Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esittämä tuloverolain muutos on hyvä ja odotettu. Tämän lakiesityksen hyväksymisen myötä poistuu se epävarmuus ja epätietoisuus, mikä on viimeisen vuoden ajan vallinnut komennustyötä tekevien keskuudessa. Tilannehan oikeastaan lähti liikkeelle siitä, kun verottaja, tässä tapauksessa erityisesti Lounais-Suomen verovirasto, ryhtyi jälkiverottamaan muun muassa telakoilla komennustöissä olevia heille maksetuista päivärahoista ja muista kulukorvauksista. Lähtökohdanhan pitäisi olla se, että Verohallituksen vuosittain etukäteen määrittämät verovapaat päivärahat on tarkoitettu kattamaan matkatyössä lisääntyviä elantomenoja.

Todettakoon, että nämä päivärahat ja kulukorvaukset, joista ryhdyttiin jälkiverottamaan, perustuivat metalli- ym. alojen työehtosopimuksiin. Aiemmin veroviranomaiset katsoivat esimerkiksi Metallin työehtosopimuksen mukaiset päivärahat ja kulukorvaukset verovapaiksi. Tuntuikin jotenkin kohtuuttomalta, että jälkikäteen ryhdyttiin tulkitsemaan asiaa niin, että vuosia sitten tehdyistä työmatkoista ei olisikaan pitänyt suorittaa verottomia päivärahoja. Pahimmillaan tällainen tulkinta mielestäni loukkaa verovelvollisten oikeusturvaa, ja nämä ratkaisut kohdistuivat sattumanvaraisesti eri verovelvollisiin.

Kun itse ensimmäisen kerran noin vuosi sitten reagoin asiaan kirjallisella kysymyksellä, niin vastauksessa selkeästi myönnettiin, että eräissä jälkiverotustapauksissa oli otettu hyvinkin tiukka linja. Tämä erityisesti Lounais-Suomen veroviraston tiukka ja ehdoton tulkintalinja johti siihen, että sadat matkatöissä olleet henkilöt saivat tuntuvia, useiden kymmenientuhansienkin eurojen jälkiveroja. Tämä on epäilemättä horjuttanut näiden ihmisten talouden hallintaa. Myös monet komennustöitä tekevät yritykset ovat joutuneet rahoitusvaikeuksiin.

Verohallitus on ymmärtääkseni parhaansa mukaan pyrkinyt ohjeistamaan verovirastoja, mutta tämä ei ole johtanut yhdenmukaiseen ja selkeään käytäntöön. Keskusverolautakunta antoi kesäkuussa kaksi Olkiluodossa työskentelyä koskevaa ratkaisua. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi nämä ratkaisut. Korkeimman hallinto-oikeuden nämä mainitut tai muutkaan ratkaisut eivät ole johtaneet selkeään käsitykseen siitä, miten pitkän ajan kestävä työskentely voitaisiin katsoa tilapäiseksi työskentelyksi erityisellä työntekemispaikalla. Niinpä sekava tilanne on johtanut siihen, että kotimaisen työn liikkuvuus on vähentynyt. Pelko tulla jälkiverotetuksi päivärahoista ja muista asiaan kuuluvista kulukorvauksista on tehokkaasti hillinnyt intoa matkatöihin. Seurauksena on ollut se, että ulkomaisen työvoiman määrä muun muassa telakoillamme on tuntuvasti lisääntynyt, ja tässä taas ei kansantaloudellisesti ole mitään järkeä.

Arvoisa puhemies! Tilanteen korjaaminen lainsäädännöllä olikin ainoa tie päästä umpikujasta. Minä uskon, että nyt annettu esitys täsmällisine aikarajoineen selkeyttää pelisäännöt ja halukkuus komennustöihin palaa. Tämä on niin yritysten kuin työntekijöidenkin kannalta erinomainen asia.

Olen erittäin tyytyväinen, että te, valtiovarainministeri Heinäluoma, tartuitte päivärahojen jälkiverotuksesta syntyneeseen merkittävään epäkohtaan. Tätä korjausta ovat ajaneet monet kansanedustajat samoin kuin sekä työntekijä- että työnantajajärjestöt.

