Tuija  Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsissä on taas lakivaliokunnan esitys, joka tällä kertaa ei kaikilta osin ole yksimielinen, mutta rohkenen koko valiokunnan puolesta sanoa, että joka tapauksessa esitys on hyvin kauaskantoinen ja monelta osin kaivattu. Ja vaikka siitä rahamäärästä, mikä pitäisi olla käytettävissä, valiokunnassa on ollut erimielisyyttä, mikä vastalauseesta on luettavissa, niin pääsääntöisesti valituista linjauksista valiokunnassa on ollut aika suuri tyytyväisyys.

En käy koko suurta muutosta läpi, miten jatkossa rikosvahinkoja korvataan Valtiokonttorista niille rikoksen uhreille, jotka eivät saa siltä ensisijaiselta taholta korvausta, otan esille vain muutamia seikkoja. Mutta ennen kuin edes menen siihen, miten Valtiokonttori jatkossa korvaa niille, jotka ovat joutuneet rikoksen uhreiksi, niin korostan sitä, että aina ensisijaista on tietysti, että se rikoksen tekijä itse korvaa ja ensisijaisesti etsitään ne rahat sieltä. Myös Valtiokonttori on viime aikoina onnistunut tehostamaan sitä jälkikäteistä perintää rikoksen tekijöiltä. Täytyy muistaa, että se on tietysti se sääntö numero yksi.

Mutta sitten tulee tämä suomalaisittain hyvinkin hieno järjestelmä. Itse asiassa meillä niin kuin kansan suusta ja monesti vaalien alla seminaareissa tuppaa kuulemaan, että aina niitä rikollisia paapotaan ja uhria ei ajattele kukaan. Ensinnäkään Suomessa ei rikollisia paapota. Käykää katsomassa vankiloita, ja jos katsotte, että se on paapomista, niin sitten täytyy kyllä jo varmaankin keskustella vähän pidempään siitä, mitä sana paapominen tarkoittaa. Mutta ennen kaikkea, vaikka on päivänselvää, että kukaan ei halua koskaan kenenkään joutuvan rikoksen uhriksi ja että uhria pitää auttaa ja että on varmasti vielä parannettavaa kaikissa niissä järjestelmissä, jolla rikoksen uhria Suomessa suojellaan ja autetaan, niin kansainvälisissä vertailuissa Suomi on aivan poikkeuksellinen tässä järjestelmässä, mikä koskee rikosvahinkolakia ja sitä, kuinka sitten, jos tekijältä ei saada korvauksia, Valtiokonttori tulee väliin. Näin pitkälle vietyä ja edistynyttä järjestelmää ei löydy muista maista. Meillä käy hyvin paljon vierailijoita ympäri maailmaa ihailemassa, kehumassa Suomen järjestelmää, joka siis toimii paremmin kuin monissa muissa maissa, jopa naapurimaissamme.

Mutta sitten näistä keskeisistä muutoksista. Törkeiden väkivaltarikosten uhrien korvaussuojaa uudistettaisiin vasta vuoden 2008 alusta lukien, kun muilta osin tämän esityksen on tarkoitus tulla jo voimaan ensi vuoden tammikuun 1. päivä. Luvalla sanoen esitys tuli valiokunnalle hyvin myöhään tähän aikatauluun nähden, mutta valiokunta järjesti, niin kuin on tottunut muutenkin järjestämään, aikataulunsa niin, että tämäkin työ tehtiin, kun kerran työ oli tehtäväksi annettu. Ja jo tässä yhteydessä kerrottakoon, että vastalauseessa yhtenä osana kritisoidaan juuri tätä pilkottua voimaantuloa ja sitä, että törkeiden väkivaltarikosten korvaussuoja, joka paranee, tulee voimaan vasta vuonna 2008.

Tärkeätä on se, että henkilövahingon kärsineelle erityisen läheisellä henkilöllä olisi laissa nyt tietyin edellytyksin oikeus saada rikosvahinkolain nojalla korvaus kuluista ja ansionmenetyksestä, jotka heille aiheutuvat henkilövahingon kärsineen hoitamisesta ja muista vahingosta johtuvista toimenpiteistä. On tärkeätä, että silloin, kun on kyseessä läheinen henkilö, joka tosiasiallisesti joutuu muuttamaan elämänsä kulkua uhrin auttamiseksi, myös nämä kulut tunnistetaan.

