Ruotsissa maksetaan enemmän ansiotuloveroa kuin meillä.

Tulonsiirroista suurin osa menee meillä vanhuuseläkkeisiin. Edellinen hallitus korotti vähimmäisetuisuuksia 250 miljoonaa, kuten ministeri Hyssälä mainitsi, ja tämä hallitus kaikkiaan 730 miljoonaa euroa. Eläkeläisten ostovoima on lisääntynyt 831 miljoonaa. Tähän liittyvät veronkevennykset sekä erilaiset eläke-edut.

Vaikka tämä hallitus on tehnyt tulonsiirtoja köyhien kansalaisten hyväksi kolminkertaisesti muihin hallituksiin verrattuna, köyhyys ei ole poistunut. Maastamme ei köyhyys poistu myöskään, vaikka takuueläke tulee voimaan ensi vuoden maaliskuun alusta. Se maksaa muuten 111 miljoonaa. Se on erinomainen asia, mutta todennäköisesti köyhyys ei silloinkaan poistu.

Demareilla ja etenkin ed. Heinäluomalla on erinomainen tilannetaju, kun hän asettui eilen leipäjonoon lammasturkki päällään. Saimme sitten aamulla lehdissä nähdä hänen hahmonsa. Vähemmän näimme niitä jonottajia siellä taustalla.

Samanlaista tilannetajua muuten osoitti myöskin demareiden — hän ei ole nyt paikalla — ed. Kimmo Kiljunen edellisen välikysymyskeskustelun yhteydessä, kun puhuimme vanhustenhoidosta. Ed. Kiljunen, joka muuten on valtiotieteen lisensiaatti, asettautui vanhainkotiin ja hoiti potilaita muutaman minuutin. Samana iltana näimme hänet televisiossa hoitamassa vanhuksia. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Onko hän väitellyt jo? Voi hyvänen aika, kyllä valtiotieteen tohtori on hyvä hoitamaan vanhuksia.

Tämän hallituksen veroratkaisut ovat olleet hyvinkin maltillisia aikaisempiin hallituksiin verrattuna. Olemme todella keventäneet ansiotuloverotusta vähemmän kuin edellinen hallitus. Alkoholi- ja tupakkaveroa on kiristetty, mutta edellinen hallitushan laski alkoholiveroa, ja kaikki tiedämme, että se on ollut aika paha virhe. (Välihuuto: Ei se ollut!) — No, kyllä se minusta, lääkärin mielestä, on. — Veronkevennyksiä ovat muun muassa autoveron ja ruuan alv:n alennus ja kelamaksun poisto, jotka kaikki ovat hyviä asioita.

Nuorisotyöttömyyteen tartutaan uudessa lisätalousarviossa, joka on suuruudeltaan 64 miljoonaa, ja siitä menee aika suuri osa nuorisotyöttömyyden hoitoon. Kestävyysvaje saadaan parhaiten korjattua työuria pidentämällä, olemme sen moneen kertaan kuulleet. Ahtelan toimikunta esitti jo työolojen parantamisehdotuksia, mutta eläkeiän myöhentämisestä ei ole päästy yksimielisyyteen. On kuitenkin monia ammatteja, joissa voisi olla pitempäänkin töissä, siitä on meitäkin muutamia osoituksena täällä. Eli työuria voidaan pidentää molemmista päistä.

Hyvinvointipalveluidemme, varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon, rakenne tarvitsee pikaista uudelleen järjestämistä. Tarvitsemme suurempia kokonaisuuksia, hoitojen keskittämistä ja parempaa laatua. Terveydenhuoltolaki on luvattu. Ministeri Risikko on sen luvannut meille eduskuntaan huhtikuussa, ja Sote-kokeilulaki on tulossa samoin.

Kuntien yhdistymistä on jatkettava niin, että Suomessa on lopulta alle sata kuntaa. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei edistä kuntien yhdistymistä, joten se on uusittava.

Kuten ministeri Katainen sanoo, verotuksen tulee olla oikeudenmukainen. Tähän pyrkii Hetemäen työryhmä, jonka tuloksia saamme varmasti tämän vuoden loppuun mennessä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Porvarihallitus jää historiaan kansamme kahtiajaon syventäjänä ja kansallisen eheyden hyllyttäjänä. Sanon tämän tosissani historiaa ja yhteiskuntatieteitä harrastavana poliitikkona. Hallituksen toimintaa pitää arvioida tuloksilla. Täällä on jo todettu, että köyhien määrä on lisääntynyt 100 000:lla, köyhien lasten määrä, lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Liian suuri joukko suomalaisia sinnittelee juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella.

Hallitus on omassa budjettikirjassaan todennut sen, että toimeentulotukea, siis viimesijaista toimeentulotukea, hakevien määrä tulee kasvamaan 100 000 hakijalla. Kokoomus ja hallitus on laittanut kunnat ahtaalle. Kuopiossa viime lokakuusta lähtien ei ole ollut mielenterveyspalveluja alle 12-vuotiaille. Mäntsälän kunnanhallitus on päättänyt vähentää omaishoidon määrärahoja. Lääninhallituksen selvitys totesi, että 50 000 vanhuksen hoidon tila on huono, henkilökuntaa liian vähän, vanhuksia sidotaan sänkyyn, vaippojen määrässä säästetään. Tämä luettelo voisi olla pitkä, masentavan pitkä, sitä ei ole kiva lukea. Nolottaa tämä tilanne.

Arvoisa puhemies! Suomi on mennyt porvarikomennossa huonoon suuntaan, eikä kaikki johdu lamasta vaan hallituksen politiikasta. Tämä on erityisen anteeksiantamatonta ja tuomittavaa sen takia, että porvarihallitus pääsi aloittamaan toimintansa korkeimmalta mahdolliselta lähtölavalta. Siis 2007 bkt oli 34 miljardia euroa korkeammalla tasolla kuin 2003. Suomi siis oli rikkaampi kuin koskaan, kiitos sosialidemokraattien viisaan talous- ja työllisyyspolitiikan.

Mutta porvarihallitus on hukannut rahaa miljardikaupalla tehottomaan veroelvytykseen. Mutta porvarihallitus on ohjelmansa mukainen ja näköinen. Hyvinvointivaltiota ei muuten edes mainita hallitusohjelmassa, kun kilpailukyky mainitaan 38 kertaa. Eli kun kokoomuksen puheenjohtaja Katainen puhuu hyvinvointivaltiosta, niin vastuu siirtyy kuulijalle ja lähdekritiikki on otettava käyttöön välittömästi. Kokoomuksen puheet ovat räikeää harhautusta. Puhutaan toista ja tehdään toista. Totuus on se, että kansallinen eheys ja yhteisvastuu ovat porvareilta unohtuneet. Esimerkiksi suurin toivein asetetulle Sata-komitealle kävi kuin suomalaisille hiihtäjille: matka alkoi lupaavasti suurin odotuksin, mutta lopussa tuli romahdus ja mahalasku.

Lukuisten pienituloisten lapsiperheiden asemaa koskevien kasvavaa köyhyyttä osoittavien tutkimusten huomiotta jättäminen ja parannusesitysten puute oli poliittinen skandaali. Vaikka hallituksen käynnistämän sosiaaliturvauudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on köyhyyden vähentäminen, perusturvaan ei ole tulossa olennaisia yleisiä tasokorotuksia. Heikki Hiilamon, Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikön johtajan ja joulukuussa työnsä päättäneen Sata-komitean perusturvajaoston jäsenen, mukaan perusturvan parannusehdotukset Sata-komiteassa pohjimmiltaan kaatuivat siihen, että sosiaalimenot on haluttu painaa mahdollisimman pieneksi, jotta verojen alentamista, ja nimenomaan ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin alentamista, voitaisiin jatkaa. Tämä on lainaus lehdestä Hiilamon lausunnosta.

Minun sydämeeni otti, ja myönnän, että kiihdyin, kun jouduin kuuntelemaan vihreitten puheenvuoroja tämän Sata-komitean työstä. Minusta on kerta kaikkiaan loukkaavaa ja hävytöntä teidän vihreiden todeta, ettei olisi ollut mahdollisuutta nostaa perusturvaa niin, että myöskin tämä pieni ansiosidonnainen perusturva nousisi. 100 euron korotuksen hintalappu valtiolle olisi ollut 150 miljoonaa euroa, josta 90 miljoonaa euroa olisi tullut tähän perusturvaan ja 60 miljoonaa euroa ansiosidonnaiseen turvaan niillekin, joitten ansiosidonnainen turva on kuukaudessa 700 ja 800 euroa.

Minusta teidän vihreitten puheet ovat kerta kaikkiaan loukkaavia, ja täällä säestivät keskustan Heikkinen ja kumppanit tätä samaa moskaa. Siis tämä on vihreä petos väittää, että tätä perusturvaa ei voida nostaa, jos on poliittista tahtoa ja halua. Hallitus on käyttänyt 3,5 miljardia euroa veronalennuksiin, mutta ei mukamas löytynyt sitten 140—150 miljoonaa euroa perusturvan tason korottamiseen. Se oli tosi noloa teiltä, siis hävetkää nyt puheitanne ja olkaa rehellisiä, kun minä kuitenkin pohjimmiltani teistä vihreistäkin tykkään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson moitti hallituksen elvytyspolitiikkaa täysin tehottomaksi. Tosiasiat, ed. Gustafsson, eivät tue teidän väitettänne.

Ensinnäkin nyt uusien työttömyyslukujen valossa monet asiantuntijatahot ovat todenneet, että suhteessa tuotannon alenemiseen, suhteessa bkt:n alenemiseen, työllisyys olisi heikentynyt huomattavasti enemmän ilman hallituksen elvytystoimenpiteitä. Toinen hyvin päiväkohtainen asia on rakennusteollisuuden edusmiehen tänään Kauppalehdessä antama tunnustus hallitukselle siitä, että ilman hallituksen rakentamiseen suuntaamia elvytyspanoksia, rakennusalan työttömyys olisi aivan toisella tasolla. Edelleen tiedämme, että kotimainen kysyntä, kotimainen kulutus, on ylläpitänyt työllisyyttä ja sitä on vahvistanut ja rohkaissut hallituksen ansiotuloveroja alentava politiikka. Ja lopuksi seuraava lisäbudjetti tulee sisältämään huomattavia panostuksia nuorisotyöttömyyteen, joka on todella vakava ongelma.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonilla on nyt ihan väärät luvut. Tosiasiassa palkansaajan veroastetta on laskettu vähemmän kuin kolmella aiemmalla vaalikaudella, jolloinka te esimerkiksi itse olette ollut hallituksessa. Kevennykset ovat suhteellisesti voimakkaimpia pienituloisilla. Eläketulon veronkevennys oli 205 miljoonaa vuonna 2008, 225 miljoonaa vuonna 2009 ja tänä vuonna 100 miljoonaa. Kunnallisveron perusvähennyksen vuoksi ovat pienituloiset eläkeläiset saaneet hyötyjä 195 miljoonaa. Siis kaikki nämä veronkevennykset ovat kohdistunut pieniin tuloihin eikä päinvastoin. Teillä ei ole varmaan oikeita lukuja ollenkaan käytössä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuloeroista. Tuloerot selkeästi supistuivat vuonna 2008. Se ei kerro siitä, että meillä on kahtiajakautumista tapahtumassa. Se kertoo sitä, että sitä pyritään kuromaan kasaan. Yhteiskuntatieteilijän kannattaisi varoa, ettei nyt liikaa yleistä asioita. Ei Suomen hallitus vastaa siitä, mitä maailman taloudessa tapahtuu, vaan Suomen hallitus pyrkii torjumaan ne kaikki iskut, jotka suomalaisiin kohdistuvat, ja tästä ed. Zyskowicz otti jo esimerkkejä, joissa meidän hallituksemme on selkeästi tehnyt hyviä toimia. Jos katsotaan sitä, mitä on tehty juuri siellä perustoimeentulon pienimmissä luokissa, kansaneläkkeissä, vähimmäispäivärahoissa ja opintotuessa, hallituksen toimesta on tehty 511 miljoonaa euroa heidän hyväkseen ja se näkyy näiden etuuksien saajien kukkarossa suoraan. Samaan aikaan euron ostovoima on parantunut, (Puhemies: Aika!) eli inflaatio ei ole ollut positiivinen vaan negatiivinen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, vaikka te onnistutte aina kiihdyttämään itsenne aivan infernaalisiin mittoihin, kuitenkin vastuun pitää kyllä olla myöskin puhujalla, ei pelkästään kuulijalla, vaikka savolaisiakin kuulijoita täällä on. Ette te pääse tästä peruskysymyksestä mihinkään, että teillä sosialidemokraateilla ja ay-liikkeellä yleensäkin kytkös siihen, että jos halutaan pienimpiä perusetuuksia, minimietuuksia, parantaa, te vaaditte aina, että se on kytkös tähän an- siosidonnaisuuteen. Hyvä ed. Gustafsson, työelämä on erilaistunut, muuttunut. Pätkätyöläiset eivät koskaan pääse nauttimaan näitä teidän ajamianne ansiosidonnaisia, eivät pääse vammaiset, eivät pääse jostakin syystä ilman omaa syytään työelämästä pois jääneet. Aina on kyse rahasta, mutta jos tätä kytköstä ansiosidonnaisuuteen ei olisi, niin pienemmälläkin summalla saataisiin jotakin aikaan. (Puhemies: Aika!) Tämmöisenä aikana sillä on merkitystä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu rouva puhemies! Tässä salissa on keskustelua johdettu tahallaan harhaan ja sitä on tehnyt järjestelmällisesti kokoomuksen eduskuntaryhmä. Me tiedämme kaikki, että edellisen porvarihallituksen jäljiltä neljässä vuodessa oli viisinkertaistunut valtionvelka ja kolminkertaistunut työttömyys. Oli 0,5 miljoonan työttömyys, ehkä jopa lähelle miljoonaa menevä. Sen jälkeen me tulimme hallitusvaltaan ja teimme talouden peruskorjauksen, pelastimme valtiontalouden. Meidän kaudellamme 400 000 uutta työpaikkaa syntyi Suomeen. Te sanoitte, että me emme jakaneet riittävästi sosialisoituja, vastikkeettomia tulonsiirtoja ihmisille viime kaudella. Me alensimme työn verotusta ja myös yritysverotusta siten, että yritykset saattoivat maksaa velkoja pois ja valmistautua pahempiin aikoihin. (Ed. Zyskowicz: Nyt nämä samat asiat ovat syntejä!) Talouden demaridynamiikka perustuu työhön ja yrittämiseen.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen myös näitä keskustapuolueen väitteitä siitä, että sosialidemokraatit vastustaisivat perusturvan parantamista. Viime hallituskaudella tehtiin joitakin pieniä parannuksia, kohtuullinen parannus vanhempainpäivärahaan, muistaakseni 92 euroa kuukaudessa, vai 94 euroa kuukaudessa, ja on ihan hyvä, että te nyt jatkatte sitä parantamista. Mutta jos muistetaan se keskustelu, mitä viime hallituskaudella käytiin — esimerkiksi keskusta vastusti systemaattisesti työmarkkinatuen korottamista — niin ihmettelen täysin näitä viestejä, miten te nyt hyökkäätte täällä voimallisesti demareita vastaan, että me olisimme tässä nyt jotenkin hidaste, koska viime kaudella nimenomaan te sitä vastustitte. Haluan myös korostaa sitä, että kaikista köyhimmät, kaikista köyhimmät toimeentulotuen saajat, on valitettavasti tässä keskustelussa ja näissä Sata-komitean toimissa unohdettu. Jos sanon sen verran vielä perusturvan parantamiseen, niin vähän tuntuu siltä, että teitä vähän harmittaa vissiinkin se, että tulokset ovat aika laihoja Sata-komiteassa, koska näin voimallisesti meitä vastaan hyökkäätte.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkiselle ihan rauhallisesti se, että ettekö te itse nyt ihan oikeasti huomaa sitä, että te asetatte vastakkain pienituloiset köyhät, (Ed. Heikkinen: Te teette sen!) siis todella ne, jotka saavat sitä 700—800 euron ansiosidonnaista päivärahaa, joka on 200—300 euroa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. He ovat juuri näitä pätkätyöntekijöitä, kuntien ja kauppojen matalapalkkaisia. Se on minusta tosi matalamielistä asettaa nämä vastakkain. Niin kuin äsken pöntöstä sanoin, tämän hintalappu on 150 miljoonaa euroa, se 100 euron nosto, josta kuitenkin ansiosidonnaisella olevat hyötyisivät 55 senttiä ja perusturvalla olevat euron, tämän verran siis suhteessa. Minusta se on ihan oikein, että ammattiyhdistysliike pitää tästä kytköksestä kiinni, mutta ei ay-liike eivätkä demarit ikinä vastusta meidän perusturvamme tason nostamista, joka on eurooppalaisittain kohtuuttoman matala.

Veroelvytyksestä se, (Puhemies: Aika!) että tutkijoitten ja muitten mukaan elvyttäminen rakentamiseen, teollisuuteen ja muuhun on 2—3 kertaa tehokkaampaa kuin veroelvytys. Tästä kansantaloustieteen tutkijat ovat kutakuinkin yhtä mieltä. Sen takia me kritisoimme tätä hallituksen tehotonta veroelvytystä.

Toinen varapuhemies:

Tähän debattiin olivat vielä pyytäneet vastauspuheenvuoroja edustajat Anneli Kiljunen, Orpo ja Heinonen. Sen jälkeen mennään puhujalistaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin oli pakko puuttua tähän samaan asiaan, kun ed. Heikkinen syyttää sosialidemokraatteja siitä, että me olisimme olleet vaikuttamassa siihen, että perusturvaa, työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa ei olisi nostettu ja että SAK olisi siihen vaikuttanut.

Tosiasia on se, että ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perusajatuksena on antaa ihmisille itselleen aito mahdollisuus vaikuttaa oman sosiaaliturvansa tasoon. Työntekijä itse osallistuu myös maksamaan sitä, minkä takia on äärettömän tärkeätä, että me tuemme tätä ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perusajatusta ja perusrakennetta. Tosiasia on myös se, että on arvovalinta hallitukselta, haluaako se nostaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, työmarkkinatuella olevien ihmisten, tasoa. Me olisimme halunneet sitä nostaa, mutta samanaikaisesti emme halua jättää heikoimmassa asemassa olevia ansiosidonnaisen päivärahan omaavia ihmisiä, kuten tarjoilijoita, osa-aikatyöntekijöitä, perushoitajia ja muita vastaavia, joittenka ansiosidonnainen päiväraha on todella pieni. Me puhumme 600—700 eurosta kuukaudessa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että en ihan ymmärtänyt, mitä ed. Vuolanne tarkoitti, kun hän sanoi, että kokoomus sumuttaa.

Minusta kokoomus ja tämä sinivihreä hallitus ovat tehneet hyvin realistista ja rehellistä politiikkaa. Tämä on jakautunut kahteen keskeiseen työhön: Toisaalta me olemme halunneet nostaa etuuksia niillä ihmisillä, jotka ovat työelämän ulkopuolella joko työttöminä tai työkyvyttöminä. Me olemme tehneet tätä erittäin määrätietoisesti ja kohdistaneet nämä resurssit juuri niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ja nämä kohdistukset ovat suurempia kuin aikaisemmat hallitukset ovat pystyneet tekemään. Se toinen asia, mitä tämä hallitus tekee, on se, että me taistelemme joka ainoan mahdollisen työpaikan puolesta ja pyrimme luomaan uusia työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia tähän maahan ja sitä kautta saamaan lisää panoksia, jotta nämä teidän jälleen kerran hallituksen esitysten päälle lupaamanne lisäeurot saataisiin jonain päivänä myöskin realistiselle pohjalle.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vuolanteen puhetta oli vaikea ymmärtää edes hyvällä tahdolla, jätetään se omaan arvoonsa.

Mutta se on kuitenkin tosiasia, että tuloerot kasvoivat kolme hallituskautta joka vuosi, kun sosialidemokraatit olivat hallituksessa. Nyt tuloerot ovat supistuneet nykyhallituksen ensimmäisestä budjetista lähtien, ja tämä on tosiasia. Toivotaan, että tässä keskustelussa pysytään tosiasioissa. Nykyhallituksen veronalennukset ovat kohdentuneet voimakkaammin nimenomaan pienituloisille ja selkeästi vahvemmin kuin edellisten hallitusten aikaan. Jo tuloverotus sekä perusvähennys, ruuan alvi, pienimmät perinnöt, lesket, lapset, opiskelijat, eli pienituloisten arki on ollut tämän hallituksen erityisen huolenpidon kohde. Nuo väitteet, joita tässä nyt olemme kuulleet, ovat siis suorastaan päinvastaisia tosiasioiden kanssa.

Rouva puhemies! Voisi todeta, että jos ei olisi näin vakavasta asiasta kysymys, niin täällä kuullut täysin virheelliset väitteet olisivat suorastaan huvittavia.

Toinen varapuhemies:

Lupasin, että mennään puhujalistaan, mutta ministeri Hyssälä haluaisi vielä tähän väliin kommentoida, ja sen jälkeen ed. Mustajärvi.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Tässä perusturvan korottamisessa kyllä varmasti kaikkien tahto on, että myöskin niitä pieniä ansioturvaetuuksia voitaisiin korottaa, mutta ei sieltä voi ottaa yhtä sellaista ryhmää. Sitten se raha ainakaan, jota tällä vaalikaudella ja viime vaalikaudellakin on ollut käytettävissä, ei olisi niitä kaikkein huonompiosaisia, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, auttanut, että he pääsisivät pois toimeentulotuelta ja heidän elämisen mahdollisuutensa paranisivat. Nyt on heille iso raha tämä 100 euroa, joka tulee tämän aktiivilisän kautta, ja toivottavasti tällä mahdollisimman moni näistä perheistä myöskin pääsee pois toimeentulotuelta. Se on ollut se tarkoitus.

Erityisesti sitten pitää pitää huolta siitä, etteivät nämä perusturvaetuudet jää jälkeen, ja sen takia nyt laitetaan indeksit myöskin niihin perusturvaetuuksiin, joissa indeksejä ei ole ollut, kuten lapsilisiin ja kotihoidon tukeen. Tämä on ollut vuosikymmenten tavoite, ja nyt se tulee, suuri sosiaalipoliittinen uudistus on tulossa. Sen lisäksi Sata-komitean ehdotuksen mukaisesti — olemme juuri pohtimassa näitä komitean ehdotuksia — joka vaalikausi arvioitaisiin perusturvan taso, jotenka se jälkeenjääneisyys ei ainakaan sitten johtuisi siitä, että päättäjillä ei olisi ollut tietoa siitä, mikä sen perusturvan tason kulloinkin pitää olla, jotta ihmiset pääsevät pois toimeentulotuesta, joka on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi. Kun joka vaalikausi arvioidaan, tehdään siitä lakisääteinen, niin jokainen päätöksentekijä tietää, kuinka paljon perusturva on nyt jäljessä muusta turvasta, ansiosidonnaisesta ja muusta turvasta, paljonko korjausta tarvitaan, jotta kaikki pääsevät sinne viivan päälle.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Viidessä minuutissa ei ehdi ruotia näin laajaa asiakokonaisuutta kauttaaltaan läpi, ja siksi keskitynkin työttömyyteen ja työllisyyteen.

Työttömyys on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy, ja kun täällä ed. Alanko-Kahiluoto vihreistä kyseli, missä on ed. Valto Koski, niin vielä suurempi syy on kysyä, missä on vihreä työministeri, kun käsitellään näin tärkeää asiakokonaisuutta.

Vuodenvaihteessa työttömyys nousi jo yli 300 000:n, eikä huippua ole vielä nähty. Voi käydä niin, että kansainvälinen talouskriisi lähtee toiselle kierrokselle, ja silloin myös Suomen talous- ja työllisyyskehitys on jotain muuta kuin tänä päivänä. Riittäviä elvytyspuskureita, joita tarvittaisiin, ei ole Suomella, mutta vielä vähemmän niillä mailla, jotka ovat velkaantuneet Suomea enemmän.

Hallitus on uskonut veroalen elvyttävään ja työllistävään vaikutukseen, vaikka lukuisat talousoppineet ovat näkemyksen tyrmänneet. Tämän uusliberalistisen uskon on vääräksi osoittanut myös toteutunut talous- ja työllisyyskehitys. Siitä huolimatta hallitus jatkaa linjallaan rahoittaen hyvätuloisten veroalea jo velkarahalla. Se, jos mikä, on moraalitonta; maksattaa hyvätuloisten veroale pienituloisilla välillisten verojen ja maksujen kautta ja siirtää velka tuleville sukupolville.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden rakenteelliset tekijät ovat se mylly, joka tuottaa uusia ja uusia työttömien ryhmiä syrjäytymisen kierteeseen. Tätä ei ole nähty tai haluttu nähdä. Pahimpaan jamaan joutuvat ikähaitarin kummatkin päät: nuoret ja ikääntyvät työttömät. Kun työttömien kokonaismäärä kasvaa ja toimenpiteitten taso pysyy entisellään tai jopa alenee, kummatkin vaikeimmin työllistyvät ryhmät ajautuvat entistä hankalampaan tilanteeseen. Jos nuoren on vaikea saada edes sitä ensimmäistä työpaikkaa, jos työura on hyvin katkonainen ja se päättyy jo 50 ikävuoden tienoilla, kaikki tämä lisää syrjäytymisriskiä ja taloudelliset vaikeudet kertautuvat kaikissa elämänvaiheissa perheen perustamisesta aina eläkekertymään asti.

Pääministeri Vanhanen on valinnut hyvin raa’an linjan, jota hän toteuttaa jo toisessa hallitusohjelmassaan. Ensinnäkin, työttömyydenaikaiseen perusturvaan ei tule sentinkään tasokorotusta Vanhasen hallituksien aikana. Toiseksi, normaalia palkkamekanismia vääristävää tarveharkinnatonta matalapalkkatukea, jossa työnantaja saa huomattavan tuen sillä perusteella, että maksaa riittävän pientä palkkaa, jatketaan, vaikka tukimuoto on äärettömän kallis. Kolmanneksi, työmarkkinoitten harmaan talouden annetaan rehottaa satsaamatta sen vastaiseen taisteluun yhtään aiempaa enemmän. Se mahdollistaa työehtojen polkemisen ja syrjäyttää markkinoilta rehelliset yrittäjät ja työntekijät. Neljänneksi, uuden ulkomaalaislain avulla avataan portti myös kolmansien maiden työntekijöille tulla lähes vapaasti suomalaisille työmarkkinoille ja myös sosiaaliturvan piiriin.

Kun nämä kaikki ehdot täyttyvät, on helppo sanoa suomalaiselle työntekijälle, että teet työtä ehdoilla millä hyvänsä. Samalla romuttuvat myös ammattiyhdistysliikkeen valta ja suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on se iso kuvio ja julkilausumaton tavoite.

Arvoisa puhemies! Jos halutaan puuttua sellaisten työttömien asemaan, joilla tilanne on kaikkein vaikein, täytyy käyttää täsmäkeinoja. Nuoret tarvitsevat aidon yhteiskuntatakuun, sellaisen takuun, että jokaiselle koulusta valmistuvalle nuorelle taataan se ensimmäinen määräaikainen työ, jotta hän voi saada arvokasta työkokemusta ja vakauttaa elämäntilanteensa valmistumisensa jälkeen. Malli on kallis, mutta kallista on sekin, jos nuori ei pääse koskaan työelämään kiinni.

Iäkkäämmille työttömille tulee antaa mahdollisuus kunnialliseen saattohoitoon eläkkeelle. Se tarkoittaa, että määräaikaiset työpaikat yhdessä joustavien eläkeratkaisujen kanssa takaavat edes jonkinlaiset elämisen edellytykset ennen eläkeikää ja eläkkeellä ollessa. Nykyisenkin työvoimapalvelulain mukaan työhallinnon toimenpiteisiin ovat oikeutettuja ensisijaisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät. Kai hallitukselta sentään sitä voi vaatia, että se noudattaa lakia?

Ed. Heikkiselle ja muutamalle muulle muistutan siitä, että ansiosidonnaisella turvalla on tavattoman paljon niitä, jotka ovat olleet osa-aika- ja pätkätyössä, ja heidän ansiosidonnainen turvansa ei välttämättä ole kuin muutaman euron peruspäivärahaa suurempi.

Sata-komitean työstä: Kun siellä työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen tyrmättiin sillä perusteella, että ei ole rahaa, niin te täällä salissa sanotte, että jos ammattiyhdistysliike olisi antanut luvan, niin olisi korotettu kaikilta, peruspäivärahalla olevilta ja työmarkkinatuella olevilta, perusturvaa. Kuinka siihen rahaa olisi silloin riittänyt, jos teillä ei se raha riittänyt edes siihen, että työmarkkinatuen tarveharkinta olisi poistettu?

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Edustajat! Oppositio on tarttunut välikysymyksessään ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon puutteeseen. Ja pitää paikkansa, että hyvinvointi- ja toimeentuloerot ovat kasvaneet. Hyvinvointierojen kasvu on kuitenkin tätä hallituskautta pidemmän ajan kuluessa syntynyt masentava kehitys, johon puuttuminen käy koko ajan vaikeammaksi ja kalliimmaksi, ellei sitä pysäytetä. Ministeri Hyssäläkin vastauksessaan totesi, että pienituloisten määrän kasvu oli nopeinta nimenomaan 90-luvulla ja 90-luvun puolivälin jälkeen köyhyysaste kaksinkertaistui.

Suomi on nytkin syvässä taantumassa. Ihmiset joutuvat lomautetuiksi ja työttömiksi. Pienyrittäjien tulot pienenevät. Erityisenä työllisyysongelmana on nuorten työttömyyden kasvu, johon tänäänkin on moni edustaja puheenvuorossaan puuttunut. Valtion verotulot ovat romahtaneet. Toiseen 90-luvun laman kaltaiseen syrjäytymiskehitykseen ei kerta kaikkiaan ole varaa, ei varsinkaan inhimilliseltä kannalta mutta ei myöskään kansantaloudellisesti.

Mitä sitten on tehty? Valtion nettolainanotto on tänä vuonna 13 miljardia euroa. Se on neljännes valtion budjetista. 90-luvun laman talouspolitiikan virheistä on otettu oppia. Elvytys on ollut voimakasta. Taantumasta huolimatta palveluita ei ole ajettu 90-luvun alun laman tapaan alas ja etuuksiin on tehty parannuksia.

