Matti  Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Käsittelyssä on kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ensimmäistä vaihetta koskeva hallituksen esitys. Hallintovaliokunta on saanut eduskunnan päätöksen mukaisesti asiasta sekä sivistysvaliokunnan että sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnot. Esitykseen sisältyvät muutokset valtionosuusperusteiden tarkistamiseksi sekä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistusmenettelyä koskevien säännösten uudistamiseksi. Toisessa vaiheessa on tavoitteena uudistaa järjestelmää siten, että se yksinkertaistuu, lisää tuottavuutta ja kannustaa kuntien yhteistoiminnan lisäämiseen.

Hallintovaliokunta pitää valtionosuusjärjestelmää perusrakenteeltaan toimivana. Perustana on edelleenkin laskennallinen valtionosuusjärjestelmä ja valtionosuuksien yleiskatteisuus. Tämä on myös kunnallisen itsehallinnon kannalta olennainen kysymys. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmä tunnistaa kuntien palvelu- ja kustannusrakenteissa sekä olosuhteissa tapahtuvat muutokset, kuten väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen.

Tämä asiakokonaisuus on käsittelyssä myös kunta- ja palvelurakennehankkeessa. Se voi aikanaan aiheuttaa uusia muutostarpeita valtionosuusjärjestelmään. Ehdotetut muutokset valtionosuusperusteisiin muodostavat kokonaisuuden, jossa eri perustemuutokset voivat kunnissa vaikuttaa taloudellisesti eri suuntiin. Uudistuksen toista vaihetta silmälläpitäen hallintovaliokunta edellyttää hallituksen seuraavan tarkkaan ensimmäisen vaiheen eri valtionosuuskertoimien ja laskentaperusteiden toimivuutta sekä muutoinkin uudistuksen vaikutuksia ja ottavan seurannassa ilmenneet seikat huomioon valtionosuusuudistuksen toisessa vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta katsoo, että ehdotukseen sisältyvä valtion ja kuntien kustannustenjaon uusi tarkistusmenettely parantaa valtionosuusjärjestelmän ennakoitavuutta ja selkeyttä. Ehdotettua neljän vuoden käytäntöä sovelletaan jo nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Opetustoimen ja kirjastojen osalta ehdotus merkitsee, että yksikköhinnat tarkistetaan joka neljäs vuosi joka toisen vuoden asemesta. Uusi tarkistusmenettely muodostaa eri hallinnonalat kattavan erottamattoman kokonaisuuden. Näin uudessa tarkistusmenettelyssä sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä opetus- ja kulttuuritointa on käsiteltävä myös aikataulullisesti samalla tavalla. Lausunnossaan sivistysvaliokunta on samoin pitänyt tarkoituksenmukaisena, että myös opetustoimessa kustannustenjaon tarkistus tehdään joka neljäs vuosi.

Valtionosuusperusteiden tarkistaminen muuttaa kuntien valtionosuuksia asukaskohtaisesti laskettuna. On perusteltua, että kunnille valtionosuusperusteisiin ehdotetuista muutoksista aiheutuvia valtionosuusmuutoksia lievennetään kolmen vuoden siirtymäkauden ajan. Menetykset voivat joissain kunnissa nousta yli 200 euroon per asukas. Seitsemässä kunnassa valtionosuusmenetys on yli 100 euroa per asukas. Noin 40 kunnassa valtionosuusmenetys on yli 50 euroa per asukas. Esitykseen sisältyvä siirtymäkauden tasaus rajaa menetyksen kunnassa 50 euroon asukasta kohden vuodessa vuosina 2006—2008. Valtionosuuksien menetykseen vaikuttaa osaltaan syrjäisyyskertoimen korvaaminen syrjäisyyslukuun perustuvalla kertoimella. Hallintovaliokunta edellyttääkin hallituksen varautuvan korvaamaan valtionosuusuudistuksen huomattavia menetyksiä harkinnanvaraisilla rahoitusavustuksilla.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan lastensuojelun suurten kustannusten erillisestä tasausjärjestelmästä luopumista ja sen korvaamista uudella lastensuojelukertoimella. Perustelujen mukaan nykyinen järjestelmä on osoittautunut kustannuksiltaan vaikeasti ennakoitavaksi ja alueellisesti eriarvoiseksi, eikä se ole tehokkaasti tukenut pienimpien kuntien toimintaa. Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusi lastensuojelukerroin valtionosuuden määräytymisperusteena perustuu yksinomaan lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrään. Ehdotettu kerroin ei ota huomioon esimerkiksi niitä huomattavia kustannuksia, joita kunnalle aiheutuu avohuollon sijoituksista. Hallintovaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin tärkeänä, ettei rahoitusjärjestelmä ohjaa lastensuojelun painopistettä varhaisesta puuttumisesta ja ehkäisevästä toiminnasta korjaavaan toimintaan, joka on ennaltaehkäisyä kalliimpaa ja sekä lapsen että perheen kannalta raskaampaa.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmisteluun ja edellyttää mietinnössään hallituksen selvittävän kiireesti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä lastensuojelukertoimen toimivuutta. Kerrointa tulee kehittää niin, että siihen voidaan sisällyttää huostaanottomäärän ohella valtionosuuskriteerit täyttävä avohuollon määräytymisperuste.

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi vammaiskerroin. Hallintovaliokunta pitää uutta vammaiskerrointa tarpeellisena. Se parantaa omalta osaltaan vammaisten palveluiden saatavuutta ja tasoittaa kuntien välisiä eroja palveluiden toteuttamisessa. Valtakunnan tasolla järjestelmä ei tuo lisää voimavaroja vammaispalveluihin, mutta se kohdentaa niitä uudelleen ja helpottaa osaltaan kuntien rahoitustilannetta. Etenkin pienille kunnille vammaisten palveluiden kustannuksilla on suuri merkitys.

Nykyisen työssäkäyntikertoimen nimeksi ehdotetaan päivähoitokerrointa. Selvityksen mukaan nykyisen kertoimen on katsottu edelleen korreloivan parhaiten päivähoidon todellisia kustannuksia ja esityksessä on tämän vuoksi päädytty pitämään nykyinen kerroin perusteiltaan entisellään. Valiokunta kiinnittää tässäkin aiempaan tapaan huomiota siihen, että kerroin ei näytä huomioivan päivähoidosta aiheutuvien kustannusten rakennetta niissä yleensä maaseutuvaltaisissa kunnissa, joissa on paljon pienyrittäjyyttä sekä maataloutta ja maaseutuyrittäjyyttä.

Perusopetuksen osalta ehdotetaan käyttökustannuksiin myönnettävän valtionosuuden perusteena käytettävien yksikköhintojen laskentatapaa yksinkertaistettavaksi ja yksikköhintojen eri määräytymisperusteiden painoarvoa muutettavaksi. Yksikköhinnan määräytymistekijät säilyisivät kuitenkin pääosin ennallaan. Uutena porrastusperusteena otettaisiin käyttöön vieraskielisten oppilaiden lukumäärä. Tätä hallintovaliokunta pitää kannatettavana.

Hallituksen esityksen mukaan kouluverkkotekijä otettaisiin huomioon vain harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa. Kouluverkkotekijän muutos ei vähennä jaettavan yksikköhintarahoituksen kokonaismäärää, vaan aikaisemmin kouluverkon perusteella jaettu valtionosuus jaettaisiin muiden porrastusten perusteella. Kouluverkkotekijän poistuminen ei siis sinällään merkitse koulujen lakkauttamista, eikä sitä myöskään voi käyttää perusteena koulujen lakkauttamiselle.

Hallintovaliokunta korostaa myös lasten koulumatkajärjestelyjen laadun ja toimivuuden merkitystä. Peruspalveluiden arviointisuunnitelman mukaan lääninhallitukset arvioivat vuosittain perus- ja esiopetuksen osalta koulumatkaan käytettävän ajan pituutta. Valiokunta katsoo, että jatkossa tulisi arviointiohjelmaan sisällyttää myös koulumatkajärjestelyiden ja -prosessien arviointi.

Ammatilliseen koulutukseen ehdotetaan tuloksellisuuden ottamista käyttökustannusten laskennallisen rahoituksen uudeksi porrastusperusteeksi. Tuloksellisuutta mitattaisiin työllistymistä, jatko-opintoihin siirtymistä, opintojen keskeyttämistä, koulutuksen läpäisyastetta sekä opetushenkilöstön kelpoisuutta ja henkilöstön kehittämistä koskevien tekijöiden perusteella.

Herra puhemies! Ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö uudistettiin pari vuotta sitten. Vastauksessaan hallituksen esitykseen ammattikorkeakoululaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi hallintovaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että uudistus on sisällytetty nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen. Hallituksen esityksessä ammattikorkeakoulujen rahoituksen perusteena käytettäisiin todellisen opiskelijamäärän sijasta opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun ylläpitäjän yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa tekemän tavoitesopimuksen mukaista opiskelijamäärää. Ammattikorkeakoulun valtionrahoituksen perusteena käytettävä yksikköhinta muodostuisi opiskelijoiden lukumäärän ja suoritettujen tutkintojen mukaan määräytyvästä osasta. Ammattikorkeakoulujen yksikköhintoja ei enää laskettaisi tutkinnoittain. Ammatillista opettajankoulutusta varten myönnettäisiin valtionavustuksen sijasta valtionosuutta.

Hallintovaliokunta toteaa näiltä osin, että lopulliseen uuteen rahoitukseen vaikuttavat yksikköhinnan perustan muuttumisen lisäksi investointien uusi rahoitusmalli sekä viiden ammattikorkeakoulun kohdalla opettajankoulutuksen ottaminen mukaan yksikköhintarahoitukseen. Ammattikorkeakoulukohtaisia muutoksia pienennetään siirtymäsäännöksellä, joka rajoittaa rahoituksen muutoksen määrää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta.

Herra puhemies! Kirjastojen kohdalla suurin muutos on siirtyminen asutusrakenneryhmiin pohjautuvista yksikköhinnoista yhteen yksikköhintaan. Kirjastopalveluiden saatavuuden kannalta hallintovaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin myönteisenä sitä, että yksikköhintaa voidaan porrastaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla harvaanasutuissa kunnissa ja saaristokunnissa.

Teattereiden yksikköhintaan ehdotetaan tehtäväksi vuosittainen indeksitarkistus. Lisäksi lakiin ehdotetaan tuotavaksi neljän vuoden välein tapahtuva yksikköhinnan tarkistus. Hallintovaliokunta katsoo, että ehdotukset parantavat taide- ja kulttuurilaitosten toimintaedellytyksiä ja turvaavat osaltaan kulttuuripalveluiden saatavuutta eri puolilla maata.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy neljä valiokunnan lausumaehdotusta. Lisäksi mietintöön liittyy kaksi vastalausetta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa pidetään vaalikauden yhtenä tärkeimmistä uudistushankkeista valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Pian ohjelman kirjaamisen jälkeen kuitenkin kävi selville, ettei hallitus kykene sisäisten ristiriitojen takia toteuttamaan kokonaisuudistusta. Lopulta hallitus päätyi lykkäämään kokonaisuudistuksen seuraavan eduskunnan ja hallituksen harteille. Säilyttääkseen kasvonsa hallitus toi kuitenkin eduskunnalle nyt käsittelyssä olevan vuositarkistuksen, jota jossakin vaiheessa kutsuttiin kokonaisuudistuksen ensimmäiseksi vaiheeksi. Kaiken lisäksi tämä vuosikorjaus toteutetaan jo lähes kirosanaksi nousseella kustannusneutraalisuuden periaatteella, toisin sanoen kuntien omilla rahoilla.

Kaikki me tiedämme, miten kurjassa taloudellisessa tilassa suurin osa Suomen kunnista tällä hetkellä on. 140 kuntaa tänä vuonna ja 136 kuntaa viime vuonna on nostanut veroprosenttia. Siis kaksi kolmasosaa kaikista kunnista reilun vuoden sisällä on ollut pakotettu tekemään päätöksen, jolla kunnallisveroa korotetaan. Parissakymmenessä kunnassa kunnallisveroprosentti on ylittänyt jo 20 prosentin kipurajan. Kuvaavaa on, että tänä päivänä hallitus on tiettävästi käsitellyt 240 kunnan anomusta lisäavuksi tämän vuoden valtionosuuksiin. Hallitus on tätä varten kuitenkin budjetoinut tälle vuodelle 8 miljoonaa euroa vähemmän rahaa kuin viime vuodelle. Toisin sanoen, kun ongelmat pahenevat, niin hallitus vastaa niihin kiristämällä entisestään rahahanoja.

Hallitus omilla toimenpiteillään on koko ajan syventänyt kuntatalouden kriisiä. Huolimatta siitä, että valtiontalouden ylijäämä ennakkotietojen mukaan on tälle vuodelle nousemassa lähes 3 miljardiin euroon, hallituspuolueet pitävät tunteettomasti kiinni kunnilta ottamastaan korottomasta pakkolainasta, jota on edelleenkin maksamatta yli 300 miljoonaa euroa, ja samanaikaisesti kunnissa otetaan käyttötalouslainaa, jotta edes peruspalvelut pystyttäisiin turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys HE 88/2005 on kokonaisuutena katsoen epäonnistunut ja turha. Lakiesitys ei tuo helpotusta kuntien talousahdinkoon eikä myöskään selkeytä nykyistä valtionosuusjärjestelmää, vaan päinvastoin tekee siitä entistä monimutkaisemman ja vaikeaselkoisemman eikä juuri tuo näin lisäarvoa nykytilanteeseen.

Hallitus on keväällä käynnistänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jonka seurauksena Suomen kunta- ja palvelurakennetta sekä palveluiden tuottamistapoja on tarkoitus uudistaa. Kunnilla ei ole tässä taloudellisessa tilanteessa kuitenkaan aikaa odottaa, millaisia malleja hallitus rakentelee ja miten se sen jälkeen mahdollisesti uudistaa rahoitusta ja valtionosuusjärjestelmää. Kunnat ovatkin kiitettävästi lähteneet omatoimisesti hakemaan uusia ratkaisuja ongelmiinsa. Esimerkiksi lähes 100 kuntaa on tavalla tai toisella mukana kuntaliitosselvityksissä. Hallituksen tulisikin kannustaa ja rohkaista kuntia myös taloudellisesti etenemään omaehtoisella tiellä. Vähintä, mitä hallitus voisi tehdä, on osallistua esiselvityskustannuksiin lain mukaisella 70 prosentilla. Päinvastainen viesti hallitukselta kunnille synnyttää epävarmuutta ja epäluuloja koko kunta- ja palvelurakennehanketta kohtaan.

Käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa esitetään muutettavaksi tavalla, joka ei millään muotoa ole perusteltu. Esitys heikentää sitä periaatetta, että valtion tulee tehtäviä antaessaan varmistaa, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet rahoittaa lakisääteiset palvelut. Esitys merkitsee kunnille lisääntyvää epävarmuutta siihen nähden, missä määrin valtio tulee osallistumaan tehtävien rahoitukseen. Esimerkiksi kustannustenjaon tarkistaminen opetustoimessa nykyistä harvemmin, vain joka neljäs vuosi, on selvä huononnus nykytilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan enemmistö hyväksyi hallituksen esityksen ja sisällytti valiokunnan mietintöön useita kohtia, mitä valiokunnan ei olisi tullut hyväksyä. Ehdotankin, että eduskunta hyväksyisi hallintovaliokunnan mietinnön vastalauseen 1 mukaisesti muutettuna. Tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä tätä koskevat pykäläkohtaiset muutosesitykset.

Huolestuttavaa on, että hallituksen esityksessä ehdotetaan purettavaksi nykyinen lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä. Uudeksi järjestelmäksi hallitus esittää valtionosuusjärjestelmän sisälle niin sanottua lastensuojelukerrointa, joka määräytyisi ainoastaan huostaanotettujen lasten lukumäärällä. Tästä seuraa se vaara, että kunnille muodostuu esitetystä kertoimesta kannustin lisätä huostaanottoja ennalta ehkäisevän työn kustannuksella, vaikka huostaanoton tulisi olla aina viimesijainen keino puuttua lastensuojelutapauksiin. Vastuu lastensuojelusta kuuluu viime kädessä kunnalle, jossa lapsi asuu.

Vuonna 1999 eduskunnan aktiivisella työllä saatiin voimaan lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä, jolla tasataan lastensuojelun kustannuksia erityishuoltopiireittäin jäsenkuntien kesken. Tästä järjestelmästä ovat hyötyneet kaikki ne kunnat, joilla on ilmentynyt lastensuojelutarvetta. Lastensuojelussa tulisikin huostaanoton sijasta ehkäistä ongelmia ennalta, huolehtia lasten hyvinvoinnista laaja-alaisesti ja hoitaa ongelmatapauksia ensisijaisesti avohoidon tukitoimin. Ennaltaehkäisy on aina ylivoimaisesti paras keino sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Se, ettei lastensuojelun määrärahoja enää kohdenneta, vaan ne upotetaan kuntien sosiaali- ja terveyshuollon käyttökustannusten määrärahoihin, tulee väistämättä vähentämään kuntien panostusta lastensuojeluun ja erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn. Taustalla on tietenkin kuntien heikko taloustilanne. Uuden järjestelmän rahoituksesta puuttuu myös kuntien nyt erityishuoltopiireille maksamat maksut, joten kuntien lastensuojeluun budjetoimat määrärahat pienenevät tältäkin osin.

Arvoisa puhemies! Kustannustenjaon tarkistaminen opetustoimessa nykyistä harvemmin, vain joka neljäs vuosi, on huononnus nykytilaan. Siirtyminen joka neljäs vuosi tapahtuvaan kustannustenjaon tarkistamiseen vähentää toiminnan ja talouden yhteyttä. Yksikköhintojen korotustarve tulee ainakin nykyinen, vuosittainen kustannuskehys huomioon ottaen kerralla hyvin suureksi. Vastalauseen 1 allekirjoittajien mielestä hallintovaliokunnan olisi tullut muuttaa hallituksen esitystä siten, että opetustoimessa säilytetään nykyinen menettely, jossa yksikköhinnat määrätään joka toinen vuosi toteutuneiden kustannusten pohjalta. Saman tulisi koskea myös opetus- ja kulttuuritoimen kustannustenjaon tarkistusta eli lukion ja ammatillisen koulutuksen yksikköhintoja ja taiteen perusopetusta.

Kouluja lakkautetaan reilut 50 vuosittain. Näyttää siltä, että vauhti on kiihtymässä yli 100:n koulun tänä vuonna. 168 kunnassa on menossa kouluverkon tarkistaminen tai ainakin sitä valmistellaan. Hallituksen esitys, jonka mukaan kouluverkkotunnus huomioidaan vain harvimmin asutuissa kunnissa ja saaristokunnissa, kiihdyttää tätä kehitystä. Vaarana on, että moni elinkelpoinen koulu lakkautetaan ja koulutuksen saavutettavuus heikkenee. Kouluverkkotekijän poistaminen on hallituspuolueilta merkittävä väestön keskittymistä ja alueitten autioitumista edistävä linjanveto. Erityisesti ihmettelen suuresti, miten keskusta voi olla mukana toteuttamassa kaikkein pienimpiin lapsiin ja maamme syrjäseuduille kohdistuvaa kylmää operaatiota.

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen rahoituksen tulee perustua todelliseen opiskelijamäärään ja rajoitetusti tutkintojen määrään. Hallitus on hakoteillä, kun se esittää ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirtymistä laskennallisiin opiskelijamääriin. Tällä perusteella määräytyvä rahoitus johtaa tehottomuuteen ja tyhjiin opiskelijapaikkoihin sekä suosii niitä ammattikorkeakouluja, joiden keskeyttämisaste on suuri. Hallintovaliokunnan olisi tullut korostaa mietinnössään, että ammattikorkeakoulujen rahoitus perustuu opiskelijoiden kokonaismäärän tarkasteluun ja opiskelijoiden poissaolo-oikeutta muutetaan siten, että poissaolosta on ilmoitettava hyvissä ajoin ennen lukukauden alkua.

Ammattikorkeakoulujen valtionosuusperusteissa huomioon otettavaa tuloksellisuutta voidaan pitää jossain määrin myönteisenä seikkana. Tutkintojen vaikutus rahoitukseen tuo paineita kehittää läpäisyastetta ja vähentää keskeyttämistä. Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyvän vastalauseen 1 allekirjoittajien mielestä mietinnössä olisi tullut kiinnittää huomiota myös siihen, että esityksessä aiotaan luopua tutkintokohtaisesta rahoituksen porrastamisesta. Hallituksen esityksen mukaan tutkintojen määriä laskettaessa huomioitaisiin ainoastaan tutkintojen laajuuteen liittyviä eroja, sen sijaan mitään alakohtaisia eroja ei otettaisi huomioon. Tämä muutos aiheuttaa merkittäviä resurssien siirtymisiä koulutusalojen välillä, mitä ei (Puhemies koputtaa) mitenkään voi perustella.

Arvoisa puhemies! Olen juuri lopettamassa.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon edellä mainitut epäkohdat ja asiantuntijoitten taholta tuodut epävarmuustekijät hallintovaliokunnan olisi tullut hylätä ammattikorkeakoulujen rahoitusuudistus tässä vaiheessa tai ainakin muuttaa hallituksen esitystä siten, että nykyinen rahoitusjärjestelmä on voimassa vielä vain vuoden 2006.

Arvoisa puhemies! Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen ehdottamaan edellä mainitsemieni muutosten edellyttämät pykälämuutokset.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen laajasti käsitteli tätä valtion ja kuntien välistä rahaliikennettä, mutta mielestäni näistä asioista, kun tänä päivänä puhutaan, niin on pakko puhua myös valtion kunnilta ottamasta niin sanotusta pakkolainasta. Eli valtionosuusuudistuksista ja näistä järjestelmistä keskusteltaessa on ajankohtaisimpana asiana keskusteltava siitä, että kunnilla on tänä päivänä huomattavia vaikeuksia tärkeiden peruspalvelujen tuottamisessa; puhutaan opetuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, vanhustenhoidosta jne. Osaltaan tätä kuntien tilannetta vaikeuttaa se, että valtio on velkaa kunnille itse päättämällään lainanotolla ensi vuoden jälkeenkin vajaa 300 miljoonaa euroa. Kun nyt on tullut valtiolle tämä vuosi poikkeuksellisen hyväksi ja kun on lyhennetty valtionvelkoja muualle, miksi valtio (Puhemies: Minuutti!) ei maksa velkaansa kunnille? Vastatkoon joku hallituksen ja hallituspuolueiden puolesta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kurvinen hyvin selvitti tämän opposition laajan vastalauseen ja siinä esiintyvät tärkeimmät asiat, mutta haluan korostaa vielä sitä, että tämä lastensuojelukysymys on niin vakava, että vetoaisin kyllä, että koko hallitusrintamakin ajattelisi siitä samalla tavalla kuin ed. Puisto, joka on asiaan puuttunut rinnakkaislakialoitteessaan, jonka lähes sata edustajaa on allekirjoittanut, monet hallituspuolueistakin.

Sitten tämä kouluverkkotekijä. Se on todella vakava signaali hallitukselta siihen, että meillä on liikaa kouluja ja pienet kyläkoulut pitäisi lakkauttaa. Se on ikävä ja todella huono signaali tässä vaiheessa.

Vastalauseessakaan ei mainita ymmärtääkseni muutoksena tätä päivähoitokertoimen säilymistä ennallaan, joka syrjii maatalousväestöä ja pienyrittäjiä. Tämä on myös sellainen kohta, joka olisi pitänyt korjata valiokunnassa, koska hallitus on jatkanut sitä vanhaa sosialidemokraattien mallia, että vain palkkatyössä (Puhemies koputtaa) olevien lapset ovat oikeutettuja hoitoon.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys 88, joka esittää tätä kouluverkkotekijää poistettavaksi, on kyllä kerta kaikkiaan sellainen esitys, josta voi oikeastaan sanoa, että tässä nähdään se, millä tavalla alkiolainen aura on kyntänyt ja tulee kyntämään suomalaista maaseutua. Nimittäin tämän myötä tulee todella monessa kylässä ja monella paikkakunnalla näiltä pieniltä kouluilta sammumaan valot. Pirkanmaan osalta, pelkästään meidän alueellamme, tämä tarkoittaa 7,3 miljoonaa euroa.

Jos katsotaan, mitä tämän hallituskauden aikana on maaseudun osalta tapahtunut, niin kyllä se on alaspäin mennyt kuin lehmän häntä koko ajan pelkästään maatalouspolitiikan osalta. Sitten tämä, mitä ed. Zyskowicz täällä kuntatalouden osalta kävi keskustelua, aivan sama on nyt tämän kouluverkkotekijän vaikutus nimenomaan maaseutuväestöön. Tähän asti on puhuttu siitä, että keskusta on ajanut näitten maaseutualueiden ja pienten alueiden puolta, mutta se ei kyllä todellakaan (Puhemies: Minuutti!) näytä pitävän paikkaansa. Esimerkiksi sivistysvaliokunnassa yritimme keskustalta hakea apua tueksemme vastalauseeseen, mutta totuus on toisenlainen.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hakee tänä vuonna yli 200 kuntaa harkinnanvaraisia valtionapuja ja sitten 140 kuntaa jo korottaa veroprosenttiaan. Se kertoo kuntien hädästä, ja mielestäni myös tämä laina, 300 miljoonaa euroa, pitäisi nyt vihdoin viimein maksaa takaisin.

