Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski käytti yleiskeskustelun loppupuolella mielenkiintoisen puheenvuoron, jossa hän peräänkuulutti budjettiin tällaista analyyttista osiota, jossa arvioitaisiin kunkin tavoitteen toteutumista, ja tässähän on kysymys erityyppisistä vaikutusarvioinneista. Samaa tässä peräänkuulutan minäkin ja käytän tämän puheenvuoroni nimenomaan valtioneuvoston kanslian kohdalla.

Nimittäin vaikuttaa siltä, että nykyään ongelmat ovat monesti sen luontoisia, että niitä ei lainkaan kyetä nykyisillä instituutioilla ja toimintatavoilla ratkaisemaan. Tavoitteet eivät toteudu. Poliitikoilla on paljon hyviä aikomuksia, mutta hyvin usein jää selvittämättä, miten suurelta osin ne ylipäätänsä toteutuvat. Yksi ongelma on se, että eri hallinnonalat ja niiden taustalla olevat intressit, jotka ovat usein vahvassa ristiriidassa keskenään, usein suorastaan taistelevat hyvinkin vahvasti keskenään, ja olisi tehtävä jotakin sille, että pystyttäisiin muodostamaan kuitenkin kokonaisnäkemys tilanteessa, jossa on asetettu yhteiskuntapoliittisia tavoitteita.

Tässä pääministerin ministeriö, valtioneuvoston kanslia, on aivan avainasemassa. Pääministerin asema korostuu joka tapauksessa muutenkin jo nykyään esimerkiksi EU-politiikassa, mutta haluaisin nähdä, että pääministerin ja valtioneuvoston kanslian asema korostuisi myös siinä, että eri hallinnonalojen ristikkäisiä intressejä sovitetaan yhteen sillä tavalla, että tiedostetaan, minkälaisista eturistiriidoista ja intressikonflikteista itse asiassa on kysymys. Tähän varmasti tarvittaisiin uudenlaista johtamista, tarvittaisiin jopa jonkinlaisia uusia instituutioita.

Otan esimerkin Britanniasta, missä hallituksella on käytössään tieteellinen pääneuvonantaja. Tieteellinen pääneuvonantaja on varmasti akateemisesti hyvin pitkälle koulutettu henkilö, joka hallitsee tieteellisen menetelmän ja pystyy suodattamaan ja tulkitsemaan hyvinkin eri alojen tutkimustietoa päätöksenteon tarpeisiin. Koska maailma nykyään on tavattoman monimutkainen, niin päätöksentekijöillä pitää olla jokin keino ymmärtää sitä tietoa, jota tutkimus tuottaa, jotta voitaisiin tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vastaavat niitä tavoitteita, joita yhteiskuntapoliittisesti asetetaan.

Sattumaa ei varmaankaan ole se, että Britanniassa on erittäin vahvasti tartuttu sellaiseen kaikki mahdolliset rajat ylittävään ja rikkovaan ilmiöön ja ongelmaan kuin ilmastonmuutos. Britannian tieteellinen pääneuvonantaja Sir David King on hyvin vahvasti paneutunut siihen, mitä itse asiassa tulisi tehdä, jotta uusin tutkimustieto ilmastonmuutoksesta johtaisi toimintaan ja haluttuihin tavoitteisiin eli siihen, että ilmastonmuutosta hillitään ja sen kielteisiä vaikutuksia pystytään jarruttamaan, jopa estämään.

