Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionissa sisämarkkinoilla on annettu tänäkin vuonna ja sitä ennen kymmeniä direktiivejä, jotka ovat merkinneet sitä, että elinkeinoelämässä on ainakin pitänyt sekä yritysten kannalta että kuluttajien kannalta tehdä merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia kussakin jäsenmaassa. Näissä sisämarkkinoiden asioissa Suomi on osoittanut kiitettävää aktiivisuutta ja ryhtynyt tänäkin vuonna tekemään lakeja: kilpailulainsäädäntö tuli vappuna voimaan ja näkyi heti suomalaisessa elinkeinoelämässä; samaten päästökaupan osalta Suomi on ollut aktiivinen; samaten pankkien ja vakuutuslaitosten osalta; ja nyt tässä tapauksessa energian osalta — on kysymys sähköstä tai maakaasusta — Suomi on laittamassa täytäntöön Euroopan unionin hyväksymiä säännöksiä.

Tämä on kysynyt kauppa- ja teollisuusministeriöltä ja asianomaisilta ministeriöiltä ja organisaatioilta hyvin paljon viimeisten vuosien aikana, mutta se on myös kysynyt eduskunnalta ja sen talousvaliokunnalta erittäin paljon. Tässä yhteydessä jo haluan kiittää valiokunnan jäseniä, että he tässäkin asiassa, voi sanoa, itseään ja voimiaan säästämättä ovat antaneet panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Tämä asiakokonaisuushan on erittäin tärkeä. Se on jokaista kotitaloutta koskettava. Se on huomattavasti enemmän koskettava kuin ensimmäinen asia, joka täällä herätti niin toimittajien kuin eduskunnankin kiinnostusta, koska jokainen tarvitsee Suomessa sähköä, on sitten kotitalous, pieni yritys tai suurempi yritys, ja kaikki ovat kiinnostuneita siitä, mitä se maksaa. Näihin kaikkiin kysymyksiin tämä lakiesitys pyrkii antamaan vastauksen.

Täytyy myös tässä yhteydessä kiittää asianomaisia virkamiehiä, paikalla olevia ja niitäkin, jotka eivät ole paikalla, jotka ovat tässä tehneet ison työn.

Nyt tietysti kysytään sitä, onko tämä lopputulos onnistunut. Ensi vuosi ja tulevat vuodet tulevat näyttämään, miten tässä on ensinnäkin käynyt Suomelle ja miten on käynyt sitten suomalaisille kotitalouksille ja miten Euroopan unionin muissa maissa vastaavat säännökset pannaan käytännössä voimaan.

Esitys annettiin eduskunnalle viime kesänä ja tämän syksyn aikana tätä asiaa on myös valiokunnassa viety eteenpäin ja kuultu kymmenittäin asiantuntijoita ja käyty hallituksen kanssa neuvotteluja ja myös eduskuntaryhmien edustajien kesken. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka näkyvät mietintöön liitetyssä vastalauseessa, tässä on löydetty yksimielisyys, mitä pidän tärkeänä saavutuksena.

Jos lähtökohtaisesti ensinnäkin katsotaan, mistä sähkön hinta muodostuu, niin kotitalousasiakkaitten osalta sähkön hinnasta suurin osa muodostuu sähkön hankinnasta, sitten on jakeluverkkosiirto, sähkön myynti ja kantaverkkosiirto ja alueverkkosiirto ja sitten verot, jotka ovat arvonlisävero ja sähköverot. Tämä hinnanmuodostus on pienteollisuusyritysten osalta jonkin verran erilainen kuin kotitalouksien osalta, jolloin pienyrityksissä sähkön hinnasta hankintahinta on keskimäärin — nyt on kysymys keskimääristä — noin 42 prosenttia, verot noin 24 prosentin luokkaa, jakeluverkkosiirto noin keskimäärin 26 prosenttia ja sähkön myynti, kantaverkko- ja alueverkkosiirto 2—3 prosentin luokkaa kukin. Kotitalouksien osalta sähkön keskimääräinen hinta 1.9. oli 9,85 senttiä kilowattitunnilta ja pienteollisuusyritysten osalta 7,91 senttiä kilowattitunnilta.

Tässä asiassa, voin sanoa, markkinavoimat ja kuluttajansuoja jälleen kerran löysivät sen eturistiriidan, joka käytännössä on olemassa. Se myös toisaalta osoitti sen — tämäkin asia, niin kuin monet muut näistä esimerkeistä, joita mainitsin — että Suomessa kuluttajansuojelu ja yleensä kilpailusäännöstö ja kilpailupolitiikka ovat vielä jonkin verran ja monissa asioissa paljonkin vielä Neuvostoliiton jälkeisen ajan tilanteessa, jossa kuluttajat eivät joko osaa tai eivät pysty katsomaan oikeuksiaan ja vaikka haluaisivatkin, eivät sitten käytännössä kykene. Sähköenergiankin osalta ja sen käytännön toteutuksen osalta yhtiöillä on erilaiset intressit saada voittoja suhteessa isoihin asiakkaisiin, pieniin asiakkaisiin ja kotitalouksiin, ja tässä oli yllättävää huomata, että elinkeinoelämänkin osalta todettiin, että on hyvä, että joku vahtii sitä, että sähkön hinta on kohtuullinen.

Tässä lainsäädännössä sanaa kohtuullinen toistetaan moneen kertaan. Tämähän tuli esille pienessä yksityiskohdassa siitä, minkä verran pankkipalveluissa asiakas joutuu maksamaan pankkipalvelumaksua. Siinäkin tavoiteltiin tätä sanaa kohtuullinen, mutta siinä yksityiskohdassa se olikin paljon vaikeampi asia kuin se on ollut nyt sitten tässä asiassa, joka luonnollisestikin koskettaa kaikkia suomalaisia, eli energian hinnassa.