Mutta ennen kaikkea ihmettelen, mitenkä tämä hallitus kohtelee lapsia. Tässä luvataan kauniita asioita, mutta ei ole rahaa. Samoiten nyt jouduttiin lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon yrittämään rahaa, kun ei hallitus sitä antanut. Koko ajan on vaillinkia vanhustenhoidossa, lastensuojelussa, päiväkodeissa. Ympäri Suomea tulee viestiä, että ne eivät ole kunnossa eivätkä niitten normitusten mukaisia, mitä tässäkin salissa ja tässä talossa on säädetty näiden asioitten osalta, että ne kunnolla hoidettaisiin.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kouluverkkotekijän poistuminen ei anna oikeutusta yhdenkään koulun lakkauttamiseen. (Ed. Huotari: Tervetuloa sanomaan se Kajaanin keskustalaisille!) Sama raha jaetaan vähän eri perustein. Käytännössä pienet kunnat hyötyvät kokonaisuudessaan tästä muutoksesta. Te olette nähneet samat laskelmat kuin mekin, 550 peruskoulua tai alakoulua on lopetettu noin kymmenen vuoden sisällä. Kun kunta on joutunut oppilaiden vähennyttyä tai talouden ahdingon myötä lopettamaan koulun, kunta on aina menettänyt valtionosuutta tässä nykyjärjestelmässä, mutta jatkossa kunta ei menetä valtionosuutta, vaan sama raha tulee kunnalle edelleen. Päinvastoin tämä korjaa tilannetta oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallisesti erinomaisen viisaita puhuva valiokunnan puheenjohtaja, ed. Väistö äsken kyllä puhui täällä salissa aivan kummallisia, kun hän puhui, ettei tämä kouluverkkouudistus, tämä pienten koulujen erityislisän poistaminen, tämä lainsäädännön muutos muka vaikuta nyt mitenkään tähän meidän kouluverkkoomme. Totta kai tämä vaikuttaa kouluverkkoon. (Ed. Väistö: Ei, sama raha jaetaan!) Keskustajohtoisissa kunnissa erittäin monet valtuutetut ovat ottaneet yhteyttä minuun ja varmasti meihin moniin justiin tästä asiasta, että pienet koulut joudutaan nyt tämän uudistuksen myötä lakkauttamaan. (Ed. Väistö: Väärinkäsitys!) Ed. Väistö, perustelkaa vähän paremmin, mitä sanotte.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö, kaupunkikuntien osalta tämä tulee olemaan menetys niille kunnille tai ainakin niille kyläläisille, jotka olisivat halunneet säilyttää kyläkoulujansa. Nimenomaan Kajaanin kaupungissa on käytetty perusteluna valtionosuusuudistusta, ja pienille, syrjäisille alueille tämä saattaa tuoda lisää, mutta laajoilta kaupungeilta, joissa on kyläkouluja pitkien matkojen päässä, se tulee viemään. Ainakin lakkautusperusteluissa näin on perusteltu. Keskustan ollessa hallituksessa olisi tietysti odottanut, että olisi annettu lisää rahaa niitten koulujen säilyttämiseen, joissa oikeasti on vielä lapsia jäljellä, mutta nythän säästösyistä mukamas lakkautetaan sellaisiakin kouluja, joissa olisi vielä lapsia, ja samalta suunnalta, missä aikaisemmin on jo jouduttu lakkauttamaan kouluja. Esimerkiksi Kajaanissa Murtomäen koulu myytiin yksityiselle, ja nyt lapset eivät saa edes pelata siellä kentällä enää, koska uusi omistaja on kieltänyt sen. (Puhemies: Minuutti!) Eli käytännössä se koko kylä lamaantuu tämän kyläkoulun lopettamisesta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ja tämä mietintö ovat merkityksellisiä siinä katsannossa ainakin, että ne vahvistavat sen, että Lipposen hallitus Kosken työryhmän ehdotusten pohjalta epäonnistui kutakuinkin täydellisesti valtionosuusuudistuksessa, kun se on mahdollistanut nykyisen hallituksen puolelta sellaisen esityksen, jota se pitää edistyksenä. Tämähän on katastrofi.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tästä lastensuojelusta haluaisin todeta, että on hyvä, että tämä keskustelu on ollut kriittistä. Myös ed. Kurvisen puheenvuorossa tuotiin hyvin esille niitä huolia, jotka ovat olemassa lastensuojelun yllä kaiken kaikkiaan. Mutta minä haluan uskoa siihen, että kun lasten huostaanotto on niin vakava asia, siinä yhteiskunnalle otetaan vanhemmilta lasten vanhemmuus, niin se on niin vaativa prosessi, pitkäaikainen prosessi, että tuskin missään löytyy kuntaa, joka valtionosuuksien toivossa muuttaa kokonaan tätä työotetta, siirtää painopistettä avohoidosta lastensuojeluun. Helsingissä on avohoidossa 7 000 lasta ja 1 400 huostaanotettua lasta, eli kyllä kunnilla on velvollisuus rakentaa tämä lasten turva. Ennen kaikkea nyt tässä voisi huolen kiinnittää siihen, että kunnissa ei ole ammattitaitoista lastensuojelusosiaalityön resurssia lainkaan. Meillä on erittäin lukuisia kuntia. Minä toivon, (Puhemies koputtaa) että tämä keskustelu johtaa myös tähän.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä tuli esille päivähoitokerroin myös ed. Kankaanniemen puheenvuorossa. Siltä osin mietinnössä todetaan selkeästi, että nykyinen päivähoitokerroin on parhaiten korreloiva tekijä. Toivottavasti löydetään parempia kertoimia. Tämä, niin kuin aiemminkin on hallintovaliokunta todennut, aiemmissa uudistuksissa, ei tee täysin oikeutta niille kunnille, joissa on paljon maataloutta tai muuta maaseutuyrittäjyyttä ja pienyrittäjyyttä. Mitä sitten tulee tähän kouluverkkoasiaan, niin tämänkin osalta valiokunta kyllä toteaa sen, että on äärimmäisen tärkeä säilyttää mahdollisimman kattava kouluverkko. Siitä päätökset tekevät kunnat. Rahasta on niukkuutta, sen me kaikki olemme myöntäneet, lausunnoissakin myöntäneet, kunnilla kuntatalouksissa. Kuntien talous on tiukalla. Se ei ole meille kenellekään uutta, (Puhemies koputtaa) ja valiokunta on siihen todella kiinnittänyt paljon huomiota. Mutta tämä kertoimen muutos ei vie keneltäkään tai kokonaisuudessaan koulujärjestelmästä rahaa (Puhemies: Minuutti!). Sama raha jaetaan vähän eri tavoin.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti niin, että näitten koulujen auki pitämisen tai lakkauttamisen pitäisi riippua siitä tilanteesta, mikä siellä kunnassa on ja mikä niillä kouluilla on, ja ne ovat tapauskohtaisia asioita. Mutta en kyllä ymmärrä mitenkään ed. Väistön puheenvuoroa siitä, etteikö tämä johtaisi lakkauttamisaaltoon, koska nythän se järjestelmä muutetaan niin, että enää ei ole erityistä syytä valtion puolelta erityisesti tukea erikseen näitä pieniä kouluja, jolloin se erityinen syy pitää nämä pienet koulut hengissä, muuttuu aivan toiseksi, vaikka se sama raha onkin koko koulujärjestelmän kannalta. Eli kunnat päättävät, mutta valtio ohjaa tätä kuntien päätöksentekoa eri suuntaan kuin se on ohjannut aikaisemmin, ja se aiheuttaa väistämättä muutoksia kuntatasoon.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulen puheenvuorossani laajemmin puuttumaan tähän tasausrahastoon. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa sanoa, että suuri suru on sydämessäni siitä, että tässä salissa puhutaan lastensuojelusta myönteistä ja toimitaan kielteisesti ja tarkoituksellisesti puhutaan ikään kuin sivuasiana kertoen huostaanotoista ikään kuin se olisi tavoite lastensuojelussa. Lastensuojelu on jotain aivan muuta kuin huostaanottoa. Ei olekaan kysymys siitä, että kunnat tekisivät huostaanottoja sen takia, että saisivat rahaa, vaan se on paljon pahempaa, että ne eivät hoida avohuoltoa eivätkä sen jälkeen edes tarvittavaa huostaanottoa, vaan jättävät lastensuojelun vajeen päälle.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Väistölle totean tästä päivähoitokertoimesta, että teidän mietintönne sivulla 9 sanotaan, että tämä kerroin ei näytä huomioivan päivähoidosta aiheutuvien kustannusten rakennetta niissä yleensä maaseutuvaltaisissa kunnissa, joissa on paljon pienyrittäjyyttä ja maataloustoimintaa. Eli edelleen näitä lapsia ei oteta huomioon, ja se syrjii esimerkiksi minun kotikuntaani ja monia, monia keskustalaisia kuntia, joissa on maataloutta vielä vähän jäljellä. (Ed. Zyskowicz: Kohta entisiä keskustalaisia kuntia!)

Sitten tämä kouluverkkohomma. Kyllä se on tietysti ihan selkeä signaali, että kun rahat jaetaan eri tavalla, nyt nostetaan ne kyläkoulut myös siihen lakkautuslistalle samalla tasolle kuin kaikki muutkin kunnan toiminnot ja kun edellinen ja nykyinen hallitus on ajanut kuntatalouden niin täyteen umpikujaan kuin on lukuisissa, lukuisissa kunnissa, niin tähän nyt tartutaan kunnissa ja todetaan, että tähän (Puhemies koputtaa) maan hallitus on jopa kehottanut.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on kyläkoulujen tappolaki, mutta sen lisäksi tämä on myöskin laki koko perusopetuksen roikkumisesta hiljaa hirressä. Se johtuu siitä, että tämä kustannustenjakojen tarkistus tai tämä perusyksikköhintojen tarkistus tapahtuu nyt sitten jatkossa joka neljäs vuosi, kun se tällä hetkellä on joka toinen vuosi. Kun tällä hetkellä perusopetuksen yksikköhinnat laahaavat jo nyt perässä — laissa sanotaan, että yksikköhinnan pitää olla 57 prosenttia, mutta tosiasiallisesti valtio maksaa vain keskimäärin 45 prosenttia — ja kun tätä tarkistetaan entistä harvemmin, niin se tarkoittaa sitä hintojen kasvaessa, että gäppi sen kun vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja määrärahojen osuus opetukseen pienenee. Ihmettelen syvästi, miten opetusta voidaan tulevaisuudessa järjestää, miten me voimme enää olla Pisa-tutkimustulosten kärjessä tulevaisuudessa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltunen täällä aiemmin sanoi, että kunnista puuttuu lastensuojelun työntekijöitä ja ehkä osasta kuntia, erityisesti pienistä kunnista, myös osittain asiantuntemusta. Olen siitä asiasta samaa mieltä. Mutta siitä toisesta asiasta, minkä sanoitte, että uskotte siihen, että kunnissa tehdään nämä asiat ihan muilla perusteilla kuin taloudellisilla perusteilla, niin voin kertoa, että ennen kuin tämä Lastensuojelun tasausrahasto perustettiin vuonna 99, siis monen, monen vuoden taistelun jälkeen saimme sen aikaan, niin sitä ennen oli kunnissa tilanne, että esimerkiksi aivan hirvittävissä tilanteissa lasten huostaanottoja ei tehty, koska se olisi muutaman lapsen osalta esimerkiksi perheissä, joissa oli neljä lasta, kaatanut koko kunnan talouden. Sen vuoksi päädyttiin tähän tasausrahastojärjestelmään (Puhemies koputtaa) ja nyt kun se puretaan, se menee sinne isoon (Puhemies: Minuutti!) valtionosuuskitaan, missä kaikki muukin on, ja taas tämä lastensuojelu, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ennalta ehkäisevä työ ja kaikki muukin jäävät taka-alalle, ikävä kyllä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin, että hallituksen puolelta tai hallituspuolueiden puolelta vastattaisiin siihen kysymykseen, että kun valtio on lyhentämässä velkojaan hyvän talouskehityksen ansiosta ylimääräisesti vajaa 3 miljardia euroa, niin miksi valtio ei aloita lyhentämällä tätä kunnilta ottamaansa pakkolainaa ja maksamalla sen kokonaan pois ensi vuoden aikana. Nythän hallituksen budjettiesityksen mukaan ensi vuoden jälkeenkin tätä velkaa jäisi 280 miljoonaa euroa. Tähän ei kukaan vastannut. Sen sijaan ed. Väistö kertoi hallitusryhmissä ja keskustassa ja hallituksessa varmasti tiedettävän, että talous on tiukalla ja kunnilla on rahasta pulaa. Uudistan kysymykseni: Miksi te ette, hallitus ja hallituspuolueet, maksa takaisin kunnille ottamaanne pakkolainaa?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä pienet kyläkoulut ovat olleet monen pienen kunnan ja kylän nimenomaan vetovoimatekijä, kun ajatellaan asukaskantaa ja lapsiperheitä, minne he sijoittuvat asumaan. Kun katsotaan esimerkiksi tämän hallituksen hallitusohjelmaa, niin yksi sinne kirjattu keskeinen periaate on myöskin tämä lähikouluperiaate ja sen vahvistaminen. Tällä ensi vuoden alusta voimaan astuvalla valtionosuusuudistuksella mennään nimenomaan toiseen suuntaan. Kohtuullinen koulupäivä on käsitteenä myöskin mainittu meillä lainsäädännössä.

Mitä tulee siihen, ed. Väistö, ihmettelen teidän kommenttianne, kun sanoitte, että kunnissa rahat tulevat tältä osin riittämään. Ne eivät todella tule riittämään. Siinä täytyy kyllä todeta, että kun olen aikaisemminkin sanonut, että kyllä on tupailloissa selittämistä, niin ainakin Kylmäkoskella on tämän jälkeen. Jos ajatellaan, että on 2 600 asukkaan asukaspohja, niin siellä menetetään 100 000 euroa pelkästään tämän kouluverkkotekijän menetyksen ansiosta. Siellä ei yksikään koulu ole yli 80 oppilaan (Puhemies koputtaa) koulu, ed. Väistö. Eli (Puhemies: Minuutti!) kyllä tässä tulee tapahtumaan katastrofi.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että valiokunnassa hyvin moni tässä salissa tänään puhuneista ovat kuulleet tiedot, mitä tapahtuu eri asioille tämän uuden lain myötä. Kiitän siitä ed. Virpa Puistoa, että hän on ansiokkaasti toiminut tässä. On hienoa, että sosialidemokraateissa löytyy ihmisiä, joilla vielä on tahtoa muuttaa asioita. Sitä samaa muutosta ei ole näkynyt valiokunnan työskentelyssä hallituspuolueiden edustajilla, kun on äänestetty asiasta.

Mutta tässä asiassa minä haluan vielä muistuttaa, että kyllä kyläkoulut tulisi nähdä monipalvelupisteinä kylissä, niin kuin valiokunnissa on selkeästi esitetty. Ne ovat monipalvelupisteitä. Tällä tavalla samalla, kun sydän kylältä lakkaa, kyllä lakkaa moni muukin toiminta siinä kylällä. Siinä mielessä näkisin, että kun esityksessä otettu pienten koulujen yksikköhinnan korotus poistetaan, niin tämä on mielestäni monien kylien, voi sanoa, kuolema. Samalla, kun on joukkoliikenne esimerkiksi meillä Itä-Suomessa lakannut, (Puhemies koputtaa) siellä on verenkierto pysähtynyt ja nyt (Puhemies: Minuutti!) sydämet samalla lakkaavat, niin tämä on aika hurjaa politiikkaa hallitukselta.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikki nämä keskustelut, mitä on käyty, kulminoituvat siihen, että kunnat ovat hyvin, hyvin syvässä kriisissä. Minun mielestäni lakiesitys ja mietintö antavat valtavan määrän viestejä. Nyt, kun sieltä poistuu korvamerkittyjä rahoja, niin kuin pienet kyläkoulut, lastensuojeluasiat, kuntien yhdistämisen esiselvityksistä puuttuvat rahat, ammattikorkeakoulun rahoituksen muutos, ne ovat kaikki viestejä tältä hallitukselta kuntiin päin. Nyt, kun raha on tiukilla, ei varmaankaan niitä rahoja panna esimerkiksi kyläkouluun, jos ei ole aivan välttämätöntä. Sen takia täytyisi valtion huolehtia omat velvollisuutensa: pakkolainan takaisinmaksu välittömästi ja uusien tehtävien myötä myös resurssien tuominen kuntiin, jotta sitä hyväntahtoisuutta voitaisiin osoittaa sinne kouluihin (Puhemies: Minuutti!) ja muihin lastensuojelukertoimiin jnp.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kuntien valtionosuuslakien uudistamisesta on, kuten kuultu, varsin monimutkainen ja sekava. On varsin merkillistä, että hallitus ryhtyy tällä tavalla pyörittämään tätä samaa rahasummaa uuteen asentoon, kun nyt kunta- ja palvelurakenneuudistuskin on tulossa. Olisi ollut paljon parempi säilyttää nämä vanhat muodot.

Kuntaliitto toteaa, että valtio ei ollenkaan ota huomioon kuntien tehtävien lisääntymistä ja laajenemista. Uusi kustannustenjakoesitys heikentää Kuntaliiton mukaan valtion velvollisuuksia osallistua riittävästi säätämiensä tehtävien hoitamiseen, kuten monet ovat sanoneet. Harkinnanvaraista avustusta hakee yli puolet kunnista. On aika alentavaa kunnille elää kokonaan harkinnanvaraisilla avustuksilla.

Eräs merkillisiä periaatteita on tässä esityksessä taajamarakennelisä, joka suosii 40 000—100 000 asukkaan kuntia. Nämä saisivat 20 euroa taajama-asukasta kohden lisää valtionapua. Helsinki ja Espoo menettävät, kun ne saavat vain 3 euroa lisää. Tampere, Vantaa ja Turku taas hyötyvät. Mihin perustuu tällainen olettamus, että kun asukasluku kasvaa, niin taajamaongelmat pienenevät?

Monia merkillisiä rahoitusuudistuksia myös sisältyy tähän perusopetus- ja ammattikorkeakoulurahoitukseen, kuten ed. Kurvinen esitti. Kaikkein merkillisin idea on lastensuojelukertoimien käyttöönotto, vaikka edellinen järjestelmä eli suurten kustannusten tasausjärjestelmä on ollut voimassa vasta vuodesta 99. Uusi järjestelmä huomioi ainoastaan huostaan otetut lapset eikä lainkaan lastensuojelun avotoimenpiteitä. Tällainen kannustin lisää huostaanottoja, joiden pitäisi olla viimesijainen keino puuttua lastensuojelutapauksiin.

Pahinta lastensuojelukertoimissa on, että nämä 53 miljoonaa euroa upotetaan valtionosuuksiin, kuten moneen kertaan täällä on sanottu. Kunnat saavat siis itse päättää, miten lastensuojelu järjestetään vai käytetäänkö lastensuojelurahaa ollenkaan.

Kansanedustaja Virpa Puiston lakialoite 91/2005 esittää lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän säilyttämistä ennallaan. Lakialoitteen on allekirjoittanut 90 kansanedustajaa. Tämä nyt voimassa oleva vakuutustyyppinen järjestelmä toimii siten, että kukin kunta maksaa siihen tasausjärjestelmään. Tasausrahasto korvaa 70 prosenttia sellaisista kustannuksista, jotka ylittävät perhekohtaisesti yhteenlaskettuina 25 000 euroa vuodessa. Järjestelmä on melko monimutkainen, mutta se on toiminut hyvin sellaisissa kunnissa, joissa on huostaanotettuja lapsia.

Hallintovaliokunnassa Hämeenlinna, Kuusankoski, Turku ja pienistä kunnista esimerkiksi Ullava totesivat, että ne hyötyvät tästä tasausjärjestelmästä, koska ne ovat joutuneet raskaisiin lastensuojelutoimenpiteisiin. Huvittavaa oli hallintovaliokunnan kuulemisessa erään hyvin pienen kunnan johtajan lausuma, semmoisen kunnan, jossa ei ollut yhtään lastensuojeluun otettua lasta, että hän on hyvin iloinen tästä lastensuojelukertoimen ottamisesta käyttöön, koska tämä toimii siten, että jokainen kunta saa kahden lapsen rahat, vaikkei yhtään huostaanotettua lasta olisikaan. Tämmöinen pieni kunta on aavistanut, että tällä tavalla taas tulee vähän lisää rahaa sinne. Tämmöisen kertoimen käyttöönotto on aivan perusteeton nimenomaan nyt, kun tällä hetkellä lastensuojelulakihan on uudistettavana ja sitten olisimme voineet hyvin miettiä sitä, miten tämä rahoitus on järjestettävä.

Opposition vastalause 1 siis ehdottaa 15 b §:n poistamista ja sitä, että luovuttaisiin toistaiseksi lastensuojelukertoimen käyttöönotosta ja noudatettaisiin edelleen vuonna 99 käynnistettyä kustannusten tasausjärjestelmää, kunnes siis lastensuojelulaki uudistetaan. Kannatan opposition vastalausetta 1 ja sen periaatteita, joita ed. Kurvinen esitti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin, jotka keskustelun aikana ovat todenneet, että kouluverkon kannalta kyseessä on katastrofi, jos kunnat voivat itse päättää, mitä kouluille tapahtuu. Keskityn kuitenkin omassa puheenvuorossani kirjastojen tilanteeseen.

Kirjastojen yksikköhintajärjestelmän muutoksen tarkoituksena on turvata mahdollisimman tasavertaiset kirjastopalvelut maan eri osissa ja helpottaa uusien hallintorakenteiden ja kuntien välisen yhteistyön toteutumista. Kirjaston kohdalla suurin muutos on se, että siirrytään asutusrakenneryhmiin pohjautuvista yksikköhinnoista yhteen yksikköhintaan. Yksikköhinnaksi on ehdotettu 46:ta euroa per asukas. Myönteistä on, että harvimmin asutut kunnat ja saaristokunnat saisivat korotusta yksikköhintaansa, samoin että kunnille ja kirjastoille määräytyvän erityistehtävän myötä, esimerkiksi maakuntakirjastotoiminnan myötä, tulisi erityisyksikköhinta.

Kyseessä on opetusministeriön ehdotus, kustannukset tarkistettaisiin joka neljäs vuosi. Uudistuksen jälkeen kirjastojen rahoituksen kokonaiskustannukset pysyisivät samalla tasolla kuin tällä hetkellä. Tämä on jo sinänsä ongelma. Kirjastot tarvitsevat lisää rahaa, lisää aineistoja kehittämään toimintaansa luovuuden strategian mukaisesti. Kirjastoilla on myös tärkeä tehtävä syrjäytymisen ehkäisemisessä. Mutta jos lähdetään siitä, että nämä kokonaiskustannukset pysyvät ennallaan, voidaan todeta, että kuntakohtaisesti valtionosuuksien määrä muuttuu. Esityksen toteutuessa kokonaisvaikutus vuoden 2005 tasolla olisi negatiivinen 268 kunnassa. Siis yli puolet Suomen kirjastoista saisi vähemmän rahaa kuin tänä päivänä. Positiivinen vaikutus olisi 148 kunnassa. Menettäjiä olisivat nykyisessä järjestelmässä erityisesti kolmanteen ja neljänteen asutusrakenneryhmään kuuluvista kunnista ne, joiden kirjastojen yksikköhinta on ollut tähän saakka enemmän kuin 46 euroa per asukas.

Tältä pohjalta haluaisin todeta, että ensinnäkin valtionosuusuudistuksessa menettävien kuntien kirjastot tarvitsevat lisärahoitusta. Muuten niiden palvelutaso selkeästi laskee ja tasa-arvoiset kirjastopalvelut maassamme vaarantuvat.

Toiseksi haluaisin todeta: Vastalauseessa 1 on todettu, että opetustoimen kustannusten tarkistus joka neljäs vuosi on selvä huononnus nykytilanteeseen. Sama koskee myös kirjastotoimen kustannusten tarkistusta, jonka myös tulisi tapahtua joka toinen vuosi.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka tosiasia on se, että asumme hyvinvointivaltiossa ja suurin osa lapsiperheistä voi hyvin, lastensuojelun asiakasmäärät ovat kuitenkin nousseet samanaikaisesti, kun maa on vaurastunut ja noussut vauhdilla kaikkien meidän muistissamme olevasta 90-luvun taloudellisesta lamasta. Stakesin tilastojen mukaan vuonna 2004 oli lastensuojelun avohuollossa 59 900 lasta, joista 27 prosenttia oli uusia asiakkaita. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 14 700 lasta ja nuorta. Edellisistä vuosista kasvu on ollut 2—5 prosentin vuosivauhtia. 2002 huostaan otettuja oli 7 011. Nyt luku on 9 480. Näistä lapsista kiireellisen huostaanoton koki viime vuonna 1 412 lasta.

