Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kiitollinen, että saan käyttää tästä puheenvuoron, koska en ehtinyt asian ensimmäiseen käsittelyyn ja olin myös ulkomaanmatkalla, kun mietintö tästä asiasta tehtiin lopullisesti. Olin toki vaikuttamassa tuon mietinnön sisältöön.

Olen ollut erittäin kriittinen Yleisradion julkisen palvelun toimintaa kohtaan, kuinka se palvelee meitä, Suomea, ennen kaikkea maakuntia, miten maakuntien ääni siellä kuuluu. Sen takia erityisen tärkeänä olen kokenut myös kaupallisten radioasemien toiminnan, kuinka ne täyttävät toimilupaehdot. Kaupallisessa radiotoiminnassa tapahtuneiden toimivallan siirtojen osalta on ollut vahva syy olettaa, että toimivallan siirroissa on ollut kyse pelkästään radiotaajuuksien kauppaan rinnastettavissa olevasta tapahtumasta. Tämä kehitys on ollut omiaan muuttamaan kansallista radiotoimintaa varsinkin paikallisradioiden osalta.

Toimilupajärjestelmä liittyy perustuslain turvaamaan elinkeinovapauteen sinänsä. Kuitenkin perustuslakivaliokunta on todennut järjestelmän vastaavan sitä kantaa, että luvanvaraisuus on säädeltävissä kaupallisten radioiden osalta tärkeiden ja vahvojen yhteiskunnallisten intressien johdosta. Ehdotetuilla muutoksilla halutaan säilyttää toimilupia koskeva toimivalta selkeästi valtioneuvostolla. Lainsäädännössä ei säännellä sitä, minkä tyyppisiä toimilupia myönnetään. Toimilupia on myönnetty toistaiseksi koko valtakunnan tai merkittävän osan siitä kattavaan niin sanottuun erikoisradiotoimintaan sekä paikalliseen toimintaan. Harjoitettavan radiotoiminnan luonne on määritelty toimilupamääräyksissä.

Paikallisen toiminnan harjoittamiseksi myönnetyt toimiluvat sisältävät toimilupamääräyksen, että ohjelmistossa tulee olla tietoja kuuluvuusalueen paikallisista asioista ja sen tulee edistää paikallista kulttuuria ja kansalaisten avointa keskustelua, kun taas sitten erikoisradiotoimintaan myönnetyissä toimiluvissa on sitten ohjattu tätä sisältöä muun muassa, niin että siellä on kristillisiä ohjelmia, liikennepainotteisia ohjelmistoja, uutis-, ajankohtais- tai muita puheohjelmia tai ne koostuvat pääasiallisesti suomalaisesta iskelmä- ja viihdemusiikista. Nyt näitä toimilupia ei välttämättä ole kovin hyvin noudatettu eikä ole kovin hyvin seurattukaan ja sen takia tässä ollaan hieman tarkentamassa tätä lakia.

Paikallisradiotoimilupien ehdoissa on ollut määräyksiä ohjelmiston koostumuksesta, mutta eipä niitä ole kovin hyvin valvottu. Muun muassa viestintäviraston edustaja, kun tätä asiaa häneltä kysyin, sanoi, että kun ei ole tehty valituksia. No, suomalainenhan ei ole kovin kova valittamaan, mutta itse asiassa nämä toimiluvat ovat muuttuneet luonteeltaan monilla radioilla. Täällä on esimerkiksi semmoinen määräys, että lähetyksistä vähintään 75 prosentin osuuden kunkin kalenterikuukauden kokonaislähetysajasta on edelleen vaadittu olemaan toimiluvan haltijan omaa tuotantoa. Nythän on ketjutettu näitä radioita, että siellä tehdään niin kuin yhdessä sylttytehtaassa ja lähetetään se useisiin paikallisradioihin.

Liikenne- ja viestintäministeriö on korostanut, että toimilupamääräyksiä ei tule määritellä tiukasti ennen hakukierrosta, koska valtioneuvoston arviointi voidaan tehdä vasta saapuneiden hakemusten kokonaisuuden pohjalta. Esimerkiksi kaikille alueille ei välttämättä synny paikallista toimintaa hakijoiden puuttumisen takia, mutta valiokunnan mielestä tämä ei ole toimiluvan hakijoiden liiketoiminnan kannalta kohtuullista. Tasapuolisin ja todellista kilpailua vahvistavan lupakierroksen onnistuminen edellyttää, että luvan haltijat ovat selvillä siitä, minkälaiseen toimintaan haettavat luvat on tarkoitettu. Todella on toimilupiin tarkoitus sisällyttää myös määräyksiä, joilla määritellään harjoitettavan radiotoiminnan luonne tai formaatti.

