Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelen ulkoasiainministeriön hallinnonalan budjettiesityksen ja valiokunnan mietinnön siihen.

Aluksi ulkoasiainhallinnon toimintamenoista, siinä keskeisimpänä asiana edustustoverkko.

Ensi vuonna edustustojen nettomenojen arvioidaan olevan noin 84 miljoonaa. Edustustoverkon ylläpito on noin puolet ministeriön vuotuisesta toimintamenojen nettokäytöstä. Näistä nettomenoista vajaa 30 prosenttia muodostuu kiinteistökustannuksista. Suomella on kaikkiaan 94 ulkomaan toimipistettä. Nyt esitettävät määrärahojen leikkaukset edellyttävät ulkoasiainministeriön mukaan noin 15 edustuston sulkemista. Julkisuudessa jo olleiden lakkautusten lisäksi valmistelussa on seitsemän edustuston lakkauttaminen, jonka nettosäästöksi arvioidaan vuositasolla 2,1 miljoonaa euroa.

Valiokunta toteaa, että edustustojen sulkeminen on iso, merkittävä poliittinen päätös ja sen tulee aina perustua pitkän aikavälin edustustoverkon kehittämissuunnitelmaan. Selvää on, että edustustoverkkoa ja toimintaa täytyy tarkastella aika ajoin, mutta valiokunta kiinnittää erityistä huomiota tämän edustustoverkon lakkauttamisen vaikutuksiin, vaikutuksiin meidän viennin kasvuun ja yleensä ulkomaan toimintoihin. Edustustojen lakkauttamisen ei pitäisi olla ratkaisu valtiontalouden säästötavoitteisiin, vaan kriteereiden tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen tulee löytyä ensisijaisesti muualta. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että edustustojen toiminnoissa tapahtuu kehittämistä ja tapahtuu yhteistyötä eri lohkojen välillä. Pelkän kiinteistökulujen määrän ei pitäisi olla lakkauttamisen peruste.

Valiokunta toteaa, että Suomen läsnäolo ulkomailla on erittäin tärkeä ja erityisesti edustuston olemassaolo on tärkeää sellaisissa maissa, joissa poliittinen johto vaikuttaa vahvasti elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Myös maailmalla olevien suomalaisten kansalaispalveluista on huolehdittava tasapuolisesti. Kansalaispalveluiden turvaamiseksi kohdemaissa, joissa edustustoa on kevennetty tai se on poistunut, on muun muassa muutettu pääkonsulaatteja kunniakonsulaateiksi ja neuvoteltu sopimuksia muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa. Toimintaa on pyritty kehittämään myöskin sähköisiä palveluja käyttämällä.

Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että Suomen taloudellisten ulkosuhteiden tehokasta edistämistä haetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti verkostomaisella Team Finland -toimintamallilla. Tässä on paljon mahdollisuuksia.

Valiokunta pitää edustustojen lakkautuksista syntyvää säästöä melko pienenä. (Seppo Kääriäinen: Marginaalinenhan se on!) Tästä syystä on tärkeää, että hallitus arvioi edustustojen lakkautuksista Suomelle kokonaisuudessaan aiheutuvat vahingot ja korostaa, että saavutettujen säästöjen tulee olla suhteutettuja aiheutuviin kokonaiskustannuksiin. Tarvittaessa asia tulee ratkaista kevään kehysneuvotteluissa, koska kyse on useampien vuosien menokehyksestä. Samanaikaisesti ulkoasiainhallinnon on kuitenkin välttämätöntä etsiä muita keinoja edustustoverkon säästöjen aikaansaamiseksi sekä laatia pidemmän aikavälin toiminnan ja talouden tasapainottamisohjelma. Valiokunta esittää tälle momentille miljoona euroa lisää lähetystöverkon kattavuuden turvaamiseen. (Ilkka Kanerva: Aika runsaskätistä on!)

Arvoisa puhemies! Toiseksi, toisena kokonaisuutena on kehitysyhteistyö. Varsinaisen kehitysyhteistyön momentille esitetään ensi vuodelle 892 miljoonaa euroa. Hallitusohjelman mukaisesti määrärahat on jäädytetty vuoden 2012 eli tämän vuoden tasolle.

Valiokunta korostaa, että kehityspolitiikka voi toimia välineenä myös suomalaisten yritysten etabloitumisessa vielä kehittymättömille markkinoille. Hallitusohjelman mukaisesti kehityspolitiikassa hyödynnetään Suomen vahvuudet koulutuksessa, terveyden edistämisessä, viestintä- ja ympäristöteknologiassa sekä hyvässä hallinnossa. Nämä näkökohdat otetaan huomioon valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan kaikessa Suomen rahoittamassa kehitysyhteistyössä, mutta etenkin kahdenvälisessä yhteistyössä ja temaattisessa tai alueellisessa yhteistyössä.

Nykyisestä Suomen kehitysyhteistyöstä noin 9 prosenttia on kohdistettu suomalaisille toimijoille. Valiokunta pitää myönteisenä, että Suomi pyrkii kehittämään yksityissektorin toimintaympäristöä kehitysmaissa ja yhteistyömuotoja niin, että suomalaiset yritykset voisivat paremmin osallistua tähän työhön.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että kehitysavun pitäisi olla siinä määrin vastikkeellista, että kehitysmaiden tulisi sitoutua kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja muidenkin kansainvälisten sopimusten noudattamiseen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota vaikuttavuuteen. Suomen kehitysyhteistyön on oltava vaikuttavaa, ja valiokunta pitää hallitusohjelman mukaisesti tarpeellisena, että hallitus antaa alkuvuodesta 2014 eduskunnalle selonteon kehityspolitiikan tuloksista ja johdonmukaisuudesta.

Ulkoasiainministeriö on hallituksen kehityspoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti vahvistamassa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta muun muassa hallinnointijärjestelmiä parantamalla ja eri toimijoiden suorituskykyä analysoimalla. Vaikuttavuutta seurataan myös jälkikäteen evaluointien avulla. Tärkeää tulosten saavuttamisessa ovat kehitysmaiden omat ponnistukset.

Valiokunta toteaa niin ikään, että kansainvälinen tuki on erityisen tärkeää hauraille valtioille, kuten Somalialle ja Etelä-Sudanille. Tuen avulla vaikutetaan maiden sekä alueiden vakauteen ja näin epäsuorasti myös pakolaisvirtoihin. Haavoittuvimmassa asemassa köyhimmissä maissa ovat lapset, naiset, vammaiset ja vähemmistöryhmät.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi ulkoasiainministeriön hallinnonalan muut menot ja siinä yksi yksityiskohta, "Eräät valtionavut". Siinä on tänä vuonna niin ikään valiokunta lisännyt 50 000 euroa avustuksena Kuurojen maailmanliitolle. Kuurojen maailmanliitto on Suomeen rekisteröitynyt kansainvälinen kansalaisjärjestö, jonka pääsihteeristö myös sijaitsee Suomessa. Suomen valtion suoran tuen osuus on ollut noin kolmannes liiton rahoituksesta eli hyvin merkittävä osuus. Kuurojen maailmanliitto toimii 133 kansallisen kuurojen järjestön katto-organisaationa.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi vielä. Uusi määrärahamomentti on 24.90.68 Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyö. Tälle uudelle momentille esitetään määrärahaksi 3,2 miljoonaa. Nyt samanaikaisestihan päättyy vuonna 1992 aloitettu lähialueyhteistyörahoitus. Todettakoon, että Suomen ja Venäjän välille on solmittu uusi, tasavertaiseen kumppanuuteen perustuva sopimus rajat ylittävän yhteistyön edistämisestä. Sen tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat EU:n raja-alueyhteistyöohjelmat.

Arvoisa puhemies! Tämän uuden momentin määrärahalla on tarkoitus tehostaa pohjoisilla alueilla tehtävää alueellista yhteistyötä ja edesauttaa Suomen aktiivista osallistumista pohjoisten alueneuvostojen yhteistyöhankkeisiin. Sillä voidaan tukea myös hallituksen...

Arvoisa puhemies! Tämä alkaa loppua sitten. (Naurua) — Valiokunta korostaa, että uuden momentin määräraha tulee käyttää nimenomaan siemenrahana konkreettisessa yhteistyössä ja konkreettiset yhteistyöasiat arktisen alueen toimintaympäristössä ovat erittäin tärkeitä. (Ilkka Kanerva: Kyllä se tehosi!)

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan totesi, emme pidä ulkoasiainministeriön hallinnon-alaan kohdistuvien leikkausten määrää perusteltuna. Edustustoverkon supistamisen jatkaminen heikentää Suomen kansainvälistä toimintakykyä ja vaikutusmahdollisuuksia. Edustustoverkon henkilötyövuosista noin 10 prosenttia tulee toimeksiannoista muilta hallinnonaloilta, mikä heijastaa sitä tosiasiaa, että edustustoverkko on tärkeä työväline koko yhteiskunnalle.

Ulkoasiainvaliokunnan arvion mukaan hallitusohjelman mukainen taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman toteuttaminen vaikeutuu edustustoverkon supistumisten myötä. Tällä vaalikaudella jo tehtyjen kahdeksan lakkautuspäätöksen ja sulkemisen lisäksi valmisteilla on siis seitsemän edustuston sulkeminen niin EU-maissa kuin Euroopan ulkopuolella. Ulkopolitiikan uskottavuuden näkökulmasta on muistettava, että edustuston sulkemisella on aina kielteinen vaikutus poliittiseen luottamukseen ja taloudelliseen yhteistyöhön kohdemaan kanssa.

Valtiovarainvaliokunta pitää edustustojen lakkautuksista syntyvää säästöä melko pienenä ja korostaa sen tärkeyttä, että hallitus arvioi edustustojen lakkautuksista aiheutuvat vahingot. Säästöjen tulisi olla suhteutettuja aiheutuviin kokonaiskustannuksiin. Prioriteettikeskustelussa on myös painotettava edustustoverkosta saatavaa palautetta.

Valtiovarainvaliokunta lisäsi edustustoille tosiaan miljoona euroa. Keskusta pitää tätä riittämättömänä. Oma ehdotuksemme on vielä 4 miljoonan euron lisäys lähetystöverkon kattavuuden turvaamiseen.

On myös huomioitava, että kehitysmaissa toimivien edustustojen toimintamenoista katetaan osuus kehitysyhteistyömäärärahoilla. Kehitysyhteistyömäärärahoilla tuetaan näin käytännössä myös Suomen edustustoverkon kattavuutta ja toimintaa. Tässä yhteydessä on huomattava, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvusta on tähän saakka siirretty vuosittain noin 5 prosentin osuus toimintamenoihin, muun muassa kehitysyhteistyömaissa toimivien edustustojen toiminnan vahvistamiseen. Ensi vuonna tätä siirtoa ei voida toteuttaa, koska kehitysyhteistyömäärärahat eivät kasva.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut siviilikriisinhallinnan kasvavaa merkitystä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osana. Ulkoasiainministeriön pääluokassa siviilikriisinhallintaan varataan reilut 17 miljoonaa euroa. Valiokunnassa me korostimme, että siviilikriisinhallinnan osallistumistasoa tulee pyrkiä nostamaan määrätietoisesti. Tämä edellyttää paljon suurempaa rahamääräistä panostusta kotimaan valmiuksien kehittämiseen, ja keskusta haluaakin osoittaa miljoona euroa lisää siviilikriisinhallintaan ulkoministeriön pääluokassa.

Arvoisa puhemies! OECD:n vertaisarvio Suomen kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä suosittaa, että hallitus laatisi strategisen suunnitelman kehitysyhteistyön 0,7 prosentin bktl-osuuden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Suomi on sitoutunut 0,7 prosentin tavoitteeseen EU:ssa. Kuitenkin suunta on nyt laskeva. Kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään vuosille 2013—14 niin, että varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat ovat euromääräisesti tämän vuoden tasolla. Ensi vuonna määrärahat tulevat olemaan noin 0,55 prosenttia bktl:stä.

Kehitysmäärärahojen korkea tasohan ei sinällään varmista kehitystuloksia, kuten olemme viime aikoina saaneet lehdistäkin lukea muutamasta esimerkkitapauksesta. On hyvä, että hallitus on nostanut tuloksellisuuden kehityspolitiikan tavoitteeksi. Erityisesti suoran budjettituen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta tulee kuitenkin koko ajan arvioida. Tämän lisäksi OECD-maiden ja EU-maiden koordinaation lisääminen ja työnjaon selkeämpi toteuttaminen käytännön toiminnassa voisi lisätä tuloksellisuutta huomattavasti. Esimerkiksi parlamenttien kehittämiseen voisimme ohjata rahaa vaikkapa Inter-Parliamentary Unionin kautta, jossa samalla rahalla saisimme ehkä enemmän aikaan kuin joka maa yksin tehden.

OECD:n vertaisarvio ehdottaa, että maksimoidakseen kehitysyhteistyönsä tuloksia ja vaikuttavuutta Suomen tulee jatkaa kehitysyhteistyön keskittämistä pitkäaikaisiin kumppanimaihinsa ja vähiten kehittyneisiin maihin sekä sellaisille painopistealueille, joissa Suomella on selkeää vaikuttavuutta. Yhtä lailla meidän tulee arvioida nykyiset rahoituskeinot kehitysmaiden yrityssektorin vahvistamiseksi ja etsiä uusia, kysyntään perustuvia keinoja sen parantamiseksi. On siis tärkeää vahvistaa myös yksityisen sektorin osallistumista kehitysponnisteluihin niin Suomessa kuin kehitysmaissa. Tietenkin oman maan vastuuta pitää myös korostaa.