On myös tärkeätä, että surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on puolestaan tietyin edellytyksin oikeus korvaukseen hänelle kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneesta henkilövahingosta johtuvista sairaanhoitokustannuksista ja muista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Tässä muutos nykyiseen on se, että jatkossa Valtiokonttori ei enää korvaisi niinkään niin sanotun Jammu-tapauksen nojalla aikoinaan käyttöön otettua korvauslajia — tämä korvauslaji toki säilyy, mutta Valtiokonttori ei sitä siis enää korvaisi — että tapetun tai murhatun ihmisen läheisellä olisi oikeus tämmöiseen henkisen kärsimyksen korvaukseen, mutta sen sijaan korvaussummat saattavat tosiasiallisesti jopa kasvaa, kun ne nyt ankkuroidaan konkreettisiin hoitotarpeisiin, esimerkiksi terapiatarpeisiin, konkreettisiin kuluihin, ansionmenetyksiin. Eli se, mitä jatkossa Valtiokonttori näissä tilanteissa uhrin lähiomaisille korvaa, muuttuu luonteeltaan selkeämmin todistettavaksi, selkeämmin vastikkeellisista palveluista taikka tarpeista aiheutuviksi kuluiksi. Sen sijaan jatkossakin toki tuomioistuimet voivat tuomita, ja ne tulevatkin niin tekemään ja niiden kuuluukin tuomita, myös erikseen kärsimyksestäkin korvauksia, henkisestä kärsimyksestä näissä yhteyksissä, mutta tämä valtion ikään kuin toissijainen takausvastuu ei sitten enää näissä tilanteissa olisi voimassa.

Rahasta, arvoisa puhemies, sen verran — en käy läpi nyt kaikkia muutoksia tässä esityksessä — että kokonaisuutena esitys oli ilmeisesti aika vaikea oikeusministeriön saada läpi sen takia, että tämä tietää lisämenoja, joita ei missään tapauksessa voitu kattaa oikeusministeriön olemassa olevista raameista. Minulla on ilo ja kunnia kehua uutta oikeusministeriä Leena Luhtasta siitä, että nyt ensimmäisen kerran tämän vaalikauden aikana ministeriö on onnistunut valtiovarainministeriltä saamaan oikeuden ylittää ministeriön raamit. Tämä summa, jota tämä kokonaisuudessaan koskee nyt, on muutamia miljoonia euroja vuositasolla, tällä lykkäyksellä kokonaisuudessaan kolmisen miljoonaa euroa, jos karkeasti arvioidaan, ja oikeusministeriössä on niin pienistä rahoista kysymys, että tämmöistä summaa sieltä ei voi löytyä. Minä näen täällä salissa kokeneita ministereitä, muun muassa ed. Drombergin, jotka tietävät, että toisten ministeriöiden elämässä tämän kokoiset rahat eivät ole yhtään mitään, mutta oikeusministeriöllä sen vastuisiin ja tehtäviin, muun muassa vankeinhoidon ongelmiin, nähden on niin käsittämättömän vähän rahaa, tämä koskee myös tuomioistuinten käsittelyaikapaineita ja tuomioistuinten todellisuutta, että oli ensiarvoisen tärkeätä, että ministeri Luhtanen onnistui valtiovarainministeriön kanssa lisäämään sitä kokonaissummaa, joka jatkossa ministeriöllä on käytettävissä. Ja tämä on syynä siihen, miksi itse en ole valiokunnan puheenjohtajana mennyt mukaan vastalauseeseen, koska olen nähnyt, että tämä ei ole aikaisemmin keneltäkään onnistunut. Edeltäjänne ei siihen pystynyt, joskus epäilin, halusikokaan hän asettua valtiovarainministeriön kanssa vastarintaan muun muassa vankeinhoidon osalta. Toivotan onnea jatkossakin. Näitä tilanteita tulee olemaan. Oikeusministeriön rahapaineet eivät suinkaan ole vielä tälläkään onnistuneella neuvottelulla poistuneet.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kerron kuitenkin yhdestä asiasta, jossa valiokunta yksimielisesti oli toista mieltä kuin hallitus esitti. Nimittäin kansalta tulee aika paljon kaikille lakivaliokunnankin jäsenille ihmettelyitä, kirjeitä, siitä, minkä takia Valtiokonttori on korvannut vain osan siitä summasta, jonka oikeus on määrännyt korvattavaksi. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää. Ja syy siihen on se, että joskus esimerkiksi juuri näille lähimmäisten kärsimykselle ja muulle oikeus on tuominnut aika isojakin korvaussummia, jotka eivät ole linjassa niin sanotun yleisen korvauskäytännön kanssa. Ja silloin kun taas veronmaksajien rahoista maksetaan, niin lakiin on tähänkin asti kirjattu, että Valtiokonttorilla on ollut oikeus ikään kuin tämän vakuutusjärjestelmän puitteissa maksaa tai korvata toissijaisena korvaajana vain se, mikä sopii yleiseen linjaan, mikä näyttää olevan yleinen linja Suomen kaikissa oikeuslaitoksissa sen kaltaisista vahingoista.

