Täysistunnon pöytäkirja 133/2012 vp

PTK 133/2012 vp

133. KESKIVIIKKONA 19. JOULUKUUTA 2012 kello 10.06

Tarkistettu versio 2.0

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 30

 

Eero Reijonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen pääluokan 30, maa- ja metsätalousministeriön pääluokan. Jaostossa keskityttiin toimialan kannattavuuden tarkasteluun, ja asiantuntijakuulemiset oli oikeastaan keskitetty tämän teeman ympärille.

Minulla on kuudes kerta esitellä pääluokan mietintöä ja budjettia. Ensimmäisen kerran esittelen valiokunnan mietinnön, joka poikkeaa jaoston mietinnöstä, mutta ilmeisesti politiikassa kaikki on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Valiokunta lisäsi pääluokkaan 3 150 000 euroa, ja käyn näitä mietinnön tekstejä nyt läpi.

Ensinnäkin maaseudun kehittäminen. Tässä on nostettu voimakkaasti esille neuvontajärjestöjen rooli. Maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky Suomen olosuhteissa perustuu entistä enemmän kaikkien elintarvikeketjun toimijoitten vahvaan osaamiseen. Maataloudessa ja maaseudun yritystoiminnassa painottuvat vahvasti vihreä talous ja kestävä kehitys. Vihreän talouden konkreettiset toimet liittyvät energiatehokkuuteen ja energiantuotantoon sekä ravinteitten hyväksikäytön tehostamiseen. Valiokunta pitää valitettavana, että neuvontajärjestöjen resurssit eivät kuitenkaan riitä tarvittavissa määrin vastaamaan vihreän talouden ja kasvavan luomutuotannon kysynnän tarpeisiin.

Sitten se perinteinen jokavuotinen asia, valtionapu 4H-toimintaan. Tämähän on äärettömän tärkeä asia, ja valiokunta lisäsi 100 000 euroa.

20. Maatalous. Talousarvioesityksen merkittävin muutos maatalouden osalta vuoteen 2012 verrattuna on se, että kansallinen tuki alenee 33 miljoonaa euroa. Maatalouden tuotantokustannukset ylittävät Suomessa useilla kymmenillä prosenteilla markkinoilta saatavat tulot. Maataloustuen merkitys on siten maatalouden kannattavuuden näkökulmasta erittäin tärkeä. Esitetty tuen leikkaus merkitsee valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähes 5 prosentin pienennystä maatalouden yrittäjätuloon, jos muita muutoksia ei tapahdu. Leikkaus tulee väistämättä kohdistumaan pääosin kotieläintalouteen, joten sen merkitys näillä tiloilla on edellä mainittua suurempi. Hintojen epävarmuus korostaa kansallisten tukien ja investointituen merkitystä. Toisaalta esitetyn tulonmenetyksen korvaamiseksi riittäisi keskimäärin noin 1 prosentin tuottajahintojen korotus tai vastaava tuotantopanosten hintojen lasku.

Valiokunta painottaa kuitenkin, että rakennetukien jatkuvuus on ratkaistava tavalla tai toisella, ennen kuin määrärahojen puute estää niiden käyttöä. Lähtökohtaisesti olemme tässä kiinnittäneet huomiota siihen, että Makera-rahoitus ei ole riittävällä tasolla, eli budjetissa ei siihen määrärahoja ole lisätty.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kirjasi lausumaehdotuksen, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että budjettivuonna 2013 maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla pääluokassa 30 mahdollisesti säästyvät määrärahat käytetään kyseisenä vuonna lisätalousarviomenettelyllä pääluokan 30 menoihin." Jää sitten nähtäväksi, miten valtiovarainministeriö tähän tekstiin suhtautuu.

Satovahinkojen korvaamisesta olemme myös lausuneet omat näkemyksemme. Kolmen vuoden siirtomääräraha näyttäisi tämän hetken arvion mukaan riittävän satovahinkojen korvaamiseen.

Elintarvikeketjun kehittäminen: Me haluamme, että luomuala ja lähiruoka otetaan esille ja ne toteutetaan erillisinä eikä samassa, koska ne eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Tämä on tärkeä asia.

Sitten muutama asia kalataloudesta ja petovahingoista. Kalatalouden osalta tehtiin 100 000 euron korotus Ammattikalastajaliitolle. Petovahingoista todettiin, että petovahingot kasvavat vuosi vuodelta entistä voimakkaammin, ja on arvioitu, että tämän vuoden korvausmäärä olisi 6 miljoonaa euroa. Eli petopolitiikkaan halutaan selkeästi muutoksia siten, että nämä summat eivät vuosi vuodelta kasvaisi kohtuuttomasti.

Metsätalouden osalta — Tuki puutuotannon kestävyyden turvaamiseen — todettiin se, että kuluvan vuoden määrärahan loppumisen vuoksi maksatuksia arvioidaan siirtyvän 15 miljoonaa euroa vuodelle 2013. Eli käytännössä ensi vuonna on käytettävissä 47 miljoonaa euroa. Se, miten pienpuuenergiatukiasia käsitellään tai miten se avautuu ensi vuonna, on ilmeisesti kaikille vielä epäselvää. Asiantuntijakuulemisissa on todettu, että tässä vaiheessa valmistelua voidaan todeta, että pienpuun energiatuki tulee voimaan aikaisintaan vuoden 2014 alussa. Mutta tähän varmaan ministeri sitten omalta osaltaan ottaa vastauksessa kantaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että jaosto on hyvin yksimielisesti käsitellyt näitä asioita ja todennut sen, että kannattavuuden osalta asiat ovat varsin vaikeassa tilanteessa, mutta toivomme, että täällä sitten, kun yksityiskohtaiseen käsittelyyn siirrytään, voidaan näitä asioita tarkemmin avata.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi ministeri Koskinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, ja ministeri Koskisen puheenvuoron jälkeen on mahdollisuus vastauspuheenvuoroihin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia jaoston puheenjohtajalle edustaja Reijoselle ja myös jaostolle ja valiokunnalle tuosta mietinnöstä. Kiitos myös tuosta vähän reilusta 3 miljoonasta eurosta lisää maa- ja metsätalousministeriön budjettiin. Jokainen euro on tarpeen, ja mielestäni perinteisten tapojen mukaan jaosto on kyllä osannut kohdentaa rahat erittäin hyvin ja tarkoituksenmukaisesti.

Erityisesti olen iloinen siitä, että sieltä löytyi 2 miljoonaa euroa vesihuoltohankkeisiin, koska niistä on kuitenkin pulaa kovin paljon. Suomessa on paljon hyviä vesihuoltohankkeita, jotka odottaisivat valtion rahoitusta, ja nyt näillä rahoilla saadaan taas muutama hanke liikkeelle, mutta jono on kyllä valitettavan pitkä.

Jaoston mietintötekstiä kun katsoin, niin totesin — myös mitä täällä jaoston puheenjohtaja avauspuheenvuorossaan sanoi — että aika hyviin asioihin olette kiinnittäneet huomiota. Yksi asia yli kaiken on tietysti tämä maatalouden tilanne tällä hetkellä, eli mikä on maatalouden kannattavuus. Tuossa meillä oli viime maanantaina tilaisuus, missä pääministerikin oli paikalla ja missä tapasimme koko elintarvikeketjun toimijoita. Siellä käytiin hyvää keskustelua, että kyllä yhteinen huoli maatalouden kannattavuudesta oli. Se on hyvä sinänsä. Enemmän keskusteltiin siitä, millä tavalla voitaisiin kasvattaa tätä yhteistä kakkua, josta voitaisiin sitten kaikille jakaa vähän enemmän.

Kun katsoo vähän pidemmän ajan trendissä maatalouden kannattavuutta, niin tällä hetkellä tilanne on siis huono, mutta niin se on ollut, sanotaan viimeiset 10—15 vuotta. Jos käyttää vaikka nyt normaalia kannattavuuskerroinmääritelmää, mitä MTT pitää yllä, niin ei kovin suuria muutoksia ole ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä aavistuksen verran pikkuisen alamäkeen päin on menty, mutta tietysti vuosittaiset vaihtelutkin ovat olleet jonkin verran suuria riippuen vähän eri tilanteista.

Mutta vaikka tässä pientä muutosta parempaan suuntaan tulisikin, niin pienillä muutoksilla tämä tilanne ei korjaannu. Siinä mielessä on hyvä, että valiokunnan mietinnössä todetaan se, että ratkaisuja löytyy vain tuolta markkinoiden kautta joko sillä tavalla, että tuottajahinnoissa tapahtuisi selkeätä korotusta tai kustannuksissa saataisiin tapahtumaan selkeää alenemista.

Ensi vuoden kansallisen tuen määräraha, niin kuin täällä todettiin, on vähän reippaat 30 miljoonaa euroa alempi kuin kuluvana vuonna. Tästä vähän reilusta 30 miljoonasta eurosta 20 miljoonaa euroa tulee suoraan artikla 141:n perusteella, eli komission kanssa olevan sopimuksen mukaan ensi vuonna voimme maksaa noin 13 miljoonaa euroa vähemmän artikla 141 -tukia, ja kun vastaavalla tavalla alennuksia tietyillä tuotantoaloilla tehdään myös pohjoiseen tukeen, niin siitä tulee sitten yhteensä 20 miljoonaa euroa. Vähän toistakymmentä miljoonaa euroa on sitten näitä normaaleja säästöjä.

Tuottajajärjestöjen kanssa on käyty normaalit neuvottelut ensi vuoden kansallisen tuen jaosta. Yhteinen näkemys on saavutettu siitä, ja ne ovat sitten ensi vuonna normaaliin tapaan tammikuussa valtioneuvostossa, ja valtioneuvosto vahvistaa sitten tämän kansallisen tuen jakoehdotuksen. Mutta siitä voi yleisesti sanoa, että tukitasot ensi vuonna tulevat säilymään samoina kuin tänä vuonna, lukuun ottamatta näitä artikla 141 -alennuksia, koska tuotantomäärät ovat vähän alemmalla tasolla arvioiden perusteella ensi vuonna kuin tänä vuonna.

Makeran osalta tilanne on auki, niin kuin täällä todettiin, niin kuin koko muukin maatalouspolitiikan tilanne on auki vuodesta 2014 eteenpäin niin EU-tasolla kuin muutenkin, ja vasta sen jälkeen voimme lähteä käymään tätä koko pakettia läpi, kun aikanaan ensin saamme EU:ssa päätökset rahoituskehyksistä, sen jälkeen maatalouspolitiikan uudistuksen sisällöstä. Sen jälkeen voimme sitten käydä tosissamme neuvottelemaan muun muassa artikla 141:stä.

Joka tapauksessa jo tälläkin hetkellä on selkeää, että tulevassa ratkaisussa lähdetään tavoittelemaan samantyyppistä mallia suunnilleen kuin tälläkin hetkellä, eli olennaista on saada tietynlainen lupa maksaa 141-alueella tulotukea, johon yhdistetään myös investointituet. Ainakin näiden nykyisten kokemusten perusteella tämä yhdistelmä on ollut kaikkein toimivin, ja uskomme, että näin on tulevaisuudessakin.

Puhemies! Lopuksi sitten vielä, kun täällä varmaan tulee paljon kysymyksiä, käyn läpi petopolitiikasta sen verran, että samalla tavalla kuin täällä jaoston puheenjohtaja Reijonen olemme huolissamme siitä, kuinka paljon meillä rahaa riittää korvauksiin ensi vuonna. Vahinkoja on tullut tänäkin vuonna huomattavasti enemmän kuin aiemmin, mutta samaan aikaan on todettava myös se, että läheskään kaikkia lupia, mitä on myönnetty petoeläinten kaatamiseen, ei ole pystytty käyttämään. Karhuluvistakin jäi huomattava määrä käyttämättä, ja myös susilupia on annettu siellä, missä se on ollut mahdollista, ja niitäkään kaikkia ei ihan nopeasti ole pystytty poistamaan. Mutta joka tapauksessa on selkeää, että tämä ongelma on suuri ja se koskettaa monia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka menettävät jotakin petojen suuhun.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Silloin kun meillä on suomalainen raaka-aine, niin suomalainen työ, suomalainen yrittäjyys, suomalainen tutkimus ja kehitystyö ovat sitä kaikkein tehokkainta taloudenhoitoa, hyvinvoinnin hoitoa, vaihtotaseen hoitoa. Kaikkia näitä tarjoavat maaseudulta tulevat voimavarat: ruokaklusteri ja metsäklusteri. Nyt kuitenkin on niin, että hallituksen toimenpiteet, joita tähän mennessä tämän reilun puolentoista vuoden aikana olemme saaneet tuntea, ovat kaikki negatiivisia sen tärkeimmän asian osalta, kannattavuuden osalta, niin kuin ministerikin täällä mainitsi, ja jaosto painottaa sitä asiaa. Milloin, arvoisa ministeri, lähtee tulemaan niitä päätöksiä, joilla me pystymme pureutumaan tähän kaikkein kipeimpään asiaan, jotta me pystymme täällä yhteisesti sovittuja tavoitteita toteuttamaan maaseudun hyvien voimavarojen käyttöönotosta?

Se viimemaanantainen tilaisuus, joka pääministerin johdolla pidettiin, oli hyvä tilaisuus, mutta yhtä jää puuttumaan: toimenpiteitä, tekoja. Milloin me saamme näitä tekoja, joilla me aidosti pystymme muuttamaan sitä, että maatalous, metsätalous on kannattavaa ja sillä on pitkäjänteinen näkymä siihen, että pystytään investoimaan ja että saamme uusia toimijoita alalle, mikä on täysin välttämätöntä kehittämisen kannalta?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, että nyt kun EU:n maatalouspolitiikka on murroksessa ja uutta kehitetään, miten ministeri näkee maatilojen tulokehityksen ensi vuonna ja sitten vuonna 2014. Sitten kysyisin, missä vaiheessa ministeriössä ruvetaan tekemään työtä sen eteen, että 141-tuki saataisiin tavallaan EU:ssa vakinaistettua, ettei sitä joka vuosi tarvitsisi anoa ja neuvotella uudestaan, koska se ilmeisesti on vähän huonojen kirjausten takia aikoinaan lipsahtanut tämmöiseksi vuosittain uudelleen arvioitavaksi tueksi.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kiitos ministerille uutterasta työstä tänä vuonna suomalaisen maatalouden hyväksi. Useammassa puheenvuorossa tuli heti alkuun esille tämä kannattavuushaaste, mikä maataloustuotannossa tällä hetkellä on. Kuitenkin tässäkin tilanteessa monet viljelijät haluavat vahvasti investoida tähän elinkeinoon, ja tässä yhteydessä tämä ympäristölupamenettely on osoittautunut aika haasteelliseksi. Luvat ovat kalliita, niitten saaminen kestää kauan jne. Mielestäni tässä olisi äärimmäisen tärkeä saada siirrettyä tätä päätösvaltaa yhä enemmän paikalliselle tasolle, jossa ne ratkaisut voitaisiin nopeasti tehdä ja varmasti edullisemminkin. Eli millä mallilla tämä tilanne tällä hetkellä makaa?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi petopolitiikasta, ja myös maatalousjaosto kävi tästä hyvin kattavan keskustelun. Ihan oikeutetusti voi kysyä, onko oikein käyttää veronmaksajien rahoja ylisuuriin susilaumoihin ja siihen, että ne hävittävät maatalouseläimiä ja ennen kaikkea hirvikantaa, ja myös peurakanta liittyy siihen. Ennen kaikkea porotalousalueillahan tämä hävikki on ollut merkittävä, ja tulee vain miettineeksi, pitäisikö meidän tämä petokanta pitää nyt ihan oikeissa aisoissa ja katsoa sitä toisella silmällä. Toiseksi, nämä pedothan ovat hyvin viisaita tällä hetkellä. Ne menevät tuonne naapurin rajan taakse piiloon, ja karhutkin pakenevat rajan pinnasta välittömästi. Voitaisiinko Venäjän kanssa esimerkiksi käydä neuvonpitoa näistä asioista?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kaksi kysymystä.

