Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Esittelen sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa tehdyt 8 määrärahamuutosehdotusta sekä 3 lausumaehdotustamme.

Ihan aluksi totean painokkaasti ja hieman nuhdellen hallitusta, että eduskunta on vuodesta 2010 pitänyt välttämättömänä, että päihdeäitien hoidon rahoitus laitetaan vakaalle pohjalle, mutta toistaiseksi rahoituksen jatkuvuutta ei ole turvattu. Päihteetön vanhemmuus on asia, jota pitää tukea. Ehdotamme päihdeäitien hoitojärjestelmälle 1,5 miljoonaa euroa määrärahaa, ja ehdotamme myös lausumaa, jossa edellytämme, että päihdeäitien hoidon turvaava rahoitus otetaan huomioon päätettäessä määrärahakehyksestä, ja että sote-uudistuksen yhteydessä hoidon järjestämis- ja rahoitusvastuu osoitetaan selkeästi sote-alueille.

Terveydenhuollon henkilöstöstä valtaosa on hoitotyöntekijöitä, joiden vastuulla on merkittävä osa potilaan kokonaishoidosta ja ongelmien varhaisesta tunnistamisesta. On tärkeää kehittää vaikuttavia hoitotyön menetelmiä ja yhtenäisiä hoitokäytäntöjä. Ehdotamme 150 000 euroa Hoitotyön Tutkimussäätiön näyttöön perustuvan hoitotyön edistämiseen.

Kolmanneksi: Suomen sovittelufoorumi on luonut Fasper-sovittelumallin, jolla ohjataan erovanhempia pois riitelystä sopimaan lasten parhaaksi. Perheasioiden sovittelu on myös ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Ehdotamme mallin juurruttamiseen 150 000 euroa.

Neljänneksi ehdotamme 150 000 euroa Sininauhaliiton jäsenjärjestön Valo-projektille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tarkoitettujen matalan kynnyksen toiminta- ja koulutusmallien kehittämiseen ja valtakunnalliseen levittämiseen.

Sotilasvammakorvauksien saajien piiriä laajennetaan. Tämä edesauttaa ikääntyneiden sotainvalidien selviytymistä omassa kodissaan. Tähän esitämme lisää 3 miljoonaa euroa. Esitämme myös miljoona euroa lisää veteraanikuntoutukseen ja erityisesti kotiin vietävien palveluiden lisäämiseen. Hyväksyessään tämän korotuksen eduskunta voi todeta, että veteraanikuntoutusmäärärahaa arvioidaan olevan käytettävissä veteraania kohden keskimäärin 76 euroa kuluvaa vuotta enemmän.

Suomen kliinisen lääketieteen taso on viime vuosina ollut kansainvälistä huipputasoa, mutta se on alkanut hiipua, minkä yhtenä syynä on arvioitu olevan tutkimusrahoituksen vähenemisen. Tämän päivän laadukas tutkimus merkitsee hyvää hoitoa tulevaisuudessa. Esitämme lausumaa, jossa edellytämme, että yliopistotasoisen terveydenhuollon tutkimuksen sekä sektoritutkimuksen rahoitus ja toimintamahdollisuudet turvataan ja että seuraavalla hallituskaudella arvioidaan laaja-alaisesti tutkimusrahoitusuudistuksen vaikutukset muun muassa tutkimuksen laatuun. Samalla on arvioitava, minkälaisia korjaavia toimenpiteitä tarvitaan korkeatasoisen tutkimuksen turvaamiseksi ja kestävän rahoitustason saavuttamiseksi. Esitämme terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen 1,7 miljoonan euron korotusta ja valtionavustukseen sosiaalialan kehittämiskeskuksille 400 000 euroa lisää.

Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vahva viesti on, että tarvitaan tutkittua tietoa varsinkin nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää ollaan uudistamassa, ja olemme erittäin vakavasti huolissamme siitä, että täysin välttämättömät säästöt on erityisen kovaa kohdennettu juuri tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Arvoisa puhemies! Kiinnitämme myöskin vakavaa huomiota siihen, että hallituksen esitys turvakotien vastuun siirtämisestä valtiolle oli alibudjetoitu. Ehdotamme lausumaa, jossa edellytämme, että hallitus ottaa turvakotien resurssitarpeet huomioon vuoden 2015 ensimmäisessä lisätalousarviossa ja huolehtii siitä, että määrärahakehykseen sisältyvät myös riittävät resurssit Istanbulin sopimuksen mukaisten velvoitteiden toimeenpanoon ja erityisesti turvakotipaikkojen asteittaiseen lisäämiseen.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että hyväksyessämme ensi vuoden budjetin täyttyy samalla lupaus valtionosuudesta uudelle lastensairaalalle. Valtiovarainvaliokunnassa teimme vuonna 2012 asiaa koskevan lausunnon, jossa edellytämme, että myös valtio tulee uuden lastensairaalan rakentamisen rahoittamiseen mukaan. Valtio osallistuu 40 miljoonalla eurolla lastensairaalan rakentamiseen, ja ensi vuoden budjetissa on 15 miljoonan euron osuus. Uuden lastensairaalan työt on aloitettu, ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lasten sairaala?

Ja ihan viimeiseksi: jo tässä vaiheessa kiitän ministereitä yhteistyöstä budjetin käsittelyssä.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön talousarvioesitys korostaa sitä samaa vastuullisuutta, jota koko hallitus on maamme taloudesta kantanut. Samalla kuitenkin kiinnitän äärimmäisen suurta huomiota siihen, että turvataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten toimeentulo ja hyvinvointi.

Hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2015 on 12,7 miljardia euroa, joka on siis noin neljäsosa koko valtion talousarviosta. Vastuullisuus koko Suomen taloudesta on siis hyvin oleellista. Määrärahaesitys on vajaa 170 miljoonaa euroa vuoden 2014 varsinaista talousarviota pienempi, joten on aivan selvää, että olemme joutuneet tekemään hyvin paljon pohdintaa siitä, millä tavalla kohdistamme näitä säästöjä, jotta ne eivät kohdistuisi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Menojen vähennys aiheutuu hallitusohjelman ja julkisen talouden suunnitelman mukaisten säästöjen toteuttamisesta mutta myöskin hallinnonalojen välisistä siirroista.

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana työttömyysturvasta. Valtion ensi vuoden työttömyysturvamenojen suuruudeksi arvioidaan 2,75 miljardia euroa. Työttömyysturvamenoissa on huomioitu 50 miljoonan euron sopeutustoimi, joka on tarkoitus kohdistaa nimenomaan korkeimpia työttömyyspäivärahoja saaviin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ei säästettäisi. Työttömyysturvamenoihin vaikuttaa työttömyyden arvioitu lisääntyminen.

Kuntien rahoitusosuutta työmarkkinatuesta muutetaan. Jatkossa kunta rahoittaa puolet 300—999 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneiden tuesta ja 70 prosenttia työmarkkinatukea yli 1 000 päivää saaneiden osalta. Näin valtionosuus työmarkkinatuesta vähenee yhteensä 160 miljoonaa euroa.

Palkkatuki ja starttirahan perustuki siirretään työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle, ja se kokonaissumma on 125 miljoonaa euroa. Nämä tuet ovat luonteeltaan työllistymisen edistämiseen käytettävää valtion tukea, joiden jakoon voidaan vaikuttaa alueellisesti. Vastaavasti taas vuorotteluvapaalainsäädäntö siirretään sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädännön ja rahoituksen keskittämiseksi samalle hallinnonalalle. On pidetty hyvin tärkeänä sitä, että rahoitus ja päätöksenteko lainsäädännöstä on samoissa käsissä, joten sen takia on tärkeää noudattaa sitä periaatetta myös näissä edellä mainituissa asioissa.

Sairausvakuutuskorvauksien arvioidaan laskevan vuonna 15 kaikkiaan 5 miljardiin euroon. Korvausten pieneneminen aiheutuu sairausvakuutuskorvauksiin kohdistetuista säästöistä, joiden yhteissumma vuonna 15 on noin 66,1 miljoonaa euroa. Säästötoimenpiteinä matkojenvälitystoimintaa laajennetaan koko maahan. Matkakorvausten omavastuuosuuksia korotetaan, hammashoidon korvaustasoa alennetaan jonkin verran, hampaiden tarkastuksesta myönnetään korvausta vain kahden vuoden välein, ellei ole joitain erityisiä oireita, ja Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahaa alennetaan. Säästön kohdistamiseksi valtio-osuuteen sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuuksia muutetaan siten, että vakuutettujen rahoitusosuus on 55,1 prosenttia ja valtion rahoitusosuus 44,9 prosenttia.

Vammaisetuuksia uudistetaan 1. päivä kesäkuuta 2015 lukien. Tällä uudistuksella on pyritty tekemään sellainen kokonaisuudistus, jossa yhdenmukaistetaan vammaisetuuksien myöntökriteerejä ja parannetaan tukien kohdentumisen tasapuolisuutta. Muutoksen myötä erityiskustannusten merkitys vähenee ja etuuden myöntämisessä arvioidaan selkeämmin hakijan tuen tarvetta. Tämä asettaakin vammaiset keskenään nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan. Tämän ehdotuksen arvioidaan vähentävän vammais-etuusmenoja 6,5 miljoonaa euroa vuonna 2015.

Uusien lääkkeiden hyväksymiseksi erityiskorvattavien lääkkeiden luetteloon on varattu edelleen 8,4 miljoonaa euroa.

Työllisyyden edistämiseksi mahdollistetaan osakuntoutusraha Kelan kuntoutuksessa 1.10.2015 lukien. Esityksen vaikutukset valtion talouteen arvioidaan vähäisiksi. On kuitenkin hyvin oleellista, että kuntoutuksessa entistä enemmän painotetaan työn ja sen kuntoutuksen yhteensovittamista, jotta kuntoutus ei olisi mahdollista vasta silloin, kun ihminen on työelämän ulkopuolella.

Suomessa asuvien eläkeläisten tai heidän perheenjäsentensä terveydenhuollosta aiheutuneet kustannukset korvataan kunnille 1.5.2015 lukien silloin, kun toinen EU- tai Eta-maa tai Sveitsi vastaa heidän terveydenhuollon kustannuksistaan. Tämä muutos vähentää sairausvakuutuksen tuottoja arviolta 0,7 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana eläkkeistä. Ensi vuodelle varataan eläkkeisiin 4,54 miljardia euroa. Tänä vuonna niihin on varattu 4,52 miljardia euroa. Vuonna 15 valtio maksaa kansaneläkkeitä 2,4 miljardia euroa ja takuueläkkeitä 157 miljoonaa euroa. Työeläkkeet rahoitetaan pääosin työnantajien ja vakuutettujen vakuutusmaksuilla. Kansaneläke- ja työeläkesidonnaisiin etuuksiin tehdään pääsääntöisesti alennettu 0,4 prosentin indeksitarkennus. Alennetun indeksitarkistuksen vaikutuksesta valtion menot sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla vähenevät noin 57 miljoonaa euroa.

Täällä äsken valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja mainitsi veteraaneista. Veteraanien tukemiseen ehdotetaan yhteensä 247,1 miljoonaa euroa. Tänä vuonna vastaava summa on ollut 273,9 miljoonaa euroa. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan taso veteraania kohden nousee noin 50 euroa verrattuna vuoden 2014 tasoon. Sotilasvammalain mukaisten avohuoltopalveluiden kustannusten korvaamiseen osoitetaan 30 miljoonaa euroa Raha-automaattiyhdistyksen tuottovaroja.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa kiitoksilla. Haluan kiittää niin sosiaali- ja terveysvaliokuntaa kuin myöskin jaostoa hyvästä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana ja myös tämän budjetin käsittelyn yhteydessä. Olemme käyneet varsin tarkasti ja rakentavasti läpi niitä hyviä asioita, joita tähän sisältyy, mutta aika avoimesti tarkastelleet myös niitä kohtia, joissa vielä on paljon tekemistä.

On helppo yhtyä moniin niihin kohtiin, joita valtiovarainvaliokunta on mietintöönsä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta listannut, ja nostan tässä esiin nyt muutamia kohtia tuosta mietinnöstä. Uskon, että voimme sitten keskustelussa palata myös muihin kansanedustajia kiinnostaviin asioihin.

Oikeastaan aloitan tästä jo puheenjohtajan täällä esille tuomasta päihdeäitien kuntoutuksesta ja siitä yhteisestä huolesta, jonka puheenjohtaja tässä nosti esille, että valitettavasti tämän asian osalta eduskunta on jo liian monena vuonna joutunut lisäämään tälle sektorille rahoitusta ja on edellyttänyt hallitukselta myös toimenpiteitä. Olemme pyrkineet toki löytämään kestävämpiä tapoja tämän kyseisen toiminnan jatkolle, mutta uskon kyllä, että meillä on nyt entistä paremmat mahdollisuudet saada tämäkin tärkeä, sinänsä pienempää ihmisjoukkoa koskeva asia mutta erittäin tärkeä kysymys ratkaistua, kun uusi sosiaalihuoltolaki on täällä eduskunnassa hyväksytty. Se sisältää runsaasti asioita, jotka tukevat myös päihdeäitien kuntoutuksen järjestämistä jatkossa. Ja hyvin merkittävänä pidän myös sote-uudistuksen mahdollisuuksia, joissa voimme koota näitä voimia ja sitä asiantuntemusta ja tietoa, joka tähän asiaan liittyy.

Puhemies! Sosiaali- ja terveysministeri käsitteli jo äsken omassa puheenvuorossaan veteraanien kohtaa, ja haluan itsekin vain todeta, että aivan oikein eduskunta on tässä lisännyt ryhmänjohtajien yhteisellä aloitteella sotilasvammakorvauksiin resursseja niin, että voimme laskea veteraanipoliittisen ohjelman mukaisesti tuota niin sanottua haitta-asterajaa 20 prosentista 15 prosenttiin. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä tavoin yhä useampi kunniakansalaisemme pääsee jatkossa tärkeiden avopalveluiden piiriin, ja tämä on myös vanhuspalvelulain hengen ja kirjaimenkin mukaista. Jokainen ikäihminen ansaitsee sen oman yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin, ja uskon, että tässä tämän haitta-asterajan laskulla yhä useampi veteraani saa myöskin niitä avopuolen palveluita, joita ilman on tänä päivänä ehkä sitten jäänyt.

Myöskin rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan valtiovarainvaliokunta ehdottaa lisäystä, ja tämäkin tulee hyvin suureen tarpeeseen. Vaikka toki tiedämme, että veteraania kohden euromääräinen summa nousee, niin tiedämme samalla sen, että meidän veteraanimme ovat jo hyvin ikääntyneitä. Se tarkoittaa sitä, että kuntoutuksen muodossakin se palvelu, mitä he saavat, on usein vaativampaa kuin aiempina vuosina ja vuosikymmeninä. Tämän johdosta on hyvin tärkeää, että saamme näitä kuntoutuspalveluita myös kotiin vietynä, koska tosiasia on se, että hyvin moni veteraani ei enää välttämättä jaksa lähteä kodin ulkopuolelle näille kuntoutusjaksoille. Siinäkin mielessä tätä resurssia tullaan kyllä tarvitsemaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta nähdäkseni käy hyvin mietinnössään läpi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta aivan kohta kohdalta niitä haasteita, joita meillä on. Voin hyvin yhtyä siihen näkemykseen, joka tuossa mietinnössä tulee esiin useammastakin kohdasta, jossa todetaan, että tarvitsemme lisää matalan kynnyksen palveluja, tarvitsemme lisää oikea-aikaisuutta tähän palvelujärjestelmään, jotta pystymme sitten vastaamaan niihin tarpeisiin, joita ihmisillä on. Uskon, että pitkässä juoksussa on myös mahdollisuus säästää kustannuksia, koska nyt liian moni odottaa apua liian kauan ja se tulee paitsi inhimillisesti kalliiksi, myös taloudellisesti kalliiksi. Tässä sote-uudistuksen merkitys on hyvin keskeinen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä lyhyesti turvakotien kysymyksestä. Aivan avoimesti täytyy tunnustaa, että jo budjetin lähetekeskustelussa totesin täällä, että tuo valtiolle siirto ja siihen varattu 8 miljoonan euron määräraha ei riitä siihen, että pystyisimme laajentamaan turvakotitoimintaa. Nyt olemme pyrkineet varmistamaan, että emme missään maan osissa menetä sitä osaamista, joka turvakodeissa tänä päivänä on, ja olen iloinen siitä, kun kuulin, että myös valtiovarainministeri oli täällä eduskunnan keskustelussa todennut sen, että mahdollisesti lisätalousarviossa heti katsomme sitten, miten pystymme tätä resurssipuolta ehkä paremmin huomioimaan.