Tämä asiahan on tietysti kovasti keskusteluttanut myös paikallisradioita. Sieltä on tullut meille mielipidekirjoituskin, jossa radiot ovat sitä mieltä, että paikallisradiotoiminnan edellytys on turvattava ja tällä lailla nyt sitten loppuisi paikallisradiotoiminta. He ovat sitä mieltä, että valiokunnan mietinnössä ollaan palaamassa vuosien 85—94 toimilupakäytäntöön. Sen aikaiset kokemukset osoittivat, että vaatimukset muun muassa 75 prosentista omassa tuotannossa ja kielletyistä yhteislähetyksistä olisivat liian raskaita paikallisille radioille. Mutta tosiasiahan on se, että näitä ohjelmiahan lähetetään todella ketjuuntuneissa radioissa yhdeltä paikkakunnalta, myös musiikki valitaan sieltä, ja tämmöiset ketjuuntuneet kartellit pystyvät tietysti myös myymään mainoksia edullisemmin kuin sellainen oikeasti paikallisradiotoimintaa tekevä paikallisradio. Tässä tulee tietystikin markkinoiden vääristymä. No, me elämme markkinataloudessa emmekä me voi muuttaa näitä omistussuhteita. Jo se, että kuusi kartellia hallitsee tällä hetkellä, siihen tuskin voimme puuttua, mutta kyllä voidaan edellyttää, että näiltä radioilta tulee myös paikallista ohjelmaa ja että ne tuovat paikallisia näkemyksiä, paikallista kulttuuria esille. Tämä on suurin piirtein se sisältö, mikä tässä lakiehdotuksessa on.

Nythän on esitetty jopa sellaisia ääriesimerkkejä — eräs tutkija muun muassa jakaisi radiotaajuudet huutokaupalla — että ilmaisia toimilupia pitäisi antaa vain sellaisille radioasemille, jotka ovat valmiita antamaan lupauksen paikallisesta ohjelmasisällöstä ja tosissaan sitoutumaan siihen. Tämä tuskin on mahdollista kilpailulainsäädännön mukaan. Kyllä näiden toimilupien täytyy ilmaisia olla, mutta siitä on valiokunta ja itsekin olen kantanut huolta, että paikallisradiot todella ovat paikallisia ja sitten ne, mitkä ovat näitä erityisradioita, jatkavat sillä toiminnalla, mikä niille alun perin on annettu.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Juoksin tuolta työhuoneestani, kun huomasin, että ed. Alatalo oli pyytänyt asiaan puheenvuoron, koska omalta osaltani olisin halunnut jo ensimmäisessä käsittelyssä keskustella asiasta, mutta valitettavasti en ollut mahdollisuudessa olla silloin eduskunnassa, kun ensimmäinen käsittely käytiin.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen mietintö liikenne- ja viestintävaliokunnalta. Sinällään lain pykälät ovat ihan hyvät ja ponsilausuma, jonka eduskunta yksimielisesti tulee hyväksymään, on myös hyvä. Ilman muuta on selvää, että kaikkien toimilupien ehdoissa, jaettiinpa niitä alalle kuin alalle, tärkeää on, että ne ovat selkeitä, täsmällisiä, ne ohjaavat tehokkaasti silloin, kun ohjausta tarvitaan. Tietysti se sitten helpottaa myös valvontaa.

Mutta se, miksi halusin tulla käyttämään puheenvuoron, johtuu siitä, että valiokunnan mietinnön perustelut ovat sen kaltaiset, että ne ovat todellakin aikaansaaneet aikamoisen myrskyn tuolla paikallisradiokentällä. Paljon yhteydenottoja on tullut, vaikka itse en ole liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, mutta olin silloin valiokunnassa, kun tätä lakia edellisen kerran rukattiin 90-luvun loppupuolella. Ed. Alatalolle toteaisinkin, että kun teidän valiokuntanne perusteluja lukee, hyvin vaikeata on tietyllä tavalla ymmärtää sitä, että valiokunta kyllä hyvin suurpiirteisesti käsittelee käsitteitä "oma tuotanto" ja "paikallinen".

