Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo aikaisemmin debatissa keskusteltiin vilkkaasti asuntopolitiikasta, mutta totean edelleen saman ongelman: kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseudulla on vähän. Ne teot puhukoot puolestaan sitten. Vaikka asuntoministeri Pia Viitanen on terhakka ministeri, niin odotan edelleenkin sitä, että pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisia asuntoja, sekä asuntotuotantoa että asumista, näkyisi paremmin tulevina vuosina. Erityistä tukea tarvitsevien ryhmien asunto-oloihin on kiinnitettävä myöskin huomiota, asunnottomien ohjelmaa edistettävä — ikääntyneiden, kehitysvammaisten ja erityisryhmien asuminen on yhtä tärkeää kuin kaikkien muidenkin, ja sitä pitää valtion tukea.

Arvoisa puhemies! Debatissa keskusteltiin myöskin haja-asutusalueiden jätevesiasioista. Keskusta on toistuvasti esittänyt omassa budjetissaan, että siirtoviemäreille lisää määrärahaa. Niiden merkitys on yksi ympäristönsuojeluteko. Siksi olemme esittäneet useampina vuosina aina vain lisää määrärahaa tälle momentille, ja nytkin esitämme 4,2 miljoonan euron lisäyksen siirtoviemärihankkeisiin. Näitä hankkeita on ympäri Suomen, ja ne ovat äärimmäisen tärkeitä.

Mitä tulee sitten jätevesiasetukseen, josta ministeri Grahn-Laasonen on tänään pitänyt tiedotustilaisuuden ja esittänyt sinne erilaisia tulevaisuuden visioita: On äärimmäisen tärkeää, että me pidämme vesistöistä ja meidän järvistä, joista ja merialueista huolta, mutta on tärkeää myöskin, että näiden haja-asutusalueitten jätevesiasetuksen ongelmat tunnustetaan. Nyt tällä hetkellä meillä on 120 000 kiinteistöä, jotka eivät ole vielä tehneet mitään asetuksen edessä, ja tämä epätietoisuus onkin ollut ehkä kaikkein vaikein asia tässä koko hommassa. Mitä jokaisen kiinteistön pitää tai pitäisi tehdä, jotta lait ja normit täyttyvät näiden kiinteistöjen osalta? On tärkeää, että neuvontaa lisätään, ja se, että lykätään tätä asetusta ja sen voimaantuloa eteenpäin, ei vain riitä. On tärkeää, että todellakin pidämme vesistöistä huolta, mutta voimme käyttää maalaisjärkeä, miten kuivanmaan alueella jätevedet hoidetaan, kun taas ranta- ja vesialueilla on aivan toiset normit käytössä. Odotamme siis ministeriltä, että hän tuo lakiesityksen tai asetuksen muuttamisen sitten eduskuntaan, jos ja kun hän todellista muutosta tähän asiaan haluaa. Pelkkä vuoteen 2018 ajallisesti siirtäminen ei sinänsä tässä auta.

Ympäristöministeriön hallinnonalalla ovat myös kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet. On hienoa, että eduskunta on tehnyt useita kansallispuistojen perustamispäätöksiä, mutta minun huoleni koskee olemassa olevia luonnonsuojelualueita ja retkeilyalueita. Meillä on Perämeren alueellakin monta saarta ja kohdetta odottamassa lisämäärärahoja, että laiturit, satamat, nämä retkeilyalueet saataisiin peruskorjattua. Siksi ei ole hyvä suuntaus se, että me vain ja ainoastaan mietimme, miten näitä uusia puistoja perustetaan. Olemassa olevia retkeilykohteita, luontopalveluita ja virkistysalueita on pidettävä yllä ja niiden kuntoa on parannettava entistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskusteluissa on viitattu myöskin ympäristölupajärjestelmän ongelmiin. On todellakin kohtuutonta pitää pitkiä jonoja maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kohdalla, että nämä lupajonot pidentyvät entistä enemmän. Me olemme antaneet lisämäärärahoja ympäristölupien käsittelyyn, mutta tuntuu, että mikään ei riitä. Siksi on syytä miettiä tätä sähköistä asiointia ja myöskin lisämäärärahoja ympäristölupajärjestelmien ja -järjestelmän nopeuttamiseksi.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutama sana ympäristöministeriöstä hallinnonalana ja sen toiminnoista. Ympäristöministeriöhän on meidän ministeriöistä uusin, ja se hakee yhä paikkaansa ja toimintaansa. Ympäristöministeriölle osoitetut rahat ovat pienet, mutta sen valta on todella suuri. Tämän vuoksi meidän olisikin nytten ajankohtaista miettiä ja tarkastella sitä, mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Ovatko nämä kaikki asiat ihan siinä hoidossa ja sillä mallilla, kuin niiden olisi oikeasti tänä päivänä järkevä olla?

