Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen tieverkoston kunto tällä hetkellä on melko huono, mutta keskityn nyt tässä puheessa valtatie 8:aan. Vuodet vierivät eteenpäin, ja autojen valot vilistävät pitkin perusteellista parannusta huutavaa Kasitietä. Lukuisista poliitikkojen ja virkamiesten puheista huolimatta kyseinen tieprojekti ei ole edennyt toivotulla tavalla. Raisio—Nousiainen-välin rakentaminen moottoritieksi on helposti perusteltavissa liikenneturvallisuudella ja liikkuvuuden parantamisella.

Valtatie 8 on läntisen Suomen liikenteen kannalta keskeinen osa väyläverkostoa. Vt 8 toimii merkittävänä väylänä henkilö- ja tavaraliikenteelle yhdistäen länsirannikon kaupunkeja. Runsaan käytön seurauksena valtatie 8 ruuhkautuu paikoin, ja tästä aiheutuu vaaratilanteita. Viimeksi pari viikkoa sitten oli aivan siinä Maskun kohdalla jälleen onnettomuus.

Liikenneturvallisuuden ja liikkuvuuden parantamisen näkökulmasta Raision ja Nousiaisten välinen osuus tulee rakentaa moottoritieksi. Tämän hankkeen osalta rakennustyöt olisi tärkeää käynnistää viimeistään vuoden 2013 aikana, koska Maskun pohjavedenottoaluetta koskeva rakentamiseen myönnetty lupa umpeutuu 12. helmikuuta 2014.

Fakta on, ettei kyseinen tienpätkä vastaa nykyisen liikenteen määrän asettamia vaatimuksia. Liikennepoliittisessa selonteossa Kasitie on huomioitu, mikä on positiivinen signaali, mutta ainoa tapa saada asia eteenpäin on varata projektille määräraha budjetista, ja tämän tietävät varmasti myös hallituspuolueiden varsinaissuomalaiset edustajakollegat.

Olisi siis erityisen tärkeää saada työt käyntiin Maskun kohdalla viipymättä, ettei hanke siirry jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kasitiehankkeen ei voi antaa enää odottaa, vaan nyt on tehtävä kaikki mahdollinen parannustöiden käynnistämiseksi.

En vetoakaan vain varsinaissuomalaisiin ja satakuntalaisiin edustajiin vaan ihan kaikkiin edustajiin täällä eduskunnassa. Liikenneonnettomuudet vähenevät, ja kauppa käy, ja kuljetukset satamiin toimisivat joustavasti. Siis tämä olisi kaikkien etu. Toivonkin, että tämä talousarvioaloite saisi positiivisen vastaanoton, ja se on tarkoitettu aivan juuri tähän Maskun kohdalle, välille Raisio—Nousiainen, jotta saadaan tämä hanke alkuun.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan Itä-Suomen hankkeista.

On hyvä asia, että valtatie 23 saa nyt pienen aloitusrahan ensi vuoden budjettiin. Tuo reitti on tärkeä etenkin tavarakuljetuksille. Tiesuunnitelman kokonaiskustannukset ovat noin 25 miljoonaa euroa, mutta viidesosa siitä on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Tässä pitää tietysti ottaa huomioon se, että koko Varkaus—Viinijärvi-välin korjaaminen nykyisten valtatievaatimusten mukaiseen kuntoon vaatisi 70—80 miljoonan euron investoinnit. Herää kysymys, onko ely-keskusten pitänyt laatia kustannusarviot todellista tarvetta selkeästi pienemmiksi saadakseen hankkeet edes jonkinlaiseen alkuun?

Valtatie 5 on yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä pääväylistä. Sen kehno kunto aiheuttaa närää kuljettajissa ja kuljetusyrityksissä. Kiireellisimmin peruskorjausta kaipaa Mikkelin ja Juvan välinen tieosuus. Korjaus on tuolla välillä tehtävä uuteen tiekäytävään, koska vanhassa käytävässä korjaus ei tule kysymykseen muun muassa liittymien suuren määrän vuoksi.

Hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa valtatie 5:n perusparannukselle Mikkelin kohdalla kohdennettiin rahoitusta vain 20 miljoonaa, mikä on viidennes tarpeesta. Tämä ihmetyttää erityisesti siksi, että nämä niin sanotun kakkoskorin keskeneräiset hankkeet luvattiin viedä loppuun, ja liikennepoliittisessa selonteossa Mikkeli—Juva-välin hyöty—kustannus-suhde oli vieläpä toiseksi korkein ilmoitetuista. Mikä ikävintä, ensi vuoden budjetissa tieosuutta ei ole huomioitu mitenkään, ja sitten on vielä tämä Liikenneviraston salamyhkäinen leikkauslista, jossa Mikkeli—Juva näytti olevan työnnetty kauas tulevaisuuteen ohjelmakaudelle 2016—2020.

Me Etelä-Savon kansanedustajat teimme talousarvioaloitteen, jossa esitämme lisämäärärahaa valtatie 5:n perusparannukselle välillä Mikkeli—Juva.

Kolmas erittäin tärkeä hanke on Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyjen kolmas vaihe, syväväylän siirto Laitaatsalmeen. Se on hankekokonaisuuden viimeinen vaihe, keskeneräinen hanke, joka odottaa edelleen rahoitusta. Etelä-Savon kansanedustajat ehdottavat myös tähän määrärahaa.

Nämä kolme itse asiassa ovat Itä-Suomen yhteisiä aloitteita ja päinvastaisessa järjestyksessä kuin missä ne luettelin.

Kokonaisuudessaan keskusta esittää merkittävää lisämäärärahaa perusväylänpitoon.

Lisäksi esitämme Etelä-Savon edustajien kanssa vajaa puoli miljoonaa euroa henkilöliikenteen aloittamiseen junaradalla Savonlinnan ja Pieksämäen välillä. Henkilöliikenne lakkautettiin huonokuntoisella rataosalla parikymmentä vuotta sitten, minkä jälkeen rata jäi tavaraliikenteen käyttöön. Parannusten myötä radan nykyinen kunto mahdollistaisikin henkilöjunaliikenteen käynnistämisen, mikä olisi tehdyn ratainvestoinninkin hyödyntämisen kannalta järkevää.

Arvoisa puhemies! Savonlinnan ja Varkauden lentoliikenne sai valtiovarainvaliokunnalta 430 000 euroa lisää. Hallituksen myöntämä miljoona euroa ei olisi riittänyt ensi vuodellekaan, joten hyvä näin. Myös paikalliset ja alueelliset tahot osallistuvat kolmiolennon rahoitukseen. Tämä sopimus on voimassa ensi vuoden. Toivottavasti sitä jatketaan vielä vuoden 2013 jälkeenkin.

Arvoisa puhemies! Yksityistiemäärärahojen leikkaaminen on kova isku syrjäseuduille. Momentin käytössä on tulevana vuonna valtiovarainvaliokunnan lisäyksen jälkeen 9 miljoonaa, mikä tarkoittaa avustusta vain muutamalle sadalle parannuskohteelle. Kehyspäätöksen mukaan vuonna 2014 valtionavustus laskee edelleen 5 miljoonaan euroon. Keskustan valtakaudella määrärahat olivat vielä 23 miljoonaa euroa, mikä mahdollisti tuhannen tiekohteen parannustyöt. Ensi vuoden budjettiin keskusta esittääkin 14 miljoonan euron lisämäärärahaa yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin valtiovarainvaliokunta edellytti, ei viimeisimmässä liikennepoliittisessa selonteossa selvitetty, miten haja-asutusalueen peruspalvelutasoinen asiointiliikenne voidaan järjestää nykyistä tehokkaammin. Viime vaalikaudella selvitysmiehen ehdottamaa niin sanottua kyytitakuumallia hallitus ei ole edistänyt. Harvaan asuttujen alueiden joukkoliikenteen kehittäminen tuntuu jääneen mopen osalle. Keskusta esittää kaikkiaan 3:a miljoonaa euroa joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään aivan oikein kiinnittänyt huomiota kehysrahoituksen riittävyyteen, jota tässä on erinäisten listojen ja selkkausten jälkeen syytä kyseenalaistaakin ja vaatia pikaista uudelleenarviointia. Haluan tässä yhteydessä kuitenkin korostaa myös valiokunnan näkemystä siitä, ettei tämä uudelleenarviointi saa viivästyttää hankkeiden käynnistymistä ja heikentää elinkeinoelämän tai teollisuuden toimintaedellytyksiä ja että liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvä liikenneverkon kehittämisohjelma vuosille 2012—2015 pannaan toimeen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Pohjois-Savon ely-keskus lähestyi tuossa syksyllä meitä kansanedustajia ja muitakin tiedotteellaan koskien näitä päällystystyömäärärahoja. Vuotuiset päällystystyömäärärahat ovat vähentyneet noin 100 kilometrillä. Pohjois-Savon ely-keskus on valmistelemassa ohjelmaa, jonka mukaan noin 100 kilometriä päällystettyjä teitä muutetaan pysyvästi sorateiksi. Sorateiksi muuttaminen tulee sekin maksamaan, noin 2 miljoonaa euroa. On ihan selvä, että tiestön kunnon heikkeneminen vaarantaa niin energiahuoltoa kuin elintarvikehuoltoa, puhumattakaan sitten Itä-Suomellekin tärkeästä matkailutoiminnasta.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Liikenteen rahoituksen jakautumisesta puhuttaessa ei voida liikaa korostaa sitä, että Suomi on hyvin harvaan asuttu maa. On hyvä muistuttaa, että maassamme asuu neliökilometriä kohden keskimäärin 17 henkeä, kun luku poikkeuksetta kaikissa Keski-Euroopan maissa on yli 100 henkeä neliökilometrillä.

Käytännössä yli 90 prosenttia liikenteestä kulkee maanteillä. Autoilijat maksavat polttoaine- ja autoverotuksen muodossa yhteensä noin 7 miljardia euroa veroja valtiolle; tästä 7 miljardista vain alle miljardi palautuu takaisin teille. Vuoden 2013 budjetissa maanteiden kunnossapitomäärärahat ovat 550 miljoonaa euroa ja maanteihin investoidaan reilu 300 miljoonaa. Rautateiden määrärahat ovat noin 350 miljoonaa euroa ja mukaan luettuna investoinnit rautateihin lähes 600 miljoonaa euroa. On tietenkin pelkästään hyvä asia, että rautateihin satsataan. Kuitenkin myös kustannusvastaavuudesta pitäisi pitää huolta. Nyt rahoitus painottuu huolestuttavan paljon siihen, että maantieliikenteeltä kerätään ja muille jaetaan.

Joukkoliikenteen valtiontuki ensi vuoden budjetissa on yhteensä 100 miljoonaa euroa. Tuen ongelmallisuus näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla. Täällä puolet joukkoliikenteestä subventoidaan verovaroilla. Helsingissä joukkoliikenteen kuukausikortti maksaa alle 45 euroa 90 senttiä. Tällä voi matkustaa vapaasti kaikilla kulkuneuvoilla Helsingissä. Vertailun vuoksi voi todeta, että esimerkiksi yhdestä meno-paluumatkasta Turun ja Helsingin välillä joutuu pulittamaan yli 60 euroa. Nämä kustannukset eivät ole siis missään suhteessa keskenään, kun otetaan huomioon, että kyseessä ovat hyvinkin pitkälti kaikkien veronmaksajien, kaikkien suomalaisten, yhteiset rahat.

Arvoisa puhemies! Maaseudulla tieliikenteen rahoituksen romahtaminen näkyy ja tuntuu. Maalla asuvat hoitavat jo nyt kyllä omat asiansa, muun muassa tiensä, itse. Kunta ei lanaa, ei hiekoita, ei auraa teitä. Eduskunta joutui viime syksynä tekemään kuluvan vuoden budjettiin merkittävän lisäyksen, 5 miljoonaa euroa lisäystä yksityisteille, jotta rahoituksen taso saatiin säilytettyä edes kohtuullisena. Nyt pudotus on jälleen roima, ja eduskunnan lisäyksen jälkeenkin rahoitusta jää yksityisteiden kunnossapitoon vain 9 miljoonaa euroa. Yksityisteiden määräraha 9 miljoonaa euroa on häpeällisen vähän. Suomessa on yksityisteitä kaikkiaan 350 000 kilometriä. Vertailun vuoksi: yleisiä teitä on 78 000 kilometriä. Pitkällä tähtäimellä yksityisteiden valtionosuuksien määrää lisäämällä voitaisiin saavuttaa kokonaistaloudellisia säästöjä. Yksityisteillä on erittäin suuri merkitys elinkeinoelämän, maaseudun elinvoimaisuuden, ylipäätään maaseudun yritystoiminnan sekä maa- ja metsätalouden kannalta.

Suhteellisuudentaju on kadoksissa myös rahoituksen maantieteellisessä jakautumisessa. Erittäin vaarallinen ja vilkkaasti liikennöity Kasitie, josta täällä on jo paljon puhuttu, on saanut taistella jo liikennepoliittisessa selonteossa ja sitä ennenkin omasta rahoituksestaan. Tien pitäisi olla ruuhkiensa ja riskiensä puolesta ehdottomasti maan ykköshanke. Pelkästään välillä Raisio—Nousiainen kulkee noin 16 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Sen sijaan, että rahoitusta kohdistettaisiin järkevästi ja vaikuttavalla tavalla eteläiseen ja läntiseen Suomeen, jossa liikennemäärät ja näin myös riskit ovat suurimmat, jaetaan rahaa hiukan sulle—mulle-periaatteella aivan toimivien, jo ennestään toimivien, tieyhteyksien kunnostamiseen. Esimerkiksi tässä budjetissa Varkaus—Joensuu-tien liikennemäärä ei millään lailla ole rinnastettavissa Kasitiehen, mutta eduskunta siihen nyt päätti satsata.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan nostaa esille liikenne- ja viestintäministeriössä suunnitellut tienkäyttömaksut. Suomessa on tapana ollut korvata järjestelmiä aina vain uusilla, yhä monimutkaisemmilla järjestelmillä, joita voi kutsua häkkyröiksi. Tieliikenteeseen ei tarvita uusia järjestelmiä ja uutta hallintoa. Tällä hetkellä järjestelmä toimii lähes automaattisesti: kun kahvasta painaa, saadaan kerättyä verorahat. Polttoaineverotuksella säädellään jo nyt auton käyttöä. Mitään monimutkaisempaa järjestelmää ei ole järkevää täysin toimivan tilalle luoda.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen maakunnissa on ainainen parku Helsingin herroista ja Kehä I:n sisäpuolella päättävistä iäkkäistä äijistä. Nyt vastuussa tässä pääluokassa on kaksi nuorta naisministeriä, toinen Kainuun korvesta, toinen Satakunnan sydämestä, naisia, joita ei ainakaan voi väittää tuppisuiksi eikä myöskään ihan uskaltamattomiksi — hyvä niin, vaikka rapatessa roiskuukin. Maakunnat syyttäkööt itseään, jos ovat lähettäneet Suomen senaattiin vääriä ministereitä nytkin.

Jos ihmiskehon verenkierrossa valtimot, laskimot ja hiusverkosto ovat tukossa tai eivät toimi, veri ei kierrä, ihminen kuolee, elämä loppuu. Samoin on Suomen liikenneverkon suhteen. Rataverkoston, valta- ja kantateiden mutta myös alemman tieverkon yksityisteineen ja laajakaistoineen, älyliikenteen ratkaisuineen on oltava kunnossa, jos mielii Suomen elää, bisneksen pyöriä, vaurauden kasvaa ja ihmisten liikkua.

