1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle
2014; Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 talousarvioesityksen
(HE 112/2013 vp) täydentämisestä
jatkui
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Palataan tosiaan tähän aikaisempaan
iltapäivän aiheeseen. Kun aletaan keskustelemaan
ensi vuoden talousarviosta, niin kaikkihan todellakin tietävät,
että vanhoilla eväillä ei kerta kaikkiaan enää voi
pärjätä ja meidän on pakko löytää jonkinlaisia
uusia toimintatapoja, malleja, että me tämän
hyvinvointivaltion saamme säilytettyä. Nämä teot,
nämä toimenpiteet voivat olla joko innostavia
tai lamaannuttavia. Ja sitä aika moni meistä on
puhunut, että me voisimme tehdä samoilla kustannustasoilla
asioita tässä yhteiskunnassa myöskin
huomattavasti paremmin ja tehokkaammin, kun me aidosti rupeaisimme
miettimään uudella tavalla asioita. Eli uudistus
ei ole aina sama asia kuin leikkaus, vaikka se hirveän helposti
tulkitaan sillä tavalla.
Viime aikoina olen itsekin analysoinut vaikka julkisen palvelun
tai hyvinvointipalvelujen tuottavuuskysymystä ja kysynyt
monelta kuntapäättäjältä esimerkiksi
sitä, paljonkos ne palvelut itse asiassa maksavat. Vastaus
on ollut useimmiten se, että ei oikein ole tietoa. Miten
me voimme katsoa, mihin veroeurot menevät, jos ei ole käytännössä tietoa,
mitä tietty palvelu maksaa ja miten sitä voidaan
verrata jonkin toisen palveluntuottajan kanssa, olkoon kysymyksessä vaikka yksityinen
tai kolmannen sektorin tuottaja, saati sitten, että kustannusten
lisäksi vielä ruvettaisiin keskustelemaan laadusta?
Me voimme tehdä aika paljon hallinnon byrokratian purkamista.
Siinä me voisimme ottaa mallia monesta muusta EU-maasta,
jotka ovat siirtäneet monia palveluita sähköiseen
muotoon ja sitä kautta helpottaneet ihmisten toimintatapoja.
Meillä tehdään paljon asioita luvan kautta. Monissa
muissa maissa tehdään paljon ilmoitusten kautta,
ja mikäli tämä ilmoitus johtaa viranomaisen
toimenpiteeseen, silloin ruvetaan kääntymään
luvan puolelle.
Me voimme tehdä paljon asioita myöskin yrityksen
byrokratian purkamisen puolelta. On puhuttu, että Suomessa
yrityksen perustaminen alkaa olla jo suhteellisen helppoa. Joissain
muissa maissa se on vielä huomattavasti helpompaa. Kuinka
paljon me voisimme tätä byrokratiaa katsoa vielä pienemmäksi
ja helpottaa niitä ilmoitusmenettelyjä, että yrittäjät
pääsevät tekemään varsinaista
tuotannollista toimintaa tai tuloksellista toimintaa?
Hyvä uudistus tässä — ensimmäinen,
todellakin vasta ensimmäinen, askel — on työ-
ja sosiaaliturvan kannustava yhteensovitus, mutta me olemme vasta
alkutaipaleella näissä asioissa. 300 euron suojaosuus
on hyvä alku. Itse näkisin, että meidän
pitää luoda hyvin selkeä, yksinkertainen malli,
että jokainen työpäivä on kannattava. Edelleenkään
se ei sitä ole. Ihmiset analysoivat, paljonko saavat rahaa
sosiaaliturvan kautta verrattuna työn kautta tulevaan rahaan,
ja se on täysin mahdoton tilanne tässä nykyisessä taloudellisessa
ja valtiontaloudellisessa tilanteessa. Jokainen päivä,
joka siirtyy siinä yhteiskunnan tuotantopuolelle tai tuottajapuolelle,
olisi arvokas myös yhteiskunnan kannalta.
Hyvä uudistus on myöskin varhainen panostus
nuoriin. Meillä pitäisi olla tällaista
ennakoivaa otetta huomattavasti enempi, koska nyt me pelkäämme
sen sijaan, että me etukäteen yritämme
vaikuttaa heihin ja tarrata heti nuoriin kiinni, jos on pienikin
syrjäytymisuhka.
Ja viimeisenä pointtina voin sanoa sen, että meidän
pitäisi olla paljon rohkeampia tekemään kokonaisuudessa
tässä yhteiskunnassa erilaisia pilottihankkeita.
Esimerkiksi kuntasektorilla tehdään julkisia hankintoja
noin 32 miljardin euron edestä eikä oikein uskalleta
katsoa uudella tavalla asioita. Jos me olisimme vähän
rohkeampia, niin minä uskon, että me pystyisimme
kääntämään tämän
laivan eri suuntaan.
Nämä olivat niitä, toivottavasti,
positiivisempia toimia. Nyt me hyvin paljon puhumme aina vain näistä supistuksista.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus arvioi ensi vuoden budjettikirjassaan, että valtion
velkamäärä hipoo ensi vuoden lopulla
jo 100 miljardin euron rajaa. Samalla Suomi astuu eteläisten
euromaiden joukkoon ja rikkoo EU:n kasvu- ja vakaussopimusta,
sillä velan määrä kasvaa jo
yli 60 prosentin bruttokansantuotteesta. EU-komissio toteaakin Suomen
talouden tilasta, että Suomen velka-aste ei ylittäisi
60 prosentin rajaa ilman osallistumista muiden euroalueen maiden
rahoitusapuun. Näin ollen Suomi ei komission mukaan riko
60 prosentin velkakriteeriä eikä komissio suosittele
liiallisen alijäämän prosessin aloittamista
Suomen kohdalla. Näin saammekin omakohtaisesti kokea, miten EU:n
yhteisiä sääntöjä kierretään.
Myös ensi vuoden budjetissa on Kreikalle maksettavaa
suoraa budjettitukea 35 miljoonan euron verran. Tältä momentilta
on rahaa jaettu Kreikkaan jo kuluvankin vuoden lisäbudjeteista. Olisikin
aika kääntää myös EU-politiikan
suuntaa ja asettaa kansallinen etu ensi sijalle.
Arvoisa puhemies! Leikkaukset olisi syytä aloittaa
sieltä, missä ne vähiten vahingoittavat suomalaista
hyvinvointiyhteiskuntaa. Kehitysapu voitaisiin järjestellä uudelleen
ja haettaisiin säästöjä sieltä.
Nykyisellään apu on liian pirstaloitunutta, emmekä ole
vakuuttuneita sen perillemenosta kaikissa tilanteissa. Taloustilanteemme on
viimeksi ollut näin huono 90-luvulla, jolloin kehitysavusta
leikattiin muutamassa vuodessa huomattavasti. Bruttokansantuotteemme
on tällä hetkellä vuoden 2006 tasolla,
joten tuskin on aivan kohtuutonta vaatia, että palauttaisimme
kehitysavun edes vuosien 2007—2008 tasolle. Puoluetuesta
ja ryhmäkanslioiden tuesta voisimme myös leikata
ja näyttää esimerkkiä, että voimme itsekin
pärjätä vähän vähemmällä.
Arvoisa puhemies! Tänään Helsingin
Sanomissa valtio-opin professori Matti Wiberg on arvostellut Suomen
hallituksen toimintaa yhteiskunnallisten uudistusten kohdalla siitä,
että tieteellisesti pätevät laskelmat
usein puuttuvat. Hänen mukaansa Suomessa tehdään
ensin poliittinen päätös ja sen jälkeen
aletaan etsiä perusteluita valituille linjauksille. Tähänkin
perustuen ei siis tarvitse ihmetellä, jos kansa ei luota
poliitikkoihin.
Lähes päivittäin saamme varmasti
kaikki huolestuneita yhteydenottoja kansalaisilta eri elämänaloihin
liittyen. Väestömme ikääntyy
ja omaiset kantavat huolta lähimmäisistään:
Mistä löytyy hoitopaikka? Pääseekö läheinen
tarvittaessa lääkäriin? Entä jos
jään itse omaishoitajaksi, niin miten jaksan ja
pärjään? Esimerkiksi nämä huolenaiheet
nousevat yhteydenotoissa vahvasti esille. Hallitus ei ole kyennyt
vakuuttamaan kansalaisia siitä, että tilanne olisi
parempaan päin. Isot uudistukset, kuten sote- ja kuntauudistukset,
eivät ole juurikaan edenneet, ja kun etenevät,
niin näköpiirissä on lähinnä palveluiden
karkaamista ja heikkenemistä.
Olemme valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämässä vastalauseessamme
esitellyn perussuomalaisten kuuden paketin ohjelman, joka on vaihtoehtomme
hallituksen esitykselle ensi vuoden budjetista. Hyvinvointipakettimme
tarkoituksena on eriarvoistuksen pysäyttäminen.
Nähtäväksi jää,
miten tulee käymään hallituksen talouspolitiikan
kärkiuudistuksen, yhteisöveroalennuksen, kanssa.
Hallitus lähti kiihdytettyyn verokilpailuun ja laskee yhteisöveroa
jopa 4,5 prosenttia. Silti hallituksen omatkin arviot ovat, että tällä saavutetaan
vain 5 000—7 000 uutta työpaikkaa.
Tuhansia työpaikkoja on jo tämän vaalikauden
aikana hävinnyt, joten hallituksen toimi on vain pieni
korjaussarja eikä riittävä keino saada
taloutta ja työllisyyttä todellisuudessa kasvuun.
Perussuomalaiset panostaisivat työllisyyspolitiikassa
yli 55-vuotiaiden ja nuorten työllistymiseen. Eläkeikää haluttaisiin
nostaa. Kuten täällä on todettu, ei pelkkä eläkeiän
nosto riitä, vaan niitä töitä pitäisi
olla myös tarjolla. Tällä hetkellä reaalimaailmassa
plus 55 -vuotiaiden työllistyminen ei vain onnistu.
Laskisimme yhteisöveroa mutta emme niin rajusti kuin
hallitus. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen
vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää 45
prosentista takaisin 60:een. Tällä olisi merkittäviä vaikutuksia
myös harmaan talouden kitkemiseen, mikä myöskin
on ainakin yksi hallituksen kärkihankkeista.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslausetta.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Isoja taloudellisia ja rakenteellisia haasteita,
vähän työssä olevaa väkeä.
Tässä yhtälö, johon kiteytyvät
Suomen tulevaisuuden haasteet. Rahan niukkuuden periaate on tässä yhtälössä annettu.
Päätettäväksemme jäävät
ne toimet, joilla saadaan lopputuloksesta kaikille siedettävä.
Tarvitsemme lisää taloudellista väljyyttä palvelujen
toteuttamiseen ja myös välttämättömimpien
tulonsiirtojen säilyttämiseen. Jotta hyvinvointi
olisi jatkossakin mahdollista, tähän yhteiskuntaan
tarvitaan ennen kaikkea lisää työntekoa.
Keskusta ja perussuomalaiset ovat tässä salissa
väittäneet hallituksen toimia tehottomiksi, mutteivät
ole pystyneet osoittamaan mitään luotettavaa selvitystä omien
esitystensä paremmuudesta. Aiemmin alkuillasta useat keskustalaiset edustajat
viittasivat tämän päivän Helsingin
Sanomiin ja siinä Wibergin kirjoitukseen, että faktat
ja luvut sivuutetaan valmistelussa. Pohdin aika pitkänkin
tovin tuossa, mitkä ovat ne Paras-hankkeen ja kuntauudistuksen
eroavat fundamentit. Minä löydän niistä erittäin
paljon yhtäläisyyksiä.
Kuten vastikään tässä salissa
käsitelty rakennepakettikin, hallituksen esitys ensi vuoden
budjetiksi todellakin parantaa työnteon edellytyksiä ja
kannustaa työntekoon. Käytännön
toiminnan on tarkoitus muun muassa lyhentää alle
kolmen vuoden työhistorian omaavien ansiopäivärahakautta
ja sitouttaa ihmisiä entistä paremmin ja parempiin
aktiivitoimenpiteisiin. Toisaalta työssäoloehto
lyhenee 34 viikosta 26 viikkoon, ja työllistymistä edistäviin
aktiivitoimenpiteisiin osallistuville maksetaan muutosturvan mukaista päivärahaa.
Erityisen tärkeänä pidän,
että osatyökykyisten työllistämisen
toimenpideohjelma käynnistetään. Jotta
osatyökykyisten työllistyminen helpottuisi, osasairauspäivärahakauden
enimmäiskestoa pidennetään 120 päivään.
Myös vajaatyökykyisiä auttanee se, että ammatilliseen
kuntoutukseen pääsemisen kriteerejä lievennetään.
Nuorten osalta on olennaista, että yhteiskuntatakuun
toteutusta jatketaan, ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja
lisätään ja valtakunnallisen työpankkikokeilun
kohderyhmää laajennetaan koskemaan nuorisotakuun
piiriin kuuluvia nuoria, joilla ei ole ammatillista perustutkintoa.