Lähi- ja luomuruuan kysyntä kasvaa koko ajan. Kuitenkin pienimuotoisen lähiruuan tuottaminen, esimerkiksi lampaanlihan suoramyynti, kohtaa suuria vaikeuksia kalliiden eläinlääkärimaksujen ja ylenpalttisen byrokratian johdosta. Millä keinoin voidaan edistää lähiruuan myyntiä ja lampaanlihankin tuottajien tulonsaannin kasvattamista?

Toinen kysymys koskee riistaa ja erityisesti hirvenkaatolupia. Metsästäjiltä tulee paljon viestiä, että toisaalla lupia on myönnetty liikaa, toisaalla liian vähän. Oulun pohjoispuolella lupia on myönnetty enemmän kuin on kaadettavia hirviä. Mitä tälle asialle tehdään tulevana vuonna, koska tämä on ollut ongelma jo useampana vuonna?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiittää, maa- ja metsätalousministeri Koskinen, hyvistä linjoista omassa pääluokassanne. Puuttuvien resurssien johdosta se kaikki ei ole mahdollista toteuttaa. Haluan kiittää myös puheenjohtaja Reijosta ja koko maatalousjaostoa hyvästä linjauksesta, joka valitettavasti ei mennyt suoraan läpi valtiovarainvaliokunnassa. Jaosto otti saman linjauksen kuin meidän hallitusohjelmassamme on, niin että pitäisi kehittää maataloutta ja tukea aktiiviviljelijöitä, mutta lopputulos oli vähän erilainen.

Kysymys ministerille. Maatalouden kannattavuus ja kilpailukyky olivat esillä esittelypuheenvuorossa, ja nyt on tullut useita kustannuksia nostavia toimenpiteitä: sikojen eläinsuojeluasetus, ympäristölupien kustannukset ovat kolminkertaistuneet, ja toisessa pääluokassa nostetaan myös viljelijöitten eläkemaksuja. Millä tavalla saamme tämän kilpailukyvyn ja kannattavuuden paremmalle polulle?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjettineuvotteluissa esiintyneet haasteet ovat pitkittämässä neuvotteluja, mikä tarkoittaisi, että myös tieto maataloustukijärjestelmän tulevaisuudesta lykkääntyisi. Tällainen epävarma tulevaisuus on yrittäjälle kestämätön tilanne.

Kiitän, ministeri Koskinen, työstä Suomen tavoitteiden eteen EU-tasolla, ja kysyn samalla: miten hallitus on varautunut siinä skenaariossa, että neuvottelutulosta ei synny pian? On tietenkin tärkeää, etteivät yrittäjät joudu ajamaan tuotantoa alas tai lykkäämään tärkeitä investointeja tällaisten epävarmuustekijöiden vuoksi.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapissa on herännyt kova keskustelu Metsähallituksen roolista ja ennen kaikkea Metsähallituksen korotetusta tuotto- ja tuloutusvaatimuksesta. Onhan se niin, että Metsähallitus tekee työtä käskettynä, eli eduskunta on budjettikirjassa nuo vaatimukset asettanut ja asettaa edelleenkin. Oletteko te, ministeri Koskinen, ministeriössä pohtineet sitä, ovatko nämä korotetut tuottovaatimukset ja tuloutusvaatimukset kestävällä pohjalla?

Toiseksi, Metsähallitus on muuttamassa organisaatiomallia jo ennen kuin sitä koskeva hallituksen esitys on tullut tähän saliin. Toinen kysymys siihen liittyen: Miten käy Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden etenkin pohjoisimmassa Lapissa, kun on olemassa tämä organisaatiomuutos, tuleva metsähallituslaki ja hyvin tiukat tuottovaatimukset?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Otetaanko tähän väliin ministerin ensimmäinen vastaus? Noin 2 minuuttia paikalta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Kiitos herra puhemies! Voi olla, että kaksi minuuttia ei riitä, mutta keskustelu jatkuu sitten sen jälkeen. Jos etenen tässä samassa järjestyksessä, mitä edustaja Leppä ja vähän muutkin kysyivät kannattavuuden suhteen. Niin kuin aiemmin totesin, ratkaisu löytyy ainoastaan markkinoilta. Siteeraan tässä jaoston omaa tekstiä: "Tilanne ei ole kohentumassa lähivuosina, ellei tapahdu selvää käännettä ja nousua maataloustuotteiden hinnoissa suhteessa panoshintoihin." Tämähän on tämä selkeä linja sille, joka tietää sen. Tuet on tietyiltä osilta rajattu EU:n kautta tai kotimaan kautta, niin että se ei ole se ratkaisu tähän tilanteeseen. Toivotaan, että löytyy markkinoilta sitten niitä, jotka haluavat ostaa kotimaisia tuotteita, ja sitä kautta myös se hinta sitten tuotteillekin siinä koko ketjussa paranee. Tämä on se ainoa, millä tämä asia ratkeaa.

Edustaja Heikkilä kysyi, mikä on tämä EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuus. Kukaan ei tietysti vielä pysty sanomaan siitä, mikä on sisältö. Tiedetään suunnilleen, mitä se tulee olemaan. Tiedetään se, mikä oli suunnilleen tilanne rahoituskehysten osalta, joka olisi tiennyt sitä, että Suomen osuus olisi ollut lähellä sitä, mikä se on tälläkin hetkellä. Mutta varmuutta tästä ei ole ennen kuin aikanaan päätökset rahoituskehyksestä syntyvät ja myös EU:n maatalouspolitiikan uudistuksista.

Sen verran korjaisin teidän puheitanne artiklasta 141: Sitä ei vuosittain neuvotella. Nyt on menossa kuuden vuoden sopimus. Aiemmin on ollut neljän vuoden sopimuksia. Se sanamuoto ja myös ne mahdollisuudet maksaa sitä tulevat suoraan meidän liittymissopimuksestamme. Sitähän ei voi muuttaa muulla tavalla kuin että kaikki EU-maat hyväksyisivät sen, että Suomen liittymissopimus muuttuisi. Niitä on 27 maata ja kohta 28 maata, niin että se on mahdotonta. Eli mennään normaalin tavan mukaan, eli neuvottelemme jatkoa tälle 141-tuelle.

No, ehkä tässä en vastaa noihin petojuttuihin, otetaan se uudestaan kohta. Mutta mennään sitten vielä näihin ympäristölupiin ja edustaja Sankelon kysymykseen. Nythän on ollut muutamakin selvitysmies, joka on selvitellyt vähän elyjen asiaa ja avien asemaa, ja tämä tulee varmasti hallituksen puolivälitarkastelussa, ehkä kehysriihessäkin esille. Me olemme tehneet esityksiä ympäristöministeriölle, että siirretään kaikki ympäristöluvat paikalliselle tasolle, koska siellä on ammattitaitoa, asiantuntemusta, luvat tulevat nopeammin, ei kestä yhdeksää kuukautta, maksut eivät ole semmoisia, mikä auttaa kustannuksissa ja muutenkin on järkevämpää. Minä olen sanonut, että ei tuo navetan rakentaminen ja lehmien hoitaminen mitään rakettitiedettä ole. Kyllä pystytään laskemaan se, kuinka paljon tarvitaan lietelantaloissa tilaa ja mitä milläkin tehdään, myös paikallisella tasolla. Siihen ei tarvita aveja.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri otti esiin tuossa maatalouden markkinat, ja kyllä lähiruokamarkkinoita voisi lisätä julkisilla hankinnoilla, jos kunnat ottavat lähiruuan kuntastrategiaan. Toivon tätä ministerin osaltaan edistävän.

Olisin halunnut kysyä ministeriltä kalatalouden tilanteesta ja siitä, että meillä on varattu poistokalastuksiin tietyt määrärahat Itämerelle ja sisävesille. Ensinnäkin kysyn, ovatko nämä ihan oikeassa suhteessa eli onko sisävesille riittävästi rahaa. Suhteessa rahaa ei tietysti näissä tilanteissa taida olla mihinkään tarpeeksi. Millä tavalla sitten aiotte valvoa tai todeta näitten poisto-, hoitokalastusten tehokkuutta?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä olemme varmasti kaikki todella yhtä mieltä, että elinkeinon kannattavuus on erittäin huono, ja erityisesti liha-alallahan se näkyy nyt sellaisena, että sianlihan tuotannosta luovutaan huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin jos kannattavuus olisi vähänkin toisenlainen.

Nyt ydinkysymys on se, että elintarvikeketjussa syntyy tietty lisäarvo. Sen lisäarvon jakautumisesta ketjun eri toimijoiden kesken puhutaan. Kaupan osuus on kaiken aikaa kasvanut. Euroopan unionin komissiossahan on sellainen hanke kuin Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan, ja nyt kysyisinkin ministeriltä, miten ministeri on sitä hanketta seurannut, koska siinä yhtenä tavoitteena on saada sellainen neuvottelumekanismi, jossa heikkojen asemaa tässä ketjussa vahvistettaisiin eli nimenomaan tuottajan asemaa.

Sitten tämä pienpuun energiatuki on todella surullinen luku. Ministerin omassa maakunnassa on hanke, joka ei lähde liikkeelle ennen kuin se asia tavalla taikka toisella ratkaistaan. On todella surullista, että ne suunnitelmat, jotka hyväksyttiin ja tehtiin viime kaudella, eivät eläneet sen pidempään. Mitä ministeri aikoo tehdä?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Koskinen totesi, että vähäiset rahat, joita on ollut käytettävissä, on varmaan käytetty oikein hyvin. Itsekin uskon sillä tavalla. Mutta sitä suuremmalla ihmetyksellä näen täällä ehdotuksen edustaja Reijosen taholta, joka varmaan on tehnyt hyvää työtä siellä näitä rahoja jaettaessa: ihmettelen, että hän ehdottaa vähennettäväksi 500 000 euroa Metso-ohjelmasta. Mehän tiedämme, että Metso-ohjelma kärsii suurta varojen puutetta, ja asiantuntijat sanovat, että noin 100 000 hehtaarin määrää ei tulla saavuttamaan vuonna 2020. Paljon on siis tarjontaa täällä, tiettyjä metsälöitä jnp., mutta rahaa ei ole riittävästi. Tämä on sitäkin ihmeellisempää, kun nämä metsänomistajathan tekevät tätä vapaaehtoisesti ja saavat myöskin rahat ja korvaukset tästä. Minä en voi ymmärtää sitä, että näitä rahoja ehdotetaan vähennettäväksi, kun niitä päinvastoin pitäisi lisätä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jaoston selkeä lähtökohta oli, että vähät, niukkenevat varat ohjataan kasvua, työllisyyttä ja kannattavuutta parantaviin kohteisiin, ja jaostossa hallituspuolueitten ehdotuksesta lähdettiin liikkeelle siitä, että Metso-ohjelmaan lisätään vain 500 000 ja toinen 500 000 ohjataan kannattavaan, tulokselliseen toimintaan. Minun mielestäni tässä taloustilanteessa on erittäin tärkeätä se, että kaikki panokset pannaan työllisyyttä lisääviin toimiin, ja lähtökohtaisesti Metso-ohjelma ei tuo yhtään uutta työpaikkaa. Se on niin sanottua laiskaa rahaa, joka ei kansantaloutta kasvata yhtään millään tavalla, ja me lähdemme liikkeelle siitä, että lahopuihin emme tässä taloustilanteessa rahaa laita, vaan lähdemme liikkeelle siitä — tässä tilanteessa on myös jaosto varsin yksimielinen ollut — että sitä laitetaan kasvua ja työllisyyttä edistäviin hankkeisiin.

Timo  Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolaisen kysymykseen tuli vastaus.

Palaan tähän peruskysymykseen, maatalouden kannattavuuteen. Oikeastaan tämän syksyn tuottajien järjestämät operaatiot, joissa tuottajat halusivat itse myydä tuotteitaan kuluttajille, osoittivat sen, että suuri enemmistö suomalaisista on hyvin huolissaan siitä, pystyykö suomalainen yhteiskunta pitämään yllä sellaista elintarviketuotantoa, että me jatkossakin olisimme omavaraisia. Ministeri tietää hyvin, että kannattavuus koostuu sekä markkinoista että tuista, ja varsin hyvin tiedetään, että on vaikea löytää keinoja, joilla markkinat saataisiin toimimaan niin, että nykyistä suurempi osuus lopputuotteiden hinnasta siirtyisi myöskin sinne kantohintaan tuottajalle, ja kysynkin: onko ministerillä näköpiirissä mitään sen kaltaisia tekijöitä, joilla voitaisiin tukea ja motivoida tuottajaa niin, että hän tulevaisuudessa voisi saada paremman hinnan siitä omasta tuotteestaan?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä en oikein ymmärrä, miten on voitu olla jaostossa yksimielisiä ja valiokunnassa yksimielisiä näistä asioista, kun kerran on ehdotettu jotain muuta, kun nyt edustaja Reijonen ehdottaa tässä tehtäväksi eli poistettavaksi sieltä rahaa. Se yksimielisyys on vallinnut jostain muusta kuin siitä, että sieltä poistetaan tämä 500 000.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Politiikassa on aina pakko tehdä valintoja. Nyt valinta meni näin, ja enemmistö on tällä kannalla. Mutta tämä lisäys, miljoonan lisäys Metso-ohjelmaan johtaa siihen, että ProAgria joutuu irtisanomaan luomuneuvojia, 4H-yhdistykset joutuvat irtisanomaan nuorisotyöntekijöitä, ja jaoston mielestä olisi ollut parempi valinta laittaa rahaa niille. Mutta tämä on nyt enemmistön tai ainakin hallituspuolueitten enemmistön kanta. Valitettavasti.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiittää siitä, että Metso-rahoitukseen on löytynyt miljoona euroa lisää rahaa. Puheet lahopuista ja työllisyydestä ovat kyllä sangen taantumuksellista puhetta. Ylipäätään sitten, kun puhutaan tästä luomutuotannosta, niin ministeri Koskisen johdolla on tehty hyvin paljon työtä ja edistetty luomu- ja lähiruuan tuotantoa.

