Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
liittyy niihin moniin toimiin, joilla hallitus pyrkii parantamaan Suomen
innovaatiojärjestelmän toimivuutta entisestään.
Toki erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa
me tässä suhteessakin olemme pärjänneet aika
hyvin. Parantamisen varaa ilmiselvästi on, ja yhteen niistä parannustarvekohdista
tällä esityksellä pyritään
puuttumaan.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin.
Esityksellä pyritään selkeyttämään
korkeakouluissa tehtävien keksintöjen hyödyntämiseen liittyviä oikeudellisia
kysymyksiä. Tarkoitus on luoda keksintöjä ja
niiden kaupallista hyödyntämistä koskevat
yhdenmukaiset pelisäännöt. Näin ei
ole tällä hetkellä asianlaita, siis ne
eivät ole yhdenmukaiset nuo pelisäännöt.
Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin korkeakouluhenkilöstön
tekemiä keksintöjä koskevat oikeudelliset
säännöt. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulujen
henkilöstö samoin kuin yliopistojen muut kuin
tutkijat ja opettajat kuuluvat työsuhdekeksintölain
soveltamisalaan, kun taas yliopistojen tutkijat ja opettajat eivät
kuulu sanotun lain soveltamisalaan niin sanotusti tutkijapoikkeuksen
vuoksi. Tutkijapoikkeuksella pyrittiin aikanaan turvaamaan yliopistoissa
tehtävä vapaa tutkimus säätämällä,
ettei työsuhdekeksintölakia sovelleta sanottuihin
tutkijoihin ja opettajiin. Käytännössä ennen
kaikkea tämä oli ajateltu professoreita varten.
Lakia säädettäessä vapaan tutkimuksen
osuus yliopistoissa tehtävästä tutkimuksesta
oli huomattavasti suurempi, oikein todella huomattavasti suurempi
kuin se tällä hetkellä on. Tämän
ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluisivat korkeakoulujen palveluksessa
olevat henkilöt virka-asemasta riippumatta. Siten esimerkiksi
tutkimusapulaisen tekemään keksintöön
sovellettaisiin tulevaisuudessa aivan samoja sääntöjä kuin
professorinkin tekemään keksintöön.
Ehdotettua lakia olisi sovellettava kaikissa suomalaisissa korkeakouluissa,
mikä tarkoittaa siis käytännössä yliopistoja
ja ammattikorkeakouluja, molempia näitä.
Tämän ehdotetun lain mukaan korkeakoulu voisi
ottaa itselleen oikeudet keksintöön, joka tehdään
niin sanotussa sopimustutkimuksessa eli ulkopuolisten tahojen rahoittamassa
tutkimuksessa tai tutkimuksessa, jossa muuten on olennaisesti mukana
ulkopuolisia tahoja. Puhtaimpana esimerkkinä tällaisesta
tutkimuksesta on tilaustutkimus, jossa yritys tai muu ulkopuolinen
tilaa korkeakoululta tutkimussuoritteen periaatteessa aivan markkinahintaan.
Nykyisinkin oikeudet tällaisessa tutkimuksessa siirretään
kyllä tilaajalle, mutta oikeuksien siirto edellyttää hyvin
monimutkaista sopimusketjua keksijältä yritykseen asti,
eikä näiden riidaton hoito ole aina ollut oikein
mahdollista. Uusi laki mahdollistaisi sen, että korkeakoulu
voisi nyt suoraan tutkimustilaushankkeesta sopiessaan sitoutua siirtämään oikeudet
tilaajalle ilman etukäteen hankkeeseen osallistuvien tutkijoiden
kanssa tehtäviä oikeudensiirtosopimuksia.
Sopimustutkimus kattaa yllä mainitun tilaustutkimuksen
lisäksi myös esimerkiksi valtaosan Tekes-rahoitteisista
hankkeista. Tällaisissa hankkeissa edellytetään
rahoitusehdoissa varsin usein, että tutkimustulokset ja
tutkimuksessa syntyneet keksinnöt, sikäli kuin
niitä syntyy, on saatettava kaupallisesti hyödynnettäviksi.
