Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! On todettava, että maailma ei tule kerralla valmiiksi eikä tule Suomikaan eikä myöskään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala, valitettavasti. On todettava, että ensi vuoden budjetissa on monia positiivisia asioita, ja valtiovarainvaliokunta on tehnyt joitakin erittäin tärkeitä korjauksia myös siihen budjettiesitykseen, jonka hallitus antoi eduskunnalle.

Erityisesti näistä nostan esille sen, että päihdeäidit ovat saamassa rahaa. Mutta, kuten valtiovarainvaliokunnan jaoston puheenjohtaja edustaja Sarkomaa toi täällä esille, on erittäin valitettavaa, että tästä asiasta on tullut lähes ikiliikkuja. Vuosi toisensa jälkeen eduskunta joutuu lisäämään tähän kohtaan rahaa, koska sitä ei valmiiksi budjettiesityksessä ole.

Pelkään, että turvakodeista on tulossa samanlainen keissi. Olemme käsitelleet sekä sosiaali- ja terveys- että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa tätä turvakotien asiaa, ja on erinomaisen tärkeää ja hyvä, että turvakotien rahoitus siirretään valtion vastuulle. Mutta toteutus ontuu pahasti siltä osin, että rahaa tähän ei ole varattu. Rahaa on varattu tuleville, seuraaville vuosille 8 miljoonaa per vuosi, ja kuten me olemme täällä salissa useamman kerran kuulleet, nykytason säilyttämiseen vaadittaisiin 11,5 miljoonaa euroa. Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, ja sen mukaan tarve olisi 40 miljoonaa. Olemme siis kovin kaukana sopimuksen tasosta. On todella odotettava, että hallitus toimii pikaisesti sen mukaisesti, mitä valiokunta on lausumaehdotuksessaan esittänyt, jotta tämä asia laitetaan kuntoon ja ensimmäisessä lisätalousarviossa saadaan se rahoitus, joka nykytilan säilyttää.

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt perusteltua työtä omassa vastalauseessaan. Olemme nostaneet niitä kipukohtia, joita sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjettiesitykseen sisältyy. Lapsilisäleikkauksesta olen puhunut tässä salissa jo useampaan kertaan. En tässä puheenvuorossa enempää siihen puutu, mutta totean, että tämä on häpeäpilkku tässä budjetissa. Tämä on vasta toinen kerta, kun lapsilisiin mennään kajoamaan sillä tavalla, että niitä euromääräisesti leikataan. Mutta on todettava, että 20 vuoden aikana lapsilisien taso on pudonnut jo yli 20 prosenttia sen takia, että niissä ei ole ollut indeksitarkistuksia, ja nyt indeksikorotukset on myös leikattu.

Seuraavana negatiivisena asiana joudun nostamaan esille kotihoidon tuen pakkokiintiöinnin. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tätä ajatusta erittäin huonona. Itse olen vahvasti sitoutunut siihen tavoitteeseen, jota tämän asian taustalla pidetään. Eli siihen, että molemmat vanhemmat ottaisivat tasaisesti hoivavastuuta kodeissa. On varsin hyvä asia, että tavoitellaan sitä, että isät osallistuisivat aktiivisemmin ja olisivat myös arjessa lasten kanssa. Mutta se ei toteudu tällä tavalla, mitä hallitus esittää. On todettava, että tämä on leikkausesitys, joka kalahtaa kuntien nilkkaan ja aiheuttaa varsin suuret kustannukset kunnissa.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä esiin yhden positiivisen asian valiokunnan mietinnöstä. Hoitotyön tutkimukseen ollaan varaamassa lisää rahaa. Näyttöön perustuva käytäntö on tätä päivää. Perusteluna ei voi olla mutu-tuntuma, kun tehdään asioita, varsinkaan, kun niitä ruvetaan tekemään toisin. Siksi on erittäin hyvä, että Hoitotyön Tutkimussäätiölle on varattu lisää rahaa.