Tämän asian yhteydessä käytiin hyvin paljon keskustelua siitä, oliko hallitus valinnut oikean linjan, kun oikeudellisen eriyttämisen raja direktiivissä oli 100 000 asiakasta ja hallitus oli jo ottanut sitten kannaksi, vedoten suomalaisten energiayritysten rakenteeseen — verrattuna esimerkiksi Ruotsiin meillä on puolet vähemmän, Ruotsissa noin 200 ja Suomessa noin 100 toimijaa — että 200 gigawattitunnin vuosittainen raja sähkön siirtomäärästä merkitsisi käytännössä runsasta 18 000:ta asiakasta. Näitä vajaata 100:aa yritystä käytiin läpi ja tietysti mietittiin maakunta maakunnalta ja monessa tapauksessa kunta kunnaltakin, miten tämä esimerkiksi valiokunnan jäsenten vaalipiirien tai kotikuntien osalta mihinkin ja kuhunkin kohdistuu. Kaiken tämän keskustelun lopputuloksena oli sitten kuitenkin oikeudellisen eriyttämisen osalta, että pitäydyttiin tässä hallituksen esityksessä, joka oli varmasti sekin kompromissien kompromissi. Samanlainen tilanne oli myös toiminnallisen eriyttämisen osalta, jossa tämä koskee verkonhaltijaa, jolla on vähintään 50 000 asiakasta.

Valiokunta teki ainakin minun eduskuntakauteni aikana, joka ei ole vähäinen, ensimmäisen kerran sellaisen merkittävän teon, että valiokunnan mietintöön on painettu kaaviokuvat siitä, mitä sähköliiketoimintojen eriyttäminen tarkoittaa, valiokunnan mietinnön sivulle 6. Vaikka tämä ei nyt kaikilta osin välttämättä kovin paljon vaikeata asiaa pysty tekemään havainnollisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi, niin se ainakin antaa kuvan siitä, miten hienovarainen ja monimutkainen tämä järjestelmä käytännössä on ja toisaalta taas ei ole.

Mutta, tulemme täällä, kun olen katsonut puhujalistaa, kuulemaan myös toisenlaisia puheenvuoroja siitä, millä tavoin tämän eriyttämisen kunkin mielestä pitäisi tapahtua. Tässähän taustalla koko eriyttämisen osalta on kysymys myös siitä, millä tavoin Suomessa joudutaan maksamaan veroja. Tämä kiinnostaa tietysti kaikkia energiayhtiöitä ja kuntia, koska monille kunnille energiayhtiöstä on tuloja. Tällä hetkellä kuntataloudet ovat niin huonossa tilanteessa, että kaikki tulo, joka on saatavissa, kyllä otetaan, ja muun muassa energiasta.

Tämän valvonnan osalta, sivulla 8, on myös paitsi tuotu täällä äsken jo mainitut sähkön hinnan osatekijät ja niiden valvonta — tämä myyntiosuus vielä kerran yhteenlaskettuna on keskimäärin noin 40 prosenttia, verkkotoiminnan osuus hinnasta noin 35 prosenttia ja verot noin 25 prosenttia — nyt pyritty tekemään Energiamarkkinaviraston valvonnassa pääasiassa olevaa toimintaa, ja samassa yhteydessä valiokunta on nähnyt tärkeäksi sen, että Energiamarkkinavirastolla ja samaten markkinaoikeudella olisi riittävät resurssit hoitaa näitä asioita. Tässä hallituksen esityksessähän pyritään siihen, että nämä oikeustapaukset, joita Suomessakin on ollut sen takia, että sähkön hinta saataisiin kotitalouksien tai yritysten osalta kohtuulliseksi, vähenisivät, mieluummin loppuisivat kokonaan. Aika näyttää, kuinka hyvin tässä hallituksen esityksessä on käytännössä onnistuttu ja mitkä tulevat olemaan esimerkiksi markkinaoikeuden ja muitten viranomaisten päätökset, niin että tämä tulee käytännössä toimimaan.

Valiokunnassa, kun tehtiin näitä joitakin tarkennuksia tähän hallituksen esitykseen, jäi kuitenkin vaivaamaan kysymys siitä, mitenkä tämä tulee käytännössä onnistumaan, ja siinä mielessä valiokunta hyväksyi mietintöön lausuman, jossa edellytetään, että tämä lainsäädäntö ja sen käytännön toteutus selvitetään. Täällä on sanatarkasti tuotu eduskunnan täysistunnon hyväksyttäväksi lausumaehdotus: "Eduskunta edellyttää, että hallituksen tulee antaa talousvaliokunnalle selvitys syyskuun 2006 loppuun mennessä sähkömarkkinalakiin tehtyjen muutosten vaikutuksista sähkömarkkinoihin sekä kuluttajien ja yrittäjien asemaan sähkömarkkinoilla." Tämä on tärkeä asia, ja tämä nyt perustuu siihen kokemukseen, mikä oli esimerkiksi päästökaupan käytännön toteutuksesta. Talousvaliokunta siinäkin edellytti, että tämä selvitys annetaan valiokunnalle, ei koko eduskunnan täysistunnolle. Kun nyt katson tätä koostumusta täällä ja ihmismäärää, niin valiokunnan kokouksessa on kyllä enemmän henkilöitä kuin täällä täysistunnossa, joten tämä valiokunnan arvio mielenkiinnon osalta on oikea, ja toivottavasti nyt käytäntö on sellainen, että tämä selvitys tulee antamaan sen kuvan, että tämä on onnistunutta lainsäädäntöä ja päästään tavoitteeseen eli kohtuulliseen sähkön hintaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on jälleen eturivissä, ja toivottavasti tässä asiassa yhteistyössä hallituksen kanssa, niin kuin tämä esitys on valmisteltu, päästään siihen lopputulokseen, että tämä hoituu onneksi Suomen kansalle ja suomalaiselle elinkeinoelämälle.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän, niin että en tähän isoon kokonaisuuteen oikeastaan puutu, vaan lyhyesti haluaisin ensin kommentoida minusta oikeastaan tämän asiankin yhteydessä tullutta huolestuttavaa piirrettä, kun se tavoite, mikä on, minkä puheenjohtaja sanoi, se tavoite on kohtuullinen sähkön hinta. Se on hieno tavoite ja siihen pitäisi pyrkiä, mutta se, päästäänkö tällä siihen, siinähän se ongelma itse asiassa alkaa kiteytyä.