Tutkimustoiminnan osalta nämä leikkaukset, joita sektoritutkimukseen on jouduttu kohdentamaan, ovat hyvin valitettavia. Olen itsekin sillä kannalla, että tämän tutkimustoiminnan kaikkinainen selvittäminen ja sen katsominen, pystymmekö turvaamaan jatkossa nämä resurssit, on äärimmäisen tärkeä tavoite ja myös varmasti sellainen asia, joka hallitusohjelmaneuvotteluissakin tulee nostaa esille.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi näin kliseisesti haluan myöskin kiittää molempia ministereitä. Ministeriöistä on tullut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan myöskin erittäin hyviä esityksiä, joihin on ollut hyvinkin helppo sitten antaa myöskin perussuomalaisten positiivinen näkemys. Myöskin esimerkiksi tämä veteraaniasia on erittäin hyvä ja tärkeä, ja siitä olemme varmasti kaikki tyytyväisiä.

Sitten haluaisin tähän lapsilisäleikkaukseen tässä aluksi kiinnittää huomiota ja kuulla nyt hiukan ministerin näkemyksiä siitä, minkälaisia vaikutuksia te nyt sitten näette viime kädessä sillä olevan erityisesti näihin pienituloisiin lapsiperheisiin, jotka tosiaan niitä euroja tarvitsevat.

Toinen asia liittyy nyt ylipäätään tähän lastensuojelun tilanteeseen. Miten näette, miten sitä tulisi nyt jatkossa lähteä vahvemmin kehittämään?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä käsissäni päivämäärältä 15.9.2014 eli nyt syksyltä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ollut slaidisarja, joka kertoo, että keskeisimpänä uudistuksena on kotihoidon tuen jakaminen puoliksi molempien vanhempien kesken 1.8.2015 alkaen.

Toistan sen tässä, että keskusta ei missään tapauksessa hyväksy tätä kotihoidon tuen pakkokiintiöittämistä. Se on monella tavalla järjetön hanke. Se ensinnäkin kaventaa perheiden valinnanvapautta, lisää erittäin paljon kuntien menoja, koska tarvitaan lisää henkilöstöä. Se lisää työttömyyttä ja herättää myös perustuslaillisia kysymyksiä siitä, voidaanko näin tehdä eli miten tämä koskee perheitä, erilaisia perheitä, esimerkiksi vaikka yrittäjäperheitä, yksinhuoltajia ja niinpäin pois. Haluan tässä vedota teihin molempiin ministereihin, että ottaisitte siellä hallituksessa järjen käteen ettekä toisi tätä hallituksen esitystä tänne eduskunnan käsiteltäväksi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että teidän ministereitten lisäksi siellä oikeastaan pitäisi olla kyllä vastaamassa myöskin valtiovarainministeriön sektorimies, koska tunnen tämän prosessin siinä mielessä, että en oikein teitä voi tästä kaikesta ahdistella. Nimittäin kyllähän tämä tapaus päihdeäidit ja nyt myöskin nämä turvakodit alkavat lähestyä pikemminkin tragikoomisuutta ja nakertaa kyllä eduskunnan arvovaltaa.

Suorastaan vähän hurskastelulta tuntuu tietysti myöskin valiokunnan näkemys siitä, että seuraavaan lisäbudjettiin pitäisi lisätä nyt se raha; olisittehan te voineet sen lisätä sinne. Sitä se kuitenkin, tämä perustuslain pykälä, oliko se 2 § vai 3 §, sanoo, että budjettivaltaa käyttää eduskunta. Ei siihen nyt kai pidä lisätä, että "ellei valtiovarainministeriöstä muuta johdu".

Mutta ministeri Huovinen, olen huolissani näistä kuntien valtionosuuksista. Voimmeko elää jatkossa näin, kun nyt valtionosuudet ovat tippuneet 34:stä 25 prosenttiin? Siinä ei taida tällä menolla sotekaan auttaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen illalla täällä käsiteltiin OKM:n budjettia, ja kuuntelin siinä kohtaa hivenen huolestuneesti sitä debattia, kun sain siitä semmoisen käsityksen, että hallitus olisi nyt kytkenyt toisiinsa OKM:n 6 miljoonan euron leikkaukset ja sitten toisaalta tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden kysymyksen ja sitten tämän kotihoidon tuen leikkauksen.

Onko nyt niin, että ellette te pääse hallituksessa yhteisymmärrykseen siitä, mitä subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle ja kotihoidon tuen jakamiselle tehdään, niin siinä tapauksessa näitä 6:ta miljoonaa euroa, jotka nyt vietiin peruskoulun kehittämisestä, ei palauteta? Minusta tämä on kyllä aivan väärää politiikkaa hallitukselta. Pitäisi ymmärtää se, että jos halutaan tukea lasten ja nuorten hyvinvointia, niin ei tällaisia kytkykauppoja kyllä pitäisi tehdä. Minusta te toimitte aivan moraalittomasti tässä suhteessa nyt hallituksessa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin tuohon, käyttääkö eduskunta budjettivaltaa. Kun päihdeäitien hoitoon on viisi kertaa edellytetty määrärahoja eikä niitä ole tullut, tämä pallottelu on sellaista, että se kyllä syö eduskunnan arvovaltaa. Turvakotien siirto valtiolle -lakiesitys oli alibudjetoitu, siinä oli vain 8 miljoonaa euroa ja nykytason ylläpitäminen edellyttäisi 11,5:tä miljoonaa euroa. Pohdimme tätä valiokunnissa ja pohdimme, että jos nyt eduskunta lisää ensi vuodeksi määrärahoja, olemme turvakotien kanssa samassa tilanteessa kuin päihdeäitien kanssa, että vuosittain lisäämme määrärahoja ja aina odotamme, tuleeko hallitukselta rahaa vai ei. (Puhemies koputtaa) Sen takia teimme lausuman, että se tulee lisäbudjetissa ja kehykseen sisällytetään sitten tämä turvakotien raha, että päästään turvalliselle, vakaalle pohjalle eivätkä turvakodit tule pallottelun kohteeksi niin kuin päihdeäitien palvelut.

Tosiaankin perusopetuksen rahoituksen osalta on niin, että valtiovarainministeri totesi, että tämä on tekninen asia. Sitten kun subjektiivinen päivähoito-oikeus, (Puhemies koputtaa) säästölaki, tulee eduskuntaan, niin se raha palautetaan perusopetukseen. Näin valtiovarainvaliokunnassa asiaa käsiteltiin, ja tästä on lausuma.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme juuri hyväksyneet kansalaisten kannalta erittäin tärkeän sosiaalihuoltolain, jossa on muun muassa parannuksia niille omaishoitajille, jotka eivät ole tehneet sopimusta kunnan kanssa. Samalla hallitus on esittämässä omaishoitoon liittyvää lainsäädäntöuudistusta, jossa parannetaan niiden omaishoitajien terveyden asemaa ja sijaishoitoa, jotka ovat tehneet kunnan kanssa sopimuksen. Samanaikaisesti, kun omaishoitajien jaksamista selvitetään, he joutuvat ostamaan nyt erilaisia palveluja. Nyt he ovat viestittäneet eri puolilla Suomea, että kun he ostavat palveluja, niin käytännössä heillä ei ole enää taloudellisia mahdollisuuksia maksaa sentasoisia asiakasmaksuja kuin nämä palvelut tänä päivänä edellyttävät. Nyt on ehdottoman tärkeätä se, että tämä uusi omaishoidon lainsäädäntö saadaan (Puhemies koputtaa) vietyä eteenpäin.

Kysyn ministeri Huoviselta: ollaanko käynnistämässä omaishoidon kansallisen ohjelman pohjalta olevaa lainsäädäntöä vielä tämän hallituskauden aikana?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella päihdeäitien palvelujen jatkuvuus on tärkeää turvata samoin kuin turvakotien palvelujen saatavuus kaiken kaikkiaan. Mutta huoli on myös kokonaisuudessaan päihdepalvelujen saatavuudesta, koska päihdepalvelujen tarve on kasvanut ja monitahoistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja asiakkaat ovat kaiken kaikkiaan aikaisempaa sairaampia, monipäihteisempiä ja sosiaalisesti huono-osaisempia. Tästä huolimatta kuitenkin vain vähemmistö saa päihdepalveluja julkisilta palveluilta ja kaiken kaikkiaan.

Nyt paitsi päihdepalvelujen myös mielenterveyspalvelujen saaminen on useissa kunnissa heikkoa tai niitä ei ole ollenkaan. Sote-uudistuksessa painotettiin integraatiota ja sitä, että sosiaalipalvelujen vahvuus, niiden kehittäminen näkyisi tässä sote-uudistuksessa. Kysymykseni on: miten te, arvoisat ministerit, näette tämän (Puhemies koputtaa) sosiaalipalvelujen kehittämiseen liittyvien resurssien riittävyyden?

Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa terveyserot ovat kansainvälisesti mitaten kovin korkeat, ja niiden kaventaminen on yksi tämän kauden tärkeimpiä tavoitteita. Erityisesti miehillä näitä terveyseroja selittää alkoholin käyttö. Alkoholin käyttöhän aiheuttaa sekä välillisinä että välittöminä kustannuksina yhteiskunnalle useiden miljardien eurojen menot. Alkoholi on myös tärkein syy työurien lyhenemiseen. Tiedetään, että alkoholin käyttöön voidaan vaikuttaa sen saatavuudella ja hinnalla, mutta tilanne kuitenkin tuntuu olevan se, että jos hintaa nostetaan tai vastaavasti saatavuutta vähennetään, niin silloin matkustajatuonti Virosta lisääntyy.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mitä keinoja jää meille suitsia alkoholin käyttöä ja tätä kautta kaventaa terveyseroja?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä eduskuntakaudella olemme saaneet hyvin tärkeän lain, vanhuslain. Kun lakia oltiin tekemässä, hoitajamitoitus oli se, mikä puhututti pitkään ja paljon. Osa oli sitä mieltä, että lakiin pitää kirjata hoitajamitoitus, osa taas sitä mieltä, että ei. Silloinen ministeri lupasi, että tämän vuoden loppuun mennessä selvitetään todellinen tilanne siellä hoivakentällä, onko siellä suositusten verran hoitohenkilöstöä. Nyt se selvitys on tehty, ja siinä on todettu, että sitä henkilöstöä ei ole riittävästi.

Mikä on nyt tilanne? Aiotteko tuoda tämän hallituksen esityksen, jolla vanhuslakia tähdennetään hoitajamitoituksen osalta? On ollut ikävä kuulla sellaisia huhuja, että eduskunta olisi jakaantunut tässäkin asiassa, että kokoomuksen puolelta tätä asiaa vastustettaisiin. Mikä se todellinen tilanne on, sillä tämä on tuiki tärkeää, jotta me saamme sen laitoshoidon kuntoon Suomessa?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yli 30 järjestöä ja yhdistystä arvioi Suomen perhepalveluiden tilaa, ja tilanne on todella karu. Minä haluan, että ministerit ottavat tähän nyt kumpikin kantaa.

Siis ensinnäkin neuvoloitten tilanne on se, että siellä pitäisi kuulemma puolessa tunnissa ratkaista perheiden monimuotoiset ongelmat. Siellä ei ole työntekijöitä riittävästi, perhevalmennusta on supistettu, vastaanottoaikoja lyhennetty ja niin edelleen. Ihan sama tilanne on muissakin nimenomaan perheitten tukeen keskittyvissä palveluissa. Olen itse ottanut tänne vastaan delegaatioita, perhetyöntekijöitä ja muita, jotka kertovat, että koska kunnat eivät pysty tarjoamaan enää näitä palveluita, niin esimerkiksi kirkon perheneuvonta on aivan tupella: ovista ja ikkunoista tulisi asiakkaita. Nämä vanhemmat ovat uupuneita. Tietenkin työttömyys- ja toimeentulohuolet ovat päällä. Vanhemmuudessa on ongelmia, naisten väkivaltaisuus on kärjistynyt ja niin edelleen. Joulu on tulossa. Minä pelkään, että meille tulee erittäin pahoja uutisia perheistä, jotka eivät enää jaksa. Mitä te aiotte tehdä, ministerit, tälle äärettömän traagiselle tilanteelle? Raha ei nyt riitä kunnissa.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen kliinisen lääketieteen taso on aivan maailman huippua, ja henkilökohtaisesti olen huolissani, ettei tästä tutkimus-evosta tule uutta case päihdeäitejä. Myös valtiovarainvaliokunta lisäsi tähän 1,7 miljoonaa euroa mutta samalla ilmaisi vakavan huolensa siitä, että tutkimusrahoitus pitää saada sille kuuluvalle tasolle, ja tämä tahdonilmaisu on lausumatasoisena.

Minä haluan tuoda tähän kaksi näkökulmaa. Meillä on potilasnäkökulma: kliinisellä tutkimuksella on saatu vaikuttavia tuloksia aikaiseksi, uusia innovaatioita, uusia hoitokäytänteitä ja erityisesti uutta asiantuntemusta, joka on levinnyt koko Suomeen. Toinen näkökulma on talousnäkökulma. Meillä on terveysteknologiaan liittyviä tuotteita ja palveluita kehitetty, ja niistä on muodostumassa meille hyvä vientiala.

Minä toivoisin että, ministeri Huovinen, tutkisitte sitä terveysalan tutkimus- ja kasvustrategiaa (Puhemies koputtaa) ja veisitte omalta osaltanne sitä eteenpäin niin, että meidän tutkimus todellakin saavuttaa sen tason, jonka se on ansainnut.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden alussa voimaan tulevan päivystysasetuksen tärkein tavoite on turvata kiireellistä päivystyshoitoa tarvitsevan potilaan hoito.

Nyt ollaan vähentämässä perusterveydenhuollon ympärivuorokautisia päivystyksiä, ja niiden määrä jopa puolittuu. Monilla ihmisillä etäisyys päivystyksiin kasvaa. Moni kunta myös lopettaa terveyskeskusten iltavastaanottoja. Terveysasemilla ei ole aina tarjota potilaalle lääkäriaikaa niin sanottuna virka-aikana, ja usein potilaat ohjautuvatkin päivystyksiin. Terveyskeskuslääkärille on kuitenkin todella vaikea päästä. Esimerkiksi vuonna 2013 vastaanotolle pyrkineistä suomalaisista 85 prosenttia asui alueella, jossa joutui odottamaan terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyä vähintään 2 viikkoa. Kiireetöntä hoitoa tarvitsevat potilaat voidaan kuitenkin ensi vuoden alusta ohjata päivystyksestä virka-aikaisen kiireettömän hoidon piiriin, jos potilaan terveys ei vaarannu. Jonot ja kiire kasvavat suurissa päivystysyksiköissä, ja tämä on todella epäinhimillistä niin potilaille kuin hoitohenkilökunnallekin. (Puhemies koputtaa) Kuinka tällaisessa tilanteessa voidaan vähentää perusterveydenhuollon päivystystä ja paljonko tästä on arvioitu tulevan säästöjä?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidan olla se henkilö, joka aikanaan aloitti tämän päihdeäitirahojen lisäämisen. Se tapahtui vuonna 2001.

