Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen mukaisesti, että rahankeräyslupaa ei voi saada valtio, kunta tai kuntayhtymä taikka evankelisluterilainen kirkko tai ortodoksinen kirkko tai niiden seurakunta tai seurakuntayhtymä. Muut uskonnolliset yhdyskunnat, jotka on perustettu ja rekisteröity uskonnonvapauslain mukaisesti sen sijaan voisivat saada rahankeräysluvan, jos siihen muutoin on lain mukaiset edellytykset.

Seurakuntien perinteiseen toimintaan on kuulunut rahankeräys, kuten diakoniatyöhön ja lähetystyöhön. Miksi kansankirkoilta halutaan tämä estää, mutta antaa keräyslupa kaikille muille uskonnollisille yhdyskunnille? Asiaa perustellaan sillä, että kirkolla on verotusoikeus. Tällä tempulla halutaan kaventaa kirkon toimintaa. Otetaan nyt esimerkiksi Yhteisvastuu-keräys. Sen toteuttaa Kirkkopalvelut, joka on läheisessä yhteydessä kirkkoon. Kysymys kuuluu, voiko Kirkkopalvelut enää toteuttaa Yhteisvastuu-keräystä, jossa vuosittain on mukana 40 000 vapaaehtoista talkoolaista ja joka toteutetaan kaikissa Suomen seurakunnissa; ensimmäisestä keräyksestä on jo 50 vuotta.

Arvoisa herra puhemies! Vastaavanlaisia keräyshankkeita on vuosittain alueellisesti ja paikallisesti kirkon ja paikallisseurakuntien toimesta. Pitääkö näistä nyt luopua, kun lailla näin säädetään? Hallintovaliokunnan esitys johtaa nyt siihen, että seurakuntien ympärille perustetaan lukuisia tukiyhdistyksiä, jotka keräävät seurakunnille rahaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Totean ensinnäkin, että rahankeräyslain lähetekeskustelu oli määrätty erikoiseksi päiväksi. Se käytiin 13. syyskuuta, jolloin asiasta mietinnön laatinut hallintovaliokunta oli kokousmatkalla Kuopiossa Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen vieraana. (Ed. Virtanen: Ihan oikeassa paikassa!) Mielestäni tämä on omituista asian käsittelyä siinä mielessä, että voi kysyä, oliko tämä sattumaa vai tarkoitushakuista.

Lain lähetekeskustelussa sisäministeri Kari Rajamäki totesi: "Tämän rahankeräyslainsäädännön uudistamisella olemme halunneet tehostaa myös rahankeräysten viranomaisvalvontaa." Ja edelleen: "Tämän lakiuudistuksen keskeinen asia on tietysti se, että kansalaisen on aina voitava tietää ja luottaa siihen, miten ja millä tavalla häntä pyydetään osallistumaan valvottuun toimintaan eli tämmöiseen kansalaisten ja sosiaalisen toiminnan tukemiseen. Tältä osinhan meillä on ollut valitettavia esimerkkejä siitä, että rahankeräystoiminnassa on ollut rikollista ym. toimintaa ja kansalaisten luottamus perinteiseen osallistumismuotoon on selvästi kärsinyt." Näin siis Kari Rajamäki 13. syyskuuta.

Tämän sisäministerin lausunnon valossa on erittäin omituista, että lakiesitys on poistamassa rahankeräysluvan saamismahdollisuuden evankelisluterilaiselta kirkolta ja ortodoksiselta kirkkokunnalta sekä näiden seurakunnilta. Minun täytyy kysyä, mitä epäluotettavaa näiden kirkkokuntien rahankeräyksissä on ollut, kun mahdollisuus rahankeräysluvan saamiseen evätään nyt näiltä tahoilta tällä lakiesityksellä. Valitettavasti ministeri Rajamäki ei nyt ole vastaamassa tähän omaan väitteeseensä, mutta toivottavasti saan vastauksen myöhemmin. En voi muuta kuin päätyä siihen, että tämä lakiesitys on ollut osa vasemmistolaista kirkkopolitiikkaa, jossa kirkkokuntien asema ja arvostus halutaan saattaa yhä pienemmäksi ja heikommaksi sosialidemokraattisessa ihanneyhteiskunnassa.

