Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen laatinut lakialoitteen Suur-Saimaan kansallispuistosta. Maamme kansallispuistoverkkoa on kehitetty määrätietoisesti 1980-luvun alusta lähtien. Tavoitteena on, että puistoverkosta saataisiin sekä biologisesti että maantieteellisesti mahdollisimman edustava. Kansallispuistoksi soveliaita riittävän laajoja ja kutakuinkin luonnontilaisia alueita on maamme eteläosassa edelleen vähän. Suur-Saimaalla on kuitenkin vielä erinomainen mahdollisuus kansallispuiston luomiseen tässä lakialoitteessa kuvatuin keinoin.

Alueitten mukaisen kansallispuiston rajat on merkitty aloitteen liitteenä olevalle kartalle paksunnetulla viivalla, ja sen sisäpuoliset alueet koostuvat Taipalsaaren, Puumalan, Ruokolahden ja Joutsenon kuntien osista. Suur-Saimaan alueeseen kuuluu laajoja selkävesiä, saaria ja saariryhmiä, monipuolisia harjumuodostelmia ja harjurantoja. Vesistöalueella on runsaasti luonnonkauniita silokallioisia ranta-alueita. Kasvustoa hallitsee komea havumetsävyöhyke. Saimaannorpan lisäksi alueen muita uhanalaisia eläinlajeja on muun muassa harjusinisiipi.

Arvoisa puhemies! Tämä kansallispuistoaloite on laadittu nimenomaan norppakannan tueksi. Koko Saimaan alueen norppakanta oli vuonna 2001—2002 suoritetun laskennan mukaan noin 250 yksilöä. Suur-Saimaan alueella näistä arvioitiin elävän vakituisesti 12—18, Lietvedellä noin 10 yksilöä ja Luonterilla 2. Päivitetyn tiedon mukaan norppakanta on noin 200 yksilöä. Suur-Saimaan alueella näistä arvioitiin elävän vakituisesti 12—14 yksilöä. Norppakanta on laskenut 40—50 yksilöstä nykyiseen määräänsä muutamassa vuosikymmenessä.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen säännösehdotukset on laadittu lähtien siitä tilanteesta, että kansallispuistoon kuuluvat maa-alueet on lain voimaantullessa jo lunastettu valtiolle. Tämän vuoksi aloitteen voimaantulo on kytketty asetuksella tarkemmin päätettävään ajankohtaan. Uuden, vuonna 1996 hyväksytyn luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kansallispuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla. Kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. Säännöksen 2 momentin mukaan kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä, ja Suur-Saimaan kansallispuiston alue täyttää luontonsa osalta tämän edellytyksen.

Arvoisa puhemies! Suur-Saimaan kansallispuisto sijoittuisi noin 300 neliökilometrin alueelle, josta noin 15 neliökilometriä muodostuu maa-alueista. Maa-alueista suurin osa on joko saaria tai mantereen ranta-alueita. Tämän aloitteen laatimishetkellä näistä on valtion omistuksessa vain muutama prosentti ja sama määrä Etelä-Karjalan virkistyssäätiöllä. Metsäyhtiöt omistavat alueesta hiukan yli puolet. Metsäyhtiöiden maista olisikin nopeasti saatavissa tarvittavan alueen perusosa. Alueella on noin 120 kesäasuntoa. Tämän aloitteen mukaan kesäasuntojen ja muiden yksityisten alueiden maanomistus säilyisi ennallaan, kunnes niiden omistajat haluaisivat luopua niistä. Aloitteen tarkoituksena on, että tässä luopumistilanteessa maa lunastettaisiin etuosto-oikeutta käyttäen valtiolle. Arvoisa puhemies! Tuolla alueella nimenomaan on yksi suuri maanomistaja, ja se on Stora Enso.