Ministeriltä haluaisin tässä yhteydessä kysyä, koska tämä Metson rahoitus tulee kahden ministeriön puolelta eli myös ympäristöministeriön puolelta: miten tämä kokonaisrahoitus ja tavoitteiden saavuttaminen näiden kahden hallinnon rahoituksella tulee teidän mielestänne toteutumaan?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta tämä Metso-raha on siinä mielessä vähän surullinen esimerkki, kun ajattelee nimenomaan keskustan vaihtoehtoista linjaa. Nimittäin ainoa asia, mistä te, arvoisa keskusta, löysitte säästämistä tässä teidän vaihtoehdossanne, oli 500 000 metsien suojelusta. Mistään muusta te ette löytäneet säästöä teidän vaihtoehtoonne.

Sen sijaan te löysitte erilaisia menokohteita siten, että lopputulos teidän vaihtoehdoistanne on 3 miljardia enemmän velkainen kuin hallituksen esitys — 3 miljardia. Tässä vaihtoehdossanne te perutte koulupuolen säästöt, joista keskusteltiin äsken kaksi tuntia. Te perutte maatalouspuolen säästöt. Mutta eikö olisi rehellistä, että jos nämä ponsin ja muiden järjestelyin perutaan, niin sitten myös tehdään niin, että tunnustetaan, että otetaan 3 miljardia lisää velkaa.

Nämä pääluokat, aivan kuten muutkin, liittyvät myös yleiseen taloudelliseen kuvaan. Viimeksi tänään keskustan paras talousasiantuntija Olli Rehn varoitteli Suomea liiasta velkaantumisesta. Mitä hän mahtaa ajatella, kun keskustapuolue on nyt sitä mieltä, että 3 miljardia lisää velkaa ja ainoa säästö 500 000 metsien suojelusta? Onko tämä nyt teidän arvovalintanne?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metso-ohjelma on erittäin tärkeä ja hyvä ohjelma, ja jaoston enemmistökin näki, että kun rahaa on rajallinen määrä jaostossa käytettävissä, niin pannaan siitä 500 000 Metso-ohjelmaan ja sitten 500 000 todella neuvontaan ja 4H-toimintaan.

Mutta tähän alkuperäiseen kysymykseen maatalouden kannattavuudesta. Todella toiveet ja terveiset eivät nyt tässä tilanteessa auta. Jos pääministerin johdolla on ollut tällainen toimijoitten kokoontuminen, niin kyllä siinä tietysti pitää odottaa ja kysyä, mitä konkreettista siellä saatiin aikaan. Jäikö se siihen, että toivotaan kaikki toisiltamme, että kyllä kannattavuus tässä paranisi? Eihän se näin voi olla. Kyllä hallituksella pitää olla määrätietoinen linja suomalaisen elintarviketalouden turvaamisesta ja maatalouden kannattavuuden turvaamisesta.

Pitää antaa nyt kyllä negatiivista palautetta siinä mielessä tähän kannattavuuskysymykseen näitten turvemaitten raivauskiellon osalta. On aivan käsittämätöntä, että maatalousministerikin päästi tämän asian valtioneuvostosta läpi ja kokoomus sitten kaksilla rattailla ajeli eduskunnassa: (Puhemies koputtaa) maatalousvaliokunnassa kannatti (Puhemies: Minuutin raja on täynnä!) raivausmahdollisuutta ja ympäristövaliokunnassa kielsi ja suuressa valiokunnassa äänesti Suomen edun mukaisesti vastaan.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metso-ohjelma on hyvin tärkeä. Se turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta myös talousmetsissä. Valtiovarainvaliokunta pystyi palauttamaan tästä 2 miljoonan euron leikkauksesta miljoonan, mistä tulevat sukupolvet tulevat meitä myös kiittämään.

Kannustan teitä, arvoisa ministeri Koskinen, todellakin hakemaan maatalouden kannattavuutta markkinoiden kautta. Se on oikeudenmukaista tuottajille. Varmasti mahdollisuuksia löytyy myös luomun kasvaneesta kysynnästä. Lähiruuan ja luomun kysyntä on kasvussa.

Se, mitä sanoitte karhun ja susien kaatoluvista, että niitä on jäänyt käyttämättä, viittaa siihen, että nämä petoeläimet ovat todellakin uhanalaisia.

Kysyisin vielä lopuksi teiltä, arvoisa ministeri, missä vaiheessa on metsälain uudistus. Se on myös tärkeä asia talousmetsien metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja arvokkaiden metsäkohteiden säilyttämiseksi kuin myös pehmeämpien metsänkäsittelymenetelmien edistämiseksi.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kannan suurta huolta 4H-järjestön toiminnasta. Se on Suomen suurin nuorisojärjestö. Siellä on tällä hetkellä noin 80 000 nuorta, jotka ovat 250:ssä eri paikallisjärjestössä. Siellä toteutetaan työelämävalmennusta, muun muassa Euroopan unionissakin suurta huomiota herättänyttä Ajokortti työelämään -hanketta, joka tukee nuorten siirtymistä työelämään, sekä siellä tehdään myös paljon syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvää toimintaa.

Nyt tuon esimerkin omalta alueeltani Kouvolasta, jossa 4H-nuoret tekivät vahvaa työtä. Kun meillä oli joukkoirtisanomiset Kouvolassa, niin paikalliset 4H-nuoret kokosivat voimansa ja lähtivät tukemaan näiden perheiden lapsia, ja ne tulokset olivat erittäin hyviä. Siinä mielessä kysyn nyt ministeriltä, kun 4H-toiminta on hyvää toimintaa, miten turvataan jatkossa 4H-toiminnan edellytykset toimia, kun rahoitusta vähennetään.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jos ministeri Koskinen vastaa tässä vaiheessa, ja yritetään mennä semmoisella lähempänä 2:ta kuin 5:tä minuuttia olevalla vastauksella.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tehdään niin. Jos kahteen asiaan tässä 2 minuutissa sitten keskittyisin. Ensimmäinen on Metso-rahoitus...

Puhemies Eero Heinäluoma:

No, voi se vähän yli 2 minuutin mennä, kunhan se on lähempänä 2:ta kuin 5:tä. (Eduskunnasta: Kolme ja puoli!)

Puhuja:

Selvä. — Metso-rahat. Tilanne on yleisesti ottaen se, että jos mietitään Metso-rahoitusta, Metso on hyvä ohjelma ja tärkeä ohjelma. Se oli hyvä päänavaus aikanaan, että tämmöisestä ylhäältä tulevasta totaali- ja pakkosuojelusta siirryttiin osittain siihen, että mennään vapaaehtoisen suojelun perusteella ja maksetaan sentyyppisistä alueista, joita halutaan suojella. Eli metsänomistajat tarjoavat suojelua, ja myös sitten hallinto, valtio miettii, minkätyyppisiä alueita halutaan suojella. Se oli hyvä päätös.

Kansallisessa metsäohjelmassa on määritelty tavoitteet, niin kuin täällä edustaja Salolainen totesi, monista asioista. Yksi niistä on se, paljonko saadaan Metsoa. Toisia tavoitteita: paljonko saadaan hoidettuja metsiä ylipäätään, kuinka paljon puun pitäisi kasvaa, mikä on metsätalouden kannattavuus, paljonko puuntuottajien pitäisi viedä markkinoille jne.?

Jos olen ihan rehellinen, kun tällä hetkellä katsoo mitä tahansa näitä lukuja, ovat ne metsätalouden kannattavuus, paljonko hakataan, paljonko on Metsossa, paljonko hoidetaan metsiä, vaikka taimikoita tai nuoria metsiä, mihinkään näistä tavoitteista ei päästä vuoteen 2015 mennessä. Osa johtuu siitä, että markkinoilla on se tilanne, että puukaupassa ei ole niin paljon kysyntää tuotteille, että päästäisiin näihin hakkuumääriin. Toisaalta ei myöskään ole tarpeeksi rahaa metsänhoitotöihin, ei ole tarpeeksi rahaa Metsoon, jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin.

Jos valtiontaloudessa ylipäätään ei tapahdu olennaista parannusta muutamien vuosien aikana, on varmaan realistista ja rehellistä arvioida Kansallista metsäohjelmaa uudestaan tavoitteineen vuoteen 2020 ja katsoa, mikä siellä on tärkeätä ja mikä on vähemmän tärkeätä. Metsä on meidän tärkein uusiutuva luonnonvara, jolloin meidän pitää se hyödyntää. Se on yksi keskeinen osa vihreätä taloutta.

Se niistä metsärahoista. Palaan petuun vähän myöhemmin, koska edustaja Anttila täällä puhui vähän jotain semmoista, mikä ei ihan pidä paikkaansa.

Lyhyesti turvemaiden kyntökiellosta. Kun aikanaan EU:ssa valmisteltiin maatalouspolitiikan uudistusta, alkuperäisissä pohjapapereissa oli, että ylipäätään ei olisi saanut kyntää turvemaita. Me onnistuimme hyvällä työllä tekemään vähän valmistelua ja saamaan EU:ssa valmistelijat vakuuttuneiksi siitä, että se on mahdotonta, jolloin sinne ainoastaan jäi se, että uusille maille tulisi tämä kyntökielto. No, se on nyt sitten niin, ja nyt viimeksi, kiitos eduskunnan, sitä on vähän reivattu, kun on, sanotaan, laajemminkin ymmärretty, kuinka tärkeä tämä asia on. Tällä hetkellä olemme lähellä palaamista nollaruutuun. Sitä arvioidaan yhtenä osana tätä koko maatalouspolitiikan uudistusta, miten sitten jatkossa tämän asian osalta menetellään. Toivottavasti löytyy järkevä ratkaisu myös EU-tasolla.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Petoeläimistä on ollut paljon puhetta, ja niistä on syytäkin puhua. Suurpedot kuuluvat luontoon, ja siellä ne saavat olla ihan rauhassa, mutta kun ne tulevat asumuksen lähelle, siinä kohtaa pitää asiaan puuttua. Koulukyydit alkavat olla petokyytien nimellä nykyään muutamassa paikassa, ja pohjanhan pitää olla niin, että pedon kuuluu pelätä ihmistä eikä toisinpäin.

Vastaavasti sitten taas ansionmenetyksiin: toinen kanta, mikä on päässyt liian isoksi, on hyljekanta. Lohet menevät rysistä hylkeiden suuhun eivätkä ihmisten suuhun.

Elintarvikeketju on noussut esille, ja se on kahden keskittymän armoilla. Miten tämä asia tullaan korjaamaan?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on kauniisti puhuttu siitä, miten hallitus haluaa edistää luomu- ja lähiruokaa. Minäpä kerron, mikä on totuus.

ProAgria ei saa riittäviä toimintamenoja katettua niin, että luomuneuvonta voisi toimia. Tämä hallitus leikkaa 10,5 prosenttia kahden vuoden aikana kansallisista tuista. Tämä hallitus leikkaa korkotukea niiltä viljelijöitä, jotka tietämättä tämän hallituksen maatalousvihasta ovat erehtyneet investoimaan. Tämä hallitus korottaa polttoaineveroja ja leikkaa maatalouslomituksesta. Se esittää sosiaaliturvan lisäkustannuksia maanviljelijöille ainoana ryhmänä.

Kun ministeri oli käymässä Savossa, viljelijät olivat tuoneet siellä esille tuskaansa kannattavuudesta, ja ministeri oli todennut eräälle 50 lehmän tuottajalle, että pitäisi hankkia lisäelinkeinoja. Kun viljelijä oli tähän vastannut, että ei oikein jaksaminen tahdo riittää, kun se on näittenkin kanssa jo koetuksella, ministeri oli vastannut, että pitää hankkia mielekkäämpää tekemistä. Johtuuko siitä, arvoisa ministeri, että myöskään Makeraan ei laiteta enää lisämäärärahoja? Eli ajatellaan, että parempi se onkin, ettei niitä investointeja enää tälle kannattamattomalle alalle tule.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Haluaako ministeri vastata? 2 minuuttia paikalta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! En ihan tasan tarkkaan joka ainoata sanaa muista, mitä olen Savossa sanonut, mutta näin en varmastikaan ole sanonut. Voi olla, että viesti sieltä nyt ei ihan ole kulkenut sillä tavalla kuin pitäisi kulkea, mutta tähän saa tottua. Tähän saa tottua, eikä sen väliä. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun sai risujakin maakuntamatkalla, niin että se käynti Savossa jäi siinä mielessä kyllä elävästi mieleen. Saa nähdä, koska seuraavan kerran tulen käymään Pohjois-Savossa.

Toinen asia liittyen Makeraan — vastataan nyt sitten suoraan siihenkin. Minkä takia Makeraan ei siirretä rahaa tässä ensi vuoden budjetissa? Sen takia, koska Makerassa on tällä hetkellä rahaa. Siellä on käyttöpääomaa, en nyt muista, kuinka paljon, mutta reippaat toista sataa miljoonaa euroa käytettäväksi investointeihin. Nykyisellä investointitahdilla rahat riittävät ensi vuodeksi erittäin hyvin ja riittävät vielä vuodelle 2014:kin.

Mitä sitten Makeralle tehdään? Oli selvitystyö, jossa päädyttiin kolmenlaiseen vaihtoehtoon: joko jatketaan nykyisellään tai kaikki rahat, avustukset, pannaan budjetin kautta tai on tämmöinen välimalli. Emme vielä ole ottaneet kantaa siihen, mitä teemme, mihin näistä vaihtoehdoista päädymme, koska pitää nähdä, mikä on ylipäätään tämä EU:n maatalouspolitiikan uudistus, mikä on se sisältö tulevina vuosina 2014—2020. Sen jälkeen nähdään, kuinka suuri rooli esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmassa on investoinneilla ja minkätyyppisillä investoinneilla. Sen jälkeen voidaan sitten lähteä arvioimaan, onko meillä edelleen tulevaisuudessa Makera vai eikö meillä ole ja millä tavalla investointi rahoitetaan.

Joka tapauksessa selkeä viesti on se, että investointien tukemista tarvitaan jatkossakin, ja se on myös ollut tehokas keino tässä artikla 141:ssä, siinä kokonaisuudessa, että on ollut tuotantoon sidottua tukea ja myös sitten investointitukea. Hyvä konsepti, jota toivottavasti saamme jatkossakin käyttää, kun aikanaan neuvottelemme uudestaan artikla 141:stä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä keskustelussa nämä Metso-asiat nousivat vähän liikaa esille, kyllä se on aika marginaalinen kysymys tässä maa- ja metsätaloudessa, onko niitä puoli miljoonaa enemmän tai vähemmän.

