Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin iltapäivällä oppositio muistutti monta kertaa niistä hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista tai ei tavoitteista vaan lupauksista, että perusopetuksen ikäluokkien pienenemisestä johtuvat säästöt säilytetään kuitenkin opetustoimella. Näinhän ei ole tapahtunut tänäkään vuonna. Tänä vuonna 21 miljoonaa poistuu opetustoimelta, mikä on kohtuutonta, kun tietää, mihin se johtaa.

Olen iloinen erityisesti siitä, että ed. Lintilä on täällä salissa. Nimittäin opetushenkilöstöä lomauttavista kunnista vuosina 2006—2007 löytyy muun muassa Toholampi. Toivon, että hallituspuolueiden korvat ovat auki siitä huolimatta, että täällä ei urheaa ed. Lintilää lukuun ottamatta juuri muita edustajia näy. Muista kunnista viime vuonna opetushenkilöstöä lomauttivat Alahärmä, Evijärvi, Kerimäki, Kristiinankaupunki, Lappajärvi, Lohtaja, Puumala, Ylistaro, Parkano. Vuonna 2007 siis Himanka, Eno, Lumijoki, Keminmaa, Sulkava, taas Parkano ja Toholampi.

Miten tähän tilanteeseen tullaan? Tähän tullaan, niin kuin hallituspuolueet erittäin hyvin tietävät, siten, että vaikka meiltä jokaisesta koulusta, jokaiselta luokalta, tiputetaan yksi oppilas pois, niin säästöä ei synny. Se opettaja on yhä edelleen siellä opettamassa. Vasta siinä tilanteessa, kun me saamme kokonaisia luokkia hävitettyä kunnista, voidaan laskea, että jonkinlaista säästöä syntyy.

On kornia, että samaan aikaan, kun 21 miljoonaa euroa poistetaan opetusbudjetista, vedotaan Pisa-tutkimukseen ja retostellaan, kuinka hyvin Suomi on pärjännyt ja kuinka tasa-arvoista opetus on, koska nyt jatkossa 8 miljoonaa euroa lisätään erityisopetukseen ja oppilaiden tukitoimiin. Tämä 8 miljoonaa tulee toki tarpeeseen, emme kiistä kukaan varmastikaan sitä, mutta se ei tarkoita tasa-arvoa, sillä tasa-arvoisesti nämä lahjakkaat oppilaamme tarvitsisivat näitä erityismahdollisuuksia vähintään yhtä paljon kuin nämä nyt huonommassa opetuksellisessa tilanteessa olevat ja ehkä valmiuksiltaan vähäisemmät tai hitaammat oppilaat.

Ketkä, ed. Lintilä, tulevaisuudessa vetävät Suomea veturina eteenpäin, elleivät ne lahjakkaat oppilaat, joista tällä hetkellä Pisa-tutkimuksessa huomio kiinnittyy Suomen alisuoriutumiseen? Pärjäämme loistavasti, niin kuin hallituspuolueet tietävät, Pisa-tutkimuksessa nimenomaan heikkojen oppilaiden kouluttamisessa, mutta lahjakkaisiin ei ole panostettu eikä tämän hallituskauden aikana ole annettu yhtään ropoa.

Ainoa keino, millä koulut ja kunnat toteuttavat tätä tasa-arvoisesti myös lahjakkaille oppilaille annettavaa opetusta, on ottaa opetushenkilöstön rahoista, säästää, ja sitten mennään laittomaan tilanteeseen eli lomauttamiseen, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opettajat eivät saa palkkaa 12 kuukaudelta, mikä on Suomessa laki, tai 13 kuukaudelta, vaan paljon vähemmältä ajalta. Kysynkin, onko tämä hallituspuolueiden mielestä oikeudenmukainen tilanne.