Asetuksella säädettäisiin tavalliseen tapaan tarkemmin seuraavista toiminnoista: Kansallispuistoalueella saa kalastaa, muttei norpalle vaarallisella tavalla. Edelleenkin, kansallispuistossa ei saa tappaa, pyydystää tai hätyyttää luonnonvaraisia eläimiä, ei ottaa taikka vahingoittaa puita, pensaita, kasveja tai niiden osia tai saisi ottaa siinä määrin kuin kansallispuiston johto niitä osoittaa retkeilijöiden ja puiston tarpeiksi. Kansallispuistoalueella ei saa pitää koiria, kissoja ja muita kotieläimiä, ja siellä ei saa ajaa moottorikelkalla ja muulla moottoriajoneuvolla, paitsi puisto-ohjesäännön sallimilla väylillä. Arvoisa puhemies! Näiden mainitseminen erityisesti on sen takia tärkeätä, koska nimenomaan on kysymys norpan suojelusta.

Lopuksi, puhemies, eduskunta sai tällä vaalikaudella aikaiseksi lain Repoveden kansallispuistosta. Näin ollen uskon, että pitkällä tähtäimellä, ei siis millään lyhyellä tähtäimellä, myös eduskunta tulee säätämään lain Suur-Saimaan kansallispuistosta.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on jättänyt lakialoitteen Suur-Saimaan kansallispuiston perustamisesta. Nyt jos tätä aloitetta hiukan tarkastelee, niin ensinnäkään aloitteen perusteluista ei ilmene tuo alue, mikä tähän kansallispuistoon tulisi kuulumaan. Tosin aloitteen liitteenä on kartta, johon se on piirretty, ja ed. Tiusanen esittelypuheenvuorossaan totesi, että kartalla olevasta alueesta vain muutama prosentti olisi tässä vaiheessa valtion omistuksessa, elikkä kaiken kaikkiaan edellytyksiä Suur-Saimaan kansallispuiston perustamiselle ei näyttäisi olevan. Hyvään lainsäädäntötapaan ei kuulu tehdä kassakaappilakeja — varsinkaan kun ei ole kriisiajoista kysymys — jotka sitten asetuksella toimeenpantaisiin, ja toisaalta, kun asiassa ei ole suoritettu minkäänlaisia maanomistajien kuulemisia taikka ennakkovalmisteluja, niin toki aika yllättävältä tämä lakialoite siinä mielessä tuntuu.

Nythän meillä on jo varsin kattava kansallispuistoverkosto, viimeisenä siinä Repovesi. Kun ympäristöhallinnon määrärahoja on tarkastellut, niin monet kansallispuistot ovat valittaneet juuri sitä, että puistojen ylläpitoon myönnetyt määrärahat ovat liian vähäisiä. Kansallispuistojen hoito kärsii, ja siinä mielessä ympäristöministeriönkin näkökulma on ollut se, että uusia kansallispuistoja ei perustettaisi, ennen kuin määrärahat ovat riittävät niiden asialliseen ylläpitämiseen. Lisäksi myöskin aika on muuttunut siitä, kun 1976 laadittiin kansallispuistokomitean mietintö, jossa hahmoteltiin kansallispuistoverkosto. Tämä ei ole kuulunut tähän verkostoon, ja nyt minusta ympäristönsuojelukysymyksissä on otettu jo aivan uusi näkökulma, vapaaehtoinen suojelu, suojelukorvaukset, joita nyt erityisesti on noussut esille Etelä-Suomen metsien suojelukysymyksissä. Suojelu lähtee vapaaehtoisuudesta. Valtio korvaa haitan, ja sillä lailla maanomistajien kanssa suojelu voi tapahtua hyvässä yhteisymmärryksessä.

Erityisesti kartalla mainituista alueista ja mainituista kunnista tunnen Puumalan, joka on omaa maakuntaa, omaa vaalipiiriä, ja tunnen Puumalan kunnan hyvin laadukkaasta yleiskaavasuunnittelusta. Toki siellä on lähdetty siitä, että minkäänlaisia kansallispuistosuunnitelmia ei ole vireillä. Rannat on suunniteltu hyvää suunnittelua noudattaen sekä vapaa-ajan asumiseen että virkistyskäyttöön ja myöskin siellä tarvittavilta osin on otettu huomioon norpan suojelun kannalta tarpeelliset alueet. Minusta nuo yleiskaavatasoiset suunnitelmat riittävät täysin kattavasti turvaamaan uhanalaisen norpan lisääntymisen ja elämisen noilla vesialueilla, joten siinäkään mielessä en suojelun sanktioiden kiristämistä pidä tarpeellisena.