Myös oppisopimuksen houkuttelevuutta kasvatetaan niin nuoren
kuin hänet työllistävän yrityksen
kannalta. Tässä on jo yksi tärkeä lista
siitä, mitä hallitus on tekemässä työelämään aliteholla
osallistuvien aktivoimiseksi.
Haluan lisäksi nostaa tutkinnon tärkeyden
ja erityisesti tutkinnon yhteyden työuran pituuteen. Useat
meistä ovat tutustuneet Pekka Myrskylän erilaisiin
raportteihin, ja kädessäni on hänen raporttinsa
siitä, miten perusasteen varaan jääminen
leikkaa kolmanneksen työurasta. Tämän
tutkimuksen perusteella havaitaan myös, että mitä korkeampi
koulutus työllisellä on, sitä pidempään
hän työmarkkinoilla viihtyy. Tämän
tutkimuksen mukaan huomataan, että perusasteen tutkinnon
suorittaneelle miehelle kertyy työvuosia 25,4 ja naiselle
22,7. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että joka
viides työvuosi on työttömyysvuosi, ja tällaistahan
me emme halua kenellekään. Kun ihminen on suorittanut
keskiasteen tutkinnon, niin miehillä se lisää työvuosien
odotearvoa 6:lla ja naisilla 10:llä vuodella, ja kun on
suoritettu alempi korkea-astetutkinto, niin tulee jälleen
4 vuotta lisää, ja ylempi korkeakoulu tuo siihen vielä 6
vuotta lisää. Tällä me hyvin
selvästi havaitsemme sen, miten suuri rooli on tutkinnon suorittamisella.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa pidimme tärkeänä myös
päihdeäitien sekä heidän syrjäytymisvaarassa
olevien lastensa asiaa. Siksi esitämme lisäresursseja
muun muassa päihdeäitien kuntoutukseen. Niin ikään
lähisuhdeväkivallan uhreja auttavalle puhelimelle
ja kattavalle turvakotijärjestelmälle haluamme
taata tulevaisuuden, ja siksi hyväksyimme valtiovarainvaliokunnassa
lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että Istanbulin
sopimuksen toimeenpanon edellyttämät voimavarat
otetaan huomioon vuosia 2015—2018 koskevassa kehyspäätöksessä.
Mielestäni on tärkeää, että kun
puhumme turvakotipaikoista, niin sen lisäksi puhutaan palveluista,
joita on mahdollista tuottaa yhteistyössä julkisen,
yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Se edellyttääkin
valtakunnallista toimenpideohjelmaa turvakotien ja palveluiden verkostolle. Sitä odotellessa
toivomme tästä salista kaikilta kannatusta Istanbulin
sopimuksen eteenpäinviemiselle.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa puhemies! Enempää hallituksessa kuin
oppositiossakaan ei katsella todellisuutta vaaleanpunaisten silmälasien
läpi. Realiteetit tajutaan, ja niiden edessä on havahduttu.
Vaikka itse Havukka-ahon ajattelija sanoi, että imelintä lajia
viisautta on jälkiviisaus, niin eräisiin menneisiin
ratkaisuihin on pakko palata. Yhtäältä euro-yhteisvaluuttaan
liittyminen on ollut kaikkea muuta kuin menestystarina. Viisautta
ei myöskään ole ollut veronalennukset noususuhdanteen
aikana.
Kiistatta on sanottava, että kyllä hallituksella oikeita
pyrkimyksiä on, on reagointia, mutta en sano velvollisuudentunnosta
vaan vakuuttuneena, että kyllä perussuomalaisilla
johtavana oppositiopuolueena omassa vaihtoehtobudjetissaan on enemmän
tekemisen meininkiä ja tulevaisuudenuskoa vahvistavia signaaleja
sekä oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisääviä ratkaisumalleja.
On nimittäin jaksettava uskoa meidän vahvuuksiimme
ja saatava ne kaivettua esiin ja luotava edellytyksiä,
että meidän ihanteemme — työ,
yrittäminen ja välittäminen — saisivat
lisääntyvää vastakaikua, jotta
meillä vastaisuudessakin olisi oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Maamme taloudellisessa tilanteessa ei
ole kehumista. Olemme velkaantumisen suhteen kestämättömällä tiellä.
Velkaantumista ei taiteta pelkästään
veronkorotuksilla, vaan tarvitsemme myös leikkauksia. Perussuomalaiset
esittävät, että leikkaukset kohdistetaan
maamme ulkopuolelle suuntautuviin avustuksiin, sillä näillä leikkauksilla
ei ole heikentävää vaikutusta kansalaistemme
hyvinvointiin.
Lapsiperheet ovat jo joutuneet maksumiehiksi hallituksen aiemmin
toteuttamaan arvonlisäveronkorotukseen, joka on nostanut
kaiken jokapäiväiseen elämiseen tarvittavan
hankinnan hintaa, lapsilisien indeksikorotusten jäädyttäminen samanaikaisesti
toisena tekijänä, jolla hallitus on kurjistanut
lapsiperheiden elintasoa. Ja lisää sataa lapsiperheiden
niskaan. Hallituksen kaavailemat muutokset kotihoidon tukeen käyvät
jälleen käsiksi pikkulapsiperheiden varallisuuteen
sekä myös perheiden henkiseen omaisuuteen, oikeuteen
päättää, kuka hoitaa lasta kotona.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin veronmaksajia, joten perheiden
tukemiseen tulee panostaa jatkossa, jotta perhekokojen pienentyminen
tullaan taittamaan.
Arvoisa puhemies! Hallitus on lisäämässä 10 miljoonaa
euroa omaishoidontukipalveluiden parantamiseen. Tämä on
hyvä suuntaus mutta riittämätön
omaishoitajien ja omaishoidettavien näkökulmasta.
Hallitus ei vieläkään ole siirtämässä omaishoidon
tuen maksatusta Kelalle. Edellä mainittu siirto Kelalle
tekisi eri puolilla Suomea olevien omaishoitajien tilanteen tasa-arvoiseksi
keskenään. Perussuomalaisten omassa vaihtoehdossa
siirtäisimme tuen maksatuksen kokonaisuudessaan Kelan hoidettavaksi
ja lisäisimme määrärahoja omaishoitoon
hallitusta enemmän.
Perussuomalaisten varjobudjetissa panostetaan suomalaisten hyvinvointiin,
työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen. Julkiset palvelut vaikuttavat
eriarvoisuuteen tällä hetkellä jopa enemmän
kuin 90-luvulta lähtien kasvaneet tuloerot. Julkisten palveluiden
saatavuus on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen
tasa-arvon mittareista. Valitettavasti hallituksen leikkaukset tulevat
vain pahentamaan tilannetta. Perussuomalaisten hyvinvointipaketin
tarkoitus on pysäyttää eriarvoistumisen
kehitys.
Arvoisa puhemies! Olemme valmiita panostamaan suomalaisten hyvinvointiin,
ja silti varjobudjetissamme otamme vähemmän velkaa
kuin hallitus. Tämä kertoo hallituksen arvomaailmasta.
Me perussuomalaiset olemme valmiita kyseenalaistamaan kehitysapupolitiikkaa.
Haluamme tässä taloudellisessa tilanteessa kohdentaa budjettirahojen
riittävyyttä kotimaamme kansalaisten olojen parantamiseen.
Tämä on meidän tapamme, meidän
arvovalintamme nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.
Kannatan edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslausetta.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että Suomen
taloudessa eletään vaikeita aikoja. Työttömyys
kasvaa, vienti vähenee, teollisuus pakenee maasta, ja julkinen
talous velkaantuu. Hallitus lupasi taittaa valtion velkaantumisen,
mutta on käynyt täysin päinvastoin. Olemme
valitettavan negatiivisessa kierteessä, ja matka jatkuu
yhä huonompaan.
Hallitukselta on odotettu ratkaisuja, mutta ne ovat pitkittyneet
ja jääneet osin heppoisiksi. Toki hallitus on
ajanut perustuslakiakin uhmaten isoja kiistanalaisia hankkeita,
kuten kunta- ja sote-uudistusta, jääräpäisesti
eteenpäin. Niiden menestys ei kuitenkaan ole ollut hääppöinen,
ja kritiikkiä tulee melkein kaikilta asiantuntijatahoilta, eikä näytä työryhmienkään
työ olleen kovin helppoa.
Valitettavasti hallitus on saattanut osin suurilla valtionosuusleikkauksilla
myös kunnat todella ahtaalle niin, että ne joutuvat
korottamaan veroja, karsimaan palveluja ja jopa lomauttamaan tai irtisanomaan
henkilöstöään. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen,
talous on saatava kuntoon, ja ihmisille on saatava työtä.
Viimeisin hallituksen yritys muuttaa Suomen suuntaa on sen rakennepaketti.
Sekin valitettavasti näyttää jäävän
melko vaatimattomaksi, ja jopa pääministerin suulla
lausuttuna sitä voidaan pitää enemmän
toiveiden kuin todellisuuden ilmentymänä. Pääministeri
onkin väläytellyt ensi vuoden puolelle uusia talouden
rakenneratkaisuja eli siis leikkauslistoja.
Suomessa on työttömänä tällä hetkellä yli 300 000
ihmistä, joidenkin laskelmien mukaan jopa 400 000,
ja työttömyys on siis jatkuvassa kasvussa. Työllisyyden
paranemisen ja sen eteen tehtävien toimien tulee olla keskeisiä toimenpiteitä,
ja niihin tulee meidän kaikkien tähdätä.
Keskusta esittää 8—10 vuoden pitkäjänteistä vaihtoehto-ohjelmaa,
joka perustuu uuden työn luomiselle ja uuden suunnan etsimiselle.
Keskusta esittää usean miljardin euron kasvurahastoa, jossa
valtion roolia uuden työn luomisessa korostettaisiin ja
pienille sekä keskisuurille yrityksille annettaisiin mahdollisuus
terveeseen kasvuun.
Keskusta on esittänyt perustettavaksi Infra Oy:tä,
jota käytettäisiin suuriin julkisiin ja työllistäviin
liikenneväylähankkeisiin. Rahaa Infra Oy:hyn olisi
saatu muun muassa Fortumin sähköverkon hankkimisesta.
Olikin iso virhe päästää sähköverkko
pääosin ulkomaisten sijoittajien omistukseen.
Biotalous on Suomen tulevaisuutta. Meillä on suuret
ja runsaat uusiutuvat luonnonvarat, ja niitä pitää hyödyntää järkevästi
luonnonarvot huomioiden. Kotimainen energiaomavaraisuus on saatava
nykyistä korkeammalle tasolle.
Eläkeiästä ja työurien pituudesta
on käyty vilkasta keskustelua tänäänkin.
Työuria on pidennettävä, ja tämä tarkoittaa
työurien pitenemistä sekä alusta, keskeltä että myös
lopusta. Nuoret on siis saatava nopeammin kiinni työelämään,
ja iäkkäämpien työhyvinvointiin
ja työssäjaksamiseen tulee panostaa enemmän.
Arvoisa puhemies! Keskustan esittämä kotikunta—maakunta-malli
on yksinkertaisin malli hoitaa ihmisten palvelut demokraattisesti
ja ihmisten toiveita kunnioittaen. Sen pohjalta tehtävät
uudistukset ovat toimivia ja kustannussäästöjä tuovia
ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Hallituksen esittämä laitoshoidon vähentäminen
edellyttää erimuotoiseen palveluasumiseen, hoiva-
ja ryhmäkoteihin, kuntoutukseen, kotiin tarjottaviin palveluihin
ja omaishoitoon aivan uudella tavalla panostamista. Omaishoidon
tuki tulisikin siirtää Kelalle omaishoitajien
tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi.
Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt selkeän suunnanmuutoksen.
Keskustalla on oma selkeä vaihtoehtonsa, ja tällä hetkellä sillä näyttäisi olevan
myös kansalaisten laaja kannatus. Suomi on mahdollisuuksien
maa. Meidän tulee yhdessä hyödyntää nuo
lukuisat mahdollisuudet koko maassa ja nostaa Suomi taas nousuun.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Edellä edustaja Torniainen kuvaili
keskustan mallia. Vaikea ymmärtää tässä tilanteessa, että lisävelkaantumisen
tie olisi järkevä ratkaisu, jota keskusta on esittänyt,
että maamme velkaantuisi vielä hurjempaa tahtia.
Tälläkin hetkellä valtiontalous on sellaisessa
tilanteessa, että lähestymme tuota 100 miljardin
euron velkapyykkiä, ja valitettavasti näyttää siltä,
että näistä toimenpiteistä,
joita nyt on tehty, noin 5 miljardin talouden tasapainottamisesta
ja nyt sovituista lisätoimenpiteistä, huolimatta
edelleen ensi vuonna velkaannumme, ja niin kuin kaikki tietävät, niin
velaksi ei loputtomiin voi elää, meidän
pitää löytää tasapaino.
Sitä varten olemme esitelleet poikkeuksellisen laajan
rakennepaketin, joka on erittäin kunnianhimoinen ja suuri
kokonaisuus. En tiedä, varmaan minun elinaikanani ei yksikään
hallitus ole tehnyt sellaista esitystä kuin nyt on tehty,
jossa kuntien taakkaa kevennetään näin
merkittävällä tavalla kuin tässä rakennepaketissa
muun muassa tehdään. Ja se tehdään
inhimillisellä tavalla: siirrytään laitoshoidosta
inhimillisempiin muotoihin, kotisairaanhoitoon, kotipalveluun, omaishoitoon,
niin kuin monissa muissa maissa on jo aiemmin tehty.
