Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Kunta- ja terveysjaostolle kuuluu valtiovarainministeriön pääluokasta kohta Kuntien tukeminen. Tähän kohtaan ei liity määrärahamuutoksia valiokunnan toimesta. Nostan esille muutamia asioita, joita valiokunta on mietintöönsä kirjannut.

Aivan aluksi totean sen tosiasian, joka on selvä kaikille tässä salissa istuville, että kuntatalous on kiristymässä. Kuntien vuosikate on monin paikoin heikkenemässä. Kun vuonna 2011 negatiivisen vuosikatteen kuntia oli 34, ensi vuonna niitä arvioidaan olevan jo lähes 100. Ensi vuoden alussa 119 kuntaa nostaa veroprosenttiaan. Valtiovarainministeriön laskentamallin mukaan vuosikatteen arvioidaan riittävän kattamaan poistot tänä ja ensi vuonna vain yli 20 000 asukkaan kuntakokoryhmissä. Kuntatalouden tilanne on hyvin huolestuttava myös, kun katsotaan asiaa pidemmällä aikavälillä.

Valiokunta korostaa, että kuntatalouden vakauden turvaaminen ja kuntien talouden kestävä tervehdyttäminen edellyttää kunnilta tiukkaa menokuria ja toiminnan tehostamista. Tämä on haasteellista, mutta valiokunta pitää myös finanssipolitiikan kiristämistä välttämättömänä ja katsoo, että kuntien on kannettava osaltaan vastuunsa julkisen talouden tasapainottamisesta.

Työllisyyden ja talouskehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että kunnissa on taloudellista toimeliaisuutta ja investointeja, mitkä lisäävät verotuloja ja vähentävät muun muassa työttömyydestä ja syrjäytymisestä johtuvia menoja. Kuntien on myös varauduttava yhä enenevässä määrin rahoittamaan palvelunsa ja menonsa verotulorahoituksella.

Valiokunta korostaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tehokasta etenemistä, jotta julkiset palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa kaikkialla Suomessa. Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella kunnat eivät kykene huolehtimaan laadukkaista ja yhdenvertaisista palveluista alueellisesti kattavasti, vaan kuntakohtaiset erot tulevat kasvamaan muun muassa kuntien väestö- ja elinkeinorakenteen erilaisuuden vuoksi.

Valtiovarainvaliokunta korostaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistumisessa erityisesti sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen onnistuu, ja sen ripeää eteenpäin viemistä erityisesti alleviivaamme.

Pidämme erittäin tärkeinä sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka parantavat palveluiden laatua ja saatavuutta, jotka luovat samalla edellytyksiä julkisen talouden kestävyysvajeen kaventamiselle. Valiokunta painottaa tuottavuuden parantamista ja toimintojen tehostamista, mikä edellyttää muun muassa palveluprosessien uudistamista, kustannustietoisuuden parantamista, palveluinnovaatioiden edistämistä sekä parhaimpien käytäntöjen levittämistä yli kunta- ja sektorirajojen.

Aivan erityisesti mielestämme tuottavuuden parantamisessa tarvitaan tietojärjestelmien kehittämistä. Tietohallinnon kehittämiseen liittyviä vastuita ja menettelyjähän selkeytettiin runsas vuosi sitten, kun eduskunta hyväksyi niin sanotun tietohallintolain, joka painottaa tietojärjestelmien yhteensopivuuden sekä yhteisten palveluiden käytön lisäämistä.

Valiokunta korostaa mietinnössään sitä, että laaja kokonaisuus huomioon ottaen kehityksen vauhdittaminen edellyttää, että myöskin kuntatasolla olisi osaamista ja resursseja tietojärjestelmien kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on jo nyt suuria haasteita selviytyä kaikista tehtävistään, ja halusimme erityisesti kirjata tähän mietintöön, arvoisa kuntaministeri, että on tärkeää, että kunnille ei aseteta uusia tehtäviä eikä laajenneta nykyisiä ilman, että valtio osallistuu hallitusohjelman mukaisesti näiden tehtävien rahoitukseen yli puolella todellisista kustannuksista.

Erittäin myönteisenä pidämme sitä, että valtiovarainministeri on käynnistänyt kuntien tehtäviä koskevan kartoitustyön, jonka pohjalta kevään 2013 aikana arvioidaan uudellaan valtion ja kuntien tehtävänjakoa suhteessa voimavaroihin.

Arvoisa puhemies! Tässä huomioita valiokunnan mietinnöstä, ja kun tässä on vielä 5 sekuntia aikaa, haluan kiittää ministeriä erittäin hyvästä yhteistyöstä tämän budjetin käsittelyn aikana ja tietenkin koko jaostoa ja valiokuntaa. Kiitos!

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on huolissaan Tullin voimavarojen riittävyydestä kasvavan itärajan liikenteen hallitsemiseksi. Liikenteen arvioidaan kaksinkertaistuvan ja saavuttavan noin 20 miljoonan matkustajan määrän vuoteen 2018 mennessä. Kasvavan rajaliikenteen vaikutuksia Rajavartiolaitoksen resurssitarpeisiin on tarkoitus tarkastella uudelleen tulevan kevään kehysneuvotteluissa. Sekin on todella tarpeen.

Ensi vuonna kunnille osoitetaan peruspalvelujen järjestämiseen vajaan 9 miljardin euron valtionosuus, joka on noin 210 miljoonaa euroa suurempi kuin vuoden 2012 varsinaisessa talousarviossa. Määrärahaa korottaa muun muassa peruspalvelujen valtionosuuksiin tehtävä 3 prosentin indeksikorotus, joka lisää valtionosuuksia noin 230 miljoonaa euroa. Kuntien valtionosuudet kasvavat kuitenkin todellisuudessa vain runsaalla prosentilla, sillä valtiontalouden sopeutustoimet hidastavat niiden kasvua. Kun tarkastellaan valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia, siis menoja, tuloja ja veroperustemuutoksia, on nettovaikutus 193 miljoonaa euroa verrattuna tähän vuoteen. Tämä kiihdyttää kuntien velkaantumista ja lisää paineita kuntaverojen ja maksujen korottamiseen sekä palveluiden ja investointien vähentämiseen. Heikosta suhdannetilanteesta ja valtiontalouden sopeutustoimista johtuen kuntatalous on siis kaiken kaikkiaan kiristymässä ja kuntien vuosikate monin paikoin heikkenemässä. Kuntatalouden tilanne on huolestuttava myös pidemmällä aikavälillä, ja valiokunta korostaakin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tehokasta etenemistä, jotta julkiset palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa kaikkialla Suomessa.

Edellä kuvattu edellyttää kunnilta tarkkaa taloudenpitoa. Kaikki uudet keinot tilanteesta selviämiseen on tarkasteltava. Itse olen esittänyt jo vuonna 2007 kiinteistöverotuksen uudelleentarkastelua. Erityisesti Kaakkois-Suomessa kuntataloudessa on niin sanotusti vapaamatkustajia. Ulkomaalaisomistuksessa olevien kiinteistöjen verotus on erityisesti kunnallistekniikan alueilla löysä ja aiheuttaa kuntatalouteen verokertymävinouman. Se olisi ratkaistavissa esimerkiksi luomalla kiinteistöverotukseen uusi vero, jolla kunnallistekniikasta nauttivat vapaa-ajan asujat saadaan omalta osaltaan osallistumaan yhteisten palveluiden ylläpitoon. Näkisikö ministeri mahdollisena valmistella kiinteistöverotukseen niin sanottua kolmatta porrasta, joka olisi korkeampi verotusasteeltaan, silloin kun vapaa-ajan asunto on kunnallistekniikan alueella? Tämä helpottaisi kuntien taloustilannetta ja asettaisi kaikki kunnan palveluista nauttivat samalle viivalle.

Arvoisa herra puhemies! Tullin organisaatiouudistusta on kehuttava. Ei ole aina niin, että hallintouudistuksissa otetaan henkilöjärjestöt mukaan heti alusta alkaen. Tällä uudistuksella on siis henkilöstön varaukseton tuki. Se on suuri asia ja kertoo hiljaista kieltään Tullin toiminnasta, arvoista ja päämäärästä. Taustalla on koko ajan muistettava, että Tulli tuo budjetin tulopuolelle yli kymmenen miljardia vuodessa. Uudistuksessa on tärkeää, että valmisteveron, autoverotuksen ja kolmansien maiden arvonlisäveronkanto pysyi Tullissa. Edellä mainittujen verojen verojäämät puhuvat puolestaan.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2011 Senaatti-kiinteistöt tuloutti valtiolle voittoja 130 miljoonaa euroa. Valtaosa valtion virastoista, kuten esimerkiksi Rajavartiolaitos, Tullilaitos, poliisi, yliopistot, hovi- ja hallinto-oikeudet ym., on sidottu Senaatti-kiinteistöihin. Virastojen suurimmat kustannukset ovat palkka- ja toimitilakustannukset. Viesti virastoilta on samansuuntainen toimialaan katsomatta. Vuokrakustannuksien katsotaan olevan liian hallitsevia. Tänään viimeksi kuultiin sama todistus oikeusministeri Henrikssonilta, että tilakustannukset syövät muita toimintaresursseja. Vuodesta toiseen eduskunnan eri valiokunnat ovat talousarviolausunnoissaan ilmaisseet huolensa kehityksestä, jossa yhä suurempi osa määrärahoista kohdistuu toimitiloihin. Toisin sanoen seinät syövät toiminta- ja henkilöstöresursseja. Olen sinnikäs tässä ja totean, ettei voi olla oikein, että henkilöstöä supistetaan seinien kustannuksella.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Eilen kävimme täällä vilkasta keskustelua Suomen taloudesta ja talouden näkymistä. Monissa puheenvuoroissa käytettiin painavia argumentteja sen puolesta, että sen lisäksi, että luomme jo ensi vuoden aikana kasvua ja työllisyyttä tukevia uusia toimia, mahdollisesti menoleikkauksia joudumme tekemään ja toivottavasti vähemmän näitä talouden toimeliaisuutta syöviä veronkorotuksia.

Mutta kovin monessa puheenvuorossa korostettiin rakenteellisten uudistusten tärkeyttä. Tämähän on näin, että mitä enemmän pystymme näitä rakenteellisia uudistuksia tehokkaasti viemään eteenpäin, niin sitä vähemmän tarvitsemme ikäviä menoleikkauksia tai sitten veronkorotuksia.

Kuntauudistus on yksi aivan keskeinen asia viedä tulevaisuutta ja taloutta kestävällä tavalla eteenpäin, ja siitä kiitos ministeri Virkkuselle, että olette tarmokkaasti vienyt tätä Suomen tulevaisuuden kannalta ehkä kaikkein tärkeintä uudistusta eteenpäin.

On aivan selvää, että kun väki ikääntyy, työtä tekevien määrä vähenee, meidän taloutemme on kaiken kaikkiaan Euroopan tilanteen takia hyvin epävarmassa tilanteessa, niin meidän on reagoitava myös kunnissa siihen, että taloutemme kestää jatkossa turvaamaan hyvinvoinnin, kun palvelujen tarve koko ajan kasvaa.

Jos kunnat eivät ole taloudellisesti tarpeeksi vahvalla pohjalla, niin kaikkien meidän, kaikkien suomalaisten, hyvinvointi vaarantuu. Erityisen huolestuttavaa tässä on se, että epätasa-arvoisuus kuntien välillä, eri kunnissa asuvien ihmisten välillä, kasvaa.

Omassa maakunnassani Etelä-Savossa on lähdetty tässä kuntauudistuksessa etukenossa liikkeelle, ja pidän tätä erittäin hyvänä asiana. Meillä on jo siellä Savonlinnan seudulla kolme kuntaa tehnyt kuntaliitospäätöksen, uusi kunta aloittaa vuoden alussa, ja myös Mikkelin seudulla kolme kuntaa on tehnyt samanlaisen päätöksen. Työ etenee erittäin hyvin ja hyvässä hengessä. Uudet valtuustot ovat kokoontuneet, ja uutta Mikkeliä ja uutta Savonlinnaa rakennetaan todella innokkaasti. Kyse ei sielläkään todellakaan ole vain vanhojen kuntien liimaamisesta yhteen vaan siitä, miten saadaan vastattua tuleviin haasteisiin entistä vahvempana kuntana.

Erityisen tärkeätä näissä kuntaliitoksissa — ja minusta se on yksi tärkeimpiä syitä, miksi niitä pitää tehdä — on paitsi palvelujen turvaaminen ja saada talous kestävälle pohjalle, jotta voimme muun muassa hoivapalveluja tuottaa ikääntyvälle väestölle, se, että pystymme myös luomaan uutta elinvoimaa ja kilpailukykyä kunnissa. Jos kunnalla ei jää rahaa ollenkaan oman toimintansa kehittämiseen, yrittäjämyönteisen ilmapiirin luomiseen, niin tulevaisuus ei näytä kovin vahvalta.

Tällä hetkellä valitettavasti monissa keskisuurissa ja pienissä kunnissa mielestäni kuluu liikaa aikaa keskinäiseen kilpailuun. Siellä kilpaillaan yrityksistä, siellä kilpaillaan työpaikoista ja kaikki se, mitä voitaisiin yhdessä tehdä elinkeinoelämän ja yritysmyönteisen ilmapiirin kehittämisen eteen, jää tekemättä. Tästä on valtavasti ihan konkreettisia kokemuksia, itselläni muun muassa Mikkelin seudulla, kun toimin oman elinkeinoyhtiön hallituksen puheenjohtajana.

Toinen asia, joka minua huolestuttaa myöskin: Tämä kilpailu näkyy myös palvelujen tuottamisessa. Pidetään kiinni hallinnosta kynsin ja hampain, kun kunnissa pitäisi keskittyä siihen, miten tuotetaan palvelut kaikkein tehokkaimmin niin, että kuntalaisten verorahat käytetään kaikkein järkevimmin.

Nyt kun kuntauudistus etenee, siinä olennainen osa on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Todella toivon, että tämä uudistus etenee ripeästi samassa tahdissa kuntauudistuksen kanssa, koska kyllä yksi varmaan tärkeimpiä asioita, joka meidän on kunnissa saatava pikaisesti kuntoon, on erikoissairaanhoidon järjestäminen. Sinne uppoaa valtavasti kuntien rahaa, me päättäjät kunnissa emme pysty vaikuttamaan niihin laskuihin, mitä kuntiin lähetetään. Sitä kautta kaikki raha, joka erikoissairaanhoidon hallinnointiin menee, on pois sieltä perusterveydenhuollon palveluista, ennalta ehkäisevistä palveluista ja siitä, että voimme varhain puuttua ongelmiin, joita kuntalaisilla on.

Toivotankin kovasti menestystä ministeri Virkkuselle ja hyvää yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, että saamme kuntauudistuksen vauhdilla eteenpäin, yhtä hyvällä vauhdilla kuin se on nyt lähtenytkin tähän asti.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen suurkuntauudistus on kuristamassa kuntien talouden aivan liian tiukalle. Yhtenäkään vuonna tämän hallituksen aikana ei säästytä kuntien rahoituksen leikkauksilta, ja koko hallituskautena kunnilta leikataan valtionosuuksista hulppeat 3,4 miljardia euroa, joka vastaa 25 000 palvelualojen työntekijän palkkaa.

Ensi vuonna 119 kuntaa nostaa veroprosenttiaan. Talouden ahdingosta seuraa ensinnäkin se, että peruspalvelut heikentyvät ja niiden verkostoa on pakko harventaa. Jäljelle jäävät palvelut, työpaikat, ihmiset, elinkeinojen kehittäminen — ne keskittyvät vääjäämättä keskuksiin ja kaupunkeihin. Toiseksi noin kolmasosa nykyisistä kunnista joutuu edelleenkin nostamaan veroprosenttiaan. Yhden kunnallisveroprosentin tuoton kuntakohtainen vaikuttavuusero voi olla jopa kolminkertainen. Jo aikaisemmin vaikeuksissa olleet kunnat joutuvat siis nostamaan veroprosenttiaan paremmin toimeentulevia paljon enemmän. Tämä on omiaan kasvattamaan eroja kansalaisten palveluiden saatavuuden suhteen.

Kiinteistöveron poisto verotulojen tasausjärjestelmästä on monille kunnille dramaattinen. Koko verotulojen tasausjärjestelmän tarkoitus on tasata kuntien tulopohjassa olevia eroja ja turvata kaikille Suomen kuntalaisille yhdenvertaiset palvelut. Hallitus päätti poistaa kiinteistöveron tasausjärjestelmästä poliittisin perustein ilman mitään asiallisia perusteita. Kuntien eriytymiskehitys siis vain kiihtyy. Kiinteistöveron poistaminen järjestelmästä palkitsee kuntia, joilla on paljon kiinteistöjä. Jo ennestään hyvin toimeentulevat yritys- ja monet mökkikunnat voittavat eniten, ja alun perinkin heikommin pärjääviä rokotetaan entisestään. Suurimpia menettäjiä ovat taas, jälleen kerran, maaseutukunnat, joissa maapohjan sekä kiinteistöjen määrä ja arvo ovat vähäisempiä mutta kunnallisvero keskimääräistä korkeampi. Uudistuksen myötä osa kunnista menettää jopa enemmän kuin koko kiinteistöveron tuottonsa. Jälleen kerran ollaan sopeuttamisen ja veroprosentin korottamisien edessä. Budjetista keskusteltaessa on kaiken lisäksi hyvä muistaa se, että kiinteistöveron säilyttäminen verotulojen tasausjärjestelmässä ei olisi edes lisännyt valtion menoja.

Mittavista kuntapalvelujen rahoitusleikkauksista huolimatta hallitus on aikeissa lisätä kunnille velvoitteita hallitusohjelman mukaisesti. Se ei huomioi kuntapalvelujen rahoituksesta tehtyjä lisäleikkauksia eikä kuntien verotulokasvun hiipumista. Hallitusohjelmassa uusista tehtävistä luvataan korvata kunnille ainakin puolet laskennallisista kustannuksista, mikä on vallitsevissa olosuhteissa aivan liian vähän. Vanhuspalvelulakiin liittyviä tehtäviä korvataan hieman yli 50 prosenttia, mutta ainoa oikea prosenttimäärä tässä tapauksessa ja tässä tilanteessa olisi täydet 100 prosenttia.

Rahoitusvastuuperiaatteen mukaisesti valtion tulee osallistua kunnille määräämiensä tehtävien rahoittamiseen. Hallituksemme on hylkäämässä periaatteen kokonaan ja maksattamassa valtion talouslaskun kunnilla. Rahoitusvastuun periaate on kirjattu lakiin, eikä perustuslakivaliokunta suhtautunut suopeasti sen hylkäämiseen noin vuosi sitten. Hallituksen ylivoimalla perustuslakivaliokunnan mielipide tuolloin jyrättiin, eikä tämänvuotisia leikkauksia tuotu perustuslakivaliokuntaan ollenkaan käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Vastaisuudessa kuntien tulisi hallituksen suunnitelmien mukaan olla miltei maakunnan kokoisia, jotta ne ilman yhteistyötä muiden kanssa selviäisivät lisääntyvistä velvoitteistaan. Hallituksen suunta näyttääkin olevan selvä. Alueiden elinvoimaa vauhdittavat maakunnat ajetaan alas, ja budjetissa jatketaankin maakunnan kehittämisrahan supistamista edelleen. Aikaisemmat hallitukset ovat pitäneet yllä kolminkertaista määrärahatasoa nykyisen hallituksen esitykseen nähden. Vain reilut kaksi vuotta sitten yhdessä kokoomuksen kanssa toteutettiin aluehallintouudistus, ja sen tarkoituksena oli lisätä maakuntien roolia alueiden kehittämisessä. Nyt suunta ollaan kääntämässä täysin päinvastaiseen suuntaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos valtiovarainvaliokunnalle ja erityisesti sen kuntajaostolle ansiokkaasta työstä ja mietinnöstä ja puheenjohtajalle myös mietinnön keskeisimpien näkökohtien esittelystä.

Kuten puheenjohtaja tuossa esittelypuheenvuorossaan totesi, kuntatalous tulee kiristymään seuraavina vuosina. Jo tälle vuodelle on arvioitu, että kuntien ja kuntayhtymien vuosikate heikkenisi noin 100 miljoonaa euroa edellisvuoteen verrattuna. Tähän luonnollisesti on vaikuttanut se, että valtiontalouden sopeuttamistoimista johtuen valtionosuuksia on jouduttu leikkaamaan, ja samoin verorahoituksen kasvu on hidastunut. Vaikka valtionosuuksiin on tälle vuodelle kohdistettu leikkauksia, siitä huolimattahan tälle vuodelle vielä valtionosuudet kasvoivat noin 6 prosenttia, ja verotulot puolestaan kasvoivat noin 2 prosenttia. Eli kaiken kaikkiaan, kun katsotaan verotulot ja valtionosuudet, kasvu oli kaikkiaan noin 3 prosenttia tälle vuodelle. Mutta kun tiedämme, että kuntien ja kuntayhtymien toimintamenojen arvioidaan kasvavan noin 4 prosentin vuosivauhtia tänä vuonna, niin rahoitus ei näin ollen ole tasapainossa ja kuntatalouden velkaantuminen näyttäisi jatkuvan myös tänä vuonna, kuten seuraavinakin vuosina.

Ensi vuodeksi ennustetaan, että kuntien verotulot kasvaisivat noin 4 prosenttia ja valtionosuudet vain noin runsaan prosentin. Tuota valtionosuuksien kasvua hidastavat valtiontalouden sopeutustoimet, kuten tiedämme, eli peruspalvelujen valtionosuutta on jouduttu alentamaan, samoin opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin ei ensi vuonna tehdä indeksikorotuksia. Kaiken kaikkiaan peruspalvelubudjetin painelaskelman mukaan kuntien vuosikate tulee ensi vuonna heikkenemään noin 100 miljoonaa euroa. Näin ollen vuosikate ei ensi vuonna enää kattaisi poistoja eikä kuntatalous olisi tasapainossa enää ensi vuodesta lähtien.

Tämä on luonnollisesti hyvin huolestuttava kehitysura, kun tiedämme sen, että kuntien menopaineet eivät tule tulevaisuudessa suinkaan vähenemään vaan kasvamaan. Jo muutama vuosi sitten valtiovarainministeriön kansantalousosasto arvioi omassa julkisen talouden kestävyysraportissaan, että jos haluamme säilyttää kuntapalvelut nykytasolla, jo väestön ikärakenteen muutos tarkoittaa sitä, että kuntapalveluihin kohdistuu noin 5 miljardin euron lisäpaine 2020-luvulle tultaessa. Jos kuntien pitäisi tämä kaiken kaikkiaan omalla verorahoituksellaan rahoittaa, sehän tarkoittaisi sitä, että kuntien pitäisi noin 7 prosenttiyksikköä kiristää kuntaverotusta sinne 2020-luvulle tultaessa kaiken kaikkiaan, jotta nuo menot voitaisiin kattaa, ja se on tietysti aivan mahdoton kehityskulku.

Sen vuoksi meidän on tehtävä merkittäviä uudistuksia koko julkishallinnossa, että pystyisimme lisäämään tuottavuutta ja palveluiden laatua näissä olosuhteissa, missä rahoituksellisesti meillä on jo erittäin kireät ajat tällä hetkellä eikä juurikaan parempaa kehitystä ole jatkossa odotettavissa — päinvastoin huonompaa. Tiedämme, että merkittävä syy siihen on myös se, että työvoima tulee meiltä kaiken kaikkiaan vähenemään, mikä vaikuttaa sekä julkisten palveluiden kysyntään että toisaalta myös työn tekemisen edellytyksiin Suomessa, ja se tarkoittaa sitä, että merkittäviä uudistuksia tarvitaan.

Täällä on usein kiinnitetty huomiota aivan oikein siihen, että kun kunnille annetaan tehtäviä, niihin pitäisi osoittaa myös riittävä rahoitus. Tiedämme, että valtion puolella tässä on ollut puutteita viime vuosikymmenten aikana. Sen johdosta asetin reilu vuosi sitten työryhmän, jonka tehtävä on kaiken kaikkiaan arvioida koko kuntien tehtäväkenttä ja tehdä myös ehdotuksia siitä, miten kustannus- ja vaikutusarviointia pitäisi kehittää. Asiantuntijakuulemisissa on kyllä käynyt ilmi se, että meillä on usein valtion puolella alimitoitetut arviot kustannuksista, vaikutusarvioinnissa ei ole riittävästi työkaluja käytettävissä ja myös tilastoinnissa on heikkouksia. Tällä hetkellä meneillään on myös kuntatilastoinnin kehittäminen, ja se on tärkeä osuus siinä, kun pyrimme lisäämään kustannustietoisuutta kunnissa ja kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Tällä hetkellä kuntien palveluiden tuotannon kustannukset eivät välttämättä ole kovinkaan hyvin vertailtavia johtuen siitä, että meillä on merkittäviä tilastointi- ja talousarvioraportointieroja kunnissa.

Tiedämme myös sen, että kuntarakenteet eivät tällä hetkellä ole tarkoituksenmukaiset. Ne eivät ole seuranneet yhteiskunnan ja ihmisten toiminnan kehitystä Suomessa. Tältä osin hallituksella on kuntarakenneuudistusta vauhdittava lainsäädäntö parhaillaan lausuntokierroksella kunnissa.

Myös kuntien valtionosuus- ja rahoituslaki on uudistettavana. Tiedämme, että nykyinen rahoituslaki, valtionosuusjärjestelmä, on tavattoman monimutkainen. Osa kunnista hyötyy nykyisestä järjestelmästä merkittävästi, mutta osa myös kärsii siitä. Meillä on tällä hetkellä lähes 50 eri laskentaindikaattoria tuossa järjestelmässä, ja osahan niistä on päällekkäisiä. Tällä hetkellä näitä koelaskelmia tehdään alle 10 indikaattorilla ja pyritään löytämään järjestelmä, joka olisi nykyistä selkeämpi ja kannustavampi ja myös oikeudenmukaisempi kuntien kesken.

Kaiken kaikkiaanhan meillä on uudistettavana koko kuntalaki, joka tulee tarjoamaan hallinnollisen ja taloudellisen raamin, jonka sisällä kuntaa johdetaan asukkaiden demokraattisena yhteisönä kestävällä tavalla. Tässä työssähän kaikki puolueet ovat mukana parlamentaarisen seurantaryhmän muodossa.

Eli erittäin paljon uudistuksia on tällä hetkellä meneillään. Kun hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon kesällä kuntauudistuksesta, silloin sitouduimme myös siihen, että ennen kuin tuo kuntarakennelaki ensi kesän korvalla astuu voimaan, pääpiirteet kaikista näistä uudistuksista ovat kuntakentän tiedossa: valtionosuusrahoitusjärjestelmän uudistuksesta, kuntalain uudistuksesta, kuntien tehtävien arvioinnista samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista ja täällä Helsingin seudulla myös tuosta metropoliratkaisusta. Näin ollen varsin työntäyteinen vuosi on eduskunnalle ensi vuonna odotettavissa kuntauudistuksen merkeissä, mutta tiedämme kaikki, että suomalainen kuntajärjestelmä on kyllä sen arvoinen, että sitä kannattaa uudistaa ja kehittää. Se on paras tae julkisten palveluiden säilymiselle ja kehittämiselle tulevaisuuden Suomessa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota osaamisen tasoon kunnissa, ja ehkä sitä osaamista sitten ajatellaan saatavan lisää, kun suoritetaan kuntaliitoksia ja tulee isompia yksiköitä.

Tähän osaamiseen liittyen myös poliittinen osaaminen on eräänlainen voimavara kunnissa, tai ainakin sen pitäisi olla. Kunnissa on lukuisia osakeyhtiöitä, joissa on aivan omat järjestelmät liittyen yhtiön toimintoihin. Kuntalaisethan eivät näistä osakeyhtiöistä juuri mitään tietoa saa, koska päätöksenteko on aivan salaista ja siitä hyvin valikoiden kerrotaan eteenpäin kuntalaisille, ja sitten nämä hallitukset usein valitaan poliittisin perustein.

Haluaisin tietää, onko osakeyhtiölakiin suunnitelmissa minkäänlaista muutosta, jossa näitä kunnallisia osakeyhtiöitä voitaisiin hieman avata yleisölle, jotta tiedettäisiin, kuinka näitä elinkeinopoliittisia tukia jaetaan eteenpäin ja kuinka (Puhemies koputtaa) ylipäätänsä kuntaosakeyhtiöissä asioita hoidetaan.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan puhuttu kuntien verotulopohjasta, sen heikkenemisestä ja toisaalta sitten sen vahvistamisesta kuntauudistuksen avulla.

Tuolla valiokunnassa kuulimme, että vaikka kunnat ovat viime vuosina nostaneet veroprosenttejaan, ei kuitenkaan heidän efektiivinen veroprosenttinsa ole noussut. Olisin halunnut kysyä ministeriltä, mikä on se mekanismi nyt tässä kuntarakennelaissa tai tämän sote-uudistuksen myötä: millä tavalla saadaan kuntien efektiivistä veroprosenttia nousemaan, ja mitä uusia veroja ollaan kaavailemassa tai mikä on se tapa, millä vahvistetaan muutoin sitten sitä kuntien verotulopohjaa?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kysymystä: Viime vuonna hyväksyttiin tietohallintolaki, se antoi paljon valtuuksia hoitaa asiaa eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että tässä mielessä kehitys on ollut pysähdyksissä. Mitä valtiovarainministeriössä tämän asian suhteen on tehty? Tämä on todella merkittävä asia.

Toinen kysymys: Tämän suurkuntahankkeen myötä voi sanoa, että kunnissa kehitystyö on hyytynyt, suorastaan pysähtynyt. Monet elinvoimaan ja palveluiden tuottamiseen liittyvät hankkeet ovat jäissä. Olen kuullut, että hallituksella on ohjelman puolivälitarkistus. Nyt olisi hyvä tarkistella tämän hankkeen etenemistä ja katsella kunniallinen peräytymistie, jotta tämä asia saataisiin oikealle raiteelle, kun näyttää, että juna yrittää kulkea, vaikka kiskot loppuvat. Aiotteko tätä asiaa tarkastella uudelleen?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntakentässä on täydellinen sekasotku. Puolentoista vuoden ajan, kun te olette tätä kuntarakenne- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta yrittäneet viedä eteenpäin, on tullut toinen toisensa jälkeen uudenlaisia esityksiä. Kuntajohtajat ja kuntien luottamusjohtajat juoksevat tilaisuudesta toiseen eivätkä tiedä, mitä oikein tulossa on.

Arvoisa ministeri, eri puolilla Suomea on nyt hankkeita, joissa kunnat valmistautuvat lyöttäytymään yhteen niissä asioissa ja niissä tehtävissä, joissa vaaditaan isoa väestöpohjaa, eli erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhoidossa ja näihin tukeutuvassa sosiaalitoimessa. Siellä valmistellaan esityksiä, joissa mennään maakunnalliseen ratkaisuun näiden palvelujen hoidossa.

Jos kunnat tekevät näin, lupaatteko te, että te jätätte nämä kunnat rauhaan ja sallitte näiden rakentaa ratkaisut, joissa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito rakennettaisiin tällaisen maakunnallisen ratkaisun pohjalle? Lupaatteko jättää nämä alueet rauhaan, jos ne sitoutuvat ja ryhtyvät tähän toimeen?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä olen pohdiskellut tässä tätä kotikunta—maakunta-mallia ja sitten tätä hallituksen vahvan peruskunnan ja sote-alueiden mallia. Kun sitä mietin, niin minusta tässä tämä ero ei ole ollenkaan niin suuri. Minusta kuntakentässä voisi nyt rauhoittua, ja myöskin keskusta voisi osaltaan ottaa jarrun pois päältä kunnissa, koska eikö niin, että me kaikki haluamme uudistuksia kuntakenttään ja palvelurakennekenttään?

Te olette olleet mukana edistämässä kuntaliitoksia maksamalla runsaasti porkkanarahoja edistämään kuntaliitoksia. Nyt kuitenkin, kuten on moneen kertaan todettu, pakko ei ole käytössä, silloin hyväksytään saman tien kuntien välinen yhteistyö, joka tapahtuu ennen kaikkea sote-palvelujen järjestämisessä. Se tulee varsinkin harvaan asutussa Suomessa olemaan ihan luonnollista, koska välimatkat ovat pitkiä, ja niin suuria kuntia ei muodostu, ne tarvitsevat yhteistyötä. Eli syntyy sote-alueita, mikä on lähellä sitä teidän maakuntamallianne.

Minä toivon, että te pohditte sitä, mikä on se suuri ero tässä. Me haluamme vain niitä vahvempia perusyksiköitä, jotka tekevät yhteistyötä, te haluatte paaluttaa sen nykyisen kuntaorganisaation. (Mauri Pekkarinen: Miksi himmeleitä?) — Himmelit ne on teilläkin, eli maakuntamalli.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu oudolta, että edustaja Orpo on unohtanut sen, mitä tapahtui Paras-hankkeen myötä. Lähestulkoon sata kuntaa poistui kartalta, ja pääsääntöisesti keskustalaiset valtuutetut olivat niissä ratkaisevassa osassa. Meillä eri puolilla Suomea oli hyviä esimerkkejä siitä, että nimenomaan kokoomuslaiset olivat niitä jarruttajia näiden hankkeiden eteenpäin menemisessä.