Valiokunnan perusteluissa on otettu esimerkiksi toimilupaehtojen rajauksesta ne ehdot, jotka olivat silloin, kun paikallisradioitten toimilupia ensimmäisen kerran myönnettiin. Silloin toimintaa oltiin aloittamassa ja oli ihan selvä, että jollakin strategialinjauksella piti lähteä liikkeelle, mutta todennäköisesti näillä ehdoilla toimintaa oli kovin vaikea saada tuottavaksi, mikä on kuitenkin kaupallisten radioitten peruslähtökohta, jos ajatellaan, että toiminta on kuitenkin yritystoimintaa. Nämä toimiluparajaukset, jotka tehtiin ensimmäisten toimilupien haun yhteydessä, olivat sen tyyppiset, että seuraavalla hakukierroksella niistä luovuttiin.

Tietyllä tavalla tässä valiokunnassa ei-jäsenenä oleva jää kaipaamaan perusteluissa juuri sitä määritelmää, mitä tarkoitetaan paikallisuudella, mitä tarkoitetaan omalla tuotannolla, ja ennen kaikkea on mietittävä, miten maailma on muuttunut 20 vuodessa — tänä vuonna paikallisradiotoiminta täyttää 20 vuotta — ja miten silloin 20 vuotta sitten nämä toimilupaehdot ensimmäisen kerran määriteltiin. Tänä päivänä Yleisradiosta lähtien suuret valtakunnalliset toimijat uudistavat sähköisellä puolella niin televisiossa kuin radiossakin. Toimintoja ulkoistetaan, toimintoja pitää tehostaa, jotta hyvin tiukassa olevat mainoseurot saadaan hankittua ja toiminta on taloudellista ja kannattavaa.

Tässä nyt lähdetään valiokunnan perusteluissa siitä, että jostain syystä paikallisradiotoiminta on juuri sitä, missä halutaan yrittäjyydelle asettaa monenlaisia toimintaehtoja, säännöstelyä, kun tietyllä tavalla kuitenkin trendi tässä viime vuosina, arvoisa puhemies, on ollut sen suuntainen, että markkinoita vapautetaan ja annetaan yrittäjyyden kukkia ja viime kädessä kuluttajat, kuuntelijat, ratkaisevat sitten sen toiminnan sisällön. Niitä radioita kuunnellaan, joilla on sellaista ohjelmaa ja sellaista musiikkia, joka miellyttää, ja mainostajat taas hyvin tarkkaan seuraavat ja tutkivat sitä, miten eri paikallisradioilla ja valtakunnan radioilla on kuuntelijoita. Tämä yksiselitteisesti ohjaa sitten mainosten ohjautumista näihin paikallisradioihin.

Kilpailu on viestintäalalla kovaa. Radioiden osuus mediamainonnasta on vain 4,2 prosenttia, ja mainostuloista suuret radioyhtiöt keräävät lähes 90 prosenttia valtakunnallisilla markkinoilla. Heillä on selvä kilpailuetu suhteessa paikallisiin. Valtakunnallisilla toimijoilla — vaikka virallisesti tietysti Radio Novalla on ainoa valtakunnallinen lupa, mutta sitten meillä on myös näitä lähes valtakunnallisen kuulijakunnan omaavia radioita — on selvä markkinaetu suhteessa paikallisiin, jolloin ne pystyvät saamaan suurien mainostajaketjujen mainontaa kanavilleen ja näin ollen keräävät pääsääntöisesti ne mainoseurot.

Sitten jos mietitään, millä nämä pienet paikalliset radiot pärjäävät, niin niiden toiminnan lähtökohta on se, että tietysti täytyy, kun kuuluvuusalue on pieni, saavuttaa ne kuulijat, mutta toiminnan täytyy olla äärimmäisen tehokasta. Jos tässä valiokunnan mietinnössä todellakin viitataan lähtökohtana siihen, että halutaan palata ensimmäisen lupakierroksen ehtoihin, että omaa tuotantoa pitäisi olla 75 prosenttia, niin kyllä viesti tuolta kentältä on, että lopputulos on se, että moni paikallinen toimija lopettaa, työpaikkoja katoaa ja näille radioalan ammattilaisille on varmasti hyvin vaikea löytää ainakaan siltä osa-alueelta uusia työpaikkoja. Sitäkö valiokunta nyt sitten näillä perusteluilla haluaa?

