8) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen
rahoituksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta
sivistystyöstä annetun lain väliaikaisesta
muuttamisesta; Hallituksen esitys eduskunnalle opetus- ja kulttuuritoimen
rahoituksesta annetun lain väliaikaista muuttamista sekä vapaasta
sivistystyöstä annetun lain väliaikaista
muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 97/2012
vp) täydentämisestä
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei tue hallitusohjelmassa
esitettyä tavoitetta nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi
kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Opetuksen ja tutkimuksen
laatu tulee heikkenemään säästöesityksen
myötä. Niin ikään yhteiskuntatakuun
toteutumiseen on vaikea uskoa, kun rahoitusta vähennetään
koulutuksen monelta sektorilta. Lisäksi esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja
vähennetään yli 2 000:lla ensi vuonna.
Myös oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen
tulisi panostaa kunnolla. Kansanopistojen merkitys yleissivistävänä toimijana
kansalaisille on kiistaton. Silti leikkuri leikkaa kansanopistoiltakin
suuren siivun.
Perussuomalaisten varjobudjetissa opetus- ja kulttuuritoimen
rahoitus sekä vapaa sivistystyö eivät
ole näin suurten leikkausten kohteena. Koska hallituksen
esitykset eivät vastaa hallituksen tavoitetta opetuksessa,
kulttuurissa ja koulutuksessa, perussuomalaisten ryhmä on
tehnyt vastalauseen 2, jossa ehdotetaan, että hallituksen
esitykset 97 ja 168 hylätään.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Elomaa, te totesitte, että perussuomalaisten
ryhmä on tehnyt. Oliko tämä myöskin
teidän ehdotuksenne, edustaja Elomaa? Ehdotitteko te, että nämä hylätään,
vai totesitteko vain, että te olette jossakin kammarissa
päättäneet, että ne hylätään?
En kammarissa, vaan että nämä hallituksen
esitykset 97 ja 168 hylätään.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ehdotatteko sitä?
Kyllä, kyllä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt tuli selväksi, kiitoksia.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja
Elomaan tekemää hylkäysesitystä kyseisistä lakiehdotuksista.
Koulutuksesta leikkaava yhteiskunta syyllistyy ryöstöviljelyyn
ja elää kädestä suuhun. Tällainen
toiminta tulee myöhemmin väistämättä kielteisellä tavalla
maksuun. Ihmettelen, että täällä salissa
ei nyt ole sivistysporvareita. Missä ylipäätänsä ne
vanhan ajan sivistysporvarit ovat, puhemiestä lukuun ottamatta?
Tai sosialidemokraatit, jotka ovat pitäneet milteipä pyhänä arvona,
aivan oikein, koulutuksen tasa-arvoisuutta?
Pitäisi, hyvät ystävät,
kollegat, jo havahtua täällä salissa
ja ennen kaikkea opetus- ja kulttuuriministeriössä kansanopistoinstituution
katastrofaaliseen tilanteeseen. Tämä upea, perinteinen mutta
toisaalta myös uudistuva ja ajassa elävä koulutusmuoto
on tällä hetkellä todella vakavien vaikeuksien äärellä,
vaaravyöhykkeellä. Nyt on yhdestoista hetki herätä pelastamaan
kansanopistoinstituution tulevaisuuden edellytykset.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä pariminuuttinen
tästä paikalta puhuen ei riittäisi kertomaan
kaikista niistä leikkauksista, mitä nämä kaksi
lakiesitystä, jotka käsittelyssä ovat,
sisältävät. Leikkaushaitari on niin laaja
ja niin syvä, että tämän seurauksena
voi sanoa, että Suomi ei ole enää sivistyksen
ystävä eikä sitä jaloa tavoitetta
voida saavuttaa 2020. Tämän vuoksi keskusta on
tehnyt vastalauseen, jonka sisältö on näiden
molempien lakiesityksien hylkäys.
Esitän hyväksyttäväksi tämän
hylkäysesityksen.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! On sanottu, että tällä kertaa
hallitus tekee niin suuren leikkauksen koulutusmäärärahoihin
kaikilta osin, aivan kuten edustaja Kerola totesi, että tällaista
ei ole ennen tässä salissa oltu todistamassa.
Kaiken tämän yleisen koulutuspolitiikan leikkauslinjasta
otan yhden asian, jonka tässä erityisesti nostan
esiin.