Valtiontalouden tasapainottamisessa tarvitaan kannustavaa verotusta
ja työurien pidentämistä mutta myös
panostuksia työttömyyteen. Meillä on
työttömänä tällä hetkellä noin
300 000 suomalaista, ja heistä vielä aika
monet joko lähellä eläkeikää tai
sitten toisaalta työuran alkupäässä,
ja ne kumpikin ovat erittäin vaikeasti töihin
tässä tilanteessa saatavia.
Arvoisa puhemies! Sen takia olemme tehneet aivan uuden suojaosan
työttömille, jonka tavoitteena on se, että työtön
voisi saada työn syrjästä kiinni tekemällä hieman
työtä, ottamalla vastaan kaiken tarjotun työn.
300 euron suojaosa takaa sen, että ei menetä työttömyysturvaa
eikä toisaalta asumistukeakaan. Tämä on
hyvin kokoomuslainen arvovalinta siinä, että sosiaaliturvassakin laitamme
työnteon ykköseksi.
Panostuksia nuorisotakuuseen tarvitaan lisää, ja
yhtenä siinä on oppivelvollisuuden pidentämisen
nimellä kulkeva hanke, jota viime kyselytunnillakin käsittelimme.
Valitettavasti siitä hieman vääränlaistakin
tietoa on julkisuudessa. Tosiasiahan on se, että ei pakolla
näitä ongelmia ratkaista, ei kannettu lapsi koulussa
pysy, vaan pitää tehdä niin kuin työministeri
Ihalainen kertoi viime kyselytunnilla hallituksen linjanneen, että tuo 15
miljoonaa, joka tähän on varattu, panostetaan ennen
muuta niihin noin 5 000 nuoreen, jotka ovat syrjäytymisuhan
alla.
Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että meillä on kasvua
tukeva verotus kaiken kaikkiaan ja myös yritysverotus.
Tätä varten yritysverotusta on myös uudistettu
tukemaan kasvua. Esimerkiksi siitä työmatkojen
kilometrikorvausten leikkaamisesta luovuttiin, niin että työntekijälle
korvataan työnteosta aiheutuneet kustannukset tulevaisuudessakin.
Tämä oli meille kokoomuksessa erittäin
tärkeä ratkaisu. Arvokasta on myös se, että maahan
perustetaan kasvurahasto, jonka tarkoitus on tukea yrityksiä niiden
kasvun uralla.
Arvoisa puhemies! Yrittäjille pitää antaa
mahdollisuus kasvaa ja tehdä sitä omaa unelmaansa ja
tehdä siitä unelmasta totta. Sen takia nyt on
tärkeää purkaa myös yrittäjyyden
esteitä ja kasvun esteitä. Haluankin haastaa kaikki
talkoisiin etsimään näitä esteitä ja
poistamaan niitä työpaikkojen syntymisen tieltä.
Arvoisa puhemies! En malta olla ottamatta kantaa tänään
julkaistuun työryhmän, puheenjohtaja Ollilan,
esitykseen autoiluun tulevasta verotuksesta. Haluan itse jo tässä vaiheessa
todeta, että en ymmärrä sitä,
että tarvitsemme kalliin, satojen miljoonien, ehkä miljardien,
hankkeen ja aivan uudet järjestelmät nykyisen
autoilun verotuksen tilalle, sillä meillä on olemassa
jo tällä hetkellä polttoaineverotus,
joka on ympäristöperusteinen ja kulutukseen perustuva,
ja sillä on erittäin hyvä edetä tässäkin
asiassa. Ja kun tuo esitys ei edes poista toteutuessaan polttoaineverotusta,
niin on vaikea ymmärtää, että halutaan tehdä tällainen
satelliittipaikannus, jolla autoilijoiden liikkeitä kytätään
ympäri Suomenmaan. Itse sanon jo tässä vaiheessa
sellaisille suunnitelmille "ei", ja toivon, että ensi vuonna,
kun jotain kokeilua on suunniteltu, ei siihen kokeiluun ainakaan
valtion rahaa käytettäisi.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Koko budjetti rakentuu muutamalle ongelmalliselle
peruskäsitteelle, joita nyt koetan tässä hieman
purkaa. Niistä ensimmäinen on kestävyysvaje,
josta Suomessa on puhuttu viimeiset vuodet mitä erilaisimmissa
merkityksissä mutta jolla minä tässä yhteydessä tarkoitan
suurten ikäluokkien vanhenemisesta aiheutuvaa hoivapiikkiä ja
huoltosuhteen heikkenemistä.
Puhe kestävyysvajeesta, kestävyysvajeeseen varautuminen,
perustuu oletukseen, että meillä on luotettavia
ennusteita tehtävissä kymmenien vuosien päähän
sellaisista hyvin vaikeista ja nopeasti muuttuvista teemoista kuin
siirtolaisuudesta, työn tuottavuudesta, talouden suhdanteista
tai suomalaisten elämäntavoista. Näinhän
ei tietenkään ole. Sen tietää jokainen,
joka vaivautuu muistelemaan, mitä ennusteita vaikkapa 10 tai
20 vuotta sitten Suomessa tehtiin. Me emme pysty ennakoimaan tulevaisuutta
silloin, kun näin monta muuttujaa muuttuu samanaikaisesti. Sen
takia on ongelmallista, että tänä päivänä tehdään
valintoja nojaten ennusteeseen, joka on hyvin epävarma,
sen sijaan että yhteiskuntaa rakennettaisiin sen pohjaa
vahvistamalla, rakentamalla niin vahva perusta, että oli
tulevaisuus sitten minkä näköinen tahansa,
me pystymme sen ottamaan vastaan.
Toinen keskeinen ongelmadiskurssi on puhe työurista.
Aika suuri osa uudistuksista, mitä viime vuosina on tehty
ja mitä tullaan lähivuosina tekemään,
tähtää työurien pidentämiseen.
Ongelmana on, että kun näitä työuria
lasketaan, niin se laskelma perustuu teollisuusyhteiskunnan jähmeille
kategorioille, jolloin ihminen voi yhtä aikaa olla vain
yhdessä roolissa suhteessa yhteiskuntaan. Näin
ollen vaikka 60 prosenttia opiskelijoista käy työssä opintojensa
ohella, niin kauan kuin he ovat opiskelijoita, he eivät
kerrytä omaa työuraansa, ja tämä johtaa
käytännössä siihen, että meidän
mekanismimme pakottavat opiskelijoita opiskelemaan yhä nopeammin,
jotta he olisivat kirjoilla työntekijöinä yhä varhemmin, mikä on
täysin käsittämätön
ja tarpeeton virhearvio.
Toinen, mikä tekee työurapuheen ongelmalliseksi,
on oletus, että yhteiskunnallisesti arvokasta työtä tehdään
vain tai edes ensisijaisesti ansiotyön piirissä,
vaikka epävirallisesta työstä koostuu
tällä hetkellä meille vuosittain kansallisvaurautta
noin 40 prosenttia bkt:sta.
Kolmas ongelmallinen käsite on talouskasvu. Voimakas
paneutuminen bruttokansantuotteeseen ja talouskasvun tuijottaminen
johtaa siihen, että meidän yhteiskuntaamme kehitetään
yksipuolisesti talouden näkökulmasta samalla lailla, kun
monet muut yhteiskunnallisesti tasapainoisen ja kestävän
kehityksen kannalta järkevät asiat jäävät
toissijaisiksi. Sillä on myös hyvin ongelmallisia
ohjausvaikutuksia, nimittäin monet yhteiskunnallisesti
myös haitalliset ilmiöt, esimerkiksi rikollisuuden
kustannukset, näkyvät bruttokansantuotteessa plussana,
eivät suinkaan miinuksena.
Vaikka talouden kasvun ja ympäristökatastrofin
kohtalokas yhteys ehkä vielä jonakin päivänä voidaan
katkaista, toistaiseksi on kuitenkin niin, että kaikissa
tapauksissa, joissa talous kasvaa, ympäristö häviää.
Arvoisa puhemies! Ainoa akuutti kestävyysvaje, johon
meidän pitäisi pikaisesti reagoida, on
ilmastonmuutos. Siihen vastaaminen ei onnistu vanhentuneen talouskasvufundamentalismin
oloissa.
Siksi bruttokansantuotteen rinnalle lainsäädännön
ja valtion budjetin valmisteluun olisi nostettava mittareita, jotka
huomioivat myös ihmisten ja ympäristön
hyvinvointia. Kansainvälisesti Suomi on profiloitunut hyvin
näiden mittarien kehitystyössä. Ottakaamme
niitä myös käyttöön.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen
Suomen teollisuuden rakennemuutos nopeutui vieden Suomesta tähän
mennessä yli 100 000 teollisuuspohjaista työpaikkaa.
Tämän seurauksena valtio on ottanut kontolleen
lisävelkaa korvatakseen menetetyt verotulot ja pitääkseen
palvelut sekä tulonsiirrot lakien tasolla. Valtion velkaantumisen
hillitsemiseksi on hallitus tähän mennessä toteuttanut
jo yli 5 miljardin edestä sopeuttamisia lisäämällä veroja
ja vähentämällä palvelukustannusten
kasvua. Menojen kasvun hillitseminen on edelleen johtanut myös
kuntien talouden velkaantumisiin ja sopeuttamisiin, tulevaisuudessa
myös kuntien toisarvoisten tehtävien vähenemiseen.
Valtiovarainministeriön mukaan tämän
vuoden kansantuote pienenee viime vuodesta puolella prosentilla.
Suomen Pankki on laskenut ensi vuoden kansantuotteen kasvuennustetta
0,6 prosenttiin, kun valtiovarainministeriö vielä syyskuussa
ennusti kaksi kertaa suurempaa kasvua. Tämän mukaan
julkisen velan kasvu uhkaa ryöstäytyä käsistä ja
ylittää 60 prosentin arvon kansantuotteesta jo
ensi vuonna.
Vuoden 2014 talousarvio on 7,2 miljardia euroa alijäämäinen,
mikä katetaan lisävelalla. Valtionvelan määrä ylittäneekin
100 miljoonan euron rajapyykin ennen vuoden 2014 loppua. Korkomenot
kasvavat jo 1,8 miljardiin euroon, vaikka korkokanta on historiallisen
alhainen. Tämä on vaarallista, sillä tulevaa
kasvua seuraa vääjäämättä korkokannan
kasvu, joka vie kasvun hedelmät lainaajille vähentäen
varsinaisen velan takaisinmaksua tai jopa estäen sen.
Pelkästään leikkaamalla ja veroja
korottamalla emme tätä kurjuutta selätä,
joten kehityksen korjaamiseksi hallituksen rakennepaketin toteuttaminen
tulee todella tarpeeseen siksi, että se tähtää suomalaisen
työn ja yrittämisen kasvuun. Tämä on
ainoa järkevä ja oikea lääke,
ja kannustankin hallitusta lisäämään
tätä lääkettä. Kasvua ja
työllisyyttä vahvistaa jo nyt kuluvan vuoden loppuvuoden
lisäbudjetti. Lisäksi kilpailukykyä vahvistaa
talousarvioesitys vuodelle 2014 ja julkisen talouden kestävyysvajetta
paikkaava rakennepoliittinen ohjelma eli niin sanottu rakennepaketti.
Tämän tueksi työmarkkinaosapuolet ovat
hallituksen myötävaikutuksella sopineet merkittävän
kahden vuoden maltillisen palkkaratkaisun, jonka ansiosta turvataan
sekä ostovoimamme että kilpailukykymme paranemista. Vuoden
2014 aikana on luvassa myös eläkeratkaisu, joka
toivottavasti jatkaa viimein työuriamme.
Hallitusohjelmaan kokoomuksen vaatimuksesta kirjatut kolme perälautaa
ovat ohjanneet hallituksen toimintaa. Valitettavasti on niin, että ei
voida vieläkään luottaa reaalitalouden
toteuttavan näitä kirjauksia. Hallituksen työ ei
siis helpotu. Mikäli rakennepaketin toimenpiteet eivät
oikaise julkista taloutta, on keväällä 2014
kehysriihessä tehtävä perälautojen
edellyttämiä lisäsopeuttamistoimia.
Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää lisäpanostuksia
muun muassa pk-yritysten kansainvälistymiseen erityisesti
Venäjälle, Finpron verkostoon, Invest in Finlandiin,
Team Finlandiin, Viexpoon, startup-talon perustamiseen ja Yrityskummeille.
Edelleen valiokunta esittää liikenneinfraan uusia
panostuksia, muun muassa 3 miljoonaa yritysteihin, Pietarsaaren
satamatiehen, lentoliikenteen tukemiseen, vesihuoltohankkeisiin
sekä rakennusten kosteus- ja homekorjauksiin.