Lastensuojelun asiakasmäärän kasvuvauhti on huolestuttava. Työntekijöiden määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Määrä on riittämätön sekä vaihtuvuus suurta. Palvelujen määrässä ja laadussa on suuria kuntakohtaisia eroja. Tässäkin salissa lasten oikeudet ja lastensuojelun merkitys ovat suosittu puheenaihe. Puheet ja teot eivät kuitenkaan aina ole sopusoinnussa, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on karsittu, myös varakkaissa kunnissa, ja asenteet ovat koventuneet siitä huolimatta, että olettaisi, että poliitikkoja kiinnostaa se, että yleinen mielipide on edelleen vahvasti hyvinvointipalvelujen säilyttämisen puolella ja jopa verovaihtoehtona verotuksen säilymisen kannalla, kunhan palvelut on taattu.

Lastensuojelun asiakasmäärien kasvu on asia, joka vaikuttaa hoitamattomana myös lasten psykiatrisen hoidon tarpeen lisääntymiseen, joka valitettavasti on fakta, johon sitten vuosittain lisäämme täällä budjettikäsittelyssä rahoja. On selvää, että on ehdottoman tärkeää, että lastensuojeluun ja lasten häiriökäyttäytymiseen voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nykyisin voimassa olevan tasausjärjestelmän perustana on perhekohtainen hoitosuunnitelma, joka voi sisältää monenlaisia yksilöllisesti räätälöityjä palveluja. Tämän kokonaisuuden yhteissumma lasketaan pohjaksi kustannusten tasaukselle. Nykyinen järjestelmä on toiminut eräänlaisena vakuutuksena kalliiden toimenpiteiden varalta.

Kun on huoli lastensuojelusta, niin tietysti hallituspuolueen jäsenenä turvaa hyvään hallitukseen. Kun katson hallitusohjelmaa, hallitusohjelmassa mainitaan seuraavaa — tämä on suora siteeraus nykyisen hallituksen ohjelmasta:

"Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi hallitus sitoutuu lapsi- ja perhepolitiikan vakauteen ja ennakoitavuuteen. Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ovat hallituskauden keskeisiä tehtäviä. - -

Perustetaan lapsiasiainvaltuutetun virka. Lapsi- ja perhepolitiikkaa koskevia kysymyksiä käsitellään erityiskokoonpanossa sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa. - -

Luodaan sosiaalipalveluille nykyisiä laatusuosituksia yksiselitteisempiä määreitä. Niiden toteutumista kunnissa seurataan ja hallitus ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin vähimmäistason turvaamiseksi. - -

Hallituskaudella uudistetaan lastensuojelulakia ja vahvistetaan lastensuojelutyötä. Ehkäistään lapsiperheiden köyhyyttä ja ylisukupolvisia syrjäytymisen ketjuja. Varmistetaan lastensuojelun sijaishuollon laadullinen ja määrällinen kehittäminen valtakunnallisesti." — Jne.

Tämän hallituksen esityksen lastensuojelun tasausrahaston osalta on kuultu lukuisia asiantuntijoita sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa että hallintovaliokunnassa. Olen käynyt läpi näitä asiantuntijalausuntoja ja vakuuttunut siitä, että ajankohta on ehdottoman väärä tasausrahaston purkamiselle. Vain Kuntaliitto ja STM:n valmisteleva virkamies ovat olleet lastensuojelun tasausrahaston purkamisen kannalla sekä tietysti esittelevä ministeri Hyssälä ja ministeri Manninen. Lapsiasiamiehen lausunto on hyvin ympäripyöreä, mutta luettavissa siten, että hän ei voi tässä ajankohdassa olla tukemassa lastensuojelun tasausrahaston purkamista.

Kun tätä asiaa käsiteltiin tässä salissa lähetekeskustelussa, ilmeni oleellinen osa tätä asiaa. Ministeri Manninen lausui seuraavaa — suora sitaatti ministeri Mannisen lausunnosta: "Ed. Puisto puhui lastensuojelun tasausrahastosta. Sehän on erillinen järjestelmä, joka on kylläkin merkittävällä tavalla lisännyt kustannuksia. Sehän käytännössä tarkoittaa, että kun tietyn kustannustason ylittää, sen jälkeen on piikki auki, voi menoja lisätä kuinka paljon haluaa ja naapurit maksavat, itsellä ei ole mitään vastuuta. Tällainen järjestelmä ei voi olla kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Tässä otetaan erikseen vammaiskertoimella vammaiset huomioon, lastensuojelukertoimella otetaan edelleen huostaanotot huomioon, eli se tulee antamaan niille kunnille suuremman osuuden, niin kuin näkyykin näissä koelaskelmissa, missä on merkittävästi suuremmat lastensuojelukustannukset. Korvamerkitystä rahasta on tarkoitus pyrkiä entistäkin enemmän eroon."

Haluaisin tietää, tietääkö tässä salissa joku kunnan, jossa huvikseen naapurin piikkiin hoidatetaan lapsia. Toivoisin oikeastaan, että semmoinen kunta löytyisi. Valitettavasti kyllä meillä löytyy paljon kuntia, joissa lastensuojelun vaje on kouriintuntuva.

Lastensuojelun asiantuntijat ovat lausunnoissaan tuoneet julki huolensa tästä suunnitelmasta lakkauttaa lastensuojelun suurten kustannusten tasausrahasto. Tämän tasausrahaston tarkoituksena on turvata riittävät ja oikea-aikaiset lastensuojelupalvelut kaikissa kunnissa tasaamalla niistä kunnille aiheutuvaa taloudellista rasitusta. Tasausrahasto tuli voimaan 1.3.99 ja siitä syystä, kuten täällä jo tänään on kuultu, että havaittiin, että lastensuojelun toimenpiteitä viivytetään ja jopa jätetään tekemättä, koska ne kalleutensa vuoksi voisivat suistaa kunnan talouden raiteiltaan. Tässä esimerkkinä oli huostaanoton määrä. Tiedot, jotka edelleen kuuluvat, ovat sitä, että lastensuojelun avohuollon toimien korjaus lamanaikaisesta alasajosta on vielä kesken.

Sen sijaan hallitusohjelmaan, jota äsken siteerasin, kirjattu lastensuojelulain toteuttaminen ei ole vielä näköpiirissä. Sitä hämmästelen, miksi ei. Lastensuojelun kokonaiskehittämisohjelma, joka myös on kirjattu hallitusohjelmaan, ei ole tulossa. Sen sijaan palvelu- ja kuntarakenneuudistus on meneillään ja tuottaa muutoksia lastensuojelun alueellisiin, seutukunnallisiin ja verkostuneisiin toteuttamismalleihin. Juuri näihin muutoksiin vedoten asiantuntijat pitävät ajankohtaa erittäin vaarallisena ja sopimattomana. Ei ole tarkoituksenmukaista, että ylläpidetään jotain mallia, joka on, tämäkin, kriisitilanteessa kehitetty. Se ei ole itsetarkoitus, eikä korvamerkintä ole missään tilanteessa hyvää hallintomenettelyä, päinvastoin. Siitä on päästävä eroon, kuten ministeri Manninen sanoi, mutta oikeana ajankohtana, silloin kun lastensuojelu on linjattu ja lailla turvattu.

Tässä tilanteessa en voi osallistua siihen toimintaan, joka aloittaa lasten kaltoinkohtelun tässä maassa. Olen pahoillani siitä, että uskoni punamultaan on tämän asian käsittelyn yhteydessä suuresti heikentynyt. Tietooni on tullut, että erityisesti keskustan puolelta on vaadittu ehdotonta linjassa pysymistä tämän lastensuojelun tasausrahaston purkamisen osalta ja jopa uhkailtu edustajia. En voi asiantuntijana ja asiantuntijalausuntoihin nojaten menetellä tällä tavalla. Siksi ehdotan, että tämän käsittelyn pohjaksi otetaan nimelläni oleva lakialoite.

Lisäksi haluan tuoda tietoon sen, että valtiontilintarkastajat tulevat seuraamaan tätä tilannetta 2006 keväällä niiden kuntien osalta, jotka ovat saaneet tasausrahastosta tai eivät, miten nämä varat tulevat käytetyksi, ja listalla ovat varmasti ainakin Lieto ja Tornio.

Tatja  Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtionosuusuudistusjärjestelmä on ollut odotettu ja erityisesti Lapin kannalta erittäin positiivinen. Muutamia kriittisiä kohtia tämän lakiesityksen ja lain tiimoilta on kuitenkin sanottava.

Laki ei tullut riittävän ajoissa eduskuntaan, ja koska sen tuominen viivästyi, se on aiheuttanut joillekin kunnille hiukan ongelmia siinä, miten ensi vuoden talousarviota on lähdetty kokoamaan. On kuitenkin totta, että kunnat ovat saaneet jo kesäkuussa kuntakohtaiset tiedot siitä, minkälainen tämä esitys on ja minkälaiset mahdolliset vaikutukset kuntien valtionosuuksiin tietyllä kunnalla on. Kuitenkin olisi toivottavaa, että kun lakiesityksiä annetaan, kunnilla on riittävä aika varautua niihin mahdollisiin muutoksiin, mitä sieltä tulee. Esimerkiksi kun Rovaniemet yhdistyvät vuoden alussa ja kun teimme talousarviota, valtuusto sitä käsitteli, niin tietyt luvut olivat sellaisia, jotka oli käsin laskettu kaupungin virkamiesten toimesta, koska ministeriöstä vastaavia lukuja ei ollut vielä saatavilla.

Valtionosuusuudistus tuo kokonaisuudessaan Lapille noin 8,4 miljoonaa euroa. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että hallitus, se punamultahallitus, on ottanut huomioon Lapin erityisolosuhteet, sen, että olemme harvaanasuttu lääni, jossa lisäksi on pitkät välimatkat. (Ed. Huotari: Mitenkäs kävi Kuusamon?) — Voidaan todeta, että Kuusamo kuuluu Oulun lääniin, se ed. Huotarille tiedoksi. (Ed. Huotari: Kyllä, mutta se on kaukana monesta paikasta ja joutuu maksamaan paljon!)

On kuitenkin ollut valitettavaa kuunnella tätä keskustelua ja sitä populismin määrää, joka tässä salissa on ollut. Erityisen kummastunut olen siitä, miten sivistysvaliokunnan kokoomuslaiset jäsenet ovat täysin tietämättömiä tai täysin ymmärtämättömiä siitä, millä tavalla tämä valtionosuusuudistus kohtelee perusopetusta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli hyvin selväksi se, että tämä uudistus on tarpeellinen ja tietyt kunnat siitä jopa hyötyvät. On myös totta, että tietyt kunnat eivät saa tällä uudistuksella niin paljon kuin toiset, sekin on totta, mutta nämä populistiset kokoomuslaiset edustajat tämän ovat unohtaneet tai tietoisesti halunneet unohtaa.

Puhutaan siitä, että kouluverkkokertoimen muuttaminen lakkauttaa kouluja ja eduskunta lakkauttaa koulut. On kuitenkin muistettava se, että meillä on kuntien itsehallinto ja kunnat itsehallinnollisesti päättävät sen, millä tavalla nämä lakisääteiset palvelut järjestävät. Erittäin valitettavaa on ollut myös se — en tiedä, mistä kuntien virkamiehet ovat oman tietonsa saaneet, vai ovatko he itse tarkoituksellisesti väärää tietoa antaneet — kun viime viikolla jouduin vastaamaan muutamalle kunnalle siihen, että heillä ollaan lakkauttamassa koulu ja se lakkautetaan sen takia, koska eduskunnassa on tämä koulujenlakkautuslaki. Kysyin kunnan nimen, ja otettiin yksityiskohtaiset valtionosuusuudistuksen vaikutukset esille. Toisessa kunnassa tilanne oli sellainen, että se saa perusopetukseen noin 10 euroa lisää ja kokonaisuudessaan valtionosuusuudistus tuo tälle kunnalle yli 100 000 euroa. Toisessa kunnassa oppilasta kohden saadaan noin 27 euroa ja yhteensä rahaa tulee uudistuksen jälkeen yli 300 000 euroa. On täysin käsittämätöntä, että tällaisessa kunnassa — en tiedä, ovatko siellä edustajat vai muut sitten viljelemässä sellaista tietoa — ajatellaan, että koulu pitää lakkauttaa, koska eduskunnassa on tällainen laki käsittelyssä. Olisi kuitenkin suotavaa, että kun asioita käsitellään, niin käsitellään rehellisesti eikä harjoiteta älyllistä epärehellisyyttä ja poliittisten irtopisteiden hakemista ja suunnatonta populismia.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluaisin todeta myös sen, että mielestäni hallintovaliokunta on erinomaisesti ottanut huomioon sivistysvaliokunnan lausunnon perusopetuksen kohdalta ja hyvin selkeästi todetaan, että mahdollisimman kattavan kouluverkon säilyminen on tärkeää, ja korostetaan sitä, että tämän valtionosuusuudistuksen seuranta on myös merkittävä tekijä, että tiedämme, miten se todellisuudessa tulee vaikuttamaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karvonen kaipasi kokoomukseltakin vähemmän populismia ja vähemmän älyllistä epärehellisyyttä. Mielestäni sinänsä on hyvä kaikessa eduskunnan keskustelussa pyrkiä kunnioittamaan älyllistä rehellisyyttä ja välttämään liikaa populismia.

Kyllä on pakko kuitenkin ed. Karvoselle sanoa, että aikamoisia oppipoikia me vielä kokoomuksen ryhmässä näissä asioissa olemme. Kun maanantaina olin Lappeenrannan torilla ja siellä oli paljon eläkeläisiä, niin kovasti he siellä kaipailivat sitä keskustan lupaamaa pohjaosan palautusta ja Hyssälän (Puhemies koputtaa) lupaamaa 300 euron kansaneläkekorotusta.

Mitä sitten tähän asiaan tulee, niin ed. Karvoselta kysyn: Eikö kuntien tilannetta ja myös opetustoimen järjestämisen tilannetta kunnissa helpottaisi se, että hallitus maksaisi takaisin kunnilta ottamansa pakkolainan?

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa yksi keskeinen kysymys on valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistaminen. Vuoden 2008 alusta poistuu mahdollisuus tehdä lakisääteinen kustannustason tarkistus täysimääräistä pienempänä, ja tämä on selkeä parannus nykyiseen menettelyyn. Hallintovaliokunta tunnustaen kuntien vaikean taloustilanteen pitääkin perusteltuna sitä, että indeksitarkistukset tehdään täysimääräisinä jo ennen vuotta 2008.

Tässä yhteydessä ei voi olla korostamatta, kuinka merkittävä summa nykyisen lain mukaiset tarkistusrahat ovat. Tämänkertaisessa nelivuotistarkistuksessa maksettava 502 miljoonaa on 10 prosenttia valtionosuuksien vuotuisesta kokonaismäärästä ja maksettavasta summasta lähes 250 miljoonaa on jäämässä vuodelle 2008. Kun tiedämme kuntien talouden tasapainottamisvaikeudet, niin on enemmän kuin tarpeellista, että tämä raha olisi kunnilla jo tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Valtionosuuksien lakisääteisestä kustannustenjaon tarkistuksesta on pidettävä kiinni. Sen tulee perustua todelliseen kustannuskehitykseen ja tarkistukset pitää maksaa ajallaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin kommentoida ed. Karvosen puheenvuoroa, jossa hän todisti, että sellainenkin kunta löytyy, joka, vaikka koulujen osalta valtionosuusjärjestelmä muuttuukin, jää positiivisesti voitolle. Varmaan pitää tämäkin paikkansa, mutta kun tulen Pirkanmaalta, jossa 28 kuntaa 33:sta häviää ja yhteensä pirkanmaalaiset häviävät yli 7 miljoonaa euroa, niin kyllä siellä on monia sellaisia kuntia, joissa väistämätön seuraus on se, että kyläkouluja ajetaan alas.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin sen vuoksi, että pidän kyllä aika erikoisena tilanteena sitä, että kun valtiontalous ja kuntien talous on kuitenkin yhteinen kokonaisuus, niin jos siinä tilanteessa, missä kunnat tällä hetkellä ovat — jokainen, kovakorvaisinkin, täällä tietää sen, että kuntien taloudellinen tilanne, myöskin niiden kuntien, jotka ovat erinomaisesti hoitaneet asiansa, on tällä hetkellä todella huono — siihen pakkolainan takaisinmaksuun ei tule mitään vauhditusta, pidän kyllä todella yllättävänä sitä ratkaisua. On myöskin kannettava huolta valtiontaloudesta, mutta kyllä tällä hetkellä on niin, että kunnat ovat enemmän tämän avun tarpeessa ja siitä päästä velkojenmaksun aloittaminen olisi viisasta kokonaisuuden kannalta.

Toiseksi, arvoisa puhemies, haluan ottaa esille kuntaliitokset ja niihin liittyvät esiselvitysrahat. Niissä on kyse varsin pienistä summista, mutta niillä on psykologisesti iso merkitys. Se tunnustus täytyy antaa tälle Paras-hankkeelle, jos siinä ei mitään muuta parasta ole, että siinä se on ollut hyvä, että se on tämän keskustelun käynnistänyt kuntaliitoksista. Nyt kun niitä todellisia kuntaliitoksia on tulossa, niin nyt on kyllä vihonviimeinen järjestelmä se, jossa ei edes näille esiselvityshankkeille löydy rahaa. Kyllä pitäisi niiden vanhojen lupausten mukaisesti rahaa antaa kaikille niille hankkeille, joissa kuntaliitos on todellinen hanke, ja niille hankkeille, jotka kuntaliitoksiin tulevat päätymään, pitäisi rahoitusta löytyä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmä on mutkikas kokonaisuus. Itse asiassa nimenomaan mutkikkuus ja vaikeaselkoisuus on ollut yksi keskeisistä syistä, jonka vuoksi koko järjestelmä on vaadittu uusittavaksi. Tämä mutkikkuus ulottuu jopa hallintovaliokunnan mietinnön vastalauseisiin asti. Allekirjoitin kyllä molemmat, sekä opposition yhteisen että omani, mutta vastalauseiden osittaisen päällekkäisyyden vuoksi nyt voi nopealla lukemisella näyttää siltä, että minä ja vihreät emme olisi vastalauseessa 1 mukana. Mutta jos katsotte tarkasti sitä vastalausetta 2, niin huomaatte, että sieltä löytyvät ne samat pykälämuutokset kuin vastalauseesta 1.

Hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistukseen. Valitettavasti tämä hallituksen esitys ei uudista itse järjestelmän rakenteita lainkaan, vaan tyytyy ainoastaan viilaamaan sen yksityiskohtia. Uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat unohtuneet, kun koelaskelmien paljastamat menetykset on yritetty hyvittää jokaisen omalle kotikunnalle eri kertoimia justeeraamalla. Tästä ehkä koomisimman esimerkin tarjoaa joukkoliikenteen kustannuksiin tarkoitettu taajamalisä, joka antaa sellaisen vaikutelman, ettei yli 200 000 asukkaan kunnissa tarvittaisi joukkoliikennettä tulevaisuudessa lainkaan.

Lisäksi hallitus on tyytynyt esityksessään nollasummapeliin. Muutokset toteutetaan ilman lisäresursseja kuntatalouteen. Miten siis kuntatalous voisi tästä tervehtyä? Hallitus paikkaa kuntatalouden kriisiä kuntien omilla rahoilla, jatkaa mattoa sen toisesta päästä puretuilla kuteilla, kuten Hölmölässä ikään. Tuloksena on entistäkin vaikeaselkoisempi mysteeri, joka ei kannusta kuntia laadukkaaseen ja kokonaistaloudelliseen palvelutuotantoon.

Arvoisa puhemies! En toista ed. Kurvisen jo ansiokkaasti esittelemiä tämän esityksen puutteita. Keskityn sen sijaan ongelmiin, jotka jäävät mielestäni opposition yhteisen vastalauseen ulkopuolelle.

Ensin haluan kiinnittää huomiota kunnan asukasluvun muutokseen perustuvaan lisään, joka laukeaa vasta, kun kunnan asukasluku muuttuu yli 6 prosenttia vuodessa. Esimerkiksi Espoossa tämä tarkoittaisi sellaista 15 000 asukkaan kasvua vuositasolla. Kuitenkin lakiesityksen perusteluissa todetaan, että jo yli yhden prosentin pysyvä vuosittainen muutos aiheuttaa kunnan taloudelle ongelmia. Se on kuudesosa 6 prosentista. Teenkin siksi lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosesityksen, joka laajentaisi tämän lisän koskemaan kaikkia yli 3 prosentin väestömuutoksen kuntia siten, että lisä kasvaisi asukasluvun muutoksen kasvaessa.

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota vammaiskertoimeen, joka perustuu pelkästään laskennallisiin kustannuksiin. Tämä ei kuitenkaan vastaa vammaishoidon todellisia tarpeita. Kertoimen tulisikin perustua tosiasiallisiin, ei laskennallisiin, kuluihin.

Lopuksi on syytä nostaa esiin ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen perustamishankkeiden tuki. Hankekohtaisesta valtionosuudesta ollaan siirtymässä käyttömenoihin perustuvaan tukeen. Sinänsä tämä muutos on hyvin perusteltu, mutta se toteutetaan aivan liian äkkinäisesti ja varoittamatta. Jo vuonna 2006 alkavaksi suunniteltujen hankkeiden valmiiksi neuvotellut valtionavustukset peruuntuvat. Ne on itse asiassa jo peruttu, vaikka laki ei olekaan vielä edes voimassa. Kyseisten hankkeitten aikataulut lykkääntyvät vuosilla, tai, kuten eräs asiantuntija kysyttäessä totesi, valtion sanaan neuvottelukumppanina ei näemmä voi enää luottaa. Valiokunnan olisikin tullut lausua, että hallituksen on valmisteltava pikaisesti siirtymäaikajärjestely, jolloin jo valmiiksi neuvotellut hankkeet olisi voitu toteuttaa.

Arvoisa puhemies! On surkuhupaisaa, että oppositio joutuu jälleen kerran puolustamaan hallitusohjelmaa hallitusta itseään vastaan. Hallituksen olisi tullut toteuttaa valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus, mutta siihen ei löytynyt riittävää poliittista rohkeutta.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kuntien valtionosuuslaeiksi sekä tuosta esityksestä annettu hallintovaliokunnan mietintö on jo käyty perusteellisesti läpi tässä käsittelyssä. Arvioin itse mietintöön sisältyviä myönteisiä asioita, mutta joudun kyllä puuttumaan myös sen epäkohtiin ja kielteisiin vaikutuksiin.

Hyvänä asiana tämän hetken kunta- ja palvelurakennehankkeessa näen sen, että nyt avoimesti keskustellaan kuntakentän ongelmien ratkaisemisesta sekä aidosti halutaan selvittää kuntien yhteistyömahdollisuuksia. Tältä selvittelyltä odotan hyviä tuloksia. Tulevaan lakiin sisältyy hyvänä asiana valtionosuuden tarkistaminen uudella kunnallisten peruspalveluiden kustannuskehitystä kuvaavalla täysimääräisellä indeksillä. Myönteisenä uudistuksena kokevat varmasti myös ne kunnat, jotka saavat uudistuksen mukaan lisää valtionosuutta. Tämä lisäraha on kunnille ehdottomasti tarpeen.

Mutta nollasummapelillä on myös valtionosuutta menettäviä kuntia. Menetyksiä on tullut jonkin verran koulutuksen valtionosuuksiin, mutta suurien muutoksien aiheuttaja on sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteena olleen syrjäisyyskertoimen muuttuminen paikallisen ja seudullisen väestöpohjan mukaan määräytyväksi syrjäisyysluvuksi. Yhdessä hetkessä vuodenvaihteessa tilanne muuttuu äärimmäisyydestä toiseen, vaikka asutuksessa ja kentällä ei muutosta huomaa. Hiipuva asutus on usein hallitseva piirre.

Tämän lain periaatteesta kun päätettiin, kirjattiin hallituspuolueiden kesken kohtuullistamisperiaatteet, joissa suuret muutokset sovittiin puolitettavan. Kaikkien kuntien kohdalla tätä kohtuullistamista ei täysimääräisesti toteutettu. Esimerkiksi Kuusamon osalta valtionosuusmenetyksen puolitus jäi puolitiehen. Valtionosuusmuutokset ajoittuvat yleensä kolmen vuoden ajaksi. (Ed. Huotari: Kertokaa nyt, kuinka paljon Kuusamo menettää!) Kotipitäjäni osalta menetystä tulee ensi vuonna 50 euroa, seuraavana vuonna 50 euroa ja vielä 50 euroa seuraavanakin vuonna. (Ed. Pulliainen: Oletteko miettinyt puolueen vaihtoa?) Tämäkään ei riitä, vaan pahimmillaan, jos valtionosuusuudistuksen kakkosvaihe ei etene joustavasti ja suunnitelman mukaan, niin Kuusamo joutuisi sopeuttamaan vielä vuonna 2009:kin uuden lain mukaan 66 euroa. Kolmen sopeuttamisvuoden palkintona tulisi tämä lisämenetys.

