Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Jälleen kerran minulla on ilo esitellä maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimielinen mietintö, ja se koskee hallituksen esitystä elintarvikelaiksi, jolla korvataan voimassa oleva elintarvikelaki, eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettu laki sekä terveydensuojelulain elintarvikehygieniaa koskeva luku. Nämä kaikki kolme yhdistetään siis uudeksi elintarvikelaiksi. Lain soveltamisalaan kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet lukuun ottamatta omaan käyttöön tarkoitettua alkutuotantoa tai elintarvikkeen käsittelyä yksityistaloudessa.

Valiokunta korostaa sitä, että Suomen elintarviketurvallisuuden tila on suhteellisen hyvä. Näinhän asia on tällä hetkellä. Edelleen me korostamme myöskin sitä, että erityisenä syynä hyvään elintarviketurvallisuustilanteeseemme on pitkäjänteinen työ muun muassa eläintautien torjunnassa.

Valiokunta pitää tärkeänä elintarvikkeiden turvallisuuden ja muiden niitä koskevien vaatimusten varmistamiseksi, että laki kattaa elintarvikeketjun kokonaisuudessaan.

Periaatepäätöksen linjausten mukaisesti tässä ehdotuksessa elintarvikelaiksi ehdotetaan ensisaapumisvalvonnan siirtämistä kunnilta valtiolle.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin se, että kuntien elintarvikevalvonnan menot ovat noin 17 miljoonaa euroa ollen noin 0,07 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien kokonaismenoista ja 0,29 prosenttia terveydenhuollon menoista. Valiokunta pitää uudistuksessa keskeisenä sitä, että ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus voidaan säilyttää, samoin kuin sen varmistamista, että kunnallinen ympäristöterveydenhuolto toimii yhteisen johdon alla. Tärkeää onkin, ettei elintarvikevalvonta irtaudu muusta ympäristöterveydenhuollosta ja kuntien luottamuselimistä.

Valiokunta pitää uudistuksen tärkeänä tavoitteena sitä, että valvonta muodostuisi mahdollisimman yhdenmukaiseksi koko maassa. Tähän antaa mahdollisuuden se, että lain 47 §:n mukaan valtakunnallisessa valvontaohjelmassa, jonka Elintarvikevirasto laatii, määritellään tarkastukset, valvontakohdetyyppien riskiarvioinnin perusteet ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheydet jne. Eli tällä valtakunnallisella valvontaohjelmalla voidaan huolehtia siitä, että yrityksiä kohdellaan koko maassa mahdollisimman yhdenmukaisin kriteerein tarkastustoiminnassa.

Valvonnan piiriin tulisi tämän mukaan noin 100 000 elintarvikehuoneistoa ja alkutuotantopaikkaa. Esityksen perusteluissa on arvioitu, että kun valvontakohteiden maksuosuus elintarvikevalvonnan kokonaismenoista on tällä hetkellä noin 33 prosenttia, muutosten jälkeen osuus nousisi noin 60 prosenttiin. Eli tästä on selkeästi tehtävissä se johtopäätös, että tämä nostaa elintarvikeyritysten valvontakustannuksia. Niinpä valiokunta pitääkin keskeisenä sitä, että uudistuksen jälkeen toiminnanharjoittajan tulee saada aikaisempaa parempaa palvelua valvontaviranomaiselta. Tärkeää on myöskin se, että valvontakohteen toiminnan täyttäessä vaatimukset viranomaisvalvontaa voidaan vähentää, mikä puolestaan sitten alentaa toiminnanharjoittajan kustannuksia.

Maksupolitiikasta kävimme varsin pitkät keskustelut ja kuulimme siitä varsin paljon asiantuntijoita. Aivan erityistä huomiota kiinnitimme kustannusvaikutuksiin erityisesti pienimuotoisten yritysten osalta. Keskeistä on se, että maksuja määritettäessä otetaan huomioon yrityksen oma riskinhallinta eli omavalvonnan taso ja toimivuus. Valiokunta ehdottaakin lausumaa, jossa edellytetään muun ohella, että valiokunnalle toimitetaan selvitys valvontamaksuista aiheutuvien kustannusten kohdistamisesta erikokoisiin yrityksiin alueellisesti ja toimialakohtaisesti.