Oppositio toteaa välikysymyksessään, että hyvinvointi syntyy työn kautta. Aiempien elvytys- ja työllisyystoimien lisäksi hallitus on viime viikolla julkistetussa lisätalousarviossaan kohdentamassakin kaikkiaan noin 64 miljoonaa euroa pääosin nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi erilaisina työllistämis-, koulutus- ja erityistoimina. Tämä vähentää nuorten syrjäytymisriskiä. 21 000 henkeä suoraan ja välillisesti työllistävän telakkateollisuuden tulevaisuutta turvataan lisätalousarviossa 10 miljoonan euron innovaatiotuella ja 400 miljoonan euron lainavaltuudella. Rakennusalalla aiempaa 50 miljoonan euron korjausavustusta kasvatetaan 125 miljoonaan euroon. Monet ekonomistit oikealta ja vasemmalta ovat todenneet, että suhdanteeseen nähden työttömyys on kasvanut odotuksia vähemmän. Hallituksen toimet siis tehoavat.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on korottanut kansaneläkkeitä ja vähimmäispäivärahoja enemmän kuin kaksi edellistä hallitusta yhteensä ja opintotukea lähes yhtä paljon kuin kaksi edellistä hallitusta yhteensä. Kun huomioidaan köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvu, tämä ei tietenkään kuitenkaan riitä. On aivan selvä asia, että myös seuraavan hallituksen on edelleen parannettava perusturvaa. Helppoa se ei tule olemaan. Erityisen kimurantiksi parantamisen tekee suurten ikäluokkien eläkkeellelähdön aiheuttama huoltosuhteen huonontuminen. On valitettavaa, että vasemmistopuolueille läheinen ay-liike Sata-komiteassa ei myöskään tukenut toimeentulotuen siirtämistä Kelaan. Se olisi vähentänyt huono-osaisten nöyryyttävää pompottamista.

Ministeri Hyssälä luetteli hallituksen vastauspuheenvuorossa hallituksen toimia etuuksien parantamiseksi. Lisäisin siihen, että vihreiden mielestä on lisättävä työkykyisten työttömänä olevien ihmisten mahdollisuuksia työntekoon. Paras tapa tämän toteuttamiseksi olisi perustulo, jossa jokainen tehty työtunti kerryttäisi tekijälleen lisätuloja. Tämän lisäksi valtion tehtävä on kuitenkin myös taata työkyvyttömien ja pitkäaikaistyöttömien mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

Arvoisa puhemies! Räikeimpiin ongelmiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten olosuhteisiin on kuitenkin puututtava välittömästi, taloustilanteesta riippumatta.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Fru talman! Finland är ett bra exempel på ett nordiskt välfärdsland, och ska så ock förbli. Med detta sagt så vill jag samtidigt konstatera att temat för den här interpellationen är synnerligen viktigt och någonting som faktiskt tål diskuteras. När den ekonomiska krisen slog till förra hösten så var det både oväntat och av Finland oberoende. Tyvärr kan vi göra mycket lite för att påverka de internationella konjunkturerna och ännu mindre för att inverka på den bostadsbubbla i USA som primärt utlöste krisen. I stället var vi tvungna att reagera på det faktum vi faktiskt ställdes inför.

Regeringens uppgift i krisens fotspår var att rädda vad som räddas kan. Risken för en enorm utslagning var uppenbar och vi ville på alla sätt undvika att drabbas så hårt som vi gjorde under lågkonjunkturens första år på 1990-talet. Osthyvelmetoden kändes allt annat än dagsfärsk. Därför ville vi inte heller gå in och skära i bidragen för de som redan från början hade svårt. En stor statlig skuldsättning var därför det som kändes som det bästa alternativet.

Osa väittää velkaantumisen olleen aivan liian suurta. Minä katson sen olleen hyvin tarpeellista. Tällä tavalla voimme välttää syrjäytyneiden määrän räjähdysmäisen kasvun, jokainen syrjäytyminen kun on liikaa. Samalla jokainen syrjäytyminen, jonka onnistumme estämään, on voitto sekä yksittäiselle ihmiselle että yhteiskunnalle. Meidän ei pidä lainkaan kieltää sitä, että kriisi on vaikuttanut monien suomalaisten elämään negatiivisesti. Tämä on luonnollisesti yhteiskunnallinen epäonnistuminen, mutta väitän kuitenkin, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Mikäli hallitus ei olisi valinnut korkeaa velkaantumista, olisimme joutuneet leikkaamaan sosiaalietuuksiamme. Useimmiten siitä kärsivät ne, joilla jo ennestään on vaikeinta. Sille tielle emme siis halunneet lähteä, mutta nyt suhdanteiden alkaessa kääntyä nousuun meiltä poliitikoilta vaaditaan vastuullisuutta. Meidän on uskallettava tasapainottaa budjetti, ja meidän on uskallettava huolehtia siitä, ettemme ainoastaan lykkää ongelmia tuonnemmaksi, sillä suuri velkaantuminen ei saa johtaa siihen, että joudumme muutaman vuoden kuluttua leikkaamaan etuuksia, kun valtionvelkaa on lyhennettävä.

Työ budjetin tasapainottamiseksi on aloitettava jo tällä kaudella, ja myös seuraavan hallituksen on kannettava paljon vastuuta. Näin voimme huolehtia siitä, ettemme tulevaisuudessakaan joudu leikkaamaan hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeitä sosiaalietuuksia.

Låt mig ännu gå tillbaka till den vardag många finländare lever i just nu. Vi kan ju faktiskt inte blunda för att vissa grupper i vårt samhälle är särskilt utsatta, och dem måste vi ta hänsyn till med vissa riktade åtgärder. Den här regeringen har gjort mycket i den riktningen. Vi har höjt studiestödet för första gången sedan början av 1990-talet, vi har höjt grundavdraget från 1 480 euro till 2 200 euro, också denna höjning är den första sedan 1990-talets första år. Och kultur- och idrottsminister Stefan Wallin har nyligen fått fram 30 miljoner extra för att skapa arbetstillfällen för unga. Detta är bara den senaste i raden av satsningar på uppsökande ungdomsarbete eller för att skapa arbetsmöjligheter för unga. Vi kommer också att höja de lägsta pensionerna under nästa år.

Alltså har mycket gjorts och regeringen har tagit ett stort ansvar för välfärden, men ändå återstår ännu mycket arbete. Vi måste ta ett ännu större ansvar för de grupper som är mest utsatta i vårt samhälle. Det gäller exempelvis ungdomar, långtidsarbetslösa, studerande med barn och de pensionärer som trots allt lever på den lägsta folkpensionen.

Vi måste våga tänka i nya banor och det finns mycket konkret att göra. Ett exempel kunde vara en ungdomssedel, eller vilket namn man nu vill använda sig av. En arbetslös ungdom kunde söka arbete med lite extra hjälp av en sådan här sedel. Som morot för arbetsgivarna skulle sedeln berättiga till en statlig ersättning för en viss del av lönekostnaderna. Naturligtvis skulle vissa krav vara förknippade med en sådan här ungdomssedel. Ett krav kunde vara minst ett års anställning.

På det här sättet kunde våra ungdomar hjälpa sig själva men också få hjälp med att ta det avgörande steget in på arbetsmarknaden. Självklart tåls det att fundera på hur ungdomssedeln kan förverkligas i praktiken, men den skulle vara ett alternativ som borde vara motiverande både för ungdomar och för arbetsgivare.

Haluan myös antaa esimerkin siitä, miten nuorten vanhempien tilannetta voitaisiin hieman helpottaa. Yksinhuoltajat saavat korotettua lapsilisää. Samalla tämä korotettu lapsilisä on peruste toimeentulotuen laskemiselle. Tähän sisältyy yhteiskunnallinen loukku, jossa annamme toisella kädellä ja otamme toisella. Hallituksen asettama Sata-komitea on selvittänyt muun muassa tällaisia ongelmia ja tehnyt ehdotuksia niiden poistamiseksi, mutta myös tämän lisäksi meidän on kehitettävä tukijärjestelmiämme siten, että yksi tuki ei muodostu esteeksi jollekin toiselle. Ainoastaan tällä tavoin voimme luoda paremman ja yhdenvertaisemman yhteiskunnan.

Fru talman! Oppositionen interpellerar i ett viktigt ärende. Samtidigt vet vi att regeringen har satsat mycket på att underlätta situationen för de fattigaste, men det här arbetet blir faktiskt aldrig färdigt. Jag hoppas därför att vi i framtiden fortsätter jobba hårt med det här, med en rättvis nordisk välfärd som mål.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ruoka, asunto, vaatteet ja välttämättömät lääkkeet, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa tänä vuonna elää yli 700 000 asukasta tässä tilanteessa. Kaveria ei jätetä, vakuuttaa valtiovarainministeri Katainen. Keitäköhän ne kaverit ovat? Eivät ainakaan köyhät lapsiperheet, eivät asunnottomat, eivät pitkäaikaistyöttömät, eivät yksin asuvat pienituloiset tai eläkeläiset, eivät vammaiset, eivät mielenterveyskuntoutujat, eivät omaishoitajat eivätkä vanhukset.

Juhannuksen tienoilla monet suomalaiset omaishoitajat saivat virallisen kirjeen, jossa heille ilmoitettiin, että heidän omaishoitajuutensa on tällä kirjeellä irtisanottu. Omaishoidon tarpeen kriteerejä oli korotettu. "Mieheni sai toispuolisen halvauksen kahdeksan vuotta sitten. Pääsin omaishoitajaksi vasta neljä vuotta sitten. Mieheni vain heikkenee ja huononee. Nyt hän ei enää pysty kävelemään. Kuinka hän ei muka enää tarvitse omaishoitajaa?" Näin kyseli hätääntynyt 75-vuotias irtisanottu omaishoitaja.

Viime vuoden syyskuussa kuuden kunnan omaishoitajat tekivät kantelun omaishoidon sopimusten irtisanomisista. Yrjö Mattila, Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallituksen puheenjohtaja, totesi irtisanomisten olevan perustuslain vastaisia. "Mitään yleistä heitteillejättöoikeutta ei kunnalla ole, olipa sen taloudellinen tilanne millainen tahansa", hän sanoo. Mutta koska omaishoitajan tuki on harkinnanvarainen tuki, niin kunta katsoo voivansa tehdä näin ja se tekee näin, säästöjä heikon ihmisen selkänahasta. Kuitenkin vanhuksen sairaalapaikka maksaa noin 300 euroa vuorokausi ja omaishoitajan vähimmäispalkka kuukaudessa on 347,41 euroa miinus verot. Hoidollisesti raskasta hoitoa tarvitsevan omaishoitaja saa palkkaa vähintään 694,83 euroa kuukaudessa. Silloin on jo kyse sairaanhoidollisesta ja erittäin sitovasta hoitotyöstä. Omaishoitajia on yli 300 000, ja heistä vain noin 10 prosenttia saa tätä mitätöntä palkkaa. Kysyä täytyy, onko tämä tarkoitushakuista omaishoitajien valjastamista yhteiskunnan maksumiehiksi, sillä siltä se tuntuu, ja sitähän se on ollut.

"Onko muutaman satasen omaishoitotuen pakko olla verotettavaa tuloa? Kolme vapaapäivää kuussa on epäinhimillisen vähän, kun omassa kunnassani intervallipaikkoja ei edes ole." Näin kirjoittaa väsynyt omaishoitaja Keski-Suomesta.

Yksin asuvien osuus köyhyysrajan alittaneista on ollut jo vuosia lähes 50 prosenttia. Heistä monet ovat vanhoja naisia. He ovat usein moni- ja pitkäaikaissairaita, he tarvitsevat tutkimuksia ja lääkkeitä, monasti myös ei-korvattavia lääkkeitä. He joutuvat valitsemaan välillä lääkkeiden ja ruuan välillä, sillä molempiin ei ole varaa.

Pienituloiselle ja työttömälle palvelumaksut ovat kynnyksenä terveyspalveluiden käytössä. Tästä johtuen heikompiosaiset kansalaiset siirtävät lääkäriin menoa, pohtivat tarkasti, mitä käynnistä saattaa olla hyötyä, ja jättävät ehkä väliin kontrollikäynnit. He eivät ehkä pysty hankkimaan heille määrättyjä reseptilääkkeitä ja apuvälineitä, puhumattakaan, että kävisivät ennalta ehkäisevissä tarkastuksissa tai terveyttä ylläpitävissä harrastuksissa, rahaa kun ei ole. Maksukatot eivät nykyisellään auta. Ne ovat aivan liian korkeita ja reikäisiä.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyydessä ei ole mitään jaloa. Siitä seuraa syrjäytymistä, masentuneisuutta, sairautta, alkoholismia ja itsemurhia. Ei saa unohtaa sitä, että Suomessa joka toinen päivä tekee yli 65-vuotias itsemurhan. Myös nuorten syrjäytyneiden työttömien miesten itsemurha-alttius on huolestuttavaa. On käsittämätöntä, että työttömien yhdistyksiä useilla paikkakunnalla — kuten esimerkiksi Lohjalla, jossa viime viikolla vierailin — uhkaa lopettaminen. Lohjalla 900 euron vuokra on liian kova kunnalle. Mikä säästö ja etu se on, että 70 pitkäaikaistyötöntä jää ilman arjen rytmiä täysin tyhjän päälle? Ei ole enää paikkaa, missä tavataan, missä syödään lämmin ateria, juodaan kahvit, ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Muutama heistä on pystynyt yhdistyksen avulla työllistymäänkin. Mutta nyt on edessä toivottomuus. Tästä joutuvat kärsimään myös aviopuolisot ja lapset. Yksinäinen käpristyy kämppäänsä tai lähimpään pubiin.

Köyhä, työtön, vanhus, vammainen, mielenterveyskuntoutuja on ihminen, jolla on oikeus turvalliseen, arvokkaaseen elämään. Tämä hallitus ei ole sitä hänelle suonut. Kaveri on jätetty julmasti.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rauhalan esittämää pontta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Miten köyhät, sairaat ja vanhukset pärjäävät tässä kylmässä maailmassa? Eivät he pärjääkään Suomessa, missä ruoka-apu ja muu hätäapu on kaksinkertaistunut vuoden aikana monin paikoin, missä köyhien muodostama jono on 700 kilometriä pitkä, joukossa 150 000 lasta, missä yhteiskunnan suojaverkko on täysin repeytynyt vuodesta 1992 lähtien tehtyjen perusturvaleikkausten takia, missä maan hallitukset, Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitukset, ovat olleet kylmiä ja tunteettomia heikossa asemassa olevia kohtaan. Heitä on kohdeltu kuin ylijäämäihmisiä.

Suoranaista hätäapua tarvitsevat ihmiset ovat läpileikkaus kansasta. He ovat yksi meistä. Ruokajonoissa on vanhuksia ja sairaita, mikäli enää pystyvät jonottamaan. On eläkeläisiä, työttömiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia, pätkä- ja osa-aikatyöntekijöitä, entisiä yrittäjiä, opiskelijoita, vammaisia ja muita pienituloisia.

Miksi maan hallitukset ovat harjoittaneet toistakymmentä vuotta epäoikeudenmukaista "kellä vähän on, se vähäkin pois otetaan" -politiikkaa? (Ed. Heinonen: Nyt on erilainen linja!) Onko esimerkiksi oikein, että verottaja iskee jo alle 300 euron kuukausituloihin, mutta Suomen 30 000 rikkaimman ihmisen varallisuusvero on poistettu? Maan hallituksen mielestä Suomessa tulee toimeen alle 600 euron kansaneläkkeellä, työttömän alle 500 euron nettopäivärahalla, vähän yli 400 euron toimeentulotuella ja jopa ilmaisella omaishoidon tuella, vaikka välillisiä veroja, maksuja ja kunnallisveroa nostetaan jatkuvasti.

Kansalaisten oikeustajun vastaista on, että lamavuonna 1994, jolloin työttömyys oli jättisuurta — huomatkaa — kansalaisten perusturva oli suhteellisesti paljon parempi kuin tänä vuonna. Tämä siitä huolimatta, että viimeisten 15 vuoden aikana maan kansantuote on yli kaksinkertaistunut. Reaaliansioihin nähden kansaneläkkeitä on tänä aikana pudotettu viidesosalla, työttömän peruspäivärahaa leikattu neljäsosalla, opintorahaa ja lapsilisiä leikattu kolmasosalla, lasten kotihoitoa heikennetty puolella sekä lapsivähennykset poistettu kokonaan.

Kansalaisten perusturvan tulee olla suhteellisesti suurempi tänään kuin 15 vuotta sitten. Eikö tämä ole vähintäänkin kohtuullista? Tämä edellyttää tasokorotuksia kaikkiin perusturvaetuuksiin. Esimerkiksi yksinelävän kansaneläkkeen ja työttömän peruspäivärahan tulisi olla vähintään 750 euroa kuukaudessa, opintorahan yli 400 euroa kuukaudessa, lapsilisän 150 euroa lapsesta, toimeentulotuen ja kotihoidon tuen minimissään 600—700 euroa kuukaudessa. Missä viipyy hoitotakuu, missä viipyy takuueläke, missä viipyy riittävä omaishoidon tuki kaikille? Ei näin saa jatkua.

Perussuomalaisilla on ratkaisut näihin kysymyksiin. Hallituksen on tunnettava kansalaisten arki ja suoranainen hätä. Hallitus, tunne vastuusi, perusturva ylös!

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Taantuma on viimeisen vuoden sisällä koetellut kovalla kädellä Suomea. Kasvanut työttömyys, jos mikä, vaikuttaa ihmisen toimeentuloon ja samalla koko kansakuntamme talouteen ja hyvinvointiin. Onneksi valoisampia aikoja on jo näkyvissä.

Yksittäistä ihmistä ei silti lohduta, vaikka vienti alkaa vetää, jos työtä ei ole ja toimeentulo takkuaa. Samaan aikaan meillä olisi sosiaali- ja terveyssektorilla pilvin pimein töitä, jotka vain odottavat tekijäänsä. Esimerkiksi vanhustenhoivan alueella on paljon sellaista, jossa ihminen voi välittömästi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja jossa ei tarvittaisi vuosikausien koulutusta. Jo nyt vapaaehtoiset auttavat vanhuksia ulkoilemaan, kun vakihenkilökunnalle ei ole priorisoitu siihen tarpeeksi aikaa. Tulisikin kartoittaa, minkälaisia mahdollisuuksia meillä on työllistää kortistossa olevia ihmisiä, jotka soveltuisivat ja olisivat halukkaita tekemään tällaista avustavaa työtä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näin myös varsinainen henkilökunta voisi paremmin keskittyä tekemään niitä töitä, joihin he ovat erikoistuneet.

Kiinnittyminen omaan ammattiin tai koulutukseen ei voi olla niin suurta, etteikö näitä rajoja voisi joskus järjen nimissä rikkoa. Uskon, että moni työtön tuntee itsensä mieluummin hyödylliseksi koulutustaan vastaamattomassa työssä kuin hyödyttömäksi ja nöyryytetyksi kotonaan.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijät ilmaisevat kysymyksessään huolensa pienituloisten toimeentulosta. Yhden ryhmän välikysymyksen tekijät kuitenkin kysymyksen perusteluissa ohittavat, nimittäin yksin asuvat. Yhden asukkaan talouksia on erityisesti Pääkaupunkiseudulla paljon. Jo yli miljoona kaikista asuntokunnista eli yli 40 prosenttia talouksista on yhden ihmisen kotitalouksia. Juuri yksinasujat ovat usein vaikeimmassa taloudellisessa asemassa. Viime vuonna Helsingissä 77 prosenttia toimeentulotuen hakijoista oli yksineläjiä. Pariskunnilla on ainakin jonkinlaiset yhteenlasketut tulot, joista maksaa yhdessä ruoka, sähkölasku tai televisiolupa, mutta yksineläjien on venytettävä jokainen sentti omasta pussistaan. Kaikkien sentti ei vain veny tarpeeksi.

Näkisinkin, että yksin elävien asemaa tulisi tarkastella nykyistä laajemmin ja luoda poliittinen tahtotila siihen, että heikosti toimeentulevien yksineläjien asemaan saataisiin helpotusta. Tässä voisi olla yksi arvokas tavoite ensi vaalikaudelle, vaikka se ei poliittisesti niin seksikäs olisikaan. Toivon, että puolueet läpi poliittisen kentän ottavat asian omakseen.

Arvoisa puhemies! Vähävaraisuus ei yksinään määritä ihmisen elämänlaatua. Köyhyys ei ole leima, jota pitäisi kantaa koko elämän ajan. Esimerkiksi opiskeluaikana ollaan varsin vähillä tuloilla jopa köyhiä, mutta eletään silti hyvää elämää. Sama pätee moniin niin sanottuihin vanhan kansan ihmisiin, jotka ovat tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Aivan toinen asia ovat pitkäaikaiset toimeentuloon liittyvät ongelmat, joihin vielä mahdollisesti liittyy sairautta tai vammaisuutta. Tällöin voidaan puhua todellisesta köyhyydestä. Silloin tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, jotta köyhyys ei johda syrjäytymiseen ja kurjuuteen. Tähän köyhyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kun syrjäytymisen polulle joudutaan, on ongelmilla myös taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Siksi erityisesti lapsiperheissä syrjäytymisen ehkäisyyn ja arkiseen tukeen tulisi satsata nykyistä enemmän. Toisaalta byrokratian vähentämisessä riittää edelleen työtä, jotta esimerkiksi kesken työuran vammautunutta ei palloteltaisi luukulta toiselle. Tämä on meillä vielä iso ongelma, joka on ratkaistava jo aivan ihmisten ihmisarvon takia. Siihen tarvitaan kokonaisvaltaista ajatus- ja toimintatapojen muutosta läpi systeemin.

Arvoisa puhemies! Keskeistä ei ole sinänsä se, millaiset tuloerot maassa on. On hyvä, että joukossa on myös niitä, jotka kasvattavat kakkua keskimääräistä enemmän. Silloin on jaettavaakin enemmän. Olennaista on se, että jokaisella on taustastaan huolimatta mahdollisimman samanlaiset edellytykset kouluttautua ja edetä elämässään. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon on toimittava niin, että esimerkiksi juuri vaikeasta kotitaustasta tulevien tai sairaiden ja vammaisten tietä tasoitetaan. Tämä politiikka, mahdollisuuksien tasa-arvon politiikka, on ollut keskustan ydinsanomaa läpi puolueen historian. Koulutus- ja sosiaalipolitiikka ovat siis huomattavasti tärkeämmässä asemassa oikeanmukaisuuden lisäämisessä kuin veropolitiikka, josta vasemmisto kuitenkin niin kovasti jaksaa elämöidä.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä salissa on käyty hyvinkin värikästä keskustelua tänään työllisyydestä, köyhyydestä, eläkkeistä, veroratkaisuista ja koko välikysymyksen sisällöstä. Aihe on erittäin tärkeä, ja on sinänsä arvokasta, että asioita välikysymyksenkin muodossa käsitellään. Huoli on varmasti yhteinen, mutta haluaisin keskusteluun tuoda omalta osaltani kolme keskeistä avainsanaa. Ensimmäinen on työnteko, toinen syrjäytymisen estäminen ja kolmas on peruspalvelut.

Suomalaisen työn korostaminen on hyvinvointivaltion kannalta aivan keskeistä. Meidän hyvinvointimme perustuu työntekoon, ja työnteko on taas parasta sosiaaliturvaa, niin kuin olemme tänään monessa puheenvuorossa kuulleet. Toisaalta me tiedämme sen, että vain valtio, jolla on terve talous, voi olla hyvinvointivaltio. Tässä hyvinvointivaltiossa taas, että sen sisältö toteutuu, huolehditaan heikoimmassa asemassa olevista, eli talous ja hyvinvointi kulkevat voimakkaasti käsi kädessä. Meidän pitää siis huolehtia taloudesta, talouden kasvusta ja myös työllisyydestä sen taustalla.

Taloutemme vahvistuminen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan me tarvitsemme kannustavaa verojärjestelmää niin palkkatuloon kuin yrittäjyyteenkin. Meidän on panostettava koulutuksen tasoon ja pidettävä se edelleen korkealla tasolla. Kuitenkin on tärkeää, että panostamme samalla hyvinvointipalveluihin resurssien mukaan ja ennen kaikkea siihen, että me emme nyt lamankaan aikana menetä ihmisiä työvoiman ulkopuolelle. Vaikka kasvavan työttömyyden aikana työvoiman tarve kuulostaa epärealistiselta, niin uskon, että tulevaisuudessa suomalaisilla tuotteilla on jälleen kysyntää. Kun suuret ikäluokat jäävät kaikki eläkkeelle, niin myöskin on aivan selvää, että työvoiman tarve sitä kautta myöskin kasvaa, eli emme suinkaan ole nyt yhtäkkiä siirtyneet työvoimapulasta pidemmällä aikavälillä mihinkään muuhun olotilaan.

Toinen avainaihe on syrjäytymisen estäminen. Minusta syrjäytyminen on köyhyyden perimmäisiä syitä. 1990-luvun laman jäljet näkyvät tämän päivän Suomessa edelleen. Dramaattisesti silloin päälle kaatunut lama aiheutti massatyöttömyyden ja kymmenientuhansien ihmisten ajautumisen ulos työelämästä lopullisesti ja syrjään yhteiskunnasta. Syrjäytyminen on todella suurin syy köyhyydelle sekä monille sosiaalisille ongelmille, päihteiden käytölle, rikollisuudelle, perheiden ongelmille jne. Dramaattisinta on se, että pahiten lamasta ovat joutuneet 1990-luvulla ja sen jälkeen kärsimään ne nuoret, jotka syrjäytyivät tuon laman aikana. He jäivät tuolloin työelämän ulkopuolelle, ja monet heistä eivät ole koskaan päässeet ylös työttömyydestä. Edellisen laman jäljet näkyvät monissa paikoissa tämän päivän yhteiskunnassa ja myöskin siten, että syrjäytyminen tuppaa siirtymään sukupolvelta toiselle.

Me emme saa toistaa niitä virheitä, jotka teimme viime lamassa. Yhdenkään nuoren ei saa antaa syrjäytyä. Hallitus onkin tarttunut tähän haasteeseen voimakkaasti, tehnyt lisäbudjeteissa toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden hillitsemiseksi, ja nyt hallitus on antanut eduskunnan käsiteltäväksi tuoreen lisäbudjetin, jossa ohjataan 64 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten työllisyyden parantamiseksi. Tämä on erittäin tärkeä asia. Kun nämä keinot on valittu tarkan seulonnan perusteella siitä laajasta keinovalikoimasta, jonka olemme vuosien varrella maahan kehittäneet, ja myöskin samalla on käyty läpi uudet keinot, niin uskon, että tällä pystytään todella pureutumaan nuorisotyöttömyyden vakavaan ongelmaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kolmas sana oli peruspalvelut. Hyvät peruspalvelut ovat keskeinen tapa lisätä kaikkien väestöryhmien hyvinvointia. Välikysymys lähtee liikkeelle siitä, että kuntien kyky hoitaa peruspalveluiden tuotantoa on merkittävästi laskenut. Tämä ei pidä paikkaansa. Lamasta huolimatta nyt näyttääkin siltä, että kuntatalous selviää jotenkuten ainakin vuodesta 2009 ja ainakin paljon paljon paremmin kuin mitä pelätty oli ja mitä on täälläkin mustamaalailtu. Kuntien tilinpäätöksistä tihkuneiden ennakkotietojen valossa ei voi uskoa siihen, että kuntatalous sukeltaa valtavasti. Tietenkin on selvää se, että yleinen, maailmanlaajuinen taloustaantuma vaikuttaa myöskin kuntatalouteen erittäin vakavasti.

On kaksi merkittävää syytä, miksi kuntatalous on paremmassa jamassa kuin mitä on pelätty. Toinen on valtion toimet. Sieltä voisi mainita kelamaksun poiston, yhteisöveron jako-osuuden muutoksen kuntien eduksi sekä suuremmat valtionosuudet kuin koskaan aiemmin. Toinen on kuntien omat tehostamistoimenpiteet, joilla on pystytty säästämään ja vyötä kiristämään kunnissa vaikeana aikana. Näillä toimilla, sekä valtion että kuntien omilla, on pystytty vahvistamaan peruspalveluiden perustaa, pitämään huolta siitä, että perusterveydenhuolto toimii, sosiaalitoimi toimii mahdollisimman hyvin näinäkin vaikeina aikoina.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tarkastellaan köyhyyden kehittymistä viimeisten 15 vuoden aikana, niin huolestuttavaa on, että köyhyys on lisääntynyt nopeasti. Se on lähes kaksinkertaistunut. Vaikka lapsiperheiden köyhyys on kasvanut nopeasti, niin suhteellisesti heikoin tilanne on kuitenkin työttömillä. Kun vuonna 1995 työttömistä 20 prosenttia luettiin köyhiksi, niin vuonna 2008 köyhiä oli jo peräti 52 prosenttia. Tämä tietysti kertoo osittain työttömyyden rakenteesta, mutta mielestäni enemmän kuitenkin työttömyysturvan heikosta tasosta. Erityisesti peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulokehityksestä. Johtopäätöksen pitäisikin olla selkeä.

Ensinnäkin, työ on paras tapa ehkäistä köyhyyttä. Täällä on moneen kertaan puhuttu siitä, että työ on parasta sosiaalipolitiikkaa, ja näin epäilemättä on. Paitsi että työ tarjoaa toimeentuloa, niin se merkitsee monille myös hyvää itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä, johonkin kuulumista.

Toiseksi, työttömien peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen on tarpeen tehdä selkeä tasokorotus. Ministeri Hyssälä totesi, että eri etuuksia sidotaan indeksiin. Okei, on erittäin hyvä, että näin tehdään, mutta tärkeää olisi myöskin se, millaiseen indeksiin. Jos tämä indeksi ottaa huomioon vain hintatasomuutoksen, niin jälkeenjääneisyyttä tulee tapahtumaan jatkossakin, koska jaksan uskoa, että jatkossakin kuitenkin palkat kasvavat, nousevat reaalisesti.