Tässä yhteydessä en voi kuitenkaan olla nostamatta esille sitä — vaikka se ei sosiaali- ja terveysministeriön budjettialaan kuulukaan — että olisi tärkeää, että hoitotyön terveystieteen maisterikoulutus saataisiin Helsinkiin. Erityisesti tällä alueella on jatkossa huutava pula ammattilaisista, ja koulutus olisi pikaisesti käynnistettävä myös pääkaupungissa. Sairaanhoitopiirimme alueella ei ole yhtään koulutuspaikkaa. Ne ovat muiden sairaanhoitopiirien alueilla, missä terveystieteen yliopistotutkintoa voidaan tällä hetkellä suorittaa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden köyhyys on koko ajan kasvussa. Tänä vuonna esimerkiksi Hyvä Joulumieli -keräyksen tuotto — Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Punaisen Ristin yhteistyössä tekemä joulukeräys — annetaan vaikeassa elämäntilanteessa oleville lapsiperheille. Tämä priorisointi on aivan oikea mutta herättää kysymyksiä siitä, millaisessa köyhyydessä lapsiperheissä tällä hetkellä eletään. Ostovoima on heikentynyt monien verojen, taksojen ja maksujen myötä. Esimerkiksi energiaverotus ja asumisen kustannukset ovat nousseet tämän hallituksen tekemien päätösten myötä. On laskettu, että kahden aikuisen, kahden lapsen perheissä ostovoima on heikentynyt lähes 1 000 euroa vuodessa. Tämä on häkellyttävä suuntaus.

On kaksi päätöstä, joista olen hallituksen kanssa täysin eri linjoilla, joita toivoisin, että tässä salissa ei tehtäisi. Lapsilisäleikkaus, tuo 113 miljoonan euron leikkaus, on todellakin historiallinen. Lipposen hallituksen aikana 1990-luvulla tehtiin lähes vastaava leikkaus, ja nyt olemme toisen kerran tällä samalla asialla. Lapsilisäleikkaus ei ole hyvä asia, ja sille keskusta on esittänyt vaihtoehdon. Tupakkaveron nostaminen olisi kompensoinut tämän leikkauksen. Esimerkiksi tämä monimutkainen lapsivähennysmalli, jolla hallitus sitten perustelee tätä kompensaatiomahdollisuutta lapsiperheille, jää nähtäväksi, miten se toteutetaan. Verohallinnon tietojärjestel-miin toimeenpano vaatii 2,5 miljoonan euron lisämäärärahan, siis tämän monimutkaisen lapsivähennysmallin toteuttamiseen. Tämä on erittäin huono asia.