Sinänsä valiokunnan esitykset ovat kannatettavia,
joten toivon, että hallitus löytää niihin rahoituksen
ilman lisävelkaantumista.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Sehän tuli äkkiä.
Mutta maalataanpas tuo piru nyt oikein kunnolla tuohon seinälle.
Kun sitä on täällä tehty nyt koko
iltapäivä melkein, niin minäkin jatkan
sitä.
Meillä on nyt semmoinen tilanne, että kohta julkinen
puoli ottaa 60 prosenttia meidän bkt:stä, ja se
kasvaa pikkuhiljaa koko ajan. Tämä ei tuota. Meille
on tulossa nyt rikkidirektiivi, windfall-vero, ilmastosopimukset,
päästökaupat, kaikki tämmöiset,
jotka syövät meidän yritystemme sitä tuottoa,
vai mistä sitä kakkua tulee. Koko ajan mennään
niin kuin alaspäin. Sitten meillä on näitä viisaita
Kreikan tukipaketteja, kehitysapua, järjetöntä maahanmuuttoa,
ruotsin kielen asemaa ja näitä. Näitä kaikkia
lisätään ja tuetaan, ja vielä ei
ole yhtään tullut kakkua. Mistä me sitä sitten
saisimme?
Meille on tärkeämpää tällä hetkellä suojella kaiken
maailman koppakuoriaisia kuin saada työtä ihmisille.
Esimerkiksi meillä on malmivaroja, meillä on turvetta.
Sitä käytetään alle yksi prosentti.
Se olisi kaikki tällä hetkellä nykyteknologialla
käytettävissä ihan ympäristöystävällisesti.
Ja täällä on puuvarantoja vaikka kuinka paljon,
kun ne vain hyödynnetään. Jos tämä Suomi
olisi niin kuin Norja, tämä olisi vientimaa. Vaihtotase
olisi varmasti plussalla. Nyt me elämme koko ajan kaksoisvajeessa,
ja syytä voi sitten etsiä jostakin.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Suomi elää yli varojensa.
Näin totesi ministeri Urpilainen tämänpäiväisessä budjetin
esittelypuheenvuorossaan, ja osui tässä aivan
oikeaan. Meidän on sopeutettava menoja, muutettava rakenteita
ja saatava talous vetämään, jotta verotuloja
tulee enemmän. Veronkorotuksilla ei maamme ongelmia ratkaista.
Päinvastoin, verotusta alentamalla tarkasti ja harkitusti
tulee hakea dynaamisia vaikutuksia, jolloin voidaan nähdä sellainenkin
ihme, että verotulot nousevat vaikka verotasoa laskettaisiinkin.
Ensi vuoden talousarvio on mielestäni kohtuullisen
hyvä kokonaisuus. Siinä panostetaan kilpailukyvyn
palauttamiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen,
on esityksiä viennin edistämisestä, kansainvälistymisestä, teemme
elinkeinoverouudistuksen, joka varmasti lisää talouskasvua,
helpotetaan yritysten rahoitusta ja niin edelleen. Normitalkoista
on puhuttu koko syksy. On tärkeää, että turhaa
sääntelyä puretaan ja byrokratiaa karsitaan.
Siinä on oikea työsarka, jota kyntämällä on
mahdollista saada aikaan rahanarvoisia tuloksia.
Arvoisa puhemies! Esimerkiksi maakuntaliitot ovat tänään
esittäneet, että kaavoituksen vahvistaminen siirrettäisiin
ympäristöministeriöltä maakuntaliitoille.
Tämä on kerrassaan erinomainen esitys ja monilla
tavoin kannatettava. Byrokratia vähenee, ymmärrys
kaavoitusta kohtaan lisääntyy. Kun tulee paikallista
asiantuntemusta, huonojen kaavojen lukumäärä vähenee,
ministeriön diktatuuri poistuu. Kannattaa tiedostaa, että maa
ei tuota mitään silloin, kun kaavoitusprosessi
on käynnissä. Eri kommervenkkeineen kaavoitus
voi olla vuosikausien prosessi, tuotto nolla. Tämäkin
tuottavuus olisi varmasti nyt kilpailukyvyn palauttamisen kannalta
tarpeen.
Budjettiesityksessä ei vielä ole määrärahaa valtatie
6:n peruskorjaamiseksi Luumäki—Lappeenranta-välillä.
Hallitus on käsittääkseni päättänyt,
että valtatie 6:n korjaus alkaa vuonna 2015. Vetoankin
nyt asianomaisiin ministereihin, että vuoden 2015 toimia
suunniteltaessa ensi tammikuussa sisällytettäisiin
tuolle vuodelle 15 miljoonaa euroa, jotta Luumäki—Lappeenranta-välin
työt saadaan käyntiin heti tammikuussa 2015.
Arvoisa puhemies! Kun talous on kunnossa, on meillä mahdollisuus
pitää huolta vähäosaisista,
lisätä hyvinvointia sekä parantaa koulutusta
ja ihmisten elämänlaatua. Suomessa on köyhiä,
ja heistä meidän on pidettävä paremmin
huolta. Talouden rattaiden ollessa hyvin öljytyssä liikkeessä meillä on
siihenkin parempi mahdollisuus. Erityisen suurta huolta kannan nuorten
syrjäytymisestä. Nuorisotakuuta pitää tehostaa.
Onneksi oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuutta parannetaan ja ammatillista
koulutusta kehitetään. Nyt tarvitaan yhdessä tekemisen
henkeä. Tekemällä oikeita asioita saamme
Suomen taas nousuun. Ihmisistä on pidettävä huoli,
erityisesti heistä, jotka eivät jostain syystä siihen
itse pysty. Nyt olemme oikealla tiellä.
Arvoisa puhemies! Venäjän kanssa käytävän kaupan
kasvua ei tänä päivänä voi
väheksyä. Venäjä on merkittävä ellei
merkittävin kauppakumppanimme. Matkailu Venäjältä kehittyy
jatkuvasti ja todella voimakkaasti. Tämä voidaan havaita
erityisesti Kaakkois-Suomessa: Lappeenrannassa, Imatralla, Kotkassa,
Haminassa. Hyvä, että kaupankäynti kasvaa.
Tällä hetkellä suurin este ja hidaste
kaupan ja verotulojen kasvulle ei ole se, etteivätkö tuotteemme
kävisi kaupaksi, vaan se, että rajanylitys on
hidasta erityisesti Suomen puolella. Rajalla eri asemilla remontoidaan
uusia kaistoja. Onneksi hallitus siirtääkin lisää henkilöstöä tekemään
rajatarkastuksia. Tämä on reaktio jo kasvaneisiin
liikennemääriin, ja on syytä tiedostaa,
että lisäpanostusta tarvitaan edelleen, jotta
tämän kaupankäynnin hyödyt saadaan
kotiutettua asianmukaisesti.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Aivan tähän alkuun
ilmoitan kannattavani edustaja Lohelan tekemää epäluottamuslause-esitystä.
Tämän päivän keskustelussa
on käynyt selväksi homman ydin. Talous ei kasva,
vienti ei vedä, teollisuuden kilpailukyky on huono, ja
julkinen sektori velkaantuu. Näinhän täällä on
tänään kuultu moneen kertaan. On täysin
selvää, että hallitusohjelman tärkeimmät
taloudelliset tavoitteet velkaantumisen taittumisesta, työllisyysasteen
nostosta ja työttömyyden laskusta eivät
tule tämän hallituskauden aikana toteutumaan.
Pahimmalta tuntuu, että maamme velka on nyt yli 90 miljardia.
Kohta tulee eteen se tilanne, että velkamme määrä on
60 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kaiken lisäksi hallitukselta puuttuvat sekä keinot
että myöskin selkeä näkemys
ja ideologia, jolla yrittäjyyttä edistettäisiin
ja jolla maahamme saadaan enemmän talouskasvua sekä työpaikkoja.
Käsittämättömintä on,
että hallituksen talouspolitiikan tärkein hanke
eli tämä yhteisöveroalennus tuo hallituksen
omankin arvion mukaan maksimissaan vain 7 000 työpaikkaa. Kun
otetaan huomioon, että yhteisöveroalen kustannus
on lähes 900 miljoonaa euroa, niin voidaan todeta, että yhdelle
uudelle työpaikalle tulee minun laskuopillani 130 000
euroa hintaa. Tämän taitaa hallitus itsekin olla
jo laskenut.
Perussuomalaiset on sitoutunut suomalaisen hyvinvoinnin, talouskasvun
ja työllisyyden parantamiseen. Opposition kiistattomana
ykköspuolueena haluamme tukea hallitusta sen yrityksissä nostaa
Suomea takaisin nousuun. Perussuomalaisten budjettivastalauseen
kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia parantavia
muutosehdotuksia voikin aivan vapaasti hallitus lainata käyttöön,
kun omat konstit eivät tunnu riittävän. Uskon
aivan vilpittömästi, että esittelemämme kasvu-,
työllisyys-, vero-, energia-, turvallisuus- ja hyvinvointipaketit
auttaisivat tässä tilanteessa. Tuntuu pikkasen
loukkaavalta, että yhä vieläkin täällä salissa
kuulee väitteitä siitä, että perussuomalaisilla
ei muka olisi omia vaihtoehtoja. Kyllä on, ja nyt saa ottaa
käyttöönkin.
Arvoisa puhemies! Tämän työllisyyspakettimme
tavoitteena on nostaa työllisyysasteemme sille samalle
tasolle, millä olen sen huomannut muissakin Pohjoismaissa
olevan, kun siellä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa
olen vieraillut. Heikko työllisyysasteemme johtuu erityisesti
yli 55-vuotiaiden heikosta työllisyydestä. Tämän
lisäksi myöskin nuorisotyöttömyys
on nuorisotakuusta huolimatta kohtuuttoman korkealla.
Eläkemaksujärjestelmää tulisi
muuttaa siten, että alhaisen työllisyysasteen,
eli juuri näiden äsken mainittujen yli 55-vuotiaitten
ja toisaalta alle kolmekymppisten, eläkemaksuja laskettaisiin. Tämä kompensoitaisiin
korottamalla siihen väliin jäävien ikäluokkien
maksuja, eli itseni ikäisten, koska me saamme töitä yleensä helpomminkin.
Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää uudistaisimme
kannustavampaan ja nykyistä paljon oikeudenmukaisempaan
suuntaan. Loisimme automaattisen palkkatukijärjestelmän
yli 55-vuotiaille alanvaihtajille ja edelleen kannustaisimme työurien
pidentämiseen yli 63-vuotiaiden veroporkkanalla.
Veropakettimme järkevöittäisi verotustamme oikeudenmukaisempaan
ja inhimillisempään suuntaan. Ulkomaiden aloittamaan
yhteisöverokilpaan on kyllä vastattava, mutta
sitä ei saa tarpeettomasti enää kiihdyttää,
sillä Pohjoismaiden kuvioissa olen oppinut, että Ruotsissa
ja Tanskassa yhteisövero on 22 prosenttia, ja mielestäni se
olisi suunnilleen sopiva taso Suomellekin. Tällä toimenpiteellä säästyneet
rahat käyttäisimme Suomen työllisyyden
ja talouskasvun moottorin eli pk-sektorin tukemiseen. Nostaisimme alv:n
alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8 500 eurosta
20 000 euroon ja toteuttaisimme työllistävien
pk-yritysten Viron-mallin mukaisen yritysverotuksen. Lisäksi
nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen
työkorvauksen määrää 45
prosentista takaisin siihen 60 prosenttiin, jolla se ennen tämän
hallituksen aloittamistakin oli.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kuntataloudesta.
Tällä vaalikaudella kuntien valtionosuuksiin kohdentuvat
leikkaukset iskevät suoraan kuntien kukkaroon. Tämän
seurauksena kuntien on entistä vaikeampaa täyttää valtion
kunnille määräämiä tehtäviä ja
velvoitteita.
Murheellisin mielin luin hallituksen esityksen kohdentaa vanhuspalveluihin
300 miljoonan euron säästöt. Vaikka tarkoitus
on hyvä, hoitaa vanhukset kotonaan mahdollisimman pitkään,
pahoin pelkään, että kotona hoitaminen
ei onnistu noin intomielisillä säästötavoitteilla.
Vanhuksemme eivät selviä kotonaan ilman apua ja hoivaa,
ja hallituksen velvollisuutena on järjestää kunnille
sellaiset resurssit, että jokainen tulee asianmukaisesti
hoidetuksi, olkoonpa hoitopaikka sitten koti taikka laitos.
Vaikka hallitus väittää kuntarakenneuudistuksella
vähentävänsä kuntien tehtäviä,
riittää vähentämisestä huolimatta
kunnilla tehtäviä, ja niiden hoitoon tarvitaan
selvää rahaa. Perussuomalaiset esittävätkin
kuntien peruspalveluihin 125 miljoonan euron lisäystä.
Tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelman mukaan aluehallinnosta on
vähennetty työpaikkoja, mutta kansalaisten velvoitteet
erilaisten lupien hakemiseen eivät ole vähentyneet
samassa suhteessa. On käynyt pikemminkin päinvastoin.