Mutta se, mihin olen hyvin pettynyt nyt tässä budjettiesityksessä ja myös hallituspuolueitten sopimuksessa, on se, että näille sektoritutkimuslaitoksille, tässä tapauksessa THL:lle ja Stukille, ei myönnetty lisää rahaa. Oltiin vain huolissaan, mutta raha olisi kyllä auttanut paljon enemmän. Niitä on kohdannut tämä sektoritutkimuslaitosuudistus sinänsä, mutta sitten ne saivat lisärangaistuksen sen takia, että peruspalveluministeri ei tuonut hallituksen neuvotteluun sovittuja säästöjä. Minusta tämä rangaistus kohdistui aivan väärään tahoon. Olisi riittänyt, että peruspalveluministeri saa potkut, mitkä hän kyllä saikin. Mutta tämä nykyinen säästövaatimus on aivan tolkuton ja vaarantaa näitten organisaatioiden toiminnan.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Det har varit många bekymmer kring ratificeringen av Istanbulkonventionen. Det finns inte tillräckligt med skyddshem i Finland, och det finns inte heller medel i budgeten.

Det andra problemet är att Finland fortsätter att använda medling vid våld i nära relationer på ett sätt som FN-organet Cedaw starkt kritiserar och har nu avkrävt Finland ett svar om vilka åtgärder som vidtagits — nu inom två år. Detta är en förutsättning för ratificering av Istanbulkonventionen.

I går sade utrikesministern här i debatten att han var övertygad om att social- och hälsovårdsministeriet vidtagit alla åtgärder som krävs för att Istanbulkonventionen ska kunna ratificeras. Jag skulle vilja fråga minister Huovinen: Stämmer det? Finns det ett färdigt svar till Cedaw om avskaffande av medling, som gör att konventionen kan ratificeras?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme sosiaali- ja terveydenhuollossa suuressa murrosvaiheessa, ja tällaiseen murrosvaiheeseen tulisi liittää tutkimus ja vaikuttavuuden arviointi. Tämän takia onkin huolestuttavaa se, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan virastojen ja laitosten toimintaan tehdään niin suuria säästöjä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Kelan tutkimusosasto tekevät juuri sitä tutkimusta, mitä muutoksessa pitäisi nyt osata hyödyntää. Erityisesti kustannusvaikuttavuusarvioinnille olisi nyt suuri tarve. Vaarana nimittäin on, että lähdemme tuijottamaan liikaa tuottavuutta ja suoritteiden määrää ja unohdamme, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikkein tärkein asia on toiminnan vaikuttavuus eli se, millaisia terveyshyötyjä saamme aikaan olemassa olevilla resursseilla.

Tehokkuus sosiaali- ja terveydenhuollossa on resurssien ja vaikuttavuuden suhde. Tällaista terveystaloustieteellistä tutkimusta, jossa etsitään ja kehitellään vaikuttavia ja tehokkaita toimintatapoja, tehdään Suomessa tällä hetkellä ihan liian vähän, eikä sitä edes hyödynnetä päätöksenteossa riittävästi, (Puhemies koputtaa) ja sen takia tämä resurssien supistaminen on todella huono asia.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vielä haluaisin ministereiltä kysyä ajatuksia näihin asioihin. Sosiaalihuoltolain uudistuksen osalta on nyt tullut kentältä viestiä, että joissain paikoin sosiaalityöntekijöitä koskeva kirjaus ikään kuin heidän suojaamisestaan niissä tilanteissa, kun he tuovat näitä epäkohtia esiin, ei ole oikein ollut onnistunut, ja sieltä on tullut aika vakaviakin yhteydenottoja, että heihin on kohdistettu kurinpitotoimia sen vuoksi, että he ovat pyrkineet nostamaan näitä epäkohtia esiin. Tähän toivoisin, että ministeri ottaisi hiukan kantaa, että mitä tälle laille nyt voitaisiin vielä tehdä.

Toinen asia, joka liittyy myöskin tähän sosiaalihuoltolakiin sekä vanhuspalvelulain uudistukseen ja näihin kotiin vietäviin palveluihin eli kotiapuun, on nyt sitten se, mistä te näette, että ne resurssit sinne kotiin otetaan. Voisiko esimerkiksi tämmöinen vanhan ajan "kotiavustaja" olla yksi semmoinen työnimike tai ammattinimike — jota esimerkiksi perussuomalaiset ovat tässä nostaneet keskustelussa esiin?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen toi minusta erittäin tärkeän näkökohdan esille, kun puhutaan kaikista sosiaali- ja terveysministeriöön liittyvistä asioista. Kannan huolta siitä, että kun esimerkiksi sote-linjaukset ovat tulleet esille, niin siellä ei ole korvamerkittyä rahaa eikä korvamerkittyjä toimia ennalta ehkäiseville ja terveyttä edistäville toimille, jotka ovat koko eduskunnan tahdonilmauksena olleet jo vuosikaudet täällä salissa.

Toivoisin, että takapainotteisuudesta siirryttäisiin etupainotteisuuteen ja että nimenomaan nyt tuleville vuosille, kun rahaa on niukalti, tekisimme suunnitellun ohjelman, jossa näitä asioita painotetaan. Tässä viittaan esimerkiksi lastensuojeluun, perheiden kotiapuun ja esimerkiksi sellaiseen sairastavuuteen kuin keliakia. Kaikkien näiden mahdollisimman varhainen auttaminen tuottaa paljon tuloksekkaampia tuloksia kuin nämä jälkitoimenpiteet.

Maria Guzenina /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa hyvin muistutti hallitusta siitä, että täällä eduskunnassa on jo pidemmän aikaa edellytetty, että päihdeäitien asia saadaan kuntoon ja turvakotien asia saadaan kuntoon. On joitain asioita ja uudistuksia, jotka täytyy kertakaikkisesti viedä eteenpäin, ja ei voi olla niin, että vuosi toisensa jälkeen eduskunta joutuu palaamaan tähän asiaan.

Tässä yhteydessä muistuttaisin myöskin, että vanhuspalvelulakiin sisältyy niin ikään ponsi, joka on eduskunnan täysin yksimielisesti tekemä, ja se liittyy henkilöstömitoitukseen. 0,5 on tarkoitus saattaa nyt voimaan lain tasolle johtuen siitä, että tämän vuoden aikana seurannassa eivät kaikki laitokset ole täyttäneet sitä mitoitusvaatimusta. Nyt kysyisin ministeriltä: onhan hallitus pontevasti nyt tämän asian päällä?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen lukuisia kertoja tässä salissa kysellyt lapsiperheiden kotipalvelujen puolesta, mitä niille tehdään, kun meillä lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet, kun 90-luvun alussa alettiin purkaa näitä lapsiperheiden kotipalveluita. Joten kallis lasku on tullut yhteiskunnalle ja hirveän paljon myös kärsimystä lukuisiin perheisiin.

Nyt kun valtio jatkuvasti leikkaa kunnilta valtionosuuksia ja kuntatalous on muutenkin suuressa kriisissä, miten konkreettisesti näiden lapsiperheiden apu turvataan tulevaisuudessa, tulevatko he saamaan yhtään mitään parannuksia nykytilaan, jotta he selviytyisivät myös aikaisempaa paremmin näissä hankalissa tilanteissa? Nyt kun on ollut puhetta siitä, että neuvoloistakin on leikattu, mikä on asianomaisen ministerin näkemys siitä, mitä tapahtuu vuonna 2015 oikeasti kuntakentällä?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä tähän kotihoidon tuen pakkopuolitukseen. Siitähän syntyy kunnille arvion mukaan 40 miljoonan euron lisäkustannukset siitä syystä, että sen jälkeen joudutaan turvautumaan kunnalliseen päivähoitoon eikä voida jatkaa enää kotona, jos, usein on niin, isä ei kuitenkaan voi jäädä taloudellisista syistä lasta kotiin hoitamaan. Tätä taustaa vasten kun mietitään, niin vaikka miljardin euron edestä olisi pitänyt löytyä kuntasektorille säästöjä, te teette päätöksiä, joilla te lisäätte kuntien menoja. Onneksi tämä tulee voimaan 1.8., ja vaalien jälkeen, jos keskusta siellä hallituksessa mukana on, tämä ei tule toteutumaan, sen me olemme päättäneet.

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytymisestä ja lasten huostaanotosta sellainen näkökohta, että siinähän pystytään ennalta ehkäisemään, mutta se vaatii sitä, että neuvolassa, päiväkodissa, koulussa kaikissa tiedostetaan, että jos lapsi oireilee, siihen puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja perheelle annetaan esimerkiksi kotiapua. Tätä ei pelkkä sosiaalihuoltolaki riitä turvaamaan, (Puhemies koputtaa) vaan tarvitaan poikkihallinnollinen yhteistyö, jotta se toteutuu.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuri huoli on kuntien tilanteesta ja kuntien mahdollisuudesta tuottaa palveluita. Nyt kun katsotaan sitä mietintöä, jonka valtiovarainvaliokunnassa olemme kirjoittaneet, siellä todetaan, että kuntatalous ei millään mittarilla ole tasapainossa ja edellytys sille, että jatkossa voidaan turvata palvelut, niin sote-palvelut kuin esimerkiksi sivistyspuolen palvelut, on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus onnistuu. Olemme huolissamme siitä, mikä on se kannuste, joka saa sitten ne alueet, mitkä nyt sitten tulevaisuudessa tuottavatkin palveluita, tuottamaan palvelut tehokkaammin.

Kysyisin tässä: kun olemme useasti edellyttäneet, että julkiseksi saataisiin palveluiden tuottamisen hinta ja laatu, jotta meillä olisi tietoa sitten valita kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita, voisimme benchmarkata, katsoa missä ovat hyvät käytännöt, niin kysyn, ovatko ministerit nyt valmiita heti joulun jälkeen ryhtymään toimeen ja laittamaan kuntoon sen, että meillä alkaisi valmistelu julkisista laaturekistereistä ja meillä olisi palvelujen tuotantohinta (Puhemies koputtaa) esillä, että voitaisiin ne parhaat tavat valita ja saada riittävästi rahaa sitten myös... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden heikkeneminen herättää huolen peruspalveluiden kehityksestä. Kuinka pidetään huolta siitä, että nyt uudistusten keskellä parannettaisiin palveluja ja siirrettäisiin painopistettä juuri tähän vaikuttavuuteen ja erityisesti ennaltaehkäisyyn? Sotessahan juuri linjataan sitä, että ennaltaehkäisyyn pitäisi entistä enemmän siirtyä, koska se tuo säästöä ajan kanssa ja, mikä tärkeintä, parantaa ihmisten elämisen laatua. Erityisen suuri huoli kohdistuu juuri lastensuojeluun. Perheitä tulisi tukea ajoissa, jotta ei päädytä huostaanottoihin, koska se on kallista ja se on perheen kannalta aikamoinen tragedia.

Olisin nyt kysynyt, hyvät ministerit: kuinka te saatte tässä taloudellisessa tilanteessa tämän soten linjauksen ennaltaehkäisystä toimimaan lastensuojelussa?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen, olette ansiokkaasti edistänyt turvakotien rahoituksen siirtoa valtiolle, kiitos siitä. Nyt tuo luvattu rahoitus, kuten on todettu, ei tule riittämään edes nykytoiminnan pyörittämiseen, saati uusien paikkojen luomiseen.

Kysyinkin tosiaan maanantaina budjetin yleiskeskustelussa valtiovarainministeri Rinteeltä tästä turvakotien rahoituksesta, ja hän vastasi näin: "Minun mielestäni turvakotien tilanne on niin vaikea, että se rahoitus on jollakin tavalla turvattava. Siellä tehdään niin tärkeää työtä, että se on hoidettava jollakin tavalla kuntoon." Joten, ministeri Huovinen, teillä on nyt selkänoja, johon nojata.

Mutta on siis erittäin tärkeää, että rahaa toiminnan ylläpitämiseen olisi riittävästi ja nyt toimivien turvakotien asema turvattaisiin ja kentällä oleva asiantuntemus ja vuosien työ ei valuisi hukkaan. Olisinkin kysynyt: pitääkö paikkansa, että THL:n suunnalla tuntuisi olevan halua ajaa tätä asiaa julkisen palveluntuottajan suuntaan, vai miten näette nykyisten toimijoiden aseman jatkossa, sillä turvakodeissa ympäri Suomen eletään epävarmuudessa siitä, mikä näiden olemassa olevien turvakotien asema on tulevaisuudessa?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kolme asiaa:

Ensinnäkin: Enpä olisi uskonut, että tällä vaalikaudella ottaa niin tiukille veteraanien kotiin vietävien palveluiden aikaansaaminen siihenkin mittaan, missä tällä hetkellä mennään. Tietosuoja, byrokratia, kaikki tämä. Kunta- ja terveysjaostossa olemme muun muassa taistelleet tuon asian kanssa aika ankarasti, ja tämä vain kuvastaa sitä, että nämä meidän järjestelmät eivät ole kyllä yhteensopivia, mutta onneksi nyt sitten eduskunnankin päätöksillä mennään muun muassa sotainvalidien asioissa eteenpäin.

Toinen asia: Haluan kyllä kannustaa ministereitä ja ministeriötä valmistelemaan myös tätä omaishoidontukikysymystä, niin että siihen liittyvät asiat, juuri omaishoitajien asema, yhdenvertaisuus ja jaksaminen, ovat keskiössä, ja sitä, voidaanko tämä sitten siirtää Kelalle, jotta kaikki nämä pystyvät kansalaisten kannalta tasavertaisemmin toteutumaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kolmantena kysymys Potilasvakuutuskeskukseen liittyen: Syyskuun lopussa sairaanhoitopiireille tuli yli 180 miljoonan euron lasku. Mikä on sen tilanne, tuleeko pikalaki? Tämä on saattanut sairaanhoitopiirit ja sitä kautta myös omistajakunnat, jäsenkunnat talousongelmien äärelle siltä osin.

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa on hyvin paljon viitattu ja pantu toiveita uuden sosiaalihuoltolain mukanaan tuomaan hyviin puoliin. On totta, että on hyvä, että painopistettä siirretään ennalta ehkäiseviin palveluihin. Siirtymävaiheessa se varmasti tulee nostamaan kuntien kustannuksia, koska myöskin ne korjaavien palveluiden kustannukset ovat kuntien käsissä.

Toinen asia. Tähän lakiin liittyy, niin hyvä laki kuin se onkin, hyvin paljon vielä tulkinnanvaraisuutta siltä osin, milloin on kyse subjektiivisista oikeuksista, milloin on kyse määrärahasidonnaisista palveluista, milloin puhutaan suositustasoisista palveluista ja niin edelleen. Kysynkin: onko meillä nyt ensinnäkin tässä talousarviossa varauduttu siihen, miten me voisimme tukea kuntia tämän siirtymävaiheen läpiviemiseen noin kustannusten näkökulmasta, ja ennen kaikkea miten me olemme varautuneet siihen, että me voimme ohjeistaa kuntia niin, että tämä sosiaalihuoltolaki otettaisiin yhtenäisesti käyttöön kaikkialla Suomessa näistä tulkinnanvaraisuuksista riippumatta?

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Kiitos erittäin hyvästä keskustelusta. Suuri osa näistä suoraan kohdistetuista kysymyksistä kohdistuu peruspalveluministerin puolelle, mutta itse nostan esille kolme asiaa.

Edustaja Rossi nosti esille veteraanien tilanteen ja sen, millä tavalla siellä kunnissa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla tukea veteraaneja. Tällä kaudella on viety eteenpäin sitä, että Kela luovuttaa nyt tiedot veteraaneista kuntiin, jotta sitten tiedetään siellä kunnissa, ketkä ovat veteraaneja. Kuntakohtaisesti voidaan esimerkiksi lähestyä kirjeellä tai olla muuten yhteydessä tai löytää ne veteraanit, jotka mahdollisesti ovat olleet esimerkiksi apujen tai muiden tukimuotojen ulkopuolella. Tämä kyllä helpottaa jo aika oleellisesti sitten sitä yhteydenpitoa siellä kunnissa.

Edelleen edustaja Rossi kysyi tästä potilasvahinkovakuutuksesta, josta on tämän syksyn aikana käyty keskustelua. Tämä on varsin ajankohtainen ja erittäin suuri, taloudellisesti iso asia. Sairaanhoitopiirithän ovat hoitaneet sen vakuutusasian pääosin samalla tavalla, kuitenkin niin, että esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on toiminut eri tavalla kuin muut sairaanhoitopiirit ja käyttänyt tällaista yksityistä vakuutusta. Koska käytäntö ei ole ollut yhdenmukainen kaikissa sairaanhoitopiireissä, niin lainsäädännön muuttaminen ei siinä asiassa myöskään ole niin yksinkertaista kuin sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolla vielä alkusyksystä ajateltiin. Sen vuoksi siihen on nyt perustettu työryhmä, jossa mietitään, mitkä muutokset lainsäädäntöön pitää tehdä, jotta tätä ongelmaa ei enää jatkossa ole, jonka edustaja täällä mainitsi. Asia on siis työn alla ja pyritään viemään mahdollisimman pikaisesti päätökseen.