Mutta mitä sitten itse tähän asiaan tulee, niin kyllä kaiken a ja o on se kannattavuus ja se, että se elintarvikeketju toimii niin, että niin alkutuottaja, teollisuus kuin kauppa siinä pärjäävät. Se takaa sen kotimaisen tuotannon. Ministeri ansaitsee siitä kiitoksen ja myöskin koko hallitus, että ensimmäistä kertaa nyt ihan oikeasti koetetaan puuttua siihen, miten nämä pelisäännöt tässä elintarvikeketjussa tapahtuvat. Tämä on iso askel eteenpäin, ja toivoisin, että se myös opposition taholta tunnustetaan, koska se on se, millä voidaan oikeasti tähän asiaan ratkaisua löytää. Toivon, että se työ jatkuu.

Petopolitiikasta haluan sanoa lopuksi sen, että kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa tätä asiaa olen seurannut, niin alkaa vähitellen tuntua siltä, että vaikka olen aina kuvitellut, että meillä on porotalous olemassa sen takia, että se elättää ihmisiä, niin se taitaakin olla sen takia olemassa, että on pedoille ruokaa. Siltä se vähän tuntuu. Toivottavasti jotain järkeä tähänkin saadaan.

Jari  Leppä /kesk (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puutun tähän markkinoiden toimivuuteen. Niin kuin edustaja Satonen tässä totesi, kaikkien ketjun osien pitää toimia kannattavalla tavalla ja sillä tavalla, että näkymä myöskin kannattavuudesta on olemassa. On erittäin hyvä, että se asia on nyt otettu agendalle.

Mutta arvoisat kokoomuslaiset, viime kaudella te estitte tämän asian tulemisen esille, te estitte sen asian tulemisen esille. On hyvä, että se on nyt otettu esille, ja varmasti keskustan osalta tulee tähän kaikki tuki, kun se aikaansaadaan. Mutta sen pitää olla sitten sellainen, että se aidosti tuo kannattavuutta. Niin kuin ministeri täällä totesi, pitää markkinoilta saada enemmän rahaa ja oikeudenmukaisempi osuus, jotta maatalous on kannattavaa. Nyt ei ole maatalous kannattavaa, ei toteudu hallitusohjelma siinä. Juuri ministeri sanoi, että Kansallinen metsäohjelma ei toteudu, eli oikein mikään asia ei toteudu valitettavasti nyt tällä vaalikaudella, ainakaan tähän mennessä ei ole toteutunut tältä osin, mikä maaseutuun liittyy.

Kyllä nyt täytyy reivata hallituksen toimintatapaansa ja myöskin koordinoida eri ministeriöitä niin, että toiset eivät vastusta, kun toiset kannustavat, ja toiset eivät lisää jatkuvasti kustannuksia.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kaivattiin tunnustusta siitä, että kaupan määräävään markkinaosuuteen puututaan. Annan sen tunnustuksen tässä ja nyt, kuten olen antanut ennemminkin ministeri Ihalaiselle. Hän tekee rohkeaa työtä ja toivottavasti saa tämän asian maaliin ja vielä niin, että siellä on jotain villojakin sisällä, niin että sitä oikeasti voidaan käyttää suomalaisen ruuantuotannon turvaamiseksi.

Mutta sen sijaan, vaikka kokoomusministerin salkussa olisi mahdollisuus toimia esimerkiksi alkuperämerkintöjen edistämiseksi, mitään ei aiota tehdä ennen kuin EU pakottaa tähän. Miksi? Vaikka tämäkään ei ministeri Koskisen asia ole, niin kysyn ministeri Koskiselta: miksi ei toimita?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri sanoi, että kaikkeen saa tottua, minäkin sanon, että kaikkeen saa tottua. Metso-rahat ei ole iso kysymys, mutta on kyse erittäin isosta periaatteesta. Jos jaostossa hallituspuolueitten edustajat tekevät linjauksiaan, niin on se aika ihmeellistä, että henkilöt, joista kukaan ei istu jaostossa, kävelevät jaoston edustajien yli. Tässä on periaatteesta kysymys, ei mistään isoista rahoista missään tapauksessa ole kysymys. Edustaja Viitaselle totean sen, että myös teidän ryhmänne edustajat jaostossa olivat sitä mieltä, koska se esitys tuli sieltä, se ei tullut opposition taholta näitten asioitten osalta.

Ja miksi keskustan eduskuntaryhmällä ei ole enempi näitä vähennyksiä? Se johtuu siitä, että me kannamme oikeasti huolta maatalouden kannattavuudesta. Kun leikkaukset tällä hallituskaudella ovat olleet jo ylisuuria, niin emme me lähde leikkaamaan. Me haluamme turvata kotimaisen ruuantuotannon ja sen, että sen kannattavuus täällä kotimaassa säilyy.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä puhutaan koko teidän vaihtoehdostanne, ja jos koko vaihtoehdossanne te olette lisäämässä käytännössä katsoen velkaa 3 miljardilla, niin kun te haluatte lisää jonnekin 500 000, niin miksi se täytyy tehdä juuri leikkaamalla metsien suojelusta? Eikö se nyt siihen samaan olisi tullut, 3 miljardia ja 500 000? Se ei ehkä hirveästi olisi muuttanut tätä teidän yhtälöänne, joka sinänsä on talouspoliittisesti karmiva. On vaikeat ajat, säästöt eivät ole koskaan mukavia, mutta silloin kun te puhutte, että kaikille kaunista, kaikille hyvää, täytyy myös sitten muistaa, että se maksaa, ja silloin tässä teidän vaihtoehdossanne pitää olla sille myös katetta. Sitä ei ole. Sen vuoksi te olette ottamassa lisää velkaa 3 miljardia.

Sehän on aika isokin uutinen, että kun hallitus kuitenkin näillä budjettipäätöksillään tähtää velkaantumisen taittamiseen tämän kauden loppuun mennessä, keskusta sen sijaan kääntää velkaantumisen uuteen nousuun. Se on iso asia, ja siksi minä ihmettelen, miksi te tässä kuvassa todellakin sen ainoan säästön, minkä te keksitte, kohdistatte metsien suojeluun. Minä en vain ymmärrä sitä, kerta kaikkiaan.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta tuntuu nyt, että vihreät ovat saaneet niskalenkin koko hallituksesta. SDP ja kokoomus riitelevät suuremmista asioista, sen jälkeen aina vaa’ankieliasemassa vihreät saavat tahtonsa läpi. Se näkyy tässä jaostokäsittelyssä, joka meni jaoston tahdon ohi, turvemaiden kyntökiellossa se näkyy, lietelannan levitysajankohdissa, siitä olleessa keskustelussa — se näkyy kaikessa.

Herra puhemies! Kysyisin ministeriltä vielä tästä Makeraan liittyvästä asiasta, koska siihen nyt ei olla pääomittamassa uusia varoja. Kyllä minä ainakin kannan huolta tästä pitkän tähtäimen ohjelmasta, jos nyt varat riittävät 2—3 vuodeksi. Me olemme keskustassa peräänkuuluttaneet kaiken kaikkiaan Suomeen pitkän tähtäimen kasvuohjelmaa, ja se tarkoittaa myös sitä, että pitää kannattavia investointeja pystyä tekemään maatalouspuolella. Eikö nyt teidän mielestänne tarvita tätä pääomittamista myös Makeraan, että saadaan niitä investointeja tulevaisuudessa tehtyä? Nyt tarvitaan tekoja, ministeri Koskinen.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin jaoston jäsenet tekivät hyvin perustellun oman harkinnan, mitkä ovat ne isot kipupisteet, ja siihenhän kuului Metson miljoona euroa, ja myös pääneuvottelijat viisaudessaan ymmärsivät, että se on erittäin tärkeä kohde. On toki valitettavaa, että lopputuloksena aina jostakin jotakin on jouduttu ottamaan. Varmasti on niin, että lisätalousarviossa on mahdollista pahimpia puutteita paikata, mutta tällä erää se, mitä metsäluonnon monimuotoisuuteen tulee, tulee kyllä tarpeeseen ja oli jaoston alkuperäisenkin pohjan mukaista täysimääräisesti. Siitä voimme kyllä kaikki olla iloisia. Varmasti tulevaisuudessa yhdessä on hyvä miettiä niitä toimenpiteitä, mitä tarvitaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi niin maaseudulla kuin kasvukeskuksissa ja koko Suomessa.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannattavuusongelma on merkittävä kysymys, jonka ratkaisemiseen tarvitaan määrätietoista tukipolitiikkaa ja koko ruokaketjun tarkastelua.

Pohjoisen Suomen tuottajilla on omat puolestapuhujansa, mutta eteläisen Suomen tuottajat tahtovat jäädä monesti paitsioon myös tässä salissa ja tässä talossa. Ministerille toivomus, jotta heidän kannaltaan tärkeintä on saada aikaan hyvä ratkaisu 141-tuen jatkosta.

Kun painotamme lähiruokaa ja sitä, että on tärkeää, että ruuantuotantoa ja elintarviketeollisuutta on siellä, missä on paljon kuluttajiakin, on myös aivan keskeistä, että huolehdimme Etelä-Suomen ruuantuottajien toimintaedellytyksistä. Ei liene tarkoituksenmukaista, että meillä tulevaisuudessa maataloustuotanto keskittyy pelkästään pohjoiseen.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: millä eri keinoin Suomen hallitus varmistaa Etelä-Suomen ruuantuotannon myös jatkossa? Kysymys on laajemminkin koko maamme huoltovarmuudesta.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Budjetti tosiaankin esittää leikkauksia muun muassa maanviljelijöiden kansallisiin tukiin, maatalousyrittäjien sosiaaliturvaan sekä luopumistukiin ja luopumiseläkkeisiin, kerta kaikkiaan kohtuuttomia leikkauksia. Viljelijät ovat ainoa väestöryhmä, joiden sosiaaliturvaa hallitus haluaa leikata. EU:stakaan ei taida olla odotettavissa kuin lunta maanviljelijöiden tupaan mahdollisten huonojen neuvottelutulosten myötä. En jaksa oikein tällä korvaa uskoa, että hallitus tulee sitä lunta sitten tuvista pois lapioimaan kompensoimalla esimerkiksi kansallisesti maatalouden yrittäjätulon alenemista. Sitä laskua tosiaan tällä vaalikaudella on jo yli 10 prosenttia, ja kauhulla tietysti kehysriihtä odotellaan.

Kannattavuuteen pitemmällä tähtäimellä vaikuttaa myös Makera, niin kuin edustaja Savola viittasi, ja myös sukupolvenvaihdoksia on vaikea saada aikaiseksi tällä kannattavuustasolla. Kommentteja en oikeastaan tarvitse, herra ministeri, vaan tekoja.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu lähiruuan puolesta. Itse olen saanut kansalaispalautetta sellaiselta henkilöltä, joka kasvattaa villisikoja. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon ongelmia on siinä, jos haluaa ulkopuolisille myydä tätä lihaa, ja sitten kun Suomessa on luvan saaneita teurastamoja, joissa vain saa teurastaa, paloitella ja pakata asianmukaisesti myyntiin tulevaa lihaa, niin hän on kovasti siitä pahoillaan, että on niin suuret rajoitukset näillä pienyrittäjillä. Voitaisiinko mitenkään helpottaa tällaisten yrittäjien toimintaa, jotta he pystyisivät myymään sitä lihaa ilman suurempia ongelmia omilta maatiloiltaan?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti on tärkeätä, että hallitus, kuten sosialidemokraatitkin, tukee ministeri Ihalaisen toimintaa, että hallitus arvioi tuotteiden pääsyä kauppaan ja jakelua myönteisesti ja kaupan ja jalostuksen määräävää roolia vähennetään. On myös tärkeätä, että nyt tässä vaikeassa tilanteessa otetaan esille hallitusohjelman muita painotuksia, kuten tukien suuntaaminen aitoon aktiivituotantoon. Kyllä meidän on työvaltaisen maatalouden, maitotalouden osalta seurattava nuorten viljelijöiden ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä vakavalla tavalla tässä tilanteessa juuri jaksamiseenkin liittyen.

Maatilatalouden kehittämisrahaston osalta olisi kyllä nyt vihdoin tämän hallituksen avattava koko Makeran toimivuusrakenne ja asema nykymuotoisena investointi- ja rahoituskanavana. Tätähän on aikaisemmin keskustan hallituksen ollessa aina varjeltu, että tähän ei ole puututtu, mutta nyt pitäisi käydä läpi, miten rahoitusta suunnataan ja mitkä ovat ne vaikuttavuudet.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeriltä, miten tulevaisuudessa on tarkoitus turvata keskisuurten ja pienten tilojen kannattavuutta, kun tukipolitiikka tähtää aktiivitila-käsitteen laajempaan käyttöönottoon. Suomessahan on koko EU-ajan kannustettu pienempien tilojen isäntiä ja emäntiä käymään tilan ulkopuolella töissä ja saamaan siten lisäansioita. Aiotaanko nyt kieltää tämmöinen viljelytapa, missä harrastetaan maanviljelyä ikään kuin toisena ammattina toisten täydennykseksi?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä elämä käy Suomessa aika ohkaiseksi, jos me menetämme täällä yhtäältä omaa teollisuuttamme ja toisaalta joudumme sitten toteamaan, että maatalouskaan ei kannata. Elämä käy täällä aika ohkaiseksi. Tämä on se iso tausta.

Minä luulen, että aika monen suomalaisen silmät aukenivat, kun viljelijät toreilla, Narinkkatorilla muun muassa, möivät ruokaa tuottajahinnalla. Monet suomalaiset näkivät, että ei kannattavuus ole kovin hyvissä kantimissa. Totta kai sitten leikkaukset vielä sitä kannattavuutta heikentävät.

Otan ison kuvan tähän, herra ministeri. Mainitsitte sanat "vihreä talous" ja "biotalous", siis uusiutuvat energiat, kotimaisen ruoan ja metsän kaikkinensa. Sehän on se iso kuva, jonka varaan meidän pitäisi enemmän ja enemmän rakentaa omaa talouttamme, myös teollisuutta, ja maa- ja metsätaloushan kuuluu tähän ihan olennaisella tavalla. Sehän on Suomen valtti, jos me vain sellaista haluamme.