Norppakanta on noin 250, totesi ed. Tiusanen esittelypuheenvuorossaan. Minulla on se käsitys, että norppakanta on jo suurempi. Se lähentelee suotuisan suojelun tasoa, 450:tä. Tällä erää norppa hakee vahvasti jo uusia reviirejä. Se ei enää mahdu entisille eloalueille. Sillä lailla suojelun tarvekaan siinä mielessä ei enää ole niin akuutti kuin se on ollut aikaisemmin, kun kanta oli todella uhanalainen.

Niin kuin alussa totesin, minusta tällä erää ei ole edellytyksiä Suur-Saimaan kansallispuiston perustamiselle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on totuttu siihen, että suurin piirtein kuukausittain täällä on joku kansallispuistolaki käsiteltävänä. Ensin oli Repovesi, viimeksi oli Leivonmäki, ja nyt on Suur-Saimaan kansallispuisto. Tältä osin eduskuntatyössä tuleekin varautua siihen, että vastaavanlaisia esityksiä varmaan tulee sieltä sun täältä, ja niin kuin ed. Nousiainen totesi, tällaista suojelun tarvetta nykyisellään ei ole olemassa, niin kuin vauhti tuntuu olevan.

Tässä on hyvää se, että perusteluissa käytetään perusteena norpan suojelua. Itsekin olen tätä asiaa linjannut kaikella tavalla niin, että saimaannorpan suojelua ei ole kenelläkään suomalaisella varmaan halua vastustaa, kun se tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja hyvässä hengessä. Näin tässä puheenvuorossani yhtäkkiä yllättäen pyrin suhtautumaan myönteisesti norpan suojeluun ja suhtaudunkin. Mutta muuten tämä sisältö on sellainen, että tämän valmistelun ja esityksen pohjalta ei voi norpansuojeluhenkeä tähän puheenvuoroon mitenkään löytää.

Jos katsotaan näitä perusteluja, siellä todetaan, että norppa on lisääntynyt 90-luvulla noin kolmen yksilön verran. Kun siinä samalla todetaan, että Puumalan eteläpuolisilla alueilla on vuosittain syntynyt ja syntyy noin kaksi—neljä saimaannorppaa, katsottakoon, että kuitenkin norppakanta on lähtenyt myönteiseen kehitykseen, myönteiseen linjaukseen, vapaaehtoisella ja sopimusrauhoitustavan tyyppisellä yleisellä suojelulla, missä myöskin kalastajat ovat olleet mukana. Tähän on varmasti merkittävästi vaikuttanut se, että teollisuuden päästöt vesistöihin ovat selkeästi laskeneet. Rantojensuojeluohjelma on vaikuttanut jotakin tässä asiassa . Natura 2000 -ohjelma, mikä koettelee voimakkaasti suomalaista maa- ja metsätaloutta, on ollut yhtenä tekijänä tässä asiassa. Kun ed. Nousiainen viittasi vahvaan rantojen yleiskaavoitukseen ja siinä oleviin suojeluja tarkoittavilla kaavamerkinnöillä eli SL-merkinnöillä merkittyihin alueisiin, joilla rakentaminen on estynyt sekä myöskin muu maastonkäsittely siltä osin estynyt, tällä on ollut varmasti merkitystä siihen, että norppakanta on lisääntynyt ja noussut.

Tässä asiassa todetaan perusteluna, että nämä eivät kuitenkaan riitä turvaamaan norppakannan pysyvää myönteistä ja suotuista kehitystä. Mielestäni, kun ed. Nousiainen heitti kokonaislukumäärän yli 400 norpan paikkeille, täytynee sanoa, että Saimaan vesistössä se on varmasti oikeaan suuntaan menossa, kun eivät kovin kaukana ole ne ajat, jolloin me voimme muistella niitä olleen vain muutama kymmenen siellä, ja sen pohjalta nähtiin ja jopa kirjoitettiin ja sanottiin, että saimaannorppa on todella uhanalainen ja katoamassa oleva laji.

