Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne puhujakorokkeelle sen takia, että ilmeisesti saattaa hiukan yli kaksi minuuttia kestää tämä minun puheenvuoroni. Sanon muutaman sanan sisäisestä turvallisuudesta ja siitä, kuinka Suomesta saataisiin Euroopan turvallisin maa.

Muuttuva maailma ja muuttuva Suomi asettavat uusia haasteita turvallisuudelle. Turvallisuus on noussut viime aikoina keskustelunaiheeksi myös Suomessa. Tämä voi jatkossa heijastua ihmisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen. Siitä huolimatta Suomi on silti yhä yksi Euroopan turvallisimmista maista. Tästä huolimatta meillä Suomessa on turvallisuuteen liittyviä ongelmia, joista ehkä keskeisin on väkivalta. Väkivallan määrä on Suomessa korkeampi verrattuna läntisiin naapurimaihin. Yksilöihin kohdistuva väkivalta on raaistunut, väkivallantekoihin on tullut aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta sekä ennalta-arvaamattomia ja hallitsemattomia piirteitä.

Toinen iso ongelma on onnettomuuksien ja tapahtumien suuri määrä. Erityisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmia on paljon ja niissä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä on huolestuttavan korkea. Nopeat nettiyhteydet ja muu informaatiotulva mahdollistavat muun muassa lapsille ja nuorille rajattomat mahdollisuudet käsitellä ja omaksua tietoa, jota eri lähteistä on saatavilla. Saatavilla on ilmeisesti myös aineistoa, jossa suorastaan yllytetään rikoksiin tai opetetaan keinoja rikoksen tekemiseen. Raakoja väkivallantekoja sisältävien filmien ja kuvien esittäminen ja niistä tehdyt vääränlaiset johtopäätökset voivat olla yllykkeinä väkivaltarikoksiin.

Yhteiskuntamme ei voi vaikuttaa saatavan tiedon määrään ja laatuun. Siksi on syytä vakavasti pohtia, miten voimme vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka herkimmin saavat väkivaltaiseen toimintaan suuntautuvia vaikutteita ja voivat omaksua vääriä tai väkivaltaisia käyttäytymismuotoja. Laaja-alaisesti on mietittävä myös sitä, miksi Suomessa kasvava määrä ihmisiä päätyy ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi väkivallan käyttöön, ja miten voimme yhteiskunnassamme vahvistaa väkivallan ehkäisyä ennalta ja vähentää uhrien kärsimyksiä ja muita väkivallan seurauksia.

Arvoisa herra puhemies! Tutkimuksissa on todettu, että henkinen tai muu osattomuus yhteiskunnassamme yleistyy. Puhutaan myös usein sukupolvet ylittävästä syrjäytymisestä. Vuosien kuluessa nuorten ja aikuisten henkinen pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja perheiden kasvattava harmonia on järkyttynyt. Perheiden tilaa ja sen kehityssuuntaa kuvaa hyvin se, että myös lasten ja nuorten huostaanotot ovat voimakkaasti lisääntyneet.

Jokelan ja Kauhajoen järkyttävät tapahtumat toivat kaikkien tietoisuuteen Suomen sisäisessä turvallisuudessa vuosien kuluessa tapahtuneet muutokset aiempaa huonompaan suuntaan. Suomessa on jo pitkään tapahtunut sellaisia henkirikoksia tai törkeitä väkivallantekoja, joissa kohteeksi on voinut joutua kuka tahansa alueella ollut ihminen tai ihmisryhmä. Myyrmannin kauppakeskuksessa räjäytetty pommi oli yksi niistä.

Emme voi ohittaa sitä tosiasiaa, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita. Suomessa kuolee ihmisiä henkirikoksen uhrina 2,5-kertaisesti Länsi-Eurooppaan verrattuna. Lähes joka toinen päivä joku kuolee henkirikoksen uhrina, joka toinen viikko kuolee nainen perheväkivallan uhrina ja lapsi samasta syystä lähes joka viides viikko. Pahoinpitelyt ovat lisääntyneet tasaisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja muutoinkin erilaiset väkivallan muodot ovat yleisempiä Suomessa kuin länsimaissa yleensä.

Väkivaltarikoksiin liittyy usein päihteiden väärinkäyttöä. Noin 80 prosenttia henkirikoksista on tehty päihteiden vaikutuksen alaisena. Yhä useammin henkirikoksiin ja törkeisiin yksilöön kohdistuviin rikoksiin liittyy myös huume- tai muu järjestäytynyt ammattimainen rikollisuus.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Olen huolestunut aluehallintovirastojen tulevaisuudesta ja kohtalosta. Kun sitä aluehallintouudistusta aikanaan viriteltiin, tavoitteena oli, että vaikka toimipaikkojen määrä vähenee, työntekijät kuitenkin säilyttäisivät työpaikkansa. Kansalaisille puolestaan luvattiin, että palvelut eivät heikkene, vaikka palveluverkko harventuukin.

Silloiset varoittelumme siitä, että uudistusta pannaan kasaan liian kovalla vauhdilla, ovat osoittautuneet enemmän kuin tosiksi. Tuntuu siltä, että hallituksen lupaukset olivat vain määräaikaisia ja uudistuksen perimmäiset tavoitteet alkavat nyt tulla esille. Uuden organisaation toimintaa käynnistettäessä on käynyt ilmi, että toimintaan on alun perinkin osoitettu riittämättömät resurssit. Toisaalla valtion tuottavuusohjelman toteuttaminen myös aluehallintokeskuksissa na-kertaa toiminnan perustaa. Aluehallintoa joudutaan ajamaan alas. Kaikkien aluehallintovirastojen yhteinen määrärahavaje ensi vuodelle lähentelee 8 miljoonaa euroa. Riittämättömät resurssit uhkaavat haavoittaa vakavasti myös Itä-Suomen aluehallintoviraston toimintaa.