Kokoomukselta on vaadittu kantaa eheytettyyn koulupäivään. Kokoomus vastustaa eheytettyä koulupäivää sellaisena kuin sitä nyt hallituspuolueet ovat esittäneet. Syynä ovat ihan selvästi rahanpuute, ei ole mitään keinoa puhua, että partio mahdollisesti jatkossa kasvattaa koululaisten koulupäivän pituutta, musiikkiopistot ja urheiluseurat, niin kauan kuin ei ole sitä rahaa, millä tämä työ näille musiikkiopistoille, urheiluseuroille ja partioille ja muille kerhoille korvataan. Muistutan myös, että se tarkoittaa yhä enenevästi osapäivätyötä. Se tarkoittaa pätkätyötä, koska en usko, että Suomesta löytyy kuntaa, joka pystyy partion vetäjille maksamaan kesäkuukausilta palkkaa, kun meillä tällä hetkellä on jo opetusavustajien palkkauksessa selviä epäkohtia.

On vaadittu kokoomukselta vastausta opintoseteliin. Kokoomus kannattaa, kuten aikaisemmin täällä sanoin, tasa-arvoista ja ilmaista korkeakouluopetusta myös jatkossa kaikille suomalaisille, mutta kysyn, onko se suomalaisten tasa-arvoista kohtelua, että tänne saa tulla jokainen, joka maailmasta kynnelle kykenee tänne matkustamaan, eikä ainoastaan kynnelle kykene vaan jopa suurella rahalla pystyy tulemaan tänne Suomeen opiskelemaan ilmaiseksi meidän verorahoillamme. Annamme vielä erityisesti englannin kielellä tämän opetuksen, koska emme vaadi suomen kielen oppimista, ja sen jälkeen vilkutamme iloisesti, että tervemenoa suurempien palkkapussien perään joko omaan maahan takaisin tai sitten Yhdysvaltoihin, Keski-Euroopan maihin, joissa palkkataso on aivan toista luokkaa.

Tämä meidän ilmainen korkeakouluopetuksemme, jota tällä hetkellä kovasti ruokimme — emme halua siitä edes keskustella, siitä syntyy välitön sota täällä — tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Erasmus Mundus -ohjelmasta me saisimme EU-rahaa, saisimme korvaukset ulkomaisista opiskelijoista EU:lta, mutta nythän ei näin käy. Koska me emme pyydä lukukausimaksuja, niin ei jää mitään korvattavaakaan. Tämä asettaa kyllä suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvin epätasa-arvoiseen asemaan.

Kaiken kaikkiaan opetussektorilla löytyisi paljon kritisoitavaa, mutta jätän kritiikkini nyt näihin muutamiin kohtiin.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemming useamman kerran nimeltä mainitsi minut ja kyseli, miksi keskustalaisissa kunnissa tapahtuu lomauttamisia. Pitää muistaa nyt, mistä kuntien taloudellinen tilanne lähinnä tällä hetkellä johtuu. Kyllä taustalla ovat pitkälti Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen tekemät ratkaisut, tulleet lisävelvoitteet kunnille, veronkevennykset, jotka maksatettiin kunnilla. Oikeastaan näistä syitä nyt tämä hallitus on laittanut tämän Paras-hankkeen liikkeelle, josta haetaan sellaista mallia, että kunnat jatkossa tulevat taloudellisesti toimeen. En usko, että yksikään kunta ihan vain huvikseen lähtee lomautuksia tekemään. Ja käsitykseni mukaan oma kotikuntani ei ainakaan vielä ole tehnyt lomautuksia, ihan tällainen pieni tarkennus.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehuin ed. Lintilää urheudesta ja yhä edelleen sanon, että erittäin urheaa on lähteä puolustamaan hallitusta näin epätoivoisessa tapauksessa, jossa nykyhallituksella on ollut jo nyt neljättä vuotta aikaa korjata kaikki ne suuret vääryydet, joista kokoomusta edellisellä hallituskaudella on syytetty. Näihin kuuluu ehdottomasti kuntien rahatilanne ja sitä kautta myöskin se hätätila, johon kunnissa, erityisesti kepulaisissa Keski-Suomen kunnissa, koulutoimi on joutunut. On aika huvittavaa kuunnella, että se on kokoomuksen syytä, että niin monessa kepulaisessa kunnassa vuonna 2007 lomautetaan, että se olikin kokoomuksen syytä, kun teillä on ollut aikaa asia korjata eikä olisi mitään syytä ollut tehdä mitään kuntien pakkolainaa. Olisitte voineet korvata täysimääräisesti esimerkiksi ensi vuodeksi sen, niin ettei täältä listalta löytyisi nyt kyseenalaisesti Toholampea esimerkiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta vielä tähän keskusteluun. Tähän pääluokkaan on tehty 132 muutosesitystä, ja minä olen hyvin vakuuttunut siitä, että ne ovat hyvin perusteltuja kaikki. On niissä tietysti näin vaalien alla pikkusen populismiakin, mutta pääosin ne ovat erittäin perusteltuja. Ja mistä tämä sitten johtuu? Tässä tilanteessa, niin kuin täällä lähes jokainen on siteerannut, me olemme kaiken maailman tilastoissa maapallolla ykkösiä. Meksikossakin oltiin tässä valiokuntamatkalla, ja siellä ei mistään asiasta oikeastaan pystytty keskustelemaan, kun isännät kehuivat meitä Pisa-tutkimuksen tuloksista, osasivat ne paremmin kuin me suomalaiset vieraat.