Ehdotettava laki mahdollistaisi nyt sen, että korkeakoulu
joko pitää oikeudet itsellään
tai myöntää yrityksille käyttöoikeuksia
tai, niin kuin useimmiten todennäköisesti kävisi,
siirtää oikeudet yhdelle hankkeeseen osallistuvista
yrityksistä. Laissa ei otettaisi tarkemmin kantaa siihen,
miten keksinnöt on tällaisissa tapauksissa kaupallistettava.
Kaupallistamisen lähtökohtana olisi lain yleinen
vaatimus hyödyntämisen tarkoituksenmukaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Tieteen ja tutkimuksen kehittämiseen
perustuvassa avoimessa tutkimuksessa syntyneitä keksintöjä koskisivat
erilaiset säännöt. Yliopistoissa perinteisesti
harjoitetussa vapaassa tutkimuksessa, samoin kuin muussa korkeakoulujen
omien toimintamäärärahojen turvin tehtävässä tutkimuksessa, keksijä saisi
pitää oikeudet itsellään samoin
kuin nykyisinkin. Korkeakoulu saisi kuitenkin toissijaisen oikeuden
ottaa keksintöön kohdistuvat oikeudet itselleen,
jos keksijä ei lainkaan hyödyntäisi keksintöä esimerkiksi
myymällä tai muuten siirtämällä siihen
kohdistuvat oikeudet ulkopuolisille taikka julkaisemalla sen. Tämän
sääntelyn tarkoituksena on nyt mahdollistaa edelleen
tutkijan uteliaisuuteen perustuvan ja korkeakoulujen omista varoista
rahoitettavan tutkimuksen tekeminen siten, että tulokset
jäävät tutkimuksen tekijälle.
Tällöin keksijä päättäisi
hyvin pitkälle keksintönsä hyödyntämistavoista.
Korkeakoulu voisi ryhtyä keksintöä koskeviin
toimiin vain, jos keksijä ei itse tekisi keksinnölleen
mitään.
Ehkä vielä kannattaa tämän
lain tämmöisenä yleisenä kuvauksena
pariin pieneen yksityiskohtaan kiinnittää huomiota,
ensinnäkin keksintöilmoitukseen ja korvauksiin.
Keksintöilmoituksen osalta kannattaa huomata, että jotta
korkeakoululla olisi tosiasialliset mahdollisuudet yhtäältä valvoa
tutkimustoiminnassa syntyviä keksintöjä ja
toisaalta tarvittaessa ottaa keksintöihin kohdistuvat oikeudet
ja tätä kautta osallistua keksinnön kaupallistamiseen,
asetettaisiin keksijälle velvollisuus tehdä korkeakoululle
ilmoitus keksinnöstä. Tällä hetkellä korkeakoulut
saavat keksinnöstä ilmoituksen vain, jos keksijä vapaaehtoisesti sellaisen
päättää tehdä.
Näitten korvausten osalta ensinnäkin ehdotus helpottaisi
nyt sitten korkeakouluissa tehtävien keksintöjen
saattamista kaupallisesti hyödynnettäviksi, mutta
samalla tällä lailla turvattaisiin peräti
lain tasolla tutkijoiden ja muiden keksijöiden edut muun
muassa turvaamalla keksijälle aina korvaus keksinnön
siirrosta korkeakouluille.
Arvoisa puhemies! Tällä lyhyellä luonnehdinnalla
yritän kuvata tätä periaatteellisesti
aika merkittävää muutosta, mikä nyt
tapahtuu. Tässä käytän tällaista
ilmaisua kuin innovaatiojärjestelmä. Meillä perinteisesti
on tämmöisen vapaan tutkimuksen osuus todella
ollut suuri yliopistoissa, ja vielä joskus 70—80-luvullakin
katsottiin, että tällaiseen tilaustutkimukseen
yliopistojen edes ei välttämättä pitäisi
juurikaan mennä. Ajat tässä suhteessa
ovat selvästi muuttuneet, ja tästä syystä myöskin
professoreita ja vastaavaa muuta henkilökuntaa koskevat
säädökset on pantava ajan tasalle. Tällä hallituksen
esityksellä nyt sitten pyritään juuri
tähän tavoitteeseen.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri Pekkarinen tässä totesi, niin
tämä korkeakoulukeksintöjä koskeva
lakiesitys on todella tervetullut. Tällä uudella
lailla on tarkoitus selkiyttää korkeakouluissa
tehtävien keksintöjen hyödyntämiseen
liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Lain tarkoituksena
on tehostaa keksintöjen tunnistamista ja hyödyntämistä.