Aluehallintovirastot ovat vedonneet lisärahoituksen saamiseksi ensi vuodelle. Jos tässä ei onnistuta, Itä-Suomen aluehallintovirastossa se merkitsee koko henkilöstön lomauttamista kolmeksi kuukaudeksi ensi vuoden aikana. Yt-neuvottelut joudutaan aloittamaan välittömästi ensi vuoden alussa, jotta budjettivajaus saadaan lomautuksilla säästettyä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä ei ole sitä, mitä silloin aluehallintovirastojen uudistamisessa luvattiin. Mielestäni tämä ei ole valtion kannalta hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sisäministeriön pääluokassa on mielestäni huomionarvoista se, että poliisitoimeen on kuitenkin pystytty lisäämään määrärahoja. Ensi vuodelle on 689 miljoonaa euroa, missä on lisäystä tämän vuoden lukuun noin 6 miljoonaa euroa. Kun katsoo näitä lukuja hieman tarkemmin, niin ilokseen voi huomata, että esimerkiksi talousrikostorjuntaan on 2 miljoonan euron lisämääräraha.

On äärimmäisen tärkeää, että tässä maassa panostetaan harmaan talouden torjuntaan. Se on sellainen yhteiskunnallinen haittailmiö, joka pitää pystyä kitkemään lähivuosina mahdollisimman vähiin. Kysymys on ihmisten oikeusturvasta. Kysymys on myös yhteiskunnan toimivuudesta ja ennen kaikkea siitä, pystytäänkö tässä maassa laillista kannattavaa yritystoimintaa viemään turvallisesti eteenpäin. Esimerkiksi rakennustyömaillahan harmaan talouden leviäminen tarkoittaa sitä, että sen työn tilaajan oikeusturva on käytännössä nolla, koska mitä takuita harmaan talouden kautta työtä tekevien pimeiden yritysten työllä on? Ei tietenkään mitään. Näin ollen on aivan välttämätöntä, että poliisin määrärahoihin on saatu tämä lisäys. Tulevaisuudessa pitää panostaa yhä enemmän siihen, että harmaa talous tässä maassa pannaan todella ahtaalle.

On hyvä esitys myös se, että budjettiin on saatu lisäresursseja syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten ja myös ulosoton resursseihin. Nämä viranomaiset toimivat hyvässä yhteistyössä ja tekevät arvokasta työtä sen eteen, että tämä harmaa talous saadaan todellakin kuriin.

On huomattava myöskin se, että kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on tulossa yhä vahvemmin Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen poliisin tulee olla Europolin ja Interpolin kanssa erittäin hyvässä yhteistyössä ja tehdä sitä yhteistyötä yhä enemmän ja pyrkiä siihen, että tämä järjestäytynyt rikollisuus saadaan todellakin kuriin jo hyvässä alkuvaiheessa niin, ettei se pääse tänne pesiytymään pysyväksi toiminnaksi, mitä se valitettavasti on jo tähän mennessä tehnyt.

Toisaalta huolestuttaa myös se, että itärajan kunnissa tämän poliisihallinnon uudistuksen myötä on tapahtunut valitettavasti se ilmiö, että keskuspaikka on Pohjois-Karjalassa. Se tarkoittaa tietenkin Joensuuta, ja siellä on poliiseja kyllä todellakin runsaasti saapuvilla ja saatavissa, kun tilanne sitä vaatii. Mutta sen sijaan itärajan kunnissa, kuten kotikunnassani Ilomantsissa, on todella muutamia esimerkkejä, ja tämä on pakko tunnustaa ja pakko sanoa tässä eduskunnan puhujapöntössä, että kun tilanne on ollut päällä, että on tapahtunut selkeä rikos, esimerkiksi selkeä ryöstötilanne huoltoasemalla ja yrittäjä on soittanut poliisille, niin todellakin sieltä on vaan ilmoitettu, että ei meillä nyt ole tässä poliisia tarjolla, että koettakaa nyt jotenkuten asian kanssa pärjätä.

Itselleni sattui samoin, kun kesämökillemme murtauduttiin. Soitin poliisille, mutta ei siellä koskaan mitään tutkijaa käynyt. Vakuutusyhtiö hoiti kustannukset, ja asia oli sen jälkeen selvä. No, onneksi mitään ihmisvahinkoja ei tietenkään tapahtunut, pelkästään aineellisia vahinkoja.

Mutta tämä osoittaa sen, että tulevaisuudessa meidän on pidettävä huoli siitä, että sisäministeriön pääluokan kautta on meillä riittävät resurssit, että pystymme turvaamaan myös reuna-alueiden kuntien ihmisten elämän turvallisuuden. Kun ihmisellä on hätä ja hän soittaa hätäkeskukseen, niin on aivan oikeutettua vaatia, että se apu tulee kohtuullisessa ajassa.

Toinen asia, mikä liittyy olennaisesti ihmisten elämän turvallisuuteen, on Suomen rajojen vartiointi ja rajavalvonta. On välttämätöntä, että rajamme vartijat saavat riittävät määrärahat, ja olen hieman huolestunut siitä, että Rajavartiosto toimeenpanee vuosina 2009—2019 talon sisäisen henkilöstöresurssien siirron, joka tarkoittaa suomeksi Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan Rajavartioston alueilta virkojen siirtämisen vihreältä rajalta lähinnä näiden rajanylityspaikkojen ja kansainvälisten lentokenttien passintarkastustyöhön. Virkasiirrossa noin 250—300 virkaa siirretään sieltä vihreiltä rajoilta pois, ja nämä ovat tietenkin pois sitten rajavalvonnasta siellä vihreällä rajalla.