Valiokunta painottaa sitä, ettei kansallisilla säännöksillä tule muuttaa laitoksilta tai huoneistoilta vaadittavia rakenteellisia tai toiminnallisia ominaisuuksia, mikä on ollut myös lain valmistelun lähtökohta. Tässä on nimittäin erittäin tärkeää se, että niitä ohjeita ja säädöksiä, jotka on sinne yrityksille annettu, ei sitten perusteettomasti kesken kaiken muuteta ja aiheuteta tätä kautta ylimääräisiä kustannuksia. Selvityksestä on käynyt ilmi, että useimpien teurastuspaikkojen ja niiden yhteydessä olevien leikkaamoiden rakenteet eivät täytäkään yhteisölainsäädännön asettamia vaatimuksia. Selvityksessä on arvioitu, että lisäkustannukset rakenteiden ja toiminnan muuttamisesta kohdistuvat lähinnä sellaisiin yrityksiin, jotka eivät täytä voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia.

Riskinarviointi, joka on valvontamaksujen perusteena, tulee ohjeistaa sillä tavalla valtakunnallisessa valvontaohjelmassa, että valvonta muodostuu yhdenmukaiseksi koko maassa eikä siten kustannuksiltaan myöskään vääristä yritysten välistä kilpailua. Valiokunta painottaa sitä, että valvontamaksut eivät saa yrityskohtaisesti muodostua kohtuuttomiksi yritysten toiminnan laajuuteen nähden. Niinpä valiokunta edellyttääkin, että valiokunnalle toimitetaan vuoden 2007 loppuun mennessä selvitys uudistuksen vaikutuksista elintarvikevalvontaan kunnissa samoin kuin valvontamaksuista aiheutuvien kustannusten kohdentumisesta erikokoisiin yrityksiin niin alueellisesti kuin toimialakohtaisestikin.

Edellä selostetussa asiassa, nimittäin yhteisön säännöksistä johtuvassa uudelleenhyväksymisvaatimuksessa, meitä kovasti keskustelutti, mikä on se kansallinen liikkumavara silloin, kun säädöksiä pannaan täytäntöön, onko se nyt todella niin, että jos Suomessa on nämä elintarvikeyritykset hiljattain tarkastettu ja säädösten mukaisiksi havaittu, niin nyt, kun tulee sitten uusi EU-säädöksistä johtuva lainsäädäntö, täällä nyt sitten komission tulkinta on ehdottomasti se, että uudelleenhyväksymisvaatimus on olemassa eli se pitää tehdä ja tehdä vielä kolmen vuoden kuluessa. Niinpä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että se ei saa johtaa tilanteisiin, joissa jo hyväksytyt laitokset joutuvat tarpeettomiin uusintatarkastuksiin hyvin lyhyen aikavälin kuluessa. Sen vuoksi valiokunta painottaakin sitä, että uudelleenhyväksymistarkastuksia toteutettaessa tulee noudattaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa siten, että laitokset, joiden on hiljattain suoritetussa tarkastuksessa todettu täyttävän säännöksissä edellytetyt vaatimukset, tarkastetaan uudelleen vasta siirtymäkauden loppuvaiheessa.

Edelleen korostamme sitä, että tarkastukset tulee suorittaa mahdollisimman kevyellä viranomaismenettelyllä siten, että tarkastuksesta aiheutuvat haitat, samoin kuin taloudelliset ja muut rasitteet tarkastuskohteelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tästä on tehty myöskin valiokunnan mietintöön oma lausuma.

Aivan viimeisenä vielä me keskustelimme myöskin EU:ssa valmisteilla olevista pakkausmerkinnöistä ja päädyimme toteamaan sen, että uudistettaessa pakkausmerkintöjä tavoitteena tulee olla, että niistä aina käy ilmi tuotteen valmistusmaa myöskin EU-jäsenmaissa valmistettujen tuotteiden osalta.

Valiokunnan mietintöön liittyy sitten joukko tarkistuksia lainsäädäntöön, joita en lähde sen enempää esittelemään.

Lopuksi haluan lämpimästi kiittää valiokuntaa ja valiokuntaneuvosta siitä, että olemme saaneet näin mittavan uudistuksen yksimielisesti satamaan ja omasta mielestäni ainakin erittäin hyvin myöskin maalaisjärkeä hyväksi hyödyntäen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeästä laista, joka koskee meidän jokapäiväistä ravintoamme. Täytyy ihan lyhyesti vaan todeta, että tämä on varmasti yksi huikeimpia oikean tien etsimisoperaatioita, millä tavalla toisaalta pidetään huoli siitä, että meidän eläintautitilanteemme ja mikrobien esiintyminen elintarvikkeissa ovat hallinnassa kaikissa olosuhteissa, mutta toisaalta byrokratiapuolella ei tehdä mitään sellaista, mikä ei ole tarpeellista, elikkä siellä eivät niin sanotusti mene asiat överiksi. Tässä suhteessa tulos oli minusta virtuoosimainen. Kiitokset siitä puheenjohtajalle ja muille.