Mutta haluaisin arvoisalta ministeriltä kysyä siitä, että nyt kuntatalous kiristyy ja kaikki kunnat vahvistavat talousarvioitaan ensi vuodelle. Kunnat ovat nostaneet veroprosenttejaan, kasvattaneet palvelumaksujaan, mutta hyvin keskeistä on se, mitä tapahtuu kuntien palveluja ohjaaville normeille. On paljon puhuttu siitä, että normeja puretaan, mutta mitään tämän osalta ei tapahdu. Tuntuu siltä, että hallituksen sisällä on kaikista suurin jarru siihen, että tämä normien purku ei edisty.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että Paras-hankkeen aikana Suomen kuntamäärä väheni sadalla, ja kiitos keskustalle silloin ansiokkaasta työstä. Mielestäni voisitte jatkaa sitä samaa asennetta, että edelleen kuntien määrää voidaan vähentää, jotta saadaan vahvempia perusyksiköitä, ja kun vielä tunnustatte sen, että hallituksenkin mallissa hyväksytään harvaan asutulle alueelle sote-palveluissa ennen kaikkea kuntien välinen yhteistyö.

Mutta täytyy nähdä myös se, että tiheämpään asutussa Suomessa, eteläisessä Suomessa, kaupunkiseuduilla ongelmat ovat aivan eri asioita. Meillä on valtavasti hallintoa pienellä alueella, ja siitä voitaisiin karsia. Ei sinne tarvita enää mitään maakuntamallia. Tarvitaan vahvempia kuntia, jotka mahdollisesti pystyisivät hoitamaan koko paketin. Näissä kahdessa asiassa, jos tämä ymmärrys löytyisi, voisi löytyä jopa yhteinen sävel tähän koko kuntauudistukseen. Tervetuloa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin ennen joulua löytyy yleensä hyvää tahtoa, ja nyt kun keskustalla on uusi puolueen puheenjohtaja, niin kyllä yhdyn puheenjohtaja Orvon kyselykuoroon siitä, onko mahdollista, että keskusta tulisi tukemaan tätä uudistusta. Vielä aiemmin puheenjohtaja Kiviniemi sanoi, että hän repii tämän uudistuksen. Jopa tarkoituksena oli keskustan estää tämä, ja kun nyt olemme tässä ja tänään, niin kysyn, onko teillä valmiutta tulla tätä uudistusta viemään eteenpäin.

Kiitän kuntaministeriä, että hän on sitkeästi tätä uudistusta vienyt eteenpäin. Kuntia pitää uudistaa, mutta niin myös valtionosuusjärjestelmää, ja kysyn kuntaministeriltä: kun selvitysmies Miettinen, joka valtionosuusjärjestelmää miettii, ei jättänytkään väliraporttiaan, niin onko se sen takia, että hänellä on niin kiire tehdä se valmiiksi, vai mikä tässä oli? Ja ihan Helsingin, Uudenmaan ja Vantaan puolesta kysyn, kun valtionosuusjärjestelmässä ei huomioida segregaatiota, ei sitä muuttoliikettä, vieraskielisen väestön määrää, onko mahdollista, että nämä metropolialueen asiat tulevat valtionosuuskriteereihin. Toivon erityisesti, että ministeri huolehtisi siitä, (Puhemies koputtaa) että seuraava valtionosuusjärjestelmä kannustaisi kuntia uudistamaan palveluita. Nykyinenhän ei sitä riittävästi tee.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä nähdä, että pallo on siellä kuntakentällä, ja nyt tarvitaan niitä, jotka ottavat kopin tästä pallosta ja katsovat, mitä siellä saadaan yhdessä aikaan.

Meillä on erittäin paljon haasteita. Täällä ovat kaikki olleet yksimielisiä siitä, että missään tapauksessa kuntatalouden tilanne ei näytä nykyistä ruusuisemmalta. Me tarvitsemme vahvempia harteita, jotta kunnat pystyvät paremmin huolehtimaan siitä, että saavat verotuloja, eli työpaikoista, elinkeinoelämästä, lisäämään koulutuksen kautta osaamista ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Tähän tarvitaan vahvempia kuntia. Samoin tarvitaan vahvempia kuntia siihen, että kansalaiset saavat peruspalvelunsa, ja nyt on se aika, jolloin mietitään kunnissa, mitä kunnat haluavat, minkälaisen yhteistyön kautta näihin isoihin haasteisiin saadaan vastaukset.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Julkisen talouden ja kestävyyden kannalta on ehdottoman tärkeää, että onnistumme sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa. Tiedämme, että valtiovarainministeri Urpilainen on käynnistänyt eräiden palveluiden kartoitustyön siitä, mikä on pitkäjänteinen vaikutus muutamien palveluiden kustannuskehitykseen, niiden saatavuuteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Ministeri Virkkunen, toitte äsken hyvin esille kuntatalouden todelliset taloudelliset ja toiminnalliset haasteet. Kysyisin nyt teiltä, onko kuntataloudessa vastaavanlaista selvitystyötä tehty. Miten esimerkiksi kuntarakenteet vaikuttavat tulevaisuudessa kuntien kustannuskehitykseen? Miten esimerkiksi taloudellista tuottavuutta pystytään vahvistamaan? Toitte esille oman työryhmänne, joka selvittää kustannus- ja arviointijärjestelmää. Mikä on mahdollisesti tämän työryhmän tuotos? Tuleeko siitä jatkotoimenpiteitä seuraavasti kunnille?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisi ihan lyhyesti todeta, että ei mitään uutta länsirintamalla. Hallituksella ei ole mitään annettavaa meille. Näin on nyt, että maaliskuun alkuun mennessä pitäisi antaa lausunto kuntarakenteista meillä, ja mitä siinä kysytään? Emme me voi antaa mitään siinä ennen kuin te tuotte tämän sote-uudistuksen. Sote-uudistuksen ja kuntarakenneuudistuksen pitäisi käydä käsi kädessä. Kun täällä kokoomuksen edustaja sanoi, että monet pitävät hallintomalleista kiinni, niin miettikääpäs, Helsingin päättäjät, teillä taitaa olla lähes kymmenportainen hallintomalli, eli monessa pienessä kunnassa on hallinto erittäin kapea. Minä toivon, ennen kuin tätä keskustelua käydään, että tuokaa nyt jonkinlainen sote-malliuudistus. Kun ministeri Risikko kävi hiljattain meillä, kun ensinnä väestöpohjan piti olla 20 000, eipäs, sen pitääkin olla 50 000, ei teillä ole minkäänlaista tietoa antaa meille. Ollaan niin kauan rauhassa, kunnes tulee kokonaisselvitys, sitten lähdetään uudelta pohjalta.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viittaan edustaja Pekkarisen puheenvuoroon tästä sekasortoisesta tilanteesta kuntakentällä. Kunnathan on pakotettu korottamaan veroprosenttia, niin kuin tiedämme, toistasataa kuntaa on sen tehnyt. Valtionosuuksia on leikattu huomattavat määrät tälle vaalikaudelle, 3 miljardia euroa, ylikin. Sitten on tämä valtiojohtoinen kuntauudistus alkuperältään, sehän on kokenut ilman muuta mahalaskun. Se olisi pitänyt viedä eteenpäin niin, että on sote-asiat ja kuntarakenne yhdessä ilman muuta eikä erillään. Sairaanhoitopiirit kyllä on osattu lopettaa, jotka toimivat hyvin ja olivat hyvä järjestelmä ja ovat hyvä järjestelmä, mutta ei ole kyetty sanomaan, mitä tulee oikein sen tilalle. Minun kysymykseni kuuluu, arvoisa ministeri: miten te omalta osaltanne haluatte tämän tilanteen nyt selkeyttää tuolla kuntakentällä, rauhoittaa sen tilanteen siellä? Tällä kuntakentän tilanteella on myös yhteys siihen, miten meidän kansantaloutemme jaksaa, miten aluetaloudet jaksavat. Tällä on ihan suora yhteys tähän suureen kysymykseen tulevaisuudessa.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää se, että meidän pitää muodostaa sen kaltaisia rakenteita, että ne ovat toimivia ja tehokkaita. Keskustan maakuntamalli on himmelimalli sekin, hyvin vahvasti nimenomaan. (Seppo Kääriäinen: Selkein toistaiseksi!) Byrokratiaa ja byrokratiaa toisen päälle. Miten löydämme keinoja siihen, että me voimme tehostaa kuntatuotantoa, kuntapalvelujen tuottamista, kuntien työntekijöiden tekemistä? Miten voimme löytää ratkaisuja siihen, että kaikki tekeminen julkisella puolella olisi yhtä tehokasta kuin yksityisellä puolella? Miksi se ero on niin suuri yhä edelleen? Kuntauudistus on hyvä asia, sote-uudistus on hyvä asia. Niillä tavoitellaan tilannetta, jossa päästään tehokkaampaan tekemiseen ja myöskin vahvempaan kokonaisuuteen. Voidaan varmistaa tulevaisuutta, mutta miten me löydämme, arvoisa ministeri, sen kaltaisia ratkaisuja, että kuntapalvelurakenteessa kunnat pistetään aidosti uudistamaan tekemistään? Vanha tekeminen pitää ehdottomasti kyseenalaistaa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Mäkisen puheenvuorossa oli se ristiriita, että kun keskustan tavoitteena on maakuntamalli, joka olisi noin 20 maakunnan varaan perustuva malli plus sitten kotikunta, niin teidän nyt esittämässänne sote-mallissa on noin 50 000 asukkaan malleja elikkä te perustaisitte noin sata näitä himmeleitä tänne eri puolille Suomea. Varmaan Vantaakin sitten jaettaisiin useampaan himmeliin ja sitten erva-alueet totta kai vielä sinne päälle päällimmäisiksi ja sitten vielä lopetettaisiin sairaanhoitopiirit. Tästä se tulee himmelien himmeli. En tiedä, jouluaikana pitäisi kunnioittaa himmeliä, sillä on tietty tärkeä rooli tässä joulun ajassa, mutta tämä teidän logiikkanne nyt ontuu.

Sinänsä arvostan ryhmäpuheenjohtajan hyvää yhteistyötarjousta. Keskusta on saanut äänestäjiltä valtavan suuren valtakirjan näissä vaaleissa jälleen kerran, kuntalaisilta hoitaa kuntien asioita eri puolella Suomea, mutta me edellytämme sitä, että tasapuolisuus toteutuisi muutenkin kuin puheissa. Te poistatte kiinteistöveron verotulojen tasausjärjestelmästä, te pakotatte syrjäiset kunnat nostamaan veroprosenttejaan, heikentämään elinkeinoelämän kilpailukykyä siellä alueella, viette kuntalaiset hakemaan kauempaa palveluita. (Puhemies koputtaa) Tämä yhteistyötarjous on hyvä, mutta konkretiaa pitäisi saada nyt toiseen suuntaan kuin mitä tämän hetken päätökset edellyttävät.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli hyvä alku keskustalta, että tartuttiin kiinni, mutta nyt se taas juuttui vähän niin kuin vanhoihin uomiin.

Se ongelma teidän näissä himmeleissä on juuri se, että te ette mitään vanhaa ota pois, lisäätte vielä sen maakunnan. Ja pitäisi nyt löytää sitten sellainen malli yhdessä, joka kehittäisi niin, että olisi mahdollisimman vähän hallintoa ja mahdollisimman paljon palveluita ja käsiä siinä palvelupuolella. Yritettäisiin nyt löytää ihan rakentavasti eikä vain ohitse toisiemme.

Mutta toinen kysymys ministeri Virkkuselle liittyy näihin lakeihin. Nythän on puhuttu, että on noin 560 lakisääteistä tehtävää kunnalla. Yksi haastehan tietysti kunnalla on se, että niin paljon tulee lakisääteisiä tehtäviä. Kysymys liittyykin siihen, miten nyt jatkossa tehdään: alammeko me vähitellen karsia sitä lakisääteisyyttä ja antaa valtaa ja vastuuta enempi sille paikallistasolle, siirtää suurempia kokonaisuuksia, jolloin ne pystyttäisiin järjestämään paremmin?

Mutta toivottavasti nyt tartutte tähän yhteistyötarjoukseen, keskusta, kiitos siitä jo etukäteen.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa edustaja Jaskari! Vielä kerran tämä teidän viimeinen mallinne: erva-alueet, miljoonapiirit siis, sen jälkeen sairaanhoitopiirit siitä välistä pois, sitten maakuntien keskuskaupungit, jotka olisivat vastuukuntaperiaatteella isäntinä ja muut kunnat ympärillä renkinä, kuitenkin niin, että 50 000 asukkaan kunta voisi riittää jo jonkunlaisen palvelutuotannon kunnaksi, ja sitten vielä tätä pienemmät sote-alueet ja viime kädessä yksittäiset kunnat. Kyllä tästä tulee varsinainen himmelien himmeli.

Keskustan malli on selkeä: ne tehtävät, jotka vaativat suurta väestöpohjaa, maakunnittain yhteen, ja yksi ainoa järjestäjäyhteisö eikä mitään muuta. Peruskunnat hoitavat niistä lasten päivähoidon, lasten peruskoulun, ne tehtävät, joihinka hyvinkin 5 000 asukkaan väestöpohja jo riittää. Tämä on selkeä, yksiselitteinen malli, ja tämän takana, uskon, Suomen kansan selvä enemmistö on.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tässä kysyn keskustalta, keskustan eduskuntaryhmältä ja edustaja Pekkariselta, suuresti arvostan teitä, mutta kun kuuntelin tuossa teidän mallianne, niin ette maininnut sanallakaan yliopistollisia keskussairaaloita, (Mauri Pekkarinen: Erva-alueet!) erityisvastuualueita. — Sain sen käsityksen, että viittasitte meidän malliimme.

Nyt oli, arvoisa puhemies, kuulemisvika, mutta kyllä nyt sanon vielä keskustan mallista sen, että teidän mallinne todella keskittää sen, ja kuntien päätäntävalta karkaa kauaksi. Olen erittäin huolissani siitä, mitä mieltä keskusta on demokratiasta ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista. Pidän erittäin ongelmallisena teidän mallianne siinä, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet karkaavat kauaksi sinne maakuntamalliin. Tästä lähtökohdasta lähtien uskon, että Suomen kansa antaa kannatuksen tälle hallituksen mallille. Kuntalaiset haluavat siellä paikallistasolla päättää.

Toinen vielä, vaikka aikani ylittyy: toivon, että kuntaministeri kertoisi niistä demokratiahankkeista, niistä suunnitelmista...

...mitä valtiovarainministeriössä on lisätä kuntalaisten päätäntävaltaa.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kuntauudistuksen tarve on havaittu joka puolella salia oikeastaan, paitsi perussuomalaisten suunnalta, jotka edelleen sujuvasti vastustavat myös kuntauudistusta, mutta muutoin tarve on selvästi havaittu.

On myös hyvä, että nyt tämä kuntauudistus käytännössä etenee siellä kunnissa. Kuntarakennelaki on lausuntakierroksella, selvityshenkilöt lähtevät paikallisten kanssa tekemään juuri tätä työtä, edustaja Pekkarinen, elikkä sitä, miten nämä terveydenhuoltopalvelut kaikkein järkevimmin milläkin alueella järjestetään, koska monilla alueilla on tehty hyvää työtä, ja nyt on tärkeätä, että myös paikallisia toimijoita kuullaan.

Tämä hallituksen kuntamalli on kyllä ehdottomasti parempi kuin keskustan malli. Keskustan malli on keskittävä, demokratia etääntyy, hallintoa lisää, kun sen sijaan nyt hallituksen tavoitteena on tehdä malli, jolla hallinnosta saadaan siirrettyä rahaa sinne kaikkein tärkeimpään eli palveluihin. Siitä on kysymys.

Minä toivon edelleen, että keskusta lähtee myös tukemaan tätä mallia, (Mauri Pekkarinen: Ei kuuna päivänä!) jolla saamme edelleen euroja, resursseja, osaajia, mahdollisimman paljon palveluja, (Puhemies koputtaa) käsiä kuntiin tekemään työtä eikä rakennettua niitä hallintohimmeleitä, kuten te haluatte.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa, kuuntelitte ehkä vähän huonosti. Sanoin: kaikki suurta väestöpohjaa vaativat, erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja näihin välttämättömimmin tukeutuva sosiaalitoimi, on koottava maakunnittain yhteen saman järjestäjäyhteisön alle. Palveluntuottajia, -tarjoajia voivat olla tämä yhteisö itse, yksityinen sektori, osuuskunnat, monet eri mallit.

Mitä taas tulee siihen teidän mainitsemaanne demokratiaan ja kansanvallan toteutukseen, toteutuuko se kansanvalta silloin, jos Jyväskylän kaupunki on vastuukuntaperiaatteella palvelun järjestäjänä, minä kaupunkilaisena päätän, mitä me tarjoamme, ja kaikki muut kunnat ovat niin kuin pelkkiä renkejä? Siinäkö mallissa se demokratia paremmin toteutuu kuin siinä, että Keski-Suomen kaikki kunnat — käytän omaa maakuntaa esimerkkinä — ovat isäntänä siinä järjestäjäyhteisössä. Väitän, että kaikki yhteisesti isäntänä on paljon kansanvaltaisempi malli.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos meillä on vahva peruskunta, joka on siis suurempi ja vahvempi kunta kuin tämänhetkinen keskimääräinen suomalainen kunta, niin silloin se perusterveydenhuolto ja peruspalvelut tuotetaan ja päätetään siellä lähellä.

Teidän mallissanne ne viedään maakunnan tasolle, ja minä haluaisin vain tietää sen, mahtaako esimerkiksi Varsinais-Suomessa keskustalainen pieni kunta siellä maakunnan laidalla olla tyytyväinen siitä mallista, jossa Turun kaupunki ja Turun kaupunkiseutu käyttää ylivoimaisesti suurinta valtaa niistä palveluista päättäessään, ja ollaankohan silloin siellä sitä mieltä, että ne palvelut eivät keskity. Olen aivan varma, että tämä teidän mallinne johtaisi siihen, että palvelut keskittyisivät paljon rajummalla tavalla kuin silloin, kun on vahvempia peruskuntia, joissa pystytään tuottamaan ne palvelut ja päättämään niistä siellä paikallisesti.

Sitten vielä palaan siihen, että maaseutumaisessa, harvaan asutussa Suomessa me tarvitsemme vahvempia kuntia mutta myös kuntien välistä yhteistyötä, mutta ei, hyvänen aika, tiiviimpään Suomeen tarvita enää lisää byrokratiaa eli ylikunnallisuutta. Meidän pitää päästä siitä eroon ja tehdä vahvoja peruskuntia, joiden käsissä on koko tuotanto ja päätöksenteko.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä edustaja Orpo, miten me saisimme teille nyt selväksi sen, että meidän mallissamme omat kunnat jäisivät olemaan, valtuustot jäisivät. Valta ei todellakaan, eikä demokratia, karkaisi. Nimenomaan meidän mallissamme on juuri näin, ja siihen me pyrimme. Me arvostamme kansanvaltaisuutta, me emme tavoittele sitä, että kuntapolitikointi olisi puoliammattilaisten hommaa.

Siis, arvoisa ministeri, oletteko te nyt yhtään selvillä siitä, miten olette hanketta viemässä eteenpäin? Meille on tullut monenlaista viestiä esimerkiksi siitä, oletteko vaatimassa 20 000:n asukaspohjaa yhteistoiminta-alueisiin vai kuntiin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaisin teemaan, jonka edustaja Tölli aikaisemmin aloitti näistä tietohallintolaeista. Meillä on nyt uusi laki, joka mahdollistaa sen teidän johdollanne, mutta myös yksittäisissä ministeriöissä pitää tehdä sitten niitä asetuksia: teidän ministeriöstänne saa apua ja yhteistyössä pitää tehdä. Nyt on käynyt ilmi, että sosiaali- ja terveyspuolen tietohallintajärjestelmät eivät toimi yhteen. Niihin on kulunut käsittämättömiä summia rahaa, jopa 800 miljoonaa kymmenessä vuodessa, enempi tai vähempi hukkaan menneitä investointeja, ja nyt on käynyt ilmi, että sosiaali- ja terveysministeriössä ei nähdä tarvetta käyttää näitä uusia mahdollisuuksia määrätä avoimet rajapinnat kaikkiin järjestelmiin. Kysyisin: aiotteko te — tämä uusi rakennelma antaa mahdollisuuden teidän ministeriöllenne myös aika lailla painostaa, neuvoa, vaatia myös yksittäisiltä ministeriöiltä toimia — puuttua siihen, että avoimet rajapinnat veronmaksajien rahoilla tehtyihin kansalaisia palveleviin tietojärjestelmiin uudella asetuksella määrätään?

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähes kaikissa maaseutukunnissa keskustan ja perussuomalaisten valtuutetut muodostavat enemmistön ensi vuoden alusta lukien. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että niin sanotut kuntauudistussuunnitelmat torjutaan näissä kunnissa. Tämä tarkoittaa, että hallituksen ja hallituspuolueiden ajama järjetön keskittämissuunnitelma ja palvelujen alasajo rysähtää lopullisesti karille. Kysyn ministeriltä: oletteko siinä tilanteessa valmis ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja palaamaan lähtöruutuun eli miettimään kuntauudistusta siltä pohjalta, että kaikki puolueet ovat muodostamassa yhteistä tahtoa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin tästä kuntauudistuksesta ja sote-mallista: voidaanko tämä sote-malli toteuttaa myös kuntayhtymänä ilman vastuukuntamallia? Se on yksi kysymys. Sitten: voiko kunta, joka on alle 20 000 henkeä asukaspohjaltaan, pysyä jatkossa itsenäisenä, mikäli se siirtää suoraan tälle 50 000—100 000 hengen sote-alueelle kaikki nämä palvelut, koska 20 000 hengen kuntaliitostahan ei ole mielekästä muodostaa, mikäli edes kaikkia perusterveydenhuollon palveluita ei voida tämän 20 000 hengen kunnalle antaa järjestettäväksi? Ja kolmas kysymys: puretaanko tässä nyt näitä Paras-lain mukaisia ja sen seurauksena syntyneitä himmeleitä?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin tässähän on kahdesta flopista kysymys: tämä keskustan Paras-hanke on himmeleitten himmeli, ja nyt hallitus tarjoaa toista himmeliä. Kysymys on siitä, että kunnilta on viety rahat toteuttaa näitä palveluja, ja ministeri sanoo, että kuntien rahaa leikataan, koska valtiontaloutta täytyy sopeuttaa. Perussuomalaisten varjobudjetissa me sopeutamme 175 miljoonaa enemmän valtiontaloutta eli otamme velkaa vähemmän valtiolle, mutta siitä huolimatta yli 300 miljoonaa annetaan kunnille rahaa enemmän toteuttaa näitä palveluita kuin hallitus antaa.

Kysynkin ministeriltä sitten: kun tarkoitus on, että perusterveydenhuolto tehdään siis 20 000 asukkaan kunnissa ja erikoissairaanhoito on sitten alueilla, joilla on 50 000 asukasta, ja sitten on vaatimus siitä, että järjestäjä on sama, ja näitä 50 000 asukkaan kuntia on käytännössä 19, niin onko se lopullinen kuntien lukumäärä?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin edustaja Toivakalle. Ei Perussuomalaiset vastusta kuntauudistusta, kunhan se on vapaaehtoista ja kuntalaiset itse sitä haluavat.

Toiseksi, tulen kunnasta, joka on Paras-hankkeen lapsi, melko riski sellainen, eli Kouvola. Kuntauudistuksen tavoitteena on ollut käsitykseni mukaan palvelujen turvaaminen. Onkin kokonaan eri asia se, missä nämä palvelut jatkossa sijaitsevat. Kun muutama kunta lyödään yhteen, syntyy siis kokonaan uusi kunta. Hallitus hakee vahvojen peruskuntien kautta leveitä hartioita ja kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Entä jos tämä uusi — Kouvola esimerkkinä, 90 000 asukkaan kunta — ei pysty vastaamaan näihin haasteisiin? Mielestäni olisi jo tässä vaiheessa syytä kysyä olennainen kysymys: mikä on vahva peruskunta?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan miehille siellä edessä täytyy sanoa, että ei siellä kunnissa niin sekaisin olla kuin te annatte ymmärtää, ei mikään sekasortoinen tila ole. Siellä asuu se viisaus, missä tiedetään, mitä kannattaa lähteä tekemään ja mistä kumppanuutta hakemaan. Nyt hallitus on antanut näitä askelmerkkejä, elikkä minkälaisia toimenpidevaihtoehtoja olisi sitten lähteä eteenpäin asioita muotoilemaan, ja pääsemme täällä eduskunnassa lakeja käsittelemään ja yhdessä hyvää työtä tekemään, että kunnilla on sitten mahdollisuus ottaa näistä käyttöönsä paras mahdollinen keino. Tässä tarvitaan kyllä koko eduskunnan hyvä tahtotila ja hyvää työtä tämän lain eteen, ja toivon, että kaikki tulevat siihen työhön mukaan.

Olisin kuitenkin kysynyt Verohallinnon puolesta ministeriltä tässä samassa yhteydessä siitä, kun nyt verotoimistoista olemme kuulleet verotoimistojen lakkautusuutisia ja muun muassa Jämsästä ollaan viemässä verotoimistoa, olisiko tässä nyt ollut hyvä kuitenkin katsoa tämä kuntauudistus ja se, minkälaisia vahvoja peruskuntia meillä muodostuu ja millä tavalla ne palvelualueet muotoutuvat, olisiko tämä ollut parempi marssijärjestys.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen pidettiin niin sanotun Kainuun hallintokokeilun hautajaisia, elikkä oli viimeinen valtuuston kokous. Nyt todettiin, että 13,6 miljoonaa tuli alijäämää ja suuri osa tuli sosiaali- ja terveyspuolelta. Kysymyksessä on 80 000 asukkaan väestöpohja. Tämä osoittaa hyvin sen, ettei tälläkään väestöpohjalla aina pärjätä.

Merkittävin asia on se, mihin ei voida vaikuttaa, yliopistollisten sairaaloitten laskutukset. Nytkin ylitystä tuli yli 6 miljoonaa sieltä kautta. Elikkä onko tulevassa uudistuksessa keinoja sille, mitenkä voidaan näihin asioihin puuttua? Kun se lasku tulee, niin se on maksettava, ja hinnat nousevat koko ajan suurissa erva-alueissa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei asia ole niin kuin edustaja Rantakangas epäili, että tämän sote-mallin myötä Vantaata tarvitsisi ruveta pilkkomaan. Mutta se on selvää, että jos tulisi tämä keskustan maakuntamalli, niin Tikkurilan terveysasemasta ei päätettäisi siinä vieressä vaan Pasilassa maakunnan liitossa. Se ei kyllä ainakaan vantaalaisen demokratian kannalta olisi hirveän hyvä.

Vaikka unohdettaisiinkin tämä demokratiagäppi tässä, niin se asiallinen ongelma tässä teidän mallissanne on se, että jatkossa me emme enää pärjää sillä, että me hoidamme vain sairauksia, vaan meidän pitää ennaltaehkäistä sairauksia, hoitaa terveyttä, ja se katkaisee tämän kohtalonyhteyden terveydenhuollon ja muiden kunnan toimintojen välillä. Tämä on se aito heikkous teidän mallissanne, johon kukaan ei ole vielä vastannut. Eli kun haluatte viedä terveysasioista päättämisen pois kotikunnista, läheltä ihmistä, tämä on se heikkous.

Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että kuntien rahoitusohjelma heikkenee, mutta on hyvä, että hallitus on pitänyt kiinni siitä, mitä hallintovaliokunta on monesti painottanut, että kun säädetään uusia tehtäviä, niin valtio tulee yli puolella vastaan. Niin tehdään vanhuspalvelulaissa, ja niin ei tehty porvarihallituksen aikana, kun tuli neuvola-asetus voimaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on hyvin käynyt esiin hallituksen ja keskustan erilaiset kuntalinjaukset. Keskustan tavoitteena on heikkojen kuntien malli, ja hallituksen tavoitteena on vahvojen peruskuntien malli, (Mauri Pekkarinen: Sepäs oli järkevästi vedetty yhteen!) jossa kuntien tehtäviin jatkossakin kuuluvat kaikki asukkaiden kannalta keskeiset peruspalvelut. Kunta kerää verot ja sen vastineeksi järjestää keskeisimmät palvelut.

Keskustan mallissa oltiin erottamassa sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa toisistaan, mitä ei voi pitää perusteltuna siltä osin, että meillä se kaikkein suurin palvelutarve kohdistuu ilman muuta ikääntyvän väestön palveluihin. (Eduskunnasta: Vanhuus ei ole sairaus!) Näiden osalta on hyvin tärkeää se, että meillä järjestäjä on sama, koska usein tarvitaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita eikä voi pitää mielekkäänä, että ne erotettaisiin. Tai jos tuossa keskustan mallissa kaikki vanhustenkin palvelut keskitettäisiin maakuntatasolle, niin eihän silloin peruskunnalle jäisi juuri mitään tehtävää, käytännössä ehkä perusopetuksen ylläpito.

Tiedämme, että nykyisistä kunnista 136 on sellaisia, missä syntyvä ikäluokka on pienempi kuin 50 lasta — oppilasmäärä, jota opetus- ja kulttuuriministeriö on pitänyt laadukkaan perusopetuksen kannalta riittävänä. Herää myös kysymys siitä, olisiko meillä perusteltua pitää yllä näitä kaikkia itsehallinnollisia kuntia vain sen vuoksi, että ne järjestäisivät perusopetusta, kun kunnista merkittävä osa olisi liian pieniä itse asiassa tuonkaan tehtävän laadukkaaseen järjestämiseen tulevaisuudessa. (Mauri Pekkarinen: 440 tehtävää!)

Hallituksen kuntauudistus, joka perustuu vahvoihin peruskuntiin, on näin ollen perusteltu asukkaiden palveluiden järjestämisen näkökulmasta, kuntien itsehallinnon vahvistamisen näkökulmasta ja alueiden kehittämisen näkökulmasta.

Kuntauudistukseen liittyy monia eri lainsäädäntöuudistuksia, mutta tuo kuntarakennelaki menee jonkin verran edellä näitä muita uudistuksia. Muut laithan on pääasiassa tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alussa, mutta on tärkeää se, että nyt vahvistamme kuntarakenteen pohjaa niin, että sille pohjalle voidaan tätä tulevaisuutta kestävällä tavalla rakentaa, ja sen johdosta hallitus haluaa vauhdittaa kuntarakenteiden uudistamista lainsäädännöllä, joka velvoittaa kunnat selvittämään kuntaliitosten hyötyjä ja haittoja. Pakko ei ole liittyä, mutta velvollisuus on selvittää, tuon lainsäädännön mukaisesti. Ilman muuta kaikki nämä lainsäädäntöuudistukset tulevat tähtäämään tuohon vahvojen, elinvoimaisten peruskuntien malliin, ja näin ollen kuntien kyllä kannattaa niitä muodostaa.

Vähimmäisasukaspohjaksi on kaavailtu tuota noin 20 000 asukkaan asukaspohjaa, jolloin kunta voisi itse järjestää myös osan sosiaali- ja ter-veydenhuollon palveluista mutta ei pystyisi integroimaan erikoissairaanhoidon palveluja. Tiedämme, että siinä on se meidän yksi suuri tarpeemme poistaa raja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä, ja tältä osin noin pienet, 20 000 asukkaan kunnat sitten integroituisivat näihin sote-alueisiin. Mutta jos kunnan koko on tuo noin 50 000—100 000 asukasta, on arvioitu, että siinä tapauksessa se pystyy jo merkittävästi integroimaan näitä keskeisimpiä palveluja osaksi tuota palvelukokonaisuuttaan.

Täällä tuli esiin kuntien tehtävien arviointiin ja velvoitteiden vähentämiseen liittyvät kysymykset. Hallitushan viime keväänä linjasi osana kehyspäätöstään, että selvitetään mahdollisuudet kuntien velvoitteiden vähentämiseen ja normien joustavoittamiseen, ja nyt kun meillä on valmistumassa tuo todella laaja kuntien tehtävien arviointityö, josta raportti julkistetaan tammikuussa, uskon, että sen jälkeen meillä on parempi pohja myös käydä keskustelua siitä, ovatko kuntien kaikki nuo yli 500 lakisääteistä tehtävää edelleen ajankohtaisia ja onko kunta nimenomaan se paras järjestäjä näille tehtäville. Veronmaksajan kannalta meidän kannattaa ilman muuta aina hakea sitä parasta järjestäjää. Onko se valtio, onko se kunta? Siinä ei välttämättä ole suurta eroa, koska meillä joka tapauksessa ovat nämä samat veronmaksajat, mutta tietysti pitää katsoa, kumpi pystyy palvelun laadukkaammin ja tehokkaammin asukkaille järjestämään vai onko sellaisia tehtäviä, jotka luontaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä vastuulle tai joita yritykset tai järjestöt voisivat luontevasti hoitaa. Tähän tuo arviointiraportti tarjoaa meille kyllä todella hyviä keskustelun aineksia.