On totta, että budjetissa oli pieni lisämääräraha, muistaakseni 500 000 euroa teknisen valvonnan lisäämiseen. Mutta kyseltyäni asiaa rajavartijoilta itseltään, niin he ovat sen sanoneet suoraan, että koskaan ikinä se tekninen valvonta ei ole mikään itsestään toimiva yksin rajavartijan työn korvaava menetelmä. Se on vain sitä täydentävä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean vielä sen, että kun poliisi ja Rajavartiosto tekevät hyvää yhteistyötä ihmisten turvallisuuden hyväksi juuri näillä harvaanasutuilla alueilla kuten Lappi, Kainuu ja Pohjois-Karjala ja kun poliisin saatavuus on heikentynyt, mikä on kylmä tosiasia, ja tosiasia on myös se, että rajavartijat ovat vähentyneet, niin esitin ministeri Holmlundille sen toiveen, että tätä koordinoitaisiin, että saataisiin poliisipalvelut ja turvallisuuspalvelut sille tasolle, että siihen voitaisiin olla tyytyväisiä. Jos tällä menolla jatkamme loputtomiin, se huono taso on vastassamme hyvin äkkiä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön hallinnonalaan kuuluu maahanmuuttaja-asiat, ja itse olen aika harvoin puhunut tästä aiheesta, mutta tässä yhteydessä ajattelin käyttää puheenvuoron ja siteerata kouvolalaista lääkäriä hänen näkemyksessään, jonka itse täysin allekirjoitan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Sitaatti alkaa: "Maan kulttuuriin täytyy sopeutua. En ollut uskoa silmiäni, kun luin Kouvolan Sanomista sitä, että Kouvolassa on käyty keskustelua maahanmuuttajanaisten uimavuoroista, joissa kielletään miesten pääsy uimatiloihin. Edes laitosmiehetkään eivät saa päästä sisään! On todella järkyttävää, että Suomi on mennyt tähän suuntaan. On aivan selvää, että maassa eletään maan tavalla. Eli loogisesti, jos maahanmuuttajanaiset haluavat elää Suomessa, heidän täytyy noudattaa maan tapoja. Ihmettelemme koko ajan, miksi ulkomaalaiset eivät millään osaa sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Miten voi heitä pyytää sopeutumaan, jos suomalaiset itse eivät pidä kiinni omasta kulttuuristaan ja tavoistaan?

Ilman muuta pitää kunnioittaa muiden kulttuureja, mutta on kohtuutonta muuttaa koko järjestelmää jonkun kulttuurin takia. Jos lähdetään liikkeelle tällä periaatteella, sitten kaikkien suomalaisten naisten pitää käyttää huntua, koska somalialaisessa kulttuurissa ovat hunnutettuja! Lisäksi mies saa mennä naimisiin neljän naisen kanssa, koska somalialaisessa kulttuurissa näin tehdään! Pakkoruotsin tilalla opetetaan kouluissa pakkosomaliaa.

Voin kuvitella suomalaisen perheen käymässä uimahallissa ja ovella kerrotaan pikku-Eetulle, että sinä ja äiti pääsette mutta isä ei, koska nyt on somalinaisten vuoro, johon miehet eivät saa tulla! Mitä äiti selittää pikku-Eetulle? Suostuuko Eetu enää käymään uimassa tyttöjen kanssa?

Lehdessä mainittiin, että somalinaisille on tärkeää oppia uimaan tuhansien järvien maassa. Aikovatko somalinaiset jatkossa uida järvissä miesten silmien edessä, vai aikooko Kouvola sulkea tiettyjen järvien rannat aidoilla niin, että somalinaiset pystyvät uimaan rauhassa?

Ne perheen miehet, jotka eivät salli perheen naisten uida yleisillä uimarannoilla, halveksivat helposti ja häpeämättömästi tuijottavat suomalaisnaisia rannoilla. Se on hyvin loukkaavaa suomalaiselle naiselle, koska naisen arvo ei ole todellakaan kiinni siitä, käykö hän uimassa miesten nähden vai ei.

Onneksi olen itse ulkomaalaistaustainen. Olen varma, että jos olisin suomalainen, minua olisi varmasti syytetty rasistiksi. Mielestäni jokaisen toisessa maassa asuvan täytyy sopeutua uuden maan kulttuuriin ja tapoihin eikä voida odottaa, että koko maan järjestelmä ja tavat muutetaan hänen tapojensa mukaan.

Uskontoa ei saa sotkea tähän asiaan. Se on puhtaasti kulttuuriasia. Esimerkiksi Lähi-idän maissa monet musliminaiset käyvät uimassa julkisilla rannoilla ja uimahalleissa. Miksei opeteta somalinaisille jotain muuta liikuntalajia kuten hiihtoa tai suunnistusta, joka auttaa heitä sopeutumaan Suomen luontoon ja samalla heidän kulttuurinsa ei estä sitä?"

Tämän kirjoitti Ashraf Benyamin, naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri, ylilääkäri Kouvolassa. Pidän tätä kirjoitusta hyvin asiallisena, ja maahanmuuttopolitiikka oikeastaan, voisi sanoa, on yksissä kansissa, kun me suomalaiset opimme elämään niin kuin tämä kyseinen ylilääkäri kertoo, toisaalta, kun maahanmuuttajat elävät niin kuin kyseinen ylilääkäri tässä meille kertoo, elikkä täytyy maan kulttuuriin sopeutua.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Poliisimiesten, poliisien, määrä puhuttaa erittäin paljon. Meille on oikeastaan Suomessa lisätty ainoastaan peltipoliiseja aktiivisesti, mutta muiden, elävien poliisien määrässä ei ole tapahtunut mitään kovinkaan suurta muutosta.

Pahimmillaan meillä oli vuonna 2009 jopa 200 poliisimiestä työttömänä. Heistä suurin osa saatiin tuon jälkeen työllistettyä, mutta edelleen nytkin huhtikuussa 2010 työttömänä oli 90 poliisia, toukokuun puolivälissä työttöminä poliiseja oli sitten 57. Eli pientä positiivista kehitystä tässä työllisyystilanteessa on poliisienkin kohdalla tapahtunut, enkä siihen kauhean paljon tässä puutu. On toki tärkeää, että huolehdimme siitä, että kaikille niille, jotka me poliiseiksi koulutamme, on myös työpaikkoja. Jossain vaiheessa meillä oli selkeää ylikouluttamista siihen nähden, minkä verran meillä oli varattu määrärahoja poliisien työllistämiseen. On aina inhimillisesti oikein, että me pidämme koulutusmäärät sellaisina, että voimme kaikille työtä tarjota.

