Kauko Tuupainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun väki vähenee, niin taso paranee, on vanha kunnon viisaus, ja olen täysin samaa mieltä.

Suomen talous on taantumassa. Tiedämme, että Suomen talouden ja menestyksen kasvu nojaa hyvään koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen, johon myös taloudellisesti vaikeina aikoina kannattaa panostaa. Säästöistä huolimatta on tärkeää huolehtia koulutuksen laadusta ja riittävästä perustutkimuksen rahoituksesta.

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on syksyn aikana hyvässä hengessä käsitellyt vuoden 2013 talousarvioesitystä. Olemme jaostossa kuulleet noin 50:tä asiantuntijaa ja olemme lisäksi saaneet kymmeniä kirjallisia lausuntoja. Lausuntojen perusteella päätimme yksimielisesti tehdä määrärahalisäyksiä 19 kohteeseen yhteensä 7,5 miljoonaa euroa.

Kiinnitimme jo viime vuonna huomiota siihen, että yliopistollisen koulutuksen saaneista lastentarhanopettajista ja sosiaalityöntekijöistä on jatkuvasti pulaa. Valiokunta haluaakin varmistaa, että maassamme on tarpeeksi lastentarhanopettajia ja sosiaalityöntekijöitä, ja lisää heidän koulutuksen turvaamiseksi ja laajentamiseksi budjettiin yhteensä 3,1 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirtyvät opetus- ja kulttuuriministeriöön vuonna 2013. Mielestämme uudistus on tärkeä muun muassa sen takia, että siirtyminen varhaiskasvatuksesta yleissivistävään koulutukseen tapahtuisi joustavasti.

Valiokunta on perinteisesti käsitellyt eräitten oppilaitosten määrärahoja. Suomi-kouluille päätettiin kohdistaa 150 000 euroa, Kesälukioseuralle 100 000 euroa ja Etäkoulu Kulkurille 25 000 euroa. Nämä lisäykset mahdollistavat pienten mutta tärkeiden oppilaitosten toiminnan.

Lainauskorvaus annetaan tekijänoikeuslain mukaan niin sanottujen suojattujen teosten tekijöille teoksia kirjastosta lainattaessa. Lainauskorvausjärjestelmään esitämme 200 000 euron lisäyksen.

Kansainvälisen ja kansallisen ystävyystoiminnan avustukseen päätimme lisätä yhteensä 600 000 euroa.

Lehtimäen opistolle, Suomen ainoalle moni- ja vaikeavammaisille henkilöille tarkoitetulle vapaan sivistystyön kansanopistolle, kohdensimme 200 000 euroa opiston toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Opintokeskusten toimintaan lisäsimme tukea 200 000 ja niin sanottujen neuvontajärjestöjen toimintaan 150 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Yliopistoindeksin jäädyttäminen on vaikeuttanut yliopistojen toimintaa ja niille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Valiokunta pitää korkeakoulutukseen ja tutkimukseen suunnattuja menosäästöjä ongelmallisina.

Myös Suomen Kansallisooppera ja Suomen Kansallisteatteri ovat joutuneet supistamaan toimintaansa budjettileikkausten takia. Käsittelimme tilannetta ja totesimme, että myös taloudellisesti heikkoina aikoina on tärkeää turvata Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin toimintaedellytykset.

Me suomalaiset olemme aina lukeneet paljon, mutta vaikka suomalaisnuorten lukutaidon tulokset olivat erinomaiset vuoden 2009 Pisa-tutkimuksessa, lukutaito on 9 viimeisen vuoden aikana heikentynyt. Lukukeskus tekee tärkeää työtä lukutaidon edistämiseksi. Valiokunta huomioi työn tärkeyden 30 000 euron avustuksella.

Valiokunta halusi myös korostaa, kuinkas muuten, liikunnan merkitystä. Liikkumattomuus on globaali kansanterveydellinen ongelma. Suurin osa väestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Valiokunta haluaa painottaa liikuntamäärärahojen kohdentamista niihin kohteisiin, jotka vaikutuksiltaan vähentävät väestön liikkumattomuutta eniten.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä yhteydessä kiittää kaikkia sivistys- ja tiedejaoston jäseniä hyvästä yhteistyöstä. Erityiskiitos sivistys- ja tiedejaoston asioiden valmistelussa mukana olleille virkamiehille.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus sitoutuu huolehtimaan opiskelijaliikunnasta. Lisäksi hallitusohjelmassa mainitaan työhyvinvoinnin lisäämisen ja työurien pidentämisen olevan keskeisiä keinoja vakauttaa julkista taloutta ja työllisyyttä.

Liikunnan positiivinen vaikutus työhyvinvointiin on ilmeinen. Liian vähäisestä liikunnan määrästä aiheutuu merkittäviä terveyshaittoja, jotka heijastuvat suoraan työhyvinvointiin. Työkyvyttömyyden taustalla ovat yleisimmin mielenterveyden häiriöt, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit. Riittävä liikkuminen on omiaan ennalta ehkäisemään juuri edellä mainittuja työkyvyttömyyden taustatekijöitä. Lisäksi liikunnalla on positiivisia vaikutuksia opiskelukykyyn ja jaksamiseen. Opiskelu on opiskelijoiden työtä, joten opiskelijaliikuntaa voidaan verrata työyhteisöliikuntaan.

Korkeakoulut tarjoavat valtion liikuntainvestointien näkökulmasta erinomaisen tilaisuuden tavoittaa laaja joukko nuoria aikuisia ja edistää heidän liikunnallisuuttaan. Liikunnan asema suomalaisissa korkeakouluissa vaihtelee koulukohtaisesti. Ammattikorkeakouluissa opiskelijoille kohdistetut liikuntapalvelut jäävät keskimäärin jälkeen yliopistojen tarjonnasta. Tähän tulee puuttua valtiovallan taholta ja mahdollistaa kaikille suomalaisille ammattikorkeakouluopiskelijoille vähintäänkin kohtuulliset liikuntapalvelut oppilaitosten puolesta. Laadukkaan korkeakoululiikunnan tarjoaminen edellyttäisi paikoin uusien liikuntapaikkojen rakentamista, mutta useimmilla ammattikorkeakoulupaikkakunnilla korkeakouluopiskelijoiden käyttöön riittäisivät olemassa olevat liikuntatilat, joiden käyttöä voitaisiin tehostaa korkeakoulujen ja kuntien välisellä yhteistyöllä.

Hyvä korkeakoululiikunta -suositusten mukaan liikuntapalveluiden rahoitusosuuden tulisi olla noin 30 euroa opiskelijaa kohden. Noin 135 000 ammattikorkeakouluopiskelijalla budjettivaikutukset olisivat yhteensä 4 miljoonan euron luokkaa. Tämän investoinnin positiiviset budjettivaikutukset yhteiskunnan näkökulmasta ylittäisivät pitkällä aikavälillä helposti sen aiheuttamat kustannukset.

Ammattikorkeakoulujen liikuntapalveluiden parantamista varten tulisi perustaa riittävän laajamittainen tutkimushanke, joka kartoittaisi perusteellisesti liikuntapalveluiden kehityksen vaikutuksia opiskelijoiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimushanke tulee toteuttaa useassa eri ammattikorkeakoulussa eri puolilla Suomea, ja vaikutuksia tulee kartoittaa riittävän pitkällä aikavälillä. Merkittävin konkreettinen panostus olisi ammattitaitoisten henkilöiden palkkaaminen Oulun Lähtenyt liikkumaan -menestyshankkeen tapaan.

Näin ollen olisi ensiarvoisen tärkeää lisätä 500 000 euroa valtion vuoden 2013 talousarvioon momentille 29.90.50 ammattikorkeakoulujen liikuntapalveluiden parantamiseen tähtäävän kehittämis- ja selvitystoiminnan menoihin.

Nyt kun ministerikin on paikalla, olisi todella hienoa saada kuulla, että tähän liikuntaankin sitten panostettaisiin tulevaisuudessa, myös vähän vanhempien opiskelijoiden kohdalla.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itä-Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden vanhan rakennuskannan peruskorjauksiin sekä kosteusvaurioiden korjaamiseen tarvittaisiin kymmeniä miljoonia. Itä-Suomessa on suuri tarve koulujen kosteusvaurioiden korjauksiin, ja vain 5 koulua sai avustusta tänä vuonna, eikä Itä-Suomi ole suinkaan ainoa ongelma-alue, vaan tilanne on valtakunnallinen.

Kosteus- ja homevaurioiden vuoksi välitöntä korjaustarvetta on valtakunnan tasolla noin 1 300 koulussa. Hallituksen talousarviossa esittämällä rahoituksella voidaan käytännössä avustaa vain muutamaa hanketta. Korjausten lykkäämisen laiminlyönnistä aiheutuu arvioiden mukaan noin 200 miljoonan euron kustannukset jälkihoitona terveydenhuollossa. On selvää, etteivät kunnat omilla varoillaan pysty kokonaan hoitamaan homekoulujen korjaamista. Tämän vuoksi valtion osuutta rahoituksessa tulee lisätä. On pettymys, ettei valiokunta lisännyt rahaa homekoulujen korjaamiseen. Siksi keskusta esittääkin 10 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen.

Arvoisa herra puhemies! Oppisopimuspaikkoja on monissa oppilaitoksissa leikattu kohtuuttomasti unohtamatta radikaaleja leikkauksia ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin. Itä-Suomi on merkittävin häviäjä, kun yli puolet koko maan ammatillisten koulutuspaikkojen vähennyksestä ollaan ottamassa meiltä. Pelkästään Etelä-Savossa seuraavien neljän vuoden aikana ammatilliseen tutkintoon opiskelevien määrä vähenisi yli tuhannella opetusministeriön esityksen mukaan.

Esimerkiksi Etelä-Savon ammattiopistossa oppisopimuspaikkoja on esitetty leikattavaksi huimat 40 prosenttia nykyisestä määrästä. Myös meillä Etelä-Savossa tarvitaan oppisopimuskoulutusta ja aikuiskoulutuspaikkoja, jotta osaamistasoa saadaan kohotettua. Oppisopimuskoulutusta tulisi nimenomaan viedä eteenpäin ja kehittää. Käytännönläheisenä koulutusmuotona se olisi monille nuorillekin hyvä väylä työelämään, ja aikuisille sillä on suuri merkitys ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Etelä-Savon kohdallakin on täysin kohtuutonta ja järjenvastaista, että kustannustehokasta koulutusta ajetaan alas, kun kysyntääkin on. On vaikea uskoa, että nuorisotakuu tällä tavalla saadaan toteutumaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö perustelee leikkauksia ammatillisesta koulutuksesta nuorisoikäluokan pienenemisellä, mutta eiväthän suoraan peruskoulusta tulevat ole suinkaan ainoa ryhmä, joka koulutukseen hakeutuu. Koulutuspaikkoja tavoittelevat muut vailla koulutusta olevat, lukion käyneet sekä alan vaihtajat. 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta on ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta, minkä lisäksi 300 000 aikuisella ei ole ammatillista koulutusta. Nythän myös noita aikuiskoulutuspaikkoja karsitaan erikseen. Keskusta lisäisikin oppisopimuskoulutukseen 19 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Eduskunta osoitti tälle vuodelle 1,5 miljoonan euron määrärahan yliopistollisen lastentarhanopettajankoulutuksen laajentamiseen, minkä seurauksena esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto lisäsi rahoituksen velvoittamana lastentarhanopettajien sisäänottoa syksyllä 2012. Rahoitus myönnettiin kertaluonteisena, ja se oli käytettävissä tänä vuonna. Lastentarhanopettajien koulutus kestää kuitenkin keskimäärin kolme vuotta, ja lisärahoituksen tarve on näin ollen pitempi.

Esitimme yhdessä Itä-Suomen kansanedustajien kanssa lisää rahaa näiden lisäkiintiöllä valittujen lastentarhanopettajaksi opiskelevien koulutukseen Itä-Suomen yliopistossa. Valtiovarainvaliokunta otti tämän kiitettävästi huomioon, ja yliopistollinen lastentarhanopettajakoulutus saa nyt 1,7 miljoonan euron valtakunnallisen lisärahan. Toivottavasti ensi vuonna tuo summa löytyy jo budjettikirjasta.

Arvoisa puhemies! Suomen Lukiolaisten Liiton tuoreen selvityksen mukaan yli kolmasosa abiturienteista kokee saaneensa liian vähän tai ei lainkaan henkilökohtaista ohjausta jatko-opintoihinsa. Samanmoinen kolmannes ei myöskään aio heti valmistuttuaan hakeutua jatko-opintoihin. Tämä opinto-ohjauksen kehittäminen — tai paremminkin sen kärkeviin puutteisiin puuttuminen — on nyt selkeästi sellainen paikka, johon täytyy kiinnittää huomiota ja saada lisäresursseja.

Arvoisa puhemies! On hyvä sanoa lopuksi muutama kiitos vielä tässä. Hyvä, että Suomi-koulut saivat tuon 150 000 euroa; on tainnut aika monena vuonna saada lisärahaa valiokunnalta. Kotitalousneuvontajärjestöt, suomen- ja ruotsinkieliset Martat sekä Maa- ja kotitalousnaiset, saavat nyt osan takaisin tehdyistä leikkauksista, kiitos siitä. Tietenkin leikkaus on aina leikkaus. Myös muun muassa Karjalan Liitto sekä Käsi- ja taideteollisuusliitto saavat valiokunnalta lisää rahaa.

Arvoisa puhemies! Opiskelijahuollon lainsäädäntöä koskeva esitys lähti lausunnolle marraskuun lopussa. Olisin ministeriltä vielä kysellyt, kun siitä on sanottu, että laki säädettäisiin tulemaan voimaan 2014 tammikuussa, onko aikataulu edelleen sama. On erittäin tärkeätä koota yhteen ja päivittää näitä nykyisin hajallaan olevia oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevia säädöksiä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana ammatillisesta koulutuksesta. Kun kaiken kaikkiaan katsoo ammatillista koulutusta, niin kyllähän sinne on äärimmäisen paljon hyviä asioita tähän budjettiin leivottu sisälle. Kun nyt tämä nuorten yhteiskuntatakuu ja siihen liittyvä koulutustakuu, joka on aivan todella merkittävä juttu, tulevat voimaan täysmääräisinä 2013, tämä kaiken kaikkiaan, sekä nuorten yhteiskuntatakuu että koulutustakuu, niin kyllähän tämä on uraa uurtavaa toimintaa kaiken kaikkiaan. Kun tuota Eurooppaa nuorisotyöttömyys vaivaa, niin ilmeisesti siellä ollaan tulossa perille. Hyvä, että täällä Pohjolan perukoilla on niitä esimerkin näyttäjiä.

Opiskelijaksi ottamisen perusteita ollaan uudistamassa niin, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat ovat etusijalla toisen asteen opiskelijavalinnassa. Hyvä juttu, erinomainen asia. Samalla tulee syksyllä 2013 käyttöön toisen asteen sähköisten hakupalveluiden uusi malli, ja ne tiedot, mitä ensimmäisistä koulutuksista siitä olen opettajilta ja opinto-ohjaajilta saanut, ovat hyvinkin rohkaisevia, että siitä tulee erinomaisen hyvä järjestelmä.