Lupamenettelyt eivät ole keventyneet, eikä uusia
menettelytapoja ole kehitetty toimintojen nopeuttamiseksi. Tämän
seurauksena erilaisten lupien ja päätösten
odottaminen kuukausi- taikka jopa vuositolkulla hidastaa ja jarruttaa
monien tärkeiden hankkeiden aloittamista ja sitä kautta
aiheuttaa kansantaloudellemme suoranaista tappiota.
Monet valtion toiminnot on tuottavuuden nimissä ulkoistettu
ja päästetty konsultit mellastamaan aikaisemmille
virkamiesten työpaikoille. Tuloksena on ollut muhkeita
laskuja, sillä mitä ilmeisimmin tuottavuuden ja
vaikuttavuuden tavoittelu ei koskekaan yksityisiä toimijoita
vaan pelkästään valtion viranhaltijoita.
Sisäinen turvallisuus.
Tuottavuus- ja vaikutusohjelma koskettaa myös sisäministeriön
hallinnonalaa. Vuosien saatossa on tuottavuuden nimissä suoraan
vähennetty satoja poliisin virkoja vedoten siihen, että poliisin
hallintorakennetta uudistamalla parannetaan tuottavuutta ja sitä kautta
myös kansalaisten turvallisuutta. Poliisin virkoja on vähennetty myös
niin sanotusti mutkan kautta. Mutkalla tarkoitan tässä hätäkeskuksia.
Hätäkeskuksia perustettaessa hanketta mainostettiin
tehokkaalla yhden luukun periaatteella, eli samasta hätäkeskuksesta
ja usein vielä samalta hätäkeskuspäivystäjältä poliisi
ja pelastuslaitos saavat kaikki tarvitsemansa palvelut. Poliisin
virkoja siirrettiin hätäkeskuksiin.
Nyt on tuottavuuden nimissä karsittu hätäkeskuksen
tehtäviä, ja poliisi on joutunut perustamaan oman
tilannekeskusorganisaationsa. Eli poliisi hoitaa osaksi päällekkäisiä tehtäviä hätäkeskusten
kanssa, ja näihin poliisin tilannekeskuksiin imuroidaan
jälleen väkeä kentältä.
Tämä vaikuttaa vääjäämättä myös
poliisipalvelujen saatavuuteen ja sitä kautta turvallisuuden
heikentymiseen.
Maa- ja metsätalous.
Maaseudun elinolojen kehittämiseen varataan rahaa miljoona
euroa vähemmän kuin vuonna 2013. Tällä valtionavulla
on ollut tarkoituksena turvata tasokas sekä alueellisesti
ja sisällöllisesti kattava neuvonta, minkä on
omalta osaltaan toivottu luovan edellytykset maataloustuotannon harjoittamiseen
koko maassa. Eli tarkoitus on pitää koko maa asuttuna
ja viljeltynä.
Nyt hallituksen säästötoimien seurauksena
pelätään palveluiden hintojen korotuksia
ja mahdollisesti myös henkilöstön irtisanomisia.
Resurssien väheneminen saattaa puolestaan vähentää neuvontaa,
jota moni sukupolvenvaihdosta suunnitteleva nuori viljelijä kipeästi
tarvitsisi. Moni tila saattaakin jäädä vaille
jatkajaa, ihan vain sen vuoksi, että nuori viljelijä kokee
ammatin liian haastavaksi ja avun olevan liian kaukana. Mielestäni
meillä ei ole tähän varaa, mikäli aiomme
pitää koko maan asuttuna ja viljeltynä.
Arvoisa herra puhemies! Olen puheessani pääosin
kritisoinut hallituksen toimia, mutta tähän lopuksi
on syytä lausua myös muutama kiitoksen sana. (Eduskunnasta:
Hyvä!) — Täältä tulee.
Herkistykää kuuntelemaan. (Välihuutoja — Eduskunnasta:
Puhu niin kauan kuin haluat!)
Hallitus on huomioinut kasvavat suurpetokantamme ja kasvaneista
petokannoista aiheutuneet taloudelliset vahingot. Myös
henkilövahinkoja on jo sattunut, mutta pääasiassa
on onneksi vielä selvitty tikeillä ja laastareilla.
On päivänselvää, että petovahingot
ovat verrannollisia petojen määrään,
ja mikäli hallituksen tavoitteena on vähentää nykyisiä petovahinkoja,
on vähennettävä myös petoja.
Viime vuonna petovahinkoja oli noin 7 miljoonan euron arvosta.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt valitettavasti kiitosten aika on loppu.
Kaksi riviä vielä... [Puhemies antoi
puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Jatketaan siitä, mihin edustaja Hongisto
jäi. Kyllä hallituspuolueiden puheissa on ihan
paljon hyvää mutta aika vähän
konkreettista kuitenkin nyt, kun tarvitaan tekoja, sillä rakennepaketin
ratkaisussa vedotaan kuitenkin perustaltaan niin sanottuihin dynaamisiin
vaikutuksiin, joten mitään konkreettista me emme
vielä niistä tiedä, mitä suotuisaa
on tulossa.
On todettu moneen kertaan, että teollisuuden kivijalat
ja se kuuluisa puujalkakin horjuu. Kategorinen budjetin leikkaus
ei tietenkään ole vastaus, mutta onko velkaantuminenkaan?
Ymmärrän velanoton tilanteessa, jossa tarvitaan
rahaa työllisyysperusteisiin investointeihin. Peruspalvelutkin
on turvattava. Mutta jos menot ovat suuremmat kuin tulot, niin jostakin
rakenteita on muutettava, ja sen olemme myös me ottaneet varjobudjetissamme
huomioon.
Täällä kaivattiin ongelmiin ratkaisuja,
millä saadaan enemmän työpaikkoja, ja
minä aloitan energiapolitiikasta, edustaja Heinonen. Kotimaisen
energian käytön lisäämisellä on
jo kiire, ja sillä me pystymme nostamaan kauppatasettamme.
Olemme luoneet kotikutoisia esteitä lupasäädännöllämme
muun muassa turvetuotannon tielle ja mahdollisesti luvassa on lisää,
eli, arvoisa hallitus — tai viekää, hallituspuolueiden
edustajat, terveisiä eteenpäin — älkää laittako
lisää esteitä turvetuotannon ja turpeen
käytön tielle.
On toki selvää, että turvetuotannossa
on tehty virheitä. Niitä on korjattu. Turvetuotantoa
ei saa rangaista jatkuvasti vanhoista synneistä. Ei öljyn poraamistakaan
ole lopetettu, vaikka maailmalla on tapahtunut hyvinkin pahoja katastrofeja
epämääräisistä paikoista öljyä porattaessa.
Vihreä sortopolitiikka on saatava loppumaan ja myös
maatalouden kurjistaminen. Maaseutu näyttää olevan
mahdollisuus vain juhlapuheissa, ja monet tämän
hallituksen linjaukset ovat heikentäneet muun muassa pienyrittäjyyttä maaseudulla,
varsinaisesta maataloudesta puhumattakaan, vaikka tietysti meidän
maataloutemme lienee eniten yhteisen maatalouspolitiikan hyppysissä Euroopan
unionissa. Sekin on epäonnista sikäli, että me
tiedämme, että sen ajan, mitä Suomi on
ollut yhteisessä maatalouspolitiikassa, maatalouden kannattavuus
on laskenut.
Lisäksi tarvitsemme lisää rahaa aluekehitykseen
ja panostamiseen, ja nämä viimeaikaiset niin sanotut
liikkuvat kehykset ja niitten lisääminen aluelainsäädäntöön
on myös pois maakunnilta ja maakuntien kehittämisestä.
Toivon, että siinä mielessä Euroopan
unionikin ja kansallinen lainsäädäntö noudattaisivat
alueitten vahvuuksien etsimistä ennemminkin kuin keskittämistä.
Mutta meidän on siis aloitettava uusi vuosikymmen,
vaikka puolivälissä tätä vuosikymmentä,
elikkä kotimaisen energian vuosikymmen. Olen iloinen, että myöskin
Suomen Keskusta on muuttanut sikäli linjauksiaan edelliseen
elinkeinoministeriin nähden, että täällä puhutaan
aivan eri tavalla bioenergiasta, puumassoihin perustuvasta biotaloudesta
ja kotimaisen energian käytön lisäämisestä.
Yritystukiviidakkoon perussuomalaiset ovat ottaneet kantaa ja
varjobudjetissa esittäneet, että yritystukiviidakko
on perattava. Pienetkin yritykset tarvitsevat tukia, mutta onko
niille luotu lupaviidakko aivan mahdottomaksi? Suuret yritykset
monessa tapauksessa mitä todennäköisemmin
pärjäävät kuitenkin vähemmillä tuilla,
ja toisaalta on sekin nähty, että Nokia on ollut
merkittävä yritystukien saaja, mutta siitä huolimatta sen
arvo on painunut 200 miljardista alle 10 miljardiin, elikkä yritystukia
on aivan mitä ilmeisimmin tarkistettava.
Kuntakentästä on todettava, että emme
olisi leikanneet varjobudjetissamme näin paljon valtionosuuksia.
Kannatan kyllä talouskuria kunnissa, mutta kaikesta emme
voi säästää, sillä kunnat tekevät
aivan oikeita töitä turvatessaan ja huolehtiessaan
peruspalveluista ja niistä velvollisuuksista, mitä valtio
antaa. Kuitenkin kuntataloudessa on tehtävä sellaiset
linjaukset, ettemme joudu tulevaisuudessa Euroopan unionin tarkkailulistalle.
Parempi kuitenkin itse päättää kuin
antaa toisten määrätä. Mutta
toki tämä hallituksen suurkuntahanke tuntuu tällä hetkellä mielestäni liian
suureelliselta.
Edustaja Ruohonen-Lerner otti myöskin esiin aivan huomionarvoisen
seikan pohtiessaan sitä, että tällä hetkellä kunnat
ehkä tämmöisessä lievässä paniikissa
tekevät viime tipan investointipäätöksiäkin — siinä mielessä viime
tipan, että ounastelevat kuntaliitoksia — mutta
tämäkinhän johtaa sitten pitkässä juoksussa
vain lisävelkaantumiseen.
Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan arktisesta alueesta ja sen
mahdollisuuksista. Minä näkisin, että kaikissa
rakennepaketeissa tulisi ottaa huomioon se konkretia, mitä arktisille
alueille tarvitaan ylipäätään,
että se arktinen alue on olemassa ja sen mahdollisuuksia
voidaan hyödyntää, (Puhemies koputtaa)
kun tiedetään, että Norjassakin touhutaan
elinkeinoelämän puolella täyttä häkää.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Työhön ja yrittämiseen
kannustaminen on talouskasvun ja hyvinvoinnin perusta. Hallituksella
olisi tämän osalta paljon opittavaa perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista
ja rakennepakettivaihtoehdosta. Muun muassa yhteisöveron
laskeminen 22 prosentin tasolle, alvin alarajan tuntuva nostaminen
sekä Viron-mallin mukainen yritysverotus ovat perussuomalaisten
konkreettisia ehdotuksia talouskasvuun ja työpaikkoihin.
Joitakin mainitakseni.
Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kaipaisivat enemmän
tukea kuin hallitus suo. Nekin tulisi nähdä potentiaalisina
työllistäjinä. Nykyistä alvin
8 500 euron alarajaa ei ole nostettu kertaakaan sen asettamisen
jälkeen 1993. Jo inflaatiotarkistuksilla pitäisi
alarajan olla 12 000. Tämä, että alarajaa
nostettaisiin paljon kerralla, vaikuttaisi siihen, että sosiaaliturvaa
ei käytettäisi enää niin paljon.
Samoin se vähentäisi harmaata taloutta.
Julkisessa käytössä olevien rakennusten
home- ja kosteusvauriot ovat karanneet käsistä. Näihin
tulisi puuttua nykyistä rivakammin. Laskusuhdanteen aikana
korjausten aiheuttamat kustannukset olisivat hieman edullisemmat
ja niiden työllistävä vaikutus positiivinen
asia. Miksi kunnon hometalkoisiin ryhtymistä pitää viivyttää?
Asiat tulisi laittaa saman tien kuntoon. Ongelmien siirtäminen
vain kasvattaa korjaustoimenpiteiden kustannuksia, ja samaan aikaan
ihmisille aiheutuvat terveyshaitat pahenevat. Tästäkin
muuten koituu tulevaisuudessa lisää kuluja valtiolle.
Vanhustenhuoltoa tulee uudistaa siten, että jokaiselle
vanhukselle taataan laadukas hoitopaikka. Konkreettinen rohto vanhustenhuoltoon
liittyviin ongelmiin olisi omaishoitojärjestelmän
tehostaminen. Omaishoito on kustannustehokkain ja erittäin
laadukas sekä inhimillinen tapa järjestää vanhustenhuolto.
Esimerkiksi omaishoitajien eriarvoinen asema paikkakunnittain, hoitajien vapaat
ja taloudellisen tuen riittämättömyys
ovat epäkohtia, jotka tulisi hoitaa ensisijaisesti kuntoon.