Uuden lain soveltamisalaan kuuluvat kaikki korkeakoulujen palveluksessa
olevat henkilöt, ja sitä on sovellettava kaikissa
suomalaisissa korkeakouluissa.
Korkeakoulukeksintölain mukaan korkeakouluissa tehtävä tutkimus
jaotellaan avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen. Tällöin
korkeakoulu hallinnoi ulkopuolisen yhteistyökumppanin kanssa
tehtäviin sopimuksiin tai muuhun ulkopuoliseen rahoitukseen
perustuvissa tutkimushankkeissa syntyvien keksintöjen oikeuksia. Korkeakoululla
on tällaisessa tilanteessa oikeus ottaa itselleen oikeudet
keksintöön. Lailla ei sen sijaan oteta kantaa
siihen, miten keksintöjen kaupallistaminen tulisi tällöin
järjestää. Sen sijaan laissa määritellyssä avoimessa
tutkimuksessa keksijä saa pääsääntöisesti
pitää itsellään oikeuden tekemäänsä keksintöön.
Kaikista korkeakouluissa tehtävistä keksinnöistä tulee
tehdä keksintöilmoitus, ja keksijällä on
aina lähtökohtaisesti oikeus saada kohtuullinen
korvaus, kun korkeakoulu ottaa keksinnön itselleen. Lakiin
sisältyvät myös säännökset
keksintöjen julkistamisesta.
Uusi laki selkeyttää korkeakouluissa tehtyjen keksintöjen
oikeudellista tilannetta ja vaikuttaa siten yritysten ja korkeakoulujen
väliseen yhteistyöhön positiivisesti.
Korkeakouluille tulee nykyistä selvempi velvoite järjestää tutkimustulosten
hyödyntämisen edellyttämät toimintatavat. Hyödyntäminen
on osa tuoreen yliopistolain asettamaa yhteiskunnallista palveluvelvoitetta. Lisäksi
ehdotettu laki valtion talousarviolain muuttamisesta, hallituksen
esitys 152/2004 vp, sisältää nyt
ehdotetun korkeakoulukeksintölain kannalta merkittäviä taloudellisia
uudistuksia antamalla yliopistolle aiempaa laajemman taloudellisen
itsemääräämisoikeuden erityisesti
tutkimustulosten hyödyntämisen osalta.
Arvoisa herra puhemies! Korkeakoulukeksintölakia koskeva
esitys on merkittävä edistysaskel suomalaisissa
korkeakouluissa suoritettavan tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistamiseksi. Toteutuessaan
laki tulee selkiyttämään koko tutkimustoiminnassa
työskentelevän henkilöstön ja erityisesti
ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan henkilöstön
asemaa ja oikeuksia työsuhteessa tapahtuneiden keksintöjen
osalta. Tähän astihan ammattikorkeakoulujen ja
tiedekorkeakoulujen henkilöstöt ovat olleet eriarvoisessa
asemassa.
Lakiluonnoksessa oleva ehdotus työsuhdekeksintölain
tutkijapoikkeuksen laajentamiseksi koskemaan kaikkia korkeakoulujen
palveluksessa olevia henkilöitä on varsinkin ammattikorkeakoulujen
näkökulmasta erittäin tervetullut uudistus.
Myös jaottelu avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen
sekä muihin keksintöihin selventää nykyistä käytäntöä.
Lakiehdotuksen edellyttämä keksintöilmoitus
parantaa keksintöjen hyödyntämistä ja
niiden omistukseen liittyvää oikeusturvaa sekä keksijän
että korkeakoulun näkökulmasta.
Tässä vain muutama kannanotto ja näkökulma
siitä, miksi tämä lakiesitys on niin
kovin tervetullut, ja toivon lämpimästi sen nopeaa
käsittelyä.
Keskustelu päättyy.