Sitten edustaja Tainio kysyi alkoholista ja terveyseroista, jotka liittyvät siihen ja aiheuttavat ennenaikaista eläköitymistä. Alkoholi todella on yksi ennenaikaisten eläkkeiden aiheuttaja. Se aiheuttaa niitä kahdella tavalla, ensin fyysisen sairauden kautta eli sitä kautta, että ihmiselle alkoholista johtuen tulee joku fyysinen sairaus, mutta myös niin, että alkoholista johtuen tai toisinpäin mielenterveyden häiriöstä tai sairaudesta johtuen tulee alkoholiongelmaa, se on osallisena aiheuttamassa ennenaikaista eläköitymistä mielenterveyden sairauden ja häiriöiden vuoksi. Erityisesti nuorilla, jotka jäävät ennenaikaiselle eläkkeelle, alkoholi on monesti siellä taustalla, ja nuorten ennenaikaisten eläkkeiden aiheuttajana mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy.

Tänä syksynä on eduskuntaan tuotu lakiesitys siitä, että kuntoutus olisi ensisijainen aina ennen ennenaikaisen eläkkeen myöntämistä. Edustaja Tainion esille nostamassa asiassa eli alkoholiin liittyvien sairauksien kohdalla pidän tätä asiaa erittäin tärkeänä.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Pahoittelut, mutta joudun käyttämään koko 5 minuuttia, ja jää varmaan vielä vastattavaa sen jälkeenkin.

Kiitos minunkin puolestani hyvistä kysymyksistä. Aloitan tästä yleisestä kuvasta, joka nousi useammissa teidän puheenvuoroissanne esille, eli siitä, että olemme taloudellisesti hyvin hankalassa tilanteessa, niin valtakunnallisesti kuin myös kunnissa, ja se on valitettavasti johtanut niihin ikäviinkin säästöpäätöksiin, joita on jouduttu tekemään. Kukaan ei leikkaa lapsilisää huvikseen — sanon tämän nyt ties kuinka monetta kertaa — ja näin se vain on, että kun me alamme katsomaan sitten sitä valtiontaloutta ja myöskin STM:n pääluokkaa, niin en usko, että meille kenellekään on kovin helppoa sanoa, mistä sieltä voidaan ottaa pois.

Tämä on se yleinen kuva, ja voi tietenkin tässä sanoa, että opposition tarjoamat budjettivaihtoehdot ovat yksi keino puuttua näihin asioihin, mutta ihan kaikkeen, mitä täällä tänä iltana on jo mainittu, en ole löytänyt opposition vaihtoehtobudjeteistakaan vastauksia.

Sitten tämä kysymys... Tai oikeastaan haluan ensin sanoa, että olen eri mieltä siitä, että meidän palvelujärjestelmässämme olisi traaginen tilanne, kuten täällä todettiin. En jaa siis tätä käsitystä. Uskon kyllä, että meillä on erittäin isoja puutteita joissakin kohdissa meidän palvelujärjestelmäämme, mutta tilanne ei ole kyllä traaginen. Kyllä meidän ammattilaiset tuolla kentällä tekevät todella kovasti töitä sen eteen, että jokainen suomalainen saisi sen palvelun, joka hänelle kuuluu, ja osaltaan me pyrimme tietenkin tätä työtä nyt tukemaan niillä lukuisilla uudistuksilla, jotka menevät samaan suuntaan ja joiden punaisena lankana on se, että me pääsemme tästä pelkästä vahinkojen korjaamisesta siihen ennaltaehkäisyyn ja siihen, että mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja varhaisella tuella ihmisille saadaan sitä apua ja tukea. (Eduskunnasta: Jos ei ole rahaa!) — No, jos ei ole rahaa, niin voi katsoa mallia vaikka Imatralta, miten on pystytty lyhyessäkin ajassa huostaanottojen määrä kääntämään laskuun. Tässä kyllä kaikille kuntapäättäjille täälläkin viestini on se, että jos se onnistuu siellä, niin miksei se onnistuisi muualla.

Sosiaalihuoltolaista täällä on lukuisa joukko kansanedustajia käyttänyt puheenvuoron, ja totean vain sen, että siinä on tarkoituksemme kyllä, että tuemme kuntia tässä muutoksessa, järjestämme kierroksen, jossa käymme läpi näitä asioita, ja yritämme tällä tavoin sitten saada myöskin sen tulkinnan ja lainsäädännön hengen samanlaiseksi joka puolella Suomea. On selvää, että näihin työntekijämääriin on tässä kiinnitetty erityistä huomiota ja myös siihen, että tämän puheeksi ottamisen pitää olla sallittua, mihin täällä edustaja Juvonen taisi kiinnittää huomiota, ja kielteiset toimet on yksiselitteisesti kielletty, jos nostaa näitä asioita esille — vai oliko edustaja Mäntylä, nyt korjaan tätä, menee jo sekaisin tässä puhepaljoudessa. Mutta joka tapauksessa: jos työntekijä nostaa esille sellaisia asioita, joista pitää ilman muuta puhua, niin tällaiset vastatoimet ovat siis kiellettyjä.

Sitten muutamiin yksityiskohtiin.

Ensinnäkin turvakotien tilanteeseen. Olen iloinen siitä, että myös valtiovarainministeri on täällä todennut sen, että meidän tulee tämä rahoitus turvata. Me olemme yrittäneet selvittää jo STM:n kautta sitä, mikä on tämän kunnallisen puolen tilanne, kuinka hyvin siellä on varauduttu siihen, että kunnalla on edelleenkin velvollisuus järjestää avopalveluita. Juuri tämän takiahan tätä siirtymää pitää nyt erityisen tarkasti seurata, jotta ei käy niin, että se osaaminen valuu jonnekin hukkaan.

Omaishoidon osalta totean, että itse olen valmistautunut siihen, että me laitamme liikkeelle tämän valmistelutyön tällä kaudella. Isot ratkaisut tässä asiassa varmasti jäävät tulevaisuuteen, mutta se oli myös kansallisen omaishoidon ryhmän oma ajatus, että tällä kaudella voimme viedä esimerkiksi terveystarkastuksia eteenpäin, mikä nyt tapahtuikin tässä täydentävän yhteydessä.

Puhemies! Olen hyvin sitoutunut kotihoidon tuen uudistukseen. Meidän on pakko miettiä sitä, millä tavalla hoivavastuu äitien ja isien välillä tässä maassa jakautuu, ja meidän pitää viedä eteenpäin myös niitä toimia, joilla voimme tukea isien vanhemmuutta ja osallisuutta perheiden ja lasten elämässä. Sen vuoksi olen sitoutunut, ja kaksi kertaa olen tainnut täällä tämän salin edessä jo välikysymykseen tässä asiassa vastata, ja mielestäni se on sitä työtä, jota meidän pitää viedä eteenpäin. Tämä esitys on parhaillaan lausuntokierroksella, ja lausuntokierros loppuu 5.1., ja sen jälkeen sitten etenemme varsinaisen esityksen tuomiseen tänne eduskuntaan.

Vielä, puhemies, aivan lyhyesti: täällä nostettiin esille nämä tutkimussäästöt useissakin puheenvuoroissa, ja olen sitä mieltä, että tässä meillä on erittäin tarkan katsomisen paikka, jotta emme menetä sitä tarkkaa seurantaa ja tietoa, jota meidän välttämättä on saatava esimerkiksi päätöksenteon tueksi.

Lopuksi, puhemies, minusta vanhuspalvelulain käsittelyn yhteydessä eduskunnassa tehty lausuma, johon olen itsekin kansanedustajana sitoutunut, on varsin selvä, ja siltä osin olen valmis laittamaan liikkeelle myös lainvalmistelutyön eteenpäin viemisen.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi pitää kysyä ministeriltä, miten ministeri ajattelee, miten meidän oikein pitäisi tiedottaa kansalaisia uudesta sosiaalihuoltolaista, jos kerran on niin, että me lainsäätäjät täällä peräänkuulutamme lapsiperheiden kotipalvelun puolesta samanaikaisesti, kun meillä on uusi sosiaalihuoltolainsäädäntö täällä juuri hyväksyttynä?

Meidänhän pitäisi olla niitä, jotka menevät ja kertovat ulos, että kyllä, nyt on tehty historiaa. 90-luvun laman aikaan suuressa lamassa me leikkasimme lapsiperheiden kotipalvelua. Mitä tapahtui 2000-luvulla? Kun oli nousukausi, me emme lisänneet lapsiperheiden kotipalveluun rahaa. Meillä oli periaatteessa lainsäädännössä siihen mahdollisuus, mutta käytännössä palveluita ei ollut saatavilla. Mutta nyt, 2010-luvun taantumassa ja lamassa me parannamme juuri ehkäiseviä palveluita. Me olemme uskaltaneet tehdä rohkean askeleen eteenpäin aivan niissä asioissa, mitä kaikki olemme peräänkuuluttaneet, eli (Puhemies koputtaa) ehkäisevistä palveluissa. Ministeri Huovinen, miten me tiedotamme kansalaisia tästä, koska kansanedustajatkaan eivät asiasta täysin tiedä?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sote-pääluokka on hirmuisen suuri. Mutta näin joulun alla minua pysäytti Iltalehden kirjoitus tamperelaisesta Väinöstä, joka on 90-vuotias, huonosti rollaattorilla kulkeva polvi- ja sydänvikainen mies, joka haluaisi käydä katsomassa ennen joulua lähelle kuusikymppistä vaikeavammaista kehitysvammaista poikaansa. Vanhus- ja vammaispalvelulain puitteissa hän pyysi taksikyytiä, muttei sitä ole suotu, koska hänen tulonsa ovat yli 1 278 euroa. Tuntuu, että onko tämä byrokratia tämmöistä, että monta kertaa juuri nämä, jotka eivät pysty hommiansa itse hoitamaan — mielenterveyspotilaat, erilaiset vammaiset — kyllä aina ovat huonommalla osalla. Ja kysyisinkin, voiko näin käydä tämän päivän Suomessa. Sitten vielä lisäksi hänellä oli synnynnäisesti toisesta jalasta varpaat pois, ja kun ajatellaan ikää, niin kyllä tässä nyt jotain pitäisi tehdä, että hänkin saa inhimillistä oikeutta.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden köyhyys kasvaa. Hallitus on tehnyt kovia päätöksiä asumisen kustannusten noususta, energiaverotuksen noususta ja niin edelleen, monen veron, taksan ja maksun noususta. Ostovoima heikkenee kaksilapsisissa perheissä 900 eurolla vuodessa, ja se on iso summa.

Pisteenä i:n päälle on sitten lapsilisäleikkaus ja tämän kotihoidon tuen pakkokiintiöiminen, ja nämä ovat, arvoisat ministerit, arvovalintoja. Nämä olisi voitu välttää nostamalla esimerkiksi tupakkaveron hintaa, mutta sitä ette ottaneet kuuleviin korviin. Lapsilisäleikkaus — tämä on harvinaista Suomessa. Se on kerran leikattu aikaisemmin Lipposen hallituksen aikana 1990-luvulla, ja nyt olemme taas sen edessä. Monimutkainen lapsilisävähennys on tämän kompensaatioksi luotu. Katsotaan, miten se oikein toimii. Uskallan väittää, että aika huonosti.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön ala koskettaa kaikkia suomalaisia, ja tässä pääluokassa tehdyt päätökset tuntuvat koko yhteiskunnassa. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa täytyy tukea vaikeammassa asemassa olevia ihmisiä, ja päihdeäitien hoito ja heidän lastensa hoito ovat keskeisiä tehtäviä, jotka yhteiskunnalle kuuluvat. Sen takia olen todella iloinen demareiden kunta- ja terveysjaoston jaostovastaavana, että eduskunta taas kerran varmisti sen, että rahoitus on myös ensi vuonna. Mutta tulevina vuosina täytyy tämä rahoitus saada kuntoon niin, ettei joka vuosi tarvitse arvuutella, onko sitä rahaa vai eikö ole ja jatkuvatko palvelut vai eivätkö jatku. Ensi- ja turvakotien liitto on edelleen valmis tarjoamaan päihdeäitien ja heidän lastensa hoitoon tarvittavat palvelut täällä yhteiskunnassa ja on valmis myös laajentamaan toimintaa, jos siihen annetaan mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Hoitajamitoitus on saatava tällä kaudella lakisääteiseksi, koska näyttää siltä, että muuten se ei toteudu ja näin ollen meidän vanhustenhoito (Puhemies koputtaa) ei ole sillä vakavuudella otettu tässä yhteiskunnassa, mitä se ansaitsisi.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nousi aikaisemmin tämä lisäbudjettiasia esille. Jos jostain syystä eduskunta ei huomenna äänestä rauhanturvaajien kuntoutukseen lisää rahaa, niin oletteko valmis pohtimaan sitä lisäbudjetin yhteydessä? Eli näitä veteraaneja on myös tällä rauhanturvaajapuolella.

Tässä nousivat myös nämä alkoholin ongelmat. Olisiko yksi ratkaisuvaihtoehto näihin ongelmiin täysin uudenlaisen alkoholipolitiikan läpikäynti, jonka yhtenä osa-alueena voisi olla vaikka ravintolassa tarjoillun alkoholin veron lasku, jolloin alkoholi nautittaisiin valvonnan alla eikä kotisohvalla lasten keskellä vedettäisi kännejä? Eikö tämä olisi yksi ongelmanratkaisuvaihtoehto? Ja sitten ministeri Rädylle: luotatteko Fimean toimintaan, ja onko Fimean budjetti riittävä?

Laila Koskela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka toinen iäkäs päivystyspotilas tarvitsee sairaalahoitoa, ja iäkkäiden päivystykseentulon taustalta löytyy usein vakava sairaus. Noin puolet heistä tarvitsee sairaalahoitoa, sillä iäkkäät hakeutuvat päivystykseen harvoin turhaan. Näin osoittavat Tampereen yliopistossa valmistuneet tutkimusraportit. Geriatriaosaamista tulisi lisätä päivystyksissä ja avohoidossa. Hoitoalan ammattilaiset ohjaavat ikääntyneen usein päivystykseen, koska perusterveydenhuollon palveluiden saatavuudessa ja laadussa on ongelmia. Näyttöä ei ole löytynyt, että iäkkäät hakeutuisivat päivystykseen yksinäisyyden takia tai mukavuussyistä. Päinvastoin pelko hoidotta jäämisestä, pitkästä odotusajasta, ikävästä kohtelusta tai turhan valittajaksi leimaamisesta voi estää vakavasti oireilevaa ikääntynyttä hakeutumasta päivystykseen.

Arvoisa ministeri, mitä hallitus voisi vielä tehdä tälle tilanteelle?

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa käsiteltäessä huomio kiinnittyy yliopisto- ja korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen jo pitkään kestäneeseen vähenemiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tämä on merkinnyt sitä, että eri sektoritutkimuslaitokset ovat joutuneet irtisanomaan huomattavasti henkilökuntaa ja siten supistamaan toimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminta onkin heikentynyt merkittävästi. Mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ovat heikentyneet, ja supistuksia on jouduttu tekemään ja joiltakin osin jopa lopettamaan kokonaan muun muassa säteilyturvallisuuden osalta. Miten turvaamme jatkossa yliopistotasoisen terveydenhuollon tutkimuksen sekä sektoritutkimuksen rahoituksen ja toimintamahdollisuudet tulevaisuudessa?