Teollisen yhteistyön rahasto Oy:n eli Finnfundin osakepääoman korottamiseen ehdotetaan nyt 10 miljoonan euron määrärahaa, mikä on vähemmän kuin vielä keskustavetoisella kaudella. Kysyisinkin tähän loppuun vielä tähän vertaisarvioon liittyen ministereiltä: mitä ongelmia näette nykyisissä rahoituskeinoissa yrityssektorin vahvistamisessa kehitysmaissa, ja miten aiotte edetä OECD:n vertaisarvioinnin pohjalta?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan jaoston puheenjohtajan esittelypuheenvuorossakin nostettiin esille Suomen edustautumismahdollisuudet tiukemman budjetin aikana. Olemme — itse olen ulkoasiainvaliokunnan varajäsen — myös toivoneet ulkoasiainvaliokunnan puolelta, että tätä rahamäärää tänne lisätään. Miljoona euroa on lähetystöverkon kattavuuden turvaamiseen tuotu, mutta samalla lausunnossa ja täällä eduskunnassa varmaan on tarve saada ulkoministeriltä katsaus, mitä aiotaan tehdä. Ja kun paikalla on myös ulkomaankauppaministeri, kysyn, miten nuo House of Finland -kokeilut eri maissa ovat etenemässä. Löytyykö uusi dynaaminen tapa, mennäänkö vähän aaltoliikkeessä, että välillä mennään yhtenäisesti ja sitten mennään erikseen? Nyt ilmeisesti aaltoliike tuo taas toimijoita yhteen ja nähdään, että yhteistyökykyä pitäisi ja ehkä voisi löytää. Samaan aikaan sitten, kun tuo miljoona euroa sinne palautuu eli säästöt pienenevät, onko jo nähtävissä, mistä nuo säästöt sitten perutaan tai millä lailla tuota uutta miljoonaa aiotaan käyttää?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitän myöskin esittelijää, edustaja Tölliä tästä lähetystöverkoston avaamisesta. Kävimme varapuheenjohtaja Salolaisen kanssa myöskin valtiovarainvaliokunnassa kuultavana, ja miljoona tuli. Tämä ei kyllä ole tarpeeksi. Olisin toivonut, että siihen olisi saatu se, mitä ulkoasiainvaliokunta yksimielisesti ja jo toistamiseen esitti. Kyllä joskus ajattelee, olisiko todella — kun ottaa huomioon, miten Suomi edustautuu maailmalla ja myöskin viennin kautta ja kaikennäköisen verkottumisen kautta globalisoituvassa maailmassa — nyt 4 miljoonaa ollut liikaa? Vastaan itse: ei olisi ollut liikaa. Mutta ehkä nyt on sitten pää avattu, niin että täytyy katsoa, vieläkö me kolmannen kerran koputamme taivaankanteen tällä asialla. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mitään, nyt tuli miljoona, mitä tapahtuu seuraavalla kerralla? Sitkeyttä kysytään.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me pidimme Suomessa lähes pyhäinhäväistyksenä sitä, kun Kanada aikoinaan ilmoitti, että se sulkisi Suomessa lähetystönsä. Katsottiin, että se oli aikamoinen loukkaus meidän kansalliselle itsetunnollemme, ja oli paljon kirjoittelua ja muuta. Meidän pitäisi ymmärtää se, kuinka kova tälli se on, jos jossain Filippiineillä esimerkiksi, missä kuitenkin on kymmeniä miljoonia ihmisiä ja merkittäviä taloudellisia etuja valvottavana, tällainen lähetystö suljetaan.

Toivomuksena olisi se, että ulkoministeriö nyt jotenkin pyrkisi kitkuttelemaan vähän tällä yhdenkin miljoonan avulla muutamien lähetystöjen ja edustustojen osalta eteenpäin niin, että ensi vuonna voitaisiin sitten korjata sitä, mikä nyt jää korjaamatta. Tämä on myöskin eduskunnan arvovallalle hieman erikoista, että jos ulkoasiainvaliokunta vakaasti harkiten esittää jotain sinänsä mitätöntä lisäystä budjettiin, niin tämäkään ei sitten tule hyväksytyksi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn tähän valitusvirteen, jota täällä on veisattu nyt sekä valiokunnan puheenjohtajan että varapuheenjohtajan toimesta. Toivoimme toki ulkoasiainvaliokunnassa sitä, kun toistamiseen viime vuoden jälkeen, jo toisen kerran, otimme yksimielisesti asiaan kantaa, että löytyisi valtiovarainvaliokunnasta enemmän ymmärrystä sille, että saataisiin tätä määrärahaa korotettua, ja toki olimme pettyneitä siihen, että vain miljoonan euron verran löytyy, mutta on toki siitäkin oltava tyytyväinen. Valuvikahan on tietenkin siinä hallituksen esityksessä, ja tiedän kyllä, että asianomaiset ministerit ovat varmasti aktiivisia olleet. Mutta niin se vain on, että tämä on Suomen kansainvälisen toiminnan kannalta ja myöskin kansalaisten palveluiden ja yritysten palveluiden kannalta erittäin valitettavaa, että edustustoverkkoa on supistettu ja joudutaan supistamaan.

Toinen huono asia tässä budjetissa on se, että haave siitä, että saavuttaisimme tuon 0,7 prosentin kehitysyhteistyömäärärahojen tason, näyttää katoavan yhä kauemmaksi. Mutta ministeri Hautalalta kysyisin tästä demokratiatukielementistä, miten sen kehittely on mennyt eteenpäin ja miten se tulee näkymään ensi vuonna.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yhdyn tähän samaan jouluvirteen, jota täällä veisataan näistä määrärahojen supistumisista edustustoverkon osalta. On hyvä, että tähän on tullut nyt tämä miljoonan euron lisäys. Se ei ole riittävästi.

Olisin samalla kiinnittänyt huomiota siihen, että kun seuraamme kriisialueita, rauhanvälitys, rauhanturva on yksi meidän prioriteeteistamme, niin meille tahtoo käydä niin, että näillä kriisialueilla poliittinen seuranta voi jäädä heikoksi, kun meillä ei ole omia lähetystöjä eikä ole edes tämmöisiä, voisi sanoa, pienlähettiläitä suurlähettiläiden sijaan, jotka voisivat liimata Suomen lipun hotellin oveen ja ottaa läppärin mukaansa. Ruotsi on esimerkiksi käyttänyt joillakin kriisialueilla tällaista hyvin kevennettyä mallia, jossa se poliittinen seuranta, osallistuminen EU-koordinaatiokokouksiin esimerkiksi, on mahdollista. Tätä kautta saadaan se tieto, jota sitten tarvitaan, kun ollaan menossa vaativampiin tehtäviin, rauhanvälitystehtäviin tai rauhanturvatehtäviin. Olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että tätä pitäisi myös ulkoministeriössä vähän suunnitella.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että jouluvirsi jatkuu koko viikon, säkeet vain muuttuvat riippuen pääluokasta. Lähetystöjen osalta se on selvä asia, jos tarve oli 4—6 miljoonaa ja miljoonalla voitiin tulla vastaan. Mutta kysyisin ministeriltä: Kun tätä asiaa käsiteltiin, niin puhuttiin myös siitä, olisiko tulevaisuudessa pohjoismaisten yhteisillä lähetystöillä autettavissa näissä tilanteissa. Miltä se näyttää pitkällä tähtäimellä, onko sieltä mahdollisuutta löytää sitten toiminnan kautta säästöjä?

Toinen asia, tämä Kuurojen maailmanliiton toiminta. Eduskunnassa on keskusteltu siitä, että ei voi olla vuosittain sama tilanne, että samoihin kohteisiin me joudumme täällä lisäämään rahaa, kun näyttää siltä, että ne kuuluisivat pohjiin. Kysyisin nyt ministereiltä, minkälaisia ajatuksia näitten pysyvien rahantarpeitten osalta on ajatellen seuraavien vuosien budjetteja.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Paljon on sanottu lähetystöverkostosta, joka ei nyt tietysti ole koko inhimillisen kehityksen inhimillinen huippu. Senhän täytyy elää ja kehittyä ja olla joustava, muunneltavissa oleva kokonaisuus, mutta se ei ole hallinnollinen ratkaisu, vaan tämän verkoston laajuuden, tehokkuuden pitää perustua ehdottomasti poliittiseen harkintaan. Nyt minusta tuntuu, että tätä kysymystä on katsottu budjettikysymyksenä, hallinnollisena asiana, huomattavasti keskeisemmin kuin poliittisena asiana. Tästä annan kyllä pyyhkeitä asian eri portaissa sitä valmistelleille. Minusta tämä ei ole Suomen edun mukaiseen harkintaan perustuva poliittisesti viisas päätös, vaan tämä tulisi katsoa isommassa kontekstissaan, josta epäilen, että YK:n turvaneuvostojäsenyysäänestykset omalla vastustamattomalla tavallaan kertovat erään totuuden kaikesta tästä. Se ei selitä kaikkea, mutta se osaltaan kertoo siitä, että tässä olisi pitänyt ehdottomasti olla kiivaammin liikkeellä ja tehdä toiselta pohjalta tämä harkinta.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jaoston puheenjohtaja asiaa esitellessään korosti tämän verkon supistamista sillä, että tämähän on poliittinen kysymys, tämä on poliittinen päätös. Minä yhdyn tähän luonnehdintaan. Parin miljoonan säästöllä on aiheutettu ja aiheutetaan isoa poliittista vahinkoa, joka jatkuu vain näin, jos linjaa ei korjata. Köyhempänä aikana on tämä verkosto voitu rakentaa ympäri maailmaa Suomen eduksi kaikella tavalla. Kun tässä haetaan näitä ulospääsyteitä — edustaja Haavisto viittasi erääseen mahdollisuuteen, Suomi-talosta on puhuttu paljon — pohjoismainen yhteistyö on nykyisin kaiken hehkutuksen kohteena, kaiken poliittisen hehkutuksen kohteena. On se ihme, jos sieltäkään puolelta ei löydy mitään ratkaisumalleja tämän edustustoverkon säilyttämiseen. Yhdyn tähän yleiseen poliittiseen arviointiin ja toivon, että tätä virttä ei tarvitsisi veisata vuoden kuluttua.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mietintö ihan oikein toteaa, että absoluuttisen köyhyyden määrä on puolitettu vuodesta 1990, mutta se pitää paikkansa vain prosenttien suhteen. Jos katsotaan ihmisiä, niin pudotus on 1,7 miljardista 1,3 miljardiin eli siinä mielessä aika vaatimaton, jos tuota 1,25:tä dollaria käytetään tässä mittakaavana. Siinä mielessä tehtävää kehitysyhteistyössä on paljon, vaikkei Suomen tietysti kaikesta tarvitse huolehtia.

Mutta kysymykseni ministereille, tässä on kolme erittäin arvovaltaista ministeriä paikalla: Oletteko valmiit kaksin käsin taistelemaan hallituksessa sen puolesta, että kaikki päästökauppatulot käytettäisiin lähitulevaisuuden vuosina ilmastonmuutoksen ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön? Tämähän on itse asiassa ainut keino, jolla tulossa oleva kuoppa voidaan korjata ja jolla voitaisiin tuota 0,7:ää tavoittaa. Oletteko valmiit kaksin käsin taistelemaan tässä tämän hyvän tavoitteen puolesta, päästökauppatulojen tehokkaan käytön puolesta?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ei kannata väheksyä tätä miljoonan lisäystä edustustoverkkoon, mitä hallituspuolueet tuolla jaostossa tekivät. Viesti kuultiin ja siihen reagoitiin ja määrärahoja lisättiin sen verran kuin näinä taloudellisina aikoina on ylipäätänsä mahdollista. Sitä kautta siihen viestiin on reagoitu.

Mutta se, mikä minua ihmetyttää tässä valiokunnan toiminnassa, on perussuomalaisten linja suhteessa kehitysapuun. Ymmärsin vaaleissa, että perussuomalaiset lähinnä toivat esiin, että maahanmuuttoa pitää hillitä ja näitä ihmisiä pitää auttaa siellä, missä he asuvat. Nyt he valiokunnassa ja varmaan vielä tässä salissakin esittävät 270 miljoonan vähennystä kehitysapuun eli sinne auttamiseen siellä, missä ne ihmiset ovat. Sen lisäksi kuntakorvauksia ollaan leikkaamassa, turvapaikanhakijoitten kustannuksia ollaan leikkaamassa eli kaikkialta sieltä, missä maahanmuuttajia on, ollaan leikkaamassa. Tässä ei oikein ole logiikkaa.