Täällä tulivat esiin myös kuntien tietohallintokysymykset, joihin valtiovarainvaliokunta myös kiinnitti ansiokkaasti huomiota. Meillä on mahdollisuuksia tehdä todella iso tuottavuusharppaus tietojärjestelmien osalta. Meillä Suomessa on historiallisesti kehitys mennyt sitä latua, että jokainen kunta, kuntayhtymä, on hankkinut omat erilliset tietojärjestelmänsä, ja ne eivät toimi yhteen, kuten tiedämme. Se on aivan vastaava tilanne kuin meillä olisi jokainen rakentanut omat rautatiensä, ja nyt tällä hetkellä sitten rakennetaan näitä liittymäpintoja, jotta järjestelmät ja niiden tiedot toimisivat yhteen, ja se vie aikaa. Siitä huolimatta Suomi kuuluu maailmalla julkishallinnon tietojärjestelmien osalta ilman muuta 5—10 maan kärkeen. Eli ei meidän tilanteemme niin huono ole, mutta tiedämme, että meillä on mahdollisuudet paljon parempaankin, ja nyt muun muassa osana kuntauudistusta meillä on kuntien ict:n osalta käynnistymässä erillinen muutostukihanke, missä tarjotaan erillistä tukea ja konsultointia kunnille nimenomaan siinä, että yhdistymisvaiheesta alkaen ne saisivat isomman tuottavuushyppäyksen aikaan ict-järjestelmien tehokkaammalla käytöllä ja päällekkäisyyksien poistamisella.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu myös tästä kuntademokratiasta ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista paikallistasolla. Ongelmahan on nykyisen kuntalain voimassa ollessa se, että tässä nykysysteemissä voidaan delegoida hyvin paljon valtaa valtuustolta kaupunginhallitukselle mutta ennen kaikkea virkamiehille, mikä tarkoittaa sitä, että valtuusto, joka periaatteessa päättää kunnan budjetista, päättää suurista nettomäärärahoista, ei saa enää tietoa siitä, mihin ne kaikki verorahat uppoavat. Tämä on demokratian kannalta suuri ongelma, kun vaaleilla valitut valtuutetut eivät pääse vaikuttamaan riittävissä määrin budjettiin, puhumattakaan että tavalliset kuntalaiset pääsisivät siihen vaikuttamaan. Eivät he voi vaikuttaa, kun heillä ei ole riittävästi tietoa. Kysyisin nyt, kun tätä kuntalakia uudistetaan, onko tähän tulossa minkäänlaisia muutoksia, joilla voitaisiin (Puhemies koputtaa) lisätä valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia ja myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä ministeri vastasi ymmärtääkseni niin, että kunta, joka ei täytä tätä 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoitetta mutta siirtää perusterveydenhuollon palvelunsa ja sosiaalipalvelunsa yli 50 000 hengen sote-alueelle, voi pysyä itsenäisenä. Näin ymmärsin tämän.

Sitten tästä teidän ministerityöryhmän selvityksestänne olin lukevinani, että tätä uudistusta voidaan toteuttaa myös ilman vastuukuntamallia kuntayhtymänä, mutta siihen haluaisin vielä varmistuksen.

Sitten, onko nyt niin, että jos esimerkiksi tällainen alle 20 000 asukkaan kunta siirtäisi palvelut tällaiselle 50 000 asukkaan sote-alueelle, niin tavallaan samalla syntyisi tarve purkaa näitä Paras-lain noin 20 000 asukkaan olemassa olevia himmeleitä? Näihin nyt yksiselitteiset vastaukset toivon, ja tällä on suurta merkitystä myös siinä, mitenkä Perussuomalaiset suhtautuu. Tässä on liehitelty keskustaa mutta unohdettu (Puhemies koputtaa) täysin, että Perussuomalaiset on toistaiseksi suurin oppositiopuolue tässä maassa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on lopettamassa terveydenhuoltomme toimivimman osan, sairaanhoitopiirit — on tästä asiasta vielä pakko puhua — ja siirtämässä valtaosan myös erikoissairaanhoidon tehtävistä kunnille, näille kuuluisille vahvoille peruskunnille, joista me emme vielä edes tiedä, mitkä ne vahvat peruskunnat ovat, koska yksikään kunta ei pysty järjestämään Suomessa kuitenkaan kaikkia palveluita ilman yhteistyötä, ilman valtionosuuksia.

Minä kysyn ministeriltä, miksi te ette kuuntele asiantuntijoita, jotka toinen toisensa perään ovat kertoneet, mitä tästä seuraa. Tästä seuraa valtava kilpajuoksu resursseista ja työvoimasta ja tavaton kilpailu kuntien kesken kaikesta tästä, mistä nyt jo kilpaillaan. Tästä seuraa se, että perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito eriytyvät entisestään, sirpaloituvat, syntyy lukemattomia aluesairaaloita, syntyy juuri sellainen malli, josta nyt esimerkiksi OECD on meitä huomauttanut siitä, että meillä on liian sirpaleinen malli. Tämähän tulee vielä moninkertaisesti sirpaloittamaan tätä systeemiä. Ihmiset eivät tule saamaan jatkossa edes näin hyvin näitä terveydenhuollon palveluita kuin tähän saakka. Miksi te ette kuuntele asiantuntijoita? Jos ette kuuntele oppositiota, niin meillä on hyviä (Puhemies koputtaa) asiantuntijoita. Kaikki ovat sitä mieltä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Kuntareformi", "-muutos", "-uudistus", jotkut sanovat myös "kuntakohellus". Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Teistä on tullut, arvoisa ministeri, valitettavasti ikään kuin semmoinen symbolihenkilö projektinvetäjälle, mutta projekti ei näytä etenevän suotuisaan päätepisteeseensä. Ja kysymys kuuluu: miksi? Tämä on kuitenkin hallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi nimitetty hanke. Itse olen ajatellut näin, että siinä on tehty lähtökohdassaan virhe. Te olette ikään kuin ylhäältäpäin alkanut sanella, te olette kävellyt mennen tullen ihmisten yli. He kokevat näin tuolla maakunnissa: kuntatyöntekijöiden ja luottamushenkilöiden yli on kävelty. Tästä on puuttunut sellainen yhdessä tekemisen meininki. Pelko ja pakko ovat olleet johtamisen välineitä tässä projektissa. Nyt ovat uudet luottamushenkilöt aloittaneet, itsekin olen nyt tullut valituksi valtuustoon. Meillä olisi pari kuukautta antaa lausunto tästä kuntarakennelaista. Pidättekö sitä kohtuullisena (Puhemies koputtaa) tehtävänä uusille kunnanvaltuutetuille?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kuntarajathan on laadittu pääosin 60-luvulla, ja siis nyt tarkoitan 1860-lukua. (Naurua) Yhteiskunta on jonkin verran muuttunut siitä ajasta, ja siksi olisi mielestäni kohtuullista, että myös kunnallishallintoa voitaisiin jonkin verran uudistaa vastaamaan niitä todellisia tarpeita, joita tämän päivän yhteiskunnassa kunnan hallinnolle on olemassa. Tärkeintä on se, että järkevä toiminta on mahdollista, ja valitettavasti nykyiset kuntarajat eivät tarpeeksi usein ole mahdollistaneet tätä järkevää toimintaa, onpa kysymys sitten sairaanhoidon järjestämisestä tai näistä ict-hankkeista tai mistä tahansa.

Mutta koska ministerillä on nyt mahdollisuus vastata kysymyksiin, niin kysyn, puhemies, kuitenkin tätä kuntien rahoituspohjaa ja erityisesti kiinteistöveroasiaa. Ministerillähän on työryhmä pohtimassa, miten tätä puolta kehitetään. Voisiko ministeri tätä vähän avata?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä, kun olen hieman ihmetellyt tätä keskustelua, tämän terveen kuntatalouden ja terveen valtiontalouden pohjaa, jota tämä eduskunta täällä mielestäni työstää, ja nyt tämä keskustelu ei kyllä anna ollenkaan eväitä tällaiselle terveelle kuntataloudelle. Kun ministeriö teki kuntajakoselvitykseen vahvan pohjatyön ja siellä hyvin vahvasti nähtiin näissä selvityksissä tällainen elinvoimaisuus, niin olette varmaan samassa työssä arvioineet tätä keskustan mallia myös sitten jälkikäteenkin, millä tavalla se tähän elinvoimaisuu-teen vastaa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meille kaikille on varmasti itsestäänselvyys se, että nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella me emme pysty tulevaisuudessa tarjoamaan kuntalaisille niitä palveluita, mitä he tarvitsevat. Sen takia meidän on vahvasti mietittävä, mitenkä tulevaisuudessa me onnistumme tässä. Sen takia tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on tämän hallituskauden ja varmasti vielä seuraavankin hallituskauden yksi tärkeimpiä hankkeita, jossa meidän on onnistuttava.

Kuten täällä on tullut esille, niin perustana täytyy olla vahva, terve, elinvoimainen peruskunta, joka pystyy järjestämään, rahoittamaan, kehittämään ja tuottamaan ihmisille tarvittavat palvelut. Yksinkertaistettuna sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan katsoa sillä tavalla, että meillä on vahva perustaso, joka koostuu nykyisistä terveyskeskuspalveluista, perusterveydenhuollosta, osasta erikoissairaanhoitoa, noin 80 prosenttia sosiaalipalveluista. Vahva, perusterve kunta tuottaa nämä palvelut kuntalaisille lähellä parhaalla mahdollisella laadukkaalla tavalla. Sen jälkeen meillä on vahva, osaava, toivottavasti maailman paras erityisvastuualue, (Puhemies koputtaa) joka koordinoi ja tuottaa ja osittain myös päättää erityisen vaativista terveydenhuollon palveluista. Ja kiteytettynä tämä on se rakenne, jolla minun mielestäni pitää tätä hanketta lähteä viemään eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä näihin Normitalkoisiin, jotka edustaja Jaskari otti esille. Ministeri puhui siitä, onko kunta tai muu paras järjestäjä, mutta joka tapauksessa, onko se joku muu, kunta on kuitenkin se maksaja. Elikkä nyt, kun valtionosuuksia leikataan, elikkä valtio ei osoita rahaa, valtio ei myöskään osoita sitä, että joitakin tehtäviä pitäisi supistaa tai karsia, ollaanko näihin Normitalkoisiin tulossa jossain vaiheessa, kun puhutaan, että kunnilla on yli 500 tehtävää?

Sitten toinen kysymys kuuluu tuohon, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu myöskin, elikkä hankintalaki ja sen hyödyntäminen, ja erityisesti sitten taisi olla sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla joustavasti. Elikkä onko tarkoitus nyt lisätä sitten hankintalain osaamista kunnissa uusille valtuutetuille ja ehkä meille vanhemmillekin?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Orpoa yhteistyötarjouksesta. Voin sanoa Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä lainatakseni, että se oli suloista korvissani. Nimittäin edellinen puheenjohtaja vertaamatta totesi hyvin selkein sanoin, että tässä ei tarvita keskustaa vesittämään hyvää hanketta. Me olemme alusta lähtien olleet uudistajia ja uudistamassa, ja halusimme jatkaa uudistusta parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Meidän kanssamme ei haluttu tehdä yhteistyötä, mutta nyt on ilo kuulla se, että haluatte kuunnella myös sitä, mitä keskusta näistä asioista on mieltä. Nyt näistä sosiaali- ja terveydenhuollon linjauksista, mitä STM teki, siinä kun on velvollisuus kuulua sote-alueeseen pienten kuntien ja myöskin 20 000—50 000 asukkaan kuntien, siinähän se suuri juttu tällä hetkellä on, että he saavat järjestää vain osan, niin tässähän on aineksia, jos selvitysmiehet sen hoitavat, ihan juuri siihen maakuntamalliin. Mielenkiintoista on nähdä, (Puhemies koputtaa) mikä on selvitystyön tulos.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä selvästi on havaittavissa keskustan suuntaan lähentymistä puolin ja toisin, ja hyvä onkin, koska jos joku tätä kuntauudistusta tarvitsee, se on kyllä maaseutu. Nimittäin valtaosa kuntien menoista on henkilöstömenoja, ja se, että henkilöstö on järkevällä tavalla käytetty, on kyllä ihan avainasia varsinkin siellä, missä näiden palveluiden tuottamisessa on kaikkein suurimmat haasteet.

Jos otan esimerkin omasta kunnastani, jossa keskikokoiseen kuntaan on liittynyt neljä muuta kuntaa, niin meillä oli aikaisemmin viisi päätoimista kunnanjohtajaa, viisi päätoimista kunnansihteeriä. Tällä hetkellä meillä on kolme henkeä siellä keskushallinnossa. Seitsemän henkeä vähemmän tekee vastaavat työt kuin aikaisemmin tehtiin. Samantyyppistä on myöskin muilla hallintosektoreilla. Eli aivan varmasti pystytään tehokkaammin järjestämään, kun muutama kunta muodostaa sellaisen vahvan peruskunnan siellä ja pystyy yhteisesti takaamaan alueensa väestölle paljon paremmat palvelut.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Himmeleistä on tänään puhuttu paljon ja osa himmeleistä Suomessa puretaan syystä tai toisesta.

Päijät-Hämeessä Peruspalvelukeskus Oiva on murenemassa. Aika erikoinen oli myös Mänttä—Vilppula: 11 000 asukkaan kunnalle te, arvoisa ministeri, ohjasitte 1,4 miljoonaa harkinnanvaraista valtionosuutta, ja hyvin pian tämän jälkeen he ilmoittivat eroavansa sote-alueestaan ja ottavansa nämä asiat omiin käsiinsä. Mediassa on kerrottu, että lisälasku on juuri miljoona, eli mennään totaalisesti väärään suuntaan.

Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri, oletteko te huolissanne tästä, että toimivia rakenteita, joissa kunnat ovat tehneet yhteistyötä, nyt puretaan eikä mennäkään sen vahvan peruskunnan suuntaan, vaan siihen suuntaan, että meillä on pieniä kuntia, jotka eivät valitettavasti pysty tulevaisuudessa kantamaan vastuuta näistä tärkeistä palveluista. Mänttä—Vilppulan veroprosentti jo kertoo sen, että kunta ei 11 000 asukkaan kokoisena ole elinvoimainen.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uudistan kysymykseni ministerille siitä, onko tuo 20 000 nyt sitten yhteistoiminta-alue, kelpaako vai täytyykö olla kunta. Siitä on erilaisia tietoja.

Hallitus puhuu vahvasta peruskunnasta, mutta vielä ei ole ollut mitään näyttöä tai pitävää kertomusta siitä, miten se pystyisi sote-asiat hoitamaan paremmin kuin esimerkiksi nuo toiminnassa jo toimivat yhteistoiminta-alueet. Niitten toimintaa pitäisi tukea, niitä ei pidä missään nimessä purkaa.

7. maaliskuuta tulee olemaan taas kunnille jonkinlainen maaginen päivä, kun pitää vastata valtionhallinnolle, miten kunnissa ajatellaan järjestää nyt sote-palvelut. Vain vajaa pari viikkoa sitä ennen on hallitus luvannut antaa vastauksen sote-linjauksistaan. Pitääkö aikataulu, arvon ministeri? Ja miten on, onko tuo vajaa pari viikkoa mielestänne riittävä aika kunnille vastata?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Satonen täällä käyttämässään puheenvuorossa sanoi, että maaseutu tarvitsee kuntauudistusta. Mutta on huomionarvoista se, että silti monien kunnallisten palvelujen tuottamisen hinta on kaikista kalleinta per asukas suurissa kaupunkikeskuksissa.

Arvoisa puhemies! Hallitus teki mielestäni virhearvion siinä, että se lähti toteuttamaan tässä palvelurakenneuudistusta jo viime kesänä siten, että sairaanhoitopiirit päätettiin purkaa. Olisi ollut paljon johdonmukaisempaa lähteä siitä, että olisi yhtenä pakettina viety erva-alueiden, sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon rakenneuudistusta eteenpäin. Sairaanhoitopiirit ovat toimivin osa meidän terveydenhuoltojärjestelmää, ja isoissa kaupungeissa ei ole varaa ostaa jatkossa osakaskunnilta näitä isoja satojen miljoonien, miljardin kiinteistöjä. (Puhemies koputtaa) Olisi ollut parempi, että ne olisi vielä pidetty yhtenä.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Elsi Katainen puhui näistä hyödyistä. Suomessa on tehty 100 liitosta ja enemmänkin ja koko ajan lisää on vireillä. Ne ovat, kuten täällä on aikaisemmin todettu, monesti olleet pieniä ja keskustalaisiakin kuntia. Sillä ei ole niin väliä. Mutta eikö jotain kuvaa se näitten tehosta, että niitä ei haluta purkaa? Niihin on oltu tyytyväisiä, koska vähiä resursseja on saatu yhdistettyä ja saatu vahvempia peruskuntia. Se on se logiikka, mistä niitä vahvoja peruskuntia syntyy.

Mutta mielestäni tässä jäi vähän turhankin vähälle huomiolle ministerin esille ottama asia, että tammikuussa saadaan valmiiksi iso selvitys kuntien tehtävistä. Ministerin mukaan se avaa erinomaisen mahdollisuuden todella purkaa kuntien normiperustaa ja kuntien tehtäviä. Tämä on erittäin iso uutinen itse asiassa, ja todella toivon, että tässä päästään eteenpäin, koska kuntien tehtäväkenttä on aivan valtavan suuri ja niitä säätelevät normit ovat niin raskaat, että kunnilla on todella vähän mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaansa ja tehostaa sitä, miettiä järkeviä tapoja tuottaa palveluita. Haluaisin tässä kannustaa ministeriä toimimaan erittäin päättäväisesti.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus valmistautuu kovaa vauhtia puolivälitarkistukseen ja myöskin kehysriiheen, ja kun tuossa ryhmäpuheenjohtaja Orpo nosti esille nämä Normitalkoot, tämän työryhmän tulos on tulossa, niin kysyisin sitä, onko mahdollista, että hallitus voisi tehdä tästä asiasta jo päätöksiä, tarkastella tarkkaan valtion ja kuntien välisiä tehtäviä ja mahdollisesti tehdä sellaisia päätöksiä, jotka helpottaisivat kuntien tiukkaa taloudellista tilannetta. Se olisi varmasti erittäin tervetullutta.

Kysyn, kuuntelinko tarkkaan, kun ministeri viime kerralla vastasi, kun on ollut näitä kuulohäiriöitä tässä hetken aikaa. Kysyn valtionosuusuudistuksesta: Kuntauudistus on tärkeä, ja jatkossa kuntien entistä enemmän pitää olla vahvoja, leveät hartiat, tehdä elinkeinopolitiikkaa, sellaista politiikkaa, että kunnassa on työtä, tuotantoa, sinne tulee investointeja, ja verotuloilla pitää pääosin rahoittaa palvelut. Mutta myös valtionosuusjärjestelmää tarvitaan. Sen pitää olla jatkossa selkeämpi, sen pitää kannustaa kuntia uudistamaan palveluita, tekemään aktiivista elinkeinopolitiikkaa.

Ja kysyn, millä tavalla metropolialueen erityisasiat huomioidaan, kuten segregaatio, (Puhemies koputtaa) se, että täällä on montaa kieltä puhuvaa väestöä. Onko tämä tulossa valtionosuusuudistukseen?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo otti esille todella tärkeän asian. Voi sanoa, että kyllä keskustan tuki on vahva sille, että kuntien tehtäviä arvioidaan ihan oikeasti uudelleen, puretaan tiettyjä normeja, saadaan tätä kautta sitä mahdollisuutta tuottaa palveluja tehokkaammin. Tämä on itse asiassa tämän koko kokonaisuuden pihvi. Tämä on se pihvi, ja pihvi ei ole se, että kuntarajoja muutettaisiin. Tässä me annamme kyllä sekä ministerille että sinne kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajalle tässä vaiheessa täyden tuen tässä asiassa.

Mutta sen verran tästä kokonaisuudesta, että keskustelussa on jäänyt liian vähälle huomiolle se, että kun täällä puhutaan vahvasta peruskunnasta, niin hallitus omilla toimillaan heikentää ison osan Suomea mahdollisuutta vahvistaa kuntia. Valtionosuusjärjestelmää aiotaan heikentää maaseutukuntien kannalta, kiinteistövero irrotettiin tasausjärjestelmästä. Monia toimia viedään negatiivisen aluepolitiikan kautta siihen suuntaan, että meillä ei ole Maaseutu-Suomessa edellytyksiä vahvistaa kuntia ja toimintaedellytyksiä. Tämä on se paha ja vino käänne tässä hallituksen linjassa. (Puhemies koputtaa) Kauniita puheita, mutta vääriä tekoja tältä osin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä haastan tällaiseen analyyttiseen keskusteluun keskustan siinä suhteessa, että jos tässä nyt puhuttiin sitä, että haluatte pitää valtuustot jokaisessa kunnassa mutta tehtävät vähenevät 80 prosenttia, niin kuinka motivoivaa se on. Haluatteko te sitten maakuntatasolle vaalit, mikä edellyttää sitten tosiaan vaalijuttuja, verotusoikeutta maakuntatasolle? Tuleeko siitä lisää hallintoa vai eikö tule? Onko se näkökulma tällainen? Myöskin se olisi hyvä nyt käydä läpi todellakin, tuleeko lisää vai eikö tule hallintoa ja saadaanko lisää palvelua.

Toinen kysymys ministerin suuntaan koskee sitä tietohallintoa, mistä jo puhuitte. Kun myöskin tässä valtiovarainministeriön esityksessä on esimerkiksi verohallinnon tietojärjestelmien kokonaisuudistus, lähes 26 miljoonaa, valtionhallinnon puolella tuottavuuden lisäämiseksi 43 miljoonaa lisää, niin on aika mielenkiintoinen tilanne, kun verrattiin jossain vaiheessa vaikka Viroon, kuinka pienellä on tehty uudistus. Teemmekö me nyt taas joka puolella sektorissa uudistuksia ja käytämmekö todella paljon rahaa siihen, että yrittäisimme kerralla saada jotenkin nyt suuremman virityksen päälle?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin oikeastaan tähän edelliseen puheenvuoroon liittyen kysyä toisinpäinkin. Kun puhutaan, että maakuntamallissa siirretään terveydenhuoltoa maakunnalle ja noin 60 prosenttia kuluista siirtyy sinne, niin ei se tarkoita välttämättä, että päätöksenteosta 60 prosenttia siirtyy, kustannuksista siirtyy. Mutta voisi kysyä, mitä siellä on sellaisia päätöksiä, jotka pitäisi valtuuston päättää erityisesti peruskunnassa, kun suurin osa niistä päätöksistä on semmoisia, jotka tehdään lääketieteellisin perustein, ammattilaiset tekevät niitä. Eihän kunnanvaltuusto voi päättää, keneltä leikataan lonkka tai minkälaista hoitoa joku saa. Nämäkin ovat valtakunnallisia Käypä hoito -suosituksia, joiden perusteella sitten terveydenhuollon palveluita tuotetaan. Haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä: Onko tämä uhka, että kunnanvaltuusto ei voi päättää erikoissairaanhoidon asioista, lopun päätä todellinen uhka? Mitä lisäarvoa se tuo, että peruskunta ja siellä valtuutetut saisivat erikoissairaanhoidonkin asiat päätettäväkseen? Onko siellä joitain asioita, joista todella voitaisiin päättää?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä halunnut kysyä ministeriltä näistä maakuntien kokoisista kunnista, josko näitä nyt on sitten tulossa, koska me tiedämme, että on selvitysalueita, jotka ovat maakuntien kokoisia. Eli onko suunnitteilla maakuntahallintoon uudistuksia, ja jos on, niin minkälaisia?

Tähän valtionosuusjärjestelmään se tietysti liittyy sikäli, että kun meillä on harvaan asuttuja alueita tuolla Pohjois- ja Itä-Suomessa, niin kysyn: Ollaanko näitten kuntien valtionosuuksiin liittämässä jotain kerrointa, jonka avulla nämä kunnat voivat olla kenties vaikkapa itsenäisiä, niin että niitten ei tarvitse välttämättä hakea näitä laajoja liitosalueita, koska puhutaan juuri nimenomaan näistä välimatkoista, jotka kuntakeskusten välillä ovat 60—170 kilometriä?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos kaikille näistä kommenteista ja kysymyksistä. Niitä oli niin paljon, että välttämättä en ehdi ihan kaikkia käydä läpi, mutta pyrin siihen.

Edustaja Paloniemi oli huolissaan siitä, että sosiaali- ja terveydenhuolto saattaisi jatkossa pirstaloitua. On vaikea nähdä, että se voisi nykyistä enemmän enää pirstaloitua. Meillä on tällä hetkellä noin 160—170 terveyskeskusta, ja niistä noin puolet on väestömäärältään alle 20 000 asukkaan järjestäjäpohjalla. Suuressa osassa ei sosiaalihuollon palveluja ole vielä integroitu osaksi tätä järjestelmää, ja toisaalta meillä on sairaanhoitopiirit, erityisvastuualueet. Kun viime syksynä kunnat raportoivat omista yhteistoiminta-alueistaan, joita on kymmenittäin, niissä oli 48 eri hallinto- ja järjestämismallia käytössä. Eli järjestelmämme on erittäin pirstaleinen, ja kuten täällä tuli esiin, nyt osa näistä yhteistoiminta-alueista on myös purkautumassa. Valtioneuvostolla on mahdollisuus käyttää omaa toimivaltaansa ja määrätä kunnat pysymään ilmoitetuissa yhteistoiminta-alueissa, ja tätä mahdollisuutta valtioneuvosto aikoo käyttää.

On tärkeää, että kenenkään peruspalvelut eivät saa vaarantua, ja siitä on pidettävä huolta näissäkin tilanteissa, joissa tiedämme, että kunnilla on erilaisia ristiriitoja ja jännitteitä samalla toiminta-alueella. Aina on haettava sellaisia malleja, että asukkaiden palvelut voidaan mahdollisimman hyvin järjestää ja aluetta kehittää, eli ilman muuta tässä pitää olla asukasnäkökulman se lähtökohta, millä hallintoa ja palveluita kehitetään.

Edustaja Saarakkala vielä kysyi näistä väestöpohjista samoin kuin edustaja Elsi Katainen. Lähtökohta on todella se, että kunnan minimikoon tulisi olla noin 20 000 asukasta, kunnan minimikoon, jotta se voisi järjestää osan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista itse. Nyt nuo selvityshenkilöt parhaillaan sitten selvittävät sitä, että jos kunta olisi tätä pienempi, minkälaiseen sote-alueeseen sen tulisi näissä tapauksissa kuulua kaiken kaikkiaan, jotta palvelut voitaisiin sitten riittävän integroidusti ja hyvin järjestää, koska ilman muuta siinä katoaa kuntapohjaisen järjestelmän etuja, jos ei kunta itse ole se järjestäjä. Tiedämme, että suurin vahvuus nimenomaan kuntapohjaisessa mallissa on siinä, että koko palvelurepertuaarista päättää sama valtuusto, ja silloin voidaan hyvin ennalta ehkäisevästi toimia kunnan toiminnassa. Silloin jos näitä palveluita siirretään osaksi muita järjestäjiä, niin totta kai tämä kuntapohjaisen järjestelmän yksi merkittävä etu siinä on vaarassa kadota.

Edustaja Hautala peräänkuulutti sitä, että erva-, sairaanhoitopiiri-, perusterveydenhuoltouudistus pitäisi tehdä samanaikaisesti, mutta juuri näinhän ollaan nyt tekemässä. Eli tämän sote-selvitystyön johtopäätöksenä ja jatkona tulee olemaan terveydenhuollon järjestämislaki, missä nämä asiat tullaan määrittelemään, ja senhän on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alussa, kuten jo Paras-uudistusta tehtäessä kaavailtiin.

Täällä tuli kysymyksiä myös verotoimistoista ja verotuspohjasta. Ne ovat ennen kaikkea valtiovarainministeri Urpilaisen vastuualueella olevia kysymyksiä. Mutta on selvää, että kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, siinä yhteydessä myös verojärjestelmää on tarkoitus ja tärkeää käydä läpi, liittyen erityisesti myös siihen, että tiedämme, että viime vuosina, kun on tehty muun muassa veronkevennyksiä, usein näitä menetyksiä on kunnille kompensoitu nimenomaan valtionosuuksien kautta, ja on tärkeää katsoa koko rahoitusjärjestelmää yhtäaikaisesti. Tavoitteenahan hallituksella on se, että kunnat pystyisivät pääosin omilla verotuloillaan järjestämään omat palvelunsa, mutta tästä huolimatta tiedämme, että kaikki kunnat eivät aluerakenteellisista tekijöistä johtuen tähän pysty jatkossakaan, ja näin ollen on selvää, kuten täällä edustaja Mattilakin viittasi, että jatkossakin tarvitaan näitä erityisiä kertoimia sitten toimintaympäristön perusteella muun muassa harvaan asutuille alueille.

Edustaja Sarkomaa kysyi myös metropolialueen erityispiirteistä tuossa valtionosuusuudistuksessa. Itse pidän tärkeänä sitä, että muun muassa vieraskielisten asukkaiden osuutta näissä painotuksissa nostetaan. Meillähän tällä hetkellä nimenomaan suurin osa, pääosa, valtionosuuksista tulee väestön ikärakenteen perusteella, ja nuo ikärakennepainotukset eivät välttämättä tällä hetkellä ole täysin kohdallaan. Eli niistä tehdään nyt ikään kuin tieteellisempää laskentaa, jotta ne vastaisivat paremmalla tavalla kunnan toimintaympäristöä. Mutta on tärkeää, että myös muun muassa vieraskielisten asukkaiden osuus otettaisiin näissä vahvemmin huomioon kuin tällä hetkellä.

Edustaja Mattila kysyi lisäksi maakunnan kokoisista kunnista. Perustuslaki lähtee siitä, että kunnan pitäisi olla kyllä kunnaksi ikään kuin tunnistettava eli se ei voisi olla yhtä suuri kuin maakunta. Mutta toisaalta, kun perustuslaki kuitenkin myös lähtee siitä, että meidän on taattava kaikille kansalaisille yhtäläiset sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet, on alueita, missä näitä täytyy punnita yhtä aikaa, miten ne voidaan parhaalla tavalla turvata tulevaisuuden näkökulmasta. Tiedämme, että joillain alueilla se merkitsisi sitä, että kunnan täytyisi olla merkittävästi nykyistä suurempi, mahdollisesti jopa koko maakunnan kokoinen tietyillä alueilla. Tuo valtiovarainministeriön selvitysryhmä viime talvena esitti muun muassa Kainuuta mahdollisesti yhdeksi selvitysalueeksi samoin kuin Keski-Pohjanmaata, ja siinä juuri oli arvioitu tätä, miten voitaisiin sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet parhaalla mahdollisella tavalla turvata. Mutta tämä on nyt asia, mikä on ennen kaikkea kuntapäättäjien pohdinnassa, eli selvitysvelvollisuus tulee kunnille, missä on alle 20 000 asukasta tai työssäkäynti-, yhdyskuntarakenne tai talous sitä edellyttää. Kuntapäättäjät itse hakevat sitä selvitysaluetta nyt omalta alueeltaan, ja lainsäädäntö tulee tähän ensi vuonna kuntia velvoittamaan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, käy yhä ilmeisemmäksi, että hallitus pelkästään puhuu siitä, että se haluaa järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossakin kaikille kansalaisille. Tämä häkkyrä ja tämä systeemi, mitä tässä nyt on esitelty ja mistä linjaukset on tehty, ei kyllä palvele sitä tarkoitusta. Se ilmeisesti palvelee vain sitä tarkoitusta, että nyt halutaan runnoa vaikka väkisin kuntarakenne uuteen uskoon ja viis sote-palveluista, sinne vain tämän häkkyrän sisään. Kävi sille, miten kävi, palvelut ainakin huononevat.

Arvoisa puhemies! Maaliskuun kehyspäätöksen nojalla hallitus leikkaa kuntapalvelujen rahoitusta enemmän kuin hallitusohjelmaan on kirjattu. Kuntien peruspalveluohjelman mukaan kuntatalous on kriisissä vaalikauden loppuun mennessä. Siitä huolimatta ja silti hallitus lisää kunnille tehtäviä, vaikka talouskasvun hiipuminen vaikuttaa tietenkin kuntienkin verotuloihin ja sitä kautta kykyyn järjestää noita peruspalveluita. 119 kuntaa, kuten täällä on puhuttu, korottaa tuloveroprosenttejaan, ja korotusten suuruus on aivan linjassa hallituksen valtionosuusleikkausten kanssa.

Samaan hengenvetoon hallitus kuitenkin kehuu parantavansa kuntapalveluja. Todellisuudessa se vain antaa uusista tehtävistä valtionosuuksia hyvin pienellä mittalusikalla ja samaan aikaan valtavalla kauhalla leikkaa sitten valtionosuuksia. Peruspalvelut ovat monissa kunnissa vaarassa. Se on aivan selvä asia.

Hallitus on leikannut kuntapalvelujen rahoittamiseen tarkoitettuja valtionosuuksia historiallisia summia, vaalikauden mittapuulla 3,4 miljardia. Se vastaa vuosittain noin 25 000 sairaanhoitajan, lastenhoitajan, opettajan jne. palkkakustannuksia. Tässä ei ole mitään järkeä. Tämä on kyllä hölmöläisten peiton jatkamista, että valtiontalouden alijäämiä piilotetaan kuntatalouteen.