Sitten kysyisin, mitä YTHS:lle kuuluu. Opiskelijat ovat varsin tervettä joukkoa, mutta nämä hyvinvointierot kuitenkin kasvavat, ja yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat olisi hyvä saada tasa-arvoiseen asemaan. Tosiaan olisi mukava tietää, mitä nyt sote-uudistuksen tiimoilta tälle YHTS-mallille tapahtuu. Pääsevätkö molemmat korkeakouluopiskelijat tämän piiriin?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on nyt laskettu sotilasvammakorvauksen työkyvyttömyysaste 20 prosentista 15:een. Jos ajatellaan, että nyt näistä ehkä nuorimmatkin ovat 85-vuotiaita, ja jos sota-aikana on ollut 18-vuotias, niin on sitten jo 87-vuotias vähintään, taikka sitten paljon ylikin, ja kun ministerit eivät ole syntyneetkään välttämättä silloin, kun he ovat haavoittuneet ja saaneet sen sotilasvamman ja kärsineet siitä asti, niin tuntuu jotenkin näpertelyltä tämmöinen 5 prosentin muutos. Olisi varmaan tullut yhteiskunnalle ja Suomen valtiolle nyt jo paljon halvemmaksi se, että olisi siirrytty niitten vanhusten kuntouttamiseen ja hoitamiseen sen sijaan, että lääkärit ja lakimiehet ja muut arvioivat sitä, onko se haitta-aste riittävän suuri vai eikö ole. Se ihmisarvo ehkä tulisi paremmin korvattua, jos nyt edes sitten semmoiset, jotka vielä ymmärtävät, saisivat sitä hoitoa.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamissa puheenvuoroissa tuotu esille hallituksen aikeet jakaa kotihoidon tuki pakolla lapsen molempien vanhempien kesken.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut ministereiltä kysyä, onko hallituksella todellakin aikomuksia muuttaa kotihoidon tuen perusteita. Tällähän hetkellä kotihoidon tukea on saanut hakea silloin, jos lapsi ei ole julkisessa päivähoidossa eikä hänestä haeta yksityisen hoidon tukea. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan olisi käymässä niin, että kotihoidon tuki sidottaisiin siihen, että vanhempi ei käy töissä. Tällähän hetkellä perheissä on voinut olla esimerkiksi se tilanne, että molemmat vanhemmat ovat töissä eri aikaan päivästä esimerkiksi ja hoitavat itse omat lapsensa. Tällä hetkellä perheissä on voinut olla se tilanne, että molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset hoitaa esimerkiksi isovanhempi, joku muu sukulainen (Puhemies koputtaa) tai ystävä. Miksi tällainen kiellettäisiin, miksi perheiltä vietäisiin valinnanvapaus?

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenne ei suoranaisesti kuulu tähän keskusteluun. Mutta joukkoliikenteen järjestelyillä on hyvin merkittävä vaikutus sote-palveluihin ja sosiaali- ja terveyskustannuksiin. On alueita, joilla joukkoliikennettä ei ole tällä hetkellä ollenkaan ja kunnat joutuvat sitten järjestämään kyytejä sosiaalihuoltolain mukaisilla käytännössä taksilipuilla ja viemään myöskin ikäihmisille palveluita kotiin, koska ikäihmiset eivät pääse sieltä erilaisiin palveluihin, päiväkeskuksiin ja muuhun toimintaan mukaan.

Kysyisinkin ihan mielenkiinnosta, käydäänkö ministeriöiden kesken keskusteluja tämmöisistä kokonaisvaikutuksista, kun tässä tapauksessa esimerkiksi ensi vuoden talousarviota on laadittu. Mille momentille satsaamalla saavutettaisiin parhaat vaikuttavuudet?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin tuotu esille ennaltaehkäisyn merkitys. Mutta meidän on muistettava, että pelkästään sosiaali- ja terveydenhuolto ei asiaa pysty ratkaisemaan. Siksi terveys kaikissa politiikoissa -ajattelutapa olisi otettava käyttöön kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ennalta ehkäisevän toiminnan lisäksi varhaiseen puuttumiseen, oikea-aikaiseen hoitoon ja erityisesti kuntoutukseen on panostettava. Säästö verrattuna raskaisiin ja korjaaviin palveluihin on merkittävä myös inhimillisesti ajatellen. Esimerkkejä oikeansuuntaisesta lainsäädännöstä ovat muun muassa vanhuspalvelulaki ja sosiaalihuoltolaki, ja sama tavoite on myös sote-uudistuksella.

Mutta kuten edustaja Palola toi täällä aiemmin esille, hankaluus on se, että muutosten kustannushyödyt tulevat näkyville pienellä viiveellä. Alussa voi tulla jopa kustannusten kasvua, koska tällä hetkellä raskaissa ja korjaavissa palveluissa olevia ei voi jättää hoitamatta. Hyödyt tulevat näkyviin vasta siinä vaiheessa, kun uusilla toimintatavoilla työtä tehden korjaavaan hoitoon ei ajaudu enää niin paljon asiakkaita ja potilaita.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan pyysin tämän puheenvuoroni, koska jäin hiukan hämmentyneenä tässä edustaja Salosen puheenvuoron jälkeen ihmettelemään, kokiko hän, että täällä on joku nyt tätä ennalta ehkäisevää työtä tai varhaista puuttumista kritisoinut kovin rajusti. Ainakin perussuomalaiset ovat vaatineet sitä jo vuosikausia, että nimenomaan sinnehän se painopiste pitää siirtää. Mutta kysymys on nyt siitä, mistä ne käsiparit otetaan sinne kotihoitoon, kotipalveluihin, koska eivät sinne taivaasta nyt tipahda ne työtä tekevät ihmiset. Tämä on se yksi asia, mistä me olemme tässä olleet hyvin huolissamme.

Se pitää myöskin muistaa, että perussuomalaiset ovat esimerkiksi pitkään puhuneet siitä, että tätä rahoitusjärjestelmää olisi pitänyt muuttaa niin, että nimenomaan sinne varhaiseen puuttumiseen investoidaan jopa korvamerkityllä rahalla. Kuntia palkitaan siitä varhaisesta puuttumisesta eikä niistä viimesijaisista toimenpiteistä, niin kuin tämä lastensuojelukerroin aikoinaan teki. (Puhemies koputtaa) No, siitä onneksi on vihdoin luovuttu.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa siitä, että suomalaisten kuntien toimeentulotuen kustannukset ovat rajusti kasvaneet. Kuuden suurimman kunnan toimeentulotuen menot lisääntyivät peräti 52,5 prosenttia asukasta kohden 2008—2013 välillä. Helsingissä ja Vantaalla ja Espoossa menot ovat jopa yli 60 ja yli 70 prosenttia kasvaneet. Totta kai tämä tilanne näkyy siinä, että palveluita saa myös huonommin sen takia, että ihmisillä on hätä, heillä on toimeentulovaikeuksia, heillä on paljon monenlaisia ongelmia perheissä.

Kyllä kannattaa nyt uskoa näitä lastenneuvolan työntekijöitä, ei pelkästään Helsingissä vaan koko maassa, että nyt ollaan ottamassa valtavaa harppausta taaksepäin, kun aikaa perheitten pulmiin ei ole kuin se puoli tuntia esimerkiksi täällä Helsingissä, sanovat terveydenhoitajat, joita haastateltiin tähän selvitykseen. Jos näin tämmöisessä tilanteessa ollaan, niin me kyllä leikkaamme nyt sitten oksaa siitä yhdestä parhaimmasta järjestelmästä, mikä meillä on ollut olemassa, neuvolajärjestelmä. Siellähän ne pulmat ja ongelmat huomattaisiin helposti ja pystyttäisiin perheitä auttamaan. Ennalta ehkäisevä työ ei toimi tällä hetkellä, (Puhemies koputtaa) koska rahaa ja resursseja ei ole.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten uutisoitiin hyvin laajasti siitä, että lastensuojelu on kriisissä ja lastensuojelusta on tullut tuottoisaa bisnestä. Kun sijaishuollon paikoista on pulaa, ovat yksityiset hoivafirmat alkaneet tahkoa rahaa myös lastensuojelulla. Yksityisten hoivafirmojen valvonta ja laaduntarkkailu on kuitenkin hyvin puutteellista. Kilpailutettaessa katsotaan hintaa mutta sen jälkeen ei laadun perään enää kysellä. Juuri tänään kuulin kentältä, että tarkastuskäyntejä saatetaan tehdä näihin yksityisiin lastensuojelukoteihin jopa viiden vuoden välein.

Yhden sijoitetun lapsen laitoshoito kustantaa keskimäärin 100 000 euroa vuodessa, ja yhden laitospaikan hinnalla palkkaisi kutakuinkin kaksi sosiaalityöntekijää vuodeksi tai pestaisi noin sata uutta tukiperhettä. Mitä ministeriössä on tehty näiden kahden vuoden aikana sen eteen, etteivät yksityiset firmat pääsisi tekemään bisnestä lastensuojelulla?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saloselle pitäisi todeta, että kyllähän se näin on todellakin: sosiaalihuoltolaki on hyvä ja vanhuspalvelulakikin on oikein hyvä, mutta kysymys on siitä, toteutuvatko ne käytännössä. Vanhuspalvelulaista ei ole ihan positiivisia kokemuksia. Soteenkin liittyy tämä sama ongelma, kysymys siitä, millä tavalla — kun sinne on ihan oikeasti kirjoitettu, sinne 8 §:ään ja 9 §:ään, tämän ennaltaehkäisyn merkitys nimenomaan niitten tehtävien osalta, jotka kunnille jäävät — pidetään huoli siitä, että ne kunnat myöskin hoitavat tämän tehtävän. Sekin vaatii rahaa.

Kun on keskusteltu nyt näistä kuntien jako-osuuksista, jotka tässä ovat julkisuudessa pyörineet ja joista on puhuttu enemmän palturia kuin juuri mistään muusta, niin pitää tietysti todeta, että se laskelma, jota tässä on reposteltu, tulee kuitenkin tasoittamaan kuntien välisiä eroja eikä lisäämään niitä, kuten näköjään perustuslakivaliokunnassakin on esitetty.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille. Kannatte huolta vanhuspalvelulain toteutumisesta ja siinä erityisesti nyt tästä hoitajamitoituksesta. Mielestäni se on yksi tekijä. Me tarvitsemme paitsi sitä, niin erityisesti sitä, miten vanhuspalveluissa, oli se sitten kotihoitoa tai laitoshoitoa, seurataan laadun toteutumista, koska sieltä tulee aika hälyttäviäkin uutisia, millä tavalla vanhukset ovat yksin, miten ruokapalvelut, miten lääkepalvelut, miten se muu hoiva ja turva, mitä he tarvitsevat, toteutuvat. Se edellyttää resursseja.

Huoli on myös tästä omaishoidosta, vaikka meillä on tämä KOHO-selvitysraportti, jossa on hyviä rakenteita ja toimenpiteitä. Arvoisa ministeri, kysyn: minkälainen huoli teillä on näistä avopalvelujen resursseista ja KOHOn, siis tämän omaishoidon kehittämisohjelman, toimenpiteitten toteutumisesta?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus aikoo käytännössä puolittaa laitoshoidossa olevien 75 vuotta täyttäneiden määrän. Tuo supistamisvauhti on varsin kova, ja voi kysyä, onko tarkoitus sijoittaa laitoksissa jo olevia vanhuksia takaisin kotiin tai palveluasuntoihin. Määrät ovat suuria, ja jos laitoshoidossa olisi vuonna 2017 sama osuus 75 vuotta täyttäneistä kuin 2011, kyse olisi 22 000 vanhuksesta. Hallituksen esittämät laskelmat lähes 300 miljoonan euron säästöistä ovat kyllä jollakin tavalla pohjaa vailla, sangen puutteellisia. Hallitus ei kerro, mikä on se kokonaismeno, johon säästö kohdistuu. Bruttosäästöjä ja toisaalta muiden palvelujen lisäämisestä aiheutuvia lisämenoja ei mitenkään käytännössä eritellä. Kyllä tämä on itsevirtauksen varassa kunnissa, ja ongelmia tulee.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei totuus unohtuisi, on sanottava, että kuntatalous ei ole tasapainossa millään mittarilla. Rakennepaketin toimeenpano on viivästynyt, muutamat säästölait ovat myöhässä. Kun katsomme sote-uudistusta, siitä vielä puuttuu selkeä kannustin, että palveluita tehtäisiin kustannustehokkaammin. Nyt juuri pitäisi miettiä, millä tavalla me saamme aikaiseksi sen, että vähemmällä rahalla saamme enemmän. Kunnat ovat täydessä kriisissä, ja iso huoli on siitä, pystytäänkö nämä kaikki hyvät lait toimeenpanemaan.

Nyt mietitään keinoa, millä tavalla me voisimme todellakin tehdä asioita vähemmällä rahalla, ja yksi asia olisi tieto. Jos me tietäisimme, paljonko julkisten palvelujen tuottaminen maksaa ja mikä on laatu, me voisimme aina valita sen, missä tehdään asioita vähemmällä ja paremmin. Kysynkin nyt ministereiltä: onko varmaa, että heti joulutauon jälkeen ryhdytte toimeen siinä, että meillä on valmistelussa julkiset laaturekisterit, ja teette kaikkenne, että me saamme läpinäkyväksi sen tiedon, paljonko palvelutuotanto maksaa? Tieto on hyvä kannustin viedä asioita eteenpäin. Nythän me teemme päätöksiä ikään kuin pussi päässä.

Maria Guzenina /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo vanhuspalvelulain toteuttamiseen varattu korotettu valtionosuus tulee kyllä kunnille todella tarpeeseen. Kunnat ovat hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja sen vuoksi onkin hyvin tärkeää, että meillä myöskin se kolmas jalka, kolmas sektori, olisi mahdollisimman hyvin mukana tukemassa näiden palveluiden laadukasta toteutumista.

Nyt julkisuudessa on tuotu esille ajatusta siitä, että Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto yhdistettäisiin. Järjestöt, jotka esimerkiksi päihdepalveluita tai vanhusten tukipalveluita tuottavat, ovat osoittaneet mieltä tätä vastaan. Nyt kysyisinkin: ei kai nyt sentään hallitus ole viemässä tällaista yhdistämistä eteenpäin ja vaaranna samalla näiden tärkeätä työtä tekevien järjestöjen toimintaedellytystä?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kiitollisuudella todettava, että nyt on puhuttu ennaltaehkäisystä. Muistan, että silloin, kun olin 80—90-luvuilla täällä, siitä ei puhuttu mitään — että askel eteenpäin. Toivottavasti se sitten käytännössä toteutuu näin, ja kyse on sekä lapsista että aikuisista.

Täällä on puhuttu näistä huostaanotoista, että on toivottavaa, että se olisi vihoviimeinen asia ja että saataisiin sitä perhetyötä niin lapsille kuin vanhuspalveluunkin. Siinä mielessä on hyvä — ja kun ajatellaan lasta — että lasten ensimmäisestä ikävuodesta syntyy pohja hyvälle kasvulle, ja on erittäin tärkeätä, että jos vanhemmilla on vaikeuksia, tätä tukea annettaisiin ennalta ehkäisevästi koko perheelle, niin että he pääsisivät elämänsä alkuun.

Sitten, kun täällä on myös puhuttu tästä laitospalvelusta, niin — niin kuin monet täällä ovat sanoneet — yksi semmoinen kannatettava vaihtoehto on tämä omaishoitaja, omaishoito. Se olisi se todellinen vaihtoehto, jos ne palkkiot joskus saataisiin kohdallensa. Mutta se on sitten jo varmaan eri keskustelunaihe.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä todella pettynyt siihen, että olette viemässä eteenpäin tätä kotihoidon tuen pakkokiintiöintiä. Ne perustelut eivät ole kestäviä, ja niitä ei ole kritisoinut pelkästään keskusta: jos muistelen tätä keskustelua, mitä on käyty, niin myös lapsi- ja perhejärjestöt, THL ynnä muut ovat näitä teidän perusteluitanne arvostelleet.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, haluaisin vielä ottaa esille tämän vanhuspalvelulain muuttamisen laitoshoidon vähentämiseksi. Ensinnäkin totean, että en usko millään, että on realistista saavuttaa sitä 270 miljoonan euron kustannusten kasvun vähentymistä vuoteen 2017 mennessä. Mutta sitten minun kysymykseni liittyy siihen — kukaanhan ei kai ajattele, että vanhuksia vietäisiin kotiin sieltä laitoksista, sellaisesta ei ole ollenkaan kysymys, ja tämä tiedotus on ollut ehkä tässä mielessä vähän horjuvaakin — että me tarvitsemme paljon enemmän palveluasumista, tehostettua palveluasumista, omaishoitoa ynnä muuta. Aiotteko tuoda tänne tämän palveluasumisen asiakasmaksujen muuttamisen, koska se olisi todella tärkeä (Puhemies koputtaa) hallituksen esitys?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me pystymme tänä päivänä hoitamaan yhä vaikeampia sairauksia, ja jatkossa kehitys menee siihen suuntaan, että hoito on yhä yksilöllisempää ja pystytään hoitamaan erittäinkin vaikeita sairauksia erittäin yksilöllisesti.