Ensi vuoden liikennebudjetissa on niin hyvää kuin huonoakin. Pahinta siinä tällä hetkellä on lyhytjänteisyys. Hyvää ovat tieverkon investoinnit eteläiseen Suomeen, Helsingin ratapihaan, Vantaan lentokentän ja Vuosaaren sataman liikenneratkaisuiden parantamiseen — hyviä keinoja sinänsä koko liikenteen sujuvuuteen tässä maassa, ne helpottavat sujuvuutta kautta maan. VR:kin saattaa jatkossa olla aikatauluissa. Nyt se ei ole siinä ollut aikoihin.

Herra puhemies! Viidentoista vuoden takainen Esko Ahon suurvirhe on osoittautunut kohtalokkaaksi. Häneltä jäi kirjauttamatta EU:n liittymissopimukseen Suomi pitkien etäisyyksien maaksi, ja niin emme saa EU:lta meille kuuluvia liikenneinfran miljardeja. Vahinko on suuri ja korvaamaton. Esimerkiksi Espanja ja muut Etelä-Euroopan maat rakentavat ratansa, tiensä, lentokenttänsä ja metronsa EU-rahoilla edelleenkin. Miksei Suomi, hyvät EU-neuvottelijamme ja meppimme?

EU-kehyksissä 2014—2020 suunnataan Euroopan logistiikkaan 80 miljardia ja jopa liikenneinnovaatioihin osa 50 miljardista. Suomeen siitä liikenee vain muutama kymmenen miljoonaa. Meille kuuluisi liikennerahoista 1,8 prosenttia eli noin 300 miljoonaa joka vuosi eli 2,1 miljardia seuraavan seitsemän vuoden aikana. Euroopan maat on saatava ymmärtämään, että niidenkin etu on, että Pohjois-Suomen, Lapin, malmikenttien hyödyntämiseen tarvitaan radat, tiet, satamat ja lentokentät, muuten malmi jää heiltäkin saamatta.

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetille ei tässä salissa enää paljon mitään voida. Äänestämme siitä huomenna, mutta haluan kuitenkin Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta tulleena helsinkiläisenä perussuomalaisena huomauttaa, että me ehdotamme budjettiin miljoonaa euroa lisää jo ensi vuodelle perusväyliä alemman tieverkoston hoitamiseen, hallitus vasta vuodelle 2016, ja 5:tä miljoonaa yksityisteiden ylläpitoon sekä miljoonaa lisää maakuntien lentokentille.

Liikennejaoston puheenjohtaja Rajamäki on tunnetusti topakka mies. Sitä hän on ainakin yrittänyt olla toimissaan myös jaostossa, toiminut liki oppositiomiehen tarmolla Itä- ja Pohjois-Suomen liikenneverkoston edistämiseksi. Kiitos siitä, mutta lisää puhtia. Tarvitsemme rahat muun muassa Kaukosen sillan uusimiseen. Siinä työssä perussuomalaiset haluavat olla oppositiostakin vahvasti mukana.

Ministereille myös puhtia niin kauan kuin hommassaan pysyvät. Vaihtojahan on kuulemma tiedossa, niin kuin olemme jo syksyn kuluessa Liikennevirastossakin nähneet. Nyt panostuksia pysyvään infraan, liikenteeseen ja asuntoihin — ne työllistävät, ja panostus jää tuottamaan paremmin kuin työttömyyskorvaukset. Työttömyys vaanii nuorisoamme, se uhkaa koko maan tulevaisuutta. Me emme hyväksy sitä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalassa olisi paljonkin keskusteltavaa. Tiet, rautatiet, laivareitit, lentoliikenne ja tietoliikenneyhteydet koskevat ja koskettavat meitä jokaista jollakin tavalla.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuulla on erittäin tärkeä ja arvokas liikenneväylästömme. Hallitus on laittamassa painopistettä ratahankkeisiin, vaikka kuitenkin pääosa liikenteestä kulkee maanteillä. Perusväylänpidon määrärahojen pitäminen kutakuinkin nykytasolla merkitsee todellisuudessa tieverkoston jatkuvaa heikkenemistä, sillä kustannukset kuitenkin nousevat. Määrärahoihin tarvittaisiinkin jo nyt selkeä tasokorotus eikä vasta vuonna 2016. Lisäksi hallitus on tekemässä vuosille 2014—2015 suoria leikkauksia perusväylänpitomäärärahoihin, yhteensä 33 miljoonaa euroa. Isoja tiehankkeita, kuten valtatie 6 välillä Taavetti—Lappeenranta, on uudelleenarvioinnissa. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa koko Suomelle tärkeää hanketta. Nopeasti kasvavasta Venäjän-liikenteestä ja runsaasta raskaasta liikenteestä johtuen kyseinen väli tarvitsee kaksi plus kaksi -kaistaisen keskikaiteella varustetun tien eli juuri samanlaisen kuin juuri valmistunut Lappeenranta—Imatra-väli on.

Teiden rakentamisessa ei kannata säästää vaan tehdä hankkeet suunnitellusti ja pitkälle tulevaisuuteen tähdäten. Tiehankkeet ovat panostusta tulevaisuuteen. Niillä voidaan myös elvyttää ja turvata työllisyyttä. Toivottavasti hallitus maaliskuun kehysriihessä osoittaa riittävät määrärahat liikennepoliittisessa selonteossa päätetyille liikenneväylähankkeille.

Liikenneinvestoinneissa rahoituksen tilanne on ongelmallinen. Suurhankkeet toteutetaan valtion budjetin kautta samalta määrärahamomentilta kuin millä rahoitetaan kaikentyyppisten väylien rakentamista ja kunnossapitoa. Siksi keskusta on esittänyt esimerkiksi Valtion infra Oy:n perustamista suurten liikennehankkeiden toteuttajaksi.

Yksityistiet ovat Suomen tieverkoston hiussuonisto, jonka tulee olla kunnossa. Niitä tarvitsevat sekä alueen asukkaat että elinkeinoelämä. Nyt hallituksen esittämät määrärahat ovat aivan liian alhaiset. Tosiasiassa voisi sanoa, että 9 miljoonaa euroa on häpeällisen vähän.

Liikkumisen ja kuljetusten kustannukset ovat valitettavasti kovassa nousussa, sillä hallitus on nostanut polttonesteiden verotusta ja väylämaksuja sekä leikannut kilometrikorvauksia. Näiden lisäksi hallitus on lakkauttamassa alueelliset kuljetustuet kokonaan vuonna 2014.

Lentoliikenne ja lentokentät ovat tärkeä osa Suomen liikenneverkkoa. Suomi kansainvälistyy, ja jos halutaan toimivat yhteydet ulkomaailmaan, tarvitaan kattava lentoasemaverkosto. Myös niin sanottujen maakuntakenttien kehittäminen tulee mahdollistaa.

Koko maahan tarvitaan nopeat ja toimivat tietoliikenneyhteydet. Langattomien yhteyksien rinnalla on oltava myös valokuituyhteydet, sillä tällä hetkellä valokuitu on suvereeni nopeuden suhteen. Keskusta tukee valokuituverkon saamista koko maahan, ja siihen tulee olla riittävä rahoitus.

Arvoisa puhemies! Rautatiet ovat suhteessa tiestön suurempaan käyttöön selvästi ylikorostuneet hallituksen linjauksissa. Nekin toki tarvitsevat lisärahaa, mutta tiestö tarvitsee nykyistä enemmän. Erityisesti perustienpito ja yksityistiet tarvitsevat lisärahoitusta, koska alempiasteinen tieverkko heikkenee jatkuvasti. Myös isot tiehankkeet, kuten tuo jo aikaisemmin mainitsemani valtatie 6, kannattaa rakentaa nyt, kun uhkana ovat taloudellisesti heikommat ajat eli taantuman jatkuminen vielä ensi vuonnakin.

Näihin perustuen keskustan esitykset perustienpidon ja yksityisteiden määrärahojen lisäyksistä ovat aivan perusteltuja. Lisäksi tärkeisiin joukkoliikennemäärärahoihin esitetään 3 miljoonan euron lisäystä. Joukkoliikenteen tulee olla koko Suomen kattavaa, ei toimia ainoastaan suurissa kaupungeissa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön hallinnonalaan sisältyy iso joukko toiveita ja odotuksia joka puolelta Suomea. Tämä on ymmärrettävää, kun kyseessä on ihmisten arkielämään, yritysten kilpailukykyyn ja elinkeinoelämän menestysedellytyksiin vaikuttava hallinnonala. Valtion tiukentunut taloustilanne ei vähennä alueiden odotuksia, sillä infran korjaustyöllä ja uuden rakentamisella on myös merkittävä työllistävä vaikutus. Valtiolta odotetaankin järeitä toimia juuri silloin, kun talous on yleisesti painumassa pakkasen puolelle.

Tässä salissa on keskusteltu syksyn mittaan jo useaan otteeseen liikennepolitiikasta ja keskeisistä väylähankkeista, joiden toteuttamisen pikaista aloittamista moni taho vaatii. Selonteossa sovittujen hankkeiden ylle on kuitenkin tullut kovin tummia pilviä. Eduskunta joutuu edelleen elämään epävarmuudessa hankkeiden kustannusarvion oikeellisuuden ja määrärahatarpeen suhteen. Satakunnassakin odotettiin, että ensi vuoden talousarviossa olisi jo osoitettu aloitusrahaa tärkeälle liikennehankkeelle, koko maakunnan elinkeinoelämää ja asukkaiden tarpeita palvelevalle valtatie 8:n perusparannukselle. Näin ei kuitenkaan nyt ole.

Suomen työllisyys nojaa yhä vahvasti perinteiseen vientiteollisuuteen. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja merkittävän rakennemuutoksen aikana kaikki toimet, joilla hallitus voi teollisuuden toimintaedellytyksiä kohentaa, täytyy toteuttaa. Logistiikkahankkeet ovat näistä merkityksellisimpiä, ja liikenneväylien toimivuus on yrityksille keskeinen kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Esimerkiksi meriväylän syvennyksen myötä Rauman satamaan pääsisivät huomattavasti nykyistä suuremmat laivat. Etenkin kaukoviennin kuljetuskustannusten hintaa tämä laskisi merkittävästi.

Nyt on tehtävä sellaista pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa, joka luo uskoa, uskoa valoisampaan tulevaisuuteen, niin että yritykset voivat tehdä investointeja, luoda uusia työpaikkoja ja säilyttää vanhoja alueillaan.

Valtatie 8:sta on tässä yhteydessä pakko puhua hieman lisää. Varsinais-Suomen ely-keskuksessa arvioidaan peruskorjauksen lykkääntymisen vuodella tai kahdella tarkoittavan 4—6:ta kuolemaan johtavaa kolaria, puhumattakaan muista liikenneonnettomuuksista. Valtatie 8 on ollut jo pitkään yksi Suomen vaarallisimmista valtateistä, ja raskaan liikenteen arvioidaan yhä lisääntyvän tieosuudella. Kevään kehysriihessä toivottavasti löydetään hyvä ratkaisu liikennepoliittisen selonteon hankkeiden toteuttamiseen, sillä sen pidempään emme enää voi odottaa.

Valtiovarainministeriön asettaman työryhmän raportissa viime keväältä todetaan, että talousarviorahoituksen lisäksi on useita erilaisia rahoitusmalleja, joita kehittämällä väyläinvestointien tarkoituksenmukaista toteuttamista voitaisiin yhä kehittää. Valtatie 8:n yhteydessähän on jo puhuttu elinkaarimallista ja valtioyhtiökonsepti Infra Oy:stä. Toivon, että seuraavien kuukausien aikana haetaan myös poliittinen tahtotila sille, lähdemmekö kehittämään näitä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pitää vielä nostaa esille Yle-vero, jota voi pitää hyvänä esimerkkinä hyvästä ratkaisusta pitkään jatkuneiden rahoitusongelmien jälkeen. Ensi vuodesta alkaen Suomessa on kansalaisille oikeudenmukaisempi televisiolupamaksujärjestelmä sekä sellainen rahoitusjärjestelmä, joka vakauttaa Yleisradion taloutta ja sitä kautta myös sen toimintaa. Tällaisia ratkaisuja tarvitsemme myös muilla hallinnonaloilla lisää.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tärkeä päätös. Liikenneyhteyksillä ja logistisilla ratkaisuilla on keskeinen merkitys yritysten ja alueitten menestymiselle. Hyvässä kunnossa olevat liikenneväylät ja luotettavasti toimivat kuljetus- ja logistiikkapalvelut ovat perusedellytys sille, että voimme kilpailla lähes tasavertaisesti markkinoiden ytimessä olevien yritysten ja alueitten kanssa. Toimiva logistiikka helpottaa ihmisten, tavaroitten ja palvelujen liikkumista sekä työnteon ja arjen sujuvuutta. Hyvät liikenneyhteydet mahdollistavat myös matkailun kehittymisen. Kun yritykset suunnittelevat toimintaansa, ne tekevät päätöksiä investoinneista, niin tutkimusten mukaan tärkein tekijä on paikkakunnan saavutettavuus.

Perinteellisesti pääliikenneväylien rakentaminen ja ylläpito on kuulunut valtion tehtäviin ja paikallistiet ovat kunnilla ja yksityisillä. Tästä työnjaosta on jouduttu kuitenkin viime vuosina pahasti tinkimään. Kunnat ovat joutuneet hankkeitten moottoreiksi ja myös sijoittamaan rahaa alueellisesti tärkeisiin hankkeisiin. Valtion krooninen rahapula on rapauttanut Suomen liikenneväylien kuntoa ja siirtänyt tuiki tarpeellisia hankkeita hamaan tulevaisuuteen.

Haluan kahdella konkreettisella esimerkillä selventää liikenneyhteyksien ja logistiikan merkitystä alueen kehitykselle ja aluetaloudelle:

Muutama vuosi sitten Oulussa koettiin lentokentän toimintojen puutteellisuus ja terminaalin ahtaus lentoliikenteen kasvun esteeksi ja näin ollen alueen kehityksen jarruksi. Usean vuoden väännön jälkeen lentokenttiä Suomessa ylläpitävä Finavia suostui aloittamaan terminaalin rakennustyöt, kun sille hankittiin 21 miljoonaa euroa maksavaan hankkeeseen 12 miljoonaa euroa ulkopuolista rahaa. Oulun kaupunki laittoi pesämunaksi 1,5 miljoonaa euroa, ja loput rahat kerättiin hattu kourassa muilta kunnilta, EU:lta ja valtion elvytysrahana. Oulussa kuitenkin uskottiin, että jos saadaan Ouluun Suomen toinen kansainvälinen reittiliikennekenttä, niin se avaa uusia mahdollisuuksia alueen kehitykselle. Ja miten kävi? Nyt Oulun kentälle operoi 5—6 lentoyhtiötä ja useampaan kaupunkiin Suomen ulkopuolella on reittiliikennettä. Matkustajien määrä on joulukuun alussa ylittänyt jo miljoonan matkustajan rajan, ja lentolippujen hinnat Helsingin-reitillä ovat pudonneet puoleen.

Toinen esimerkki tulee rautateiltä. Noin kymmenen vuotta sitten Ouluun rakennettiin yhdistettyjen kuljetusten terminaali. Kaupunki, valtio ja yksityiset toimijat satsasivat miljoonia euroja tähän kaikin tavoin järkevään hankkeeseen. Silloin luotiin käytäntö, jossa rekka-autojen perävaunut nostettiin junanvaunuihin illalla ja vetoautot jäivät Ouluun. Yön aikana juna vei kymmeniä rekkoja ympäristöystävällisesti kiskoilla etelään. Aamulla toisilla vetoautoilla peräkärryt vedettiin pois junista ja kuljetettiin jouhevasti määränpäähän. Tätä kesti jokusen vuoden. Sitten tuli raideliikenteen epävarmuus. Pohjanmaan radan huonosti hoidetut rahoitukset ja pätkittäinen rakentaminen ja pitkäksi venynyt korjaus sekä kaksoisraiteen puute merkitsivät estettä myös tälle toiminnalle. Näin rekat otettiin pois junista, jouduttiin hankkimaan kymmeniä uusia vetoautoja, jotka nyt kiskovat lasteja pitkin jäistä ja lumista Nelostietä kohti etelää pimeinä yön tunteina.