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Tässä komennusmiesten verotuksessa vallinneet epäkohdat ovat todellakin olleet kiistattomia sen jälkeen, kun asiassa tuli korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös, joka tosiasiassa olisi johtanut siihen tilanteeseen, että vuotta pidemmät työt olisi tulkittu verotuksen piiriin kuuluviksi myös päivärahojen osalta. Tällä kysymyksellä on ollut jo tähän mennessä aikamoinen merkitys sekä yksittäisten palkansaajien että myös yritysten kannalta, joita on jälkiverotettu sellaisessa tilanteessa, että monet ovat toimineet hyvässä uskossa ja luottaen siihen, että aikaisemmin tehdyt päätökset olisivat myös verotuksen osalta voimassa. Seuraukset varsinkin yksittäisten komennustyössä olleiden palkansaajien kannalta ovat olleet tuhansien eurojen jälkilaskuja, ja parhaimmillaan, kun niihin liitetään myös sitten korkoseuraamukset, niillä on ollut kotitalouksien kannalta aika lailla kauhea vaikutus.

Verotuksessa on tärkeää, että meillä on ennustettava, etukäteen tiedossa oleva veromenettely, jonka täytyy olla niin työnantajan kuin työntekijöidenkin ymmärrettävissä. Nyt syntynyt tilanne oli sellainen, että se edellytti uutta lainsäädäntöä. Sinällänsä tietysti siinä käytännössä, jossa verotoimisto on voinut yksittäisiä tapauksia harkita, on ollut myös omat hyvät puolensa. Mutta tämä ennakkopäätös ja sitä ennenkin jo olleet epäkohdat näissä jälkiveroseuraamuksissa ovat osoittaneet, että ainut vaihtoehto turvata riittävä oikeusvarmuus niin ihmisille kuin yrityksillekin on se, että otamme käyttöön selkeät määräajat, jotka ovat kaikkien tiedossa.

Nyt tässä esitettävä malli lähtee siitä, että kahden vuoden ajan tällainen työskentely olisi päivärahojen osalta verovapaata ja sitten siihen tulisi vielä vuoden lisäaika, joka turvaisi erityisissä tapauksissa sen, että tämmöisissä pitkäkestoisissa, varsinkin usein isoissa rakennusprojekteissa voidaan toimia oikeudenmukaisella tavalla, eli kahden vuoden yleisen ajan lisäksi olisi mahdollisuus pidentää aikaa vielä yhdellä vuodella tapauksissa, joissa työntekijällä on kotipaikka 100 kilometrin etäisyydellä tästä erityisestä työntekemispaikasta ja lisäksi majoittuminen tapahtuisi täällä työntekemispaikalla.

Kun tähän asiaan paneuduttiin, niin näytti siltä, että tämä riittää turvaamaan myös nyt eräät suuret käynnissä olevat hankkeet, kuten Olkiluodon voimalalla jo työssä olevien oikeudenmukaisen verotuksen.

Niin kuin täällä ed. Kallio hyvin sanoi, kyllä tämä on tärkeä tekijä myös siltä kannalta, että tämä päivärahamenettely mahdollistaa sen, että kalliiden olosuhteiden Suomessa on myös suomalaisella työvoimalla mahdollisuus osallistua näihin isoihin rakennusprojekteihin, joissa tulee aika pitkäaikaista toisella paikkakunnalla työskentelyä.

Lähtökohtana on, että sitten kuuden kuukauden jälkeen tämä laskenta alkaa uudelleen, jolloin tämä kuuden kuukauden aika turvaa sen, että tätä ei päästä väärinkäyttämään ja toisaalta sitten, jos tulee uusia työtehtäviä, niin nekin on mahdollista tehdä. Lakiesityksen valmistelussa päädyttiin siihen, että poikkeuksellisesti on syytä saattaa tämä laki voimaan välittömästi, niin että se koskisi myös vuoden 2005 verotusta, jolloin estetään väliinputoajajoukkojen syntyminen.