Sen lisäksi tämä läpäisyn tehostamisohjelma: pyritään vähentämään erityisesti sitä koulutuksen alkuvaiheen keskeyttämistä ja yritetään tavoittaa ne opiskelijat, joiden keskeyttämisalttius on sitten tavallista suurempaa.

Tuohon opinto-ohjaajien määrään: heitä toki sopisi olla enemmän, ja toivonkin, että heitä tulevaisuudessa pystytään lisäämään, koska entistä enemmän tulee niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat sitä tukea enemmän kuin tänä päivänä.

Sitten yhteen lempilapseeni ammatillisen koulutuksen saralla eli oppisopimuskoulutukseen kaiken kaikkiaan: Se on erinomainen tapa hankkia ammatti, ja nyt kun tuonne nuorten oppisopimuspuolelle ollaan panostamassa lisää paikkoja ja rahaa, niin kaiken kaikkiaan tämä on erinomainen tapa hankkia ammatti. Minä olen entisessä työssäni päässyt seuraamaan läheltä Etelä-Karjalan osalta oppisopimuskoulutusta, ja täytyy sanoa ja pääsee sanomaan, että kyllä sillä monta, monta ihmistä on pelastettu, jos käyttää tällaista termiä, turmion tieltä.

Sen lisäksi tähän koulutusarsenaaliinhan ovat ymmärrykseni mukaan työmarkkinajärjestöt omalta osaltaan tuoneet erinomaisen hyvän ja oman arvokkaan lisänsä ja erinomaisia ehdotuksia eri koulutusmalleista, millä tavalla ihmisiä sitten ammattiin pystytään valmistamaan. Työnantajan sitouttamiseen ja sitoutumiseen vielä paremmin kuin ne tänä päivänä sitoutuvat oppisopimuskoulutukseen ja niiden paikkojen järjestämiseen, kannattaa tietenkin ja pitääkin kannustaa nykyistä vieläkin enemmän.

Todella tyytyväinen olen siihen, että valiokunta lisää tälle momentille 2 miljoonaa euroa oppisopimuksen lisäkoulutukseen.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Heti aluksi tahdon kiittää sivistysvaliokuntaa ja tiede- ja sivistysjaostoa mielestäni hyvin tehdystä työstä. Olen tutustunut teidän esityksiinne ja johtopäätöksiinne ja lukenut ne, ja ne ovat laadukasta, hyvää näkemystä, ja uskon, että saamme tänään täällä myöskin hyvän koulutuspoliittisen keskustelun liikkeelle.

Esitellessäni tätä talousarvioesitystä totesin, että tämäkin budjetti on osaamisen ja tasa-arvon budjetti. Yksi hallituksen tärkeimmistä tavoitteista on edistää kaikkien kansalaisten tasavertaisia koulutusmahdollisuuksia. Ensi vuonna tulee voimaan nuorisotakuu, johon liittyen opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa koulutustakuun. Lähtökohta on, että jokaiselle nuorelle taataan peruskoulun jälkeen paikka koulutuksessa, työpajassa tai kuntoutuksessa.

Ammatillisessa koulutuksessa tarjonta on tämän hallituksen kaudella lisääntynyt merkittävästi. Vuodesta 2011 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätään ensi vuoteen mennessä noin 1 400, ja paikkojen määrä suhteessa ikäluokkaan nousee 76 prosentista yli 82 prosentin. Nousu on poikkeuksellisen nopea erityisesti näin vaikeassa taloustilanteessa. Tämä on mielestäni selvä ja voimakas arvoratkaisu. Tarjonnan laajuus tulee tulevina vuosina vakiintumaan tälle aiempaa korkeammalle tasolle, ja paikkoja on yli 81 prosentille ikäluokasta vielä vuonna 2016. Kuten tiedämme, ikäluokka kuitenkin pienenee, jolloin myöhempinä vuosina myös paikkojen kokonaismäärää tullaan lievästi laskemaan.

Vaikeassakin taloustilanteessa koulutuksen resurssit voidaan turvata. Yleissivistävän koulutuksen resurssit tulevat vuonna 2013 olemaan lähes 90 miljoonaa euroa suuremmat kuin vuonna 2011. Peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen tullaan suuntaamaan ennätykselliset 60 miljoonaa euroa — 10 miljoonaa muuten enemmän kuin tänä vuonna ja kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Ammatillisen koulutuksen resurssit tulevat ensi vuonna olemaan yli 40 miljoonaa euroa suuremmat kuin viime vuonna.

No, valitettavasti tässä tiukassa taloustilanteessa myös koulutus on joutunut osallistumaan kansallisiin säästötalkoisiin. Oppisopimuskoulutukseen kohdistui hallituksen talousarvioesityksessä lähes 20 prosentin säästötarve. Olenkin erittäin tyytyväinen siitä, että eduskunta on kiinnittänyt tähän vakavaan tilanteeseen huomiota, ja valtiovarainvaliokunta esittää 2 miljoonan euron lisäpanostusta oppisopimuksen lisäkoulutukseen. Ammattikorkeakouluista säästetään 17 miljoonaa euroa, noin 4 prosenttia. Yliopistoindeksikin joudutaan jäädyttämään, mutta silti valtion rahoitus yliopistoille nousee 20 miljoonaa euroa. Suomen Akatemia osallistuu talkoisiin 5 prosentin, lähes 13 miljoonan euron, säästöillä.

Yliopistojen osalta haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että sekä lastentarhanopettajakoulutukseen että sosiaalityöntekijöiden koulutukseen valtiovarainvaliokunta esittää lisäresursseja.

Arvoisa puhemies! Me elämme poikkeuksellista aikaa. Tiukassa taloustilanteessa hallitus paitsi parantaa merkittävästi kaikkien peruskoulun päättävien mahdollisuuksia päästä koulutukseen myös tarjoaa niille nuorille aikuisille, jotka ovat jääneet ilman toisen asteen tutkintoa, mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen. Näille nuorille on suunnattu ensi vuonna käynnistyvä nuorten aikuisten osaamisohjelma, jonka tarkoitus on neljän vuoden aikana tavoittaa noin 36 000 pelkän perusasteen varassa olevaa nuorta. Muistanette tämän tuoreen tutkimuksen — tai tuore ja tuore — joka kertoo, kuinka suuri ero olemassa olevan ja tulevan työuran suhteen on eri ryhmien välillä: niiden, joilla on ammatillinen tutkinto, ja niiden, joilla ei sitä ole. Puhumme seitsemästä, kahdeksasta vuodesta.

Eli tämä hallitus panostaa siihen, että jokainen saa kasvaa koulutuksessa täyteen mittaansa. Kiitän teitä siitä, että myös tämä eduskunta pitää nähdäkseni tätä tavoitetta tärkeänä ja arvokkaana.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita ensi vuoden budjetista kulttuurin, liikunnan ja nuorison osalta.

Ensinnäkin, kulttuurin rahoituksesta on käyty hyvin paljon keskustelua, huolestunutta keskustelua, ja syystäkin. 2014, kun Valtion taidemuseo tullaan säätiöittämään ja sen toimintamenot siirtämään veikkausvoittovaroista maksettaviksi, se tarkoittaa noin 20 miljoonan euron aukkoa kulttuurin veikkausvoittovaroissa, jos seuraavassa kehysriihessä, seuraavassa budjetissa ei löydetä tasapainottavia tekijöitä. Tämä on asia, johon meidän pitää valmistautua ja joka varmasti keskusteluttaa ja kiinnostaa myös eduskuntaa, mutta se ei näy tämän vuoden budjetissa vielä.

Tämän vuoden budjetin osalta, kulttuurin osalta, nostan esiin muutaman asian.

Ensinnäkin, tämä yleinen indeksijäädytys, joka tehtiin, ei koske kulttuurin osalta teattereita, ei koske orkestereita, ei koske museoita. Miksi näin? Se paikataan veikkausvoittovaroista sen vuoksi, että kuten muistatte, hallitusohjelman mukaisesti näiltä jo leikattiin jonkun verran, ja olisi ollut kohtuutonta tehdä tuplaleikkaus. Eli tämä indeksitarkistus hoidettiin veikkausvoittovarojen kautta.

Toinen sellainen paljon keskustelua herättävä asia on se, tuetaanko enemmän laitoksia vai vapaata kenttää. Pitää löytää entistä enemmän yhteistyötä näiden välillä siinä, miten niin sanotuissa laitoksissa vapaat ryhmät voivat toimia yhteistyössä, miten saadaan tiloja käyttöön. Tarvitaan ilman muuta laitoksia, jotta meillä on ammattimaista, pysyvää taidetta, kulttuuria kaikkialla maakunnissa, mutta samaan aikaan tarvitaan näitä vapaasti toimivia ryhmiä.

Ystävyysseurat herättivät paljon huolta, ja eduskunta ohjasi budjetissa lisää rahaa niin, että niiden toimintaan ei tule mitään merkittävää kolausta.

Lainauskorvauksen tasosta eduskunta on monesti sanonut, että sitä pitää tasaisesti nostaa, ja olen ministerinä samaa mieltä. Se ei ole lähelläkään pohjoismaista tasoa, joten eduskunta teki siihen pienen korjauksen, joka tyytyväisyydellä pitää laittaa huomiolle. Mutta olisi tärkeää, että saataisiin luotua sellainen pysyvä ohjelma, jolla lainauskorvaus nostettaisiin kohti pohjoismaista tasoa. Pitää muistaa, että Suomessa lainataan selkeästi eniten kirjoja kirjastoista. Kirjastot ovat meidän suosituin kulttuuripalvelumme.

Liikunnan urheilupuolella merkittävin seikka on se, että seuratukea tullaan kasvattamaan tämän vuoden budjettiin nähden yli kaksinkertaisesti. Seuratuella pyritään nimenomaan puuttumaan siihen, että pienituloisten, keskituloisten, ihan tavallisten perheiden lapsilla olisi varaa harrastaa. Jos kymmenen vuotta sitten 10 prosenttia perheistä ilmoitti, että lasten harrastuksen esteenä ovat korkeat osallistumismaksut, tänä päivänä jo lähes kolmannes perheistä kertoo, että liikunnan harrastuksen esteenä on tämä. Sen vuoksi ensi vuonna tullaan voimakkaasti kasvattamaan seuratukea ja tekemään se niin, että sillä on raja: maksimissaan 50 euroa kuukaudessa saavat olla osallistumismaksut, jotta tätä seuratukea voi saada. Tällä pyritään siihen, että seuratuki ei valu niin, että sillä palkataan sinänsä tarpeellisia uusia työntekijöitä, valmennuspäälliköitä ja muita ilman että se vaikuttaa harrastuksen hintaan, vaan tällä pyritään vaikuttamaan hintaan.

Toinen puoli on sitten, että toivon mukaan kunnat reagoivat vastaavasti siihen isoon haasteeseen, joka meillä on — se, että lapset ja nuoret liikkuvat — sillä, että ei nosteta salivuokrien ja kenttämaksujen hintoja. Toisaalta tuetaan jatkossa seuroja, koska se on toinen puoli, joka vaikuttaa suoraan osallistumismaksuihin.

Paljon on puhuttu huippu-urheilusta, huippu-urheilun muutosryhmästä ja huippu-urheilun rahoituksesta. Jos katsoo vähän pidempää kaarta, niin liikunnan ja urheilun rahoitushan on veikkausvoittovarojen kasvun myötä kasvanut erittäin voimakkaasti viime vuosien aikana, ja huippu-urheilun osuus tästä liikunnan ja urheilun potista on kasvanut, niin että jos pelkästään olisi rahasta kiinni, meidän olisi pitänyt pärjätä olympialaisissa huomattavasti paremmin kuin neljä vuotta sitten. Pitää tehdä asioita paremmin, pitää tehdä asioita tehokkaammin, fiksummin.

Mutta on siellä ehdotuksia, joita me lähdemme ensi vuonna jo tukemaan: alueakatemiat, ajatus siitä, että ympäri Suomea on alueellisesti akatemioita, joissa pystytään tukemaan huipulle nousevia tai juuri huipulle murtautuneita nuoria urheilijoita, sitä tulemme tukemaan. Mutta laajasti, jos odotetaan miljoonia ja miljoonia euroja lisää huippu-urheiluun, niin sitä ei ole mahdollista löytää budjetin puitteissa. Meidän selkeä panostuksemme on lapsiin ja nuoriin sinne ruohonjuuritasolle. Sen pohjan pitää olla kunnossa, jotta me pärjäämme huippu-urheilussa.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on tietysti nuorten puolella se kaikkein isoin kysymys. Ensi vuonna tullaan nostamaan etsivän nuorisotyön määrärahoja niin, että se saadaan valtakunnalliseksi, sekä työpajatoiminnan määrärahoja. Huolehditaan siitä, että jokainen alle 25-vuotias ja jokainen alle 30-vuotias vastavalmistunut kolmessa kuukaudessa pääsee kiinni työhön, työharjoitteluun tai opiskelupaikkaan. Etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan panostaminen on juuri sitä parasta työtä, jolla huolehditaan, että yksikään nuori ei putoa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimus tosiaankin on sellainen, jota budjetissa oli leikattu aika runsaastikin, ja olemme tutkineet, että noin 600 oppisopimuspaikkaa lisäkoulutuksesta menetetään. Sen takia valtiovarainvaliokunta lisäsi 2 miljoonaa euroa, ja se oli hieno asia, että näin saatiin. Mutta kysyisinkin opetus- ja kulttuuriministeriltä, kun siellä OKM:ssä on tätä kehitystyötä myöskin nuorten osalta, miten se kehitystyö oppisopimuksen osalta etenee ja koska me saamme sieltä tuloksia, jotta nuoretkin sinne oppisopimukseen pääsisivät ja se olisi houkutteleva.

Kulttuuriministeriön osalta täytyy todeta, että ihan surku melkein käy, kun kulttuurin määrärahat ovat niin matalalla tasolla, että revitään nyt siitä sitten. Kysyisinkin kulttuuriministeriltä, miten Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin tulevaisuuden käy. Sieltä on tullut paljon kummaltakin taholta huolestuttavaa näkökulmaa varsinkin vuoden 2014 osalta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun lukee tuota budjettikirjaa, niin siitä voi todeta, että tää korutont’ on kertomaa. Sen sijaan, kun kuunteli tuota ministerin puheenvuoroa, niin tuntui siltä, että elämä sivistyksen ja koulutuksen parissa menee erittäin hyvin. Mutta toivoisin, että saisimme kaikki kommentteja niiltä tuhansilta ammattikorkeakoulujen opettajilta, tuhansilta yliopistojen opettajilta tai henkilöstöltä, jotka on tällä hetkellä irtisanottu omasta toimestaan ja työstään, ja tällä tavalla yritetään sitten kehittää yliopistoja ja ammattikorkeakouluja.

Haluaisin kysyä ministeriltä, kun esimerkiksi vapaa sivistystyö on kokonaisuutenaan alasajon partaalla, mikä on se koulutussektori, johon Suomi tulevaisuudessa keskittyy. Mihin se kouluttaa nuoriansa, minkälaisiksi osaajiksi ja mille työaloille? Tämä iso kuva kiinnostaisi kuulla ministerin omasta suusta.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansanopistojen valtionosuusperusteen yksikköhinta on kehittynyt vaatimattomasti kymmenen viime vuoden aikana muihin koulutusaloihin verrattuna. Lisäksi tänä vuonna on leikkauksia kansanopistosektorilla 15 prosenttia, ensi vuonna 17 prosenttia. Tämä johtaa väistämättä siihen, että tämä hieno, perinteinen mutta myös ajassa elävä koulutusmuoto on veitsenterällä. Oletan, että kansanopistotaustainen ministeri on tästä tietoinen ja hänellä on suunnitelmia, miten kansanopistoinstituution tulevaisuus turvataan.