Miksi näin on? Miksi tämä puhuttaa näin paljon? Se puhuttaa sen takia, että muutos, jota elämme, on äärimmäisen raju. Sillä tietomäärällä, mikä esimerkiksi meikäläisillä on sieltä 1940- ja 1950-luvuilta kouluajalta, niillä tiedoilla, tänä päivänä lukiossa tenttiin meno ja yliopistossa tenttiin meno antaisi diplomi-improbatur-arvolauseen. Toisin sanoen kaikki se, mikä on oikein nykyisen katsannon mukaan, se on suurin piirtein niillä tiedoilla menettänyt merkityksensä. Siis toisin sanoen meikäläisen, jotta pärjäisi tässä kilpailuyhteiskunnassa, täytyy pystyä tekemään jotakin erityistä pärjätäkseen, ja se erityinen on se, että pystyy tekemään oikeita kysymyksiä saadakseen oikeita vastauksia. Tällaisen valmiuden antaminen nuorille kansalaisillemme on kova juttu. Se on äärimmäisen kova juttu.

Ja jos ajattelemme sitten, että niistä opinnoista on kohtuudella selvinnyt, ammattitutkinnon suorittanut, tiedetutkinnon suorittanut, niin mikä onkaan se ympäristö, jossa pitäisi sitten näitä hyviä aikaansaannoksiaan hyödyntää, kaupallistaa, niistä liksaa saada niin, että pesueensa elättää? Se ympäristö on aivan totaalisesti toisenlainen kuin oli se ympäristö, johonka meikäläiset valmistuivat silloin 60-luvulla, sen alkupuolella, 45 vuotta sitten. Meikäläinen oli aivan varma, että kun 2,5 vuodessa oli saanut nämä maisterin puolen opinnot tehtyä ja 7 vuodessa tohtorin, niin hommat järjestyvät maailmalla. Tulen ansaitsemaan suhteellisen hyvin koko elinaikani, eikä minulla ole mitään työttömyyspelkoa.

Nyt on toisin, täydellisesti toisin. Nyt jos ajatellaan, että tämä hallitus on ollut edesauttamassa 80 000 uuden työpaikan syntymistä, niin niistä syntyy tuoreimman selvityksen mukaan vain 50 000 kokopäiväistä työtehtävää. Siis toisin sanoen pätkätyöläisyys on näin yleistä. On sitten ihan selvä asia, että jos kaikki tähtää pätkätyöläisyyteen, niin millä ihmeellä maksat velaksi opiskelun, ne opintovelat? Et kerta kaikkiaan nykyisellä kustannustasolla millään. Ja tällä tavalla kun meikäläiset saattoivat opiskella velaksi, niin kuin itsekin tein, kaikki hommat velaksi, niin ne velat pystyi maksamaan. Lisäksi inflaatio mukavasti tuli jelppaamaan aina välillä niin, että nyt ei ihan niin rankalta tuntunut. Mutta nyt ainut tapa, millä yhteiskunta voi järkevällä tavalla tulla peliin mukaan, on opintorahajärjestelmä.