Lääkkeeksi tähän menetykseen tarjotaan kuntien harkinnanvaraisia avustuksia. Jo nyt puolet kunnista hakee näitä avustuksia vähenevästä lisäresurssista. Lisäksi emme ole tottuneet hakemaan tällaisia avustuksia ja tämmöisen pitkän sopeuttamisen epäilen syövän tulevaisuudenuskoa ja virikkeellisyyttä, eikä matkailun kehittyminen voi kaikkia kuntien menetyksiä paikata.

Herra puhemies! Valtionosuusuudistuksen ykkösvaihe aiheuttaa kunnissa kirjavia tuntoja. Väkisinkin olen joutunut pohtimaan, ja sivistysvaliokuntakin omassa lausunnossaan epäili uudistuksen toimivuutta. Nyt pitää määrätietoisesti tähdätä valtionosuusuudistuksen kakkosvaiheen valmisteluun ja toteutukseen. Ykkösvaiheen uudistusten epäkohtiin on löydyttävä harkinnanvaraisten avustusten lisäksi muita korvaavia tukia ja kompensoivia, elinkeinoelämää piristäviä, toimia. Tulevaisuudenuskoa on lannistamisen sijaan suuresti vahvistettava.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtionosuuslaki on hyvin tärkeä. Se koskettaa ihmisiä lähellä olevia asioita, koska valtionosuuksien kautta annetaan kunnille niitä voimavaroja, joilla kunnat voivat toteuttaa niin opetuksen kuin sosiaali- ja terveystoimen ynnä kaiken muunkin hyvinvointitoimen tehtäviä. Tämän vuoksi odotan, että valtio tuntee vastuunsa näistä ihmistä lähellä olevista asioista. Joudun asettamaan valtionosuusuudistuksen toiseen vaiheeseen hyvin suuria odotuksia. Itse kunnalliselämässä mukana olevana asetin paljon odotuksia tähän valtionosuusuudistukseen (Ed. Pulliainen: Kuinkas kävi?), jotta kunnat olisivat voineet vastata niistä tehtävistä, mitä kunnille on annettu.

Me kaikki tiedämme, että viimeisen noin 15 vuoden aikana, olkoon minkä nimisiä hallituksia tahansa, sinne mahtuu erinimisiä hallituksia ja hallitus—oppositio-asetelmia, niin ainakin tosiasia on se, että kuntien valtionosuudet ovat puolittuneet. Kotikunnassani Keuruulla viitisentoista vuotta sitten valtionosuudet olivat kaupungin tulopohjasta kaksi kolmatta osaa. Nyt ne ovat karkeasti yksi kolmasosa. Elikkä valtion vastuu niistä tehtävistä, jotka on uskottu kunnan hoidettavaksi, on puolella vähentynyt. Tämän tilanteen ovat sitten joutuneet kuntapäättäjät hoitamaan siten, että on korotettu veroprosentteja, maksuja, kiinteistöveroja, on koetettu karsia palveluita, mutta kun se ei kaikessa onnistu. Siksi minulla kunnalliselämässä mukana olevana on erittäin suuret odotukset valtionosuusuudistusta kohtaan. Mutta ikävä kyllä, kun tämä on nollasummapeliä, jaettavaa ei tule, niin tästä ei sitä perustavaa korjausta kuntien tehtäviin voi tulla.

Nythän täytyy muistaa, että elämä ja yhteiskunta ovat kokonaisuus. Ihminen maksaa samasta lompakosta sekä valtionveroa että kunnallisveroa, ja tehtävät tulee nähdä kokonaisuutena. Valtionosuudet ovat se tapa, jolla valtio tasaa ja osallistuu ihmisten perustarpeitten hoitamiseen, jotta nämä olisi kohtuullisesti ja kohtuullisen tasapuolisesti hoidettu kunnan sijainnista ja tulotasosta riippumatta. Eriarvoisuuttahan sinne jää, mutta tätä tulee valtionosuuksilla pyrkiä tasaamaan. Kun valtionosuudet ovat viimeisen 15 vuoden aikana puolittuneet, se pätee melkein kuntaan kuin kuntaan, jossakin vielä enemmänkin vähentyneet, niin perusasiahan on juuri tässä valtion ja kuntien välisessä kustannusjaossa. Tämä on laajempikin yhteiskuntapoliittinen kysymys, johon en nyt tässä yhteydessä puutu lähemmin, mutta haluan vain muistuttaa sen, että kun on tullut niin kuntapäättäjiksi kuin myöskin eduskuntaan henkilöitä, jotka eivät enää muista tai tiedä sitä aikaa, mikä merkitys valtionosuuksilla oli kuntataloudelle, niin tämä perusasia on syytä palauttaa mieleen.

Tietysti aina mieluummin ottaa epäkohtia esille, jotta niitä voitaisiin korjata. Niin sivistysvaliokunnassa, kun asia kouluverkkokertoimen osalta oli yleiskäsittelyssä, kuin hallintovaliokunnassa vastaavasti, molemmissa yhteyksissä voimakkaasti kritisoin kouluverkkokertoimen poistamista. Olkoonkin, että monien kuntien kohdalla valtionosuudet nousevat, ja olkoonkin, että opetustoimeen sama menoerä käytetään, niin kyllä tällä on se signaalivaikutus, kun kouluverkkokerroin poistuu, että silloin kuntapäättäjät katsovat, että kun ei enää kannusteta kouluverkon säilyttämiseen ja kun sama raha saadaan, niin silloin voidaan myöskin kouluja lakkauttaa. Kyllä tällä raadollisessa realismissa on tämä vaikutus, sen verran minäkin olen valtuustojen budjettiseminaareja istunut, että tiedän, millä tavalla keskustelua käydään.

Koulun osalta tilanne on se, että ne pitäisi nähdä todellakin kylän sydämenä. Monelta kylältähän kauppa ja posti ovat kadonneet, jossakin nämä ovat toisensa löytäneet, toimii posti kaupassa jne. Kyliä olisi puolustettava, jotta meillä voisivat asiat mennä hyvin. Siksi minä haluan, että valtionosuuden toisessa uudistuksessa voitaisiin kiinnittää huomiota myös koulujen hajautettuun toimintaan. Tämä koskee maaseudulla kyläkouluja, mutta taajamissa lähiökouluja, yleensä lähikouluja. Näkisin, että tämä kysymys pitäisi oikein nähdä tuommoisena vakavana kylien ja maaseudun elinkeinopoliittisena asiana ja myöskin taajamissa, kaupungeissa, lähiöpoliittisena hyvinvointiasiana. Pitäisi voida selvittää kokonaisvaltaisesti, jota ei ole tehty tätä valtionosuusuudistusta valmisteltaessa, ei ainakaan tietojeni mukaan, se kokonaisvaikutus, mikä kyläkouluilla ja lähikouluilla on. Tätä on vain katsottu kapean sektoriajattelun näkökulmasta, jolloin on unohtunut se laajempi merkitys ja toiminta, mitä useallakin kylällä koululla ainoana kunnallisena palvelupisteenä on. Saattaa jollakin kylällä olla tietysti se pitäjän kaatopaikka, mutta nekinhän on jo keskitetty, ettei sitäkään ole.

Elikkä koulun merkitys olisi hyvin olennainen ja paljon laajempi. Sillä voi olla myöskin sosiaalitoimen kannalta ulottuvuutta, mutta myös kaiken muun vapaaehtoisen ja järjestötoiminnan kannalta paljon ulottuvuutta. Tämä kokonaisselvitys olisi pitänyt tehdä paljon perusteellisemmin ja tarkemmin. Totta kai koulun tehtävänä on antaa opetusta ja mahdollisimman hyvää opetusta, se on lähtökohta, mutta samalla pitäisi selvittää myös näkemykset laajemmin. Samalla pitäisi selvittää myös se, mitä vaikuttaa se, että koulumatkat pitenevät, kyydit tulevat kalliimmiksi, ei vain siten, että sama auto ajaa vähän pitemmälti, vaan joudutaan ottamaan myös useampia muita autoja. Hyvin voimakkaasti toivon, että kun valtionosuusuudistuksen toinen vaihe tulee, niin sitä katsottaisiin juuri tämmöisen kyläverkkotoiminnan ja kehittämisen kannalta entistä voimakkaammin. Toivon, että silloin voitaisiin nähdä myöskin sektoriajattelua enemmän.

Otan esimerkiksi synnyinkyläni Multialta. Kylän koulu on eräs sellainen, joka joutuu kuntapäättäjien tarkastelun alle. Osaltaan oppilasmäärä on vähentynyt. Siellä on vielä riittävä oppilasmäärä, mutta kun signaali on se, onko kouluja aihetta pitää, niin se joutuu ymmärrettävään tarkasteluun. No, kylältä on tietysti niin vahvoja valtuutettuja, että se ei tällä valtuustokaudella varmasti mene läpi, mutta jos ei sattuisi olemaan näin, valtuutetut olisivatkin muilta kyliltä tai keskustaajamasta pelkästään, kunnalliselämän raadollisuus olisi se, että koulu silloin hyvin suurella todennäköisyydellä lähtisi. Silloin menisivät hukkaan ne ponnistelut, joilla on saatu nuoria perheitä rakentamaan omakotitaloja kylälle, millä on kehitetty kylän toimintaa eteenpäin. Näkisin, että juuri tällaisena kokonaisvaltaisena asiana meidän pitää tarkastella kuntien toimintaa ja silloin kouluverkko on yksi olennainen kysymys, unohtamatta tietysti mitään muutakaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuulijoiden pettymykseksi käsittelen nyt vähän pehmeämmältä kannalta tätä hallituksen, voisi sanoa, vähän epäonnistunutta esitystä ja siitä valmistettua hallintovaliokunnan mietintöä. Voisin lähteä tutkimaan ja pohtimaan tätä asiaa siitä, onko valtio luotettava sopimuskumppani, ja kun tämän mietinnönkin lukee, niin saa sellaisen vaikutelman, että valtio on vähemmän luotettava sopimuskumppani. Kun tätä sisältöä katsoo ja kuuntelee niitä puheita, mitä täällä tänäänkin on puhuttu, kaikille lienee itsestäänselvää, että tässä ollaan taaksepäin menossa.

Siihen, mikä valtion luotettavuus kumppanina on olemassa: Suomessa huudetaan, rakennetaan kuntauudistusta, palvelurakenneuudistusta. Kuitenkin sen homman perimmäisenä taustana on se, että valtio on viime vuosina, viimeisten hallitusten aikana — olipa nyt sitten mitä hallituksia tahansa olemassa, kuitenkin selkeästi voi sanoa, että Ahon hallitusten jälkeen — syönyt sieltä kuntatalouden kassasta 3—4 veroprosenttia elikkä vanhaa veropenniä. Kun tämä maailma katsotaan sieltä, niin ei voi siitä lähteä, että valtio olisi luotettava kumppani. Rakennetaan kunnille entistä enemmän vastuita ja velvollisuuksia, lakisääteisiä menoja ja tehtäviä, ja kuitenkaan täysimääräistä korvausta niihin ei synny. Aina esitysten perusteluissa sanotaan, että kaikki korvataan täysimääräisesti, mutta jos sen listan laatija rakentaa, missä on tämä täysimääräinen korvaus tapahtunut, niin se lista on todella lyhyt. Näin arvellen tämä vähän kriittinenkin hallintovaliokunnan mietintö antanee oikean suunnan siitä, mihin nyt ollaan menossa.

Ed. Oinonen äskeisessä puheenvuorossaan käsitteli kyläkoulu-uhkaa ja esimerkkikoulunkin mainitsi, sattumalta nimeä en muista, kun en ole kylällä käynyt. Johtuu tietenkin siitä, että kukaan keskisuomalainen ei ole minua sinne kutsunut; se on siitä syystä käymättä, mutta jos olisi kutsuttu, niin olisin käynyt. (Välihuuto) — No, hyvä ed. Oinonen, te heti huomasitte, että kutsu tulee. — Mainitsitte puheenvuorossanne, että nyt siellä on vielä riittävä oppilasmäärä, mutta miten on tulevaisuudessa. Minusta tämä jäi vähän pehmeälle pohjalle, mikä on se riittävä oppilasmäärä. Se riittävä oppilasmäärä käsittääkseni vanhan termin mukaan on se, että on oppilaita niin paljon, että heitä kannattaa siellä opettaa. Mutta nykyvaltionosuusarvioinnin perusteella, tämän esityksen perusteella, riittävä oppilasmäärä on sellainen, että jos jollain kuntatalouden säästöihin perustuvalla syyllä voidaan se koulu kiinni panna, niin todetaan, että oppilaita ei ole riittävästi ja sitä riittävää oppilasmäärää ei ilmene missään. Se on vaan sisäinen laskennallinen jako tässä.

Näin katsottuna pidän kyllä myönteisenä, että erityisesti kouluverkkokeskusteluun on kiinnitetty myöskin tämän asian yhteydessä huomiota. Ja kun olen kuullut kyläkoulujen ihmisiä, opettajia, oppilaitten vanhempia ja muitakin kansalaisia, suomalaisia, mitkä asuvat siellä koulujen, voisi sanoa, toimialueella, oppilaaksiottoalueella, niin kaikki, olipa heillä lapsia itsellä, olipa tulossa taikka ei, voisi sanoa, että aivan aidot vanhatkin naiset, semmoiset, joilla miestäkään ei ole ennen ollut, kantavat huolta siitä, mikä lasten tulevaisuus on olemassa. Näin arvellen tämä kouluverkkoasia on sellainen, mikä puhuttelee kaikkia suomalaisia ja koskettelee kaikkia.

Tässä voisi todeta, että hallintovaliokunta täällä mietinnössään toteaa: "- - hallintovaliokunta tähdentää myös lähi- ja kyläkoulujen merkitystä hyvänä oppimisympäristönä ja alueen vetovoimatekijänä. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö seuraa, millaisia mahdollisia vaikutuksia valtionosuuksiin ehdotetuilla muutoksilla on kouluverkon kannalta, ja ottaa seurannan tulokset huomioon valtionosuusuudistuksen seuraavaa vaihdetta valmisteltaessa." Ja edelleen valiokunta jatkaa: "Hallintovaliokunta korostaa myös lasten koulumatkajärjestelyiden laadun ja toimivuuden merkitystä." Tässä on tämä sisältö otettu huomioon, mutta tekstissä ja näissä päätöksissä tässä mietinnössä se ei johda mihinkään toimenpiteisiin.

Jos kunnissa käsiteltäisiin asiaa tällä hengellä kuin tämä mietintö on olemassa, niin asiat toimisivatkin, mutta kunnissa on ikuinen rahapula, koska niin kuin sanoin, se kuntien talouden 3—4 prosentin, käyttäen erästä kaunista sanaa, ryöstö on tapahtunut tänne valtion puoleen, joka osapuolena pettää nämä kunnat. Silloin ensimmäinen on tämä opetus- ja sivistystoimi ja siihen liittyvät eri osat, ja yksi on tämä peruskouluverkosto. Ollaan viemässä näiden näennäisten säästöjen kautta se kouluverkko niin ohueksi, että nämä oppilaat katsotaan halvemmaksi kuljettaa jonnekin muualle kuin pitää siellä koulussa.

Olin tässä maanantaipäivänä — kun näin ed. Kosken salissa — Kuusankoskella Kymin tehtaan koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa vähän puhumassa itsenäisyydestä. Täytyy sanoa, että se koulu on mielestäni erittäin iso koulu, mutta olin myöskin yllättynyt siitä hyvästä oppilaiden käyttäytymisestä, elosta ja otteesta ja erityisesti opettajien myönteisestä asenteesta myöskin näihin perinteisiin arvoihin, kuten itsenäisyyspäivään ja sen viettämiseen liittyen. Luulenpa niin, että missään pienessäkään koulussa ei päästä edes sen veroiseen juhlaan, ei ainakaan yhtään parempaan. Tällä haluan niin kuin todistaa sen, että myöskin isossa koulussa voidaan saada hyvä henki, hyvä opetustaso, jos siellä on hyvät opettajat ja oikea tavoite, niin kuin suomalaisessa kouluverkossa joka paikassa onkin. Mutta siinä kyläkoulussa, mikä on siellä oppilaitten kylän alueella, se tunnelma on vielä niin kuin enempi kaikkia kansalaisia, kylässä asuvia puhuttelevampi.

Herra puhemies! Tässä mietinnössä hallintovaliokunta toteaa edelleenkin: "- - valiokunta kiinnittää huomiota koulumatkajärjestelyiden kokonaisuuteen ja tarpeeseen järjestää ne lapsen kokonaishyvinvointia tukevalla tavalla." Kun tätä koulumatkajärjestelyä toteutetaan ja tehdään tuolla, niin joskus on tullut vähän sellainen tuntuma, että ne ihmiset, lapsiperheet, jotka asuvat kylällä, ovat luottaneet siihen, että kylässä on koulu, ja ovat oletettavasti lähteneet siitä uskosta eteenkinpäin, että heillä on turvallinen asuin- ja kasvuympäristö siinä lapsille olemassa. Kun sen jälkeen tämä koulu lakkautetaan näennäisillä säästösyillä, niin kuin tässä olen yrittänyt todistella — moni koulu lakkautetaan ihan järkiperusteellakin — näennäisillä säästösyillä ja nämä lapset kuljetellaan niin, että isojen teitten varrella pitää vielä ainakin kerran vaihtaa sitä bussia, jollei kahdestikin, niin ei hyvä tulos ole olemassa, ei ensinkään.

Toivottavasti tämä maailma otetaan huomioon tulevaisuudessa, että tällaista epäonnistumista, niin kuin nyt tässä ollaan tämän rakenteen kautta tekemässä, ei pääsisi näin väljästi tapahtumaan ja syntymään. Voisin kyllä arvella sitäkin ja esittäisin kysymyksen, ovatko kaikki kunnat ajan ja tehtäviensä tasalla siinä, että kykenevät tekemään oikeita ratkaisuja, vai tarvittaisiinko kuitenkin sellaista valtion ohjausta, mikä olisi tätä korvamerkittyä rahaa, joka menisi oikeaan paikkaan perille, ja palattaisiin tämmöiseen vanhaan aikaan, missä tämä ed. Oinosen mainitsema sektoriohjaus olisi vahvempaa ja voimakkaampaa kuin mitä se nyt on.

Herra puhemies! Vielä pyhäksi lopuksi koulumatkoista, ja enpä malta olla mainitsematta myöskin eilisestä Luumäellä pidetystä itsenäisyyspäiväjuhlasta juhlapuhujan mainitsemaa tekijää, mitä ovat suomalaisten isänmaallisuus, perusturvallisuus ja välttämättömät tarpeet. Puhuja mainitsi muun muassa sen, että lapsille saatava turvallinen koulumatka on yksi niitä suomalaisen yhteiskunnan edellyttämiä turvatekijöitä, mitkä jokaisen pitää saavuttaa.

Tämän sisällä voi tulkita, mihin se liittyy, mutta enempikin minun mielestäni turvalliset koulumatkat maaseudulla niissä kylissä, missä se koulu on olemassa, liittyvät siihen, onko siellä turvallista liikkua, onko siellä villejä hevosia tai muita villejä petoja, mitkä vaarantavat lasten turvallisuutta koulumatkan osalta. Toivon, ettei tämmöistäkään asiaa tarvitsisi kaikissa puheissa käsitellä, kun se kuitenkin on ajankohtaista ja tarpeellista, että näihin kiinnitettäisiin huomiota, mutta se ei liity tähän keskusteluun eikä tähän hallituksen esitykseen, mutta hallituksen tulisi myöskin näihin turvallisuustekijöihin ottaa parempi kanta ja huomioida ne paremmin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vastata ed. Hänniselle siitä, että jotkut kunnat joutuvat kärsimään tästä valtionosuusuudistuksesta täysin kohtuuttomasti. Me huomasimme sen, ja todella tähän mietintöön se on kirjattu.

Kokoomus yritti saada siihen sellaisen ehdon, että mikään kunta ei saisi menettää enemmän kuin 150 euroa per asukas per vuosi. Mutta valitettavasti emme tätä saaneet, ja se esimerkiksi rokottaa Kuusamon kuntaa yli 200 euroa vuodessa per asukas. Saimme ainoastaan tämän lausumaehdotuksen 2, jossa yritetään korvata tämä menetys harkinnanvaraisilla valtionavuilla, mikä on aika kelju juttu kunnille.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käsitelty laajasti myös kuntataloutta kokonaisuutena ja kuntataloutta laajasti, mutta keskityn vain tähän valtionosuusuudistukseen.

Tätä voi luonnehtia tietynlaiseksi määräaikaishuolloksi. Tämän uudistuksen voimakkaasti rajoittavana tekijänä on ollut se, että se tehdään kustannusneutraalisti. Se tarkoittaa sitä, että tämän uudistuksen tekemiseen ei ole osoitettu lisää määrärahaa, ja se on rajoittanut voimakkaasti tämän muutoksen tekemistä. Se huomioon ottaen voi sanoa, että tässä on kuitenkin kohtuullisesti onnistuttu.

Tässä on joitakin muutoksia, jotka merkittävästi parantavat kokonaisuutta. Yksi asia on esimerkiksi tämä väestönmuutoskerroin, eli on otettu huomioon voimakkaasti väestöä menettävät kunnat ja ne kunnat, joissa väestö voimakkaasti kasvaa. Muutamaan muuhun kertoimeen on tehty muutoksia. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että valtionosuusjärjestelmän rakentaminen ja korjaaminen on hyvin vaikea asia, koska sellaisten kertoimien luominen, jotka objektiivisesti kuvaavat olosuhteita ja niistä aiheutuvia kustannuksia, on hyvin vaikea saada aikaan.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin paljon sivuttu kouluverkkotekijää. Haluan todeta, että siinä on myös ollut aika paljon väärinkäsityksiä. Kannattaa jokaisen tarkastella sitä todellista muutosta, joka kuntakohtaisesti tulee perusopetuksen valtionosuuden osalta, ja se antaa sitten lisää valaistusta asiaan. Siinä on kuitenkin todettava, että samanaikaisesti perusopetuksen valtionosuuden perusteissa tapahtui muitakin muutoksia ja merkittäviä muutoksia. Voi sanoa näin, että siinä oli monta liikkuvaa osaa eli pelkkä kouluverkkotekijä ei tätä muutosta aiheuttanut.

Täällä on tuotu esille, että tämä pakottaa kuntia lakkauttamaan kouluja. Joidenkin kuntien osalta haluan kysyä, miten tämä muutos pakottaa lakkauttamaan kouluja, jos se samanaikaisesti lisää perusopetuksen valtionosuutta. Täällä on muutamia puheenvuorojen käyttäjiä ollut sellaisista kunnista, joissa perusopetuksen valtionosuus nousee, ja he sanovat, että pitää lakkauttaa koulu. (Ed. Dromberg: Kuinka monessa kunnassa?) — Aika monessa kunnassa. Minulla on tässä esilläkin koko ... mutta en minä tässä puheenvuorossani rupea kuntia luettelemaan. — Mutta tämä asia toimii sillä tavalla, että kunnat saavat itse päättää kouluverkon.

Tässähän on otettu huomioon erityisesti nämä hyvin harvaanasutut kunnat. Olisi voinut ajatella, että asukastiheysluku, neljä asukasta neliökilometrillä, olisi voitu asettaa johonkin toiseenkin kohtaan. Mutta kun katselee vaikka maakunnittain tätä asiaa, niin muutamassa maakunnassa perusopetuksen valtionosuus vähenee tiheästi asutuissa kunnissa, joissa on pelkästään suuria kouluja. Eli tämä kertoo sen, että tässä on myös muita tekijöitä. On myös yksittäisiä kuntia, joiden osalta voi sanoa, että perusopetuksen valtionosuuden väheneminen on niin mittava, että siihen on kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Kyläkoulun lakkauttaminen on aina vakava asia, ja siihen ei kannata mennä kovin kevein perustein. Se on kylän keskeinen paikka; itsekin olen pienen koulun kasvatti. Mutta kokonaisuutena ottaen tästä muutoksesta ei voi käyttää nimitystä, että se olisi pienten koulujen lakkauttamisen pakkolaki tai joku vastaava.

Sitten muutamasta muusta kertoimesta haluan todeta.