Nyt tässä asiassa on itse asiassa kokonaisuudessaan tulossa hiukan parannusta: Entistä selkeämmin hallituksen esityksessä kerrotaan, että kuitenkin aina päälähtökohtana pitää olla se tuomioistuimen tuomio — taustalla on myös ajatus, että pikkuhiljaa erinäisin muin keinoin, joihin en nyt mene, saadaan yhtenäistettyä näitä tuomioistuimen päätöksiä koskien vahingonkorvauksia — ja vasta poikkeuksellisista syistä, jotka Valtiokonttorin pitää erikseen perustella joka päätöksessä, voidaan poiketa tästä tuomioistuimen nimenomaisesta tuomiosta. Tämä käy hallituksen esityksen perusteluista oikein hyvin esille, mutta valitettavasti pykälä oli hallituksen esityksessä kirjoitettu kuitenkin niin sanotusti toisinpäin, jolloin perustelun ja pykälän kirjoittamistavan välille saattoi syntyä tietty ristiriita. Ja sen takia, ettei tulisi enää mitään epäselvyyksiä siitä, että lakivaliokunta on ymmärtänyt hallituksen esityksen nimenomaan parannuksena nykyjärjestelmään ja sen periaatteen vahvistamisena, että kuitenkin aina lähtökohtana on se tuomioistuimen tuomitsema korvaus ja vain poikkeustapauksessa siitä saa perustellen poiketa, lakivaliokunta yksimielisesti kirjoitti tämän hyvin keskeisen pykälän toisinpäin, niin että pääsääntö on ensin ja oikeudet poiketa tulevat vasta sen jälkeen.

Luotan siihen, että vastalauseen osalta ed. Sirnö ainakin, jonka näen salissa, kertoo enemmän, ja korostan, että valiokunta sisältöjen osalta rahasummia ja tiettyjä omavastuurajoja lukuun ottamatta oli yksimielinen.

Oikeusministeri Leena  Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan siis rikosvahinkolain kokonaisuudistusta ja tätä rikosvahinkojen korvausjärjestelmää ehdotetaan laajennettavaksi ja selkeytettäväksi tavalla, joka parantaa etenkin vakavampien väkivaltarikosten uhrien asemaa.

Niin kuin tässä ilmi kävi, uudistuksen toteuttamisen arvioitu kustannus on muistaakseni 2,7 miljoonaa euroa eli noin 3 miljoonaa euroa ja tämä summa käytettäisiin täysimääräisesti korvausjärjestelmän laajentamiseen ja korvausten tason tuntuvaan korottamiseen. Nykytasoon verrattuna korvauksiin vuotuisesti käytettävä rahamäärä nousisi kerralla yli 20 prosenttia. Tämän lakiesityksen valmistelun aikana kävi selväksi se, että tämän suurempaan lisärahoitukseen ei tällä hetkellä ole todella mitään mahdollisuutta. Kiitoksia vaan puheenjohtajan sanoista ja kiitoksia todella siitä, että valiokunta käsitteli tämän asian niin nopeasti, koska eräs viivytyksen syy oli se, että oli vaikea päästä tähänkään summaan, vaati todella muutamia neuvotteluja.