Työttömyyden torjunnan ja työllisyysasteen noston tulisi olla hallituksen politiikan keskiössä. Talous-, työllisyys- ja elinkeinopolitiikalla pitäisi tässä tilanteessa luoda edellytyksiä yritysten työllistämismahdollisuuksille ja investoinneille. Toisaalta pitäisi panostaa aktiivisesti työvoimapolitiikkaan, työttömiksi joutuneiden aktivoimiseen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämiseen. Valitettavasti täytyy vaan todeta se, että hallituksen työvoimapolitiikka on ollut äärettömän passiivista. Virheitä on selkeästi jo tehty. Tästä kertoo omalla lahjomattomalla tavallaan se, että viime vuoden lopussa työvoimapoliittisten toimien kohteena oli 1 000 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin, jolloin työllisyystilanne oli huomattavasti parempi. Työttömiä oli noin 60 000 enemmän viime vuodenvaihteessa kuin edellisessä vuodenvaihteessa. Eli kysyn vaan, kuinka moni nuori on jo viime vuonna joutunut hallituksen lepsun toiminnan vuoksi syrjäytymiskierteeseen. Nyt onkin hallituksen aika ryhdistäytyä, ja tässä mielessä tietysti lisäbudjettiin liittyy suuria odotuksia, todellakin tämä tulee myöhään, mutta toivottavasti ei liian myöhään.

Hallituksen tavoite työurien pidentämiseksi on mielestäni sinänsä oikea, mutta ainakin näin lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä työssäoloajat eivät voi pidentyä, kun ei ole työtä ja työpaikkoja. Eli kaiken lähtökohtana tulee olla se, että me pystymme luomaan tähän maahan lisää työpaikkoja. Erityisesti toimeentulotukiasiakkaiden nopea lisääntyminen kertoo karua kieltään siitä, että absoluuttinen köyhyys maassamme tullee pahenemaan. Finanssikriisi ja sitä seurannut talouskriisi ovat ylivelkaannuttaneet ihmisiä, aiheuttaneet runsaasti lisää työttömyyttä ja ajaneet yrityksiä konkurssiin. Toimeentulovaikeuksien lisäksi seurauksena on puutteellista asumista ja terveysongelmia. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilla ei ole enää varaa terveelliseen ruokaankaan.

Arvoisa rouva puhemies! Vuosi 2010 on Euroopan unionissa köyhyyden teemavuosi, mutta kuuluuko köyhän ääni edes nyt teemavuotena? Jos kuuluu, niin hallitus ryhtyy välittömästi parantamaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien toimeentuloturvaa. Köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan on oltava ykkösprioriteettejämme. Suomella on mielestäni siihen varaan, mutta onko siihen poliittista tahtoa?

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen täällä puhui tulonjaosta. Pari pientä esimerkkiä:

Ed. Heinonen saa vuodessa nettona verohelpotusta noin 598 euroa, pyöreästi 600 euroa, kansanedustajan palkastaan, mutta osa-aikatyöntekijä kassalla — joka saa 1 000 euroa kuukaudessa palkkaa — saa verohelpotusta nettona 183 euroa. Ehkä ed. Heinonen on ennemmin ansainnut tämän liki 600 euron verohelpotuksen kuin tämä pienipalkkainen työntekijä. Ehkä se on ed. Heinosen mukaan myöskin oikeudenmukaista. (Ed. Heinosen välihuuto)

Ed. Orpo totesi täällä, että kuntien talous on paremmassa kunnossa kuin on sanottu. 181 kuntaa nosti veroprosenttia, kymmenet kunnat lomauttavat opettajia, terveydenhoitohenkilöstöä, sosiaalityöntekijöitä, sosiaalipuolen ihmisiä. Ja Orpo totesi, että palvelut eivät ole heikentyneet. On ihme, jos ei näissä kunnissa, joissa lomautetaan henkilöstöä, palvelut heikkene. Siis tämä on minun mielestäni täyttä pötypuhetta, että palvelut eivät heikkene, kun kunnat lomauttavat henkilöstöään.

Köyhyys lisääntyy Suomessa. Köyhyyden suurimmat aiheuttajat ovat työttömyys ja sairaudet. Pahasti jälkeen jääneen työttömyysturvan tasoon hallitus ei ole luvannut nyt tasokorotusta. Hallitukselta ovat keinot lopussa työttömyyden vähentämiseksi. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun kuuntelee ministerien Vanhasen ja Kataisen puheita. Ainoat keinot heillä näyttävät olevan eläkeiän nosto — on työskenneltävä pidempään — sekä Kataisen suunnitelma alentaa yritysten veroja. Heitä ei vaivaa se, miten nyt noin 300 000 työtöntä tulevat toimeen ja miten he tulevina vuosina voisivat työllistyä.

Ministerien katseet ovat kääntyneet nykyhetken vaikeuksista tulevaisuuteen: vuoteen 2020 tai vielä pidemmälle aina vuoteen 2050 asti. Tässä kyllä käy työttömien kohdalla niin, että kurki kuolee ennen kuin suo sulaa. Mitä tällä hetkellä työttömänä oleva teollisuustyöntekijä, siivooja tai palvelualalla työskentelevä ajattelee vuodesta 2020? Kyllä hänellä on suurin huoli siitä, miten hän tulee toimeen tänään, huomenna, ensi viikolla, mistä rahat ruokaan, vuokran maksuun, ter-veydenhoitoon tai lasten tarpeisiin. Näihin nykyhetken tarpeisiin ministerien mielenkiinto ei riitä, tai he eivät halua nähdä niitä, koska heillä ei ole mitään ratkaisua työttömien tämän päivän ja huomisen ongelmiin.

Ei riitä hokema, että työ on parasta sosiaaliturvaa, koska työtä ei ole tarjolla. Tätä parasta sosiaaliturvaa vailla oli tammikuun viimeisenä päivänä noin 300 000 työtöntä työministeriön lukujen mukaan, elikkä 300 000 henkilöä on työttömänä työnhakijana työvoimatoimiston tilastoissa. Talousennusteet eivät lupaa nopeaa parannusta työllisyystilanteeseen, vaan työttömyyden ennustetaan vielä kasvavan entisestään. Työministeriön tilaston mukaan tammikuun lopussa työttömyysaste oli 11,2 prosenttia. Pahimmassa tapauksessa nyt tämän laman johdosta työttömäksi joutuneet voivat olla työttöminä vielä vuonna 2020, sillä 300 000 työttömän työllistymiseen menee useita vuosia tai jopa vuosikymmen. Työvoimapulaa ei ole näkyvissä lähivuosina. Yli vuoden työttömänä olleita on 50 000. Uhkana on, että he syrjäytyvät lopullisesti, jos ei radikaaleja toimia tehdä pikaisesti. Hallitus ei ole esittänyt mitään radikaaleja toimia.

Nyt joudutaan käyttämään merkittäviä summia rahaa ikääntyneiden työttömien koulutukseen ja työttömyyskorvauksiin, mikä sinänsä on tarpeellista, mutta toisinkin voidaan tehdä. Jos nämä ikääntyneet työttömät päästettäisiin kunniallisesti eläkkeelle, niin näin säästyneet varat voitaisiin käyttää nuorten työllistämiseen kunnissa, valtiolla ja myös yksityisellä sektorilla.

Nyt tulisi mielestäni säätää pikaisesti väliaikainen laki, joka mahdollistaisi ikääntyneiden työttömien ja myös työelämässä pitkään työskennelleiden — heidän niin halutessaan — pääsemisen eläkkeelle. Samalla voitaisiin purkaa sitä tulppaa, joka estää nuorten pääsyn työelämään, ja nuoret pääsisivät pois työttömyyden kurimuksesta. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa ikärasismiin. Nämä ylimääräiset eläkemenojen kustannukset voitaisiin ottaa työeläkelaitosten rahastojen kasvusta.

Työttömien aktivointituki on hyvä asia, mutta on muistettava, että jos työtön saa 100 euroa tätä aktivointitukea ja on pudonnut toimeentulotukiasiakkaaksi, hän menettää vastaavan määrän toimeentulotukia tai asumistukea, ja näin ollen hänelle käteenjäävä raha ei lisäänny lainkaan. Tässä olisi paljon korjattavaa. Kun toisella kädellä annetaan, niin toisella kädellä vähintään sama määrä otetaan.

Toinen varapuhemies:

Edustajat Lauslahti ja Orpo vastauspuheenvuorot, ja sen jälkeen mennään puhujalistaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni meillä on vastuu myös tulevista vuosista ja myös tulevaisuuskeskustelu on tarpeen. Siltä osin ed. Orpon nostama syrjäytyminen on yksi tärkeimmistä teemoista. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tehty useita toimia nykyhallituksen toimin, ja haluan nostaa näitä muutamia toimia tässä esille, koska näin me estämme tulevaisuuden köyhyyttä: Perusopetus paremmaksi -ohjelmassa kohdistetaan 30 miljoonaa euroa luokkakokojen pienentämiseksi, jolloin pystytään yksilöt huomaamaan nykyistä paremmin. Salassapitosäännöksiä lievennetään, jotta viranomaiset pystyvät jakamaan toisillensa tietoa nykyistä paremmin. Etsivä nuorisotyö tehdään lain tasolle, ja siellä myöskin viranomaisten välistä tiedonvaihtoa helpotetaan. Samaan aikaan meillä on valmistavaa opetusta maahanmuuttajille lisätty, meillä on ammatti-starttiluokkia käynnistetty, meillä on joustava perusopetus, joka on laitettu perusopetuslakiin. Näitä toimia on hyvin monia, kun niitä aletaan listaamaan, ja niitä löytyy monelta hallinnonalalta, kuten ministeri Risikko nosti jo aikaisemmin esille.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuoppa sanoi pötypuheeksi sen, mitä kerroin kuntataloudesta. Täytyy huomata nyt se, että tämä taantuma, jossa me olemme eläneet, joka on kuntatalouteenkin vaikuttanut, ei ole hallituksen katala juoni, vaan se on maailmanlaajuinen taantuma. Me olemme lähteneet määrätietoisesti Suomessa toimimaan sen vaikutusten korjaamiseksi. Olen erittäin tyytyväinen siitä, että näissä teoissa on onnistuttu ja samalla myöskin kun maailmanta-loudessa on tullut parannusliikettä, me emme ole menneet niin syvälle kuntataloudessa kuin pelkäsimme. Minä olen iloinen siitä enkä suinkaan pettynyt. Olen iloinen siitä, että ei ole tarvinnut tehdä niin radikaaleja toimia ja niin radikaaleja leikkauksia, kuin pelättiin. Tästä oli kysymys, kun osoitin tyytyväisyyttä siitä, että toimenpiteemme ovat purreet myös kuntatalouteen ja sitä kautta ovat vahvistaneet peruspalveluiden pohjaa.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä luokkakokoja on kyllä ajateltu, että niitä voidaan pienentää sillä, että satsataan sinne euroja, mutta valitettavasti todellisuushan on nyt ihan toista, luokkakoot kasvavat tällä hetkellä. Samoin kuntatalous on kohtuullisessa kunnossa, jos kohtuullisuus tarkoittaa sitä, että meillä vaan lähes 2 miljoonalla ihmisellä verot kasvavat kunnissa ja että meillä toistetaan 1990-luvun virheitä ja lomautetaan työntekijöitä niin kouluista, niin päivähoidosta, niin vanhustenhuollosta kuin muistakin palveluista, jotenka ne kaikki kehitysyhteisöt, jotka esimerkiksi nuorta tukevat, ovat nyt siinä samassa tilanteessa, omissa kriiseissään siellä työntekijöitten kanssa, eikä tukea siinä kohden voida syrjäytymisuhista kärsiville nuorille antaa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti luetteli monia monia asioita, joilla tosiaan nuorten syrjäytymistä varmaan osaltaan voidaan estää. Mutta unohditte sen, että viime vuoden alusta valtionosuusjärjestelmää muutettiin perusopetuksen kannalta huomattavasti huonommaksi sellaisten kuntien osalta, joissa ikärakenne on tietyllä tavalla tattimainen eli siellä vanhempaa porukkaa on enemmän. Tämä omalta osaltaan kyllä on vaikeuttamassa muun muassa sitä, mitä tulee opetusryhmien kokoihin. Toisaalta on todettava kuntatalouden tilasta, että Kuntaliittokin on vedonnut maan hallitukseen, mutta yhdessäkään puheenvuorossa tänään ei tähän reagoitu enkä usko, että jatkossakaan. Toki jos kuntien resurssit ovat entistä huonommat, niin kyllä se vääjäämättä vaikuttaa myös palvelujen heikkenemiseen.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin huomiota edustajakollega Orpon puheenvuorossa siihen, että hän mainitsi asian menevän niinpäin, että syrjäytyminen on syy köyhyyteen, kun toistaiseksi ainakin tutkimukset osoittavat ja kertovat karua kieltään siitä, että itse asiassa kansalaisten köyhtyminen ja köyhyys on se syy, minkä takia ihmiset syrjäytyvät, voivat huonosti, masentuvat, eivät pysty osallistumaan yhteiskuntaan, jossa tänä päivänä lähestulkoon kaikki maksavat tietyn summan, palvelumaksun, toimenpidemaksun ym. Jollakin tapaa en halua kritisoida sitä ajatusmallia, jokainen miettii nämä asiat omalta kohdaltaan, mutta yksittäisten kansalaisten palautteen osalta voi todeta sen, että ensisijaisesti kansalaiset ensin joutuvat köyhyysloukkuun ja sen jälkeen syrjäytyvät.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kaikista pidetään huolta, ja niin tämä hallitus tekeekin. Erikoinen puheenvuoro kerta kaikkiaan ed. Kuopalta. On ihmeellistä, että, ed. Kuoppa, ette voinut ottaa itseänne esimerkiksi verratessanne tulojanne köyhiin. Teillä on vielä paljon isompi tulopussi kuin minulla nuorena kansanedustajana. Miksi ette kertonut omista tuloistanne omille äänestäjillenne ja lähtenyt vaikka auttamaan siitä nyt alkuun? Ed. Kuoppa, kun eduskunta ryhtyi säästämään ja hieman järkeistämään muun muassa teidän bisnesluokan lennoistanne ja muusta, niin te ryhdyitte kapinaan omien etujen puolesta. Mitä, ed. Kuoppa, köyhät tästä ajattelevat? Eikö ole ihan oikein, että eduskuntakin hivenen säästää? Ainakin minun mielestäni me voimme ihan hyvin matkustaa muussakin kuin bisnesluokassa. Mitä mieltä on ed. Kuoppa?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän, kun asianomainen jaosto, jossa olin mukana, päätti matkasta, silloin lähtökohtana oli se, että me matkustamme turistiluokassa, mutta se on toinen asia.

Sitten tähän, voisinko ottaa oman palkkani tähän veroesimerkkiin. Me esitimme, että 60 000 euron ja sitä suurempiin tuloihin ei olisi tullut enää verohelpotuksia. Tästä äänestettiin, ja kokoomus kyllä äänesti tätä vastaan. Te kannatitte suurituloisille verohelpotuksia, me esitimme, että sitä ei olisi tullut.

Mitä tulee kuntarahoihin, niin nettolisäys kunnille verrattaessa viime vuotta tähän vuoteen on budjettikirjan mukaan 209 miljoonaa euroa.

Sitten vielä: Meillä on 38 000 nuorta työtöntä ja näille nuorille työttömille jokainen päivä työttömyyttä on liikaa. Tarvitaan nopeita toimenpiteitä, millä nämä ihmiset voidaan työllistää, ja hallituksella niitä ei ole, elikkä jotain täytyy tehdä ja nopeasti. Jos ei radikaaleja toimenpiteitä tehdä, niin meille syntyy uusi syrjäytyneitten luokka. Tähän tarvitaan sekä rahaa että uskallusta.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama korjaus. Toukokuussa 2009 suunnattiin kysely kunnille perusopetusryhmien pienentämiseen suunnatun rahoituksen kohdentumisesta. 88 prosenttia vastanneista kertoi, että opetusryhmien pienentämiseen suunnattu rahoitus oli kohdentunut ryhmien pienentämiseen. Tänä vuonna meillä on jaossa hankerahaa eli ne rahat kohdistuvat juuri siihen, mihin ne on tarkoitettukin.

Kuntarahoituksesta on puhuttu ehkä liian vähänkin täällä. Kelamaksun poisto tuotti kunnille lähes 500 miljoonaa euroa plussaa. Yhteisövero-osuuden nosto 10 prosentilla 2009—2011, on tietenkin merkittävällä tavalla vahvistanut kuntien taloutta. Valtionosuuksissa on tehty indeksikorotuksia, joita ei ole aikaisemmin tehty, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on merkittävästi nostettu ja myös ylimääräinen peruspalveluiden valtionosuuksien korotus on tehty 2010—2013. Ei voi sanoa, että mitään ei ole tehty. Paljon on myös kuntapuolen rahoituksen vahvistamisessa tehty.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen pohti, onko ensin syrjäytyminen vai köyhyys, ja hän lienee siinä oikeassa pohdinnassa, että näitä kahta asiaa on kovin vaikea erottaa toisistaan, ja itse asiassa sillä, kumpi tulee ensin, ei ole niin paljon merkitystä kuin tällä parivaljakolla, kun se periytyy. Ja kuten on nähty, syrjäytyneen on erittäin vaikea päästä takaisin elämänsyrjään kiinni. Kun tiedämme, kuinka kallista tämä on yhteiskunnalle ja kuinka vaikea ja suuri asia se on inhimillisesti näille ihmisille, siksi meidän on juuri tässä tilanteessa suunnattava kaikki ne resurssit, mitä me irti saamme, nuorisotyöttömyyden estämiseen ja nuorten syrjäytymisen estämiseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulonsiirroilla voidaan jelpata niitä henkilöitä, joilla joko omassa elämässään taikka perhekunnassaan on puutetta jokapäiväisen toimeentulon rahoittamisesta. Tämä on aivan selvä asia. Siinä voidaan määritelmästä johtuen myöskin tunnistaa köyhyysongelmaa, ja se on suurta suomalaisessa yhteiskunnassa, erään määritelmän mukaan 700 000 henkilöä.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta vielä paljon vakavampi ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa on se mekanismi, joka meillä on yhteiskunnassa sisässään, että todellisesta köyhyydestä tulee sukupolvelta toiselle traditiona siirtyvä kurjuus. Yritän kuvata tätä asiaa Oulun kaupungin kohdalla.

Ensimmäinen huomio on olennainen tieto siitä, mikä on työttömyystilanne tällä hetkellä, 29. tammikuuta tilanne tänä vuonna: 67 600 henkilön työvoimasta 14,4 prosenttia eli lähes 10 000 työttömänä, heistä 1 810 alle 25-vuotiasta, yli vuoden työttömänä olleita 1 843 ja vajaakuntoisia 1 151. Valtakunnallinen keskiarvo on 5 prosenttiyksikköä alhaisempi.

Taustalla kuitenkin se kaikkein vakavin ongelma on se, että tässä porukassa, joka meillä nyt työttömänä on — tunnen heitä aika paljon pitkäaikaisena oululaisena — vallan moni koki edellisen järkytyksen 1990-luvun ensimmäisten viiden vuoden aikana laman tuloksena. He, siis nämä silloin työssä olleet mutta työnsä menettäneet, ovat yksi selvästi rakenteellisesti köyhtynyt joukko. Mutta vielä vakavampi asia on se, että köyhtynyt on myöskin, ja nyt myöskin syrjäytynyt, heidän jälkikasvunsa aika monessa tapauksessa. Elikkä siis toisin sanoen me joudumme nyt, kun on tämä uusi työttömyysaalto, jonka tausta on toinen kuin sen edellisen, siihen paneutumaan. Täällä on tietysti yhteiskunnallisen näkemyksen mukaisesti todettu, että pitäisi kaikessa tukeutua yksityiseen sektoriin, mutta minä olen sitä mieltä, että tämän joukon kanssa valitettavasti se konsti ei oikein päde.

Elikkä me olemme nyt etsimässä sellaista ratkaisua, jossa julkisen vallan toimiessa generaattorina, liikkeelle panevana voimana, yritetään luoda sellainen hyvinvointiyhteiskunnan sinänsä tunnusmerkkien hyväksikäyttöjärjestelmä, että luodaan näille ihmisille, jotka ovat tässä kierteessä mukana, työssä olemisen ilo, koska mitään muuta konstia syrjäytymiskehityksen katkaisemiseen Oulun kaltaisessa kaupungissa ei ole.

Nyt vielä sitten pitää muistaa, että kun kysymys on Nokia-paikkakunnasta, niin Nokia on sanomassa sitä porukkaa irti, joka on ollut se osaamisen moottori. Heille ollaan aivan samalla tavalla järjestämässä uusi alku, jossa Oulun kaupunki on keskeisenä toimijana. Jos siihen sitten tulee yksityistä lohkoa mukaan imussa, niin tervetuloa!

Anna-Maja Henriksson /r:

Fru talman! Finland är på många sätt ett rikt land. Medellivslängden hos befolkningen har stigit och den förväntade livslängden för kvinnor är idag 83 år, för männen 76. Spädbarnsdödligheten är låg och människor behöver inte svälta i vårt land. Dessa fakta är i sig bevis på att den nordiska välfärdsmodellen har gett resultat.

Samtidigt är det ett faktum att det ännu i vårt land finns alltför många som lever under väldigt knappa förhållanden. Däremot är det farligt att generalisera. De flesta studerande har det i dag betydligt bättre förspänt än vi som studerade under 80-talet. Då var det mer regel än undantag att finansiera hela sin studietid med lån. Många ensamförsörjare och pensionärer klarar av att med sina inkomster leva ett drägligt liv, men inte alla.

Därför är det viktigt att i den här debatten fundera över på vilket sätt samhället ställer upp för de svagaste och vilka åtgärderna är som kan förbättra situationen för just dem. Man kan också med fog fråga sig på vilket sätt deras situation som har det allra sämst skulle bli bättre av att byta regering.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten on tullut esille, hallitus on viime vuosina ryhtynyt moniin toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi ja torjumiseksi. Viimeksi korotettiin perusvähennystä, ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Opintotukea on korotettu, samoin pienimpiä eläkkeitä, ja äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaarahan vähimmäisrahoja. Ensi vuonna otetaan käyttöön takuueläke, joka parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa. Lapsilisät sidotaan myös indeksiin. Olemme toisin sanoen oikealla tiellä.

On tärkeää muistaa, että maailmanlaajuisesta talouskriisistä ja maamme voimakkaasta laskusuhdanteesta huolimatta hallitus on päättänyt olla leikkaamatta perusturvaa. Tämä on mahdollista, koska aikaisempina vuosina on ymmärretty valtionvelan lyhentämisen tärkeys. Jos tätä ei olisi tehty, nykytilanne olisi vielä huolestuttavampi. Mutta oppositiolla on tietenkin aina mahdollisuus tarjota enemmän kuin hallitus. Onko se sitten vastuullista ja kestävää pitkällä tähtäimellä, siitä ei tarvitse niin välittää.

Statens skuldbörda ökar nästa år med 13 miljarder euro, vilket innebär att cirka var fjärde euro lånas som behövs för att hålla statsmaskineriet rullande och klara av att betala inkomstöverföringar till befolkningen i form av pensioner, barnbidrag, studiestöd och arbetslöshetsförmåner. För var och en beslutsfattare med ansvar för kommande generationer borde det stå klart att vi inte kan öka upplåningen hur mycket som helst. Vi vill ju inte bli ett Grekland på sikt.

Arvoisa puhemies! Voidaksemme jakaa hyvinvointia meidän on ensin ansaittava se. Siksi työllisyys on niin tärkeää ja avainasemassa. Oppositio on hyvin tietoinen siitä, ettei talouden laskua ole itse aiheutettu. Hallituksen elvytystoimet ovat auttaneet maan tilanteen lievittämisessä, ja eduskunnalle lähiaikoina annettava lisätalousarvio jatkaa samalla linjalla.

Nuorisotyöttömyyden torjuminen on erittäin tärkeää, niin kuin tässä on huomautettu monessa puheenvuorossa, ja tähän hallitus myös toimenpiteillään pyrkii. Meidän on kuitenkin oltava nöyriä, ja on oivallettava, että lisätalousarviosta ja tukien korottamisesta huolimatta on vielä paljon, mitä tulevaisuudessa pitää tehdä kamppailussa köyhyyttä vastaan. Kuuluminen leipäjonomaihin ei ole kovin imartelevaa. Hallituksen vaihtaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan.

Fru talman! Nu gäller det för alla som kan att bära ansvar för sin nästa. Att i dessa tider hota med strejkvapnet inom olika branscher har jag föga förståelse för. Att slå vakt om de arbetsplatser vi har är viktigt att och skapa förutsättningar för nya att utvecklas är vad vi behöver.

Slutligen, fru talman, barnens situation har vi ett alldeles speciellt ansvar för. Det förebyggande familjearbetet och hjälp till individer och familjer som råkar ut för sjukdom, plötsliga dödsfall eller andra omvälvande livssituationer måste vi bli ännu bättre på. För det krävs också annat än bara åtgärder av regeringen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eriarvoisuuden kasvu ei ole tämän hallituksen linja, vaikka oppositio on täällä niin useasti väittänyt. Hallitus kantaa huolta jokaisesta yhteiskunnan jäsenestä tulotasoon katsomatta. Ja niin kuin ministeri Risikko omassa vastauspuheenvuorossaan korosti, köyhyyden poistaminen ei ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikan vastuulla vaan tarvitsemme eri politiikan lohkojen ja toimijoiden yhteistyötä. Kokoomuksen näkemys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, ajatus siitä, ettei kaveria jätetä, on kollektiivista huolenpitoa. Eniten huomiota tarvitsevat vähäosaiset ja pienituloiset ihmiset, joille arjesta selviytyminen on hankalaa, ja juuri heidän tilanteensa helpottamiseksi hallitus on toimiaan kohdistanut.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä oppositio väittää, että viime vuosina tuloerot ja perusturvan jälkeenjääneisyys ovat kasvaneet. Tuntuu siltä, että välikysymyksen tarkoituksena on sumentaa todellisuutta ja hämmentää väitteillä, jotka eivät pidä paikkaansa, kuten aiemmassa debatissa jo useasti huomasimme. Otetaan esimerkiksi lähes 200 000 opiskelijaa, jotka ovat tyytyväisiä opintorahan 15 prosentin korotukseen ja tulorajojen nostoon — historiallinen 70 euron korotus viidentoista vuoden pysähtyneisyyden jälkeen. Muistutan, että Lipposen ykköshallitus leikkasi opintotukea, jos se nyt olisi sattunut joltain unohtumaan.

Lapsiperheiden köyhyydestä on jo täällä puhuttu paljon ja moitittu päivähoitomaksujen korotuksia. Todellisuudessa päivähoitomaksu-uudistus helpotti pienituloisia, erityisesti yksinhuoltajia ja monilapsisia perheitä. Reaalimaailmassa eli omassa kotikunnassani päivähoitomaksutuotot laskivat huomattavasti uudistuksen jälkeen.

On aivan selvää, että perusturva on vahvistunut nykyhallituksen aikana. Työttömän peruspäivärahaa on korotettu, kansaneläkkeisiin saatu tasokorotukset, ja 700 euron takuueläke on tulossa. Myös eläkeläisten ostovoimaa on parannettu veronalennuksin. Vaalikauden loppuun mennessä panostukset liikkuvat lähes miljardissa eurossa. Viime hallituksella vastaava summa oli 95 miljoonaa euroa, eli mittakaavaero kertoo tämän hallituksen toimista.

Arvoisa puhemies! Köyhyys on vakava ongelma, erityisesti sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys. Ja kun julkisen talouden kestävyysvaje kasvaa, on myös osattava tehdä oikeita päätöksiä. Tänäänkin oppositio syyttää hallitusta ylisuurten veronkevennysten tekemisestä hyvätuloisille. Tosiasiassa nykyhallituksen päättämät ansiotuloveron kevennykset on painotettu pienituloisille.

Kun puhumme hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä ja jatkuvuudesta, niin silloin on myös puhuttava yritysten ja työn verotuksesta. Verotuksen tulisi kohdistua sinne, missä se työllisyyden ja tuottavuuden kannalta on vähiten haitallista. Oecd:n tuore tutkimus vahvistaa, että yhteiskunnalle yrityksen kasvu ja työllistäminen tuottavat pidemmällä aikavälillä paljon enemmän verotuloja kuin yritysten osinkojen ja voittojen verotuksen kiristäminen. Muutenkin on muistettava pitää huolta suomalaisten yritysten kilpailukyvystä, sillä vain menestyvä yritys työllistää.

Kuten sanottua, hallituskin voisi tuijottaa pelkkiä lukuja ja todeta, että lisärahaa on kohdistettu lapsilisiin, kansaneläkkeisiin, vähimmäispäivärahoihin ja opintojen sujuvuuden mahdollistamiseen. Rahaa on käytetty hyvin ja harkiten, mutta hallitukselle tämä on kuitenkin vain osa totuutta eikä lukujen ole annettu hypnotisoida. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion oikeudenmukaisen, toimivan ja mielekkään palvelurakenteen säilyttämisessä on kyse kokonaisuudesta, ei joukosta erillisiä totuuksia. Hyvinvoiva Suomi syntyy hyvinvoivista, työtä tekevistä suomalaisista ja työtä tarjoavista yrityksistä, ei luvuista tai prosenteista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esiin ryhmän köyhiä, josta täällä ei ole puhuttu juuri lainkaan, nimittäin vammaiset. Suurin syy vammaisten henkilöiden huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja köyhyyteen on työmahdollisuuksien puute, joka pakottaa elämään minimituloilla koko aikuiselämän. Ministeri Risikkoa voi kiittää, että henkilökohtainen apu toteutui, mutta yhdessä meillä riittää vielä töitä, jotta noin 15 000—25 000 vajaakuntoisen työvoimareservi saadaan käyttöön ja pois köyhyydestä.

Opposition kanssa voin olla täysin samaa mieltä siitä, että työnteon tulee olla hyvinvoinnin luoja ja työurien pidentämisen hyvinvoinnin ja julkisen talouden kestävyyden selkänoja. Edetkäämme yhdessä nämä tavoitteet kirkkaana mielessä!

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän, kun muutkin kokoomuksen edustajat ovat tehneet saman, ilmeisesti tarkoituksellisen, heiton, sen että Lipposen ykköshallitus leikkasi opintorahaa, ja voi olla, että joku, joka seuraa tätä keskustelua netistä tai jostain, ei tiedä sitä, että myöskin kokoomus oli tässä hallituksessa leikkaamassa opintotukea ja muitakin sosiaalietuuksia. Ed. Virolainen, ihan totta, minusta tämä ei ole ollenkaan reilua; kannattaa todeta, että kokoomus oli itse siinä hallituksessa mukana, joka joutui aika radikaaleilla otteilla paikkaamaan edellisen hallituksen, Ahon porvarihallituksen, jälkiä. Pieni annos rehellisyyttä täällä käytettäviin puheenvuoroihin!