Kysyisin ministeriltä tästä kehitysavun vaikuttavuudesta, kun on monenlaisia puheita ja uutisia näkynyt, miten ollaan kehittämässä ja tuomassa julki niitä hyviä tuloksia, mitä siellä on saatu aikaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan viime vaalikauden kokemuksesta vain kerron, että kun sitä Suomen turvallisuusneuvoston jäsenyyttä lobattiin, niin näissä kahdenvälisissä keskusteluissa tuli selkeästi esille, että niissä maissa, joita me lobbasimme, yksi tärkeimpiä kysymyksiä oli se, että siellä maassa pitäisi olla lähetystö. He kertoivat, kuinka he ovat aikaisemmin menetelleet. Nimenomaan se lähetystö on vaikuttanut siihen suhtautumiseen, miten kukin maa on suhtautunut esimerkiksi Suomen jäsenyyshakemukseen. Tätä taustaa vasten kysynkin nyt: onko teillä tarkoitus selvittää, kun tämä kampanja epäonnistui valitettavasti, mitkä olivat ne keskeisimmät syyt? Tästä pitäisi nimittäin pikkusen ottaa myöskin oppia. Sitten globalisoituvassa maailmassa, jossa me nyt elämme, minä koen, että lähetystöverkostoja pitäisi vahvistaa. Se on asia erikseen, tehdäänkö sitten Pohjoismaiden kanssa yhteisiä verkostoja, mutta niitä, jos mitä, me jatkossa tarvitsemme.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Man har fäst mycket uppmärksamhet vid exportfrämjande i samband med vårt ambassadnätverk. En liten mening finns också i utskottets betänkande om medborgartjänster, men det är uppenbart att till exempel de personer som kommer hit för att söka jobb eller som har anhöriga här inte kommer att bli betjänade av de formerna av nya tjänster, utan lagändring skulle behövas för att Norden eller andra EU-ambassader kunde betjäna finländare eller andra som vill ansöka om uppehållstillstånd här i vårt land.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kiinnitetään huomiota viennin edistämiseen lähetystöverkon yhteydessä. Yksi pieni maininta on kansalaispalveluista, mutta on selvää, että ellei lakia muuteta, niin emme voi saada apua esimerkiksi muiden EU-maiden tai Pohjoismaiden kautta, jos henkilö haluaa hakea oleskelulupaa täällä Suomessa. Onko ministeriö tehnyt muodollisen esityksen valtioneuvoston piirissä siitä, että lakia muutettaisiin tältä osin, että muu maa voisi myöskin oleskeluluvissa auttaa heitä, jotka hakevat oleskelulupaa Suomeen?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pidä kyllä erityisen järkevänä näin rajua supistusta ulkoasiainhallinnon menoihin: noin 15 edustustoa suljetaan. Tämä ilman muuta tarkoittaa sitä, kuten täällä on monesta suusta tullut esille, että tämä heikentää meidän kansainvälistä toimintakykyämme, vaikutusmahdollisuuksiamme, merkitsee myös konsuli- ja kansalaispalvelujen selvää heikentymistä, enkä usko ollenkaan, että näillä rajuilla leikkauksilla ainakaan autettiin millään tavalla meidän turvaneuvostojäsenyyden hakemista. Kyllä nyt pitäisi löytää säästöjä vähän muualta kuin tästä kansainvälisestä vaikuttamisesta ja läsnäolosta maailmalla.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä vähän ihmetellä, kun salin joka laidalta, joka kuorosta sama virsi. Miten voi olla sitten niin, että valtiovarainvaliokunta on näin kovakourainen ollut tässä asiassa? 15 edustuston sulkeminen on iso poliittinen päätös, ja kyllä minäkin pelkään, että se hyöty, säästö, mikä siitä saadaan, on kovin pieni suhteessa siihen haittaan, mikä siitä aiheutuu.

Arvoisa puhemies! Osaatteko, arvoisat ministerit, jo sanoa, mitkä ovat nuo loput edustustot, mitkä ovat sulkemisuhan alla nyt? Osa on nimetty, osa on ollut julkisuudessa, mutta entä se loppuosa?

Lisäksi haluaisin vielä, arvoisa puhemies, kysyä tätä yhteyttä tähän turvaneuvostokampanjaan. Ei siinä varmaan suoraa yhteyttä ole, mutta pohdin vain sitä, että kun turvaneuvostokampanja koki mahalaskun ja täällä seuraus on se, että lähetystöverkkoa supistetaan, niin onko tämä nyt varmasti se oikea reagointitapa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Isompaa joululahjaa odotin minäkin, mutta täytyy sanoa, että miljoonaankin pitää olla tyytyväinen. Uskon, että jokainen hallinnonala joutuu tekemään tässä kohtaa kovia ratkaisuja.

Näihin säästöihin kun on nyt jouduttu menemään, niin yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa kuulostaa todella järkevältä. Palvelua saadaan ja pitää saada omalla kielellä, ja sitten seinistä aiheutuvia kuluja toivottavasti voidaan jotenkin jakaa ja saada muitakin synergiaetuja.

Valiokunnassa kuullun mukaan tästä ei kuitenkaan olisi tulossa mitään merkittäviä taloudellisia säästöjä. No, vaikka näin, niin mahdollisuudet hakea taloudellisuutta täytyy etsiä vaikka kiven silmästä. Tärkeää nimittäin on, että Suomen edustajisto säilyy maailmalla mahdollisimman laajana. Meidän läsnäolomme siellä on tärkeää yritysmaailmalle, kansalaisille, Suomelle. Kysyisin ministeriltä: onko mitään uusia hankkeita, virityksiä muiden Pohjoismaiden, EU-maiden kanssa, sellaisia, mistä me emme vielä tiedä, ja sellaisia, joista voisimme sitten saada vielä tehokkaampaa säästöä kuin mitä nyt näistä tällä hetkellä tiedossa olevista?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin mietinnössäkin todetaan, valiokunta kyllä korostaa, että pitää etsiä muitakin mahdollisuuksia, rakenteellisia uudistuksia, parempaa yhteistyötä edustautumisessa ulkomailla. Tässähän todetaan, että se on ulkoministeriön ilmoitus, että ilman tätä lisäystä tämä säästötavoite merkitsisi laskennallisesti 15 edustuston lopettamista, mutta kysyn ministeriltä: onko se todella ainoa vaihtoehto, vai onko löydettävissä myöskin vastaavaa säästöä muuta kautta?

Mitä tulee sitten tähän menettelytapaan, kun varapuheenjohtaja, edustaja Salolainen totesi, että tämä on eduskunnan arvovallan osalta kyseenalaista, niin tässä ei ole kysymys valiokunnan arvovallasta eikä eduskunnan arvovallasta. Valtiovarainvaliokunta joutuu sopeuttamaan erityisvaliokuntien lausunnoissa tulevat valtavat toivomukset ja jaostoista tulevat valiokuntakäsittelyssä syntyvät toivomukset siihen mittaluokkaan, mikä meillä on käytettävissä, kun sitten hallitusryhmien kesken käydään neuvotteluja. Kysymys ei ole todellakaan arvovallasta vaan siitä, että liian vähän on jaettavaa lukuisten toivomusten ollessa päällä kaikista erikoisvaliokunnista, ei pelkästään ulkoasiainvaliokunnasta.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustustoverkostossa on vahva tämmöinen kehityspoliittinen vanha perimä, ja nyt tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa olemme, toivoisi, että enemmän keskityttäisiin noihin viennin panostuksiin ja myös edustustoverkosto tukisi tätä vientiajattelua. On paljon sellaisia maita, joissa meillä olisi viennin edistämisen kannalta paljon tehtävää. Edustustoverkko on laaja, ja se resursointi on aika niukkaa, ja tuntuu, että niitä toimintaedellytyksiä ei ole sitten riittävästi siellä. Oikeastaan kysymys kuuluukin, miten joustavasti näiden edustustojen välillä tätä henkilökuntaa voidaan siirtää sinne, missä on kasvumahdollisuuksia esimerkiksi viennin kautta. Esimerkkinä otan vaikkapa Kanadan, jossa on hyvin samanlainen ilmapiiri, paljon yhteistä: sääolot, pinta-ala, kulttuuriperimä, ei kielimuureja ja paljon bisneksessä vielä edistettävää. Olisiko mahdollista siirtää resursseja näiden edustustojen välillä sinne, missä tarvitaan, niin että sitten taas pystyttäisiin sitä kehitysyhteistyötäkin tukemaan, kun saadaan talous pyörimään?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeriön pääluokan menot ovat kaiken kaikkiaan 1 300 miljoonaa euroa, ja ministeriön sisällä on mahdollisuus tehdä myöskin painopistevalintoja. Ministeriössä on mahdollisuus ottaa muualta rahaa ja laittaa niitä edustustoverkkoon, jos tahtoa on. Ulkoasiainvaliokunnan osalta teillä on myöskin sama mahdollisuus. Tietty raha on käytettävissä. Jos te olisitte sanoneet, että painopisteiden pitää olla lähetystöverkossa, kertoneet, mistä se raha otetaan pois, niin ilman muuta valtiovarainvaliokunta olisi tehnyt teidän toiveenne mukaisesti. Mutta on aina helppoa vaatia lisää rahaa ottamatta vastuuta niistä säästöistä, kun kuitenkin budjetti pitää pitää tasapainossa.

Ulkoministeriöstä täytyy sanoa, että ministeriöllä täytyy olla selkeä strategia esimerkiksi EU-edustuksen suhteen, missä ollaan, missä ei olla, millä perusteilla vai pitääkö olla kaikkialla, ja myöskin sen painottamisen suhteen, ovatko poliittiset intressit tärkeitä vai ovatko kaupalliset intressit tärkeitä, ja myöskin sitten sen, mitä erityistehtäviä on, kuten esimerkiksi Vietnamissa saattaisi olla se, että suomalaiset rikolliset voidaan palauttaa sinne — se voisi olla edustuston erityinen perustelu, minkä takia siellä pitää olla. Vuosi sitten rahaa ei lisätty. Nyt lisättiin miljoona, ja uskon, että vuoden kuluttua on valmiutta, jos nämä strategiat ovat selviä, myöskin sitten katsoa sitä summaa uudestaan.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kysymystä ministereille.

Toinen on nämä edustustojen lakkauttamisen kriteerit eli se järjestys tai ne edustustot, jotka päätetään lakkauttaa. Mitkä siinä ovat ne kriteerit? Nimittäin esimerkiksi kiinteistökulut eri edustustoissa vaihtelevat varsin suuresti, ja jos tämä on ratkaiseva tekijä, niin silloinhan saadaan budjettinäkökulmasta merkittävä säästö, mutta toiminnallisesti se saattaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Mitkä ovat ne kriteerit?

Toinen, jonka kohdistan ulkomaankauppaministerille tähän liittyen: oletteko arvioinut ja arvioimassa, mikä tämän edustustoverkon lakkauttamisen tai karsimisen merkitys on meidän vientiimme nimenomaan niissä maissa, joissa talous on kasvamassa ja vientikysyntä kasvamassa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ehkä ei ole kysymys koko eduskunnan arvovallasta, mutta kyllä ulkoasiainvaliokunnan arvovallasta oli kysymys sen takia, että me olimme yksimielisiä, niin kuin puheenjohtaja Soinikin totesi. (Kari Uotila: Moni muukin!) Me koimme valtavaa turhautumaa siitä, että meidän vetoomustamme, jota käytiin esittämässä myöskin valtiovarainvaliokunnassa, ei huomioitu. En usko, että olisimme hirvittävästi loukkaantuneet siitä, jos pari miljoonaa olisi otettu kehitysyhteistyövaroista tähän tarkoitukseen. Me itse asiassa luotimme valtiovarainvaliokuntaan, että se osaa tämän asian hoitaa ja etsiä ne miljoonat, joita tarvitaan.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä keskustelu on varmasti ikään kuin musiikkia meidän kolmen ministerin korville siltä osin, että me voimme täydellisesti yhtyä kaikkiin niihin näkemyksiin, joita täällä on esitetty edustustoverkon supistamiseen kohdistuvien paineiden seurauksista. Mutta me tietysti toimimme eduskunnan päättämien kehysten puitteissa ja eduskunnan myöntämien määrärahojen puitteissa, ja valitettava tosiasia on, niin kuin on kaikkien tiedossa, että meillä on edessä 10—15 edustuston sulkeminen näillä kehysnäkymillä. (Pertti Salolainen: Se on järkevää!) Ja kun meidän toimintamäärärahoista noin 85 miljoonaa menee noin 95 toimipisteen ylläpitämiseen, niin jokainen voi arvioida, mitä 1 miljoonan lisäys merkitsee tässä. Se merkitsee lievää hengähdysaikaa, arviointia siihen, mitä seuraavaksi tehdään, mutta perusasetelma säilyy ennallaan, ja se perusasetelma on tietysti jatkossakin kehysten ja budjettien määrittelemä. Me joudumme tekemään näitä suunnitelmia tästä 10—15 edustustopisteen sulkemisesta.