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri on tehnyt valtionosuuksista paheksuttavan asian ja kytkenyt kunnan valtionosuudet sen elinkelpoisuuteen. Todellisuudessa Suomen 20 suurinta kuntaa nappaa peräti kolmanneksen koko valtionosuuspotista. Mitä noille 20 suurimmalle kunnalle siis kuntaministerin ja hallituksen mielestä pitäisi tehdä? Valtionosuuksien menettämisellä ei kannattaisi uhkailla. Sitäkin on kuultu. Kuntaministerin tavoite kunnista, jotka tulisivat toimeen omalla rahoituksella, on aivan hölynpölyä. Kuntien yhteenlasketut verotulot ovat 20 miljardia ja valtionosuudet 10 miljardia eli puolet verotuotosta.

Hallitus on keskeyttänyt tylysti kunnissa käynnissä olleet uudistustyöt, ja ne ovat todellakin olleet pysähdyksissä jo puolitoista vuotta. Milloinkahan kunnat saavat sitten jatkaa tuota uudistamistyötä? Eivät ainakaan näillä linjauksilla kunnat keväällä keksi mitään ja lausuvat tästä kuntarakenneasiasta ja miten näitä sote-asioita pitäisi järjestää.

Kun valtionosuudet, joilla valtio kantaa vastuuta kunnille määräämiensä tehtävien rahoittamiseksi, ovat kuntaministerin mielestä paheksuttavia, niin minä haluaisin kysyä ministeriltä, ajaako hän kuntapalveluja alas vaiko kunnallisveron korottamista vielä puolella, siis keskimäärin 30 prosenttiin, millä valtionosuuksien lakkauttaminen jouduttaisiin kattamaan. Hallitus on ollut huolissaan kuntien eriarvoistumisesta, ja syytä onkin, mutta hallitus on kyllä tuon eriarvoistumisen kierteen saanut aikaan itse. Hallitus poisti kiinteistöveron verotulojen tasauksesta. Käytännössä tuo operaatio muutti valtionosuuksien jakoperusteita. Perusteet muutoksille olivat poliittisia, muutos ei ohjannut kuntia korottamaan kiinteistöverokantoja missään kunnassa. Siellä, missä muutoksesta johtuvat menetykset olivat suuria, jouduttiin korottamaan ennestäänkin korkeaa kunnallisveroa, ja siellä, missä muutoksesta hyödyttiin, on jo valmiiksi alhaisemmat verokannat.

Haluaisin kysyä ministeriltä, joka poistui paikalta, onko kuntaministeri aikeissa kaventaa, kun on niin huolissaan tästä eriarvoistumisesta ja ajaa hallitusohjelman puolivälitarkistuksessa kiinteistöveron palauttamista verotulotasaukseen, koska muutos ei ole saanut aikaan muuta kuin kuntien välisten erojen kasvua.

Todellakin nyt toivoisin, että istuttaisiin alas ja mietittäisiin tuota sosiaali- ja terveyslinjausta ihan uudelta pohjalta. Tämä tapa ei kyllä toimi. En missään tapauksessa, eivätkä asiantuntijat, kannata sairaanhoitopiirien lakkauttamista enkä sitä, että merkillisille vahvoille peruskunnille, joista emme vielä tiedä yhtään mitään, mitä ne lopulta ovat, siirrettäisiin erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu. Se ei todellakaan tule toimimaan.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus kirjattiin hallituksen ohjelmaan mututuntumalta. Arveltiin, että suuruus tuo mukanaan merkittäviä säästöjä. Näinhän ei tietenkään ole. Mitkään tilastot tai tutkimukset eivät todista, että suuri kunta tuottaisi palvelut tehokkaammin kuin pienemmät kunnat, päinvastoin, sillä euroa per asukas -mittarilla pienemmät ovat isoja noin 22—25 prosenttia tehokkaampia. Se on todella paljon ja iso ero.

Isossa kunnassa lisäksi on hallintohimmeli toisensa päällä. Asiakas eksyy helposti hallinnon sokkeloissa. Esimerkkinä kerron, että ennen vanhassa Valkealassa kunnanjohtajan ja koulun rehtorin välillä oli yksi virkaporras ja kunnanjohtajan juttusille pääsi lähes milloin tahansa ja ilman ajanvarausta. Nyt uudessa Kouvolassa rehtorin ja kaupunginjohtajan välillä on aiemman yhden virkaportaan sijaan kolme virkaporrasta, ja jos menee kaupunginjohtajan juttusille, niin se ei käy siltä istumalta. Pienessä kunnassa johtavat virkamiehet ja johtavat luottamushenkilöt tuntevat päätettävät asiat ja päätöksiä koskevat henkilöt usein henkilökohtaisesti. Näin kyetään tekemään hyviä päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Suuriin kuntiin pelotellaan väestön ikääntymisellä. On totta, että ikäihmisten osuus kasvaa, mutta silloin pitää muistaa se tosiasia, että vanhukset eivät häviä minnekään kuntaliitosten myötä. Itse kuntaliitos ei sinällään tuo mukanaan säästöjä, pikemminkin päinvastoin, sillä tutkimusten mukaan kuntaliitoskuntien menot liitosta seuranneiden kymmenen vuoden aikana ovat kasvaneet muita enemmän. Se on kiistaton tosiasia. Mistä siis saadaan tarvittavat säästöt? Siihen on olemassa vastaus, mutta siitä ollaan hiiren hiljaa. Minä kerron, että vastauksena on palvelujen karsiminen ja niitä ei karsita uuden ison kaupungin keskustasta vaan entisten kuntien alueelta. Näin on käynyt esimerkiksi Kouvolassa, jossa tehtiin Virkkusen mallin mukainen kuntaliitos kolmisen vuotta sitten.

Arvoisa puhemies! Uusien kunnanvaltuutettujen on hyvä tajuta tämä tosiasia, sillä kunnanvaltuustot joutuvat ottamaan kuntaliitosasiaan kantaa tulevan vuoden aikana. Silloin hallituksen ajama niin sanottu kuntauudistus on torjuttava mahdollisimman laajalla rintamalla. Uskon vahvasti, että näin tulee tapahtumaan. Kun katsotaan tulevien valtuustojen poliittista jakaumaa, niin yhdessä keskusta ja perussuomalaiset muodostavat enemmistön lähes kaikissa maaseutukunnissa. Esimerkiksi Kuopion vaalipiirissä tällainen enemmistö on 20 kunnassa ja kaupungissa. Vain kolme elikkä Kuopio, Varkaus ja Iisalmi jäävät ulkopuolelle. Kun tiedetään sekin tosiasia, että monissa kunnissa ja kaupungeissa myös hallituspuolueiden edustajat ovat useimmiten kuntaliitoksia vastaan, niin Virkkusen paperin repiminen on hyvin todennäköistä. Mielestäni hallituksen ja hallituspuolueiden on syytä viimeistään sen jälkeen tunnustaa tosiasiat. Silloin pitäisi muodostaa kaikkia puolueita edustava toimikunta, joka aloittaisi hallinnon uudistamisen puhtaalta pöydältä. Mielestäni siinä tilanteessa pitäisi menetellä niin, että ensin katsotaan, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle ja mitkä kunnille. Sen jälkeen pitäisi katsoa, mitkä palvelut vaativat maakunnallisen tai seudullisen tason ja mitkä hoituisivat peruskuntien toimesta. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä valtiovarainministeriön pääluokka käsittelee kunta-asioiden lisäksi myöskin verotusasioita. Verotuskysymykset kuuluvat valtiovarainministerin tehtäväkenttään, mutta valitettavasti hän ei ole paikalla. Mutta muutama sana täytyy sanoa myös siitä osa-alueesta.

Ensinnäkin verotoimistopalvelujen osalta kävi varsin salakavalasti, kun viime viikolla kuntiin tai verotoimistoihin lähetettiin tieto siitä, että verotoimistojen yksikköjä suljetaan ja palvelut vetäytyvät suurin piirtein maakuntakeskustasolle. Vaikka veroasioiden hoito on viime vuosina mennyt pitkälti verkkoon, niin kuitenkin tällä asiakaspalvelulla on ollut tärkeä merkitys. Näiden palveluyksikköjen työntekijät ovat olleet aina siitä lähialueelta, nyt heidän työmatkansa tulevat kasvamaan useisiin kymmeniin, lähes sataan kilometriin. Tämä tietysti, kun puhutaan näistä ilmasto- ja muista asioista, ei ole ollenkaan johdonmukaista.

Tuossa äskeisessä keskustelussa käytiin perin juurin läpi näitä kuntakysymyksiä. Kuntakysymykset ovat esillä myöskin jokaisessa Suomen kunnassa näinä viikkoina, ja kuluvan viikon aikana kunnat vahvistavat ensi vuoden talousarvionsa. Jo aikaisemmin kunnat ovat tehneet päätökset siitä, että veroprosentit on vahvistettu ensi vuodelle, ja 119 kuntaa nostaa ensinnäkin tuloveroprosenttiaan ja suuri osa myöskin kiinteistöveroprosenttejaan. Myös palvelumaksut tulevat nousemaan. Eli kunnissa on tehty ratkaisevia päätöksiä siihen, että kuntien tulot kasvavat.

Toinen kehitys on ollut se, että kuntien tehtävät myös lisääntyvät. Valtakunnallisesti tietysti on jo menneinä vuosina sovittu siitä, että palkkoihin tapahtuu nousuja, ja niillä on vaikutusta siihen, että kustannukset nousevat. Sitten vastavuoroisesti, kun valtio on vetäytynyt omasta rahoitusosuudestaan valtionosuusleikkauksien johdosta, kunnat ovat joutuneet yhä haastavampaan tilanteeseen.

Hallituksen budjettiesityksessä lähdetään siitä, että kuntien verotulot kasvaisivat 4 prosenttia ensi vuonna. Pidän tätä kasvuprosenttia äärimmäisen suurena. En usko, että näin suureen kasvuun kunnissa tullaan pääsemään, kun samanaikaisesti kaikki ennusteet lähtevät siitä, että työttömyys saattaa lisääntyä ja meidän kansallinen kilpailukykymme myös heikentyä. Eli on mielenkiintoista nähdä, kenen vastuulle tämä 4 prosentin kasvu tulee sitten koitumaan.

Uudet valtuutetut, jotka aloittavat työnsä ensi vuoden puolella, ovat haastavien tehtävien edessä. Ensimmäisissä kokouksissa he joutuvat ottamaan kantaa tähän kuntauudistukseen, kun 7.3. heidän pitää antaa lausunto kuntarakennelaista. Tämä aikataulu tulee olemaan äärimmäisen kireä, ja kun siinä otetaan huomioon vielä se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemallit tulevat aikataulun mukaisesti vasta helmikuun lopussa, niin viikon kuluttua siitä kunnilla tulisi olla jo lausunnot valmiina. Tämä aikataulu ei ole mielestäni lainkaan johdonmukainen.

Täällä käydyssä keskustelussa on tätä keskustan mallia moitittu monimutkaiseksi. Ensinnäkin me tiedämme, että meillä on erityisvastuualueet elikkä niin sanotut erva-alueet Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu — myös miljoonapiiri-nimitystä käytetään näistä. Sen lisäksi meillä on 20 sairaanhoitopiiriä, jotka vastaavat erikoissairaanhoidosta. Nämä piirit omistavat merkittävät kiinteistömassat, jotka ovat pääsääntöisesti maakuntakeskuksissa. Tuntuu siltä, että mikäli nämä sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin ja ajettaisiin tätä tilannetta siihen suuntaan, että jatkossa näistä palveluista vastaisivat isäntäkunnat, niin herää kysymys, millä nämä maakuntakeskuskaupungit kykenisivät ostamaan muilta jäsenkunnilta nämä kiinteistöt tai sitten maksamaan niille vuokraa, koska menneinä vuosina nämä kunnat ovat maksaneet omat osuutensa näiden kiinteistöjen rakentamisesta.

Tämä keskustan malli on selkeä: erva-alueet, sairaanhoitopiirien alueet ja sitten niiden sisällä oleva terveyskeskusverkosto, joka voisi olla kutakuinkin sellainen kuin se tällä hetkellä on, mutta se turvaisi kansalaisille riittävät terveydenhuoltopalvelut.

Arvoisa puhemies! Ensi vuosi tulee olemaan haastava vuosi kuntasektorilla, ja toivon niin, että ihmisillä, valtuutetuilla, olisi voimia vastata ja hoitaa näitä tehtäviä sitten, kun näitä ratkaisuja siellä kunnissa tehdään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän keskeisenä tarkoituksena on siis ollut varmistaa, että kunnilla on edellytykset selvitä lakisääteisistä tehtävistään, ja kuten edustaja Hautala juuri äsken totesi, uudet valtuustot ovat kovan urakan edessä näitten useiden uudistusten kanssa, välissä ja jälkeen. Peruspalveluihin kohdistuvat valtionosuuksien leikkaukset realisoituvat valtuustossa ja lautakunnissa ja sitten kuntalaisten elämässä: koululaisten, vanhusten, työikäisten. 1990-luvulla elimme saman, kunnat sopeuttivat ja tekivät sen aivan menestyksellisesti. Silloin ei kuitenkaan tällaiseen kuntareformiin ryhdytty.

Toistan edelleen, että merkittävää tässä valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa on, ettei hallituksen esityksen mukaan rahoituksen supistaminen tuo kuitenkaan lakisääteisten palvelujen vastaavaa vähenemistä. Elikkä kyllä jonkinlaisen normitalkoon paikka todennäköisesti on. Miten se sitten tapahtuu, siihen emme vielä tänään saaneet vastausta, mutta jostakin on löydettävä ne mekanismit, jotka tuovat säästöt. Varsinkin me tässä salissa olevat kuntapäättäjät tiedämme, että erikoissairaanhoidon menot ovat melkoista arpapeliä kunnille. Edustaja Piirainen kertoi, kuinka Kainuun maakunta on velkaantunut, ja se ymmärtääkseni johtuu heilläkin sote-menoista.

Oma kotikuntani Muhos osallistui viime hallituskaudella laajaan kuntaliitosselvitykseen jättäytyen kuitenkin sen ulkopuolelle valtuuston päätöksellä. Aiemmilla valtionosuuksilla ja tiukalla talouskurilla kotikuntani olisi mielestäni selviytynyt itsenäisenä.

Me perussuomalaiset esitimme oman varjobudjettimme, jossa näitä valtionosuuksien leikkauksia ei tässä mittakaavassa ollut, ja on huomattava, että viime vuosina valtio on velkaantunut, vaikka mitä tuolla kuntakentällä onkaan tapahtunut. Ja edelleenkin, tässäkin talousarviossa, valtio ottaa lisää velkaa, eli tämä kuntarakenne ei ainakaan heti kyllä näitä säästöjä tuo.

Täällä salikeskustelussa on myös väitetty perussuomalaisten vastustavan lähes kaikkea, myöskin kuntauudistusta. Mutta korostan, että se, että me emme olisi tehneet tätä valtionosuuksien leikkausta, on meidän varjobudjettimme mukainen, ja se on myöskin tasapainossa, se voidaan lukea sieltä. Enkä minä kuntauudistuksia vastusta: minun puolestani Espoo voi liittyä Kauniaisiin vaikka heti.

Esitys kuntarakennelaiksi on aika yksiniitinen, ja sote-uudistus on nyt kuultu, se — ainakin ymmärsin näin ministeri Risikon puheesta — vauhdittaa kuntarakennelain mukaisia selvitystöitä ja yhdistymissopimuksia. Tämähän on myöskin tavoitteena tässä kuntarakennelain esityksessä, joka on lausuntokierrokselle annettu. Myös kehyskuntiin asetetaan paineita suuresti, kun itsellä menee hyvin mutta naapuri on köyhä, eikä minusta nyt ole väärin peräänkuuluttaa solidaarisuutta, mutta minä haluan samalla peräänkuuluttaa uusia työpaikkoja, viennistä tulevia tuloja ja kansantalouden kasvua, joista ne todelliset uudet eurot tulevat. Elikkä Oulun ja Salon seuduilla olemme juuri kokeneet kipeästi yhden vienninalan hiipumisen aiheuttaman verotulopohjan kaventumisen.

Entäs sitten se solidaarisuus, kun naapuri on köyhä? Minä nyt vielä peräänkuulutan enemmän solidaarisuutta: solidaarisuutta Pohjois- ja Itä-Suomea ja harvaan asuttuja alueita kohtaan. Olen kuunnellut kuntia ja kuntalaisia ja kuntapäättäjiä, ja tulen pitkien etäisyyksien alueelta itsekin, ja kun kuntakeskusten etäisyys on miltei poikkeuksetta 60—165 kilometriä, niin en kyllä voi täysin ymmärtää sitten kuntaliitoksia vastaan haraamista, jos naapurin kuntakeskus on 15 kilometrin päässä, näinkin on sanottava. Eli siksi on hyvä, että tuolla kuntarakennelakiesityksessä on optio pitkien etäisyyksien kunnille.

Alue- ja paikallishallinnossa viime vuosina on tapahtunut suuria muutoksia, ja kuntauudistus koskee myös maakuntien asemaa. Kun syntyy lähes maakuntien kokoisia kuntia, kuten Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa, niin kyllä kai on selvää, että maakuntahallintoon tulee uudistuksia. Toivon kuitenkin, että maakuntien identiteetti nähdään edelleen suomalaisena voimavarana ja sellaisena perinteenä, josta kumpuavat myöskin se maakunnan tuntemus ja ne maakunnan vahvuudet — ja maakuntien liittojen tehtävät kuitenkin tässä elinkeinoelämän kehitystyössä — ja että maakuntien rooli säilyy sellaisenaan, siellä osaamista on.

Lopuksi vielä tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Haluan sanoa Tullin organisaatiouudistuksille kiitoksen. Tämä mittava uudistus on toteutettu henkilöstö ja tehtävät huomioon ottaen ja mallikelpoisesti, mallina moneen muuhunkin uudistukseen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisi ollut asian kannalta hyvä, jos ministeri olisi ollut tämän keskustelun ajan paikalla, mutta oli kuitenkin hyvä, että tämä debatti saatiin käytyä.

Kuntien toiminnan kannalta on hyvin keskeinen asia rahoitusperiaate. Se lähtee siitä perustuslaista johtuvasta asiasta, että antaessaan kunnille tehtäviä valtiovallan on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua annetuista tehtävistä. Tämä asia on tällä hetkellä vaarantunut. Se on vaarantunut sillä tavalla, että kunnat ovat varsin eriarvoisessa asemassa. Voi sanoa, että tämä näkyy jopa laajemmilla alueilla eli maakunnittain. Tähän asiaan on kiinnitettävä vakavaa huomiota. On aivan selvää, että joudumme tulemaan kokonaisuutena vähemmillä resursseilla toimeen kuin menneinä vuosina. Ei kunnissa olla epärealisteja tässä suhteessa.

Arvoisa puhemies! Se, mihin ajattelin tässä puuttua, on tämä paljon tänäkin iltana keskustelua herättänyt hallituksen kuntarakenneuudistus. Nythän kuntiin on lähetetty lausunnolle tämä luonnos kuntarakennelaiksi ja kuntien pitää antaa lausunto 7. päivään maaliskuuta mennessä. Samanaikaisesti ollaan sosiaali- ja terveydenhuollon linjausta määrittelemässä. Erva-alueittain on nämä selvityshenkilöt, jotka tekevät työtänsä helmikuun loppuun mennessä. Kunnilta kuitenkin kysytään kannanottoa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten mukaisesti. Mitkä ne linjaukset ovat? Kun nämä selvityshenkilöt saavat työnsä valmiiksi, jos saavat, helmikuun loppuun mennessä, kunnillahan on muutama päivä aikaa sitten antaa lausuntonsa. Tämä on lausunnon antamisessa yksi ydinasioita. Pidetäänkö tässä asiassa nyt kuntia vähän pilkkanaan, joutuu asiassa kysymään.

Tänä iltana on keskusteltu myös näistä hallintoratkaisuista. Se, mitä nyt tässä tähän mennessä sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut ja antanut eväitä näille selvityshenkilöille, on varsin epämääräistä, minkä tämänkin illan keskustelu on osoittanut. Mitä tapahtuu alle 20 000 asukkaan kunnille, mitä tapahtuu 20 000—50 000 asukkaan kunnille ja mitä siitä suuremmille? Nyt yksi keskeinen kohta, mihin tämä sote-linjaus liittyy, on nimenomaan nämä 20 000—50 000 asukkaan kunnat, joista todetaan sosiaali- ja terveysministeriön paperissa, että ne voivat vastata osasta peruspalveluita riippuen kunnan kantokyvystä eli hoitaa jotkut rippeet. No, tämähän tarkoittaa toisaalta sitä, että näissä on aineksia tähän keskustan esille ottamaan ja keskustan ajamaan kotikunta—maakunta-malliin. Monilla alueilla, uskon näin, selvitysmiehet tulevat ennen pitkää tähän tulokseen.

Minusta oli erittäin mielenkiintoista ja mukavaa, miellyttävää todeta se, mitä kokoomuksen taholta todettiin, että näitä pitäisi katsoa nyt yhdessä. Tätä olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta. Tässä on puolitoista vuotta hämmennetty niin, että hämmennys tällä hetkellä on todella suuri. Miten tämä saadaan oikeille raiteille? Siinä on paljon tekemistä. Nyt tämä hallituksen linja on todella monikerroksinen himmeli. Siinä on ainakin neljä tasoa. Se on jokseenkin epäselvä, ja tästä ovat monet asiantuntijat antaneet kannanottonsa. Jos kuuntelee kuntahallinnon asiantuntijoita, lopputulos on se, että kuntapalvelut on parasta järjestää kahdessa portaassa, juuri niin kuin keskusta on esittänyt.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kun tässä eräs kokoomuksen edustaja kysyi, mitenkäs se Turun seudun pieni kunta sitten pystyy vaikuttamaan siinä maakuntamallissa: Jos se kokoomuksen mallin mukaan menee, niin sitä pikku kuntaa ei ole olemassakaan. Mitenkäs sitten pystyy vaikuttamaan? Se on vähän niin kuin pakinoitsija Olli sanoi aikanaan, että koti-ikävä on silloin pahinta, kun ei ole kotia, mihin ikävöi.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoitteena on kuntien määrän selkeä vähentäminen. Kuten olen aikaisemminkin todennut, se ei tapahdu vapaaehtoisuuden pohjalta vaan talouden kautta tapahtuvalla pakolla. Tätä ryyditetään vielä sote-uudistuksen maustamalla velvoitteella tuottaa näitä palveluja. Esityksen mukaanhan alle 20 000 asukkaan kunnat eivät voisi päättää itse palveluiden järjestämisestä, vaan niiden tulee kuulua suurempaan sote-alueeseen. Tämäkin tarkoittaisi suurelle osalle nykyisiä kuntia pakottamista liittyä suurempaan kokonaisuuteen.

Kuntauudistuksen tavoitteena on ollut käsitykseni mukaan palvelujen turvaaminen. Onkin kokonaan eri asia, missä nämä palvelut jatkossa sijaitsevat. Kun muutama kunta lyödään yhteen, syntyy siis kokonaan uusi kunta. Hallitus hakee vahvojen peruskuntien kautta leveitä hartioita ja kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Mielestäni olisi jo tässä vaiheessa syytä kysyä olennainen kysymys, minkä kysyin jo debatissa: mikä on sitten vahva peruskunta? Täällä on esitetty erilaisia kriteerejä. Kunnan olisi ainakin selvittävä itsenäisesti peruspalveluidensa tuottamisesta, sen talouden on oltava kestävällä pohjalla.

Arvoisa puhemies! Jos vaikkapa kuusi kuntaa muodostaa uuden, alueeltaan ja väestöpohjaltaan suuremman kunnan, mitä se tarkoittaa käytännössä? Viiden ensimmäisen vuoden aikana ei voida puuttua uuden kunnan henkilöstömäärään. Se on hyvin vahvasti betonoitu. Oli henkilöstön todellinen tarve sitten mikä tahansa, niin jokaiselle olisi löydettävä jotakin järkevää tekemistä ja jokaiselle on maksettava harmonisoitu palkka. Tätä sanomaani ei pidä ymmärtää niin, että olisin potkimassa henkilöstöä pois. Tekeviä käsiä tarvitaan ja jopa niin, että sosiaali- ja terveyspuolelle joudutaan jopa rekrytoimaan lisää ammattilaisia tulevina vuosina. Työvoiman tarve on siellä ilmeisen suurta väestön ikääntymisen johdosta.

Entä sitten hallinto? Siinä kohden olen kriittinen. En voi millään ymmärtää sitä, että hallinnon päällekkäisyyksiä ei voitaisi purkaa ja keventää. Tätä toki tapahtuu eläköitymisten kautta ja niiden avulla. Eläkkeelle siirtyvien tilalle ei palkata uusia työntekijöitä, mutta ei pelkästään eläköityminen yksin auta. Tarvitsemme keskustelua ja päätöksiä tehokkaammista keinoista sekä niiden käyttöönottamisen mahdollisuuksista.

Kun kunta siis joutuu taistelemaan taloutensa kanssa, se joutuu etsimään sopeutumiskeinoja muualta, ja silloin tullaan hyökkäämään kyläkoulujen, terveyspalvelujen, kirjastojen, liikuntapaikkojen, teiden hoitamisen ja lähes kaiken mahdollisen kimppuun. Myydään omaisuutta, nostetaan veroprosenttia, nostetaan taksoja ja maksuja ja viime kädessä otetaan velkaa.

Kun kunta kuitenkin joutuu tekemään myös investointeja ja pitämään olemassa olevaa omaisuuttaan säällisessä kunnossa, on yhtälö valmis. Kunta tekee alijäämäistä tulosta vuosi vuoden jälkeen. Se vahva peruskunta, jota niin innolla tavoiteltiin, onkin yhtäkkiä kriisikunta tai ainakin hyvin lähellä sellaista.

Ymmärrän varsin hyvin, ettei todellisia tuloksia kuntaliitosten mahdollisista hyvistä vaikutuksista ihan hetkessä saavuteta. Siihen menee vuosia. Mutta tällä nykyisellä mallilla siihen menee vuosikymmeniä. Vahva peruskunta ei synny sillä, että sen talous ajetaan kuralle ensimmäisten vuosien aikana.

Kun siis joudutaan puuttumaan näihin edellä kertomiini palveluverkkoihin, kokevat monet kuntalaiset kuntaliitoksen epäonnistuneeksi. Varsinkin kunnan reuna-alueille ja jopa entisten kuntien taajamiin ulotetut palvelujen karsimiset ovat saaneet monet todella vihaisiksi. Kaikki koetaan kuntaliitoksen syyksi, ja tämä luo vahvaa epäluuloa ja epäluottamusta kunnan päätöksentekoon. Näistä kokemuksista pitäisi siksi ottaa opiksi, arvoisa hallitus.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Keskeiseksi kysymykseksi tässä keskustelussa on noussut tämä kuntauudistus, joka kuuluu ministeri Virkkusen rooteliin, ja myös sitä on sivuttu sote-linjausten osalta, jotka ovat viime viikolla tulleet alustavasti julki sosiaali- ja terveyspoliittisesta ministerityöryhmästä.

Tässä on nyt olemassa ilmeisesti kaksi mallia: Keskustan kotikunta—maakunta-malli, josta oletan, että keskusta puolustaa sitä viimeiseen mieheen ja naiseen asti, kun on sillä vaalitkin käynyt ja sitä siinä markkinoinut. Sitten hallituksen malli on vähän häilyvämpi, mutta siitä alkaa nyt ehkä tiettyjä piirteitä hahmottua tämän sote-linjauksen seurauksena.

Perussuomalaiset haluaa turvata kuntalaisten palvelut, emmekä olekaan lähteneet lyömään mitään mallia lukkoon, vaan olemme vastuullisesti katsoneet, että asiaa pitää selvittää enemmän, ja selvitystyö on koko ajan käynnissä.

Tästä hallituksen mallista, jota ministerityöryhmä siis 13.12. esitteli, käy ilmi, että jatkossa kunta ei voisi olla järjestämisvastuussa edes perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, mikäli sen asukasmäärä on alle 20 000. Jos asukkaita taas on yli 20 000, kunta voi esityksen mukaan vastata joistakin sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluista, mutta ei kaikista — ei siis kaikista perustason palveluistakaan, näin ainakin itse tämän ymmärsin. Muista perustason palveluista ja erikoistason palveluista vastaisi joka tapauksessa sote-alue, jonka koko olisi 50 000—100 000 asukasta.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ministerityöryhmän linjaus on herättänyt kysymyksiä erityisesti alle 20 000 asukkaan kunnissa. Näiden kuntien ei ole demokratian lisäämisen kannalta mitään järkeä tehdä liitoksia, jotka täyttäisivät 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoitteen mutta eivät 50 000 asukkaan väestöpohjavelvoitetta. Näin siis tämän esityksen valossa.

Järkevämpää olisikin alle 20 000 asukkaan kuntien pysyä itsenäisinä, minkä esitetty sote-linjaus ilmeisesti mahdollistaa, ja pyrkiä siirtämään tämän esityksen mukaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelunsa suoraan sote-alueelle, mikäli sote-alue olisi kuntayhtymä, joka toimisi muulla kuin vastuukuntamallilla. Eli yhteistyötä tekevät kunnat olisivat siinä jokseenkin tasavertaisessa asemassa noin lähtökohtaisesti. Samalla olemassa olevat nykyiset Paras-lain mukaiset yli 20 000 asukkaan mutta alle 50 000 asukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät kannattaisi tämän esityksen mukaan käytännössä lakkauttaa.

Arvoisa puhemies! Ministerityöryhmän esityksessä jää kuitenkin auki, miten nykyiset sairaanhoitopiirit korvattaisiin, sillä 50 000—100 000 asukkaan sote-alue ei tunnu uskottavalta vaihtoehdolta erikoissairaanhoidossa, ja toisaalta tavasta jalkauttaa niin sanotut erityisvastuualueet eli vaativa erikoissairaanhoito nykyisten sairaanhoitopiirien alueelle ei tehdä selkoa. Selvityksen lopussa onkin auki monta kysymystä, jotka ovat aivan keskeisiä. Kuntakenttä odottaa jälleen kerran vastauksia. Hallitus on laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun sijaan ominut valmisteluvastuun itselleen niin tässä asiassa kuin kuntauudistuksessa, joka liittyy suoraan sote-uudistukseen, joten syytä olisi nyt tuoda koko paletti pöytään ja pian.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, ensimmäinen se sama, mitä olen syyskuusta lähtien täällä useamman kerran esille tuonut. Se on se totuus, että maan hallitus näyttää elävän ja toimivan ikään kuin toimintaympäristö maassa, Euroopassa ja maailmassa ei olisi muuttunut sitten kesän 2011 — silloin linjattu hallitusohjelma, siinä sovitut keskeiset toimet talouspolitiikan eri osa-alueilla, hallitus on suurin piirtein niitä toteuttanut ja noudattanut, ja siinä kaikki.

Valtiovarainministeri eilispäivänä täällä keskustelussa kertoi, että torstaina valtiovarainministeriön seuraava ennuste tulevasta, näköpiirissä olevasta julkistetaan ja sen jälkeen arvioidaan joskus myöhemmin — ymmärsin, joskus myöhemmin, viime kädessä silloin puolivälitarkistuksessa — onko sen jälkeen tarkoitus ja tarvis tehdä lisätoimia. Hän mainitsi kiristää verotusta ja leikata. Nämä olivat hänen viestinsä, jotka häneltä eilen kuulin ja hänen sanomikseen ymmärsin.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, hallitus on todella myöhässä, ei ole ajassa, ei reagoi silloin, kun reagoida pitäisi.

Toisekseen, tällä tavalla reagoiminen, mistä viitteitä eilen kuultiin, leikata ja kiristää verotusta, johtaa siihen, että talous himmenee entisestään, hiljentyy ja hiipuu. Suomi ajautuu nollakasvuun tai sen alle, ajautuu tilanteeseen useiksi vuosiksi, mikä tilanne johtaa siihen, että kestävyysvaje, joka muutenkin on haastava asia, on vielä paljon vaikeampi saavuttaa edessä olevien vuosien aikaan.

Toistan: Hallituksella pitäisi olla nyt rohkeutta käynnistää sellainen neuvonpito työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kesken, jossa yhteisvastuullisesti otetaan tämä tilanne hanskaan. Minä uskon, että keskusta on valmis antamaan ainakin omalta puoleltaan tuen sille, jos hallitus tekee selväksi, että näissä oloissa voidaan panna lisää rahaa nyt sellaisiin toimiin, jotka parantavat ja kohentavat Suomen, sanoisiko tällä tavalla, kasvun perustaa, luovat edellytykset vientivetoisen kasvun nousulle sitä mukaa kuin kysyntä maailmalla paranee ja jo sitä ennenkin, koska maailmalla kysyntää on yllin kyllin Suomen tuotannolle ja toiminnalle, kunhan me teemme siitä kilpailukykyisen. Jotta siitä tulee kilpailukykyinen, nyt on investoitava niihin tulevaisuusasioihin ja niihin välttämättömyysasioihin, jotka joka tapauksessa pitää ennen pitkää rakentaa. Näihin tarvitaan rahaa. Sellaisen rahan velaksi ottaminen ei onnistu, ellei samalla aikaa voida sopia työmarkkinajärjestöjen kanssa, että ensinnäkin Suomen yksikkötyökustannusten taso palautetaan kilpailukyvyssä sille tasolle suhteessa meidän tärkeimpään haastajaan Ruotsiin, millä se oli esimerkiksi vuonna 2005.