Edelleen korostan sitä, että on järkevää, että liikenne- ja viestintäministeriössä mietitään, minkälaisilla perusteluilla toimiluvat laitetaan hakuun. Niin kuin ed. Alatalo totesi, on äärimmäisen tärkeää, niin kuin valiokunta omassa mietinnössään toteaa, että hakuehdot ovat kaikkien tiedossa silloin, kun haetaan, eli ei niin, että kerrotaan, että näin ja näin monta taajuutta on haettavissa ja hakekaa, ja sitten päätetään, onko se teidän hakemuksenne hyvä. Tämän päivän hankintalainsäädäntökin edellyttää, että tarjouskilpailussa kerrotaan, mistä asiasta tarjotaan, ja siltä pohjalta tehdään sitten tarjoukset, ja liikenne- ja viestintäministeriö viime kädessä päättää sitten, mitkä tarjoukset ovat sellaisia, että niihin halutaan tarttua.

Todella toivoo ja toivon sitä, että kun tässä valiokunta on halunnut hyvin syvällisesti pohtia paikallisradiotoiminnan tulevaisuutta, muistetaan myös se, että tietyllä tavalla hyvin vahvasti rajoittamalla ja sääntelemällä todennäköisesti lopputulema on se, että entistä vähemmän on toimijoita. Jos halutaan ideologisesti ja kauniisti ajatella sitä, että on paikallista toimintaa ja paikallisia uutisia, silloin täytyy miettiä uutta ratkaisua. Meillä on esimerkiksi lehdistötuki olemassa, jolla halutaan printtipuolella tukea sellaista sanomalehdistöä, jolla edellytyksiä ei välttämättä ole puhtaasti kaupallisilla markkinoilla saada tuotettaan tuottavaksi, mutta tuetaan siitä syystä, että halutaan, että on tietynlaista tarjontaa. Myös paikallisesti olisi syytä selvittää, olisiko mahdollista miettiä sitten jonkinlaista tukimuotoa.

Pahoin pelkään todella sitä, että jos lähdetään siitä, että lupa pohjautuu siihen, että täytyy tuotanto itse toimittaa siellä radiossa — mikä tarkoittaa sitä, mikä tietysti on hyvä asia, että lisää henkilökuntaa — todennäköisesti se johtaa siihen, että se ainutkin henkilö joutuu lopettamaan toimintansa, koska toimintaa mainostuloilla ei kuitenkaan pystytä kattamaan. Tämä on vähän tämmöinen vaikea yhtälö siinä mielessä, että uskon, että kuuntelijat mielellään paikallisia uutisia kuuntelevat. Mutta millä saada tasapaino siihen, että niitä pystytään sitten taloudellisesti tuottamaan?

Mikä on esimerkiksi yhteislähetystä? Jos sanotaan, että kolme radioyhtiötä voi lähettää samaa ohjelmaa ja silloin se vielä vanhan säännön mukaan menee siihen kriteeristöön, että kysymys ei ole ketjuttamisesta, niin tämäkin on kuitenkin tietyllä tavalla semmoinen mietittävä asia. Minusta on hieno asia, jos jääkiekko-ottelua voidaan kuunnella monella paikkakunnalla sen vuoksi, että moni radioyhtiö sen lähetysoikeuden ostaa sen sijaan, että yhden pitää maksaa siitä koko lähetysoikeudesta, jolloin tuotannon kustannuksetkin ovat hyvin usein kohtuuttomat.

Tietyllä tavalla tämä valiokunnan mietintö kuitenkin jättää auki ja harkintavallan liikenne- ja viestintäministeriölle, miten tässä asiassa nyt sitten sisällöllisesti edetään. On kiinnitetty huomiota tärkeisiin asioihin, viitattu siihen, että on ollut tällaisia toimilupaehtoja aikaisemmin, mutta todellakin tässä uskon aivan vakaasti, että valiokunta on myös miettinyt, että nämä toimilupaehdot, jotka nyt sitten tullaan tähän uuteen kierrokseen asettamaan, ovat sitten tästä päivästä ja vastaavat tämän päivän toimintaympäristöä. Kovin vaikea on kuvitella, että liikenne- ja viestintävaliokunta tietoisesti haluaisi olla tappamassa paikallisradiotoimintaa tästä valtakunnasta. Meillä on kuitenkin kymmeniä pieniä toimijoita eri puolilla Suomea, joitten toiminta pohjaa siihen, (Puhemies koputtaa) että he pystyvät edullisesti hankkimaan ohjelmistoa, ja kuitenkin se kilpailu on kovaa niistä kuuntelijoista, niin että jos sisältö ei ole hyvä, niin ei ole kuuntelijoita eikä ole mainostajia.