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huoneessani kuuntelin ed. Lauslahden puheenvuoroa tuossa muutama minuutti sitten, ja tahdon täydentää tätä puheenvuoroa — en tiedä, onko tahallinen vai tahaton unohtaminen. Ed. Lauslahti, te luettelitte näitä kunnille tehtyjä tavallaan helpotuksia, muun muassa kelamaksusta vapauttamisen, yhteisöveron jako-osuuden korottamisen kahdeksi vuodeksi — toivottavasti jatkoaikaa tulee, koska me tiedämme, että kuntien tilanne ei tästä kyllä lähitulevaisuudessa parane — edelleen täydet indeksikorotukset. Ok, tämän listan suhteen olen aivan samaa mieltä, mutta sitten on se sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuuksien korottaminen, siis reilu korottaminen. Tosiasiassa nämä rahat olivat kompensaatiota tehdyistä kunnallisveron helpotuksista eli eivät mitään uutta rahaa, ne paljon mainostetut rahat. Hallituspuolueitten puolelta kun luette, että valtionosuuksia on korotettu, niin ne ovat varsin mitättömät olleet.

Sirpa Paatero /sd:

Rouva puhemies! Ihan ensiksi vielä muistutus kokoomukselle, että sen Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä oli kokoomuksen Sauli Niinistö. Jos niitä euroja on silloin säästetty, niin yhteisessä veneessä on varmaan oltu.

Arvoisa puhemies! Köyhiä on tänään se 700 000. Turvattomuus lisääntyy, ja valitettavasti ihmisten luottamus avun saamiseen yhteiskunnan palveluista heikkenee. Eriarvoistavan politiikan välttämiseksi, jos hallitus sitä oikeasti haluaa, on lisättävä satsauksia työttömyyden hoitamiseksi, mitä esitimme yli vuosi sitten. On lisättävä kuntien valtionosuuksia, joita Kuntaliitto vaatii hallitukselta 500 miljoonan euron edestä — sama summa, millä nyt helpotetaan yritysten verotusta — jotta kunnat pystyisivät hoitamaan palvelutarpeensa. Samalla on tietenkin pidättäydyttävä palvelumaksujen korotuksista ja sitä vastoin lisättävä peruspäivärahan tasoa, asumistukea ja toimeentulotuen määrää ja yksinhuoltajien lapsilisiä, jotka ovat meidän vaihtoehtobudjetissamme olleet näkyvissä.

Toimeentulotuen tarpeissa on siis 100 000 ihmistä enemmän tänään kuin vuonna 2007. Hallituksen kauniit sanat, nämä lisäykset, ovat siis epärealistisia näiden 100 000 ihmisen kohdalta. Tiukat faktat ja luvut näistä toimeentulotuen tarvitsijoista, lastensuojelun lisääntyneistä tarpeista, tulo- ja terveyserojen jatkuvasta kasvusta kertovat jotain muuta totuutta kuin ne kauniit korotukset, mitä on etuuksiin tehty.

Toimeentulotuen uusi suuri joukko ovat nuoret. Nuorisotyöttömyys on tänään kohdannut 36 000:ta nuorta. Kun tämä määrä kasvaa yhä, on odotettavissa, että myöskin toimeentulotukea tarvitsevien nuorten määrä kasvaa koko ajan.

Köyhissä perheissä asuu siis 150 000 lasta, joiden elämään perheen varattomuus vaikuttaa monella tapaa. Suoraan vaikutukset kohdistuvat tietenkin heidän mahdollisuuteensa osallistua, harrastaa, saada samoja vaatteita, samoja laitteita, puhelimia, tietoliikenneyhteyksiä kuin kavereilla. Välillisesti lasten köyhyys syrjäyttää vertaisryhmistä, altistaa osattomuudelle ja ulkopuolisuuden kokemukselle. Näin meillä on muodostumassa joukko lapsia ja nuoria, jotka ajattelevat lapsesta asti, että meille ei edes kuulu samat asiat kuin kaikille muille. Tätä kehitystä vastaan on saatava uusia toimia.

Toisaalta voidaan näiden lasten ja nuorten osalta joutua vaihtoehtoiselle tielle, uhman polulle, rikkomaan rajoja, siitä syystä, että ne yhteisöt, joissa lapset ja nuoret elävät, koulu, perhe, harrastukset, ehkä vanhemmilla työpaikat, eivät ole pystyneet vastaamaan niihin lasten ja nuorten tarpeisiin kokea osallisuutta tähän yhteiskuntaan, eivät ole pystyneet ehkä oman kriisiytyneen tilanteensa kohdalta auttamaan sen lapsen ja nuoren kasvua. Näin on toinen vaihtoehto: ajautua uhman ja rajojen rikkomisen tielle.

Työttömyys on suurin yksittäinen selittäjä köyhyyden kasvussa, ja siksi on erittäin tärkeätä katkaista nuorten työttömyys vähintäänkin yhteiskuntatakuun puitteissa elikkä sen kolmen kuukauden aikana. Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen. Meillä ei alle 25-vuotiaan työttömän nuoren kohdalta pystytä edes tekemään suunnitelmaa kolmen kuukauden aikana kuin vähän reilulle 70 prosentille, saatikka että pystyisimme tarjoamaan heille kaikille työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikan. Tämä on realismia tämän päivän työvoimahallinnossa. Näistä siis tietenkin suuren osan muodostavat ne, jotka jättävät koulunsa peruskoulun tasolle tai keskeyttävät ammatillisen tai muun toisen asteen koulutuksen.

Työttömyyden ja taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevat vanhemmat joutuvat perheen sisäisiin kriisiytyviin tilanteisiin ja hakevat monesti lohtua elämäänsä päihteistä tai valitettavasti sairastuvat jaksamattomuuteen tai näköalattomuuteen. Tästä vanhempien voimattomuudesta kärsivät usein lapset. Jo nyt tämä on nähtävissä suurina lastensuojelun ongelmina ja lasten mielenterveysongelmina. (Puhemies: Aika!) Meillä on jo tässä kohtaa tilanne, että työntekijät eivät kunnissa riitä, ja näin jopa ensimmäinen kunta on saamassa satojentuhansien eurojen uhkasakot siitä, että ei ole pystynyt sosiaalitoimen puolella hoitamaan näitä tilanteita. Ja mistä tämä johtuu? Kuntatalouden heikosta tilanteesta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme kuulleet täällä Kataisen mainostamasta talvisodan hengestä. Se mainostus on tullut monessa puheenvuorossa esille. Oman sukuni kohdalla talvisodan henki Raatteentiellä tarkoitti konkreettisesti sitä, että ketään ei jätetä. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä tässä salissa henkivä talvisodan henki välistä näyttäytyy niin, että hyvätuloista kaveria ei jätetä.

Mielestäni etuuspolitiikan suurin häpeätahra on, ettei työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saada korotetuksi. Sata-komiteakin sen myönsi toteamalla, että korotustarve olisi 40 prosenttia. Mitään parannusta ei kuitenkaan esitetä vaan pestään kädet ja mennään piiloon julkisen talouden kestävyysvajeen taakse. Niin, mikä henki aiheuttaa julkisen talouden kestävyysvajeen? Totuus on, että suurituloiset karkasivat verottajalta. Tuloerot paisuvat, ja yhteinen kassa tyhjenee. Tämän laman keskellä, rakkaat kollegat, rikkaat maksavat veroja tuskin lainkaan. Heillä onkin varaa käyttää räätälöityjä yksityispalveluita, joista työttömät ja köyhät eivät edes voi uneksia, osittain siksi, että maksavat korkeita veroja, jotka kuitenkaan eivät riitä hyvän julkisen palveluverkon ylläpitoon. Osa niistäkin yhteisistä verovaroista valuu tänä päivänä Caymansaarille ja englantilaisten sijoitusyhtiöiden taskuun yksityisten lääkärifirmojen kautta.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin erikoistutkija Timo Rauhanen on puhunut progressiivisen verotuksen katoamisesta Suomessa. Vuonna 2007 verotuloja kertyi yhteensä 78 miljardia euroa. Valtio sai tästä runsaat 40 miljardia, kunnat 16 miljardia ja eläkevakuutusyhtiöt, Kela ja vastaavat 21,6 miljardia. Enää vajaat 10 prosenttia kaikista veroista, yhteensä 6,2 miljardia, kerätään progressiivisella verotuksella. Kunnallisveroaste on kaikille sama, olipa verovelvollinen siivooja tai sijoitusmiljonääri. Välilliset verot peritään tuloihin katsomatta. Ollaan lähestulkoon tasaveromaassa.

Tutkija Rauhanen kertoo, ettei veronmaksukyky enää Suomessa paljonkaan vaikuta verotukseen, vaikka esimerkiksi työllisyydelle ei rikkaiden veroalesta ole hyötyä. Pienituloisten palkansaajien verotuksen keventämisellä sen sijaan olisi työllistävä vaikutus.

Suomessa pääomatuloista maksetaan veroa 28 prosenttia, Ruotsissa ja Norjassa noin 48 ja Tanskassa 46—58 prosenttia. Rauhasen mukaan missään Suomeen verrattavassa maassa osinkoverotus ei ole yhtä anteliasta. Jopa kilpailukykyä väsymättä propagoiva Oecd on kritisoinut Suomen tuloerojen kasvua. Onko tämä asianmukainen linja? Mikään tutkimus ei nimittäin tue sitä, kun väitetään, että lähinnä ensisijaisesti hyvätuloisiin kohdistunut veroale olisi parantanut työllisyyttä ja leikannut tai poistanut tätä kestävyysvajeen kasvua.

Suomalaisen veropolitiikan väitetään kannustavan pienituloisia tekemään työtä, jota ei tänä päivänä ole. Mihin se sitten kannustaa? Olemaan työttömänä, olemaan köyhä. Kummallista kannustusta. Miksi aina pitää piiskata kaikkein köyhimpiä, kaikkein vähävaraisimpia? Joulukuussa säädettyä uutta lainsäädäntöä työttömyysturvaan väritti keskustelu siitä, että nyt tarvitaan piiskaa, nyt tarvitaan kevyttä raippaa, jotta saadaan köyhä, vähäväkinen kansa liikkeelle. En tiedä, kuinka moni omassa sisimmässään todellisuudessa ajattelee niin, että köyhä tarvitsee liikkeelle lähteäkseen piiskaa.

On murheellista huomata, että meidän maassamme hallitus on täyttänyt Elinkeinoelämän keskusliiton kaikki toiveet mutta köyhien tynnyri kolisee tyhjyyttään. Puhun niiden köyhien köyhyydestä, jotka elävät peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella. Se ei paljon naurata, vaikka puhutaan korotuksista, puhutaan takuueläkkeestä. Muutetaanko myös asumistuen, toimeentulotuen rajoja, jottei käy niin, että toisella kädellä annetaan satanen ja toisella kädellä otetaan satakaksikymppiä pois?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä syytä muutamia asioita ed. Kyllösen puheenvuorossa korostaa.

Siinä oli selkeä väite, että rikkaat eivät maksa nykyään veroja ollenkaan. Toisessa lauseessa tuli, että 26 miljardia euroa tulee sosiaaliturvamaksuja, jotka tulevat kuitenkin tietyistä työpaikoista, ja myöskin on olemassa yrittäjiä, työnantajia, joiden kautta tulevat sitten ne sosiaaliturvamaksut, kun on työpaikkoja.

Toiseksi puhuttiin sitä, että maksetaan ainoastaan 28 prosenttia pääomatuloveroja. Yritykset maksavat sitä ennen 26 prosenttia yritysveroa, ja yleensä yrittäjä ja yritys on se sama asia, eli silloin tuleekin jo yli 50 prosentin verotus ja yritetään välttää ylimääräistä kahdenkertaista verotusta.

Sitten sanotaan vielä, että köyhiä piiskataan. Kysymys ei ole piiskaamismallista, vaan siitä, että jos on mahdollisuus mennä töihin, niin yritetään kannustaa siihen, että aina työnteko on kannattavampaa kuin miettiä optimointia siitä, otetaanko toimeentulotuki vai otetaanko aktivointiraha ja kannattaako mennä. (Puhemies: Aika!) Yritetään löytää sellaista mallia ja puhutaan kuitenkin rehellisesti näistä asioista eikä puhuta ihan mitä sattuu.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kyllönen totesi, että suurituloiset karkaavat verottajalta. Pahinta minusta on, jos suurituloiset karkaavat Suomesta. Ed. Jaskari tuossa totesi, millä tavalla tuo pääomavero muodostuu, ja se on kohtuullisen suuri.

Olen samaa mieltä siitä, että pääomaveroa ei voi käyttää niin, että sillä palkkatuloa verotetaan. Se on yrityksen tuloa, josta yritys on maksanut sen 26 prosenttia ja 28 prosenttia, tuon veron.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän päivän pahin ongelma ei ole se, että suurituloiset karkaavat ulkomaille, vaan se, että tänään monessa lapsiperheessä nähdään nälkää.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on aika paljon ollut sitä, että on maalattu kuva siitä, mikä Suomessa on todellisuus. Se on ollut hyvää ja tärkeää, mutta kyllä minä uskon, että kaikki täällä salissa olevat tietävät sen, mikä Suomessa on tilanne. Köyhyysongelma on todellinen. Ehkä se ei hirveästi kehitä keskustelua eikä vie sitä eteenpäin, että meistä jokainen tuo tämän tilanteen esille, ehkä enemmän niitä keinoja tässä keskustelussa on kaivattu.

Ehkä vähän myöskin keskustelu pyörii siinä suhteessa paikallaan, että käydään vähän väittelyä siitä, ovatko hallituksen toimet olleet oikeudenmukaisia vai eivät. Kai tässä täytyy ymmärtää molempia näkökantoja. Itse näen, että takuueläke, jos päästään lähes 200 euron korotukseen kaikkinensa, opintorahojen nosto, ruuan alvin lasku, kunnallisveron perusvähennyksen korotus, äitiys- ja isyyspäivärahat, 170 euroa kuukaudessa, kyllä ovat jotakin, mitä en ihan jättäisi arvostusta vaille. Mutta enemmän täytyy tietysti pystyä tekemään, paljon enemmän, ja uskon, että siihen meille vielä mahdollisuus tulee useaan otteeseen.

Mutta sitten ehkä tämän todistelun sijaan rohkenen väittää, että olennaisempaa on se, että Suomesta voitaisiin köyhyys poistaa lähes kokonaan, jos on tahtoa. Mutta se ei vaan onnistu, vaikka kuinka paljon haluaisi, ilman sitä, että poistetaan se kytky ansiosidonnaisen turvan ja perusturvan väliltä. Siis molempia tarvitaan. Minäkin haluaisin kaikille kaikkea hyvää, ihan joka ikiselle, mutta jos köyhyys halutaan poistaa niiltä, jotka kaikista eniten apua tarvitsevat, niin silloin ei voi samassa suhteessa parantaa myöskään muita etuisuuksia. Tämä on minun mielestäni se rakenteellinen asia, josta ihan liian vähän on puhuttu ja johon oikein selkeitä vastauksia ei ole tullut myöskään vasemmisto-oppositiolta. Ylläpidättekö te tätä kytkyä, vai haluatteko te poistaa Suomesta köyhyyden?

Toinen on se, että tämän järjestelmän pyörittämiseen menee hirveästi rahaa. Jos kaikki se raha, mikä nyt pyörii tuolla byrokratian koneistossa ja paperipinoissa, saataisiin ohjattua niille, jotka apua tarvitsevat, Suomi olisi parempi paikka asua sille ihmiselle, joka apua tarvitsee.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Puumalan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tässä tämän iltapäivän ja illan keskustelussa on lähinnä keskitytty suunnilleen syyllistämään muita ja itse asiassa löytämään yllättävänkin vähän ratkaisumalleja siihen, millä tavalla me pystyisimme yhteiskuntaa kehittämään siten, että olisi vähemmän köyhyyttä.

Se, mistä olen hiukan surullinen ollut myöskin, on se, että myös välikysymyksen esittäjiltä puuttuvat ne aidot keinot, millä tavalla tätä köyhyyttä poistetaan. Tuntuu, että vastauksena on ainoastaan, että lisää rahaa, niin kuin se raha tulisi jostakin ihme paikasta, enkä usko, että ainakaan monet meistä hallituspuolella tietävät, mistä se oikein löydetään. Sanotaan, että kunnat ovat liian suurissa talousvaikeuksissa. No, sehän johtuu siitä, että ei ole niitä aitoja työpaikkoja tällä hetkellä riittävästi. Sieltä se lähtee. Sanotaan, että kuntien veronkorotuksen myötä köyhät joutuvat entistä suurempaan ahdinkoon. Pitää paikkansa, mutta jälleen se liittyy siihen, onko työtä vai eikö ole työtä. Sanotaan myöskin, että hallitus laiminlyö köyhyyden syihin tarttumisen. Suurin köyhyyskuilu on työttömän ja työllisen välillä, ja myöskin lapsiperheen osalta, jos siellä äiti tai isä tai molemmat ovat työttömänä, silloin ollaan köyhyysloukussa. Täytyy tukea sitä, mutta täytyy myöskin löytyä pitempiaikaisia ratkaisuja siihen, että pääsee siitä köyhyysloukusta. Me katsomme hirveän paljon poikkileikkauskuvaa, ei katsota niitä reittejä, miten päästäisiin pois köyhyydestä, eikä katsota todellakaan niitä pitempiaikaisia polkuja, eikä katsota sitä kestävää pohjaa, miten tätä yhteiskuntaa saataisiin vietyä eteenpäin.

Eräs ystäväni sanoi viime viikolla mielestäni varsin viisaita sanoja. Hän sanoi, että Suomen pelastaa köyhyydestä kolme asiaa: Suomen pitää olla jatkossa kannustava paikka tehdä työtä, Suomen pitää olla kannustava paikka yrittää, Suomen pitää olla myöskin kannustava paikka omistaa, mitä kautta kehitetään uutta työtä ja tulee uutta vaurautta ja uusia työpaikkoja. Siinä suhteessa olen myöskin tämänhetkisestä verokeskustelusta hyvin huolissani. Jos katsotaan esimerkiksi Oecd:n uusinta tutkimusta, millä tätä työtä luodaan tai mitkä verotukselliset keinot ovat kaikista haittaavimpia siinä, että uutta työtä ja työpaikkoja saadaan, niin se on yrityksen verotus, joka on kaikista haittaavin tekijä siinä, että saadaan työpaikkoja. Jos annetaan epäusko sille, että ruvetaan tekemään uutta työtä, niin ei hyvää seuraa. Toisena on työnteon verotus, joka on myös erittäin haittaava, ja kolmantena on itse asiassa omistamisen voimakas verotus, joka ei motivoi luomaan niitä työpaikkoja ja luomaan varallisuutta tähän maahan. Juuri näitä tekijöitä tällä hetkellä oppositio haluaa korottaa, tämän tyyppisiä verotuksia, jotka loisivat niitä työpaikkoja Suomeen.

Toinen näkökulma on tietysti, miten löydetään näitä polkuja ja reittejä työelämään. Kävin viime viikolla työharjoittelussa Tampereen toimintakeskuksessa Etapissa ja pyysin heitä kertomaan, mitkä olisivat ne konkreettiset reitit. Siellä tuli aidosti esille, että tällä hetkellä, kun yhteiskunnassa on valitettavan paljon syrjäytyneitä, myöskin kynnys ottaa työtä vastaan on aika korkea. On toimittu ja opittu toimimaan jo sillä tavalla, eikä ole löydetty niitä kannustavia instrumentteja, kuten ed. Kuoppa sanoi, mietitään, otetaanko toimeentulotukea vai otetaanko lyhytaikaista työtä, ja se pidetään vaihtoehtona, ja kynnys nousee erittäin korkeaksi. Sitten toisaalta tässä voi sanoa, että tässä ei ole ihmisissä vika, vaan tässä on ennen kaikkea systeemissä vika, ja systeemi meidän täytyy korjata, mikäli se johtaa tämän tyyliseen asiaan.

Toisaalta puhuttiin hyvin paljon nuorista. Sanottiin, että nuoria ei voi jättää 500 päiväksi ja sen jälkeen tulla korotettua tukea työnantajalle, että palkkaisivat nuoria. Nuoren täytyisi olla heti ensimmäisestä päivästä sillä korotetulla tuella, heti päästä töihin, muuten se johtaa 1,5 vuodessa syrjäytymiseen.

Kolmantena sanottiin, että esimerkiksi vajaakuntoisille henkilöille ei tehtäisi tällaisia pätkämalleja, vaan pitempiaikaisia malleja, jolloin tulisi myöskin se ihmisarvoinen elämä, ollaan yhteiskunnassa mukana.

Tällaisia konkreettisia asioita meidän täytyisi aidosti löytää eikä tehdä tällaisia odottavia malleja. Jos esimerkiksi jo näitä muutoksia pystyttäisiin tekemään, luulen, että pääsisimme hyvin paljon eteenpäin konkretiassa. Toivon, että tässä illan aikana käydään näistä keskustelua eikä vain syytellä toinen toisiamme.

Anneli  Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari sanoi, että oppositio ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoja. Itse en näe kyllä asiaa näin, vaan olemme esittäneet meidän ryhmäpuheenvuorossamme useita eri vaihtoehtoja, mitä meidän mielestämme pitäisi tehdä. Osa niistä on selkeitä tulonsiirtoja ja niihin liittyviä parannuksia, osa on palveluiden parantamiseen liittyviä asioita ja osa työllisyyteen panostamista ja tämän tyyppistä asiaa. Te sanoitte, että me haluaisimme vain lisää menoja, mutta sitten samanaikaisesti nyt hallitus suunnittelee kuitenkin lähes 500 miljoonan euron veroalennuksia yrityksille. Mielestäni tämä on selkeä arvovalinta, haluammeko me panostaa ja sijoittaa nämä rahat todellisiin työllisyystoimiin ja ihmisiin ja pienituloisten ihmisten tulotason parantamiseen vai haluammeko kohdentaa nämä rahat — tietämättä vielä, miten — suoraan yrityksille.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Jaskarin kanssa siitä, että nuorten työttömyyteen pitää puuttua jo päivänä -1 eli jo päivää ennen kuin heistä tulee työttömiä. Ja niiden panosten pitää viimeistään olla päivänä 1 eli sinä päivänä, kun he ovat ensimmäistä päivää työttömiä. Olen myös samaa mieltä, että kaikki ne, jotka tällä hetkellä syystä tai toisesta syrjäytyvät jonkun rajoittuneisuuden vuoksi normaaleilta työmarkkinoilta, ansaitsisivat välityömarkkinat. Mutta, arvoisa ed. Jaskari, toisin kuin minä, te olette hallituspuolueen jäsen, ja minulla on oikeus kysyä: Niin, olen samaa mieltä teidän kanssanne, mutta missä ovat teidän tekonne näitten asioiden suhteen?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnissa toimeentulotukimenot ovat kasvaneet ja myös sitten niiden kestot ovat pidentyneet. Nythän ensi kesänä ollaan ruuan arvonlisäveroa nostamassa ja yleistä arvonlisäveroa, toisaalta energiaverojen korotukset ovat edessä ja edelleen kiinteistöverojen korotukset. Energiaveron myötä toki liikkuminen muun muassa kallistuu, kiinteistöverot vaikuttavat vuokriin jne. On ensinnäkin hienoa, että ministerit ovat jaksaneet näin pitkään täällä salissa olla, mutta teille tässä kysymys — toki voivat edustajatkin sitten kommentoida: Näilläkö päätöksillä sitten pienituloisten asemaa pystytään parantamaan? Koen, että mitä pienemmät ovat tulot, sitä enemmän kyllä nämä suhteellisesti ovat vaikuttamassa myös heidän toimeentulotukeensa ja elämiseensä.

Edelleen, (Puhemies: Aika!) aivan lopuksi, arvoisa puhemies, ministeri Hyssälän puheenvuorosta. Täällä lukee, että hallitus on muun muassa kalleusluokitusten poistolla eläkeläisten asemaa parantanut, mutta siinä voisi mainita tältä kohdalta, että edellinen hallitus teki päätökset.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritysten kilpailukyky ja halu kasvaa ovat ainoa takuu meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme. Raha ei synny pelkästään julkiselta sektorilta. Julkinen sektori ja meidän toimeentulosiirtomme vaativat jostain sen lähteen. Ainut paikka on se, että meillä on mahdollisimman paljon yrityksiä, joissa on mahdollisimman paljon työpaikkoja. Työpaikkojen ja yritysten kautta me pystymme rahoittamaan julkisen sektorin menot ja myös sen, että pystymme estämään köyhyyden syntymistä ja pystymme myös vähentämään köyhyyttä. Missään nimessä ei kannata vähätellä yritysten roolia. Meidän tehtävämme on myös poliittisina päätöksentekijöinä tukea sitä, että yrityksiin syntyy mahdollisimman paljon uusia työpaikkoja.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan samoin kuin edeltävä edustaja puhui, en voi ymmärtää ed. Kiljusen näkemystä siitä, että yrityksiin sijoitetaan. Kyllä se on sitä, millä saadaan tuottavuutta tähän maahan, aitoja oikeita työpaikkoja. Vain sillä meillä pyörät pyörivät oikealla tavalla. Muuten velkaantuminen jatkuu loputtomiin eikä näitä hyvinvointipalveluja pystytä turvaamaan.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todellakin ed. Sirnön kanssa monessa asiassa samaa mieltä ja arvostan hänen mielipiteitänsä. Nythän kevään aikana puhutaan juuri nuorisotyöttömyyden hoidosta, onko se sitten, että ensimmäisenä päivänä lähdetään hoitamaan sitä. Se olisi mielenkiintoinen hyvä uudistus. Toisaalta toivoisin sille puolelle myöskin sitä lausuntoa, että saisitte vaikutettua vaikka ay-liikkeeseen, että päätetään, että nuorille tarjotaan joka tilanteessa kesätyöpaikkoja, vaikka esimerkiksi yrityksissä on tiettyjä lomautustilanteita tai vastaavia, jolloin tehtäisiinkin sellainen päätös, että olisi vaikka edes yksi kesätyöpaikka per yritys, ettei tarvitsisi pelätä.

Ed. Kiljuselle: Minä toivoisin, että kuuntelisitte tarkemmin, mitä sanoin siitä. Puhuin viimeisimmistä tutkimuksista siitä, mikä on kaikista haittaavin verotoimi työpaikkojen luomiselle. Se on yritysverotuksen korottaminen. Sitä on kansainvälisissä tutkimuksissa verrattu. Toisena on työn verotuksen korottaminen. Te juuri sanoitte sen jälkeen, että karmeeta, kun te yritätte alentaa sitä yritysverotusta, joka loisi parhaiten tutkimuksen mukaan uusia aitoja työpaikkoja. Tämä on ristiriitaista.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä vuonna vietetään Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta. Vuoden tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään, korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa.

Meillä Suomessa teemavuoden pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Tavoitteeksi on kirjattu antaa ääni köyhille ja syrjäytyneille ja heidän kanssaan työskenteleville. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta ihmettelen, että tavoite on asetettu pelkästään osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, ei köyhyyden ja syrjäytymisriskin vähentämiseen, vaikka tänäänkin olemme moneen kertaan kuulleet, miten köyhyys yhä vain lisääntyy maassamme.

Arvoisa puhemies! On selvästi nähtävissä, että väestö jakautuu kahtia: hyvin toimeentuleviin ja huonosti toimeentuleviin ihmisiin. Tuloerot ovat revenneet suuriksi. Tästä huolimatta hallitus laiminlyö velvollisuutensa taistella köyhyyttä vastaan. Se, mitä vasemmalla kädellä on annettu, on otettu oikealla pois. Lopputuloksena on kahtia jakautunut yhteiskunta, jossa on erilaisia etuoikeutettuja ryhmiä: on keveästi verotettujen pääomatulojen saajia; on monenlaisten verovähennysten saajia, kuten esimerkiksi metsänomistajat; on kotitalousvähennyksiä, jotka ovat jääneet pääasiassa hyvätuloisten käyttöön; on matalapalkkatukikokeiluja, joissa tuki myönnetään työnantajalle, ei pientä palkkaa saavalle työntekijälle. Veronalennukset ovat kohdistuneet keski- ja suurituloisiin. Teot osoittavat selvästi, että vallassa on oikeistohallitus.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ja puute altistavat syrjäytymiselle. Kun kunnat talousvaikeuksissaan joutuvat tekemään säästöpäätöksiä, päiväkotien ja koululuokkien ryhmäkoot kasvavat. Tuore Helsingin yliopistossa tehty tutkimus kertoo, että erityisesti köyhien perheiden lapsille pienellä luokkakoolla on myönteinen vaikutus. Ylisuuret päiväkotiryhmät aiheuttavat lapsille keskittymisvaikeuksia, joista kärsitään koko loppuelämä.

Hallitus ei ole jättänyt riittämättömillä valtionosuuksilla vain kuntia pulaan, vaan hallituksen toimettomuus on suistanut suomalaiset perheet, lapset ja nuoret tilanteeseen, josta joudutaan tulevina vuosina maksamaan suuria laskuja. Peruspalveluissa tehdyt säästöt aiheuttavat moninkertaisia kuluja toisaalla, tuonnempana. Onhan ongelmien ennalta ehkäiseminen aina edullisempaa kuin jo syntymään päässeiden vaurioiden korjaaminen.

Arvoisa puhemies! Kuntien säästövelvoitteet ovat käytännössä merkinneet lastensuojelun rahoituksen alibudjetointia. Se, mitä on säästetty, on jo kostautunut toisaalla. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten hoidosta koituvat kustannukset ovat liki kaksinkertaistuneet neljässä vuodessa. Vasta eilen oikeuskansleri Jonkka totesi, että oppilashuollossa on tätä nykyä hälyttävän isot erot kuntien ja koulujen välillä. Koulupsykologitoimintaa on harvoissa alle sadan oppilaan kouluissa, ja sekin keskittyy pääasiassa eteläisen Suomen kouluihin. Koululaiset ovat jääneet toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan, vaikka jo perustuslaissa on maininta syrjintäkiellosta. Oikeuskansleri on pyytänyt selvitystä opetusministeriöltä vuoden loppuun mennessä. Viranomaisten toimenpiteet ovat hitaita. Kuluu vuosia, ennen kuin selvityksen tulokset ovat johtaneet lainsäädäntöön, vaikka hätä on jo nyt käsillä.

