Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! 29. huhtikuuta 2009 katselin MTV:n 45 minuuttia -ohjelmaa. Se oli tositapahtuma, jossa kerrottiin lapsen biologisen isän oikeuksista, jotka olivat jääneet nykylainsäädännön jalkoihin. 45 minuuttia -ohjelma esitti biologisen isän piinan nimimerkillä Jannen tarina. Tositarinassa lapsi sai alkunsa lapsen äidin ollessa vielä naimisissa. Biologinen isä osallistui normaaliin tapaan lapsen odotukseen, muun muassa kaikkiin neuvolakäynteihin ja myös synnytykseen, sekä tämän jälkeiseen lapsen kasvatukseen esimerkiksi isyysloman muodossa. Edellisen suhteen avioeroprosessi oli käynnistetty kuuden kuukauden harkinta-ajan kautta, ja aviomiehen isyyden kumoaminen laitettiin vireille äidin toimesta. Prosessi kuitenkin katkesi äidin peruessa oikeuskanteen. Tämän jälkeen lapsen biologinen isä ei ole saanut tavata lasta eikä hänen asemaansa lapsen isänä ole voitu vahvistaa. Lapsen biologinen isä on tilanteen selvittämiseksi ja oman asemansa turvaamiseksi hakenut virallista dna-testiä, mutta turhaan. Nykylainsäädännön mukaan biologisella isällä ei ole edes oikeutta vaatia isyystestiä isyyden vahvistamiseksi.

Vastaavia tapauksia on varmasti paljon. Tämä julkisuuteen 2009 noussut tapaus on esimerkki siitä, miten maamme laki tukee toimintaa, jossa biologinen isä selvän näytön perusteella ei voi tunnustaa isyyttään lapseen, jos äiti ei sitä halua. Suomen isyyslaki automaattisesti on olettanut tähän asti, että aviomies on lapsen isä, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan. Aviomiehen isyyden voi kumota vain lapsen äiti, aviomies itse tai lapsi 15 vuotta täytettyään. Biologinen isä voidaan siis nykylain turvin sulkea pois lapsen elämästä, jos äiti niin haluaa. Tämä ei voi olla lapsen edun ja oikeuksien mukaista. Lapsella täytyy olla mahdollisuus saada tietää oikea biologinen isänsä.

Vastaavasti äidin asema on ollut tähän päivään asti selkeästi vahvempi. Lähtökohtaisesti äiti voi koska tahansa vaatia miestä dna-testiin, vaikka kyseinen mies olisi naimisissa ja hänellä olisi jo perhe aviopuolisonsa kanssa. Biologinen isä ei sen sijaan ole voinut Suomessa tunnustaa isyyttään sitä halutessaan eikä ole voinut vaatia virallista dna-testiä, mikäli äiti ei siihen ole suostunut. Nykylaki ei siis ole kohdellut tasa-arvoisesti molempia biologisia vanhempia.

Jätin asiasta pari viikkoa myöhemmin, 19.5.2009 kirjallisen kysymyksen maamme hallitukselle, ja samoihin aikoihin edustajakollegani Kari Uotila teki asiasta lakialoitteen. Tämä Jannen tarina on itse asiassa edelleen kesken. Isä ei ole saanut tämän koko prosessin aikana tavata omaa lastaan. Meillä laki on muuttumassa. Eli Suomessa lain muuttamiseen on mennyt aikaa kohta viitisen vuotta, ja tämä pieni lapsi on ollut ilman isää kaikki nämä vuodet, ja isä ilman lastaan kaikki nämä vuodet.

