Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tästä pääluokasta puhuttiin todellakin päivällä, ja erinomaista oli, että ministeri Brax oli salissa läsnä kuuntelemassa meidän edustajien puheita ja myöskin vastaili joihinkin kysymyksiin.

Minua jäi kyllä erityisesti vaivaamaan se, että ministeri Braxilla on kyllä ihan erilainen käsitys tuosta arkitodellisuudesta, mikä tuolla tuomioistuinten maailmassa tällä hetkellä vallitsee niin käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa kuin korkeimmissa oikeuksissakin. Tuntuu siltä, että se viesti, minkä valtiovarainvaliokunta mietinnössään on halunnut nostaa esille, se viesti ei ole millään tavalla mennyt perille ainakaan meidän ministerillemme, ikään kuin olisi kaikunut kuuroille korville. Samoin se keskustelu, mikä täällä tänään käytiin, tuntui, että sekin kaikui kuuroille korville. Nimittäin kyllä tilanne on se, että jutturuuhkat ovat kasvaneet meidän kaikissa tuomioistuimissamme ja käsittelyajat ovat pidentyneet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat ratkaisut ovat myöskin lisääntyneet ihan ennätystasolle. Tämä on se tämän hetken tosiasia, ja on harmillista, ettei voida jatkaa enää ministerin kanssa tätä debattia, kun hän ei ole nyt enää läsnä. Toki ymmärrettävää, mutta harmillista. Se jää nyt sitten tähän tämä debatti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä oli tarkoitettu vastauspuheenvuoroksi. Nyt minä niin kuin retorisesti ulvahdan maailmankaikkeuteen tämän vastauspuheenvuoron, jonka osoite on ed. Lehti.

Hän nimittäin varsinaisessa puheenvuorossaan täällä iltapäivällä lausahteli sellaista, joka sai meikäläisen todella säpsähtämään. Hän syyllisti suomalaisen oikeusjärjestyksen sillä perusteella ja yksilöiden tapauksen, jossa oli menty muuttamaan suurinta sallittua ajonopeutta. Näin ei olisi saanut tehdä hänen mielestään, ja tällä tavalla hänen ystävänsä tai joku muu joutui kärsimään, kun oli menty muuttamaan. Hän kuvitteli, tämä henkilö, että se suurin sallittu ajonopeus on edelleen se sama, ja niin sakot tuli.

Arvoisa puhemies! Olen tässä salissa tämän kohta 24 vuoden aikana puhunut vaihtuvista ajonopeuksista niin, että meidän pitäisi nimenomaan päästä sellaiseen järjestelmään, että liikennöintiolosuhteitten mukaan suurimmat sallitut ajonopeudet muuttuvat. Esimerkiksi kun on jäätävää tihkua satanut asfaltille, niin kyllä siinä 20 kilometriäkin tunnissa on hurjastelua sillä kelillä jnp. Sitten on kelejä, jolloinka se 120 voi olla ihan paikallaan, kun keli sen sallii.

Elikkä tässä katsannossa halusin pöytäkirjaan, että en ole ed. Lehden käyttämän puheenvuoron perusteella muuttamassa pätkänkään vertaa käsitystäni oikeustilasta ja oikeudenmukaisuudesta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä oikeusministeriön pääluokasta tosiaankin tänään on puhuttu, mutta yhdestä siihen liittyvästä asiasta ei puhuttu juuri ollenkaan eikä sitä tietenkään ensi vuoden talousarviossakaan näin ollen ole edes näkyvissä. Puhun vainoamisesta.

Ensi vuoden alussa on tulossa voimaan rikoslain muutos, jolla lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta koskevaa säännöstä muutetaan siten, että alaikäiseen ja läheiseen kohdistetut lievät pahoinpitelyt tulevat virallisen syytteen alaisiksi. Uudistus on tarpeen, mutta se on riittämätön, sillä Suomessa arvioidaan yli 100 000 ihmisen altistuvan vuosittain vainoamiselle.

Monet vainoamiseen liittyvät teot ovat Suomessa rangaistavia. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen on kielletty laissa, se ei anna uhrille riittävää suojaa. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ja koskemattomuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Fyysinen koskemattomuus on suojattu hyvin Suomen rikoslainsäädännössä, sen sijaan psyykkinen hyvinvointi ja koskemattomuus eivät toistaiseksi ole saaneet saman kaltaista lainsuojaa.

Tästä syystä tein viime keväänä lakialoitteen rikoslain 24 luvun muuttamiseksi. Ehdotin, että vainoaminen kriminalisoitaisiin. Vainon kohteeksi joutuminen on uhrille erittäin stressaavaa, ja useimmat saavat sen johdosta psyykkisiä oireita. Tällä hetkellä avun hakeminen vainoamiseen lähestymiskieltoa hakemalla on uhrin oman aktiivisuuden varassa. Lähestymiskielto ei rankaise juridisesti uhkaajaa. Vainoamisen kriminalisointi osoittaisi, että sitä pidetään vääränä ja tuomittavana käytöksenä.