Meillä on runsaasti tietoa siitä, mitä perheille tapahtui edellisen laman aikana, ja meitä on varoitettu tekemästä samoja virheitä. Siitä huolimatta näin tapahtuu. Asiaan ovat kiinnittäneet vakavaa huomiota muun muassa professorit Liisa Keltikangas-Järvinen ja Matti Rimpelä. Lapsiperheiden hyvinvointiin satsaaminen olisi Rimpelän mukaan tulevaisuuden kannalta paljon kannattavampi investointi kuin esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alentaminen.

Arvoisa puhemies! Valtio vetäytyy vastuustaan todetessaan, että vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnalla. Millä kunta palvelut järjestää, jos siihen ei ole rahaa? Kunnan tehtäviä kasvatetaan jatkuvasti, ilman että sitä huomioidaan valtionosuuksissa. Hallituksen tulee lisätä kuntien valtionosuuksia välittömästi 500 miljoonalla eurolla. Kansantalouden kannalta on edullisempaa vaikka kasvattaa velkataakkaa muutamalla sadalla miljoonalla kuin jättää kunnat rämpimään talousahdinkoon.

Hallituksen pitää myös vahvistaa kuntien veropohjaa. Yksi keino siihen on jätevero, jonka tuotto pitäisi ohjata kunnille. Pääomatulojen verotuksen kiristämistä ja siitä osuuden ohjaamista kunnille pitäisi ryhtyä pikaisesti valmistelemaan. Jos kuntien veropohjaa ei laajenneta, paine kunnallisverojen nostamiseen kasvaa entisestään.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies puhui tuloveron alentamisen kohdistamisesta, ja täytyy oikaista, että tosiasiassa nykyhallituksen päättämät ansiotuloveronkevennykset on painotettu nimenomaan pienituloisille. Veronkevennysten profiili eli se, kuinka tuo kevennys vaikuttaa eri tuloluokissa, näyttää selvästi, että pienituloisimmat ovat hyötyneet ansiotuloveronkevennyksistä tämän hallituksen aikana suhteellisesti eniten, toisin kuin te väititte omassa puheessanne. Tätä suuntausta vahvistaa erityisesti kuluvan vuoden alussa toteutettu kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus 2 200 euroon sekä myös se, että olemme oikaisseet tuon eläkeläisten verotuksen tämän hallituksen aikana. Eli tämä nyt on syytä oikaista tuohon ed. Viitamiehen puheeseen.

Saara  Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Prosentti on siitä piinallinen, että se on isoista tuloista aivan erinäköinen kuin pienistä tuloista. Kyllä täytyy noita ihmisiä, jotka tuolla kadulla kulkevat, uskoa. Ei heille sellaista mannaa ole satanut, kuin mitä te täällä keskustelussa kerrotte.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sosialidemokraateilla näyttää olevan aivan väärä käsitys tästä yritys- ja pääomatulojen kokonaisverotuksesta. Hankkikaa tämä kirja Talouden rakenteet 2009, Valtiontalouden tutkimuslaitoksen julkaisu, josta hyvin voitte nähdä ja jossa sanotaan, että Suomen yritys- ja pääomatulojen kokonaisverokanta on jonkin verran muita EU-maita korkeampi. Te koko ajan puhutte, että se on matala ja ilmaiseksi saa rahaa. Tästä hyvin näkee sen, että tämä yhteisövero ei ole noussut viime vuosina mutta osinkoja on jaettu runsaasti. Eli meillä on todella varaa nostaa tätä osinkoverotusta eli pääomatuloverotusta, ja siitähän ministeri Katainen jo on tehnytkin meille lupauksia.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Lupauksilla lapsen maha ei täyty. Arvoisat toverit, köyhissä lapsiperheissä eli vuonna 2002 129 000 lasta. Sinivihreän hallituksen alkaessa vuonna 2007 näitä lapsia oli 151 000. Tänään, kolme vuotta myöhemmin, olemme samassa tilanteessa. Kolme vuotta on ilmeisesti liian lyhyt aika kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n ministereille tehdä oikeudenmukaisia arvovalintoja ja resurssipäätöksiä, etenkin valtiovarainministeriössä. Mutta vuonna 2007 syntyneelle lapselle kolme vuotta on elinikä.

Vasemmistoliiton mielestä jokainen vuonna 2007 syntynyt lapsi, kuten kaikki muutkin lapset, olisivat ansainneet näinä kolmena vuotena paremman lapsuuden. Täällä on tänään kilvan kiitetty vasemmistoliittoa perusturvapuolueeksi, kiitos siitä. Kannamme ylpeänä tämän viitan nyt ja huomenna. Mielestämme hyvinvointivaltiossa meillä on vastuu toisistamme hädän hetkellä, ja siksi olemmekin esittäneet, että jokainen apua tarvitseva ihminen Suomessa on 750 euron perusturvan arvoinen. Tällä 750 eurolla nostetaan lähes jokainen lapsi sieltä köyhyysloukusta.

Sinivihreä hallitus sen sijaan rakentaa ylellisyysyhteiskuntaa, josta riittää vain muruja yhteisvastuulle toisistamme ja niille pienille lapsille. Kokoomus, keskusta, vihreät ja Rkp ovat vuosia käyneet kuurupiiloa Sata-komitean kanssa pienituloisten ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Pahinta kuitenkin on, ettei Sata-komiteasta tai sinivihreästä hallituksesta ole vuosien jahkailunkaan jälkeen miestä kantamaan vastuunsa jokaisen lapsen hyvinvoinnista edes nyt, kun yhä useampaa suomalaista aikuista ja lasta uhkaa ajautuminen pitkäaikaisköyhyyteen.

Hallitus ummistaa yksinkertaisesti silmänsä siltä todellisuudelta, että lattekupin hinnalla monen yksinhuoltajan on ruokittava lapsensa yhtenä tai jopa useampana päivänä. Tänään moni lapsiperhe pelkää tulevaisuuttaan ja syystä, sillä tutkitusti lapsiperheiden köyhyysriski on suurempi, jos yksikin talouteen kuuluva aikuinen ei käy töissä tai perheen suurituloisin, siis sanon: suurituloisin, aikuinen on työtön. Sinivihreältä hallitukselta on hämärtynyt, että perusturvan tarve voi kohdata ketä tahansa. Romahdus olemattomille ja toisiaan pois leikkaaville perusturvajärjestelmämme tuille voi tuhota ihmisen arjen. Eläminen olemattomalla perusturvalla puolestaan syö lopunkin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin aikuiselta, saatikka sitten lapselta.

Arvoisa puhemies! Julkisen vallan perustehtävänä, tärkeimpänä perustehtävänä, on turvata jokaisen ihmisen hyvinvointi tasaamalla omalla toiminnallaan tulo-, terveys- ja hyvinvointieroja. Hallituspuolueilla on ollut kolme vuotta aikaa toteuttaa tätä oman hallitusohjelmansa kirjausta, mutta se ei ole sitä tehnyt. Tämän toimimattomuuden uhreina ovat ennen kaikkea lapset. Jokainen päivä ilman riittävää perusturvaa on liikaa. Tämän päivän eriarvoisuus alkaa jo syntymästä. Jos Vanhasen sinivihreä hallitus olisi isä tai äiti, sitä ilman muuta syytettäisiin monen lapsen heitteillejätöstä ja terveyden vaarantamisesta.

Mielestäni lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on joka poliitikon velvollisuus, jota ei yksinkertaisesti voi väistää. Kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n kolmen hallitusvuoden jälkeen Suomessa kuitenkin on 150 000 lasta, jotka elävät olosuhteissa, joissa vaarantuvat monipuolinen ruoka, lämpimät vaatteet ja unelmat harrastamisesta. Mielestäni tämä on yksinkertaisesti häpeällinen tulos vääristä arvovalinnoista ja vastoin Suomen hallitustakin sitovaa Lasten oikeuksien sopimusta. Mielestäni nämä 150 000 lasta ansaitsevat tekoja tänään, mutta onko hallitus siihen valmis?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö puhui edellä erittäin kauniisti ja vakavasti myöskin lapsista ja lapsiperheistä, joiden moniin käytännön ongelmiinkin voi yhtyä. Mutta heitän myöskin pallon niin, hoituvatko kaikki perheiden ja lasten ongelmat yhteiskunnallisilla panostuksilla, esimerkiksi rahalla. Kyllä myöskin vanhemmilla on oma vastuu ja velvollisuus huolehtia lapsista ja lasten hyvinvoinnista. Tämän haluan tuoda tähän esille.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen toisen hallituksen aloittaessa vuonna 2007 näytti maailmanlaajuinen taloustilanne varsin hyvältä. Takana oli useampia vahvan talouskasvun vuosia, ja saman kehityksen odotettiin jatkuvan. Hallitus toimi, niin kuin hyvinä vuosina tulee toimia: vahvisti valtiontaloutta ja paransi heikommassa asemassa olevien tilannetta. Vaalikauden alkupuolella parannuksia tehtiin muun muassa eläkkeisiin, lapsilisiin, vanhempainrahaan ja opintorahaan. Lisäksi hallitus laittoi alulle viime aikojen eläkepolitiikan merkittävimmän uudistuksen: 1.3.2011 nousee 120 000:n pienintä kansaneläkettä saavan tulotaso noin 15 prosenttia, kun takuueläke astuu voimaan.

Ei ole realistista ajatella, että vahvan talouskasvun aikana tehtyjä parannuksia voitaisiin tehdä samalla tahdilla nyt huonompina vuosina. Yhteiskunnan etuuksien ja sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys tulee kasvamaan, ja tähän tulee valmistautua pitämällä tukijärjestelmät vakaalla pohjalla. Kuntalaisten pitää pystyä luottamaan tähän meidän yhteiskuntamme tukeen vaikeinakin aikoina. Tämän vuoksi 1990-luvun lopulla tehtyjä leikkauslistoja tulee välttää aivan viimeiseen asti.

Arvoisa puhemies! Meidän, etenkin opposition, on helppo esittää uusia menoeriä. Jos olisi ylimääräistä rahaa oikein kovasti, niin sitä laitettaisiin entistä tarmokkaammin varmasti pienituloisten etuuksiin, mutta sitä ylimääräistä jaettavaa on niukasti. Elämme nytkin yli varojemme.

Erityistä parannusta itse odotan lapsiperheiden arkeen. Vaikka minimitasoista äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa on korotettu työmarkkinatuen tasolle, tulee uudistuksia jatkaa näiden osalta. Lapsiperheiden perusturvaetuuksien sitomiset elinkustannusindeksiin, kotona tehtävän hoivatyön arvostus niin rahallisesti kuin erilaisten tukitoimenpiteiden osalta sekä opiskelevien vanhempien opintorahan huoltajakorotukset ovat aiheellisia. Kuntien maksamat kotihoidon tuen kuntalisät tulee omasta mielestäni yhtenäistää ja siirtää tuen pohjaan Kansaneläkelaitokselle maksettavaksi. Nämä alku-uudistuksia perhepoliittisissa asioissa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Päivän keskustelu on ollut värikästä, mutta tuskin tyylipisteitä olemme kuitenkaan kansalta saaneet tästä. Eduskunnan arvovaltaa on peräänkuulutettu viime aikoina. Luulen, että kilpi tahraantui entisestään. Jäin pohtimaan tuossa debatissa, olisivatko puheenvuorot yhteistyöhaluisempia, jos keskustelu tapahtuisi joskus suljetuin ovin.

Opposition esittämät väitteet pienituloisten, vähävaraisten hyvinvoinnin laiminlyömisestä olivat aika kovaa sanomaa. Eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulon turvaaminen ja aseman parantaminen on tärkeä asia. Pienituloisten aseman vahvistaminen on ollut koko ajan hallituksen toimenpiteiden keskiössä. Välikysymyksen perusteluista ja tästä keskustelusta tosin jää hyvin ristiriitainen kuva.

Toisin kuin täällä salissa nyt väitetään, hallituksen selkeä linjaus on ollut parantaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Tämän hallituksen aikana pienituloisten aseman parantamiseen on panostettu — jotkut väittävät jopa, että ainakin kolmen edellisen hallituksen määrän verran. Jokainen pystyy helposti tekemään euromääräiset vertailut ja päätymään kenties samaan lopputulokseen. Samaa linjaa on määrätietoisesti jatkettu myös heikentyneessä taloustilanteessa, jolloin apua juuri kipeimmin tarvitaan.

Herra puhemies! Viime vuosina pienituloisten asemaa on parannettu. Suhteellinen köyhyysaste on Suomessa edelleen alempi kuin EU:ssa keskimäärin ja tuloerotkin ovat kaikesta huolimatta kaventuneet viime vuoden heikon tilanteen johdosta.

Hallitus on toteuttanut etuusparannuksia ja verovähennyksiä, jotka auttavat erityisesti pienituloisia. Esimerkkinä mainittakoon tällä kaudella toteutettu minimipäivärahojen nosto. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen, kuntoutusrahan, sairauspäivärahan ja erityishoitorahan taso nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Hallitus on myös parantanut eläkeläisten asemaa muun muassa korottamalla kansaneläkettä, keventämällä verotusta ja päättämällä takuueläkkeen käyttöönotosta. Tulonsiirtojen ohella on pystyttävä tarjoamaan myös hyvät ja laadukkaat hyvinvointipalvelut.

Kuten ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, on erittäin positiivista, että tällä hallituskaudella on päästy paljon eteenpäin esimerkiksi terveydenhuollon kehittämisessä. Hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot taataan parhaiten sillä, että suomalaisille riittää työtä. Mitä suurempi osa työikäisistä ja -kykyisistä suomalaisista on työelämässä, sitä paremmin voimme tukea apua tarvitsevia ja vastata tulevaisuuden kasvaviin haasteisiin. Tarvitsemme toimia, jotta kaikki työhön kykenevät voivat ja jaksavat tehdä töitä ja vieläpä Suomessa.

Tällä hetkellä työllisyystilanne on huolestuttava. Tilanteen vakavuus vaikuttaa varmasti monen perheen toimeentuloon. Hallitus on panostanut työllisyyttä edistäviin palveluihin ja työttömien etuisuuksiin. Työttömyysturvaa ja työttömien koulutusetuuksia on uudistettu Sata-komitean linjausten mukaisesti. Uudistukset lisäävät työttömyysturvamenoja runsaat 100 miljoonaa euroa. Lisätalousarvioehdotus keskittyy myös työllisyyden ongelmiin. Ehdotus sisältää muun muassa toimia tuhansien nuorten työllistämiseen ja aktiivitoimenpiteisiin.

Herra puhemies! Syyttely toimenpiteiden puutteesta ja kädet taskussa seisoskelusta ei ole perusteltua eikä paranna tilannetta. Kaikista parannuksista ja toimenpiteistä riippumatta meiltä löytyy aina paljon korjausta vaativia asioita. Lisätoimenpiteitä pitäisi vaatia rakentavassa hengessä eikä vähätellen jo aikaansaatuja toimivia palvelurakenteita. Demokraattisessa järjestelmässä on harvoin vain yksi oikea tapa ratkoa ongelmia, mitä oppositiosta on tällä kertaa vaikea ymmärtää.

On sanomattakin selvää, että kaikkien suomalaisten peruspalvelut ja riittävä elintaso on pystyttävä turvaamaan. Tarvitsemme kansalaisten tarpeet huomioivaa sosiaaliturvaa, kestävällä pohjalla olevaa talouspolitiikkaa, oikeudenmukaista ja kannustavaa verotusta sekä muita työllisyyttä ja kasvua edistäviä toimia. Niin pidämme suomalaisen yhteiskunnan rattaat pyörimässä eikä kukaan jää hyvinvoinnista paitsi.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymys köyhyyden lisääntymisestä on aiheellinen ja tänä aikana enemmän kuin paikallaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen trendi on kiihtynyt viimeisen kolmen vuoden aikana, samaan aikaan kun maatamme on johtanut oikeistohallitus.

Oli tietysti jo ennalta selvää, että porvarihallitus tekee sitä politiikkaa, mitä heidän odotettiinkin tekevän. Se on silti kuitenkin ollut kymmenilletuhansille köyhyyteen vajonneille ja siinä rajamailla eläville pettymys. Hyvätuloisille kohdennetut veronalennukset ja pienituloisiin kohdistuneet kuntaveron kiristykset ja palvelumaksujen nostot ovat kasvattaneet eriarvoisuuden kuilua ja osaltaan ajaneet ihmisiä köyhyyden tilaan.

Elvytyspolitiikaksi nimetty ostovoiman kasvattaminen kohdentui täysimääräisesti hyvätuloisiin, millä ei kuitenkaan kotimaista kulutusta pystytty juurikaan merkittävästi nostamaan. Se oli tietysti myös ennalta selvää, kun tutkimustilastoja aiheesta tarkasteli, ja sanoohan se maalaisjärkikin, että hyvätuloisten arkea ei lisääntynyt tulo juuri hetkauta, toisin kuin jos lisätulo olisi kohdistettu pienituloiseen köyhään henkilöön tai esimerkiksi köyhään lapsiperheeseen. Pienituloisille kohdistettu veronalennus tai tulonsiirto menee varmemmin kiertoon: kotimaista taloutta elvyttävään kulutukseen ruokakaupassa tai vaikka lasten vaateostoksiin.

Nyt ulkomailta lainatut elvytysmiljardit, tai ainakin osa niistä, ovat päätyneet hyvätuloisten tilien kautta sijoitusmarkkinoille, osakkeisiin ja rahastoihin, odottamaan talouden nousua, josta taas jotkut hyvät veljet ottavat roimat nousut, jolloin ei sitten olla vähään aikaan kipeitä ja köyhiä.

Arvoisa puhemies! Eriarvoisuus on lisääntynyt, eikä istuva hallitus halua muuttaa suuntaa. Tilastokeskuksen tilastot kertovat, että pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2007. EU:n köyhyysrajan alapuolella elää jo noin 700 000 suomalaista. Koska miljoona menee rikki? Yhä useamman pienituloisen tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskivertopalkansaajasta. Köyhyysrajan alapuolella elää eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia mutta myös työssäkäyviä pienipalkkaisia ihmisiä ja lapsiperheitä. Lapsiköyhyydessä elää jo noin 150 000 lasta Suomessa. Se on paljon. Se on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta ja eriarvoisuutta kuvastava seikka. Köyhyys lisää merkittävästi syrjäytymisen vaaraa, ja kun tiedämme, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elinaikanaan yhteiskunnalle lähes miljoona euroa, niin on tärkeää, että myös syrjäytymistä ehkäistään kaikin toimin. Lapsiköyhyyteen tulee välittömin toimin puuttua ja lapsiperheiden asemaa muutenkin parantaa.

Arvoisa puhemies! Työ on tietysti parasta sosiaaliturvaa ja köyhyyden poistamista. Siksi olisikin nyt näinä vaikeina aikoina syytä suunnata voimavaroja työllisyyden parantamiseen ja lisäämiseen ja koulutukseen niille, jotka on potkittu tehtaalta pihalle ja joille ei enää vastaavia töitä löydy. Onkin huolestuttavaa, kuinka työllisyystoimiin kohdennetaan edelleen riittämättömästi resursseja, vaikka työttömyyden lisääntyminen ja työllisyystoimien tarve on hurjasti noussut ja se on jo pitkään tiedostettu. Työttömyysaste on noussut jo yli 10 prosenttiin, kun lähes 300 000 henkilöä on vailla töitä. Erityisen huolestuneena on seurattava nuorisotyöttömyyttä, joka on noussut rajusti ja joka tulee maksamaan meille tulevina vuosina miljoonia syrjäytymisen aiheuttamina kuluina.

Teollisuuden irtisanomiset viimeisten vuosien aikana ovat kohdistuneet pahimmin varsinkin miespuolisiin henkilöihin ja erityisesti nuoriin miehiin. Palvelualoilla, joissa on paljon naisia, on toistaiseksi säästytty vastaavilta joukkopotkuilta. Näitä miehiä, jotka ovat nyt vailla töitä, tarvitaan jatkossakin, joten heitä ei pidä unohtaa tämän laman aikana. Heitä on tuettava. Hallituksen tulisikin laatia suunnitelma tai ohjelma sitä varten, että todennettaisiin nykyinen tila miesten kohdalla ja ojennettaisiin jonkinnäköinen toimenpidepaketti ja pelastusrengas syrjäytymisvaarassa oleville miehille.

Koska ministerikin on paikalla, esitän kysymyksen: onko mahdollisesti tällaisia toimia, onko näitä asioita hallituksessa miesten näkökulmasta kuinka paljon tarkasteltu?

Syrjäytymistä aiheuttaa epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyys, avioerot, alkoholi ja arvottomuuden tai tarpeettomuuden tunne, jota juuri työttömyys lisää. Nyt tehdyt sosiaaliset tukitoimet ovat säästöä tulevaisuudessa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouden taantuman ja irtisanomisien aikana köyhyys koskettaa yhä useampia, ja siksi onkin hyvä, että eduskunta hiljentyy keskustelemaan juuri tämän asian äärelle. Välikysymyksessään oppositio väittää, että hallitus on unohtanut vähävaraisimmat, lapsiperheet, sairaat ja työttömät, eläkeläisistä puhumattakaan. Myös työllisyyden hoitamisesta moititaan.

Kuten pelin henkeen kuuluu, oppositio on täysin sulkenut silmänsä niiltä toimilta, joita hallitus on sekä Vanhasen ykkös- että kakkoshallituksen aikana tehnyt. Ministeri Hyssälän toimesta perusturvaa on kuitenkin parannettu merkittävästi ja perusturvan kokonaisuudistus saatiin vihdoin käyntiin Sata-komitean johdolla. Uudistuksen tavoitteena on nimenomaan työn kannattavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Kuinka konkreettisia toimien tulisi olla, mikäli esimerkiksi vuonna 2011 voimaan tuleva takuueläke ei sellainen ole? Takuueläke on parannus, joka kohdistuu nimenomaan välikysymyksen aiheena olevien pienituloisten aseman parantamiseen nostaen täyttä kansaneläkettä saavien eläkettä 15 prosenttia. (Ed. Gustafsson: Tuleeko se kuukausi ennen vaaleja voimaan, kun en muista?)

Vuoden alusta tehdyn parannuksen myötä työtön voi opiskella menettämättä ansiosidonnaista työttömyyskorvaustaan. Verotuksen osalta toteutettiin perusvähennyksen korotus 2 200 euroon, joka kohdentui kaikkein pienituloisimmille palkkatuloille sekä veronalaisille etuuksille. Vähimmäispäivärahan määrää korotettiin merkittävästi noin 171 euroa kuukaudessa.

1990-luvun laman maksajiksi joutuivat lapsiperheet, kun lapsiperheiden etuuksia rajusti silloin leikattiin. Nyt virheitä on korjattu: lapsiperheiden etuudet tullaan vuonna 2011 sitomaan indeksiin ja yksinhuoltajien lapsilisää on jo korotettu. Opiskelijoiden kohdalla on syytä muistaa, että viime vuonna pitkään perässä laahannutta opintorahaa korotettiin 15 prosentilla. Tällä hallituskaudella tehdyt tuloveronkevennykset ovat painottuneet VM:n mukaan voimakkaammin pienituloisille ja voimakkaammin kuin kolmen viimeisimmän hallituksen aikana tehdyt tuloveronkevennykset.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden hoitoon on tämän vuoden valtion budjetissa osoitettu euroja 16 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kärki on kohdistettu erityisesti nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvun lieventämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Etuuksien jakamisella köyhyyttä ei kuitenkaan poisteta, siksi hallitus onkin myös Sata-komitean työllä saanut poistettua kannustinloukkuja, niin että valintatilanteessa työ voittaa sosiaalietuuksien vastaanottamisen.

Hieman tarinaa myös maakunnan työllisyydestä käsin. Viime viikolla hallitus myönsi äkillisille rakennemuutosalueille lisämäärärahaa, joista Pohjois-Savoon, Koillis-Savoon ja Varkauteen suunnataan 3,6 miljoonaa euroa. Tämäkin osoittaa, että hallitus puuttuu työttömyyden kasvuun laajasti. Tällä hetkellä työttömyysaste Pohjois-Savossa on noin 12,6 prosenttia, korkeimmillaan se oli alueellamme vuonna 1995, jolloin se kipusi peräti 21,5 prosenttiin. Nuorisotyöttömyyteen täytyy kuitenkin vielä kiinnittää aivan erityistä huomiota. Silloin puhutaan koulutuksesta ja onnistuneesta elinkeinopolitiikasta, sillä onnistunut työllistäminen ja sitä kautta köyhyyden estäminen on paljon muutakin kuin sosiaalipolitiikkaa. Myös kuntien kyvyllä järjestää palveluita on merkitystä erityisesti pienituloisimpien arjen sujuvuuteen ja turvaan. Hallituksen toimet kuntatalouden tukemiseksi yli taantuman auttavat erityisesti vähävaraisia. Yhteisöveron osuutta on korotettu 10 prosentilla ja kelamaksut poistettiin.

Näillä ja muilla hallituksen erillispäätöksillä vahvistetaan kuntataloutta tänä ja ensi vuonna vuositasolla noin 750 miljoonaa euroa. Myös Paras-hankkeella on pyritty siihen, että kuntapalvelut olisivat kaikkien ja eritoten vähävaraisimpien saatavilla myös tulevaisuudessa. Työtä vakavan köyhyysongelman estämiseksi riittää vielä tulevillekin hallituksille ja oppositioille toivottavasti rakentavammassa hengessä kuin mitä tänään ehkä salikeskustelussa käytiin.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä on nostettu esille pelko kansan yhä vahvemmasta kahtiajakautumisesta köyhiin ja rikkaisiin. Porvarihallituksen esitykset ovat nyt johtamassa siihen, että erityisesti pienituloisten, työttömien ja eläkeläisten asema heikkenee entisestään tänä vuonna. Hallitus nostaa vastauksessaan esille lukuja lukujen perään ja yrittää kertoa asiat parhain päin, mutta viestit kansalaisilta ovat aivan toisenlaisia.

Viime viikolla soitti eräs eläkeläinen, että missä ne hallituksen lupaamat suuret korotukset eläkkeisiin ovat, kun minun ja naapurin eläkkeissä ei näy kuin vaan muutama lantti lisää. Pienituloisten eläkeläisten asema on otettava erityistarkasteluun ja eläkkeisiin on tehtävä korjauksia. Olen esittänyt, että pienituloisilla eläkeläisillä olisi oltava oikeus kotitalousvähennykseen. Tällä hetkellä pienituloiset eläkkeellä olevat henkilöt, jotka eivät maksa valtionveroa, putoavat pois kotitalousvähennyksen piiristä eikä heille ole millään muullakaan tavalla kompensoitu jälkeenjääneisyyttä tuloissa.

Julkisten palvelujen turvaaminen ei ole hallituksen tärkeiden asioiden listalla. Meidän sosialidemokraattien näkemys on, että julkiset palvelut ovat tärkeitä, aivan olennaisia, juuri lapsiperheille, pienituloisille ja eläkeläisille mutta myös muille erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina. Hallituksen politiikan seurauksena sosiaalipalvelujen kehitys on lähes pysähtynyt, ja samanaikaisesti vielä sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuja nostetaan. Hallitus siis jakaa maata köyhiin ja rikkaisiin.

Palvelutuotanto tuntuu vapautuvan, ja palvelutuottajien sekamelska saa ihmiset hämmennykseen. Tuottavuusohjelmaa toteutetaan sokeasti ja työttömien määrää kasvatetaan myös julkisella sektorilla. Työministerikin tuntuu haluavan vähentää työpaikkoja lisäämisen sijaan. Tarkastusvaliokunta on nostanut esille tuottavuusohjelman aiheuttamia ongelmia, mutta sekään ei näytä hallitusta huolettavan.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huomaa, että hallitus on vieraantunut kansasta. Puolueilla mielestäni tulisi olla visio, miten maata hoidetaan. Hallituspuolueilta se näyttää puuttuvan, mikä tuli todella konkreettisesti esille, kun hallitus palkkasi konsulttifirman USA:sta valmistelemaan seuraavaa hallitusohjelmaa. Huvittavaa oli konsulttien "viisas ehdotus", että kunnat tulisi Suomessa laittaa ostamaan tuotteita yhdessä. Saman ohjeen olisi saanut esimerkiksi Imatran kaupungilta ihan ilmaiseksi. Etelä-Karjalan kuntien hankinnoista suurin osa on hoidettu jo usean vuoden ajan Etelä-Karjalan hankintayhtiön kautta, ja jäseninä ovat kaikki alueen kunnat Luumäkeä lukuun ottamatta. Olisi muuten mukava tietää, paljonko tämäkin neuvo hallitukselle tuli maksamaan ja kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat tuoneet tänne saliin muun muassa oikeudenmukaisempia veroesityksiä ja esittäneet eri vaihtoehtoja palveluiden ja erityisesti työllisyyden parantamiseksi. Olemme ajaneet sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä toimia, mutta hallitus ei vaan näytä kuulevan. Täällä huudetaan yhteisvastuun perään ja yhteistyön perään. Me olemme tarjonneet tätä yhteistyön kättä useaan, useaan otteeseen. Me olemme esittäneet esimerkiksi eläkeläisten asumistukeen 50—70 euron korotusta, lapsiperheiden toimeentulotukeen 30 euron korotusta. Oikeudenmukaisuutta lisäisi myös se, että tulonsiirrot kohdennettaisiin kipeästi niitä tarvitseville.

Puhemies:

Täällä on kai käyty debattia, joten käydään jossain vaiheessa myöhemmin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On syytä kannustaa oppositiota nostamaan esille näitä yhteiskunnan keskeisiä kysymyksiä, ja siinä mielessä tuo välikysymyksen aihe on ehdottomasti yksi sellaisista kysymyksistä. Mutta päivän keskusteluistakin huolimatta on helppo todeta se, että keskustajohtoinen hallitus on tässä erityisen vaikeassakin taloustilanteessa pystynyt toteuttamaan hyvin sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja tämän välikysymyksenkin vaatimia tärkeitä uudistuksia. Niitä on pystytty toteuttamaan merkittävästi paremmin kuin useamman edellisen hallituksen aikana.