Mielestäni nämä kaksi esimerkkiä kertovat selvästi ja konkreettisesti sen merkityksen, mikä väylien hyvällä kunnolla ja liikenteen sujuvuudella on Suomessa, pitkien matkojen harvaan asutussa maassa. Näin ollen liikenneyhteys- ja logististen ratkaisujen siirtäminen ja paloitteleminen vuodeksi kerrallaan ei ole järkevää.

Arvoisa puhemies! Näillä esimerkeillä haluan puuttua liikenteen rahoituksen nykytilanteeseen ja esitänkin, että liikenteen rahoitus täytyisi saada budjetin ulkopuolelta, samoin kuin haluan puuttua hankkeitten pitkäjännitteisyyteen, niin että ne voidaan rakentaa kerralla kuntoon eikä — niin kuin viime aikoina — korkeintaan vuoden, kahden pätkissä.

Reijo Tossavainen /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tiestön kunnossapitovelka on jo parin miljardin luokkaa, siis 2 000 miljoonaa, ja summa vain kasvaa ensi vuonna. Käytännössä se tarkoittaa, että rappiolla olevan tieverkon kunto vain heikkenee. Nyt on jouduttu jopa tilanteeseen, että päällystettyjä teitä muutetaan takaisin sorateiksi. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kunnossapidossa 1 euron pihtaaminen aiheuttaa 3 euron vahingon. Siltojen osalta tuo suhdeluku on vieläkin suurempi. On siis olemassa kiistattomat järkiperusteet sille, että ensin kannattaa pitää huolta olemassa olevasta tieverkosta, ja jos rahaa riittää sen jälkeen uusien teiden rakentamiseen, niin hyvä. Joka tapauksessa nykyinen toimintatapa on suorastaan hölmöläisten hommaa. Hallitus aikoo pitää kunnossapidon määrärahat alimitoitettuina koko vaalikauden ajan. On lähes tragikoomista, että hallitus lupaa niitä nostettavan seuraavan vaalikauden alla.

Arvoisa puhemies! Viime työnään ennen EK:hon siirtymistä ministeri Häkämies ajoi ministeriryhmässä läpi EK:n toiveiden mukaisesti kuorma-autojen painorajojen noston. Nyt on käymässä niin, että maamme oloihin sopimattomalla päätöksellä yritetään paikata toista, vähintään yhtä järjetöntä päätöstä, rikkidirektiiviä. Maamme tieverkko on jo nyt niin huonossa kunnossa varsinkin alemmanasteisen tieverkon osalta, että nykyistä raskaammat kuljetukset vain pahentaisivat tilannetta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni maahamme pitäisi perustaa Suomen Infra Oy, joka toisi kaivattua lisärahaa. Sen pikainen perustaminen on järkevää ainakin kahdesta syystä. Tällä hetkellä valtio ilmeisesti saisi velkaa Infra Oy:n piikkiin korolla, joka on alle inflaatiotason. Siis inflaatio tavallaan hoitaisi ainakin pienen osan velasta pois. Ja kun rahat käytettäisiin järkeviin liikennehankkeisiin, niin yhteiskunta säästäisi parantuneen liikennöitävyyden myötä ilmeisesti jopa korkorahojen verran.

Arvoisa puhemies! EU suunnittelee kabotaasiliikenteen täydellistä vapauttamista jo vuonna 2014. Sen jälkeen Suomen tiet täyttyisivät ulkomaalaisista rekoista, joita ajaisivat alipalkatut ulkomaalaiset kuljettajat jopa 300 euron kuukausipalkalla. Palkkakulut ovat kuljetusyrityksien suurin yksittäinen kuluerä. On siten selvää, että suomalaiset yritykset eivät tässä tilanteessa pystyisi kilpailemaan, joten tuhansia suomalaisia työpaikkoja häviäisi ja satoja suomalaisia kuljetusyrittäjiä lopettaisi. Kabotaasiliikenteen valvonta kuuluu liikkuvalle poliisille, mutta sen voimavarat eivät tällä hetkellä riitä kuin murto-osaan tarpeeseen nähden. Jos lp:n lakkautus toteutuu samalla kun kabotaasiliikenne rajusti kasvaa, niin tilanne riistäytyy käsistä. Samalla harmaan talouden haitat lisääntyvät. On jopa luultavaa, että esimerkiksi verotulojen menetykset ovat moninkertaiset esimerkiksi poliisisäästöihin verrattuna. Jälleen kerran: hölmöläisten hommaa.

Lopuksi toivomus, arvoisa puhemies: budjettikeskustelu pitäisi jakaa kahdelle viikolle. Perusteluja ei tarvinne kertoa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka ja viestintäpolitiikka ovat sidoksissa moneen eri alueeseen yhteiskunnassa. Esimerkiksi aluepolitiikan ja ympäristöpolitiikan onnistuminen riippuu liikennepoliittisista linjauksista.

Liikennemäärien vähentäminen pitkällä aikavälillä ympäristöhaittojen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tärkeää. Toisaalta palvelujen sähköistyminen tulevaisuudessa vähentää tarvetta työ- ja asiointimatkoihin. Onkin käsittämätöntä, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen laajentamisen esteenä ovat edelleen huonosti toimivat tietoliikenneyhteydet. Kuntia tulee aktivoida uusien osuuskuntien ja verkkoyhtiöiden perustamiseen niilläkin alueilla, joille isot valtakunnalliset operaattorit eivät ole halunneet tulla. Myös raideliikenteen kehittäminen, rataverkon sähköistäminen ja julkisen liikenteen ensisijaisuus liikennepoliittisena tavoitteena on ympäristöhaittojen torjuntaa.

Aluepolitiikan onnistuminen edellyttää liikennepoliittisia linjauksia. Tämä tarkoittaa päätieverkoston kunnossapitämistä eri puolilla Suomea. Jos liikenneyhteydet ovat huonot, on yritysten entistäkin vaikeampi toimia maakunnissa niiden joutuessa huonompaan kilpailuasemaan hyvien liikenneyhteyksien äärellä oleviin yrityksiin verrattuna. Olenkin erittäin iloinen siitä, että valtatie 23:n välille Varkaus—Joensuu myönnettiin määrärahaa sen verran, että tien korjaushankkeet pääsivät käynnistymään. Entisessä työssäni ajoin noin 6 000 kilometriä kuukaudessa autoa, ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että valtatie 23 Varkaudesta Joensuuhun on yksi Suomen vaarallisimmista tieosuuksista.

Aluepoliittinen linjaus on myös pitää huolta harvaan asuttujen seutujen ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteestä. Eri toimijoiden yhteistyötä, esimerkiksi kuntien ja Kelan, onkin syytä tiivistää entisestään.

Arvoisa puhemies! Liikenneverkon kunnon ylläpitämisen haasteena on liikenneverkkojen laajuus. Maantieverkolla huonokuntoisten teiden määrä on päätieverkosta 670 kilometriä eli 4 prosenttia ja muulla tieverkolla 2 700 kilometriä eli 7 prosenttia. Nykyisin uhkana on vähäliikenteisten teiden liikennöitävyyden heikkeneminen. Vähäliikenteinen tieverkko maaseudulla on elintärkeä niin metsä- ja energiateollisuudelle kuin maataloudellekin. Esimerkiksi Itä-Suomessa on maantieosuuksia, joilla ei kelirikkoaikana pysty viikkoihin kulkemaan muuten kuin maastoautolla. Huonokuntoiset tieosuudet aiheuttavat hengenvaarallisiakin tilanteita. Esimerkkinä on kuulemani tapaus Pohjois-Karjalasta, jossa potilasta kuljettanut ambulanssi juuttui kiinni kelirikkoisella tiellä. Jokainen ymmärtää, että tällainen tilanne on sietämätön.

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että viime keväänä valmistuneen liikennepoliittisen selonteon linjaukset jouduttiin tekemään ja päättämään puutteellisten tietojen pohjalta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että ministeri Kyllönen jämäkästi ja määrätietoisesti puuttui asiaan tilanteen tultua ilmi. Uskon, että ministerin johdolla asioiden hoitaminen palautuu pian oikeisiin uomiinsa.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Liikennehankkeiden painopiste on perusväylänpidossa eli jokapäiväisen liikkumisen turvaamisessa. Hallitusohjelman mukaisesti perusväylänpidossa etusijalla on raideliikenne. Liikennepoliittisessa selonteossa annettiin ensimmäistä kertaa enemmän rahaa raiteille kuin tieliikenteelle. Painopiste ja suuntaus on mielestäni oikea, ja tästä haluan kiittää liikenneministeri Merja Kyllöstä.

Syksyn aikana ilmeni, että liikennepoliittista selontekoa on syytä tarkistaa, kun selvisi, että rahat eivät riitä suunniteltuihin hankkeisiin. Moni edustaja onkin jo tänään salissa kantanut huolta hankkeiden kohtalosta. Näihin hankkeisiin lukeutuu erittäin tärkeä Pasila—Riihimäki-rataosuus, jonka välityskyvyn ja kapasiteetin parantamisella parannetaan samalla koko Suomen junaliikenteen täsmällisyyttä. Hanke on tärkeä koko Suomen raideliikenteelle, ja toivonkin, että rahaa kevään kehysriihessä hankkeelle löytyy.

Arvoisa puhemies! Useimmissa EU:n jäsenmaissa on rautateiden henkilöliikenne jo avattu kilpailulle. Rautateiden henkilöliikenteen monopoli on Suomessa vielä toistaiseksi VR:n käsissä. Liikenneministeri Kyllönen on puhunut VR:n monopolin säilyttämisestä, ja olen itse samoilla linjoilla: en kannata rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaamista. Huolena on, että kilpailu keskittyisi vilkkaaseen päärataan, jossa kapasiteetti ei riitä millään. Vaikka pääradan kapasiteettia kasvatetaan ja parannetaan, rautateiden rajat tulevat silti vastaan. Jos esimerkiksi pääradalla liikennöisi kolme eri toimijaa ja ensimmäisenä kulkeva juna jäisi aikataulusta myöhään, hajoaisi tai vaihteet eivät jostain syystä kääntyisi, eivät muiden toimijoiden junat pääsisi kuitenkaan ohi ja kaikki olisivat myöhässä. Kukaan yksityinen toimija olisi tuskin kiinnostunut pohjoisen kannattamattomista rataosuuksista. Ministeri Kyllönen täällä päivällä aikaisemmin sanoi, että pääradan raidekapasiteetin nostaminen sille tasolle, että rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle avaaminen olisi järkevää ja siitä olisi hyötyä, maksaisi noin miljardi euroa.

Myös raideliikenteen henkilöstön koulutus on murrosvaiheessa. Tällä hetkellä VR Koulutuskeskus kouluttaa itse kaikki työntekijänsä. VR Koulutuskeskus kouluttaa noin 4 500 henkilöä vuosittain. Sekä liikenneministeriön että opetusministeriön onkin mietittävä yhdessä, mikä on VR Koulutuskeskuksen tulevaisuus. Lähtökohtaisesti yhteiskunnan tulisi vastata ammattikoulutuksesta myös rautatiealalla kuten muillakin toimialoilla.

Arvoisa puhemies! Alkuvuodesta voimaan tuleva Yle-vero on oikeudenmukaisempi kuin tähän asti tuntemamme televisiolupa. Jos televisiolupa olisi säilynyt ennallaan, olisi se vuonna 2013 maksanut 280 euroa. Tähän asti televisioluvan hinta ei ole ollut lainkaan riippuvainen asianomaisten tuloista, vaan kaikki ovat maksaneet saman maksun. Alkuvuodesta voimaan tuleva Yle-vero on tuloista riippuen 50—140 euroa. Aivan pienituloisimmat eivät maksa Yle-veroa lainkaan. Maksua joutuu maksamaan 50 euroa, kun tulot ylittävät 7 813 euroa ja ylärajalle 140 euroon tullaan 21 000 euron tuloilla. Tuloissa otetaan huomioon sekä puhdas ansiotulo että verotettava pääomatulo.

Haluan kiittää hallitusta työstä, jota Yle-veron eteen on tehty. Samalla haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että Yle-veron progressiivisuutta voisi vielä lisätä tiukentamalla verotusta kaikkein suurituloisimpien osalta, jolloin se olisi vieläkin oikeudenmukaisempi vero.

Edustaja Kopra piti täällä päivällä ajatustani progressiivisuuden lisäämisestä epäoikeudenmukaisena. En oikein ymmärtänyt, mikä siinä olisi epäoikeudenmukaisuutta, jos ne, joilla on suuret tulot, maksaisivat Yle-veroa hieman enemmän. Minun näkemykseni mukaan nimenomaan progressiivisuus on se, mikä vähentää epäoikeudenmukaisuutta.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä on hienoa, että edustaja Pekonen kantaa huolta pienituloisten asemasta, niin mekin kokoomuksessa teemme, mutta nämä paremmin tienaavat ihmiset joka tapauksessa maksavat verotuksen progression kautta niin paljon enemmän tämän yhteiskunnan kuluista, että mielestäni se kyllä lisäisi epäoikeudenmukaisuutta heidän kohdallaan, jos he joutuisivat maksamaan sitten vielä Yle-maksua progressiivisesti, suhteessa enemmän kuin muut. Ja en todellakaan väitä itse kuuluvani tähän paremmin tienaavaan porukkaan, mitä edustaja Pekonen varmaankin tarkoittaa.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy edustaja Kopralle vastata, että ylipäätänsä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu verotuksen mukaan, ja minun mielestäni nimenomaan se, että me kaikki maksamme veroja erilaisista asioista progressiivisesti, omien tulojemme mukaan, lisää tämän yhteiskunnan hyvinvointia ja tasaa eriarvoisuutta Suomessa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaus rataväylästön priorisoimiseksi liikenneväylärahoituksessa on hyvä suuntaus — ei sinänsä, etteikö tiestömme vaatisi yhtä lailla korjausta, näitä peruskorjausta odottavia pätkiä kyllä riittää ympäri Suomen. Kuitenkin rataverkko on odottanut korjausta jo kauan, ja joukkoliikenteeseen satsaaminen on satsausta myös ympäristön hyväksi.

Keski-Suomen osalta voisi rataverkon suhteen todeta, että kaksoisraiteen saaminen välille Jämsä—Tampere on varmasti ykkösenä toiveissamme. Kuitenkin haluamme katsoa jo pitemmälle ja näemme, että myös oikorata Jämsä—Lahti on pidettävä muistissa ja listoissa. Sen soisimme olevan ohjelmassa vielä tulevaisuudessa, nopeuttaisimme Jyväskylä—Helsinki-matkaa huomattavasti. Nyt varsinkin se olisi tarpeen, kun Finnairkin on lopettanut lennot Jyväskylään.

Linja-autoliikenteen osalta on toivottavaa, että tulevissa ratkaisuissa huomioon otetaan eri alueilla jo pitkään toimineet kuljetusyritykset. Toivottavaa olisi, ettei niiden toiminta uudistusten myötä vaarantuisi eikä uusista lakiesityksistä ja -muutoksista tule niiden toimintaa vaikeuttavia asioita. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, joten toimiva ja kattava linja-autoliikenne on monelle suomalaiselle olennaisen tärkeä liikkumisen muoto.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Trafikpolitik är näringspolitik, och inte minst nu då statsfinanserna är ansträngda och exporten i behov av ett uppsving är det viktigt att vi satsar på ett konkurrenskraftigt näringsliv. Ett steg i ledet är att förse våra företag med fungerande kommunikationer, oberoende av om det är landsvägar, järnvägar, sjövägar eller bredband som de använder sig av.