Selvää on se, että kaikkia rikoksella aiheutettuja vahinkoja ei nyt eikä tulevaisuudessakaan ole mahdollista valtion varoista korvata. Kun näitä rajauksia ylipäätään joudutaan tekemään, niin mielestäni on hyvin tärkeää se, että nämä rajaukset tehdään läpinäkyvästi ja perustellusti ja on kyettävä priorisoimaan siitä huolimatta, että asian luonteen vuoksi tämä on erinomaisen vaikeaa. Tähän nimenomaan tällä uudistuksella on pyritty kaiken kaikkiaan.

Rikoksen uhrille aiheutuneen kärsimyksen korvaaminen puolestaan tulee selkeästi asettaa etusijalle verrattuna hänen läheisilleen suoritettaviin korvauksiin. Tähän esitykseen sisältyvät ehdotukset on nähtävä osana kokonaisuutta ja niitä on arvioitava edellä esitettyjen perustavoitteiden valossa. Minä olen siitä hyvin tyytyväinen, kun havaitsin, että lakivaliokunta on mietinnössään todennut pitävänsä tätä kokonaisuutta huolellisesti harkittuna. Ne ovat aina mieluisia kannanottoja.

Lakivaliokunnassa on siis herättänyt paljon keskustelua erityisesti ehdotettu perusvähennys. Se ei ollut minulle mitenkään uutta, koska näitä erilaisia malleja jouduimme käymään läpi. Nythän siis tämä perusvähennys tehtäisiin jokaisen korvauksen saajan korvauksesta ja tämän suuruus olisi 150 euroa. Tietysti on niin, että vähennyksellä on suurin merkitys silloin, kun korvaus on hyvin pieni. Kaikkien lievempien rikosten, kuten lievän pahoinpitelyn, uhri saattaisi vähennyksen johdosta menettää suurenkin osan korvauksestaan. Mutta tämä on tietysti vaan toinen puoli totuudesta. Perusvähennyksen kautta säästyvällä huomattavalla rahamäärällä nimittäin osaltaan rahoitettaisiin törkeimpien rikosten uhreille suoritettavia korvauksia edellä mainittujen peruslähtökohtien mukaisesti. Esimerkiksi, jos verrataan tavanomaisissa 1 500—2 000 euron korvauksissa, perusvähennyksen osuus jäisi vähäiseksi, mutta törkeimpien rikosten kuten törkeiden seksuaalirikosten perusteella maksettavat korvaukset ovat niin suuria, ettei perusvähennyksellä itse asiassa käytännössä olisi juurikaan merkitystä.

Kun tätä rikosvahinkolain uudistusta valmisteltiin, siinä kävi ilmi se, että kun tämä nyt toteutuu, niin kyllä rikosvahinkojen korvausjärjestelmämme tässä tilanteessa on sitten maailmanlaajuisesti huippuluokkaa, näin täytyy sanoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö korvausjärjestelmän toimintaa ja uusien säännösten soveltamiskäytäntöä olisi syytä hyvin tarkoin seurata. Ilman muuta näin pitää tehdä ja mahdollisesti ilmeneviin epäkohtiin on tietysti tartuttava. Tässä voi tietysti vaan sen sanoa, että ehkä joskus tulevaisuudessa valtiontaloudelliset reunaehdotkin ovat muuttuneet sillä tavalla, että rikosvahinkojen korvausjärjestelmää voidaan edelleen laajentaa rikoksen uhrien ja heidän läheistensä aseman parantamiseksi. Mutta kyllä sen haluan myös sanoa, että nyt ehdotetulla uudistuksella tehdään kuitenkin kaikki se, mitä tällä hetkellä on tehtävissä.