Yhdyn tässä edustaja Kivelän näkemykseen kansanopistojen
tulevaisuudesta. Monet kansanopistojen rehtorit ovat arvioineet,
että tällä linjalla, minkä nyt
hallitus tekee, se käytännössä tulee viemään
kansanopistoilta toimintaedellytykset. He ovat jopa esittäneet,
että olisi paljon parempi käydä läpi
kansanopistoverkosto, jos kerran rahaa sinne ei aiota enää laittaa
siinä määrin kuin tarvitaan, ja arvioida,
mitkä oppilaitokset voivat jatkaa. Nimittäin he
ovat sitä mieltä, että tällä näivetyslinjalla
koko kansanopistoverkosto tulee loppumaan. Sehän olisi
kyllä sellainen, että sitä ei todellakaan
sivistysvaltiossa pitäisi päästä tapahtumaan.
Ei pitäisi voida olla mahdollista, että näin
tehdään. Tässä mielessä on
erityinen huoli tähän vapaaseen sivistystyöhön
kohdistuneista leikkauksista.
Herra puhemies! Kannatan edustaja Kerolan ehdotusta.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Nämä kyseiset leikkaukset
lisäävät painetta tss-oikeuksien kaventumiseen,
josta juuri esitimme lain hylkäysehdotuksen koskien peruspalveluiden
valtionosuuksia. Sivistys- ja opetustyöstä leikkaaminen
on vakava asia valtiolle, joka on vuosikymmeniä voinut
olla ylpeä koulutuksen tasostaan. On aikoja, että suomalaiset
perheet laittoivat lapsiaan vuorotellen kouluun, kun kaikille lapsille
ei ollut kenkiä. Se takasi sen, että niitä kenkiä on
nyt ja jää ylikin. Olemme hyvinvointivaltio, ja
sen perusta on vahva sivistys.
Ensinnäkin ammatilliseen ja oppisopimuskoulutukseen
kohdistuvat leikkaukset syövät uskottavuutta nuorten
yhteiskuntatakuun toteutumiselta. Yhteiskuntatakuu on tänäänkin
monesta suusta asetettu hallituksen kärkihankkeeksi, eikä voi
kuin toivottaa vain onnea hallitukselle näissä taloudellisissa
raameissa, mitä sivistystyölle on annettu. On äärimmäisen
vaikea kuvitella, että vähemmän olisi
enemmän. Nämä leikkaukset synnyttävät
kilpailua harvenevista koulutuspaikoista, ja kotimaakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla
leikkaukset ovat aivan kohtuuttomia, kun tunnen oman maakuntani
erityispiirteen: se on nuorten maakunta.
Ammattikorkeakoulumme on ollut koulutusjärjestelmämme
osa, jonka läpäisevyys on ollut hyvä.
Se on tuottanut ammattitaitoista työväkeä maakuntiin,
ja sen innovaatiotoiminnan tuloksena on luotu maahamme uusia työpaikkoja.
Se on ollut mahdollista juuri maakuntien vahvuuksien kautta yritystoiminnan
kanssa yhteistyössä toteutettuna. Lisäksi
ammattikorkeakoulu on toiminut hyvässä yhteistyössä yliopistojen
kanssa, eikä tämä yhteistyö vielä päässyt
näyttämään kynsiään
siinä, mihin kaikkeen olisi voitukaan pystyä,
ja tämä kehitystyö jää kesken.
Kun näitä leikkauksia nyt tehdään
ja toimintoja ajetaan alas, on niitä jatkossa todella hankala
käynnistää taas. Siksi pelkään,
että monet investoinnit valuvat hukkaan, opettajien ammattitaito,
koulutus, infra ja juuri ne maakuntien vahvuudet.
Säästöjä olisin mieluummin
hakenut rakenteista siten, että ammatillisen koulutuksen
kestoa olisi lähdetty miettimään uusiksi.
Olisiko jo aika lyhentää ammatillista koulutusta
kaksivuotiseksi ja nostaa oppivelvollisuus 18 vuoden ikään?
Tämäkin olisi mielestäni yhteiskuntatakuuta.
Koulutuskentällä toimineena tiedän, että juuri
kolmivuotiseen ammatilliseen koulutukseen liittyy sellaisia kipukohtia,
jotka osaltaan vaikuttavat koulutuksen läpäisevyyteen
juuri heikentävästi. Ehkäpä rakenteissa
on siis ilmaa ja nuori on näitten ilmavirtojen armoilla,
kun ei enää ollakaan oppivelvollisuuden piirissä.
Vapaa sivistystyö on myös paljon vartijana,
ja me emme ehkä arkielämässämme
tule tietäneeksi, kuinka paljon nekin vastaavat ammatillisesta aikuiskoulutuksesta,
toimivat kesäyliopistojen kanssa yhteistyössä ja
ennen kaikkea järjestävät muuta vapaan
sivistystyön koulutusta ja kurssitusta. Pelkona on heitetty
omarahoitusosuuden kasvaminen, jotta ylipäätään
kursseja olisi mahdollista järjestää.