Toinen asia, josta olen hyvin, hyvin pettynyt hallituksen toiminnassa, on kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen. On äärimmäisen tärkeää, että lapsiperheet itse katsovat omien tarpeittensa ja tilanteensa mukaan, miten lastenhoito järjestetään. Tässä ei ole kyse tasa-arvosta tai naisten työllistämismahdollisuudesta. Kyllä jokaisessa perheessä pystytään näkemään ja katsomaan, miten lapsia, alle kolmevuotiaita, pystyttäisiin hoitamaan kodeissa ja kodinomaisissa hoitomahdollisuuksissa mahdollisimman paljon. Tämä suuntaus on tärkeä. Siksi herää paljon kysymyksiä siitä, miten kotihoidon tuen pakkokiintiöittäminen oikeasti sitten toteutetaan. Miten reagoidaan yksinhuoltajaperheiden tilanteeseen? Miten sitten siihen, että vanhemmat voisivat myöskin olla hoitamassa lapsenlapsiaan? Pitääkö yrittäjien keskeyttää yritystoimintansa, että pystyvät omia lapsiaan hoitamaan, siis alle kolmevuotiaitaan, kotona? Kaikilla isillä ja myöskään äideillä ei ole mahdollisuutta yrittäjinä jäädä kotihoidon tuelle. Tämä on äärimmäisen huono esimerkki siitä, miten rajoitetaan näitä hoitomahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Kyselytunnilla keskusteltiin erittäin paljon vapaaehtoistyöstä ja sen tarpeellisuudesta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kolmannelle sektorille ja vapaaehtoistyöhön ei saa sysätä sellaisia lakisääteisiä tehtäviä tai julkisen palvelun vastuullisia tehtäviä, joilla pyritään vain säästöihin ja siirtämään tehtäviä toisaalle. Kaikki vapaaehtoistyö on tärkeää, ja kannustan meitä kaikkia siihen, mutta silti rajapinnan lakisääteisten palveluiden ja vapaaehtoistyön määrässä ja tehtävissä täytyy olla selvä. Jokainen meistä voi vanhusten ystäväpalveluun, joulukeräykseen tai ruoka-avun jakamiseen osallistua, mutta yhteiskunnalla on oma vastuunsa huolehtia lakisääteisistä palveluista ja niiden järjestämisestä.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä aikaisemmin muun muassa ministereiden puheenvuoroissa tuli esille, tämä STM:n talousarvio on pyritty tekemään hyvin vastuullisesti huomioiden talouden haasteet, mutta samalla kuitenkin on pyritty turvaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo ja palvelut. Tämä taloudellinen vastuullisuus näkyy tässä talousarviossa ennen kaikkea siinä, että tässä talousarviossa määrärahat ovat kuluvan vuoden talousarviota pienemmät, vaikka palvelutarpeet eivät ole kyllä varmastikaan minnekään vähentyneet, päinvastoin: tällainen taloudellinen tilanne väistämättä ja myöskin väestön ikääntyminen väistämättä uhkaavat lisätä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta.

Paineet kohdistuvat nyt erityisesti kuntiin. Kunnilla on jo tälläkin hetkellä vaikeuksia selvitä tehtävistään, ja nyt tälläkin talousarviolla kuntien ahdinkoa lisätään muun muassa tuolla työmarkkinatuen kuntaosuuksien kasvattamisella, vanhuspalvelulain tarkistamisella ja erityisesti uudella sosiaalihuoltolailla. Samaan aikaan kuitenkin joudutaan tiukan talouden keskellä leikkaamaan myöskin kunnille maksettuja valtionosuuksia. Kunnat ovat nyt todella kovien haasteiden edessä.

Kuntien mahdollisuus selvitä näistä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä velvoitteistaan riippuu paljon siitä, miten me nyt onnistumme toteuttamaan rakennepoliittista ohjelmaa, miten me onnistumme karsimaan kuntien tehtäviä. Minusta on hyvä, että hallitus on käynnistänyt kokeilut tällaisen normiohjauksen korvaamiseksi indikaatioperusteisella valvonnalla. Siirtyminen tällaiseen indikaatioperusteiseen valvontaan tarjoaa kunnille ja muille palveluntuottajille mahdollisuuksia löytää entistä parempia, laadukkaampia ja tehokkaampia tapoja tuottaa palveluita.

Mutta vaikka kuntien tehtäviä onnistuttaisiinkin karsimaan ennen kaikkea hallintoa ja byrokratiaa keventämällä, niin kyllä kuntien tehtävien karsiminen tarkoittaa käytännössä myös palveluiden heikentämistä, ja se ei ole päättäjille ollenkaan helppoa. Mitä lähempänä asiakaskuntaa, niitä palvelujen käyttäjiä, ollaan, sitä vaikeampi näitä päätöksiä on tehdä. Sen takia olisi hyvä, että niitä onnistuttaisiin tekemään täällä valtakunnan tasolla.