Puheenjohtaja otti esille tämän Valtiokonttori-asian. Tämä on hyvin mielenkiintoinen, ja minun täytyy nyt sanoa, että en tätä kohtaa nyt mietinnössä seurannut, mutta tämä lienee se 30 §? (Ed. Brax nyökkää) — Selvä — sitten pysyn kärryillä. — Tässä kyse on siis siitä, mikä on tuomioistuimen ratkaisun sitovuus Valtiokonttorin suorittamaan maksuun nähden. Lakivaliokunta on nyt sitten esittänyt tätä muutettavaksi sillä tavalla, joka minun mielestäni nyt ainakin, kun tässä nyt luen tämän vielä, on täysin järkevä ja hyväksyttävä. Tässä nyt ei ilmeisesti ole kuitenkaan mitään suurta näkemyseroa olemassa, koska tämä asia itse asiassa tuli siinä valmistelussa esille. Kun tämä meidän muotoilumme lähti siitä, että Valtiokonttori ei ole sidottu tuomioistuimen antamaan ratkaisuun, tämä nähtiin liian jyrkkänä, vai kuinka haluttiin nähdä, että tuomioistuimen ratkaisu pitää ottaa siis huomioon tavalla tai toisella, eli nyt tämä muotoilu on sitten niin kuin tässä lakivaliokunta on sen tehnyt. Kuitenkin ymmärsin, että Valtiokonttorilla olisi sitten jatkossakin mahdollisuus poiketa tuomioistuimen ratkaisusta itsenäisen harkintavaltansa nojalla, ja alun perin ymmärsin näin, minkä takia tuli tämä Valtiokonttori, vaikka se todella kuulosti merkilliseltä, että ei tarvitsisi ottaa huomioon tuomioistuimen päätöstä, mutta se on ilmeisesti ollut lähtökohtana tässä, että tämä rikosvahinkojärjestelmä on tuomioistuimesta erillinen, itsenäinen korvausjärjestelmä ja sitten tässä tämä tuomioistuinkontrolli ikään kuin toteutuisi valitussysteemin kautta. Mutta minä en näe tässä nyt missään tapauksessa ongelmaa; tämä on kaikesta päättäen parannus.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Aivan aluksi haluan onnitella ministeri Luhtasta erittäin nopeasta kyvystä omaksua uusi ala ja esiintyä jopa asiantuntevasti täältä puhujakorokkeelta.

Hallituksen uudistusesityksen peruslähtökohdat törkeiden rikosten uhrien aseman parantamisesta ja nykytilanteen selkeyttämisestä ovat sinänsä kannatettavia. Kuten ed. Brax jo totesi, esitys on pääosin hyvä, ja lakivaliokunta on sitä vielä parannellut, mutta valitettavasti hallituksen esityksessä oli jo alun alkaenkin muutamia arvovalintoja, joita olen vastustanut alusta lähtien, eikä näiden arvovalintojen osalta valitettavasti tapahtunut merkittävää muutosta valiokuntakäsittelynkään aikana. Siksi heti tässä muistaessani ehdotankin, arvoisa puhemies, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen mukainen muotoilu. Tulen myös tekemään tätä koskevat pykälämuutosesitykset lain yksityiskohtaisen käsittelyn aikana.

Olen siis tyytymätön hallituksen ja valiokunnan enemmistön tiettyihin arvovalintoihin. Hyvästä ja ammattitaitoisesta valmistelusta huolimatta tätäkin esitystä nimittäin leimaa tälle hallituskaudelle hyvin tyypillinen tapa tehdä silppu- ja kertakäyttölainsäädäntöä. Kyse on lyhytnäköisestä lainlaadinnasta, jossa ei ainakaan kaikilta osin nähdä tätä päivää pitemmälle, saatikka laajempia kokonaisuuksia. Tilanteen tekee vielä ikävämmäksi se, että tämä lakiesitys asettaa rahan yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden edelle. Valiokuntakäsittelyn aikana esimerkiksi oikeusministeriön edustaja useampaankin otteeseen totesi, että hallituksen liian tiukka menokatto on ollut keskeisessä asemassa siinä, mitkä arvovalinnat ovat päätyneet lakiin. Ironiseksi tilanteen tekee se, että tiukkaan menosääntöön vedotaan aikana, jolloin valtio on tekemässä reilusti ylijäämäisen tilinpäätöksen. Liian tiukka menokatto ei kuitenkaan oikeuta istuvaa hallitusta laatimaan yhdenvertaisuutta vaarantavaa lainsäädäntöä, eikä tiukka menokatto myöskään ole riittävä peruste maksattaa uudistusta uhreilla luomalla Suomeen ilmeisesti vakuutusmaailmasta plagioidun rikosten uhrien omavastuujärjestelmän. Oikeustajun vastaista on, että uhrille ylipäätään säädetään uhrina olemisesta omavastuu. Vielä epäoikeudenmukaisemmaksi tämän uhrin omaan vastuuseen perustuvan arvovalinnan tekee se, että uhrin 150 euron suuruinen omavastuu joissakin tapauksissa nielisi pääosan uhrille mahdollisesti myönnettävästä vahingonkorvauksesta.