Kun perusteena tähän on kytketty norppa-asia, en voi kiistää, ettei se olisi tärkeä ja asiallinen, mutta muuten tämä asia on sellainen, sanoisin, hakuammunnan luonteinen aihe, mikä ei satu tähän päivään. Ensinnäkin on lähdetty siitä, että jos tällä perusteella voidaan kansallispuisto jollekin hauskalle alueelle osoittaa ja tehdä, tällainen laki voisi tulla Suomen eduskunnassa hyväksyttyä, hyväksyttyä niin, että valtiolla ei ole tietoakaan tästä maa-alueesta, mille tämä kansallispuisto syntyisi, ja on lähdetty siitä, että tämä saatettaisiin lakina voimaan tai edes yritetään saattaa voimaan, ja sen jälkeen joskus myöhemmässä vaiheessa asetuksella todettaisiin, että nyt se otetaan haltuun ja tämä laki on voimassa sen asetuksen kautta. Tämä on aivan mahdoton näköala, että näin voidaan lähteä rakentamaan ja vesittämään koko hyvää suojeluhenkeä, mitä itsekin yritän monessa tapauksessa ymmärtää.

Tältä osin tätä taustaa vasten tämä on nähtävissä yksityisen omistusoikeuden sosialisoimisena ja riistona. Tähän nähden, jos mikä on perustuslakikysymys, niin mielestäni tämän tyyppinen riisto on sitä nimenomaan. Siinä sekoitetaan silloin pahimmillaan tämä hyvä asia ja sitten tämä riisto, mikä saa taatusti nousemaan kaikkien maanomistajien, mökinomistajien ja alueella muutenkin vaikuttavien kansalaisten niskakarvat niin pystyyn, että ne eivät sieltä missään tuulessa tule laskeutumaan alemmas.

Täällä on aika hyvin todettu, että kun tästä alueen koosta otetaan kokonaisvaikutelma — 30 000 hehtaaria vesialuetta, 1 500 hehtaaria maa-aluetta — niin on valtavan isosta alueesta kysymys, millä tällä kertaa ei ole kuitenkaan nähtävissä mitään sellaista uhkaa, mikä sen luonnon ja luonnonveden sieltä tuhoaisi. Alueella on aloitteen mukaan 120 kesämökkiä, todellisuudessa niitä on ehkä vähän enemmän kuin tämä 120. Tähän nähden yleensä näissä tuntuu olevan vähän sellainen näkemys ja tämä laskenta on vähän toisen tyyppinen, puolesta puhujat laskevat vähän alaspäin ja vastaan puhujat vähän ylöspäin, mutta jotakin tätä suuruusluokkaa tämä on, väitän, että se on isompi.

Tähän nähden, jos ajatellaan normaalikansalaista, joka täältä Helsingin korkeudeltakin tätä asiaa katsoo, niin tuntuu olevan hyvä asia, kun Saimaalla suojellaan, mutta sitten kun tuleekin kysymys siitä, että hänen kesämökkinsä saattaa olla sillä alueella, niin karvat ovat paljon voimakkaammin pystyssä kuin normaalilla maalaiseläjällä niillä mailla onkaan. Tähän nähden en ollenkaan luota, että tässä tulee mitään myönteistä näköalaa myöskään tämän jälkeen tälle asialle syntymään.

Aloitteessa perustellaan myöskin, että alueella sallitaan kalastus ja siihen liittyvä liikkuminen. Niinhän se sallitaan nytkin. Kalastuskunnat ovat vapaaehtoisesti tähän norpansuojeluohjelmaan liittyen rajoittaneet kalastusta nimenomaan lisääntymisvesillä, ja siltä osin aihe ei tässä tulisi muuttumaan mitenkään.

Alueita halkoo Saimaan syväväylä, mikä omalta osaltansa turvaa teollisuuden liikkumisen ja liikennemahdollisuudet, ja tämän osalta tämäkin pitää nähdä myöskin sellaisena kohtana, että sitten tätä asiaa harkitaan joskus myöhemmin kansallispuistostatuksen alla, kulkeeko siellä syväväylä vai ei. Onneksi tätä ei nyt tässä ole millään lailla käsitelty eikä kommentoitu perustelujen osalta, mutta epäilen, että asia voisi joskus tulla myöhemmin esille.