Tämä voi olla monelle pienituloiselle eläkeläiselle
ja työttömälle ylipääsemätöntä,
ja kuinka tärkeitä kursseja ja arjen henkireikiä heiltä jääkään
sitten käymättä?
Aikuiskoulutuksen määrärahoja tulisikin
mielestäni lisätä ja laskea alaikärajaa,
ketkä koulutukseen pääsevät.
Näin voitaisiin poimia niitä pudokkaita, jotka
ovat jääneet vaille ammatillista koulutusta. Muistelen
kaiholla ja lämmöllä ja toivon, että hallituskin
muistelisi ja kaivaisi esille Noste-rahoituksen tulokset. Tällä projektilla koulutettiin
juuri niitä aikuisia, joilla ammatillista koulutusta ei
ollut, ja itse ollessani opettajana näin juuri tässä projektissa
todella hyviä tuloksia.
Yleisesti ottaen olemme tänäänkin
keskustelleet budjetin yhteydessä Suomen kasvutavoitteista,
viennin edistämisestä, biotalousohjelmasta. Mistä saamme
uudet osaajat näihin kärkihankkeisiin? Esimerkiksi
bioenergian kasvumahdollisuudet ovat maakunnissa. Siellä on
raaka-aine, siellä on nuoria. Kaivetaan kotimaista öljyä sieltä,
missä sitä on.
Arvoisa puhemies! Toivon todella, että nämä säästöleikkaukset
ovat äärimmäisen kriittisen tarkastelun
kohteena myös hallituksen puolivälitarkastelussa
ja myöskin lisäbudjetoinnin mahdollisuus olisi äärimmäisen
herkässä. Ymmärrän sen, että monet
budjetin säästöt ovat tarpeen talouden
tasapainottamiseksi, mutta kuitenkin koulutuksen säästöt
ovat liikaa valtion omaan nilkkaan ampumista. Tulevaisuudesta leikkaaminen
on aina vaikeampi korjata.
Kannatan edustaja Elomaan tekemää ehdotusta. [Puhuja
kannatti ehdotusta sen jälkeen, kun mikrofoni oli sulkeutunut.]
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kuulimme.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kannatan myös edustaja Elomaan tekemää esitystä.
Tuli tämä Mattila sitten tässä kuitattua.
Arvoisa puhemies! On hyvin lyhytnäköistä kohdistaa
suuret menoleikkaukset koulutukseen ja kasvatukseen taloudellisen
taantuman aikana. Nythän olisi nimenomaisesti se aika,
jolloin pitäisi antaa ihmisten päivittää tietotaitonsa
ja työtehtävien osaamisensa. Nyt menetellään
kuitenkin päinvastaisesti, vaikka koko valtakunnassa on
tällä hetkellä liki 300 000
ihmistä, jotka ovat kokonaan vailla toisen asteen koulutusta.
Tässä taantuman vaiheessa olisi erittäin
hyvä asia esimerkiksi oppisopimuksella tarjota heille mahdollisuus
saada tutkinto siitä työstä, mitä he
ovat tehneet. Nämä ihmiset ovat siis työssä,
vaikka heillä ei ole koulutusta.
Sitä paitsi kuluvana vuonna lähes joka kolmas ammatilliseen
koulutukseen hakeneista jäi ilman opiskelupaikkaa. Aloituspaikkoja
supistetaan nyt ikäluokkien pienentymiseen vedoten, mutta
supistus tulee liian nopeasti. Ikäluokat eivät
supistu siinä suhteessa, mitä nyt paikkoja pannaan kiinni.
Kaiken lisäksi laskelmien mukaan muutaman vuoden päästä ikäluokat
ryhtyvät jälleen kasvamaan, ja silloin meillä puuttuu
taas opiskelupaikkoja.
Olisi paljon järkevämpää miettiä vähän
sitä, mille aloille tarvittaisiin koulutusta, ja tehdä niistä koulutusaloista
mielenkiintoisia, koska tällä hetkellä pannaan
kiinni sellaisia koulutusaloja, minne ei ole hakijoita, vaikka alalla
olisi työtä. Jos työstä maksetaan
asiallinen palkka, olipa ala mikä tahansa, niin se varmasti
kiinnostaa kaikkia.
Vielä lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen,
että kun aloituspaikkoja supistetaan, niin esimerkiksi
16-vuotiaat koulunsa päättäneet joutuvat
matkustamaan useiden satojen kilometrien päähän
ammatilliseen kouluun. Olisitteko te valmiit päästämään
16-vuotiaan pojanvillikkonne 300 kilometrin päähän
ammattikouluun? Minä en.
Keskustelu päättyi.