Haluan myös kysyä herra opetusministeriltä, kun aloituspaikkoja leikataan ja sitä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen osalta perustellaan ikäluokkien pienenemisellä, onko ikäluokkien pienentyminen ainoa mitoitusperuste. Esimerkiksi Pohjois-Savossa (Puhemies koputtaa) työikäinen työvoima vähenee vuoteen 2020 mennessä 9 prosenttia, (Puhemies koputtaa) kun se koko maassa pienenee vain 3 prosenttia.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerille kiitos tästä työstä, mitä on tehty näiden vaikeiden lukujen keskellä. Kun ajatellaan, että Suomesta pitää leipoa maailman osaavin kansa, niin se ei varmasti ole mikään helppo tehtävä tässä tilanteessa. Kuitenkin tahtotila on tärkeä, ja nuorisotakuun eteenpäinvieminen on erittäin tärkeä asia. Vaikka leikkauksia on tehtävä, niin viedään kunnissa näitä toimia eteenpäin.

Varhaiskasvatuslaki on vihdoin lähtenyt liikkeelle, ja sitä odotamme innolla tietysti, että pääsemme käsittelemään myös eduskunnassa työryhmän työn tuloksia sitten aikanaan. Ryhmäkokorahaa on todellakin hyvin mallikkaasti, elikkä nyt tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin koulut ja kunnat voivat hakea tätä ryhmäkokorahaa, ja se on hyvin tärkeää.

Sivistysvaliokunta kävi tarkkaan tätä homekoulu-, kosteusongelma-asiaa läpi, ja meidän mielestämme siellä löytyi paljon sitä puolta, eli pätevyyttä ja osaamista rakentamisessa ja valvomisessa pitäisi korostaa. Jos ministerillä olisi tähän joitakin ajatuksia kertoa, niin olisi hyvä kuulla niistä.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on odotettu uudistus. On hienoa, että talousarviossa on 28 miljoonaa euroa lisämäärärahaa nuorten ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelua vahvistamaan, tukemaan työelämään siirtymistä ja edistämään yrittäjyyttä. Yhteiskuntatakuu tavoittaa pääasiassa nuoret, jotka itse hakeutuvat palveluun tai ovat helposti löydettävissä jonkin nuorten lähellä olevan tahon kautta.

Etsivä nuorisotyö tekee työtä sen puolesta, että löydetään myös ne nuoret, jotka ovat koulutuksen, työelämän tai kaikkien tilastojen ulkopuolella. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta koko yhteiskunnan potentiaali saadaan käyttöön. Etsivän nuorisotyön mallia tuleekin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemyksen mukaisesti laajentaa koko maahan, ja tässä jo ministeri Arhinmäki totesikin omassa puheessaan, että näin tullaan tekemään. Olisin vielä kysynyt teiltä, arvoisa ministeri, miten turvataan se, että jokainen nuori löytää paikkansa yhteiskunnasta myös koulutus- tai työpajajakson jälkeen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on hallituksen budjettiesitykseen lisännyt noin yli 50 miljoonaa, ja näen sen todella kohdentuvan erittäin hyviin ja tarpeellisiin asioihin, kuten esimerkiksi yliopiston toiminnassa lastentarhanopettajakoulutukseen ja sosiaalityöntekijöitten koulutukseen, samoin kuin aikuiskoulutuksessa muun muassa Lehtimäen opistoon — on erittäin tärkeää, että sen toiminta turvataan — ja opintokeskuksiin jne. Siellä on siis näitä hyviä.

Arvoisa opetusministeri, te hyvin toitte esille tämän nuorten yhteiskuntatakuun, ja siitä myös valtiovarainvaliokunta kuuli ihan asiantuntijoita, otti sen omaksi asiaksi, ja sen tärkeys on kirjattu myös täällä perusteluissa, että löytyisi nimenomaan tämmöinen uusi malli, miten tätä nuorten yhteiskuntatakuuta toteutetaan, että se olisi tämmöinen selkeä, yhtenäinen kokonaisuus nuorten näkökulmasta ja myös että siinä siellä kunnissa toimittaisiin yhteistyössä eri toimijoitten ja tekijöitten alueilla.

Nyt kun kuitenkin tuntuu, että tämä on niin kattava, jos ajatellaan sitä määrää, että meillä on nyt 110 000 perusasteen päättänyttä, joilla ei sitä ammatillista koulutusta ole, ja se rahoitus, vaikka siihen on tullut lisää, ei kata sitä ammatillista koulutusta, (Puhemies koputtaa) mihin varmasti tarve on, miten näette tämän yhteiskuntatakuun toteutumisen nuorten kohdalla?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! För det första vill jag ställa en fråga till minister Arhinmäki. Vi har i dag, eller i går fick vi egentligen förslaget till studiestöd. Ni kunde inte acceptera det. Jag vill fråga på vilket sätt det nuvarande studiestödet befrämjar att man snabbt blir färdig på ett bättre sätt än det här förslaget skulle göra.

Den andra frågan som jag vill ställa är till minister Gustafsson. Det har kommit många besked om att den så kallade "laki osaamisen kehittämisestä työpaikoilla" ju inte blir av, att vi har 100 miljoner reserverat i statsbudgeten som borde kunna användas till exempel för tilläggsutbildning inom yrkesutbildningen. Vad kommer man att göra med de ungefär 100 miljonerna? Jag ser att minister Ihalainen också sitter här i salen och det är säkert en gemensam fråga.

Och för det tredje vill jag konstatera att det är väldigt bra att vi har tilläggsresurser för barnträdgårdslärarutbildningen. Jag hoppas att minister Gustafsson kan garantera att vi får den extra intagningen 2013 i samma omfattning som nu.

Arvoisa puhemies! Tästä laista osaamisen kehittämisestä työpaikoilla on tullut meille useampia viestejä ihan budjetin laatimisen loppumetreillä, ja moni viesti sanoo, että noin 100 miljoonaa on varattu tähän. Kysymys on se sekä ministeri Ihalaiselle että ministeri Gustafssonille, mitä tehdään näillä varoilla.

Ja kohta kaksi: ministeri Gustafsson, voitteko taata, että nyt opetusministeriö todella painostaa ja panostaa siihen, että laajennettu lastentarhanopettajaopetus toteutuu samassa mittakaavassa kuin tänä vuonna? Tämän määrärahan, jonka me pistämme tähän, tarkoituksena on sekä jatkaa sitä, mitä aloitettiin vuonna 2012, että sitten samassa laajuudessa ottaa uusia opiskelijoita.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna alkava nuorten yhteiskuntatakuu on todella arvokas hanke, ja jotta aivan varmasti saadaan toteutumaan tämä tärkeä tavoite, toivon, että oppisopimuskoulutukseen palataan kehysriihessä, että voimme lisätä näitä paikkoja, sillä oppisopimuskoulutus on hyvin keskeinen väylä saada nuorille työpaikkoja. Pk-yritykset ovat osoittautuneet suurtyöllistäjiksi tässä viime vuosien katsannossa.

Ammattikoulutuspaikkojen lisäyksestä olen vilpittömästi iloinen ja varsinkin siinä mielessä, että kun Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla on ollut huutava pula ammattikoulutuspaikoista, niin on ymmärretty, että niitä tarvitaan juuri täällä lisää, missä on ollut erittäin vaikeaa nuorten päästä kaikkein suosituimmille koulutusaloille.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikkumattomuudesta on kasvamassa yksi kansakuntamme suurimmista ongelmista. Arvioiden mukaan vain noin puolet suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, vielä harvempi aikuisista, ja samalla liikunnasta kokonaan irtisanoutuneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Organisoitu liikunta ei mitenkään pysty kompensoimaan väestön arki- ja hyötyliikunnan puutetta, eikä myöskään liikuntahallinto voi yksin ottaa vastuulleen ihmisten jokapäiväisen arkiliikunnan edistämistä. Haluaisin kysyä ministeri Arhinmäeltä, miten on nyt valmisteilla olevassa liikuntalaissa huomioitu väestön liikkumattomuus ja tämä selkeä tarve sille, että yli hallinnon rajojen ylittävää yhteistyötä on ehdottomasti lisättävä, jotta tämä ongelma saadaan ikään kuin hanskattua.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Puhemies! Edustaja Elomaa kantoi huolta mielestäni oikein tästä liikunnasta, ja haluan siihen tuoda kaksi näkökulmaa nyt tässä yhteydessä: Tämän vuoden kesäkuun viimeisellä viikolla, kun valtioneuvosto hyväksyi peruskoulun uuden tuntijaon, siinä merkittävästi lisättiin liikuntaa: kahdella vuosiviikkotunnilla, siis lähes 80 tunnilla. Ymmärrän, että se ei ratkaise näitä asioita. Olen itse aina korostanut sitä, että peruskoulun toimintakulttuuriin pitää tuoda liikunta vahvemmin jokapäiväiseksi toiminnaksi. Ja myöskin eilen, kun siv.pol. ministerivaliokunta käsitteli uutta ammattikorkeakoululakia, tässä ekassa käsittelyssä keskusteltiin myöskin ammattikorkeakoulujen kohdalta, miten voidaan ikään kuin sen lain perusteluissa vahvistaa liikuntaa.

Edustaja Komi mielestäni oikein peräsi lukion kohdalta vahvempaa opinto-ohjausta. Nyt kun näinä päivinä olen myöskin asettamassa — toivon mukaan vielä nyt tällä viikolla — tämän lukion uudistamistyöryhmän, niin kyllä minun mielestäni yksi ihan olennainen asia on opinto-ohjauksen vahvistaminen lukiossa. Ja kysyitte myöskin tästä opiskelijahuoltolaista, joka nyt on lausunnolla. Siinähän on semmoinen hyvä tilanne, että siihen on myös kehyksissä varattu 13 miljoonaa euroa. Tarkoitus on kohdentaa se aika voimakkaasti ammatilliseen koulutukseen, jossa erityisesti terveydenhuollon kohdalta on rutkasti parantamisen varaa. Se käytännössä tarkoittaa tietysti sitten terveydenhoitajien, psykologien, kuraattorien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Pidän tästä aikataulusta kiinni, että se on sitten 2014 tammikuussa voimassa.

Sitten täällä on sivuttu useammassa puheenvuorossa tässäkin salissa paljon keskusteluissa ollutta oppisopimuskoulutusta. Jo nyt osana yhteiskuntatakuun koulutustakuuta ollaan lisäämässä oppisopimuskoulutusta, ja siinä yhteydessä sitten myöskin tämä työnantajien korvaustaso nousee merkittävästi siitä noin 100—200 eurosta 800 euroon. Mutta tärkeää on nyt saada myöskin työnantajat mukaan tähän nuoriso- ja koulutustakuuseen, sillä meillä on suoraan sanoen ongelmana myöskin se, että ei ole näitä oppisopimuspaikkoja. Mutta tältä osin meillä on erinomainen yhteistyö nyt hallituksessa ministereiden välillä, myöskin suhteessa työmarkkinajärjestöihin, ja on tulossa tällaista yhteistä toimintaa tältäkin osin, että näitä oppisopimuspaikkoja sitten myöskin saadaan.

Siinä on nyt ikään kuin kaksi etenemismallia, jotka ovat valmisteilla: Tarkoitus on vahvistaa tällaista tuettua oppisopimuskoulutusta, jossa vahvemmin on tämä ohjaus mukana heti alusta alkaen, ja myöskin koulutamme työpaikkaohjaajia sitä varten. Ja toinen on sitten tämän 2+1-mallin vakiinnuttaminen, jossa on kokeiluja menossa, jolloin tämä tutkinnon viimeinen vuosi suoritettaisiin oppisopimuskoulutuksenomaisesti työpaikalla. Se vaatii myöskin sitten ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista. Nämä ovat kaikki työn alla.

Sitten edustaja Kerola teki tärkeän kysymyksen koskien sitä, miten ministeri näkee, mille työaloille työvoimaa nyt on tarvis kouluttaa. Itse asiassa, kun vuosi sitten hyväksyttiin tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, se työhän perustui Vattin tutkimuksiin, maakuntaliittojen ja muitten selvityksiin, joiden pohjalta sitten karkeasti raamitettiin, mille aloille työvoimaa tarvitaan. Mutta totta kai me elämme ajassa. Hoito- ja hoiva-alalla tarvitaan myöskin, eräisiin teollisuuden ammatteihin tarvitaan, sitten on erikseen vielä tämä lastentarhan-, erityislastentarhanopettajien koulutus, opettajakoulutus, juristien, lääkärien tarve. Niistä on ihan tarkat suunnitelmat olemassa.

Nyt kun meillä päättyy joulukuun loppuun mennessä tämä palautteenanto näistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista, mistä nyt on paljon täälläkin salissa keskusteltu, niin nyt me saamme ihan viimeisimmän tiedon koulutuksen järjestäjiltä, miten he paikallisesti näkevät tämän ammatillisen koulutuksen työvoimatarpeen. (Puhemies koputtaa) Ja tästä nyt sitten talvella ikään kuin tämä analyysi tehdään ja myöskin korjaavat päätökset sitten ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista. (Puhemies: Anteeksi, 5 minuuttia!) — Joo, kiitos, puhemies, minä jatkan sitten. Minä haluan vastata kaikkiin minulle tehtyihin kysymyksiin.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo oli aivan oikein huolissaan kulttuurin määrärahoista, ja erityisesti Kansallisoopperan, Kansallisteatterin vuonna 2014.

Tällä hetkellä Valtion taidemuseon kulut ovat 19,6 miljoonaa euroa. Jos ne siirretään sellaisinaan rahoitettaviksi kulttuurin veikkausvoittovaroista, niin se on se aukko, joka tulee sinne noin 225 miljoonan euron pottiin. Ja vielä ei ole mitenkään jyvitetty, mutta siitä suoraan jo laskennallisesti tietää, että se prosenttiosuus on 8—9 prosenttia, jos se vain vyörytettäisiin laskennallisesti kaikille, mutta totta kai pitää tehdä kulttuuripoliittisia valintoja siinä, miten niitä tehdään.

Toinen huomio on se, että tämä 19,6 miljoonaa euroa ei riitä. Nimittäin kun Valtion taidemuseo muuttuu säätiöksi, niin esimerkiksi arvonlisävero ja muut tämäntapaiset tulevat, ja siinä on osa kertaluontoisia asioita, osa pysyviä, joten vaikka toiminnan tasoa ei kasvatettaisi millään, rahoituksen tasoa, niin sen budjettivaikutukset ovat suuremmat. Kysymys tietysti on valtion sisäisestä rahasta, taskusta toiseen -rahasta.

Kannattaa kahteen asiaan kiinnittää huomiota. Ensimmäinen on se, että Valtion taidemuseon Senaatille maksamat vuokrat ovat 8 miljoonaa euroa vuodessa, eli kolmasosa Valtion taidemuseon kustannuksista on valtion sisäisiä vuokria, ja eduskunta on lähtenyt siitä, että veikkausvoittovaroista ei pitäisi maksaa Senaatin vuokria. Tämä on semmoinen asia, joka pitää nyt ratkaista. Sen pitäisi minun mielestäni olla budjettimomentilla eikä veikkausvoittovaroista.