Nuorisotakuun toteutumiseen liittyviin koulutuspaikkoihin tulee
panostaa tasapuolisesti eri puolilla maata. Laadukkaan ja tasavertaisen
koulutusjärjestelmän ylläpito ei kestä liikoja
leikkauksia. Muuten on vaarassa hallituksen tähtäin olla
osaavin ja liikkuvin kansa 2020.
Liikkumattomuuden haaste yhteiskunnallemme on valtava. Tähän
ongelmaan onnistunut puuttuminen saattaisi poikia miljardiluokan
säästöt tulevaisuudessa. Liikunta on
keskeinen osa terveyttä, ja se ehkäisee tehokkaasti
erityyppisiä sairauksia sekä auttaa jaksamaan
niin koulussa kuin työpaikallakin ja eri elämäntilanteissa.
Toivoisin tämän suhteen hallitusta kiinnostavan
nykyistä enemmän ennalta ehkäisevän
hyvinvoinnin edistämisen. Tähän miljardiluokan
asiaan, liikkumattomuuteen, tarvitaan kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä ja
todellisia toimia.
Maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen on tärkeää.
Esimerkiksi laadukkaan kotimaisen ruuan tuotannon edistäminen
olisi järkevä tapa panostaa maaseutuun ja samalla
ihmisten terveyteen. Lähiruuan osuutta koululaisten lautasilla tulisi
merkittävästi kasvattaa. Suomi — gmo-vapaa
maa. Siinä visio vienninedistämiseen Suomessa
tuotetun ruuan muodossa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei
näy hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä.
Tästä johtuen kannatan perussuomalaisten esittämää epäluottamuslausetta.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee uudenlaista pöhinää kohti
talouskasvua ja parempaa työllisyyttä. Kataisen
kuuden puolueen hallitukselta puuttuu selkeä tahtotila
siitä, että velkaantuminen taitetaan ja uusia
työpaikkoja luodaan Suomeen. Suomen Keskusta on esittänyt,
että vuoteen 2030 mennessä Suomessa olisi uusia
työpaikkoja 150 000. Viime kyselytunnilla eduskunnassa
aihetta käsiteltiinkin, ja jos en nyt rivien välistä aivan
turhaan niitä kommentteja napsinut, niin hieman utopistisena
ainakin ministerit pitivät tätä kasvua
ja kehitystä. Mutta omasta mielestäni meillä ei
ole varaa olla luomatta työpaikkoja Suomeen, koska vain
työllä Suomi nousee uuteen kasvuun ja kehitykseen.
Jos ja kun hallitus aikoo käyttää tämän
loppuvaalikauden siihen, että leikkauslistoja, näitä rakennepaketin
listoja ja työlistoja, tehdään, niin
voihan sen ajan silläkin lailla käyttää,
mutta näen tarpeelliseksi pistää nyt
töitä myöskin ministeriaitiosta käsin
uusien kasvutyöllistämismahdollisuuksien luomiseen.
Olemme tilanteessa, jossa Suomessa on yli 400 000 työtöntä.
Valtionvelka lähentelee 100 miljardin euron rimaa, ja esitetty,
nyt käsittelyssä oleva talousarviokin on pahasti
pakkasen puolella. Mistä me saamme silloin kasvua ja työllisyyttä,
on tuhannen taalan kysymys. Uudet työpaikat kun syntyvät
aivan varmasti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Julkisella sektorilla
me tulemme näkemään lähivuosien
aikana paljon irtisanomisia ja työpaikkojen vähenemisiä.
Me keskustassa olemme esittäneet, että oikeita
porkkanoita käyttämällä parannamme
työllisyyttä. Esimerkiksi työllistäville
pienyrittäjille ja maatalouden harjoittajille olemme esittäneet
viiden prosentin yrittäjätulovähennystä.
Sillä kannustetaan investoimaan ja työllistämään.
Myöskin ensimmäisen työntekijän
palkkatuki tulisi juuri pienille yrittäjille erittäin
suurena lahjana, koska ehkä juuri toisen työntekijän
palkkaaminen itsensä lisäksi on se kynnys, jonka
moni yrittäjä jättää ylittämättä.
Me olemme myöskin esittäneet työkalupakkiin
miljardiluokan kasvurahastoa, jolla suomalaisen työn arvostusta
saadaan nousuun. Valtion infra Oy on myöskin hyvä väline
siihen, että työllistävät liikennehankkeet,
uudet sellaiset, saadaan tulevaisuudessa jalalle.
Meillä ei myöskään, arvoisa
puhemies, ole varaa olla käyttämättä kotimaisia
vihreän talouden elementtejä. Kotimainen puhdas,
uusiutuva energia on yksi esimerkki siitä. Se työllistää,
mutta myöskin saamme omat kotimaiset energiamahdollisuutemme
käyttöön. Puun ja turpeen täytyy olla
kivihiiltä kannattavampia käyttää.
Ne eivät ole sitä tänä päivänä,
ja siitä voimme vain ja ainoastaan syyttää ministeriaitiossa
olevia puolueita.
Myöskin kotimainen maatalous ja elintarvikehuolto on
yksi tulevaisuuden työllistäjistä, jos
me annamme maatalouden harjoittajille kasvun eväitä.
Niitä ovat parempi kannattavuus ja tuotteista saatu hinta
sekä pitkäjänteisyyttä muun muassa
investointipaketteihin ja rahoituspohjaan.
Kun tänään vierailin Utajärvellä omalla
kummitilallani, niin oikeastaan ainoa viesti tänne eduskuntaankin
oli se, että kannattavuuden parantamiseksi hekin ansaitsevat
ja tarvitsevat tupopöydässä annettuja
lisäeuroja työntekijöille, eli on kyse
rahasta.
Arvoisa puhemies! Aivan loppuun haluan sanoa, että suuret
uudistukset odottavat nurkan takana. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä kuntapolitiikkaan
ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen, eikä esitetty
valtionosuusjärjestelmäkään ole
omasta mielestäni oikeudenmukainen. Kyse on kuntalaisten
peruspalveluista, ja niitä pitää saada
asuinpaikasta riippumatta.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! On selvää, että muuttuva
yhteiskunta tarvitsee myös muuttuvia rakenteita. Siksi
olisikin kovin sääli, jos rakenneuudistuksesta
tulisi vähitellen vain leikkausten eufemismi. Vastuullinen
politiikka vaatii huomattavasti laajempaa talouden tarkastelua.
Siksi ei pidä sotkea taloussuhdannetta tänään
perustavimpiin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin.
Meidän akuutti huolemme nyt tässä päivässä liittyy
valtiontalouden epätasapainoon ja työttömyyden
kasvuun, ja siihen on etsittävä akuutteja, nopeita
ratkaisuja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi korjausvelan muuttaminen
pankkivelaksi tilanteessa, jossa halvat korot ja korkea työttömyys
tukevat nopeiden rakennushankkeiden käynnistämistä.
Meillä on hirvittävä määrä tekemätöntä työtä tässä maassa,
sellaista työtä, joka täytyy joka tapauksessa
jossakin kohtaa tehdä. Mikä olisi parempi hetki
kuin se, kun lainarahaa on saatavilla kaikkein halvimmalla, kun työntekijöitä on
runsaasti odottamassa työtä?
Toinen keskeinen uudistus, jota tulisi pikaisesti nopeuttaa,
on uusiutuvan kotimaisen energian pienvoimalaverkko. Meillä tehtiin
joskus 2000-luvun alussa sellainen linjaus, että Suomessa
ei uusiutuvaa energiaa tarvita, täällä mennään vanhan
kaavan mukaan. Samaan aikaan Saksassa päätettiin
aivan toisin. No, nyt 10—15 vuotta myöhemmin me
näemme, että Saksa on monella tapaa maailmanmarkkinajohtaja
ja edelläkävijä uusiutuvaan energiaan
liittyvässä teollisuudessa, kun taas Suomi rapistelee
edelleen lähtökuopissa. Kotimaisen uusiutuvan
energian pienvoimalaverkon rakentaminen tukisi sekä omaa
cleantech-vientiämme että kestävämpää energiantuotantoa
ja -kulutusta täällä.
Kolmas keskeinen uudistus on viisumivapaus. Tämä ei
tietenkään ole pelkästään
meidän käsissämme, mutta huomattavasti
ponnekkaammin me voisimme sitä ajaa EU:n sisällä.
On käsittämätöntä,
että kun tuolla rajan takana odottaa taskut täynnä seteleitä turisteja
vain päästäkseen tänne tuhlaamaan,
me emme ole kovinkaan halukkaita heitä tänne ottamaan
vastaan. Lähialueiden turismi on ehkä sitä turismia,
joka on myös ekologisesti kaikkein kestävintä.
Samaan aikaan se osuu jälleen kerran sellaiselle teollisuudenalalle,
jossa jo valmiiksi meillä on kasvua ja joka hyvin tulisi
paikkaamaan niitä aloja, joilla meillä ei viime
vuosina ole kuulunut muita kuin huonoja uutisia.
Aikaisemmin tänään olen puhunut pienyrittäjien
sosiaaliturvan nostamisesta samalle tasolle palkansaajien kanssa.
On valitettavaa, että pienyrittäjät itse
eivät ole ponnekkaasti järjestäytyneet
ajamaan etujaan, että he ovat antaneet kolmikannan lannistaa
itsensä ja suostuneet siihen, että aina kun työmarkkinoiden
ja sosiaaliturvan ehdoista sovitaan, heille jää mustapekka
käteen. Mutta luulisi täältä löytyvän
sellaista viisautta ja ymmärrystä, että kun
kysymyksessä ovat hyvin pienituloiset ihmiset, jotka kuitenkin
haluavat puuhailla, yrittää ja rakentaa, niin
sitä ei tietoisesti tehtäisi niin hirveän
vaikeaksi.
Viimeisenä, viidentenä, nopeana uudistuksena
olisi monikanavaisen terveydenhuollon rahoituksen purkaminen. Me
olemme rakentaneet tähän maahan terveydenhuoltojärjestelmän,
joka ei enää ole maailman tehokkaimpia, ei ole
maailman halvimpia ja ei myöskään tuota
tasa-arvoista terveyttä suomalaisille. Ei ole mitään
järkeä ylläpitää järjestelmää,
joka takaa toisille paremmat terveyspalvelut kuin toisille ja joillekin
ei niitä lainkaan.
Näillä uudistuksilla ei tehdä uutta
yhteiskuntaa, mutta näillä uudistuksilla autettaisiin
tämän päivän akuuteissa talouspulmissa
Suomea hiukan eteenpäin. Osittain nämä kaikki
ovat olleet agendalla viime vuosina. Joidenkin suhteen on pieniä askelia
ja parannuksia jo tehty, mutta kovin vähän ja
kovin myöhään.
Juho Eerola /ps:
Kunnioitettu puhemies! Perussuomalaisten hyvinvointipaketin
tarkoituksena on lopettaa eriarvoistuminen. Olisimme valmiita lisäämään
rahaa niin vanhustenhoitoon, omaishoitoon kuin myös lasten,
nuorten ja perheiden tukemiseen. Lastensairaalaan kerätään
rahaa lahjoituksilla, mutta täällä on
tänäänkin kuultu, kuinka hallituspuolueitten
edustajat puolustelevat kehitysavun maksamista valtionvelkaa lisäämällä.
Oma kansa ensin, on joku joskus sanonut.
Katsomme myös, että tasa-arvoinen ja hyvä opetus
on maamme menestyksen perusta, joten lisäisimme rahaa peruskoulun
ryhmäkokojen pienentämiseen ja kattavan kouluverkon
ylläpitoon.
Energiapolitiikan suunta on käännettävä,
ja sen perustaksi on saatava halpa suomalainen energia. Tämä tukee
työllisyyttä, talouskasvua, ostovoimaa sekä kilpailukykyä.
Energiaverotusta on alennettava 200 miljoonalla eurolla. Rikkidirektiivin
kuristamalle vientiteollisuudellemme emme halua antaa uutta lisäkurimusta
suunnitellun windfall-veron muodossa. Samaten olisi pitänyt
luopua näistä satamien väylämaksuista
kokonaan eikä ainoastaan puolittaa niitä.
Edelleen energiaomavaraisuuttamme pitää nostaa,
jotta energiakauppataseessamme oleva noin 7 miljardin alijäämä saadaan
supistettua. Tämä saadaan aikaan kotimaisen energian
asemaa, eli lähinnä turpeen asemaa, suhteessa
kivihiileen parantamalla. Myös lupapolitiikkaa tulee tässä yhteydessä helpottaa.
Puolustusvoimille, poliisille, Rajavartiolaitokselle, Tullille
sekä oikeuslaitokselle on tehty leikkauksia jo aivan liikaa.
Ne eivät enää kunnolla suoriudu niille
asetetuista tehtävistä. Kansainvälistyminen
tuo meille mahdollisuuksien, joita tässä edustaja
Kontula äsken hienosti kuvasi tämän viisumivapauden
tulemisen myötä, lisäksi joitakin uhkia,
jotka heikentävät sisäistä turvallisuuttamme.
Me emme saa enää leikata ihmisten perusturvallisuudesta.