Arvoisa puhemies! Nykyinen isyyslaki tuli voimaan 1976. Sitä ennen syntyneiden isyyden vahvistamista koskeva kanneoikeus rajattiin viiteen vuoteen. Nyt kanneoikeus palautetaan. Tässä uudistuksessa vahvistetaan nyt selkeästi isän asemaa juuri sillä tavalla kuin tämä 45 minuuttia -ohjelman kertoma tapaus vaati. Esityksessä äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämistä luovutaan. Tällä pyritään edistämään lapsen oikeutta tietää molemmat biologiset vanhempansa. Äidin sijaan päätöksen isyyden selvittämisen keskeyttämisestä voisi rajatuissa tilanteissa tulevaisuudessa tehdä lastenvalvoja. Lastenvalvojien velvollisuus selvittää isyys laajentuisi koskemaan myös 15- ja 17-vuotiaita, kun se nykyisin päättyy lapsen täytettyä 15 vuotta. Lapsella, joka on täyttänyt 15 vuotta, olisi kuitenkin oikeus kieltää isyyden selvittäminen.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, Jannen tarina on edelleen avoinna. Tämä Jannen tarina on julkisuudessa tullut julkiseksi, ja tämä laki minun mielestäni ansaitsee hyvin Lex Jämsänen -nimen. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään, jokaisella lapsella tulee olla oikeus äitiin, mutta myös äidillä oikeus lapseensa ja nyt tulevaisuudessa onneksi myös jokaisella isällä oikeus omaan lapseensa.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää tässä edustaja Heinosta erittäin hyvästä puheenvuorosta aiheeseen, tärkeään aiheeseen liittyen. Muistan itsekin tämän tarinan silloin aikanaan televisiosta katsoneeni. Mutta oikeastaan haluan tässä kiittää myöskin valiokuntaa, joka on mielestäni tehnyt erittäin hyvän mietinnön erittäin tärkeästä aiheesta.

Tosiaan tässä on nyt aika oleellisia muutoksia tulossa, ja niistä oikeastaan päällimmäisenä nostaisin esiin sen, että tämä voi parhaimmillaan ehkäistä tarpeettomia huoltajuusriitojakin, koska tässä valiokunta on nostanut esiin myöskin tämän tärkeän asian, että lasta koskevista asioista pyrittäisiin sopimaan mahdollisimman tarkasti etukäteen. Tiedämme kaikki varmasti sen, että oikeuslaitosta kuormittavat erittäin paljon nämä tämmöiset tarpeettomat huoltajuusriidat, joissa taustalla on hyvin usein jommankumman vanhemman tarve vieraannuttaa syystä tai toisesta toinen vanhempi lapsesta. Näitä ei voida koskaan pitää lapsen edun mukaisina tilanteina. Tiedetään hyvin myöskin se, että niissä ei ole kyse missään tapauksessa lapsen edusta ja ne kuormittavat lasta äärettömän paljon. Nämä psyykkiset oireilut sitten kyllä näkyvät siellä lapsen elämässä hyvinkin monella eri tavalla. Tiedän kokemuksesta ja muutenkin, että niitä sitten tuolla lasten psykiatrian puolellakin hyvin usein joudutaan hoitamaan ja paikkaamaan, ja perimmäinen syy on nimenomaan se, että vanhemmat taistelevat lasten kautta näitä omia ristiriitojaan. Senkin takia nyt toivon, että tämä todella nyt korjaa tätäkin tilannetta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Tämä vanha isyyslakihan on ollut voimassa lähelle 40 vuotta. Tähän tulee tällaisia myönteisiä muutoksia, ja yksi on se, että isyys voitaisiin tunnustaa ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa, etenkin kun lapsi syntyy niin sanotuille vakiintuneille pareille, ja siinä samassa yhteydessä voidaan sitten järjestää lapsen yhteishuoltajuus.

Toinen merkittävä kohta on se, että lapsille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpanolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta. Eli tämä merkitsee sitä, että kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui vuonna 81, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä, eli kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset sitten perisivät myös tämän biologisen isänsä.

Sitten siinä on myös muita yksityiskohtia. Uuden lain myötä äidin yksipuolinen vastustusoikeus poistuu. Aiemmin äiti kirjallisesti on voinut kieltää, että isyyden tutkimusta ei tehdä, mutta nyt lastenvalvoja voi joillain määritellyillä syillä keskeyttää isyyden tutkimisen. Niin kuin täällä jo aiemmin sanottiin, että yksi pointti on se, että lapsi on 15 vuotta vanha tai sitten tämä tunnustaminen ei olisi lapsen edun mukaista.