Vaikka tässä talousarviossa onkin panostettu heikommassa asemassa olevien aseman vahvistamiseen ja leikkauksia ja veronkorotuksia on kohdennettu hyväosaisille — muun muassa työttömyyspäivärahojen leikkaus on tästä hyvä esimerkki — se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämäkään talousarvioesitys ei korjaa sitä kansalaisten eriarvoistumiskehitystä, joka meillä on vallalla. Kylmä tosiasia on se, että hyväosaiset voivat sote-palveluita saada jonottamatta ja voivat valita, mistä palvelut kulloinkin hakevat. Samaan aikaan suuri osa suomalaisista ensinnäkin joutuu jonottamaan — taistelemaan, että pääsee jonoon, ja jonoissa ollaan pahimmillaan viikkoja — ja sen jälkeen mennään niihin palveluihin, jotka viranomainen, virkamies, on osoittanut. Tätä taustaa vasten minusta tuntuu kyllä ihan käsittämättömältä ja minun on vaikea ymmärtää, miksi kansalaisten valinnanvapauden ulottaminen kaikille suomalaisille ei meillä etene.

Hallitus on pyrkinyt myöskin purkamaan kannustinloukkuja. Meillä on otettu erilaisia suojaosia käyttöön, ja tähänkin talousarvioon sisältyy toimenpiteitä työn tarjonnan lisäämiseksi ja työelämävalmiuksien tukemiseksi, mutta kannustinloukkujen purkaminen on osoittautunut hyvin työlääksi. Voisi todeta, että hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoja on rakennettu hartaudella, ja nämä alkavat nyt muistuttaa jo katiskoja: sinne kerran uituaan on hirveän vaikea päästä vapaaksi, ainakaan omin avuin. Tämä talousarviokin osoittaa, että tämä meidän suomalainen hyvinvointiyhteiskuntamallimme ei enää vastaa tämän päivän tarpeisiin, ja tämä vaatisi ihan perusteellisen versiopäivityksen.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on pitkään lykännyt lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn ja uhrien auttamiseen tarkoitettujen palveluiden kuntoon laittamista. Suomi on toistuvasti saanut kansainvälisiltä tahoilta huomautuksia uhrien palveluiden riittämättömyydestä. Hyvästä tahdosta ja asian tärkeyden tunnustamisesta huolimatta asiaa ei ole saatu korjattua.

Turvakotijärjestelmä siirtyy osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa kunnilta valtion vastuulle. Se on todella hyvä asia. Valtion talousarvioon esitetään varattavaksi ensi vuodelle turvakodeille 8 miljoonaa euroa. Tällä summalla katetaan kuitenkin vain olemassa olevat 123 turvakotipaikkaa, josko aivan niitäkään. Euroopan neuvoston suositusten mukaan 10 000:tta henkilöä kohden tulisi olla yksi turvakotipaikka. Suomessa tämä tarkoittaa 500:aa paikkaa. Tulevaisuudessa onkin oleellista varmistaa se, että Suomeen saadaan tarvittavat palvelut väkivallan uhreille ja turvakotipaikkojen määrä saadaan nostettua Euroopan neuvoston suositusten tasolle. Ennaltaehkäisyyn ja erilaisiin matalan kynnyksen palveluihin panostaminen kannattaa, ja se myös vähentää näiden järeämpien palveluiden tarvetta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysala on valtavan iso kokonaisuus, josta voisi tietenkin puhua vaikka monta vuorokautta, mutta otan siitä vain muutaman asian, joihin haluan kiinnittää huomiota.

Nimittäin ensinnäkin lapsilisä. Siitä olen kyllä monta puheenvuoroa pitänyt ja on tänään puhunut moni muukin, mutta varmastikaan tätä asiaa ei liikaa tuoda tässä esille. Tämä taitaa olla yksi niistä asioista, mitkä jäävät seuraavalle hallitukselle sitten korjattaviin toimenpiteisiin. Tällä hallituskaudella näyttää tapahtuneen tällä sektorilla useampikin semmoinen asia, mitä seuraavan hallituksen pitää todennäköisesti alkaa korjaamaan.