Ministeriö on nyt ottanut hyvin monessa asiassa ympäristöpoliisin roolin. Tarvitsemmeko me poliisia, vai tarvitsemmeko me yleistä kehittäjää? Tarvitsemmeko me semmoista toimijaa, joka on osa kokonaisvaltaista toimintaa? Eikö tämmöinen olisikin paljon järkevämpi toimintakuvio? Todellakin tämä ympäristöministeriö on tänä päivänä osoittautunut monelle Suomen alueelle ja alalle todella kalliiksi ja jopa hankalaksi ministeriöksi ja toimijaksi.

Minä puhun monesta ympäristöhallinnon asiasta erittäin kriittisesti, mutta en missään nimessä ole kyllä mikään ympäristön hävittäjä, ympäristön pilaaja, vaan minä pidän itseäni viimeisen päälle ympäristöihmisenä, koska minun mielestäni ympäristöstä pitää meidän elää tänä päivänä ja pitää meidän lastemmekin ja heidänkin lastensa vielä pystyä elämään ja olemaan näissä kuvioissa matkassa. Mutta me emme saa suojella omaa elämäämme pilalle, sillä Suomen monet säädökset ja päätökset ja kuviot ovat ajamassa meidän yhteiskuntaa siihen, että me tuotamme maailmalta toimintoja Suomeen, ja maailmalla nämä asiat tuottavat paljon enemmän ympäristöongelmia. Meidän pitäisi pystyä katsomaan Suomessa peiliin. Millä tavalla asioita kehitetään, viedään eteenpäin, niin että vastaamme itse omista ympäristöasioistamme emmekä vie niitä ongelmia muualle hoidettavaksi?

Ympäristö on asia, joka vaikuttaa olennaisesti jokaisen ihmisen jokapäiväiseen elämään. Kaikki ne päätökset, joita tässä tehdään ympäristösektorilla, vaikka pienillä määrärahoilla, vaikuttavat suurina asioina eteenpäin. Ympäristöasiat eivät saa todellakaan olla erillinen asia päätöksissä, vaan niiden tulee olla aina osa kokonaisluparatkaisua, ja näin ollen esimerkiksi elyjen ja avien osalta ympäristöhallinnolla ei saa olla erillistä valitusoikeutta toisten hallinnonalojen tekemiin päätöksiin. Päätökset pitää pystyä tekemään kokonaisuutena, ympäristöasioiden pitää olla aina osana sitä kokonaisratkaisua.

Elikkä tässä ensiksikin tämmöisiä yleisempiä asioita, ja sitten muutamia semmoisia yksittäisiä asioita, joita nyt sitten halusin ottaa tarkemmin esille:

Ensinnäkin ihan tämmöinen asia kuin merimetsot, liito-oravat, hanhet, kurjet — meillä on paljon erinäköisiä esimerkiksi eläimiä, jotka on suojeltu hyvin kriittisellä tasolla, että niiden osalta ei saa mitään tehdä, ja varsinkin jos liito-oravakin on tietyssä paikassa olemassa, sen jälkeen se on suojeltava. Mutta onko meidän yhteiskunnalla ihan oikeasti varaa suojella kaikki liito-oravien paikat, kun nytten tilanne näyttää siltä, että meillä on oikeasti liito-oravia paljon enemmän, ja nythän näyttää siltä, että liito-oravat jopa tykkäävät olla rakennetussa ympäristössä? Eli meidän pitäisi pystyä katsomaan näitä eläinsuojelunormeja, niin kuin monia muitakin asioita, kokonaan rohkeasti uudella silmällä. Esimerkiksi merimetso on meillä ympäristöpuolella vahvasti suojeltu eläinlaji, mutta niiden määrä on kasvanut aivan älyttömästi, todella valtavasti, ja meidän pitäisi rohkeasti ottaa esille se, että se on suojeltu nyt jo riittävän pitkälle ja pitää alkaa katsomaan, mitä asioita sen osalta on tehtävissä.