Lakiehdotuksessa on nyt niputettu valitettavasti kaikki julkisoikeudelliset yhteisöt, joilla on verotusoikeus. Tässä joukossa kirkkojen rajaamista rahankeräyslain ulkopuolelle ei perustella muilla näkökohdilla. Veronsaajan asemalla ei tulisi olla ratkaisevaa merkitystä vaan sillä tehtävällä, jota veronsaaja hoitaa. Kirkkojen ja seurakuntien asema poikkeaa erityisesti siten, että ne eivät ole pakkoyhteisöjä, kuten valtio, kunta tai kuntayhtymä. Seurakuntien jäsenyydestä on tänä päivänä hyvin helppo erota. Tämä tarkoittaa myös, etteivät kaikki kuntalaiset kuulu kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Mielestäni lakiesitys kohtelee kaltoin muun muassa seurakuntien lähetystyötä, luostareiden toimintaa ja ortodoksiseurakuntien kulttuuritoimintaa. Vaikka seurakunnilla onkin verotusoikeutensa ja kolehdinkantomahdollisuus jumalanpalveluksissa, silti on edelleen seurakuntatyössä paljon toimintamuotoja, joissa rahankeräys olisi tarkoituksenmukaisin menettely laajemman yhteisvastuun osoittamiseksi ja avun tarjoamiseksi. Merkittävintä tämä on seurakunnan lähetystyön, kehitysyhteistyön, paikallisen ja maailmanlaajuisen diakonian tukemisessa esimerkiksi lista-arpajaisten muodossa. Tämä toiminta täyttää hyvin yleishyödyllisen toiminnan piirteet. Ortodoksisessa kirkkokunnassa luostarit toimivat vailla verotusoikeutta ja elävät oman toimintansa varassa. Monilla ortodoksisilla seurakunnilla on arvokkaita pyhättöjä ja niiden irtaimistoja, joiden kunnossapito ei seurakuntien pienuuden vuoksi voi yksin onnistua verovaroin. Monet ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomat sekä yhteisöt haluavat olla mukana tällaisessa yleishyödyllisessä kulttuuritoiminnassa.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys kohtelee epätasa-arvoisesti kansankirkkoja suhteessa muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Eri uskonnollisia yhdyskuntia ja niiden jäseniä tulisi kohdella tasa-arvoisesti perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan. Ei ole mitään erityisiä syitä, miksi evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta seurakuntineen tulisi asettaa huonompaan asemaan rahankeräysjärjestelmässä kuin uskonnonvapauslaissa tarkoitetut rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja muut vastaavat yhteisöt.

Mielestäni olisi ollut perusteita tältä osin vielä tähän 6 §:n 2 momenttiin viitaten pyytää perustuslakivaliokunnalta lausunto tästä asiasta, täyttääkö tämä tasa-arvon näiltä osin, mutta en lähde sitä toki äänestyttämään tässä vaiheessa enää, koska valitettavasti hallintovaliokunta ei sieltä lausuntoa pyytänyt ja itsekin olin hidas huomaamaan tämän epäkohdan, mikä kirkkojen lausunnoissa tuli. Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään esityksen, jossa muutetaan 7 §:n 3 momentti muotoon: "Rahankeräyslupaa eivät voi saada valtio, kunta ja kuntayhtymä." Eli siis tältä osin siinä suljettaisiin ortodoksinen kirkkokunta ja evankelisluterilainen kirkko ja sen seurakunnat pois tästä nykyisestä esityksestä.

Arvoisa puhemies! Tämä tässä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenenä ja kansankirkkomme jäsenenä ihmettelen myöskin suuresti, kuten ed. Kärkkäinen, sitä, minkä takia hallintovaliokunta ei voinut ottaa huomioon Kirkkohallituksemme esitystä siitä, että heillä olisi tullut olla tämä rahankeräysoikeus. Kyllä olisi varmasti huomenna aihetta miettiä täällä salissa sitä, jos voisimme äänestää tämän 7 §:n 3 momentin muuttamisen puolesta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tähän hallintovaliokunnan mietintöön n:o 25 on tehty vastalause, ja sen sisältö kyllä mielestäni on aivan perusteltu. Vaikka en ole hallintovaliokunnassa, mutta siellä olleisiin asiantuntijoihin tukeutuen, joita täällä hallintovaliokunnan mietinnössä on nostettu esille, pidän kyllä myös todella suurena kysymyksenä sitä, miksi eri uskonnollisia yhdyskuntia ja niiden jäseniä ei nyt tämän lain myötä kohdella tasaveroisesti.

Niin kuin tässä ed. Kärkkäinen toi esille, ehkä tämän olisi voinut käyttää perustuslakivaliokunnassa, mutta nyt lienee myöhäistä tässä vaiheessa. Mutta ainakin vastalauseen muotoisesti minun mielestäni tästä tulisi nyt äänestää, että asetettaisiin tasa-arvo näille eri uskontokunnille.