Tässä on esimerkiksi sairastavuuskerroin. Siihen ei tullut muutoksia, vaikka alun perin siihen ajateltiin. Valtionosuusuudistuksen toiseen vaiheeseen tästä asiasta jää muutospaineita. Se kerroinhan ei suoraan kuvaa sairastavuutta, vaan alle 55-vuotiaitten työkyvyttömyyseläkkellä olevien määrää, ja joidenkin kuntien kohdalla se aiheuttaa merkittäviä poikkeamia.

Sitten on tämä päivähoitokerroin, josta tähän mennessä on käytetty nimitystä työssäkäyntikerroin. Sitä käytetään määrittelemään 0—6-vuotiaitten lasten osalta sosiaalitoimen valtionosuutta, ja sen vaikutus on erittäin suuri. Nyt voi sanoa, että monen kunnan osalta se ei kuvaa päivähoidon tarvetta. Joidenkin kuntien osalta se kuvaa, mutta elinkeinorakenne ei aina kerro sitä todellisuutta. Nimenomaan maatalousvaltaisissa kunnissa, jotka vaikuttavat tämän valtionosuuden määrään hyvin merkittävästi, saattaa päivähoidon tarve olla kova, mutta tämän kertoimen mukaan se ei ole. Seuraavaan vaiheeseen jää näiltäkin osin merkittäviä muutostarpeita.

Sitten kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden määräytymisessä on hyvin huolella tarkasteltava seuraavassa vaiheessa myös tätä ikärakennetta ja sen huomioon ottamista. Kasvukunnissa suuret menot aiheutuvat siitä, että väestörakenne on hyvin nuori eli kuntiin muuttaa paljon väkeä ja kunnassa ovat silloin lastenhoito-, päivähoito-, esiopetus- ja perusopetusmenot mittavat. Valtionosuudet tulevat kuntaan aina viiveellä. Näistä kunnista voidaan puhua urheilutermeillä, että ne ovat kasvattajaseuroja. Toisaalta niissä kunnissa, joissa väestörakenne on aivan toisen tyyppinen, on ikäihmisiä hyvin paljon. Se, että riittävästi kertoimet kuvaisivat näitä olosuhteita, on hyvin tärkeä asia.

Näissä valtionosuusperusteissa yksi, voi sanoa, kesto-ongelma on ollut näiden olosuhdetekijöiden viiveellisyys. Jos seuraavassa vaiheessa pystytään tätä asiaa parantamaan, on päästy merkittävä askel eteenpäin. Esimerkiksi päivähoitokerroin on aina kolme vuotta vanhempi kuin nykypäivän tilanne. Voisi joiltakin osin ajatella tietynlaista ennakkomenettelyä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi yhdestä asiasta, ja se on tämä kuntakohtaisten muutosten suuruus. Tässä jo tuli edellä ed. Hännisen puheenvuorossa esille Kuusamon tilanne. Hallintovaliokunnan mietinnössä on tästä asiasta lausuma, joka velvoittaa vahvasti hallitusta ottamaan huomioon harkinnanvaraista avustusta antaessaan ja jakaessaan sen, että otetaan huomioon tämä, etteivät kuntakohtaiset menetykset tule kohtuuttomiksi.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! On hyvin mielenkiintoista ollut kuunnella näiden keskustapuoluelaisten puheenvuoroja lähikouluista ja kouluverkon kertoimesta, kuinka he haluavat puolustaa sitä. Kuitenkin nämä teot ovat aivan päinvastaisia. Näillä menetelmillä, joilla hallitus nyt aikoo tätä valtionosuusuudistusta viedä eteenpäin, käy kyllä niin, että palvelut nimenomaan heikkenevät ja pienten koulujen rooli kylän keskuspaikkana tulee pienenemään. Kun sieltä kyliltä häviävät todellakin ne postit ja kaupat ja sitten kun tämmöinen kulttuurikeskuskin, koulutuksen keskus, vielä häviää, niin kyllä sen alueen elinkelpoisuus tulee kyseenalaiseksi. Siinä mielessä tuo pakkolaina, joka on nyt otettu näiltä kunnilta pois, edesauttaa myöskin tätä kehitystä.

Oikeastaan hallitus on tehnytkin sellaisen ratkaisun tämän rahoituksen osalta, että ne rahat, jotka pienenevistä oppilasryhmistä jäävät käyttöön, on pantu esiopetukseen, kuljetuksiin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta edellisessä valiokunnassa, kun se linjasi näitä toimenpiteitä, nimenomaan lähdettiin siitä, että nämä rahat näihin tärkeisiin toimiin, kuten esiopetukseen ja aamu- ja iltapäivätoimintaan, tulevat jostakin muualta eikä opetuksen puolelta. Kun tiedämme, että myös erityisopetus on kasvanut kaksinkertaiseksi lyhyessä ajassa ja oppilashuoltotyö on tullut uutena kouluihin ja nämä vaativat entistä enemmän resursseja, niin ihmetyttää se, että tämä järjestely on näin suoritettu.

Se, että hallitus puoltaa tätä menettelyä, on eriskummallinen asia tässä tilanteessa, kun kunnat muutenkin ovat taloudellisesti äärettömän tiukilla. Kouluja on lakkautettu reilut 50 vuosittain ja kiihtyvässä tahdissa, yli 100 koulua on tänä vuonna, sanotaanko, liipasimella. 168 kunnassa on menossa kouluverkon tarkistaminen tai ainakin sitä valmistellaan. Toki pitää tätäkin katsella järkevästi eteenpäin, mutta nimenomaan täytyy lähteä myös lasten ja opetuksen lähtökohdista. Jos ei peruskoulutus ole kunnossa, niin ei meillä niitä nokioitakaan tulevaisuudessa ole. Kaiken lähtökohta on se, että tämä puoli eli perusopetus hoidetaan kunnolla tässä valtakunnassa.

Kun on meneillään tällä hetkellä kunta- ja palvelurakenneuudistus ja emme vielä tiedä niitä linjauksia, mitkä ne tulevat olemaan, niin monet asiantuntijat esimerkiksi sivistysvaliokunnassa kiinnittivät tähän nimenomaan siltä pohjalta huomiota, että tämä valtionosuusuudistus olisi voitu siirtää sen ajan jälkeiseen aikaan, jolloin nämä selkeät ratkaisut olisivat olemassa. Nyt tehdään vain väliaikaisratkaisuja, ja sitten joudumme uudelleen katsomaan, kuinka kuntakenttä kehittyy ja kuinka nämä rakenteet kehittyvät, elikkä turhaan tehdään kaksinkertaista työtä ja joudutaan perumaan varmastikin niitä päätöksiä, mitkä tällä hetkellä tehdään.

Sen lisäksi se tarkastelujakso, joka oli opetustoimen puolella kaksi vuotta, oli erittäin merkittävä opetuksen ja osaamisen kannalta, koska ne kustannukset ovat huomattavasti muuttuvia ja siinä mielessä se kaksivuotisjakso on ollut erittäin hyvä koulutuksen ja opetuksen kannalta. Nyt hallitus esittää nelivuotisjaksoa. Kun viime eduskuntaa edeltävässä eduskunnassa istuin hallintovaliokunnassa, niin siellä saimme säilymään sen kaksi vuotta, vaikka siellä oli hallituksessa neuvotteluja neljästä vuodesta. Tämä kaksivuotiskausi on tarkoituksenmukainen, kun ajatellaan nykyajan nopeaa kehitystä myöskin kustannusten kannalta.

Yhteen asiaan haluaisin vielä kiinnittää erityistä huomiota. Sivistysvaliokunnassa keskusteltiin ulkomaalaisten opetuksesta ja siitä lisääntyneestä tarpeesta, mikä sitä kautta on tullut. Varsinkin niiltä kunnilta, jotka ottavat vastaan ulkomaalaisia ja järjestävät heille koulutusta, vaaditaan monen tyyppisiä erityistoimenpiteitä myöskin opetuksen lisäksi. Ei pelkästään riitä se, että tähän opetukseen lisätään määrärahoja, vaan myöskin siihen oppilashuoltoon ja näiden ihmisten kotouttamiseen tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta he menestyisivät ja saisivat sen pohjan ja pääsisivät täällä myöskin kiinni tähän yhteiskuntaan ja työelämään.

Sinnehän tuli vieraskielisistä oppilaista kyllä maininta ja sinne tulee lisärahoitusta, mutta ei riitä se pelkkä opetuksellinen rahoitus. Meidän eriävässä mielipiteessämme hallintovaliokunnalle tuli sellainen viesti, että vieraskielisten oppilaiden määrittelyssä pitäisi ottaa huomioon oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä opetukseen osallistuvien oppilaiden määrä ja oppilaille annettavista tukitoimenpiteistä aiheutuvat lisäkustannukset. Siis toisin sanoen pelkkä opetus ei riitä, vaan tarvitaan monen tyyppisiä toimenpiteitä, että heidät saadaan tähän yhteiskuntaan kotoutumaan ja he myöskin saavat käyttöön ne taidot ja tiedot, mitä tänä päivänä tässä yhteiskunnassa tarvitaan.

Muutama sana myöskin investoinneista. On todella vakavaa, että kirjastojen investoinnit ovat niin vähäiset tulevaisuutta ajatellen. Me olemme olleet ylpeitä suomalaisesta kirjastojärjestelmästä, joka on myöskin kansainvälisesti erittäin arvostettu, mutta nyt ollaan kuitenkin leikkaamassa selvästi investointeja kirjastoista. Kun ajatellaan, miten tekninen kehitys on mennyt eteenpäin ja tietoyhteiskunnasta puhumme ja olemme ylpeitä siitä suomalaisina, niin nyt kuitenkin rajoitetaan myöskin niitä olosuhteita, joissa kirjastot työskentelevät tänä päivänä.

Yhden asian haluan vielä tuoda esille kulttuuripuolelta. Kunnan kulttuurieuroa pienennettiin todella paljon suhteessa siihen, mikä se toiminta tänä päivänä on. Se vaikuttaa pitkälti myöskin tulevaisuuteen. Minusta oli aivan hienoa, kun edellisen hallituksen aikana nykyisen puhemiehen kanssa saimme läpivietyä taiteilijapoliittisen ohjelman, joka oli vahva perusta sille, että kulttuuri kehittyy täällä Suomessa ja suomalainen kulttuuri saa hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten. Kiitos vielä puhemiehelle siitä tuesta, joka silloin oli erittäin tärkeää siinäkin taloudellisessa tilanteessa. Kuitenkin tuolta puolelta nyt sitten ihan ruohonjuuritasolta halutaan leikata vielä niitä euroja, jotka ovat todella välttämättömiä. Kun kunnat myöskin tänä päivänä taloudellisesti ovat tiukoilla, niin jos ne mistä tinkivät, se on kulttuuri, nuorisotoimi, urheilu ja liikunta. Niiltä, jotka juuri pitävät yllä sitä nuorisotoimintaakin ja kasvavaa tulevaisuutta Suomelle, niiltä leikataan. Ei voi olla oikein, että tätä kulttuurieuroakin vielä vähennetään.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi kannatan ed. Virpa Puiston tekemää ehdotusta. Hänen lakialoitteensa säilyttäisi Lastensuojelun tasausrahaston. Ed. Puisto kävi tässä aiemmin tarkalleen läpi ne perustelut, miksi tämä tasausrahasto kannattaa yhä edelleen säilyttää.

Sen verran vielä kertaan sitä historiaa, että usean vuoden ajan sosiaali- ja terveysvaliokunta, vuosina 95—99, joka vuosi omassa budjettilausunnossaan otti kantaa siihen yksimielisesti, että Lastensuojelun tasausrahasto pitäisi perustaa. Sitten vuonna 99 se lopultakin saatiin viimeisenä vuonna ennen vaaleja voimaan. Se tilanne, mikä oli ennen tämän tasausrahaston perustamista, oli todella karmea. Meille tuli jatkuvasti tietoa siitä, että sellaisiakaan välttämättömiä lastensuojelutoimenpiteitä, mitä joissakin kunnissa olisi pitänyt tehdä, ei tehty niin sanotusti rahanpuutteen vuoksi.

Nyt tasausrahaston purkamista perustellaan minun mielestäni satunnaisilla arvioilla siitä, minkä kokoinen kunta joutuu maksumieheksi tai on saamapuolella tässä ollut. Minusta on ihan käsittämätöntä kyllä, että tätä perustellaan tällaisilla satunnaisilla laskelmilla. Jos olisi esimerkiksi vuodesta 99 lähtien joka vuosi katsottu, mikä on tilanne, niin todennäköisesti olisi käynyt niin, että toisena vuonna sama kunta on saanut ja toisena vuonna maksanut. Sen vuoksi ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, kun katsotaan yhden tai kahden vuoden tilastoa, miten silloin on sattunut käymään. Pahoin pelkään, että nyt ajaudumme tästä, jos hallituksen esitys menee läpi siinä muodossa kuin se on tehty, siihen samaan tilanteeseen, mikä oli silloin ennen vuotta 99. Muistelen, tai niinpä taisi ollakin, että nyt ministerinä toimiva Hyssälä oli silloin myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja hän oli myöskin kannattamassa silloin tämän Lastensuojelun tasausrahaston perustamista. Toivon, että todellakin otetaan tässä järki käteen.

Tämänhän ei tarvitsisi olla ollenkaan ongelma, jos tähän valtionosuusuudistukseen olisi lisätty rahaa niin, että näitä häviäjäkuntia ei olisi, jos olisi voitu uudistaa tätä koko systeemiä parempaan suuntaan. Tiedän, että tämä on ollut ongelmallista, että tämä valtionosuusjärjestelmä ei ole virtaviivainen, kun siellä on tällaisia muutamia korvamerkittyjä ratkaisuja, mutta minusta kuitenkin lastensuojeluasiat, niin ennaltaehkäisy kuin ne rankimmatkin toimet, ovat sellaisia, että niiltä me emme voi sulkea silmiämme, ja sen vuoksi on tarvittu näitä korvamerkittyjä rahoja tämän tasausrahaston kautta.

On totta, että tämä valtionosuusjärjestelmä kaiken kaikkiaan on liian monimutkainen systeemi. Senpä vuoksi aina, kun tehdään joitakin muutoksia yksittäisiin kertoimiin, se aiheuttaa satunnaisia niin sanottuja voittoja ja häviöitä eri kunnille. Erityisesti silloin, kun muutos tehdään kustannusneutraalisti eli ei mennä siihen, että tavallaan näitä häviäjiä ei tulisi ollenkaan, niin aina, kun on tehty näitä ratkaisuja, on joku joutunut maksumieheksi.

Minun mielestäni tässä ei ole kovinkaan paljon logiikkaa, jos ajattelee esimerkiksi syrjäisyyttä. Kuusamo on kaukana. Sieltä on todellakin sekä Ouluun että Kajaaniin yli 200 kilometriä matkaa. Kun tätä muutoin on perusteltu syrjäisyydellä, niin Kuusamon kohdalla tämä logiikka ei pidä paikkaansa. Sotkamo on toinen kunta, joka on myöskin iso häviäjä. Sotkamolaiset sanovat, että jos siellä ei olisi nyt Kainuun hallintokokeilua ja sosiaali- ja terveyspalvelut eivät olisi maakunnallisesti toteutettuja ja rahoitettuja myöskin, niin Sotkamon kunnalla olisi todella katastrofaalinen tilanne. Mutta nyt tämän hallintokokeilun ansiosta tämä sosiaali- ja terveyspuolen rahoitus kuitenkin tasaantuu osittain siitä, että jotkut kunnat vähän paremmin pärjäävät nyt tässä uudistuksessa.

Sen vuoksi minusta tällainen kustannusneutraali ratkaisu, jossa ei laiteta lisää rahaa, vaan toiset maksavat ja toiset saavat, on väärin niitä kuntia kohtaan, jotka ovat tässä maksumiehiksi joutuneet. Niin kuin näistä kahdesta esimerkistä jo näkee, ne ovat kuitenkin sellaisia kuntia, jotka ovat pyrkineet koko ajan kehittämään erilaisia toimintoja, tässä tapauksessa molemmat matkailua, ja ovat tehneet paljon investointeja, käyttäneet paljon rahaa kaavoitukseen ja muuhun sellaiseen. Eli siinä mielessä tietysti näistä kunnista ja kuntalaisista tuntuu kohtuuttomalta se, että tällaisia kuntia sitten rangaistaan valtionosuusmuutoksessa. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että joudutaan sitten rankkoihin säästötoimiin, erityisesti kun kolme vuotta näitä tappioita korkeintaan voi tulla. Siinä mielessä se on erittäin tiukka tilanne näissä kunnissa, jotka nyt ovat näitä menettäjiä, kun muutenkin on niin vaikea tilanne osassa kuntia.

Sitten tämä kyläkoulujen tilanne on vielä oma lukunsa. On ymmärrettävää, että silloin kyläkoulu joudutaan lopettamaan, kun lapset vähenevät niin, että ei ole enää järkevää sitä pitää. Minun kotikylänikin koulu on lopetettu ja sinne on saatu hyvää elinkeinotoimintaa ja uusia työpaikkojakin, kun tästä kyläkoulusta tehtiin Kassu Halonen Taidetalo, joka palvelee matkailua oikeinkin hyvin. Silloin siinä koulussa oli niin vähän oppilaita, että se oli pakko lopettaa, vaikka se tarkoittaa erittäin pitkiä matkoja koululaisille. Mutta sitten on tilanteita, missä kunnan sisällä jo yksistään voi olla matkaa 70 kilometriä tai vähän lyhyempiäkin matkoja. Kun ei tälläkään hetkellä enää pystytä eri takseilla tai eri busseilla kuljettamaan näitä lapsia ja yksi bussi kulkee siellä ympäri ja kerää lapsia kaikista niistä kylän eri sopukoista, tai kylien näissä tapauksissa, koska useammalta kylältä on jo lopetettu koulut, se tarkoittaa sitä, että koulupäivä kyllä venyy niin pitkäksi, että ihan hirvittää. Kun olen itse käynyt semmoisen koulumatkan, joka oli 55 kilometriä yhteen suuntaan, tiedän kyllä, mistä puhun, kun koulupäivä matkoineen kesti kahdeksan tuntia, ylikin joskus.

Eli siinä mielessä tämä tuntuu kyllä aika kohtuuttomalta, puhumattakaan, minkälainen merkitys kouluilla näille kylille kaiken kaikkiaan on. Minusta kaikkein pahinta tässä kuntien tilanteessa on se, että joihinkin kuntiin on tullut tällainen putkiajattelu, että katsotaan vaan sivistystoimen menoja eikä katsota esimerkiksi sitä, että jos sieltä koululta on toimitettu ruokaa kylän vanhuksille, mistä se ruoka sitten sinne tulevaisuudessa tuodaan, koska elintarvikelainsäädännön mukaan ruokaa ei saa kuljettaa 30 kilometriä pitempää matkaa. Eli on hyvin monenlaisia vaikutuksia näillä jutuilla.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ollaan paraikaa tekemässä, ja siinä mielessä tämä on vähän eri suuntaan menevä ratkaisu. Olisi tietysti toivonut, että olisi odotettu tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tuomat muutokset ja sitten tehty näitä rakennemuutoksia tai uudistettu kokonaan koko valtionosuusjärjestelmä. Nythän tämä aiheuttaa sen, että osa pienistä kunnista on ilmoittanut, että ne lopettavat Kuntaliiton selvitykset siihen paikkaan, kun tuli miljoona euroa lisää rahaa, ja todellisuudessa kuitenkin kunnan tulevaisuuden mahdollisuus elää itsenäisenä kuntana on aika heikko. Esimerkiksi terveydenhuollon puolella on jo Kansallisessa terveysohjelmassa ja muutenkin STM:n selvitysten mukaan todettu, että vähintään 20 000 asukasta olisi hyvä olla toimivan terveyskeskuksen pohja. Nyt tämä uudistus, mitä nyt tässä tehdään, ajaa vähän toiseen suuntaan näitä ratkaisuja.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän kuntien valtionosuuslain ydinkeskusteluaiheeksi ovat nousseet kertoimet, lastensuojelukerroin, päivähoitokerroin ja perusopetuksen kohdalta kouluverkkokerroin, jos sitä käsitettä voidaan myös tässä käyttää.

Mielestäni tämän lain perusongelma on se, että tässä ei ole kysymys lisäresurssien jakamisesta, rahoituksesta, jossa selkeästi kohdentaen osoitettaisiin niihin kipupisteisiin, mistä täälläkin on puhuttu, nimenomaan lisäresursseja. Ei ole kysymys siitä vaan nimenomaan nollatasosta, uusjaosta. Perusteita rahan jaolle muutetaan ja sillä tavalla tavoitellaan sitä, että kunnissa palvelut tulisivat paremmin toteutetuiksi. Mielestäni se ei kuitenkaan tämän lain kohdalla toteudu, siis se, että saataisiin parempia palveluita.

Toinen perusongelma mielestäni tässä on se, että tähän ei sisällytetä pakkolainan takaisinmaksua. Kunnilla on tähän saakka ollut jo todella selkeästi alirahoitusta kaikkeen siihen nähden, mitä velvoitteita niillä on, ja valtionosuudet ovat olleet pitkään jäädytettyinä. Niitä, mitä on velkana, ei olla vieläkään maksamassa.

Arvoisa puhemies, muutama sana nimenomaan lastensuojelukertoimesta. Yhdyn myös ed. Virpa Puiston tekemään esitykseen eli kannatan hänen ehdotustaan, että hänen rinnakkaislakialoitteensa otettaisiin käsittelyn pohjaksi.

Tasausjärjestelmä on ollut vasta vuodesta 99 käytössä, voimassa, ja sen tavoitehan oli nimenomaan se, että lastensuojeluasiakkaat saavat tarkoituksenmukaiset ja oikea-aikaiset palvelut, ja se, että järjestelmä ottaisi huomioon nimenomaan lastensuojelutyössä ne erilaiset toimenpiteet, mitä huoltosuunnitelmassa on kirjattu, niin avohoitotoimenpiteet kuin perheen eri tarpeet, ei pelkästään lasten laitossijoituksia. Näen, että tasausjärjestelmän kautta on pystytty valtionosuusjärjestelmää paremmin turvaamaan se, että lastensuojelun määrärahat ovat riittäneet, riittämässä. Se, että lastensuojelukerroin on jäämässä, hallintovaliokunta ei tee muutosta tähän, on tietysti valitettavaa.

Hallintovaliokunta on kyllä mietinnössään ottanut hyvin huomioon sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon ja myös mietinnön sisältöön oikeastaan hyvinkin vahvasti kirjannut tämän problematiikan, mikä tähän liittyy. Hallintovaliokunta toteaa, että uusi lastensuojelukerroin valtionosuuden määräytymisperusteena perustuu yksinomaan lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrään, ja toteaa vielä, että ehdotettu kerroin ei ota huomioon esimerkiksi niitä huomattavia kustannuksia, joita kunnalle aiheutuu avohuollon sijoituksista.

Edelleen hallintovaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin tärkeänä, ettei rahoitusjärjestelmä ohjaa lastensuojelun painopistettä varhaisesta puuttumisesta ja ehkäisevästä toiminnasta korjaavaan suuntaan, joka on ennaltaehkäisyä kalliimpaa ja sekä lapsen että perheen kannalta raskaampaa.

Näin siis on lausuttu mietinnön sisällä, ja myös se lausumaehdotus, minkä hallintovaliokunta on nostanut esiin, voi sanoa, on vahva, mutta se ei ole kuitenkaan riittävä. Sen me tiedämme, että se ei tuo sitä tavoitetta, mikä olisi juuri nyt tarpeen, kun tiedämme, että lastensuojelutyön tarve on huutava koko maassa ja asiakkaitten määrä vain lisääntyy.

Toinen on sitten päivähoitokerroin, joka on aikaisemmin ollut työssäkäyntikerroin. Täällä jo mielestäni hyvin kyllä myös keskustan puheenvuoroissa erityisesti ed. Tölli toi tämän ongelman esille, että nimenomaan tämä on erittäin kipeä kysymys maatalousvaltaisissa kunnissa. Ei tunnu hyvältä, että huomioidaan nimenomaan näin vain työssä oleminen, eli maatalousvaltaisissa kunnissa ei silloin oteta huomioon tätä tarvetta, mikä siellä kyllä myös perheillä on. Hallintovaliokunta on tämän mietinnössään nostanut esiin eli toteaa, että kerroin ei näytä huomioivan päivähoidosta aiheutuvien kustannusten rakennetta niissä yleensä maaseutuvaltaisissa kunnissa, joissa on paljon pienyrittäjyyttä ja maataloustoimintaa. Tuntuu ikään kuin olisi lause jäänyt kesken: todetaan, mutta ei sitten mitään muuta.

Kolmas on sitten pienten koulujen asema ja se, että kylät ovat nyt jo hyvinkin, voi sanoa, kuolemassa, jos ajatellaan elinkelpoisuutta, elinkeinorakennetta, kaiken kaikkiaan sitä, miten ihmiset eri pienkylissä saavat palveluita, kuinka läheltä he nimenomaan sitä palvelua saavat niin perusopetuksen kuin tietysti muunkin palvelun osalta. Nyt tämä valtionosuusuudistus rankaisee erityisesti pieniä kyliä ja nimenomaan pieniä koululaisia ja sitä kautta perheitä, joiden, voi sanoa, palvelut heikkenevät.