Toinen asia on sitten kotihoidon tuki. Jos se todellakin menee sillä tavalla kuin nyt näyttää menevän, niin ei siinä auta varmaan muu kuin seuraavan hallituksen ottaa tämä asia uudestaan esille ja miettiä, pystyisikö sitä sen jälkeen korjaamaan.

Sitten kolmas asia, mihin odotan ja olisin toivonut vielä enemmänkin, on kuntien tehtävien karsiminen. Meitä keskustalaisia on syytetty siitä, että me olisimme sairaanhoitajia, hoitajia ja kaikkia tämmöisiä poistamassa töistä. Ei todellakaan, vaan keskustassa me olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että hallinnosta ja hoitajien tehtävistä pitää purkaa turhaa tekemistä elikkä sitä byrokratiaa, sitä tietokoneen kanssa jokaisen asian raportointia, tilastointia ja taulukointia. Siellä on paljon asioita, mitä voisi todellakin korjata ja muokata siihen, että ihmiset voisivat keskittyä oikean työn tekemiseen.

Sitten vielä yksi asia on tämä omaishoidon tuen siirto Kelalle. Tätä toivottavasti saadaan vietyä lähiaikoina eteenpäin.

Viimeisenä asiana on yksi, mikä on minun läheisimpiä asioitani tässä ja mitä minä haluan aina tuoda esille, se, miten me voisimme vanhukset ja lapset tuoda lähemmäs toisiaan kaikissa näissä asioissa. Tänä päivänä heidät on erotettu kaikissa hoitoasioissa täysin erilleen. Tuodaan heidät lähelle toisiaan, ja opetetaan ihmiset, eri ikäluokat, näkemään toisiansa.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Maijala nosti äsköisessä puheenvuorossaan erityisen tärkeitä asioita esille.

Keskustan vastalauseessa tuodaan esille omaishoidon kehittäminen. Olemme myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa useammassakin asiakohdassa nostaneet esille omaishoidon tärkeyttä. Jos me mietimme sitä, että miten me jatkossa voimme sosiaali- ja terveydenhuollon puolella säästää kustannuksia, niin vanhusten hoidossa, ikääntyneiden ihmisten hoidossa on useammankin lakiesityksen kohdalla todettu, että on edullisempaa, jos ihmiset pystyvät olemaan kotona hoidossa mahdollisimman pitkään sen sijaan, että heitä hoidetaan laitoshoidossa. Omais-hoito on tähän monella tapaa yksi hyvä vaihtoehto niin kauan, kuin on olemassa omainen, läheinen, joka on siinä kunnossa, että hän pystyy hoitamaan hoidettavaa.

Mutta tällä hetkellä tilanne on se, että eri puolilla Suomea omaishoitajat ovat erittäin epätasa-arvoisessa asemassa, ja voi olla, että mikäli omaishoitaja loppuvuodesta olisi omaishoitajaksi ryhtymässä, niin kunnasta todetaan, että rahat ovat tältä vuodelta loppu. Keskusta on esittänyt useampaan kertaan, että omaishoidon tuki pitäisi siirtää Kelan rahoittamaksi, ja tämä tasaisi eri puolilla Suomea asuvien omaishoitajien tilannetta. Ja esitämme tähän omassa vastalauseessamme lisämäärärahaa, jotta omaishoidon tuki siirtyisi Kelalle.

On kieltämättä mielenkiintoista, että ikääntyneiden kohdalla puhutaan nimenomaan siitä, että kotihoito on edullista. Sitten, kun me menemme lasten puolelle, niin siellä meillä on nostettu koko ajan tavoitteita siitä, kuinka yhä suurempi osa lapsista olisi nimenomaan julkisessa päivähoidossa, eikä näitä muita vaihtoehtoisia päivähoitomuotoja tuettaisi ja niitä suosittaisi yhtä lailla kuin aiemmin.