Oikeastaan periaatteellinen ongelma näyttää nyt liittyvän näiden EU-asioitten käsittelyn yhteyteen, minkä myös puheenjohtaja tuossa totesi, että taas kerran Suomi on eturivissä. Eihän sinänsä siinä eturivissä olemisessa ole mitään pahaa, eikä se sinänsä mikään vika ole kaiken kaikkiaan, mutta jos tavoite on kohtuullinen sähkön hinta ja asiakkaiden etu, silloin sopii kyseenalaistaa, onko se aina oikea paikka se eturivissä oleminen ja oleminen kulunutta sanontaa lainatakseni paavillisempi kuin paavi itse.

Tässä väistämättä, näissä EU-asioitten yhteyksissä, on tullut vähän skeptinen näkökulma. Nyt voisi montakin asiaa ottaa, mutta otetaan nyt täältä isommasta päästä elikkä tämä sähkömarkkinalaki, joka meillä nyt on käsittelyssä, palveludirektiivi jne., joissa kyllä nyt tuntuu, että me olemme jotenkin hakemassa sellaisia tulkintoja koko ajan, joita ei kyllä ole edes kohtuullisestikaan katsottava kaikilta osin tämän kansakunnan eduksi.

Kyllä tässä väistämättä, kun tuota veneilyä joskus on tullut harrasteltua jonkun verran, tulee mieleen näitä tavoitteita, siihen tavoitteeseen pääsemisen osalta, että siellä veneessähän kryssitään silloin, kun luovilla haetaan vastatuuleen jonkun näköistä reittiä ja pyritään sinne menemään — niin kuin täällä osa edustajista ainakin hyvin tietää, eli tuonne vastatuuleen kun ollaan menossa, haetaan optimaalista reittiä ja käytetään sitten luoviominaisuuksia ja kryssejä siinä avuksi — mutta nyt tässä kyllä on sellainen tunne, että tässä tätä bryssimistä harrastetaan, ja se bryssiminen ei kyllä kovin hirveän ainakaan tehokkaan näköinen ole kansalaisen näkökulmasta. Minusta alkaa tuntua, että kyllä Suomi nyt ajelehtii enempi myötävirtaan ja myötäsukaisesti ja Suomea viedään, ei niin, että me olisimme eturivissä, vaan me olemme niin kuin pässi narun nokassa ja meitä viedään nyt joka asiassa niin kuin halutaan ja meidän oma tahtotilamme on äärimmäisen heikko ja huono. Se on kyllä todella huolestuttava piirre. Ja niin kuin sanoin, niin ei pelkästään tämän lain kohdalla se mielikuva ole vahvistunut, vaan yleensäkin tätä poliittista ilmastoa tarkkailtaessa ja sitten näitä asioita täällä käsiteltäessä tämä tulee väistämättä kyllä mieleen.

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä valiokunnan mietinnössä ehdotetaan oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä sähkömarkkinadirektiivistä poiketen myös sähköyhtiöille, joilla on vähemmän kuin se 100 000 verkkoasiakasta, ja hallitus on tähän hakenut tämän 18 000 asiakkaan rajan, niin tältä osin minun mielestäni tämän direktiivin vähimmäissäännöksestä poikkeamiselle ei kyllä ole esitetty riittävästi sellaisia perusteluja, jotka olisi nimenomaan sen kohtuullisen sähkön hinnan näkökulmasta sellaisia, jotka voisivat edistää sitä, kun tässä päinvastoin nyt rasitetaan nimenomaan niitä pieniä yhtiöitä semmoisilla toimilla ja maksuilla, jotka eivät ole suinkaan välttämättömiä, joita meiltä ei edellytetä. Mutta kun me taas kerran haluamme olla sinne Brysseliin päin niin kovin nöyriä, niin me itse panemme rajat alemmas kuin mitä se direktiivi itse asiassa pitää sisällään. Ja kun täällä muutoin ollaan niin hirveän pienyrittäjäystävällisiä ainakin puheissa — teoista voi olla aina joskus eri mieltä — niin sopii tässäkin kysyä, mikä viisaus ja logiikka tähän sitten niin kuin liittyy. Mielestäni tämän oikeudellisen ja toiminnallisen eriyttämisen raja olisi tullut määrätä direktiivin vähimmäisehdon mukaan 100 000 asiakkaan ylittäviin yrityksiin.