Halusin tämän puheenvuoron, arvoisa puhemies, käyttää juuri tästä näkökulmasta, että kun tätä harkintaa nyt sitten käytetään ja toimilupaehdot asetetaan, niin todellakin muistetaan se, että paikallisradiotoiminta on äärimmäisen kilpailtua ja vaikeaa toimintaa ja ne radiot ovat tärkeitä siellä paikallisissa kunnissa ja varmasti jokaisella se oma kuulijakuntansa on.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindén toi ihan oikein esille tässä tämän kolikon toisen puolen, tämän yrittäjän näkemyksen. Ja varmasti näin on, että maisema on muuttunut paljon siitä, miten alun perin lähdettiin 80-luvun lopulla näihin radioihin. Aikaisemmin paikalliset radiot toimivat tosiaan monopoliasemassa omilla alueillaan ja kilpailua kuuntelijoista ei juuri ollut. Mutta sitten tuli ensimmäinen valtakunnallinen kaupallinen radio, Radio Nova, ja kilpailu alkoi muuttua kovemmaksi, ja kyllä tietysti uskoisin näin, että emme me nyt ihan palaa takaisin siihen lähtökohtaan. Se oli sitä pioneeriaikaa, jolloin tehtiin näitä radioasioitakin ja radioyrityksiähän lähdettiin vähän niin kuin talkoopohjalta tekemään. Muistan sen oikein hyvin esimerkiksi Tampereella. Monet näistä yrityksistähän kaatuivatkin.

Mutta kun ed. Lindénillä oli huoli näistä pienistä radioista, niin itse asiassa se näkemys, mikä meillä liikennevaliokunnassa oli, oli juuri se, että näitä pieniä radioita me haluamme puolustaa näitä ketjuuntuneita radioita vastaan siinä mielessä, että tämä kilpailutilanne ei ole terve, koska totta kai tuommoinen kartelli pystyy myymään esimerkiksi näitä radiomainoksiakin paljon edullisemmin ja siihenhän tällainen pieni yksittäinen radio ei pysty. Meillä on hyviä, erinomaisia paikallisradioita, jotka noudattavat näitä lupaehtoja ja tekevät paikallista ohjelmaa.

Tavallaan radioasemien joukossa on kahden kerroksen väkeä. Sitten on myös niitä radioita, joiden edustajien mukaan — saimme sen jopa kuulla tuolla asiantuntijakuulemisessa — toimilupaehdoista ei ole juuri ollut haittaa. Elikkä on tehty muun muassa niin radioita, että kun nämä ketjuradiot ovat menestyneet hyvin, ne ovat sitten ostaneet näitä pienempiä radioita niihin omiin ketjuihinsa ja pystyvät näin jatkamaan toimintaansa ja ne pienet radiot ovat kuolleet.

Emme me halua millään tavalla tietenkään omistussuhteisiin puuttua. Niin kuin sanoin aikaisemmin, elämme markkinataloudessa ja ne kansainväliset ketjut ovat täällä ja ei meillä ole paluuta enää sinne alkuaikoihin. Mutta jonkinlaista sääntelyä siitä toivoisimme, että näitä toimilupaehtoja noudatettaisiin, koska on tapahtunut myös niin, että on myyty näitä toimilupia eteenpäin ja sen radion toiminta on muuttunut kokonaan urheiluradiosta joksikin muuksi radioksi.

Ruotsissahan on irvikuvia jo näistä radioista. Muistaakseni yksi menestyneimpiä kaupallisia radioita on tällainen jukebox-radio, jossa on kolme työntekijää: yksi musiikkipäällikkö, joka laittaa sinne kovalevylle musiikit, joita soitetaan power playna, voimasoittona, ja sitten kaksi radiomainosten myyjää. Emme me varmaan halua tällaista järjestelmää, jossa ei enää tehdä muuta kuin soitetaan vain pelkästään musiikkia. Kyllä me haluaisimme, että radiot myös täyttäisivät tiedonvälityksen tehtäviä.