En stor utmaning de facto för de finländska företagen är att vi har höga logistikkostnader i vårt land. I år uppskattar man att logistikkostnaderna står för 12 procent av företagens omsättning, varav de egentliga transportkostnaderna står för ungefär en tredjedel. För att ge våra företag en bättre verksamhetsförutsättning ska vi aktivt arbeta för att minska på de här kostnaderna. Ett sätt kan vara att införa ett skattekonto eller annat liknande återbäringssystem för dieselskatten på landsvägstrafiken.

Herra puhemies! Toinen tapa panostaa elinkeinopolitiikkaan on investoiminen infrastruktuuriin, millä edistetään teollisuutta ja työllisyyttä. Hanko—Hyvinkää-radan sähköistys on hanke, jolla edistettäisiin elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Olen tämän vuoksi erittäin tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotukseen, jossa edellytetään hallituksen selvittävän mahdollisuudet Hanko—Hyvinkää-radan sähköistystä koskevan hankkeen käynnistämiseen.

Herra puhemies! Pitkän aikavälin strategioiden ja hyvin harkittujen priorisointien avulla voimme rakentaa tarvitsemaamme liikennejärjestelmää ja myös parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä. Meidän perustieverkkomme on jo kauan kärsinyt rahoituksen riittämättömyydestä. Jotta voisimme tehokkaasti saada tämän epäkohdan muutettua ja tämän pitkän hankkeiden listan purettua, tarvitaan — aivan kuten liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa — pitkän aikavälin suunnittelua ja konkreettisia toimenpiteitä.

Herr talman! Med tanke på det här är prioriteringen i regeringens kommunikationspolitiska program från i år mycket välkommen: istället för att fokusera på stora investeringar för att utveckla trafiknätet satsar man på små investeringar och underhåll av bastrafikledshållningen från 2016. Här som ett exempel på en sådan vettig investring är grundförbättrandet av kustbanan mellan Helsingfors och Åbo.

Med start från och med 2016, ska man varje år överföra 100 miljoner från trafikledsinvesteringar till mindre investeringar och underhåll. Ett annat projekt som faller inom den här ramen är investeringar och satsningar på lättrafikleder.

Herra puhemies! Maaseudun elinvoiman kannalta yksityistiet ovat hyvin merkittäviä. Metsätalous ja maatalous ja koko maaseutu on niistä riippuvainen, ja yksityisteiden varsilla asuu monia ihmisiä. Valitettavasti talousarvioehdotuksessa ei ole hyviä uutisia näille kaikille, koska ensi vuoden talousarviossa esitetään myös tältä osin tuntuvaa leikkausta. Valtiovarainvaliokunnan esitys määrärahan korottamisesta 8 miljoonasta 9 miljoonaan on tarpeellinen ja tervetullut, mutta negatiivinen kehitys on tämän kohdalta huolestuttavaa eikä saisi jatkua.

Toisena maaseudun liikennepolitiikan kehittämishaasteena on riittävän joukkoliikenteen turvaaminen. Koska väestöpohja on pieni, joukkoliikenteestä on vaikea saada kannattavaa. Tämän vuoksi on, kuten myös liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, oltava valmis puuttumaan tilanteeseen palveluostoin ja tarvittavin resurssein. On tärkeää löytää ratkaisut, joilla turvataan asukkaiden mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä myös maaseudulla.

Herr talman! Till slut konstaterar jag att det är positivt att regeringen har reserverat anslag som är tillräckliga för förbindelsefärjorna i skärgården för att den nivå som vi i dag har ska kunna upprätthållas. Totalt sett kan man säga att behovet av resurser inom kommunikationsministeriets förvaltningsområde är stort, ja, nästan bottenlöst. Vårt ekonomiska läge tillåter ändå inte större anslag än vad vi i dag kan satsa. Därför ska vi göra allt för att upprätthålla den nuvarande nivån och för att förbättra näringslivets konkurrenskraft.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Liikenteen osalta tämä talousarvioesitys on varsin kohtuullinen, ja siitä tietysti kiitokset hallitukselle, ministerille ja valtiovarainvaliokunnalle.

Pitkin syksyä meillä on ollut liikennepuolella näitä hieman valitettavia tapahtumia, luottamuspulaa johtajan kanssa ja laskuvirheitä isompien tiehankkeiden kustannuksista. Itsekin olen huolissani Etelä-Karjalalle tärkeän vt 6:n perusparannuksen käynnistymisestä, ja moni muukin täällä on huolestunut eri tiehankkeiden toteutuksesta. Uskon kuitenkin, että tehdyissä päätöksissä pysytään. Sen enempää ketään syyttelemättä sanon, että tämän kokoluokan asiat mielestäni eivät saisi kuitenkaan olla milloinkaan kenenkään yhden ihmisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni. Ministeriön ja Liikenneviraston johtamisjärjestelmiä ja menettelyjä on minun mielestäni kehitettävä siten, ettei vastaavia virheitä jatkossa voi syntyä.

Suomi elää viennistä, ja sen vuoksi vientiliikenteen ja rajanylitysten tulee olla sujuvia ja tehokkaita. Venäjä on tällä hetkellä Suomen toiseksi merkittävin vientimaa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeätä, että viime kehysriihessä päätetty valtatie 6:n rakentaminen nelikaistaiseksi välillä Taavetti—Lappeenranta toteutetaan. Erittäin suuri osa Venäjän-viennistämme nimittäin kulkee tätä väylää pitkin, ja valtatie 6 on tällä hetkellä raskaan liikenteen osalta Suomen vilkkaimmin liikennöity tie ja myöskin onnettomuustiheydeltään huonoimmassa kategoriassa. Valtatie 6:n perusparannus on koko Suomen asia, ei ainoastaan Etelä-Karjalan maakunnan asia.

Kaakkois-Suomen rajanylitysten osalta rikotaan jatkuvasti uusia ennätyksiä. Tänä vuonna marraskuun lopussa jo yli 10 miljoonaa matkailijaa on ylittänyt Suomen ja Venäjän välisen rajan. Raja-asemat ovat tukossa tästä kasvusta johtuen, ja hyvät edustajat, voin kertoa, että se tukos on Suomen puolella. Rajanylitysmuodollisuudet yksittäisen matkailijan osalta ruuhka-aikoina hoituvat Venäjän puolella nopeammin kuin Suomessa. Ihmiset jonottavat rajalla, koska Suomella ei ole tarpeeksi resursseja kasvaneen liikenteen hoitamiseen. Onneksi tähän on nyt puututtu ja Kaakkois-Suomen rajalle koulutetaan kovaa vauhtia lisää henkilöstöä, noin 40 uutta rajavartijaa. On kuitenkin todettava, että tämä ei riitä, vaan lisää tarvitaan — matkailijamäärät kasvavat sitä vauhtia.

Rajaliikenteen sujuvoittamiseen käytetyt varat tulee kuitenkin nähdä investointina eikä kuluina. Ne ovat investointeja, jotka tuottavat itsensä korkoineen takaisin lisääntyneen matkailun ja viennin tuottamien verotulojen muodossa.

Oma lukunsa ovat tiet Nuijamaan raja-asemalta Lappeenrantaan ja Vaalimaalla E18-tien viimeisimmät pätkät. Nämä tiet tulisi myös saattaa kuntoon, jotta rajaliikenne vetäisi mahdollisimman hyvin.

Hyvät edustajat, mitä sujuvammin liikenne Kaakkois-Suomen rajoilla toimii, sen paremmat mahdollisuudet valtiolla on kerätä matkailusta saatavan tuoton kautta verotuloja.

Arvoisa puhemies! Kansallisen lentoliikenteen strategiatyöryhmä tekee työtään paraikaa. On fakta, että Suomen lentokenttäverkosto on varsin laaja ja luonteeltaan sellainen, että Helsinki-Vantaan ohella ainoastaan parin, kolmen kentän operointi on Finavialle kannattavaa. Olen hieman huolestunut siitä, ettei vain pääse käymään niin, että aletaan lakkauttaa väkivalloin maakuntakenttiä ympäri Suomen. Olen täysin varma myös siitä, että moni kaupunki tai maakuntaliitto ottaisi mielellään maakunnan lentokentän operoitavakseen, jos sellainen mahdollisuus annetaan. Tämä tulee huomioida lentokenttäverkoston laajuutta pohdittaessa, ja tämä henkiinjäämisen mahdollisuus pitää pienille maakuntalentokentille antaa.

Arvoisa puhemies! Liikenteen maksujen keräämiseen suunnitellaan uusia järjestelmiä. Puhutaan satelliittipaikannukseen perustuvasta järjestelmästä, jonka avulla seurataan autoilijoiden liikkeitä. Mielestäni tämä ajatus on kuin pahaa orwellilaista painajaisunta. Missään nimessä ei tule ryhtyä kansalaisten liikkeiden valvontaan ja kansalaisten liikkumisen tallentamiseen tietokantoihin. Tällaiseen tulee suhtautua kategorisesti kielteisesti.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Monet varmaankin odottavat, että aloitan puheeni vt 8:lla ja sen ympäristöluvan vanhenemisella, mutta uskon, että valiokunnan jäsenet hoitavat tuon asian kyllä kuntoon. Muuten minun puheitani saatte sitten kuunnella vielä pitkän aikaa. Eli on syytä muistuttaa siitä, että vt 8 alkaa sieltä Turun päästä ja jatkuu Porin jälkeen myös eteenpäin Ouluun ja Tornioon jne. (Eduskunnasta: Vaasa välissä!) — Pysähdytään vähän Vaasassakin välillä, joo. — Eli kyseessä on iso kokonaisuus.

Mutta joka tapauksessa puheenaihe on periaatteessa rahojen riittävyys. Perusväylänpitorahat ovat pitkään olleet liian pienet, ja samoin on yksityisteiden kohdalla, ja nyt, laskuvirheitä tai ei, tiehankkeet ovat rahoitusvajeen kourissa. Rahat eivät riitä, ja niitä siirrellään hankkeista perusväylänpitoon, perusväylänpidosta hankkeisiin ja yksityisteihin, mutta kokonaisuus on kuitenkin se, mikä ratkaisee.

TEN-T-verkko, ystävämme EU, pistää meille vaatimukset, minkä tasoisia meidän teidemme pitää olla ja missä vaiheessa. Vuosiluku 2050: kattavan verkon, TEN-T-verkon siis, niiden teiden, mitkä siihen on pistetty, on oltava valmiina. Valtaosa meidän valtateistämme kuuluu tähän kattavaan verkkoon. Valtatie 4 ja Eurooppa 18 kuuluvat ykkösverkkoon, joten niiden tarvitsee olla moottoritietasoisia, mutta tämän kattavan verkon on oltava joko moottoritie- tai moottoriliikennetietasoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes koko meidän valtatieverkkomme on perusparannuksen alla ja sen on oltava kokonaisuudessaan kunnossa vuonna 2050. Tiekilometrejä riittää, rahoja ei, ja jos ei tähän asiaan herätä hyvin nopeasti, tulee lähempänä vuotta 2050 semmoinen suma, ettei siitä selvitä niin sanotusti millään rahalla. Eli nämä hankkeet, mitkä nyt ovat harkinnan alla, ilman rahoitusta ja pienemmällä rakentamisen tarpeella, kuuluu mielestäni rakentaa vähintään niiltä osin, mitkä kuuluvat tähän kattavaan verkkoon, sillä tasolla, että se hoitaa tätä tarvetta jo nyt. Tällä rakentamisella on työllistävä vaikutus, elvyttävä vaikutus, ja me pääsemme näistä kriisiajoista yli.

Mitat ja massat ovat toinen asia, mitä tämä ystävämme EU taas pyörittelee, ja me olemme niitä nyt sitten taas katsomassa. Siitä ei ole riittävää tietoa, kuinka paljon tämä vaikuttaa meidän liikenneinframme, teitten ja siltojen, kuntoon ja mimmoinen lasku siitä tulee. Sitä — ihan jo pelkästään siltojen yli menemisen, sen massan lisääntymisen johdosta — kuinka paljon se hintalisäys tulee olemaan ja kuinka paljon tulee hintalisäystä sitten siitä, että esimerkiksi rautatiesillat joudutaan korottamaan parikymmentä senttiä korkeammiksi, ei ole kunnolla tutkittu vielä. Nyt tarvitsisi pikkasen pistää jäitä hattuun tuossakin kohtaa.

Kokonaisuutena nämä perusväylänpitorahat, yksityistierahojen puutteet, hankkeiden rahoitus, TEN-T-verkko yhdessä sen kanssa, että ei ole riittäviä rahoja, tekevät sen, että alempiasteinen tieverkko tulee hallituksen hallitusohjelman kirjauksen tavoin joustamaan, ja se tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että sinun kotitiesi rapistuu. Tähän asiaan on puututtava heti.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala on paljon vartijana palvellen yhteiskuntaa vastaamalla toimivista ja turvallisista liikenne- ja viestintäyhteyksistä kestävin ratkaisuin. Toivottavasti nämä kestävät ratkaisut eivät kuitenkaan tarkoita hankkeiden ja korjaustöiden viivästymistä rahan puutteessa. Nykyisessä tilanteessa, kun valtiontalous on leikkauskierteessä, saattavat laajakaistahankkeet viivästyä ja haja-asutusalueiden katutyöt ja Suomen laajan maaseudun teiden rakennus- ja kunnostustyöt viivästyä.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuus on etenkin kelirikkoaikaan vaarantunut heikkokuntoisilla teillä. Teiden kapeus ja mutkaisuus lisäävät onnettomuusriskiä, ja monen vanhan savetun soratien rakenne on kasvaneelle liikennemäärälle kelvoton. Varsinaissuomalaisena oppositiopuolueen kansanedustajana olen esittänyt talousarvioon kahta tiehanketta. Mynämäen kunnan alueella sijaitsevan Palolaistentien osuudella Vehmaan ja Kivikylän välillä on liikenneturvallisuus merkittävästi heikentynyt. Liikenne on lisääntynyt, kun alueelle on rakenteilla jopa 300 000 kanan jättikanala. Mynämäen asukkaat käyttävät tietä asioidessaan kunnan keskustassa. Tietä käyttävät myös Ihalaisten koulun oppilaat ja sen läheisyydessä toimivan ryhmäperhepäiväkodin lapset ja lasten vanhemmat ja henkilökunta. Alueellinen ympäristökeskus on linjannut, että liikenneturvallisuuden selkeäksi parantamiseksi tarvitaan myös kevyen liikenteen väylä. Edellä mainitun perusteella olen tehnyt talousarvioaloitteen 61, jolla osoitetaan 45 000 euroa Palolaistentien peruskorjauksen suunnitteluun.

Arvoisa puhemies! Toinen liikenneturvallisuuden kannalta akuutti kohde on Raukkalan paikallistie Liedossa, joka on jo vuoden 2004 kuntotarkastuksen ja vuoden 2008 lisäselvityksen mukaan erittäin heikossa kunnossa. Liikenneturvallisuus todettiin raporteissa puutteelliseksi. Tien kantavuus oli alle puolet vaaditusta, ja poikkileikkaus oli levinnyt sivulle huonon kantavuuden vuoksi. Tien geometria oli jo silloin liikenneturvallisuuden kannalta kelvoton. Tiepohjaa pitäisi parantaa ja päällystäminen aloittaa pikaisesti. Esitän määrärahaa talousarvioaloitteessa 62 tien liikenneturvallisuuden parantamiseen, sillä turvattomuuden tunne ei saa estää ihmisten liikkumista. Kuriositeettina mainittakoon, että tämä tiehanke on ollut täällä äänestettävänä jo useina vuosina.