Tietysti joka tapauksessa edustustoverkostohan elää aina. Maailma muuttuu, painopisteet, tarpeet muuttuvat, ja meillä on, niin pitkälle kuin on mahdollista, toki hyvin joustavat menettelyt olemassa. Ulkoministeriöhän perustuu siihen, että meidän virkamiehillämme on siirtymisvelvollisuus, ja henkilöstön osalta tämä on järjestettävissä. Kiinteistöt ovat sitten tietysti joskus vähän hankalampi asia, ja on tietysti totta, että kiinteistöpolitiikka ei saisi ohjata ulkopoliittisia ratkaisuja, mutta kyllä silläkin on vaikutusta. Kaikki tietävät tämän esimerkin Pakistanin Islamabadin lähetystön sulkemisesta, jossa nimenomaan turvallisuusvaatimusten aiheuttamat kustannukset olisivat nousseet niin suuriksi, että meidän oli pakko tässä maailman suurimmassa muslimivaltiossa sulkea lähetystö. Ei mikään poliittisesti viisas ratkaisu, mutta kuitenkin väistämätön.

Aivan oikein täällä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä mahdollisuuksia yhteistyö muiden maiden kanssa ja nimenomaan Pohjoismaiden kanssa tuo. Siihen olemme voimakkaasti satsanneet. Meillä on vahva poliittinen tahto Pohjoismaiden kesken tätä lähetystöyhteistyötä lisätä, mutta se tulee tuottamaan tuloksia vasta ehkä viiden vuoden aikavälillä ja siitä eteenpäin, koska yksittäisiä ratkaisuja tehtäessä ollaan yleensä aina myöhässä. Nyt on valitettavasti niin, että ne ratkaisut, mitä me olemme Pohjoismaiden kesken tässä viime kuukausinakin keskustelleet ja sopineet, ovat olleet sellaisia, että muut Pohjoismaat ovat päättäneet ja voineet laajentaa verkostoaan ja silloin ne ovat sopineet siitä, että menevät yhdessä johonkin paikkaan. Me olemme pystyneet varaamaan vain ikään kuin mahdollisuuden huoneen lähettää sitten myöskin oma edustajamme. Näin Burma-Myanmarissa.

Kyllä itse luotan siihen, että pidemmällä aikavälillä tästä saadaan toki konkreettisia etuja ja hyötyjä, mutta tilanne on todella niin meidän poliittisen edustautumisen ja vaikuttamisen, kansalaisten palvelun kuin myöskin taloudellisten ja kaupallisten suhteiden edistämisen ja kehittämisen kannalta hankala. Mitä pienempi meidän verkostomme on, sitä vähäisempiä kaikki nämä palvelumahdollisuudet ja vaikuttamismahdollisuudet silloin ovat.

Toki me kansalaispalvelujen osalta pyrimme, kun edustaja Thors kysyi, valmistelemaan sellaista lakimuutosta, joka tässä suhteessa toisi vähän helpotusta ja parannusta, ja toki yhteistyötä muidenkin kuin Pohjoismaiden kanssa on voitu tässä lisätä. Mainitsen vain esimerkkinä, että meillä on sovittu vaihdosta kuuden kuukauden ajaksi. Meillä on diplomaatti Tbilisissä Georgiassa, ja juuri nyt, kun siellä on ollut hyvin ratkaisevat vaalit ja muutos, se on osoittautunut erittäin arvokkaaksi sen suoran raportoinnin kautta, mitä olemme saaneet. Mutta tämäkin muutaman kuukauden kuluttua tulee valitettavasti päättymään.

Elikkä tulevaisuuden avaimet tässä ovat täysin eduskunnan ja tehtävien talouspoliittisten päätösten ja linjausten varassa ja käsissä. Meidän näkemyksemme ovat tulleet ja tulevat valmisteluissa aina hyvin vahvasti esille, mutta ratkaisut, sen jälkeen kun ne on hallituksessa tehty, me joudumme myöskin toteuttamaan.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn tietenkin täysin ulkoministerin näkemyksiin ulkomaanedustustojen tämänhetkisestä tilanteesta.

Omassa puheenvuorossa halusin keskittyä kahteen kokonaisuuteen kuitenkin sillä olettamalla, että me emme tule saamaan rahaa lisää edustustoverkkoon, mitä pidän yhtä valitettavana kuin noin 90 prosenttia käytetyistä puheenvuoroista tähän asti, ja totean siihen sen lisäksi, että valintahan on puhtaasti eduskunnan käsissä; riippuu, mihin haluaa ulkosuhteissa tai muutoin rahaa kohdentaa. Niistä kahdesta tulokulmasta, jotka halusin tuoda esille, ensimmäinen liittyy vientiin ja toinen oikeastaan diplomatian muuttuvaan kenttään.

Viennin puolella me olemme perustaneet, niin kuin kaikki varmaan hyvin ovat huomanneet, niin sanotusti Team Finland -konseptin. Tämä Team Finland -ajattelu lähti liikkeelle siitä, että meidän taloudelliset ulkosuhteet olivat liian siiloutuneet, oli liian paljon pelaajia ympäri maailmaa. Meillä oli yli 90 edustustoa, siis suurlähetystöjen puolella, oli Finprota, oli Finnodea, oli Finnveraa, oli kulttuuri-instituutteja, ja ihan selvästi ikään kuin kaikki pelasivat vähän omaan pussiin ja oli tällaista tyypillistä vähän niin kuin byrokraattista mustasukkaisuutta.

Päädyimme sitten siihen ratkaisuun, että meidän pitää saada paremmin taloudelliset ulkosuhteet haltuun ja lähdimme perustamaan Team Finland -konseptia. Tämä on lähtenyt oikein hyvin liikkeelle ulkomailla mutta ei välttämättä meillä täällä koto-Suomessa. Ulkomailla siis meillä on nyt 76 Team Finlandia eli Suomi-joukkuetta, joidenka tavoitteena on nimenomaan auttaa viemään Suomen vientiä eteenpäin ja sitten myös luomaan entistä parempaa Suomi-kuvaa. Perusongelma meillä on edelleen täällä Suomen puolella, jossa järjestelmä on hiukkasen siiloutunut, mutta siihenkin on löytymässä ihan hyviä ratkaisuja.

Tämä Team Finland on siinä mielessä hyvä, että se ei lisää kustannuksia missään muodossa mutta se vahvistaa meidän edustautumista ympäri maailmaa, ja siksi me tulemme sillä linjalla jatkamaan.

Toinen huomio liittyy diplomatian tulevaisuudenkuvaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että diplomatia on tänä päivänä murroksessa, ja se näkyy myös minun mielestäni tässä budjettikeskustelussa. Ne välineet, joita diplomaatilla tänä päivänä on raportointiin, analyysiin tai julkisuusdiplomatiaan käytettävissä, ovat huomattavasti laajemmat kuin on ollut aikaisemmin. Aikaisemmin diplomatia oli puhtaasti sitä, että kerättiin informaatiota maasta X ja lähetettiin se informaatio analyysin muodossa kotimaahan, jossa sitten ryhdyttiin tietynlaisiin toimenpiteisiin.

Tänä päivänä me olemme ulkoasiainministeriössä tavalla tai toisella rohkaisseet meidän diplomaatteja, erilaisia julkisuusdiplomatian toimijoita, toimimaan myös julkisuudessa huomattavasti enemmän. Sen me näemme sosiaalisessa mediassa, sen me näemme meidän suurlähetystöjen Facebook-sivujen, Twitterin käytössä, ja tämä on kaikki ollut omiaan sekä kriisitilanteissa vahvistamaan meidän ulkoasiainministeriön työntekijöiden toimintaa että sitten myös raportoinnin ja julkisuuskuvan eteenpäinviemisessä.

Mutta tosiasia on se, että ulkomaankauppaministerin näkökulmasta, jos ja kun me lähdemme valitettavasti karsimaan ulkoasiainministeriön toimintamenoja ja varsinkin meidän lähetystöjemme toimintaa, se on myös sitten pois ulkomaanviennistä, koska ne tekevät aivan loistavaa palvelua suomalaisille yrityksille. Itse olen yrittänyt iskostaa meidän diplomaatteihin perusnäkemyksen, että jokaisen päivän päätteeksi jokainen meidän suurlähettiläistä tai Team Finland -henkilöistä esittäisi itselleen kysymyksen: mitä olen tänään tehnyt suomalaisten työpaikkojen eteen? Pitää muistaa, että diplomatia ei ole enää pelkästään raportointia kotimaahan vaan se on myös erittäin kaikenkattavaa bisnestoimintaa, josta meille kaikille on hyötyä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Stubbilta, kun tänä päivänä Euroopan-vienti ei vedä niin hyvin ja markkinat ovat pitkälti Aasiassa, Latinalainen Amerikka nousee ja kehittyy, myöskin Afrikassa on kasvavia markkinoita. Olemme täällä juuri puhuneet siitä, miten lähetystöverkko kuitenkin on rapautumassa näillä alueilla, ja kun vertaa siihen, millä vaikka Saksa tai Ruotsi tänä päivänä elää, niin heillä tuntuu olevan paljon enemmän systemaattisia vientiponnisteluja näille alueille.

Katsoin vähän kateellisena Tanskan ja Kiinan tekemää kaukolämpösopimusta, jossa Tanska esiintyy maailman parhaana kaukolämmön asiantuntijana ja on tehnyt siinä suuren sopimuksen Kiinan kanssa, kun ajattelee, että tämä olisi juuri sitä uuden teknologian, ympäristöteknologian osaamista juuri niille markkinoille, joilla meidän pitäisi olla liikkeellä. Onko nyt sellaisia välineitä tai tuoko Team Finland tai joku muu rakenne nyt niitä välineitä, joilla näitä uusia markkinoita myös tavoitetaan?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten toimijoiden moninaisuus ja osin pirstaleisuus ulkomaillahan on sillä tavalla jo vanha asia, että työtä tämän toiminnan yhdenmukaistamiseksi on pyritty tekemään jo pitkään. Olisin kysynyt ulkomaankauppaministeri Stubbilta: Voisitteko hieman avata, kun mainitsitte, että ulkomailla tämä "teamfinlandisoituminen" on lähtenyt hyvin käyntiin, mitä konkreettisia asioita siinä on? Onko tullut siirtymisiä saman katon alle ja minkälaisia arkipäiväisiä toimintatapoja?

Toisekseen, puhemies, olisin tässä halunnut ottaa esille myös ministeri Hautalan sektoriin kuuluvan asian, joka liittyy kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen ja tällä kertaa kauppapoliittisesta näkökulmasta. Ministeri Stubb: millä tavalla teidän kauppapoliittisessa toiminnassanne nämä kehityskysymykset ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ovat esillä?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Min fråga till minister Stubb gäller närområdessamarbete. I budgeten för 2013 slopas ju momentet för närområdessamarbete och i stället tar man i bruk ett nytt IBA-moment med lite på 3 miljoner euro.

Utrikesministeriet har under de senaste åren tillsammans med Sverige finansierat en så kallad Baltic Sea Action Plan-planeringsfond, och tack vare den här fonden har man lyckats bidra till planeringen av många projekt med vilkas hjälp man håller på att genomföra Baltic Sea Action Plan. Hittills har 35 projekt kunnat planeras tack vare de här pengarna. Nu är de här pengarna slut, och problemet är det att den här fonden läggs ner om inte Sverige och Finland och förhoppningsvis också andra Östersjöländer ser till att nya pengar kan reserveras för det här ändamålet. Finlands hela stöd har gått åt till projekt i Ryssland, vattenreningsverk bland annat i Finska vikens innersta del, så min fråga och min förhoppning är att en del av IBA-stödet skulle kunna användas för det här.

Toivon siis, että ulkoministeriö myös jatkossa osallistuisi tähän Itämeren suojeluohjelman toimeenpanoon esimerkiksi tukemalla tätä Baltic Sea Action Plan -rahastoa.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tällainen Team Finland -konsepti on perustettu. Kysyisinkin ministeri Stubbilta vielä, millaisia todellisia konkreettisia tuloksia on jo saavutettu, ja mitä kuuluu syksyn alussa Finlandia-talon tilaisuudessa meidän kansainvälistyvien yritysten listaamille 36:lle Team Finland -suositukselle. Lisäksi tiedustelisin sitä, onko meidän viennin edistämisen tuloksellisuuden parantamiseen kehitteillä kevään mittaan vielä lisätoimia. Ruotsissahan tähän panostetaan erittäin voimakkaasti, joten olisiko sieltä jotain opittavaa?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmalla kuulee toisinaan, jopa tässä ihan meidän omalla takapihalla Euroopassa, että Suomi on myöhästynyt, Norja on paikalla hyvin edustettuna, muut Pohjoismaat, markkina on ikään kuin jo aika tiukkaan otettu ja sinne on vaikeampi päästä mukaan kuin jokin aika aikaisemmin, jolloin muut Pohjoismaat ovat olleet liikkeellä. Olisinkin kysynyt ministeri Stubbilta: Kun lähetystöverkostoa mietitään kokonaisuutena, miten hyvin sitä on kyetty hyödyntämään? Onko ollut riittävästi resursseja, riittävästi joustoa, riittävästi ajassa elämistä, että olisi pysytty mukana? Jos ei, niin miksi sitten tällaisia kommentteja tulee elikkä ovatko ne virhearvioita vai onko tähän jotain perustaa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Haavisto puhui sellaisista mahdollisuuksista, joita kenties olemme menettäneet. Nyt kun Aasian merkitys koko ajan tuntuu kasvavan ja kaikkien katseet suuntautuvat edelleenkin vain sinnepäin, niin miten te näette? Toimin eduskunnassa Australia-ystävyysryhmän puheenjohtajana, ja esimerkiksi Australiasta on tullut viestejä, että Suomi ei tarpeeksi vakavasti suhtaudu sinne suuntaan tehtäviin panostuksiin, olkoon se sitten yrityselämän tai edustuston kautta. Tapasin Ruotsissa päämajaansa pitävän Australian suurlähettiläänkin, ja hänkin sanoi, että kyllä Suomeen päin katsotaan esimerkiksi näissä koulutusasioissa, cleantech-asioissa ja ikään kuin ollaan valmiita yhteistyöhön ja ottamaan sitä tietotaitoa myös Australian suuntaan ja toisaalta antamaan tietotaitoa tännepäin vaikkapa kaivospuolella, mitä heillä on paljon muutakin kuin ihan konkreettista omistamista.