Mutta se, missä puheenvuorossani haluan hieman tulevaisuuteen katsoa, on se, että meillä on Suomessa noin 8 000 poliisia, poliisin virkaa. Maassamme on siis merkittävästi vähemmän poliiseja suhteessa maamme asukaslukuun kuin useimmissa muissa Euroopan maissa, jotka ovat siis Suomen kaltaisia noin yleispiirteiltään. Suomen poliisien määrä on tässä 2000-luvulla vähentynyt, ja se on ollut poikkeuksellista verrattuna muihin Pohjoismaihin, missä poliisien määrää on lisätty ja on tehty määrätietoisia päätöksiä siitä, miten 2020 strategioissa esimerkiksi poliisimiesten määrää lisätään. Puhutaan erittäin merkittävistä poliisimäärän korotuksista.

Monissa Suomen kaltaisissa eurooppalaisissa maissa poliisien määrä on siis selvästi lisääntynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Eurostatin tilastojen mukaan 16:ssa Euroopan maassa suunta on ollut voimakkaasti kasvava ja monissa muissakin maissa kasvua on tapahtunut. Se on toki ollut lievempää. Eli olemme Suomessa aika poikkeuksellinen maa tästä kulmasta.

2000-luvulla Suomessa on ollut noin 620 ihmistä yhtä poliisia kohden, muissa Pohjoismaissa määrä on ollut enimmilläänkin 570 ja vähimmillään 520. Eli Suomessa noin pyöreästi 100 ihmistä jokaista poliisia kohden on enempi verrattuna muihin Pohjoismaihin, ja kaikissa muissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta tämä määrä on vähentynyt eli ihmisten, kansalaisten määrä yhtä poliisia kohden on vähentynyt, ja tässä olemme kyllä luvattoman huonoja Suomessa olleet.

Ruotsi on asettanut tavoitteeksi kasvattaa poliisimiesten määrän 20 000:een: Suomessa siis 8 000, Ruotsissa tavoite 20 000 lähivuosina. Perusteina ruotsalaiset ovat todenneet, että heillä on rikollisuus lisääntynyt ja muuttunut entistä vakavammaksi, on tullut jengirikollisuutta, on tullut rikollisuuden teknistymistä, on rikollisuuden kansainvälistymistä. Kyllä minä haluaisin kysyä oikeastaan kaikilta tässäkin salissa olevilta, eikö tätä samaa kehitystä Suomessa tapahdu. Itse olin Hämeenlinnan poliisin vieraana tuossa muutama kuukausi sitten, ja siellä varsin selkeästi tuotiin samat ongelmat esille. Eli nyt nämä pienet poliisiresurssit menevät Suomessakin entistä enempi jengirikollisuuden parissa, talousrikollisuuden parissa, ne menevät kansainvälisen rikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja seurantaan, ja silloin nimenomaan meillä käy niin, että poliisien ennalta ehkäisevä työ jää entistä pienemmäksi.

Lähipoliisit, se, että poliisit tulevat kouluihin, näkyvät ihmisten arjessa, niin sanotut kyläpoliisit taikka kuntapoliisit, ovat poistuneet Suomesta valitettavan paljolti, vaikka vielä kauniissa puheissa aina sanotaan, että kyllä meillä kyläpoliisit on nimetty teille, mutta ei niitä enää kukaan siellä kylissä tunne. En toki ole sitä mieltä, että jokaiseen kylään enää tulevaisuudessa samanlaista tuttua poliisimiestä saataisiin kuin esimerkiksi 1980-luvulla oli, mutta kyllä oikeus ja kohtuus olisi se, että jokaisessa kunnassa poliisi tavalla tai toisella näkyisi. Pelkkä peltipoliisi ei tätä maata turvallisena pidä. Ne ehkä liikenteessä voivat toimia, mutta eivät muualla.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että Suomessa otetaan määrätietoinen tulevaisuusote Poliisi 2020 -strategian valossa ja otetaan tavoitteet muiden Pohjoismaiden tapaan nostaa poliisimiesten määrää merkittävästi tuosta nykyisestä 8 000:sta.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän sisäministeriön pääluokkaan sisältyy myös siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien määrärahat. Olen todella iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössä 200 000 euroa lisämäärärahaa siviilikriisinhallinta-asiantuntijan lähettämiseksi EU-edustustoon. Suomen siviilikriisinhallinnasta noin 90 prosenttia kohdentuu EU:n operaatioihin, joten tämä on erinomainen esitys. EU-tasolla toimivan asiantuntijan kautta Suomella on mahdollisuus välittää omaa osaamistaan vielä paremmin muihin EU-maihin ja olla aktiivisesti mukana kehittämässä suuntaa, johon EU:n siviilikriisinhallintaa ollaan viemässä.

Nyt, kun EU:n kriisinhallinnan rakenteet ovat muuttumassa uuden ulkosuhdepalvelun myötä, on entistä tärkeämpää olla mukana vaikuttamassa tuleviin kriisinhallinnan konsepteihin. Suomi on ollut etulinjassa luomassa ja kehittämässä Euroopan unionin siviilikriisinhallinnan konseptia, ja meillä on asiantuntijoiden kouluttamisessa ja operaatioissa toimimisessa hyvä maine. Suomen pitääkin kehittyä kriisinhallinnassa nimenomaan siviilikriisinhallinnan suurvallaksi. Siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian mukaan asiantuntijan lisääminen pysyviin edustustoihin sekä EU:ssa että YK:ssa parantaa Suomen vaikutusmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi ajatuksella miettiä, miten Suomen panosta maailman kriisien ehkäisemisessä ja purkamisessa voitaisiin kasvattaa. Uuden vaihteen löytäminen kriisien ennaltaehkäisemisessä ja hallinnassa edellyttäisi voimakkaita lisäpanostuksia kehityspolitiikassa, kehitysyhteistyössä sekä erityisesti siviilikriisinhallinnassa.