Toiseksi, on kyettävä sopimaan siitä, että työpanoksen väheneminen, joka uhkaa olla erittäin raju lähivuosien ja seuraavan vuosikymmenen aikaan — se raju pudotus — estetään, työuria jatketaan vähän sieltä ja täältä, työllisyysastetta nostetaan ja sitä kautta työpanoksen määrän laskun sijasta varmistetaan, että se työpanos pysyy edes entisellään seuraavan vuosikymmenen aikaan. Samalla edelleen on sovittava siitä, että investointeja Suomeen rohkaistaan, uudistetaan verojärjestelmää niin, että investoinneissa vero on kannustava, ja kun yrityksestä otetaan raha ulos, silloin ei veroprosentin tarvitse olla mitään 24:ää, 25:tä tai 26:ta vaan selvästi suurempikin edellyttäen, että investointeja tuetaan.

Arvoisa puhemies! Tähän tapaan siis ei syömävelkaa meillä ole varaa ottaa mutta investointivelkaa, jos sen investointivelan rahat käytetään sen uuden menestysperustan vahvistamiseen ja sovitaan siitä, että kilpailukyky parannetaan, reaalinen kilpailukyky palautetaan, että Suomeen kannattaa investoida ja että sitten me työpanoksen nostamme sille tasolle, että Suomen talous ihan oikein voi kasvaa ja menestyä.

Arvoisa puhemies! Toinen viesti, jonka yritän lyhyesti tässä sanoa, liittyy tähän kuntauudistukseen. Vielä kertaalleen: Edustaja Saarakkala mielestäni äsken kyllä aika hyvin analysoi sitä, mitä tämä hallituksen esitys on. 20 000 asukasta, silloin voit askarrella vähän näitten sote-palvelujen kanssa, joitakin tehtäviä voit hoitaa. 20 000—50 000, silloin sote-palvelut tällainen kunta tai kuntien yhteenliittymä voi hoitaa. Sitten maakuntakeskus voi hoitaa sekä perusterveydenhoidon että sen osan erikoissairaanhoitoa, mikä ei siirry erva-alueelle, ja loput erikoissairaanhoidon tehtävät siirtyvät sitten erva-alueelle, näille miljoonapiireille, ja sairaanhoitopiiri siitä välistä pois, neljä erityyppistä hallinnon tasoa. Jos tämä ei ole himmelien himmeli noin vertikaalisessa suunnassa tarkastellen, niin joutuu kyllä kysymään, mikä sitten on himmeleiden himmeli.

Tälle on selkeä vaihtoehto. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon tehtävät molemmat vaativat isoja väestöpohjia. Euroopassa ei ole yhtään maata, jossa peruskunta vastaa perusterveydenhoidosta, erikoissairaanhoidosta nyt puhumattakaan, ja niin meilläkin pitäisi mennä, että nämä molemmat tulevat saman järjestäjäyhteisön alle, maakuntalaajuisen sellaisen. Se pystyy nämä tehtävät järjestämään. Demokratian kannalta silloin järjestäjäyhteisössä ovat mukana koko maakunnan kaikki kunnat. Ellei näin meneteltäisi, mikäli maakuntakeskus järjestää, silloin sen maakuntakeskuksen päättäjät päättävät kaikkien niitten muittenkin kuntien ja kuntalaisten puolesta ja kysymys kuuluu: missä se demokratia siinä mallissa on? Hoidon porrastuksen, erilaisten synergioitten hakemisen, monien muiden seikkojen kannalta tämä olisi ehdottomasti paras ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Nämä kaksi viestiä tähän kohtaan, jossa toki voisi laajemminkin ehkä ta-loudesta puhua.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntien tilanne ei ole helppo, ja se ei varmasti tule sitä olemaan tulevaisuudessakaan. Ensi vuonna nyt tiedossa olevien päätösten mukaan 119 kuntaa tulee nostamaan kuntaveroa. Siitä huolimatta kuntatalous näyttää ensi vuonnakin erittäin heikolta ja pysyy kireänä myös lähivuodet. Vuonna 2013 kuntien vuosikatteen arvioidaan heikkenevän eikä se enää kattaisi poistoja. Kuntatalous kääntynee näin ollen alijäämäiseksi, ja velkaantuminen kuntakentässä näyttää myös ensi vuonna jatkuvan.

Arvioiden mukaan myös keskipitkällä aikavälillä kuntiemme talous uhkaa edelleen tästä heiketä. Kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden pitäminen vakaana edellyttänee menokehityksen sopeuttamista tulokehityksen asettamiin rajoihin ja tuottavuutta lisäävien uudistusten toteuttamista kuntataloudessa. Näin maamme hallitus totesi, kun tämä ensi vuoden budjetti esiteltiin. Mikäli menojen kasvua ei pystytä nyt kunnissa hillitsemään, uhkana ovat kunnallisveroprosenttien tuntuvat korotukset tulevaisuudessa sekä velkaantumisen jatkuminen entistä nopeampana.

Arvoisa puhemies! Tuossa debattiosuudessa nostin esille sen, että nyt tämä nykyinen tilanne näyttää osittain ajavan kehitystä myös siihen suuntaan, että toimivia hallintorakenteita syystä tai toisesta ollaan Suomessa purkamassa. Ter-veydenhuollon kuntayhtymillä on pitkiä perinteitä. Muun muassa omalla kotiseudullani, Riihimäen seudulla, on 40 vuotta toiminut terveyskeskuskuntayhtymä. Sen kehittäminen on ollut kyllä erittäin hankalaa nyt viime vuosina, ja se on myös ollut ajoittain tulevaisuuden osalta jopa uhattunakin. Ihan tässä viime aikoina olemme saaneet Peruspalvelukeskus Oivasta Päijät-Hämeestä viestejä. Siellä ovat kunnat lähteneet, taikka ne on laitettu lähtemään, tuosta Oivasta.

Tietysti yksi aika erikoinen esimerkki on tuo Mänttä—Vilppula, joka tässä hetki sitten sai valtiolta 1,4 miljoonaa harkinnanvaraista valtionosuutta. Siellä tuloveroprosentti on 22 eli koko Suomen korkein, ja samaan aikaan 11 000 asukkaan Mänttä—Vilppula on päättänyt erota ja ottaa sote-asiat, sosiaali- ja terveysasiat, omiin käsiinsä. Kyllä tietyllä tavalla tuntuu erikoiselta, kun tuo itse näiden palveluiden hoitaminen on ainakin lehtitietojen mukaan lisälaskultaan miljoona euroa, että ensin valtio tulee vastaan harkinnanvaraisella valtionosuudella, 1,4 miljoonalla, ja se hukkuu sitten lisälaskuna vain siihen, että halutaan erota yhteiselimestä, jossa näitä palveluita on tuotettu.

Arvoisa puhemies! Itse en himmeleitä kannata, vaan kannatan sitä, että meillä olisi palvelut ja palveluvastuu ja hallinto hyvin suoraviivaista niin, että kuntalaiset tietäisivät, kuka asioista päättää. Sen takia hieman karsastaen olen lähestynyt ja tutkaillut tätä keskustan esittämää maakuntamallia, jossa lehtitietojen mukaan kaikki muut sosiaali- ja terveyspalvelut vietäisiin maakuntaan paitsi päivähoito. Jollain tavalla se tuntuisi hirveän kaukaiselta tavalta tuottaa sosiaalipalveluita, joista monet ovat esimerkiksi koulun arkea taikka ikäihmisten kotipalveluita, kotisairaanhoitoa ja tämäntyyppistä. Kyllä siinä valuisi varsin kauaksi tuo päätöksenteko.

Laskeskelin itse, että meillä Hämeessä, jos nämä asiat vietäisiin maakuntatasolle, maakuntavaltuustossa tänä päivänä on yhdestä kolmeen per kunta pienistä kunnista ja silloin kaikista sosiaalipalveluista tässä keskustan mallissa yksi kaksi loppilaista olisi päättämässä. Sen takia itse mieluummin lähestyisin sitä vahvan peruskunnan näkökulmasta ja niin, että voisimme valtuustossa tehdä niitä päätöksiä ja kuntalaiset tietäisivät suoraan, ketkä ovat näitä asioita sitten päättämässä. Eli erittäin tärkeää olisi pitää se yhteys selkeänä, että esimerkiksi päivähoito, koulu ja panostukset sinne näkyisivät suoraan myös siinä, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö ja kustannukset tulevat lisääntymään. Sen takia ne olisi syytä pitää vahvasti samoissa käsissä, ja siinä kyllä vahva peruskunta on huomattavasti tällaista maakuntamallia tehokkaampi ja demokraattisempi malli toimia.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä aluksi käyttää muutama sana kuntauudistuksesta.

Suomen kuntarakennehan on vuoden 1865 maalaiskuntauudistuksen peruja kuntakarttansa puolesta. Silloin uudistusta tehtäessä käytiin kädenvääntöä siitä, pitäisikö tulevat maalaiskunnat perustaa seurakuntajaon pohjalle vai sitten silloisten hallintopitäjien pohjalle. Jos silloin aikanaan olisi päädytty hallintopitäjien pohjalle, jotka nykyään vastaisivat suunnilleen seutukuntajakoa, niin tuskin meidän tarvitsisi nyt tätä kuntakarttakeskustelua käydä ollenkaan. Kunnat kooltaan vastaisivat niitä toiminnallisia kokonaisuuksia, joita tämän ajan yhteiskunta kunnalta edellyttää hallinnon puolesta.

Mutta väitän, että silloin 1865 uudistusta tehtäessä oli parempi, että kuntajaon silloisen kuntakartan pohjaksi valittiin seurakuntajako. Kunnat ovat omalla alueellaan sen jaon pohjalta pystyneet vastaamaan hyvin niistä tehtävistä, joita kunnilla on pääasiassa tällä aikajänteellä 1860-luvulta tähän päivään asti ollut, ja suomalaiset kunnat ovat ilman muuta olleet menestystarina, ja kansainvälisestikin voimme olla ylpeät siitä suhteellisen kevyestä ja erittäin demokraattisesta paikallishallinnosta, joka meillä Suomessa on. Jotta sitten voisimme jatkaa tällä suhteellisen kevyellä ja erittäin demokraattisella mallilla, kuntia täytyy tässä ajassa uudistaa tämän ajan vaatimuksia vastaavaksi, ja siinä hallituksen esittämä, vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kuntauudistus on ilman muuta oikea lääke tuoda Suomen kunnat 2000-luvulle.

Arvoisa puhemies! Nämä kuntarajathan eivät siis sinällään ole mikään itseisarvo, mutta hallinnon rajoista ei saa tulla järkevän toiminnan esteitä, ja valitettavasti käytännössä nämä hallinnonrajat ovat esimerkiksi ict-hankkeissa olleet järkevän toiminnan esteenä. Itse asiassa, kun tästä valtiovarainministeriön pääluokasta nyt keskustellaan, vetoaisin kyllä ministereihin ja koko valtioneuvostoon, että tämä ict-asia otettaisiin aivan erityisen tarkastelun ja huomion alle, koska siltä sektorilta olisi todella mahdollisuus saada niitä tehokkuussäästöjä ja sitä kautta myös palveluiden parantumista, mitä suomalainen julkinen sektori kaipaa.

Mutta kaiken kaikkiaan järkevää toimintaa todella tarvitaan, koska kansakuntana elämme yli varojemme. Vaihtotaseemme on negatiivinen, valtio velkaantuu, kunnat velkaantuvat, kotita-loudet velkaantuvat. Verojen korottaminen ei poista sitä tosiasiaa, että kansakuntana velkaannumme. On todella ongelmallista, jos kunnat jatkavat vielä tulevaisuudessa tänä syksynä nähtyä veronkorotusten linjaa. Ei verojen korottaminen ole säästämistä. Kyllä meidän täytyy kyetä elämään tulojemme mukaan, ja itse asiassa vain uuden kasvun luominen yksityisellä sektorilla ja entistä järkevämpi ja tehokkaampi toiminta julkisella sektorilla voivat pelastaa meidät uhkaavalta velkaantumisen kierteeltä ja sitä kautta koko yhteiskunnan umpikujalta, ja siksi myös kuntien uudistaminen on täysin välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Aiemmin tänään käytiin hyvää keskustelua sisäisestä turvallisuudesta, ja yksi keskeinen sisäisen turvallisuuden toimija on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle. Ministeri Virkkuselle kuuluukin nyt tässä yhteydessä antaa kiitosta Tullin hallinnon uudistamisesta, jolla jo nykyisellään yhtä valtion kaikkein tuloksekkaimmista toimijoista edelleen tuodaan paremmin ajan haasteita vastaavaksi. Tullia olisi hyvä muistaa paitsi tehokkaana verojen kerääjänä myös tärkeänä sisäisen turvallisuuden viranomaisena, jonka rooli täällä valtiovarainministeriön asioista keskusteltaessa jää liian usein liian vähälle huomiolle. Valtiovarainministeriön näkökulmasta Tullin mahdollisuus estää jo ennalta niitä ongelmia, jotka myöhemmässä vaiheessa voisivat kaatua poliisin ja oikeuslaitoksen kontolle muualla kustannuksia tuoden, on merkittävä, ja siihen tulisi, arvoisa puhemies, kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota.

Lars Erik  Gästgivars  /r:

Arvoisa puhemies! Kuluneen syksyn aikana olemme talousvaliokunnassa keskustelleet hankintadirektiivistä, joka on Suomessa paljon tiukempi, kuin EU vaatii.

Jo hallitusohjelmassa nostimme asian esiin seuraavalla tavalla. "Hankintalaki uudistetaan niin, että kuntien suorahankintamahdollisuudet lisääntyvät ja työllisyys- ja terveyspoliittiset, sosiaaliset ja muut laatutekijät sekä innovaatio- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat otetaan paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa. Kansallisia kynnysarvoja nostetaan lähemmäksi EU-direktiivitasoja ja tavaroiden ja palveluiden kansallista kynnysarvoa korotetaan tuntuvasti lähelle EU:n kynnysarvoa."

Tällä hetkellä EU vaatii, että hankinta saa ylittää 500 000 euroa, ennen kuin siinä on noudatettava EU:n hankintadirektiiviä. Suomessa vaatimus on paljon tiukempi: jos hankinta ylittää 30 000 euroa, siinä on noudatettava hankintadirektiiviä. Tällä menettelyllä muiden maiden julkiset laitokset voivat ohjata hankintoja lähialueille, kun taas Suomi joutuu kilpailuttamaan kaikki yli 30 000 euron hankinnat Euroopassa. Kysyn, vaikka meidän ministerimme on täältä pois, milloin hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tässä asiassa, josta on erityinen kirjaus hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Sitten yksi pieni asia lisää. Olen istunut täällä ja kuunnellut kuntauudistuksesta, enkä meinaa jatkaa sitä keskustelua, mutta olen halunnut sanoa ja sanonkin kokemuksella, että kun hallituksen jäsen menee osakeyhtiön hallituksen huoneeseen ja sulkee oven, hänellä on vain yksi jumala, ja se on yhtiö ja sen yhtiön asiat. Kun hallituksen jäsen menee kuntayhtymän hallituksen huoneeseen ja sulkee oven, hänellä on vain oman kunnan etu, mitä hän ajaa siinä, ja näin ollen se kuntayhtymä voi erittäin huonosti. Tässä ovat ne kaksi asiaa, ja sen takia minä en kuntayhtymiä voi hyväksyä alkuunkaan.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu paljon nyt kuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä sote-uudistuksesta ja siitä, missä tilassa se on, niin täytyy kyllä todeta, että elämme Suomessakin sitä aikaa taloudellisesti, että nyt tarvitaan ehdottomasti uudistuksia julkiselle sektorille, ja keskusta on alun alkaenkin ollut sitä mieltä, että näitä uudistuksia tarvitaan. Siitä olemme toki eri mieltä, millä tavalla järjestelmää pitää uudistaa.

On täysin selvää, että tulevaisuudessa terveyspalvelut pitää tuottaa nykyistä tehokkaammin. Lääketieteen paradigma on muuttumassa. Yhä useampaan sairauteen löytyy tulevaisuudessa hoitokeinoja, mutta hoitokeinot kallistuvat koko ajan. Sen takia me emme voi lähteä sirpaloittamaan terveyspalveluiden tuottamista, kuten hallituksen linja näyttää olevan. Vannotaan — toki nyt näyttää, että yhä varovaisemmin, mutta vannotaan edelleen — vahvojen peruskuntien paremmuuteen, kuten täällä muun muassa edellisissä puheenvuoroissa on tehty, ja unohdetaan se, että kansainvälisissä tutkimuksissakin on todettu, että jos terveyspalveluita lähdetään tuottamaan, erityisesti erikoissairaanhoidon palveluita, niin kyllä se minimiväestöpohja on yleensä siellä 100 000—200 000 asukasta. Silloin pystytään järkevästi tuottamaan ne palvelut ja satunnaisvaihtelut poistuvat. Sen takia tämä keskustan kotikunta—maakunta-malli on juuri oikea vastaus nykypäivän ja ennen kaikkea tulevaisuuden haasteisiin.

Väistämättä herää kysymys, kun täällä on kannettu huolta monessa puheenvuorossa — muun muassa edustaja Heinonen kantoi huolta — siitä, että päätöksenteko etääntyy kauas kuntapäättäjistä, jos mennään tähän maakuntamalliin: Mikä päätöksenteko? Mistä siellä kunnissa halutaan päättää (Tapani Tölli: Terveyskeskuksista!) liittyen terveyspalveluihin tai erikoissairaanhoidon palveluihin.

Sanotaan, että terveyskeskuksista halutaan päättää, siitä, missä terveyskeskus sijaitsee. Tämä on ymmärrettävää. On tärkeää, että terveyspalvelut ovat saavutettavissa kaikkialla Suomessa, että ne sijaitsevat lähellä. Mutta samalla joutuu sen toteamaan, että jos me puhumme erikoissairaanhoidosta ja pyrimme sitä panemaan kunnan kokoisiin yksiköihin, että jokainen kunta vastaisi pääsääntöisesti erikoissairaanhoidosta — siis pääsääntönä, niin kuin hallitus ajaa, jokainen kunta vastaisi — niin eihän tämä tule missään tapauksessa toimimaan, liian pieni yksikkö joka tapauksessa. Meillä ei ole Suomessa kuin muutama kunta, jotka pystyisivät tämän hoitamaan, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että väistämättä lähdetään siellä kunnissa tekemään investointipäätöksiä, jotka eivät välttämättä koko yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta ole järkeviä. Kun lähdetään investoimaan sairaalatekniikkaan, esimerkiksi magneettikuvauslaitteisiin ja muihin, ei silloin voida katsoa yhden kunnan näkökulmasta sitä, vaan pitää katsoa laajemman yksikön näkökulmasta, jos aiotaan tehokkaasti hoitaa. Sen takia palveluiden järjestäminen täytyy laajempien hartioiden vastuulle saattaa tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä kuntapäätöksenteossa monesti unohtuu se, että vaikka ehkä 60 prosenttia kunnan rahoista meneekin tuonne sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin ne keskeiset lähipalvelut kuitenkin jäisivät sinne kotikuntaan. Mitä sitten se 60 prosenttia kuluista sisältäisi? Kuten tuossa debatissa totesin, valtaosa palveluista on sellaisia, jotka tehdään lääketieteellisin perustein. Eivät kunnanvaltuuston päättäjät voi lähteä ratkaisemaan, kenelle annetaan minkäkinlaista hoitoa, keneltä leikataan lonkka tai mitkä ovat kaiken kaikkiaan lääketieteellisen päätöksenteon perusteet. Niitäkin päätöksiä varmasti joudumme tulevaisuudessa tarkastamaan, kun yhteiskuntamme taloudellinen tilanne muuttuu, mikä lääketieteen palvelu kuuluu julkisen sektorin kustannettavaksi, ja mikä on yksilön oma vastuu. Mutta yksittäinen kunta ei näitä ratkaisuja voi tehdä. Ne pitää tehdä valtakunnallisesti.

Sitten voidaan tietenkin puhua näistä investoinneista ja terveyskeskuksen sijainnista, mutta tällöinkin on järkevää, että katsotaan vähän laajempia alueita ja mietitään koko maakuntien kokoisten alueiden näkökulmasta, että kaikilla asukkailla on se saavutettavuus suurin piirtein toteutumassa, eikä niin, että lähdetään vain yksittäisen kunnan näkökulmasta katsomaan. Nämä palvelut vaativat jatkossa entistä enemmän, kun meidän sairaalatekniikkamme kehittyy ja lääketiede kehittyy, entistä laajempia hartioita. (Timo Heinonen: Aikamoista keskittämispolitiikkaa!)

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on siirtämässä verotuksen painopistettä kuntaverotuksen suuntaan. Suunnitelmat edelleen uusista leikkauksista kuntien valtionosuuksista ovat ajamassa kunnat todelliseen talousahdinkoon. Valtionosuuksia karsimalla kuntia pakotetaan näennäisen vapaaehtoisesti pakkoliitoksiin. Vuosien varrella kunnille on sysätty uusia ja uusia tehtäviä, ja valtionosuudet eivät ole seuranneet niiden mukana.

Kuvitelmat siitä, että jotain ratkaistaisiin kuntarakenneuudistuksella ja sote-uudistuksella, ovat hyvin pitkälle toiveajattelua. Näidenkään pitkään valmisteltujen uudistusvalmisteluiden tuloksia ei ole missään nähtävissä, ja suunnitelmat ovat täysin levällään. Kunnilta pyydetään heti alkuvuodesta lausuntoja sellaisista asioista, joista edes valmistelijoilla ei ole minkäänlaista käsitystä. Sairaanhoitopiirien lakkauttaminen on päätetty toteuttaa viimeistään vuoden 2015 alussa. Mitä tilalle? Siitä ei ole juurikaan mitään käsitystä.

Hallitus on eriarvoistamassa kuntien asukkaita. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset koskettavat kaikkein kipeimmin haja-asutusalueiden kuntia, joissa verotulojen kehitys on olematonta ja usein jopa miinusmerkkistä. Kunnilta edellytetään yhä enenevässä määrin palveluidensa rahoittamista verotulorahoituksella, ja samanaikaisesti valtiovalta siis sysää kunnille lisää näitä kunnan hoidettavia palveluita. Vanhuspalvelulaki, joka sinällään on hyvä uudistus, tuo kunnille huomattavia lisäkustannuksia, mikäli valtio ei ole mukana kustannuksia jakamassa. Hallitus on toki varannut tarkoitukseen pienen määrärahan, joka on kuitenkin täysin riittämätön.

Hallituksella on periaatteellinen tarve käydä pienituloisten kimppuun yrittäessään tasapainottaa valtiontaloutta. Arvonlisäveron korotus, lapsilisien indeksin jäädytys, opintotukien indeksisidonnaisuuden poistaminen — kaikki nämä vaikuttavat niiden ihmisten elämään, jotka kaikkein pienimmällä joutuvat tulemaan toimeen.

Muutamia kysymyksiä: Miksi niin monet suuret kunnat ja kaupungit painivat suurten talousvaikeuksien kanssa? Olisiko joku asiantuntija, joka kertoisi, missä suurkunnassa on saatu huomattavia säästöjä aikaan kuntaliitoksilla, mikäli palvelut on säilytetty edes likimain samalla tasolla ja kaikkien kuntalaisten saavutettavissa? Mikä on hallituksen vaihtoehto, mikäli ei kuntaliitoksia kaikesta uhkailusta huolimatta synny?

Täällä on nyt annettu ymmärtää, että niillä vahvoilla kunnilla pitäisi olla 20 000 asukasta. Jos ajatellaan omaa Pirkanmaata, niin onko se vahva 20 000:n kunta, jos ne 4—5 kuntaa niputetaan yhteen? Siinä on samat asiat. Se on vanhusväestöinen alue, ja kun valtionosuudet lasketaan vanhusväestön mukaan, tuntuuko sitten, että tämän kuntaliitosyhteyden muutoksen jälkeen nämä ihmiset nuorentuvat?

Täällä on myös paljon semmoisia perusteettomia väitteitä, että en voi ymmärtää, mitä on kuntaliitoksista hyötyä. Kuntaliitoksista on hyötyä, mutta kenelle niistä on hyötyä? Esimerkiksi kaupunkiseuduilla kyseessä on tulonsiirto kehyskunnilta keskuskaupungille. Työpaikat keskittyvät entistä voimakkaammin kaupunkikeskukseen alkaen liitoskuntien kunnallisista työpaikoista jatkuen pankkiin jne., eli pikkuhiljaa häviää sivukulmilta kaikki. Asuntojen hinnat alenevat väestön ja työpaikkojen keskittymisen jälkeen ympäristökunnissa, mutta maan arvo taas nousee kaupunkikeskuksissa. Paikalliset pienyrittäjät menettävät pienet kunnat asiakkaina. Kuntakoon kasvaessa hankintayksiköidenkin koko kasvaa. Suurempi kaupunki kilpailuttaa suurissa erissä, ja tilaukset menevät suurille yrityksille. Tähän asti keskuskaupungit ovat jo saaneet valtionhallinnon työpaikat, yritysten pääkonttorit, paremmat yhteisöverokertymät ja korkeammat kiinteistöverotulot. Nyt ympäristökunnilta aiotaan viedä ainoa vahvuus, eli kaiken kaikkiaan, kun näitä pakollisia kuntaliitoksia hallitus tuntuu tekevän, me menemme ojasta allikkoon, eikä voi hallitus sanoa, että se koskettaa Suomea sillä lailla, että meillä olisi tasapuolinen kohtelu, vaan kyllä tässä maaseutu autioituu ja tulee entistä suurempia yksiköitä ja ihmiset eivät ole niinkään tyytyväisiä kuin tähän saakka.

Itse edustan omaa pientä kuntaani, runsaat 2 000 asukasta. Siellä sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat, on lääkärit, on dialyysit, ja lapsilla on koulupaikat, ja vanhukset saavat jokainen hoitopaikan, joten ei pitäisi niin yksisilmäisesti katsoa, että pienet kunnat ovat niin kelvottomia, että ne pitäisi ykskaks vain siirtää suurten kuntien syliin. Pitäisi katsoa, että kaikki suuret kunnat eivät hoida tehtäviään eivätkä kaikki pienet kunnat, mutta pitäisi miettiä, että Suomessa on noin 350 kuntaa ja ne kunnat ovat kaikki erilaisia, niille pitäisi antaa myös elämisen mahdollisuus.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan ajattelin tässä kiinnittää huomiota: tämän kansankunnan johtamiseen ja sitten toiseksi tämän taloudellisen perustan rakentamiseen, jolla tätä julkista sektoria pidetään yllä.

Käyty keskustelu tänäänkin on osoittanut sen, että tämä kuntauudistusprosessi on valitettava esimerkki vääränlaisesta johtamisesta. Siinä on ajettu ihmisten yli pelolla ja pakolla. Siinä kävellään tietyllä tavalla suomalaisten yli, kunnissa työntekijöitten ja luottamushenkilöitten yli. Näin tuhotaan ja hukataan paljon niitä voimavaroja, joita tähän olisi ollut käytettävissä, kun näitä voimavaroja ei ole avoimesti otettu mukaan tähän prosessiin. Viimeinen sote-käänne on jatkoa näille edellisille ylhäältä tulleille ilmoituksille.

Sama koskee mielestäni myös näitä aveja ja elyjä: Jatkuvasti huonosti johdetut organisaatiomuutokset, nimenomaan valtakunnan tasolta lähteneet uudistukset, ovat vieneet työtehoa. Johtamisesta puuttuu näkemys, ja kun tämä puuttuu, niin puuttuu se olennaisin. Hallituksen toiminta muuttuu silloin ilmaan huitomiseksi. Jos otetaan jossakin asiassa yksi askel eteenpäin, niin jo kohta joudutaan ottamaan kaksi taaksepäin.

Nyt hallitus on nostamassa käsittelyyn uudistuksen kohteeksi myös ministeriöiden uudelleenjärjestelyn. Kuntauudistuskokemusten perusteella on syytä havahtua ja olla huolissaan jo etukäteen. Jos tämäkin toteutetaan samalla tavalla poliittisilla, ylhäältä sanelluilla päätöksillä, niin hyvää ei seuraa. Hallitushan on jättänyt tähän asti huomiotta asiantuntijoiden näkemykset ja pitänyt tärkeimpänä, että saa toteuttaa omia poliittisia operaatioitaan tukevia hallinnon järjestelyjä.

Ministeriöiden uudelleen järjestämistä keskusjohtoiseksi Ruotsin mallin mukaan on syytä harkita vakavasti uudelleen. Ruotsissa nimittäin on voimassa erilainen poliittinen kulttuuri. Siellähän on blokkipolitiikka, jossa on selkeästi kaksi hallitusblokkia: demareitten vasemmisto ja moderaattien johtama porvarillinen koalitio. Tällaiseen järjestelmään tämä Ruotsissa kehitetty malli saattaa hyvin sopiakin. Siinähän korostetaan silloin pääministerin johtovastuuta. Mutta Suomessa on erilainen poliittinen kulttuuri johtuen politiikan kentän selkeämmästä kolmijaosta: meillä on vasemmisto, meillä on erittäin vahva keskusta, ja meillä on sitten oikeisto. Eikä tämä muutu kaksijakoiseksi, vaikka toiveita siihen on sekä oikealla että vasemmalla. Tälläkin hetkellä selkeästi suurin osa tätä salia muodostuu tästä poliittisesta keskustasta, keskustan ja perussuomalaisten ryhmästä, ja varmaan siihen kuuluu edustajia vielä muistakin salin osista. Tämä kolmijako ei tule muuttumaan Suomessa, sen Suomen kansa on historiassaan osoittanut. Ja koska meillä on tällainen tilanne, se johtaa siihen, että meidän hallituksessamme on aina kaksi, vähintäänkin kaksi, näistä neljästä keskisuuresta puolueesta, jotka meillä nyt ovat täällä eduskunnassa. Silloin tällainen pääministerijohtoinen, selkeästi pääministerijohtoinen, järjestelmä ei toimi, koska siinä on puolueita tämän poliittisen viivan molemmilta puolilta: siinä on joko keskusta—vasemmisto, keskusta—oikeisto tai, niin kuin tällä hetkellä näyttää jopa olevan, oikeisto—vasemmisto samassa hallituksessa.

Eli kun suunnitellaan näiden ministeriöitten ja hallinnon uudelleen järjestämistä, niin ei pidä ottaa suoraan mallia mistään muualta, vaan tähän täytyy kehittää suomalainen malli, joka nousee suomalaisesta poliittisesta kulttuurista ja suomalaisesta virkamieskulttuurista. Tässä on erittäin vahvasti otettava asiantuntijoitten näkemykset mukaan. Jos tämä kiireellä runnotaan läpi ilman, että siihen rakennetaan tietynlainen prosessi, jolla viedään tätä kehitystä eteenpäin, niin tulemme huomaamaan, että ollaan vielä paljon vaikeammissa tilanteissa kuin missä ollaan tämän kuntauudistuksen kanssa, joka on runnottu ylhäältä päin tähän pisteeseen, missä se nyt tällä hetkellä on. Siis tämä poliittisen järjestelmän johtaminen ei ole sellaista naps naps -hommaa, että me vain näin päätämme ja lähdemme viemään, vaan se vaatii syvällistä tämän koko järjestelmän ja historiallisen kulttuurin ymmärtämistä. Kaikki suomalaiset ovat tässä kuntakohelluksen kohdalla tämän ymmärtäneet jo, että siinä täytyy ymmärtää pitkä historia, mistä tähän on tultu ja miten tästä sitten voitaisiin mennä eteenpäin.

Tämä siis tästä poliittisen järjestelmän johtamisesta.

Toiseksi sitten, arvoisa puhemies: Millä luodaan nyt sitä taloudellista perustaa — kun me valtiovarainministeriön pääluokkaa käsittelemme — jolla tulevaisuudesta Suomi tulee selviytymään? Samanlainen hakuammunta tässä johtamisessa näyttää olevan silläkin puolella kuin on tässä mainitsemassani puheen ensimmäisessä osassa tullut ilmi. Nimittäin meillä ei hallituksella näytä olevan selkeätä näkemystä siitä, miten Suomi saadaan sellaiselle kasvu-uralle, jolla luodaan meillä taloudellista pohjaa meidän tulevaisuudellemme. Siinäkin voi olla taustalla se, että hallituksen sisällä on niin monia näkemyksiä, että yhtä suuntaa, selkeätä suuntaa, johon lähdettäisiin panostamaan, ei ole pystytty valitsemaan. Kun ei ole tällaista suuntaa, niin jokainen askel voi olla askel väärään suuntaan, ja se ei nyt vie tulokseen. Nythän tuntuu siltä, että monet järjestöt, keskeiset järjestöt, ovat alkaneet kiinnittää tähän huomiota ja vaativat hallitukselta jo toimenpiteitä. Suomi ei kestä tällaista enää pitempään.