Ruokahommaakin pitää katsoa tällaisen omavaraisuuden näkökulmasta entistä enemmän. Minä kysyn, herra ministeri — joka varmaan tekee parhaansa näitten asioitten puolesta, jää kyllä yksin valitettavasti — miten tämä budjettiesitys kaiken kaikkiaan teidän mielestänne vie eteenpäin kuvaa Suomesta vihreän talouden, biotalouden edelläkävijämaana?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitushan aivan oikein tavoittelee luomu- ja lähiruuan menekin edistämistä, ja tämä lähiruoka, asia, mihin Ruohonen-Lernerkin kiinnitti huomiota, koskee villisikojen osalta elävänä tarkastusta, joka on pakollinen. Tietenkin voidaan miettiä, onko se tarpeellista ja kuinka läheltä sitä yleensä pääsee tekemään villisian kohdalla.

Mutta puuttuisin tähän lähiruokaan, koska sehän tarkoittaa, että ruokaa jalostetaan myös lähellä. Se tarkoittaa sitä, että työtä tuodaan lähelle, jolloin kuljetukset puuttuvat, ja erityisesti haluan kiinnittää huomiota lihan lähiruokakysymykseen ja myös naudan osalta. Eli lähiteurastus ja lähijalostus ovat äärimmäisen monen eri lakipykälän ja säädöksen takana, ja kysynkin ministeri Koskiselta, onko mahdollista jollakin tavalla helpottaa edelleen sitä, että me pystymme nautoja myös teurastamaan lähellä ja estämään sen, että monen miljoonan euron arvosta vuosittain menee Honkajoelle täysin elintarvikkeeksi kelpaavaa lihaa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä asia, mihin edustaja Eestilä puuttui. Hallitusohjelmassa nimittäin korostetaan nimenomaan lähiruuan jalostuksen ja markkinoinnin lisäämistä, elikkä tuodaan jalostusta lähemmäs tuotantoa. Tämä on meidän maaseudun ja maatalouden selviytymisessä ehdoton ainoa vaihtoehto päästä bulkkituotannosta eroon ja erikoistuotteilla ja lähiruualla mennä eteenpäin. Silloin pitää myöskin byrokratiaa purkaa, niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunta on edellyttänyt, pienteurastamoiden ynnä muiden toimintaedellytyksiä tosiaan edistää, ja tältä osin minä kyllä vetoan myöskin ministeriin, että tässä on nyt se todellinen haaste: lisäarvoa tuoda enemmän lähelle tuottajia ja vahvistaa nimenomaan tuottajien yhteistyön kautta luomun ja lähiruuan tuotantopohjaa.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä muistutan edustajia siitä, että Euroopan unionin yksi pääideologinen ajatus on se, että ruokaa on tuotettava siellä, missä se on edullisinta ja tehokkainta. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että jos tästä lähtökohdasta lähdetään ja annetaan Euroopan unionin ja sen komission ohjailla meitä, niin totta kai he haluavat, että Suomessa ei tuoteta ruokaa, vaan Suomi on vain kuluttaja ja ostetaan Keski- ja Etelä-Euroopasta ruoka tänne. Mutta millä me maksamme sen?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki ja Eestilä totesivat juuri sen, että maatalousjaoston suuri enemmistö halusi ottaa rahaa ja pistää sitä tähän lähiruuan ja luomuruuan tutkimukseen. Eli kysymys oli siitä, että pistetään edistämiseen eikä museoida, kun kysymys oli siitä, että pitää säästää niukkenevat voimavarat. Niitä kannattaa käyttää nimenomaan toimintaan: työhön ja toimintaan, tutkia lähiruokaa, tutkia luomuruokaa. Siitähän tässä oli kysymys. (Kari Rajamäki: Ei tutkia, vaan tuottaa, jalostaa ja markkinoida!)

Sitten toinen kysymys. Meillä pitää olla senkaltainen hankintalainsäädäntö, joka mahdollistaa sen, että se suuri, suuri eurooppalainen tuottaja ei pääse halvimmalla tarjoamaan keskusliikkeeseen, näihin suuriin kauppaketjuihin, vaan pienemmälläkin pitää olla mahdollisuus, jos se tuote on parempi, tuoreempi ja läheisempi.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on salissa puhuttu määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja sen lähisukulaiseksi luokiteltavasta markkinoille tulon estämisestä. Markkinoille tulon estämistä tapahtuu monissa eri muodoissa. Sitä on joskus vaikea havaita. On aivan oikein, että eduskunta myönsi 600 000 määrärahaa pienteurastamoille, joita on 54, jotta ne maksut harmonisoidaan ja ne ovat kohtuulliset. Minun mielestäni näin on tapahtunut, ja tämä on sen takia oikea suunta, että se antaa näille pienyrittäjille mahdollisuuden tulla markkinoille. Tämänkaltaisia täsmätoimenpiteitä, jotka eivät kaada valtiontaloutta, kannattaa minun mielestäni jatkossakin harkita, koska kysymys on siitä, kun pieniä volyymejä teurastetaan tai tuotetaan, että silloin viranomaismaksut suhteessa per tuotettu kilo nousevat niin suuriksi, että ne eivät pääse markkinoille. Tästä suuri kiitos eduskunnalle, kun on myöntänyt tämän määrärahan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Muutama asia. Ensin tämä lähi- ja luomuruoka. Ne molemmat ovat valmisteilla. Tammikuussa hallituksen iltakoulussa ne käydään läpi. Ja siellä on myös sentyyppisiä, jotka liittyvät muun muassa hankintaosaamiseen ja siihen, millä tavalla saadaan lisää tuotteita markkinoille, saadaan kysyntä ja tarjonta paremmin kohtaamaan toisiaan.

Tänne eduskuntaan tuli selvitys syyskuun alussa siitä, miten pienteurastamoiden tuki on toiminut. Se on vissiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyssä. Käyttäkää hyväksenne asiantuntijoita ja katsokaa sitten, mitä muuta vielä voidaan mahdollisesti tehdä, jotta ne asiat menevät eteenpäin. Ne liittyvät olennaisesti tähän lähi- ja myös luomuruokateemaan.

Alkuperämerkinnöistä sen verran edustaja Kalmarille, että EU:ssa on tietynlainen säädäntö, joka määrittelee, mitä voidaan merkitä ja mitä ei voida merkitä, mutta vapaaehtoisesti voi merkitä. Se on se yksi viesti, mitä tässä nyt on yli vuosi sanottu, että ei voida EU-lainsäädännön yli mennä, koska se olisi lakien rikkomista, mutta kukaan ei kiellä vapaaehtoisesti merkitsemästä erilaisia asioita tuotteisiin, jos ne vain ovat oikeita. Eli toivon, että sitä käytettäisiin vaikkapa nyt ravintoloitten ruokalistalla kertomaan, mistä nämä tuotteet ovat peräisin, miltä tilalta jne. Se on täysin mahdollista. Siitä vain eteenpäin.

Sen verran edustaja Kettuselle, että tuo EU:n maataloustuonti ei nyt ihan tuosta lähde. Siis monissa EU:n päätöksissä on Suomen hyvästä toiminnasta johtuen kirjattu sitä, että maataloutta pitää harjoittaa kaikkialla EU:ssa, myös niillä alueilla, joilla on erityisiä ongelmia. Tämä on ikuisuusjuttu.

Mutta sitten, puhemies, puoli minuuttia siihen isoon kuvaan, mihin edustaja Kääriäinen otti kantaa erittäin hyvällä tavalla. Olemme samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että MTK:n kampanja kotimaisen ruuan puolesta on erittäin hyvä. Se avasi varmaan kuluttajien silmiä. Toivottavasti se muuttaa myös kuluttajan käyttäytymistä. Kun katsoin viimeistä maitobarometriä, niin esimerkiksi ulkomaalaisten juustojen osuus on tällä hetkellä 47 prosenttia ja koko ajan menossa ylöspäin. Toivottavasti kuluttajat arvostavat.

Mutta miten muuten budjetti vie eteenpäin näitä asioita? Kyllä minun mielestäni metsäpuolella ja myös ruokapuolella sen mukaan tehdään, mitä ylipäätään on mahdollista näinä niukkoina ja tiukkoina taloudellisina aikoina tehdä. Mutta me uskomme ministeriössä, että ruoka ja luonnonvarat ovat niitä tulevaisuuden asioita, sitä isoa osaa ja osa sitä isoa kuvaa vihreästä taloudesta.

Sen takia ministeriön organisaatiotakin on muutettu. 1.1.2013 astuu voimaan ministeriön uusi organisaatio, jossa on kolme osastoa. On yksi osa, joka on ruokaosasto, toinen, joka on luonnonvaraosasto ja kolmas on sitten hallinnon ja kehittämisen osasto.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä maatalouden kannattavuuteen. Olemme sitä laajasti maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsitelleet. Me kannamme huolta viljelijöiden toimeentulosta ja koko kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta.

Ratkaisu löytyy markkinoilta, kuten täällä ministerikin on todennut. Tosiasia on, että mitkään tuet eivät sinänsä tule riittämään, ellei alkutuottajan asemaa kyetä parantamaan koko elintarviketuotannon hinnanmuodostusketjussa. Ja nyt tätä ei ole jääty vain sivusta seuraamaan, vaan ministeri Ihalaisen toimesta on työ- ja elinkeinoministeriössä laadittu terveen kilpailun edistämisohjelma, jonka turvin voidaan puuttua kaupan liian määräävään asemaan, ja tätä kautta koetetaan viljelijän tuloa parantaa.

Kysyisin ministeriltä nyt vielä hieman täsmällisempää arviota siitä, kuinka merkittävänä te pidätte tätä terveen kilpailun edistämisohjelmaa suomalaisen ruuantuotannon ja alkutuottajan aseman parantamisen kannalta.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi kannattavuuden perusedellytys on se, että viljelijän ammattitaito on kohdallaan. On mahdotonta hyväksyä sitä hallituksen esitystä, jossa maatalousneuvonnan määrärahaa jatkuvasti alennetaan. Tämä ehdotettu määräraha on noin kolmanneksen viime vuonna käytettyä pienempi, ja neuvontaorganisaatiot eivät pysty toimimaan, elleivät ne sitten korota niitä omia maksujaan. Maatalouden kannattavuuskriisi aiheuttaa taas sitten sen, että viljelijät eivät noita neuvontapalveluita yhtä aktiivisesti tietenkään käytä.

Arvoisa ministeri, voitteko luvata, että jollakin tavalla pidätte huolen siitä, että viljelijöitten ammattitaito ja motivaatio säilyvät?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuudessa totta kai markkinahinnat ovat aivan se keskeinen osa, mutta poliittiset tukipäätökset ovat sillä tavalla hyytäviä, että ne käytännössä ovat suoraan pois sieltä yrittäjätulosta, suoraan pois sieltä viivan alta.

Mutta, puhemies, tällainen iso kysymys on myös se, miten maa- ja metsätalous kaiken kaikkiaan uskoo tulevaisuuteen, miten vakaa poliittinen toimintaympäristö kaiken kaikkiaan on. On aivan selvää, että ala tarvitsee vakautta, ennustettavuutta tuotannosta jalostukseen, mutta nyt käytännössä leikataan, nyt revitään lakeja auki, irti niitten voimassaoloajan: muun muassa lutu, luopumistukirahoitus, jne. Ja sama tapahtuu myös metsässä. Eli jos halutaan tukea esimerkiksi metsää koskevaa energialiiketoimintaa, niin pitää tukipolitiikan kerta kaikkiaan olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa.

Ministeri, tähän se syvä toive, eli tähän politiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. (Puhemies koputtaa) Myös kannattavuuden osalta kannattaa lähteä noudattamaan sitä hallitusohjelmaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan maaseutuelinkeinojen kannattavuudesta, ja porotalouden kannattavuus on romahtanut viimeisinä vuosina monilla alueilla täydellisesti. Ja juuri niin kuin ministeri Koskinen sanoi, tänä vuonna tulee olemaan noin 6 miljoonaa euroa petovahinkoja porotaloudessa. Ilman muuta vahingot tulee korvata, mutta se, mikä meille kaikille olisi tärkeintä nyt, on se, miten me pystymme estämään vahinkoja jatkossa, että niitä ei tulisi.

Ensimmäinen asia näille estämisille olisi se, että ensimmäiseksi me saisimme tietää, paljonko näitä petoja on olemassa. Esimerkiksi RKTL:llä olisi tällä hetkellä valmiudet laskea, paljonko on karhuja poronhoitoalueella. Tämä maksaisi noin 200 000 euroa. Samalla tavalla voitaisiin laskea muittenkin petojen määrät.

Toinen olennainen asia on sitten se, että meidän yhteistoimin pitäisi pystyä vähentämään vahinkoja aiheuttavia petoja. Ja siihen, onko tämä mahdollista viranomaisyhteistyöllä vai millä, minä odotan vastausta, millä tavalla me voimme vähentää, ettei jatkossa kuluisi rahaa näin paljoa näiden vahinkojen maksamiseen.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on erittäin tärkeitä asioita ollut listalla, mutta varmaan arvoisa ministeri odottaa jo, että puhuttaisiin myöskin kalastuspolitiikasta. Nimittäin sehän on työllistänyt viimeisen vuoden ajan valiokuntaa valtavan paljon. On laadittu EU:n yhteinen YKP eli yhteinen kalastuspolitiikka, lohenhoitosuunnitelma jne. Valiokunta on todella paneutunut tuntikausia näihin teemoihin ja päätynyt vahvaan linjaukseen, joka tukee muun muassa lohen osalta sitä, että se todellakin Itämereltä ja rannikoltakin pääsee vielä kutujokiinsa lisääntymään ja myöskin vapaa-ajankalastajien iloksi.

Ministeriön virkamiehistöllä on minun näkemykseni mukaan ollut vaikeuksia ojentautua tämän eduskunnan vahvan, sekä valiokunnassa että SuVissa ilmaistun tahdon mukaisesti. Tätä on tietenkin aivan turhaa oikeastaan sanoakaan, koska varmaan on niin, että ministerillä ei tällaista ongelmaa ole vaan ministeri pontevasti EU:n ministerineuvostossa toimii sen mukaisesti kuin valiokunta (Puhemies koputtaa) ja suuri valiokunta ovat linjanneet, vai kuinka on?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin tästä samasta aihepiiristä, josta hyvin moni on jo salissa puhunut, eli luomu- ja lähiruoasta myöskin kysynyt. Eli maa- ja metsätalousministeriössähän on valmisteilla uusi toimeenpanolaki, jonka tavoitteena on tukea luomuohjelman kasvutavoitteita. Ministeriltä olisin vielä tarkemmin halunnut kuulla, miten hallitus edistää alan pienyrittäjien mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa. (Eduskunnasta: Leikkaamalla kehittämistuet!)