Meillähän tuli voimaan biopankkilaki syyskuussa 2013, ja sain käsiini raportin siitä, mitä kehitystyötä vielä pitää tehdä. Meillähän on neljä toimilupaa eri biopankeille, ja näitä kehittämistarpeita on tunnistettu: meidän pitäisi edelleen kehittää yhteistä infrastruktuuria ja myös eettisten toimikuntien toimintaa ja samoin rekisterilainsäädäntöä. Joten tiedustelisin ministeriltä, onko tämän suhteen nyt jotakin aikatauluja tiedossa, koska minä uskon vahvasti myös biopankkien tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksiin. Ei pelkästään tätä potilasnäkökulmaa ja hoitonäkökulmaa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yliopisto-opiskelija saa hyvää terveydenhuoltoa YTHS:stä, mutta ammattikorkeakouluopiskelijoitten tilanne on tällä hetkellä hyvin kirjava ja heikko.

Opiskelijoiden toimeentulo sairastuessa on kuitenkin erittäin ongelmallinen. Jos opiskelija sairastuu vakavasti esimerkiksi syöpään tai masennukseen, mikä tarkoittaa käytännössä pitkäaikaista sairastumista, niin hänellä on 90 päivän omavastuuaika. Kun sitten tämä omavastuuaika on päättynyt ja hän siirtyy sairaspäivärahalle, niin tämä sairaspäivärahataso on puolet minimisairaspäivärahasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun opiskelija sairastuu, hän ylläpitää opintotukea, ja riskinä on, että hän ei pysty suorittamaan opintopisteitä vaan sitä kautta siirtyy eräänlaiseen tämmöiseen kierteeseen. Toinen vaihtoehto on se, että hän hakee toimeentulotukea ja sitä kautta sitten turvaa oman toimeentulonsa.

Ministeri Räty, kysyisin teiltä: ollaanko ministeriössä millään tavalla reagoitu opiskelijoitten erittäin huonoon sairaspäivärahatilanteeseen? Tämä tilanne ei millään tavalla ole oikeudenmukainen verrattuna muihin kansalaisiin.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon sähköiset asiakastietojärjestelmät ovat loputon kaivo, johon uppoaa valtavasti rahaa. Kanta-arkistopalvelun käyttöönotto on sisällöllisesti myöhässä kaikin tavoin. Palveluun tallennetaan vain osa tiedoista, esimerkiksi osastohoitoon liittyviä tietoja ei tallenneta palveluun lainkaan. Myöskään kotihoidon tiedot ja muut sosiaalihuollon toimintayksiköissä annettavan terveydenhoidon tiedot eivät tallennu Kantaan.

Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä puuttuvat edelleen pitemmän aikavälin linjaukset strategisista tavoitteista huolimatta. Tämä ei ole taloudellisesti kannattavaa, ja varsinkin, kun on tulossa tämä sote-uudistus, se tarkoittaa uusia tietojärjestelmäuudistuksia, uusia hankintoja. Mitä tälle asialle on tehtävissä?

Toinen kysymykseni liittyy sosiaalihuollon ammattihenkilöstölakiin, joka on tulossa eduskuntaan. Siinä ei anneta oikeutta laillistetun sosiaalityöntekijän ammattiin edes niille ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille, joilla tutkinto painottuu sosiaalityöhön. Kysyn tästä asiasta: Miksi näin? Eikö heissä olisi juuri se resurssi, jota sosiaalityössä kaivataan?

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, tässä täysistuntosalissa, tämän talon ulkopuolella viimeisten kuukausien, vuoden aikana on puhuttu erittäin paljon ennaltaehkäisystä. Me olemme tänään tässä puhuneet kotihoidon tuen pakkokiintiöinnistä. Se tulee aiheuttamaan, mikäli se toteutuisi, kunnille merkittävät lisäkulut. Kuntaliiton arvioiden mukaan noin 150 miljoonaa, joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksinkertaisesti, jopa 300 miljoonaa, ovat isoimmat arviot, mitä on esitetty. Samaan aikaan meidän pitäisi kunnissa kyetä lisäämään ennalta ehkäisevää toimintaa. Miten tämä yhtälö on teidän mielestänne, ministeri, mahdollinen?

Jos ajatellaan yhtä lastensuojelulasta, paljonko hänestä aiheutuu vuodessa kustannuksia? Samalla summalla me turvaisimme 3 000 tuntia kotipalvelua eli siis yhdelle perheelle joka päivä 8 tuntia kotipalvelua. (Puhemies koputtaa) Me puhumme isoista asioista, ja tämä laskelma perustuu... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Mikael Palola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useissa puheenvuoroissa kannettu huolta muun muassa neuvolan ja perhepalvelun, perhetyön henkilöstöresursseista ja siitä, kuinka vähän on ammattilaisilla aikaa käyttää asiakkaiden kohtaamiseen. Tämä on oikeasti iso ongelma. Meillä on monelta osin paljon kyllä henkilökuntaa, mutta työaika menee johonkin muuhun kuin asiakkaitten kohtaamiseen ja asiakkaitten asioiden hoitamiseen.

Tässä on kyse paljon johtamisesta, mutta on tässä myös se, että me olemme järjestelmällä luoneet tällaisen lähete- ja lausuntokulttuurin. Me joudumme käsittelemään asioita moniammatillisesti ja samalla kadotamme kokonaisvastuun asiakkaan asioista. Tähän liittyvät myöskin hyvin tiukat kelpoisuusehdot nimenomaan perhetyön ja myöskin lastensuojelun ja laajemmin sosiaalityön puolella. Vielä kysymys ministereiden suuntaan: onko meillä valmisteilla konkreettisia keinoja tällaisen lähetekulttuurin, moniammatillisuuden ja tiukkojen kelpoisuuksien kahlitseman mallin ja kulttuurin purkamiseksi?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on minun viimeinen budjettipuheeni tässä eduskunnassa, ja totean, että tasan 11 vuotta sitten käytin silloinkin puheenvuoron tässä pääluokassa. Kysyin silloiselta peruspalveluministeri Hyssälältä, kun keskimmäinen lapsenlapseni oli syntynyt samana päivänä — hän siis viettää tänään 11-vuotissyntymäpäiväänsä — voisimmeko yhdessä toimia sen puolesta, että Ilonalla ja kaikilla Suomen lapsilla ja kaikilla maailman lapsillakin olisi paremmat mahdollisuudet elää tässä maailmassa. En ole aivan varma, miten olemme siinä tehtävässä onnistuneet, mutta esitän nyt tämän saman kysymyksen ja toiveen molemmille ministereille.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Vehkaperä nosti esille vaikean taloustilanteen, vaikean työllisyystilanteen ja ennen kaikkea vaikean perheiden taloustilanteen, ja tämä on, totta kai, ministeriössä tiedostettu. On tehty monia erilaisia toimia, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ei jouduttaisi tässä vaikeassa valtion taloustilanteessa eikä myöskään kuntien taloustilanteessa leikkaamaan, ja monia sellaisia uudistuksia, jotka myöskin tukevat työllistymistä.

Työmarkkinatuen kuntien rahoitusvelvollisuutta on lisätty kuitenkin siten, että sitä on kunnille kompensoitu, eli ilman rahaa sitä ei ole tehty. Sillä pyritään siihen, että mahdollisimman hyvin siellä, missä niistä palveluista myöskin vastataan, pystyttäisiin ottamaan vastuu kokonaisuudesta ja edesauttamaan työllistymistä kaikin mahdollisin keinoin.

Työttömyysturvaan on valitettavasti jouduttu tekemään leikkauksia, mutta nämä työttömyysturvan leikkaukset on kohdennettu nimenomaan niihin suurimpiin ansiopäivärahoihin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ei jouduttaisi leikkaamaan.

Sitten on kysytty monessa puheenvuorossa tästä kotihoidon tuen kiintiöittämisestä, ja se liittyy kyllä mielestäni hyvin oleellisesti myöskin siihen, minkälaista eläketurvaa tulevaisuudessa erityisesti naiset saavat. Meillähän tällä hetkellä on tilanne, jossa pieniä eläkkeitä on paljon ja ennen kaikkea niitä on naisilla johtuen lyhyistä tai katkonaisista työurista. Vaikka nyt tällä hetkellä olemmekin vaikeassa talouden tilanteessa, niin on pystyttävä katsomaan myöskin eteenpäin, miettimään asiaa kymmenien vuosien päähän, ja silloin on hyvin oleellista, että meillä myöskin naiset ovat osallistuneet aktiivisesti työelämään, koska meillä on työelämän tuloihin perustuva vakuutuspohjainen eläkejärjestelmä, jossa eläketuloa sitten kertyy sen mukaisesti, kuinka paljon työtä on tehty. Sekä tasa-arvonäkökulmasta että eläkenäkökulmasta mielestäni tämä kotihoidon tuen kiintiöiminen on erittäin tärkeä asia.

Sitten edustaja Jalonen kysyi rauhanturvaajista, kuntoutuksesta ja kriisinhallintahenkilöstöstä. Siitä totean, että tällä hetkellä ministeriössä valmistellaan sotilastapaturmalain uudistamista ja kriisinhallintahenkilöstön tapaturmaturvan uudistamista, johon tämä edustaja Jalosen kysymys oleellisesti liittyi. Tässä yhteydessä on selkeästi tunnistettu ja tunnustettu, että tämä kriisinhallintahenkilöstön tapaturmasuoja ei ole riittävä ja että ne olosuhteet, joissa kriisinhallintahenkilöstö tällä hetkellä maailmalla työskentelee, ovat sellaisia, että fyysisten vammojen lisäksi sieltä tulee jonkin verran myös psyykkistä kuormitusta, psyykkisiä ja henkisiä vammoja. Niihin pyritään nyt tässä lainsäädännön uudistamisessa kiinnittämään huomiota niin, että entistä kattavammin voitaisiin nämä asiat ottaa sekä kuntoutuksessa että tässä tapaturmalainsäädännössä sitten huomioon. Se työ on todella kesken, ja tarkoituksena on, että se valmistuu ensi syksyyn mennessä, jolloin voidaan sitten tuoda eduskuntaan budjettilakeja ensi syksynä, ja niiden vaikutukset tulevat sitten voimaan silloin ensi vuoden jälkeen eli vuoden 2016 alussa.

Sitten edustaja Jalonen kysyi myöskin Fimean toiminnasta, onko se luotettavaa ja onko rahoitus turvattu. Fimean toiminta on sisällöllisesti kansainvälisesti vertailtuna erittäin laadukasta ja turvallista. Meillä on erittäin hyvä lääkealan valvontaviranomainen, jonka työn laatuun voidaan kyllä kansainvälisestikin vertailtuna luottaa. Rahoituksen osalta Fimea on joutunut samantapaisten säästötoimenpiteiden kohteeksi kuin muutkin sosiaali- ja terveysministeriön alaiset laitokset. Tällä hetkellä käydään muun muassa keskusteluja siitä, millä tavalla tilakustannuksia voitaisiin vähentää. Tällä hetkellä Fimean pääpaikkana on Kuopio, mutta toimitiloja on myöskin Helsingissä ja muutamissa muissa paikoissa. Erityisesti Helsingin toimitiloissa käydään tällä hetkellä keskustelua, millä tavalla niitä voitaisiin muiden kanssa yhdistää ja toimintaa rationoida tilojen osalta. Mutta muutoin rahoitus nyt tällä toimintamallilla vaikuttaa turvatulta.

Sitten edustaja Palola kysyi siitä, millä tavalla on yhteyttä eri hallinnonalojen välillä esimerkiksi kuljetuskustannuksissa, ovatko liikenne- ja viestintäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö yhteydessä näissä asioissa. Kyllä ovat enenevässä määrin. Valitettavasti se ei vielä ole ollut kovin täysimääräistä, mutta nyt meillä on yhteinen hanke liikenne- ja viestintäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä, jotta näihin mainitsemiinne ongelmiin voitaisiin puuttua.

Sitten edustaja Guzenina kysyi Raha-automaattiyhdistyksen, Veikkauksen ja Fintoton mahdollisesta yhdistämisestä. Tästä on todella ehkä julkisuudessa ollut hieman liian pitkälle menevää tietoa. Tässä on ollut kyse siitä, että selvitetään mahdollisuuksia siihen ja sitä, onko siinä järkeä vai ei. Toistaiseksi minkäänlaisia päätöksiä hallituksen piirissä ei tästä asiasta ole, eli ehkä julkisuudessa on hieman liian voimakkaasti tästä asiasta uutisoitu. Nämä huolenaiheet, jotka edustaja Guzenina nosti esille, ovat myös esimerkiksi minun tiedossani kyllä tässä asiassa olleet.

Sitten aivan viimeisenä asiana: Edustaja Kiljunen kysyi opiskelijoiden sairastamisesta. Täällähän eduskunnassa on nyt syksyllä tai loppusyksystä käsitelty lakia — tai nyt ehkä muistini pätkii niin, että se on jo ollut ennen tätä syksyä. Joka tapauksessa lakia on muutettu niin, että osapäiväinen opiskelu on nyt sairauspäivärahan aikana mahdollista, mitä se ei aikaisemmin ole ollut. Se on ollut osa tätä ministeriön Osatyökykyiset työssä -hankekokonaisuutta, jossa on ollut hyvin monia erilaisia kokonaisuuksia, joilla on pystytty osatyökykyisten työskentelyä ja tässä tapauksessa myöskin opiskelua parantamaan.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia vastauksia, mutta aloitan kyllä tuosta edustaja Virtasen puheenvuorosta ja totean, että ei tämän kautemme ja täälläoloaikamme rekordi varmaan aivan huono ole, jos otamme vertailukohdaksi jotkut muut Euroopan maat, joissa on jouduttu kajoamaan merkittävällä tavalla pahemmin esimerkiksi kansalaisten keskeisiin hyvinvointipalveluihin. Mutta tietysti kysymys on siitä, mihin me vertaamme. Ja ehkä pienenä noottina voi sanoa, että kyllä kai tämä sote-uudistus olisi pitänyt tässä yhteisessä poliittisessa harkinnassa olla jo hieman pidemmän aikaa ja pidemmälle vietynä aiemminkin kuin nyt.

Puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja. Muutamia huomioita ja vastauksia:

Ensin tähän lastensuojelukysymykseen. Haluan vain todeta sen, että itse en toivoisi, että tehtäisiin sellaisia vastakkainasetteluja, että tietyt paikat tekevät hyvää työtä ja toiset tekevät huonoa työtä. Se on mielestäni aivan liian kategorinen tapa ilmaista tämä kysymys. Meillä on puutteita niin julkisella puolella kuin myöskin yksityisten palvelutuottajien toiminnassa, tämä on selvä. Ja olen hyvin iloinen siitä, että edeltäjäni jo laittoi liikkeelle lastensuojelun selvitystä koskevat tutkimus... — nimenomaan tämän Kanan-ojan ryhmän, jossa on käyty läpi hyvin perusteellisesti se tilanne, jossa suomalaisessa lastensuojelussa ollaan, ja tuon työn tuloksena on jo laatusuositus olemassa. Ja kyllä kai kaikki täälläkin hyvin ymmärrämme, että kun on lapsista kysymys ja hyvin haavoittuvassa asemassa olevista lapsista, niin silloin tämä eettinen näkökulma on aivan itsestään selvä, ja meidän pitää totta kai myös lainsäädännöllä, valvonnalla ja resursseilla tukea tätä työtä.