Hallituksen ja valiokunnan enemmistön puoltaman uhrin omavastuun taustalta löytyy tietysti raha. Tällä hetkellä lähes puolet rikosvahinkohakemuksista perustuu tavallisiin pahoinpitelyihin. Näistä tavallisista pahoinpitelyistä maksettu korvaus on yleensä noin 200—300 euroa, josta ehdotettu perusvähennys siis nielisi 50—75 prosenttia. Omavastuun luominen kannattaa valtiolle, sillä ehdotettu perusvähennys pienentäisi tuntuvasti valtion velvollisuutta turvata uhrin asema silloin, kun syystä tai toisesta korvauksen saaminen muuten jäisi epävarmaksi.

En hyväksy ajatusta uhrin omasta vastuusta. Siksi tulenkin esittämään, että perusvähennyksen sijaan säädetään korvattavan vahingon vähimmäismäärästä aiemman rikosvahinkolain 4 §:n mukaisesti siten, että sillä katetaan lähinnä vahingonkorvauksesta aiheutuneet hallinnolliset kulut.

Oikeusministeriö on myös lakivaliokunnalle antamassaan vastineessa todennut, että esitys uudistusten lykkäämiseksi vuoteen 2008 törkeiden väkivaltarikosten uhrien kärsimyksien korvattavuuden osalta perustuu ainoastaan ja vain valtiontaloudellisiin syihin. Hallitus siis esittää, että juuri tämä osa uudistuksesta lykätään seuraavalle hallituskaudelle odottamaan istuvan hallituksen menokehyksistä riippumatonta lisärahoitusta.

Lakivaliokunta on kiitettävästi mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että kaksiportaisella voimaantulosäännöksellä uhrit itse asiassa laitetaan kahteen eri kastiin. Kompromissina lakivaliokunnan enemmistö päätyi esittämään toivomuksen, että ensi vuoden aikana tämä hyvä istuva hallitus harkitsisi voimaantulosäännöksen toisen osan aikaistamista vuodella. Lakivaliokunnan enemmistön kannasta poiketen itse kuitenkin katson, ettei ole olemassa minkäänlaisia perusteluita, ei edes taloudellisia, lykätä osaa uudistusta ollenkaan, etenkään kun tehostamalla takaisinperintää rikoksentekijöiltä saataisiin oikeudenmukaisemmin perättyä rahoitusta uudistukselle. Siksi esitänkin, että kärsimyksen korvattavuuden laajentaminen törkeiden väkivaltarikosten uhrien osalta astuu voimaan jo vuoden 2006 alusta samaan aikaan muun uudistuksen kanssa. Valtiontaloudellista liikkumavaraa asian toteuttamiseen on, jos tahtoa vain löytyy. Kuten ed. Brax täällä edellä jo totesikin, ministeri Luhtaselta ovat ihmeet onnistuneet jo aikaisemminkin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin ihan uteliaisuuttani tietää, kenen ennustajaeukon puheilla istuva hallitus on käynyt. Vaikuttaa nimittäin siltä, että hallituksella on muilta salattua tietoa valtiolle 1. päivä tammikuuta 2008 tulossa olevasta jättilottopotista, jolla hoidetaan kaikki ne hyvät asiat, joista Vanhasen hallitus on periaatteessa tehnyt ratkaisunsa, mutta käytännössä lykännyt ratkaisujen toteuttamis- ja maksuvastuun seuraavalle hallitukselle ja seuraavalle eduskunnalle.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Minna Sirnön tekemää ehdotusta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymykseni on myös: Miksi rikoksen uhrille on säädetty 150 euron omavastuu, jota kutsutaan perusvähennykseksi? Onko valiokunta hallituksen kanssa siis sitä mieltä, että uhri onkin vastuussa rikoksesta? Kuulin kyllä ministerin perusteita. Siitä huolimatta kysyn ja ihmettelen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära kolleger! Först vill jag tacka kollegan Brax för en sedvanligt god presentation av det centrala i utskottets betänkande. Jag tycker hon skall ha ett stort tack för det. Det som hon konstaterade och som har konstaterats här i olika sammanhang är att vi har ett bra system i europeisk jämförelse. Den var också en av de punkter som jag tycker att är viktiga att notera i det här sammanhanget.