Lopuksi todettakoon, että Varsinais-Suomessa on myös suuri tiehanke, Kasitie, josta jo monet tänä iltana ovat puhuneet ja jonka kunnostaminen olisi jo vuorossa. Hallituksen tulisi osoittaa tarvittavat varat Kasitien kunnostamiseen. Kasitie on merkittävä tieväylä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja aina Pohjanmaalta Oulun kautta Kemiin saakka, joten siihen pitäisi kiinnittää huomiota.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on pitkään keskusteltu tiehankkeista, ja todellakin tämä yksityistieverkon pohja on hyvinkin rapautunut tällä hetkellä, ja myös paikallistiet ovat heikossa kunnossa. On kyllä aika sääli, että tämä yksityistierahoituksen rahamäärä, mikä valtion budjetissa on, on vähäinen, se on erittäin törkeä. Siihen esittää keskusta 14:ää miljoonaa lisärahoitusta.

Tämän yksityistierahoituksen toisellakin puolella on vielä vähennyksen vaara. Kun hallitus nyt vähentää kuntien valtionosuuksia ja kunnissa käydään budjettikeskusteluja ja ainakin omassa kunnassani ja monessa muussakin käydään keskustelu siitä, vähennetäänkö yksityistieavustuksista ja yhteisöjen avustusrahoista, niin liipaisimella on myös siellä niin kunnossapito kuin rakentamisrahat yksityisteiden osalta.

Olen erittäin huolissani myös siitä paikallistieverkosta, mikä meillä on, ja seututieverkosta. Meillä on hyvin paljon siellä korjausvelkaa, ja se korjausvelka on kasvanut koko ajan, eikä se yksistään ole sen rakenteen osalta oleva velka vaan myös osaltaan kunnossapidon osalta oleva velka.

Sitä, millä tavalla me saamme puuhuollon kuljetukset ja elintarviketoiminnan kuljetukset järjestettyä, on hyvin relevantti asia kysyä. Tässä hallitusohjelmassa on kirjaus, että alempitasoinen tieverkosto joustaa rahoituksessa, mutta mielestäni näin sateisen kesän jälkeen myös alempitasoisen tieverkon runko joustaa. Se joustaa niin paljon, että on perämurikka maassa, ja meistä autonkuljettajista on tullut traktorikuskeja. Eli on hyvin monia teitä, mitkä ovat vaarallisessa kunnossa, ja osa niistä olisi ollut parempi sulkea kuin pitää niitä siinä rapakunnossa käytössä. Se, että näillä teillä pitäisi vielä 76-tonnisten rekkojen kulkea ja tuoda se puutavara sieltä sitten terminaaliin tai läheiselle sahalle, on kyllä mahdoton temppu. Näen, että tässä myös paikallisteiden kunnon ja huollon osalta tulisi rahoitusta kasvattaa, ja kaikkinensahan keskusta esittää noin 91:tä miljoonaa lisää budjettiin näiden teiden kunnon parantamiseksi.

Tieturvallisuus on näillä heikkokuntoisilla teillä ihan olennainen seikka. Kun myös asvalttitiet urautuvat ja niihin tulee keskiuralle ja vähän sivuunkin näitä railoja, niin pitäisi laittaa tämmöiset tien reunaan olevat merkit, varsinkin moottoripyöräilijöille, ettei tulisi turhia kaatumisia ja onnettomuuksia niitten takia.

Tämä ei ole oikeastaan ainoastaan maalaisten asia, jos niin joku ajattelee, paikallistien tai yksityistien kunto, vaan ainakin meidän alueella on hyvin paljon kesämökkiläisiä, ja kyllä heistä monet sitten soittelevat sieltä, kun ovat autollaan kiinni jääneet, että onko siellä traktori käytössä vielä talossa ja voisitteko tulla vetämään. Eli tämä lähtökohta on aika heikko.

Pirkanmaa on läpikulkumaakunta. Hyvin paljon Pohjanmaan ja pohjoisen liikennettä kanavoituu Kolmos- ja Ysitien kautta Pirkanmaan lävitse etelään ja siitä tälle Kolmostien moottoritieosuudelle. On hyvin paljon suunniteltu jo Tampereelta pohjoiseen olevia osioita, kuten Kolmostien liikenneympyrää Hämeenkyröön. Sinne on tehty Hämeenkyrön kunnan toimesta kaavoitukset, sinne on hakattu aika paljon suunnittelumäärärahaa, ja on aika oleellista tällä hetkellä, että ympäristöluvatkin ovat vain määräaikaisia. Jos nyt tässä vaiheessa sitten lyödään niin sanotusti toppi näille hankkeille, yhtä lailla Kolmos- kuin Ysitien kehittämishankkeille, ja katsotaan sitten tulevaisuudessa, mitä tehdään, niin tullaan menettämään merkittävä määrä suunnittelumäärärahoja näiden teiden osalta.

Yhtä kaikki, tässä budjetissa esitetään, että noin 70 prosenttia teiden määrärahasta on Etelä-Suomeen tarkoitettu, lähes Turku—Vaalimaa-välille, ja sitten 30 prosenttia siitä tänne pohjoisemmaksi. Näen, että tämä on suhteellisen väärin, kun miettii pohjoisia ja varsinkin pitkittäisiä pohjoisia liikenneyhteyksiä.

Tässä on meillä tekemistä, että me saamme pidettyä meidän tiestömme kunnossa, tietenkin valtiontalouden näkökulmasta, mutta se on yksi valtaväylä, suonisto meidän elinkeinotoiminnalle, meidän vientiteollisuudelle, meidän henkilöliikenteelle.

Lyhyesti valokuituverkoista: Näen, että se on hyvä hanke. Siitä kiitos ministerille, että se etenee. Näen, että tämä on uusi tulevaisuuden mahdollisuus niin maaseudulle kuin kaupunkialueillekin, että meillä on toimiva infrastruktuuri juurikin digitaalista median käyttöä varten. Vanha kupariverkko kesti sata vuotta, ja sitäkin käytettiin aika hyviin tarkoituksiin, ja uskon, että valokuidulla ja näillä laajakaistayhteyksillä me voimme tehdä vielä semmoisia palveluja, mitä me tänään emme vielä tiedä, yhtä lailla kuntapalveluja kuin yritystoimintaakin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta haluan lyhyesti muutaman asian käydä läpi, ja pahoittelen, jos tuo suositusaika hivenen tässä ylittyy.

Aloitan liikennehankkeista, joita linjattiin vuosille 2012—2015. Ne ovat yhteensä noin miljardin euron hankkeita, jotka nyt ovat sitten joutumassa uudelleentarkastelun alle. Siellä erittäin merkittäviä hankkeita muun muassa koko maan kilpailukyvyn kannalta ovat pääradan välityskyvyn parantaminen 150 miljoonalla ja myös yhden kaupungin mukaan nimetty kolmioraide eli Riihimäen kolmioraide, joka palvelee itse asiassa koko Suomen liikennettä, ja se on 10 miljoonan hanke. Muun muassa nämä ovat tuossa hankekokonaisuudessa mukana, ja itse kyllä pidän ehdottoman välttämättömänä, että nämä hankkeet nyt suunnitellusti viedään eteenpäin eivätkä liikenneministeri Kyllösen uudet linjaukset tule näitä hankkeita vaarantamaan. Siitä pitää kyllä yhdessä pitää huoli.

Pidän erittäin myönteisenä sitä, että eduskunnassa lisättiin perusväylänpitoon vielä 9 miljoonaa, mistä varaus on täällä eduskuntakäsittelyssä tehty muun muassa valtatie kakkoselle. Näin pystymme jatkamaan tuon Helsinki—Forssa—Pori-tien remonttia, joka tulevaisuudessa vielä tulee vaatimaan myös lisärahoitusta.

Hämeen tiehankkeista olemme aiemmin esille nostaneet muun muassa Lahden eteläisen kehätien, kantatie 54:n ja Kymppitienkin perusparannushankkeita, ja pidän niitä myös tulevaisuudessa sellaisina hankkeina, joita on syytä eteenpäin viedä, ja myös Hanko—Hyvinkää-ratahankkeen sähköistäminen on sellainen, jonka haluan esille nostaa. Se on hanke, joka myös palvelee koko maata ja meidän pääratammekin välityskykyä, kun Hanko—Hyvinkää-rata saataisiin sähköistettyä. Myös pienempien valtion teiden remonttitarpeen, korjaustarpeen, haluan esille nostaa, ja toivon, että siihen pystymme lisämäärärahoja tulevaisuudessa osoittamaan.

Arvoisa puhemies! Olen itsekin huolestunut liikenne- ja viestintäministeriön esityksestä raskaiden kuorma-autojen maksimipainojen kasvattamisesta. Tämähän juontaa juurensa rikkidirektiivin kustannusvaikutusten lieventämisestä, ja tavoitteena on siis pienentää tieliikenteen kustannuksia. Nyt on tehty esitys, joka on minun mielestäni hyvin ristiriitainen. Kuorma-autojen, taikka itse asiassa rekkojen, enimmäismassojen korotuksella pitäisi ministeriön mukaan saada aikaan isot säästöt; sen sijaan alan yrittäjät, kuljetusyrittäjät, epäilevät joutuvansa rikkidirektiivin maksumiehiksi, ja itse tässä olen kyllä hyvin vahvasti näiden pienten kuljetusalan yrittäjien näkökannalla.

Tieliikenteen tavarakuljetuksista halutaan siis nykyistä halvempia. Hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittisen ministerityöryhmän mukaan ajoneuvoyhdistelmän maksimipaino nostettaisiin 60 tonnista aina 76 tonniin, ja sen arvioidaan ministeriön mukaan kerryttävän säästöjä ensimmäisinä vuosina noin 60 miljoonaa ja myöhemmin jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Näin varmasti voidaan nopeasti ja lyhyesti laskea, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näissä laskelmissa on jätetty huomioimatta kuljetusyrityksille aiheutuvat kustannukset.

SKAL on esittänyt oman ratkaisunsa asiaan, ja he esittävät välitöntä massojen korottamista 60 tonnista 64 tonniin seitsemänakselisille yhdistelmille sekä kokeilujen käynnistämistä kahdeksan- ja yhdeksänakselisten yhdistelmien osalta. Näin saataisiin raskaampien ajoneuvoyhdistelmien käytöstä ja soveltuvuudesta erilaisissa toimintaympäristöissä ja kuljetusjärjestelmissä tärkeää kokemusta.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä kuljetusalan yrittäjien huoli on syytä ottaa vakavasti. Asia tulee aiheuttamaan kuljetusalan yrittäjille erittäin merkittäviä investointitarpeita, ja vaikka se toisi ehkä jotain lisäkilpailutekijää metsäteollisuudelle, niin itse näen sen niin, että tässä moni kuljetusyritys tulisi olemaan erittäin suurien haasteiden edessä. Itse kannattaisin sitä, että näitä hankkeita, uudistuksia, vietäisiin eteenpäin niin, että otettaisiin huomioon kaluston kuoletusiät näissä kokeiluissa eikä aiheutettaisi kuljetusyrittäjille kohtuuttomia lisäkustannuksia. Tuo nyt EU:n arvioitavaksi lähetetty liikenne- ja viestintäministeriön esitys on minun mielestäni vielä hyvin paljon ristiriidassa meidän maamme teiden kunnon ja siltojen kanssa, ja toivon, että myös tätä asiaa nyt vakavasti tarkastellaan, ennen kuin asiaa viedään eteenpäin. Tämä uudistus valitettavasti tulee minun käsitykseni mukaan aiheuttamaan enemmän haittaa ja ongelmia kuin hyötyä suomalaiselle kilpailutilanteelle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä ottaa lyhyesti esille Yle-veron. Olen tyytyväinen, että nyt eduskunnassa on ratkaisu Ylen rahoituksen tulevaisuudesta saatu. Tämähän on tutun keskustalaisen mediamaksun peruja, mutta tämä on siis keskustalainen mediamaksu lisättynä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, ja siinä mielessä tämä on huomattavasti parempi kuin tuo Lintilän työryhmän viime kaudella esittelemä malli.

Tulevaisuudessa alle 7 000 euroa tienaavat pääsevät ilman tv-lupaa taikka tuota tulevaa Yle-veroa. Perusturvaa saava työtön maksaa Ylestä 55 euroa, takuueläkkeellä oleva 58 euroa ja keskituloinen eläkeläinen 106 euroa ja muut sitten keskituloisesta palkansaajasta lähtien tuon maksimin 140 euroa. Nykyinen tv-maksuhan on 252 euroa. Eli siinä esimerkiksi yksineläjät pääsevät huomattavasti pienemmällä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että kuitenkin pohditaan vakavasti myös sitä, että tulevaisuudessakin olisi myös meillä tv:n käyttäjillä mahdollisuus jollain tavalla kertoa tyytyväisyytemme Ylen ohjelmatarjontaan. Itselläni oli tässä tämän syksyn aikana lähellä se tilanne, että olisi tehnyt mieli jättää tuo viimeinen tv-lupamaksuerä maksamatta erään Ylen oman tuotannon takia, mutta maksoin sen rehellisesti, niin kuin olen maksanut siitä asti, kun kotoa pois muutin. Mutta toivon, että on tulevaisuudessakin jokin keino, jolla voimme tavallisina tv:n käyttäjinä hieman viestittää, että nyt mennään yleisesti tv- tai ohjelmalinjauksissa sellaiseen suuntaan, mitä emme halua Yleisradiolta, ja toivon, että Yle myös tarkkaan koko ajan seuraa tuon julkisen palvelun tehtävän toteutumista. Tälläkin hetkellä Yle jossain määrin toimii sellaisilla ehkä hieman harmailla alueilla, jotka eivät välttämättä Ylen julkisen palvelun tehtävään kuulu.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä huonokuntoisia teitä, ja tulevanakin vuonna niiden määrä tulee ainoastaan lisääntymään. Vaikka mietinnössä määrärahoja tiestön kunnon ylläpitämiseen on lisätty, on hallituksen panostus edelleen täysin riittämätön. On selvää, että mitä huonompaan kuntoon tiet ja sillat päästetään, sitä kalliimmaksi niiden korjaaminen joskus tulee. Jo vuosia on näin hallituksen panostus tiestön kuntoon ollut riittämätöntä.

Edelleenkään ei päästä toteuttamaan edes monia jo kauan aikaa sitten suunniteltuja tiehankkeita. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on vt 12, Lahden eteläinen kehätie, joka on ollut kaavoitettuna jo pitkään, mutta hankkeelle ei vieläkään ole myönnetty edes suunnittelurahaa. Tielinjauksesta päättäminen oli tosin hidas prosessi, mutta tielinjaus saatiin lopulta päätetyksi ja kaavallisesti myös vahvistettua muutama vuosi sitten. Tuolloin valituksi ja päätetyksi sekä kaava- ja ympäristöviranomaistenkin vahvistamiseksi tuli niin sanottu Launeen linjaus, eikä sen jälkeen muita vaihtoehtoja enää ole ollut olemassa. Vertailussa oli aikanaan mukana myös niin sanottu Renkomäen linjaus, mutta siitä kaavapäätöksen jälkeen luovuttiin. Launeen linjaus on kirjattu myös Liikenneviraston ja ympäristöviranomaisten papereihin.