Tästä syystä on otettava vaari siitä, mitä keskustan ryhmäpuheenvuorossa puheenjohtaja Sipilä toi esiin, kun hän esitti siihen selkeätä ratkaisumallia: Suomessa täytyy koota merkittävä investointirahasto, jolla Suomi nostetaan biotalouden kärkimaaksi. Sitä kautta luodaan elinvoimaa myöskin koko Suomen talouteen, luodaan uusia työpaikkoja.

Itse nostan tässä esiin sen, mikä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kun me puhumme arktisesta alueesta, niin me emme silti ole pystyneet sitä konkretisoimaan, että se Suomessa tarkoittaa Pohjoiskalotin aluetta, joka on yhtenäinen elinkeinotoiminnan ja myöskin työvoiman liikkuvuuden alue. Ruotsi on tehnyt Norrbotteniin syksyllä jo 200 miljoonan euron investointipäätökset pelkkiin tiehankkeisiin, jotta ne taloudellisesti tärkeät kaivosprojektit saataisiin sieltä eteenpäin. Ja itsenäisyyspäivän seutuun...

Arvoisa puhemies! Joo, minä olen säästänyt noista muista puheenvuoroista tähän yhteen vähän enemmän, niin että jos puhemies sallii, niin käytän tämän toisen kohdan tässä vielä loppuun. — Nimittäin itsenäisyyspäivänä Ruotsin liikennevaliokunta tiedotti, että se on yksimielisesti päättänyt esittää rautatien rakentamista Suomen ja Ruotsin rajalta kohti Kiirunaa ja sitä myöten sitten päästäisiin Narvikin satamaan. Toteutuessaan tämä rata on valtavan merkityksellinen myös Suomelle. Oletan, että Suomen hallitus on jo käynnistänyt keskustelut Ruotsin kanssa siitä, mitenkä yhdessä tuota rataa voidaan käyttää. Nimittäin kun Suomella ja Ruotsilla on erilaiset rataleveydet, niin nyt kun se rata kerran rakennetaan — uskon näin, että ruotsalaiset vievät tämän päätöksen loppuun saakka — niin silloin sille samalle ratapenkalle pitää rakentaa kahdet raiteet, jotka ovat toiset Suomen leveydellä ja toiset Ruotsin leveydellä. Niin me saamme yh-teyden myöskin tätä kautta sinne Jäämerelle.

Se ei poista niitä muita Jäämeren hankkeita, mitä meillä on Skibotnin suuntaan tai Kirkkoniemen suuntaan ollut. Mutta tämä saattaisi olla se nopein tie koko Suomen ja erityisesti Pohjois-Suomen teollisuudelle päästä maailmanmarkkinoille syväsataman ja sulasataman kautta.

Tämä edellyttää siis hallituksen korkeimman johdon taholta yhteistyötä Ruotsin ja Norjan kanssa. Minusta pääministeritasolla pitäisi tämä yhteistyö käynnistää ja saada ne kasvumahdollisuudet liikkeelle, mitkä tuolla Pohjoiskalotin alueella ovat. Tähän hallituksen pitäisi tarttua heti. Ne ovat loppujen lopuksi merkittävämpiä projekteja kuin nämä kuntaprojektit. Hallinnon järjestelyt ovat tärkeitä, mutta tämä olisi Suomen tulevaisuuden kannalta paljon merkittävämpi, kun se luo uutta vaurautta ja sitä taloudellista pohjaa, jolla Suomea voidaan viedä eteenpäin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan vastalauseessa on otettu esille kuntarahoitus ja siihen liittyen muun muassa verotulotasauksen palauttaminen ennalleen eli se, että kiinteistövero olisi mukana edelleen verotulotasauksessa. Tämä verotulotasauksen muuttaminen eriarvoisti kuntia melkoisesti ja kärjistää tilannetta. Kun kuntien rahoituksessa on kysymys palveluiden rahoituksesta, niin tässä joutuvat silloin kunnat eriarvoiseen asemaan ja nimenomaan sitten sen jälkeen kuntalaiset. Perustuslakivaliokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota tähän, ettei vaarannettaisi kansalaisten yhdenvertaisuutta palvelujen saavuttamisessa.

Tähän liittyen myös on syytä todeta valtionosuusjärjestelmästä. Usein sanotaan, että se on valtionapu kunnille. Se on viime kädessä palveluiden rahoitusjärjestelmä. Valtiovalta on antanut kunnille tehtäväksi hoitaa tietyt palvelut. Tulot eivät koskaan jakaannu tasaisesti, niin kuin ei esimerkiksi valtakunnassa jakaannu teollisuusyritykset eikä asutus. Sitten se, mikä on tarkoituksenmukainen kuntakoko palveluiden järjestämisessä, ei välttämättä vastaa sitä, miten vaikkapa yritykset sijoittuvat. Mikä on tehokkain tapa järjestää palvelut, siitä on kysymys, ja silloin siihen pitää rahoitusjärjestelmä ajatella siltä pohjalta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ajamassa suurkuntahankkeessa on unohtunut, jäänyt sivuun se, mikä kunta perimmältään on. Kunta on ihmisten yhteisö. Kunnassa toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla — tai voi toteutua — kansalaisyhteiskunta, ja siellä toteutuu demokratia. Kansalaiset voivat sitä kautta vaikuttaa ympäristönsä asioihin, mikä lähtee perustuslaista.

Arvoisa puhemies! Tästä meneillään olevasta suurkuntahankkeesta vielä jotakin. On hätkähdyttävää se, mikä todettiin hallituksen viime kesäkuussa antamassa tiedonannossa, että tähän uudistuksen kokonaisuuteen liittyvät osauudistukset tukevat kuntarakennetta tai niiden tulee tukea tätä niin sanottua elinvoimaista kuntarakennetta ja suurkuntien muodostumista. Lähtökohta on esimerkiksi se, mikä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta todetaan, että sen pitää tukea tätä rakennemuutosta. Ei tätä saisi käyttää välineenä, vaan tämän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen tavoitteena tulee olla entistä toimivammat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Hallituksella niin sanotusta vahvasta peruskunnasta on tullut dogmi, oppi, itsetarkoitus, ja se ei perustu mihinkään tutkimuksiin, analyyseihin eikä kansainvälisiin vertailuihin, vaan se perustuu mielikuviin. Se on käynyt ilmi tämänkin päivän keskusteluissa. Olen useita kertoja kysynyt hallituksen edustajilta, mihin tutkimuksiin tämä perustuu. Kertokaa edes yksi. Alan asiantuntijat ovat monta kertaa ottaneet esille sen, että ei tämä tällä tavalla voi toteutua. On vastattu jonkun kerran näin, että ei tämä ole tiedettä vaan tämä on politiikkaa, tämä on poliittinen arvovalinta. Ei näin suuri asia voi olla pelkästään poliittinen arvovalinta, vaan pohjana täytyy käyttää myös tutkittua tietoa. Ei tämä, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, voi olla pelkkä väline.

Arvoisa puhemies! On syytä todeta se, että tämä puolentoista vuoden mittainen sekaannus ja kohellus on tullut yhteiskunnalle suunnattoman kalliiksi. Kun hallitusohjelmaa tehtiin, pääministeri Katainen totesi, että tämä kuntarakenneuudistus on merkittävin hanke, jolla paikataan kestävyysvajetta. Nämä puheet nyt ovat laantuneet. Tämä on tullut maksamaan paljon, kun kehitystyö kunnissa on hyytynyt. Se on pysähtynyt sekä palveluiden uudistamisessa että elinkeinohankkeissa, koska odotetaan, mitä tuleman pitää. Unohdetaan se, että se voimavara on paikallisella ja alueellisella tasolla. Silloin, kun ihmiset ovat sitoutuneet kantamaan vastuuta ja hoitamaan yhteisiä asioita — silloin saadaan paljon aikaan. Tämä uudistus olisi pitänyt hoitaa hyvässä yhteistyössä kuntien, kuntalaisten, asiantuntijoiden ja myös eri eduskuntapuolueiden kesken.

On ollut mukava kuulla tänään siitä, että nyt on kaivattu yhteistyötä ja ehkä vähän enemmän kuin viime keväänä ja viime vuonna. Silloin oppositiota haluttiin mukaan vain vahvistamaan hallituksen linjaa, tukemaan sitä, että saa kannattaa, mutta ei muuta. Nyt on siinä mielessä ollut mukava todeta. Tavoitteena tässä pitää olla yhteinen hyvä, ja vain yhteistyöllä, rakentavalla yhteistyöllä, tässä saadaan jotakin aikaan. Nyt olisi hyvin tärkeää, että tämä kokonaisuus saataisiin oikealle raiteelle. Kohta on hallituksen ohjelman puolivälitarkastelun aika. Siinä yhteydessä olisi syytä hallituksen tarkastella tätä asiaa, miten tästä löytyisi, niin kuin sanotaan, kunniallinen peräytymistie ja päästäisiin kestävälle pohjalle. On aivan selvä, että uudistaminen on välttämätöntä. En ole havainnut, että monikaan vastustaisi uudistamista, mutta tätä uudistamisen tapaa on syytä vastustaa, koska se ei tule turvaamaan palveluja eikä tule lisäämään hyvinvointia.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Tässä valtiovarainministeriön hallinnonalaa koskevassa keskustelussa ovat päällimmäisiksi nousseet tulevat kuntarakennemallit ja kuntauudistus.

Edustaja Autto puhui nykyisen kuntarakenteen palvelleen hyvin ja demokraattisesti 1800-luvulla. Hän ei kuitenkaan huomannut, että silloin ei ollut eduskuntaa ja tätä nykyistä sateenkaarihallitusta kunta-asioita hämmentämässä.

Edustaja Tölli analysoi ansiokkaasti hallituksen kuntapolitiikan tehottomuuden tämän hallituskauden alkupuoliskolla, ja loppukaan ei oikein näytä lupaavalta, ellei systeemejä muuteta ja oteta kuntalaistakin huomioon.

Tänään se, minkälainen on elinkelpoinen kunta, joka voisi selviytyä lakisääteisistä tehtävistään, on kuitenkin jäänyt enemmänkin vision asteelle. Myöskään hallituksen edustajat eivät ole kyenneet selittämään, mistä säästöt saadaan, kun kuntia yhdistetään. Perussuomalaisten edustaja Tossavainen totesi, että vanhukset eivät vähene kuntaliitoksissa. Olen varma, että eivät vähene myöskään terveydenhoitopalveluja tarvitsevat. Jos muodostetaan suurkuntia, niin kulut kasvavat. Säästöjä saadaan vain, jos reuna-alueille jäävien suurkunnan osien palvelutarjontaa karsitaan. Tällöin maksajan osaan jää se onneton kuntalainen, joka sattuu asumaan syntyneen suurkunnan reuna-alueella. Hänelle tulee pidemmät matkat palvelujen luokse. Hän joutuu laittamaan enemmän aikaansa ja rahojaan, jotta voisi hakea peruspalvelunsa kauempaa. Niinpä tämän hallituksen politiikka onkin kuntalaisten kannalta hyvin haitallista ja eriarvoistavaa. Voitaisiinko tällaiselta sateenkaarihallitukselta muuta odottaakaan?

Herra puhemies! Tämä toiminta ei ole ollenkaan järkevää. Kunnissa aika kuluu erilaisten vastausten sorvaamiseen hallitukselle. Tärkeämpää olisi pyrkiä kehittämään yritystoimintaa, pyrkiä parantamaan kunnallista terveydenhoitojärjestelmää. Unohtaa ei saa myöskään työttömiä, etenkään työttömiä nuoria, joille hallituksen pitäisi löytää järkevää työtä, josta saisi kohtuullisen palkan, jolla voi tulla yhteiskunnassamme toimeen.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aiemmin edustaja Lohi kyseli, mistä kunnissa halutaan päättää. Kyllä kunnissa halutaan päättää niistä lähipalveluista, jotka ovat kunnan olemassaolonkin kannalta tärkeimpiä. Kyllä tärkeintä on se, että kunnasta löytyy, kuntalaisten läheltä, ne tärkeimmät peruspalvelut, on sitten kyse lastenneuvolasta taikka terveyskeskuksesta tai ikäihmisten palveluista. Tuntuisi kovin kaukaiselta viedä niitä maakuntatasoiseen hallintoon. Niin kuin tiedämme, kuntayhtymissä päätökset tehtäisiin kuntayhtymissä, ja kyllä se tarkoittaisi silloin näiden palveluiden erittäin jyrkkää keskittämistä.

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossani hieman tarkastelin kuntatalouden tilannetta, ja on totta, että kuntatalouden tilanne ei tule lähivuosinakaan olemaan helppo, vaikka ensi vuonna jonkin verran kunnille ohjataan lisää rahaa, mutta se myös aika lailla tarkasti korvamerkitään ikälain voimaantulon myötä. Nuorten yhteiskuntatakuuseen tulee omaa rahoitusta, pitkäaikaistyöttömien aktivointikokeiluun sekä koulutuksen laadun kehittämiseen peruskoulun Pop-rahoitusta. Ne ovat lisäyksiä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myös todeta, että valtionosuuksia alennetaan peruspalvelujen valtionosuuden asteittaisen leikkauksen myötä, joka on ensi vuonna 125 miljoonaa euroa, sekä sen lisäksi opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien indeksikorotusten tekemättä jättämisen myötä. Lisäksi säästöjä on tulossa kuntapuolelle. Ne kohdistuvat muun muassa oppilaitosten perustamiskustannuksiin, ammatilliseen lisäkoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammattikorkeakouluihin. Ne on syytä kyllä rehellisyyden nimissä mainita, ja ne ovat sellaisia asioita, joita pitää kyllä tarkasti tarkastella ja seurata, että emme tekisi vääränlaisia säästöpäätöksiä muun muassa koulutukseen ja sivistykseen näinä talouden vaikeinakaan aikoina.

Indeksikorotus nostaa valtionosuuksia ensi vuonna reilulla 230 miljoonalla eurolla ja ikärakenteen ja väestön määrän muutos nettomääräisesti lisäksi vajaalla 70 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna, 2013, valtio tulee rahoittamaan kuntien peruspalveluja valtionapujen kautta yhteensä vajaalla 11 miljardilla eurolla. Tarkka summa taitaa olla noin 10,7 miljardia. Valtionavut lisääntyvät siis vuodelle 2012 budjetoituun verrattuna ensi vuonna noin 180 miljoonalla eurolla.

Valtionosuusjärjestelmään sisältyvä valtionosuusprosentti kuvaa siis sitä, minkä verran palveluista valtio ja kunnat kustantavat, ja ensi vuonna tuo kunnan peruspalvelujen valtionosuuden valtionosuusprosentti on 30,96. Näin ollen kunnan rahoitusosuus peruspalveluihin on reilu 69 prosenttia. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman perusopetuksen jälkeisen koulutuksen valtionosuusprosentti on vastaavasti vajaa 42, tarkkana lukuna 41,89. On tietysti muistettava, että nämä ovat keskiarvoja ja vaihtelevat aika lailla kunnittain. Toiset kunnat tulevat toimeen huomattavasti pienemmillä valtionosuuksilla, ja toisissa kunnissa tuo prosentti on huomattavastikin korkeampi, muun muassa harvaan asutuilla alueilla ja sellaisilla alueilla, joilla esimerkiksi lapsia ja ikäihmisiä on runsaasti.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun haluan ottaa esille myös kuntien tehtävät. Niin kuin kuntaministeri Henna Virkkunen totesi, meillä on yli 500 tehtävää, jotka on kunnille täältä eduskunnasta säädetty. Nyt tuo arviointi näistä tehtävistä on käynnissä, ja sen pitäisi valmistua alkavan vuoden tammikuussa. Itse ainakin toivon, että vakavasti pohditaan sitä, mitä tehtäviä on kunnan itsensä tuottamina syytä tulevaisuudessa tehdä ja mitkä sitten voisivat olla valtion yhdessä tuottamia taikka isommallakin väestöpohjalla. Tämä on hyvää tarkastelua, joka on nyt syytä tehdä huolella alkuvuodesta.

Arvoisa puhemies! Tyytyväisyydellä myös otin vastaan EU:sta tiedon, että kuntien kilpailutukseen on tulossa muutoksia. EU:n sisämarkkina- ja kuluttajaoikeusvaliokunta on päättänyt omasta hankintamietinnöstään ja siinä siitä, että enää pelkällä hinnalla ei näitä kuntienkaan kilpailutuksia tulla tekemään. Muistamme varmasti lähes jokaisesta kunnasta kilpailutilanteita, joissa kilpailutukset ovat menneet ehkä palveluiden näkökulmasta huonompaan suuntaan sen takia, että laadullisia kriteerejä ei ole näissä kilpailutuksissa mukana ollut. Pidän erittäin myönteisenä tätä EU:n tekemää ratkaisua, joka nyt menee siellä parlamentissa päätöksentekoon helmikuussa.

Lisäksi meidän on syytä kyllä kunnissa vahvasti panostaa myös kilpailuosaamiseen. Olen varma, että silläkin saralla kunnissa on vielä paljon asioita aikaansaatavissa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihan heti laulaa tuota samaa joululaulua, sanotaanko näin, mitä edustaja Heinonen kuntien hankintaosaamisesta. Näinhän se on. Sitä todella tarvitaan lisää, ja siinä kunnat ovat valitettavasti hassanneet kalliita veroeuroja ostaessaan ja kilpailutettaessa näitä palveluita, ja hinnan ollessa hankintakriteerinä on päädytty joskus sangen onnettomiin ratkaisuihin. Olen iloinen, että tämä tietoisuus on Suomen kunnissa herännyt. Minun mielestäni eduskunnankin tehtävä, Suomen hallituksen tehtävä on tätä asiaa viedä eteenpäin uusille valtuutetuille, jotka nyt sitten alkavat näitä hankintoja kunnissa hoitaa.

No, aivan samaa mieltä olen edelleenkin myös kuntien tehtävistä, eli toivon, että uusille valtuutetuille tuodaan ne listat esiin. Elikkä kaikki kunnanvaaleilla valitut valtuutetut lähtisivät perkaamaan omassa kunnassaan niitä asioita, joita meidän tulee tuottaa kuntalaisille, ja onko niitä, jotka tuottaa joku muu, ja onko niitä, että täytyy jopa karsia.

Vielä palaan kunnan efektiiviseen veroprosenttiin. Nyt kun on tilanne se, että kunnat joutuvat veroprosenttia nostamaan ja kuitenkin tilastoista on nähtävissä, että vaikuttava veroprosentti viime vuosina ei ole noussut ollenkaan, niin minne se väli on sitten humpsahtanut? Mikä on se mekanismi, millä me saamme lisää sitä vaikuttavaa veroprosenttia kuntiin? Eli onko meillä se tilanne, että me haluamme kaikenlaisia palveluja, kaikenlaisia uusia lakeja, normeja takaamaan palveluja? Tuskin kukaan tietenkään niitä ilkeyttään haluaa, mutta onko meillä ihan kaikkeen varaa, vai onko meillä joku julkinen sektori pöhöttynyt — ei siksi, että kukaan tekisi väärin, vaan siksi, että me lainsäätäjät täällä kotikutoisesti, kansallisesti tuotamme uusia normeja, uutta byrokratiaa, jota täytyy noudattaa, kun ei ole varaa? Ja taaskin painotan sitä, että emme varmasti ilkeyttämme näitä palveluja halua, mutta meidän on ihan realistisesti mietittävä, mihin meillä on varaa.

Valtionosuusjärjestelmä on, niin kuin edustaja Tölli sanoi, nimenomaan palveluja turvaamaan luotu järjestelmä, ei valtion tuki suoranaisesti. Meillä on sote-uudistus menossa, ja me tiedämme, että terveyspalvelut ovat kunnille kalliita, erityisesti erikoissairaanhoito, joka sekin on kuntien omistama mutta johon kunnat näköjään eivät pysty mitä ilmeisimmin vaikuttamaan. Ja toisekseen, onko kuitenkin lainsäädännössä tämä kaksiportainen järjestelmä se, mikä tuottaa sitä kustannusta kunnille, kun meillä on erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki? Eli samassa pitäjässä, samassa kunnassa perjantaina kunnan terveyskeskuslääkäri ei pysty muuta kuin kirjoittamaan jatkolähetteen aluesairaalaan tai keskussairaalaan tai jopa erikoissairaanhoitoon, jos ei niitä paikkoja löydy, tosin siellä myös tietysti tämmöiselle perusterveydenhuollon kustannuspaikalle. Tässä syntyy tällainen kaksiportainen kustannuserä, joka pitäisi ehkä lainsäädännöllä purkaa. Minusta se voisi olla harkinnan paikka.

Sitten se, mikä minua epäilyttää nyt näiden kuntien sosiaali- ja terveysmenojen suhteen, on se, jos isäntäkuntamalli, kuntayhtymämalli säilyy sellaisenaan ilman, että tarkastellaan, mistä ne kustannuserät siellä muodostuvat. Eli kun on Paras-hankkeen puolesta tehty näitä isäntäkuntamalleja tai kuntayhtymiä, niin siinä oli ihan selvästi nähtävissä terveyskeskusten vuodeosastojen alasajo. Terveyskeskus toimi minun mielestäni jo kansanterveystyön kuntainliittojenkin aikaan ilman, että sitä päivystävää lääkäriä välttämättä oli siinä nurkan takana. Jotenkin tämä tuntuu pahalta, koska ihan kansainvälisesti kuitenkin terveyskeskusten vuodeosastot on todettu kunnissa kustannuksia säästäviksi. Tämä on tutkimusten mukaan, puhun siis tästä, en pelkästään omasta kokemuksestani. Tietysti hoitajataustaisena tiedän, että sairaanhoitaja on hyvä ja halpa.

Mutta sitten vielä hallitusohjelman kirjaukset ylipäätään yritysvaikutuksista kokonaisuudessaan. Kuntauudistuksessakin se on jäänyt huomiotta, että kun me tarvitsemme kasvua ja uusia veroeuroja, niin kyllä yksi tekijä, joka houkuttelee yrityksiä kuntiin, on se, että kunnissa on palvelut, siellä on terveydenhuolto ja koulutus lapsille, niille perheille. Tätä minun mielestäni pitäisi arvioida tässä kuntauudistuksessa paljon selvemmin, mikä sen yritysvaikutus on.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun Senaatti-kiinteistöt on valtiovarainministeriön alaisuudessa, aloitan tämän puheenvuoroni Senaatti-kiinteistöjen linjauksista.

Tänään aikaisemmin iltapäivällä meillä oli käsittelyssä puolustusministeriön pääluokka, jossa kysyttiin Senaatti-kiinteistöjen roolista lakkautettavien varuskuntien kiinteistöjen osalta. Juuri saamani tiedon mukaan valtiovarainministeriö on linjannut asian niin, että kaikki kiinteistöt, jotka ovat lakkautettavissa varuskunnissa, menevät julkiseen kilpailuun, ja tämä koskenee myös maa-alueita, eli kunnat eivät hyödy tästä lainkaan. On aika ihmeellinen linjaus ja perusratkaisu, varsinkin kun aikaisemmin hallitus lupasi, että kompensoidaan tätä tilannetta, mutta tilanne on varmasti niin, että Senaatti-kiinteistöt haluaa rahastaa tästä kaiken mahdollisen, mitä on rahastettavissa. Aika ihmeellinen lähtökohta.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tähän talouteen. Tämän aamun viestihän oli sen kaltainen, eräs asiantuntija toi selkeästi julki sen, että — kun yleisesti on todettu, että euroalueen pahin on ohi, niin hän varoitti tästä voimakkaasti — pahin ei sittenkään varmaan ole vielä ohi, ja tämä tulee vaikuttamaan myös Suomen talouteen. Kun valtiovarainministeri on ilmoittanut, että torstaina tulee ennuste VM:stä, jossa varmaan sitten tiedetään tilannetta enempi, niin ihmettelen kyllä todella paljon, jos hallitus ei tiedä tällä hetkellä, mikä Suomen taloustilanne on ilman, että sieltä tulee taas uusi ennuste. Onhan tämä ollut pitkään nähtävissä, että tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan. Ratkaisuja olisi ehdottomasti pitänyt tehdä voimakkaammin ja nopeammin. Tässä reagointi on ollut todella hidasta. Suomeen tarvitaan työtä ja yrittäjyyttä, ja hallitus oikeastaan vain ihmettelee, ja panokset ovat tuolla euroalueen politiikassa, kun niitä pitäisi kohdentaa tänne koti-Suomeen. Mutta jospa sitten torstain jälkeen ollaan viisaampia.

Sitten tämä sote-uudistus. Täällä edustaja Heinonen ei ole enää paikalla mutta totesi aikaisemmin toisessa puheenvuorossaan, että tämä maakuntamalli on huono malli, että tässä päätöksenteko menisi kauemmaksi ja valtuutetut eivät pääsisi tähän vaikuttamaan. Kokoomushan ajaa tällä hetkellä hyvin voimakkaasti maakuntakeskuskaupunkien isäntäkuntamallia, jossa yksi valtuusto päättää koko maakunnan terveydenhuollon palveluista. Tämä on kokoomuksen malli. En tiedä, tämäkö on sitä demokratiaa, että suuri maakuntakeskuskaupunki päättää asioista ja ympärillä olevien kuntien päättäjät toteavat vain, että lasku on tullut ja se on maksettava. Ilmeisesti tämä on kokoomuksella se lähtökohtatilanne.

Sairaanhoitopiirien johtajat ottivat taannoin kantaa sote-uudistukseen, ja kun itse olen ollut kohta kahdeksan vuotta sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana, niin hekin olivat varsin huolissaan tästä linjauksesta, jossa sairaanhoitopiirit esitetään lakkautettaviksi. He totesivat yhteisessä lausunnossaan, että kaikista toimivin osio tässä sote-ketjussa, terveydenhuollon ketjussa, ollaan lakkauttamassa. Meillä Pohjois-Karjalassa sairaanhoitopiirin valtuuston kaikki poliittiset ryhmät ovat yksimielisesti olleet ajamassa tätä maakuntamallia eteenpäin. Se on nähty ainoaksi toimivaksi malliksi, se on demokraattinen, siihen kaikki kunnat voivat osallistua. Tosiasia on se, katsotaanpa tilastoja mistä tahansa, että Suomessa terveydenhuollon menot, jos niitä verrataan muihin eurooppalaisiin valtioihin, ovat todella edulliset asukaslukuun nähden. Sikäli tässä ihmetyttää koko tämä sote-seikkailu, että ei oikein tiedä, mitä tässä hallitus hakee, ei ainakaan taloudellisia säästöjä. Ilmeisesti kyseessä on ihan puhtaasti ideologinen harjoitus ja oletetaan, että se toimii paremmin, mutta kaikkihan me sen tiedämme, että näin ei tule missään tapauksessa käymään.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sekä tämän hallinnonalan kohdalla että monissa muissa puheenvuoroissa on todettu talousarviota käsiteltäessä, että me suomalaiset elämme yli varojemme. Tämän yhtälön ratkaisemiseksi meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luoda uutta kasvua yksityiselle sektorille ja toisaalta sopeuttaa julkisen sektorin menoja niin, että elämme tulojemme mukaan.

Tämän yhtälön molempiin puoliin liittyen haluan, arvoisa puhemies, nostaa nyt esiin yhden vaikean ongelman, joka liittyy valtiovarainministeriön hallinnonalaan ja erityisesti hallintoministerin osuuteen siitä. Tämä ongelma on erittäin vaikea siinä mielessä, että kun tilastoaineisto, jonka aiemmin tänään sain käsiini, yltää vuodesta 95 vuoteen 2009, niin sehän tarkoittaa myös sitä, että silloin maassa on ollut kaikenvärisiä, erivärisiä hallituskoalitioita ja minkään värinen hallituskoalitio ei ole saanut tähän ongelmaan ratkaisua.

Arvoisa puhemies! Ongelman nimi on valtion työpaikkojen liian nopea ja liian voimakas keskittyminen pääkaupunkiseudulle. Vuodesta 95 vuoteen 2009, jotka ovat tämän tilastoaineiston vertailuvuodet, Uudellamaalla valtion työpaikat ovat lisääntyneet yli 6 000:lla. Tämä on yli 11 prosenttia kasvua valtion työpaikoissa. Samaan aikaan esimerkiksi Pohjanmaalla vastaavat prosenttilukemat ovat miinus 20 prosenttia, absoluuttisesti miinus 900 työpaikkaa, tai Pohjois-Pohjanmaalla miinus 19 prosenttia eli miinus 1 800 työpaikkaa, Kainuussa peräti miinus 28 prosenttia eli miinus 900 työpaikkaa, omassa maakunnassani Lapissa miinus 2 100 valtion työpaikkaa on miinus 26 prosenttia valtion työpaikkoja.

No, joku voisi tietysti perustella tätä, että nämä maakunnat olisivat jotenkin muulla tavalla taantuneet ja sitä varten sitten näitä valtionkaan työpaikkoja ei siellä tarvittaisi, mutta sellainen perustelu ei pidä paikkaansa. Tämä sama tilasto nimittäin vuodelta 95 vuoteen 2009 osoittaa, että esimerkiksi juuri Lapissa muut työpaikat ovat lisääntyneet 5 900:lla, eli 10 prosentin kasvu. Näin ollen onkin aivan ilmeistä, että tämä nopea keskittymiskehitys valtion työpaikoissa ei korreloi alueitten yksityisen sektorin toiminnan vetävyyteen, vaan itse asiassa ministeriöistä lähtien tapahtuu tällaista ei millään tavalla hallitusohjelmiin ja hallitusten tavoitteisiin kirjattua vaan nimenomaan hallinnonalakohtaista työpaikkojen valumista ja keskittymistä pääkaupunkiin. Ja se puolestaan siirtää tietysti ostovoimaa huomattavat määrät pääkaupunkiseudulle, ja se on omiaan synnyttämään sitten tänne nopeasti kehittyvää yksityisen sektorin työpaikkojen kasvua, joka edelleen taas ruokkii muuttoliikettä alueelle, mikä edelleen taas sitten lisää niitä yksityisen sektorin ja julkisen sektorin työpaikkoja, ja kierre on valmis.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa kannetaan lähes joka kyselytunnilla huolta siitä, kuinka asuminen pääkaupunkiseudulla on kestämättömän kallista. Itse asiassa keväällä julkaistun Omakotiliiton ja Kiinteistöliiton tutkimuksen mukaan Helsingissä perheen asumiskustannukset ovat juuri kaksi kertaa niin paljon kuin ne ovat Rovaniemellä — ja Rovaniemelläkin asuminen on huomattavan kallista verrattuna ympäröivään maakuntaan, joten kyllä todella voi miettiä sitä, onko valtionhallinnon syytä antaa tällaisen kehityskulun edelleen jatkua.

Lisäksi voidaan kysyä sen perään, kun Suomeen on koko sotien jälkeisen ajan rakennettu hyvää infrastruktuuria joka puolelle maata, kannattaako sitä kaikkea rakentaa nyt uudelleen ja moneen kerrokseen, koska se on tavattoman kallista. Jos mietitään, kuinka kalliita ovat sinänsä siis tärkeät hankkeet, kun tämä kehitys on kerran tuonut pääkaupunkiseudulle niin paljon asukkaita, niin niitä ovat esimerkiksi Länsimetro, Kehärata, suunniteltu Pisara-rata, kaikki muut suuret liikenneinvestoinnit, joita tarvitaan fasilitoimaan tätä keskittyvää ja kasvavaa väestömäärää. En siis, puhemies, käytä tätä puheenvuoroa sen takia, että kritisoisin näitä hankkeita, vaan kysyn vain, että kun meillä on jo hyvä infrastruktuuri, niin miksi emme tukeutuisi siihen entistä enemmän emmekä olisi rakentamassa kaikkea kahteen kertaan.

Arvoisa puhemies! Kun alussa puhuin siitä, että tarvitsemme kasvua, niin näyttää siltä, että tällä hetkellä merkittävimpiä kasvupotentiaaleja ulkomaankaupan näkökulmasta mutta myös aivan oman taloutemme vahvistamisessa esimerkiksi energiasektorin osalta on edelleen metsien vihreä kulta. Metsät ovat Suomelle tärkeä pääoma. Kymmenen tärkeimmän vientituotteen listalta puolet tuotteista on ihan perinteisiä metsäteollisuuden tuotteita. Maaperän rikkaudet mahdollistavat huimia kasvunäkymiä, investointisuunnitelmat pohjoiseen ja Itä-Suomeen ovat huomattavat. Jos teemme hyviä energiainvestointeja, niin sille pohjalle voidaan rakentaa metallinjalostusta ja monia kasvavia elinkeinoja. Matkailun kasvunäkymät niin ikään ovat parhaita maakunnissa. Ylipäätään arktisen alueen mahdollisuudet, joista tämänkin budjettikeskustelun yhteydessä eri puheenvuoroissa on puhuttu, ovat nimenomaan maakunnissa. Arvoisa puhemies, siksi me tarvitsemme myös työpaikkoja ja työntekijöitä maakuntiin.