Ja kun puhuttiin tästä, kuinka EU:ssa voisimme
ponnekkaammin ajaa tätä viisumivapautta, niin
olen itse sitä mieltä, että jos se viisumivapaus
kerran on tullakseen — ja siitä varmasti paljon
hyvää tulee, myöskin tulee kustannuksia — niin
kaikki nämä kustannukset, mitä Suomen
Tullille, Rajalle, poliisille ja näinpäin pois
tulee, hoidettaisiin sitten EU-panostuksella.
Suomeen investoimalla saamme maan nousuun, ja sitä tämä perussuomalaisten
kasvupaketti tukee. Esimerkiksi tieverkkoon ja julkisten rakennusten
homekorjauksiin olisikin nyt investoitava, sillä ne tasaisivat
suhdanteita. Näiden investointien aikaistamisella olisi
näitä suhdanteita tasaava vaikutus. Ne olisi järkevä toteuttaa juuri
nyt, sillä korkeasuhdanteen ehkä joskus mahdollisesti
myöhemmin tulevaisuudessa koittaessa tämänkaltainen
toiminta muuttuu kalliimmaksi. Tätä problematiikkaa
myöskin mielestäni tuossa edustaja Kontula hyvin
kuvasi.
Arvoisa puhemies! Jos meidän jostain on leikattava,
niin aloitetaan vaikkapa Kreikalle annettavasta suorasta budjettituesta
sekä yli 1,1 miljardia euroa vuodessa maksavasta kehitysavusta. Sosiaalisin
perustein tulevia maahanmuuttajiakin voimme ottaa paljon nykyistä vähemmän
ja luopua edelleen pakkoruotsista. Leikattavaa on edelleen myös
tehottomissa yritystuissa. Edellä mainituista kohteista
saisi helpostikin säästettyä yli miljardin
euron summan ilman, että kenenkään Suomessa
asuvan suomalaisen tilanne siitä heikkenisi.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa puhemies! Työmatkavähennyksen leikkaus
ei onneksi sisältynyt toimenpiteenä rakennepakettiin,
mutta viime päivinä on noussut huoli siitä,
että työmatkavähennysten leikkaus oltaisiin
toteuttamassa jollain muulla käytännön
tavalla. Työmatkavähennys on osa työnteon
kannattavuutta. Kodin ja työpaikan väliset matkakulut
voi vähentää verotuksessa halvimman vaihtoehdon
mukaan, mikäli kulut ovat enemmän kuin omavastuuosuus
eli 600 euroa vuodessa.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä työn
tekemistä ei saa vaikeuttaa eikä työhön
liittyviä pakollisia kuluja ehdoin tahdoin kasvattaa, koska
Suomen selviytymisen idea on siinä, että mahdollisimman
moni ensinnäkin saa työpaikan ja toiseksi haluaa
tehdä töitä. Työmatkavähennys
vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka kannattavaa on ottaa vastaan
töitä vähän kauempaa. Tämän
lisäksi matkakulut voivat olla suuret esimerkiksi harvaan
asutulla alueella.
Arvoisa puhemies! Rakennepaketissa päätettiin
työn vastaanottamisen edistämisestä muun muassa
lisäämällä työn vastaanottamisen
velvollisuutta kauempaakin. Hallituksen rakennepaketin johtoajatuksena
olikin purkaa muun muassa työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja.
Jatkossa muun muassa lyhytkestoisen ja siksi pienipalkkaisen työn
vastaanottaminen on nykyistä kannattavampaa, koska työttömyysturvaan
tulee 300 euron suojaosuus ja asumistukeen 400 euron suojaosuus.
Nyt tehdyt päätökset ovat merkittävä linjavalinta,
jossa siirrytään aktiivisen työvoimapolitiikan
korostamisesta työn tarjontaa aidosti lisääviin
toimenpiteisiin. Työn vastaanottamista ja työn
kannattavuutta pitää edistää kaikilla
rintamilla. Siksi edellytänkin, että työmatkavähennystä ei
vesitetä vaan keskitytään niihin toimenpiteisiin,
joilla lisätään edelleen suomalaista
työtä ja yrittäjyyttä.
Edustaja Kontula on täällä tämän
päivän aikana useamman kerran puhunut, ja minä haluaisin kiittää häntä yrittäjien
ymmärtämisestä varsinkin tällä sosiaaliturvan
puolella. (Anna Kontula: Kaikkien yrittäjien!) — Aivan. — No,
esimerkiksi työttömyysturva yrittäjillä on
sentyyppistä, työ- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä se
meni niin, että yrittäjän pitää ensiksi,
vaikka se olisi miten pieni yritys, sanoa se ulkopuolinen työntekijä irti
ennen kuin vaikka saa oman perheen jäsenen, itsensä tai
oman perheen jäsenen, statuksen työttömäksi
ja sitten sosiaaliturvan piiriin.
Korjausvelan pankkivelaksi muuttaminen vaatii minun mielestäni
maksajan määrittelyä luottoluokittajille
tiedoksi, etteivät meidän korkokustannukset nousisi.
Viisumivapaudesta sen verran, että Norjalla esimerkiksi
on Finnmarkin osalta ja Kuolan niemimaan osalta Venäjällä yhteinen
sopimus viisumivapaudesta. Mekin voimme kyllä ihan hyvin täällä aloittaa
Venäjän kanssa neuvottelut maakunnallisista viisumivapauksista,
jos ei EU tule mukaan näihin neuvotteluihin. — Kiitos.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää,
että olen hieman järkyttynyt noista edustaja Kontulan
tämänpäiväisistä puheenvuoroista.
Ne ovat sisällöltään olleet
niin yrittäjämyönteisiä ja jopa
viisaita, että tekisi mieli pyytää häntä siirtymään
istumaan lähemmäs tätä kokoomuksen
ryhmää täällä oikealla.
(Timo Heinonen: Ei paljon vasemmalle tarvitse mennä, niin
alkaa tulla jo toiselle puolelle!) — Kyllä, kyllä. — Erityisesti
tämä havainto ja huomio mikroyrittäjien
tukemisesta ja heidän työttömyysturvansa
huomioimisesta on erittäin tärkeä. Entisenä mikroyrittäjänä,
nykyisenä pk-yrittäjänä, ymmärrän
täsmälleen sen tuskan ja ahdingon, missä moni
yksinyrittäjä tänä päivänä on silloin,
kun menee huonosti. Edustaja Suutari viittasikin tähän
problematiikkaan ansiokkaasti.
Mutta minusta tässä on laajempikin merkitys kuin
pelkästään se, että turvataan
yrittäjän sosiaaliturva hätätilanteessa
tai vaikeina aikoina. Se on nimittäin se, että tämän
mikroyrittäjien ja pienten yrittäjien sosiaaliturvan
paranemisen myötä myöskin kynnys ryhtyä yrittäjäksi
madaltuu ja on helpompi ryhtyä yrittäjäksi.
Ehkäpä useampi ihminen uskaltaa heittäytyä siihen
yrittäjän elämään,
kun tietää, että on edes jonkunlainen
turvaverkko, joka pitää hänestä huolta
sitten, jos käy niin, niin kuin yrityselämässä hyvin
usein käy, eikä siinä mitään
pahaa ole, jos käy niin, että meneekin hommat
pieleen ja tulee konkurssi ja yritys ei menestykään.
Tässä suhteessa tämä ajatus
on kyllä erittäin kannatettava, ja minusta sitä tulisi
kyllä kaikin keinoin edistää. Lisää yrityksiä me
tarvitsemme Suomeen, ja tämä on yksi keino lisätä yrittäjien
määrää, rohkaista heitä yrittäjän
polulle. Totta kai on muitakin korjattavia asioita, esimerkiksi
konkurssilainsäädäntö, johon
tulisi puuttua ja mahdollistaa henkilökohtaisen konkurssin
tekeminen ja veloista eroon pääseminen edes jonkinlaisen
järjellisen ajan kuluessa, mutta se on tietenkin kokonaan
toinen juttu.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Edellä on useampia puheenvuoroja
käytetty siitä, minkälaisia toimenpiteitä ei
saa tehdä yrittäjien ja työntekijöiden
työnteon kustannusten kiristämiseksi.
Täytyy siitä antaa kiitosta, että kilometrikorvauksen
leikkauksesta luovuttiin, mutta huoli on sama, että keskusteluissa
on noussut esille myös sellainen malli, jota jotkut puolueet
ajavat, että se toteutettaisiin toisella tavalla. Samanlaisia
ovat työmatkavähennykset ja myös tämä edustuskulujen
leikkaus, joka on nyt eduskunnan käsittelyssä,
jossa itse toivon, että vielä vakavalla tavalla mietitään
se, että mielestäni jollain tavalla pienestä kateellisuustoimenpiteestä kun
on kyse, niin aiheutuu loppupelissä kuitenkin suurempi lasku
suomalaiselle yhteiskunnalle kuin se hyöty, jota sillä muka
ollaan tavoittelemassa.
Ehkä samanlainen, joka aiheuttaa myös yrityksille
merkittävästi lisää kustannuksia,
on Ollilan esittelemä satelliittipaikannusmalli, jossa
autoilun kilometrimaksut tulisivat nousemaan entisestään,
ja ei se ole pitkien etäisyyksien maassa mahdollista, että autoilusta
maksettaisiin yhä kasvavia määriä.
Pitää muistaa, että meillä kerätään
tänä päivänä autoilijoilta
erittäin paljon enempi rahaa kuin palautetaan takaisin
esimerkiksi liikenteeseen tai tieverkon ylläpitoon.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi urheilusta ja liikunnasta, joista
salissa puhutaan kovin vähän. Meillä ovat
merkittävällä tavalla urheilun ja liikunnan
rahat nousseet viimeisten vuosien aikana, kiitos siitä suomalaisille
pelaajille, jotka ovat Veikkauksen peleihin osallistuneet. Huomenna meillä on
ilo esitellä laaja valtion liikuntaneuvoston tekemä arviointi
siitä, mitä tällä lisärahalla
on saatu aikaan. Olen erittäin tyytyväinen, että panostuksia
on voitu lisätä niin huippu-urheiluun kuin ennen
muuta myös suuria massoja liikuttavaan liikuntaan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Jaha, sitten edustaja Hongisto jatkaa varmaan niitä kiitoksia.
(Timo Heinonen: Mahtuukohan viiteen minuuttiin? — Teuvo
Hakkarainen: Mahtuu!)
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta
antaa kiitoksia kokoomuspuolueelle, mutta ennen kuin mennään
kiitoksiin, muutama sana perustiestön ja yksityisteiden
kunnossapidosta.
Taloudessamme on tiukat ajat, mutta onko aika niin tiukkaa,
että meillä ei ole varaa korjata rapautuvaa tieverkostoamme?
Mielestäni teiden kunnossapito ja korjaaminen on edullisinta
silloin, kun vauriot ovat vielä vähäisiä.
Mikäli raskaalla ajoneuvokalustolla ajamalla vaurioitetaan teiden
runkorakennetta, on korjaaminen huomattavasti kalliimpaa. Nyt huonon
talouden ja työllisyyden aikana olisi myös teiden
kunnostaminen edullisinta, sillä korjaustoiminta tarjoaisi
kipeästi tarvittavia työpaikkoja ja korjauksiin
tarvittava raha olisi myös edullisempaa. Ja mikäli
kuulin oikein, edustaja Kontulakin käytti samansuuntaisia
puheenvuoroja, että silloin kun raha on edullista, silloin
on syytä sitä käyttää.
Tämän takia hämmästelen
sitä, että hallitus esittää vuoden
2014 talousarvioon yksityisteille vain 5 miljoonan euron määrärahaa.
5 miljoonaa euroa Suomen kokoiseen maahan on erittäin vähän.
Muutama vuosi sitten vastaava summa oli peräti 13 miljoonaa
euroa. Siinä on huima pudotus. Tämän
vuoksi perussuomalaiset esittävät 75 miljoonan
euron aikaistettujen hankkeiden määrärahasta
siirrettäväksi 10 miljoonaa yksityisteiden rakentamiseen
ja kunnossapitoon, elikkä aikaistettaisiin näitä hankkeita
ja korjattaisiin yksityisteitä.
Sitten, arvoisa puhemies, niihin äsken lupaamiini kiitoksiin.
Päivän aikana puheissa on pääosin
kritisoitu hallituksen toimia ja lopuksi on syytä lausua myös
muutama kiitoksen sana. Nimittäin hallitus on huomioinut
kasvavat suurpetokantamme ja kasvaneista petokannoista aiheutuneet
taloudelliset vahingot. Myös henkilövahinkoja
on jo sattunut, mutta pääasiassa on onneksi vielä selvitty
pelkillä tikeillä ja laastareilla. On päivänselvää,
että petovahingot ovat verrannollisia petojen määrään,
ja mikäli hallituksen tavoitteena on vähentää nykyisiä petovahinkoja,
on vähennettävä myös petoja.
Viime vuonna petovahinkoja oli noin 7 miljoonan euron arvosta. Kuluvan
vuoden vahinkomäärä on jonkin verran
suurempi. Kuitenkin, arvoisa puhemies, hallitus on luvannut korvata
täysimääräisinä petovahingot,
joten ainakin siitä syystä on hallitusta lupa
kiittää.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Meilläpäin on sellainen
sanonta, että jos porvari kehuu sinua, tarkista kantasi.