Lahden kasvavalle seudulle, sen arvokkaille pohjavesialueille — jotka sivuhuomautuksena ovat myös pääkaupunkiseudun varavesivarantoja — sekä koko Suomen rekkaliikenteelle tuo kehätie olisi todella merkityksellinen. Lahti on pitkään ollut äkillisen rakennemuutoksen kohteena, ja myös tuon kehätien nykylinjaus jarruttaa alueen elinkeinoelämän kehitystä.

Vt 12:n kohdalla kysymyksessä on myös liikenneturvallisuus sekä ympäristönsuojelu, sillä tiellä liikennöi suuri määrä ajoneuvoja, jotka kuljettavat vaarallisia aineita, ja lisäksi niiden aiheuttamien kasvihuonepäästöjen saamisen pois kaupunkikeskusten alueelta pitäisi olla ensisijainen tavoite. Missään muussa Suomen suuressa kaupungissa valtatie ei enää vastaavalla tavalla kulje läpi kaupungin tiiviimmän kaupunkirakenteen. Vt 12:lla 30 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ohittaa Lahden ydinkeskustan alueen ja muun muassa kauppatorin vain vajaan puolen kilometrin päästä. Myös Uudemaan ely on sekin arvioinut vt 12 -projektin yhdeksi tärkeimmistä hankkeista pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokuntakin painottaa mietinnössään liikenneturvallisuutta parantavia toimia, jotka siirtäisivät raskaan liikenteen pois taajamista. Uudenmaan ely-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelma on juuri valmistunut, ja keskeisenä asiana siinä on muun muassa taajamien turvallisuuden parantaminen. Valtakunnallinen liikenneturvallisuustavoite on liikennekuolemien puolittaminen ja loukkaantuneiden määrän vähentäminen neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä. Uudenmaan ely-keskuksen alueen eli Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen tieliikenteen onnettomuuksista tehtiin selvitys, jonka mukaan alueen vuotuisten onnettomuuksien laskennalliset kustannukset ovat yli miljardi euroa. Onkin siis syytä kysyä, onko teiden kunnosta ja tiemäärärahoista säästäminen todella se hallinnonala, jolta on tarkoituksenmukaista säästää.

Arvoisa puhemies! Suomi kulkee pyörillä, ja tieverkostoa riittää lähes 450 000 kilometrin verran. Tästä erityisesti alempi tieverkosto rapistuu. Paljon on täälläkin esitetty tieliikennehankkeille rahoitustoiveita. Ministeri Kyllönen on kuitenkin osoittanut olevansa nainen paikallaan. Erittäin iloisena olen seurannut, että hän on uskaltanut puuttua näkemiinsä puutteisiin hallinnossa ja tarttunut toimeen sananmukaisesti. Liikenneministerin salkku on erittäin painava ja raskas kantaa. Työ ei ole helppo. Se on tänään täällä nähty ja kuultu. Toivon täydestä sydämestäni voimia ministerille jatkossakin!

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä tien päältä kerätään 7 miljardia euroa vuodessa, ja kuinkahan paljon tuonne Etelä-Eurooppaan ja muualle siitä menee, minä en sitä tiedä, mutta älytön summa se on, kun vertaa siihen, mitä sieltä palautetaan.

Nyt kun tuota rikkidirektiiviä tällä tavalla yritetään korjata, että laitetaan lisäpainoja rekkoihin, sen maksumies tulee olemaan se rekkayrittäjä, koska joudutaan lisäämään kaksi akselia sinne koko junaan lisää. Se on investointi, jonka joutuu tekemään se yrittäjä, ja jos ei sitä tee, niin kun se taksapolitiikka tulee määräytymään niitten painavampien rekkojen mukaan, ne pienemmät jäävät aina vähemmälle siinä tilanteessa, ja todellisuudessa tämä ei auta kyllä yhtään mitään.

Sitten näitä rautateitä tehdään nyt, yritetään parantaa kovalla vauhdilla. Eihän se rautatie joka puun juurelle tule. Ei siellä meilläkään päin koko rautatietä ole olemassa, pakko se on kumipyörillä kuljettaa niitä puita ja elintarvikkeita ja mitä siellä nyt onkaan. Se, että siellä on teollisuus ja se seisoo vielä puujaloilla, tarkoittaa sitä, että sitä rahaakin tulee sieltä. Jos ei maaseudulla olisi näitä puujalkoja, niin ministeri Kyllönenkin tulisi kapulatietä myöten Helsinkiin. Se on kaikki rakennettu metsäteollisuuden tuotteilla ja näillä, se hyvinvointi, mikä siellä on. Tässä taloudellisessa tilanteessa ei missään tapauksessa pitäisi laittaa rautateihin rahaa vaan maanteihin, että saadaan sujumaan sekin teollisuus, mitä meillä on, koska kilpailukyky on heikentynyt.

Hallitusohjelmassa on, että liikennepolitiikan avulla turvataan sujuvat ja turvalliset matkat ja kuljetukset elinkeinoelämän ja asukkaiden tarpeiden mukaisesti ja että liikenteen haitat minimoidaan. Minä otan pari esimerkkiä:

Edellinen hallitus oli laittanut sillä lailla, että Kirri—Hirvaskangas-väli tuolla Keski-Suomessa on vuonna 2012 siinä ohjelmassa, että se laitetaan kuntoon. Edustaja Pekkarinen siitä jo mainitsi. Tämä hallitus siirsi sen vuoden 2016 jälkeen, elikkä sitä ei laiteta. Se on semmoinen tilanne siinä, että eteläpuolella on ohituskaistatie ja sitten Heinolasta tänne etelään moottoritie, ja sen Hirvaskankaan pohjoispuolella on kanssa ohituskaistatie, mutta se väli on niin kuin tukossa. Se on vähän niin kuin tiimalasi, että siitä ei millään kulje, vaikka yrittäisi, se on kuin hiekkaläpi taikka pontikkapilli. Se ei auta, vaikka kuinka lämmittää, ei sieltä enempätä sitä ainetta tule. Se on saatava kuntoon, jos ainakin tätä hallitusohjelmaa yritetään toteuttaa.

Sitten toinen tie, se on kantatie 77 elikkä Sininen tie. Se on Keski-Suomen kohdalta metrin kapeampi kuin esimerkiksi Savon puolelta. Siinä on ollut pahoja onnettomuuksia, rekkoja kaatuu, kuolonkolareita, kaikkea tämmöistä, ja ainoa, mitä sille on tehty, on se, että nopeusrajoitus on laitettu 70:een. No, ei se auta mitään. Ei sillä ole mitään merkitystä, kun rekkakuski sanoi minulle näin, että kun siinä ajaa ja toinen rekka tulee vastaan, niin on katsottava peilistä, se ulommainen pyörä on sen rampin ulkopuolella, elikkä pelivaraa ei ole paljon. Parempi olisi, kun vetäisi sen hiekalle, turvallisempi ainakin olisi.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kyllönen sanoi täällä, että jos Ilta-Sanomat saa käsiin, niin repii ja polttaa sen. En tiedä, mistä syystä, muistan tuosta sen sanonnan vain. Mitäs jos tulee tuolla tien päällä onnettomuus, lapsia kuolee, siellä on kouluautoja ja muita — Keski-Suomessa muuten viimeksi, 2004:kö se oli, 23 nuorta kuoli siellä tien päällä — jos tämmöinen tulee, niin mitähän nämä kaverit Kyllöselle sanovat sitten?

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Koska aamun debatissa en puheenvuoroa saanut, ajattelin, että on parempi pitää sitten asioista hieman pidempi puheenvuoro, sen verran tärkeitä liikenteen ja logistiikan asiat ovat tässä ajassa ja erityisesti Suomen kaltaiselle liikenteen toimivuudesta elävälle kansakunnalle. Keskityn puheessani rikkidirektiiviin, lentoliikenteeseen sekä isojen infrahankkeiden toteuttamiseen.

Rikkidirektiivin vaikutuksista Suomen kilpailukykyyn ja kansantalouteen olemme kaikki hyvin tietoisia. Suomalaisen edunvalvonnan ketju petti lähes kaikissa mahdollisissa vaiheissa, ja oma maali oli tästä seurauksena. Siksi on hyvä, että rikkidirektiivin kustannuksen kompensoimiseen on tässä talousarviossa lähdetty etsimään eri välineitä. Jäänmurtajatilaus on tällainen, samoin kuin kannustimet rikkipesureiden asentamiseksi suomalaisiin aluksiin.

On kuitenkin selvää, että näiden ohella tarvitaan paljon järeämpiä keinoja. Tarvitsemme toimia, joilla voidaan pysyvästi alentaa Suomen muita kilpailijamaita korkeampia liikenne- ja logistiikkakustannuksia. Meriliikenteen osalta asiantuntijoiden esittämiä keinoja ovat muun muassa energiatehokkaiden, vähän jäänmurtoa tarvitsevien uusien laivainvestointien tukeminen Suomen lipun alle vaikkapa valtion takuilla ja väylämaksuja porrastamalla. Voimme myös tukea teollisuuden omaehtoista siirtymistä LNG-teknologiaan, jolloin myös satamien ja laivojen tarvitsemat LNG-panostukset tulevat nykyistä kustannustehokkaammiksi. Lisäksi tarvitsemme alennuksia yritysten maantieliikennekustannuksiin, ja tässähän hallituksen liikennepoliittisen ministeriryhmän esitys rekkojen tavarankuljetuskoon korottamisesta on tutkimisen arvoinen. On myös kartoitettava keinoja meille annetun siirtymäajan pidentämiseen. Lehtitietojen mukaan ainakin Ruotsissa ja Ranskassa on halukkuutta tähän, ja siksi yhteistyön mahdollisuudet tulisi varmuuden vuoksi tarkistaa.

Arvoisa puhemies! Myös kotimaan lentoliikenne on asia, jossa hallitukselta kaivataan rohkeita linjauksia. Suurille maankuntakeskuksille ja niiden kilpailukyvylle toimivat lentoyhteydet Helsinkiin ja sieltä edelleen muualle maailmaan ovat elintärkeitä. Erityisesti oman kotikaupunkini Jyväskylän osalta tämä pitää paikkansa. Tällä hetkellä Suomen viidenneksi suurimmalta kaupunkiseudulta ja Suomen kolmanneksi tärkeimmästä kokous- ja konferenssikaupungista Helsinkiin pääsee alle 3 tunnissa vain lentämällä, eikä tähän ole näillä näkymin liikennepoliittisessa selonteossa tulossa nopeaa muutosta. Ikävä kyllä nykyinen Jyväskylän ja Helsingin välinen lentoyhteys toimii vain ja ainoastaan paikallisen elinkeinoelämän ja kaupungin tuella. Samaan aikaan kuitenkin tänäkin vuonna valtio on tukemassa budjettivaroilla muutamien lentokenttien toimintaa. Se asettaa eri maakuntakeskukset epäoikeudenmukaiseen asemaan. Mielestäni parasta aikaa laadittavana olevassa lentoliikennestrategiassa tähän tukikäytäntöön tuleekin saada selkeä linja.

Lopuksi, arvoisa puhemies, on paikallaan jakaa muutama sana isojen infrahankkeiden toteuttamisesta ja erityisesti niiden vauhdittamisesta. Isot infrahankkeet on monessa aiemmassa taloustaantumassa havaittu erinomaiseksi keinoksi elvyttää taloutta — niin ne olisivat myös tässä tilanteessa. Ikävä kyllä nykyisillä resursseilla niiden käynnistäminen ei ole mahdollista. Toisaalta nykyinen hankkeiden toteutusmallikaan ei ole ihan siitä joustavimmasta päästä.

Toivoisinkin, että tulevassa kehysriihessä pyrittäisiin kartoittamaan ennakkoluulottomasti uusia keinoja näiden meille elintärkeiden isojen hankkeiden toteuttamiseen. Esimerkiksi EU:n TEN-T-ydinverkkoon kuuluvan valtatie 4:n parantaminen erityisesti välillä Jyväskylä—Oulu voisi toteutettuna nyt, suunniteltua aikaisemmin, lisätä Suomen kilpailukykyä. Muissa maissa muun muassa valtion takauksia käyttämällä, lisäämällä käyttäjäpohjaista rahoitusta sekä PPP-malleja hyödyntämällä on saatu nopealla tahdilla hyviä tuloksia aikaan. Keinoja uuteen kasvuun on siis olemassa tässäkin kysymyksessä, mutta toinen kysymys on se, onko meillä riittävää rohkeutta uudistaa yhteiskuntaamme. Suomen hyvinvoinnin tulevaisuuden kannalta toivon, että hallitukselta kevään riihessä tätä rohkeutta löytyisi.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneverkon kehittämiseen ja ylläpitoon vuodelle 2013 on luvassa samaa tasoa oleva rahoitus kuin kuluvalle vuodelle. Perustienpidon resurssit ovat pitkään olleet alle tarpeen. Tämä näkyy etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tähän tuleekin jatkossa löytää ratkaisu, sillä tieverkon kunnolla on keskeinen merkitys muun muassa elinkeinoelämän kuljetuksille ja joukkoliikenteelle sekä sitä kautta talouskasvulle.

Arvoisa puhemies! Raskaan liikenteen enimmäispainojen ja -mittojen mahdollinen korotus vaikuttaa tienpidon kustannuksiin. Hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittinen ministerityöryhmä on esittänyt, että raskaan liikenteen kaluston enimmäispainoja ja -mittoja korotetaan muun muassa Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ja logistiikkakustannusten alentamiseksi. Jatkossa suurin sallittu ajoneuvoyhdistelmän kokonaispaino saisi olla 60 tonnin sijasta 76 tonnia ja kuorman korkeus 20 senttiä nykyistä enemmän.

Pidän tärkeänä, että tämän asian päätöksenteossa otetaan huomioon muutoksen kokonaisvaikutukset, kuten liikenneturvallisuusnäkökohdat sekä tiestön ja siltojen kunnon asettamat rajoitukset. Esimerkiksi metsäteollisuuden kuljetukset, jotka hyvin tunnen, käyttävät usein alempitasoista tieverkkoa, joka on monin osin huonokuntoinen. Mikäli painorajat nousevat, tulee perusväylänpidon kasvava kunnossapitotarve ottaa talousarvioissa huomioon.

En sinänsä vastusta painojen ja mittojen kasvua. On otettava huomioon myös se, että käytetyssä kalustossa on myös pienemmät pääomakustannukset kuin uudessa, ja muun muassa SKALin tutkimuksessa vajaa puolet kuljetusyrittäjistä myös hyväksyi tulevan korotuksen. Samoin esimerkiksi pohjoisen sahateollisuuden ja betoniteollisuuden yritykset ovat korotusten puolesta.

Talousarvioon sisältyy 125 miljoonan euron sopimusvaltuutus uuden jäänmurtajan hankintaan. Uusi jäänmurtaja parantaa osaltaan vientiteollisuuden ja logistiikan kilpailukykyä, mikä on eräs liikennepoliittisen selonteon keskeisistä linjauksista. On myös perusteltu, että tässä vaiheessa hankitaan nimenomaan perinteinen jäänmurtaja, joka selviytyy Perämeren jäänmurrosta vaikeissakin jääolosuhteissa.

Venäjän talouskasvu tuo mahdollisuuksia Suomenkin talouskasvuun. Siksi meidän on huolehdittava myös rajaliikenteen sujuvuudesta sekä transitoliikenteen toimivuudesta.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2015 alussa voimaan tuleva rikkidirektiivi lisää merkittävästi merikuljetusten kustannuksia. Rikkipäästöjen rajoituksiin varaudutaan talousarviossa siten, että momentille esitetään 30 miljoonan euron valtuutusta alusinvestointien ympäristötukiin. Tämä tuo pientä kompensaatiota kuljetuskustannusten nousupaineisiin. Tämän lisäksi on selvitettävä monipuolisesti myös muut mahdollisuudet, keinot, joilla teollisuuden kilpailukykyä voidaan parantaa ja kuljetuskustannusten nousua vähentää.