Nostankin vielä lopuksi esiin sen, että nuorisotakuun yhteydessä ymmärrän, että pääkaupunkiseudulle pitää saada nuorille koulutusmahdollisuuksia, ja siksi on aivan oikein, että tänne tuotaisiin uusia toisen asteen koulutuspaikkoja. Mutta eihän tämä saa olla pois maakunnista, koska silloin tällaisella hölmöläisten peiton jatkamisella kiihdytetään vain sitä kehityskulkua, jonka tässä aiemmin kuvasin ja joka aiheuttaa kestämättömiä ongelmia esimerkiksi asumiskustannuksen osalta pääkaupunkiseudulla, mikä aiheuttaa Suomessa palkkojen nopeaa nousua, joka edelleen rapauttaa teollisuutemme kilpailukykyä ja heikentää kauppatasettamme ja sitä kautta vaarantaa koko suomalaisen hyvinvoinnin. Joten siksi yksinkertaisesti Suomella ei ole varaa tähän kehityskulkuun, jonka esimerkiksi nämä ministeri Gustafssonin esittelemät leikkaukset toisen asteen koulutuksiin maakunnissa sellaisenaan toteutuessaan aiheuttaisivat.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua kuntarakenteitten ja palvelurakenteitten osalta, ja olen oikeastaan henkilökohtaisesti erittäinkin tyytyväinen. Toivoisin, että tämäntyyppinen keskustelu kävisi myös kunnissa, tai jos ei tämäntyyppinen, niin kuitenkin käytäisiin avoimesti keskustelua kunnissa, mitkä ovat kuntien taloudelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet tuottaa kuntalaisille palveluja ja minkälaisilla rakenteilla ne tehdään. Viime kädessähän meidän kaikkien yhteinen tavoite varmasti on se, että jokainen kuntalainen riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu, saa ne hänelle kuuluvat tarvittavat palvelut.

Arvoisa puhemies! Tämän tulevan hallituskauden sekä varmasti myös seuraavankin hallituskauden aikana sekä tulevien kunnanvaltuutettujen seuraavan neljän vuoden aikana me tulemme tekemään tässä valtakunnassa erittäin suuria ja merkittäviä ratkaisuja, jotka koskettavat joka ainutta kuntalaista, asuipa hän sitten missä päin maata tahansa. Nyt pallo on heitetty kunnille ja kunnan päätöksentekijöille, ja kunnan päätöksentekijät ovat siinä mielessä suurten kysymysten äärellä, miten heidän kunnassaan tänä päivänä ja ennen kaikkea tulevina vuosina, jopa kymmenen vuoden päästä, tuotetaan ne heidän kunnassaan tarvittavat palvelut, puhumme sitten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tai koulu-, perusopetus- tai päivähoitopalveluista, tie-, logistiikka-, kaikista muistakin palveluista. Siinä mielessä täytyy sanoa, että jos kunnissa on paljon uusia päätöksentekijöitä, niin he joutuvat perehtymään kyllä erittäin suuriin ja vaativiin kysymyksiin.

Täällä on keskusteltu sosiaali- ja terveydenhuollosta vahvasti ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista. Ensinnäkin haluaisin siltä osin tuoda omaa näkökulmaani koko tähän keskusteluun. Ensinnäkin, jos me keskustelussamme puhumme ainoastaan sote-rakenteista, niin me katsomme hyvin suppeasti ihmisten hyvinvointia. Sen takia on äärettömän tärkeätä, että kun me keskustelemme niin kuntataloudesta kuin kuntalaisten hyvinvoinnista, niin meidän pitää ottaa kokonaisvaltainen vastuu koko kunnassa, kaikissa eri toimielimissä, siitä, miten me pystymme kehittämään kuntalaisten hyvinvointia omassa organisaatiossa.

Silloin se tarkoittaa meidän kaavoitusta, asuntorakentamista, se tarkoittaa meidän päivähoitoa, koulua. Se tarkoittaa myös meidän liikuntapalveluita, miten liikuntapalvelut tulevat vahvemmin osaksi päivähoitoa, meidän kouluterveydenhuoltoa, koululaisten päivittäistä arkea tai ikääntyvien ihmisten palveluja tai työssä käyvien ihmisten palveluja. Siinä mielessä meidän täytyy keskustella ihmisten hyvinvoinnista laajemmalti kuin ainoastaan sote-rakenteitten kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat hyvin oleellinen osa kunnan palveluja, mikä on ymmärrettävää jo pelkästään sen takia, että nämä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannukset kunnan budjetista vievät noin 50—60 prosenttia. On luonnollista tästä syystä myös, että kannetaan suurta huolta siitä, miten nämä palvelut tuotetaan tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Kun me keskustelemme sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, niin meidän tulee myös muistaa se, että meidän kunnan palveluista, meidän julkisista palveluista, osa tuotetaan meidän julkisten terveyskeskusten kautta mutta meillä palveluita tuotetaan myös yksityisten palveluntuottajien kautta sekä työterveydenhuollon kautta. Tämä keskustelu on hyvin paljon pelkistynyt sitten julkisen terveydenhuollon elikkä lähinnä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluihin, joita kunta järjestää ja kunta tuottaa. Mutta meidän pitää katsoa tätäkin kysymystä laajemmalti eikä vain pelkästään kunnan näkökulmasta.

Arvoisa puheenjohtaja! Täällä keskusta toi, kysyi ja hämmästeli, lähinnä edustaja Lohi, mutta monen monen muunkin suusta. Jäin itse miettimään, kun keskusta käyttää sanaa "kotikunta—maakunta-malli" ja sitten samanaikaisesti edustaja Lohi hämmästeli, mitä palveluja kunta voi päättää ihmisten terveydestä, koska terveyskeskuslääkäri tai lääkäri yleisestikin päättää ihmisen terveydestä. Mielestämme tämä kysymyksenasettelu vähän hämmästytti. Ensinnäkin kysyisin keskustalta, mitä palveluja te tuotatte sitten kotikunnassa ja mitä te tuotatte maakunnassa, jos te puhutte kotikunta—maakunta-mallista.

Sitten näkökulma, mihin on viitattu esimerkiksi omalta paikkakunnaltani — Eksote, Etelä-Karjala. Siellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kokonaisuudessaan on siirretty sosiaali- ja terveyspiirin alaisuuteen, ja tätähän muun muassa keskusta markkinoi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätöksenteko ja järjestämisvastuu on siirretty pois kunnan päätöksenteon piiristä, mutta jos esimerkiksi eteläkarjalaisella kuntalaisella tapahtuu terveydenhuoltoon liittyviä palveluongelmia, niin vastuun viime kädessä kantaa kuitenkin kunnan päätöksentekijä. Siinä mielessä tämän päätöksenteon ja järjestämisvastuun ristiriita on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi tässä selvittää. Ei voi olla, että kunnan päätöksentekijä kantaa vastuun sellaisista asioista, joista hän ei voi kuitenkaan virallisesti päättää. Tämä on asia, joka on osa tätä isompaa kokonaisuutta.

Olisin keskustalaisilta pyytänyt, kun täällä nyt muutama keskustalainen kuitenkin on paikalla, että he kävisivät ja kertoisivat, mitä tarkoittaa kotikunta—maakunta-malli, mitä sosiaali- ja ter-veydenhuollon palveluja tuotetaan kotikunnassa ja mitä mahdollisesti maakuntatasolla.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotikunta—maakuntamallistakin voidaan jotain sanoa, jos puhemies ajan puitteissa sen sallii.

Mutta ensinnäkin täytyy ottaa kantaa edustaja Auton puheenvuoroon. Olen itse istunut tässä talossa vuodesta 2007 ja väitän, että kokoomuksen eduskuntaryhmästä ei koskaan ennen tänä aikana ole tullut näin syvällisen ymmärtävää puheenvuoroa siitä, millä tavalla tämä maa pysyy asuttuna ja mitä tässä maassa kaiken kaikkiaan pitäisi tehdä, että elinvoima ympäri maata säilyisi.

Se huoli, mihin edustaja Autto puuttui erityisesti, eli millä tavalla valtion työpaikat ovat siirtyneet, on todella vakava asia sinällään, mutta se on ennen kaikkea vakava asia myös sillä tavalla, että pääkaupunkiseudulle on syntynyt vuodesta 95 tännepäin tultaessa yli 7 000 valtion uutta työpaikkaa. Esimerkiksi Kainuussa on hävinnyt vastaavana aikana lähes 30 prosenttia valtion työpaikoista. Se on oire laajemmasta kehityksestä. Se on oire myös siitä ja osoitus siitä, millä tavalla tässä yhteiskunnassa eri asioita keskittyy ja millä tavalla politiikalla myös keskitetään.

Edustaja Autto on arvoiltaan tuon puheen perusteella hyvin vahvasti keskustalainen, mutta olette aivan oikeassa puolueessa. Minä toivon, että pystytte viljelemään näitä syviä, oikeita arvoja myös tähän hyvin hyvin keskittävään kokoomuslaiseen eduskuntaryhmään. Onnea ja menestystä siinä työssä.

Mutta, arvoisa puhemies, aivan tähän valtiovarainministeriön budjettikokonaisuuteen, joka ennen kaikkea pitää sisällään kuntatalouden. Valtionosuuksia leikataan erittäin vahvasti, ja on pakko todeta, että hallitus murentaa vakavasti kuntapalvelujen rahoituspohjaa. Kaikki nuo leikkaukset ovat todella rajuja. Kahdessa vuodessa hallitus on leikannut kuntapalveluista yli 800 miljoonaa euroa kompensaatiot huomioiden. Ensi vuonna tuon budjettikirjan mukaan valtion toimenpiteitten vaikutus kuntien ja kuntayhtymien talouteen on yli 190 miljoonaa kiristävä tähän vuoteen verrattuna.

Valtionosuuksien leikkaus kokonaisuutena on ja on ollut voimakas, eli valtionosuusprosentti eli valtionosuus kuntien rahoituksesta on laskenut vuoden 2011 yli 34 prosentista ensi vuoden vajaaseen 31 prosenttiin. Tämä on erittäin kovaa kuntien rahoitusaseman heikentämistä ja on johtamassa siihen, että peruspalveluitten rahoitusvastuu siirtyy yhä suuremmassa määrin kunnille. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että näitä leikkauspäätöksiä tehtäessä tulisi erityisen vahvasti arvioida sitä, mitkä ovat kuntien tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Tämä arviointi pitäisi tehdä jo hyvän lainvalmistelutavan mukaisestikin, mutta tätä hallitus ei valitettavasti ole tätäkään budjettikirjaa tehdessään tehnyt, ja tätä arviointia hallitus ei myöskään ole yhdenkään budjettilain yhteydessä tehnyt.

Tämän vuoksi ei voida aivan pelkällä olankohautuksella ohittaa monia asiantuntija-arvioita, joissa todetaan, että hallituksen leikkaukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa on perusteltua katsoa, että kuntien suhteellista osuutta kasvattavat lainsäädännölliset toimenpiteet ovat ristiriidassa sen taloudellisen itsenäisyyden kanssa, jota perustuslain 121 §:n takaama kunnallinen itsehallinto edellyttää. Perustuslaissahan on johdettu niin sanottu rahoitusvastuun periaate: valtion tulee osallistua kunnille määräämiensä tehtävien rahoittamiseen. Vuosi takaperin, kun valtionosuuksia ensimmäisen kerran leikattiin, myös tämän talon perustuslakivaliokunta suhtautui hyvin kriittisesti siihen, ja se edellytti otettavaksi lausumaa, jolla valtiovarainministeriö seuraa rahoitusleikkausten vaikutuksia kuntien kykyyn järjestää palveluja. Valitettavasti hallituspuolueista koostuva enemmistö ei tätä lausumaa hyväksynyt. Tämän vuoden leikkauksia ei sitten enää rohjettukaan lähettää perustuslakivaliokunnalle, ja tämä on aika huolestuttava asia kaiken kaikkiaan. On selvää, että hallituksen rajut leikkaukset kiristävät vääjäämättä kunnallisverotusta, heikentävät kunnallisten palvelujen laatua ja kiihdyttävät kuntakentän velkaantumista. Hallituksen leikkaukset kohdistuvatkin kaikkein kipeimmin heikompiosaisiin eli käytännössä lapsiperheisiin, vanhuksiin, sairaisiin jne. eli heihin, jotka eniten tarvitsevat kuntapalveluita.

Kunnilta jää valtionosuusleikkauksien myötä näillä näkymin tällä vaalikaudella saamatta valtionosuuksia noin 3,4 miljardia euroa verrattuna siihen, ettei leikkauksia kaiken kaikkiaan tehtäisi, eli ennen vaalikauden alkua olevaan tilanteeseen verrattuna. Leikkaukset pakottavat kunnat veronkorotuksiin, ja ne edellyttävät mittavia sopeutustoimia toiminnan tehostamisen ja säästöjen kautta.

Nykytiedoin 119 kuntaa korottaa ensi vuodelle veroprosenttiaan. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että ensi vuodelle tapahtuva veroprosenttien korotusten määrä on poikkeuksellisen suuri, ja kun ajatellaan kuntien näkökulmasta Suomen talouden ennakoitua nollakasvua yhdistettynä kuntien toimintamenojen noin 4 prosenttiyksikön kasvuun, niin kyllähän se näyttää todella vakavalta ja pakko on sanoa, että ei näitä ongelmia millään hallituksen suurkuntahankkeella hoideta.

Hallitus kaiken kaikkiaan kiihdyttää omin toimenpitein kuntien eriytymiskehitystä. Valtionosuusleikkaukset toteutetaan tasasuuruisina euroa per asukas, mikä sinällään on oikeudenmukaista, mutta kun leikkaukset ovat näin suuria, eivät kunnat selviä niistä ilman veronkorotuksia. Kunnat ovat hyvin erilaisessa asemassa. Mitä alhaisempi verotulo asukasta kohden on, sitä suurempi kunnallisveron korotuspaine kunnassa on. Eli tässä suhteessa kunnat ja niissä asuvat kuntalaiset ovat hyvin erilaisessa asemassa. Suurimmat korotuspaineet ovat totta kai jo pidemmän aikaa olleet jo muutenkin korkean veroprosentin kunnissa.

Erityisen harmillista ja surkuhupaisaa tässä eriytymiskehityksen kiihdyttämisessä on vielä se, että hallitus hyvin tieten tahtoen jo hallitusohjelmassaan tätä eriytymiskehitystä lähti kiihdyttämään poistamalla kiinteistöveron verotulojen tasausjärjestelmästä. Siitä sadat kunnat saavat vakavalla tavalla tässä maassa kärsiä.

Mutta, arvoisa puhemies, huomaan, että kello käy, ja vastaan näihin kysymyksiin sitten myöhemmin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on ihan oikeutetusti arvosteltu hallituksen linjaa kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen suhteen ja erityisesti sitä, että ei tuoda esille niitä kaikkia elementtejä, joita on luvattu tuoda.

Ihan sellainen uusi piirre tässä keskustelussa on ollut, jonka on varmaan pystynyt aika moni näkemään. Keskusta on oman mallinsa esitellyt, ilmoittanut, että he taistelevat viimeiseen mieheen ja naiseen sen oman mallinsa puolesta, ilmoittanut, että he repivät kuntakartan, ja viime viikolla ilmoittanut, että myös tämä sote-uudistus on katastrofi, mutta kun täällä hallituspuolueen edustajat sanovat, että keskusta voisi tulla mukaan nyt tähän heidän yhteistyöhönsä tämän esitellyn uudistuksen aikaansaamiseksi, niin keskusta on jo puoliksi, toisella jalalla, lähdössä tähän mukaan.

Itse näen, että tässä hallituksen esityksessä tai näissä elementeissä on tiettyjä aineksia, mutta koen, että perussuomalaisilla, joita on parjattu siitä, että me olemme vastuullisesti jättäneet auki näin ison kokonaisuuden kuin sosiaali- ja terveydenhuolto on, koska se vaatii paljon selvittämistä — selvityksiä tarvitaan vielä lisää, ja hallituksellakaan ei ole valmista — on oikeus tätä mielestäni puhtaalta pöydältä tarkastellakin. Mutta kyllä kuulosti erittäin erikoiselta, että keskusta, joka vaaleissa ratsasti omalla mallillaan — tosin siitä eivät kuntavaaliehdokkaat juuri puhuneet — on jo puoliksi tämän ilmeisesti ostanut ja aikoo kääntää takkiansa. Minusta tämä ei oikein ole kansanvallan rehellisyyden kannalta ihan soveliastakaan. Olen kyllä vähän ymmälläni ja oikeastaan kaipaisin vähän lisäselvitystä tästä toiselta oppositiopuolueelta.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan myöskin muutamalla sanalla kommentoida edustaja Auton puheenvuoroa. Huomasin, että edustaja Korhonen yritti tulkita Heikki Auton maakunnan puolustuspuheen ihan keskustalaiseksi puheeksi, mutta en nyt kuitenkaan lähtisi näin pitkälle siinä tulkinnassa, koska tuolla puheella Heikki Autto voisi myöskin sopia kristillisdemokraattiseksi edustajaksi. Nimittäin meidänkin ohjelmassamme lukee seuraavaa tekstiä, meidän tavoiteohjelmassamme: "Kristillisdemokraattien tavoitteena on säilyttää koko Suomi asuttuna ja elinvoimaisena. Maaseutuasuminen houkuttelee monilla laatutekijöillä, väljyydellä ja luonnonläheisyydellä". Elikkä tässä on vain yksi esimerkki siitä, että muissakin puolueissa on maakunnan puolestapuhujia. (Mauri Pekkarinen: Joo, pitäkää Autto!) — Joo, pidämme Auttoa.

Herr ordförande! Det har varit en viss debatt också under de här senaste månaderna om man ska tala på svenska i riksdagen eller enbart på finska, och nu tänker jag hålla en del av mitt anförande på svenska. (Mauri Pekkarinen: Förstår inte!)

Regeringens budget är anpassad till en verksamhetsomgivning som är fylld av många mörka moln och hotbilder. Dagligen hör vi och läser om statens skuldsättning och de ökade kostnaderna inom sjukvården. Vi hör om en försämrad konkurrenskraft och om arbetskraftsbehov samtidigt som vi har 250 000 arbetslösa av vilka 30 000 är unga som redan mer eller mindre har slagits ut från arbetsmarknaden. Men för den vanliga medborgaren, speciellt de som har inkomst och arbete, går det rätt så bra. Det negativa nyhetsflödet påverkar knappast de här människornas livssituation. I stället är det många som blir trötta på det ständiga tjatandet om statens skuldsättning.

Några noteringar och tankar som berör den aktuella diskussionen om situationen på arbetsmarknaden:

De finländska ungdomarna utdimitteras från högskolor och universitet i en medelålder av 27,3 år när man i de europeiska länderna utdimitteras som 24-åring. Finländare jobbar den kortaste arbetsveckan i hela Europa, 37,8 timmar, när man till exempel i grannlandet Sverige, som många gånger lyfts fram som exempel i debatten här, jobbar 39 timmar i veckan. Det är många som inom industrin tvingas i pensionsröret, och det senaste i debatten är Juhana Vartiainens direkta diskriminering av de äldre på arbetsmarknaden.

Det här är märkligt i en situation där vi har för få människor på jobb samtidigt som vi har ett växande servicebehov. Lägg då ännu till att våra företag inom exportindustrin mist sin konkurrenskraft i förhållande till och i jämförelse med billigare länder i Europa. Då förstår vi att vi har en allvarlig situation.

Arvoisa puhemies! Eilen kuulimme valtiovarainministerin sekä eduskuntaryhmien puheenvuoroja, puheita, jotka olivat vakavia sävyltään. Kuulimme, että Suomen taloudellinen toimintaympäristö on lamaantunut ja sijoittajat ja teollisuus ovat odottavalla kannalla. Samalla yritysten ja sitä myöten koko Suomen kilpailukyky on heikentynyt.

Arvoisa puhemies! Tässä vakavassa taloudellisessa tilanteessa investointien merkitys Suomen kansantaloudelle ja talouden suorituskyvylle on elintärkeä. Investoinnit kasvattavat pääomakantaa, vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti uusien työpaikkojen syntyyn sekä tuottavuuden nousuun. Kansantalouden investointien ennustetaan vähenevän kuluvan vuoden aikana, ja ulkomaisten investointien kanta ei ole ollut kasvu-uralla vuoden 2007 jälkeisenä aikana. Lisäksi Suomen ulkomaankaupan vaihtotase on kääntynyt alijäämäiseksi.

Investoinnit ja pääoma ovat välttämättömiä edellytyksiä elinkeinoelämän toiminnan kannalta. Investointeja tarvitaan yhtä lailla kotimaasta kuin ulkomailta. Globalisaatiokehitys on johtanut siihen, että suomalaiset yritykset investoivat selkeästi enemmän ulkomaille kuin ulkomaiset yritykset Suomeen. Suomalaisten yritysten investoinnit myös työllistävät ulkomailla huomattavasti enemmän kuin ulkomaisten yritysten investoinnit Suomessa.

Lopuksi totean, että kilpailu investoinneista ja pääomista maailmalla on koventunut ja lähes kaikki maat edistävät aktiivisesti ulkomaisia investointeja omaan maahansa. Siksi hallituksen yksi keskeinen tehtävä lähikuukausina on saada lisää investointeja Suomeen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Autto ja Korhonen käyttivät mielestäni erinomaiset puheenvuorot tästä valtion toimintojen alueellistamisesta taikka pikemminkin siitä, että valtio siirtää toimintojaan tuolta maaseudulta, pieniltä paikkakunnilta, suurempiin maakuntakeskuksiin ja maakuntakeskuksista sitten tänne etelän suuriin kaupunkeihin. Tästä on karmaisevia esimerkkejä tuolla maaseudulla. Itsekin valtionhallinnossa työskennelleenä tiedän sen, että pieniltä paikkakunnilta lähtivät ensin postit, sitten verotoimistot ja työvoimatoimistot, ja poliisin palvelut häipyivät suurempiin ja suurempiin keskuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sieltä lähtee väkeä näitten palveluitten perässä.

Aivan päivänselvää on se, että jos ajatellaan, että vaikkapa poliisin palvelukseen tulee nuorempi konstaapeli, joka perustaa perheen, niin sille paikkakunnalle asettuu silloin tämä poliisi ja hänen puolisonsa, ja tietysti perhe elää siellä paikkakunnalla. Kun poliisin palvelut siirretään sieltä paikkakunnalta maakuntakeskuksiin, niin poliisi muuttaa ennemmin tai myöhemmin lyhyemmän työmatkan toivossa sinne maakuntakeskukseen ja siltä pieneltä paikkakunnalta lähtee sitten vähintään kaksi aikuista ihmistä ja perhe. Näin on käynyt monissa valtion toimissa, ja tämä tarkoittaa sitä, niin kuin tuossa edustaja Autto erinomaisesti totesi, että paikkakunnilta väki valuu vähitellen maakuntakeskuksiin ja tänne etelään.

Edellisellä hallituskaudella käynnistettiin alueellistamisohjelma. Minä sitä seurasin aika hämmentyneenä ja pohdiskelin, mitä hyötyä on siitä — kun vaikkapa Rovaniemeltä lähtee 50 tai 500 tai 1 500 työpaikkaa etelään — kun sinne siirretään etelästä poliisin viestiliikennekeskus ja se on noin 50 henkilötyövuotta. Tämä poliisin viestiliikennekeskus toimi erinomaisen hyvin täällä etelässä. Ihmiset olivat täällä töissä, he olivat sitoutuneet töihin, heidän perheensä ja elämänsä oli täällä, ja kun nämä toiminnot siirrettiin Rovaniemelle, osa siirtyi työpaikkansa perässä, osa jäi tänne. Itse kuutioin asioita aika pitkälle heinäntekojärjellä, ja ajattelen näin, että olisi ollut huomattavasti helpompaa ja myös mukavampaa näille henkilöille, jotka työskentelivät täällä Helsingissä, jatkaa elämäänsä täällä, jos valtio olisi säilyttänyt siellä Rovaniemellä ja pohjoisen seutuvilla vastaavan määrän työpaikkoja. Näin olisi pidetty ihmiset tyytyväisinä, ja väitän, että olisi myöskin säästetty kustannuksia.

Esimerkkinä tästä perin erikoisesta toiminnasta on tämä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen. Vuoteen 2016 mennessä saatetaan vähentää jopa 7 000 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa. Pääosa näistä aloituspaikoista vähennetään tuolta Keski- ja Pohjois-Suomen alueelta. Aloituspaikat siirtyvät tänne etelään, missä on muutenkin jo erittäin, voisiko sanoa sanalla sanoen, ahdasta. Elikkä kun tänne siirtyy opiskelijoita, näille opiskelijoille joudutaan rakentamaan tänne asunnot ja järjestämään muu huolto. Vastaavasti tuolla pohjoisessa näille opiskelijoille on koulupaikat valmiina, oppilasasuntolat valmiina — ja jopa työpaikat. Pelkään pahoin, että kun opiskelija opiskelupaikan toivossa siirtyy jostakin Keski-Suomesta tai pohjoisesta tänne etelään ja saa täältä opiskelupaikan, saa hän todennäköisesti täältä myöskin työpaikan ja juurtuu ja perustaa perheensä tänne. Tällainen opiskelija on aina pois tuolta pohjoisemmasta Suomesta, ja tällä tavalla väkeä vähitellen, lainausmerkeissä, pakkosiirretään tänne etelään.

Joskus aikoinaan itäisillä mailla siirrettiin väkeä junavaunulasteittain. Täällä Suomessa ei siirretä junavaunuilla vaan tehdään elämä tuolla pohjoisemmassa niin hankalaksi, että väki vapaaehtoisesti lähtee. Ne, joilla on mahdollisuus lähteä, lähtevät valumaan tänne etelään.

Hyvät edustajakollegat, on syytä kyllä pohtia, kenen etu tämä on. Mitä isänmaa tästä hyötyy? Joudumme rakentamaan kahteen kertaan samat fasiliteetit tilanteessa, jossa talous on muutenkin tiukalla. On syytä vakavasti pohtia esimerkiksi tätä aloituspaikkojen leikkausta. Jos päädytään siihen, että aloituspaikkoja ei vähennetä tuolta pohjoisesta, turvataan siellä opiskelijoille opiskelupaikat ja myöskin pohjoisen työpaikkoihin osaavaa työvoimaa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! On mukava huomata, että tämä puheenvuoroni kirvoitti tässä kannanottoja edustajakollegoilta ja pääsääntöisesti ajatustani tukevia puheenvuoroja. Juuri kuten puheenvuorossani kuvasinkin, tämä ongelmakenttä ei ole missään nimessä tämän hallituksen ongelma yksistään tai edellisen tai sitä edellisen hallituksen vaan tämä ongelma on suomalaisen yhteiskunnan haaste, jota varmasti jokainen erivärinen hallitus on osaltaan pyrkinyt ratkomaan, mutta vetoan todella, että nykyinen hallitus nyt erityisen tarmokkaasti tämän keskittymiskehityksen hidastamiseen ryhtyisi, koska meillä ei siihen yksinkertaisesti ole varaa ottaen huomioon ne aiemmassa puheenvuorossani esittämäni argumentit.

Mitä tulee sitten esimerkiksi olemassa olevien toimintojen alueellistamiseen, edustaja Hongisto mainitsi vaikkapa Poliisin tietohallintokeskuksen alueellistamisen, totta kai aina tällaisen jo toimivan yksikön alueellistaminen on vaikeampaa, mutta tässäkin alueellistamisessa on siinä mielessä ollut onni onnettomuudessa, että tietohallinnon merkitys sitten viime vuosina tämän alueellistamisen jälkeen on sisäasiainhallinnossa kasvanut valtavasti ja tavallaan ne pienet synnytyskivut, mitä tässä vaiheessa oli, kun Poliisin tietohallintokeskus Rovaniemelle alueellistettiin, ovat pientä sen rinnalla, kuinka valtavan menestystarinan nykyiseksi Hallinnon tietotekniikkakeskukseksi kasvanut Haltik on pystynyt sitten Rovaniemellä valtionhallinnon alueellistamisen eräänlaisena kruununjalokivenä tekemään.

Mutta juuri tämän problematiikan vuoksi, jonka edustaja Hongisto nosti esille, että olemassa olevien yksiköitten siirteleminen on haastavaa eikä se ole välttämättä edes tarkoituksenmukaista, valtion tulisikin omaa työnantajapolitiikkaansa kehittää, arvoisa puhemies, siihen suuntaan, että mahdollisimman joustavasti voisivat valtionhallinnon työntekijät sijoittua, mikäli suinkin on mahdollista sitä työtä etänä moderneja tietoliikenneyhteyksiä hyödyntäen tehdä, koska ne kasvusektorit, joita meillä tällä hetkellä on, onpa kysymys kaivosteollisuudesta tai matkailusta, vaativat myös perheille, (Puhemies koputtaa) puolisoille työpaikkoja maakuntiin. Nämä valtionhallinnon työpaikat olisivat mitä erinomaisimpia puolisotyöpaikkoja, jotta sitten ne yksityisen sektorin työpaikat ovat myös mahdollisia ja perheet voivat maakuntiin asettua.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa täällä pohdiskeli, mitähän se keskusta nyt oikein tarkoittaa niillä palveluilla, joita se kotikunta huolehtisi ja hoitaisi, ja mitä niillä, jotka tulevat maakuntatasolla sitten hoidettavaksi meidän mallissamme. Minä uskon kyllä, että moneen kertaan tämä kaikki on täällä kuvattu, mutta ehkä muutama ajatus vielä tarkemmin siitä, miten me ajattelemme.

Ensinnäkin ministeri väitti täällä, että jos sosiaali- ja terveyspalvelut, siis erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito, otetaan ja vielä niihin liittyvät vaativat sosiaalipalvelut maakuntatasoisiksi, niin sille peruskunnalle ei jää yhtään mitään. Tuo ei kyllä meinaakaan pitää paikkaansa, ei edes sinne päinkään, että se pitäisi paikkansa.

Kunnilla on suurin piirtein 500 erilaista tehtävää tällä hetkellä, ja jos noitten kolmen asian alla olevat asiat otetaan pois, niin kunnille jää vielä montasataa tehtävää. Ne lähtevät lasten päivähoidosta — tahallisesti käytetään näitä klassisia esimerkkejä — tulevat peruskouluun, tulevat moninaisiin vapaa-ajan palveluihin, tulevat moneen elinkeinopolitiikan tehtävään, tulevat yleiseen kunnan kaikkinaisen edun, kulttuurisen ja taloudellisen ja toiminnallisen edun, vaalimiseen, josta löytyy tehtäviä vaikka kuinka paljon. Ja nehän ovat niitä asioita, joissa se paikallistuntemus on a ja o, kun tehdään päätöksiä, ja noissa asioissa tarvitaan paikallistuntemusta.

Moneen kertaan täällä on tullut sanotuksi ajatus siitä, että minä jyväskyläläisenä tietäisin paremmin kuin joutsalaiset itse 70 kilometrin päässä, miten lasten päivähoito tai lasten peruskoulu pitäisi Joutsassa järjestää — ei voi olla mitenkään totta, että me jyväskyläläiset tietäisimme paremmin kuin joutsalaiset, he taatusti tietävät ne asiat paremmin. Ja tämäntyyppisiä tehtäviä varten me tarvitsemme sen oman kotikunnan, jossa paikallistuntemuksen kaikki edellytykset ovat olemassa.

Ministeri Guzenina-Richardson ainakin kaksi kertaa edellisen viikonvaihteen aikaan — televisiossa ainakin kerran, jossakin lehdessäkin — sanoi, että demokratia toteutuu silloin, kun kunta on mahdollisimman suuri. Tällaista demokratiakäsitystä ei ollut niissä opeissa, mitä yliopistossa olen aikanani oppinut, ja sen jälkeisessä poliittisessa elämässä minä en ole koskaan nähnyt siitä minkäänlaista evidenssiä. Minkään tutkija- tai tiedeyhteisön, ainakaan minun tiedossani olevan, todisteet eivät ole kertoneet siitä, että mitä suurempi kuntayhteisö, sitä paremmin demokratia toteutuisi.

Se paikallistuntemus noissa äsken sanotuissa kotikuntatehtävissä, myöskin kunnallistekniset tehtävät ja monet muut ovat niitä kotikunnalle soveltuvia ja siellä parhaiten hoidettavia asioita.

Sitten maakunnallinen taso: mitä siellä hoidetaan? Monta kertaa sekin on sanottu, mutta kerrotaan vielä tässä kertaalleen se. Meidän ajatuksemme on, että kun nyt maan hallitus aikoo repäistä erikoissairaanhoidon kahtia, lopettaa sairaanhoitopiirit ja siirtää suurille miljoonan asukkaan erva-alueille osan niistä ja joku osa sitten jäisi käytännössä maakuntakeskukseen ja maakuntakeskuskunnan hoidettavaksi, tälle me sanomme aivan ehdottoman jyrkästi "ei". Tällaisessa ratkaisussa ei ole mitään tolkkua.

Meidän mallimme lähtee siitä, että maakunnittain kootaan erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito, varmistetaan hoidon porrastukseen liittyvät moninaiset asiat, varmistetaan monet synergiat, mitä näiden eri hoitotasojen yhteen järjestäjäyhteisöön siirtäminen tullessaan toisi, ja vielä näihin, tähän samaan tehtäväkokonaisuuteen, liitettäisiin ne sosiaalisektorin tehtävät, jotka välttämättömimmin vaativat eriasteisia lääkinnällisiä palveluita. Muut sosiaalitoimen tehtävät voivat jäädä peruskunnan tehtäväksi. Peruskunta niistä ihan hyvin selviytyisi.