Todellakin toin nämä eläimet esimerkkinä siitä, mitä meidän suojeluasiamme ovat olleet. Niitä tulee kehittää edelleen, miettiä ja katsoa muitakin näitä suojelusäädöksiä, päivittää niitä, miettiä, miksi jotkut asiat on päätetty suojella, olisivatko ne nyt jo avattavissa ja katsottavissa uudelleen, miten näitten suojeluasioitten kanssa on tehtävissä. Sama on meidän monien suojelualueitten päätösten osalta. Tulisiko niitä osittain jo katsoa uudelleen, elikkä mitä niissä olisi järkevää tehdä toisella tavalla?

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että edustaja Maijalan puhe kuulosti juuri siltä, että ympäristö on siinä lähellä, missä asutaan, ja jos Lapin edustajia ajatellaan, niin edustaja Auton lauseeseen, että on ympäristöteko tehdä työ täällä Suomessa, suomalainen työ on ympäristöteko, ei voi muuta oikeastaan sanoa. Tämä on järkevää tämmöinen ajattelu.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tähän puheeseen. Ympäristöministeri Grahn-Laasonen on ministeriaikana ottanut oivallisella tavalla huomioon kokonaisuuden ja siltä pohjalta etsinyt parempia käytännön ratkaisuja ja näin helpottanut kansalaisten ja viranomaisten elämää. Lupaprosessien sujuvoittamisen ja soidensuojeluohjelman järkiperäistämisen jatkoksi on nyt vuorossa kiistellyn jätevesiasetuksen valuvirheisiin puuttuminen, johon on nyt ympäristöministerin toimesta löydetty ratkaisuja, jotka tukevat myös kansalaisten oikeudentajua sekä kohtuullisuuden periaatetta.

Pidän asetukseen esitettyjä lievennyksiä erittäin perusteltuina. On kohtuullista, että asetuksen siirtymäaikaa esitetään pidennettäväksi vuoteen 2018. On myös kannatettavaa, että ympäristönsuojelun kannalta tärkeät kohteet ja kuivanmaan kiinteistöt erotetaan toisistaan. Pidän hyvänä, että asetuksen toimeenpanon vaikutuksia on seurattu ja kansalaisilta saatu palaute on otettu vastaan sille kuuluvalla vakavuudella. Jo alun perin liian tiukaksi tehdyn asetuksen siirtymäajan vuoksi on edelleen yli 120 000 kiinteistön osalta toimet tekemättä. Asetuksen alkuperäisenä jäljellä olevana siirtymäaikana ei olisi ollut mahdollista kaikkien uusimiseen, eikä markkinoilla oleva laitetarjontakaan olisi ollut riittävää. Siirtymäajan pidentäminen antaa nyt sekä laitevalmistajille että kotitalouksille mahdollisuuden tehdä asianmukaisia investointisuunnitelmia, ovathan kyseessä jopa tuhansia euroja maksavat muutostyöt.

Arvoisa puhemies! Pidän myös hyvänä lähtökohtana sitä, että niitä satojatuhansia kotitalouksia, jotka ovat kuivanmaan alueella, velvoitettaisiin samaan tapaan tekemään kalliita muutostöitä jätevesien käsittelyssä kuin velvoitetaan pohjavesialueella ja vesistöjen lähellä olevia kiinteistöjä tekemään välttämättömiä muutostöitä ympäristön ja pohjavesien suojelemiseksi. Laajempien ympäristövaikutusten vuoksi on loogista, että pohjavesialueella ja vesistöjen ääressä asuvien pitää laittaa jätevesiasiansa kuntoon asetuksen mukaisesti. — Kiitos.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudulla on huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Hallitus on luvannut vauhdittaa vuokra-asuntojen rakentamista uusimalla korkotukea koskevan lainsäädännön. On todella harmillista, että hallitus ei tuo tätä kaksi kertaa lausuntokierroksella ollutta ja jo pari vuotta valmisteltua asiaa eduskunnan käsittelyyn.