Täällä sanottiin, että kyläkoulu ei ole palvelupiste. Ehkä ei ole palvelupiste sillä lailla, mutta se on nimenomaan pienillä kylillä semmoinen hyvin aktiivisen toiminnan tila, jossa varmasti monia, monia erilaisia tilaisuuksia ja tilanteita on järjestetty ja järjestettäisiin, jos vain kyläkoulut toimisivat ja saisivat toimia ja lapset ja perheet voisivat olla aktiivisesti siellä toimintaa ylläpitämässä. Se, että lisää perusopetukseen valtionosuutta tätä kautta ei tule ja kyläkoulujen asema heikkenee, on todella valitettava asia. En voi kyllä sitä hyväksyä.

Hallintovaliokunta näillä neljällä eri lausumalla nostaa tärkeitä asioita esille, mutta niillä ei saavuteta sitä tavoitetta, mikä olisi voitu, kun puhutaan valtionosuuslain, valtionosuuksien merkityksestä nimenomaan kunnille. Monissa kunnissa jo nyt on laskettu näitten merkityksiä, ja täällä on myös viitattu siihen, että me tarkkaan tiedämme sen, että jotkut menettävät, jotkut saavat, mutta niin kuin Pirkanmaallakin, suurin osa kunnista on menettäviä kuntia. Kyllä se vaan niin on, jos täällä nyt sanottiin, että ei ole pakko lopettaa kouluja, että kun on kyse kunnasta, joka on menettämässä rahoitusta, niin kyllä se koulu sieltä reuna-alueelta lopetetaan. Ne pienet ovat silloin ensimmäisinä uhan alla.

Vielä ihan lopuksi, että olen erityisesti huolissani tietysti näistä kaikista kolmesta, mitkä tässä mainitsin, mutta ennen kaikkea siitä, mikä meillä on lastensuojelun tilanne, koska lapsen edun pitäisi olla kaiken kaikkiaan ensisijainen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtionosuuslain muutokset ovat herättäneet tänä syksynä paljon keskustelua ja joidenkin teemojen osalta jopa kansalaisliikettäkin. Kokonaisuus on laaja. Tarkoituksena on nyt toteuttaa kaksivaiheisen uudistuksen ensimmäinen vaihe, jossa keskitytään lähinnä niihin valtionosuusperusteisiin, jotka eivät sovellu laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään tai ovat vanhentuneet. Myös kuntakohtaisia olosuhteita ja erilaisia palvelutarpeita pyritään huomioimaan entistä paremmin. Valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa tarkistetaan peruspalveluiden hintaindeksillä, jolla valtionosuuksia korjataan vuosittain kuntien kustannusten kehityksen perusteella. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on käynnissä ja aiheuttaa varmasti muutostarpeita valtionosuusjärjestelmään. Siitä huolimatta on tärkeää, että nyt reagoidaan muuttuviin tilanteisiin ja tarkistetaan järjestelmää ajankohtaisten ja lähitulevaisuuden tarpeiden mukaiseksi.

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, on tarpeen lisätä valtionosuusjärjestelmän entistä parempaa ennakoitavuutta ja selkeyttä ja on tärkeää, että muutoksilla pyritään myös edistämään kuntien välistä yhteistyötä.

Arvoisa herra puhemies! Myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annettua lakia muutetaan. Puutun nyt ainoastaan yhteen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja täälläkin paljon keskustelua ja kritiikkiä herättäneeseen kohtaan eli lastensuojelukertoimeen. Esityksessä lähdetään siitä, että nykyinen Lastensuojelun tasausrahasto korvataan erityisellä lastensuojelukertoimella sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa. Lastensuojelukerroin määräytyisi kunnassa huostaanotettujen lasten lukumäärän suhteessa.

Nykyinen tasausjärjestelmä on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Suurinta kritiikkiä on tullut pieniltä kunnilta. Monet pienet kunnat ovat ilmoittaneet joutuneensa järjestelmän nettomaksajiksi, ja hyödyt järjestelmästä ovat jakautuneet sattumanvaraisesti. Ongelmaksi on myös koettu hallinnollisen työn määrä. Järjestelmä ei kaikilta osin toimi sen monimutkaisuuden takia. Kuitenkin monissa kunnissa nimenomaan nykyinen tasausjärjestelmä nähdään erittäin myönteisenä. Kun lastensuojelun rahoitus on korvamerkitty, on se mahdollistanut suunnitelmallisen lastensuojelutyön ja monipuoliset tukitoimet. Toisaalta on ollut mahdollista myös toteuttaa kalliita lastensuojelutoimia. Toisin sanoen järjestelmä on toiminut joissakin kunnissa erittäin hyvin ja suosinut tiettyjä kuntia, samalla kun toiset kunnat ovat jääneet maksajien rooliin, vaikka ovat hoitaneet monet lastensuojelun ennalta ehkäisevät toimet ja avohuollon järjestämisen erittäin hyvin.

Nykyisen tasausjärjestelmän kustannuksista valtaosa aiheutuu laitoshuollon kustannuksista, ja sen onkin katsottu käytännössä suosivan laitoshuoltoa. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää tämä väite, että rahoitusjärjestelmä ohjaisi lastensuojelua laitoshuollon suuntaan. Mielestäni asiassa pitäisi mennä syvemmälle ja arvioida, miksi maahamme on rakentunut lastensuojelun laitosverkosto. Samalla meidän tulisi määrittää tarkemmin, mikä on laitoshoitoa ja mikä on perhehoitoa, miten me puolestaan voisimme lainsäädännöllä tukea perhekotihoidon kehittämistä entistä paremmaksi, jotta ne pystyisivät vastaanottamaan vaativiakin hoitoja tarvitsevia lapsia ja nuoria. Perhekodeilta vaaditaan tänä päivänä todella paljon. Se ei ole kenen tahansa tehtävää ja toimintaa. Tarvitaan vahvaa ammatillisuutta ja lastensuojelun kokemusta, samanaikaisesti turvallista vanhemmuutta ja aikuisuutta.

Esitettyyn uuteen järjestelmään suhtaudun varauksellisesti. Lastensuojelukerroin perustuisi lastensuojelulain mukaisesti lasten huostaanottojen määrään. Lastensuojelun rahoitusjärjestelmän tulisi tukea lastensuojelulain kokonaisuutta, ei ainoastaan sen yhtä osiota. Sen tulisi myös tukea lain perimmäistä henkeä. Lastensuojelulaki pyrkii aina ensi sijassa tukemaan perhettä ja lasta avohuollollisin tukitoimin. Näiden tukitoimien piirissä on moninkertainen määrä lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään verrattuna huostaanottojen määrään. Monissa kunnissa huostaanotettujen lasten määrä on noin 20. Muiden lastensuojelulasten määrä vaihtelee 800:n ja 1 000:n välillä. Huostaanotto on jäävuoren huippu, joka ei kerro lastensuojelun kokonaistarvetta kunnassa. Tavoitteena tulee aina olla se, että huostaanotto olisi viimeisin lastensuojelun keino.

Paitsi perhehoitoa uusi rahoitusjärjestelmä ei huomioisi myöskään lasten terapiaa ja muita, myös omassa kodissa tapahtuvia tukitoimia. Myös näissä toimissa kustannukset ovat korkeita. Nyt on vaarana, että lastensuojelutyötä ohjataan yhä enemmän lasten huostaanoton suuntaan. Tämä kehitys on väärä.

Hallintovaliokunnan mietinnön lausumassa n:o 3 on aivan oikein huomioitu kertoimen käyttöön liittyviä ongelmallisia kysymyksiä. Valmisteilla olevan lastensuojelulain uudistuksen yhteydessä olisi siis selvitettävä kertoimen toimivuus ja mahdollisuus ottaa mukaan myös lasten avohuollon asiakkuuksien määrä ja siihen liittyvät erilaiset tukitoimet ja tilastointijärjestelmän kehittäminen. Tämä on kokonaisuus, joka tuo hyvää tukea uuden lastensuojelulain kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun ensisijainen asiakas on aina lapsi ja nuori, jonka asia ei saa kärsiä lainsäädännön mahdollisista heikkouksista. Toivon, että asia etenee nopeasti, sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon hengen mukaisesti ja lausuman edellyttämällä tavalla.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen ihmetteli, miksi Suomeen on syntynyt niin iso lastensuojeluyksikköjen verkosto. Näin on käynyt. Professori Matti Rimpelä on tästä asiasta hyvin ansiokkaasti puhunut ja puhunut nimenomaan siitä, että lapsiperheille ei ole riittävästi tukea siinä vaiheessa, kun huomataan ensimmäiset ongelmat. Esimerkiksi kotihoitoapuun ei ole rahoitusta kunnilla eikä kotiavustajia riitä lapsiperheille. Se on johtanut sitten ennen kaikkea siihen, että valtaosa näistä laitospaikoista on yksityisiä, ja ne tarvitsevat asiakkaita. Jotenkin tuntuu — uusia syntyy kuin sieniä sateella — että tässä koko meidän järjestelmässämme nyt on kyllä aika paljon ongelmia, ja siinä mielessä kannattaisi kyllä herkällä korvalla kuunnella professori Matti Rimpelän näkemyksiä tästä asiasta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvin oppositioystävällinen paketti. Siinähän annetaan aivan tarkoituksellisesti oppositiolle kaikki mahdolliset argumentit kouraan käydä kriittistä ja erittäin kriittistä keskustelua tästä aiheesta.

Kysymyshän ei ole mistään uudistuksesta vaan muutoksesta ja muutoksesta, joka tehdään hallinnollisten oppien perussääntöjen vastaisesti. Nimittäin kun tämmöistä muutosta lähdetään toteuttamaan kustannusneutraalilla tavalla, nollasummapelillä, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, sehän merkitsee sitä, että joltakin otetaan ja annetaan jollekin toiselle ja sitten, kun yritetään löytää siellä muutettavaa ainesta, niin sitten tullaan sellaiseen kuin Kuusamo ja Sotkamo jnp., tilanteeseen, jossa kuritetaan juuri niitä kuntia, jotka ovat yrittäneet aika mukavasti hoitaa näitä asioita. Tässä suhteessa tämä operaatio on mennyt aika tavalla totaalisesti pieleen.

Mitä sitten muuta tähän keitokseen on aivan samanaikaisesti tuotu mukaan? On tuotu kuntajakomuutos perustavaa laatua olevalla tavalla, tuomalla siihen valtavan suuria kokonaisuuksia, aineksia, muutettavaksi varsin lyhyellä aikavälillä. Edelleen on esitetty perustavaa laatua olevia muutoksia sairaanhoidon järjestelmään sekä perusterveydenhuollossa että myöskin erikoissairaanhoidon puolella eräiltä osin. Toisin sanoen kaikki mahdolliset elementit on koottu keskusteluun yhtä aikaa ja sitten siitä yksi lohko tuodaan tämmöisenä osittaismuutoksena tarkasteluun väärällä tavalla, kun se väärä tapa on nimenomaan syntynyt sillä tavalla, että jos näitä muutoksia oli jostakin käsittämättömästä syystä tarpeellista tehdä, niin niille kunnille, jotka nyt menettävät, olisi pitänyt antaa tiettynä aikana se ylimääräisenä hyvityksenä. Aivan samalla tavalla kuin valtiolla tehdään niin sanottuja palkkausjärjestelmän muutoksia, niin niille, jotka siinä menettäisivät henkilökohtaisella tasolla, heille annetaan oikeus säilyttää entinen palkkansa. Näinhän ne on toteutettu tämmöiset muutokset iät ja ajat ja sillä tavalla on pystytty tekemään merkittäviäkin teknisiä ja hallinnollisia ja etuisuuksiin liittyviä muutoksia — mutta ei. Jostakin käsittämättömästä syystä ei. Minä epäilen, että tässä on Bernstein ollut asialla elikkä että olennaista on muutos, kun muutosta pitää olla, ja siinä kaikki. Se pahalainen aina välillä pääsee murtautumaan sisälle tähän taloon, vaikka täällä on erittäin hyvä turvajärjestelmä, mutta aina se välillä tänne pulpahtaa paikalle.

Mitenkä tämä asia olisi voitu hoitaa, jos kaikki nämä elementit, jotka nyt on tuotu esiin, olisi pitänyt ottaa huomioon? Nimenomaan sillä tavalla, että olisi tähdätty siihen, että vuonna 2009 olisi toteutettu kaikki nämä muutokset yhtä aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki kuntajakoon liittyvät muutokset olisi laitettu siihen pakettiin. Edelleen siinä yhteydessä olisi ehdottomasti tehty se muutos, että valtion tuloveropuoli olisi siirretty kuntien kannettavaksi ja sitten, kun olisi nähty, minkälainen uusi kuntajako on, niin siinä yhteydessä toteutettu siltä kuntajakopohjalta uusi tasausjärjestelmä, jossa tasattaisiin ne epäoikeudenmukaisuudet, jotka tämä perustavaa laatua oleva verotusjärjestelmän muutos olisi tuonut tullessaan. Minä tiedän, että kaikki eivät tätä hyväksy, mutta joka tapauksessa se olisi ollut todellinen muutos ja siinä yhteydessä olisi tehty sitten erikoissairaanhoidon osalta ne valtiollistamispyrkimykset, joista on paljon puhuttu ja joista on jo työryhmän mietintöjäkin olemassa. Sitten vielä sen kuntajakomuutoksen tiimoilta nämä seuraavat kunnallisvaalit vuoden 2008 lokakuussa olisi voitu hoitaa uudelta pohjalta, niin että kaikki olisi toteutettu yhteen syssyyn. Mutta jostakin käsittämättömästä syystä tämä Bernstein on pakottanut tämänlaatuisiin operaatioihin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan myöskin ed. Puiston tekemää esitystä, jonka alun perin olen jo hänen tekemänään lakialoitteena allekirjoittanut, tämän lastensuojelun kustannusten tasausjärjestelmän säilyttämiseksi. Ed. Puisto varsin ansiokkaasti täällä perusteli, miksi tämä tasausjärjestelmä on tarpeellinen ja miksi se kohtelee oikeudenmukaisesti kuntia. Myöskin ed. Huotari hyvin laajasti perusteli tämän järjestelmän säilyttämisen tarpeellisuutta. Hänkin asiantuntijana myös tiesi tämän historian ja luetteli edellisten hallitusten ja erityisesti pääministeri Lipposen ensimmäisen hallituskauden aikaisia perusteluja tälle järjestelmälle.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan lähtenyt siitä, että on tarpeellista toteuttaa valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus, siis hallitusohjelmassa hallituspuolueet toteavat näin. Lisäksi parhaillaan on käynnissä laaja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelu. Tässäkin keskustelussa jo useat hallituspuolueittenkin edustajat ovat päivitelleet, että kunnat ja niiden talous ovat nyt ahdingossa. Siksi onkin erikoista, että hallitus nyt on runnomassa läpi tällaisen hajanaisen uudistuksen, joka sitä paitsi kohtelee kaltoin lapsia ja entisestään eriarvoistaa kuntia.

Herra puhemies! Kuntien toimintakulut kasvavat huomattavasti tuloja enemmän. Se on todettu tässäkin keskustelussa useita kertoja. Tällä vauhdilla kuntien lainakanta tuplaantuu muutaman vuoden kuluessa. Monissa kunnissa joudutaan pakon edestä tekemään rankkojakin menoleikkauksia, kun tulot eivät yksinkertaisesti riitä kattamaan menoja. Säästösyistä joudutaan tekemään sellaisiakin toimenpiteitä, jotka jo päätöstä tehtäessä tiedetään virheratkaisuiksi. Esimerkiksi pienten koululaisten perusopetukseen kohdistuvat leikkaukset tulevat vielä kostautumaan isoina henkisinä ja konkreettisina laskuina muutamien vuosien kuluessa.

Yhtenä esimerkkinä niin sanotuista säästöistä on juuri tämä nyt käsiteltävänä oleva valtionosuusuudistus, joka aivan varmasti tulee johtamaan pienten koulujen lakkauttamiseen. Tällä hetkellähän alle 80 oppilaan kouluille maksetaan erityistä pienten koulujen lisäosaa, ja tämän lisäosan poistamista hallituspuolueet nyt vaativat. Uudistus on kohtuuton varsinkin sellaisissa kunnissa, joissa kouluverkon supistuksesta ei selvitä edes lasten kuljettamisella muihin kouluihin, vaan yhdenkin koulun ovien sulkeminen edellyttää lisätilojen rakentamista jäljelle jääviin kouluihin. Mikäli leikkaukset toteutetaan, monissa kunnissa joudutaan uudistuksen jälkeen tarvittavat rahat kaapimaan muista opetukseen tarkoitetuista varoista tai muilta sektoreilta.

Keskitettäessä lapsia yhä isompiin yksiköihin, luokkakoot kasvavat, mahdollisuudet yksittäisen lapsen huomioimiseen heikentyvät, rauhattomuus lisääntyy. Erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden määrä on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut. Viime syksynä heitä oli jopa lähes 7 prosenttia kaikista oppilaista. On monia kuntia, joissa tämä luku on jo yli 10 prosenttia. Tukiopetusta sai jopa joka kuudes oppilas viime vuonna. Nyt on jo ihan selvästi nähtävissä, että erityisen tuen tarve jatkuvasti vaan lisääntyy. Tämä huolestuttava kehitys on nähtävillä kaikkialla maassamme. Kouluikään tulevien ikäluokkien pienentyessä meillä olisi oiva tilaisuus nyt ja tulevina vuosina vastaavasti pienentää luokkien ryhmäkokoa, jos säilytettäisiin mahdollisuus pienten kylä- ja lähiökoulujen olemassaoloon.

Herra puhemies! Lainaan vielä lopuksi viime vaalikaudella välikysymyskeskustelussa silloisen edustajan, nykyisen ministerin Mannisen puhetta: "Viime vuosikymmenellä joka viides peruskoulu lakkautettiin. Opetushallituksen juuri julkaiseman selvityksen mukaan vielä kaksi kolmasosaa jäljellä olevistakin on vaarassa. Myös pienet lukiot ovat nyt liipasimella. Jos arvio toteutuu, tietää se entistä kiivaampaa poismuuttoa näistä kunnista. Säästöjen seurauksena koulujen ryhmäkoot ovat kasvaneet ylisuuriksi, erityis- ja tukiopetus ovat vähentyneet ja kerhotunnit miltei loppuneet."

Hyvät toverit! Katseet onkin suunnattava erityisesti keskustan edustajien suuntaan, joita ei toki tässä salissa kovin monta näy. Te toimitte nyt hallituksessa täsmälleen päinvastoin, mitä oppositiossa puhuitte. Mutta peli ei ole vielä menetetty. Te pääsette tästä vielä äänestämään ja siinä voitte osoittaa ryhdikkyytenne, että olette sanojenne mittaisia.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa ed. Virpa Puisto on kritisoinut tässä salissa useaan kertaan voimakkaasti lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän purkamista. Käytännössä tasausjärjestelmä on, ja tämä on aivan totta, kuitenkin synnyttänyt lastensuojelun sijaishuoltoon tilanteen, jossa suurten kustannusten kompensaatiolla ohjataankin selvästi myös sijaishuoltopaikkojen valintaa, ja se on osaltaan luonut Suomeen muista Pohjoismaista selkeästi eroavan laitospainotteisen sijaishuollon. Laitoshoidon suhteellisen osuuden kasvu jatkuu edelleen.

Suurten kustannusten tasausjärjestelmän ilmiselvä heikkous on siinä, että tasausjärjestelmän kompensaatio alkaa vasta 25 000 euroa per vuosi per perhe ylittävistä kustannuksista. Näin toimeksiantosuhteisen perhehoidon kustannusten osuus tasausjärjestelmän menoista on vain 7 prosenttia. Laitoshoidon kustannusten tasaukseen kuluu 86 prosenttia tasausjärjestelmän kokonaiskuluista. Käytännössä vasta kolmen lapsen sijoittaminen samasta perheestä perhehoitoon tuo mahdollisuuden saada tukea tasausjärjestelmästä. Kuitenkin lapsen edun ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen kannalta tilanteen tulisi tietenkin olla päinvastainen.

Perhehoitoliittoon, jonka tunnen hyvin, on viime vuosina tullut lukemattomia yhteydenottoja lapsiasioita hoitavilta sosiaalityöntekijöiltä. He kertovat suurten kustannusten tasausjärjestelmän ohjaavan sijoituksia laitoshuoltoon. Sijoittajalle houkutus tasauksen tuomasta rahallisesta kompensaatiosta on suuri. Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen yhdessä tasausjärjestelmän kanssa lisää laitoshoidon houkuttelevuutta, kun perhehoitoa tukevaa sosiaalityötä ei tarvitse kunnan lisäresursoida. Palvelujärjestelmän organisoiminen jättää tällöin kuitenkin lapsen edun, josta täällä usein on nyt mainittu, toissijaiseksi lähtökohdaksi sijaishuollon palveluja tuotettaessa.

Kun tasausjärjestelmän kompensaation kautta laitossijoittaminen on ollut kunnalle jopa edullisempaa kuin sijoittaminen esimerkiksi perhehoitoon, on Suomessa sijoitettu perhehoidossa pärjääviä lapsia raskaaseen ja kuitenkin aivan ehdottomasti kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kalliimpaan laitoshoitoon. Nyt kunnissa, siis tänä päivänä, suunnitellaan jopa uusien lastenkotien rakentamista. Kun muissa sosiaalipalveluissa suunta on laitoksista pois, niin miten on mahdollista, että lastensuojelun sijaishuollossa suunta on laitoksiin päin? Tämä on täydellisesti epäloogista.

Lastensuojelua pitäisikin kehittää muiden Pohjoismaiden tavoin ja nimenomaan lastensuojelun sijaishuoltoa lähtökohtaisesti perhesijoitusten suuntaan. Hämeenlinnan kaupunki on hyvä esimerkki tästä. Siellä tällä hetkellä sijoituksista jopa 70 prosenttia tehdään perheisiin. Tämä on aivan oikea suunta. Tätä lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmää ovat arvioineet muun muassa Kuntaliitto ja Stakes. He ovat löytäneet tästä järjestelmästä erittäin paljon puutteita. Kustannuksiltaan ennakoimaton, alueellisesti hyvin eriarvoinen ja kuntien väliseksi rahansiirroksi jäänyt tasausjärjestelmä ei ole toteuttanut tavoitettaan parantaa nimenomaan pienten kuntien mahdollisuuksia riittävään ja oikea-aikaiseen lastensuojelutyöhön. On aivan järkyttävää, jos yksivuotiaalla lapsella on jo lastensuojelumerkintä. Häntä on saatettu pallotella jopa 14—15-vuotiaaksi, pitää kotona ja pallotella erilaisissa hoitopaikoissa, ennen kuin huostaanottoa on tehty. Monissa pienissä kunnissa tuiki tarpeellinen huostaanottokin jätetään tekemättä monesti ja vedotaan rahapulaan.

Lisääntyneen hallinnoinnin ohella järjestelmän ongelmana on resurssien siirtyminen kuntien omasta ennalta ehkäisevästä ja avohuoltoa painottavasta lastensuojelutyöstä ja sen kehittämisestä tasausjärjestelmän rahoitusosuuksiin. Järjestelmä on selvästi osoittanut hallinnollisia ongelmia ja lisätyötä. Lisäresursseja on osoitettu laskentaan. Aiheellinen kysymys kuuluukin: onko niitä resursseja sitten riittänyt siihen lastensuojelutyöhön? Vaikka on haluttu tukea sekä avopalveluja että sijaishuoltoa, aiheutuvat suuret kustannukset nimenomaan laitossijoituksista. Nyt sijoituksia tuetaan avopalvelujen kustannuksella siirtämällä kuntien rahaa omien avopalvelujen kehittämisestä tasausjärjestelmän rahoittamiseen. Tämä nyt ei voi olla järkevää.

Tämä tasausjärjestelmä on tarkoittanut käytännössä sitä, että muutama kymmenen isoa kaupunkia on pallotellut tätä tasausrahaa keskenään ja pienet kunnat ovat jääneet tämän rahoitusmallin maksumiehiksi. Nyt sitten, jos väitetään, kun mainitsin tuon perhehoidon voimakkaasti alussa, että ei ole saatavissa perhehoitajia, sekään ei oikein pidä paikkaansa. Jos halutaan järjestelmää kehittää pois laitoksista, se on mahdollista. Perhehoitoliitto ja SOS-Lapsikylä tekivät aivan hiljakkoin kyselyn kansalaisilta kiinnostuksesta ryhtyä perhehoitajiksi. Tulokset olivat erittäin lupaavia. Sinne tuli paljon, paljon, kymmenittäin ilmoituksia perheistä, jotka ovat kiinnostuneita tietämään asiasta lisää.