Tähän liittyy kyllä myös tuo edustaja Palolan esille nostama kysymys siitä, onko meillä liian tiukkaa kelpoisuusvaatimusta esimerkiksi suhteessa siihen, miten pystymme näihin erilaisiin tarpeisiin vastaamaan. Itse en tässäkään olisi kyllä näin mustavalkoinen. Mielestäni kelpoisuudet voivat olla jonkun mielestä sillä listalla, kun normeja puretaan, mutta itselleni kelpoisuudet tarkoittavat hyvin usein myös potilasturvallisuutta, asiakasturvallisuutta ja sitä, että teemme työtä niin, että vältymme uusilta kustannuseriltä.

Edustaja Sarkomaa kysyi jo aiemmassa vaiheessa tätä keskustelua näistä laaturekistereistä. Tämä selvityshän meillä on aloitettu, ja on varmasti hyvä kytkeä sitä työtä tähän isompaan sote-uudistukseen, jonka uskon kyllä tuovan merkittäviä kustannushyötyjä lyhyemmällä ja pitemmälläkin aikavälillä, koska syntyy siis oikea insentiivi katsoa, missä tehdään, mitä tehdään, miten tehdään, ja sen vuoksi uskon kyllä, että sote-uudistuksella on merkittävä rooli näissä asioissa.

Vielä, puhemies, toteaisin tähän kotihoidon tuen keskusteluun nyt edelleen sen, että kun olen tässä myöskin tasa-arvoministerin roolissa, niin olen kyllä hieman huolissani siitä, että tässäkin salissa on kyllä kovasti vastustettu tätä kotihoidon tuen tasaisempaa jakamista mutta on esitetty hirvittävän vähän vaihtoehtoja sille, millä tavalla sitten esimerkiksi naisten työmarkkina-asemaa voitaisiin parantaa, millä tavalla voitaisiin vahvistaa isien parempaa osallistumista tähän hoivavastuuseen. On helppo sanoa, että vastustamme tätä, mutta missä ovat ne vaihtoehdot, joilla sitten pystyisimme tätä tasa-arvon näkökulmaa, joka käsitykseni mukaan laajasti suomalaisessa yhteiskunnassa kuitenkin jaetaan, viemään eteenpäin, mikäli emme rohkenisi käydä näihin uudistuksiin?

Ja muistutan myös siitä, että tämän uudistuksen yhteydessä aiomme siis tehdä kokonaan uuden lain, jonka nimi on "laki lastenhoidon tuista". Se sisältää edelleen yksityisen hoidon tuen eli mahdollisuuden siihen, että joku muu, esimerkiksi perheen lähipiiristä, tulee hoitamaan lasta. Siellä on uutena elementtinä jo eduskunnan hyväksymä joustava hoitoraha, joka mahdollistaa esimerkiksi tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat työskentelevät osa-aikaisesti, sen, että pystytään tukemaan myös tällaista tilannetta. Että emme me nyt ihan tumput suorina ole seisseet tämän asian kanssa tai olleet ajattelematta näitä moninaisia perheiden tilanteita.

Vielä, puhemies, aivan lopuksi haluan kiittää tästä keskustelusta. Jotenkin kantavana näkökulmana näen tässäkin keskustelussa sen vaikuttavuuden teeman, jonka itse asiassa edustaja Mäkisalo-Ropponen täällä nosti esille. Mielestäni se koskee kaikkia näitä sektoreita, joita tänäkin iltana olemme täällä keskustelussa kosketelleet, eli sitä, miten voisimme näillä lainsäädännön resurssien ynnä muilla keinoilla tukea sitä, että emme vain tee suoritteita vaan katsomme, mihin se johtaa ja mikä on tämän meidän työmme ja toimintamme oikea vaikuttavuus. Myös tähän me tarvitsemme paljon tutkimustietoa ja erilaisia mittareita.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on monenlaisten muutosten kohteena. Suurimpana näistä on tietysti sote-uudistus, joka on vihdoin saatu eduskunnan käsittelyyn. Ensi vuoden puolella on tarkoitus saada laki voimaan, minkä jälkeen päästään varsinaisesti muodostamaan sote-alueita ja sen myötä myös tuottajavastuualueita. Lisäksi edessä on sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen uudistaminen, josta saadaan työryhmän ehdotuksia alkuvuodesta. Näiden isojen uudistusten tulisi aikanaan näkyä vaikuttavampina palveluina, kaventuvina terveyseroina ja keventyneinä kustannuksinakin.

Tätä odotellessa kustannuksia joudutaan hillitsemään muilla keinoin. Ensi vuonna säästöjä kohdennetaan muun muassa sairausvakuutukseen eli hammashoidon, lääkkeiden ja matkojen korvauksiin. Hammashoidon tarkastusvälin pidentäminen on perusteltu ratkaisu, sillä useiden asiantuntijoidenkin mukaan terveen aikuisen ei tarvitse tarkastuttaa hampaitaan joka vuosi. Lääkkeiden ja matkojen osalta asia on monimutkaisempi, niiden omavastuita kasvatetaan kylläkin verrattain maltillisesti, mutta nämä säästöt tuntuvat kaksinkertaisina niiden ihmisten kukkarossa, jotka hakevat korvauksia molempiin. Asiaa hankaloittaa se, että kyse on usein monisairaista ja heikommin toimeen tulevista ihmisistä. Jos todella pyrimme kaventamaan suomalaisten terveyseroja, matala tulotaso ei saisi muodostua välttämättömiin terveyspalveluihin hakeutumisen esteeksi. Kun sairausvakuutuksen etuisuuksiin tehdään erillisiä leikkauksia, ei riitä, että arvioidaan kutakin säästötoimenpidettä erikseen, vaan niiden vaikutuksia tulisi selvittää yhtenä kokonaisuutena.

Rakennepoliittisen ohjelman hengessä kustannusten kasvua pyritään hillitsemään myös vähentämällä ikääntyneiden laitoshoitoa. Jatkossa iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen laitoshoito ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti kotiin annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Näillä annetaan ikääntyneille mahdollisuus pärjätä ja elää entistä pidempään omassa kodissaan, mikä tukee ikäihmisten omaa hyvinvointia ja on myös julkisen talouden kannalta järkevää.

Vanhuspalvelulain toimeenpano on edennyt kohtalaisen hyvin, ja monissa kunnissa laitoshoitoa on jo vähennetty. Paljon on silti vielä tehtävää, ja on hyvä, että lain toimeenpanoon nyt on tulossa lisärahoitusta. Laitoshoidon vähentäminen edellyttää myös merkittävää panostusta omaishoitoon. Nyt kuntien valtionosuuksiin osoitetaan korotus, jolla on tarkoitus käynnistää omaishoitajien terveystarkastukset ja kehittää sijaisapua. Tämä on hyvä askel eteenpäin, mutta on hyvin tärkeää, että omaishoitoa kehitetään jatkossa edelleen ja varsinkin omaishoitajien jaksamiseen kiinnitetään enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Yksi merkittävimpiä STM:n hallinnonalan uudistuksia on uusi sosiaalihuoltolaki. Lain tavoitteena on nyt todellakin siirtää palvelujen painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin ja korjaavista toimenpiteistä ennalta ehkäiseviin. Viranomaisyhteistyötä parantamalla vähennetään sosiaalihuollon asiakkaan pallottelua luukulta toiselle. Keskeisenä painopisteenä on lasten, nuorten ja lapsiperheiden matalan kynnyksen palvelujen lisääminen, jotta tukea saisi hyvissä ajoin ennen lastensuojelun asiakkuutta.

Tarkoituksena on myös palauttaa arvoonsa kotipalvelut, joilla perheiden arjen sujumista voidaan tukea ilman leimaantumista ja ennen kuin isompia ongelmia pääsee syntymään. Useat kunnat ovat jo näyttäneet esimerkkejä siitä, miten vastaavilla keinoilla kalliiden huostaanottojen määrät ja samalla lastensuojelun kustannukset on saatu kääntymään laskuun. On tärkeää, että sosiaalihuoltolain toteutumista nyt seurataan huolellisesti ja turvataan henkilökunnan riittävyys. Budjetin lisäraha sosiaalityöntekijöiden koulutukseen on hyvä alku mutta tulee tuskin yksinään riittämään.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin edelleen erityistä huomiota STM:n hallinnonalan virastoihin ja laitoksiin kohdennettaviin leikkauksiin. Tutkimuslaitosten rahaa siirretään ensi vuonna aloittavaan strategisen tutkimuksen rahoitusvälineeseen, mutta uusi väline ei riitä korvaamaan niitä menetyksiä, jotka nyt kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon alan tutkimukseen ja osaamiseen. Valtiovarainvaliokunta on korostanut tämän osaamisen merkitystä varsinkin tulevien sote-ratkaisujen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta. Se esittääkin lausumaehdotuksessaan, että tutkimuksen rahoitus turvataan ja rahoitusuudistuksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena seuraavalla hallituskaudella. Tätä on helppo kannattaa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani tulevaan perhehoitolakiesitykseen ja yleensäkin lastensuojelutyöhön. Ne ovat aina ajankohtaisia asioita.

Perhehoitolakiesityksen perusteluissa todetaan yksiselitteisesti, että perhehoidon määrää halutaan ja sitä pitää lisätä, eikä ainoastaan lasten ja nuorten perhehoidossa, vaan myös aikuisten hoitomuotona. Vielä pitkään jatkuva talouden taantuma ei kestä laitoshoidon nykyisiäkään kustannuksia esimerkiksi vanhusten hoidossa.

Perhehoidon määrän lisääminen ei kuitenkaan voi tapahtua sormia napsauttamalla. Välttämätön edellytys on se, että perhehoitajan tukea lisätään ja sosiaaliturvaa, muun muassa työterveyshuoltoa, parannetaan. Sijaisperheen mahdollisuuksia elää tavallista perhe-elämää on parannettava riittävällä ja kohtaavalla tuella.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelutyö on määriteltävä sosiaali- ja terveysuudistuksessa erityispalveluksi, koska työ edellyttää vahvaa erityisosaamista. Nuori vastavalmistunut sosiaalityöntekijä ei voi yksin selvitä vaativasta työstä. Hän tarvitsee työpariksi ja mentoriksi kokeneemman työntekijän. Lastensuojelun tehtävärakennetta ei ole juuri uudistettu, ja kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä valmistuu aivan liian vähän. Työntekijöitä myös lähtee rankasta asiakastyöstä muihin töihin erittäin paljon. Työntekijöiden vaihtuvuus rasittaa erityisesti asiakkaita. Perhehoidon kohdalla tämä merkitsee sitä, että sijaisperheet varsinkin jäävät vaativassa työssään yksin. Lapsen ja tiuhaan vaihtuvien työntekijöiden välille ei voi myöskään syntyä hyvää vuorovaikutussuhdetta.

Lastensuojelu toteutuu erittäin epätasa-arvoisesti eri kunnissa. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän lastensuojelutyöhön tarvitaan yhtenäistä erikoistumiskoulutusta sekä yhtenäisiä arviointikäytäntöjä. Yhtenäiset toimintamallit on luotava esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn, lastensuojelutarpeen arviointiin, huostaanottoon ja sijaishuoltopaikan valintaan.

Vaikka lain mukaan perhehoito on nyt ensisijainen hoitomuoto lastensuojelun sijaishuollossa, lasten ja nuorten mahdollisuus päästä perheeseen todellakin vaihtelee rajusti kunnasta toiseen. Lasten pysyvät ihmissuhteet voidaan kuitenkin varmistaa vain perhehoidossa. Perhe itsessään on myös terapeuttinen yksikkö, jossa on mahdollisuus eheytyä ja jakaa arkea turvallisten aikuisten kanssa.

Jos lastensuojelun kehittäminen jätetään pelkästään kuntien vastuulle, erot kuntien välillä tulevat kasvamaan ja eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa ja laadussa lisääntymään. Tästä kärsivät tietenkin apua tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet. Nyt jos koskaan tarvitaan valtion vahvaa ohjausta, koko lastensuojelun kentän avaamista ja laadunvalvontaa.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun asiakkaina olevat vanhemmat toivovat, että lasten kanssa työtä tekeville opetettaisiin valmiuksia ottaa puheeksi vaikeitakin asioita, kuten päihteiden käyttö, uupumus tai väkivalta. Jos näistä ongelmista ei puhuta eikä niihin haeta varhaisessa vaiheessa ratkaisuja, perheiden tilanne voi helposti karata käsistä.

Kaikilla sijoitettavilla lapsilla pitää olla mahdollisuus hyvään perhe-elämään. Lapsi hyötyy pääsääntöisesti aina perhehoitoon sijoittamisesta. Vain perheessä kasvaminen varmistaa lapselle nuo pysyvät ihmissuhteet sekä pitkäaikaisesti lapsen hoitoon sitoutuneet samat aikuiset.

Verrattuna muihin Pohjoismaihin lastensuojelu rakentuu Suomessa edelleenkin liikaa laitoshoidon varaan. Esimerkiksi Norjassa kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista 84 prosenttia saa paikan perheessä. Siellä yhtään alle 6-vuotiasta ei ole sijoitettu laitoksiin. Norjassa valtio osallistuu kuntien ohella vahvasti perhehoidon kehittämiseen. Siellä ei kiistellä siitä, voiko perhehoito olla ensisijainen hoitomuoto lastensuojelun sijaishuollossa, vaan siellä mietitään sitä, miten perhehoito voisi mahdollisimman hyvin onnistua tehtävässään. Myös meillä perhehoidon vahvistaminen on mahdollista. Se edellyttää perhehoidon rakenteiden uudistamista ja perhehoidon toimintakäytäntöjen selkiyttämistä.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulakiin sisältyvän perheen jälleenyhdistämisen tavoitteeseen sisältyy monia kipeitä asioita. Sijoitetullakin lapsella tulisi olla oikeus pysyvyyteen ja kiintymyssuhteiden jatkuvuuteen. Pysyvän huostaanoton pitäisi olla mahdollista tilanteissa, joissa lapsen kiintymyssuhteet ovat tosiasiallisesti rakentuneet sijaisperheeseen. Vain selvittämällä riittävästi lapsen kiintymys- ja vuorovaikutussuhteet voidaan turvata lapsen edun toteutuminen. Näin tehdään juuri muissa Pohjoismaissa. Suomi on pahasti jälkijunassa tässäkin asiassa, ikävä kyllä.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala joutuukin säästämään eniten, niin on syytä kuitenkin muistuttaa siitä, että historiallinen sote on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi ja siten ennen pitkää pystymme rakenteita uudistamalla siirtämään sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisyyn. Tämä tulee näkymään paitsi säästöinä ennen kaikkea kansalaisten hyvinvoinnin kasvamisena. Kuten valtiovarainvaliokunta on todennut, sosiaali- ja terveydenhuollossa on ylipäätään lisättävä ennalta ehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita.

Kuntien tehtävien karsiminen ja rakennepoliittinen ohjelma tähtäävät myös osaltaan sekä säästöihin että parempaan laatuun. On hienoa, että näinä vaikeina aikoina kuntien valtionosuuksia korotetaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Lisärahoituksesta on osoitettu varoja sosiaalihuoltolain uudistukseen, oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämiseen, omaishoidon tukipalveluiden kehittämiseen ja lastensuojelun kehittämiseen — kaikki erinomaisia kohteita.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on yhä enemmän pyrittävä yhden luukun periaatteeseen. On myös varmistettava se, että nämä palvelut ovat yhdenvertaisesti käytettävissä kaikkialla Suomessa.

Lastensuojelun painopistettä tulee muuttaa ennalta ehkäiseväksi. Uuden sosiaalihuoltolain myötä onkin varmistettava, että lapsiperheille kotiin annettavia palveluita lisätään. Tähän liittyy oleellisesti myös se, että ennalta ehkäiseviä palveluita on jatkossa mahdollisuus saada ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Arvoisa puhemies! Vaikka opiskelijat ovatkin suhteellisen tervettä joukkoa, on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että opiskelijaryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot kasvavat. Lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä on suuria eroja. Myös yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa kahden eri järjestelmän vuoksi. Kuten valiokuntakin painottaa, tulee tässäkin asiassa pyrkiä tasapuoliseen kohteluun kaikille nuorille, ja YTHS:n palvelut pitäisi saada kaikille opiskelijoille.