Britannian hallitus on hiljattain teettänyt Maailmanpankin entisellä pääekonomisti Nicholas Sternillä raportin, joka hyvin selkeästi lähetti viestin maailmalle, ja tämä viesti on todella tullut hyvin otetuksi vastaan eri puolilla. Se on saanut hyvin paljon huomiota. Nicholas Sternin raportissa nimittäin osoitetaan se, että varhainen puuttuminen ilmastonmuutokseen voi säästää kansantalouden varoja huomattavasti. Tämän raportin arvion mukaan, jos nyt puututaan ilmastonmuutokseen, niin saattaa olla, että selvitään 1 prosentilla bruttokansantuotteesta, kun tarkastellaan sitä, mikä tilanne on vuonna 2050. Mutta jos näitä toimia lykätään, niin saattaa olla, että jopa viidennes kaikesta kansantuotteesta kuluu ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ilmastonmuutos ja sen torjunta olkoon tässä vain esimerkkinä tällaisesta monialaisesta, kaikki hallinnon rajat ja myöskin valtioiden rajat ylittävästä ongelmasta, jota ei käsittääkseni nykyisillä päätöksentekomekanismeilla pystytä ratkaisemaan. Me voimme vaikka kuinka paljon asettaa tavoitteita — kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä vaikkapa 30 prosentilla — mutta väitän, että tarvitaan joitakin uusia tapoja, joilla näitä ongelmia lähestytään. Itse haluaisin ehdottaa, että seuraavan hallituksen ohjelmaan otetaan tällaisen uuden instituution luominen kuin tieteellinen pääneuvonantaja. Sen ei välttämättä tarvitse olla yksi henkilö, se voi olla vaikka kollegio, mutta tärkeintä on se, että saadaan jokin tapa, jolla tutkimustieto välittyy päätöksentekoon.

Otin esimerkiksi ilmastonmuutoksen, mutta voisin myös ottaa esimerkiksi köyhyyden torjunnan. Meillä on tänä syksynä tehty tutkimuslaitoksissa hyvin ansiokkaita selvityksiä siitä, miten tulisi toimia, jos haluttaisiin torjua köyhyyttä Suomessa. Mutta tuntuu siltä, että nämä viestit eivät mene perille, vaikka täälläkin on jokaisella pulpetilla ollut Kansaneläkelaitoksen Vääryyskirja, sellainen punainen opus, pitkin syksyä. Juuri tällä hetkellä en sitä näe missään. Mutta saattaa olla, että juuri syy, minkä takia nämä asiat eivät siirry päätöksiksi, on se, että mikään yksittäinen taho ei ikään kuin tulkitse ja analysoi sitä tietoa, jota tuotetaan. Näkisin mielelläni, että valtioneuvoston kanslia tällä tavalla vahvistaisi kykyään johtaa hallitusta ja koko maan politiikkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Heidi Hautalalla oli ihan piristävä puheenvuoro.

Mitä tulee ilmastonmuutokseen, niin esimerkiksi se fakta, mikä meillä on valtioneuvostolle, vaatisi tietysti valtioneuvoston ryhtymään toimenpiteisiin ennen muuta. Se ei ole niinkään eduskunnan ongelma, mutta ei tule esityksiä eikä ilmastostrategia ole tällä kertaa, 2006, edes sitä tasoa kuin se oli aikaisemmin, 2001. Eli siellä päässä on selkeästi ongelmia. Painaako liikaa talouselämän näkemys, joka vetäytyy lähinnä kilpikonna-asemaan eikä siihen asentoon, että se käyttäisi teknologisesti hyväkseen sitä, että nyt pitää tehdä uusia ratkaisuja ja myöskin tuottaa uusia tuotteita, lisätä nimenomaan ympäristöteknologiaa, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittavia energian tuotannon laitteistoja. Tämä on ongelma.

Sitten toisaalta se, että talossa valiokuntalaitos on heikko, on liian vähän valiokuntaneuvoksia, heikentää valiokuntien mahdollisuutta ottaa vastaan tietoa, keskustella. Meillä on keskustelevia valiokuntia, joissa käy asiantuntijoita ja otetaan käsittelyyn valiokunnan omia asioita, käydään läpi niitä, kuullaan asiantuntijoita, paljonkin kuullaan, lisätään tietoa. Tämä on varmasti yksi asia, joka johtaisi tähän suuntaan, mitä ed. Heidi Hautala totesi.

Kolmanneksi, meillä on nyt juuri perusteilla Eurooppa-asioiden tutkimuslaitos, Ulkopoliittinen instituutti. Sen kehittäminen siihen suuntaan, mitä ed. Heidi Hautala totesi, voisi olla yksi ratkaisu, niin että se ottaisi käsittelyyn nimenomaan tällaisia asioita. Nehän ovat myös Euroopan unionin asioita, ja Euroopan unionissa keskeisesti ratkaistaan ilmastonmuutoksen ongelmia, kun olemme samassa "kaasukuplassa".