Ja millään tavalla tätä ei voi kokea niin, että se henki liikennevaliokunnassa olisi ollut hyökkäävä yritystoimintaa kohtaan. Aivan samalla tavalla me edellytämme myös julkisen palvelun Yleisradiolta sitä, että se täyttää tiedonvälitystehtävää ja tuo myös alueelta näkemyksiä ja suosii myös paikallista kulttuuria.

Jos esimerkkejä ajattelee, niin kyllä minusta vähän hassulta kuulostaa joskus, kun kuuntelee jonkun paikallisradioketjun radiota tuolla maaseudulla ja siellä juontaja juontaa, että täällä Kehäkolmosella on kova ruuhka. Ja sanotaan nyt esimerkkinä vaikkapa Oulun tai Tampereen teatterista, että jos näyttelijät tulevat ensi-illan jälkeen seuraavana päivänä kertomaan näytelmästään ja heillä on levy mukanaan ja he haluaisivat soittaa sitä levyä siitä näytelmästä, niin ei ole välttämättä selvää, että sitä levyä soitetaan, koska pääkallonpaikalla, monesti Helsingissä, on tehty jo se radiosoittolista ja sitä ei voida ohittaa, mennään sen kovalevylistan mukaan. Tämmöistä jotenkin niin kuin vapauden ilmapiiriä, sitä paikallisuutta, jollain tavalla kuitenkin peräänkuuluttaisin.

Mutta se on totta, niin kuin ed. Lindén totesi, että me emme halunneet lähteä millään tavalla prosenttiluvuilla määrittelemään, mikä on nyt sitten sitä paikallista, kuinka paljon sitä tulee olla. Kyllä tässä on nyt pallo aika pitkälle jätetty liikenneministeriölle, mutta me halusimme vaan valiokunnassa esittää tämän hengen, että nämä kaupalliset radiot myös täyttäisivät tehtävänsä, olivatpa ne sitten näitä niin sanottuja paikallisradioita toimiluvaltaan tai sitten näitä erikoisradioita.

Erikoisradioiden osalta ei ole ollutkaan sillä tavalla ongelmia, esimerkkinä Iskelmäradio on täyttänyt varmasti aika hyvin toimilupansa ehdot, tai nämä kristilliset radiot. Lähinnä kysymys on näistä paikallisradioista. Sitten meillä on vastaavasti hyviä ihan pieniä paikallisradioita, sanotaan vaikka Alajärvellä Järviradio tai Radio Manta Vammalassa tai jopa Auran Aallot Turussa ja Radio Pooki Pohjanmaalla, ja siellä ihmiset varmasti kokevat, että olisi kohtuullista, että kaikki noudattaisivat näitä toimilupaehtoja.

Me emme myöskään ole asettaneet Viestintävirastolle mitään määrittelyjä siitä, miten se tulee valvomaan, mutta henki on kuitenkin se, että toivomme, että näitä valvottaisiin ilman että tehdään kanteluita. Suomalaiset ovat aika huonoja kantelemaan näissä asioissa.

Minä kaiken kaikkiaan luulisin niin, että tässä ei mitään hirveätä maata järisyttävää muutosta ole tulossa. Siinä mielessä paikallisradiot voivat tavallaan nukkua yönsä hyvin, mutta jonkinlaista paluuta tällaiseen kulttuuritehtävän ja tiedonvälitystehtävän suorittamiseen paikallisella tasolla me kuitenkin halusimme tässä tuoda esille, mutta hyvin pitkälle pallo on nyt liikenneministeriöllä. Ja todellakin toimilupien ehdot olisi kyllä hyvä julkistaa jo ennen lupakierroksen käynnistymistä.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan muutama kommentti ed. Alatalolle.

Ylellä on lakiin perustuva tiedonvälitystehtävä mutta myös lakiin perustuvat tulot, jotka tietysti mahdollistavat sen toiminnan. Ennen ajateltiin, että radiotaajuus on kullan arvoinen lahja yhteiskunnalta tai liikenne- ja viestintäministeriöltä toimijalle ja se takaa sitten hyvät tulot. Mutta kyllä tosiasia on se, että tänä päivänä toimijoita on niin paljon paikallisestikin, kun kuuluvuuteen kuuluvat myös valtakunnalliset radiot, että se on kovaa työtä. Radiotaajuus ei sinällään takaa yhtään ainutta mainoseuroa, vaan se tulee sen työn kautta.