Vanhuspalvelulain toimeenpano on edennyt kohtuullisesti. Kehittämistä tietenkin aina on, kuten palveluasumisen tarjonnan lisääminen ja laadun varmistaminen. Yksi suuri kysymys vanhuspalvelulain osalta on, mitä tehdään hoitajamitoitukselle, ja toivonkin, että siihen liittyvä lakiesitys saataisiin tänne eduskuntaan vielä tällä kaudella.

Omaishoidon osalta on varmistettava omais-hoitajien jaksaminen. Kuten tiedämme, omaishoidolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys ensinnäkin inhimillisenä toimintana mutta myös taloudellisena seikkana, sillä omaishoidon tuki vähentää julkisia menoja noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa käsiteltäessä huomio kiinnittyy yliopisto- ja korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen jo pitkään kestäneeseen vähenemiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tämä on merkinnyt sitä, että eri julkiset tutkimuslaitokset ovat joutuneet irtisanomaan huomattavasti henkilökuntaa ja siten supistamaan toimintaansa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminta on heikentynyt merkittävästi. Esimerkiksi säteilyturvallisuuden tutkimus- ja kehitystyö on loppumassa kokonaan. Tämä on varsin huolestuttavaa tilanteessa, missä erilaiset langattomat säteilylähteet, kuten matkapuhelimien ja langattomien internet-yhteyksien tukiasemat, lisääntyvät koko ajan.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan merkitys ja arvo perustuu pitkälti siihen, miten se pystyy huolehtimaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Esimerkiksi turvakoteja ja niissä olevia perhepaikkoja on Suomessa aivan liian vähän. Onkin ilahduttavaa, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja lisännyt turvakotien perustamiseen rahoitusta. Tässäkin on syytä nousta Euroopan neuvoston suositusten mukaiselle tasolle.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmän uudistaminen on todella tärkeä, ja sen yhteydessä on mielestäni erityisesti huolehdittava siitä, että palvelut integroidaan kustannustehokkaasti, mutta ei se ole se ykkösasia. Säästöistä, rakennepoliittisesta uudistuksesta on kysymys, mutta itselleni tärkeää ja asiakkaita ajatellen tärkeää on nimenomaan palvelujen laatu ja saavutettavuus, että ne paranevat tämän uudistuksen myötä, ja myös se, että ennalta ehkäisevää työtä ja perustason työtä kehitetään. Tarvitaan myös aiempaa enemmän tutkimusnäyttöön perustuvia malleja ja hoitomenetelmiä, jotta voidaan vaikuttavuutta saada enemmän, sitä, mitä ministerikin täällä korosti. Me tarvitsemme vaikuttavia palveluja.

Ennalta ehkäisevillä ja riittävän varhaisessa vaiheessa annetuilla toimilla pystytään usein välttämään raskaat ja kustannuksiltaan merkittävästi kalliimmat palvelut. Erityisesti lasten ja perheiden kannalta tämä on tärkeää. Lastensuojelua on edistettävä poikkihallinnollisesti lasten ja perheiden arjessa, siellä lähellä, kotona. Varhaiskasvatuksen, päivähoidon, koulun, neuvolan ja kouluterveydenhuollon tulee tukea nimenomaan ennalta ehkäisevää varhaista tunnistamista.

Sosiaalihuoltolailta on lupa odottaa paljon. Sosiaalihuoltolain tavoitteenahan on lisätä erityisesti lapsiperheiden kotiin annettavia palveluja, joilla voidaan vähentää erityispalvelujen ja lastensuojelun tarvetta. Ennalta ehkäiseviä tukitoimia on mahdollisuus nyt lain mukaan saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Onkin myös tärkeää, että henkilökunnan osaamista vahvistetaan ja se, mitä täällä edustaja Palola esimerkiksi mainitsi, että tässä uudistuksessa näitten uusien lakien toimeenpanossa tarvitaan, ei pelkästään, että meillä on käsite varhainen puuttuminen, sen edistäminen, vaan sitä vahvaa sosiaalityön johtamista ja ihan uusien toimintatapojen juurruttamista.

Huoli meillä edelleenkin on henkilökunnan, työntekijöiden, riittävyydestä, vaikka voimavarat ovat parantuneet. Kuitenkin vuodelta 2012 olevien tietojen mukaan pulaa on etenkin lääkäreistä. Opiskelijaterveydenhuollossa lääkäreitä oli suositusten mukaisesti 17 prosentissa, kouluterveydenhuollossa vain 7 prosentissa terveyskeskuksista. Pulaa on siis terveydenhoitajista, joita oli lastenneuvoloissa riittävästi vain 42 prosentissa. Siis henkilöstömitoitus on tärkeä, sitä on seurattava ja epäkohtiin on puututtava.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana vanhuspalveluista ja omaishoidosta. Toivoisin erityisesti näihin nyt ja tulevalla hallituskaudella kiinnitettävän entistä enemmän huomiota. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan täysimääräisesti 1.1.2015. Se edellyttää resursseja enemmän. Vastuutyöntekijöitä koskevat säädökset vaativat nimenomaan resursseja, myös rahallisia mutta koulutusta sen toteuttamiseksi. Näkisin, että omaishoidon toteutuminen tulisi ottaa tulevan hallituksen ihan painopisteeksi, koska heidän jaksamisestaan, työhyvinvoinnistaan on todella huolehdittava — eli tässäkin laatua ja vaikuttavuutta.

Vielä vanhuspalveluun liittyen, kun vanhuspalvelujen pitkäaikaishoidon kriteereitä on kiristetty, oma huoleni on se, että siinä vanhusten itsemääräämisoikeus ei toteudu. Pidän erittäin tärkeänä, että vanhusten omaa mielipidettä, toivetta hoidon tarpeesta kuunnellaan, ja jos laitoshoitoa halutaan vähentää, tarvitaan monipuolisia toimia, joilla kehitetään ja lisätään kotiin vietäviä palveluja ja parannetaan tehostettua palveluasumista sekä lisätään palveluasumisen tarjontaa ja laatua. Ei ole pelkästään siis tärkeää, että laitoshoitoa vähennetään, vaan siellä laatu ja näissä muissa uusissa toimissa myös laatu on tärkeää.

Lopuksi, arvoisa puhemies, olen iloinen, että valtiovarainvaliokunta nosti nimenomaan matalan kynnyksen toimintamallien edistämisen tärkeäksi, koska kolmannen sektorin erilaisilla toimintamalleilla, mitä siellä on kehitetty toimintamalleja, voidaan useinkin tavoittaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia nuoria ja syrjäytyneitä ja sillä lailla joko koulutuksesta tai työelämästä osattomiksi jääneitä. Tarvitaan vahvaa puuttumista, jotta me saamme nuoria työllistettyä ja koulutukseen.

Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! STM:n hallinnonalaanne kohdistetuista päätöksistä osa murentaa enemmän ostovoimaa kuin tuo julkiselle taloudelle säästöjä, ja osa puolestaan tuo julkiselle taloudelle säästöjä mutta heikentää vakavasti kansalaisten hyvinvointia sekä lisää polarisaatiota. Perussuomalaiset eivät voi hallituksen linjaa hyväksyä. Me katsomme, että vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa tärkeintä olisi huolehtia perusrakenteiden ja asioiden saattamisesta kuntoon ja niiden vahvistamisesta, jotta myös tulevaisuuden rakentamiselle kaikissa ikäryhmissä olisi hyvä ja vahva pohja. 90-luvun laman virheitä ei tule toistaa. Niistä virheistä, joita sosiaaliturvan heikennyksiin silloin tehtiin, maksetaan vieläkin kallista laskua, esimerkiksi ylisukupolvisena syrjäytymisenä.

Kuntien tehtävät ja palveluihin käytettävissä olevat rahat eivät ole tasapainossa. Valtiovalta aikoo taas vähentää kuntien saamaa rahoitusta, vaikka kunnat ovat jo nyt vaikeuksissa. Esimerkiksi kuntien rahoitusosuutta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta aiotaan lisätä. On sanomattakin selvää, että valtiontaloudesta säästäminen kuntatalouden kustannuksella aiheuttaa kansalaisten palvelujen heikentämistä.

Palveluiden saanti kaikkialla Suomessa, myös haja-asutusalueilla, on turvattava. Hallitus on kuitenkin taas kerran korottamassa matkakorvausten omavastuuta. Kuten tiedämme, tämä säästötoimenpide osuu kipeimmin syrjäseuduilla asuviin ja niihin iäkkäisiin, jotka käyttävät paljon kuljetuspalveluita. Samoin monet lääkekorvausjärjestelmän uudistukset tulevat iskemään pahiten pienituloisiin. Perussuomalaiset edellyttävät, että lähipalvelut turvataan tasa-arvoisesti kaikille Suomessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain voimaansaattamista pidämme tärkeänä. Mikäli sen myötä lähipalveluja ei kyettäisi riittävän vahvasti tulevaisuudessa turvaamaan, katsomme, että lähipalvelulain valmisteluun ja toteuttamiseen olisi syytä ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta uupuu edelleen pitkäjänteinen ja vastuullinen perhepolitiikka. Emme hyväksy lasten ja nuorten hyvinvoinnista leikkaamista. Perussuomalaiset ovat syvästi huolissaan siitä piittaamattomuudesta, jolla hallitus tekee päätöksiä lasten, nuorten ja perheiden kohdalla. Lapsilisäleikkaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka hallituksella ei ole kokonaiskuvaa päätöksistään ja niiden vaikutuksista. Leikkauksen vaikutus pienituloisten ihmisten arkeen on merkittävä, vaikka sitä kuinka vähätellään. Lapsilisäleikkausta kompensoiva veromalli ei auta perheitä arjessa selviämisessä, jossa euroja tarvitaan joka ikinen arkipäivä. Lisäksi malli ei hyödytä kaikista heikoimmassa asemassa olevia perheitä laisinkaan. Hallitus hakikin kylmästi kaikista heikoimmilla olevilta lapsiperheiltä säästöjä, ja samalla rikottiin lapsilisäjärjestelmän periaatteet. Lapsiperheköyhyys on todellisuutta, johon tulisi kaikin keinoin puuttua. Perussuomalaiset eivät siis hyväksy lapsilisiin kohdentuvaa leikkausta.

Perussuomalaiset pitävät tärkeänä myös panostaa vahvasti lasten ja nuorten palveluihin. Kokonaisvaltainen lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittinen ohjelma kuitenkin edelleen puuttuu, mikä näkyy heikkona panostuksena lasten ja nuorten hyvinvointiin. Yhteistyö yli sektorirajojen ei toimi, ja monissa kunnissa lasten ja nuorten palvelut ovat vakavasti retuperällä. Erityisen huolissaan perussuomalaiset ovatkin lasten ja nuorten mielenterveystyön tilanteesta sekä syrjäytymisen lisääntymisestä ja sen myötä syntyvistä vakavista monimuotoisista ongelmista.

Kotihoidon tuen puolittamista on perusteltu tarpeella lisätä naisten työllisyyttä ja kannustaa miehiä jäämään kotiin hoitamaan lasta. Useat tutkijat ovat kuitenkin arvioineet, että merkittävä osa yli 2-vuotiaan lapsen kanssa kotona olleista äideistä joutuu työttömiksi, eikä isien kotiin jäämistä ole pidetty kovinkaan todennäköisenä. Lisäksi perheiden mahdollisuuksiin hoitaa pienet lapset kotona vaikuttavat voimakkaasti taloudelliset mahdollisuudet. Perussuomalaiset vetoavat syvästi hallitukseen, että jatkossakin perheet saisivat itse päättää, mikä on juuri heidän perheelleen parasta, ei niin, että se ulkoapäin ohjataan.

Vammaispalvelujen kohdalla annan monessa suhteessa kiitosta hallitukselle hyvistäkin esityksistä, mutta työtä on jatkettava myös seuraavalla hallituskaudella. Laitoshoidon paikkoja vähennettäessä ja vanhuspalvelulain muuttuessa on todennäköistä, että kotona hoidetaan jatkossa entistä huonokuntoisempia ihmisiä. Tästä aiheesta olen jo nostanut perussuomalaisten näkemät epäkohdat esiin asian aiemmissa käsittelyissä. Omaishoitoa on kehitettävä vahvasti ja omais- hoitajalain valmistelu aloitettava viipymättä.

Kansaneläke- ja työeläkeindeksien korottaminen vain 0,4 prosentilla 1,1 prosentin sijaan heikentää monien kansalaisten ostovoimaa. Tämä vie monien pienituloisten kukkarosta elintärkeitä euroja. Indeksikorotusten alentaminen on vastuutonta politiikkaa, jolla hallitus maksattaa virheet yhteiskunnan heikompiosaisten kustannuksella. (Puhemies koputtaa) Myöskään tätä päätöstä perussuomalaiset eivät voi hyväksyä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Paljon kiitoksia tästä 2 minuutin puheenvuorosta. — Muutamia itselleni tärkeitä teemoja, joita haluan nostaa esille: Potilasturvallisuutta ei koskaan korosteta liikaa. Saattohoitopaikkoja tulee lisätä, ne eivät ole Suomessa tällä hetkellä ajan tasalla. Muistisairaille, ikääntyneille tukea sinne kotiin, kuin myös omaishoitajille. Kanta-hanketta tulee seurata, koska kustannukset ovat siellä ylittyneet ja tuntuu, että valmista ei tule.

Lopuksi muutama sana köyhyydestä:

Kauhulla kuuntelen ja seuraan tätä joulun tuloa, ja se on pakko mainita nyt, kun me leikkaamme muun muassa lapsilisistä. Joka päivä mainostetaan, että joulu tulee, ostakaa lahjoja, nyt on tarjouksia ja uusia tuotteita — aivan kuin meillä ei olisi huonoa tilannetta ollenkaan. Minua järkyttää se, että monessa perheessä mietitään tiukasti, millä tavalla niitä lahjoja ostetaan, mutta kun tuonne tavarataloon menee, siellä kaikki unohtuu. Siellä unohtuu se, että kukkarossa ei ole rahaa ja perheessä on työttömyyttä, ja elätellään sellaista suurta kuplaa, että meillä menee hirveän hyvin. Me elämme kulutuskuplassa, huolimatta siitä, että meillä on huono tilanne Suomessa.

Tämä on myös minun viimeinen budjettipuheeni, ja haluan kyllä muistuttaa siitä, että joulu tulee mutta se ei tule kaikille yhtä onnellisena ja lapset siellä kodissa kuitenkin sitä joulupukkia odottavat, ja sinne perheisiin katsoen meidän tulee tehdä niitä päätöksiä ja suunnitelmia tulevaisuuteen. Siinäkin valossa lapsilisien leikkaus on mielestäni kohtuutonta, kuin on myös tämä kotihoidon tuen pakkojakaminen. Mielestäni siinä mennään sellaiselle alueelle, joka on perheen yksityisyyttä, ja kyllä perheet pystyvät päättämään, kuka lasta siellä kotona hoitaa. Siinä on myös, arvoisa herra puhemies, ihan käytännön syitä: monesti isä on juuri se parempituloinen ja äiti on ehkä se, jolla ei ole edes sitä työpaikkaa, eli sinne kortistoon sitten voi se äiti joutua. — Mutta kiitos, puhemies!

Maria Guzenina /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen Työn Liitto kävi täällä eduskunnassa, ja he kertoivat hyvin mielenkiintoisen asian, joka on syytä tässä todeta, koska työ on se, joka nostaa Suomen suosta. He kertoivat, että jos jokainen suomalainen pystyy panostamaan kotimaisiin tuotteisiin tai kotimaisiin palveluihin — joillain meillä on varaa tehdä sitä enemmässä määrin, ja toisilla ei ehkä ollenkaan — tällainen keskimäärin 10 euron panostus tuottaa 10 000 työpaikkaa Suomeen lisää, 10 000 työpaikkaa. Me tarvitsemme tähän maahan työtä, ja tässä hyvä joululahjavinkki sitten kaikille meille.