Tässä valiokunnan mietinnössä lisäksi hyväksytään hallituksen esitys siltä osin myös, että kuntien omistamien sähköyhtiöiden tulee eriyttää sähkönjakelutoiminta osakeyhtiömuotoon, elikkä pakkoyhtiöitetään tällä lainsäädännöllä. Kauppa- ja teollisuusministeriön tulkinta lain perusteluissa sähkömarkkinadirektiivistä on sellainen, että sen mukaan kunnallisen liikelaitoksen jakaminen kahdeksi erilliseksi liikelaitokseksi ei täyttäisi ministeriön mielestä direktiivin oikeudellisen eriyttämisen vaatimusta. Tästä tulkinnasta ensinnäkin on tietenkin kahdenlaisia näkemyksiä, myös poikkeavia, että se täyttää sen.

Kun katsoo tätä direktiivin 15 artiklaa, ei oikeudellisia toiminnallisen eriyttämisen vaatimuksia voida lukea, pakkoyhtiöittämisvaatimusta, kyllä sitä kautta. Direktiivin 15 artiklan tekstissä luetelluissa oikeudellisen eriyttämisen vähimmäisvaatimuksissa ei mainita pakkoyhtiöittämistä mitenkään. Kun ministeri täällä on paikalla, niin ministeri varmaan on lukenut nyt — edellisellä kerralla hän ei tätä artiklaa ollut ehtinyt katsoa, mutta nyt varmaan on ehtinyt katsoa — ja tietenkin hän voi kommentoida sitä, onko se siellä vai eikö se ole siellä. Minä tuossa äskenkin sitä lueskelin, ja kyllä sieltä kovin vaikea on siitä direktiivistä sitä löytää. Sitten jos jostakin soveltamisohjeesta taas tällainen pakkoyhtiöittäminen löydetään, niin varmaankin ehkä se voidaan sieltä jostakin kaukaa hakea.

Mutta kyllä tässä mennään matalan reitin kautta nyt kohti tällaisia ei-pakollisia pakkoyhtiöittämistoimia. Näistä syistä ja näillä perusteilla olen esittänyt, että sähkömarkkinalain 34 § saisi uuden 2 momentin: "Jos verkonhaltija, jolla on vähintään 100 000 asiakasta, toimii osana sähköntuotantoa tai myyntiä harjoittavaa kunnallista laitosta taikka kuntayhtymää, tulee verkonhaltijan olla oman, erillisen lautakuntansa päätösvallassa oleva laitos taikka erillinen kuntayhtymä." Tällä ehdotuksella mahdollistetaan se, että kunnallisessa omistuksessa olevat 100 000 asiakasta suuremmat sähkölaitokset voivat oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla eriyttää sähkönjakelutoiminnan omaan liikelaitokseensa, joka toimii toisen kunnallisen lautakunnan alaisena kuin sähköntuotantoa harjoittava kunnallinen liikelaitos.

Osakeyhtiömuodon vaatiminen taas valiokunnan mietinnön mukaisesti on myös demokratianäkökulmasta kovin ongelmallinen. Siihen liittyy kunnallinen itsehallinto, siihen liittyvät myös hyvin monesti liikesalaisuuden piiriin kuuluvat asiat, ja kyllä sillä oma kytkentänsä, minkä tuo valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesikin, on varmaan myös tähän rahalliseen puoleen, ainakin jossakin vaiheessa. Tämä ei minun mielestäni myöskään ole mitenkään sähkömarkkinadirektiivistä johtuva muutos, vaan tähän on poliittinen halu ja poliittinen tahto. Voihan sen sitten sanoa, jos näin kerta on, että halutaan poliittisesti, mutta miksi yrittää joka kerta piiloutua jonnekin hämärän direktiivin soveltamisohjeen taakse, jos ei sellaista ole?

Arvoisa herra puhemies! Lopetan siihen, että myös muilta osin olen tehnyt sitten noita edellä mainittuja koskevat muutosesitykset lain pykäliin.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo vähän käsitelty laajemmin tätä lakiesitystä. Käsittelen oikeastaan vain paria kohtaa, joita jo tuossa ed. Korhonenkin tulkitsi. Ensimmäinen koskee juuri tätä niin sanottua pakkoeriyttämistä, ei nyt ihan pakkoyhtiöittämistä, mutta pakkoeriyttämistä. Kyllä minä siinä itsekin olen vähän sillä kannalla, että tämä on semmoista vaikeaa tulkintaa siitä, mitä direktiivi todella vaatii eriyttämiseltä. Kun tiedän käytännössä erään ison kunnallisessa omistuksessa olevan liikelaitoksen toiminnasta, millä tavalla siellä ristiinsubventointi on voimakkaasti estetty, ja millä tavalla yleensäkin toimitaan eri lautakuntien alla, niin ei se eroa kahdesta oikeudellisesta, sanotaan, yhtiömallista millään tavoin. Oikeastaan siihen tulevat vaan nämä veroseuraamukset, jotka tietysti isossa liikelaitoksessa ovat hyvin merkittävät.

Minusta tuntuu, että tässä nyt ei ole aivan valmistelijoilla ollut hanskassa se, millä tavalla Suomessa jotkut liikelaitokset tässä suhteessa toimivat. Myönnän toki sen, että tämä ei ole helppo asia. Ei ole aivan helppo arvioida sitä ja ottaa tavallaan sitä riskiä, miten tässä kävi, mutta parempi olisi se, että kunnat itsenäisesti pystyvät tämän arvioimaan ja sitten katsotaan, onko siellä selkeätä ristiinsubventointia. Siihenhän on puututtu, ja jos siihen on puututtu, niin on toimittu sitten sen mukaan. Minä olen aistivinani tässä sellaista vahvaa lobbausta joidenkin yrittäjien toimesta yhtä isoa suomalaista Helsingissä toimivaa energialaitosta kohtaan, ja se vähän tässä nostaa niin sanotusti karvoja pystyyn.