Meillä on siis kansainvälisessä vertailussa hyvä järjestelmä, jota nyt haluamme tarkentaa ja vielä edelleen hioa. Mielestäni valiokunta on työssään hyvin onnistunut. Esimerkiksi nyt siinä, että joitakin asioita joudutaan vähän siirtämään, mielestäni pitää katsoa tässä katsantokannassa, että on hyvä järjestelmä. Valitettavastihan on niin sitten, että maassamme esiintyy niin paljon väkivaltarikollisuutta, ja se on ehkä se perimmäinenkin syy, miksi vähän joudutaan sitä siirtämään.

On myöskin tärkeätä, että tänään merkitään pöytäkirjaan se, minkä ed. Brax sanoi, että on luvattu, että lisäkustannukset suoritetaan oikeusministeriön raamien ulkopuolella. Tämä merkittäköön pöytäkirjaan tässä yhteydessä, koska se on tärkeä lupaus, josta on pidettävä huoli tässä vähän mekaanisessakin raamiajattelussa.

On myöskin todettava, että toisaalta oikeusministeriö ja oikeushallintoviranomaiset ovat myöskin pystyneet saamaan regressioikeuden kautta takaisin varsinaisilta vastuullisilta viime vuosina suuremman osan näistä korvauksista, koska eihän meidän pidä lähteä siitä, että ne, jotka ovat suorittaneet teon, jäisivät ilman vastuuta, vaan niissä tapauksissa, joissa on mahdollista, tulee varsinaiset tekijät saattaa vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista. Kun mietitään, mikä on mahdollista, on myöskin kiinnitettävä huomiota siihen velvoitteeseen seurata tilannetta, minkä valiokunnan enemmistö kirjasi.

Det är alltså skäl att fästa uppmärksamhet vid den uppföljningsparagraf som utskottets majoritet gick in för, om det finns möjligheter så skall vi förstås försöka få en förbättring.

Och slutligen finns det skäl att också påpeka om den fråga som säkert sysselsatte många av oss i utskottet: Var det en riktig utformning av reglerna om ersättning för lidande, personskada och inkomstförlust för de närstående i de fall som här har hänvisats till i debatten. Jag tror att vi har stannat för en riktig bedömning också med beaktande av den kritik som har framförts vad gäller egentliga skadeståndslagen på den här punkten, och att avsikten i alla händelser är att verkliga skador, verkliga kostnader, verkliga förluster skall ersättas och att de ersättningar som de närstående kan få inte nödvändigtvis alls blir mindre av den här orsaken.

Kaiken kaikkiaan voin todeta tyydytyksellä, että on hyvä, että tarkennettu lakiehdotus lakivaliokunnan esittämässä muodossa saadaan hyväksyttyä ja että säädetään myöskin tarkemmin siitä, että Valtiokonttorin on perusteltava, jos se haluaa poiketa niistä korvaussummista, joihin tuomioistuin on päätynyt. Tämä oli myöskin mielenkiintoinen muutos, minkä me saimme aikaan, ja jopa niin, että sitä ei tavanomaisilta tahoilta edes vastustettu, mikä myöskin osoittaa sen oikeellisuuden.