Uskon, että nyt tässä eduskunnalle esiteltävä lakiehdotus keskeisten periaatteiden osalta selkeyttää verotusta, tekee sen työnantajille helpommaksi ja turvaa myös palkansaajien verotuksen oikeudenmukaisuutta. Samalla se pitää siitä huolta, että suomalaisilla yrityksillä ja suomalaisella työntekijällä on mahdollisuus pärjätä niissä urakkakilpailuissa, joita parhaillaankin on käynnissä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten edellä ministeri Heinäluoma ja ed. Kallio totesivat, lakiesitys on tarpeellinen. Yksittäistapauksissahan nämä kerrotut tapahtumat, jotka tässä ovat taustalla, johtivat todella hyvin kohtuuttomiin seurauksiin ja sellaisiin, joita nämä työntekijät eivät voineet millään tavalla ennakoida. Muutenkin on tärkeää, että tämmöiset verosäännöt ovat ennakoitavia, koska kun sovitaan tämmöisistä töistä, niin tietysti on olennaista tietää myös tämä puoli asioista. Ja nyt, jos sitten jälkikäteen osoittautuukin, että todellinen tilanne on toinen, niin työntekijöiden kannalta tilanne on täysin kohtuuton.

Tämä on tarpeellista, vaikka menneinä vuosina ja kuulemma nyt nykyaikanakin käytetään myös väärin näitä, eli esimerkiksi kuljetusalalla osa palkasta maksetaan päivärahojen nimellä, jolloin nettopalkka nousee korkeammaksi, mutta toisaalta työntekijät menettävät sosiaalietuja ja valtio verotuloja.

Tämä lakiesityshän ei sinänsä semmoista tilannetta suosi, vaan selkeyttää sitä, missä tapauksissa on mahdollisuus maksaa näitä korvauksia verottomasti. Esitys on hyvä ja kannatettava, ja se, että verotoimistot valitettavasti poikkesivat aikaisemmasta linjastaan ja eräät henkilöt joutuivat kärsimään, olkoon ojennukseksi ja opetukseksi siitä, että verotuksessa, tässä tapauksessa ja eräissä muissakin tapauksissa, on tärkeätä myös se, että verokohtelu on ennakoitavissa veronmaksajien kannalta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esittää tilapäisen työmatkan aikarajaksi kahta vuotta. Lisäksi hallitus sallii kolmen vuoden aikarajan rajatun ajan kestävässä työkohteessa. Lisäedellytyksenä on, että työ tehdään yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Ehkä tuo kilometrimäärä voisi olla vähintään 70 kilometriä.

Hallituksen esitys yksinkertaistaa verovapaiden matkakustannusten korvausten maksuperusteita ja tekee mahdolliseksi korvausten maksamisen isoissa ja pitkäkestoisissa projekteissa, joita ovat esimerkiksi ison laivan tai ydinvoimalaitoksen rakentaminen.

Veroviranomainen tiukensi ennakolta varoittamatta matkakustannusten korvauskäytäntöä, ja nyt asia on korjattu. Kiitos hallitukselle.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tämä asia nyt on säädetty jollakin lailla tolkullisesti, että ei ole näitä väliinputoajia. Mutta tässä kohtaa en voi olla sanomatta sitä, että tässä kuitenkin olisi voinut ottaa semmoisenkin asian esiin, että esimerkiksi Puolustusvoimien kantahenkilökunta joutuu jatkuvasti asumaan kahdella paikkakunnalla. Heillä ei ole mitään varsinaista kulukorvausta, eivätkä puolisot pysty siirtymään sinne toiselle paikkakunnalle, eivät myöskään lapset, koska on jakso-opetus ja siitä aiheutuu lisääntyneitä kuluja. Sekin tulisi huomioida jatkossa, kun Puolustusvoimien määrärahat supistuvat ja ydintehtävät keskittyvät sotilaille ja sotilaat joutuvat liikkumaan, ja kuitenkin toivotaan, että heillä olisi perhe-elämää. Tämä kannattaa myös panna korvan taakse sitten jatkossa, kun näitä vastaavia asioita hoidetaan, että tämäkin asia otetaan esille.