On valitettavaa, että lakiehdotukseni ei saanut tuulta alleen tässä talossa, sillä vakavan ongelman ratkaiseminen ennakkoon olisi meidän kaikkien kannalta parempaa kuin sitten, kun tilanne riistäytyy käsistä ja seuraukset voivat olla erittäin kohtalokkaita.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Todella, niin kuin ed. Hemmiläkin totesi, oli hienoa, että ministeri Brax oli täällä varsin pitkään, ja on aivan ymmärrettävää, ettei hän nyt enää ole, kun kello on vähän yli 21 jo ja tässä on muitakin pääluokkia ollut välillä.

Kysyin häneltä tätä Kouvolan hovioikeuden tilannetta, ja hänen vastauksensa kyllä Kouvolan hovioikeuden näkökulmasta ei millään tavalla mieltä ylentänyt. Hänhän viittasi siihen, että korkeimman oikeuden ex-presidentti Sevón on nyt selvittämässä tätä hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien tilannetta. Kuitenkin tässä on esimerkiksi Kouvolan hovioikeuden toimesta tehty esityksiä sen tyyppisestä kuntajaosta, joka tasapainottaisi tilannetta, ja näin ollen täytyy toki jatkaa tätä keskustelua Kouvolan hovioikeuden tulevaisuudesta ministeri Braxin kanssa toisessa vaiheessa.

Itse kumminkin näen tärkeänä, että hovioikeudet pysyvät edelleenkin myös siellä, missä ne ovat olleet aikaisemmin. Ainoastaan kysymys ei ole seinistä ja seinien tuomien kustannusten maksamisesta, vaan myöskin siitä, että hovioi-keuden taso säilyy mahdollisimman monessa maakunnassa. Siinä on myös mukana perinne.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana lainvalmistelun puutteellisuudesta ja kapea-alaisuudesta. Olen tästä toki puhunut jo aiemminkin, mutta niinhän sitä koulussakin sanotaan, että kertaus on opintojen äiti.

Jo usean vaalikauden ajan on eduskunnan eri toimielimissä kiinnitetty huomiota lakiesitysten puutteisiin. Eduskuntaan tulevissa lakiesityksissä on teknistä korjaamistarvetta, vaikka ministeriöt tarkastavat ne ennen valtioneuvoston käsittelyä. On jopa tapauksia, joissa hallituksen esitys on jouduttu eduskuntavaiheessa kirjoittamaan pykälien osalta lähes täysin uudelleen.

Yksinkertaisena syynä ilmeisesti tähän on se, että lainvalmistelu ei ole enää riittävän pitkäjännitteistä ja suunnitelmallista. Perusongelmana on se, että 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla luovuttiin monijäsenisestä lakiesitysten valmistelusta. Ennen suuri osa lainsäädäntöä valmisteltiin työryhmä-, toimikunta- ja komiteatyönä. Nykyään valmistelu tapahtuu virkatyönä siten, että yksi virkamies valmistelee sen työhuoneessaan. Toinen valmisteluvaihtoehto on, että se tehdään selvitysmiespohjalta, jolloin siinäkin on vain yksi valmistelija. Tällöin asioita jää huomaamatta, kun esitystä on valmistelemassa vähän ihmisiä. Tämän seurauksena ovat tietyt laatuongelmat sekä valmistelun kapea-alaisuus. Seuraavaksi esitys saattaa karahtaa kivikolle, kun eduskunnan valiokunnassa kuullaan laaja joukko asiantuntijoita.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2007 marraskuussa kollegamme Juha Hakola kirjoitti näin: "Koska törkeän ryöstön valmistelu ei ole laissa kriminalisoitu, joutuu poliisi seuraamaan teon valmistelutoimenpiteitä liian kauan. Toisinaan poliisin ennalta estävästä toiminnasta huolimatta rikos pääsee tapahtumaan ja seuraukset saattavat olla teon kohteelle erittäin ikäviä sekä henkisesti että fyysisesti. Joka tapauksessa teosta aiheutuu merkittäviä taloudellisia menetyksiä sekä pääsääntöisesti pitkäaikainen ja vaativa poliisitutkintaprosessi."

Näin kirjoitti kansanedustaja Juha Hakola, joka on toiminut ennen kansanedustajaksi tuloaan ylikomisariona Helsingin poliisilaitoksessa johtokeskusyksikön johtajana ja tätä ennen 14 vuotta Helsingin huumerikosyksikössä vaativan huumerikostutkinnan tutkijana ja tutkinnanjohtajana. Syy, miksi hän näin kirjoitti, oli edellisellä viikolla Liedossa paljastunut arvokuljetuksen ryöstöyritys. Tämän seurauksena me kansanedustajat ed. Hakolan johdolla allekirjoitimme 107 kansanedustajan voimin lakialoitteen, johon tietääkseni jonkin verran vielä nimiä tuli myöhemmin lisää.