Edustaja Vehkaperä omassa puheenvuorossaan erinomaisesti kuvasi sitä, että miten ristiriitainen ja hankala hallituksen tavoite siitä, että kotihoidon tuki kiintiöitäisiin, on. Olisin itse tuonut muutaman lisänäkökohdan tähän esille.

Todellakin voi olla perhe, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, eri aikaan päivästä vain, ja he itse hoitavat lapsensa kotihoidon tuella. Jossakin perheessä voi olla täysi-ikäinen isosisarus, joka esimerkiksi opiskelujen välivuotta viettää ja hoitaa kotihoidon tuen avulla siellä pienempiä sisaruksia. Jossakin perheessä se voi olla isovanhempi, se voi olla joku muu läheinen ihminen. Jostain syystä on valittu se vaihtoehto, että haetaan kotihoidon tuki eikä ole haettu yksityisen hoidon tukea, ja näin kunnalle, yhteiskunnalle, erittäin edullisella tavalla hoidetaan lapsia.

Hallituspuolueiden ministerit ovat puolustaneet kotihoidon tuen kiintiöittämistä nimenomaan tasa-arvonäkökohdilla ja sillä, että naiset pitää saada nopeasti työelämään. Jos me mietimme, että suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta, siitä ei kovin monta kotivuotta ylipäätään tule, ja me tiedämme vielä sen, että valtaosa naisista myös palaa töihin aiemmin kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi olisi 3-vuotias. On mietittävä myös sitä, että ketkä kotihoidon tukea käyttävät, se on ihan selvä. Ja siellä on niitä ryhmiä paljon, naisia, joilla ei ole vakituista työpaikkaa. On kysyttävä, mihin he palaavat. Heistä suuri osa palaa käytännössä työttömäksi. Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, ja meidän pitää löytää vastauksia moneen muuhunkin kysymykseen, jos me lähdemme toteuttamaan tällaista lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Minuun on ollut varsin moni äiti yhteydessä viimeisten viikkojen aikana. Viime viikonloppuna yksi äiti kertoi, että hän oli perjantaina soittanut työpaikalleen, ilmoittanut, että hän on siihen asti poissa töistä, kun nuorempi lapsi täyttää kolme vuotta, ja hän oli hakenut Kelalta kotihoidon tukea nyt siinä pelossa, että tämä laki toteutuu ja jotta hän varmasti voisi olla kotona siihen asti. On kysymysmerkki siinäkin, että mistä tämä laki mahdollisesti astuisi voimaan. Ei se ainakaan voi astua takautuvasti, jolloin nämä sitoumukset, joita vanhemmat ovat jo tehneet, ovat he sitten äitejä tai isiä, työnantajiensa kanssa, purkautuisivat. Ei tällaista lainsäädäntöä voi lähteä toteuttamaan.

Olemme erittäin huolissamme hallituksen aikomuksista kaventaa perheiden valinnanvapautta, ja erityisesti ihmettelen sitä, että kokoomus puhuu monessa asiassa valinnanvapauden puolesta. Eikö tässä sitä haluta kunnioittaa?

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä lyhyesti siitä, mihin äsken jäin, eli kun vanhat keinot ja tapa tehdä ja ajatella eivät toimi, niin pitäisi löytää sitten uudenlaisia.

Uskon, että teknologiaa hyödyntämällä meillä olisi mahdollisuus löytää uudenlaisia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseen ja tarjoamiseen kansalaisille pankkien ja verottajan hyvien esimerkkien pohjalta. Me voisimme teknologiaa hyödyntämällä sähköistää palveluita ja siirtää tällä hetkellä viranomaisille, virkamiehille ja palveluntuottajille kuuluvia tehtäviä asiakkaille ja kansalaisille hoidettavaksi esimerkiksi tiedon keräämiseen ja tallentamiseen liittyvissä asioissa sekä palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Mitä pitemmälle teknologia kehittyy ja sitä voidaan viedä, me voimme tarjota myöskin ammattilaisten vastaanottopalveluita, lääkärin, psykologin, sosiaalityöntekijän, Kelan, työkkärin ja niin edelleen palveluita, ihmisille suoraan kotia ilman, että tarvitsee tulla terveyskeskukseen tai virastoihin.