Vielä semmoinen kysymys, että kun nykyisestä Suomen kehitysyhteistyöstä noin 9 prosenttia on kohdistettu suomalaisille toimijoille, niin pystyttekö te kommentoimaan, mikä tämä taso on etenkin muissa EU-maissa.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo yksistään kauppasuhteittemme takia lähetystöjen rooli tässä maailmanajassa on erittäin tärkeä ja lähetystöihin pitäisi entistä enemmän satsata eikä vähentää.

Kun täällä ministeriön mietinnössä sanotaan, että yksittäiset diplomaatit voisivat sijoittua toiseen pohjoismaiseen edustukseen, niin tietysti pitäisi olla vastavuoroisuutta. Kysyisinkin: onko muilla Pohjoismailla tarvetta tulla sitten suomalaisiin lähetystöihin vuokralaisiksi ja näin saataisiin jaettua kustannuksia?

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäinen vastaus edustaja Haavistolle: Suomen viennin jakauma tällä hetkellä on suunnilleen sen kaltainen, että 55 prosenttia meidän viennistämme menee EU-alueelle, noin 10—15 muualle Eurooppaan, siis suurimmaksi osaksi Venäjälle, sen jälkeen noin 15 prosenttia Aasiaan, 8 prosenttia Pohjois-Amerikkaan ja loput muualle. Se, mikä on ilman muuta selvää, on se, että suurin osa kasvusta tapahtuu tällä hetkellä Aasiassa ja Euroopan ulkopuolella.

Näistä systemaattisista vienninedistämismatkoista. Puolentoista vuoden sisällä minulla on ollut ilo ja kunnia käydä — tässä on entisiä ulkomaankauppaministereitä, jotka joko kärsivät, kun kerron, tai sitten muistavat hyvin — noin 28 kohteessa, siis kaupungissa ja maassa, ja matkustuspäiviä tälle vuodelle tulee viran puolesta noin 130. Käytännössä se rytmi on sellainen, että me yritämme olla yhden viikon jossain kaukomaissa suomalaisen yritysvaltuuskunnan kanssa, joka vaihtelee kooltaan noin 20:stä 80:een suunnilleen, ja tietysti tulostavoitteena on se, että me avaamme näille yrityksille ovia ja he saavat sitten erilaisten projektien kautta siellä diilejä.

Kuten ulkoministeri Tuomioja tuossa aikaisemmin totesi, se on ilman muuta selvää, että niiden suurlähetystöjen, jotka siinä maassa ovat, yksi perustehtävistä ja yksi erittäin tärkeistä tehtävistä, joita ne tekevät, on auttaa meitä.

Me käytämme erilaisia välineitä, ja tämä koko Team Finland -ajattelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että mieluummin kuin että tehdään yksittäisiä markkina-analyysejä ja sitten lähetetään niitä paikasta A paikkaan B, on olemassa vain ja ainoastaan yksi Team Finland -henkilö tai -joukkue, joka on vastuussa siitä, ja toistaiseksi tällainen yhden luukun politiikka on toiminut.

Ei pysty, edustaja Wallinheimo, ihan konkreettisesti kertomaan, että näin ja näin ja näin on toimittu, mutta se on lähtenyt aika hyvin liikkeelle. Finlandia-talollahan me odotimme, että sinne olisi tullut noin 300 henkeä; tuli 1 500. Tulee follow up, nämä 76 Team Finland -joukkuetta tulevat ulkomailta Suomeen, jossa me jatkojalostamme erilaisia ajatuksia, on perustettu ohjausryhmä pääministerin alaisuuteen, sihteeristö valtioneuvoston kansliaan, eli liike tässä on ilman muuta hyvä.

Edustaja Lehtomäki, kauppa ja kehitys, yksi esimerkki: me olemme menossa kehitysministeri Heidi Hautalan kanssa yhteiselle vienninedistämismatkalle Sambiaan ja Tansaniaan toukokuussa, jos en ihan väärin muista. Minä yritän itse asiassa tehdä tätä kaikkien ministereiden kanssa eli ottaa mukaan eri sektoreita: voi olla liikenneala, voi olla telecom-ala. (Mauri Pekkarinen: Näin on aina ennenkin menetelty, ei tässä ole mitään uutta!) — Kiitos, edustaja Pekkarinen, ei tietenkään mitään uutta. — Olen menossa ministeri Arhinmäen kanssa Cannesiin musiikin vienninedistämismatkalle esimerkiksi, tulemme tekemään yhteisen vienninedistämismatkan ministeri Gustafssonin kanssa, eli tässä on erilaisia tällaisia vaihtoehtoja, joita tehdään. (Timo Soinin välihuuto)

Ledamot Gestrin frågade om IBA och 3,2-miljonersmomentet som vi har och om vi kommer att sätta pengar till Baltic Sea Action Plan. Det får vi se sedan när vi planerar finansieringen av IBA och vilka projekt vi använder. Såvitt jag kommer ihåg så kommer vi att titta på alla de här case by case, men jag tar det här till kännedom.

Eli otamme vastaan ja kirjaamme ylös edustaja Gestrinin toiveen siitä, että rahaa voisi käyttää myös Baltic Sea Action Planiin.

Sitten oli vielä edustaja Karhu. "Onko Suomi myöhässä?" kuulee usein. Ei minun mielestäni, tiettyihin keisseihin ehditään nopeammin kuin muut, tiettyihin vähemmän. Kaikki maat tekevät, tai eivät ihan kaikki, mutta aika moni maa tekee tämän tyyppistä vienninedistämistoimintaa tällä hetkellä, aika usein ulkomaankauppaministerivetoisesti, koska tiedetään, että maailmassa on paljon sellaisia maita, joissa infrastruktuurihankkeet eivät aukea, ellei siellä ole valtiollista muskelia ikään kuin avaamassa sitä ovea. Kaikissa tapauksissa ei onnistuta, toisissa onnistutaan paremmin.

Edustaja Komi kysyi nimenomaan Australiasta. Sen verran voin edustaja Komille kertoa, että ensi vuoden itsenäisyysjuhla jää väliin, koska on vienninedistämismatka nimenomaan Australiaan, että kyllä me sinnekin tulemme ilman muuta panostamaan.

Eiköhän tässä ollut suurin osa vastauksista läpikäytynä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ihan lyhyesti.

Tämä pohjoismainen yhteistyö tietysti perustuu siihen, että meillä kaikilla on aivan samanlaiset paineet ja tarpeet kustannustehokkuuden lisäämiseen, eli kaikki ovat tästä hyötyjiä. Meillä on hyvin monia muotoja. Kaikki tosin eivät aina tuo säästöjä. Ehkä meidän eräänlainen pohjoismainen lippulaivamme on Berliinin-lähetystö, jossa meillä on kaikilla viidellä tilat, mutta se ratkaisu tuli varmasti kalliimmaksi kuin meidän yhden lähetystön pitäminen. Mutta sitten vastaavasti meillä on erittäin paljon paikkoja, joissa toimimme samoissa tiloissa, käytämme samoja palveluita, kiinteistöpalveluita ja muita, ja se tuottaa tietysti ihan konkreettista kustannussäästöä.

Mutta se, mihinkä on vielä seuraava askel, on, voisiko meillä olla kokonaan ikään kuin yhteisiä lähetystöjä. Meillä on jo sopimus yhteisestä raportoinnista, ja meillä on myös esimerkkejä paikoista, joissa esimerkiksi joku ruotsalainen diplomaatti on ollut sijoitettuna Suomen lähetystöön, niin kuin Tunisiassa, ja meillä on myöskin vastaavasti ollut ratkaisuja, joissa suomalaisdiplomaatti on voinut olla toisen Pohjoismaan lähetystössä.

Elikkä näitä mahdollisuuksia on, mutta niitä tuloksia tuotetaan pitkällä aikavälillä, ja toistan, että ne eivät näitä akuutteja säästöpaineita tule kuitenkaan ratkaisemaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän puhemiestä tästä puheenvuorosta.

Sanoin äsken, että ihan hyvä, tätähän on tehty ja tätä tehdään. Viennin edistäminen niillä matkoilla, mitä ministerikin tekee, varmasti on ihan paikallaan ja tarpeen.

Sitten meillä on tuhansia sellaisia yrityksiä, jotka eivät voi olla mukana näillä vienninedistämismatkoilla. Ne rahat, joita nyt vain on vähän yli 20 miljoonaa euroa, ovat niitä rahoja, joilla nämä yritykset voivat osallistua erilaisiin yhteishankkeisiin, erilaisiin promootiotilaisuuksiin ja vastaaviin useimmiten ja monta kertaa nimenomaan täällä Euroopassa. Se, arvoisa puhemies, että näitä leikataan, minusta on vähän väärin, ja minä toivoisin, että ministeri, joka vastaa viennin edistämisestä, jaksaisi katsoa myös tälle puolelle budjettia. Se on TEMin budjetissa. Kun nämä rahat vähenevät, se on nimenomaan pois tuon sorttisilta yrityksiltä, joille ensiaskeleet maailmalle voivat merkitä sitten jatkoaskeleita niille matkoille, mihinkä ministeri tässä kiinnittää huomiota. Näistä olen huolissani, siihen viittasin äsken.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Meillä on kansainvälisessä bisneksessä tai viennin edistämisessä noin 25 000 suomalaista yritystä. Se on ilman muuta selvää, että suurin osa niistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suoraa kansainvälistä kauppaa näistä tekee noin 18 000—19 000 yritystä. Se on ilman muuta selvää, että me yritämme valtion tasolla parhaimmiten heitä palvella. Joskus se voi olla jonkinnäköistä tukirahaa viennin edistämiseen, mutta useimmiten se on sitä, että me pyrimme heille avaamaan ovia.

Ymmärrän ilman muuta edustaja Pekkarisen huolen siitä, että tietyillä yrityksillä on aika korkea kynnys lähteä vienninedistämismatkalle, varsinkin siinä tapauksessa, jos ne toimivat niin sanotusti konsultiopuolelta eli joudutaan maksamaan siitä vienninedistämismatkasta.

Totta kai me yritämme tätä koko palettia katsoa, mutta se, minkä itse pystyn tekemään, on, että ei tuoda rahaa näille yritykselle viennin edistämiseen vaan avataan ovia, jotta he voivat rahaa loppupelissä tehdä, ja se on minun mielestäni myös ihan terveellistä yritystoimintaa.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Kalliorinne kyseli perussuomalaisten logiikan perään, ja kyllä tässä hyvä logiikka on. Logiikka perustuu siihen, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa heittää rahaa mihinkään Molokin kitaan. Jos tuonne Euroopan ytimiin rahaa lapataankin silmät suut täyteen, niin ei se tarkoita sitä, että sitä joka paikkaan heitetään.

Kehitysapurahojen väärinkäyttöhaitari on muutamasta sadastatuhannesta kymmeniin miljooniin euroihin riippuen siitä, keneltä kysytään. Täällä taannoin kyselytunnilla ministeri Hautala kertoi, että he ovat tehneet pistokokein näitä tarkastuksia ja päätyneet muutaman sadantuhannen euron tappiosummiin, kun taas sitten muualta tietoa tulee vähän isommista summista.

Ministeri kertoi myöskin ohjeistaneensa ministeriöitä näiden valvonnassa. Tästä tulee mieleen eräs lehtijuttu, missä ministeriön alaisen yhtiön konsultti, joka oli useaan kertaan kiinnittänyt huomiota näihin väärinkäytöksiin, joutui hankalana miehenä väistymään tehtävästään. Onko tämä ministeriön toimintatapa, että vaietaan asioista kertovat kuoliaaksi?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos en aivan väärin muista, niin ensi vuoden budjetissa on reipas miljardi riihikuivaa rahaa osoitettuna kehitysmaihin ja eräisiin muihin apua tarvitseviin maihin. Olen sitä mieltä, taikka kuullut, että osa tästä rahasta joutuu, nätisti sanottuna, vääriin käsiin.

Minulla heräsi ajatus, eikö voitaisi hoitaa asia toisinkin. Eli hyödynnettäisiin suomalaista teollisuutta, vaateteollisuutta, elintarviketeollisuutta, tämmöistä elementti- ja talonrakennusteollisuutta, viemällä näitä tuotteita näihin kehitysmaihin. Tällöin tämä raha jäisi kotimaahan, saisimme yrityksille töitä ja yritykset tietysti työllistäisivät suomalaisia, saataisiin verotulot jäämään kotikuntiin, seurakuntiin ja valtiolle. Toisaalta ymmärrän, että savimajojen sijaan tämmöinen kunnon talo on paljon parempi ja lisäksi koulurakennukset voidaan tehdä vähän paremmiksi kuin tänä päivänä on, koska siellä tuiskut ja tuulet kuitenkin on. Onko tässä ajatuksessa, arvoisa ministeri, mitään järkeä?