Tänään jo kaksi porvaria kehui minua,
mutta tässä kohtaa kehotan kyllä näitä porvareita
tarkistamaan kantansa ja ennen kaikkea tietonsa siitä,
mitä on vasemmisto tänä päivänä.
Kyllä, me olemme jo vuosikausia puhuneet pienyrittäjien
puolesta, kuten muidenkin pienituloisten ihmisten, jotka tässä prekarisoituvassa
maailmassa koettavat raapia toimeentulonsa kasaan.
Mutta nyt ajattelin käyttää puheenvuoron
eurokriisistä, sillä viime vuosien aikana analyysimme
siitä on vaikuttanut aivan oleellisesti myös budjettivalmisteluun
ja kansallisiin talouslinjauksiin. Ensinnäkin
kriisin on väitetty johtuvan julkisen sektorin holtittomasta
velkaantumisesta. Totta tässä on sen verran, että useimmat
euromaat eivät ole koskaan täyttäneet
kasvu- ja vakaussopimuksen 60 prosentin velkatavoitetta. Kun kuitenkin
katsotaan euromaiden velkaantumista tarkemmin, huomataan, että raju
velkaantuminen alkoi vasta kriisin puhjettua, ehkä Kreikkaa lukuun
ottamatta.
Taas tänään täällä on
kauhisteltu Suomen ylisuurta julkista velkaa samalla kokonaan unohtaen
julkisyhteisöjen rahoitussaatavat ja varallisuus. Kokonaiskuvan
kannalta olisi tärkeää muistaa, että pelkästään
valtiolla on käteisvaroina ja talletuksina, osakkeina,
arvopapereina, lainasaatavina ja kauppaluottoina kaikkiaan 62,3 miljardin
edestä rahoitusvaroja. Kun tähän huomioidaan
vielä kuntien ja työeläkerahastojen omaisuus,
julkisyhteisöjen rahoitusvarat ovat melkein 250 miljardia
euroa, kun julkista velkaa on vajaa 150 miljardia euroa. Suomi on
siis maailman varakkaimpia valtioita.
Toiseksi, eurokriisin analyysissä kääntyvät usein
syy ja seuraus nurin päin. Talouskriisi ei johdu julkisesta
velkaantumisesta, vaan velkaantumisen kasvu johtuu talouskriisistä,
työttömyyden kasvusta, verotulojen vähentymisestä ja
sosiaaliturvamenojen lisääntymisestä.
Pitkälti samoin muuten oli asian laita myös Suomen
1990-luvun lamassa.
Puhe Suomen ylisuuresta julkisesta sektorista on kummallinen
sekoitus talouskäsitteiden väärinymmärrystä ja
uusliberalistista ideologiaa. Tavallisimmin väitteen puolesta
argumentoidaan muistuttamalla, että julkissektorin koko
on noin 60 prosenttia bkt:stä, siis jopa enemmän kuin
Kreikassa. Ylipäätään julkisen
sektorin koon vertaaminen bkt:hen on harhaanjohtavaa, sillä se
tulkitaan usein niin, että yksityinen sektori olisi sitten
ainoastaan 40 prosenttia tai että 60 prosenttia bkt:stä muodostuisi
julkisista menoista. Tästähän ei tietenkään
ole kyse, vaan bkt mittaa yksityisen ja julkisen sektorin arvon
lisäystä.
Julkisen sektorin koon arvioinnissa oleellisempaa on tarkastella,
mitä rahalla tehdään. Esimerkiksi Suomen
lukuja selittävät osaltaan eläkkeet,
jotka meillä lasketaan julkiseen sektoriin. Merkitystä on
silläkin, että Suomessa myös julkiset
tulot ovat suuret eikä alijäämää juuri
lainkaan.
Arvoisa puhemies! Niin Suomen velkaantuminen kuin suuri julkinen
sektorikin ovat tosiasioita. Kiistanalaisempaa sen sijaan on, missä määrin
tätä voidaan pitää ongelmana.
Kun tarkastellaan kansantalouden kokonaiskuvaa, ei Suomen velkaantumistilanne
näytä erityisen huolestuttavalta, päinvastoin
taloutemme on kansainvälisesti vertaillen pulskassa kunnossa.
Myöskään julkisen sektorin koon suhteen
ei ole syytä paniikkiin. Esimerkiksi koulutuksen, sosiaalivakuutusten
ja terveyspalvelujen järjestäminen julkisen sektorin
kautta on usein kokonaistaloudellisesti edullista ja tehokasta.
Mikäli tässä onnistutaan, laaja julkinen
sektori on vain merkki taloudellisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti
toimivasta yhteiskunnasta.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! On se hyvä, että tuolla
vasemmallakin puolella on huomattu jo se, että eivät
paljon tuota ne sirppitalkoot meille eivätkä ne
auta ketään. On todella hyvä, että tuohon
yrittäjien sosiaaliturvaan — kun meillä ovat
kaikki vähän niin kuin samaa mieltä,
niin eikö siihen todella oteta nyt kantaa? Ruvetaan tekemään
jotakin sen asian hyväksi. Varmasti jokainen pienyrittäjä,
jolla jonkinlainen perusta ja turva on, lähtee työllistämään
vielä kaveriakin siihen, mutta nyt hän on ihan
tyhjän päällä.
Sitten vielä siitä yrittäjien jaksamisesta.
Minä olen muutaman kerran jo sanonut täällä,
että semmoinen lomitusjärjestelmä kuin
on näillä maanviljelijöillä olisi
aivan hyvin toteutettavissa pien- ja mikroyrittäjien
keskuudessa, jos se valtiovalta tulisi pikkuisen vastaan siinä ja
koulutetaan kavereita esimerkiksi siellä kyläyhteisössä, jotta
se voi toimia ja yrittäjät pääsevät
lomalle. Nythän he eivät pääse.
Jos vuodessa yksi tai kaksi päivää on,
niin se on jo aika hyvä.
Sitten tuo konkurssilainsäädäntö.
Siihen täytyy saada lakimuutos, koska nythän vielä kärsii yrittäjiä,
jotka 90-luvun lamasta jäivät puille paljaille,
omaisuus meni ja kaikki. Ei ole vieläkään saatu
yhtään mitään. Joutuu maksamaan
sitä, ja se velka, mitä silloin tuli, kasvaa vain
korkojen myötä, ja siitä ei tunnu koskaan
pääsevän pois, vaikka se ei ollut yrittäjien
vika vaan Suomen talousoppineitten ja niitten, jotka silloin olivat
johdossa, mutta se jäi näitten pienten yrittäjien
päälle. — Tässä taitaa
olla aika loppu, kiitos.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Ihan lyhyesti. Haluan kyllä yhtyä edustaja Hongiston
huoleen maamme tiestöstä, ja minun mielestäni
se on sellainen huoli, joka on kyllä syytä jakaa
ihan koko tämän tyhjän salin kaikilla reunoilla.
Tiestön korjausvelka on tällä hetkellä noin
2 miljardia euroa, ja meillä kerätään
todellakin autoilijoilta ja liikenteeltä veroina ja erilaisina
maksuina yli 7 miljardia vuodessa, ja tästä vain
noin 10 prosenttia käytetään liikenteen
hyväksi. Eli hyvin suuri osa liikenteeltä kerätyistä veroista
ja maksuista menee muuhun valtion ja kuntien kustannusten peittämiseen.
Ymmärrän sen, että toki näin
varmasti pitää jatkossakin olla, mutta luulisi
näin, että ajan kanssa tuosta 7 miljardista löytyisi
nämä korjausvelkaan tarvittavat rahat ja saisimme
tuon tiestön kuntoon.
Suomessahan teitä on sellainen noin 78 000 kilometriä ja
tästä moottoriteitä 800 kilometriä ja tiestöstä päällystettyä on
65 prosenttia. Tämän päälle
kunnat ja kaupungit omistavat vielä noin 28 000
kilometriä katuja ja sitten se meidän maamme liikenneverkon
verisuonisto eli yksityistiet, joita on selkeästi eniten
eli yli 350 000 kilometriä.
Nämä tiet pitävät sisällään
kaiken kaikkiaan yli tuhat siltaa, jotka ovat korjaustarpeessa.
Ne on pääasiassa rakennettu 60—70-luvulla,
ja muutama vuosi sitten, muistan sellaisen luvun, että Suomessa
remontoitiin 32 siltaa, ja siitä kun laskee, niin tällä tahdilla
korjaamiseen menee aikaa 35 vuotta, ja se yhtälö ei
vain yksinkertaisesti toimi.
Pitää muistaa, arvoisa puhemies, se, että meidän
tiet itse asiassa kuluvat joka vuosi noin 1,7 miljardin edestä ja
kunnossapitoon käytetään se vajaa miljardi.
Eli joka vuosi tuota tiestön korjausvelkaa kertyy lisää,
ja kuitenkin on arvioitu, että Suomen tieverkon ja rautatieverkon
arvo on kaiken kaikkiaan noin yli 60—65 miljardia. Eli puhutaan
aikamoisesta kansallisomaisuudesta, ja itse toivon, että se
jossain vaiheessa pystytään laittamaan sellaiseen
kuntoon, mitä se vaatii. Tällä hetkellä meidän
tiestömme rapautuu sellaista tahtia, että olemme
helisemässä tulevaisuudessa niin kuljetuksen kuin
henkilöliikenteenkin kanssa. Meidän henkilöliikenteestä kuitenkin
yli 93 prosenttia kulkee teitä pitkin ja tavaraliikenteestäkin
edelleen 65 prosenttia, vaikka nyt panostuksia raideliikenteeseen
onkin tehty kasvavassa määrin.
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä ei ole
muuta ratkaisua kuin se, että tehdään
yhteinen päätös siitä, että nyt
tämä tiestö laitetaan kuntoon. Tehdään
siitä oma tällainen isompi hanke vaikkapa nimellä Suomen
tiet kuntoon, ja se täytyy laittaa rinta rinnan sitten
näiden kehäratojen ja suurten metrohankkeiden,
pääradan ja tämäntyyppisten
kanssa. Ainoastaan sillä keinolla meillä on mahdollisuus
päästä tästä alati
kasvavasta korjausvelasta eroon. Se on kyllä sellainen asia,
että vaikka taloutemme nyt on tiukassa tilanteessa, niin
on syytä olla erittäin huolissaan siitä,
että tämä korjausvelka edelleen kasvaa. Toivon,
että seuraava hallitus, kun pohtii tulevia liikennehankkeita,
niin ottaa vakavalla tavalla tällaisen Suomen liikennekokonaisuuden
käsittelyn ja laittaa nämä alati heikkenevässä kunnossa olevat
tiet ja myös yksityisteiden tuet kuntoon.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontulalle, vaikka hän
ei ole enää paikalla, muutama huomio hänen
aiemmasta ja äskeisestä puheestaan.
Ensiksi näistä pienyrityksistä ja
mikroyrityksistä. Minulla on sellainen kuva, että kaikki
tai lähes kaikki yritykset tässä maailmassa
ovat alkaneet pienestä, yhdestä tai muutamasta
henkilöstä.
Sitten näistä julkisyhteisöjen velkasaatavista ja
varallisuudesta sekä kuntien ja työeläkekassojen
vastaavasta varallisuudesta sen verran, että sehän
riippuu aina, missä muodossa ne ovat. Jos ne ovat kiinteänä tai
maaomaisuutena, niistä on hankala sitten irrottaa eläkemaksuja.
Vielä lisäksi, kun ne yhteissummaltaan ovat noin
250 miljardia euroa, niin eläkevastuut ovat yli kaksi kertaa
tämä summa. Tämän summan, lähes
500 miljardia, joutuvat meidän lapsemme sitten maksamaan.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan tässä ihan
lopuksi puuttua tähän mikroyrittäjien
sosiaaliturvaan ja tavallaan olla tyytyväinen ja kiittääkin
niitä puheenvuoron käyttäjiä eri
puolilla salia, jotka ovat tänä päivänä ilmaisseet
tahtonsa saattaa näiden pienyrittäjien sosiaaliturvaa
paremmalle tolalle.
Meillähän on ollut ongelmana se, että eduskunta
on tavallaan ulkoistanut kolmikannalle yrittäjien toiminnat
lähes kaikki mukaan lukien sosiaaliturvan. Siellä pöydissä ei
ole istunut pienyrittäjiä eikä edes sellaisia
yrittäjiä, joilla on muutama työntekijä,
vaan sieltä tulevat lakiesitykset ja sopimukset ovat tavallaan
tulleet annettuina, ja sitä kautta niihin eivät
ole voineet paljon vaikuttaa ne, jotka ovat niiden kohteeksi joutuneet.
Näin ollen eduskunnassahan toimii tämmöinen
pienyrittäjien sosiaaliturvaryhmä, ja sitä kautta
on nostettu esille niitä epäkohtia. Toivoisin,
että jos niitä saadaan ja kun niitä saadaan
lakiesitystasolle, niin sitten eduskunnassa voidaan yksimielisesti
viedä niitä eteenpäin.
Yleiskeskustelu päättyi.