Tämä hallitushan on joutunut kamppailemaan sen tosiasian kanssa, että talouden hyvinä vuosina jäivät korjaamatta ne sosiaaliturvan vääristymät, joiden takia hyvä- ja huono-osaisten välinen kuilu on repeytynyt. 1990-luvun puolenvälin jälkeen silloiset hallituskoalitiot tekivät omanlaistaan politiikkaa, joka oleellisesti vaikutti siihen, minkälainen yhteiskunta vielä näinä aikoinakin meillä on olemassa. Tämä hallitus otti sitten sosiaalipolitiikkansa kärkilinjaukseksi perusturvan kehittämisen, ja sitä myötä sosiaaliturvaetuuksiin on tehty korjauksia yli 600 miljoonan euron edestä. En käy näitä eri etuisuuksia tarkemmin nyt tässä lävitse.

Vaikka hallitus on linjannut perusturvan kehittämisen toimintansa kärkeen, iso ongelma ja köyhyyden tietynlainen sinetti näyttää olevan se, että Suomi on monella tavalla korporatiivinen maa, jossa asiat sovitaan pitkälle kolmikantaneuvotteluissa, ja eri syistä työmarkkinoitten ulkopuolella olevilla ei ole niissä pöydissä edustajia. Tältä pohjalta viime vuonna työmarkkinajärjestöt betonoivat niin monella tavalla köyhyyden sosiaalitupossaan säilyttämällä ja perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan välisen sidoksen ja vielä vahvistamalla sitä. Tämän pohjalta iso kysymys onkin, voidaanko yleensäkään köyhyyttä perusturvaa parantamalla tämän sidoksen takia korjata.

Välikysymyksen skaala on hyvin laaja, mutta haluaisin ottaa esille tässä keskustelussa yhden eli opiskelijoitten toimeentulon. Välikysymyksessä mainittua työurien pidentämistä tulee katsoa myös harvemmin mainitusta työurien alkupäästä. Työuriahan voidaan pidentää myös jouduttamalla erinäköisin ratkaisuin opiskelijoitten valmistumista ja tätä myötä aikaisempaa työhön siirtymistä. Tässä on syytä nostaa esille myös opiskelijoitten toimeentulon kehittämistarpeet. Muutaman sadan miljoonan euron lisäkustannuksella voisimme epäilemättä saada useamman miljardin hyödyn, jos se edistäisi päätoimisempaa opiskelua, nopeampaa valmistumista sekä työurien pitenemistä alkupäästä.

Vaikka Vanhasen hallitus historiallisesti toteuttikin monien lupaaman opintorahan korotuksen, on syytä huolehtia, että opintotuki vastaisi yhä paremmin opiskelijoitten tarpeisiin sekä tason että toimivuuden näkökulmasta. Opintoraha on yhä matalampi kuin muut vähimmäisetuudet, esimerkiksi yli 100 euroa matalampi kuin toimeentulotuen perusosa. Harkittavan tasokorotuksen lisäksi opintotuen vaikuttavuuden lisäämisessä tulisi toimia opintotuen sitomiseksi indeksiin. En voi löytää perusteluja sille, että opintotuki jäisi ainoana perustoimeentuloetuutena satunnaisesti tehtävien tasokorotuksen varaan.

Oman mahdollisuutensa työurien pidentämiseksi toisi myös opiskelevien lapsiperheiden taloudellinen kannustaminen. Opintotuki poikkeaa monista etuisuuksista siinä, ettei sitä myönnettäessä huomioon oteta lasten lukumäärää. Myöskään opintotuen tuloharkintaan ei vaikuta se, onko opiskelijalla huollettavia lapsia. Opintorahan huoltajakorotus olisi hyvä parannus lapsiperheellisten opiskelijoitten opintojen edistämiseksi.

Kaiken kaikkiaan tässä yhteydessä tätä opintotukikysymystä ja opiskelijoitten toimeentulokysymystä olisi syytä harkita hyvin vakavasti ja hakea sitä kautta myös sitä, että työuria pystyttäisiin myös pidentämään tästä alkupäästä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Täällä on tänään jo puhuttu kaikki, mitä tämä hallituksen vastaus on sisältänyt ministeri Hyssälän vastauksessa. On käsitelty kaikki etuisuudet ja hallituksen parannukset lapsiperheistä, lapsista, äiteihin, isiin, sairaisiin, kuntoutuviin, opiskelijoihin ja eläkeläisiin. Turha käydä niitä enää kertaamaan, olemme ne kaikki kuulleet ja läpikäyneet. Itse totean tyydytyksellä, että paljon hyviä uudistuksia on pystytty tekemään. Varmasti vielä paljon on tekemätöntä sarkaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että yhteiskunnan kahtiajakautuminen on totta ja siitä puhutaan. Ranskalainen pääkirjoitustoimittaja ilmaisi asian niin, että yhteiskunnan rakenne tiimalasimaistuu. Sehän on ihan sama asia kuin kahtiajakautuminen. Ehkä se on vain hieman ranskalaisemmin sanottu. Olemme siis saman ongelman edessä muuallakin kuin vain Suomessa. Sama kehitys on muuallakin Euroopassa. Laaja keskiluokka on häviämässä yhteiskunnan muuttumisen myötä. Haaste on siis meille kaikille yhteinen. Kuitenkin, kuten täällä vastauksessa todetaan, tuloerot ovat Suomessa kohtuullisen pienet kansainvälisesti verrattuna. Viimeisimpien tietojen mukaan tuloerot ovat jopa pienentyneet.

Suhteellinen köyhyysaste on Suomessa alempi kuin vanhoissa EU-maissa ja koko EU:ssa keskimäärin. Totean vielä, niin kuin vastauksessa on, että vaikka tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, niin kansainvälisissä vertailuissa Suomen tuloerot ovat edelleen suhteellisen pienet. Etenkin lapsiköyhyys on Suomessa suhteellisen alhaista verrattuna muihin maihin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö asialle tarvitsisi tehdä ehdottomasti jotakin.

Mielestäni on tärkeää löytää suomalaisille työtä. On ymmärrettävää, että yritykset lähettävät työpaikat karkaamaan muun muassa Kiinaan ja Puolaan. Tällä hetkellä se on kannattavaa yrityksille. Kuinka hyvin tämä ratkaisu toimii pitkällä aikavälillä, jää nähtäväksi niille, jotka saavat elää ja kokea, mitä tapahtuu muutaman vuosikymmenen jälkeen. Yrityksillä on arvot, visiot ja strategiat. Itse arvostan niitä yrityksiä, jotka panostavat suomalaiseen työhön, säilyttävät työpaikat Suomessa ja muun muassa satsaavat nuorten työllistämiseen, oli se sitten esimerkiksi harjoittelupaikka tai kesätyöpaikka.

Saimme juuri tietoa lisätalousarviosta. Siinä nuoriksi katsotaan 15—24-vuotiaat. Tämän ikäisten työttömyyden odotetaan nousevan tänä vuonna jopa 24 prosenttiin. Siksi onkin ryhdyttävä pikaisiin toimiin tämän epäkohdan korjaamiseksi, ja siitä varmasti olemme ihan kaikki samaa mieltä.

Koska meidän kansanedustajien odotetaan olevan esimerkkinä muille, haluan sanoa, että vaikka edustuslaitoksemme on kohtuullisen halpa, se on runsaat 15 euroa per asukas, niin voin vain vedota siihen, että jo vuonna 2003 iltaistunnot kello 18—23 maksoivat noin 11 000 euroa. Hinta on varmasti näinä vuosina noussut, en ole niitä tiedustellut. Meillä on vielä jäljellä noin 30 puheenvuoroa. Jokainen voi tykönään miettiä, ovatko ne sanat ja lauseet, joita täällä nyt vielä käytetään tähän aikaan, sen hinnan arvoisia. Itse uskon, että ovat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelumme hyvinkin tärkeä painopiste on tulevaisuutemme tekijöistä huolehtiminen, siitä, miten kohtelemme lapsiamme ja nuoriamme, miten järjestämme heidän elämäänsä. Eräs merkittävästi eriarvoistumiseen vaikuttava tekijä on päiväkoti- ja opetusryhmien koko.

Hyvinvointipalveluiden järjestämisestä vastuun kantavat kunnat ovat suurissa talousvaikeuksissa — tämä ei ollut enää mikään uutinen. Kuntien velan ennustetaan tänä vuonna kasvavan entisestään noin 1,4 miljardia euroa. Päivähoito ja opetus ovat tärkeimpiä kuntien peruspalveluja. Nyt kuitenkin kymmenissä kunnissa on kielletty sijaisten palkkaaminen ja hoitajia ja opettajia on samalla lomautettu. Lapset joutuvat laman maksajiksi, ja epäoikeudenmukaisuutta jaetaan lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Ollaan toistamassa edellisen laman virheitä. Onkin hyvä kysyä, mitä hallitus on tehnyt sen hyväksi, että kunnissa eriarvoistumisen kehitystä ei tapahdu ja että lapset voidaan jakaa riittävän pieniin opetusryhmiin. Rahaa on annettu, sanoo hallitus. Hakea voi erityistä rahaa sitä varten, jotta ryhmiä voitaisiin pienentää. Totuus, ikävä kyllä, tällä hetkellä on, että ryhmäkoot ovat kuitenkin kasvaneet.

Arvoisa puhemies! Ryhmäkoot ovat myös tasa-arvokysymys. Erot kuntien ja jopa koulujen välillä ovat kasvaneet, eivätkä oppilaat ole enää valtakunnallisesti tai edes kuntien sisällä keskenään tasavertaisessa asemassa. Perusopetuksen opetusryhmien keskikoko on viime vuosina kasvanut, ja myös esiopetuksen ryhmäkoot ylittävät opetusministeriön suosittelemat mitoitukset. Tämän lisäksi tulossa oleva, syyslukukauden alussa 2010 voimaan tuleva, perusopetuslain erityisopetusta ja oppilaille annettavaa muuta tukea koskevien säännösten muutos aiheuttaa uusia paineita koululuokkien ryhmäkoon pienentämiseen. Liian suurissa ryhmissä lapsi ei kohtaa aikuista riittävästi. Nuoret voivat pahoin, ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Usein syynä on aikuisen ikävä.

Arvoisa puhemies! Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten määrä lisääntyy jatkuvasti. Erityisopetuksessa olevien ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on kasvanut. Kun koululuokat ovat ylisuuria, opettajat eivät pysty riittävästi ottamaan huomioon oppilaiden erilaisia tarpeita. Oppilaskohtaisen tuen tarjoaminen on tärkeää etenkin oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Pelkät suositukset oppilasryhmien koosta eivät kuitenkaan ole riittäviä. Siksi koululuokkien koolle on asetettava lakisääteinen yläraja. Pienemmillä kouluryhmillä lasten pahoinvointia voidaan vähentää ja ehkäistä ennalta heidän syrjäytymistään.

Päiväkotiryhmien osalta voidaan todeta psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen sanoin, että alle 3-vuotiaan lapsen kognitiivinen kehitys on koetuksella suuressa päiväkotiryhmässä. Keltikangas-Järvinen nostaa esiin erityisesti levottomuuden, meluisuuden ja liialliset sosiaaliset kontaktit. Ne nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi. Tämä saattaa näkyä heissä vielä aikuisenakin. Keltikangas-Järvisen mukaan suurin yksittäinen pulma on pienten, alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmien suuri koko. Hän on todennut, että lapsen aivojen kehitystason vuoksi lapsi ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan kaikkia eteen tulevia asioita ja vaikutus ulottuu kaikkeen: älylliseen, kielelliseen, kognitiiviseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan sekä sosiaalisiin taitoihin.

Arvoisa puhemies! Ongelmia on myös oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon riittämättömyydessä. Harvassa kunnassa kouluterveyspalvelut ovat riittäviä. Suositusten mukaan yhtä terveydenhoitajaa kohti tulisi olla korkeintaan 600 oppilasta, koululääkäriä kohti oppilaita voisi olla 2 100. Määrät ovat kuitenkin usein moninkertaisia suosituksiin nähden. Jos koulussa on paljon erityistä tukea vaativia, kuten maahanmuuttajaoppilaita, tulisi oppilasmäärien olla paljon pienempiä. Myös oikeuskansleri Jonkka puuttui oppilashuollon toimien riittämättömyyteen kouluissamme. Hänen mukaansa eriarvoistuminen on selvästi nähtävissä, monissa kunnissa oppilashuoltoa ei ole järjestetty. Perusopetuslain muutoksen mukaisesti oppilashuollon tulisi olla kunnossa ensi elokuussa kaikissa kouluissa. Miten tähän päästään vaivaisella 15 miljoonan sijoituksella, jonka ministeriö on luvannut?

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi on ihmeteltävä, mikä suunnaton halu on hallituksella tuoda nyt lukukausimaksut yliopistoihin. Kokoomus on tässä tienraivaaja, vaikka toista väittääkin julkisuudessa. Kokoomuslaisen valtiosihteerin vetämä työryhmä on juuri jättänyt koulutusvientistrategiaesityksen, jossa toimenpiteeksi esitetään lukukausimaksujen ottamista hallitusohjelmaneuvotteluihin. Eli eikö muka ajeta opetusta maksulliseksi ja rapauteta opiskelijoiden tasavertaisuutta?

On ikävä kyllä liian hyvin nähtävissä, kuinka hallituksen toimimattomuudella ja toisaalta myös toimilla loitonnumme kauaksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion tavoitteista pyrkiä väestöryhmien välisten hyvinvointierojen kaventamiseen. Tämä alkaa jo koulumaailmassa. Eriarvoistumisen tuloksia olemme keränneet jo kauan. Halutaanko tätä kehitystä todella jatkaa?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tiedämme, että 150 000 suomalaista lasta elää taloudellisen köyhyyden ympäristössä, mutta toisaalta meillä on todella paljon vanhuksia, eläkkeellä olevia ihmisiä, jotka elävät myöskin köyhyydessä. Mediaanieläke on kohtuullisen vähäinen Suomessa, vain jonkin verran yli 1 000 euroa kuukaudessa, ja tästäkin johtuu tämä suuri köyhyydessä elävien iäkkäämpien ihmisten määrä. Ja nimenomaan heidän elämässään hyvin ratkaisevaa on se, missä kunnossa ovat palvelut, julkiset palvelut, koska heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia, ostaa, yksityisiä palveluja. Näin ollen kuntien, jotka ovat palveluntuottajia, tilanne on keskeinen asia. Onkin hyvä, että ministeri Risikko, peruspalveluministeri, on seuraamassa tätä keskustelua.

Hoitopaikoissa kuitenkaan ei ole kylliksi työntekijöitä, ja vanhusten hoito-olosuhteet ovat aivan aiheesta olleet vahvan kritiikin kohteena. On kysytty myös sitä, kuka tekee vanhusten olosuhteista hoiva- ja hoitopaikoissa dokumentin, joka esitettäisiin televisiossa, niin kuin eläinsuojelusta on aiheellisesti tehty. Näitä asioita ei tietenkään pidä asettaa vaihtoehdoiksi, vaan molemmat ovat suuri ongelma, jos ongelmia yleensä on — niin kuin on näillä alueilla — ja se pitää tuoda esiin.

Näin ollen, arvoisa puhemies, se että meillä on verotuloja, on erittäin tärkeätä, ja sellaista veroparatiisia, jossa ei ole tuloveroa, ei ole pääomaveroa, ei yritysveroa, Suomeen ei tietenkään pidä haikailla. Ei myöskään tule kaventaa veropohjaa vaan päinvastoin laajentaa sitä, tehdä se oikeudenmukaiseksi, ja nimenomaan on tärkeätä, että pääomatulo saadaan nostettua ja tehtyä se progressiiviseksi.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa puhemies! Opposition huoli apua tarvitsevien auttamisesta on varmasti aito ja ihan vilpitön. Heitä onkin tämän hallituksen aikana autettu, ja erityisen tärkeää on huolenpito taloudellisen taantuman aikana. Pidän hiukan outona sitä eipäs—juupas-keskustelua, jota päivän aikana on käyty, ja tulee sellainen kuva, että oppositio on menestynyt tämän iltapäivän aikana täällä kisassa lähes yhtä huonosti kuin Suomen olympiajoukkue.

Ei ole mitään syytä luetella niitä hallituksen tekoja viimeisen kolmen vuoden aikana. Ne löytyvät varmasti asiakirjoista, jokainen voi niihin käydä tutustumassa. Pohdin itse enemmänkin tätä arjen kautta. Olen viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut toinen vanhempi kasvattamassa seitsemää lasta aikuisikään, joista kolme on tänä päivänä opiskelijoita, yksi on vielä lapsilisän saaja, yksi on perheenäiti, ja tähän kokonaisuuteen liittyy vielä isovanhemmat, joista kaksi on eläkeläisiä. Kokemus tulee arjen kautta. Jos nämä kaikki seitsemän lasta saisivat vielä tänä päivänä lapsilisää, tietäisin tasan tarkkaan, mitä se merkitsisi kuukausittain. Tiedän myöskin näiden kolmen lapsen, jotka ovat opiskelemassa, tilanteen muuttumisen tämän hallituskauden aikana. Eikä vaadi ihmeellistä suomen kielen taitoa, kun keskustelee näiden jo työelämästä ulkopuolelle siirtyneiden isovanhempien kanssa, mitä heidän elämässään on tapahtunut. Sen takia kun haen näkökulmaa nuoren lapsen äidin, joka on siis lapseni, näkökulmasta, haen näiden kolmen opiskelijan kohdalta sitä ja haen isovanhempien kohdalta, niin en voi löytää yhtään yhtäläisyyttä siihen, mitä oppositio täällä on tänään väittänyt.

Kuunnellessani iltapäivällä vasemmistoliiton ryhmäpuheenjohtajan puhetta ja verbaalista retoriikkaa retrohallituksesta, tuli vääjäämättä mieleen ihminen antiikin ajalta, pysähtyneisyyden keskeltä, joka kuuntelee kideradiosta Menneisyyden vankien musiikkia. Puheessa puhuttiin Suomen palautumisesta 1960-luvun alkuun, aikaan, jolloin vasemmistoliiton edeltäjäkin oli vielä merkittävä puolue Suomen puoluekartalla. Puheessa verrattiin myöskin nyky-Suomea rikkaiden paratiisiin. Minulla ei ole tietoa, millaisesta oppimateriaalista vasemmistoliitto on paratiisi-käsitettään itselleen ammentanut, mutta mikäli tämä maa olisi paratiisi jollekin yhteiskuntaluokalle, olisi muuttovirta tänne varmastikin huikea.

Arvoisa puhemies! Pidän kuitenkin huolestuttavana sitä, että meidän lainsäädäntömme ei kaikilta osin, kun puhutaan turvaverkosta, vastaa nykyistä yhteiskunnallista tilannetta. Tämä aiheuttaa joissakin asioissa sen, että lainsäädäntö mahdollistaa erinäisten tukien käytön myös sellaisten toimesta, jotka eivät välttämättä olisi akuutin avun tarpeessa. Hehän eivät toimi tässä suinkaan laittomasti, vaan käyttävät lain suomaa oikeutta hyväkseen. Tämä tekee vain sen, että normietuuksia käyttämällä he vievät resursseja niiltä, jotka oikeasti olisivat yhteiskunnassa avun tarpeessa.

Tämän yhteiskunnan taantuman aiheuttamia ongelmia ei ratkaista pitkässä juoksussa sillä, että me rakennamme uusia tukimuotoja. Tilanteen huomioon ottaen ymmärrän sen, että tilapäinen avun tarvitseminen tai järjestäminen on tarpeellista, mutta meillä on myöskin kokemuksia siitä, että etuisuudet muuttuvat yleensä subjektiivisiksi oikeuksiksi ja ne tulevat myöskin vakinaiseksi käytännöksi.

Arvoisa puhemies! Kun kuntien taloutta täällä on pohdittu, en usko, että tästä maasta tai ylipäätänsä maailmasta löytyy niin paljon rahaa, että se riittäisi kuntapäättäjille. Olen ollut vuodesta 92 lähtien kuntapäättäjä, ja niin hyvinä kuin huonoina aikoina, aina, on ollut rahasta pulaa. Kuntien menot ovat kasvaneet vuosikierrossa 8 prosentin vauhtia, ja jos tulevaisuudessa tämä rakenne pidetään yllä, niin kaikissa kasvavissa sukupolvissa kahden kolmesta, 70 prosentin, pitäisi sijoittua julkiselle sektorille töihin, 30 prosenttia jäisi avoimelle sektorille keräämään sitä rahaa, jolla näiden 70 prosentin työt hoidettaisiin. Ei tällainen yhtälö voi Suomessa olla mahdollinen. Sen vuoksi kuntapäättäjien on katsottava peiliin, mitä ovat tehneet silloin, kun olisi ollut varaa tehdä ratkaisuja.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Aluksi aivan lyhyesti päivän debatista. Tässä salissa yritettiin aivan liian useissa debattipuheenvuoroissa poistaa köyhyyttä heittelemällä vastuuta ja summia edeltäneelle hallitukselle, ja tietysti se on osittain myös jatkunut näissä puheenvuoroissa. Lisäksi täytyy sanoa, että tuntui ajoittain todella häijyltä, että osa kollegoista kävi suorastaan puheissaan köyhyydellä kauppaa. Tältä se ainakin tuntui, vaikka itsellä oli mahdollisuus osallistua täältä paikan päältä tähän keskusteluun. Miltä se sitten tuntuikaan siinä kohtaa, kun köyhä katseli meitä televisiosta? Totuus on kuitenkin se, että meillä on keskuudessamme yli 700 000 köyhää ja meillä kellään ei ole varaa toimettomuuteen vähäosaisten hädän edessä.

Arvoisa puhemies! Nyt kun työttömyys lisääntyy nopealla vauhdilla, sosiaalisten turvaverkkojen varaan putoavia ihmisiä on koko ajan enemmän. Sosiaalisten etuuksien tulisi toimia tässä tilanteessa lyhytaikaisena toimeentulon takaajana, jolta olisi mahdollista ponnistaa viivytyksettä takaisin työelämään.

Työttömyyden pitkittyessä työkyky heikkenee nopeasti ja luisuminen syrjäytymiseen alkaa. Parasta sosiaaliturvaa ovatkin nopeat työvoimapoliittiset toimenpiteet, joilla työttömyyden pitkittyminen estetään. On erittäin kummallista, ettei hallitus satsaa näihin toimenpiteisiin, onhan nyt työttömyyden rajun kasvun jälkeen työvoimapoliittisten toimien piirissä huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin vuosi sitten paremmassa tilanteessa, noin tuhannen.

Taloudellisen laman oloissa palkkatyössä olevat ovat kuitenkin vielä pääsääntöisesti hyvässä asemassa. Heidän ostovoimansa jopa kasvaa korkojen ja hintojen ollessa matalalla. Palkka antaa yleensä turvatun toimeentulon, jolla pärjää, mutta ei aina. Työtätekevien köyhyys on sekin suurta, ja se keskittyy vahvasti yksinhuoltajalapsiperheiden kohdalle. Valtaosa köyhistä lapsiperheistä on juuri yksinhuoltajaperheitä, ja kiinnittäisinkin erityistä huomiota juuri tämän ryhmän tilanteen kohentamiseen. Lapsiperheiden köyhyys on vakava ongelma, jonka vaikutukset kertautuvat tulevaisuudessa erilaisina ongelmina.

Palkkatyössä olevien tulotaso kestää siis laman alkuvaiheen hyvin. Taloudelliset vaikutukset tulevat tälle ryhmälle vasta talouden nousun alkaessa, kun julkisen talouden alijäämiä aletaan kattaa verojen ja maksujen korotuksilla tai muilla vastaavilla keinoilla. Sehän meillä on edessä ja toisaalta tosiasia jo nyt monessa kunnassa, jossa leikkauksia ja veronkorotuksia on tehty ja tehdään edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Pidän ongelmallisena valtiovarainministerin veropoliittisia puheita, joissa toisaalta myönnetään tarve oikeudenmukaisuuden lähtökohdista tehdä korotuksia pääomaverotukseen mutta joissa sitten sidotaan nämä joihinkin muihin asioihin, kuten tässä tapauksessa yhteisöveron laskemiseen. Eihän se yhtälö toimi mitenkään, että toimenpide, jolla valtion kassaan on tarkoitus kerätä rahaa vajeita paikkaamaan, syydetään suoraan johonkin uuteen helpotukseen tai etuuteen. Miksi nämä asiat täytyy sitoa yhteen? Tuntuu siltä, että tällainen venkoilu tekee lopulta tyhjäksi koko verotuksen oikeudenmukaistamistavoitteenkin.

Kysyn nyt, varsinkin kun ministerit ovat paikalla, miksei hallitus ihan aidosti laita lisärahaa sosiaalisten etuuksien parantamiseen. Sata-komitean loppumietintö oli tästä hyvä esimerkki — tai pitäisikö sanoa huono esimerkki. Se sisälsi pelkästään rahojen pallottelua köyhiltä toisille köyhille. Kokonaisuudessa tilanne ei yhteiskunnan tuloerojen ja taloudellisen kasvun hedelmien oikeudenmukaisen jakamisen suhteen parannu yhtikäs.

Nyt tarvitaan selkeää korotusta keskeisiin perusturvan etuuksiin, joista esimerkiksi toimeentulotuen perusosan osalta jälkeenjääneisyys ansiokehitykseen verrattuna 20 vuodessa on 40 prosenttia ja peruspäivärahojen 30 prosenttia.

Hyvinä aikoina, jolloin sosialidemokraatitkin olivat hallituksessa, perusteltiin sosiaaliturvan parantamisen laiminlyöntiä sillä, että se tulisi kalliiksi. Huonoina aikoina siihen ei sitten puolestaan kuulu olevan varaa. Mutta hyväosaisten verohelpotuksiin on lyöty paukkuja tällä vaalikaudella niin suurilla summilla, ettei niitä tavallinen köyhä ihminen edes käsitä.

Tuloveron alennukset eivät kosketa niitä, joilla ei ole tuloja. Tulossa olevat välillisten verojen korotukset koskevat kaikkia, jotka asuvat, kulkevat, syövät, siis myös kansaneläkkeellä, työttömyysturvalla ja jopa toimeentuloturvalla eläviä.

Meillä on varaa riittävän toimeentulon takaavaan sosiaaliturvajärjestelmään. Meillä on varaa perusetuuksien korottamiseen. Meillä on varaa hyvinvointiin, joka koskettaa kaikkia suomalaisia. Meillä ei ole varaa toimettomuuteen vähäosaisten hädän edessä. Herää kysymys, milloin on aidosti köyhän ihmisen vuoro.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustalainen yhteiskuntavastuu ei ole jakojäännöksen jakamista niin kuin oikeistolla. Se ei ole myöskään niin ansiosidonnaista kuin vasemmistolla. Meillä yhteisvastuu perustuu siihen, että jokainen ihminen on arvokas itsessään. Keskustalainen maailmankuva ja köyhän muistaminen näkyy tässä hallitusohjelmassa paremmin kuin hallitusohjelmissa kymmeniin vuosiin. Siksi on surkuhupaisaa, että oppositio väänsi nimenomaan pienituloisten aseman parantamisesta välikysymyksen hallitukselle, (Ed. Gustafsson: Mikä siinä oli hupaisaa?) hallitukselle, jonka sosiaaliset tulonsiirrot ovat olleet suuremmat kuin kolmella edellisellä hallituksella yhteensä, (Ed. Gustafsson: Lähtötaso oli 34 miljardia korkeampi!) hallitukselle, jonka veronalennukset ovat painottaneet nimenomaan pienituloisia nyt, kun tuloerot ovat viimeksi toimitetussa verotuksessa supistuneet. (Ed. Gustafsson: Mistä ne tutkijat puhuvat sitten?) — Helsingin Sanomia kannattaa lukea.

Köyhän aseman parantamiseksi on vielä paljon tehtävää, mutta tätä hallitusta ette tekemättömyydestä saa kiikkiin. Keskustavetoinen hallitus on toiminut kaikkien niiden ryhmien puolesta, jotka useimmiten köyhyysrajan alittavat. Ed. Taimela, työttömille työ on parasta sosiaaliturvaa. Olemme lisänneet kuntouttavaan työtoimintaan määrärahoja, ja sitä on kehitetty aikaisempaa paremmin tukemaan osallisuuden lisäämistä ja estämään syrjäytymisriskin kasvua. Laki aktivointilisästä kannustaa työttömiä lisäämään työkuntoisuuttaan ja valmiuksia siirtyä takaisin työelämään. Lyhytaikaisenkin työn tekemistä on kannustettu tämän hallituksen aikana. Myös työpankkikokeilu käynnistettiin. Sen avulla eri puolilla Suomea on löytynyt työtä vajaakuntoisille ja muille heikossa työmarkkina-asemassa oleville.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluuta on edistetty. Eläkkeellä ollessa voi nyt ansaita enemmän, ilman että eläke pienenee. Eläkeläisille on kohdistettu etuuksia. Vuonna 2008 eläkkeiden korotus oli huomattava nimenomaan kaikista pienituloisimmille eläkeläisille. Lehterillä istui vieraanani eräs sotaveteraani, joka totesi, että on se hyvä saada 76 euron eläkkeen korotus. Hänen eläkkeeseensä se tarkoitti yli 10 prosentin lisää vuonna 2008. Takuueläke 2011 on nimenomaan puolueemme aikaansaannoksia. Eläkkeitä ei pienennetty nytkään, vaikka indeksi olisi antanut syytä. Verotusta pistettiin paremmin vastaamaan palkansaajan veroa.

Yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet ovat saaneet osuutensa. Kun emme voineet kaikkia perheitä auttaa ja vetää leveällä pensselillä, kohdistettiin etuudet juuri niihin, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Lapsilisän painopisteinä olivat nämä yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet. Vanhempainpäivärahaan tuli historiallinen 170 euron korotus. Tuntui todella hyvältä istua täällä salissa silloin, kun se päätös tehtiin. Päivähoitomaksujen uudistuksesta hyötyivät monilapsiset perheet, yksinhuoltajaperheet sekä muut pienituloiset perheet. Osittaista hoitorahaa korotettiin vuodesta 2010 alkaen ja samalla osittainen hoitoraha laajennettiin koskemaan myös yrittäjiä.

Opiskelijat ovat saaneet opintorahan korotuksensa vuoden 2008 aikana, ja myös tulorajoja korotettiin. Toivottavasti tulevaisuudessa myös perheellisten opiskelijoiden asema paranee.

Mutta yksi ryhmä, josta kukaan ei ole puhunut halaistua sanaa tänä iltana, yksi suhteellisen köyhyysrajan alapuolella usein oleva ryhmä, on omayrittäjät, yksinyrittäjät ja maatalousyrittäjät. Miksi heidät unohdetaan? Tämä hallitus on koettanut tehdä siihenkin asiaan parannuksia. (Välihuuto) — Se mainittiin yhdellä sanalla siellä, yksinyrittäjät, mutta ei tullut minkäänlaista kehittämisehdotusta.