Toinen sitten on se, että varmasti säästöjä joudutaan tekemään, mutta erityisesti Kansallisoopperan, Kansallisteatterin kaltaisissa laitoksissa, joissa on pysyviä työsuhteita, ei voi kerralla ajaa seinään, vaan pitäisi olla kevyt laskeutuminen, ja siihen voitaisiin ajatella veikkausvoittovarojen rahaston purkamista. Mutta nämä ovat asioita, joita minä vien eteenpäin kohti sitä kehysriihtä, joka pidetään keväällä.

Edustaja Thors kysyi siitä, miten nykyinen opintotukijärjestelmä on parempi kuin tämä uusi, eilen jätetty esitys. Itse asiassa eilen ei jätetty varsinaista esitystä siitä, miten pitäisi uudistaa, vaan 100-sivuinen mietintö, jossa oli paljon erilaisia vaihtoehtoja: osa sellaisia, joilla oli isokin hintalappu, osa sellaisia, jotka ovat pienempiä. Toki, jos olisi rahaa loputtomasti, sieltä voisi poimia kaikki hyvät ehdotukset, mutta tarkoitus on tehdä kustannusneutraalisti. Niin kuin sanoin selkeästi, siellä oli myös sentyyppisiä malleja, että siirryttäisiin kokonaan opintorahasta opintolainaan, ja se on epätasa-arvoinen järjestelmä. Se merkitsisi sitä, että erilaisista taustoista riippuen olisi erilaiset mahdollisuudet opiskella. Se suosisi hyvätuloisista perheistä tulevia, ja sen vuoksi siihen suuntaan, lainapainotteisuuteen, ei pidä mennä tasa-arvonäkökulmasta.

Edustaja Harkimo kysyi tästä, miten saadaan liikutettua entistä enemmän väestöä. Lähiliikuntapaikat ovat meidän painotus. Nimenomaan sen lisäksi, että on hienoa, että kunnostetaan, on parempia tekojääratoja, on lämmitettäviä tekonurmikenttiä, on parempia liikuntasaleja, mutta niihin pääsee vain harjoitusvuoroilla, tarvitaan niitä lähiliikuntapaikkoja, joihin voi mennä kavereiden, ystävien kanssa koulupäivän jälkeen pelaamaan, mielellään koulujen yhteydessä tai koulujen lähellä.

Toinen tärkeä seikka on se, että väestön työpaikkaliikuntaa saadaan lisättyä. Huomasin, että liikuntaneuvoston edellinen puheenjohtaja, nykyinen ministeri Vapaavuori kolumnissaan painotti sitä, että työpaikkaliikuntaa pitää saada lisättyä, ja tässä mielellään teemme yhteistyötä. Toivon mukaan nyt on helpompi löytää sitä ja nimenomaan hyötyliikuntaa, kun kouluun, työpaikalle mennään mieluummin polkupyörällä tai kävellen, jos mahdollista, kuin omilla autoilla. Tämäntyyppisillä keinoilla saadaan puututtua tähän, niihin, jotka eivät ole aktiiviharrastajia, aktiiviliikkujia, ja saadaan tätä liikunnan puolta lisää.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Thors kysyi tästä, miten tämä laki osaamisen kehittämisestä työelämässä ja siihen liittyvä verokannustin jaksavat. Niin kuin kaikki tiedämme, taustallahan on hieno ajatus siitä, että paras tapa siirtyä työstä ja ammatista toiseen, mikä muutos on välttämätön, on osaaminen ja koulutus, ja tätä panostusta työelämän sisällä pitää vahvistaa. Tähän liittyen tätä hanketta lähdettiin viemään osana raamisopimusta ja päästiin lakiehdotuksessa siihen vaiheeseen, että syntyi neuvottelutulos viime syksynä. Se neuvottelutulos ei kuitenkaan saanut riittävää kannatusta sitten työnantajajärjestöjen hallinnossa, eikä nyt ole tarve lähteä arvioimaan näitä syitä. Ajatus on se, että työnantajan määräämällä tavalla työntekijä voisi saada keskimäärin kolme päivää koulutusta, tavallaan semmoinen lattiataso, ja tätä tuettaisiin verokannustimella. Jos työnantajalle tulee kustannuksia, niitä kustannuksia helpotetaan verotuksellisin keinoin yritysverotuksen muodossa.

Tämä 103 miljoonaa on varaus verotukseen. Se ei ole budjetin menotalouden sisällä oleva varaus. Sen takia tätä varausta voidaan käyttää sitten, kun tässä hankkeessa päästään eteenpäin, siihen varsinaiseen tarkoitukseen. Jos me haluamme, niin kuin haluamme, budjettiin puitteissa ja kehysriihessä lisätä rahoitusta erityisesti oppisopimuskoulutukseen, josta täälläkin on paljon puhuttu, niin se vaatii sitten omia ehdotuksiaan, joita täällä ministeri Gustafsson jo kertoi.

No, mitä tämän asian eteenpäin viemiseen tulee, niin tämähän on ollut vähän pattitilanteessa ja tämä on koettu tulpaksi keskusteltaessa työmarkkinoilla uusista tärkeistä asioista. Tämän vuoksi tätä tulppaa pitää aukaista, ja nyt on vähän vireillä semmoistakin henkeä, että eri osapuolet, myös työnantajat, ovat valmiita keskustelemaan, hakemaan uusia väyliä tämän niin sanotun kolmen päivän koulutusasian hoitamiseksi. Tällaisia alustavia pohdintoja on nyt viritetty, ja niitä keskusteluja käydään erityisesti nyt ensi vuoden alussa. Ja minä jaksan uskoa, että ennen kuin kevät koittaa, tästä on myöskin ratkaisut saatu aikaan.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan esille asian, jossa hallitus voisi kunnostautua vähäisemmälläkin rahalla, nimittäin lainauskorvaukset. Tekijä saa yhdestä kirjastolainasta Suomessa tällä hetkellä korvausta noin 4 senttiä. Tätä korvaustasoa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena, ja se on merkittävästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Valiokunta ehdottaa lisättäväksi noin 5 prosentin korotusta lainauskorvauksiin, mutta sehän ei paljon tee tähän 4 senttiin lisää.

Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus. Tekijät, siis kirjailijat, kääntäjät, kuvittajat ja muusikot, ansaitsevat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta. (Välihuuto) Lainauskorvaushan perustuu Euroopan unionin vuonna 1992 antamaan vuokraus- ja lainausdirektiiviin, jonka mukaan tekijällä tulee olla oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa lainaamisesta. Kysynkin, milloin hallitus aikoo tehdä tässä asiassa parannuksen vai onko se unohtanut kokonaan suomalaisen kirjallisuuden tekijät.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljon olisi moitittavaa hallituksen tekemistä oppisopimus- ja toisen asteen koulutuspaikkojen leikkauksista. Kuitenkin tässä puheenvuorossa poikkeuksellisesti haluan kiittää hallitusta. Hallitus on valtiovarainvaliokunnan miettimisen jälkeen ottanut vakavissaan tämän ystävyysseuratoiminnan ja haluaa kehittää kansalaisten kontaktia Suomen ja yli sadan muun maan kanssa. Olen kiitollinen siitä, että olette hyväksyneet tämän talousarvioesitteeni, 600 000 euroa ystävyysseurojen kulttuuriyhteistyön tukemiseen, ja vaikka se tuleekin täältä valtiovarainvaliokunnan kautta, niin koen sen kuitenkin hyvänä yhteistyönä opposition kanssa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman yhteiskuntatakuuta koskevat linjaukset nauttivat kaikkien suomalaisten hyväksyntää. Tähtäämme myös kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnassakin. Koulutuksen korkean laadun ylläpito ja oppimisen edistäminen kaikilla koulutusasteilla ja koulutusmuodoissa on ensiarvoisen tärkeää. Meillä Suomessa ammatillinen tutkinto kestää kolme vuotta tuottaen samalla jatko-opintokelpoisuuden.

Monet niistä nuorista, joista nuorisotakuussa puhumme, ovat sellaisia, joilla ei aina ole pitkäjänteisyyttä kolmen vuoden ammatilliseen tutkintoon. Meidän tulisikin vakavasti pohtia eri alojen lyhyempiä, yhden tai kahden vuoden koulutuskokonaisuuksia näille nuorille. Tällä tavoin voitaisiin esimerkiksi kouluttaa kovasti tarpeellisia hoitoavustajia vanhustenhuollon tarpeisiin, sillä kaikki hoitoalasta kiinnostuneet eivät ehkä jaksa koko kolmen vuoden perushoitajakoulutusta. Onko ministeriössä mietitty uudenlaisia, myös yhden ja kahden vuoden mittaisia koulutusvaihtoehtoja eri koulutusasteille ja myös ammatilliseen opetukseen? Lisäksi kysyisin noista opinto-ohjauksen laatukriteereistä, joita ollaan vielä tällä kaudella uudistamassa, missä vaiheessa tämä uudistustyö on.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmää pitää uudistaa perusteellisesti. Järjestelmän on tuettava päätoimista opiskelua ja kannustettava valmistumaan nopeammin. Näin voidaan paitsi edistää koulutuspoliittisia tavoitteita myös vaikuttaa työurien pidentämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön opintotuen rakenteellista kehittämistä valmistelleen työryhmän esitykset ovat sinänsä nykyjärjestelmään verrattuna kannatettavia mutta eivät tarpeeksi uudistusmielisiä. Opintotuen määrän on jatkossa oltava nykyistä selkeämmin sidoksissa opintojen edistymiseen. Tuen on kannustettava ahkeraan opiskeluun jo opiskelun aikana tai viimeistään valmistumisen jälkeen. Työn tekeminen opiskelun ohessa edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen, joten opiskeluaikaiset työtulorajat eivät saa haitata työn kannustavuutta. Kysyn ministeriltä: milloin saamme konkreettisia linjauksia opintotuen kehittämiseksi?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Joskushan meistä poliitikoista sanotaan, että puheet ja teot eivät ole aivan samaa maata. Minä ainakin tiedän, mihinkä nuo puheet voi osoittaa, kun tuollaista ilkikurista väitettä joskus esitetään. Te puhutte siitä, että Suomi olisi maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Tämä on siis puhe, ja teot ovat seuraavia: yliopistoindeksit jäädytetään, ammattikorkeakoulukenttää kohdellaan erittäin kovalla kädellä, nyt ammatillisesta koulutuksesta leikataan, lukiokoulutus on seuraavina vuosina teidän tähtäimenne edessä, vapaata sivistystyötä kohdellaan erittäin ankarasti, oppisopimuskoulutuksesta otetaan yli 20 prosenttia. Sitten taas puheitten puolella te puhutte yhteiskuntatakuusta, ja samaan aikaan, kun te puhutte yhteiskuntatakuusta, joka on hieno ajatus, jota me kaikkia tuemme ja kannatamme, te leikkaatte eri puolilta Suomea, erityisesti idästä, pohjoisesta, keskisestä Suomesta, 11 000 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa. Puheet ja teot eivät kohtaa. Tämä on arvovalinta, keskittävä arvovalinta ja sivistyksen vastainen arvovalinta. Toivoisin, että ministeri vahvemmin pitäisi (Puhemies koputtaa) sivistyksen puolta ja pitäisi koko maata sivistyksen parissa.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Saattohoitokoulutus on todettu hallitusohjelmassa tärkeäksi. On inhimillisyyden ja ihmisyyden nimissä tärkeää, että saattohoito-osaaminen varmistetaan kattavasti eri puolilla maatamme. Ongelmina on kuitenkin nähty saattohoitoa koskevan opetuksen vähyys esimerkiksi perustutkintoon johtavassa sairaanhoitajakoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksen puutteellisuus, lyhytkestoisuus silloin, kun sitä on järjestetty. Kysyisinkin arvon ministeriltä: mikä on tällä hetkellä saattohoitokoulutuksen tilanne Suomessa, ja onko aikomusta kenties lisätä saattohoitokoulutusta osaksi lähi- ja sairaanhoitajien tutkintokoulutusta?

Sitten lisäksi kysyisin hoitajien lääkkeenmääräämiskoulutuksesta, joka alkoi Suomessa pari vuotta sitten hyvin mutta nyt on tyrehtymässä, kun sosiaali- ja terveysministeriö vähensi koulutuksen tukea. Millä tavalla me voimme taata sen, että tämä sadan hoitajan määrä vuodessa tavoitteena toteutuisi myös tulevaisuudessa?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Itse asiassa nostin käteni, kun kuuntelin edustaja Puumalan puhetta.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa se, että me otamme ensi vuonna uutta velkaa 7 miljardia euroa. Näistä säästöistä, joita nyt koulutuksen kohdalta tehdään, en minä tietysti pitkän linjan sivistyspoliitikkona ole mitenkään riemuissani, mutta ymmärrän sen, että myöskin sieltä joudutaan säästöjä tekemään. Se on siltä osin myöskin ymmärrettävää, kun meidän ikäluokkakehityksemme on se, mikä se on, että esimerkiksi 16—18-vuotiaitten ikäluokka vuoteen 2016 vähenee noin 8 000 nuorella, kun samanaikaisesti opiskelupaikkoja ollaan vähentämässä noin 7 000:lla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että nuorten kannalta, jos ne aloituspaikat alueellisesti oikein kohdennetaan, tavoitettavuus on nuoren osalta parempi. Minusta tämä kannattaa nyt keskustankin ottaa sillä tavalla tosissaan eikä pitää näitä kepun tupailtapuheita täällä täysistunnossa.

Mitä tulee tähän osaamistason nostamiseen, voin vakuuttaa edustaja Puumalalle, että tunnen sen, mitä me olemme tekemässä, uudistamassa varhaiskasvatusta, miten me uudistamme ja kehitämme peruskoulua, miten me olemme uudistamassa lukiokoulutusta sisällöllisesti, pedagogisesti, samoin ammatillista koulutusta. Ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmää ollaan uudistamassa, samaten opetuksen laatua ja ammattikorkeakoulujen profilointia, tiedekorkeakoulujen kohdalta sama juttu. Voin ylpeänä todeta sen kehitystyön, jota nyt tehdään ja joka on menossa suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Nämä säästöt, jotka sinällään ovat valitettavia, eivät ole tätä isoa kuvaa heikentämässä tai murentamassa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puheenvuoroni taisi osua aivan oikeaan, kun ministeri siihen noin voimakkaasti reagoi.

Toinen kysymys on vielä se, miten te ne leikkaukset kohdennatte, joita te nyt parasta aikaa toteutatte. Ensimmäiseksi keskusta toivoo sivistyspuolueena, että pitäisitte sivistyksen lippua yllä. Ei Suomi nouse tästä taantumasta millään muulla kuin voimakkailla panostuksilla koulutukseen ja sivistykseen. Yliopistokenttä, ammattikorkeakoulukenttä, lukiokenttä, ammatillinen koulutus, elämän mittainen oppiminen ja vapaa sivistystyö — te kohdistatte kaikkeen tähän voimakkaat leikkaukset. Sen lisäksi sen sisällä te olette tehneet arvovalinnan, että pohjoisesta, että idästä, että keskisestä Suomesta tullaan Pendolinolla pääkaupunkiseudulle ja muutamiin muihin metropoleihin. Se ei ole myöskään näiden metropolialueiden etu, että me emme voi alueella vastata työelämän tarpeisiin, jotka alueella ovat erittäin merkittävät. Tämän ministeri on jättänyt täysin huomaamatta.

