Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä koskee niin sanottuja Eurooppa-yhtiöitä, ja itse lakiesitys on verraten hyvä. Mutta tähän liittyy periaatteellinen kysymys, ja se on se, että jos unioni antaa meille direktiivejä, niin meidän tulee sitten sisällyttää ne omaan lainsäädäntöömme, mutta tässä tapauksessa me olemme sisällyttäneet asian, jota ei olisi tarvinnut sisällyttää meidän omaan lakiimme. Hallitus esittää kyllä, että tämä ei tule merkitsemään mitään muutosta, vaikka lakipykälä muutetaan. Silloin herää tietenkin kysymys, miksi muutetaan lakipykälää, jos ei ole minkäänlaista tarkoitusta, että käytäntö muuttuisi.

Kuitenkin verojaostossa on kiinnitetty tähän erittäin paljon huomiota ja mietinnössä korostetaan sitä, että pykälämuutos ei saa johtaa uuteen verotuskäytäntöön. Mutta siitä huolimatta pelkään, että näin voi käydä. On sellaisia esimerkkejä esittää, milloin vastaavanlaisissa tapauksissa verotuskäytäntö on muuttunut, vaikka on väitetty, ettei missään nimessä saa muuttua. Haluan tämän puheenvuoron käyttää tulevaa oikeuskäytäntöä varten, jotta voidaan katsoa, mikä oli lainsäätäjän todellinen tahto. Lainsäätäjän todellinen tahto on, että pykälämuutos ei saa johtaa muutettuun verotuskäytäntöön, yksimielisesti.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallis on aivan oikeassa: Pikkuisen ihmeteltiin sitä, että kun perusteluissa sanotaan, että mikään ei muutu, kuitenkin varsinainen pykälä muuttuu. Voi sitten kysyä sitä, jos aikanaan joudutaan ratkomaan näiden pykälien perusteella tai tämän lain perusteella asioita, mitä ensimmäiseksi katsotaan. Yleensä varmasti katsotaan pykälää, sitten ehkä otetaan perustelut ja aika harvoin mietintöä.

Toivottavasti tämä nyt ei johda sitten käytännössä verotuksessa sellaisiin tilanteisiin, että yritykset joutuvat kärsimään vaan sen takia, että tehdään ehkä vähän puutteellista lainsäädäntöä.