Työssäkäyvistä suurimmassa köyhyysriskissä ovat nimenomaan nämä yksinyrittäjät ja maanviljelijät. Me olemme oikeudenmukaistaneet yrittäjän verotusta nettovarallisuuden huomioimisen kautta. Yrittäjille tulee lupa maksaa ansioveroa silloin, kun se on halvempaa. Kuunnelkaa, pääomaveron tuomitsijat: silloin, kun ansioverottaminen on halvempaa. On siis paljon yrittäjiä, joille on erittäin kallista maksaa 28 prosentin veroa; heille olisi edullisempaa maksaa ansioveroa.

Tämän vuoden alusta myös yrittäjä voi jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Rahamäärä on pieni, 90 euroa, mutta hyvä alku. Työttömyysturvaan yrittäjälle tulee parannuksia. Yrittäjän tarvitsee olla vain 18 kuukautta yrittäjänä entisen kahden vuoden sijaan päästäkseen työttömyysturvan piiriin. Monet yrittäjän oikeusturvaa parantavat uudistukset kuitenkin odottavat, muun muassa henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus.

Samoin haluan kysellä hallitusohjelman perään. Hallitusohjelmassahan lukee: "Harjoitettava maatalouspolitiikka turvaa aktiivitilojen toiminnan kannattavuuden, viljelijöiden nousevan tulokehityksen ja mahdollistaa kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvien elintarvikkeiden tuotantomäärien säilyttämisen nykytasolla."

Minusta, arvoisa puhemies, meillä on hieno yhteiskunta. Meillä köyhien vanhempien lapsesta ei välttämättä tule köyhää. Edessänne on yksi esimerkki. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vanhempien tulotaso selittää 50—60 prosenttia heidän lastensa tulotasosta aikuisena. Suomessa tämä luku on 10—20 prosenttia. Meillä lasten omat kyvyt ja ponnistelut vaikuttavat paljon enemmän kuin monissa muissa maissa, siksi toimia lasten ja nuorten eteen on vielä jatkettava, siitä olen kanssanne täysin samaa mieltä, opposition väki, (Ed. Gustafsson: Hyvä, oikein hyvä!) sillä me pystymme jatkossakin pitämään huolta niistä, joille ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia suotu. Keskustalaiset teot puhuvat.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa ei käytännössä ole absoluuttista köyhyyttä, kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää niin, että on aliravittu, tai palella pakkasessa, jos vain hakee apua ja suostuu ottamaan sitä vastaan. Suhteellista köyhyyttä tulee olemaan laskutavasta johtuen aina. Suomessakin suhteellisesti köyhiä on onneksi vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Tänään on paljon puhuttu siitä, mikä on meidän vastauksemme siihen, mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä pienituloisten aseman heikkenemisen estämiseksi. Näitä toimia, joita on tehty, on listattu jo useita ja myös niitä tulevia toimia. En tässä lähde niitä toistamaan, vaan pohdin sitä, mitä köyhyys on.

Köyhäksi voi syntyä, köyhyys voi tulla kotiin yhtäkkiä muun muassa työttömyyden, eron, yrityksen konkurssin, puolison menehtymisen, ylivelkaantumisen vuoksi. Arkiköyhyys tämän päivän Suomessa tuntuu hyvin eri tavoin riippuen elämäntilanteesta ja pienituloisuuden syistä. On yksinhuoltajaperheitä, joissa viimeistä euroa eletään jo kuukauden puolivälissä. Pulloja kerätään, jotta rahaa olisi ruokaan, EU:n ilmaiset ruokakassit haetaan. Pikkurahalla pyöritetään taloutta.

Arvoisa puhemies! Väitän kuitenkin, että on etuoikeus syntyä Suomeen. Suomessa köyhänä syntyneen, kuten ed. Kalmari totesi, ei tarvitse välttämättä elää koko elämäänsä köyhänä. Köyhyys vaatii kuitenkin yksilöltä tsemppiä, ahkeruutta ja halua tehdä töitä. Siksi meillä on oltava aktivoivaa, kannustavaa sosiaali- ja veropolitiikkaa. Suomi antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Ne alkavat jo ennen vauvan syntymää neuvolan myötä. Jokaisen lapsen myötä perhe saa verottoman, tulevaisuudessa myös indeksiin sidotun lapsilisän. Meillä on päivähoito, jonka saa ilmaiseksi, jos tulot eivät ole suuret, tänä päivänä vielä korkeammilla tuloilla. Yksinhuoltajaperheelle tämä on kultaakin kalliimpi palvelu.

Meillä on ilmainen peruskoulu. Kaikki lapset ovat siellä samalla viivalla. Lapselle, joka tulee vaikeista perheoloista, koulun merkitys opettajineen, kuraattoreineen, terveydenhoitajineen on todella tärkeä. Opettaja voi kannustaa lasta opiskelemaan, jos vanhemmilta tätä tukea ei tule. Vaikeissa hetkissä kuraattori tulee lapsen tueksi, vaikka valitettavasti näitä oppilashuollon resursseja meillä on aivan liian vähän.

Suomessa meillä on sellainenkin erikoisuus, että köyhän perheen lapsi voi myös harrastaa asioita, jotka maksavat. Siihen saa tukea sosiaalitoimistosta, vaikkakin tässä voi olla kunnittaisia eroja. Lisäksi Pop-ohjelman kautta nykyisin on lisätty kuntien kerhotoimintaa. On sanottu, että yksi harrastus voi pelastaa lapsen syrjäytymiseltä. Peruskoulun jälkeen nuori voi suunnata eteenpäin maksuttomiin jatko-opintoihin, joita tuetaan opintotukijärjestelmän kautta.

Voidaan sanoa, että meillä tehdään erinomaista tulevaisuuden köyhyyden estämispolitiikkaa, johon toivoakseni tulevaisuudessakin panostamme vähintäänkin yhtä paljon. Suomen turvaverkostoa ja mahdollisuuksien antamista ovat ihmetelleet monet Suomeen pakolaisina tulleet. Esimerkkinä voin mainita, että vuoden 2006 pakolaisnaiseksi valittu Zarmina Razai on opiskellut suomen kieltä, tehnyt töitä, opiskellut ammattiin ja tukenut samalla perhettään. Ilmaisesta opintotuesta hän on kieltäytynyt, koska ilmainen raha ei sovi hänen arvomaailmaansa. Suomessa meillä niin moni asia on ilmainen, että emme ymmärrä sitä edes arvostaa.

Arvoisa puhemies! Amerikkalaisista toimintaelokuvista tunnemme hyvän poliisin ja pahan poliisin. Hallitus on vaalikauden aikana osoittanut olevansa hyvä poliisi, joka hankalasta taloustilanteesta huolimatta tekee parhaansa, jotta saisimme huolehdittua jokaisesta suomalaisesta. Paha poliisi on se, joka hankaloittaa ja estää hyviä tekoja. Toivottavasti meillä ei täällä ole pahoja poliiseja vaan ainoastaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja rakentavia ehdotuksia Suomen hyväksi.

Kun yhdessä etsimme ja otamme käyttöön hyvät keinot, voimme auttaa niitä monia suomalaisia, jotka tarvitsevat apua. Me kaikki suomalaiset tarvitsemme yhteiskunnan palveluja, toiset meistä enemmän. Niitäkin on monta, joiden avuntarve on suuri. Kannatamme etuuskorotuksia ensisijaisesti heille, jotka eivät pysty työnteon kautta parantamaan omaa hyvinvointiansa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyskeskustelun teema on äärimmäisen tärkeä. On kestämätöntä, että maassamme elää tällä hetkellä 700 000 köyhyysrajan alapuolella ja eriarvoisuus kasvaa koko ajan. Taloudellisen eriarvoisuuden rinnalla myös muut sosioekonomiset erot, kuten vaikkapa terveyserot, ovat aina vain kasvaneet. Samoin terveyspalveluiden saantiin liittyvä eriarvoisuus on kasvavaa. Samoin sosiaaliset ongelmat kasaantuvat usein samoille perheille. Lapsiköyhyyden kasvu on ehkä kaikista surullisimpia merkkejä yhteiskunnan tilasta. Myös monet eläkeläiset, työttömät, yksin elävät, opiskelijat, pitkäaikaissairaat ja vammaiset elävät pysyvästi hyvin pienillä tuloilla.

Työ on parasta sosiaaliturvaa, joten työllisyyden edistämiseen on panostettava ensisijaisesti. Sen painottaminen ei saa kuitenkaan jättää jalkoihin sosiaaliturvaan tarvittavaa parannusta. Ensisijaiset etuudethan, etenkin kaikki niin sanotut vähimmäisetuudet, ovat jääneet jälkeen muusta tulokehityksestä. Parannusta tarvittaisiin esimerkiksi työmarkkinatukeen ja asumistukeen kipeästi. On monia ryhmiä, joita olisi tässä tarve mainita, esimerkiksi työosuusrahalla työskentelevät vammaiset, jotka elävät usein köyhyysloukussa, mielenterveyskuntoutujat, työkyvyttömyyseläkeläiset ja omaishoitajat.

Valtaosa myös kansalaisista pitää etuuksien tasoa liian alhaisena tutkimustenkin mukaan. Vaikka ensisijaiset etuudet ovat keskeisimpiä, on huolehdittava myös kaikkein köyhimmistä, toimeentulotuen saajista. Toimeentulotuen perusosa kaipaa korotusta ja toimeentulotukijärjestelmä nykyaikaistamista. On kohtuutonta, ettei toimeentulotuki huomioi läheskään kaikkia nykymaailman pakollisimpiakaan menoja, kuten asioimiskuluja, televisiolupaa kunnolla jne. Karkein ongelma kohdistuu edelleen lapsilisien leikkaamiseen, kun ne otetaan tuloina huomioon. Vähintä olisi, että edes lasten perusosaa korotettaisiin, koska lapsiperheiden köyhyys on varmasti kaikista haavoittavinta. Lisäksi tulee varmistaa riittävät resurssit toimeentulotuelle, jotta kunnilla on riittävät mahdollisuudet esimerkiksi harkinnanvaraisen ja ennalta ehkäisevän toimeentulotuen myöntöön. Nyt käytännöt vaihtelevat kovasti.

Sata-komitealta odotettiin paljon, mutta se hylkäsi köyhät, kuten köyhyystutkijat ovat todenneet. Takuueläke ja etuuksien sitominen indeksiin ovat toki hyviä toimia, mutta eivät riittäviä. Kovaan ytimeen eli kaikista köyhimmille toimeentulotuen saajille ei sitten tullut mitään. Lisäksi toimien lykkääminen aivan vaalikauden loppuun on minusta ala-arvoista. Tuntuu, että köyhillä ja pienituloisilla ei ole väliä, kunhan vain vaalien alla heitäkin vähän kosiskellaan. Sen sijaan suurituloisia suosiviin veronkevennyksiin löytyy resursseja.

Palveluiden saanti ja palvelumaksut vaikuttavat merkittävällä tavalla pienituloisimpien asemaan. Avun saannissa on ongelmia etenkin silloin, mitä useampia avun tarpeita ja hyvinvoinnin puutteita perheellä, henkilöllä on. Taloustaantuman aikana palvelujen tarve on noussut samalla, kun kunnat ovat erityisissä vaikeuksissa palvelujen turvaamisessa. Tämä on kestämätön yhtälö. Esimerkiksi sosiaalityössä tulisi olla riittävät resurssit auttaa ja tukea perheitä nyt.

Kunnille tulee ohjata lisää valtionosuuksia, ja tulee huolehtia, ettei tehdä viime laman kaltaisia leikkauksia esimerkiksi lapsiperheiden varhaisen tuen palveluihin, jotka kostautuvat pidemmällä aikavälillä. On surullista, että tämä hallitus on nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, mikä kostautuu aina pienituloisimmille. Tarvitaan pikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen yhdistäminen tavalla, joka aidosti parantaa paljon sairastavien asemaa. Sata-komiteassa on tästä ollut valitettavasti huolestuttaviakin uutisia.

Vielä nostan erään erityiskysymyksen eli palveluasunnoissa asuvien maksujen säätelyn välttämättömyyden. Tämä tulee ratkaista pian, sillä laitoksia purettaessa ja palveluasumisen korostuessa nousee tämä keskeiseksi kysymykseksi. Maksut ovat esimerkiksi ikäihmisten maksukyvyn kipurajan yli usein. Vähintäänkin tarvitaan kohtuullisen käyttövaran säätämistä ja ulottamista myös palveluasunnoissa asuville.

Veropolitiikalla on myös iso merkitys sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisessa. Kunnallisveron perusvähennys on sentään hyvä parannus, vaikka olisi vaatinut suurempaa korotusta, mutta muuten veropolitiikka ei ole ollut oikeudenmukaista. Kunnat ovat olleet pakotettuja kunnallisveron nostoon, mikä on laskenut esimerkiksi monien eläkeläisten tuloja. Keskustelussa välillisten verojen korotuksista tulee huomioida niiden tasaveroisuus ja varmistaa pienituloisimmille etuuksien parannuksia, jotta eivät joudu vaikeuksiin näiden korotusten yhteydessä. SDP:n veropoliittinen vaihtoehto on oikeudenmukainen, ja olemme esittäneet esimerkiksi pääomaveron korotusta, jota toimena nyt hallitukselta odotetaan.

Arvoisa puhemies! Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena teemavuonna odottaisin hallitukselta myös ulostuloja pienituloisimpien auttamiseksi. Valitettavasti sydän ei tunnu hallituksella sykkivän pienituloisimpien asioille tai teot ovat olleet ainakin vähäiset.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kukaan edustajista ei kyseenalaistane sitä, että köyhyys on lisääntynyt. Erittäin paljon köyhyys on lisääntynyt niiden keskuudessa, jotka elävät pääosin sosiaaliturvaetuuksien varassa. Tulotasolla mitattuna ainakin 5 prosenttia suomalaisista on köyhiä. EU onkin nimennyt vuoden 2010, eli tämän vuoden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Teemavuoden tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien oikeus ihmisarvoiseen elämään ja siihen, että he voivat täysipainoisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tämä tulee myös hallituksen huomioida.

Jo 1990-luvulla alkanut talouslama jätti suuren joukon ihmisiä työttömäksi, ja työttömyys näyttää jälleen kasvavan voimakkaasti eikä kasvulle näy loppua. Erityisesti nuorten työttömyys on kasvanut ja kasvaa dramaattisesti. Lama heijastuu ensin työttömyyteen, kuten on jo käynyt. Tämän jälkeen osa työttömistä putoaa työttömyysturvan piiristä perusturvan varaan, mistä seuraa muutokset toimeentulotuessa.

Huolestuttavaa on muun ohella se, että työttömien perusturva on jo pitkään laahannut kaukana muun toimeentulon kehityksestä. Suurin köyhyyden aiheuttaja on juuri työttömyys. Eilen uutisissa todettiin, että tällä hetkellä työttömiä on jo neljännesmiljoona. Perusturvan taso, muun muassa peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ovat säilyneet samalla tasolla lähes 10 vuotta, toki indeksikorotukset. Peruspäivärahaa tulee korottaa reilusti, ja työmarkkinatukeen liittyvä tarveharkinta on poistettava välittömästi.

Arvoisa puhemies! Toimeentulotukea saavien kotitalouksien ja henkilöiden määrä on vähentynyt jo kymmenisen vuotta. Toimeentulotuen bruttomenot ovat kuitenkin lisääntyneet vuodesta 2005 lähtien. Kolmena viime vuonna myös asiakkaiden määrä on lisääntynyt toimeentulotukea pitkäaikaisesti saavien asiakkaiden osalta. Tämä selittää osittain myös kokonaiskustannusten kasvua. Esimerkiksi omassa kotikunnassani toimeentulotukimenot kasvoivat viime vuonna yli 5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tukia myönnettiin enemmän, ja niiden kestot ovat olleet aiempia pitempiä.

Sata-komitean keskeisiä tehtäviä oli parantaa ensisijaisesti sosiaaliturvaa niin paljon, että tukien pienuudesta johtuva tarve turvautua toimeentulotukeen poistuisi. Tämä tavoite jäi haaveeksi. Tosiasiassa Sata-komitean muutosesitykset kohentavat eniten niiden asemaa, joilla on kytkös työelämään; vähiten ne auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Moni sosiaalitukiin oikeutettu jää niiden ulkopuolelle. Syitä on useita: tietämättömyys, monimutkaiset säädökset, vaikeudet lomakkeiden täyttämisessä sekä myös leimautumisen pelko. Ihmiset eivät tiedä, mihin heillä on oikeus. Uskon, että sekavat säädökset tuottavat vaikeuksia myös alan asiantuntijoille. Kieliikö tästä myös se, että Kelan päätöksistä noin 28 000 kappaletta on muutoksenhakulautakunnissa tällä hetkellä? Viranomaisten tehokkaammalla tiedottamisella ja ohjauksella sekä byrokratian karsimisella voidaan madaltaa kynnystä sosiaalitukien hakemiseen, ja siten voidaan varmistaa se, että kansalaiset saavat heille kuuluvat etuudet. Niinpä sosiaaliturvan rakennetta tukiviidakkoa karsien tulee uudistaa, ja nopeasti.

Arvoisa puhemies! Myös tuloilla ja terveydellä on voimakas yhteys: köyhyys heikentää terveyttä, ja huono terveys lisää köyhyyttä. Terveydenhuoltojärjestelmämme omalta osaltaan ylläpitää terveyseroja, sitä ei käy kieltäminen. Tästä syystä myös työttömien terveydenhuoltoon tulisi panostaa enemmän kunnissa. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksista on saatu omassa kotikunnassani erittäin hyviä tuloksia. Tätä ei kuitenkaan kyetä tekemään riittävästi muun muassa valtionosuuksien liian vähäisen määrän vuoksi. Myös Kuntaliitto on omassa pelastusohjelmassaan vedonnut maan hallitukseen muun muassa valtionosuuksien lisäämisen puolesta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: varallisuuden lievä verokohtelu koetaan yleisesti epäoikeudenmukaiseksi, ja niinpä pääoma- ja palkkatulojen verokuilua tulee kaventaa. Päätös pääomaverokannan nostamisesta pitää tehdä jo tällä vaalikaudella.

Välikysymyksessä kiinnitetään oikeutetusti huomiota muun muassa kuntatalouden nopeasti syvenevään kriisiin ja työvoimapolitiikan määrärahojen riittämättömyyteen. Jos nykymenoon ei puututa, niin työttömien, eläkeläisten, yksinhuoltajien ja kaikkein vähävaraisimpien perheiden sekä opiskelijoiden ja sairaiden asema huononee entisestään.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksesta lähtien täällä on jo monen hallituspuolueen edustajan suulla todettu ne merkittävimmät etuusparannukset, jotka tällä vaalikaudella on tehty köyhän ja vähäväkisen kansanosan hyväksi. En lähde niitä toistamaan. Lähinnä totean vain tässä yhteydessä sen, että ne arvovalinnat ovat olleet oikeita mutta kaikki perustuu kuitenkin siihen, miten Suomen taloudessa pitkässä juoksussa menee.

Muistamme Outi Ojalan sanoman, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Näin kiistatta on, jos ajatellaan vaikka eurokumppanimaatamme Kreikkaa, missä tilanteessa he tällä hetkellä ovat. Siellä ei keskustella siitä, mitä etuutta tulisi lisätä ja parantaa, vaan keskustellaan siitä, mitä tulee leikata pois ja millä aikataululla. Kun me olemme siinä tilanteessa, että me nyt otamme 13 miljardia velkaa, niin me emme myöskään selviä jatkossa ilman talouskasvua, vaikka teoreettisesti on niin, että aina kun talous heikkenee, niin suhteellisesti köyhien määrä vähenee, koska isotuloisempien tulot pienenevät enemmän, mutta tosiasiassa, kun taloudessa menee huonosti, niin köyhillä menee vielä huonommin. Sen vuoksi on aivan välttämätöntä, että pystytään aidosti luomaan uusia työpaikkoja. Tässä suhteessa ihmettelen erityisesti vasemmistoliiton linjauksia. Täällä pidetään kyllä kovaa meteliä, mutta siellä tyhjät tynnyrit kolisevat, koska todellisia esityksiä siitä, miten työtä luotaisiin uudelleen tai miten edes turvattaisiin olemassa olevia työpaikkoja, ei tule.

Olen ihmetellyt sitä, kuinka vähän perusteollisuudella on tässä salissa puolustajia, kuinka vähän on niitä, jotka ovat sitä mieltä, että meidän pitää turvata laajalla ydinvoimaratkaisulla perusteollisuudelle hyvin tärkeä kohtuuhintaisen energian saatavuus. Jos otan esimerkin omasta vaalipiiristäni Pirkanmaalta, on vuoden aikana menetetty 2 500 teollista työpaikkaa. Ne uudet työpaikat niille, jotka ovat työpaikkansa menettäneet, ovat kaikkein parasta sosiaaliturvaa, ja sitä pitää kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä edistämään. Vain tällä tavalla päästään kestävästi eteenpäin näissä asioissa, ja tässä suhteessa vihonviimeistä olisi se, että Akt:n kautta nyt pysäytettäisiin edes se pieni orastava nousu, joka vientiteollisuudessa on ollut, ja tässäkin suhteessa ihmettelen vasemmistoliiton käyttämää puheenvuoroa.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoroni lähinnä sen vuoksi, että tähän välikysymykseen liittyy myöskin työeläkeputkikysymys. Sen osalta haluaisin todeta, että on tietenkin niin, että juuri tällä hetkellä tai siinä tilanteessa, jossa me olemme olleet viimeisen vuoden aikana, tämä nykyinen työeläkeputkijärjestelmä toimii paremmin kuin se toimii missään muussa tilanteessa. Sellaisessa tilanteessa, jossa työvoimaa on reilusti enemmän kuin on tarvetta, tämä putki on parhaimmillaan. Mutta koko ajan on keskusteltu siitä, onko tämä putki järkevä pitää sitten enää jatkossa, kun mennään työvoimapulatilanteeseen.

Toinen asia, jonka haluaisin sanoa, on se, että me usein ajattelemme, että tämä on hyvä asia, kun ihminen on työeläkeputkessa. Näin ei suinkaan ole. On nimittäin niin, että sinne putkeen joutuvat työhaluiset ja työkykyiset ihmiset, jotka, kun he ovat tässä putkessa ja sitä kautta ajautuvat ennenaikaisesti eläkkeelle, menettävät noin kymmenen prosenttia eläketurvastaan verrattuna siihen, että saisivat tehdä normaalimittaisen työuran. Eli tässä on hyvin isosta asiasta kysymys myös tässä mielessä. Mutta totta kai, kun järjestelmä tällä tavalla nyt on voimassa kuin se on, niin joka ikisellä työpaikalla yt-neuvotteluissa tehdään niin työnantajan kuin ay-liikkeenkin tahdosta se, että ensimmäisinä ajetaan tähän putkeen ne ihmiset, joilla on mahdollisuus sinne päästä, koska se on ikään kuin helpoin ratkaisu, mutta samalla myöskin yhteiskunnalle kallis. Eli tämä asia ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen. Ymmärrän sen, että näiden ihmisten asema, jotka ovat lähellä eläkeikää, täytyy erikseen turvata. Mutta Temmin tutkimus osoittaa hyvin selvästi, että kaksi kolmasosaa eläkeputkeen päätyneistä ei olisi koskaan sinne päätynyt, jos tällaista järjestelmää ei olisi ollut. Eli täytyy myöskin nähdä se realiteetti, että me olemme menossa kohti sellaisia aikoja, että kaikkien työpanosta tarvitaan maksimimäärä ja meidän täytyy myöskin jokaisen tuntea vastuuta lähimmäisistämme ja tehdä töitä sen puolesta, että oikeasti pystymme pitämään sellaisen elintason, joka meillä tällä hetkellä on.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Välikysymys pienituloisten toimeentulon turvaamisesta on tärkeä ja ajankohtainen asia. Toivottavasti myös hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden edustajat ovat samaa mieltä asian tärkeydestä ja ryhtyvät ripeästi toimiin, jotta ihmiset voivat luottaa siihen, että kaikilla on oikeus työhön ja tarvittaessa myös oikeus saada riittävä perusturva.

Menneinä vuosina hyvinvointiyhteiskunta turvasi kohtuullisen taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kaikille väestöryhmille. Nyt viime vuosien aikana lasten köyhyys on muuttunut yhä pysyvämmäksi tilaksi. Aikaisemmin köyhyysrajan alapuolella eläminen oli tilapäistä ja tilannekohtaista. Syitä köyhtymiseen ovat muun muassa sosiaaliturvan heikennykset ja matala taso. Nykyisin perusturva ei ole riittävä, sillä viime vuosina alin perusturva on jäänyt tuntuvasti jälkeen ansioiden kehityksestä.

Illan aikana ovat monet hallituspuolueiden edustajat muistuttaneet meitä siitä, että tuloerot ovat maassamme kaventuneet. Näin on. Syy tuloerojen kaventumiseen on se, että hyvätuloisten tulot ovat alentuneet.

Nykyinen hallitus tuo usein esiin sen, kuinka se on tarkistanut eräitä yksittäisiä etuuksia, mutta nämä toimet eivät ole suinkaan tilannetta korjanneet. Pienituloisten määrä on lisääntynyt, ja myös pienituloisten keskinäiset tuloerot ovat kasvaneet. On monia eri asioita, jotka aiheuttavat perheen vähävaraisuuden. Työttömyys on suuri tekijä perheen taloudellisen tilanteen nopeassa muutoksessa. Monissa perheissä on jouduttu kokemaan se, että perhettä kohtasi toisen tai molempien vanhempien työttömyys. Muita syitä perheen vähävaraisuuteen ovat matala koulutustaso, yksinhuoltajuus ja suuri lapsimäärä tai nuoret vanhemmat. Tällä hetkellä työttömän päiväraha on 551 euroa kuukaudessa, toisen asteen opiskelijan opintoraha 246 euroa kuukaudessa ja korkeakouluopiskelijoiden opintoraha 298 euroa kuukaudessa. Yksin asuvan eläkeläisen kansaneläke on 584 euroa 13 senttiä kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Invalidiliiton laskelmien mukaan kansaneläkkeen tulisi olla nyt 843 euroa, jos se olisi seurannut ansiokehitystä vuodesta 1985. Myös muut perusturvaetuudet ovat jääneet tuntuvasti jälkeen ansiokehityksestä. Eri väestöryhmien tulo- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Samalla myös väestöryhmien terveyserot ovat kasvaneet.

Nämä erot näkyvät valitettavasti jo peruskouluikäisten terveydessä ja kasvavat iän myötä. Köyhimmistä perheistä tulevat lapset voivat huonoimmin. Erot hyvin ja huonosti voivien lasten välillä alkoivat kasvaa jo viime laman jälkeen. Nykyinen lama uhkaa kasvattaa eroja entisestään, sillä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät lapsen riskiä sairastua tai syrjäytyä. Samaan aikaan säästöt kouluissa, oppilashuollossa ja esimerkiksi nuorten mielenterveyshoidossa vaikuttavat voimakkaasti juuri niihin nuoriin, jotka tarvitsisivat kasvuunsa eniten tukea.

Pienituloisten lapsiperheiden tilannetta on helpotettava erilaisin sosiaalisin tulonsiirroin, mutta samalla on vahvistettava vanhemmuutta tukevia julkisia palveluita. Kaikkein tärkeintä on turvata hyvä perusterveydenhuolto, neuvolat ja kouluterveydenhoito ja esimerkiksi sopivan kokoiset ryhmät kouluissa ja päiväkodeissa. Hyvät julkiset palvelut ovat erityisen tärkeitä pienituloisille ihmisille. Pienissä tuloissa pienetkin asiakasmaksujen korotukset merkitsevät paljon. Muun muassa paljon palveluja käyttävät eläkeläiset, vammaiset, sairaat ja lapsiperheet toivovat, että julkisten palvelujen toimintakyvystä pidetään huolta ja että asiakasmaksujen korotuksen yhteydessä luvattu maksukattouudistus toteutuisi mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseksi meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa on työpaikkoja ja ihmisillä on työtä. Suomen menestyminen on perustunut laadukkaaseen opetukseen, tutkimukseen ja kehittämistoimintaan. Vuonna 2007 valtion budjetista tutkimus- ja kehittämismenot olivat innovaatiopoliittisen selonteon mukaan 1,7 miljardia euroa, mikä on 4,5 prosenttia valtion koko budjetista. Vuonna 2010 työ- ja elinkeinoministeriön budjetissa varattiin innovaatiopolitiikkaan ja yritysten kansainvälistymiseen 787 miljoonaa euroa ja esimerkiksi yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen 42 miljoonaa euroa. Myös valtiovarainministeriön eilen julkistettu ehdotus vuoden 2010 lisätalousarvioksi sisältää useita määrärahoja innovaatiotoimintaan. Se on hyvä asia, sillä innovaatiopolitiikka on välttämätöntä ja osaamiseen, tutkimukseen ja kehittämistyöhön on satsattava. Kysyisin kuitenkin, mitä valtion panoksilla on saatu aikaan ja koska meillä on lupa odottaa konkreettisia tuloksia. Me odotamme työpaikkoja ja kaikilla sektoreilla kasvavaa taloudellista toimeliaisuutta.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Helsingissä toimeentulotukea saa jo yli 40 000 kotitaloutta. Toimeentulotuki on se perälauta, jonka pitäisi estää ihmisen lopullinen tipahdus hyvinvoinnista. Suomessa on taidettu tuudittautua tasa-arvon illuusioon. Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite on laadukkaiden palveluin ja tulonsiirroin tasata sosiaalisen taustan vaikutuksia, mahdollistaa ihmiselle sosiaalinen nousu. Hallitus uhoaa olevansa sosiaalisesti oikeudenmukaisin hallitus kautta aikain. Uho on mielestäni perusteetonta.

Tarkastellaan esimerkiksi nuorisoa. Suurimmalla osalla nuorista menee hyvin, mutta monilla mittareilla tutkittuna erot ääripäiden välillä kasvavat: luokkajako alkaa jo koulun penkiltä. Hyvinvointipalvelut, kuten koulu ja terveydenhuolto, ovat kaikkien väestöryhmien saavutettavissa. Tämä on ollut periaate. Nyt koulut eriytyvät ja lapset jakautuvat jo peruskoulussa. Huono-osaisuus, köyhyys ja työttömyys alkavat periytyä sukupolvelta toiselle. On pelättävissä, että nykyinen lama kasvattaa näitä eroja entisestään.