Tällaiset uudistukset vain kaipaavat valtakunnallista koordinointia ja panostuksia, ja tämäntyyppisiä panostuksia tähän talousarvioon ei vielä sisälly. Mutta toivon, että jatkossa niitäkin tänne sitten voidaan sisällyttää.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Uudistuksia kohti kannustavampaa sosiaaliturvaa on jatkettava. Kyse on siitä, jatkammeko nykyistä linjaa, jossa järjestelmä mahdollistaa passivoitumisen ja syrjäytymisen, vai muutammeko järjestelmää siten, että kaikki ovat osallisia toimintakykynsä mukaan ja että kaikki työ kannattaa aina.

Perustili on vahva ja konkreettinen ehdotus kannustinloukkujen purkamiseksi. Toimettomuus on erityisen kohtalokasta nuorella iällä. Nuorisotakuun tärkeä idea voi toteutua kunnolla vasta, kun työ tai kouluttautuminen on nuorelle aina myös taloudellisesti sosiaalituilla elämistä kannattavampi vaihtoehto. Ei aina riitä, että nuorisotakuu turvaa työtä tai koulutuspaikan, jos nuori laskee, että kotisohvalle tukien varaan jääminen on taloudellisesti kannattavampaa. Nuorisotakuuseen, työ- tai opiskelupaikan tarjoamiseen, on siis lisättävä kannustavia elementtejä sosiaaliturvankin puolelta niin, että työnteko tai opiskelu on aina joutenoloa kannattavampaa. Nuoret on saatava koulutukseen ja työelämään.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahteen edelliseen puheenvuoroon haluaisin kommentoida.

Edustaja Palola toi esille erittäin tärkeän asian: sähköisten palvelujen kehittämisen. On todettava kuitenkin, että keskustan vastalauseessa on nostettu tähän yksi tärkeä näkökulma: kaikki suomalaiset kansalaiset eivät valitettavasti tällä hetkellä saa esimerkiksi pankkitunnuksia. Jos luottotiedot ovat menneet, niin voi olla hankaluuksia saada pankkitunnukset. Tämä on yksi semmoinen kohta, missä olisi todellakin edettävä. Meidän olisi sähköistä tunnistautumista saatava sellaiselle tolalle, että jokaisella on oikeus siihen ja sitä kautta mahdollisuus myös hoitaa asioita. Toisaalta on muistettava, että meillä on edelleen ja varmasti pitkään niitä ihmisiä, jotka eivät eri syistä joko halua tai kykene käyttämään sähköisiä palveluita, jolloin ne eivät voi olla ainut vaihtoehto.