Näillä perusteilla toivon, että voimme hyväksyä esityksen.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron kannattaakseni ed. Sirnön erinomaista puheenvuoroa ja ajattelin, että siinä olennaisin tulee sanottuakin, mutta sanon nyt kuitenkin sen, että tämä vasta täällä salissa minulle esittäytynyt uhrin omavastuu johtaa minut ajattelemaan: Pitääkö sitä nyt, jos joutuu tämmöisen jengin kanssa tekemisiin, joka uhkaa ruveta lyömään, kysyä kultakin potentiaaliselta lyöjältä, näyttäisitkö ensiksi vero- ja varallisuustodistuksen, että tiedän, keneltä mieluiten ottaisin näitä lyöntejä vastaan. Tämähän johtaa siihen, että tilanteessa, jossa rikoksen tekijä on parempituloinen, uhrin asema on merkittävästi parempi kuin jos hän on huonompituloinen tai varaton. Ei kai nyt tällaisessa ole mitään järkeä edes siinä tapauksessa, että sitä perustellaan tällä kaikkivoivalla valtiontalouden kehyksellä? Jos valtiontalouden kehys riittää perustelemaan vielä tämmöisenkin, niin kyllä harkitsen vakavasti, että teen lakialoitteen perustuslain 3 §:n muuttamiseksi kuulumaan siten, että eduskunta säätää lait ja päättää valtiontaloudesta siltä osin kuin kehykset eivät sitä rajoita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen tunnetulla taidolla ja nokkeluudella vei minun puheenvuorostani sen terän, jonka olin nyt keksinyt juuri joku aika sitten tässä istuessani. Näinhän asianlaita on, ed. Virtanen, kuin tuli äsken tässä ulos lausutuksi.

Totean vaan sen, että olemme pyrkineet nyt hallitusta auttamaan kaikin mahdollisin tavoin, että tämä onneton kehysmuuri murtuisi, elikkä pyrkineet ajamaan sitä, että harmaa talous saataisiin kuriin ja valtiolle lisää varallisuutta. Sisäministeri Kari Rajamäki on tässä ohjeitten mukaan toiminut, ja viimeiset tiedot kertovat, että 50 miljoonaa euroa on taas saatu kassaan lisää rahaa. Meidän mielestämme tämä olisi aivan oiva paikka käyttää näitä saatuja ylimääräisiä rahoja, joihin hallitus ei muutoin olisi tietenkään pystynyt, jollemme olisi sitä kehottaneet aivan erityisesti ottamaan roistoilta rahoja valtion kassaan, joten yhdyn siihen näkemykseen, että nämä vastalauseessa olevat puutteet tulevat huomioon otetuiksi hyväksymällä vastalauseen mukainen ratkaisu.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin omalta osaltani haluaisin korostaa sitä, että on päivänselvää, että epäoikeudenmukaisuus näihin valintoihin näillä käytettävänä olevilla rahoilla liittyy, tähän omavastuuosuuden aika suureenkin summaan ja varsinkin siihen, että toki näin tässä käy, että jos on varakas tekijä, korvauksen saa. Mutta totuuden nimissä on pakko sanoa, että jos tällä summalla on pitänyt kirjoittaa laki, niin sittenkin tämä omavastuuosuus on pienempi ongelma kuin se, että vastaavasti ei olisi tehty omavastuuosuutta, mutta olisi jouduttu kattoja, yleistä kattoa, sitä korvauksen maksimia, pienentämään, jolloin erittäin vakavissa rikoksissa, erittäin vakavissa vaurioissa rikoksen jälkeenkin, se kokonaissumma, minkä silloin olisi valtio taannut, olisi ollut selvästi pienempi. Tältä osin mielestäni ministeri Luhtanen oli oikeassa, että vaikka tämä omavastuu on huono idea, senkin avulla on onnistuttu kuitenkin lisäämään sitten kaikista vakavimmissa ja suurimmissa vahingoissa mahdollisuutta korvata kokonaisuutena enemmän.

Vielä tarkennukseksi, että kun muun muassa ed. Pulliainen täällä ilmoitti kannattavansa vastalausetta, niin olen kertonut omalle ryhmälleni, että minun toimintani tässä johtuu henkilökohtaisesta arvostuksestani uuden ministerin neuvottelukykyihin. Meillä vihreillä tosiaan varjobudjetti yleensä pitää ja jos äänestää vastalauseen puolesta, sitten varjobudjetissa pitää pystyä osoittamaan, niin kuin ed. Pulliainen pystyy, mistä ne rahat tulevat. Sen sijaan semmoiseen populismiin, että aina joka paikkaan lisää rahaa, mutta ei koskaan kerrota, mistä se tulee, en toivoisi tämänkään asian yhteydessä kenenkään ryhtyvän. En siitä tässä tänään puhuneista ketään syytäkään.