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kuulla ministeri Koskisen näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia ja visioita on elintarvikeviennin suhteen ulkomaille, erityisesti tuohon itänaapuriin. Tuolla kotikaupungissa Lappeenrannassa, kun seuraa venäläisten matkailijoiden ostoksia, näyttää siltä, että kaikki suomalainen elintarvike menee kaupaksi eikä hinnan perään kysellä: lihatuotteet, kananmunat sekä erityisesti kala ja kalatuotteet. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä voisi olla hyväkin bisneksen mahdollisuus. Voisiko ministeriö mahdollisesti koordinoida tätä toimintaa paremmin, että saataisiin enemmän tavaraa sinne ja siitä tuottajillekin sitten viime kädessä parempi hinta?

Meillähän tapahtuu tällaista, että tehdään hoitokalastuksia, nostetaan särkeä järvestä ylös ja viedään suoraan kompostiin, ja samaan aikaan Lappeenrannassa tölkitettyä savusärkeä ei tahdo saada mistään, kun venäläiset ostavat kaiken, mitä vain myytävänä on. Ainakin näin yrittäjän näkökulmasta tuntuisi siltä, että tässä olisi hyvä liiketoiminnan mahdollisuus, ja ministeriö voisi ei välttämättä tukea rahallisesti (Puhemies koputtaa) mutta koordinoida tätä toimintaa.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja pitää, eli on tehty hyvä analyysi siitä, mikä on maatalouden kannattavuuden tilanne tällä hetkellä, mutta sitten on näitä kylmiä lukuja, ja kylmät luvut eivät sitten kuitenkaan vastaa sitä, mitä pitäisi tehdä.

Olen huolissani siitä, että maatalouden resursseja ja panoksia siirtyy muuhun kuin ruoantuotantoon. Olemme kuulleet, että sikatiloja muutetaan tällä hetkellä turkistarhaukseen. Voidaanko tähän tehdä jotain, että me saisimme kotimaista possua ensi vuonnakin?

Mutta suurimpana huolena näen tämän vihreän talouden koko tulevaisuuden. On hyvin paljon mustia pilviä vihreän talouden, bioenergiatalouden, ympärillä. Meidän oma, sanotaan, hakepakettimme, mikä siellä on ollut, on ollut vastatuulessa EU:ssa, ja näen, että tällä hetkellä me poltamme täällä saksalaisten tukemaa kivihiiltä. Voidaanko tähän tehdä jotain?

Myös siellä on kiinteän biomassan kestävyyskriteerit, jotka tulevat myös tämän meidän metsätaloutemme osalta tekemään aika pahaa jälkeä.

Kiitoksena voin kyllä tähän mainita, että nämä vesihuoltohankkeet tekevät erittäin hyvää maalla asumisen puolesta ja osaltaan sitten, vaikka puolitettiin tämä 4H-järjestön tuki, on sentään jotain.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan sen verran sanoa minäkin Metso-ohjelmasta, että minä kyllä pidän Metso-ohjelmasta. Se on oikein hyvä, ja se on saanut ihan riittävästi rahaa. Vähempikin olisi riittänyt, sillä minusta suomalainen metsätalous on aivan luontoarvoja kunnioittavaa. Ei pidä tehdä siitä mitenkään syyllistävää.

On ennen sanottu, että kirves on metsän paras hoitaja, ja edustaja Kiuru käytti tästä, kun keskusteltiin Metso-rahoista, sanaa "taantumuksellinen". Minusta on taantumuksellista tältä hallitukselta se, että se on lisännyt kivihiilen käyttöä. Kun on puhuttu lähiruoasta, minä haluan puhua myös lähienergiasta, bioenergiaohjelmasta ja metsäpolitiikasta. Mitä ministeri on valmis tekemään tai mitä katsoo pystyvänsä tekemään edistääkseen suomalaisen metsän energiakäyttöä?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat olleet vahvasti esillä maatalouden kannattavuuskriisi ja sen tulevaisuudennäkymät. Maatalouden ja ruoantuotannon kannattavuus on todella suurissa vaikeuksissa. Se näkyy myös siinä, että monella tilalla on hyvin vaikea saada jatkajaa. Millä tavalla, ministeri, olette kiinnittäneet huomiota huoltovarmuuteen ja sen turvaamiseen tulevaisuudessa? Välttämättä kriisiaikoina ei ole kovin helppo suomalaista elintarvikehuoltoa hoitaa, jos meidän ruoantuotantomme on ajettu kovin alas. (Seppo Kääriäinen: Se on mahdotonta!)

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri antoi vastausta tähän turvemaitten raivauskieltoasiaan, ja nyt pitää tietysti ministerille antaa kannustusta ja kaikki se tuki, jotta lopputulos ei ole sellainen, että uusien turvepeltojen raivaaminen kiellettäisiin, koska se on nimenomaan kehittyvän karja-Suomen kannalta erittäin huono asia. Siellä laajenevat karjatilat haluavat ja joutuvat hankkimaan lisää peltoa lannanlevitysvaatimusten ja rehuomavaraisuuden osalta, ja tässä mielessä nyt pitää kaikki voima pistää siihen, että tällainen hölmö esitys, joka on Suomen karjatalouden ja omavaraisuuden kannalta huono asia, ei toteudu.

Sitten tähän Makeraan ja näihin selvityksiin, mitä te mainitsette. Ymmärrän, että teillä on tahtoa varmistaa tulevaisuus, mutta minusta olisi välttämätöntä, että tämän hallituskauden aikana kuitenkin tehdään sellaiset ratkaisut, jotka turvaavat kestävällä tavalla ja pitkäjänteisesti maatalouden investointien rahoituksen, että ne eivät mene vuosittaiseen budjettirahoitukseen. Se olisi myrkkyä suomalaisen ruokatuotannon investoinneille.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On juuri niin kuin edustaja Rantakangaskin tuossa totesi. Haluan myös kannustaa ministeriä tekemään hyvän neuvottelutuloksen tämän turvemaiden kyntökiellon osalta siltä osin, että maatilojen kannattavuus ja laajentaminen on mahdollista eri puolilla Suomea.

Mutta puhutaan vielä turpeesta, kun siihen aiheeseen päästiin. Siis turvetuotanto on mielestäni myös tärkeä osa kotimaista, suomalaista energiaosaamista. Nyt kuitenkin tulee tietoa esimerkiksi Vapon suunnalta, joka on halunnut lisää alueita turvetuotantoon, tavoitteena on ollut 2 500 hehtaaria tämän vuoden osalta, ilmeisesti saatu lupia 500 hehtaaria. Se on aika ristiriitainen tilanne. Tiedän, että ministeriössä on ollut esillä tämmöinen soiden luokittelumalli, jota kautta tämä lupamenettely nopeutuisi. (Puhemies koputtaa) Mitä tähän luokitteluun tällä hetkellä kuuluu?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki täällä olemme puhuneet työllisyyden puolesta ja ennen kaikkea siitä, mitä elintarviketeollisuus ja maatalous- ja ruuantuotanto Suomesta tuo, mutta myös tästä energiasta elikkä turpeesta jnp., mutta sitten teemme kumminkin toisella tavalla, elikkä tähän pitäisi meidän yhteisesti ottaa kantaa. Tässä ovat minulla Tilastokeskuksen diagrammit [Puhuja näytti iPadistaan diagrammeja.] tuosta määräävästä markkina-asemasta. Tämä osoittaa niin, että 2001—2010 teollisuuden kate olisi kasvanut 7,8 prosentista 9,2 prosenttiin ja vastaavasti kaupan kate olisi laskenut 5,2 prosentista 4,2 prosenttiin. Mutta kun muistelemme viime kauden sitä arvonlisäveron alennusta, minkä keskustavetoinen hallitus teki, niin sehän näytti silloin hyvin vahvasti sitä, että se meni suoraan hintoihin. Että jotakin ristiriitaa tässä nyt sitten on. Mutta kannan todella huolta työpaikoista Suomessa tällä hetkellä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen maaseutu tarjoaa todella paljon kansantalouden näkökulmasta mahdollisuuksia: on metsiä, on maata, paljon työpaikkoja ja mahdollisuuksia. Kannustan hallitusta ja ministeriä toimenpiteisiin, että siellä ne työpaikat voidaan ihan oikeasti turvata ja kannattavuus myös turvata. Ministeri on nostanut keskustelussa aikaisemmin esille eräässä yhteydessä, että ympäristölupien osalta pitäisi saada helpotuksia ja ne pitäisi pääsääntöisesti siirtää kunnille päätettäväksi. Onko ministeri edelleen samaa mieltä, niin kuin uskon, että on, ja mitä asian suhteen voitaisiin tehdä?

Jaoston puheenjohtajajana lopuksi kysyn, kun tähän mietintöön sisältyy lausuma — ja yleensä lausumat ovat saaneet sen kohtelun kuin ovat saaneet, niillä ei ole ollut mitään merkitystä — uskooko ministeri, että tällä lausumalla, joka tähän mietintöön on kirjoitettu, olisi jotakin merkitystä, kun lisäbudjettia tehdään?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja sitten ministeri Koskinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Katsotaan, löydänkö sekavista muistiinpanoista, mistä kohtaa piti aloittaa.

Edustaja Mustajärvelle liittyen Metsähallitusta koskevaan lakiin, jota uudistetaan. Metsähallituksesta on tarkoitus tehdä erityisliikelaitos, ja on tarkoitus, että se säilyy suunnilleen nykyisen kaltaisena laitoksena. Minä en ole ollenkaan huolissani siitä, että Metsähallituksen tuloutustavoitteet olisivat tällä hetkellä ylimitoitetut, jos Metsähallituksen tase on karkeasti ottaen vähän reippaat 2,5 miljardia. Jos tuloutustavoite on 120 miljoonaa, niin ollaan noin 4—4,5 prosentin tasossa, joka minun mielestäni on ihan kohtuullinen tuotto, mitä, voisi sanoa, omistajan pitää edellyttääkin tulevan.

Metsähallituksen metsätkin, kun niitä on hoidettu hyvin, kasvavat joka päivä enemmän ja enemmän, joten siellä on myös enemmän hakattavaa, mutta olennaisestihan Metsähallituksen tulos ja tuloutus ratkeavat sillä, mikä on hinta markkinoilla ja kuinka paljon puusta, koska se on se suuri osa, mitä sieltä tuloutuksesta tulee. Mitä tulee Metsähallituksen erityistehtäviin ja muuhun, niin tämän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä tietysti huomioidaan kaikki tahot, niin kuin tälläkin hetkellä.

Pienpuun energiatuki. Se malli, mikä edellisen hallituksen aikana tehtiin, ei kelvannut komissiolle. Teimme noin reilu vuosi sitten uuden mallin. Sekään malli ei kelvannut komissiolle. Nyt on kolmas versio komissiossa keskustelussa. Emme ole saaneet vielä lopullista vastausta siihen, kelpaako tämä malli. Ongelma on ollut se, että mikään näistä malleista ei komission mielestä osu näihin valtiontuen suuntaviivoihin, ei ympäristöpuolen osalta eikä maatalouspuolen osalta. Sen takia olemme muutama viikko sitten julkisuuteen kertoneetkin, että tätä petu-lakia ei käytännössä voida saada voimaan ensi vuoden alusta, vaan tähtäin on asetettu vuoteen 2014.

Jos tässä tulee vielä uusia mutkia matkaan, niin pitää arvioida sitten uudelleen, millä tavalla haluamme edistää tätä energian käyttämistä, kotimaisen energian, puuenergian käyttämistä. Joka tapauksessa, vaikka tietysti toivotaan, että saadaan vakaa toimintaympäristö tässäkin, asiat ovat menneet hyvää vauhtia eteenpäin. Viime vuoden luku taisi olla 7,5 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna arvioidaan, että päästään reiluun 8 miljoonaan kuutioon, eli kasvu on noin 10 prosenttia, mikä on hyvä, mutta silti olemme vielä kaukana siitä tavoitteesta, mikä on asetettu muistaakseni vuoteen 2020, että olisi 13,5 miljoonaa kuutiota käytettävissä. Mutta hyvää vauhtia olemme menossa oikeaan suuntaan, toivottavasti nämä ratkaisut löytyvät. Onneksi budjetissa on ensi vuodelle rahaa, elikkä voimme käyttää Kemera-tukea tähän energiapuun käytön kannustamiseen.

Sitten edustaja Pelkonen kysyi liittyen lähiruokaan, luomuruokajuttuun. Tietysti lähiruoka- ja luomuruokaohjelmia viedään eteenpäin, mutta yksi osa, millä käytännössä asioita on viety eteenpäin ja viedään varmaan tulevallakin EU:n ohjelmakaudella, on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, johon varmaan tulee sisälle oma pakettinsa, missä on erityisiä tukimuotoja pienille yrityksille, jotka toimivat elintarvikealalla. Sain syksyllä yhtä tilaisuutta varten selvityksen, missä kerrottiin, mitä tällä ohjelmakaudella on tehty, ja täällä on ollut useita satoja yrityksiä, jotka ovat päässeet mukaan näihin hankkeisiin tai ovat saaneet jonkintyyppistä tukea, joko investointitukea tai yrityksen kehittämistukea tai yrityksen käynnistämistukea. Tälle on olemassa kysyntää, ja toivottavasti tätä kautta sitten, kun yritykset haluavat kehittää omaa toimintaansa, syntyy myös tarjontaa näille tuotteille.

Viennin osalta, mitä edustaja Kopra täällä kysyi, olemme tavanneet tietysti ministeriön puolesta kaikki tärkeät toimijat, jotka viennissä tekevät, niin ulkomaankauppaministeriä kuin tasavallan presidenttiä ja pääministeriä jne., jotka ovat kertoneet, että kun vienninedistämismatkoja tehdään, pitää huomioida myös meidän ministeriön toimiala. Meillä on paitsi hyvää ruokaa ja monia muita tuotteita myös hyviä koneita alkaen puimureista tai metsäkoneista tai meijeriteknologiasta jne., että huomioiden, riippuen vähän, missä päin maailmaa suomalaisia liikkuu, muistettaisiin myös meidän ministeriön toimialojen hyvät yrittäjät, jotka pystyvät tarjoamaan maailmankauppaan hyviä tuotteita. Ministeri Ihalainen on täällä varmaankin puolen tunnin kuluttua, joten voitte käydä tätä keskustelua kaupan asemasta hänen kanssaan vähän tarkemminkin.