Tässä salissa keskusteltiin viime kuussa EU:n korkean valmiuden taistelujoukoista eli niin sanotuista nopean toiminnan joukoista. Peräänkuulutin siinä keskustelussa, että hyvin koulutettujen ja varustettujen taisteluosastojen käyttämättömyys on osoitus siitä, että tarvetta olisi pikemminkin nopean toiminnan siviilivalmiusjoukoille. Siviilijoukkojen valmiudet liittyisivät hätäavun ja jälleenrakennuksen lisäksi esimerkiksi yhteiskunnan perustoimintojen kuten hallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden, oikeuslaitoksen ja poliisin toimintakyvyn turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun EU päätti näistä nopean toiminnan taistelujoukkojen perustamisesta, päätettiin myös nopean toiminnan siviilijoukkojen eli Civilian Response Teamin perustamisesta. Vaikka joukkoihin on koulutettu suomalaisiakin jäseniä, niiden merkitys on jäänyt varsin vähäiseksi ja valmiusvelvoitetta päivystysvuoroon ei ole. Mielestäni Suomen pitäisikin aktiivisesti ajaa EU:ssa nopean toiminnan siviilijoukkojen tavoitteen selkeämpää määrittelyä ja aktiivista käyttöä kriisinhallintatehtävissä.

Arvoisa puhemies! Uskon, että oman asiantuntijan lähettäminen EU-edustustoon parantaa mahdollisuuksiamme vaikuttaa nopean toiminnan siviilivalmiuksien parantamiseen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetissa poliisin toimintamenomomentin määrärahataso on laskenut merkittävästi kuluvaan vuoteen verrattuna. Poliisien rahoitustilanne on näin ollen vähintäänkin haastava. Väistämättä edessä olevia vähennyksiä ei voida kuitenkaan tehdä yleisen järjestyksen kustannuksella. Sisäinen turvallisuus ja sen säilyttäminen ovat suomalaisille erittäin tärkeitä asioita. Poliisiin luotetaan tutkimusten mukaan jopa aiempia vuosia enemmän. Poliisin näkyvyys katukuvassa koetaan turvallisuutta lisääväksi tekijäksi. Kansalaisten luottamus tulee ansaita jatkossakin.

Poliisipalveluiden keskittäminen isompiin kokonaisuuksiin on viime vuosina heikentänyt poliisin läsnäoloa etenkin pikkupaikkakunnilla. Nuo resurssit on saatava kohdalleen, jotta palvelut pelaavat ympäri maata jollakin tavalla vanhaan malliin, niin kuin täällä kovasti on peräänkuulutettu. Vaikka työllisyystilanne on parantunut parin viime vuoden aikana, lähivuosina poliisista jää suuri joukko työntekijöitä eläkkeelle. Aiempi huoli työttöminä olevista poliisimiehistä voi piankin vaihtua työvoimapulaan. Toimintamenoihin suunnattujen varojen kaventaminen ja tuottavuusohjelman vähennykset pienentävät omalta osaltaan poliisimiesten määrää.

Arvoisa puhemies! Kentälle tarvitaan lisää väkeä erityisesti harmaan talouden sekä rikollisuuden torjuntaan. Sinne on panostettava, ja sinne kannattaa entistä enemmän panostaa, jos tuloksia aiotaan saada aikaiseksi. Kentältä tulevien tietojen mukaan väkeä ollaan kuitenkin irtisanomassa useita kymmeniä ensi vuonna nimenomaan rikostorjunnasta eikä suinkaan lisäämässä. Pidän tätä huhua erittäin huolestuttavana suuntana. Pitkäjänteisen resurssipolitiikan toteuttaminen ei ole mahdollista, elleivät määrärahat ole riittävät. Toivon, että rahoitusvaje huomioidaan jatkossa vielä kerta kaikkiaan nykyistä paremmin. Myös poliisin taloushallintoa on kehitettävä tehokkaampaan suuntaan, ja konkreettisista rahoitustarpeista tiedottamista päättäjien suuntaan on tehostettava.

Herra puhemies! Rajaturvallisuudella on vähintäänkin yhtä tärkeä rooli sisäisen turvallisuutemme kannalta kuin poliisilla. Rajavartiostossa on viime vuosien aikana toteutettu kiitettävällä tavalla tuottavuusohjelman tavoitteita. Teknisillä valvontavälineillä ja automaatiolla voidaan parantaa tuottavuutta vain tiettyyn rajaan asti. Resursseja ei voida enää vähentää, kun tarpeet kasvavat jatkuvasti.

Kaakkoisrajan liikenteen odotetaan jopa kaksinkertaistuvan tämän vuosikymmenen aikana. EU:n ja Venäjän välinen vireillä oleva viisumivapaus kasvattaisi rajaliikennettä entisestään. Jo nykytilanteessa rajanylitys niin Venäjältä kuin Venäjälle esimerkiksi Nuijamaalla venähtää yllättävän pitkäksi. Venäjän puoleen emme voi vaikuttaa, mutta omalla puolellamme rajanylitysten pitää toimia sujuvasti. Rajavartioston resurssit eivät yksinkertaisesti enää tahdo riittää tämän tavoitteen saavuttamiseen, jos henkilöstövähennyksiä vielä jatketaan.

Viranomaisyhteistyön kehittämisellä voidaan saada merkittäviä parannuksia rajaliikenteen sujuvuuteen. Tulli, poliisi ja Rajavartiolaitos eivät kuitenkaan voi tehdä tehokasta yhteistyötä laittoman maahantulon ja kansainvälisen rikollisuuden estämiseksi, jos joku ketjun osista pettää. Näin on valitettavasti käymässä, ellemme puutu asioihin ajoissa.