On erinomaisen hyvä muistaa ja nähdä, että kun täällä hiljattain, pari vuotta taaksepäin, oli Repoveden kansallispuistoesitys olemassa vastaavan tyyppisen aloitteen merkeissä ed. Hiltusen ensimmäisenä allekirjoittamana, siinä todettiin pohjana, että alueella on muun muassa hirvenmetsästys sallittu ajaen ja tämä metsästys tapahtuu alueen ulkopuolella jne., jolloin kantoja saatiin vähän pehmenemään ja metsäväkikin totesi, ettei heitä uhkaa mikään. Sen jälkeen, kun se tulikin ympäristöministeriön kautta hallituksen esityksenä, ei puhuta enää hirvenmetsästyksestä yhtään mitään. Tähän nähden on nähtävissä aivan saman tyyppinen uhkakuvakehitys, että kun tämä menee pykälän verran pidemmälle, niin kyllä paukut kovenevat ja kansalainen on kauempana tästä luonnonrauhasta, mitä siellä nyt on olemassa.

Sen pohjalta puutun vielä kesämökkikysymykseen ja maa-aluekysymykseen. Kun perusteluissa todetaan, että valtio ei mitenkään väkisin lunasta, mutta jos omistaja haluaa luopua, niin sen jälkeen valtiolla on etuosto-oikeus tai lunastusoikeus maa-alueisiin ja kesämökkiin, tämähän tarkoittaa sitä, että tämän mökin vapaa, käypä hinta romahdutetaan, tavallaan sosialisoidaan, niin että valtion on jopa edullista se ostaa. Siltä pohjalta ei voida ajatellakaan näin lähdettävän liikkeelle.

Tuntuu, että tämä on aivan toivoton näköala. Kun on viitattu siihen, että siellä on metsäyhtiöiden maita ja metsäyhtiöt voivat olla tässä asiassa pohjana, niin luulen sillä lailla, että metsäyhtiöissäkin tämän kissanpojan silmät heräävät ja nähdään se, mikä on tämä kansalaisten vastustus sen jälkeen, kun metsäyhtiöiden maiden luovutuksen kautta yksityiset maanomistajat saatetaan sellaiseen koukkuun, että he eivät tästä suojelukysymyksestä irti pääse. Tätä ei voi missään tapauksessa hyväksyä perusteena eikä perustelupohjana tälle asialle.

Kysynkin, kun olen kuullut myöskin sellaisen version, että tämä olisi ympäristövaliokunnan jäsenten allekirjoittama — mutta kovin vähän jäseniä täältä löytyy, ei taida löytyä kuin kolme, tai mitä suuruusluokkaa se olisi olemassakaan — onko tässä sattunut joku väärinkäsitys kaikille allekirjoittaneille vai ovatko tässä jollakin lailla muuten allekirjoittaneet menneet osittaiseen vipuun, kun ovat nimensä tähän laittaneet. Ehkä voisi sanoa, että useimmalla allekirjoittaneella on riittävä etäisyys tähän suojelualueeseen ja siinä mielessä on ollut turvallista tähän asiaan yhtyä. Kysyisinkin, mitä allekirjoittaneet ovat itse valmiita omista manttaaleistaan ja mökeistänsä panemaan tämän yhteiskunnan tulevan näköalan ja kehityksen eteen niin, että ne suojeltaisiin vastaavalla lailla, niin kuin tällä alueella kansalaisten rannat ja omaisuus ovat olemassa. Sen jälkeen, jos löytyy riittävästi vastakaikua, että valmiutta on, niin voin ymmärtää tätä vähän toisella lailla kuin tällä kertaa nyt on nähtävissä.

Toivon, että näissä suojeluasioissa vapaaehtoisuus ja vapaaehtoisuuden perusteella tapahtuva eteenpäinmeno voisi olla sellainen yhteiskunnan toimintamalli, millä myöskin tätä alkuperäistä luontoa Suomessa säilyisi ja olisi nähtävissä ja ymmärrettävissä. Toivon, että kaikki tällainen, mikä tapahtuu väkivaltaisuudella, lainsäädäntötyöllä uhkaamisella ja vastaavalla, loppuisi jo joskus tästä Suomen maasta, että näin ei elettäisi eteenpäin.