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikka on olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on ihan itsestään selvä asia, että myös suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja suomalaisen elämän kehitys on sidoksissa kehittyvien maiden kehitykseen. Vain sitä kautta, että me turvaamme ihmisille ihmisoikeudet, seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet, demokratian, koulutuksen, mahdollisuudet elämän edellytyksiin, me luomme näissä maissa kehitystä. Se on täysin sidoksissa globaaleihin haasteisiin, joissa myös me olemme mukana, kun puhutaan väestönkasvusta, ympäristöstä, talouden kehityksestä, viennistä tai mistä tahansa.

Tässä valossa tietenkin kritiikki on aina ymmärrettävää siinä mielessä, että läpinäkyvyyttä täytyy olla ja täytyy estää se, että rahaa valuu ja sitä käytetään väärin. Mutta kaikenlainen kritiikki itse kehitysapua kohtaan tai siitä leikkaaminen on täysin jotenkin lyhytkantoista, ja se ei tue sitä, mitä me samaan aikaan pyrimme tässä talossa edistämään: myöskin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia.

Olisin kysynyt, kun me emme pääse tähän 0,7:n tavoitteeseen välttämättä kauhean realistisesti: miten päästökauppaa seurataan, miten tuo ikään kuin takaportti voisi toteutua, ja mikä voisi olla kansanedustajan rooli siinä, miten me voisimme olla tässä tukena (Puhemies koputtaa) auttamassa tätä asiaa, ja mikä voisi olla vaihtoehto, jos tämä skenaario ei toteudu?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Toivola piti erinomaisen puheen sitä, minkä takia meidän pitää olla mukana kehitysyhteistyössä ja rahoittaa sitä. Mutta nyt tämän arabikevään myötä alettiin puhua myös aika paljon tästä demokratiatuesta ja siitä, millä tavalla paremmin voisimme tukea näitten kehittyvien maitten poliittisia järjestelmiä ja sitä, että siellä päästäisiin hyvään ja demokraattiseen hallintoon. Mutta nyt sitten näyttää siltä, että tämä meidän järjestelmämme on sillä tavalla hankala, että uusia rahoitusinstrumentteja tällaisen demokratiatuen tekemiseen ei tahdo oikein löytyä. Onko tähän minkäänlaisia ratkaisuja olemassa?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, on valitettavaa, että me olemme irtautumassa siltä uskottavalta uralta, että saavuttaisimme tuon 0,7 prosentin tavoitteen lähitulevaisuudessa. Vielä voi tietenkin toivoa, että sille uralle päästäisiin. On hyvä, että eduskunnassa kuitenkin selkeä, laaja enemmistö tämän tavoitteen tukemiselle on; vain perussuomalaiset ovat siinä joukossa, joka ei halua tätä maailman hätää olla samalla tavalla lievittämässä. Mutta kuitenkin aistin jonkin verran kyllä tässä eduskunnankin keskustelussa sitä, että on ikään kuin alistuttu tähän tavoitteeseen, että no, ei sitä nyt sitten saavuteta. Toivon, että hallituksessa ministereillä riittää halua olla siinä taistelussa mukana, että voimme täyttää nämä vaatimukset, koska tämä on myöskin osa Suomen julkista kuvaa.

Mitä tulee sitten kehitysavun tuloksellisuuteen ja väärinkäytöksiin, niin sitähän arvioidaan jatkuvasti ja sitä pitääkin arvioida. (Puhemies koputtaa) Tässä suhteessa uskon kyllä, että Suomessa tämä puoli on myöskin kunnossa.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyörahojen väärinkäyttöihin täällä muutamassa puheenvuorossa on jo viitattu, ja tällä samalla asialla jatkan. Ministeri Hautalan mukaan Suomen kehitysyhteistyöhankkeista löytyi viime vuonna epäiltyjä väärinkäytöksiä 415 000 euron edestä. Todellisuudessa summa on kuitenkin huomattavasti suurempi. Arvioiden mukaan avustusten väärinkäytöksiä tapahtuu vuosittain noin 10 miljoonan euron edestä. Kysyisinkin ministeriltä: millä tavoin hallitus aikoo puuttua kehitysyhteistyörahojen väärinkäyttöihin, ja aikooko se lisätä nyt paljastuneiden väärinkäytösten valossa avustuskohteiden valvontaa?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä pidän kehitysyhteistyötä ja siihen suunnattavia määrärahoja erittäin tärkeänä suomalaistenkin kannalta. Tosiasiahan on, että vaikka meilläkin on täällä tiukkaa ja puutteita, niin elämme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa kuin ne maat, joita tuetaan. Ja vaikka nyt ajateltaisiin, että Afrikka on kaukana, otetaan Afrikka esimerkiksi, niin tosiasia on se, että se ei kovin kaukana Euroopasta ole ja heijastusvaikutukset tulevat sitten tänne ja sitten me hoidamme niitä, eli on parempi tehdä kaikki mahdollinen, mitä voidaan tehdä siellä kohdemaassa.

Täytyy sanoa, että myös minä ihmettelen tätä perussuomalaisten logiikkaa ja pidän sitä aika kestämättömänä, eli auttaa ei saisi kohdemaassa, tänne ei saisi tulla. Jos rahat menevät aina Molokin kitaan, niin siitä voi vetää aika kummallisen johtopäätöksen. Eli kyllähän meillä jo tavallaan tämmöisen oikeudentunnon ja solidaarisuuden nimissä pitää ehdottomasti olla apu vietävissä kohdemaahan ja sitten tarvittaessa täällä tehdä osuutemme.

Olisin nopeasti kysynyt vielä sitä, että nyt kun kehitysapua menee myös maihin, jotka ovat jo kehittyneet, nousemassa, (Puhemies koputtaa) niin kohdennetaanko sitä uudelleen.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tycker att vi för en diskussion om biståndet som inte motsvarar det vi har godkänt i det biståndspolitiska programmet. Här betonas väldigt starkt de egna företagens intressen i motsats till det biståndspolitiska programmet som utgår från ett mänskliga rättigheters perspektiv.

Emmekö ole oppineet nyt monen vuoden aikana, että vain kehitys, joka lähtee kestävältä pohjalta, niin kuin edustaja Toivola sanoi, demokraattiselta pohjalta, jossa ihmisillä on oma omistajuus, voi olla pidemmän päälle tuloksellista. Me olemme tehneet tätä, että katsottiin aiemmin, mitä suomalaiset yritykset saavat kotiin. Se ei tuottanut niiden tarpeiden mukaan, mitä kehitysmaat tarvitsevat, eikä se tuottanut sitä kestävää kehitystä.

Ministeri Hautala ja ministeri Tuomioja, tämä on iso prosessi nyt, kun me uudistamme kehityspolitiikan niin, että se on ihmisoikeuslähtöistä. Voisitteko kertoa meille muutamia esimerkkejä, koska se on paljon enemmän kuin se, että tuemme yksittäisiä demokratiaprojekteja. Pitää lähteä siitä, että hallinto ja maan rakentaminen on kokonaisuudessaan rule of law, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysapua todellakin pitää voida arvioida kriittisesti ja esittää siihen leikkauksia, aivan kuten mihin tahansa asiaan, joka rahoitetaan julkisilla varoilla. Ei kehitysapu ole mikään taivaasta tippunut lahja ja arvostelun ulkopuolella oleva asia, eikä budjettikirjasta voi löytyäkään sellaista asiaa, jonka käyttötarkoitusta ei voisi arvioida suuntaan tai toiseen.

Mutta täällä on monesti sanottu aiemminkin, että kehitysavun tuloksellisuutta pitää arvioida paremmin, ja olen ymmärtänyt, että tämä on, totta kai, myös ministerin näkemys, että rahaa ei tietenkään haluta heittää hukkaan vaan saada sillä tuloksia. Kuulisin siis vielä ministeriltä mieluusti siitä, miten kehitysapua voitaisiin selkeämmin käyttää ja kohdentaa tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen, joka näyttää esimerkiksi arabikevään tiimoiltakin menevän monessa paikkaa taaksepäin sen sijaan, että menisi eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä perussuomalaiset ha-luavat inhimillistä hätää olla lievittämässä. Olen itsekin ollut Haitissa maanjäristyksen jälkeen maata rakentamassa. Lisäksi meidän vastalauseessamme lukee, että rahoilla tulee hankkia koulutusta, maksaa vuosien mittaan kertyneitä ylisuuria velkoja, kehittää köyhien alueiden infrastruktuuria ja toimeliaisuutta omavaraisuutta tukevasti. Nimenomaan haluamme kehittää, haluamme panostaa.

Kun täällä on otettu esiin ongelmia, mitä myös julkisuudessa viime aikoina on tullut esille, minusta on äärimmäisen tärkeää, että ongelmista puhutaan. Muuten niitä peitellään, ne voivat vain jatkua.

Olisin kiinnittänyt huomiota ihan samaan asiaan kuin edustaja Lohela, elikkä miten me viemme niitä asioita, joissa me olemme hyviä. Me olemme nostaneet koulutuksen viennin kärkihankkeeksi. Voisiko se olla myöskin meidän kehitysavun kärkihanke, koska koulutus on läpinäkyvää, sitä on helpompi mitata, sen tuloksellisuutta, ja samoin, kuinka me viemme meidän hyviä demokraattisia käytäntöjä niihin maihin, jotka sitä todella tarvitsevat?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Karhulle sanoisin sitä, että eihän Perussuomalaiset vastusta sitä, että tehdään aitoa hyvää auttamistyötä maailmalla, mutta me vastustamme semmoista huonoa hallintotapaa, että me jaamme satoja miljoonia kahdenvälisiin hankkeisiin ja niitten rahojen loppupäämäärää me emme voi valvoa lainkaan.

Olisinkin peräänkuuluttanut ministeriltä sitä, minkä vuoksi me emme opi siitä — miksi hyväksi havaittujen kehitysapujärjestöjen, jotka Suomessa ovat toimineet jopa vuosikymmeniä, panosta ei lisätä? Nehän saavat tällä hetkellä noin 10 prosenttia siitä miljardin potista, ja kuitenkin niiden tulokset ovat merkittäviä suhteessa moneen muuhun toimijaan kahdenvälisissä hankkeissa, puhumattakaan niistä pienistä järjestöistä, joita viime viikolla oli lehdessä. Esimerkiksi Somalimaassa yksi pieni järjestö tekee runonlausuntakilpailuja 64 000 eurolla, ja tämmöinen herättää tavallisten kansalaisten keskuudessa epäluottamusta, että rahat eivät mene siihen tarkoitukseen, johon ne on periaatteessa myönnetty.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähetystöverkostosta sen verran, että se on viennin edistämistä mutta myös liittyy osaltaan tähän kehitysyhteistyörahoitukseen. Eli rahoja ja toimintoja pitää pystyä seuraamaan, ja jos siellä on väärinkäytöksiä, niin siinä kohtaa pitää myös pystyä karsimaan.

Kehitysyhteistyörahojen käytöstä. Tiedän, että Suomessa pelastustoiminnan alalla kehitetään erilaisia toimintamalleja muun muassa katastrofeihin. Voisiko kehitysyhteistyörahoja käyttää tämmöiseen suomalaiseen vientituotteeseen, jolloin siitä tulisi hyötyä maailmanlaajuisesti sekä myös Suomeen?

Toinen asia. Suomalainen rauhanturvaamistoiminta on parhaimmillaan mitä parasta kriisinhallintaa, kehitysyhteistyötoimintaa. Voisiko tämmöistä YK-johtoista rauhanturvaamista käyttää siihen? Kaiken a ja o on naisten aseman parantaminen.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joskus pienelläkin rahalla saa paljon aikaan silloin, kun apu on oikea-aikaista, ja te olette, ministeri Hautala, linjannut erittäin hyvin demokratiatuen, ihmisoikeustuen. Suomella on rauhanvälitys yhtenä prioriteettina, mutta usein nämä hankkeet ovat sellaisia, joihin pitäisi nopeasti voida irrottaa rahaa silloin, kun tulevat arabikevään suuret muutokset. Valitettavasti Suomi ei ehkä kuulu niihin maihin, joiden puoleen käännytään silloin, kun hätä on suurin ja tarve on suurin, koska me olemme ehkä semmoisessa maineessa, että me olemme hieman byrokraattisia, meillä on hyvin pitkä valmisteluperiodi, meillä keskitetään tiettyihin kohdemaihin. Millä tavalla tätä avun liikkuvuutta ja ehkä innovatiivisuutta myös käyttökohteessa voitaisiin lisätä niin, että päästäisiin nopeasti auttamaan näissä tilanteissa?