Sitten edustaja Vikmanin puheenvuoroon haluaisin todeta sen, että meillä olisi kyllä syytä ja kiireesti kehittää sitä, että sosiaaliturvan, erilaisten palkka- ja palkkiotulojen ja niin edelleen yhteensovittamista ja yhdistämistä olisi helpotettava. Ihmisillä jatkossa tulee olemaan yhä enemmän erilaisia tilanteita. Ehkä voi olla niin, että elämäntilanteessa vaihtelevat palkkatyö, jonkin sortin yrittäjyys tai freelancerius, saattaa olla, että välissä on työttömyyspätkiä, ja silloin jos tuet tai tulot ovat hyvin epäsäännöllisiä ja niitä joutuu odottamaan pitkään, se on erittäin hankalaa ja voi ajaa jopa toimeentulotukiluukulle ihmisiä. Sen takia tämmöisten eri elämäntilanteiden kohdatessa sosiaaliturvan yhteensovittamisen tärkeys korostuu.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä päätän osaltani tämän talousarviokeskustelun toteamalla, että meillä on edelleen yya-ongelma. Meillä on yksinäisyys, ylipaino ja alkoholi, jotka aiheuttavat merkittävän osan sosiaali- ja terveyspalveluitten palvelutarpeista ja kustannuksista. Tässäkin talousarviossa todetaan, että jokaisella on oikeus perustoimeentuloon ja -turvaan ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin mutta kuitenkin vastuu omista valinnoista. Minä toivoisin, että jatkossa me pystyisimme löytämään kannustavia elementtejä, kannustavia keinoja, joilla ohjattaisiin ihmisiä tekemään parempia valintoja niin, että me voisimme pikkuhiljaa tästä yya-ongelmasta päästä, ei varmaan eroon, mutta saataisiin työnnettyä sitä vähän syrjemmälle.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltokorvelle haluan todeta, että mainitsemani perustili olisi juuri yksi mahdollinen vastaus siihen, että työ olisi aina joka tilanteessa kannattavaa ja samalla perusturva voisi toteutua. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ on enemmän kuin vain toimeentuloa. Se kohottaa yksilön omanarvontuntoa ja liittää työkavereiden muodostamaan yhteisöön ja osaksi yhteiskuntaa.

Osallistavalla toiminnalla on merkittävä toimintakykyä ja mielenvirkeyttä yllä pitävä vaikutus. Työttömien osallisuuden ja mahdollisimman varhaisen aktivoinnin sekä tuen vastikkeellisuuden astetta on lisättävä. Perimmäisenä tavoitteena on tietenkin oltava palkkatyö ja aitojen työpaikkojen luominen. On varmasti tarpeen pohtia, pitääkö työkykyiselle ihmiselle ylipäänsä maksaa vastikkeetonta sosiaaliturvaa. On oikein, että osallistuminen ja osallistumattomuus näkyvät sosiaaliturvan määrässä työkykyisellä ihmisellä.

Hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan syksyllä 2013 kehittää työikäisten osallistavaa sosiaaliturvaa. Tällä hetkellä osallistavasta sosiaaliturvasta on kunnissa ja järjestöissä kokeiluja käynnissä. Pidän tärkeänä, että jatkossa osallistavan sosiaaliturvan pilotointi ja kehittäminen edistyvät.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Osittain kyllä yhdyn edustaja Vikmanin puheenvuoroon ja haluaisin siihen lisätä sen, että työssäkäynnillä on myös se tärkeä rooli, että arjessa pysyy rytmi. Arjen rytmi auttaa myös selviytymään arjesta. Kun on syy lähteä neljän seinän sisältä ulkopuolelle, silloin monesti moni muukin asia elämässä sujuu paremmin.

Edustaja Palola nosti viimeisessä puheenvuorossaan erittäin tärkeät asiat esille. Meillä kaikessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa, mutta myös koulutuksessa, nuorisotyössä ja niin edelleen, on otettava ennaltaehkäisyn näkökulma huomattavasti paremmin esille. Erityisesti sillä, miten me terveyskasvatusta, -valistusta — tai millä nimellä sitä haluammekaan kutsua — lapsille ja nuorille tuomme positiivisessa mielessä, on pitkä vaikutus. Sanotaanhan myös niin, että minkä nuori koira oppii, sen se vanhana taitaa. Sama se on monesti ihmisten kohdalla.

Alkoholi on valtavan iso kansanterveydellinen ongelma Suomessa. On todettava, että jos me puuttuisimme siihen ja etsisimme keinoja sen ongelmakäyttöön yhtä lailla kuin me olemme viime vuosina puuttuneet tupakointiin ja muuttaneet esimerkiksi tupakkalainsäädäntöä, meillä olisi varmasti paljon parempi tilanne. On kysyttävä, puuttuuko tässä asiassa meiltä halua ja motivaatiota toimia.