Kyllähän tässä on vastaantuloa, siis on tehty rakennemalleja, joissa pakkoyhtiöittämistä ei vaadita, voi sen muulla oikeudellisella termillä, esimerkiksi kuntayhtymän rakentamisella, estää ja niin, että verkkotoimintaa ei tarvitse välttämättä yhtiöittää vaan voi tehdä sähkön tuotannon ja myynnin kautta tämän eriyttämisen. Silti näen, että jos tässä nyt joutuu tekemään näitä vippaskonsteja, se ei ole varmasti tämän lakiesityksen ajatus vaan aidosti hakea, varmistaa se, että ristiinsubventointia ei tapahdu ja että verkkohinnoittelu olisi läpinäkyvämpää, koska siinä on ilmeisesti ollut hankaluuksia.

Mitä tulee sitten tähän niin sanottuun 18 000 asiakkaan rajaan, oliko se nyt kolmen vuoden aikana 200 gigawattituntia oleva määrä laskettuna, joka on noin 18 000, se varmasti juontaa juurensa tähän meidän rakenteeseemme, josta syystä myös tämä valiokunnan toinenkin esitys, joka on poikkeus hallituksen esityksestä, on tehty. Minäkin näen tässä ongelmia mutta vähän eri suuntaan kuin ed. Korhonen. Minä näen tässä taas semmoisia selkeästi kilpailuproblemaattisia termejä nyt näiden pienempien yhtiöiden kohdalla, ja voisi pohtia hyvinkin, että koska meillä on tämä toiminnallinen eriyttäminen noin 50 000 asiakkaan kokoisten yhtiöiden kohdalla, niin se olisi viety nollaan 100 000:sta. Kaikki olisivat olleet läpinäkyvämpiä, ja olisi voitu katsoa, millä tavalla pienissä yrityksissä tämä toiminta on. Myönnän, että tässä on kustannustekijöitä, jotka voivat puoltaa sitä, että tämä 18 000 on se raja, mutta sekin on kilpailullisesti sellainen seikka, joka varmasti ei sitten oikein ole, miten sanoisin, puhtaasti kuluttajaystävällinen, tässä tapauksessa myös sellainen, että se sähkön hinnan kannalta olisi selkeä.

Muuten tämä esitys on ollut, kun sitä valiokunnassa kuunteli, melkoista ja ajoittain monimutkaistakin puuhaa, ja varmasti täällä, kun tulee keskustelua liitosjohtojen yhdistämisestä verkkoon, sitten saamme vielä vähän lisää säpinää. Kyllä minun täytyy sanoa, että tämä pakkoeriyttäminen voi myös johtaa siihen, mistä yksi asiantuntija sanoi, että tämä ei saisi johtaa missään nimessä tekijöihin, joissa verkkotoiminta ja tuotanto eivät keskustele selkeästi keskenään niissä tapauksissa, joissa tämmöistä on, koska esimerkiksi nyt Pääkaupunkiseutu kuuluu kuitenkin semmoiseen alueeseen, jolla turvallisuus on a ja o myös sähköverkon suhteen eikä saa syntyä tilannetta, jossa eriyttäminen vie tätä turvallisuutta pois ja aiheuttaa tiettyjä riskejä tämän asian kohdalta, joten on erinomaista, että tässä valiokunta teki selkeän kannanoton siitä, että tätä asiaa nyt tarkkaillaan ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Voihan olla niin, että esimerkiksi Helsingin Energiassa sitten eri syistä olisi päädytty muutenkin yhtiömalliin, mutta nyt tässä mennään vähän väärällä tavalla eteenpäin.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari toi jo esille nämä perusasiat, joten minäkin paneudun vain muutamaan kohtaan.

Ensinnäkin tämä asiantuntijakuuleminen, joka on ollut varsin laaja ja todella aikaa vievä, mielestäni toi esille monessa kohtaa suurta eripuraa näitten asiantuntijoiden ja ministeriön valmistelijan välillä. Tuntui vähän kuin olisi rivien välistä lukenut, että tässä nyt yritetään tehdä jotain muuta, vähän sellaista lobbausta, johonka ed. Bryggare tässä viittasi. Joitakin asioita tuli esille lähes kaikkien taholta. Ensimmäinen oli tämä kilpailun avaaminen. Se tulisi ehdottomasti avata, ei rajata eikä säännöstellä. Olen käyttänyt sanontaa, että ei tulisi palata neuvostoajan säännöstelyaikakauteen. Joskus kyllä tuli mieleen keskustelun aikana, että tätä halutaan tehdä.

Sitten seikka, johon jo on täällä paneuduttu, on tämä ehdotus, joka menee paljon direktiiviä pidemmälle, ja tässä jälleen tulee eteen tämä halu olla paavillisempi kuin paavi itse. En itse ymmärrä, että voi olla suomalaisen talouden ja teollisuuden etu aina pyrkiä tähän, ja tässä suhteessa monessa kohtaa olisi ollut parempi pidättäytyä direktiivin muodossa eikä mennä näin pitkälle. Tämä koskee mielestäni juuri tätä eriyttämistä, josta on ollut täällä puhe. Kun siitä on hirveän suuri eripura, kenen kohdalla liikutaan, olisi sitten ollut parempi pidättäytyä direktiivin puitteissa ja vaikkapa sitten tämän tarkasteluvaiheen jälkeen, jonka valiokunta tähän toi mukaan, että ensi syyskuun loppuun mennessä hallitus antaa selvityksen, miten tässä on menty eteenpäin, siinä yhteydessä ehkä olisi ollut parempi mennä johonkin toiseen rajaan. Ehkä nyt joudutaan palaamaan, en tiedä.