Nyt tarvitaankin valtakunnallinen kampanja tämän erinomaisen hoitomuodon kehittämiseksi yhdennellätoista hetkellä. Perhesijoitusten määrä on Suomessa nimittäin alle 40 prosenttia jo tällä hetkellä, kun se siis muissa Pohjoismaissa on 70—80 prosenttia. Tarvitaan koulutusta, tarvitaan kunnon rekrytointikampanja, johon valtio ottaa osaa, ja tarvitaan tietoa tästä työstä ja sen sisällöstä ja tietenkin sitä pride-valmennusta. Mutta tämä tasausjärjestelmä ei nyt ole kuitenkaan tuottanut sitä tulosta, että lastensuojelua laaja-alaisesti kehitettäisiin ja että tätä ennalta ehkäisevää avohuoltoa pystyttäisiin tällä järjestelmällä tasapuolisesti kaikkialla Suomessa toteuttamaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Virpa Puiston tekemää ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin hänen lakialoitteensa, jossa omakin nimeni on alla. Silloin aikanaan muistan hyvin, kun tätä Lastensuojelun tasausrahastoa luotiin tänne, mitkä ne ongelmat olivat. Edellinen puhuja voi olla jossakin mielessä oikeassa, kehittämistä aina vaaditaan, mutta ei tämä järjestelmä kokonaan niin huono ole kuin ed. Paloniemi äsken kuvasi. Sen takia odottaisi, jotta eduskunnalla olisi ryhtiä kuitenkin katsoa tätä siltä pohjalta, niin kuin ed. Virpa Puisto täällä on hyvin perustellut aikaisemmin ja henkeen ja vereen tapellut jo aikaisemmin lakialoitteen käsittelyn yhteydessä, jossa tosin ei ollut sataa nimeä, mutta lähes sata. Siitä huolimatta siinä on se eduskunnan tahto osoitettuna, ja tietysti, jos ed. Puisto olisi kerännyt yli sata nimeä, niin se olisi ollut vähän vahvempi aloite, mutta nyt äänestyksessähän jokainen pystyy näyttämään kantansa sitten, mikä on hyvä.

Sitten tästä toisesta asiasta, josta on puhuttu paljon, kouluverkkokerroinkysymyksestä. Täällä on epäilty, onko sillä vaikutetta siihen, jotta kouluja suljetaan tulevaisuudessa. Sillä on jo nyt ollut vaikutetta. Minulla tässä sattuu olemaan lehtileike eräästä pohjoiskarjalaisesta kunnasta, jossa on tehty päätöksiä. Siellä osin jo perusteluna käytettiin sitä, että kun nämä valtionosuudet muuttuvat, niin kouluja pitää sulkea, mikä on aika kova termi. Kuntahan päättää siitä, ei se mikään pakko ole sulkea, mutta siellä on käytetty perusteena sitä. Kolme koulua tämän lehtitiedon mukaan laitetaan nyt sitten kiinni kolmen lähivuoden aikana. Kahdessa näistä kouluista on yli 40 oppilasta vielä koko sen suunnittelujakson jälkeenkin, ja tässä yhdessä koulussa menee alle 20:n, jonka ymmärrän olevan liian pieni yksikkö. Mutta sinällään tämä on kyllä sillä tavalla pienten koulujen osalta siihen suuntaan johtava, että ne laitetaan monissa kunnissa kiinni. Se on valitettavaa lasten osalta siinä, että joutuu pitkiä matkoja kulkemaan. (Puhemies: Edustaja, pyydän tulemaan eteen!) — No, tulen sinne eteen.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan: Koko tässä kuviossa olisi minusta järkevintä niin, että tämä olisi jätetty myöhäisempään ajankohtaan elikkä siihen kohtaan tämän uudistuksen teko kaiken kaikkiaan, kun tämä kunta- ja palvelurakenneselvitys olisi valmistunut ja jotain pohjaa olisi ollut nähtävissä. Nimittäin yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä aikaisemmin on todettu siinä, että osaltaan tämä voi jopa vaikuttaa siihen, jotta näitä vapaaehtoisia kuntaliitoksia, joita ollaan täällä tekemässä, aika lyhytnäköisesti katsotaan ja katsotaan, että jos tässä jollekin tulee voittoa, niin se on plussaa ja vedetään länget kaulaan, elikkä semmoisia on tapahtunut Pohjois-Karjalassakin. Ainakin yhden suunnitelmissa olleen kuntaliitoksen osalta jäätiin tavallaan odottamaan, että kun näitä kertoimia muutellaan, niin tästä tulee jotain apua. Sehän on ollut nähtävissä sillä tavalla, jotta kunnat eivät jostain ihmeen syystä vaan, taikka kunnallispäättäjät, uskalla ottaa asiaa sillä tavalla käsittelyyn, että katsotaan pitemmän päälle, miten pärjätään.

Viime lauantaina viimeksi juttelin muutamien kunnanjohtajien kanssa eräässä tilaisuudessa ja siellä kuntapäättäjien mukana ja tuntui aika ihmeelliseltä, että todettiin, että kyllä me vielä ensi vuoden pärjäämme ja vielä seuraavankin vuoden, mutta sitten kysyin, kun mennään 10—15 vuoden päähän, niin mitäs sitten, kun tiedetään tämä ikärakenteen muutos. No, se on kuulemma niin pitkän ajan päässä, että siihen mennessä voi tapahtua mitä vaan. Sen takia tämän tyyppiset muutokset, joilla annetaan joillekin lisää ja joiltakin otetaan poiskin tietysti, kun tässä on nollasummapelistä kyse, voivat tehdä hallaa tässä uudelleenjärjestelyssä, jota tuolla ihan vapaaehtoiselta pohjalta on ollut rakentumassa. Mutta tässähän on joitakin hyviä asioita ja joitakin huonoja, ja ehdottomasti tuen ed. Virpa Puiston aloitetta käsittelyn pohjaksi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön toimintakenttään kuuluu kuntasektorin lisäksi myös aluekehitys. Aluekeskusohjelma on tärkeä työkalu tässä aluekehitystyössä. Oma huoleni liittyy Kuusamon raskaiden valtionosuusmenetysten kautta Koillis-Suomen aluekeskukseen. Ankara aluekeskuksen keskuspaikan sopeuttaminen syö eväät kehittämiseltä, kun huomio on kiinnitettävä peruspalvelujen järjestämiseen. Aluekehitysnäkökulmastakin vastustan kolmannen vuoden elikkä vuoden 2008 jälkeen esitettyjä valtionosuusmenetyksiä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, olen erittäin tyytyväinen siihen, että ed. Virpa Puisto uskaltaa puuttua tämmöiseen epäkohtaan ja lähteä sitä myöskin ihan aidosti korjaamaan. Tällaista rohkeutta pitäisi kyllä enemmänkin olla hallituspuolueitten riveissä. Siellä on niin monia asioita nyt menossa hyvin huonoon suuntaan, ja yksi on tämä valtionosuusuudistus. Täällä on niin monelta taholta tullut esille se, että tässä tilanteessa ei tätä pitäisi tehdä. Kuntakenttä on jo sellaisessa myllerryksessä, että nyt kannattaisi kyllä keskittää voimavarat ensisijaisesti kuntatalouden parantamiseen eikä sen lisähämmentämiseen, mitä tämäkin lakiesitys merkitsee.

Aika erikoista tässä on myöskin se, että vaikka tässä on varsin isosta asiasta kysymys, ei täällä kyllä ministereitä näy enää paikalla. Tämäkin kai, minun käsittääkseni, ainakin kolmea ministeriä koskettaa, tämä lakiesitys, mutta eivätpähän he ole huudoistaan täällä vastaamassa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että luotetaan, että laki menee läpi ja hallituspuolueitten edustajat täällä vähän kitisevät ja sitten nöyrästi hyväksyvät tämän esityksen kaikkine heikkouksineen.

Kyllä tilanne on muuttunut paljon viime hallituskaudelta. Näin kevyesti ei asioita viety läpi. Muistan esimerkiksi, että kun yliopistojen rahoituslakia käsiteltiin, niin silloin arvoisa puhemieskin ollessaan pääministerinä vaivautui ihan valiokuntaan asti ja tästä asiasta keskusteltiin hyvin laajasti ja päästiin lopulta ihan järkevään lopputulokseen. Nyt tätä esitystä vain runnotaan läpi siitä huolimatta, että kaikki ovat sitä mieltä, ettei tämä ole mistään kotoisin.

Heikoimpia asioita tässä esityksessä on nimenomaan tämä kustannusjaon tarkistaminen neljän vuoden välein nykyisen kahden sijasta. Se on aivan liian pitkä aikajakso. Se kyllä tulee merkitsemään sitä, että valtionosuudet jäävät jälkeen hyvin nopeasti siitä kustannuskehityksestä, mikä saattaa olla edessä. Neljä vuotta on aivan turhan pitkä aika.

Sitten tämä kouluverkkotekijä, sitähän on täällä pyöritelty ja siitä puhuttu. Minun mielestäni se on merkittävä väestöä keskittävä ja alueita ja maaseutua autioittava linjanveto, eli se on signaali, niin kuin täällä on tullut monelta taholta esille. Ja kaikki tämä tapahtuu keskustalaisen pääministerin ja keskustalaisen kuntaministerin aikana, ja kun vielä maa- ja metsätalousministerikin on keskustasta, niin täytyy kyllä ihmetellä, että keskusta tällä tavalla on todella autioittamassa meidän maaseutuamme. Kun tuolla kylillä liikkuu, niin siellä ihmiset sanovat, että tämä on suoraan sanoen kyläkoulujen tappolaki eli annetaan signaali, että lopettakaa kouluja. Nyt on semmoinen muoti-ilmiö tullut, että puhutaan kouluverkon tarkistamisesta. Käytännössä se on ihan vain sitä, että lopetetaan niitä kouluja sieltä kyliltä ja autioitetaan ne kylät.

Sitten kolmas heikkous on tämä ammattikorkeakoulujen rahoitus. Tässä mennään siinä mielessä huonoon suuntaan, että tätä laskennallista opiskelijamäärää tässä käytetään rahoituksen yhtenä perusteena. Eli se voi johtaa siihen, että tyhjistä paikoista aletaan maksaa. Sehän suosii silloin tehottomuutta ja myöskin sellaisia kouluja, joissa keskeyttämisaste on suuri. Rahaa tulee, vaikkei sitä oppilasta siellä koulussa olisi olemassakaan. En ymmärrä, miksi mennään tämmöiseen tehottomuuteen.

Tässä vain nämä kolme esimerkkiä siitä, kuinka heikolla pohjalla tämä esitys on. Nämä asiathan tulivat sivistysvaliokunnassa esille, ja jätimme siellä yhdessä, koko oppositio, eriävän mielipiteen. Ja kun jokainen, melkein voi sanoa, että jokainen hallituspuolueen edustajakin, on täällä tätä esitystä kritisoinut — erityisesti keskustan taholta on tullut voimakasta kritiikkiä — niin ihmetellä vain täytyy, että tämä laki pitää sitten viedä läpi.

Ihan muutamiin puheenvuoroihin haluaisin puuttua. Ed. Lauri Oinonen sanoi, että hän toivoo, että toisessa vaiheessa sitten korjattaisiin nämä epäkohdat. Milloin se toinen vaihe tulee? Minä luulen, että monet kyläkoulut on jo silloin lakkautettu ja kylät ovat autioituneet. Ei niitä kyläkouluja sitten uudelleen polkaista käyntiin. Eli se on ... (Ed. S-L. Anttilan välihuuto) — Kyllä se on tiedossa, mutta tässähän ollaan lopettamassa isoja kouluja nyt, jopa alle 80 opiskelijan kouluja tiedän. Ja jopa hyvin toimivia ja isoja koulujakin saatetaan lakkauttaa vain sen takia, että tämä rahoitusjärjestelmä kannustaa siihen. Tämä on koulujen lopettamiseen kannustava systeemi. Sen takia minusta tämä kyläkoulujen tappolaki nimenä on kyllä aivan oikeutettu, kun tämä johtaa juuri siihen, mihin sen ei pitäisi johtaa.

Ed. Seppo Lahtela minusta aivan oikein totesi, että tämä on taaksepäin menoa. En kyllä ymmärrä, kun keskustankin taholta tulee tällaista puhetta, miten tämmöistä lakia täällä puolustellaan.

Ed. Tölli totesi, että tämä on määräaikaishuoltolaki. Kyllä tämä on enemmänkin kyläkouluille tämmöinen saattohoitolaki. Sitä se merkitsee kyläkouluille. (Ed. S. Lahtela: Oiva huomio!) Tuossa juuri ed. Seppo Lahtela tuli paikalle. Totesin, että hän rehellisesti totesi, että tämä on taaksepäin menoa. Kyllä se näin on.

Sitten ed. Tuomo Hänninen käytti hyvän puheenvuoron. Hän todella kertoi avoimesti, mitä se esimerkiksi Kuusamolle merkitsee. Samoin käy Sotkamolle. Eli nyt tämmöisiä dynaamisia kuntia kuin Kuusamo, Sotkamo rangaistaan sen takia, että nämä ovat hyvin hoitaneet asiansa. Sen palkaksi tulee tämmöinen rangaistus, eli ovat suuria menettäjiä tässä valtionosuusuudistuksessa, niin kuin sanotaan — ei tämä mikään uudistus ole, vaan se on monille kunnille suuri heikennys.

Mutta olen sitten ed. Tuomo Hännisen kanssa kyllä eri mieltä, kun hän toi esille tämän harkinnan, että tätä paikattaisiin harkinnanvaraisilla valtionosuuksilla. Minusta näitä harkinnanvaraisia ei ole kyllä tarkoitettu siihen, että nyt kun rangaistaan Kuusamoa ja Sotkamoa esimerkiksi, niin sitten ne automaattisesti alkaisivat saamaan harkinnanvaraisia eli tulisivat tämmöiseen järjestelmään. Kyllä minä ymmärsin näin, että olisi toivoa täältä saada hyvitystä. Ei kai tämä näin voi olla? Eikö tässä pitäisi tehdä oikeudenmukainen järjestelmä, eikä se saisi olla joidenkin kuntien osalta tämmöinen, että siitä hyvästä toiminnasta rangaistaan?

Niin kuin, arvoisa puhemies, alussa totesin, kyllä kai kaikista paras lääke nyt olisi kuntien kannalta, että nopeasti alettaisiin tähän kuntatalouteen kiinnittää huomiota, ja koska valtiontalous nyt sen sallisi, valtio voisi tätä rahoitusosuuttaan lisätä, ja yksi keino on se, mitä on monessa yhteydessä tuotu esille, että lopetetaan tämä pakkolainan ottaminen kunnilta tällaisessa tilanteessa, sillä onhan se kyllä suuri vääryys kuntia kohtaan. Lähtekää, arvoisat hallituspuolueitten edustajat, nyt vaikuttamaan siihen suuntaan, että edes tämä pakkolaina-asia saataisiin hoidetuksi niin, että kunnat saisivat ne rahat, jotka kunnille todella kuuluvat.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän tasausrahan yhteydessä haluan lainata yhteisesti hyväksymämme lapsiasiamiehen Maria Kaisa Aulan kannanottoja. Hänet olemme hallitusohjelman mukaisesti valinneet lapsiasiamiehenä puolustamaan lapsen oikeuksia tässä maassa. Hän näkee niin, että tämä nyt käsittelyssä oleva uudistus poistaa mahdollisuuden vakuutusluonteisesti saada rahoitusta yllättäviin, suuriin kustannuksiin. Uudistus vapauttaa tasausrahaston hallinnointiin kuuluneet voimavarat muuhun käyttöön. Rahoitus siirtyy kunnan yleiseen valtionosuuteen, eikä sitä ole niin sanotusti korvamerkitty lastensuojelumenojen kattamiseen. Lastensuojelukertoimen laskennassa otetaan huomioon vain huostaanottojen määrä eikä muita, erityisesti avohuollon menoja. Huostaanottojen määrä vaikuttaa kunnan lastensuojelukertoimeen kahden vuoden viiveellä, ja kunnalle aiheutuu huostaanotosta valtionosuuden huomioon ottamisen jälkeenkin huomattavia kustannuksia. Lisäksi hän sanoo sen, että uuden tilanteen riskinä voi olla yllättävien erityisen kalliiden ja vaikeiden tapausten osalta toimenpiteiden viivästyminen, koska välittömästi kompensaation tuovaa vakuutusjärjestelmää ei ole. Sen lisäksi, että suuret lastensuojelukustannukset (huostaanotot) otetaan uudessa järjestelmässä huomioon valtionosuuksissa, tulisi jatkossa seurata tilannetta erityisen kalliiden ja vaikeiden lastensuojelun erityistoimia vaativien tilanteiden osalta. Tarpeen mukaan tulee selvittää mahdollisuutta jakaa kustannusvastuuta paremmin valtion ja kuntien välillä, niin että valtio osallistuisi vahvemmin näiden kustannusten tasaamiseen erityistilanteissa.

Tässä tietysti voi kysyä, onko kysymys siitä, että jos nykyinen tasausrahasto otetaan kokonaisuudessaan pois valtion kassaan ja valtio ottaa kannettavakseen vastuut tästä, onko kateus pienempi silloin siitä, jos naapurikunnassa olevaa lasta hoidetaan.

Oleellista lapsiasiamiehen lausunnossa on myös se, kun hän kiinnittää ammattitaitoisesti huomiota siihen, että kyse ei ole lasten huostaanotosta, se ei ole lastensuojelua, vaan ennalta ehkäisevistä avohuollollisista toimista ja ennen kaikkea huostaanoton jälkeisen hoidon, jälkihoidon, kustannuksista, hoitotoimenpiteistä, joissa ei puhuta vuodesta eikä kahdesta vaan ehkä kymmenistä vuosista. Tämä on oleellista.

Nämä olivat siis Maria Kaisa Aulan kannanottoja tähän keskusteluun. Luotan häneen ammattilaisena, lastensuojelun asiantuntijana.

Sitten tästä perhehoidosta. Me olemme kaikki varmasti sitä mieltä — ehdottomasti on helppo olla yksimielisiä siitä — että yhtään ainoaa lasta ei pidä pitää lastenkodissa tai laitoksenomaisessa hoitomuodossa, jos vaan löytyy joku muu hoitomuoto. Sitten on mielenkiintoista se, kun on puhuttu, paljonko meillä on lapsia tasausrahaston perustamisen jälkeen huostaanotettu. Kyllä onkin, varmasti se piikki on ollut melkoinen, koska se tasausrahasto siis tehtiin sen vuoksi, että meillä oli suuri lastensuojelun vaje, joka oli syntynyt kaikkien avohuollollisten toimenpiteiden alasajon jälkeen, joka alkoi 91, ei kiusallaan vaan pahassa taloudellisessa tilanteessa, jolloin niin sanotut kevyemmät palvelut alasajettiin. Se lastensuojelun vaje näkyy noin 5—7 vuoden viiveellä. Silloin se alkoi näkyä, ja tämä oli hätätoimenpide.

Perhehoitolaki on muistaakseni vuodelta 89, ja toivonkin, että viimeistään seuraava hallitus ottaa sen uudelleen käsittelyyn. Perhehoitolaissa on paljon puutteita siltä osin, että se ei takaa ammatillisuutta. Se mahdollistaa perhehoitoon sijoitettavien vastaanoton, kunhan siellä on yksi ammattihenkilö, loput ammattitaidottomia, ja kohtuuttoman suuria määriä ja vielä niin, että sinne voi ottaa eri hoitoa tarvitsevia 8—12, ja valvonta on lähes olematonta — lääninhallituksissa juuri olemme todenneet, että valvonta on huonoa.

Perhekoteja löytyy monenlaisia. Valitettavasti esimerkiksi Länsi-Suomen läänissä olemme joutuneet toteamaan, että osa on pyörinyt bisneksenä ja niitä on jouduttu sulkemaan, lähinnä kehitysvammapuolella. Siellä on faktoja.

Sen sijaan sijoitusperheitä löytyy valitettavan vähän, ja tähän löytyy myös selitys. Se johtuu siitä, että tämä varhainen puuttuminen on meiltä jäänyt havaitsematta ilman toimenpiteitä ja sijoitettavat lapset ovat jo moniongelmaisia, erittäin vaativaa hoitoa vaativia ja se, että esimerkiksi työssäkäyvät vanhemmat ottaisivat sijaislapsekseen moniongelmaisen lapsen, vaatii jo ihan toisenlaista osaamista ja suhtautumista. Ei ole kysymys pienestä sinisilmäisestä orpotytöstä. Toivottavasti sijaisperheitä edelleen kuitenkin löytyy. Sijaisperheiden parissa odotetaan myös enemmän tukitoimenpiteitä ja ohjausta kunnilta juuri näissä vaikeissa kriisitilanteissa.

Sitten vielä siitä, mistä kunnasta ovat kotoisin nämä lapset, jotka tarvitsevat erityishoitoa. Valitettavan usein — tiedän, on faktoja siitä — pienissä kunnissa, kun nähdään, että monilapsisissa perheissä syntyy kalliita ongelmia, sen sijaan, että ryhdyttäisiin niitä hoitamaan, annetaan kyllä hyvin hövelisti muuttoraha, jotta tämä perhe voi muuttaa suurempaan kuntaan. Eli jotta oikeudenmukaisuutta löydettäisiin, olisi syytä katsoa, mistä nämä perheet ovat kotoisin. Ja tämä problematiikka löytyy kaikissa kunnissa. Suuret kunnat eivät kuitenkaan halua siitä pitää pajatusta vaan lähtevät lapsen edun mukaan asiaan ja hoitavat nämä asiat.

Miten nämä rahat nyt käytetään, miten nämä suuret rahat käytetään siellä kunnissa? Onko ne nyt sijoitettu sitten lastensuojelun budjetissa? Sitä en oikein usko. Kuten sanoin aiemminkin, tänään on keskusteltu siitä, että valtiontilintarkastajat tulevat yhtenä osana tämän alkavan kevään aikana ottamaan mallikuntia, joissa seurataan, miten on aiemmin toimittu näitten lastensuojeluasioiden kanssa, millä rahoilla ja miten nyt toimitaan, sen tyyppistä toimintaa kuin on nyt tiedossa esimerkiksi: on kuntia, jotka purkavat huostaanoton siksi ajaksi, kun äiti menee vankilaan, ja lähettävät lapsen vankilaan, ja kun äiti tulee vankilasta, taas pistetään huostaan, jotta voidaan kustannukset siirtää vankilan kautta valtion piikkiin. Se on tietysti äärimmillään tätä.

Mutta toivon tässä joulun alla, että me voisimme kantaa vastuuta suomalaisista lapsista ja maailman lapsista ja että vastuu ei rajoittuisi oman kunnan rajalle. Sen lisäksi pahoittelen syvästi sitä, että joudun uudistamaan lakialoitteeni, koska neuvotteluja, joita olisi voitu käydä sosiaalivaliokunnan käsittelyn yhteydessä, hallintovaliokunnan käsittelyn yhteydessä, ei ole käyty, siitä huolimatta, että 99-prosenttisesti ja vielä vahvemminkin kaikki asiantuntijalausunnot ovat ehdottomasti sillä kannalla, että näin voidaan menetellä, mutta ei nyt, kun lastensuojelulaki, lastensuojelun kehittämisohjelma, palvelurakenneuudistus ja kuntauudistus ovat kesken. Kun nämä ovat valmiit, tehtäköön tämä, ja silloin se on minusta aivan oikein, että kriisiajan korvamerkintä voidaan silloin purkaa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi tästä valtionosuusuudistuksesta kokonaisuutena. Tämähän lähtee hallitusohjelmasta. Tästä sovittiin siinä. Miksi tämä vaikutuksiltaan jää sellaiseksi kuin jää, niin siihen tietysti vaikuttaa se, että tämä tehdään kustannusneutraalisti. Jos tähän olisi osoitettu jonkun verran lisää rahaa, niin tämä olisi kokonaisuutena ollut varmasti nyt esiteltyä parempi. (Ed. Virtanen: Mihinkä sitä rahaa on ollut: veronkevennyksiin!) — Mutta me elämme nyt näissä puitteissa, missä elämme.

Sitten muutama yksittäinen kommentti ed. Valppaalle. Te ette maininnut siitä, että jatkossa indeksitarkistus tehdään vuosittain ja täysimääräisenä. Laista poistetaan mahdollisuus sen osittamisesta. Nythän se on tehty määrällä 3/4 eli 0,75. Silloin kun ed. Valpas omalta osaltaan kantoi raskasta hallitusvastuuta, se indeksitarkistus puolitettiin.