Tässä on ihan hyviä muutoksia tullut tähän isyyslakiin.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Isän ja äidin roolista on täällä eduskunnassa keskusteltu viime aikoina vähän toisenlaistenkin aloitteiden ja esitysten pohjalta.

Mielestäni tämä hallituksen esitys on kyllä tarpeellinen ja parantaa nimenomaan biologisen isän asemaa, mutta tämä on nähtävä kyllä siltäkin kannalta, että kyllä ihmisellä on tämmöinen luontainen tarve, mistä se sitten on lähtöisin, tuntea oma biologinen taustansa. Niin se vain on, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä tärkeämpää on tietää, mistä minä olen kotoisin, mitkä asiat siihen on vaikuttanut. Minulla on itselläni sellainen tausta, että olen ollut opetusalan tehtävissä ennen eduskuntaan tuloa oikeastaan vuosikausia, ja täytyy todeta, että siellä erityisluokanopettajan ja lehtorin kainalossa on ollut niitä isättömiä ja äidittömiä tyttöjä ja poikia, jotka ovat pohtineet syntyjä ja syviä.

Mielestäni tämä hallituksen esitys on kyllä askel oikeaan suuntaan ja turvaa nimenomaan isän asemaa, joka ei tässä yhteiskunnassa aina ole ollut itsestään selvä asia eikä ole vieläkään.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on todellakin tehnyt tämän mietinnön ja kuullut lukuisia asiantuntijoita, ja kuulin salin ulkopuolelle, että täällä edustaja Mäntylä antoikin kiitoksensa valiokunnalle.

Perussuomalaiset nostivat valiokunnan käsittelyssä esiin kansanedustaja Juho Eerolan tekemän lakialoitteen lapsen vieraannuttamisesta vanhemmistaan. Pidimme tärkeänä, että myös tänne valiokunnan mietintöön saimme jonkunlaista mainintaa siitä, että asiat tulisi yrittää aina hoitaa mahdollisimman pitkään sovinnollisesti. Toivoimme sitä, että siinä vaiheessa kun isyyden voi tunnustaa ennen lapsen syntymää siellä neuvolassa, samalla kun siellä tehdään vaikka huoltajuussopimusta, vanhemmat voisivat keskenään sopia jotenkin etukäteen sen, että asiat hoidettaisiin sovinnollisesti ja vältettäisiin näin niitä tulevia riitoja. Emme koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan ja minkälaisia tilanteita tulee vastaan, mutta se olisi toivottavaa, että vanhemmat kykenisivät sitten myös niissä riitatilanteissa kohtaamaan asiat järkevästi ilman, että kukaan osapuoli joutuisi kärsimään.

Tämä hallituksen esitys parantaa lapsen tilannetta, turvaa lasta, mutta kyllä se mielestäni on myös isän ja äidin hyväksi tehty hallituksen esitys.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! En malta tähän edustaja Sankelon puheenvuoroon olla tässä vielä kommentoimatta. Erittäin hyvä puheenvuoro myöskin se, ja toivon, että puhemies sallii nyt tämmöisen pikkuisen tästä ehkä kauas menevän kommentoinnin, mutta puhutaan ihan jo sotaorvoista. Jo sieltä heillä on hyvin syvä ikävä sitä isää tai sitä äitiä, jonka he ovat menettäneet sodassa. Eli kaikilla meillä on se tarve siihen, että me tiedämme, mistä me olemme lähtöisin, kuka on ollut se isä, kuka on ollut se äiti, jota ei koskaan ehkä ole tuntenut.

Tämä oli erittäin hyvä puheenvuoro, tämä asia, minkä, edustaja, nostitte tässä esiin. Tosiaan toivon, että me kaikki päätöksentekijät täällä muistaisimme, kun näitä päätöksiä teemme, sen, että se lapsen ikävä sitä isää tai äitiä kohtaan voi olla erittäin erittäin syvä, ja jos me emme luo mahdollisuuksia siihen, että heillä on mahdollisuus oppia tuntemaan se isä ja äiti, niin ehkä me silloin olemme vähän epäonnistuneetkin siinä päätöksenteossa.