Eräs seikka, joka myös tuli esille, on, että meillä on Pohjoismaissa erittäin hyvin kehittynyt yhteistyö sähkömarkkinoilla. Tämä on esimerkkinä koko Euroopalle ja sen kehittämiselle laajemmin. Tässä suhteessa nyt tätä direktiiviä tullaan toteuttamaan aika lailla eri tavoin Suomessa ja etenkin Ruotsissa, johon meillä on suora yhteys. Tässä toivomuksena olisi kyllä voinut pitää, että pyritään samantapaiseen ratkaisuun eri Pohjoismaissa, kuten ed. Bryggare totesi täällä, että kun töpseli pannaan seinään eri maissa, se tulkitaan se sähkön saanti ja maksattaminen ja laskutus samalla tavalla.

Kuten valiokunnassa yleensä on ollut, niin tämä valmistelutyö on ollut mielestäni hyvässä hengessä tapahtuvaa, vaikka erimielisyyttä on ollut. Se kuuluu varmaan asiaan, että ollaan eri mieltä. Tämä toteamamme, että hallitus tuo selonteon syyskuussa, oli myös yksimielinen.

Eräässä kohdassa kuitenkin jäimme erimielisiksi, ja siitä on kokoomus jättänyt vastalauseen n:o 1, jossa ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 17 §, jossa säilytetään hallituksen alkuperäinen teksti.

Tässä, arvoisa puhemies, kommenttini.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan totean vain, että tätä ed. Saarikankaan esitystä, joka on sama kuin hallituksen esitys, valiokunnassa kyllä kovasti käsiteltiin mutta tultiin siihen tulokseen, että olisi epäoikeudenmukaista, että tällainen mahdollisuus jätettäisiin. Se olisi epäoikeudenmukaista niille, jotka jäävät sitten vähempinä osakkaina tähän jäljelle jäävään verkkoon, ja siinä on uhrattu rahaa. Toisaalta kapasiteettia jäisi ja sitten pistehinnoittelu ja tasahinnoittelu johtaisivat käytännössä siihen, että tämä ei toimisi. Pitkän harkinnan jälkeen valiokunta tähän asiaan tällä tavoin päätyi ja uskoo, että tämä oli oikeudenmukainen ratkaisu.

Martin  Saarikangas  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä kohtaa lähtökohtamme on, että varsinkin yrittäjien kannalta tämä hallituksen alkuperäinen esitys oli parempi. Koska haluamme tukea yrittäjyyttä ja sitä, että heidän kohdallaan saadaan aikaan parempia olosuhteita, päädyimme siihen, että tämä hallituksen esitys on parempi.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta juuri, että tässä on kysymys siis siitä, kumpaa kuluttajaryhmää tässä suositaan: pieniä kuluttajia vai suuria yrityksiä. Tässä nyt valiokunta sitten päätti, että katsotaan, mitä tällä tavoin tapahtuu. Kyllähän tässä on kilpailuteknisiä pieniä haasteita. Toivon, että tässä nimenomaan katsotaan, mihin tämä johtaa, koska meillä on sähköverkon toimijoissa ja sen rakenteessa pieniä ongelmia jatkon kannalta. Toivon myös, että tämä nyt johtaa siihen, että yksittäisten kuluttajien sähkörasite ei kasva vaan pääsemme tätä kautta vähän rakenteellisesti herkässä asiassa sopivasti eheyttämään verkkoamme. Nyt olisi voinut käydä niin, että sähköyhtiöitä olisi mennyt tämänkin asian kautta nurin.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä sähkön kilpailutilanne yleensä on tietysti ongelmallinen sen takia, että sähkön siirto on selvää monopolitoimintaa, kun sitä vastoin tuotanto ja myynti eivät ole sitä. Näiden yhteensovittaminen ja nivominen niin, että olisi vapaa ja selkeä kilpailutilanne, on tietysti äärimmäisen vaikeaa. Valitettavasti käsitykseni on se, että tämäkään lakimuutos, mikä nyt tehdään, ei näiden asioiden kohdalta tule olemaan viimeinen, koska tässä tietysti on kysymys, joka liittyy tämän siirtotoiminnan valvontaan, mahdollisiin sanktioihin ja sen lisäksi tietysti hinnoitteluun ennen kaikkea. Sitten samassa yhteydessä tietysti pitäisi pitää tämä sähköverkko myös sellaisessa kunnossa, että se pystyisi hoitamaan tämän sähkönsiirron. Kyllä näiden asioiden yhteensovittaminen varmaan myös jatkossakin tulee olemaan erittäin vaikeaa.

On aivan selvä asia, että kun on EU:n direktiivi säädelty, tietysti tässä tapauksessa on lähdetty suhteellisen väljästä toiminnasta, eli kun se koskee näiden toimintojen eriyttämistä, niin on 100 000 asiakasta ollut tämä raja. Se tietysti Suomen olosuhteissa koskee jo aika suuria yrityksiä. Sen piirissä olisi ollut ainoastaan kuusi yritystä. Se tietysti merkitsisi meidän kohdallamme sitä, että hyvin pieni osa näistä toimijoista olisi tämän toiminnallisen eriyttämisen piirissä ja ylivoimaisesti suurin osa sitten olisi sen ulkopuolella. Kyllä se näissä meidän tilanteissamme tietysti vähän ongelmallinen on. Ovatko sitten nämä rajat, mitkä nyt on hallituksen esityksessä ja mietinnössä hyväksytty, oikeat, sitä on mahdotonta sanoa. Aina tällaiset rajat ovat jollekin vääriä ja joillekin oikeita. Tämä 100 000 asiakastakin on yksi raja, joka on jostain löydetty. Minusta tässä on nyt syytä mennä näin eteenpäin, katsoa, miten tämä laki tulee toimimaan, ja niin kuin on todettu, valiokunta edellytti, että syyskuussa 2006 saataisiin selvitys siitä, miten tämä lakiesitys on toiminut.