Sitten kouluverkkoasiasta täällä on puhuttu edelleen paljon. On syytä selkeästi todeta, että ei tämä ole mikään kyläkoulujen tappolaki. Tämä ei pakota, ei edes kehota, kyläkouluja lakkauttamaan. Aina on vakava päätös, kun päätetään koulun lakkauttamisesta. Ei elinvoimaista, toimivaa kyläkoulua tule lakkauttaa, vaan kyllähän sitä kannattaa kehittää. Mutta silloin kun oppilasmäärä menee niin pieneksi, ettei sillä koululla ole edellytyksiä, niin sehän lakkautuu. Koulu tarvitsee oppilaita toimiakseen. Se on selvä asia. Kunta päättää kouluverkosta itse, niin kuin nytkin on päättänyt.

Ed. Valppaalle haluan vielä todeta, että hänen lähes kaikki naapurikuntansa, joissa on paljon kyläkouluja, tulevat saamaan perusopetuksen valtionosuutta enemmän kuin nykyisessä järjestelmässä. Jos saa perusopetuksen valtionosuutta enemmän, sekö pakottaa lakkauttamaan kyläkouluja? En minä oikein tätä logiikkaa ymmärrä. On sitten yksittäistapauksia, kuntia, joissa perusopetuksen valtionosuus vähenee ja on kysymyksessä pieni kunta, mutta on syytä analysoida kuntakohtaisesti, mistä perusopetuksen valtionosuuden muutos johtuu. Nyt tämä tekijä on saanut suhteettoman suuren roolin keskustelussa.

Korostan vielä sitä, että kyläkoulu on kylälle keskeinen tekijä. Itsekin olen pienen kyläkoulun kasvatti, käynyt aikanaan kuusi vuotta silloista kansakoulua. Koulussa oli 25 oppilasta, ja se toimi hyvin, ja olen vieläkin siitä iloinen. Kyläkoulu on kylän keskipiste, eikä tätä kehittämistä tule pysäyttää, vaan kyliä on kehitettävä. Kylien kehittämiseen on rohkaistava, sitä on tuettava ja vahvistettava.

Sitten tässä on muutamassa puheenvuorossa esitetty, muun muassa ed. Valpas sanoi, että Kuusamoa rangaistaan. En ole kuullut kenenkään esittävän sellaista näkymää, että täytyypä rangaista Kuusamoa tai jotain muuta kuntaa. Mutta tässä yhteydessä on muutettu syrjäisyyslukua, syrjäisyyskerrointa, joka valtaosaltaan kuvaa syrjäisyyttä, tämä uusi kerroin, paremmin kuin vanha. Mutta kuten edellisessä puheenvuorossa totesin, on erittäin vaikea tehdä yleispäteviä kertoimia. Kuusamon osalta on se tilanne, että Kuusamo on suurista keskuksista varsin etäällä eikä kerroin kerro kunnan syrjäisyyttä näistä, koska tämä luku kuvaa kunnan sisäistä tilannetta ja tietynlaista taajamoitumista. Niinpä näitä täytyy sitten hoitaa, niin kuin tässä tapauksessa, erillistoimenpiteillä.

Kun me lähdemme rakentamaan kokonaisjärjestelmää, emme lähde poikkeuksista vaan peruslinjauksesta, ja tässä, niin kuin näissä muissakin kertoimissa, on kehittämistä. Siinä mielessä olisi toivonut ja on perusteltua, että olisi tällaiselle uudistamiselle enemmän aikaa. Mutta silloin kun esittää voimakkaan arvostelun, että tämä on aivan väärin, täytyy esittää myös vaihtoehto, mikä olisi parempi ratkaisu.

Esimerkiksi tämä syrjäisyyskerroin monen kunnan osalta parantaa tilannetta, mutta nimenomaan Kuusamon osalta on hyvin vaikea, on myös Sotkamon, Sodankylän, Ylikiimingin ja muutaman muun osalta. Tätä kokonaisuutta on vielä syytä valmistella. Seuraavalla kierroksella perusteellisesti on arvioitava näiden kertoimien vaikutusta. Mutta sen haluan lopuksi vielä todeta, että ei missään vaiheessa ole keskusteluissa ollut, en ole kuullut — sitä en tiedä, mitä muualla on keskusteltu — että jotakin kuntaa pitäisi kaltoin kohdella tai rangaista. Kyllä tässä on selkeä tavoite ja tarkoitus saada mahdollisimman hyvin toimiva järjestelmä.

Lopuksi haluan, herra puhemies, todeta tästä niin sanotusta pakkolainasta, tai asiasta, josta on käytetty nimitystä pakkolaina, eli kustannustenjakotarkistuksen erien maksamisesta. Sehän tarkoittaa, että valtionosuuden tasoa nostetaan. Siihen on sanottava, että jos vain suinkin mahdollista, niin totta kai ne erät pitäisi kuntien näkökulmasta maksaa mahdollisimman pian. Siinähän on kysymys siitä, että kun kustannustenjakotarkistus tehtiin, todettiin, että kustannustenjako on muuttunut niin, että valtion on syytä tämä osuutensa korvata, mutta ei valtio ole erikseen käynyt ottamassa kunnilta lainaa. Tätä ei osattu arvioida silloin, kun valtiontalouden kehys arvioitiin tämän hallituskauden alussa.

Kun esimerkiksi kokoomuksen edustajat visusti tietävät, mitä tarkoittaa budjettikehys, sitä taustaa vasten ihmetyttää hyvinkin paljon välillä teidän kannanottonne näihin asioihin, varsinkin kun tiedätte visusti, miksi kunnat ovat niin tiukassa tilanteessa. Esimerkiksi vuosilta 1997—2003 on kompensoimatta kuntien kunnallisveroon kohdistettuja verovähennyksiä 827 miljoonaa euroa. Jos on kehys ja sen mukaan eletään, niin siinä ei nopeita poikkeamia tapahdu, vaan se on aina pitkäjänteistä työtä. (Ed. Asko-Seljavaara: Miksi aina vain menot?)

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli puhui ja vastasi ainakin kolmen ministerin puolesta.

Sitä se nyt vielä puuttuisi, arvoisa kollega, että laki kehottaisi lakkauttamaan nämä kyläkoulut, että olisi vielä lakiin kirjoitettu oikein, että pitää lakkauttaa kyläkoulut. Mutta monien asiantuntijoiden mielestä, ed. Tölli, valtionosuusmuutos on signaali väärään suuntaan eli kyläkoulujen lakkauttamisen suuntaan. Eihän tämä ole minun keksintöni tai ajatukseni, että tämä laki näin tulee tekemään, vaan monet asiantuntijat ovat sitä mieltä. Me kuuntelimme asiantuntijoita sivistysvaliokunnassa, ja minun näkemykseni perustuu tähän. Vaihtoehto tuli myöskin. Siellä kerrottiin, että nykyinenkin järjestelmä olisi parempi kyläkoulujen kannalta, koska kerroin on korkeampi nykyisessä. Tämähän nyt on nyt aivan selvä asia.

Mitä tulee Kuusamon (Puhemies koputtaa) ja Sotkamon rangaistuksiin, niin ihan lyhyesti (Puhemies: Aika!) vain, että on kai se rangaistus näille kunnille, jos siellä on asiat kunnossa ja valtionosuudet nyt pienenevät tämän uuden esityksen pohjalta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ed. Töllille kyllä todettava, kun te sanoitte, että nämä asiat pitää voida hoitaa pitkällä tähtäimellä: Pitkällä tähtäimellä me olemme kaikki kuolleita, ja pitkällä tähtäimellä ovat tällä menolla kuolleita myöskin kaikki kunnat kohta. Jos nyt ei korjata sitä, minkä joku edellinen hallitus on jättänyt tekemättä, niin koska se sitten korjataan?

Tehän olette päinvastoin säätäneet lain, jos en aivan väärin muista, että niitä rahoja, joilla se voitaisiin ja joilla se edellisen lain mukaan olisi pitänyt korjata, ei nyt makseta. Oltakoon sitä nyt kutsumatta vaikka pakkolainaksi, mutta joksikin sitä nyt kuitenkin pitää kutsua. Minusta pakkolaina on kuitenkin vähän kauniimpi sana kuin ryöstö.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto ilmeisesti sekoitti puheenvuorossaan ammatilliset perhekodit — joiden kohdalla on kyllä, sanon ihan samaa, ilmentynyt paljon ongelmia — ja nämä toimeksiantosopimuksilla työtään tekevät perhehoitajat, jotka eivät voi ottaa niin paljon lapsia hoitoon. He tekevät työtä kotonaan, siis perheissä. Tuo korjauksia vaativa perhehoitajalaki on auttamatta vanhentunut. Se on luvattu avata vielä tällä hallituskaudella. Näin on luvattu, että se avataan, ja uskon siihen.

Haluan vielä muistuttaa, että lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän suurimmat ongelmat ovat olleet epätasa-arvo eri kuntien välillä ja se, että resurssit ovat siirtyneet kuntien omasta ennalta ehkäisevästä ja avohuoltoa painottavasta lastensuojelutyöstä ja sen kehittämisestä tämän tasausjärjestelmän rahoitusosuuksiin.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena: Me tulemme seuraamaan hyvin tarkasti, siirtyvätkö ne rahat lastensuojelutyöhön. Valitettavia ennakkotapauksia on, ennakkotietoja, miten näissä asioissa menetellään.

Esimerkiksi kun toimeentulotuen maksatuksen siirto Kelalle toteutettiin kokeiluna, juuri nämä pienet kunnat ilmoittivat, että sitten meillä jää sosiaalityöntekijät tekemään työtä. Mitä tapahtui? Virat jäädytettiin eikä niitä täytetty. Eli se oli se sosiaalityön arvostus.

Pelkään, että samalla tavalla käy näiden niin sanottujen korvamerkittyjen rahojen ja tämän vakuutuksen: lastensuojelutyöt jätetään tekemättä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Puisto on oikeassa siinä, mitä tämä tarkoittaa lastensuojelulle, ja valitettavasti myös erittäin oikeassa siinä, että tämä tarkoittaa sitä, että vastuulliset suuret kaupungit joutuvat entistä enemmän vastaamaan vaikeista tapauksista. Me suuret kaupungit, Helsinki, mutta monet muutkin, Turku yhtenä, toimimme aivan niin kuin ed. Puisto sanoi: Kyllä me ne tehtävät sitten hoidamme, kun meidän syliimme muut kunnat ne tuovat. Se ei taas näy sitten meidän valtionosuuksissamme, että suuriin kaupunkeihin päätyy poikkeuksellisen paljon erinäistä hoidettavaa. Lakivaliokunnan näkökulmasta tämä koskee myös vankilasta palautuvia. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon enemmänkin.

On jokseenkin paradoksaalista, että hallitusyhteistyössä aina joutuu nielemään ehkä kaikista rakkaimpia asioita. Vihreät aikoinaan joutuivat nielemään lapsiperheille semmoisiakin leikkauksia, jotka olivat meidän näkökulmastamme sietämättömiä, vaikka yritimme saada ja onnistuimmekin saamaan niitä vähän pienemmiksi. SDP kohta joutuu nielemään varallisuusveron poistamisen. Mutta sitä en olisi ikinä uskonut, että keskusta näin innokkaasti on nielemässä, ellei peräti syöttämässä, kyläkoulujen lakkauttamista. Se on kyllä ehkä kaikkien aikojen surkein tarina siitä, mitä joutuu omista aatteistaan syömään, kun on hallituksessa mukana.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin esittää tukeni ed. Virpa Puistolle hänen puheenvuorostaan ja hänen lakialoitteestaan. Sehän, että tätä lastensuojelukerrointa ei otettaisi käyttöön ensi vuoden alusta, ratkeaisi sillä, että eduskunta äänestäisi 2. lain 15 b §:n hylkäämisen puolesta.

Haluaisin kysyä ed. Puistolta, joka ehkä on Suomen tunnetuimpia poliitikkoja omaishoidon ja lastensuojelun alalla, kuka on keksinyt tämän lastensuojelukertoimen, kun se kaikkien asiantuntijoiden mielestä on aivan epäonnistunut ainakin tässä vaiheessa?

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tietääkseni Kuntaliitto ja STM:n virkamiehet, joiden yli eduskunta käveli jouluna 98, kun siinä kriisitilanteessa yksimielisesti myös nykyisen ministeri Hyssälän ja ministeri Hannes Mannisen allekirjoituksella sosiaalivaliokunta teki tämän ratkaisun.

Vielä kertaalleen sanon, että en pidä ratkaisua parhaana mahdollisena. Minusta se pitää purkaa heti, kun lakisääteisesti lastensuojelu on toisin määritelty.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella lähinnä työhuoneessa tätä keskustelua, jossa erityisesti keskustapuolueen edustajat kiihkeästi puoltavat tätä valtionosuuslain uudistusta. Viimeksi kuunnellessani ed. Töllin puheenvuoroa se pani siirtymään tänne saliin ja käyttämään puheenvuoron, jota ei ollut tarkoitus muuten pitää. Kun tiedän, että ed. Tölli hallitsee kunnallistalouden, niin sitä suuremmalla syyllä on syytä arvioida sitä, että hän esittää niin omituisia väitteitä. Täytyy ihmetellä. Otan muutaman esimerkin.

Hän kertoi, että vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana jäi kompensoimatta verojärjestelmän muutoksesta aiheutuvia verotulomenetyksiä kunnille 827 miljoonaa euroa. Luku saattaa pitää paikkansa, mutta myös ed. Töllin tulisi huomioida se, että tämä hallitus ei aio niitä palauttaa, pitää niitä oikeana ratkaisuna ja sen lisäksi jatkaa käytännössä hyvin pitkälle samaa linjaa. Tuntuvat aika omituisilta nämä väitteet.

Minusta se, että tämä laki on nimekseen saanut kyläkoulujen tappolaki, on aivan oikein. Tiedetään useita kuntia, joissa koulujen lakkauttamista on perusteltu budjetin valmistelun yhteydessä nimenomaan sillä, että tulee tämä uusi valtionosuuslaki, jolla selvästi heikennetään pienten kyläkoulujen asemaa. Kysymyshän on käytännössä siitä, että kuntatalous on ajettu suuriin vaikeuksiin, ja suuri syyllinen siihen on tämä hallitus. Se säilyttää kaikki aikaisemmat leikkaukset, jatkaa indeksikorotuksia pelkästään osittaisina.

Kun tehdään vertailuja, näkyy, että valtionosuudet kasvavat, mutta tietenkin ne kasvavat, jos katsotaan absoluuttisia summia, mutta pitää ottaa huomioon myös se, että kuntien kustannukset kasvavat merkittävästi enemmän eli valtionosuudet suhteessa jäävät pienemmiksi koko ajan. Minusta, ed. Tölli, varsin hyvin tiedätte kunnallistalouden eksperttinä, asiantuntijana, tämän, niin kuin minäkin tiedän, mutta minä en kehtaa ruveta väittämään toisin kuin todellisuus on, koska se on niin helposti todettavissa.

Sitä muutosta, mikä on kuntataloudessa tapahtumassa, mitä tämä laki edelleen edesauttaa, eli kuntien kurjistumista, on tapahtunut tietenkin 90-luvulla usean vuoden aikana. Mutta vuosien 1997—2003 aikana kuntatalous oli suunnilleen tasapainossa. Nythän se ei ole. Siinä on se suuri ero, että aikaisempina vuosina kuntatalous oli tasapainossa, mutta nyt kolmen viime vuoden aikana se on horjahtanut pahasti alijäämäiseksi ja näyttää sellaisena jatkuvan. Se on se tekijä, joka pistää huolestumaan, ja myös samalla se, että siitä huolimatta, että ennätysmäärä kuntia korottaa veroprosenttia, kuntatalous säilyy alijäämäisenä. Eikö sekin pistä miettimään, että jotakinhan tässä on pahasti vialla?

Tälle vuodelle korotti 136 kuntaa veroprosentin. Lukumääräisesti sillä määrällä lyötiin neljännesvuosisadan ajalta Ahon hallituksen tekemä ennätys. Ensi vuonna korottaa 140 kuntaa. Minusta ne ovat niitä lukuja, joista maallikonkin pitäisi ymmärtää, mikä on se suunta, mihin ollaan menossa, puhumattakaan siitä, että ne, joilla on kunnallisalan asiantuntemusta, syyllistyvät siihen, että puhuvat puuta heinää.

Lyhyt kertaus: Aivan oikein on nimetty tämä laki kunnissa kyläkoulujen tappolaiksi. Sitähän se on.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä eduskunnassa kansanedustajista on muistaakseni 142 kunnanvaltuutettuja ja sitten taitaa olla muutama kunnanjohtaja, jotka eivät ehkä ole vaalikelpoisia mutta ovat varmasti kunta-asioita hyvin tarkkaan seuraavia. Kun tällainen kokoonpano on eduskunnalla, niin hieman ihmetyttää tällaisen lain käsittely, joka tosiasiassa vain jakaa kunnallistalouden kurjuutta hieman uudella tavalla.

Hallitus ei halua antaa kunnille lisää rahaa, eli hallitus ei arvosta kuntien keskeisiä palveluja, jotka ovat kuntalaisille ja erityisesti heikko-osaisimmille kuntalaisille elintärkeitä. Niitten alasajo on nyt käynnissä, jopa niin, että hallitus ei halua valtionosuusvelkaa menneiltä vuosilta maksaa kunnille, vaan maksaa muita valtion lainoja mittavasti pois. Tämä on se peruslinja, joka sangen syvästi ihmetyttää, kun ajatellaan, että nykyiset hallituspuolueet ovat johtavia kuntapuolueita, kuntien suurimpia päättäjäpuolueita: keskusta ja sosialidemokraatit ja ruotsinkielisellä puolella myös Rkp. Tällaista kuntapolitiikkaa ei olisi koskaan voinut kuvitella tämän hallituksen harjoittavan kuin mitä nyt on tapahtumassa.

Hallitus etsii kuntaongelmiin ratkaisuja kunta- ja palvelurakenneuudistuksella. Toki rakenneuudistukset ovat tarpeen ja välttämättömiä, mutta ne eivät poista kuntien ongelmia, koska ne eivät tuo uutta rahaa kuntiin ja koska rakenteita uudistamalla väestön ikääntyminen ja kuntien muut ongelmat eivät poistu. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta myös valmistellaan tuolla kabineteissa. Eduskunta, joka kuitenkin on lainsäätäjä ja budjetin päättäjä valtion tasolla ja kuntienkin osalta tekee kaikki tärkeät, ratkaisevat päätökset, on sivussa tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen laatimisesta.

Hallituksen olisi pitänyt tai pitäisi ainakin tuoda eduskuntaan nopeasti selonteko tai tiedonanto, jossa olisi selvitetty kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikataulu, keskeiset tavoitteet ja ne keskeiset keinot, joita hallitus aikoo uudistuksen läpiviemiseksi käyttää. Mutta hallitus on pitänyt eduskunnan todella ulkona tästä hankkeesta, vaikka se on tavattoman tärkeä koko kansakuntaa koskettava uudistus, vuosisadan uudistus. Se koskettaa myös satojatuhansia kuntien työntekijöitä, kuntien palveluksessa olevaa henkilöstöä, välittömästi ja sitten tietysti kuntalaisia, elinkeinoelämää jne. eli on tavattoman suuri uudistus, ja sitä valmistellaan kelvottomalla tavalla. Hallitus on kyllä järjestänyt kymmeniä kansankokouksia ympäri maata, mutta eduskuntaa ei asiasta ole informoitu eikä kuultu.

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva valtionosuusuudistus sisältää monia ongelmia. Tietysti tämä ei tuo lisää rahaa kunnille, mikä olisi se perusratkaisu ja kiireisin tarve, jotta palvelut voitaisiin turvata kaikille ihmisille koko maassa. Tämä vain jakaa kuntien kesken rahoja uudella tavalla jossain määrin. Näyttää pääsääntöisesti käyvän niin, että Ruuhka-Suomi voittaa ja Lappi voittaa ja Väli-Suomi häviää. Pääsääntöisesti tapahtuu näin, ja se ei ongelmia poista, vaan todellakin tasaa ongelmia, kurjuutta, mutta ei ole mikään ratkaisu tilanteeseen.

Herra puhemies! Täällä on käyty näistä muutamista yksityiskohdista keskustelua. Keskustelu on niihin kovasti keskittynyt. Minäkin totean, että tämä lastensuojelukysymys on erittäin vakava, poikkeuksellisen vakava juuri nyt, kun nähdään, missä tilanteessa suomalaiset lapset ovat ja miten perheissä on vaikeuksia monenlaisista syistä. Tämä on niin herkkä ja niin tärkeä asia, että tällaista uudistusta ei pitäisi nyt viedä eteenpäin, vaan asia valmistella uudelleen. Nykyisessä tasausjärjestelmässä on tiettyjä ongelmia, mutta sen romuttamisella ne ongelmat eivät poistu, vaan tulee uudenlaisia ongelmia, jotka erityisen hyvin ed. Virpa Puisto on tässä lakialoitteessaan 91/2005 tuonut esille ja jotka vastalauseestakin ilmenevät.

Toinen kysymys on tämä kouluverkkokerroin, jonka poistaminen tietysti toimii samalla tavalla kuin koko tämä uudistus, eli otetaan pois osalta ja annetaan muuta kautta tilalle rahaa eli järjestelmää hieman muutetaan. Siihen sisältyy sellainen signaali kunnille, että pankaa kyläkoulut kiinni jopa 80 oppilaaseen asti, tällainen viesti on ikään kuin menossa. No, täällä valiokunnan mietinnössä todetaan, että "kuntien itsehallinnon mukaisesti kouluverkkoa koskevat päätökset tehdään kunnissa". Se on tosiasia, kunnissahan se likainen työ joudutaan tekemään, ja siihen on pakko mennä, kun rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Tämä on todella hämmästyttävä ja huolestuttava viesti hallitukselta kuntiin, jotka ovat talousahdingossa: lakkauttakaa pienet koulut, heittäkää oppilaat kuljetusten varaan ja antakaa kylien sammua. Sitähän se merkitsee. Hämmästyttävää tältä hallitukselta, täydellinen yllätys hallitukselta, johon olisi voinut ajatella voivansa luottaa maaseudun asioissa. Näin ei valitettavasti ole.

Kolmas asia on päivähoitokerroin, joka on nyt siis saanut uuden nimen ja joka edelleen, niin kuin mietinnön sivulla 9 todetaan, syrjii pienyrittäjyyttä ja maataloutta omaavien kuntien taloudellisia etuja. Eli kun kerroin lasketaan vain palvelu- ja jalostusaloilla toimivien kunnan asukkaiden ja kunnan työllisen työvoiman osamäärän perusteella, silloin ne kunnat, joissa on maatalousväestöä ja pienyrittäjiä, jäävät tästä ulkopuolelle. 90-luvun loppupuolella, kun tätä uudistusta edellisen kerran käsiteltiin, yhdessä nykyisen kuntaministerin Hannes Mannisen kanssa teimme vastalauseen hallintovaliokunnan mietintöön tästäkin asiasta.

Nyt silloinen edustaja Manninen on noussut kuntaministeriksi ja hän esittää tällaista järjestelmää jatkettavaksi edelleen, joka syrjii maaseutua, joka potkaisee maatalousväestöä ja pienyrittäjiä. Aivan käsittämätöntä. Tämä olisi pitänyt korjata niin, että otetaan huomioon kaikki päivähoitoon subjektiivisen oikeuden omaavat lapset jokaisessa kunnassa, ja näin olisi toteutettu maaseutuystävällistä, pienyrittäjäystävällistä, maatalousyrittäjäystävällistä linjaa tässä uudistuksessa.

Herra puhemies! Vastalauseet ovat tässä asiallisia, vaikka tämä päivähoitokerroin niistä puuttuukin, ja jos vastalauseiden mukainen sisältö ei esityksiin tule, niin silloin kai on parasta, että koko uudistuksen hylkäystä vakavasti harkitaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytän puheenvuoron täältä paikalta.

Itse asiassa monet kunnat voittavat tässä valtionosuusuudistuksessa. Kouluverkkokertoimen poistaminen on siinä mielessä tietysti kriittinen asia, että rahaa tulee muuta kautta kunnille. Tämä tietysti houkuttelee jotkut kunnat harventamaan kyläkouluverkkoaan, mutta sehän on loppujen lopuksi kuntien itse päätettävä. Tämä lakihan ei pakota kyläkouluverkkoa vähentämään, jos lisää rahaa tulee. Tuota 80 oppilaan rajaa ei tulisi orjallisesti noudattaa kyläkouluissa. On monesti hyvin laajoja kuntia, joissa kyläkoulujen vähentäminen on huono asia maantieteellisestikin. Olin itsenäisyyspäivänä puhumassa Luopioisissa, ja siellä on kolme kuntakeskusta, joissa on noin viitisenkymmentä oppilasta ala-asteella, ja tosiaankin siellä olisi pakko nämä koulut kyllä säilyttää, koska matkat muodostuvat aivan liian pitkiksi, jos opetusta lähdetään keskittämään, ja maksaa sekin, kun pitää sitten rakentaa se iso koulu sinne kunnan keskustaan.