Toinen asia. Täällä puhutaan paljon avun tehokkuudesta. Kaikki me, jotka kannatamme kehitysyhteistyötä, totta kai vaadimme, että se on tehokasta. Muutenhan raha on pois avuntarvitsijoilta. Ei siinä ole mitään järkeä, että tuhlataan varoja tai väärinkäytetään niitä, ja kontrollin pitää olla tarkka.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että täällä on niin moni edustaja mukana keskustelemassa kehitysyhteistyöstä ja kehityspolitiikasta. Täällä on myös mukana laskuni mukaan ainakin kolme entistä kehitysyhteistyöministeriä, oliko enemmänkin? Mutta kysymyksiä on nyt niin paljon, että täytyy sitten koettaa olla tiivis.

Ensinnäkin täällä muutama edustaja eri puolilta salia, eri puolueista aika hyvin kiteytti sen, minkä takia tätä kaikkea tehdään. Maailma on keskinäisriippuvainen, ja Suomi ei voi säilyä turvallisena ja hyvänä maana, ellemme me ole aktiivisesti mukana ratkaisemassa globaaleja ongelmia, joihin kuuluvat tietysti köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutos sekä muut tämmöiset uudemmat, hiljattain havaitut globaalihaasteet.

Minun on nyt kerrottava teille se, miten asian näen: nämä rahoitushaasteet eivät ole vähenemään päin. Jo Kööpenhaminan ilmastokokouksessa rikkaat maat sitoutuivat ilmastorahoitukseen, ja nyt, kun meillä kehitysyhteistyörahoitus on jäädytetty 2013—2014, me olemme siinä tilanteessa, että kohta nakerramme näitä varsinaisia kehitysyhteistyörahoja ja rikomme sen lupauksemme, että ilmastorahoituksen piti olla uutta ja lisäistä. Niin kauan kuin Suomen kehitysyhteistyörahoitus kasvoi, tämä oli mahdollista. Luulen, että ympäristöministeri Niinistön kanssa aika pian tulemme tänne keskustelemaan siitä, miten nämä uudet ja vielä tulevat ilmastorahoitussitoumukset sitten hoidetaan vanhojen kehitysyhteistyörahoitussitoumusten eli tämän 0,7:n lisäksi.

Tietysti on tärkeätä, että kaikki kehitysyhteistyö suuntautuu myöskin ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen, että köyhät ihmiset saavat mahdollisuuden suojautua ilmastonmuutoksen katastrofaalisilta vaikutuksilta omaan elämäänsä. Esimerkiksi ruokatuotanto kärsii ja tämmöiset myrskyt ym. luonnonkatastrofit lisääntyvät, ja nimenomaan naiset ja lapset ovat tutkimusten mukaan altteimpina niillekin.

Sitten nämä päästökauppatulot. Edustaja Jääskeläinen, olen valmis kaksin käsin taistelemaan siitä, että ne rahat saadaan kehitysyhteistyöhön. Hallitusohjelman kirjaus on se, että niitä käytetään ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön. Meidän täytyy löytää tästä hyvä ratkaisu. Toivon, että uskotte, kun sanon, että melkein jokaisessa kansainvälisessä kokouksessa Suomea kyllä pidetään tämmöisenä Pohjoismaana, joka pyrkii lunastamaan lupauksensa. Kuitenkin meidän vertaismaamme, Pohjoismaat, ovat jo aika kaukana meistä edellä tässä rahoituksen tasossa. Tanska, Norja, Ruotsi, kaikki hipovat prosenttia, ja se on nyt heidän tavoitteensa. Aika moni maa talouskriisistä huolimatta kasvattaa kehitysyhteistyörahoitustaan. Tämmöisiä lupauksia tulee jatkuvasti. Haluaisin, että me pysymme tässä edelläkävijöiden ryhmässä, ja rahoituksella on siihen vaikutusta.

Sitten täällä kyseltiin aika paljon näistä väärinkäytöksistä. Voin vain todeta sen, minkä olen täälläkin sanonut, että oma sietokykyni väärinkäytöksiä kohtaan on nolla, ja kaikki, mikä tulee tietooni, selvitetään, ja olen myös antanut määräyksen ministeriössä, että ministerin täytyy aikaisemmin kuulla väärinkäytösepäilyistä, mutta viime viikkojen mediakeskustelu on nyt lievästi sanottuna ollut liioittelevaa. Voisin sanoa, että varmasti ministeriön omistakin tarkastusraporteista, jotka ovat enimmäkseen olleet lähteinä, löytyy kaikkia kummallisuuksia, mutta niihin kummallisuuksiin kyllä puututaan.

Oma linjaukseni, jonka hallitus on hyväksynyt, on se, että meidän pitää pystyä voimaannuttamaan ihmisiä ja yhteisöjä. Se on se minun tärkein kriteerini sille, miten kehitysyhteistyö ja kehityspolitiikka vaikuttaa. Meidän pitää pystyä antamaan ihmisille köyhissä maissa välineitä ottaa oma elämä haltuunsa. On hienoa, että myös ulkoasiainvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta korostavat tätä apuriippuvuuden vähentämistä. Se on meidän tavoitteemme. Sen takia me rakennamme instituutioita, oikeusvaltiota, mikä on myös yrityksille tärkeää. Tämä ehkä myös vastauksena siihen, mitä monet yritykset Suomessa toivovat kehitysyhteistyöltä. Ne toivovat sitä, että me yritämme saada aikaan oikeusvaltion ja muita tämmöisiä normaaliin yhteiskuntaan ja valtioon kuuluvia instituutioita.

Sitten kysyttiin näistä ikään kuin uusista linjauksista, ja olen todella iloinen, kun voin vastata edustajille demokratiatuesta, että kyllä, nyt kehitetään ei nyt aivan uutta rahoitusinstrumenttia demokratiatukeen arabikevään jälkimainingeissa, mutta kuitenkin demokratiatuki on nyt ensimmäistä kertaa hahmotettuna, ja — aivan oikein, arabikevään takaisku naisia kohtaan on ollut ankara — me keskitymme puolustamaan naisia ja tyttöjä.

Olen pahoillani, tässä oli hyvin paljon kysymyksiä, joihin olisin voinut ja halunnut vastata, mutta 5 minuuttia on käytetty, joten ehkäpä tätä keskustelua voimme taas lähiaikoina jatkaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan nyt oikaista sen väärinkäsityksen, jota kummallakin puolella tuntuu olevan, että perussuomalaiset eivät välittäisi inhimillisestä hädästä. Tiedän lukuisia perussuomalaisia, barskeja miehiä, joilla on kummilapsi jossain kehitysmaassa.

Nyt on kysymys valtiovetoisesta kehitysavusta, on kysymys siitä, että sitä pitää voida kriittisesti tarkastella. On ikävä kyllä kysymys myös siitä, että monia todella rankkoja diktaattoreja, sortohallituksia on maailmassa ja osaan niistä on Suomikin vienyt kehitysapua. Yhden puolueen diktatuuri on esimerkiksi Vietnam tälläkin hetkellä. Kyllä näitä täytyy uskaltaa katsoa. Eli tässä suhteessa moitteet eivät kelpaa. Mutta pahin halla kehitysavulle tehdään silloin, kun väärinkäytöksiin ei puututa. Eihän kukaan perussuomalainen vastusta sitä, että nälkäistä lasta tai kärsivää naista tai sodassa jalkansa menettänyttä miestä autetaan. Eihän tästä ole kysymys.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, tämä kuuden puolueen hallitushan kehitysyhteistyön osalta on kyllä hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin perussuomalaiset. Kehitysyhteistyön taso jäädytetään, kuten ministeri tässä totesi, ensi vuodeksi ja seuraavaksi vuodeksi, ja se vähentää menoja 115 miljoonaa. Kysyn ministeriltä: Mihin nämä säästöt kohdentuvat? Tämä on melkoinen summa. Puututaanko olemassa oleviin annettuihin sitoumuksiin? Mitä hankkeita jäädytetään?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuloksellisuus kehitysyhteistyössä edellyttää johdonmukaisuutta, sitä, että eri politiikkalohkoilla toimitaan kehitystavoitteiden hyväksi. Aikanaan Suomi oli tässä työssä eturintamassa muun muassa yhdistämällä kehityspolitiikan ja kauppapolitiikan poliittisen johtamisen samalle ministerille. Nyt näin ei ole, ja budjettikirjassa ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tämä kehityspoliittinen johdonmukaisuus on sivuutettu hyvin kapealla maininnalla, ja se kyllä aiheuttaa huolen siitä, miten tämä johdonmukaisuus jakselee. Kevennyksenä voin todeta, että kun ministeri Stubb kertoi yhteisistä matkasuunnitelmistanne, niin siinä valtio säästäisi, jos ne olisivat samalla ministerillä, ainakin kymppitonnin yhdellä Sambian-matkalla.

Toisekseen, kun puhutaan näistä väärinkäytöksistä, olisin nostanut esille sen, että kyllä ulkoasiainministeriön hallinnollisten resurssien turvaaminen on tärkeä asia myös tässä kehitysyhteistyön hallinnoinnissa. Myös kansainvälisissä järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä käytetään ihan merkittävä siivu kehitysyhteistyön määrärahoista hallintoon, siihen, että nimenomaan rahojen oikein käyttöä voidaan hyvin valvoa.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöön on viime aikoina todellakin kohdistunut suuria väärinkäyttöepäilyksiä, ja kun suomalaiset muutenkin kyseenalaistavat näiden rahojen käyttöä, niin on todella tärkeää, että ne tutkitaan. Mutta sen lisäksi kiinnittäisin huomion samaan kuin edustaja Mattila tässä äsken, että suomalaisten osaamista tulee hyödyntää näissä kehitysyhteistyöprojekteissa. Paitsi demokratiaosaa-mista meillä on yrityksiä, joilla on paljon infrarakentamiseen liittyvää osaamista, jota juuri näissä maissa tarvitaan, kuten energia, ict, vesirakentaminen. Olisi todella toivottavaa, että näitä rahoja myöskin suomalaiset yritykset pystyisivät hyödyntämään.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi pyrkii kehittämään yksityissektorin toimintaympäristöä ja yhteistyömuotoja kehitysmaissa niin, että suomalaiset yritykset pystyisivät paremmin osallistumaan näihin kehitysponnisteluihin. Tätä varten on perustettu muun muassa yritysfoorumi. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: miten tämä yritysfoorumi on lähtenyt toimimaan, ja minkä näköisiä tuloksia sen kautta yritystoiminnan aktivoimiseksi tuolla kehitysmaissa on saatu?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu kohtuuttomalta, että meitä sanotaan kehitysvastaisiksi, mutta me lähdemme siitä, että kehitysyhteistyön pitää olla pitkäjänteistä ja myös siitä, että toimitaan maassa maan tavalla, mikä tarkoittaa sitä, että opetamme — on sitten kysymyksessä Afrikka tai Aasia — mitenkä metsitetään maita, mitenkä viljellään maita, mitenkä tehdään vesiprojektia. Kohteet pitää ottaa entistä tarkemmin syyniin, niin että ei joka puolelle levittäydytä, vaan saataisiin niitä parempia tuloksia aikaan.

Samoin me pidämme tärkeänä, että lasten ja naisten ihmisoikeuksiin tulisi parannusta. Se lähtee siitä, että ensinnä nämä valtiodiktaattorit saataisiin aisoihin. Ainahan sitten näissä projekteissa on näitä väärinkäytöksiä, ja onhan niitä ollut täällä eduskunnan urheiluseurassakin. Niitä tapahtuu aina, mutta ne eivät nyt ole mitään suhteellisen suuria. Kyllä meillä tämä lähimmäisen rakkaus on, ja näin joulun alla on hyvä siteerata Vapahtajamme sanomaa, että köyhät meillä on aina keskuudessamme, ja me olemme velvollisia niin yksityisesti kuin myös puolueittain toimimaan näiden tärkeiden periaatteiden mukaisesti.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusperustaisuus on yksi kehityspoliittisen ohjelmamme punaisista langoista. Nyt on kuitenkin monissa kehitysmaissa, myös Suomen kohdemaissa, käymässä niin, että samaan aikaan kun monilla kehityksen mittareilla mitattuna tilanne todellakin paranee, niin sananvapauden, demokratiakehityksen, oikeusvaltioperiaatteiden, hyvän hallinnon sektoreilla mennään taaksepäin. Kävimme juuri Etiopiassa kehityspoliittisen toimikunnan matkalla, ja esimerkiksi siellä on tapahtunut juuri näin, että 2005 jälkeen sananvapaus, demokratiakehitys jne. ovat menneet paljon huonompaan suuntaan. Minä haluaisin kuulla, mitä tälle asialle voisimme tehdä. Toinen asiahan on tietenkin se, että köyhyyden vähentäminen, joka sinänsä on onnistunut monesti, ei vähennä eriarvoisuutta automaattisesti. Nämä ovat tämmöisiä dilemmoja, joita pitäisi pystyä ratkaisemaan.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten esitykset tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä löytyvät sivuilta 99, 101 ja 113. Niistä voi lukea, että perussuomalaiset esittävät 270 miljoonan vähennystä kehitysyhteistyömäärärahoihin, 10 miljoonan euron vähennystä turvapaikanhakijoitten vastaanottoon ja 40 miljoonan euron vähennystä kotouttamisen kuntakorvauksiin.