Rikkidirektiivi kohtelee EU:n jäsenmaita hyvin epätasaisesti ja aiheuttaa pohjoisen merialueiden kuljetuksille suuria lisäkustannuksia. Myös tulevassa meriliikennestrategiassa on tärkeää selvittää, miten elinkeinoelämän kilpailukyky varmistetaan ja miten merikuljetusten kustannuksia voidaan alentaa.

Arvoisa puhemies! Pohjoisten alueiden sekä kaivannaisteollisuuden kehitys edellyttää panostuksia liikenneverkkoon. Pohjoisen merkitys Suomelle tulee lähivuosikymmenien aikana kasvamaan. Ratahanke Kontiomäki—Suomussalmi—Taivalkoski—Kuusamo—Kemijärvi—Salla on selvitettävän liikenneverkon osa. Liikenneministeriö teetti ko. ratahankkeen kannattavuudesta tutkimuksen. Valitettavasti tutkimuksessa ei ole otettu lainkaan huomioon muun muassa Kainuun ja Koillismaan puukuljetuksia ja suunnitteilla olevia uusia kaivosten kuljetustarpeita. Toivon ministeriön tarkentavan tältä osin hankkeen kannattavuuslaskelmia.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Toimiva joukkoliikenne on tärkeä peruspalvelu. Se mahdollistaa ihmisten tasapuoliset liikkumismahdollisuudet, ja sen lisäksi sillä on tärkeä merkitys liikenteen ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla joukkoliikenteen tavoitteena on saada aikaan sellainen joukkoliikenne, joka on kilpailukykyinen yksityisautoiluun verrattuna varsinkin työmatkaliikenteessä. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla siitä pyritään tekemään houkutteleva, ja muualla tavoitteena on taata peruspalvelutaso. Ongelmia tavoitteiden saavuttamisessa on niin määrärahajoen niukkuuteen nähden kuin myös kustannusten nousuun liittyen. Toivottavasti asenteiden muuttuminen joukkoliikennemyönteisemmiksi osaltaan edistää näitä tavoitteita.

Saariston yhteysliikenne on saariston asukkaille ja siellä työskenteleville tärkeä elämisen edellytys. Talousarviossa esitetty summa 12,7 miljoonaa euroa riittänee saariston yhteysalusliikenteen hoitamiseen, hyvä näin.

Liikennejärjestelmillä on hyvin keskeinen merkitys koko yhteiskunnan toimivuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn sekä alueiden kehittymisen ja työllisyyden kannalta. Kun väyliä parannetaan, pystytään niillä saavuttamaan hyvin monipuolisia yhteiskunnallisia vaikuttavuussuhteita. Vt 8 Varsinais-Suomessa on juuri tällainen hanke. Valiokunta on lausunnossaan todennut, että suomalaisyritysten kokonaiskilpailukyvystä kaupan alalla noin kolmannes ja teollisuudessa peräti viidennes syntyy logistiikan hallinnasta. Kuljetusten hinnalla on siis huomattavan suuri merkitys teollisuuden kustannusrakenteeseen ja samalla kilpailukykyyn. Maamme kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua tukevien liikenneyhteyksien toimivuuden ja kehittämisen tuleekin olla liikennepolitiikkamme keskeisenä tavoitteena.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden liikennesuunnitelmissa tulee ottaa huomioon myös arktinen ulottuvuus. Barentsin alueen ja Koillisväylän tuomat mahdollisuudet voivat muuttaa globaaleja kuljetusketjuja. Ilmastonmuutoksen synnyttämät edut tulisikin ennakoida. Esimerkiksi arktisen alueen meriliikenteen voidaan ennakoida kasvavan pohjoisten merireittien avautumisen myötä. Arktisella alueella on huomattava taloudellinen potentiaali, josta Suomi voi hyötyä. Pohjoisen Jäämeren meriliikenteen kasvu ja alueen luonnonvarojen hyödyntäminen ovat mahdollisuus suomalaiselle osaamiselle. Alueen taloudellisen potentiaalin ja uusien kuljetusreittien avautuminen korostavat alueen strategista merkitystä aivan uudella tavalla. Arktisen alueen potentiaali liittyy etenkin luonnonvaroihin ja uusiin kuljetusreitteihin. Tulevaisuudessa arktisesta alueesta voi tulla Euroopalle keskeinen energiavarasto ja laivaväylä. Luonnonvarat ja logistiset yhteydet tarjoavat mahdollisuuksia, joihin Suomen tulee panostaa, jotta kaikenlainen taloudellinen toiminta alueella lisääntyy parantaen meidän suomalaistenkin työllisyyttä.

Tavoitteena tuleekin olla arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen kehittämällä liikenne-, viestintä- ja logistiikkaverkostoja sekä rajanylitystä. Barentsin alueen liikennereittejä tulee kehittää pyrkimällä yhteiseen strategiseen näkemykseen naapurimaiden kanssa. Pohjoisten merireittien vapautuminen jäästä voi tulevaisuudessa mullistaa koko maapallon logistiikkavirrat, vaikka turvallinen ympärivuotinen liikenne onkin mahdollista Koillis- ja Luoteisväylillä vasta kymmenien vuosien kuluttua optimistisimpienkin arvioiden mukaan. Suomen on kuitenkin huomioitava pohjoisten merireittien tuleva avautuminen tehtäessä liikennestrategisia päätöksiä pitkälle tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä Suomelta puuttuvat hyvät yhteydet Barentsinmerelle ja sen keskuksiin, esimerkiksi Murmanskiin ja Tromssaan. Henkilö- ja tavaraliikenteen yhteydet puuttuvat myös Perämerenkaaren alueelta Venäjälle itään sekä Norjaan pohjoiseen. Tarvitsemmekin kipeästi yhteisen kansallisen strategisen näkemyksen näiden liikennejärjestelmän kehittämisen tavoitteista ja toimenpiteistä. Erityisesti tulee kehittää itä-länsisuuntaista maa- ja lentoliikenneinfrastruktuuria. Panostukset rajat ylittävään infraan edellyttävät toki, että myös Venäjällä on valmiudet kehittää itä-länsisuuntaisia liikenneverkostojaan. Yhteiseen strategiseen näkemykseen naapurimaiden kanssa tuleekin tässä pyrkiä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan esitellä joitakin liikennehankkeita, joita Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ovat yhdessä halunneet talousarvioon sisällytettävän.

Olemme esimerkiksi halunneet, että Ähtärin Myllymäen ja Multian välisen valtatie 18:n oikaisun suunnitteluun saataisiin rahaa miljoona euroa. Koko reitin suurin liikennettä haittaava osuus on nimenomaan tämä Ähtärin Myllymäki — Keski-Suomen puolella oleva Multia, ja tässä on kyseessä koko maassa ainoa valtatieverkon puuttuva osuus. Eli se haittaa tätä poikittaista liikennettä maan sisällä, ja kun tiedetään, että on erilaisia liikennehankkeita aina Venäjältä Norjaan asti, niin tämä on ihan näitä keskeisiä yhteysvälejä.

Vaasa—Oulu-yhteysvälin parantamiseen valtatie 8:lla haluamme 10 miljoonaa euroa. Perusteena on se, että länsirannikon satamien kautta kulkee noin 40 prosenttia Suomen vienti- ja tuontikuljetuksista. Merkittävä osa kuljetuksista kulkee valtatie 8:aa pitkin. Valtatie 8 on yksi maamme tärkeimpiä erikoiskuljetusreittejä, ja sen on kuuluttava runkotieverkostoon.

Valtatie kolmosen kehittämiseen ja erityisesti näitten eritasoliittymien rakentamiseen olemme esittäneet 2,3:a miljoonaa euroa ja lähinnä nyt Laihian ja Mustasaaren alueille tätä summaa kohdennettavaksi. Nämä eritasoliittymät ovat varmasti monessa mielessä tarpeellisia, ne sujuvoittavat tätä valtatien liikennettä, mutta se on sitten ongelma, jos ne ovat siellä suunnitelmissa vuosikaudet eikä tiedä, tuleeko sitä rahaa vai ei, jolloin esimerkiksi maankäytön suunnittelua ei voida tehdä kunnolla ja ikään kuin ne monet paikalliset hankkeet sitten odottavat sitä toteutumista. Siten näihin on kyllä saatava selvyys. Nämähän ovat aika kalliita hankkeita noin yleisesti ottaen, nämä valtateitten sujuvoittamishankkeet näitten eritasoliittymien avulla.

Seinäjoki—Kaskinen-radan perusparannuksen aloittaminen: Sillä alkaa nyt olla kiire. Se rata on siinä kunnossa, että jos ei sitä pian perusparanneta, niin sen saa sitten laittaa rullalle. Ja erittäin kohtalokasta Kaskisen sataman osalta olisi sitten tämä tilanne, jos ei sitä perusparanneta. Siinä on kyse kyllä sitten elinkeinopoliittisesta alasajosta jo, jos sinne ei sitä rahaa saada. Tässä esitys on 40 miljoonaa euroa sen aloittamiseen. Ilmaiseksihan tällaisia ratahankkeita ei tehdä, niin kuin me kaikki tiedämme.

Kantatie 63:n parantamiseen esitämme 1,3:a miljoonaa euroa. Kyseessä on tällainen yhteysväli Evijärven ja Kaustisen välillä, jolla turvallisuus on edelleen puutteellinen, ja se on nyt ainut väli tällä kantatiellä Kauhavan ja Ylivieskan välillä, joka on ongelmallinen. Se olisi nyt syytä saattaa loppuun. Nämä ovat ongelmallisia myös tällaiset, että yhteysväli on jossain hyvä ja jossain huono. Siinä myös kuljettajat hämääntyvät, että missä voi ajaa nopeusrajoitusten mukaan ja missä taas on laskettava nopeutta huomattavasti.

Määrärahan osoittaminen kantatie 67:n parantamiseen: Tämä kantatie 67 on Kaskisista Seinäjoelle kulkeva tieyhteys, ja siinä liikennevirrat ovat monesti isompia kuin meidän alueella valtatie kolmosella, eli ruuhkat ovat suuret, ja sinne on saatava parannusta. Sitten on myös tiettyjä risteysjärjestelyitä. Tässä nyt selvittäisiin puolella miljoonalla, koska siinä on niitä parantamistoimenpiteitä myös jonkun verran tehty.

Kantatie 44 Kauhajoki—Aronkylä—Honkajoki-välillä: Kauhajoella sijaitsee nyt Euroopan suurin nautateurastamo, ja nämä liikennevirrat ovat merkittäviä. Siinä on raskasta kalustoa paljon liikenteessä. 2 miljoonaa euroa sinne.

Pännäisten risteysaseman laajentaminen ja Pännäisten ja Alholman rataosuuden sähköistäminen: Tässä on kyse siitä, että Alholmassa sijaitsevat teollisuuslaitokset työllistävät yhteensä yli 2 000 henkilöä metsä-, vene-, rahti- ja energia-alalla. Muun muassa UPM:n Wisa-paperin paperitehdas, Alholmens Kraft ja Pietarsaaren satama toimivat tällä alueella. Tässä siis on kyse siitä, että jotta nämä jatkossakin pystyvät täällä toimimaan, siinä on syytä tehdä panostuksia 5,5 miljoonaa euroa.

Pietarsaaren satamatie: Esitämme 1:tä miljoonaa euroa. Kaikki tietävät, että ei ole paljon hyötyä satamasta, jos sinne satamaan ei ole kunnon tieosuutta olemassa tai se on jotenkin puutteellinen.

Sitten on myös perustienpitoon meillä esityksenä tuonne Vaasan vaalipiirin alueelle 8 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmähän esittää myös koko maahan perusväylänpitoon 100 miljoonan euron lisämäärärahaa.

Täällä on paljon näitä tärkeitä tiehankkeita, ja minun mielestäni niitä on syytä täällä ihan tuoda esille, ainakin nyt sitten tämmöisiä merkittävimpiä.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu paljon perusväylänpidosta, ja eduskunta lisäsi 9 miljoonaa euroa perusväylänpitoon ja osoitti tämän määrärahan erityisesti valtateiden 23 ja 2 kunnostustöihin, mikä oli erinomaisen hieno päätös. 9 miljoonaa euroa perusväylänpitoon ei tietenkään vastaa sitä tarvetta, joka meillä Suomessa on, mutta on kuitenkin tärkeä signaali siitä, että asioihin halutaan kiinnittää huomiota.

Edustaja Sasi tänään aiemmin päivällä puhui siitä, kuinka viisasta harkintaa valtiovarainvaliokunta on osoittanut siinä, että on nimetty erikseen nämä valtatiet, joiden ajatellaan tarvitsevan kunnostusmäärärahoja, ja tässä olen kyllä edustaja Sasin kanssa täysin samaa mieltä. Jos näin emme toimisi, niin valta näistäkin rahoista olisi virkamiehillä, ja tietenkin on aina luonnollista, että poliittista harkintaa käytetään siinä vaiheessa, kun eduskunta tällaisia ratkaisuja tekee.

Valtatie kakkosen osalta erityisesti haluaisin osoittaa kiitokset ymmärryksestä siinä, että tämä valtatien kakkosen perusparannus on ollut tällainen vuosia kestänyt, hyvin surullinen, jopa tragikoomisia piirteitä saanut prosessi, jossa on kerätty miljoonia yksi kerrallaan ja pitkälti eduskunnan päätöksellä. Esimerkiksi viime aikoina me saimme ensin 3 miljoonaa euroa, sen jälkeen 7 miljoonaa euroa, jotta saimme käynnistettyä Karkkila—Loukku-välillä perusparannuksen, joka nyt on ihan viimeistelyvaiheessa, ja tämä urakka tuli yllättäen 3 miljoonaa euroa edullisemmaksi kuin oli kaavailtu, mikä on tietysti positiivinen asia veronmaksajien näkökulmasta. Nyt saamme kiittää valiokuntaa ja eduskuntaa — ja myöskin ministerille kiitos ilman muuta hyvästä yhteistyöstä — että saimme erittäin arvokkaasti 2 miljoonaa euroa ikään kuin pelastettua tämän tien perusparannuksen jatkamiseen.

Kuitenkin kehityskohteita tietenkin edelleen riittää, ja yhtenä nostaisin esille Lahden eteläisen kehätien, joka ei valitettavasti mahtunut liikennepoliittiseen selontekoon tällä vaalikaudella aloitettavien hankkeiden listalle, ja siinä olemme ainoastaan toivoneet suunnittelurahan myöntämistä, noin 2—4:ää miljoonaa euroa, jotta päästäisiin alkuun tässä projektissa. Nimittäin nykyisen linjan, valtatie 12:n, osalta siellä Lahden kohdalla on yhdyskuntarakenteellisesti kestämätön tilanne Lahden kaupungin kehittämiselle. Käytännössä valtatie 12 kulkee Hollolan kunnan ja Lahden kaupungin keskustojen läpi ja aiheuttaa sellaisen liikenteellisen pullonkaulan maamme keskeisessä itä-länsisuuntaisessa maantieverkossa, että vastaavaa ei kyllä muualta löydy tämän mittaluokan kaupungeissa ja kunnissa. Raskas liikenne käytännössä ohittaa Lahden kauppatorin vain 300 metrin etäisyydeltä. Tähän asiaan tarvitsemme kyllä muutosta, jotta kasvava kaupunkiseutu saa tilaa kasvaa ja jotta saadaan elinkeinoelämän edellytyksiä parannettua sekä sillä alueella että koko Päijät-Hämeessä käytännössä. Ja toivon, että sitten myöskin kiinnitämme huomiota näihin pohjavesiasioihin, sillä tämä seutu on pohjavesialueena, joten tämä on myöskin ympäristökysymys.