Yleishyödyllistä asumista koskeva lainsäädäntö on kääntynyt sitä itseään vastaan. Tiukat säädökset estävät pääomien vapauttamisen uudistuotantoon, kun kohteissa on rajoitukset 40 vuodeksi. Vanhaan vuokra-asuntokantaan sidottu pääoma on hitaasti liikkuvaa ja huonosti tuottavaa. Siksi omistajilla ei ole intressiä nykymääräysten ja rajoitusten oloissa tehdä juuri mitään.

Keskustan ratkaisuehdotus on joustavoittaa mallia. Rajoitusten tulisi olla kohdekohtaisia ja määräaikaisia. Uusia vuokra-asuntoja saataisiin, jos yleishyödylliset rakennuttajat voisivat myydä tiettyjä kohteita ja tietyn osuuden tuotannostaan sillä edellytyksellä, että rahat sijoitettaisiin uuteen vuokra-asuntotuotantoon.

Kyllä nyt tulee hakea myös toimenpiteitä, joilla voidaan pienentää rakentamisen kustannuksia. Esimerkiksi turha byrokratia, liialliset normit sekä erilaiset kaava- ja rakentamismääräykset, kuten energia-, autopaikka- ja väestönsuojamääräykset, nostavat rakentamiskustannuksia. Asuntotuotantoa tulee saada vauhditettua kaikin mahdollisin keinoin. Näin saadaan myös suomalaisille töitä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan liialliset normit ja byrokratia rajoittavat myös pienempimuotoista rakentamista. Tällaisia rajoituksia on karsittava. Niinpä esimerkiksi keskusta on tehnyt lakialoitteen, jonka mukaan kaikissa kunnissa pitäisi voida tehdä vähäisiä toimenpiteitä ilmoitusmenettelyllä. Vähäisinä toimenpiteinä voidaan pitää esimerkiksi maalämpöputkien tai aurinkopaneeleiden rakentamista. Keskusta on tehnyt myös aloitteen, että rakennetulle asunto- ja mökkitontille voidaan rakentaa korkeintaan yksi 25 neliömetrin lisärakennus ilmoitusmenettelyä käyttäen.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti näin joulun alla voi toivoa, että nämä aloitteet viedään maaliin asti. Siinä olisi monelle suomalaiselle omakotiasujalle hyvä lahja.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan vielä ympäristökohdalla kaksi asiaa esille, nimittäin jätevesiasiat ja sitten energia-asiat.

Jätevesiasiasta. Olen kiitollinen ympäristöministerille siitä, että hän tänään toi esille sitä, että siirretään kahdella vuodella — ainakin tämä siirtymäaika nytten aluksi. Koko tämä laki on yleensä ottaenkin hyvä esimerkki siitä, että meillä on lupa miettiä asioita uudelleen. Jos me toteamme, että kaikki asiat eivät ole ympäristöpuolella lähteneet menemään sillä tavalla kuin pitää mennä, niin reilusti katsomaan peiliin ja sanomaan, että otamme asian täällä eduskunnassa uuteen käsittelyyn ja yritämme hoitaa sen jatkossa toisella tavalla, vähän paremmin.