Minusta on ihan hyvä, ja kunnioitan sitä, että edustaja Soukola toi esille sen todellisen linjan, joka näistä esityksistä näkyy. Sehän kuului suurin piirtein näin, että meillä on itsellämmekin tarpeita ja ei ole syytä heittää rahaa Molokin kitaan. Kaikki muu täällä on ihan hurskastelua inhimillisyydestä ja lähimmäisen rakkaudesta. Nämä esitykset ovat teidän tekemiänne ja todentavat sen linjan.

Haluaisin ministeriltä kysyä: Miten monikansallisten yhtiöiden intressit vaikuttavat kehitysyhteistyöhön? Heillä on intressi hallita raaka-ainevaroja ja vaikuttaa (Puhemies koputtaa) maan politiikkaan. Miten tämä näkyy siellä arjessa?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinteelle, että pitäkää te omassa puolueessanne vain nämä kehitysmäärärahat mielessänne. Me lähdemme siitä, että pienemmälläkin määrärahalla saadaan aikaan, kunhan se vain kohdistetaan oikein, ja täällä on käynyt, että niitä pieniä väärinkäytöksiä sattuu siellä ja täällä. Me pidämme, että tälläkin pienemmällä määrärahalla saadaan sitä pitkäjänteistä kehitysapupolitiikkaa, mitä me kannatamme, eikä se ole siinä mielessä miksikään muuttunut.

Täällä on sanottu, että me olemme niin kehitysapuvastaisia, mutta seuratkaa meidän puheitamme ja tehtäviämme. Rahalla ei saa kaikkea, vaan tieto ja taito, ja näin on, että täällä on esitetty runsaan 200 miljoonan euron vähennys kehitysaputyöhön, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö pienemmälläkin rahalla saada hyviä tuloksia aikaan, kunhan niitä vain johdonmukaisesti oikaistaan.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin edustaja Mäkipää sanoi, emme suinkaan kaikkia ole vähentämässä pois. Molokin kita tarkoitti juuri niitä rahoja, jotka menevät väärään tarkoitukseen, vaikka ne on hyvällä sydämellä annettu. Se on Molokin kita.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Nyt ensinnäkin vielä näistä väärinkäytöksistä ja valvonnasta. Minä toivoisin, että pystytään täällä yhdessä keskustelemaan siitä, minkälaisesta mittaluokasta on kyse ja kuka mitäkin on esittänyt. Nimittäin kun oma lausuntoni on ollut se, että viime vuonna on todettu väärinkäytöksiä 415 000 euron edestä ja suurin osa näistä rahoista on takaisinperinnässä tai on jo saatu takaisin, niin huomaan, että kun ministeriön virkamies puhui arviolta 10 miljoonasta, niin nyt täällä edustaja Pelkonen muistaakseni puhui kymmenistä miljoonista. Koetetaan nyt vähän keskittyä siihen, mitkä tässä nyt olisivat ne perusfaktat. Totta kai me tutkimme jatkuvasti tätä ja tuon teille sitten uusia tietoja, jos niitä tulee.

Säästöistä — mistä on säästetty? Kaikkialta on säästetty, mikään toiminto kehitysyhteistyössä ei ole säästynyt tältä säästökampanjalta. Ministeriössä tuntuu olevan yleinen käsitys se, että viimeksi tällaiseen kurimukseen jouduttiin vuoden 1991 laman aikana, jolloin kehitysyhteistyörahoitusta dramaattisesti leikattiin. Siinä mielessä 20 vuoteen ei ole nähty tällaista säästökampanjaa kehitysyhteistyössä, mutta ymmärrän, että muualla on myös ollut säästöjä. Uskon, että kun toivottavasti pääsemme takaisin tälle 0,7-uralle, niin olemme vahvempia ja pystymme vielä paremmin vastaamaan siitä, että työ on vaikuttavaa ja tuloksellista. Eduskuntahan on saamassa selonteon kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta vuoden 2014 alussa hallitusohjelman mukaisesti, ja me sitä jo nyt valmistelemme.

Edustaja ja entinen kehitysministeri ja kauppaministeri Lehtomäki puhui hyvin kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta, ja sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että pitäisi huolehtia siitä, että kaikilla muillakin aloilla tehdään semmoisia asioita, jotka edistävät kehityspoliittisia tavoitteita, ja että nämä erilaiset paineet ja ristijännitteet, jotka tulevat esiin tämmöisessä vertailussa, sitten ratkaistaan sillä tavalla, että kyetään myös edistämään kehitystä.

Uskon, että kuitenkin yksi ratkaisu tähän kaupan ja kehityksen johdonmukaisuuteen on ollut nyt tällä kaudella se, että teen hyvin tiivistä yhteistyötä ministeri Stubbin kanssa. Teidän aikananne, ministeri Lehtomäki, ja myöskin eräiden muiden ministereiden aikana nämä toiminnot olivat samassa persoonassa, mutta nyt on toinen ratkaisu. Tässä pari viikkoa sitten julkaisimme kauppaministeri Stubbin kanssa yhteisen kauppa- ja kehityslinjauksen, joka noudattaa jo aikaisemmin omaksuttuja linjauksia, mutta ehkä vielä enemmän juuri tässä nyt haetaan sitä, miten voidaan uudistaa kehityspoliittisia instrumentteja niin, että myös yrityssektori voi osallistua työhön. Siinä itse painotan sitä, että niiden uusien instrumenttien pitää olla kehityspoliittisesti vaikuttavampia.

Kysyttiin Yritysfoorumista. Se on lähtenyt hyvin liikkeelle. Siellä on ollut mukana hyvin monenlaisia yrityksiä, suuria yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneet siitä, että voisimme edistää esimerkiksi niiden tarvetta saada ammattikoulutettua työvoimaa kehitysmaissa, sitten pieniä yrityksiä, jotka esimerkiksi teettävät kastittomilla naisilla Intiassa ja Nepalissa laadukkaita käsityötuotteita ja myyvät niitä sitten täällä. Tämä skaala on hyvin laaja. Alkuvuodesta voimme varmasti sitten julkaista tämän uuden instrumenttivalikoiman ne keinot, joilla haluamme varmistaa sen, että suomalaisetkin yritykset pääsevät mukaan kehitysyhteistyöhön.

Täällä kysyttiin myös suomalaisten yritysten asian edistämisestä muuten kehitysyhteistyössä. Joku sanoi aika hyvin sen, että kun se oli ehkä jonkinlainen johtotähti, niin ei siitäkään nyt ihan kestävää kehitystä siunaantunut maailmaan. Kansainvälisesti kuitenkin Suomi on sitoutunut siihen, että me poistamme tämän niin sanotun avun sitomisen. Nyt tässä kysyttiin sitä, kun Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta 9 prosenttia kohdistuu suomalaisille toimijoille, ja sen tässä keskustelun aikana koetin selvittää. Pohjoismaat eivät raportoi enää ollenkaan sidottua tukea. Siis teoriassa se on nolla, käytännössä siinä ehkä voi olla jotakin, ja OECD-maat ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin Suomi, mutta tavoite kansainvälisesti kuitenkin on se, että ei tällaista sidottua apua olisi. Mutta se ei tarkoita sitä, etteivät suomalaiset yritykset voisi saada tukea siihen, että ne osallistuvat kehitysyhteistyöhön.

Ihmisoikeusperusteisuus on nyt sellainen asia, jota ministeriössä kaikilla lohkoilla opetellaan. Se on uusi lähtökohta. Siinä tulee toki vaikeita tilanteita, niin kuin edustaja Paloniemi puhui tästä Etiopian tilanteesta. Hyvin mielelläni jatkan teidän kanssanne keskustelua siitä, kuinka meidän tulee suhtautua tilanteeseen, jossa myös suomalaisia kehitysyhteistyövaroja, jotka on kanavoitu suomalaiselle järjestölle, tiettävästi hallitus on takavarikoinut 67 000 euroa, koska se pitää tätä järjestöä vaarallisena tapana sekaantua maan sisäisiin asioihin. Tässä meillä on dilemma ja se pitää ratkaista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Puhemies! Keskustelussa on myöskin viitattu kriisinhallintaan ja kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön suhteeseen. Se suhdehan on parhaimmillaan sitä, että kehitysyhteistyö on konflikteja ennalta ehkäisevää toimintaa, ja kun me katsomme sitten konfliktisykliä kokonaisuudessaan, niin on monia muitakin yhtymäkohtia, joissa kehitysyhteistyöpanoksella voidaan edesauttaa kriisien hallintaa, turvata rauhaa ja vakautta. Mutta käsitteellisesti ja hallinnollisesti kehitysyhteistyö on tietenkin pidettävä erillään kaikesta sotilaallisesta toiminnasta. Meillä on hyvät yhteistyömuodot olemassa siihen, millä lailla esimerkiksi rauhanvälitykseen liittyen voidaan tarvittaessa katsoa, voidaanko kehitysyhteistyövaroja myöskin käyttää, mutta nämä ovat kuitenkin aina täysin kehitysyhteistyön kriteereitä täyttäviä ja pienimuotoisia hankkeita. Mutta kokonaisuudessaan tietysti kehitysyhteistyö liittyy kriisinhallintaan.

Kriisinhallinta muutoin aina — muistutan eduskuntaa siitä — budjetoidaan sillä tavoin, että jos tulee kriisinhallintatehtäviä, jotka päätetään aina ulkopoliittisen ja turvallisuuspoliittisen harkinnan mukaan, onko Suomen näihin osallistuttava vai ei, niin niistä tehdään erilliset päätökset, jotka tuodaan sitten eduskunnan kautta vahvistettaviksi. Silloin kun näitä tulee kesken budjettivuotta, niin nämä rahoitetaan sitten lisäbudjetista. Budjettiin voidaan merkitä ainoastaan ne kriisinhallintatehtävät, joista on olemassa päätökset ja jotka ovat käynnissä. Mutta meillä on aikaisemmin ollut jo parinkymmenen vuoden ajan sellainen yleinen periaatteellinen näkemys, että Suomesta voi enimmillään noin 1 000 sotilasta olla samanaikaisesti erilaisissa kriisinhallintatehtävissä.

Tällä hetkellähän me olemme olleet jo pitkään huomattavasti tämän alapuolella. Vaikka nyt olemme ensinnäkin palanneet Unifiliin ja tulemme myöskin lisäämään siellä johtovastuun ottamisen kautta panostamme, niin edelleenkin tässä mielessä, lainausmerkeissä, meillä on kapasiteettia ja osaamista, jota voidaan tarvittaessa osoittaa kriisinhallintatehtäviin. Mutta tietysti sitten se harkinta on aina tapauskohtaista poliittista harkintaa, ja siinä samassa yhteydessä sitten myöskin se rahoitusharkinta tehdään. Tämä vain ihan muistutuksena, että millä lailla näitä budjettiteknisesti käsitellään. Kokonaisuudessaan tietysti kriisinhallintakysymyksiin palataan, kun me tällä viikolla saamme valmiiksi eduskuntaan toimitettavaksi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Liittyen tähän rauhanvälitykseen edustaja Haavisto kysyi siitä, eikö Suomi kykene reagoimaan nopeasti näihin erilaisiin tarpeisiin ja pyyntöihin, joita meillekin osoitetaan. Kyllä nyt on sovittu kuitenkin sellainen rahoitusmalli, että kun tällainen hanke nousee horisonttiin, niin ainakin kehitysministerinä pystyn käsittelemään sen nopeasti. Itse asiassa siinä sivuutetaan tietyt tämmöiset laadunvalvontaprosessit ministeriön sisällä, ja nyt en puhu siis tästä jälkikäteisvalvonnasta ja -tarkastuksesta vaan siitä, että voidaan tehdä nopea ratkaisu. Uskon, että tämä on todella myöskin ollut semmoinen malli, joka mahdollistaa sen, että Suomi voi vahvistaa rauhanvälitystoimintaansa, mutta koska kyse silloin näissä tapauksissa on kehitysyhteistyövaroista, niin siinä täytyy tehdä se harkinta, vastaako se kehitysyhteistyölle asetettuja kriteerejä.

On muuten sanottava, että jo tällä hetkellä kehitysyhteistyövaroista käytetään huomattavia summia lähetystöverkostoon. Sen halusin tuoda teille esiin, koska se aina välillä unohtuu. Niin kuin edustaja Salolainen sanoi, ei olisi ollut mikään ongelma, jos valtiovarainvaliokunta olisi siirtänyt pari miljoonaa kehitysyhteistyöstä lähetystöverkkoon, mutta jo nyt kehitysmäärärahoja käytetään toimintamenoihin oda-kriteerien sallimissa rajoissa. UM:n hallinnonalan hallintokuluista tällaisia oda-kelpoisia menoja on noin neljäsosa, ja pääkumppanimaissa, siis esimerkiksi Tansania-tyyppisissä maissa, lähes kaikki tulee kehitysyhteistyörahoituspuolelta, myös joidenkin muiden edustustojen kuluja. Katsoin myöskin, miten muut Pohjoismaat toimivat, ja me olemme samalla tasolla tässä suhteessa, siis hallintokuluja otetaan kehitysyhteistyövaroista. Se on suurin piirtein samalla tasolla kuin muiden Pohjoismaiden käytännöt ovat. Tässä teemme kyllä kaikkemme, mutta en halua, että tulee semmoinen tilanne, että raportoimme oda-rahoitukseksi semmoista menoa, mikä ei täytä kriteerejä.