Yritin listata omalta paikkakunnaltani Oulusta kaupallisia radioita, joita siellä kuuluu, Nova, NRJ, Kiss FM, Mega, Iskelmäradio, Pooki, Classic, ja varmasti jotakin vielä jäi välistä pois. Kun ajatellaan, että tässä on sitten toisaalta valtakunnalliset radiot, joilla on todellakin se valtakunnallinen mainonta taustalla ja isot mainostajat, ja sitten on ne paikalliset toimijat ja kuitenkin niistä samoista kuuntelijoista kilpaillaan, kyllä on kohtuutonta tietyllä tavalla lähtökohtaisesti se, että näille paikallisille radioille asetetaan se tiedonvälitystehtävä ilman, että siihen tulee samalla tavalla kuin esimerkiksi Ylelle automaattisesti rahaa, ettei tarvitse miettiäkään sitä, onko niitä mainostajia vai eikö ole mainostajia, kun kuitenkin ne radiot sitten kilpailevat samoista kuuntelijoista.

Ed. Alatalo varmasti tietää artistina sen, miten tärkeää on ollut suomalaiselle musiikkiteollisuudelle tämä meidän laaja radioiden verkostomme, koska voi sanoa, että aika huima kasvu näillä Gramexin ja Teoston tuotoilla on ollut tämän kahdenkymmenen vuoden aikana, kun nämä radiot ovat tulleet. Tietyllä tavalla ei pidä väheksyä, kun soitetaan musiikkia. Jokaisesta kappaleesta silloin, kun soitetaan kotimaista musiikkia, ohjautuu tuloja sisältöjen tekijöille, ja sitä kautta vahvistetaan suomalaista kulttuurituotantoa.

Toisaalta sitten myös aivan selvästi eri asemassa on paikallinen radiotoimija ja valtakunnallinen radiotoimija. Jos olen paikallinen K-kauppias, en varmasti halua Kiss FM:ään laittaa mainosta päivän lohitarjouksesta, koska se on voimassa ainoastaan Oulun seudulla. Miksi laittaisin Kissiin, jossa hinnat ovat korkeammat, vaan sen haluan ohjata siihen paikalliseen Megaan tai Pookiin? Kyllä tietyllä tavalla markkinat aika hyvin ohjaavat sitä toimintaa. Siitä todellakin edelleenkin olen vain huolissani, että jos sitten vielä yhteiskunta vahvasti ohjaa ja sääntelee, meillä on se tilanne, että meillä on nämä isot valtakunnalliset toimijat ja sen jälkeen meillä tätä paikallista toimintaa ei ole ollenkaan ja jos se paikallinen K-kauppias haluaa sen lohitarjouksensa laittaa paikalliseen radioon, hänellä ei sitä mahdollisuutta sitten tulevaisuudessa ole.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lindén kiinnitti ihan oikeisiin asioihin huomiota ja katselee tätä tietysti nyt lantin toiselta kannalta, ja hyvä näin. Mutta tähän musiikkiasiaan nyt haluan sitten vielä puuttua. Minä halusin vähän välttää sitä, koska olen myös sen alan ihmisiä, mutta erityisen kriittinen minä olen nimenomaan ollut näihin ketjuradioihin, koska ne ovat hyvin yksipuolisesti soittaneet musiikkia, hyvin suppeaa valikoimaa musiikkia. Itse asiassa ne eivät ole kovin hyvin edistäneet tätä suomalaista musiikkikulttuuria muuta kuin sen jäävuoren huipun osalta. Sen sijaan nämä monet pienet paikallisradiot, joita haluan puolustaa, ovat soittaneet paljon monipuolisemmin, siitä on selvää todisteaineistoa olemassa. Mutta kaiken kaikkiaan vielä, summa summarum, uskon, että suomalainen kaupallinen radiotoiminta tulee jatkumaan eikä tätä säätelyä niin valtavasti tulla tässä muuttamaan, mutta olemme halunneet tuoda sen hengen ja huolen siitä valiokunnassa, että tämä radiokenttä säilyisi monipuolisena ja myöskään näitä kilpailuvääristymiä ei tulisi.