Nämä tehtävät hoidettaisiin niin, että kaikki sen alueen kunnat ovat yhteisesti ja tasavertaisesti isäntänä tällaisessa yhteisössä, eikä tämä nyt mikään maailmanennätyksellinen tai poikkeava malli ole siihen nähden, miten maailmassa asiat hoidetaan. Näin ne hoidetaan Ruotsissakin, näin ne hoidetaan Norjassa. Useimmissa maissa hoidetaan täsmälleen samalla — tai en nyt sano "täsmälleen", nyt sanon vähän liikaa, ei täsmälleen samalla tavalla — periaatteessa samalla tavalla. Ruotsissa se on landstinget, joka vastaa näistä asioista, ja sitä rataa muuallakin. Vielä kertaalleen: Euroopassa ei ole yhtään maata, jossa yksittäinen peruskunta vastaisi perusterveydenhoidosta. Tästä syystä meidän mallissamme myös perusterveydenhoito kootaan tällä hetkellä maakunnan laajuisesti hoidettavan erikoissairaanhoidon kanssa, sen järjestäjäyhteisön kanssa, yhteen.

Mitä tulee sitten palveluiden tarjoamiseen tai tuottamiseen, tämä järjestäjäyhteisö voisi itse olla palveluiden tuottaja, mutta ei yksin. Palveluiden tuottajina elikkä tarjoajina voisivat olla kunnat, ehkä nykyiset kuntayhtymätkin, yksityinen sektori, osuuskunnat, monenlaiset muutkin. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ostaa tälläkin hetkellä palveluja oman tuotannon lisäksi oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelta monelta erilaiselta palveluiden tarjoajalta — niin tässä meidänkin ajattelussamme silloin, kun se sama maakunnallinen yhteisö vastaisi sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhoidon asioista. Meidän ajattelussamme lähdetään siitä, että lailla voitaisiin säätää ihan myöskin se, minkä tasoinen palveluvarustus pitää sitten tässä järjestelyssä turvata käytännössä erikokoisille ja väestöpohjaltaan erilaisille yhteisöille, kuntakeskuksille tai vastaaville keskuksille. Tätä kautta niitten palveluitten läsnäolo ihmisiä, asiakkaita, kuntalaisia kohtaan voidaan turvata niin hyvin kuin suinkin mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa siitä demokratiasta. Monen kertaan jo aikaisemmin sekin on tullut täällä sanotuksi. Kyllä minun mielestäni tällainen ajattelu, jossa kaikki kulloinkin kyseessä olevan maakunnan kunnat ovat yhteisesti isäntänä sen mukaan, mikä on niitten väestöpohja, on hirveän paljon demokraattisempi ja kansanvaltaisempi malli kuin sellainen malli, missä yksi kunta, esimerkiksi nyt meidän tapauksessamme Jyväskylän kaupunki, päättäisi kaikkien puolesta, mitä tarjolle tulee. Siinä minusta ei ole kovin paljon demokratiasta kysymys.

Ihan viimeinen kommentti liittyy siihen, mikä se himmeli oikein on. Otetaanpa nyt esimerkiksi 20 000 asukkaan kunta tämän viime viikolla julistetun paperin mukaan. Se voisi tuottaa itse joitakin sote-palveluita, sanotaan näin. Sitten sen pitäisi olla kuitenkin tämän lisäksi mukana sellaisessa sote-kuntayhtymässä, joka vastaisi vähän vaativammista palveluista, ja sen lisäksi erikoissairaanhoidon palveluiden osalta se käytännössä joutuisi ostamaan ne palvelut maakunnan keskuskunnalta. Tämän lisäksi se vielä joutuisi jollakin tavalla asemoimaan itsensä suhteessa tähän miljoonapiiriin, tähän erva-alueeseen. Jos tämä ei ole yksittäisen — käytän nyt niinkin isoa kuntaa kuin 20 000 asukkaan — kunnan kannalta varsinainen häkkyrä, niin mikä sitten on? Ja tästä hallituksen viimeisessä suunnitelmassa on kysymys, tämän tapaisesta häkkyrästä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehto tälle kuntauudistukselle on lähtökohtaisesti se, että ensinnäkin otetaan lisäaikaa ja valmistellaan tätä yhdessä. (Mauri Pekkarinen: Sekös oli se malli?) Se, millä tämä lisäajanotto on mahdollista, on se, että kuntien valtionosuuksia ei leikata esitetyllä tavalla. Perussuomalaiset esittää kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin tulevalle vuodelle 125 miljoonaa euroa enemmän kuin hallitus. Lisäksi esitämme omaishoidon tuen korotukseen 25 miljoonaa enemmän, lasten ja nuorten mielenterveystyöhön 25 miljoonaa euroa enemmän ja vanhuspalveluiden parantamiseen 75 miljoonaa euroa enemmän kuin hallitus. On myös muita momentteja, joissa esitämme kunnille rahaa siten, että kaiken kaikkiaan lähestytään noin 300 miljoonan euron lisäystä verrattuna hallituksen linjaan. Tämä meidän budjettimmehan on suhteessa hallituksen budjettiin vertailukelpoinen, hyvin perusteltu ja samaa kokoluokkaa oleva.

Mutta sitten, kun täällä, arvoisa herra puhemies, tuotiin esille se, mitä tämä hallituksen kuntauudistus tarkoittaa: Edustaja Tölli, joka tuolla nyt menee juuri paikalleen, oli sitä mieltä, että nämä kaikki uudistukset on alistettu palvelemaan tätä hallituksen kuntauudistusta. Itse ilmoitin tämän saman viime syyskuussa, kun käsittelimme perussuomalaisten välikysymystä tästä sote-uudistuksesta, joka on luvattu tuoda tänne tämän vuoden loppuun asti hallituksen tiedonannon perusteella, joka oli siis kesäkuussa. Itse sanoin näin silloin syyskuussa: "Hallituksen kesäkuussa antaman tiedonannon mukaan tämän vuoden loppuun mennessä esiteltävä ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelaiksi lähtee siitä, että se tukee hallituksen kuntauudistusta. Niin ikään kuntalain uudistamisen ja valtionosuuslain uudistamisen perusteena on se, että ne tukisivat hallituksen kuntauudistusta. Kaikki isot lakiuudistukset kuntauudistuksessa on siis alistettu hallituksen hallinnolliselle pyrkimykselle luoda maahamme vahvoja peruskuntia. Vahvat peruskunnat tarkoittavat hallituksen mielestä nykyistä isompia kuntia, sillä vaikka kunta olisi taloudellisesti vahva ja tehokas, se ei ole hallituksen mielestä vahva peruskunta, jos se järjestää peruspalveluita yhdessä toisten kuntien kanssa." Tässä olemme tulkinneet edustaja Töllin kanssa asian täysin samalla tavalla. Tässä oli vain muutama kuukausi aikaeroa, eli me silloin syyskuussa tämän meidän välikysymyksemme esittelypuheessa toimme esille, ja varmaan toki on samalla tavalla ajateltu tästä jo silloinkin, mutta hyvä, että sitä toistetaan, koska tämä on oleellista kuntalaisten tietää, mikä tässä on takana.

Itse myös olen sitä mieltä, että kyllä myös korvamerkittyjä valtionosuuksia pitäisi harkita tätä kuntauudistusta tehtäessä, tehdään sitä nyt sitten millä mallilla tahansa, että ne rahat, mitä täältä esitetään peruspalveluihin, oikeasti sitten käytettäisiin niihin. Näinhän on ollut aiemmin enemmän kuin mitä tänä päivänä on kunnissa, joten en ainakaan osaa nähdä sitä mitenkään kansanvallan kaventamisena tässä mielessä.

Sitten tämän keskustelun kuluessa tuli tällainen tilanne, jossa kokoomus ja hallituspuolueitten edustajat ylipäätäänkin olivat täällä kehuneet tätä omaa kuntauudistusmalliaan, omaa sote-rakennelmaansa maasta taivaaseen ja sitten tarjosivat keskustalle mukaantuloa tämän heidän mallinsa taakse. Täällä Suomenmaan verkkosivuilla on jo päivitettynä, mitä tähän keskustan Tapani Tölli sanoi. Hän sanoi näin: "Kiitän yhteistyötarjouksesta. Se oli suloista korvissani." Onko tässä nyt jotenkin hallitus myymässä omaa linjaansa ja menossa keskustan kotikunta—maakunta-mallin taakse, vai onko keskusta myymässä omaa linjaansa, vai mitä tässä on tapahtumassa? Minä en ainakaan ole kuullut mitään, että hallitus perääntyisi sinänsä tästä viime viikolla esitetystä sote-mallistansa, jonka keskusta tuomitsi välittömästi — Juha Rehula oli ensimmäinen — ja tämä kuntauudistus ei ole sinänsä muuttanut mitenkään muotoaan, siinä on edelleen se sama kuntakartta pohjalla.

Sen sijaan itse olen tehnyt sen tulkinnan, että jos tätä hallituksen alustavaa sote-linjausta tulkitsee perussuomalaisista lähtökohdista, niin tätä voi tulkita siten, että alle 20 000 asukkaan kunnalla on mahdollisuus antaa tämän esityksen mukaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa tälle 50 000 asukkaan sote-alueelle päätettäväksi ja se voi sitten kaikista muista asioista päättää itse eli sinne jää merkittävästi sitä päätösvaltaa.

Tämä ei silti tarkoita sitä, että perussuomalaiset lähtisivät nyt tätä tukemaan, mutta se on se olennainen asia kuitenkin saada nyt selville, onko pakko tehdä 20 000 asukkaan kunta, joka ei kuitenkaan voi päättää edes kaikista perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluistakaan, vaikka olisikin se 20 000 asukasta kasassa. Se on se keskeinen kysymys, mihinkä pitää saada vastaus.

Toinen on sitten se, voiko tämä sote-alue toimia kuntayhtymänä ilman, että siinä on vastuukunta olemassa. Jos se voi toimia kuntayhtymänä ilman vastuukuntamallia, niin silloin se on hyvin samankaltainen kuin nämä olemassa olevat monet Paras-hankkeen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueet, jotka ovat siis olleet kunnille pakollisia muodostaa, ja kyseessä olisi siten vain ikään kuin suurempi versio tästä olemassa olevasta mallista. Eihän kunnilla ole tänä päivänäkään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita päätettävänään, jos he ovat antaneet sitä päätöksentekovaltaa näille yhteistoiminta-alueille, kuntayhtymille, liikelaitoskuntayhtymille — malleja on aika monia, jotka se Paras-puitelaki linjasi.

Mutta hyvää keskustelua on ollut, ja tässä on tosiaan tullut näitä uusia piirteitä. Perussuomalaisilta tässä perättiin mallia. Niin kuin sanoin, lähtökohtaisesti tarvitaan lisäaikaa, parempaa valmistelua eikä näin rajuja leikkauksia kuntien valtionosuuksiin ja sitten mieluiten vielä näitä elementtejä, kuten korvamerkittyjä määrärahoja, niitä tarvitaan. Olemme omaa valmistelutyötämme tehneet, mutta tämä on iso kokonaisuus, eikä tällaista kannata hätiköidysti valmistaa. Tässähän on keskustankin mallissa vielä kovasti auki se, olisiko esimerkiksi maksu maakuntaan suoriteperustainen tällä kunnalla vai olisiko se asukasperustainen ja mikä olisi se vaalijärjestelmä ja päätöksentekojärjestelmä vai olisiko tässä kyse peräti siitä, että maakunnalle annettaisiin verotusoikeutta ja muuta vastaavaa. Kyllä näitä nopeita malleja pystytään tarjoilemaan koska vain, mutta jos me perussuomalaiset tarjoamme mallin, niin emme me täällä sitten heti ensimmäiseen kosintaan vastaa, että kyllä me sen oman mallin voimme unohtaa ja tulemme teidän taaksenne ja teemme vähän yhteistyötä. Tällaiseen me emme lähde, ja sen takia meitä on myös tänne äänestetty aika paljon verrattuna aiempaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Harmi, että edustaja Östman ehti lähteä täältä salista, kun täällä nyt on arvuuteltu edustaja Autonkin mahdollisesti kuuluvan muihinkin puolueisiin, en tätä tarkoita millään pahalla. Mutta edustaja Östman siteerasi kristillisdemokraattien kuntaohjelmaa, ja niinpä siteeraan minäkin. Täällä sanotaan, että perusopetus on väärä säästökohde. Nythän ollaan juuri keskustelemassa peruspalveluiden valtionosuuksien leikkaamisesta. Kristillisdemokraatit kantavat huolta koulujen lakkauttamistrendistä, joka näköjään kunnilla tällä hetkellä on miltei ainoa säästökohde.

Mutta sinänsä tähän veikeään keskusteluun, johon edustaja Saarakkala otti kantaa: minkähän kuntakartan keskusta aikoo nyt repiä, kun kokoomus ja Suomen Keskusta näyttävät sulaneen yhteistyöhön, vai onko kokoomuksella sitten se kotiintuloaika? Mutta himmeleiksi kovasti moitti kuitenkin edustaja Pekkarinen tätä kokoomuksenkin mallia, elikkä joku riitasointu tässä rakkaudessa näin joulunkin alla näyttää olevan.

Näiden mallien tekeminen ja esittäminen tuntuu olevan myös kovasti itseisarvo. Mikä minun mielestäni olisi tärkeämpää, ja mitä me perussuomalaiset olemme myös vaatineet, on parlamentaarinen valmistelu kaikkinensa, koskapa se valtuusto on edelleenkin siellä joka kunnassa ja siellä niitä valtuutettuja on myös tämän salin puolueista. Se olisi minusta helpompi sinne sitouttaa, ja kyllä minä myös kotikunnassani Muhoksella näin niin kokoomuksen, keskustan, vasemmiston, sosialidemokraattien kuin kyllä myös perussuomalaistenkin mielipiteitten hajoavan tässä kuntaliitosasiassa. Kutsun tätä uutta Oulua kuntaliitokseksi, en uudeksi Ouluksi.

Mutta jos vielä jotain mallia saisi ottaa, niin sieltä 1990-luvulta, kun kunnat joutuivat sopeuttamaan ja tekivät tehokkaasti sopeuttamistyötä, mutta saivat tehdä sen rauhassa ilman tätä uudistushässäkkää.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevaan valtiovarainministeriön hallinnonalaan kuuluu varsin laajasti monenlaisia tehtäviä. Siihen kuuluu laajasti hallinnon kehittäminen, talouspolitiikka, verotus, palvelurakenteen kehittäminen, valtion alue- ja paikallishallinto ja kuntien tukeminen, hallinnonalan pääkohtia mainitakseni.

Tänä iltana täällä on kuitenkin lähes kokonaan keskitytty kuntauudistusasioihin. Hankehan on kyllä merkittävä, joten siihen käytetty aika puolustaa paikkaansa, vaikka siitä on kyllä keskusteltu viimeisen puolentoista vuoden aikana tässä salissa lähes joka viikko. Kuuntelin ensin työhuoneessa ja sitten täällä salissa mielenkiinnolla näitä eri malleja, eri lähestymiskulmia tähän hankkeeseen. Mielenkiinnolla sen vuoksi, että olen saanut olla mukana kaupunginhallituksen puheenjohtajana, kun uutta Oulua rakennettiin kaksi vuotta sitten. Näistä olemassa olevista liitoksista — uudesta Oulusta, kahden viikon päästä aloittavasta, lähes 200 000 asukkaan kaupungista, sekä niin Salon kaupungista, Kouvolasta kuin monesta muusta — voisi tehdyn kuntaliitoksen osalta kyllä ottaa mallia. Siellä on monia, monia yksityiskohtia, jotka kannattaa tehdä toisin, ei kaikkien kannata hakata samassa asiassa päätä seinään.

Arvoisa puhemies! Piristävän poikkeuksen tämän illan keskusteluun toi kuitenkin edustaja Autto, joka keskittyi puheessaan pohtimaan valtion virkojen siirtymistä keskuksiin, niin pääkaupunkiin kuin maakuntakeskuksiinkin, viimeisen 15 vuoden aikana. Aivan oikein, tätä ilmiötä on yritetty kääntää toiseen suuntaan hallituspohjasta riippumatta. On ollut erinäköisiä alueellistamisohjelmia, jotka enempi tai vähempi ovat kangerrelleet ja ainakin siinä alkuvaiheessa tuottaneet monenlaisia ongelmia niin Kuopion kuin Rovaniemenkin seudulla. Mutta toisaalta täytyy kyllä kiittää ja nostaa edustaja Autolle hattua siinä, että tässä salissa tosi harvoin tätä näkökulmaa nostetaan esille, oli kyseessä sitten kokoomuksen, perussuomalaisten tai keskustan edustaja. Enimmäkseen me pohdimme täällä, miten kallista on asuminen pääkaupunkiseudulla, miten kallista on kulkeminen jnp., sillä ihmisten valintoihinhan aina vaikuttavat jotkut asiat, ja työpaikka on niistä se tärkein.

Arvoisa puhemies! Itse haluaisin nostaa esille tässä hallinnonalan kohdassa Tullilaitoksen toiminnan. Tulli on iso veron kerääjä mutta myös erittäin tärkeä viranomainen Suomen ja sitä kautta myös EU:n ulkorajoilla. Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostossa pohdimme rajan viranomaisten keskinäistä suhdetta, keskinäistä toimintatapaa ja valtuuksia, ja olimme vähän huolissamme Tullin toiminnasta. Tullihan on, voi sanoa, lievästi tämmöinen isännätön talo tässä rajaviranomaismielessä. Liikenteen arvioidaan kaksinkertaistuvan Venäjän rajalla vuoteen 2018 mennessä ja saavuttavan noin 20 miljoonan matkustajan määrän, ja Tulli on yksi tärkeä rajaviranomainen, joka ottaa nämä paineet vastaan. Kasvavan rajaliikenteen vaikutuksesta Rajavartiolaitoksen resurssitarpeisiin on tarkoitus tehdä uusi tarkastelu ensi kevään kehysneuvotteluun. Siinä yhteydessä mielestäni olisi hyvin tarpeellista, että myös Tullin asema ja sen voimavarojen riittävyys arvioitaisiin. Valtiovarainvaliokunta halusikin tässä vaiheessa muistaa Tullia ja myöntää lisää rahaa tälle momentille 400 000 euroa nimenomaan itärajan ylityspaikkojen turvaamiseksi.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin vielä huoneestani, kun kuuntelin tuota keskustelua tästä demokratia-käsitteestä. Sen demokratian täytyy toimia käytännössä. Ei se riitä, että se toimii kalvolla ja kaaviokuvassa, ja suuruus ei takaa demokratiaa. Kunta on ihmisten yhteisö. Jos demokratia toimisi paremmin, mitä suurempi, niin sittenhän meillä ei kannattaisikaan olla kuin viisi kuntaa koko maassa, mikä olisi sama kuin erva-alue. Kunta on ihmisten yhteisö. Kunnan pitää olla ihmisen kokoinen niin, että päätöksentekijöillä on kasvot, ja niin, että demokratia toimii. Se ei ole täsmälleen sidottu. Ei pysty määrittelemään, että kunnan pitää olla täsmälleen jonkun kokoinen. Voi olla erikokoisia kuntia. Tämä on syytä hyväksyä.

Edustaja Saarakkala arveli keskustan näkemyksiä. Keskustan näkemys on ollut jo vuosia selkeä. Ja miksi kommentoin ryhmän puheenjohtajan Orpon esityksiä ja sanoin, että tämä on iloinen asia? (Kaj Turusen välihuuto) Sen takia, kun taustalla on se, että yhteisesti aikanaan valmistelimme parlamentaarisesti uudistusta, että tätä uudistusta lähdettiin viemään parlamentaarisella komitealla. Aikanaan Paras-hanke valmisteltiin sillä tavalla, että siinä oli parlamentaarinen ohjausryhmä. Siinä oli, kun Paras-hanke käynnistyi, oppositio mukana. Silloin oli kokoomus oppositiossa ja kokoomus oli mukana ohjausryhmässä, ei seurantaryhmässä. Sitten, kun Paras-hanke oli voimassa, sillä seuraavalla hallituskaudella oli sitten seurantaryhmä, ja tämä uudistuksen jatkaminen Paras-hankkeen jälkeen kariutui sitten lähinnä siihen, että kokoomus kaatoi tämän, eikä tätä asiaa valmisteltu parlamentaarisesti, vaan hallitusohjelma kirjoitettiin niin kuin kirjoitettiin.

Minusta nyt on tapahtunut sen verran muutosta, että kyllä kokoomuksessa näytti olevan sitä näkemystä, että tässä tarvittaisiin laajempaa yhteistyötä. Meillä on selkeästi keskustalla näkemys, miten tässä asiassa pitäisi edetä. Tämän uudistuksen aikataulu ensinnäkin on täysin epärealistinen. Jo se, että rakennelain lausuntopyyntöjen on tultava 7.3. ja että rakennelaki olisi voimassa ensi keväänä, ei ole mitään realismia. Jos kuntien lausunnoille, joissa pitää ottaa huomioon myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen, annetaan riittävästi aikaa, että kunnat pystyvät ottamaan huomioon myöskin sen, mitä nämä alueelliset selvitysmiehet saavat aikaan, niin 7.3. on liian nopea aikataulu. Nämä lausunnot pitää vetää yhteen, analysoida, vetää johtopäätökset, ja johtopäätösten perusteella, jos rakennelaki tuotaisiin, se pitäisi ottaa siinä esityksessä huomioon, ja eduskunta ei sitä muutamassa päivässä käsittele. Siinä on myös merkittäviä perustuslaillisia näkökulmia. Aikataulu on täysin epärealistinen.

Kysyin aiemmin tänään ministeriltä, kun tulee hallitusohjelman puolivälitarkistus, oletteko valmistautuneet siihen ja miettineet, mikä on kunniallinen peräytymistie tässä hankkeessa, jotta uudistus saataisiin oikealle raiteelle.

Mitä tulee siihen, mitä perussuomalaisten Saarakkala puhui näistä valtionosuusleikkauksista, olemme tarttuneet siihen vähintään yhtä tarmokkaasti kuin perussuomalaiset (Kaj Turusen välihuuto) ja perusteellisemmin. En lähde siitä sen kummemmin kiistelemään. Minulle ei ole kyllä selvinnyt vielä, mikä on perussuomalaisten uudistamisen linja, enkä rupea siitä väittelemään sen kummemmin. Mutta olen ymmärtänyt, että teilläkin on halu uudistaa, ja siinähän meillä on kaikilla yhteinen tavoite, että tämä asia pitää hoitaa niin, että peruspalvelut tulevat turvatuiksi tulevaisuudessakin ja että siinä rahoitusjärjestelmä toimii, että myöskin demokratia toimii.

Mutta keskustan linja on nyt yhtä selvä kuin se on ollut aiemminkin. Me kannatamme niiden peruslinjausten mukaan, mitkä me olemme ilmaisseet. Mutta sehän, että asiasta pitää keskustella myöskin toisten kanssa, on aina ollut tärkeää. Me olemme lähteneet siitä jo pitkän aikaa sitten, että tässä valmistelussa pitää olla parlamentaarinen pohja eli kaikki eduskuntapuolueet, ja olen ymmärtänyt, että tätä mieltä ovat aika selkein sanoin olleet nyttemmin myöskin perussuomalaiset.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Johtopäätös tästä edustaja Töllin puheesta oli se, että kotikunta—maakunta-malli on nyt vähän murenemassa. (Tapani Tölli: Ei ole murenemassa!) — Onhan se nyt sillä tavalla murenemassa, jos te sanotte, että te käytte tämmöistä kompromissikeskustelua (Tapani Tölli: Ei käydä kompromissikeskustelua!) kokoomuksen kanssa, mutta en puutu tähän sen enempää kuin Saarakkala.

Mutta erääseen asiaan, edustaja Tölli, haluan puuttua. Te siteerasitte täällä Mika Waltaria ja Sinuhe egyptiläistä ja edustaja Orvolle sanoitte, että "äänesi on suloista korvissani". Se voi olla, että se tilanne oli ehkä semmoinen hiukan lempeämpi kuin oli ajatus, mutta jos oikein olisitte siteerannut Mika Waltaria ja Sinuhe egyptiläistä, niin siteeraus olisi kuulunut, että äänesi on kärpäsen surinaa korvissani.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyviä keskusteluja, ja meidän varmaan kaikkien on lähdettävä siitä, että pitää tarkemmin saada meidän selville, mitkä ovat kuntien velvoitteet, mitkä ovat valtionosuudet jnp.

Nyt ainakin minulle tämä keskustan malli hiukan aukeni, tämä kotikunta—maakunta-malli. Kotikunnassa tosiaan on tämä peruskoulu-, päivähoitokulttuuri, mutta sitten jotenkin ihmetyttää, että keskustan mallissa maakunnittain päätetään esimerkiksi perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta.

Menen nyt esimerkiksi omaan maakuntaani Pirkanmaahan, jossa on runsaat 400 000 asukasta, ja kun minä kihniöläisenä olen asunut siellä pohjoiskolkassa, niin tulee miettineeksi, että minä olisin erittäin kaukana tästä päätöksenteosta. Jos minun pitäisi olla nyt jollain kantilla, niin kyllä minä mieluummin sitten menisin siihen 50 000:n malliin, joka on lähempänä meidänkin kuntaamme, ja tämä päätöksenteko tulee lähemmäksi. En kyllä oikein ymmärrä tätä mallia.

On puhuttu, mikä on perussuomalaisten malli. Me olemme lähes pari vuotta keskustelleet, ja on ollut kokouksia tästä mallista, mutta emme ole saaneet vielä sitä selvitetyksi, koska se on hallituksen tahto, emmekä halunneet sitä kuntavaalien alla tuoda julki, koska se ei ollut vielä selvillä, mutta en kyllä ihan näe hyvänä tätä keskustan kotikunta—maakunta-malliakaan.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tölli toi esille, että olemme tässä valtionosuuspolitiikassa hyvin samoilla linjoilla keskenämme, nämä kaksi puoluetta: haluamme turvata kuntien valtionosuudet emmekä tehdä kehyskaudelle tällaisia 3,4 miljardin euron leikkauksia, kuten hallitus.

Tänään, kun eduskunta äänesti perussuomalaisten lausumaehdotuksista vanhuspalvelulakiin liittyen, perussuomalaiset esittivät, että kunnille varataan ensi vuoden talousarviossa riittävät resurssit vanhuspalvelulain toimeenpanemiseksi, hallituspuolueiden lisäksi myös keskusta äänesti tätä esitystä vastaan, kun tämä meidän esityksemme oli se lopullisessa äänestyksessä oleva esitys, joka oli siis hallituksen linjaa vastaan. En tiedä, mistä tämä johtuu: onko tämä sitä, mitä monissa kunnissakin on nähty vuosikaudet, että kun sinänsä hyväkin ehdotus, ainakin tällä perusteella, mitä edustaja Tölli äsken puhui, tulee väärältä suunnalta, niin sitä ei kannateta? Tämä on se vanha poliittinen kulttuuri, mihin on saatava Suomessa muutosta. Näin ei voi jatkua, jos tässä tosiaan joitakin isoja uudistuksia aiotaan yhdessä tehdä, ja yksi iso uudistus on juuri kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen.

Kyllä se on vastuullisuutta sekin, ettei malleja heittele ilmaan ja lyö heti lukkoon, vaan asioita selvitetään, otetaan faktat pöydälle, ja sitten, kun niitä tuodaan esille, niitten takana kanssa seistään. Tässähän on hallitukselle ja vähän keskustallekin käymässä nyt ihan toisella tavalla, että sen oman mallin takana ei välttämättä aivan loppuun asti olla tai ei pystytä ihan yksiselitteisesti kertomaan, mikä se on. Niin kuin sanottua, siellä on ihan olennaisia asioita auki, kuten esimerkiksi kuntien maksuperusta tällaiselle maakuntamallille tai sote-alueelle, onko se suoriteperusta vai asukasperusta — niillä on aivan radikaali ero — ja kenellä on verotusoikeus, mikä on vaalijärjestelmä jne.

Pirkko Mattila /ps:

Vielä kerran, edustaja Tölli otti esille juuri sen asian, mitä me kesästä asti olemme penänneet, elikkä tämän parlamentaarisen valmistelun tälle asialle. Minulla ei ole tuoreeltaan osaa eikä arpaa siihen, näin uutena kansanedustajana uudessa isossa ryhmässä, mitä näissä aiemmissa työryhmissä on tapahtunut tai että niihin enää oppositio ei pääse, mutta edelleenkin minä näkisin, että se olisi se valmistelun pohja.

Ehkä kokoomus tässä hakee sitten sitä kunniallista perääntymistä tai keskusta sulosointuja muuten vain, mutta, edustaja Tölli, halu on uudistaa ja peruspalvelut turvaten. Siihen tähtää myös meidän vaihtoehtobudjettimme. Siellä lukee aivan selvästi, mihin me pohjaamme nämä valtionosuuksien leikkaamisten peruuttamiset.

Nyt tässä sitten kuultiin edustaja Töllin suulla, että Suomen Keskusta ei peräänny maakuntamallista, niin että kaikesta päätellen kokoomus on perääntymässä. Ilmeisesti tämä kuntauudistus kuitenkin koko lailla kokoomuksen malli näyttää olevan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kurvinen otti tuossa mielestäni erittäin ansiokkaasti esille näkökulman tukiessaan ryhmätoverinsa Auton näkemystä siitä, että on tapahtunut voimakas valtionhallinnon työpaikkojen siirtyminen maakunnista pääkaupunkiseudulle. Mutta kun edustaja totesi, että tällaista viestiä ei ole keskustastakaan kuulunut, niin kyllä minun täytyy todeta, että juuri tästä olen Lapin kansanedustajana lukuisia kertoja puhunut, kun olen puhunut keskittämispolitiikasta. Sehän on tarkoittanut käytännössä Lapissa viimeisiä tällaisia siirtoja esimerkiksi verohallinnon osalta. Kun kaikissa kirkonkylissä on tietoliikenneyhteydet, niin siellä voidaan tehdä ja on tehty veroselvityksiä etelän kaupungeille ja kunnille, mutta nyt tästä luovuttiin ja nämä pienet verotoimistot lakkautettiin ja siirrettiin nämä työpaikat tänne pääkaupunkiseudulle. Sama on tapahtunut aikoinaan Postin, Telen, Rajavartioston, Tullin osalta lukuisissa pohjoisen pitäjissä, ja näin on päästy näihin valtavan suuriin työpaikkasiirtymiin, mistä tässä nyt on ollut puhetta, siis tuhansia työpaikkoja 10—15 vuoden aikana siirtynyt, ei niin, että olisi pystytty hallintoa järkeistämään kokonaisuutena, vaan ne ovat siirtyneet ja niitä työpaikkoja on lisätty tänne pääkaupunkiseudulle.

Siitä on osittain, kun puhutaan kuitenkin tuhansista työpaikoista jo pelkästään valtionhallinnossa, syntynyt todellakin se kierre, että täällä asunnot ovat tulleet niin kalliiksi, että tavalliset ihmiset eivät enää pysty niissä asumaan, ja sitten toisaalta maassa tapahtuu sitä, että kiinteistöt jäävät tyhjilleen. Kyllä tästä on puhuttu, ja on valtavan suuri asia, jos kokoomuksessa alkaa tapahtua tällainen herätys, että tästä keskittämispolitiikasta täytyy luopua.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä edustaja Rundgrenin kanssa siinä, että me emme ole hyödyntäneet tietoverkkoja siinä mittakaavassa kuin tämmöisen korkean teknologian maan olisi tullut hyödyntää. Ehkä Kela on hoitanut parhaiten asioita ympäri Suomea, päätöksiä tehdään. Kyllä verottaja on ollut myös asialla, mutta tietenkään tällä hetkellä en tunne niin tarkkaan, onko verottaja vetänyt verkkojaan pois. Mutta tämä olisi oikea tapa siirtää työtä, ei siirtää ihmisiä, vaan siirtää työtä sinne, missä on jo valmiiksi, sanotaanko, vajaakapasiteettia osaavilla ihmisillä.

Tällä hetkellä omassa kotikaupungissani on käymässä sama juttu: Siellä on poistumassa viimeisen kolmen vuoden aikana 4 000 työpaikkaa. Maailman huippua olevaa osaamista on jäämässä nyt tyhjäkäynnille. Verkkoja on olemassa, voitaisiin siirtää ihan hyvin täältä kalliiden asuntojen ja kalliin kulkemisen seudulta sinne puolta halvempiin olosuhteisiin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Kurvisen nostama huoli: En ole yhtään kyllä kateellinen siitä, vaikka Oulu on naapurimaakunta, jos Oulua nyt huomioitaisiin tuossa tilanteessa, jossa tuhansia työpaikkoja yksityiseltä sektorilta on poistunut ja jossa on osaavaa tietohallintohenkilöstöä. Varmaan löytyy keinoja siirtää myös julkisen sektorin tehtäviä tuolle alueelle, aivan todella, ja silloin se osaaminen säilyisi sillä alueella ja voisi sitten vaikuttaa myöskin siihen, että sinne yksityiselle sektorille syntyy uudestaan niitä työpaikkoja, jotka nyt on liian rajusti siltä alueelta menetetty.