Se iso kysymys, missä nyt sitten valiokunta otti eri näkemyksen kuin hallitus esityksessään, on se kysymys, joka liittyy sähkön jakeluverkon vetämiseen toisen jakeluverkkoyhtiön verkkoon. Tämä on tietysti myös tällainen vaikea kysymys, josta on vaikea sanoa, onko valiokunnan näkemys nyt tässä tilanteessa oikea. Itse kuitenkin katson, että sen kuulemisen perusteella, mitä valiokunnassa asian ympäriltä saatiin tietoa, tämä valiokunnan tekemä ratkaisu on oikea. Mutta tässä edelleen tulee tietysti tämä monopolikysymys vastaan, joka sitten tietysti aiheuttaa sen, että on vaikea sanoa, mikä ratkaisu ehdottomasti on oikea. Minusta on sen takia tärkeätä, että valiokunnassa nyt lähdettiin siitä, että saadaan tämän lain toimivuudesta selvitys aikanaan ja sitten voidaan katsoa, mikä tilanne on.

Me olemme Suomessa kuitenkin mielestäni pyrkineet aika hyvin edesauttamaan kilpailua sähkömarkkinoilla, jos nyt vertaa esimerkiksi johonkin Ranskan tilanteeseen. Ranska on tehnyt kaikkensa, vuosikausia vetkutellut, jotta ei kilpailla tarvitsisi, ja pikkuhiljaa nyt sitten vasta tullut mukaan tähän kilpailun sallimiseen, toisin kuin me Pohjoismaat, vaikka tässä nyt on hieman eri tilanne Suomen ja Ruotsin kesken, ja ilmeisesti sekin, että Ruotsissa on lähes kaksinkertainen asukas- ja asiakasmäärä sähkömarkkinoilla, liittyy siihen, että me nyt sitten tämän lain puitteissa olemme päätyneet toisenlaisiin lukuihin kuin Ruotsi tässä eriyttämisen kohdalla. Kyllä minä uskon, että siinä mielessä tämän uudistuksen kanssa voidaan elää.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin toteaisin sen, että Suomihan on pyrkinyt näitten sisämarkkinoitten direktiivien täytäntöön-, voimaanpanossa lakeja tekemällä saattamaan Suomen ja sen elinkeinoelämän ulospäin läpinäkyväksi ja sellaiseksi, että meillä tiedetään, mitkä ovat pelisäännöt. Tämä energia on nyt sitten yksi tällainen osa. Direktiivi on lainsäädäntöohje, ja tässä lainsäädäntöohjeessa on sitten tietysti otettu huomioon se, mitkä on Suomen omat erityispiirteet. Tämä on sitten käytännössä tietysti johtanut siihen, että me poikkeamme esimerkiksi naapurimaasta Ruotsista, jossa luvut, kuten täällä ed. Hellberg äsken totesi, ovat väestömäärällisesti ja yritysmäärällisesti toista luokkaa, mutta tavoitteena on kilpailun aikaansaaminen. Kilpailun aikaansaaminen on tässä se asian ydin, ja sitä taustaa vasten on katsottava kaikkia eriyttämisiä ja myös valvontaa, niin että kilpailu tapahtuisi sääntöjen puitteissa ihan niin kuin urheilussa.

Minulle on jäänyt positiivinen kuva Energiamarkkinaviraston johtajan Asta Sihvonen-Punkan käsityksistä siitä, millä tavoin virasto pystyy käytännössä tätä lainsäädäntöä toteuttamaan. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa siihen, että näin tulee tapahtumaan ja myös sitten kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesten osalta ja puhumattakaan nyt sitten vielä siitä, että kun ministeri varmaan tulee käyttämään täällä puheenvuoron, niin varmaan hänkin lupaa omalta osaltaan, että tämä toteutuisi eli saataisiin kilpailua aikaan.

Loppujen lopuksi kysymyshän on siitä, että tämä on jatkuvaa lainsäädäntöprosessia. Varmasti ei välttämättä ole kaikilta osin kovin kaukana se aika, kun tätäkin lainsäädäntöä pitää jo lähteä muuttamaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi kiittää hyvin lämpimästi talousvaliokuntaa, sen johtoa ja jäseniä, hyvästä ja vastuullisesta, perusteellisesta käsittelystä, minkä ovat antaneet tälle hallituksen esitykselle. Tiedän tarkkaan, että esitys on käyty seikkaperäisesti pykälä pykälältä läpi ja kuultu laajalti asiantuntijoita ja analyyttisen keskustelun jälkeen päädytty mietintöön, joka on ihan kunnioitettava asiakirja monella tavalla, ei vähiten siksi, että se aivan uudella tavalla pyrkii myös havainnollistamaan vaikeita asioita. Tässä voi antaa tunnustuksen myöskin eduskunnan niin sanotulle toiselle kerrokselle, että se on sallinut tällaisen menettelyn, minkä valiokunta on oivaltanut ottaa tässä käyttöön. (Ed. Skinnari: Ensi kerralla on värikuvat!) — Anteeksi, korjaan, siis värikuva ensi kerralla.

Arvoisa puhemies! Pari kolme yksityiskohtaa. Minäkin vain ne muutamat yksityiskohdat haluan tästä nostaa esille, jotka tässä nousivat jo aiemmin edustajien puheenvuoroissa pintaan.