Mutta te taisitte antaa tuossa pienen vinkin aikaisemmassa puheenvuorossanne. (Puhemies koputtaa) Sanoitte, että korjaavat päätökset tullaan tekemään. Me odotamme sitä erityisesti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen osalta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntatakuu on tämän hallituksen yksi ehkä tärkeimmistä kokonaisuuksista, ja meidän on siinä onnistuttava.

Peruskoulun jälkeen suoraan toiselle asteelle siirtyvät nuoret ovat jatkossa ensisijaisia muihin nähden. Tämä ei tue kuitenkaan nuoria, joilla on ollut oppimisvaikeuksia. Jos nuori hakeutuu esimerkiksi kymppiluokalle parantaakseen peruskoulun todistusta tai hakeutuu valmentavaan koulutukseen, opetukseen ja siten vahvistaa omaa peruskoulutustaan, niin hän tässä pisteytyksessä tulee saamaan vähemmän kuin ne nuoret, jotka ovat peruskoulusta suoraan siirtyneet.

Kysyisin ministeriltä: Eikö tämä kuitenkin lisää eriarvoisuutta? Eikö tämä kuitenkin heikennä niiden nuorten, joilla jo sinällään on ollut oppimisvaikeuksia tai on ollut elämässään vaikeuksia, mahdollisuuksia? Kun he haluavat vahvistaa omaa perusosaamistaan, niin miksi heitä rangaistaan tässä järjestelmässä? Kysyn ministeriltä, mikä on teidän näkemyksenne tästä asiasta.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajat ovat tiukat, ja sen vuoksi myöskin ministeriön budjetti on tiukka ja säästöjä on ollut pakko tehdä. Olen kuitenkin huolissani Oulun seudun tilanteesta.

Oulussa on Suomen korkein nuorisotyöttömyys, Oulussa on Suomen vetovoimaisin ammattiopisto, kuten viime lauantain Helsingin Sanomista pystyimme lukemaan, siinä on myös parhaat läpäisyprosentit. Oulun seudulla elää 200 000 ihmistä, ja siellä on Suomen nuorin väestö, keski-ikä 36 vuotta. Silti Oulu on ainoa Suomen kuudesta kasvukeskuksesta, niin sanotusta sixpack-kaupungista, jossa toisen asteen aloituspaikkojen määrä laskee virkamiesesityksen mukaan, tämän pohjaesityksen mukaan. Toivon, uskon ja vetoan teihin, opetusministeri Gustafsson, että te korjaatte tätä tilannetta, ja kysynkin: kuinka paljon liikkumavaraa näissä pohjaesityksissä on?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa muistaa, että koko vasemmisto ja keskusta, Maalaisliitto, oli se voima, joka aikoinaan rakensi suomalaisen peruskoulujärjestelmän ja maakuntayliopistojen verkoston, ja sitä satoa me niitämme, kun sijoitumme koulutusvertailussa niinkin korkealle kuin sijoitumme.

Mutta ministeri Gustafsson, te olette monta kertaa vastannut siihen kysymykseen, kun me olemme kysyneet Lapin osalta näitä toisen asteen ammatillisen koulutuksen leikkauksia. Lappihan valitettavasti on tuossa listassa ehkä räikein esimerkki siitä huolimatta, että Lapissa matkailu ja kaivostoiminta kehittyvät hyvin voimakkaasti, Lapissa ikärakenne on aivan omanlaisensa ja seutukunnat ovat hyvin erilaisia keskenään, ja kuitenkin te lähtökohtaisesti esitätte Lappiin neljäsosan leikkausta oppilaspaikkoihin. Millä te pystytte tämän leikkauksen perustelemaan, ja onko teillä halua ja kykyä kuunnella muun muassa niitä elinkeinoelämän edustajien viestejä, jotka he ovat teille tuoreeltaan lähettäneet?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi suomalaisen koululaitoksen ja siten koko suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöistä on kieltämättä ollut yliopistollinen opettajankoulutus. Eduskunta on kuitenkin joka vuosi joutunut lisäämään määrärahaa erilaisiin opettajankoulutusohjelmiin. Nytkin eduskunta lisää 1,7 miljoonaa euroa lastentarhanopettajakoulutukseen. Tämä on tietysti hyvä asia, että eduskunta näin tekee, mutta se, että eduskunta joutuu näin tekemään vuosi vuoden jälkeen, on mielestäni aika hankalaa.

Miten hallitus tulevaisuudessa pystyy takaamaan, että Suomessa todellakin koulutetaan riittävästi opettajia? Tällä hetkellä esimerkiksi millään yliopistolla ei ole vastuuta järjestää kielikylpyopettajien koulutusta, ja tämä on erittäin hankala tilanne, (Puhemies koputtaa) ja löytyy vastaavanlaisia haasteita myös muissa koulutusohjelmissa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriön alalla on paljon hyvää ja kiitoksia ansaitsevaa, kuten peruskouluihimme panostaminen ja peruskoulun luokkakokojen pienentäminen 60 miljoonalla eurolla, mutta yksi alue on jäänyt hieman lapsipuolen asemaan, ja se on tiedepolitiikka. Meidän yliopistomme joutuvat kovan talouskurimuksen alle. Ensinnäkin evo-rahoitus vähenee jälleen kerran vuosi toisensa jälkeen, nyt 5 miljoonalla eurolla 30 miljoonaan euroon. Samaan aikaan indeksejä leikataan ja nyt seuraavaksi jäädytetään. Tämän lisäksi vielä yliopistojen kannalta oleellinen rahoitus on ollut myöskin Suomen Akatemian tutkimusrahoitus. Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta leikataan. Viime lamassa uskottiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Miksi emme tee sitä samaa tällä kertaa? Toivon, että kehyksessä huomioidaan myös tutkimuksen tulevaisuusmerkitys.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Pohjois-Savossa koulutuksen järjestäjät ovat laskeneet opiskelupaikkojen vähentämistarpeen olevan 3 prosenttia. Siitä huolimatta ministeriö leikkaa aloituspaikkoja 14 prosenttia, että se siitä ikäluokkakehityksen mukaisesta leikkauksesta.

Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus perustuu aloittaneitten opiskelijoitten määrään, ja tämä rahoitusmalli ei todellakaan kannusta oppilaitoksia saattamaan opiskelua päätökseen eikä ole myöskään oikeudenmukainen tuloksellisille ja tehokkaille oppilaitoksille. Ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen tulisi jatkossa perustua kyllä oppilaitosten valmistuneitten määrään. Esimerkiksi Itä-Suomessa ja Pohjois-Savossa opiskelijoitten valmistumisaste on maan kärkitasoa ja parempi kuin esimerkiksi Uudellamaalla, minne OKM on esityksessään siirtämässä koulutuspaikkoja. Hyvin toimivia oppilaitoksia ei tulisi rangaista eikä palkita oppilaitoksia, jotka hyötyvät suuresta aloittajien määrästä ja pienistä tutkinnon loppuun suorittavien määrästä. (Puhemies koputtaa) Arvoisa ministeri, oletteko muuttamassa tätä rahoitusperiaatetta oikeudenmukaisempaan suuntaan, että koulutuksen tuloksellisuus huomioitaisiin?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan edustaja Mustajärven jo esiin nostamasta asiasta, elikkä Lappiin kohdentuvista koulutuspaikkaleikkauksista.

Lapin alueeltahan on suunniteltu vähennettäväksi vuoteen 2016 mennessä lähes 30 prosenttia ammatillisen koulutuksen paikoista, ja mikäli nämä kaavaillut leikkaukset näin toteutuvat, tilanne on niin nuorten kuin koko Lapinkin tulevaisuuden kannalta hyvin vaikea, ja ihmettelen suuresti, miksi nämä leikkaukset kohdennetaan vielä niille aloille, joilla meillä siellä Lapissa on kaikista suurin kasvupotentiaali.

Kuten varmasti ministerikin hyvin tietää, niin Lapin nuoret joutuvat jo nyt usein aloittamaan itsenäisen elämän hyvin nuorena elikkä 15—16-vuotiaina, ja mietin, halutaanko, että he muuttavat opiskelemaan aina vain kauemmaksi kotiseuduiltaan tässä iässä. Haluaisinkin kysyä vielä ministeriltä, miksi Lapin nuoret asetetaan eriarvoiseen asemaan jälleen kerran muun maan nuoriin verrattuna ja miksi yhteiskuntatakuu on rajattu koskemaan vain tiettyjä alueita Suomessa ja aiotteko vielä harkita näitä leikkaussuunnitelmia uudelleen.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Minä tunnen Lapin tilanteen hyvin ja pidän edelleenkin myöskin itseäni Lapin tuntijana, ystävänä.

Sen esityksen, mikä on lausunnoilla, palaute tulee tämän vuoden loppuun mennessä, ja nyt esittelyssä, lausunnolla olevan esityksen pohjalta runsain ammatillisen koulutuksen tarjonta suhteessa ikäluokkaan olisi Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Keski-Suomen maakunnissa. Niukin tarjonta suhteessa ikäluokkaan olisi edelleen Uudellamaalla. Kun katson tätä tilastoa, mikä näistä esityksistä on tehty, ja ikäluokkasuhdetta tämän esityksen mukaan, niin keskiarvo vuonna 2016 koko maassa on 81,3 prosenttia. Lapissa tämä ikäluokkasuhde on 86,8, siis selvästi yli valtakunnallisen keskiarvon. Sama koskee Oulun seutua, jossa tämä prosenttiosuus on 83,2, kun siis valtakunnallinen keskiarvo on 81,3. (Matti Saarinen: Paljonko se on Uudellamaalla?) Olen erittäin hyvin perillä siitä ja mielenkiinnolla tulen nyt perehtymään näihin palautteisiin erityisesti Oulun seudun kohdalta, myöskin Lapin kohdalta, ja olen vakuuttunut siitä, että varmaan korjausliikkeitä tullaan tekemään. Tämä nyt tästä, ettei nyt tahallaan vääristellä todellisuutta.

Mitä tulee sitten tähän, että tässä nyt olisi mukamas vain tätä ikäluokka-asiaa kriteerinä käytetty, ajan säästämiseksi luen maakuntaan lähetetystä kirjeestä otsakkeella "Ammatillisen peruskoulutuksen tarjontatavoitteet vuosille 2013—2016" seuraavaa. "Maakuntakohtaista nuorisoikäluokan kokoon perustuvaa tavoitteenasettelua on tarkistettu eräiden keskeisten kriteerien perusteella. Näitä ovat perusopetuksen päättäneiden koulutukseen pääsy, maakunnan lukiokoulutuksen tarjonta osana toisen asteen koulutustarjontaa, maakunnassa järjestettävän ammatillisen koulutuksen vetovoima ja nuorten hakeutuminen muuhun kuin kotimaakunnassa järjestettävään koulutukseen sekä maakunnassa järjestettävästä koulutuksesta työllistyminen."

Tältä pohjalta tämä, käytetään nyt nimitystä "virkamiesesitys", on lähtenyt liikkeelle. En juokse karkuun tätä poliittista vastuuta, mutta niin kuin sanoin, korjausliikkeitä tulee ja niitä tehdään, siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluaisin kiittää ministeri Arhinmäkeä tästä kaksinkertaisesta seuratuesta. Tämä on aivan loistava asia. Tämänkaltaisia oikeudenmukaisuustekoja on ilo olla tekemässä. Se, että parannetaan lasten mahdollisuuksia harrastaa niin, ettei harrastaminen kaadu tuon harrastuksen hintaan, on aivan loistava asia. Omassa urheiluseurassani, jossa puhetta johdan, Imatran Voimassa, ainakin tätä hallituksen tavoitteen toteutumista hoidamme eteenpäin.

Olen huolissani lapsista ja nuorista, jotka perusopetuksen piirissä ovat erityisen tuen piirissä. Lukioon tai ammatilliseen koulutukseen siirtyessä tämmöinen saattaen vaihtaminen ei ole mahdollista. Kysyisinkin ministeriltä, kun olen ymmärtänyt, että lausunnolla on oppilashuoltolaki, sen sisällöstä: sisältyvätkö tarkasteluun kaikkien erityistä tukea tarvitsevien, esimerkiksi adhd-nuorten ja tämänkaltaisten, mahdollisuudet, jotteivät nämä nuoret tipahda sitten tuen puutteen johdosta koulutuksesta?

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Yliopistojen rahoitustilanne puhuttaa tunnetusti maamme melkein kaikissa korkeakouluissa, ja jokainen ymmärtää tämän vakavan taloustilanteen ja sen, mitä siinä sen taustalla on. Yliopistot ovat ikään kuin hyvässä seurassa niiden joukossa, jotka joutuvat kiristämään vyötä. Kuitenkin tämä yliopistoindeksin jäädyttäminen melkein heti sen jälkeen, kun se säädettiin, koetaan ristiriidassa yliopistolain säätämisen yhteydessä sovitun järjestelyn kanssa. Ensi vuonna tämä jäädyttäminen tarkoittaa noin 40 miljoonan euron lovea yliopistobudjetissa.

Det torde vara första gången som universitetsbudgeten i faktiska termer sjunker. Så hände aldrig ens under 90-talets kris.

Kysyisin opetusministeriltä, miten vakavana hän itse kokee tämän jäädyttämisen aiheuttaman tilanteen ja millä aikavälillä te arvelette, että tämä indeksi voitaisiin palauttaa kohti normaalitasoa. Mikä mahtaa esimerkiksi olla tilanne vuonna 2014?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Annan opetusministerille täyden tukeni siinä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja täytyy suunnata uudelleen. Toivon, että vauhtia tulee siihen, että metropolialueella saadaan riittävästi koulutuspaikkoja, jotta onnistumme koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttamisessa.

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on huolella käynyt budjetin läpi, ja olemme tehneet lausumia. Toivon, että ministerit ne huolella katsovat.

Kulttuuriministerille totean tämän lainauskorvausasian: olemme toistamiseen lisänneet tähän rahaa ja tehneet nyt lausuman, ja toivon, että otatte tämän asian huoleksenne ja oman budjettinne liikkumavaroissa teette tässä niitä toimia, mitä eduskunta on edellyttänyt.

Sitten opetusministeriltä kysyn: Täällä edustajat ovat nostaneet opettajankoulutuksen esille, ja me olemme lastentarhanopettajakoulutukseen toistamiseen lisänneet määrärahoja, nyt myös sosiaalityöntekijöiden koulutukseen. Tämä on merkki siitä, että kun yliopistojen kanssa käydään neuvotteluja, niin silloin pitäisi ministeriön myöskin huolehtia siitä, että nämä koulutusalat saavat sen painoarvon ja esimerkiksi lastentarhanopettajia koulutetaan riittävästi. Toivoisin, että vastaisitte siihen, minkälaisiin toimiin ryhdytte, jotta tämä eduskunnan tahto todellakin toteutuu yliopistoissa. Nyt on annettu myös lisää rahaa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri tuossa luetteli lukuja, prosenttiosuuksia siitä, millä tavalla paikkoja on myönnetty Suomen eri kolkkiin. Tosiasia on kuitenkin se, että jos kaikkia ikäluokkia verrataan, niin meillä kaikki tilastot näyttävät sen — Pohjois-Pohjanmaalla esimerkiksi — että paikat suhteessa ikäluokkien kokoon, niitä edeltäviin ja sen jälkeen tuleviin ikäluokkiin, eivät täsmää.