Rouva puhemies! Toivon, että tämä aloite saa valiokunnassa sellaisen käsittelyn, että tätä ei koskaan eteenpäin viedä.

Esa Lahtela /sd:

Rouva puhemies! Ed. Tiusanen on tehnyt paljon aloitteita, ja aikaisempiin aloitteisiin olen jopa laittanut nimeni. Tähän hän ei pyytänyt nimeäni, mutta en olisi kyllä laittanutkaan.

Edellä on käytetty perusteltuja ja hyviä puheenvuoroja norpan suojelun osalta. Se tällä hetkellä on kuitenkin suhteellisen hyvin onnistuttu suojelemaan. Ne toimenpiteet, joita Natura-ohjelman puitteissa ja norpansuojeluohjelman puitteissa on tehty, ovat minusta riittäviä. Itse asun Saimaan yläjuoksulla päin, ja viime vuosina norppien aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet huomattavasti. Määrää en tiedä, mitä se mahtaa olla, siitä meidän on turha kinata, mutta kuitenkin uskon, jotta sukupuuttoon häviämisen pelkoa ei ole olemassa. Sen takia ajatus, jotta tehtäisiin tämmöinen uusi kansallispuisto, tuntuu ihan kuin jostakin temmatulta.

Itse näen, että tämän tyyppiseen meillä ei ole tällä hetkellä mitään tarvetta, koska jos katsoo jo nykyisin sitä Saimaan aluetta, siinä on semmoisia rajoitteita olemassa, jotka turvaavat norpan. Ne turvaavat kaiken kaikkiaan sen luonnon säilymisen siellä. Meillä on rantojensuojeluohjelma olemassa. Mihin tarvitaan erillistä kansallispuisto-ohjelmaa? Ennen kaikkea, kuten ed. Seppo Lahtela tuossa totesi, kyse on siitä, että joudutaan vielä lunastamaan hirveän paljon maita. Se maksaa nimittäin valtiolle paljon. Mutta yhtä voimakkaita sanoja en käyttäisi kuin ed. Seppo Lahtela, että tässä on riistopolitiikasta kysymys. Ei tässä siitä ole kyse. Kun tämä ei mene kaiken lisäksi läpi vielä, niin toivon mukaan tämä aloite haudataan nätisti, vaikka se tuleekin samaan valiokuntaan, missä ed. Tiusanen itse sattuu olemaan puheenjohtaja.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä oikein, mitä sanoisin. Nyt ensimmäistä kertaa luin tätä ed. Tiusasen tekemää lakialoitetta. Sanon suoraan sen, että en välttämättä puhu omassa asiassa, vaikka kesämökkini sijaitseekin Puumalassa Lietveden rannalla, aika lähellä tätä ed. Tiusasen kaavailemaa Suur-Saimaan kansallispuistoaluetta.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän pitää suojella norppakantaa, ja me olemme tehneet työtä sen puolesta todella paljon. Täällä ovat edustajat Nousiainen ja Lahtela kertoneet, mitä on tehty. Norppakanta on ollut kasvussa. Itse olen osallistunut siihen työhön sillä tavalla, että olen taloudellisesti ollut tukemassa tätä työtä, niin kuin uskon varmaan monen muunkin tehneen. Samalla tavalla on kaavoituksin ja muilla määräyksillä, muun muassa kalastuskuntien omin päätöksin ja toimenpitein, pyritty suojelemaan norppakantaa ja rauhoittamaan se muun muassa kalastukselta ja veneilyltä pesimäalueilla. Meillä on Natura-ohjelma olemassa siellä, joka on itse asiassa aika tiukka tuolla alueella, siinä on vähän enemmän perustaa, rantojensuojeluohjelma jnp.

Minä en oikein nyt ymmärrä, mitkä ovat ed. Tiusasen motiivit tämän lakialoitteen osalta. Uskon niin, että vielä jotain tehtävissä norppakannan säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi on, mutta kyllä tässä nyt jotkut muut syyt ed. Tiusasella täytyy olla takana tämän lakialoitteen osalta kuin norppakannan säilyttäminen ja kasvattaminen. En oikein ymmärrä, mitkä ovat ne syyt ja motiivit.