EU:n itäraja ei ole missään nimessä aukoton. Baltian maiden rajavalvonnasta on kiirinyt tietoja hämmästyttävistä valvontahäiriöistä. Ne aiheuttavat ongelmia myös muille EU-maille. Suomalaista tietotaitoa ja yhteistyötä voitaisiin tarjota esimerkiksi Baltian maiden tarpeisiin ja miksei myös muille unionin raja-alueille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on erittäin osaava ja ammattitaitoinen ja hyvin koulutettu poliisi, ja se on myös tehokas. Tästä tehokkuudesta osoituksena on se, että Suomessa on länsimaisessa vertailussa ylivoimaisesti vähiten poliiseja suhteessa väkilukuun. Kuitenkin täällä ed. Ahonen aiemmin puheenvuorossaan totesi, että Suomi on väkivaltaisin länsimaa. Elikkä tämmöisessäkin katsannossa suomalainen poliisi kyllä pärjää muitten vertailussa erittäin hyvin. Suomessa poliisia myöskin arvostetaan ja poliisin työtä arvostetaan erittäin korkealle. Tästä on osoituksena se, että eri yhteyksissä kun kysytään eri ammattien arvostusta, niin poliisi sijoittuu sinne viiden kärkeen.

Herra puhemies! 2,5 vuotta sitten poliisin määrärahakehystä kasvatettiin ensi vuonna päättyvälle kehyskaudelle peräti 35 miljoonalla eurolla. Nyt, kuten olemme tänäänkin monesta puheenvuorosta kuulleet, ensi vuodelle poliisin toimintamäärärahat supistuvat. Herää kysymys, missä nämä kehykseen varatut poliisin määrärahat ovat, kun kehystä on kasvatettu 35 miljoonalla eurolla. Selityksiä nyt kyllä kaivattaisiin.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi asiaa ja kaksi minuuttia.

Poliisitoimesta ensin. Mehän kaikki puhumme täällä lähipalvelujen puolesta ja korostamme, että lähipalvelut ovat tärkeitä, mutta viimeaikainen toiminta poliisihallinnossa on kyllä jo oikeastaan suuntautunut täysin toiseen suuntaan. Keskittäminen on ollut erittäin vahvaa, ja monet maaseutukunnat, pienemmät kunnat, ovat jääneet kokonaan ilman poliisia. Tämä on hyvin huolestuttava piirre.

Tähän liittyy laajasti myös se, onko voimavarat tällä hetkellä kohdennettu oikein. Henkilöitten turvallisuus ja omaisuudensuoja — tuntuu, ettei poliisi välitä enää siitä lainkaan, keskittyy enempikin siihen, saadaanko joku rikesakosta kiinni tuolla liikenteen päällä vai ei. Suuntaus on täysin väärä. Varmaan valtion kassaan rahaa kerätään, ja sekin on tärkeätä, mutta henkilön omaisuudensuoja ja henkilön turvallisuus näyttää olevan sivuasia.

Toinen asia on tämä Rajavartiolaitos. Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että on tehty voimavarasiirto tuolla Rajavartiolaitoksessa. Se varmaan on tapahtunut oikeastaan pohjoisten ja itäisten rajavartioalueitten kustannuksella. On ymmärrettävää, että painopistettä on siirretty Kaakkois-Suomeen, jossa on selkeästi kasvava rajaliikenne, mutta nyt kuitenkin todetaan mietinnössä, että kun lama on jo osin ohi, niin rajaliikenne on kasvamassa. Otan esimerkin Niiralan raja-asemalta. On arvioitu, että lähivuosina ylittäjien määrä ylittää 1,5 miljoonaa ylittäjää vuodessa ja tarvittaisiin lisää resursseja sinne, koska tämä riski, joka kasvaa ylitysten määrän suhteessa, lisää myös kansainvälistä rikollisuutta. Tähän tarvittaisiin voimavaroja selkeästi myös tuonne Niiralan raja-asemalle.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta ed. Reijosen aiheesta Rajavartiolaitos ja sen resurssit.

Rajavartiolaitos on vuosien aikana parantanut tuottavuuttaan, niin kun täällä on moneen kertaan todettu. Sinne on rajoille tuotu teknistä apuvälinettä valvomaan. Onneksi on kuitenkin näin, että myös koirat ja perinteinen rajamies vielä Suomen rajoilla liikkuvat. Rikollisuuden torjunta on yksi Rajavartiolaitoksen merkittävimpiä asioita, ja huumeitten tulo Suomeen erityisesti tuolta etelä- ja itärajalta on huolestuttava asia.

En malta olla muistuttamatta, että rekkajonot ovat jälleen tulleet tuonne Seiskatielle Vaalimalle. Tämän aamun tieto oli 15 kilometriä. Virolahtelaisten joulu on saamassa taas perinteisen muodon Seiskatiellä, joten on syytä kiinnittää huomiota, onko muun muassa Vaalimaan tullissa riittävät resurssit tarkastuksien muodossa, kun rajanylityksiä tehdään.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomion, on poliisien työskentely ja resurssi ja määrät. Poliisien määrästä on täällä käyty laajaa keskustelua, mutta kaiken kaikkiaan suomalainen arvostaa suomalaista poliisia ja meidän poliisin ammattikunta, niin kuin täällä on todettu tänään, jää entistä ikääntyneempänä eläkkeelle. Se on osoitus siitä, että poliisi myös itse viihtyy työssään. Täällä ed. Heinonen käytti hyvän puheenvuoron, jossa hän paikallispoliisia, kyläpoliisia, vähän kaipaili. Itsekin voisin sanoa, että eräänlainen Reinikaisen paluu olisi varmaan tarpeellinen suomalaisille ja tällaista yhteiskuntaturvallisuutta silläkin voitaisiin nostaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Pakkanen käytti puheenvuoron, ja hänen huoleensa voi tietysti yhtyä näihin rekkajonoihin nähden.

Mutta sitä edelliseen puheenvuoroon, minkä ed. Pakkanen käytti, muutama kommentti. Se oli mielenkiintoinen, ja se koski siis sitä, kun hän siteerasi mielipidekirjoitusta Kouvolan Sanomista, ja tämä taas koski niin sanotusti somalinaisten uimatapoja. Sen oli allekirjoittanut, niin kuin ed. Pakkanen totesi, ulkomaalaistaustainen, ehkä arabitaustainen, mieshenkilö, joka on vielä gynekologian ja synnytysopin erikoislääkäri.