Sitten vielä ehkä tähän lopuksi se, mikä on tietysti yksi olennainen asia tässä koko kuvassa. Se on tietysti tämä, mikä on tulevaisuuden toimintaympäristö. Niin kuin täällä aiemmin sanoin, että kun tällä hetkellä EU:ssa ei ole selkeitä päätöksiä vielä siitä, mikä on vuodesta 2014 eteenpäin 2020:een asti EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, paljonko siihen on käytettävissä rahaa jne., on ymmärrettävää, että viljelijät ovat tuskastuneita ja me olemme myös tuskastuneita, koska mekin haluaisimme päästä valmistelemaan ja viimeistelemään niitä ohjelmia, esimerkiksi maatalouden tulevaa ympäristöohjelmaa tai maaseudun kehittämisohjelmaa, kun tietäisimme, mitkä ovat ne kehykset ja mihin suuntaan lähdemme liikkeelle. Toivottavasti saadaan mahdollisimman pian tietoa, niin sitten mennään eteenpäin. Tähän koko asiaan, niin maatalouden kannattavuuteen kuin muuhun, niin kuin aiemminkin sanoin, kulminoituvat nämä tärkeät esitykset. Toivottavasti kaikki pitävät mielessä, mikä on meidän kauppataseen tasapaino, johon elintarvikkeillakin on oma vaikutuksensa, mitkä ovat meidän huoltovarmuusasiat jne. Ne ovat tulevien vuosien ja, voi sanoa, lähivuosikymmentenkin osalta keskeisiä asioita.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kolmea lopettavaa maaseutuyrittäjää kohden aloittaa alalla enää noin yksi uusi yrittäjä. Leikkaukset sosiaaliturvaan, kilometrikorvauksiin ja lomituspalveluihin tekevät työssäjaksamisesta erittäin haastavaa, paikoin mahdotonta.

Luopumistukijärjestelmän mureneminen vaikeuttaa puolestaan entisestään sukupolvenvaihdoksia. Mahdollisuutta siirtyä luopumistukijärjestelmän piiriin luovuttamalla pellot lisäalueeksi toiselle viljelijälle ei olisi tullut missään nimessä poistaa. Tällä järjettömällä päätöksellä hidastetaan maatalouden rakennekehitystä. Nyt iäkkäät viljelijät ovat myyneet peltonsa ulkopuoliselle viljelijälle. Kuinka käy jatkossa?

Erityisen pitkäkatseista ei ole myöskään korottaa lähisukulaisen välisessä sukupolvenvaihdoksessa vähimmäisikää 56:sta 59 vuoteen. Kun luopujan ikävaatimusta korotetaan, seuraa siitä tietysti, että jatkajankin ikä yleensä nousee, jo tänä päivänä kun on — kuten sanoin — vaikea löytää maatiloille jatkajia. Viljelijän työ on edelleen fyysisesti raskasta, ja tulokehitys on jo pitkään ollut negatiivinen, mistä tuo debatti kertoi. Mahdollinen jatkaja puolisonsa ja lapsensa kanssa on pakostakin jo rakentanut elämänsä muualla, ja kynnys sieltä takaisin kotitilalle maanviljelijäksi ryhtymiseen on erittäin korkea.

Keskusta myös vastustaa elinkeinosta saatavien vuotuisten tulojen vähimmäismäärän korottamista. Tilanteessa, jossa tilojen kannattavuus heikkenee jatkuvasti, elinkeinosta saatavien tulojen vähimmäismäärää ei kerta kaikkiaan voitaisi korottaa.

Sitten muutama sana talousarvioaloitteesta, jonka jälleen kerran tein. Ehdotin 500 000 euron määrärahaa maatalous- ja maaseutuyrittäjien voimavarakartoituksiin. Tutkimusten mukaan jaksaminen estää kehittämistä joka kolmannella maatilalla. Maatalous- ja maaseutuyrittämisen liiketoiminnan suunnittelukuluihin tulisikin hyväksyä rahoitettavaksi yrittäjän voimavarakartoitukset. Kartoituksissa paneuduttaisiin sukupolvenvaihdoksesta tai investoinnista seuraavien muutosten hallintaan erityisesti henkisellä tasolla ja osana yrityksen tai maatilan johtamista. Kartoitus edistäisi työhyvinvointia sekä perhe-elämän, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista kestävällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta ei mietinnössään lisännyt rahaa maaseudun elinkeinojen kehittämiseen, kuten aiemmin kuulimme. Tuolla rahallahan on perinteisesti varmistettu, että alkutuotanto saa tarvitsemansa puolueettoman neuvonnan toiminnan kehittämiseen koko maassa. Valtionapu on kuitenkin laskenut viime vuosina, ja valtaosa säästöistä kohdistuu siis ProAgriaan, joka tarjoaa neuvonta- ja asiantuntijapalveluita maatalous- ja maaseutuyrittäjille. ProAgrialla on palvelumuotoina myös niin sanottu Voimavarariihi ja investoivan tilan tukiryhmä, joilla pyritään ehkäisemään ennakolta jaksamisongelmia. Nämä palvelut ovat kuitenkin maksullisia, ja niitä on kyetty käyttämään alueilla lähinnä silloin, kun käynnissä on ollut jonkinlainen hanke, jonka kautta noita kustannuksia on voitu subventoida. Jatkossa neuvonnan ja tämänkaltaisten palveluiden tarve vain kasvaa. Tähän vaikuttavat erityisesti maatalous- ja lähiruokatuotannon kilpailukyvyn kehittäminen ja jaksamiseen liittyvät haasteet. Siksipä keskusta esittääkin tuolle momentille lisäyksenä 400 000 euroa.

4H-nuorisotyölle keskusta esittää 100 000 euroa valiokunnan lisäyksen päälle. Valiokuntahan lisäsi tosiaan tuon 1 000 000 euroa. Tässä aiemmin jo kuulimme noista 4H:n hyvistä toimista nuorten osalta, nuorten työnhakuvalmiuksien edistämisessä, nuorten työllistämisessä jne. Tuota työtä ehdottomasti tässä yhteiskunnassa tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Vesihuollon ja tulvasuojelun tukemiseen tarkoitetut määrärahat eivät ole edelleenkään riittävällä tasolla, eivät ensi vuonnakaan. Määräraha ei mahdollista esimerkiksi uusien syöttövesijohto- ja siirtoviemärihankkeiden käynnistämistä. Valtiovarainvaliokunta myönsikin tarkoitukseen 2 miljoonaa ja sitten 1,4 miljoonaa siirtoviemärihankkeisiin tuolta ympäristöministeriön pääluokasta. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä riitä, ja keskusta esittääkin 3 miljoonaa euroa vesihuollon ja tulvasuojelun tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa Kemera-tuesta: tänäkään vuonna eivät Kemera-tuet riitä maksatuksiin, ja keskusta haluaisikin lisätä tuon valiokunnan mietinnön jälkeen tähän vielä 3 miljoonaa ja sitten ne petu-rahat, joita ei ole saatu vieläkään käyttöön.

Luomusta täytyy sanoa sen verran, että toivotaan, että luomun kehittäminen Suomessa edelleen jatkuu ja tuonne kauppoihin saadaan niitä kuluttajien toivomia luomuelintarvikkeita eikä käy niin, että tämäkin sektori karkaa kilpailussa ulkomaille.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että tänään täällä on löytynyt monia kansanedustajia, jotka haluavat puolustaa lähi- ja luomuruokaa. Olen pahoillani siitä, että jouduin aika napakan puheenvuoron käyttämään siitä asiasta, mitä se todellisuus on, mutta meidän täytyy muistaa, että sitä lähi- ja luomuruokaa ei ole, jos ei ole suomalaista kannattavaa maataloutta ja jos ei ole suomalaisia viljelijöitä.

Joka tapauksessa kaikki ne teot, mitä lähi- ja luomuruuan edistämiseksi ihan pienempimuotoisenakin on tehty, ovat erittäin positiivisia ja hyviä asioita, niin myös nämä julkisten ruokahankintojen tukemiseen tähtäävät toimet, joista ministeri tuossa kertoi.

Haluan vielä sitä porukkaa, joka täällä on paikalla, muistuttaa siitä, että me jokainen voimme omilla teoillamme edistää näitä julkisia kestäviä ruokahankintoja jo pelkästään sillä, että teemme valtuustoaloitteen sinne omiin kuntiimme, missä linjataan kestävät ruokahankinnat keskeiseksi hankintakriteeriksi.

Täällä tuli esimerkiksi edustaja Kallin suulla siitä, miten kilpailun kannalta tämä on vaikea järjestää: ei ole, jos on selkänojana ruokahankkijoilla se tahtotila, että halutaan ostaa suomalaista, halutaan ostaa kestävästi tuotettuja, hiilijalanjäljeltään pieniä elintarvikkeita. Siihen on kyllä sitten kilpailutuskeinot — joista esimerkiksi itse olen erittäinkin hyvin perillä — kunhan saadaan ensin tämä vaihe siellä kunnissa läpi.

Toinen asia, mihin haluaisin kommentoida, on turvepeltojen kyntökieltoasia. Minua hirvittää se, että tämä maailmanparantamisinto on uhkana suomalaiselle kestävälle elintarviketuotannolle, kestävälle metsien käytölle ja monelle muulle asialle. Miksi ei ole ajateltu esimerkiksi tässä kokonaisuutta? Jokainen kasvinviljelyä vähänkin lukenut tietää, että turvemailla käytetään fossiilisia polttoaineita vähemmän, typpilannoitusta 30 kiloa vähemmän, kuin hietamailla. Se fossiilisilla polttoaineilla tehty lannoite, se typpi, saastuttaa luontoa ihan yhdellä lailla kuin se turvemaan käyttö. Eli tässä ei ole otettu kokonaisuuksia huomioon, on vain tällainen joku ihmeellinen turvevihamielisyys.

Aivan samoin on metsien käytössä. Minua pelottaa se suuntaus, että EU:n kautta yhä enemmän ohjataan suomalaista metsätaloutta siihen suuntaan, että meidän pitäisi museoida metsät eikä käyttää niitä kestävästi. Tämä on erittäin hankala asia myös suomalaisille työpaikoille ja Suomen kilpailukyvylle. Tämä tullee meitä vastaan monissa monissa EU:sta päin tulevien päätösten myötä. Ja täytyy muistaa, että se porukka, joka nämä asiat sinne EU:n päätöksentekoon on alun alkaen jalalle saattanut, löytyy täältä Suomesta, meikäläisistä toimijoista.

Sitten tähän budjettiin niiltä osin, mikä ei koske tuota maatalouden kannattavuutta, josta jo aika tulikivenkatkuisesti debatissa totesinkin. Minusta on erittäin surullista se, että tämä hallitus tuntuu löytävän aika helposti leikkauskohteita nimenomaan koskien maaseudun ihmisiä. Ikään kuin ajateltaisiin, että se kasvu syntyy ainoastaan siitä, että keskitetään väkeä suuriin taajamiin ja tänne pääkaupunkiseudulle, eikä hyväksyttäisi sitä, että kasvu voi syntyä siitä, että annetaan elinmahdollisuudet joka puolelle Suomea, että ne innovaatiot voivat syntyä pienissä nyrkkipajoissa, pienissä toimistohuoneissa, navetoissa.

Siksi olen järkyttynyt siitä, että vesihuoltohankkeisiin ei alun alkaen rahaa ollut tulossa juuri lainkaan. Onneksi nyt valtiovarainvaliokunta sinne lisärahoitusta sai. Olen erittäin huolissani siitä, että vaikka puhutaan nuorten yhteiskuntatakuusta, 4H:lta viedään määrärahoja, juuri siltä porukalta, joka on luonut järjestelmän, jolla koulutetaan ympäri Suomen eri kouluissa nuoria työelämän polulle, siltä porukalta, joka on luonut helpon nuorisoyrittäjyyden konseptin, ja siltä porukalta, joka ylipäätään saa nuoria aktivoitua ja pois syrjäytymisen polulta.

Monia muitakin kohtia täällä on, kuten esimerkiksi kylätoiminnan leikkaukset, jotka kohtelevat maaseutua kaltoin, mutta palataan niihin sitten muissa yhteyksissä.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että edustaja Kalmari tuossa hieman pahoitteli aikaisempia puheitaan, mainitsi muun muassa aikaisemmin maatalousvihan, jota jotkut Suomessa harjoittaisivat. Mielestäni nämä tällaiset puheet ovat aika lailla kumpujen yöstä, mutta oli hyvä, että ne tulivat tuossa myös nyt sitten korjattua.

Suomalaisessa maataloudessa on eletty vuosia tilanteessa, jossa arvostus perinteistä elinkeinoa ja sen tuotteita kohtaan on kasvanut, mutta viljelijän kukkarossa tämä myötätuuli ei ole näkynyt. Maidossa ja viljanviljelyssä kannattavuus on ollut parempi, ja mikäli tänä syksynä viljat on rapakoista saatu puitua, niin hinnat ovat suhteellisesti kohdallaan. Toisaalta tuottajan tuotteistaan saama hinta, erityisesti lihantuotannossa, ei kannusta tällä hetkellä jatkamaan laadukasta kotimaista tuotantoa. Syksyn aikana on elintarviketeollisuuden suunnalta pyritty löytämään helpotusta tilanteeseen, ja monet lihatalot ovatkin nostaneet hintoja. Kourana paikalla ovat kuitenkin aina muut: välikädet, jotka vetävät välistä orastavat hinnannousut, ilmeisesti parempiin suihin ja omiin katteisiinsa.

Hallitusohjelmassa on tärkeitä kirjauksia ruokapolitiikasta, ja lähiruuasta puhutaan enemmän kuin koskaan, niin puhuttiin tuossa äskeisessä debatissakin. Nyt olisi syytä pohtia koko ketjussa sitä, millä toimenpiteillä tuottajahintojen korotukset saataisiin oikeasti hyödyttämään viljelijää. Jotenkin tuntuu, että viljelijän ympärillä toimiva verkosto voi taloudellisesti huomattavasti paremmin kuin itse päätähti.

On ymmärrettävää, että valtion taloustilanteen ollessa se, mikä se nyt on, ei maatilojen tulevaisuutta voida rakentaa pelkästään kansallisen ja EU-tukipolitiikan varaan. Pohja toiminnalle niillä ratkaisuilla kuitenkin luodaan, ja niillä voidaan ruuan hinta kuluttajalle pitää kohtuullisena.

Ministeri Koskinen ja kumppanit tekevät parhaansa parhaillaan käytävissä Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistamista koskevissa neuvotteluissa. Siellä on tärkeää muistuttaa, että reformissa tunnustetaan edelleen Suomen erityisolosuhteet, kuten vaikkapa se fakta, että toisin kuin muualla Euroopassa Suomessa käytetään viljelyssä turvemaata. Suo, kuokka ja Jussi, näinhän se on mennyt. Kannattavaa maataloutta tulee voida harjoittaa edelleen koko unionin alueella, niin kuin liittymissopimuksessamme todetaan.

Arvoisa puhemies! Monet viljelijät miettivät tällä hetkellä tuotantosuunnan vaihtoa. Monet esimerkiksi sianlihan tuotannossa harkitsevat siirtymistä turkistarhaukseen, joka elää tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvää korkeasuhdannetta. Olenkin muutamien edustajien kanssa tehnyt yhdessä lakialoitteen tuotannollisten investointien kaksinkertaisen poistomahdollisuuden ulottamiseksi myös turkisalalle, jotta alan investoinnit saataisiin Suomessa kasvuun.