Toiseksi vielä, herra puhemies, kysyn ministeriltä: kun arvioita on tehty ikäluokkien perusteella plus niiden kriteerien perusteella, mitä ministeri tuossa luetteli, niin kuinka on arvioitu myöskin elinkeinoelämän tarpeet — tämä tuli esille myöskin tuolla Lapin edustajien puheenvuoroissa — joista me olemme kansanedustajina saaneet jatkuvaa palautetta, että tätä vaikuttavuutta elinkeinoelämään ja sen tarpeisiin ei ole missään arvioissa huomioitu?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivän tekstiin liittyen teen kommentin, ja se sisältää kysymyksen ministeri Arhinmäelle.

Museovirasto tässä valtakunnassa käyttää melkoista päätösvaltaa, kun se määrää peruskunnissa suojeltaviksi vanhoja rakennuksia, jotka ovat erittäin huonokuntoisia. Nyt keskisen Suomen ja oman kotikyläni virkamiesjohto on pyytänyt minua esittämään kysymyksen, ja teen sen nyt tällä paikalla: olisiko jatkossa mahdollista, että panisitte alulle sellaisen asian, että Museovirastolle myönnettäisiin vuosittain budjetissa tietyt rahat, joiden puitteissa Museovirasto määrää suojelukohteita?

Nythän on niin todellakin valtakunnassa, että eivät pienet kunnat kykene omalla kustannuksellaan kunnostamaan suojelukohteiksi määrättyjä rakennuksia, vaan ne rapistuvat entistä enemmän.

Olen esittänyt tämän kysymyksen Museoviraston pääjohtajan kuulemisessa, ja hän piti sitä erittäin hyvänä asiana. Samoin valtiovarainministeriön eräät virkamiehet sanoivat, että siitä vaan homma eteenpäin. Jätän tämän arvoisalle ministerille harkittavaksi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olemme kantaneet huolta homekouluista ja julkisten tilojen sisäilmaongelmista. Kustannukset vuodessa on arvioitu noin 500 miljoonaan. Liikkumattomuus, niin kuin mietinnöstä käy ilmi, pelkästään diabeteksen osalta, maksaa vuosittain 700 miljoonaa. Onko ministerillä tähän lääkettä?

Epäterveet ilmiöt liikuntakulttuurin saralla, väkivalta, doping, sopupelit, kaupallisuus ja vaikka mitä: onko ministeriöllä tarkoitus tässä reagoida nykyistä vahvemmin?

Mitä ministeriö tekee sen suhteen, että edunsaajat eivät menetä osuuksiaan veikkausvoittovaroista nykyistä tahtia vaan tämä kehitys torpataan? Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin on EU-paine meidän monopolijärjestelmäämme kohtaan, ja sitten toiseksi edunsaajat ovat menettämässä koko ajan, kun edunsaajakenttää laajennetaan ja yleiskatteisiin siirretään entistä enemmän rahaa.

Sitten lopuksi: tuen ministeri Gustafssonia siinä, että hän katsoo suhteellisuusperiaatteella aloituspaikkojen määrää ammatillisen koulutuksen osalta. Se on oikeudenmukaista, se on tasapuolisuutta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen minäkin huolissani ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen leikkauksista, ja toivon, että olen väärässä, että se ei osiltaan vesitä yhteiskuntatakuun toteutumista.

Mutta kiitosta haluan antaa urheiluministeri Arhinmäelle. Hän on ryhtynyt sanoista tekoihin tässä nuorten ja lasten liikuntaan ja seuratoimintaan pääsemisen tukemisessa, ja minun mielestäni se on erinomainen teko, että tuetaan sitä, että kaikilla olisi saavutettavissa myös nämä hieman kalliimmatkin urheilumuodot. Toivon, että ministeri myös järjestää seurannan siihen, että meillä on sitten tieto, millä tavalla tämä raha on vaikuttanut.

Huippu-urheilun rahoitus on yksi kysymys, josta on varmasti myös syytä puhua, ja toivon, että ministeri tätä pohtii. Tekemäni esitys myös näiden lahjoitusvarojen verovapaudesta on edelleen käytettävissä, ja toivon, että sitä vakavasti pohditaan yhtenä vaihtoehtona.

Kiitosta täytyy antaa myös siitä, että Olympiastadionia ryhdytään nyt urheiluministeri Arhinmäen aikakaudella remontoimaan. Se on meidän yhteinen tärkeä urheilu- ja kulttuurikohteemme, ja siitä hyötyvät kyllä kaikki suomalaiset.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useita edustajia, jotka puhuvat oman maakuntansa puolesta, sen koulutuspaikkojen puolesta, edustajia, joittenka maakunnasta 30 prosenttia koulutuspaikoista lähtee pois, edustajia, joiden kotimaakunnasta lähtee parikymmentä prosenttia ja sellaisia, joiden kotimaakunnasta lähtee 10 prosenttia nimenomaan ammatillisen perusopetuksen koulutuspaikoista pois. Kuulun itse tähän viimeiseen kategoriaan.

Arvoisa puhemies! Se, että te, arvoisa ministeri, kutsutte näiden puheenvuoron käyttäjien viestiä ikään kuin keskustalaisten tupailtojen ideaksi, joka tänne on levitetty, se ei ole kaunis tapa reagoida siihen vakavaan huoleen, mikä näillä edustajilla on omien maakuntiensa koulutuspaikoista.

Lappi. En ole lappilainen, mutta minä tiedän tilanteen. Siihen elinkeinotoiminnan laajentumiseen, joka siellä on parhaillaan meneillään monilla toimialoilla, pitää kerta kaikkiaan pystyä myöskin ammatillisen peruskoulutuksen erilaisilla ratkaisuilla vastaamaan.

Minusta edustajat ovat ihan oikeassa puolustaessaan sitä, että ei 30 prosentin leikkauksia. Sama koskee myöskin omaa maakuntaani: 10 prosenttia, 1 000 koulutuspaikkaa.

Ja te ministerit siellä kerrotte maakunnasta toisensa jälkeen, kuinka erinomainen asia on se, kuinka nyt sitten nuorten yhteiskuntatakuu antaa tätä ja tätä. Nuorten yhteiskuntatakuu Keski-Suomessakin antaa erittäin paljon vähemmän (Puhemies koputtaa) kuin ovat ne leikkaukset, mitkä te kohdennatte sinne.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Ymmärrän edustaja Pekkarista (Mauri Pekkarinen: Tyyli!) — ja tässä voi olla tyylitajun korjaamista yhdellä ja toisellakin. Pahoittelen, minulla ei ole mitään syytä loukata kansanliike keskustapuolueen edustajia. Se viittaukseni keskustan tupailtoihin oikeastaan tarkoitti sitä, että tätä asiaa ja kokonaisuutta pitää valaista ja käsitellä kokonaisuutena eikä vain siitä yhdestä näkökulmasta, mitä nyt osin tehdään ja tapahtuu.

Siis niin kuin minä tuossa totesin, tämä ikäluokkakehitys on vain yksi osatekijä tässä — se on aika merkittävä — mutta niin kuin sanoin, niin kyllä minusta se nyt on rehtiä ja rehellistä ja alkiolaista politiikkaa, että ymmärretään sitä, että koulutuspaikkojen pitää olla siellä, missä ovat nuoretkin. (Matti Saarinen: Oikein!) Jos Lapissa, nyt suurella kunnioituksella lappilaisia kohtaan (Mauri Pekkarisen välihuuto) — kuuntele nyt, Pekkarinen! — jos Lapissa ikäluokka vähenee 20 prosenttia vuoteen 2016 mennessä (Mauri Pekkarinen: Ei!) — no, mutta näin se niin kuin on! — niin silloin siitä loogisesti myöskin seuraa, että niitä aloituspaikkoja sieltä vähennetään.

Mutta kuten sanoin, odotan palautetta. Tiedän matkailun ja kaivosteollisuuden kasvun Lapissa, tiedän Oulun seudun voimakkaan kehityksen, kuten Kuopion, Joensuun, Jyväskylän jne. Ne arvioidaan kaikki nyt tässä näin. Niin että tätä minä toivon teiltä, hyvät ystäväni keskustapuoluelaiset: syvällisyyttä, leveyttä, analyysiä eikä vain sitä yhtä totuutta. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on hyvin ylväät tavoitteet: maailman osaavin kansa 2020, ja myös maailman liikkuvin kansa 2020. Mutta kun tarkastelee näitä leikkauksia opetuksesta, koulutuksesta, vapaasta sivistystyöstä, tutkimuksesta, niin ne leikkaukset ovat aika rajuja tätä tavoitetta ajatellen.

Mutta varsinainen kysymykseni kuuluu yhteiskuntatakuun piiriin. Siihen kohdistuu valtavan suuria odotuksia. Onko se nyt niin, että Hangosta Nuorgamiin jokainen nuori pääsee tämän yhteiskuntatakuun piiriin?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun on pari päivää kuunnellut tätä keskustalaisten melskaamista täällä salissa, niin täytyy vain todeta, että teillä ei taida olla nyt ihan selvä tämä meidän maan ja Euroopan taloustilanne. Te olette omilla esityksillänne valmiita lisäämään Suomelle velkaa. (Pia Viitanen: 3 miljardia!) Kuunnelkaa edes teidän veljeänne Brysselissä. Hän varoitti viimeksi tänään vai eilen siitä, että Suomenkaan ei pitäisi velkaantua yhtään enempää, mutta te täällä meuhkaatte ja syytätte toisia siitä, kuinka me yritämme saada Suomen taloutta kuntoon. Koettakaa nyt, hyvät ihmiset, olla asiallisia.

Toisekseen, mitä tulee tähän varsinaiseen käsiteltävään asiaan, haluan kiittää ministeriä ja valiokuntaa siitä, että sosiaalityöntekijöille tulee nyt lisämahdollisuus kouluttautua. Heistä on pulaa joka puolella Suomea, ja varmasti tälläkin saadaan sitten tätä ammattikuntaa kasvatettua tarpeen mukaan.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun seuraa tätä salikeskustelua, huomaa, että kaikissa maakunnissa ollaan huolestuneita näitten koulutuksen aloituspaikkojen vähentämisestä, myös Pohjanmaalla. Sitä ei ole mainittu aikaisemmin, mutta sielläkin ollaan huolestuneita. Ja jos ministeri vähänkään tuntee pohjalaisten perusluonnetta, niin oletan, että ymmärrätte silloin vihdoin tilanteen vakavuuden. Nimittäin hallitusohjelman mukaan ammatillisen koulutuksen riittävä tarjonta varmistetaan ja se kohdennetaan alueellisen tarpeen mukaan.

Tässä muistuttaisin, että asioita ei saa katsoa pelkästään kaupunkien ja metropolialueen näkökulmasta. Hyvinvoivat maakunnat ovat Suomelle tärkeä voimavara, ja mielestäni koulutuspoliittisissa ratkaisuissa ja budjettijaossa tuleekin ehdottomasti ottaa huomioon alueet, joilla on potentiaalia väestönkasvun ja -tarpeen kannalta. Kysyn ministeriltä, millaiset terveiset hän lähettää Pohjanmaalle, jotta uskallamme luottaa siihen, että jatkossakin erinomaiselle pohjalaiselle työlle riittää koulutettuja tekijöitä.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan samalla aiheella, josta moni muukin on salissa jo puhunut. Eli kuuluisaan nuorisotakuuseen liittyy siis koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan. Kuten moni muukin täällä on jo todennut, ei tämä lupaus ikävä kyllä uusimpien tilastojen valossa vaikuta kovin realistiselta. Uskottavuutta eivät myöskään lisää uutiset eri puolilta Suomea vähennettävistä opiskelupaikoista. Peruskoulun päättäneistä nuorista jäi viime vuonna yli 9 prosenttia jatko-opintojen ulkopuolelle, eli peräti yli 6 000 nuorta ei jatkanut saman vuoden syksynä opiskelua toisella asteella. Joten kysyisin vielä ministeri Gustafssonilta: miten hän takaa sen, että koulutustakuu toteutuu luvatusti joka ikisen nuoren kohdalla emmekä joudu vastaisuudessa lukemaan tilastoja koulutuksen ulkopuolelle tippuneista nuorista?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on selkeästi romuttamassa oman lempilapsensa eli tämän yhteiskuntatakuun. Tätä mieltä on keskustan lisäksi muun muassa OAJ, ja se on ihan oikeassa. Nuorisoikäluokan kehitykseen suhteutettuna, kuulkaas, ministeri Gustafsson, koulutustarjonnan leikkaukset eivät ole oikeudenmukaisesti suunnattuja.

Otan esimerkiksi oman maakuntani Keski-Suomen: Ikäluokan kehitys on valtakunnan keskitasoa, mutta kuitenkin sieltä ollaan aloituspaikkoja leikkaamassa 10,8 prosenttia, kun keskimääräinen leikkaus maassa on 4 prosenttia. Lisäksi nuorisoikäluokan supistuminen kääntyy kasvuun vuoden 2016 jälkeen, jolloin muutaman vuoden kehitykseen perustuva opiskelupaikkojen vähentäminen on erittäin lyhytnäköistä.

Nuorten koulutukseen suunnattavat leikkaukset, myöskin edustaja Viitamies, eivät tee laatua, vaan ne tekevät koulutustakuun toteuttamisen mahdottomaksi koko Suomessa. Yhteiskuntatakuun toteutukseen suunnatut aloituspaikathan kumoutuvat moneen kertaan nyt esitettyjen, täällä monta kertaa lueteltujen leikkausten myötä. Keski-Suomi on erityisesti kantanut vastuuta nuorten yhteiskuntatakuusta jo usean vuoden ajan. Me olemme ylittäneet rahoituksen perustana olevan enimmäisopiskelijamäärän (Puhemies koputtaa) 200—400 opiskelijalla. Tämä tekee nyt ihan mahdottomaksi tämän yhteiskuntatakuun toteuttamisen, mikä olisi ollut hyvä idea. Miksi näin, tämmöisenä aikana?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt kulttuuriministerikin on paikalla, niin puhun välillä kulttuuriasiaa, sitten takaisin tähän nuorisotakuuseen, yhteiskuntatakuuseen, jota nykyisin käytetään ikään kuin hokkuspokkustemppuna, että se pelastaisi kaiken, mitä se ei tee.

Mutta kulttuurista sen verran, että kulttuurin kurjistaminen on myös itkettävä asia. Sitä tapahtuu myös seuraavassa budjetissa. Kulttuuri on asia, johon täytyy aina satsata, koska kulttuuri on kansakunnan kehto. Meillä pitää olla mahdollisuus tukea myös maaseutukulttuuria, kaupunkien laitosteattereita, kaupunginorkestereita ja kirjastoja. Jos kulttuuri kuihtuu, kuihtuu koko kansan sivistys. Hyvä asia sinänsä on kuitenkin se, että kirjailijoita, taiteilijoita, kääntäjiä, ylipäätään kulttuurin tekijöitä, palkitaan apurahoilla. Alun perin apurahojen piti mahdollistaa kulttuurin tekeminen, vaikka leipä ei kulttuurin tekemisestä irtoaisikaan.