Tämä kysymys siitä, miten pitäisi suhtautua — olkoon kysymyksessä somali, saudi tai kuka tahansa ihminen ja hänen uimatapansa, se, uidaanko niin, että eri sukupuolet ovat samoissa altaissa vai ei — on kyllä aika ongelmallinen kysymys, se ei ole ihan helppo ratkaista. Se lähtökohta tuossa kirjoituksessa, että pitäisi näiden ihmisten sopeutua siihen kulttuuriin, mikä täällä on, sekin on vähän hankala avaus huolimatta siitä, että tuo kirjoittaja itse ehkä on sopeutunut miehenä hyvin tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Tätähän voisi laajentaa, että pitäisi alkaa käydä saunassa ja käyttää vihtaa jne.

Mutta vakavasti puheen ollen tuo sama problematiikka on ollut myös Kotkassa, missä paikalliset perussuomalaiset ovat tässä asiassa aktivoituneet. Heillehän nämä maahanmuuttajat ovat poliittista polttoainetta, ja heitä käytetään ikään kuin hyväksi.

Mutta tästä asiasta sopii sitten myöhemmin jatkaa keskustelua.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Poliisipiireissä on koettu ongelmana, oikeastaan isonakin ongelmana, se, että määräaikaisia virkoja ei ole voitu täyttää siellä piiritasolla lähtien piirin tarpeista ja myöskin määrärahoista, vaan virkojen täyttö on otettu kokonaan Poliisihallituksen eli ylimmän poliisijohdon haltuun. Tämä varmaan on yhtenä selityksenä sille, että meillä niin sanotuissa syrjäisemmissä poliisipiireissä on ilmeinen poliisipula tällä hetkellä. Täällä edustajat Reijonen ja Pakkanen ainakin siitä äsken puhuivat.

Se, että Poliisihallitus määrittelee kuukaudeksi eteenpäin sen, miten määräaikaisia virkoja saa täyttää, on myöskin ongelma tietysti näille henkilöille, jotka kyseisiä pätkävirkoja ja näitä töitä tekevät. Kyllä tähän pitäisi saada joku parempi suunnitelmallisuus.

Sitten ihmetystä herättää tuolla kentällä — mutta myöskin täällä on aiheellista kysyä — miksi näitä siirtomäärärahoja, joita on tällä hetkellä noin sadan viran palkkausta vastaava summa, ei voida käyttää pitkäjänteisemmin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Iltapäivän aikana tivasin arvoisalta sisäministeriltä tietoa siitä, kuinka mahdollisesti ovat muuttuneet aseenkantolupien peruuttamiskäytännöt ja mitkä ovat niitten perusteet. Sitten tämän sitkeyden ansiosta saavutin poliittisen urani ehkä merkittävimmän tuloksen: sain ensimmäisen kerran sisäministerin vastaamaan minulle jotakin. Ja mitä hän vastasi? Hän vastasi, että Poliisihallitus hoitelee näitä asioita ja pitää kysyä Poliisihallitukselta, ja kehotti tekemään kirjallisen kysymyksen, johonka kuitenkin ministeri vastaa. Elikkä olen suu ymmyrkäisenä yhä edelleen, mitenkä tämä ruletti nyt meni. Ja, arvoisa puhemies, se meni myöskin sillä tavalla, että silloin kun oli nämä tunnetut kiusalliset ja ikävät tapahtumat, joissa aseita oli vähän sopimattomasti käytetty, silloin sisäministeri muisti, mitenkä nämä aseenkantolupa-asiat ovat, mutta nyt hän oli ne unohtanut — mutta vaalikausikin loppuu.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa puhemies! En ota nyt tässä kantaa näihin Kouvolan sisäisiin asioihin saunavuoroista. Katson, että ne kuuluvat enempi aluepolitiikan piiriin. Mutta ihan aiheellista keskustelua tämän ministeriön osalta on käyty sisäministeriön määrärahoista ja erityisesti tietysti poliisihallinnon kysymyksistä.

Kansalaisten perusturvallisuuden osalta tietysti poliisihallinnon kysymys keskusteluttaa aivan oikeutetusti, ja nyt tietysti tässä päätettävässä budjetissa otetaan kantaa niihin kysymyksiin, miten ne jatkossa säilytetään, ja tulos on sinänsä positiivinen. Mutta tietysti nämä poliisihallinnon rakennemuutokset tuovat sen paineen erityisesti haja-asutusalueille ja reuna-alueille, missä ihmiset sitten kokevat turvattomuudenkin tunnetta.

Nyt kun puhutaan poliisien määrästä, niin poliisien määrähän tulee budjettiesityksessä lisääntymään (Ed. Hemmilä: Ei tule!) ja työllisyystilanne tulee parantumaan viime vuoden tavoin. Mutta erityisen suureksi ongelmaksi ovat muodostuneet erityisesti ne poliisit, jotka ovat juuri valmistuneet, jotka ovat hakemassa itselleen ja perheelleen asuinsijaa ja asuinpaikkakuntaa. Useimmiten he hakeutuvat nimenomaan näille keskuspaikkakunnille, mikä pitkällä aikavälillä tulee vaarantamaan reuna-alueiden poliisiturvallisuutta, koska heidän sijaintipaikkansa ei tule olemaan välttämättä niillä alueilla. Eli jatkossa on näissä tuottavuusohjelmissa ym. otettava entistä suurempi kanta ja linjaus, että nämä reuna-alueet tulevat poliisipalvelujen osalta turvatuiksi paremmin.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä hiukan itse aloittamaani keskustelua saunavuoroista, jos näin voisi sanoa.