Metsät ovat edelleen Suomen teollisuuden perusta, yksi tärkeä tekijä. Tulevaisuudessa on tärkeää, että metsäpolitiikan ratkaisut pidetään vahvasti omissa käsissämme. Suomalaisten metsien kasvu mahdollistaa niiden tehokkaamman hyödyntämisen. Tälläkin alalla tarvitaan uutta, innovatiivista toimintaa, uusia tuotteita ja tuotekehittelyä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä pääluokassa puhutaan Suomen kannalta aivan keskeisimmistä asioista, puhutaan suomalaisesta selkärangasta: meidän omasta ruuantuotannostamme. Melkein ilman monia muita asioita ihminen pärjää, mutta ilman ruokaa ei kukaan meistä pärjää.

Suomen selkäranka maatalous on myös siinä mielessä, että se pitää edelleen sisällään noin 300 000 työpaikkaa ja pitää koko Suomen elinvoimaisena. Sen takia meidän täytyy kyllä taistella sen puolesta, että suomalainen ruuantuotanto säilyy jatkossakin omissa käsissämme ja meillä on puhdasta kotimaista ruokaa tarjota kaikille kuluttajille.

Valitettavasti, vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu sinänsä ihan hyviä asioita suomalaisesta maataloudesta ja hallituspuolueistakin löytyy edustajia, jotka ymmärtävät hyvin paljon maatalouden perään, hallituspöydän ympärillä olevilla henkilöillä ei mielestäni riittävästi ole sitä taistelutahtoa, mitä nyt suomalaisen maatalouden eteen tarvittaisiin.

Vaikka hallitusohjelma todellakin lupaa hyvää, silti totuus niistä toimenpiteistä, mitä jo tällä vaalikaudella on tehty, on toisenlainen esimerkiksi tukileikkauksien suhteen, tukia nyt leikataan yli 40 miljoonalla eurolla, 33 miljoonalla eurolla suoraan kansallisista tuista mutta myös sitten tästä niin sanotusta kriisituesta, mikä on vuonna 2009 myönnetty, ollaan leikkaamassa puolet, eli mennään yli 40 miljoonan euron.

Sen lisäksi kannattavuuden heikkeneminen, mikä näistä kaikista toimenpiteistä johtuu, valitettavasti tuntuu siellä viljelijän kukkarossa, ja se on suuri uhka Suomen maatalouden tulevaisuudelle. Sen takia tähän kannattavuuteen on kiinnitetty tässä tämänpäiväisessä debattikeskustelussa erityistä huomiota, koska se vaatii toimenpiteitä nyt jo lähitulevaisuudessa, oikeastaan heti, että se saadaan paremmalle tolalle kuin se tällä hetkellä on.

Toimenpiteet markkinoiden toimivuuden edistämiseksi, niitä kaivataan nyt kyllä lisää. Varmasti kaikki meistä huomasivat tämän tuottajien kampanjan, joka pari viikkoa sitten oli ympäri Suomea, missä tuottajat myivät tuottajahintaan elintarvikkeita. Siinä näkyi se totuus, mikä on tuottajan osuus elintarvikkeen hinnasta. Kun se herätteli kuluttajia, niin uskon, että kuluttajat nyt myös näkevät, mitä toimenpiteitä tässä tarvittaisiin tehdä, ja meidän erityisesti pitää tässä salissa herätä siihen, mitä toimenpiteitä tarvitaan: että tarvitaan lainsäädäntötoimenpiteitä tuottajan aseman parantamiseksi tässä kokonaistuotantoketjussa teollisuuden ja kaupan kesken ja erityisesti kaupan kanssa parempaa neuvotteluasemaa.

Herra puhemies! Jaksaminen on yksi niistä keskeisimmistä keinoista, ja valitettava totuus on se, että jos kukkaro ei ole kunnossa, niin se vaikuttaa jaksamiseen, ja jos ei jaksa, niin se vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin, joten sen takia tämän koko kokonaisuuden täytyy olla kunnossa. Pidän erittäin valitettavana sitä, että viljelijöiden sosiaaliturvasta leikataan, ja kun se sitten erityisesti kohdistuu lomitukseen, mitä päiviä nyt ei liikaa muutenkaan koko kalenterivuodessa ole, joten päinvastoin sinne tarvittaisiin nyt jatkossa lisäresursseja, ja nimenomaan lomittajan ammatista tulisi saada myös kiinnostavampaa ja lomittajia tulisi saada joka puolelle Suomea jokaiselle tilalle, missä sitä apua tarvitaan.

Herra puhemies! Tähän loppuun haluan kantaa kyllä huoleni siitä, kun hallitus tekee niin sanotun puolivälitarkastelun ensi vuoden puolella, mitä toimenpiteitä se tulee tekemään nimenomaan alkutuotannon suhteen. Kerta kaikkiaan lisää leikkauksia ei kestetä, vaan ne täytyy torjua kyllä, ja hallituksen on myös herättävä siihen, että ne on torjuttava. Sen sijaan alkutuotannossa, vihreässä taloudessa, on huikeasti meillä kasvun mahdollisuuksia, jotka tulee hyödyntää. Ruuan omavaraisuudesta on pidettävä kiinni. Se on se selkäranka, aivan kuten aluksi sanoin, koko Suomen hyvinvoinnille, 300 000 työpaikkaa ja ruokaa, puhdasta ruokaa, kotimaisille kuluttajille.

Paljon on tehtävää, ja ainakin me keskustassa olemme valmiita hyviä esityksiä tukemaan, mutta valitettavasti nyt tilanne näyttää huonolta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden valtion budjetti leikkaa kaikista hallinnonaloista eniten maa- ja metsätalouden saralta. Maatalouden kansallisia tukia leikataan 33 miljoonaa euroa, metsätalouden ja uusiutuvan energian rahoitusta karsitaan ja järjestöjen leikkauslistoilla on pitkä rivi maaseudun järjestöjä. Kaiken tämän päälle hallitus vielä ehdottaa maataloustuottajien sosiaaliturvaa heikennettäväksi, ainoana väestöryhmänä, sekä asettaa maaseudun ihmiset ahdinkoon kuntauudistuksen keskittävällä ideologialla. Budjettiesitys näyttää siis kertovan, että hallitus haluaa ajaa alas maatalouden ja tyhjentää maaseudun.

Jo nyt maatalous on kannattavuuskriisissä muun muassa siksi, että viljelijöille jäävä osuus ruuan hinnasta pienenee koko ajan. Viljelijöiden toimeentulo on vaarassa, ja kotimainen ruuantuotanto vaikeutuu. Kauniit sanat puhtaasta suomalaisesta lähiruuasta eivät kanna pitkälle, tarvitaan myös konkreettisia tekoja.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on aika ajoin hyvä muistuttaa siitä, että kaikkien hallinnonalojen päätökset vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti myös maaseudun ihmisten asioihin. 36 prosenttia suomalaisista asuu vakituisesti maaseudulla, ja monipaikkaisuus on vapaa-ajan asumisen ja työmatkapendelöinnin myötä vain lisääntymässä.

Moni täällä budjettikäsittelyssäkin puhututtanut aihe iskee silti kaikkein kovimmin maaseudun ihmisiin. Keskittävä kuntauudistus vie maaseudun haja-asutusalueiden ihmisten palvelut keskuksiin, ja monilla matka palvelujen lähelle pitenee mahdottomaksi. Valtionhallinnon keskittäminen koskee niin Puolustusvoimia, Kelaa, poliisia, te-toimistoja, ulosottovirastoja, posteja, verotoimistoja kuin hovioikeuksiakin. Perustienpitokin on mitä on. Maaseudunkin nuoret haluavat kouluttautua, mutta omista maakunnista opiskelupaikkoja vain karsitaan. Mutta toivoakin on.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä korostaa, että maaseutu ei kuitenkaan ole autioitumassa. Suomi on ohuelti mutta kattavasti asuttu, ja se on yksi meidän kansallinen vahvuutemme.

Yksi maamme voimavaroista on tila. Meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia asuttaa väestöämme Suomen pinta-alaan nähden. Siksi onkin nurinkurista, että ihmisiä yritetään ahtaa väkisin keskuksiin asumaan ahtaasti ja kalliisti.

Maaseutuasumisen valtit ovat monin verroin väljempi ja edullisempi asuminen, rauhallisuus sekä yhteisöllisyyden ja luonnon läheisyyden edut. Maaseudun elinvoimaisuutta onkin vahvistettava, ja hyvän elämän edellytykset on turvattava aivan yhtä lailla kuin kaupunkiseudullakin. Palvelujen saatavuus on tässä avaintekijä.

Arvoisa puhemies! Jos hallitusta eivät kiinnosta maatalouden ja energian mahdollisuudet ja maaseudun ihmisten hyvinvointi, luulisi, että työllisyys ja elinvoima kiinnostavat.

Maatalous työllistää Suomessa 300 000 ihmistä ja metsätalous lähes 100 000. Elintarvikesektori onkin Suomen tärkein tuontia korvaava kotimarkkinasektori. Ruuan kysynnän kasvaessa koko maailmassa olisi kannettava huolta siitä, että suomalainen omavaraisuus elintarvikkeiden suhteen on kuitenkin nyt heikkenemässä. Samassa kysynnän nousussa ovat myös kasvun eväät koko Suomelle. Suomen kaksi timanttia, maatalous ja metsätalous, ovat Suomen mahdollisuudet talouden ja hyvinvoinnin nousuun.

Etenkin uusiutuvan energian saralla valtava kasvupotentiaali odottaa vain käyttöön ottamistaan. Suomen upeat luonnonvarat ja osaaminen luovat loistavan pohjan uusiutuvan energian innovaatioille ja sille, että Suomi voi todella olla tällä saralla edelläkävijöitten joukossa. Sitä tosiasiaa ei hallituksen sovi heittää menemään.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousarvioesitys ensi vuodelle on kyllä täydellisessä ristiriidassa hallituksen oman ohjelman kanssa ja sitten niitten juhlapuheitten kanssa, joissa suomalaista maataloutta, maa- ja metsätaloutta halutaan edistää yli puoluerajojen. Se ei näy millään tavalla tässä budjetissa. Talousarvion toteutuminen vaarantaa suomalaisen ruuantuotannon jatkumisen, heikentää mahdollisuuksia alkutuotannon ja elintarvikejalostuksen työpaikkojen säilymiseen ja laskee tietenkin entisestään Suomen ruokaomavaraisuutta. Ei ole pieni asia sekään. Esityksen hyväksyminen myös estäisi Kansallisen metsäohjelman toteuttamisen ja tekisi mahdottomaksi täyttää uusiutuvan energian lisäämiseksi annetut sitoumukset.

Tämä hallitus väittää olevansa oikeudenmukaisuuden kannalla. Se ei kyllä millään tavalla näy, kun katsotaan maa- ja metsätalouspuolen budjettiesitystä. Ehdotetut kansallisten tukien leikkaukset uhkaavat jopa romahduttaa viljelijöiden nettotulot sellaiselle tasolle, jolla jokapäiväinen toimeentulo selvästi vaarantuu. Ja viljelijöiden taloudellista ahdinkoa syvennetään vielä esityksillä, joilla tulojen leikkaaminen, veron ja maksujen korotukset ja sosiaaliturvan heikentäminen kohdistetaan nimenomaan maa- ja metsätaloustuottajille. Pidän hyvin käsittämättömänä sitä, että viljelijät ovat ainoa väestöryhmä, jonka sosiaaliturvaa hallitus todellakin esittää leikattavaksi. Tämä kaikki siis aikana, jolloin maatalouden kannattavuus on tuotantokustannusten kasvun ja alhaisten tuottajahintojen vuoksi heikentynyt erittäin voimakkaasti.

Maa- ja metsätaloustuottajat tekevät arvokasta työtä Suomessa ja pitäisi päinvastoin tukea näitä aloja. Tässä edellinen puhuja, edustaja Katainen, puhui siitä, millä kaikilla tavoilla maaseudulla työpaikkakehitystä voitaisiin edistää ja myös maa- ja metsätalouspuolella, mutta hallitus toimii nyt täysin toiseen suuntaan. Minä ihmettelen, onko meillä varaa tällaiseen tänä aikana, jolloin pyörät pitäisi laittaa pyörimään ja työpaikkoja lisätä myös maaseudulla.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Nyt kello taitaa olla siinä asennossa, että etukäteisilmoituksen mukaan... Onko edustaja Tuppuraisella lyhyt paikaltaan pidettävä puheenvuoro? Siinä tapauksessa voimme ottaa sen vielä tähän, olkaa hyvä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Kiitän puhemiestä hyvästä tilannearviosta.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on poikkeuksellisen tärkeä. Se on uuden, vihreän kasvun lähde. Se on uuden, paljon odotuksia sisältävän biotalouden lähde. Puutun, puhemies, kahteen asiaan: Ensinnäkin metsätalouteen, puuhuoltoon ja teollisuuden puunsaannin turvaamiseen. Kestävän metsätalouden rahoitus eli Kemera-rahat ovat toistuvasti alimitoitettuja, toistuvasti loppuvat kesken. Maassa on todella paljon puunhoidollisia rästejä, erittäin paljon niitä on juurikin Pohjois-Suomessa, jossa Kemera-töiden osuus metsänhoito- ja metsänparannustöissä on erityisen suuri. Täällä aiemmin ministeri totesi, että tällä nykyrahoituksella me emme tule saavuttamaan Kansallisen metsäohjelman tavoitteita. Se on todella surullista, koska Suomi kuitenkin seisoo yhä edelleen puujaloilla, ja metsätaloudella ja metsäteollisuudella on meille taloudellisesti erittäin tärkeä merkitys. Nyt tuleekin eduskunnalle nopeasti saada esitys siitä, millä tavalla metsätalouden tukijärjestelmiä uudistetaan siten, että pystyisimme nämä meille kansallisesti tärkeät metsähoidolliset tavoitteet saavuttamaan.

Toinen asia, puhemies, liittyy nuorisotyöhön ja valtionapuihin 4H-järjestölle. Olen todella pettynyt siihen, että emme tämän parempaan pystyneet. Tämä on aika karu kukkapuska ensi vuonna 85-vuotisjuhlaansa viettävälle Suomen suurimmalle nuorisojärjestölle. Erityisesti, kun 4H-toiminnot, nuorten yrittäjyyden edistäminen ja Ajokortti työelämään -koulutukset ovat juuri niitä kanavia, joilla kolmannen sektorin toimin me voimme edistää nuorisotakuun toteuttamista. Tämä 4H:n valtionapujen alimitoitus täytyy kyllä tulevina vuosina pystyä korjaamaan, jotta tämä arvokas nuorisotyö ja maaseudun nuorille tarjottava kerhotoiminta ja muu toiminta pystytään turvaamaan.