Pienen kritiikin sanan haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä sanoa apurahojen antajille. Miksi apurahoja eivät saa (Puhemies koputtaa) aloittelevat taiteilijat, maakuntataiteilijat ja tuntemattomat kirjailijat (Puhemies koputtaa), vaan niitä saavat sellaiset, jotka elävät muutoinkin ja hyvin tällä kulttuurillaan? Mitä mieltä ministeri on siitä, pitäisikö näitä apurahoja antaa myöskin niin sanotuille nälkätaiteilijoille, jotka pitävät perustason kulttuuria yllä?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistoindeksin jäädyttäminen vuodeksi tulee varmasti vaikeuttamaan yliopistojen toimintaa, mutta kertaluonteisena toimenpiteenä yliopistot tulevat tästä selviytymään. Näin minulle on yliopistoistakin vakuutettu, ja sieltä on tullut myös ymmärrystä talouden tiukkaa tilannetta kohtaan. Mutta jatkossa meillä ei ole varaa tämänkaltaisiin päätöksiin, koska kysymys on myös maamme kilpailukyvyn takaamisesta. Kysynkin ministeriltä: onhan tämä varmasti kertaluonteinen toimenpide?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt puhutaan osaamisen budjetista, niin kiinnittäisin silti huomiota — ja esitän huoleni — matematiikan ja luonnontieteiden, jossa on myös lääketiede mukana, tietämyksen ja osaamisen tasoon sekä vaikutukseen maamme teknistaloudelliseen ja tieteelliseen kehitykseen. Riittävän perusmatematiikan osaamisen tason omaavia oppilaita ei riitä kaikille korkeakouluille ja yliopistoille.

Kaikista komiteoista ja neuvottelukunnista huolimatta tutkimusten mukaan matematiikan osaamisen taso rapistuu vauhdilla. Matematiikan perusopetukseen käytetään OECD-maissa keskimäärin 4,3 tuntia viikossa ja Suomessa 2,6 tuntia viikossa. Ruotsi on ollut lähes vastaavassa tilanteessa ja tehnyt nopeat toimenpiteet: alakouluille yksi tunti viikossa matematiikkaa lisää. Ruotsi katsoi, että se ei pärjää, jos matematiikan osaamisen taso on huono. Miten on Suomen tilanne, onko hallitus valmis tekemään nopeita ratkaisuja? Me emme ole missään Pisa-tutkimuksen tasolla matematiikan opetuksessa, ja jos me haluamme pärjätä tulevaisuudessa viennissä, meidän tutkimuksessamme ja kehityksessämme ja meidän osaamisessamme, niin matematiikka on se perus, josta kaikki lähtee.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä sosialidemokraattien edustaja Viitamies viittasi keskustan näkemyksiin koulutuksesta. On varmasti näin, että meillä on tässä asiassa näkemysero. Keskusta lähtee siitä, että vaikeina talousaikoina, joita Suomen historia tuntee viime vuosikymmentenkin takaa, kaiken avain on ollut koulutus, tutkimukseen, kehitykseen ja kaiken tasoiseen koulutukseen panostaminen. Tämän vuoksi me tässäkin salissa kerta toisensa jälkeen kyseenalaistamme nämä koulutuksen leikkaukset, varsinkin, kun uskon, että toinen keskeinen ajattelumme ero liittyy siihen, että keskusta uskoo koko Suomen voimavaroihin. Me emme lähde vain siitä, että kotikaupungissani Turussa tai täällä pääkaupunkiseudulla asuu koko osaaminen, vaan se asuu koko Suomessa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministereiltä vielä hallinnonalaanne liittyvästä tärkeästä seikasta, varhaiskasvatuksesta, joka nyt siirtyy teidän johtoonne ja alaisuuteenne. Sosiaali- ja terveysvaliokunta omassa mietinnössään kantoi huolta siitä, että olettehan varmasti varanneet tähän riittävästi resursseja, kun edessä on suuren suuri varhaiskasvatuslain uudistustyö. Opetushallituksen resursseja erityisesti olemme pohtineet. (Puhemies koputtaa) Miten käy varhaiskasvatuksen kehittämisen työn?

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset koulut pärjäävät useimmilla mittareilla tarkasteltuna kansainvälisesti erittäin hyvin. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa suuntaus, jossa koulujen väliset oppimistulokset ovat vaihdelleet suuresti. Yksi suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista on perinteisesti ollut tasa-arvoinen ja laadukas koulutus. Kuntien heikon taloustilanteen vuoksi joudutaan tekemään erilaisia leikkauksia, kuten meillä Vantaalla, jossa perusopetuksen ensimmäisen ja toisen luokan tuntimäärät pudotettiin minimiin. Nämä tuntimääräleikkaukset tulevat näkymään opetuksen tasossa, työrauhassa ja kouluviihtyvyydessä. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: millä toimilla hallitus kaventaa koulujen välistä eriarvoista asemaa?

Opetusministeri  Jukka  Gustafsson

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen heti iloinen vastaus. Olen eilen ja tänään käynyt lävitse virkamiesteni kanssa tätä koulujen välistä eriarvoisuutta tasoittavaa rahanjakoa. 23 miljoonaa euroa esitetään ensimmäisen kerran historiallisesti kunnille, ylläpitäjille käytettäväksi koulujen välisten oppimiserojen tasoittamiseen, ja siinä on lähtökohtana se, että tietysti niillä asuinalueilla, joilla työttömiä on paljon, vanhempien koulutustaso on matala ja maahanmuuttajien määrä on suuri. Korostan, että tämä on historiallinen päätös, joka nyt ollaan tekemässä, ja siitä lähtee tieto kuntiin vielä ennen vuoden vaihtumista.

Arvoisa puhemies! Otan muutamia kysymyksiä, joita tässä oli. Edustaja Elsi Katainen mielestäni oikein peräsi, miten vahvemmin voitaisiin tuloksellisuus ottaa huomioon erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Olen itse valmis nyt, kun tätä rahoitusjärjestelmää uudistetaan, viemään sitä siihen suuntaan, että vahvemmin huomioitaisiin valmistuminen ja toisaalta estettäisiin ja vaikutettaisiin, ettei keskeyttäminen, erityisesti negatiivinen keskeyttäminen, olisi niin suurta. Minun mielestäni kouluyhteisössä, ammatillisessa koulutuksessa voitaisiin ja pitäisi tehdä enemmän, ettei keskeyttäminen olisi niin suurta kuin se on. Se pitäisi sitten huomioida myöskin rahoituksessa.

Sitten tämä tärkeä kysymys, josta ihan oikeasti on syytä kantaa huolta: miten onnistutaan tämän koulutustakuun toteuttamisessa? Peruskoulun päättävien nuorten kohdalla siinä on kaksi isoa asiaa, joista nyt on toisesta puhuttu paljon. Se on tämä, että on riittävästi aloituspaikkoja. Toinen on se, että nyt me olemme uusimassa opiskelijavalintajärjestelmää niin, että kun jo nykyisellään on käytössä pisteytyksiä, niin me tulemme näillä lisäpisteillä, joita sitten kohdennetaan peruskoulun päättäville nuorille, varmistamaan sen, että heidän pääsynsä kynnys lukioon, ammatilliseen koulutukseen tai vastaavaan on matalampi.

Hyvät ystävät! Sitten asia, mistä emme ole täällä juurikaan puhuneet ja josta ihan oikeasti kannan huolta ja josta pitäisi kantaa huolta, ja se ei ole yksin nykyisen opetusministerin ongelma tai vika. Meillä erittäin paljon nuorten ikäluokkien aloituspaikkoja ovat viemässä ne, jotka suorittavat toista tai kolmatta ammatillista tutkintoa, tai niitä aloituspaikkoja ovat viemässä aikuiset. No, se on tietysti lähtökohtaisesti ihan myönteinen asia, totta kai pitää voida hankkia uusi ammatti ja uusi tutkinto, totta kai, mutta nyt meidän pitää saada tämä ohjausjärjestelmä ylläpitäjäkohtaisesti, maakunnallisesti toimimaan niin — minä nyt vähän kärjistän — että esimerkiksi aikuiset nykyistä enemmän suorittaisivat näyttötutkintoina puolessatoista vuodessa ammattitutkinnon eikä niin, että he tulisivat kolmeksi vuodeksi ammatilliseen oppilaitokseen ikään kuin viemään nuorten koulutuspaikkoja. Se olisi yhteiskunnalle ja veronmaksajalle edullista, ja sen takia tulen itse vaikuttamaan voimakkaasti siihen, ja olen siitä keskustellut myöskin muiden ministerien kanssa, että nyt kun on tämä välitarkistus helmi—maaliskuussa, niin me ihan oikeasti tarvitsemme lisää aikuisten oppisopimuskoulutuspaikkoja.

Minä ehdottomasti olen valmis myöntämään sen, että tämä leikkausprosentti, 20—30 prosenttia, on liikaa. Se on tehty ehkä semmoisessa taloustilanteessa, jossa ei ihan nähty tätä irtisanomis-, lomautusaaltoa, mikä nyt on menossa, ja sen takia siihen pitää saada korjaus. Sitten, no, ehkä tämä nyt tässä kohtaa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviranta nosti lainauskorvauksen esille, myös edustaja Sarkomaa, ja se on muidenkin puheenvuoroissa tullut. Tosiaan lainauskorvauksen taso ei vastaa pohjoismaista tasoa. Meillä lainataan kaikkein eniten kirjoja kaikista Pohjoismaista, ja meillä se on selvästi alhaisemmalla tasolla. Mikä tähän on syynä, se on se, että meillä lainauskorvausjärjestelmä on huomattavan paljon tuoreempi kuin muissa maissa, ja se taso, jolla lähdettiin liikkeelle, oli matalampi.

Kun tässä todettiin, että mitään ei ole tehty, niin tämän ja ensi vuoden aikana lainauskorvaukseen tehdään 27,5 prosentin korotus yhteensä, siihen nähden, että aikaisemmin lainauskorvauksiin ei ole tehty korotuksen korotusta sen jälkeen, kun järjestelmä on saatu käyntiin. Tämä on nyt minusta hyvä alku siinä, että mennään sitä kohti, niin että ehkei se nyt ihan pidä paikkaansa, että hallitus ja ministeri eivät ole mitään tehneet tämän osalta.

Edustaja Vikman esitti sitä, että nykyisiä rakenteita opintotuen osalta on voimakkaasti muutettava. Olen eri mieltä tästä asiasta. Nykyistä rakennetta, joka painottuu opintorahaan, pidetään kohtuullisen hyvänä ja toimivana. Ongelmana on tietysti opintorahan matala taso, erityisesti se, että asumislisä ei vastaa asumisen kustannuksia, ja 18—19-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen taso. Ne ovat niitä suurimpia ongelmia, mutta itse asiassa järjestelmä toimii kohtuullisen hyvin.

Tällä hetkellä noin 60 prosenttia korkeakouluopiskelijoista tekee töitä opintojen yhteydessä, koska opintotuki ei yksin riitä kokopäiväiseen opiskelemiseen. Se, että meillä valmistutaan myöhemmin, tietysti hämää sillä tavalla, että pitäisi nopeammin päästä työmarkkinoille, ja aika iso opiskelijoista itse asiassa on opintojensa ohella työmarkkinoilla. Se, että työskentelee alueella, joka liittyy opintoihin, on varmasti hyödyllistä, mutta liian moni joutuu vain ja ainoastaan saadakseen rahaa alhaisen opintotuen päälle työskentelemään sellaisella alalla, joka ei palvele opintoja, mikä myöhästyttää tietysti valmistumista.

Tulorajojen poistamista tai sen selkeää nostamista väläytti Vikman. Ilmeisesti edustaja Saarakkala on tehnyt tästä lakialoitteen. Voi kysyä, kummat tarvitsevat enemmän opintotukea, jos meillä olisi noin niin kuin lähtökohtaisesti ajatuksena laittaa lisää: ne, jotka saavat 300 euroa kuukaudessa opintorahaa eivätkä pysty tekemään töitä siihen päälle, vai ne, jotka tekevät töitä, niin että tienaavat 1 500 euroa kuukaudessa? Kummalle ensisijaisesti laittaisi? Jos tukirajat poistettaisiin kokonaan, tuesta rajat, se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi joku kansanedustajista voisi täydentää omia opintojaan yliopistolla ja olisi oikeutettu saamaan siitä opintotukea. Onko tämä tarpeellista? Ei minun mielestäni. Se on arvioitu, että jos tulorajat poistettaisiin, niin vastaavalla summalla voitaisiin korottaa 100 eurolla kuukaudessa opintorahaa. Kumpaa tarvitaan enemmän? Sen vuoksi se ajatus siitä, että tulorajojen korottaminen ei maksaisi mitään, ei pidä paikkaansa, ja kyllä kaikkein isoin tarve on siellä pienituloisissa opiskelijoissa.

Edustaja Tuupainen kysyi siitä, voisiko Museovirastolla olla oma momentti, josta tuettaisiin suojeltujen kohteiden kunnostamista. Miksipä ei, mutta toisaalta siihen pitäisi löytyä jostain myös rahat. En minä uskalla luvata, mutta voidaan selvittää se. Tiedetään, että Museoviraston rahoitus on heikoilla.

Edustaja Saarinen kysyi siitä, mitä voidaan tehdä, kun 700 000 ihmisellä on kakkostyypin diabetes. On tietysti kaksi vaihtoehtoa: antaa lääkkeitä tai sitten antaa liikuntareseptejä. Kyllä meillä todella iso ongelma on se, että ei vain aikuisväestö vaan entistä enemmän nuoremmatkin alkavat kärsiä kakkostyypin diabeteksesta juuri sen vuoksi, että on liikapainoisuutta, sen vuoksi, ettei liikuta tarpeeksi. Meidän pitää tehdä sellaisia toimia, joilla kannustetaan työpaikoilla liikkumaan, kannustetaan hyötyliikkumiseen, siihen, että töihin mennään jos mahdollista kävellen, mennään polkupyörällä. Meillä pitää olla matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, joissa voidaan edetä. Nämä ovat niitä keinoja, joilla saadaan ihmisiä liikkumaan ja voidaan puuttua tähän ongelmaan.

Edustaja Heinonen kysyi verovapaudesta sille, että lahjottaisi urheiluseuroille tai sponsoroisi niitä. Sekin maksaa. Toisaalta sitten ei maksettaisi yhtä isoja verotuloja. Noin niin kuin laajasti ajateltuna meidän pitäisi vähentää verovähennyksiä meidän järjestelmässämme eikä lisätä niitä, vaikka myönnän toki, että totta kai — tätä on esitetty esimerkiksi taiteen hankinnassa — yksittäisille taiteilijoille, yksittäisille urheiluseuroille se olisi varmaan etu, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, niin silloin verovapaus ei ole ehkä järkevä tapa, erityisesti sponsoroinnin suhteen, jossa lähtökohta on se, että sponsoroivat yritykset saavat hyötyä ja ne voivat vähentää myös nämä kustannukset ennen kuin maksavat voitosta veron.