Minusta on tärkeää tässä maahanmuuttopolitiikassa kaiken kaikkiaan, että jokainen tuntee maan kulttuurin, niin lähtömaan kuin sen sijoitus- ja tulomaankin kulttuurin. Siihen tulee nähdäkseni sopeutua. Eihän se sen kummempi asia tässä maahanmuuttopolitiikassakaan ole. Oma esimerkkini itselläni oli, kun olin aikoinani vuoden Afrikassa Namibiassa: kyllä siellä käyttäydyttiin niin kuin Namibian kulttuuri edellytti, jos oli joku asia tällainen erityispiirre. Ei sinne menty vaatimaan, että meidän pitää siellä saada se sauna. No toki sauna sitten rakennettiin itse, mutta emme me menneet Namibian valtiolta tai kunnalta sitä vaatimaan. Se oli minun mielestäni ihan luonnollinen asia.

Ymmärrän tämmöisiä erityisryhmiä kyllä, että niillä on erityisiä oikeuksia ja tarpeita, mutta minun lähtökohtani on se, että se tarve määräytyy sosiaalisin perustein. Ei sitä oikein muuten pysty määrittelemään. Meillä Kouvolassa eläkeläisiltä ilmainen saunavuoro päätettiin lakkauttaa, koska sinne ei tullut erityisesti lisää muita eläkeläisiä, vain ne, ketkä siellä olivat ennenkin käyneet. Mutta sosiaalisin perustein on varmaan määrätty ryhmä, mikä olisi tarvinnut sen ilmaisen saunavuoron, mutta niitä meidän ilmainen vuoromme ei tavoittanut. Kyllä tämä maan kulttuurin tunteminen ja siihen sopeutuminen on äärimmäisen tärkeää tässä maahanmuuttopolitiikassa.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Niistä määrärahoista, joista eduskunta nyt päättää, yli 80 prosenttia poliisin osalta kuluu henkilöstökuluihin. Nämä määrärahat eivät nyt tässä ensi vuoden budjetissa näytä kylläkään lisääntyvän, vaikka jotkut edustajat täällä ovat niin väittäneet.

Suomessa esitutkinta on kuitenkin hyvin tehokasta siitä huolimatta, että meillä niukoilla voimavaroilla sitä tehdään, elikkä poliisi on osoittautunut tehokkaaksi toimijaksi. Erityisesti törkeiden rikosten selvittämisprosentithan Suomessa ovat ihan maailman huippuluokkaa. Siksi tuntuu kummalliselta, että esitutkinnan johtovastuuta oltaisiin siirtämässä poliisilta syyttäjälle. Siis nythän poliisi toimii tutkinnanjohtajana, ja se on hyväksi koettu järjestelmä Suomessa ja sitä ei pidä lähteä muuttamaan. Sen sijaan koko rikosseuraamusjärjestelmää pitää kyllä ehkä radikaalistikin kehittää tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Pakkasen esille nostama kylpyläkysymys on siinä mielessä vähän tärkeämpi, että siitä tuolla Kymenlaaksossa päin keskustellaan. Siis tämähän koskee ministeri Thorsin toimialaa ennen muuta, kotouttaminen. Mutta haluaisin vain todeta tuohon, kun ed. Pakkanen luki sen koko yleisönosastokirjoituksen, niin kyllä siinä sellainen aika hankala näkökulmakin oli, että siinä kirjoituksessa alettiin esittelemään niin päin, että pitäisikö nyt suomalaisten naisten alkaa pitämään huntua ja mitä siinä olikaan, eli se on vähän asiaton, vaikkakin se on ulkomaalaisen kirjoittama. Tiedämme, että monet maahanmuuttajat ovat aika tavalla kriittisiä toisia maahanmuuttajia kohtaan, jos noin kauniisti sanotaan. Ja ed. Pakkanenkin tässä nyt alkoi puhua Kouvolan eläkeläisistä ja sitten maahanmuuttajien kylpyvuoroista.

Itse pidän myös sitä toki problemaattisena, pitääkö Kouvolan kaupungin tai Kotkan kaupungin asettaa erityisiä uimavuoroja musliminaisille. Se on kyseenalaista, mutta samalla kyllä olen sitä mieltä, että on aika vaikeata mennä vaatimaan heiltä sitä, että heidän pitää heittää vaatetuksensa, vaihtaa päälle suomalaistyyppinen uimapuku ja uida siellä muiden kanssa niin kuin muutkin. Se ei ole vain ikään kuin maassa maan tavalla. Tämä on huonoa ajattelua, että pitäisi olla sitten siellä niin kuin suomalaiset naiset ovat tottuneet. Se on suomalaisen kulttuurin tapa.

Tässä on kylläkin kysymys myös seksuaalisuudesta, ja ne ovat niin paljon herkkiä asioita, ed. Pakkanen, että niiden kanssa on aika vaikea lähteä sanomaan, että teidän pitää nyt muuttaa koko käyttäytymisenne, suhteenne omaan kehoonne ja toiseen sukupuoleen. Ei ole näin, että siinä pitäisi vain tehdä ikään kuin tämä ratkaisu, niin kuin te ajattelitte siellä Namibiassa ollessanne rauhanturvaaja, että te sopeuduitte siihen ympäristöön. Se on erilaista sopeutumista. Tähän uimakysymykseen liittyy todella tämä seksuaalisuus, naisen asema ja miehen asema ja niiden välinen suhde, vaikka me emme hyväksy omista arvoistamme niitä suhteen erilaisia laatukysymyksiä, mitä on osassa muslimimaailmaa — sehän on tietysti osassa, jossakin ehkä Malesiassa ollaan jo toisenlaisia tai jossakin Indonesiassa. Kaiken kaikkiaan tämä ei ole helppo asia ollenkaan.

Ehkä viisainta on kuitenkin, että se yhteisö, onko se sitten millä tavalla somaliyhteisö tai joku muu, järjestää yhteisönsä toimesta tämän asian, ja sitten ikään kuin verrattuna vaikka jonkunlaiseen suomalaiseen urheiluseuraan kunta voi tukea sitä, jos haluaa, tai ei tue, jos ei halua ja näin. Mutta ei voi vaatia sitä, että te nyt alatte uimaan siinä kuin suomalaisetkin naiset. Se on kontraversio.