Kun tarkastellaan lapsiköyhyyttä, köyhyys keskittyy erityisesti yhden huoltajan lapsiperheisiin. Kahden huoltajan perheiden tilanne on tällä hetkellä saman kaltainen kuin ennen 1990-luvun lamaa ja vastaa pitkälti koko väestön tulonjakaumaa. Toisin on yksinhuoltajien kohdalla. Yli kolmannes yksinhuoltajista sijoittuu alimpaan tuloviidennekseen. Näiden perheiden köyhyys on yleistynyt ja syventynyt. Kun asiaa tarkastellaan toimeentulotukien myöntämisen kautta, peräti 23 prosenttia yhden vanhemman perheistä joutuu turvautumaan kyseiseen perälautaan.

Köyhyys iskee erityisesti pienten lasten yksinhuoltajaäiteihin. Yhden huoltajan perheissä äidit jäävät kotiin hoitamaan lastaan yhtä usein kuin kahden huoltajan perheissä. Ongelma piilee siinä, että yksinhuoltajilta puuttuu muita äitejä useammin työsuhde, joka turvaisi heidän paluunsa takaisin työelämään. Usein heidän koulutuksensakin on alemmalla tasolla kuin muiden äitien. Nämä tekijät kasvattavat myös yksinhuoltajien pitkäaikaistyöttömyyden vaaraa. Erityinen ongelma on myös palveluiden niukkeneminen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yksinhuoltajaäidin lapsi sairastuu, äidin on jäätävä kotiin. Se heikentää hänen työmarkkina-asemaansa.

Olemme kuulleet täällä monesti, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Yksinhuoltajien työllisyystilanne on heikentynyt 1990-luvun alun lähes täystyöllisyydestä nykyiseen muita väestöryhmiä selvästi korkeampaan työttömyyteen. Tilastokeskuksen mukaan 12,7 prosenttia yksinhuoltajaäideistä on työttöminä. Tähän asti vähävaraisuuden on katsottu olevan luonnollinen osa tiettyä elämänvaihetta, kuten esimerkiksi opiskelijaelämää. Lapsiperheitä on auttanut usko, että köyhyys on heille vain lyhytaikainen ja ohimenevä elämänvaihe. Tähänkin on tullut muutos: tutkijoiden mukaan köyhyys näyttää nyt pitkittyvän lapsiperheissä. Sellaisten lapsiperheiden määrä on kaksinkertaistunut, joissa köyhyyttä on jatkunut jo yli kolme vuotta. On erittäin vaarallista suhtautua välinpitämättömästi lapsiperheiden eriarvoistumiseen. Ei riitä, että enemmistö lapsista ja lapsiperheistä voi entistä paremmin. Suhteellisessa köyhyydessä elävät yli 150 000 lasta eivät ole syypäitä köyhyyteen eivätkä voi sitä lapsina muuttaa. Nyt on uhka, kuten sanoin aiemmin jo, että köyhyys alkaa periytyä ja siitä köyhyydestä syntyvästä näköalattomuudesta kehittyy elämäntapa.

Hallituspuolueet ovat tämän illan aikana useaan otteeseen luoneet aatokset ja katsaukset historiaan, mitä kukin hallitus on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Historian analysointi ei täytä nälkäisiä vatsoja juuri tänä päivänä tai lyhennä leipäjonoja. Mutta jos kuitenkin katsotaan sinne 1990-luvun lamaan: 1990-luvun lama iski Suomen talouteen ennen näkemättömällä voimalla ja romahdutti sen. Porvarihallitus oli silloinkin ruorissa, ja heidän strategiansa oli, että annetaan työttömyyden joustaa, ja työttömyyshän jousti 500 000:een. Se oli aikamoinen konkurssi Suomen taloudessa. Sateenkaarihallitus joutui laittamaan maan talouden kuntoon, 300 000 uutta työpaikkaa synnytettiin, ja Suomen talous ampaisi nousuun. Näistä talouskasvun hedelmistä on kiittäminen myös tällä porvarihallituksella sitä, että he ovat voineet jakaa niin ruhtinaallisia veronalennuksia hallitustaipaleensa alussa. Jälleen Suomen talous sukeltaa globaaliin lamaan, ja talous romahtaa. Porvarihallitus on jälleen ruorissa. Voin huolestuneena katsoa tulevaisuuteen ja aprikoida sitä, minkälainen konkurssipesä on seuraavien vaalien jälkeen sosialidemokraattien hoidettavana.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus opposition sinänsä aiheelliseen välikysymykseen pienituloisten toimeentulon turvaamisesta on selkeä kokonaisuus konkreettisista toimista huonommassa asemassa olevien tilanteen kohentamiseksi jo tähän mennessä tai lähitulevaisuudessa. Lista on yllättävän pitkä ja monipuolinen. Tätä hallitusohjelma on meiltä hallitusryhmien edustajilta myös edellyttänyt.

Hallitusohjelmassa olevat toimet ja Sata-komitean työssä tehdyt linjaukset yhdessä vievät heikommassa asemassa olevien asiaa eteenpäin ja ovat samalla hyvää työtä köyhyyttä vastaan. Toki tiedän ja hallitus hyvin tiedostaa, että työllistäminen on parasta sosiaalipolitiikkaa ja kuntapuolella kunnallispolitiikkaa. Tiedän myös, että kaksista elämä ei niillä noin 700 000 kansalaisella ole, joiden arvioidaan elävän köyhyysrajalla. Pitkään jatkuessa tämä johtaa syrjäytymiseen ja vieraantumiseen hyvinvointiyhteiskunnastamme. Nyt tehdyt 730 miljoonan euron etuuksien nostot ovat näin ollen tulleet kipeään tarpeeseen. Etuuksia tulee edelleenkin parantaa juuri heikoimmassa asemassa olevien osalta. Näin vaikutetaan suoraan tuloeroihin supistavasti.

Arvoisa puhemies! Esimerkkeinä hyvistä täsmätoimista köyhyyden torjumiseksi ovat tällä vaalikaudella tehdyt opintotuen monet parannukset. Nyt myös työssä olevien ja työttömien aikuiskoulutusetuuksia on kehitetty. Aikuiskoulutustuen tasoa korotettiin työttömyysturvan tasoiseksi, ja muutenkin tukijärjestelmää on uudistettu. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluuta on edistetty. Kaikki nämä ovat köyhyyttä torjuvia toimia ja muutenkin työelämää kehittäviä ja työuria pidentäviä toimia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouden taantuman ikävimpänä seurauksena on ollut työttömyyden kasvu. Hallituksen agendan ykköspaikalla ovat tällä hetkellä ja ovat koko taantuman ajan olleet työllisyyttä tukevat toimenpiteet. Valtiovarainministeriön valmisteltavana oleva lisätalousarvioehdotus keskittyy juuri työllisyyden hoitoon.

Viime laman jälkeen pääministeri Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi etuuksia kaikkein heikoimmilta. Näiden menoleikkausten hintaa maksamme vielä nykypäivänäkin heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten pahoinvointina. Demarivetoisen hallituksen menoleikkuri kajosi muun muassa lapsilisiin, opintotukeen ja työmarkkinatukeen. Nämä menoleikkaukset kohdistuivat etenkin pienituloisiin ja rapauttivat perusturvaa. Nyt oppositiossa ollessaan SDP:n on hyvä huudella pienituloisten toimeentulon turvaamisen perään, kun itse hallitusvastuussa ollessaan sosialidemokraatit tosiasiassa karsivat etuja opiskelijoilta, lapsiperheiltä, työttömiltä ja eläkeläisiltä eli vähävaraisimmilta kansalaisilta. Näitä Lipposen hallituksen tekemiä virheitä ei saa toistaa tämän laman jälkihoidossa.

Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus on sitoutunut vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymistä. Vanhasen kakkoshallituksen aikana pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja sekä sairauspäivärahoja on korotettu työmarkkinatuen tasolle. Korotuksia on tehty myös lapsilisän yksinhuoltajakorotuksiin. Opiskelijoiden opintorahaa on korotettu. Kansaneläkettä on korotettu ja eläkeläisten verotusta on kevennetty. Maaliskuussa 2011 astuu voimaan historiallinen takuueläke, joka turvaa kaikkein pienimpien eläkkeiden saajien elintasoa. Takuueläkkeen myötä 120 000 ihmistä saa 15 prosentin korotuksen kansaneläkkeeseensä. Hallitus on myös parantanut kaikista pienituloisimpien asemaa korottamalla kunnallisverotuksen perusvähennystä. Kaikki yllä mainitut toimenpiteet ovat parantaneet vähävaraisten kansalaisten toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on vahvasti panostanut ja panostamassa nuorisotyöttömyyden torjuntaan. Lisäbudjettiin ollaan ehdottamassa työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin 25 miljoonan euron määrärahan ja 9 miljoonan euron valtuuden lisäystä erityisesti nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Näiden määrärahojen avulla pystytään auttamaan yli 3 700:aa nuorta. Lisäbudjetin määrärahoja on tarkoitus ohjata etenkin nuorille suunnattujen neuvontapalvelujen tukemiseen ja vastavalmistuneiden palkkatukeen. Kaikki nuorisotyöhön suunnatut tukieurot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Opiskelupaikkaa tai työpaikkaa vaille jääminen voi saattaa nuoren syrjäytymiskierteeseen. Nuoren syrjäytyminen on kovin huono asia niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Tavoitteena tulee olla, ettei yksikään nuori syrjäydy.

Vanhasen hallitus on vaikean taloudellisen taantuman aikana vahvistanut työllisyyttä, kuntataloutta ja heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten hyvinvointia. Hallitus on harjoittanut sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa ja parantanut vähävaraisten lapsiperheiden, opiskelijoiden, työttömien ja eläkkeensaajien toimeentuloa. Sosiaaliturvaetuuksien avulla heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten toimeentuloa on pystytty tukemaan. Sosiaaliturva on olennainen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sosiaaliturvan rahoituspohja on turvattava eikä perusturvaetuuksiin saa tehdä leikkauksia. Taantuman jälkeen joudumme miettimään, miten elvytykseen otetut velkaeurot maksetaan takaisin. Tärkeintä on, ettei taantuman aiheuttamaa velanmaksutaakkaa sälytetä kaikista vähävaraisimpien maksettavaksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! "Kansalaisten perusturvaa on vahvistettava. Yhteiskunnan sosiaalisia tukia ja palveluita pitää kohdentaa eniten tarvitseville. Ketään ei jätetä yksin." Näin toteaa ministeri Liisa Hyssälä, ja nämä tavoitteet ovat keskeisiä tälle vaalikaudelle. Hallitus on toteuttanut linjakkaasti tavoitteitaan tämän mukaisesti. Vanhasen toisen hallituksen toimilla vähennetään suhteellista köyhyyttä, ja tässä on päästy myöskin tuloksiin, joita ei voida kiistää. Suhteellinen köyhyysaste on tietysti teoreettinen käsite, mutta jolla rahat eivät riitä menoihin, hän tämän köyhyyden kohtaa. Mutta ne toimenpiteet, joita hallitus on tässä asiassa tehnyt, ovat olleet oikeat, ja niillä on saatu tulosta.

Hyvinvointivaltio on yhteiskuntasopimus, joka kattaa kaikki kansalaiset, myös tulevat polvet. Hyvinvointivaltio perustuu työhön, pitkällä tähtäyksellä vuosittain tehtyjen työtuntien summaan. Siksi on hyvä, että täällä on haluttu eri puheenvuoroissa tuoda esille sitä, että ihmiset voisivat työiässä saada työtä, ja myös nuoria tulisi eri tavoin auttaa työhön, niin kuin useassa puheenvuorossa on tuotu esille. Aina, kun jotakin tekee, jotain saa. Työ poistaa köyhyyttä, työ luo toimeentuloa ja elämän mahdollisuuksia. Tehdyllä työllä luodaan mahdollisuuksia ja sitä vaurautta, jolla ylläpidetään oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa on niin lapsiperheitten, työikäisten kuin myös iäkkäimpien hyvä elää. Tämä on ollut Vanhasen hallituksen tavoitteena.

Tämän vuoden alussa verotuksessa toteutettiin perusvähennyksen korotus 1 480 eurosta 2 200 euroon. Tämä veronkevennys kohdistuu kaikkein pienimpiin palkkatuloihin ja veronalaisiin etuuksiin. Aiemmin kyseinen korotus oli tehty 1991. Hallitus on kansaneläkkeitten tasokorotuksella, kalleusluokituksen poistolla ja eläkeläisten veronalennuksilla laittanut kahdessa ensimmäisessä budjetissaan eläkeläisten ostovoiman lisäämiseen jo 831 miljoonaa euroa. Takuueläkkeen tullessa voimaan vielä tällä vaalikaudella eläkeläisten ostovoiman parantaminen toteutuu hyvin merkittävästi. Normaalit indeksikorotukset tulevat, ja yhteensä nämä satsaukset tekevät 942 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tämä ongelma, köyhyys, jota koetaan siinä, että rahat eivät riitä, ei ole koskaan yhteiskunnasta täysin poistettavissa, mutta sitä voidaan minimoida, ja ne askeleet, joita Vanhasen hallitus on tässä asiassa tehnyt, ansaitsevat tunnustuksen.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Suomessa on noin 1,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen joka viides suomalainen on alle 18-vuotias. Lasten osuus väestöstä vähenee hitaasti, ja synnytysikään tulevien ikäluokkien vähetessä — ja jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla — lapsia tulee olemaan noin 100 000 nykyistä vähemmän samaan aikaan, kun 80-vuotiaiden vanhusten määrä on huipussaan Suomessa. Kaikki ymmärtävät, mitä se tarkoittaa huoltosuhteelle. Tämänkin takia kuntien on sosiaali- ja terveyslainsäädäntöuudistuksen yhteydessä kehitettävä moniammatillista sosiaalitointa ja toimintatapoja niin, että jokainen nuori saatetaan vaikka korvasta taluttaen ja talous turvattuna opintojen, työtoiminnan tai työn pariin, varsinkin ne, joiden koulu on jäänyt kesken tai varusmiespalvelus on jäänyt kesken tai joiden perhetilanne haittaa lapsen ja nuoren ikiomaa elämää.

Eli sosiaalitoimen, Kelan, oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyönä ja yhteistoiminta-alueilla, kuntien työ- ja sosiaalitoimen strategioilla ja konkreettisilla toimenpidelistoilla pitäisi tarjota palveluja, jotka ovat vielä nykyistäkin tehokkaampia.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset oppositiolle siitä, että olette välikysymyksellä nostaneet esille pienituloisten ihmisten aseman ja toimeentulon turvaamisen. Välikysymys on tärkeä keino osaltaan puolustaa hyvinvointivaltiota.

Välikysymyksessä on totta se, että tuloerot Suomessa ovat kasvaneet ja myös eräät perusturvaan lukeutuvat etuudet ovat jääneet jälkeen yleisestä kehityksestä. Tätä kehitystä vastaan on kaikkien taisteltava, oltiin sitten hallituksessa tai oppositiossa. Meidän poliittisten päättäjien tehtävänä on puolustaa sellaisia ihmisiä, joilla ei itsellään ole mahdollisuuksia etujaan ajaa; heillä ei ole käytössään omia edunvalvontajärjestöjä. Meidän tehtävämme on lainsäädännöllä turvata heidän toimeentulonsa.

Nykyinen hallitus on opposition vastakkaisista väitteistä huolimatta parantanut merkittävästi alemmalla tulotasolla elävien ihmisten etuuksia. Hallitus on tullut vastaan niin lapsiperheitä, opiskelijoita kuin eläkeläisiäkin muun muassa laskemalla ruuan arvonlisäveron 12 prosenttiin. Pienimmät sairaus- ja vanhempainpäivärahat on nostettu viime vuoden alusta työmarkkinatuen tasolle. Pienimpiin eläkkeisiin, kuten kansaneläkkeeseen, on tehty tasokorotus, ja kalleusluokan poisto toi merkittävän korotuksen eläkkeisiin. Ensi vuoden alusta takuueläkkeen tuleminen parantaa pienituloisten ihmisten toimeentuloa.

Ihmisten toimeentulon turvaamisen suurin uhka on työttömyys. Usein työttömyyden uhka kohdistuu sellaisiin henkilöihin, jotka eivät ole olleet vielä pitkään työelämässä tai eivät ole sinne vielä valmistumisensa jälkeen edes päässeet. Siitä kertovat tämän päivän työttömyysluvut ja erityisesti alle 25-vuotiaitten työttömyysluvut. Työllisyyden tukeminen on parasta sosiaalipolitiikkaa, niin kuin täällä tänään on useissa puheenvuoroissa todettukin.

Välikysymyksen useat allekirjoittajat ovat osoittaneet arvostelevan sanansa niille hallituksen toimenpiteille, joilla työllisyyttä pyritään parantamaan. Oppositio unohtaa sen, että vallitseva talouslama on maailmanlaajuinen ongelma. Me investointeihin perustuvana vientimaana olemme tilanteessa, että meihin laman vaikutukset ovat pitkäkestoisempia. Siksi meidän toimenpiteidemme tulee olla sellaisia, joiden tulokset vaikuttavat pitkään ja joista merkittävä osa kohdistuu tulevaisuuden kasvualoihin. Ympäristö- ja energiateollisuus ovat siitä hyviä esimerkkejä. Myös luonnonvarojen hyödyntäminen ja oman energiatuotannon turvaaminen ovat toimialueita, joiden kehittäminen vaikuttaa koko hyvinvointivaltion mahdollisuuteen huolehtia kaikista ihmisistä.

Arvoisa puhemies! Kunnat huolehtivat merkittävästä osasta ihmisten hyvinvointipalveluja ja taloudellisesta perusturvasta silloin, kun hädän hetki on suurin. Nyt laman vaikutukset tuntuvat myös kunnissa. Verotulot ovat pienentyneet työttömyyden kasvusta johtuen, ja samanaikaisesti palvelutarpeet ovat kasvamassa. Yleinen kustannustason nousu rasittaa kuntia. Päättyneen nousukauden lopulla lähes kaikilla toimialoilla toteutuneet palkankorotukset rasittavat nyt myös kuntataloutta, koska kuntien menoista noin kolme neljäsosaa menee palkkoihin tai palveluiden ostoihin, joiden kustannuksia ovat toteutuneet palkankorotukset nostaneet.

Kuntasektori ei ole ollut palkkojen nousussa johtaja, mutta niidenkin palkat ovat nousseet yli 11 prosenttia kahden viimeisen vuoden aikana. Kyse ei ole ollut siitä, etteivätkö tärkeää palvelutyötä tekevät ihmiset olisi korotuksia ansainneet, mutta nousut ovat ajoittuneet vain väärään suhdanteeseen. Hallitus on auttanut kuntia lisäämällä valtionosuuksia ja kohdentamalla tukea investointien toteutukseen. Rakennushankkeiden aikaistamiset, muun muassa homekoulujen korjaaminen, ovat olleet sellaisia kohteita, joiden tulemisella ja tukemisella on kuntien taloutta ja työllisyyttä pyritty parantamaan. Valitettavasti kuitenkin kuntataloudessa on edelleen vajetta, jonka täyttymisestä kuluvan vuoden osalta ei ole vielä tarkkaa tietoa.

Hyvät edustajat ja läsnä olevat ministerit! Nyt on yhteiskunnassamme tilanne, että on yhdessä löydettävä ratkaisut ja haettava tasapainoa talouteen. Sen toteutuksessa on pidettävä huoli pienituloisista ja muutoinkin heikoimmassa asemassa olevista. Työ hallituksen viitoittamalla tiellä jatkuu.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tuohon aikaisempaan puheenvuorooni jonkin verran jatkaa yksin elävistä, koska yksin elävät ovat isoin köyhimpien ryhmä meillä yhteiskunnassa. Yksin elävällehän kaikki elämisen kustannukset jäävät yksin maksettavaksi, ja vaikkapa yksin elävät keski-ikäiset miehet tai yksin elävät iäkkäät naiset ovat sellaisia, jotka usein ovat hyvin tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja vaikeuksissa selvitä arjen kustannuksista.

Ehkä me usein tässä arjessa unohdamme, minkälaiset kaikki toimet, hyvätkin parannukset yhteiskunnassa saattavat suhteellisesti hyödyttää enemmän perheellisiä kuin yksin eläviä. Otan jonkin esimerkin, vaikkapa kotitalousvähennyksen. Kun perhekohtaisesti voidaan hyödyntää molempien aikuisten osalta tätä, niin yksin elävät eivät tällaisesta esimerkiksi pääse hyötymään.

Olen ymmärtänyt, että myös Sata-komiteassa on asumistuen osalta, kun on esitetty muutoksia, ainakin huolta liittynyt siihen, että saattaa käydä niin, että osin yksin elävien tilannetta myös nämä asumistuen muutokset tulevat vaikeuttamaan. Kysyisinkin, kun ministerit ovat hienosti jaksaneet olla täällä tänään paikalla, vielä tästä Sata-komitean asumistuen linjauksesta, että onhan varmasti nyt niin, että yksin elävien asemaa ei kohtuuttomasti niissä ratkaisuissa tulla vaikeuttamaan.

Nyt, kun ministerit todella ovat paikalla, kysyn myös omaishoitajien asemasta. Täällä aikaisemmin puhuttiin siitä, että on yhteinen tahto parantaa omaishoitajien asemaa ja omaishoidon tuen maksatus ollaan siirtämässä Kelalle, jotta saadaan tasavertaisuutta maahan luotua. Se on hyvä asia, mutta kun siellä Sata-komitean papereista voi lukea myös vähän huolta omaishoitajien asemasta eli jos se siirto Kelaan tehdään kustannusneutraalisti, käykö sitten niin, että osan tilanne heikkenee. Ehkä sitten toisena asiana tulee myös tämä hoitotuen yhdistäminen (Puhemies: 2 minuuttia!) omaishoidon tukeen. Eli käykö niin, että onkin vaara, että nyt omaishoitajien asema heikkenee, kun yhteinen tahto on ollut parantaa sitä?

Muuten haluan kiittää tästä keskustelusta tänään. On hienoa, että yli puoluerajojen tuntuu olevan halua parantaa köyhimpien ja pienituloisimpien asemaa, ja erityiskiitos sosiaali- ja terveysministereille, jotka ovat olleet aktiivisesti paikalla.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taiveaho esitti pari konkreettista kysymystä. Asuntotuen suhteen: Se on nyt arvioitavana, miten se järjestyy — ja mehän olemme esittäneet sosiaali- ja terveysministeriössä sitä kehyksiin. Se on nyt vielä, voi sanoa, voimistelun kohteena, että me saamme sen sinne. Mutta siinä on kyllä ihan yhteinen tahto.

Omaishoidon tuessa on sellainen tilanne, että siinä on myöskin yhteinen tahto, mutta kyllä se totta on, että se edellyttää lisää rahaa, jos ihan oikeasti omaishoitajien tilanne paranisi siinä, että se siirtyy Kelalle. Ei vielä se, että se siirtyy Kelalle, ole se autuaaksi tekevä, vaan siihen pitää saada myös lisää rahaa. Jos se tehdään kustannusneutraalisti, se jakaantuu suuremmalle omaishoitajien määrälle ja saattaa jopa pienentää joittenkin tukea. Siitä syystä olemme ministeri Hyssälän kanssa pohtineet hyvin paljon sitä, miten siihen saataisiin lisää rahaa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tosiaan kun ministerit ovat paikalla täällä jaksaneet ja ehtineet olla näin pitkään, niin se on hieno asia. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyisin tämmöisestä asiasta, mikä on kentällä tullut esille ja huolena näiden monien muidenkin työttömyyteen ja syrjäytymiseen liittyvien aiheiden suhteen. Se on tämä miesten syrjäytyminen, koska monet nämä teollisuuden irtisanomiset ovat kohdistuneet nimenomaan miehiin. Palvelualoilla kuitenkin on vielä tilanne sen verran hyvä ollut ja ne ovat naisvaltaisia, että siellä potkuja ei niin monille ole tullut, mutta paljon miehiä ja nuoria miehiä varsinkin on joutunut työttömäksi. Tässä on tietysti se vaara, että syrjäytyminen uhkaa. Kun syrjäytymistä aiheuttaa tietysti epävarmuus tulevasta ja on monia muita syitä, avioerot, alkoholi ja tietysti tämä työttömyys yhtenä isona asiana, niin ajattelin, onko tähän asiaan millään tapaa hallituksen sisällä kiinnitetty huomiota. Onko mahdollisesti jonkin näköisiä ohjelmia suunnattu nimenomaan miesten tilanteeseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Siitä, onko erityisesti miesten kohdalle, ei voi sanoa, että se olisi tällä lailla sukupuolikohdennettu, vaan yleensäkin työttömien terveydenhuoltoon ja tähän, että meillähän Suomessa on erinomaisen hyvä työterveyshuolto. Sitten kun jää työttömäksi, niin saattaa jäädä täysin ihan niin kuin ilman minkäänlaista turvaverkkoa, ja sitä me olemme nyt rakentamassa, sitä, että tämä työttömien terveydenhuolto olisi myöskin hyvä ja se olisi eräällä lailla saattaen vaihtamista siitä työterveyshuollosta sinne perusterveydenhuoltoon. Mutta niitä hankkeita on tässä vuosien aikana ollut ja niitä hyviä käytäntöjä, ja myöskin rahaa on valtion budjetissa tähän asiaan, ja me olemme kyllä tähän nyt tarttuneet.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Tässä nuorten syrjäytymisessä ja nuorten miesten syrjäytymisessä kyllä tämmöisellä kuntouttavalla työtoiminnalla on myöskin siinä osuutensa, ja hallitus on parantanut sitä kuntouttavaa työtoimintaa. Siihen on lisätty resursseja. Sen lisäksi tietysti on kaikki nämä koulutusmahdollisuudet. Meillähän on työttömille lisätty koulutusmahdollisuuksia ja myöskin työssä oleville. Moni työtön nuori löytää näistä uusista koulutusmahdollisuuksista varmasti jonkun vihreän oksan, johon tarttua. Sen lisäksi tietenkin näitä sosiaalisia turvaverkkoja on vahvistettu. Mutta nuorisotyöttömyyteen vastaavan lisäbudjetin yhteydessä, kun se tulee eduskunnan käsittelyyn tässä lähiaikoina, on mahdollisuus myös täällä salissa keskustella tästä nuorten miesten tilanteesta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Vajaa kolme vuotta sitten, kun nykyinen hallitus perustettiin ja sen hallitusohjelmaa luin, niin iloitsin siitä, että siellä oli paljon verrattuna aikaisempiin hallituksiin. Ei pitkiin aikoihin, liekö koskaan, ole ollut sellaisia myönteisiä asioita perusturvan ja heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseksi. Silloin tietysti, kun elettiin aivan toisenlaista taloudellista aikaa kuin nyt, oli myös uskoa siihen, että ne voidaan toteuttaa ja saada parannusta aikaan, ja näin on myös pitkälti tapahtunut, ja on ilo antaa tunnustus arvoisille ministereille, jotka siellä istutte tälläkin hetkellä.

Nyt tietysti tilanne taloudessa on mennyt aivan totaalisesti toisenlaiseksi kuin mitä olivat kolme vuotta sitten näkymät. Tänä vuonna otetaan 13 miljardia euroa velkaa valtiolle, ja jatkovuodet — viime vuosi oli velkainen — ovat myös tätä samaa huonoa kehitystä, ja se luo vakavan varjon siihen, miten selvitään jatkossa näistä haasteista.

Tietysti pelko on, että valtiovarainministeriössä tehdään jo säästölistoja tulevaa hallitusohjelmaa ja hallituskautta varten, ja siksi vetoaisinkin, että sosiaali- ja terveysministeriön arvon ministerit seuraisivat hyvin tarkkaan, mitä siellä suunnitellaan, eivätkä päästäisi menemään näitä eteenpäin, vaan nuo varat, joilla valtiontalous korjataan, etsitään muualta, ja nimenomaan varakkaiden ihmisten pussille on syytä mennä.

Kelan rahoitus on toinen. Tässä puhutaan omaishoidon tuen ja toimeentulotuen perusosan siirtämisestä Kelan vastattavaksi, ja takuueläke tuo sinne lisää taakkaa, ja muutoinkin siellä on jo alijäämää. Tämä on kysymys, joka on vakava. (Puhemies: 2 minuuttia!) Ei energiaveroja voida tuosta vaan lisätä niin valtavasti, että niillä hoidettaisiin esimerkiksi se, kun annettiin holtittomasti kelamaksu työnantajilta pois.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli ihan hienoa, että tässä tämän keskustelun loppuvaiheessa nousi esille tämä nuorten työttömyys ja varsinkin nuorten miesten tilanne. Nuorten miesten työllistyminen on kaikkein vaikeinta ollut näinä viime aikoina, ja varsinkin pitempiaikaisesta työttömyydestä seuraa helposti syrjäytyminen monine lieveilmiöineen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja työllistymisen tukeminen ovat kuuluneet hallituksen asialistalle jo sen alkutaipaleelta lähtien. Sen osoittavat pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen käynnistämät kolme politiikkaohjelmaa eli työn, yrittämisen ja työelämän, terveyden edistämisen ja lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmat. Kysyisinkin ministereiltä, kun olette jaksaneet siellä istua koko illan noin ahkerasti: Miten te näette, että näitä eri politiikkaohjelmia koordinoitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla estämään tätä nuorisotyöttömyyttä ja varsinkin nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvä kysymys, ed. Sihto. Me olemme juuri pohtineet sitä, kun meillä on kolme isoa, laajaa politiikkaohjelmaa ja kaikissa on paljon erilaisia toimenpiteitä, miten saavutettaisiin sitä synergiaa, ja itse asiassa sieltä löytyy sellaisia yhteisiä punaisia lankoja, niin kuin ed. Sihto totesi. Tämä syrjäytyminen on yksi niistä. Me olemme nyt keskustelemassa terveyden edistämisen politiikkaohjelman kohdalla näistä asioista, sitten on Wreden politiikkaohjelma ja totta kai sitten Vanhasen politiikkaohjelma myöskin. Nythän siitä on tällainen arviointi meneillänsä, ja sitä kautta saadaan myöskin tätä synergiaa. Myöskin se auttaa, että meitä on samoja ihmisiä näitten kaikkien politiikkaohjelmien kohdalla. Mutta totta on, että näistä pitäisi sitä hyötyä saada irti.

Keskustelu päättyi.