Viimeisenä, edustaja Tolppanen kysyi, pitääkö nälkätaiteilijoille, alueellisille taiteilijoille myös antaa apurahoja. Apurahathan valmistellaan vertaisarvioinnissa niin, että arvioidaan taiteellisia ansioita. Niitä ei anneta poliittisin perustein tai muilla perustein vaan taiteellisilla ansioilla, ja meidän pitää päästä irti siitä, että olisi tämmöisiä nälkätaiteilijoita. Niiden, jotka ovat ammattitaiteilijoita, jotka ovat riittävän hyviä, pitää myös apurahalla tulla toimeen. (Puhemies koputtaa)

Ainoa, mitä ihmettelen — arvoisa puhemies, viimeisenä — on se, että ei tämä ainakaan parane siltä osin, jos Tolppasen puoluetoveri Saarakkalan aloite menee läpi. Huomasin yllätyksekseni tuosta listalta, että edustaja Saarakkala esittää puolentoista miljoonan euron leikkauksia taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahoihin. Siitä entistä harvempi taiteilija, kirjailija tai kääntäjä saisi jatkossa apurahaa, nämä nälkätaiteilijat, jos tämä Saarakkalan aloite, joka tuolla listalla on, menee läpi.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että ministeri Arhinmäki totesi, että hallitus tiedostaa nyt tämän kirjastojen lainauskorvausasian saattamisen lähemmäksi pohjoismaista tasoa välttämättömäksi. Suomi sai virallisen huomautuksen tästä asiasta jo Matti Vanhasen ollessa pääministeri vuonna 2004. Keskustapuolueella olisi kyllä ollut aikaa useita vuosia tarttua tähän asiaan. Onneksi nyt hallitus ottaa vakavasti eduskunnan tahtotilan.

Kirjastolaitos on yksi Suomen peruskivistä, ja sata miljoonaa lainaustapahtumaa vuosittain kertoo, että suomalaisilla on vahva kiintymys kirjoihin ja lukemiseen, ja jotta saamme tulevaisuudessakin varmistettua, että meillä on korkeatasoista suomalaista kirjallisuutta, niin se edellyttää nyt tämän kirjailijoiden tekijänoikeusasian hoitamista.

Vielä ministeri Arhinmäelle vakava vetoomus siitä, että hallitus toisi eduskunnalle sitoutuneen suunnitelman siitä, kuinka tämä tason nostaminen tehdään, ja sitten toisaalta vielä ihan kysyn ja toivon joka tapauksessa, että opetus- ja tietokirjastot otettaisiin tämän lainauskorvauksen piiriin.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ministeri Arhinmäelle siitä, että nyt nuorten ja seurojen tilanne on huomioitu ja sitä on lähdetty kehittämään.

Valtio ohjaa urheiluun varoja, erityisesti huippu-urheiluun, lajiliittojen kautta. Lajiliittojen oma varainhankinta perustuu myös monesti ja yleensäkin yritysyhteistyöhön, ja näissä sponsorisopimuksissa on lähes poikkeuksetta dopingpykälä, mikä johtaa siihen, että lajiliiton urheilijan käyttäessä kiellettyä dopingainetta joutuu lajiliitto palauttamaan yhteistyökumppanille rahaa tai saa sanktiomaksuja. Kysynkin urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäeltä: olisiko nyt valtiovallan aika ottaa tässä lajiliitoille suunnatussa varojen jakamisessa samanlainen pykälä, joka ilmaisisi siten valtion tahtotilan dopingin vastaisessa taistelussa?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettiin ollaan lisäämässä 58 miljoonaa kosteusvaurioista kärsivien koulujen korjaamiseen. Se on hyvä asia. Kuitenkin kuntien korjausvelka koulujen osalta on melkoinen, ja se on syntynyt vuosikymmenten aikana. Siis kunnathan saavat oppilaskohtaista valtionosuutta, joka pitää sisällään myös korjausrahaa, ja nämä rahat ovat menneet kyllä joskus muihin tarkoituksiin. Kysyisin ministeriltä, miten valtio voisi patistaa kuntia hoitamaan kiinteistöjään ennalta ehkäisevästi, kun kerran rahaa periaatteessa vuosittain annetaan. Oikein ajoitetut ilmastointiremontit ja tämäntyyppiset ratkaisut olisivat parempi vaihtoehto kuin evakuoinnit, viipalekoulut ja muut tilapäisratkaisut tilanteessa, kun vahinkoja on jo tapahtunut ja terveysongelmia ilmennyt.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Gustafsson, te sanoitte tuossa, että nämä leikkauslistat on tehty toisenlaisen taloustilanteen aikana. Kuulinko minä aivan oikein? Nehän julkistettiin vasta vähän aikaa sitten. Mikähän taloustilanteessa on mahtanut muuttua? Keskusta on vaatinut koko ajan, kun on ollut tiedossa, että niitä leikkauslistoja tehdään. Ne on välillä jopa kiistettykin, ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Tarkoittaako tuo myöntäminen sitä, että nuo leikkauslistat voidaan ottaa uudelleen tarkasteluun, koska nähdään nyt oikeasti myös hallituksessa taloustilanteen heikkenevän ja samalla se, että koulutukseen pitää satsata?

Arvoisa ministeri! On hienoa, että te tulette vastaan tässä valmistuneiden määrän elikkä läpäisyasteen huomioimisessa. Nythän on tilanne todellakin se, että eräissä maakunnissa, vaikka minun omassa kotimaakunnassani, tuo läpäisyaste ammatillisen koulutuksen parissa on 68,7 prosenttia, ja sitä vastoin taas esimerkiksi Uudellamaalla tuo läpäisyaste on keskimäärin 57 prosenttia ja eräissä oppilaitoksissa jopa alle 50. Eli se tarkoittaa, että kun koulu päättyy oppilaan osalta, niin siellä onkin (Puhemies koputtaa) puolet tyhjiä paikkoja. Näin ollen ei ole kysymys ainoastaan suhteellisista tarpeista vaan todellisesta keskittämisestä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en nyt ole niinkään huolestunut taiteilijoiden apurahoista. Iso osa näistä menee niille, jotka myyvät hyvin kirjoja ja saavat kyllä sieltä elantonsa myynnillä. Mutta olen huolestunut peruskoulun ryhmäkokokysymyksestä. Tässä osoitetaan lisärahaa siihen tarkoitukseen verrattuna edelliseen vuoteen, mutta edelleen tämä määräraha on niin vähäinen, että parhaillaan eri kuntien valtuustoissa on tehty tulevalle vuodelle tuntikehysleikkauksia merkittäviä määriä. Tähän perussuomalaiset esittävät hallitusta enemmän 10 miljoonaa euroa määrärahoja, samoin kouluverkon ylläpitämiseen lisää 10 miljoonaa euroa. Olisinkin kysynyt, että jos näitä leikkausesityksiä nyt tuolta valtuustoista kuuluu ministeriöön asti ja tulee viestiä, oletteko te vielä valmiit tätä kysymystä tarkastelemaan uudestaan, koska nyt tämä leikkaustyö on siellä kovasti käynnissä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me Pohjois-Savossa olemme täysin rinnoin ministerin mukana toteuttamassa nuorten yhteiskuntatakuuta, ja sen takia olemme huolissamme nyt olemassa olevasta tilanteesta. Meillä on arvioitu, että Pohjois-Savon ammatillisen koulutuksen perusopetuksesta voisi vähentää 3 prosenttia, mutta 13 prosentin leikkaus, mitä ministeri on suunnitellut, on liian suuri. Se tarkoittaa sitä, että meillä jää nuoria koulutuksen ulkopuolelle, meillä jää työttömiä aikuiskoulutuksen ulkopuolelle ja myös sitten alanvaihtajien, jotka joutuvat vaihtamaan ammattia sen takia, että työpaikka menee alta, koulutus tahtoo tyrehtyä, jos nämä leikkaukset toteutuvat.

Me kyllä ymmärrämme sen, että paikkoja siirretään sinne, missä nuoria on enemmän, mutta jos käy niin, että meillä Itä-Suomessa jää nuoria koulutuksen ulkopuolelle, kuinka me selitämme tälle nuorten joukolle, että heidän kohdallaan yhteiskuntatakuu ei toteudukaan? Siinä mielessä, kun ministeri sanoi, että näitä lausuntojen jälkeen arvioidaan ja mietitään, toivotaan, että tämä mietintä kohdistuu myös sitten Itä-Suomen osalta ja Pohjois-Savon osalta niin, että me voimme olla mukana täysin rinnoin tämän yhteiskuntatakuun toteutumisessa myös meidän nuortemme osalta.

Opetusministeri  Jukka  Gustafsson

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossille lyhyesti. Puheeni koski nimenomaan aikuisten oppisopimuskoulutusta. Minusta se tilannearvio varmaan tehtiin ei kaikkia seikkoja tietäen, esimerkiksi se, että elvytysraha, joka oli kohdennettu oppisopimuskoulutukseen, päättyi samanaikaisesti kuin tulivat nämä lisäleikkaukset. Pidän tätä kokonaisvähennystä kohtuuttomana ja, kuten sanoin, aion siihen helmi—maaliskuussa välitarkistuksessa puuttua.

Sitten edustaja Sankelo nosti tärkeän korjausvelka-, homekouluproblematiikan esille. Olin kaksi viikkoa sitten kuultavana tarkastusvaliokunnassa, joka on kuullut 50—60:tä asiantuntijaa. Minä odotan tosi paljon heidän erikoisvaliokunnan johtopäätöksistä. Tämä on laaja, iso, yhteiskuntapoliittinen, terveydellinen, koulutuksellinen kysymys, miten me oikeasti nyt puutumme tähän, että ne rahat, mitä nyt on lisätty vuosittain tähän, eivät kerta kaikkiaan riitä. Se on kansallinen kysymys, tehdä merkittävästi enemmän.

Täällä tehtiin kysymyksiä koskien korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa. Meillähän julkistettiin muutama kuukausi sitten laaja raportti, arviointi tieteen tilasta Suomessa, ja yleisesti todettiin, että meillä on kapea, korkeatasoinen kärki. Meillä itse asiassa käytännössä kaikki tiedekorkeakoulut ovat kohtuullisen hyviä. Yksi uusimpia, Itä-Suomen yliopisto, on tutkimusten mukaan Euroopan 50 parhaan joukossa. Ajatelkaa, Itä-Suomen yliopisto. Meillä on tilanne kohtuullisen hyvä, mutta vaaditaan vielä enemmän, ja sen takia yliopistojen rahoitusjärjestelmä nyt on viritetty siihen suuntaan, että se on myöskin nostamassa tieteen ja tutkimuksen tasoa.

Sitten edustaja Kymäläinen minusta oikealla tavalla peräsi opiskelijahuoltolakia, joka nyt on lausunnolla. Sen suhteenhan ollaan tekemässä erittäin merkittäviä johtopäätöksiä. Se laki pitää sisällään muun muassa sen, että opiskelijalla on oikeus määräajan puitteissa saada ammatillisessa koulutuksessa koulukuraattori-, psykologi- tai terveydenhoitopalvelut, joita ei tänä päivänä ole. Koko se perusasia ja punainen lanka on se, että pyritään ennalta ehkäisevään toimintaan.

Minä kiitän hyvistä kysymyksistä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Edustaja Hiltunen kysyi kahdesta asiasta, ensiksikin tästä sitoutuneesta suunnitelmasta, millä parannetaan lainauskorvausta. Se on varmasti semmoinen, jota pitää yrittää rakentaa nyt jo kehysriihivaiheessa. Toinen kysymys liittyy opetus- ja tietokirjastoihin, jotka eivät ole tässä. Kun tämä lainauskorvausjärjestelmä aloitettiin 2000-luvun loppupuolella, niin silloin opetus- ja tietokirjastot jäivät tämän ulkopuolelle. Niiden mukaanotto merkitsisi selkeästi sitä, että pitäisi tehdä tasokorotus tähän koko lainauskorvaukseen, koska se on nyt jo liian alhaisella tasolla. Jos siihen tulee lisää jakajia, niin se entisestään pienenisi. Siihen varmaan pitää löytyä yhteistyö opetusministeri Gustafssonin kanssa, koska se on opetusministerin alaa, miten löytyy se rahoitus.

Edustaja Myllykoski kysyi dopingsanktiopykälästä. Itse asiassa meillä on sekä niin, että urheilija-apurahaa saava urheilija sitoutuu siihen, että pitää olla puhdas, muuten joutuu rahat palauttamaan, että myös niin, että jos valtionosuuksia saavassa lajiliitossa on dopingtapauksia, niin jos urheilija on ollut valmennusryhmissä, silloin tulee sanktioita lajiliitolle, kuten esimerkiksi Hiihtoliitolle tapahtui. Mutta jos urheilija ei ole kyseisen lajiliiton valmennusryhmissä, ei ole selvää yhteyttä, niin ei lajiliittoa tietenkään voida rangaista siitä. Mutta on olemassa tällaiset selkeät periaatteet, ja ne arvioidaan aina silloin, jos tulee valitettavia käryjä.

Viimeisenä: Edustaja Saarakkala sanoi, että suurimman osan apurahoista saavat ne, joilla on suuret kirjamyynnit. Nyt kannattaisi varmaan tutustua siihen, että kirjailijoiden keskimääräiset ansiot ovat 2 000 euroa vuodessa kirjallisesta työstä. Ei pidä nyt antaa hämätä. Meillä on muutama kirjailija, joka myy todella hyvin ja menestyy; valtaosa meidän kirjailijoista elää erittäin pienillä ansioilla, ja nämä apurahat ovat aivan välttämättömiä. Varmaan kannattaisi ensin puolueen sisällä — kun edustaja Tolppanen vaatii lisää ja edustaja Saarakkala haluaa leikata — löytää se yhteinen linja ja katsoa, mikä on todellisuus, ja sitten lähteä tähän keskusteluun puolueena liikkeelle.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä aloitteessa on kyse myös siitä, että en ole tyytyväinen siihen tapaan, millä näitä apurahoja jaetaan, eli haluan, että siihen tulee poliittista asiantuntemusta lisää eikä se ole vain sellainen sisäänlämpiävä porukka, mikä nyt niistä asioista päättää. Tästä on kyllä käyty keskustelua ihan Hesarin kulttuurisivuilla ja muutenkin, niin että en ole kyllä näitten ajatusten kanssa mitenkään yksin. Ja seison kyllä tämän linjani takana.

Käsittääkseni edustaja Tolppanen ei ole esittänyt tälle momentille mitään määrärahaa lisää, en ainakaan ole itse huomannut. Hänellä on tässä osittain eri näkemys, ja hän nimenomaan oli huolestunut myös itse siitä asiasta, menevätkö nämä oikeisiin kohteisiin. Te sanoitte, että menevät. Itse olen tästä asiasta osittain eri mieltä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Meillä apurahat jaetaan vertaisarvioinnissa, jossa arvioidaan taiteellisilla perusteilla, ja jos siirryttäisiin poliittisiin jakoperusteisiin, niin silloin esimerkiksi se, että meillä on taiteen autonomia taattu, vaarantuisi ja silloin me siirtyisimme kyllä järjestelmään, joka ei ole avoin eikä demokraattinen, jossa poliittisin perustein määriteltäisiin, mikä on hyvää taidetta. Toivoisin, että me jatkossakin pidämme huolta järjestelmissä siitä, että tästä demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteesta, taiteen autonomiasta, huolehdittaisiin eikä lähdettäisi ajattelemaan, että taiteen pitää toteuttaa joidenkin poliittisten ryhmien mieltymyksiä. Siitäkin on kokemuksia, vähän toisenlaisista poliittisista järjestelmistä.