Suomessa edelleen murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelu ei ole siis laissa kiellettyä. Tuosta ed. Hakolan esityksestä, joka on laajentunut tässä keskustelun aikana tähän kokonaisuuteen käsittämään laajemminkin törkeiden rikosten valmistelua, lainvalmisteluun on ollut oikeusministeriössä aikaa kolmisen vuotta.

Tänään perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi nosti tämän asian täällä salissa esille, ja siitä käytiin hyvää keskustelua silloin. Ed. Sasi ihmetteli sitä, miksi oikeusministeri Tuija Brax ei ole tätä asiaa määrätietoisemmin vienyt eteenpäin, ja hän jopa epäili ja pohti sitä, että nyt helmikuussa — jos silloin esitys tuodaan tänne saliin — ollaanko tässä tarkoituksella niin myöhässä, että eduskunta ei ehdi käsittelemään tätä lakia. Erittäin vakava syytös ministeriä kohtaan ja ministeriötä kohtaan, kun kuitenkin taustalla on yli sadan kansanedustajan mielipide, että asia pitää korjata.

Tämä asia nousi esille vuotta myöhemmin tuon ed. Juha Hakolan tekemän lakialoitteen jälkeen, silloin Kauhajoen kouluampumistapauksen jälkeen eli syyskuussa 2008. Silloin oikeusministeri Tuija Brax lupasi törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnin etenevän nykyistä useammissa rikoslajeissa. Tuosta tapauksesta on nyt kulunut itse asiassa yli kaksi vuotta, ja asia ei ole edennyt. Ja edelleen vakavia tapauksia, huolestuttavia tapauksia, on tullut esille muun muassa länsinaapurista ja monesta muusta paikasta, erilaisia törkeiden rikosten valmisteluun liittyviä kysymyksiä, jotka varmasti ovat tietyllä tavalla ajankohtaisia myös Suomessa, vaikka emme haluakaan lietsoa mitään pelkoa. Mutta halusin tämän asian vielä tässä illalla nostaa esille, ja toivon todella, että oikeusministeri Tuija Brax toimii tässä nyt määrätietoisesti ja hoitaa asian niin, että tämä asia saadaan kuntoon.

En usko, että kenenkään meistä omatunto kestää sitä, että näitä tapauksia tulee tulevaisuudessa lisää. Toivottavasti ei pääse tulemaan ennen kuin asia on kunnossa ja poliisilla on siihen riittävät edellytykset, että he voivat näitä ennalta ehkäistä. On kohtuutonta, että poliisit joutuvat seuraamaan tilannetta niin pitkälle, että rikos lähtee etenemään, ja joissain tapauksissa jopa ovat itse syytettyinä siitä, että ovat tehneet jotain liian aikaisessa vaiheessa, kun rikollinen ilmoittaakin, että hän vain oli katselemassa näyteikkunoita taikka että hän oli vain ajelemassa autolla, kun rikoksen valmisteluharjoittelu ei Suomessa ole tällä hetkellä kriminalisoitu.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Aika käy vähiin tällä vaalikaudella saada oikeusministeriöstä ja oikeusministeriltä tänne eduskuntaan niitä esityksiä, mitä eduskunnan enemmistö on halunnut. Kuten äskeisessä puheenvuorossa tuli esille, eduskunnan enemmistö on halunnut, että törkeiden rikosten valmistelu kriminalisoidaan. Tästä eduskunnan tahdonilmaisusta on kulunut aikaa jo yli kaksi vuotta, ja mitään ei ole tapahtunut.

Toinen asia on se, että eduskunta on moneen kertaan monissa eri yhteyksissä korostanut sitä, että törkeiden rikosten rangaistusasteikkoja pitäisi meillä kiristää, koska tuomioistuimet käyttävät nykyisin niitä lievimpiä, kun tuomioita langetetaan. Törkeitten rikosten rangaistukset ovat Suomessa kansainvälisessä vertailussa kyllä lain tasolla kohtuullisen vertailukelpoisia, mutta meillä nimenomaan tuomioistuinten lainkäyttö on se ongelma. Siksi, kun eivät tuomioistuimet kerran korjaa asenteitaan, eduskunnan pitäisi silloin kiristää rangaistusasteikkoja.

Me olemme odottaneet tänne 2,5 vuotta jonkinlaista selvitystä ministeriöltä siitä, kun kesäkuussa 2008 kumottiin sakkovankeuslaki. Mitään ei ole oikeusministeriöstä tullut. Sen sijaan ensi vuonna astuu voimaan tämä kuuluisa sakkopantalaki. Tällaisia näpertelyjä tehdään oikeusministeriössä, kun vakavampiakin tekemisiä olisi.