Toisena asiana, arvoisa puhemies, Yleisradion rahoitus. Se on turvattu ensi vuoden alusta voimaan astuvalla uudella rahoitusmallilla, ja Yleisradio tulee saamaan vallitsevaan taloustilanteeseen nähden varsin tukevan 500 miljoonan euron rahoituksen uuden Yle-veron myötä. Rahoitusmalli on kestävämmällä pohjalla kuin vielä tovin voimassa oleva tv-lupakäytäntö, ja tältä osin voidaan onnitella ja kiittää siitä, että tämä sopu saatiin aikaiseksi.

Nyt kun uusi veroluonteinen rahoitusmalli astuu voimaan, on erittäin tärkeää, että tässä yhteydessä käydään tarkkaan läpi ne rajapinnat, joissa Yleisradio mahdollisesti tallaa kaupallisen median markkinoille. Yhtenä yksittäisenä, pieneltä tuntuvana esimerkkinä nostan esiin Yleisradion Veikkaus Oy:n kanssa solmiman yhteistyön, jossa Yle vastaanottaa lisätuloja Veikkaukselta vastineena siitä, että se näyttää lottoarvontoja kanavillaan. Lotto on selkeästi kaupallista toimintaa, ja nähdäkseni arvonnan voisi yhtä hyvin toteuttaa kaupallinenkin televisiotoimija. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta mietinnössään Yle-verosta. Nykyisen ja myös uuden lain myötä Yle ei saa tuottaa sponsoroitua ohjelmaa eikä lähettää mainoksia, ja onkin aiheellinen kysymys, rikkooko Veikkauksen kanssa tehty sopimus tämän lain henkeä.

Samaan aikaan, kun Ylen rahoitus on turvattu, kaupallinen media kamppailee vahvan rakennemuutoksen, kiristyvän kilpailun ja laskevien mainoseurojen maailmassa. On erittäin tärkeää, ettei Yle julkisesti rahoitettuna palveluna tule niiden kentälle syömään kannattavuutta. Tässä suhteessa hankalia rajapintoja ovat myös esimerkiksi Ylen alueelliset verkkosisällöt, jotka tuovat kohtuuttoman kilpailutilanteen kannattavuuden ja laskevan levikin kanssa kamppaileville maakunta- ja paikallismedioille.

Olen jättänyt Yleisradion ja Veikkauksen yhteistyöstä viestintäministeri Kiurulle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, mutta toivon, että hän ottaisi laajemminkin tehtäväkseen perata ne mahdolliset rajapinnat, joissa vahvan, julkisesti rahoitetun julkisen toimijan olemassaolo syö kaupallisen median kannattavuutta ja kenttää.

Huoli suomalaisen median tulevaisuudesta ja suomalaisen journalismin laadusta on aiheellinen, eikä se liity vain vallitsevaan taloustilanteeseen ja siitä johtuvaan mainoseurojen suhdanneomaiseen heikkenemiseen, vaan laajaan rakennemuutokseen, jota käydään kansainvälisesti ja koko alalla ja jossa tällä hetkellä tulevaisuuden suunnat näyttävät hyvin epävarmoilta sen suhteen, miten tulee tulevaisuudessa tapahtumaan esimerkiksi siirtymä printtimediasta verkkoon, ja siinä yhteydessä myöskin, miten käy esimerkiksi kotiin tilattaville sanomalehdille ja mistä suomalainenkin media tulevaisuudessa saa rahoituksensa. Tämän keskustelun tietysti luonnollisesti tulee jatkua, ja toivon, että ministeri Kiuru on tässä aloitteellinen ja aktiivinen jatkossakin.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Koetetaan sitten pitäytyä tässä yhdessä puheessa.

Edustaja Grahn-Laasonen nosti esille tämän valtatie kakkosen. Siitä aikaisemmasta hankkeesta: tosiaan se saatiin tehtyä halvemmalla, 3 milliä piti palauttaa ja pari saatiin takaisin. Tästä pitäisi kehittää tämmöinen laajempi ajatusketju: kun me saamme jollekin tietylle tielle jonkun rahasumman, niin pitäisi kehittää semmoinen systeemi, että jos hankkeet saadaan toteutettua halvemmalla elikkä tällä leikkauslistalla, mitä nyt Kyllönen tekee, niin se sama raha, säästynyt raha, voitaisiin käyttää siihen samaan tiehen tai saman alueen muihin hankkeisiin, mikä kannustaisi tämmöiseen tehokkaampaan rakentamiseen ja yhtäjaksoiseen rakentamiseen. Päärata on hyvä esimerkki siitä, kuinka kalliiksi projektit tulevat, kun ne keskeytetään keskeyttämisen jälkeen ja rahaa ei myönnetä tarpeeksi. Tässä on yksi iso ajatusmalli, mitä tarvitsisi kehittää, ei tarvitsisi ensin palauttaa 3:a milliä ja sitten anoa 2:ta takaisin.

Arvoisa puhemies! Linja-autoliikenteestä ei ole kovinkaan paljon puhuttu, ja se on nyt muutoksen kourissa. Se on siinä suhteessa huonossa tilanteessa, että oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää, ja se tekee sen, että kaikki investoinnit ovat jäässä jne. Eli nyt tähän tarvitsisi ottaa vahva ote, että saadaan joku selkeä lopputulos aikaiseksi, tiedetään, mihin ollaan menossa. Tämä koskee siis koko Suomea, mutta joukkoliikenne yleensäkin on toimivaa siellä, missä on ihmisiä, siellä, missä on joukkoja. Nyt puhutaan ruuhkamaksuista, ja ruuhka on olemassa vain siellä, missä on ihmisiä, on joukkoja. Eli tämä yhtälö tarvitsee saada toimimaan niin, että varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset käyttävät joukkoliikennettä eivätkä aja auto auton perään niin että jokaisessa autossa on vain se kuljettaja. Tämä on joukkoliikenteestä se viesti, mitä tarvitsee antaa eteenpäin.

Rautatiet toimivat tietenkin aina siinä, missä se rautatie on. Sen ongelma on se, että se rautatie ei mene joka paikkaan, jolloin kumipyöräliikenne on kuitenkin se, mitä tarvitaan rahdissa, joukkoliikenteessä, aina siellä lähtöpaikassa ja loppupisteessä, ellei kyseessä ole joku semmoinen teollisuudenala, jolla alkutuotantopisteestä lähtee kiskot lopputuotantopisteeseen ja sieltä sitten taas jakelu eteenpäin. Eli tässä tarvitsee ymmärtää se, että me tarvitsemme kumipyöräliikennettä ja sitä kautta tarvitsemme toimivaa raskaan kaluston liikennettä. Nyt erilaisilla veroilla on hankaloitettu huomattavasti kuljetusyrittäjien toimintaa, ja tämä on mitä pahimmanlaatuista tasaveroa, koska logistiikkakustannukset tulevat kaikki lopputuotteiden hintaan. Verotilipalautusjärjestelmää tai jotain muuta vastaavaa tarvitsee kehittää niin, että sillä saadaan tämä tasaveron haitallinen vaikutus kompensoitua.

Aikaisemmin puhuin tiehankkeista ja siitä, että ne tulevat olemaan sitten TEN-T-verkon kautta kaikki remontin alla. Nyt haluan nostaa esille semmoisen asian, että nelikaistaisiin teihin niillä ruuhkaisimmilla osuuksilla pitäisi pyrkiä, koska niiden vaihtoehtona olevilla ohituskaistoilla on semmoinen kummallinen vaikutus ihmisiin, että ensin ajetaan hiljaa jonossa, ja sitten kun se ohituskaista alkaa, niin se jonon ensimmäinenkin rupeaa sitten kiihdyttämään sillä laajenevalla tienkohdalla ja ohituskaistojen kohdalle tulee sitten tämmöinen kilpa-ajoilmiö. Tämä ei ole järkevää. Kulutus lisääntyy tempoilevasta nopeudesta, ja muutenkin liikenne on sujumatonta ja sitä kautta vaarallista.

Arvoisa puhemies! Jos puhuisin tämän loppuun, ettei tarvita seuraavaa puhetta. Tiivistän.

Jäänmurtajista puhuttiin jo aikaisemminkin, ja tosiaan meidän meriliikenteessämme on semmoinen ammattiosaaminen olemassa, mikä eläköitymisien kautta katoaa, ellemme me itse hoida tätä asiaa eteenpäin. Meidän kannattaa rakentaa monitoimimurtajia arktiselle alueelle, koska se on tuottava bisnes ja sillä taataan meidän maailmanlaajuisen ammattitaitomme ylläpito. Kysymys ei kuulu, onko meillä varaa rakentaa jäänmurtajaa, vaan kysymys kuuluu, onko meillä varaa olla rakentamatta. Tämä ajattelumalli tarvitsee muuttaa.

SECA-alueen eli rikkidirektiiviin takia tilanne on pitkään kilpailua vääristävä, ja se tulee kaikessa karuudessaan meidän eteemme vielä. Sen vaikutukset ovat voimassa niin kauan kuin SECA-alueen ulkopuoliset alueet ovat SECA-aluetta pienemmillä vaatimuksilla. Näiden tasottamiseen tarvitsee pistää panoksia, että valtakunnalliset määräykset tulevat voimaan joka puolella. LNG on ratkaisu siihen, ja se on ratkaisu myös monen maan teollisuuden toimintaan. Tätä tarvitsee kehittää monella taholla katsottuna ja tehdä terminaaleja Suomen satamien yhteyteen, missä logistisesti se on järkevää.

Yleensäkin kaikkea tätä liikenneinfraa tarvitsee kehittää, tekniikkaa kehittää ja luoda vaihtoehtoja. Älyliikennettä on kehitettävä.

Älyliikenteestä päästään taas laajakaistahankkeisiin. Sitä tarvitsee olla langatonta ja langallista, valokuitutekniikkaa. Meidän tarvitsee varautua tulevaisuuden vaatimuksiin.

Lopuksi vielä aivan pieni yhtälö: Sähköinen media kehittyy, ja tämän kehittymisen myötä myös valvonnan on oltava siinä mukana. Ja kun Yle-verokin on keskusteluttanut, varsinkin kansan keskuudessa, onko se tasa-arvoista vai ei, niin meidän tehtävämme on valvoa myös Yleä, ettei sieltä tule pelkkiä ohjelmataukoja tai mustavalkoelokuvia.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Julkisen liikenteen kehittäminen on aivan erinomainen asia ja varsinkin tämän seutulippujärjestelmän kehittäminen, että voidaan mennä junalla ja bussilla samalla lipulla, ja varsinkin Tampereen alueella tätä on kehitelty.

Yhtä lailla on tärkeää, että tätä raideliikennettä kehitetään myös lähialueille, kun metropolialuetta lähestytään ja myös näitä seutukaupunkeja, kuten esimerkiksi Tampereella näen yhden kehittämishankkeen vahvaksi: Haapamäki—Tampere-välin kehittämisen siinä olevan, sanotaan, lähiliikennejunatoiminnan kehittämiseksi.

Omassa puheenvuorossani esittelinkin jo Pirkanmaan isompia hankkeita, Kolmostien kehittämistä ja rakentamista, Ysitietä, myös sitten Rantaväylän tunnelihanke on olemassa siellä.

Mutta näistä seututeistä: näitten rahoitusosuudet ovat aika ohkoisia, ja otankin tässä yhden hankkeen eli Virrat—Vilppula-välin, siinä Innala—Kotala-välin kehittämisen. Tällä Pohjanmaan puut saadaan Euroopan suurimmalle sahalle, tänne Vilppulan sahalle. On erittäin tärkeää, että puuliikenneyhteys toimisi. Tuen tuota edustaja Saarakkalan hanketta, mitä hän esitteli, tätä valtatie 18:n poikkiyhteyttä Pohjanmaalta Ähtärin—Jyväskylän suuntaan. On erittäin tärkeää, että nämä poikkiyhteydet toimivat.

Yhtä lailla myös nämä poikkiliikennerautatieyhteydet satamasta poikki Suomen, niin Porin kuin Kaskistenkin satamasta, ovat tärkeitä. Varmaan niitten aika tulee myöhemmässä vaiheessa, mutta hyvä, että ne otetaan suunnitelmiin mukaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilta eli yö on jo aika pitkällä. Otankin nyt sitten tämän pääluokan viimeisessä puheenvuorossa esille asian, joka on kestänyt pitkään, pitkään. Sitä on odotettu todella pitkään, nimittäin Martti—Tulppio-tietä. Martti—Tulppio-tie on 25 vuotta ollut jo tässä salissakin esillä.

Minusta tuntuu, että tässä salissa ei ole enää montaa henkilöä, jotka edes tietävät, mistä on kysymys. Kysymyshän on tiestä, joka lähtee Savukoskelta. Savukoskelta mennään ensin 30 kilometriä Martille päin — jossa muuten edustaja Markus Mustajärvi asuu nykyään — ja Martilta sitten jatketaan koilliseen päin 60 kilometriä. Se on Martti—Tulppio-tie. Minkä takia tämmöinen 2 miljoonan hanke on sitten ollut täällä esillä 25 vuotta? Käsittämätöntä, eihän siellä ole montaa ihmistäkään.

Nyt kerron, mistä on kysymys, miksi se on ollut niin pitkään esillä: silloin kun UKK-puisto rakennettiin, niin sen kompensaationa luvattiin, että se tie laitetaan kuntoon. 25 vuotta siitä on puhuttu — ihan niin kuin tänä iltanakin on puhuttu jo monta tuntia eri asioista — puhuttu ja puhuttu, että kyllä se tulee, kyllä se tulee, muttei sitä ole kuitenkaan kuulunut. Miksi se rakennettaisiin? Sillä alueella on porotaloutta, metsätaloutta, matkailua. Nyt saattaa toivottavasti olla niin, että tie joskus saadaankin, koska jos sinne rakennetaan Soklin kaivos, niin kyllä sitten viimeistään rakennetaan.

Halusin kertoa tämän vain sen takia, että ihmiset tietävät, mikä on tämä Martti—Tulppio-tien pitkä tarina. Ja nyt sitten joulun alla tärkeä tieto siitä, miksi tämän tien pitää olla kunnossa: onhan tämä Korvatunturin tie.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitukselta on tulossa myös esitys ajokorttikäytäntöjen uudistamiseksi, ja liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että 19. tammikuuta 2013 lukien C-luokassa vähimmäisikävaatimus nousee 21 vuoteen ja A-luokassa 24 vuoteen. Kuljettajan tutkintooikeuden ikärajojen nostaminen vuoden 2013 alkupuolella uhkaa valiokunnan saaman tiedon mukaan haitata erityisesti pienten autokoulujen sellaisia opiskelijoita, jotka ovat ajoissa aloittaneet opinnot C-luokan ajokorttia varten mutta joiden opiskelu uhkaa autokoulun vähäisen kaluston ja ajotuntien riittämättömän määrän vuoksi pidentyä yli ikärajasäännöksiä kiristävän lain voimaantulon ajankohdan. Tässähän on myös se, että jos tämä niin sanottu inssiajo ei menekään läpi ja se sitten sen takia venyy tuon määräajan ylitse, niin käsittääkseni on auki, miten silloin käy. Tietysti tässä vaiheessa, kun budjettia ollaan lyömässä lukkoon, toivoisi tällaisen asian olevan selvillä. Valitettavasti ministeri on jo poistunut paikalta eikä pysty antamaan tähän nyt mitään viimeisimpiä tietoja. Mutta käsittääkseni tämä on auki, ja se on huono asia.