Ensinnäkin voisi lähteä tuosta, mihin valiokunnan puheenjohtaja äsken palasi, siitä, että tietyllä tavalla, vaikka kysymys on direktiivistä, sen Suomessa toimeenpanemisesta tai voimaansaattamisesta omalla suomalaisella sovelluksellaan, tämä esitys liittyy kyllä monessa siihen jatkumoon, mitä sähkömarkkinoiden liberalisoinnissa Suomessa on tapahtunut viimeisen noin 13—14 vuoden aikana. Suomi lähti ensimmäisenä eurooppalaisena, tai sanotaan nyt vähintäänkin, että ensimmäisten eurooppalaisten maiden joukossa, liberalisoinnin tielle, kilpailuttamisen tielle, järjestelmän läpinäkyväksi saattamisen tielle, ja tulokset tästä tiestä ovat olleet aivan myönteisiä. Kun kaikki tämä lisäksi on tapahtunut hyvässä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa ja kesken, on päästy lopputulokseen tai tilanteeseen tänään, jossa meillä on yhteiset pohjoismaiset sähkömarkkinat, toimitaan yhteisillä markkinoilla, mitä EU:ssa vasta yritetään saada aikaan jossakin hamassa tulevaisuudessa.

Täällä ed. Korhonen omassa puheenvuorossaan sanoi, että me tässä kuljemme jotenkin niin kuin jäljessä ja roikumme siinä, mitä EU:ssa keksitään sanoa. Kyllä kai sähkömarkkinaratkaisuissa asiat ovat olleet tasan tarkkaan toisin päin. Suomi on ollut tässä johtotähti, ja muut EU-maat pyrkivät tulemaan vähitellen askel askelelta perässä. Tässäkin esityksessä ja siinä Suomen perusesityksessä, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi, direktiivi on tietynlaisten suuntamerkkien, aika tarkkojenkin tosin, antaja sille kansalliselle sovellukselle, mitä eri jäsenmaat sitten käytännössä toteuttavat. Näin tässä Suomenkin esityksessä nyt on tehty.

Arvoisa puhemies! Aloitan ihan tästä 17 §:stä. Tässä valiokunta on palauttanut 17 §:n siihen alkuperäiseen nykyiseen muotoonsa. Haluan ihan lyhyesti vaan kuitata tämän. Hallituspuolueiden edustajat ovat valiokunnassa kyenneet tästä yhteisesti sopimaan, ja tämä muutos, minkä valiokunta on tehnyt — vaikkakin se poikkeaa hallituksen alkuperäisestä esityksestä — on hyväksyttävissä. Ehkä en ala enempää sitä pohtimaan puolin ja toisin, perustelut löytyvät molemmille näkökulmille tai lopputuloksille. Tässä valiokunta on perusteellisen pohdinnan jälkeen päätynyt tähän, ja minulla ei ole siihen sen enempää kommentoimista.

Mitä tulee taas tähän oikeudellisen ja toiminnallisen eriyttämisen ratkaisuihin, annan suuren arvon sille, että valiokunta tiukan pohdinnan jälkeen on päätynyt tukemaan alkuperäisiä esityksiä. Mutta tässäkin voi sanoa tästä 100 000:sta poikkeamisesta, että se on oma suomalainen arvio siitä, mikä suomalaiset markkinat huomioon ottaen meille on se paras ratkaisu, mikä soveltuu meille parhaiten. Pitkien neuvonpitojen jälkeen tässä oikeudellisessa eriyttämisessä päädyttiin tähän malliin, mihin päädyttiin. Voi tietysti kysyä, mitä pahaa siinä on asiakkaiden kannalta, että tätä kauttakin läpinäkyvyyttä parannetaan. Kuvittelisin, että ei kovin paljon ainakaan se pieleen vie, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Myönnän, että tämä 34 §:ssä oleva kahden liikelaitoksen malli oli asia, jota myöskin itse pohdin sen jälkeen, kun Kuntaliitto kävi kimppuun asiassa, oli semmoinen perusasento, valmius käydä läpi, voisiko sittenkin olla niin, että tämä kahden kunnallisen liikelaitoksen malli voisi olla mahdollista eikä tällaiseen eriyttämiseen tarvitse mennä. Kävin monia keskusteluja virkamiesten kanssa, jotka ovat asiassa vastuullisia, ja lopputulos oli kerta kaikkiaan se, että kyllä tässä olisi voitu olla, tässä kysymyksessä, aika pian sitten EY-tuomioistuimen kanssa tekemisissä.

Lopputulos oli se, mikä tässä valiokunnan mietinnössäkin on, että eriyttäminen on näissä tapauksissa toteutettava. Mutta niin kuin täällä joku edustajista taisi todetakin, onhan tässä tätä vastaantulon vaihtoehtokategoriagalleriaa nyt sitten olemassa, ja jos eriyttäminen toteutetaan tavalla, jossa on kunnan, kuntayhtymän omistama liikelaitos, niin jopa sellainenkin riittää tämän eriyttämisen malliksi. Tämä, vaikka saattaa tuntua vähän keinotekoiseltakin, on kuitenkin malli, johon tarvittaessa voidaan tukeutua ja sitä kautta hoitaa tämä asia toivottavalla ja tarpeellisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Näillä muutamilla kommenteilla ... Nyt taisin unohtaa jonkin asian vielä. Aivan lyhyesti haluan vielä kertaalleen kiittää valiokuntaa, ja valiokunnan mietintö ja toiveet ensi syksyn osalta ovat varmasti perustellut, ja hallitus ottaa ne vakavasti ja toimii valiokunnan toivomalla tavalla.