Antero Kekkonen /sd:

Rouva puhemies! Kun tämä keskustelu takertui saimaannorppaan nyt, niin me kaikki olemme, näin uskon, olleet asiassa mukana osin jopa taloudellisin panoksin. Noin asenteellisesti uskoisin, että saimaannorppaa on suojellut kaikkein parhaiten, siis asenteellisesti, Juha Vainion ihana laulu saimaannorpasta, joka on luonut ilmapiiriä saimaannorpan puolesta aivan eri mittakaavassa kuin ne tuhannet puheet, mitä asiasta täällä on pidetty. Tämä kaikella kunnioituksella myös tätä taloa kohtaan.

Rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela puhui tavallaan rinnan Repovedestä ja tästä hankkeesta. Haluaisin häntä muistuttaa, että näillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Repovesi meni päätökseensä yksinkertaisesti siitä syystä, että Kymmene luopui maistaan. Se oli syy numero yksi. Syy numero kaksi oli se, että Suomeen tuli ympäristöministeri suuresta puolueesta, joka toteutti puolueen tahtotilaa ja joka antoi jytyä tälle asialle, ja näin yhdessä tällaisesta, sanoisinko, ratkaisevasta sysäyksestä — suuryhtiön maiden luovutus, suuren puolueen ministeri ja suuren puolueen tahtotila — päädyttiin siihen ratkaisuun, että tämä Repovesi niin nopeasti meni läpi. Se on ajatuksellisesti jotain ihan erilaista kuin tämä hanke nyt tässä. Sinänsä tämän hankkeen hyvyyteen tai huonouteen en tässä yhteydessä ota kantaa. En ole perehtynyt tähän niin hyvin kuin esimerkiksi Seppo Lahtela.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää mahdollisuuden vastata muutamiin huomautuksiin.

Ensinnäkin missään tapauksessa ei, ed. Seppo Lahtela, ole kysymys väkivaltaisuudesta tai mistään uhkaamisista, niin kuin luin ja uudelleenkin luen. Täällä todetaan, että tämän aloitteen mukaan kesäasuntojen ja muiden yksityisten maanomistus säilyisi ennallaan, kunnes niiden omistajat haluaisivat luopua niistä.

Ed. Laitisen kysymykseen, miksi: Aivan pian järjestetään laajahko seminaari, jossa nimenomaan käsitellään Suur-Saimaan suojelua, nimenomaan norpan suojelun näkökulmasta. Tämä asia on ollut myös edellisellä vaalikaudella esillä, ja nimenomaan, voisi sanoa, yhtä lukuun ottamatta samat allekirjoittajat ovat myöskin nyt mukana kuin olivat silloinkin.

Kaiken kaikkiaan kysymys on sellaisesta hankkeesta, jossa uskon Stora Enson olevan valmis, niin kuin Repoveden kohdalla UPM-Kymmene oli valmis, tulemaan mukaan jossakin vaiheessa Suur-Saimaan suojeluun muun muassa imagosyistä ja varmasti ihan aidoista suojelusyistä myös.

Lopuksi, puhemies: Tämä on pitkän tähtäimen toimintaa. Norppatutkija Sipilän mukaan tällä hetkellä on 250 norppaa Saimaan rannalla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että saimaannorppakanta on myönteisesti elpynyt ja tuhon uhka on kaikonnut tuon eliölajin yltä pois. Näen, että kaikkein parhaiten Saimaan kannalta tilanteet voisivat jatkua sillä tavalla kuin ne nykyisinkin ovat ja nykyisten lakien mukaan. Silloin ilmeisesti sopusointu asukkaiden ja siellä elävien ihmisten elinolojen kannalta ja luonnon kannalta myöskin säilyy parhaiten. Uskon, että ihminen haluaa tänä aikana myöskin sopeutua luontoon ja elää luonnon kanssa siten, että luontokin tulee toimeen, ja uskon, että tämä tapahtuu ilman niitä juridisia rajoitteita, joita yksityisomistukseen kansallispuisto tuo. Näen käydyn keskustelun pohjalta, että kansallispuistohankkeelle ei ole tässä tapauksessa tarvetta.