Lähtöajatushan tähän jätevesiasiaan oli muuten hyvä, sillä selvää on se, että sakokaivoista tulevaa vettä ei saa ohjata suoraan vesistöön ja ojiin. Näinhän se asia on. Mutta kun meillä jo aikaisemmin lainsäädäntö kyllä sanoi, että vesistöä ei saa pilata. Olen perehtynyt aika tarkasti niihin mietintöihin, mitä esimerkiksi ympäristövaliokunta on vuonna 2010 antanut, ja kyllä niissä on lähdetty ihan siitä, että järjenkäyttö olisi sallittua, ja ne mietinnöt kyllä antavat mahdollisuudet vaikka minkälaisiin eri toimintoihin. Mutta jostakin ihmeen syystä ympäristöministeriössä, kun on annettu tarkemmat ohjeet ja ohjeistukset, tilanne on karannut käsistä — karannut tilanne käsistä siinä, että nytten ollaan tilanteessa, että puhutaan, että vielä 120 000 kiinteistön pitäisi jotakin tehdä. Minun käsitykseni mukaan suurin osa niistä kiinteistöistä on sellaisia, että niiden ei tarvitse tehdä tänä päivänä yhtikäs mitään, mutta ilmeisesti ministeriötä tulee tämän talon osalta ohjeistaa uudelleen, uudella tavalla, niin että he käsittäisivät sen, mitä suurin osa kansanedustajista on tässä kuitenkin ilmeisesti tarkoittanut.

Nyt sitten tämä siirtymäaika pannaan liikkeelle. En usko, että tämän nykyisen ympäristöministerin aikana keretään tekemään enää mitään järkeviä muutoksia tämän osalta, joten en pane ollenkaan sitä pahakseni, vaikka nyt tämä asia seuraavalle hallituskaudelle siirtyy ja otetaan käyttöön esimerkiksi se, mitä keskusta on viime syksynä esittänyt ja tuonut esille, että nytten lähtökohtaisesti vain ranta- ja pohjavesialueilla tulisi tehdä korjauksia näihin kiinteistöihin ja toimintoihin, missä tässä jätevesiasioissa tarvitaan muutoksia, ja muilla alueilla vasta sen jälkeen, kun on olemassa joitain rakennuslupia vaativa toimenpide — rakennuslupia, jotka vaikuttavat ennen kaikkea näihin jätevesiin, silloin tarvittaisiin siinä sitten lupa-asioita.

Meidänhän tulee muistaa, että kaikki rakennukset ja jätevesijärjestelmät on jo nyt tehty sillä mielellä, että ne täyttävät asianmukaiset ympäristösäännökset. Eli tähän mennessäkään eivät ole kyllä pahemmin suomalaiset rakennukset voineet päästää enää pitkään, pitkään aikaan jätevesiään vesistöön.

Sitten toinen asia on nämä energia-asiat. Ympäristöministeriö ei yksinään pysty päättämään energia-asioista. Yksinään se pystyy kyllä estämään kaiken, ja sen takia minä toivonkin, että ympäristöministeriö tekisi yhä läheisemmin yhteistyötä muitten ministeriöitten kanssa, jotta me saisimme Suomessa aikaiseksi uusiutuvaa, monimuotoista energiatoimintaa elikkä ennen kaikkea saataisiin tämä hajautettu energiantuotanto liikkeelle. Me saisimme puu-, jäte- ja mitä kaikkia muitakin näitä asioita on, mitä voidaan pienissä yksiköissä tuottaa eri puolilla Suomea järkevästi, kannattavasti toimimaan. Turve yhdessä puun kanssa ja puu monessa eri muodossa. Tietenkin puustahan pitää ensiksi tehdä järkevämpiä ratkaisuja, mitkä ovat pitemmälle vietyjä kehityksiä, mutta osa siitä materiaalista on järkevää myös käyttää energiaksi. Meillä ovat maalämpöasiat, ja minkä verran voidaan meillä käyttää veden nousua, laskua, meillä on aurinkoasiat, ja sitten meillä on nämä tutkimus- ja tuotekehityskuviot, mitä pitäisi kehittää todella paljon, tehdä yhteistyötä. Ja sen jälkeen me saisimme erilaiset syöttötariffi- ja muut systeemit pelaamaan niin, että energiantuotanto pienissäkin yksiköissä on oikeasti kannattavaa.

Mutta todellakin nämä energia-asiat saadaan järkevästi toimimaan Suomessa vasta, kun ympäristöministeriö ei ole jarruna näille asioille vaan yhteistyökumppanina yhdessä muitten ministeriöitten kanssa viemässä asioita eteenpäin.

Kiitoksia näistä ympäristöpuolen asioista omalta osaltani.