Siis toisin sanoen toimintaympäristö on tässäkin suhteessa radikaalisti muuttunut, ja se tekee ymmärrettäväksi sen erittäin kiihkeän keskustelun, joka tässä salissa käytiin myöhäisiltapäivällä. Siis se on järkevää tässä suhteessa, mutta yhteiskunnalliset näkemyserot ovat erittäin suuria, sen olemme havainneet. Filosofioissa on erittäin suuria rakenteellisia eroja, ja poliittiset tavoitteet ovat erittäin merkittävästi toisistaan poikkeavia.

Muistan vielä yhden asian: Olin Suomen keskustan järjestämässä seminaarissa kuuntelemassa asiantuntijoita. Siellä sanottiin selvästi, että yliopistoihin lukukausimaksut, ja sillä sipuli.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän pääluokan kohdalla mielestäni kaikkein tärkeimmät, poliittisesti ajankohtaisimmat kysymykset ovat toisaalta opiskelijoiden opintososiaalisiin etuuksiin ja nimenomaan opintorahan alhaiseen, jälkeenjääneeseen tasoon liittyvät kysymykset ja sitten toisaalta perusopetuksen rahoitusongelmat ja puutteet, ennen muuta tarve saada nykyistä pienempiä opetusryhmäkokoja.

Mutta tässä puheenvuorossani en puutu nyt näihin mielestäni tärkeimpiin asioihin. Sen sijaan haluan ottaa esiin kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin sisältyvän lisäysehdotuksen, joka valtiontalouden kannalta on melko pieni, vain 500 000 euron lisäys, mutta periaatteellisesti mielestäni kuitenkin tärkeä.

Tästä käsiteltävästä budjetista puuttuu jo aiemmin luvattu avustus rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille. Vuonna 2005 helmikuussa järjestettiin kuulemistilaisuus, jossa näiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien annettiin ymmärtää, että niille alettaisiin myöntää avustusta vuonna 2007. Tämä liittyi siihen, että opetusministeriölle esitystä valmistellut työryhmä jätti mietintönsä ja tuolloin valmisteli avustuksia ja jätti sitten hiukan myöhemmin mietinnön ehdotuksineen.

Taustallahan on kysymys yhteisöveron siirtymisestä vuonna 1993. Verontilityslain mukaan yhteisöveron tuotto jaetaan valtion, kuntien ja seurakuntien kesken, ja tässä seurakunnat tarkoittavat luterilaista ja ortodoksista kirkkoa. Vuonna 1998 valtiovarainvaliokunnan verojaosto on kirjannut seuraavaa mietintöönsä: "Valiokunta toteaa, että uskonnolliset yhteisöt ovat verotulojen saamisen suhteen keskenään eriarvoisessa asemassa, mikä seikka on koettu ongelmalliseksi." Myös uskonnonvapauslakia valmistellut komitea on sisällyttänyt omaan lakiehdotukseensa pykälän, jossa oli säädetty valtionavustus rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille, mutta kuitenkin laista sitten poistettiin tuo edellä mainittu 28 §.

Siitä alkuperäisestä budjettiesitysluonnoksesta poistettu 250 000 euron avustus on pienempi kuin se, mitä tuossa opetusministeriön työryhmän selvityksessä ehdotettiin, eli 300 000 euron avustusta, mikä olisi merkinnyt noin 4:ää euroa jäsentä kohden. Ihan vertailun vuoksi haluan todeta, että esimerkiksi Suomen vapaa-ajattelijat saavat tukea valtion budjetin kautta noin 21 euroa jäsentä kohden, joten rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille ehdottamamme 500 000 euron tuki on mielestäni aivan kohtuullinen. Rahalla korvattaisiin muun muassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten, omien hautausmaiden ylläpitoa sekä tuettaisiin laajaa lapsi- ja nuorisotyötä sekä musiikkitoimintaa.

Todellakin valtiontaloutta ajatellen summa on mitätön, mutta se toteuttaisi jossain määrin oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta ja myös uskonnonvapauslain tärkeitä periaatteita.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä puheenvuorossani ottaa esille kohtia muutamasta talousarvioaloitteesta, jotka olen jättänyt ja aktivoinut. Kaiken kaikkiaan tähän opetusministeriön hallinnonalaan olen jättänyt useampia talousarvioaloitteita, mutta kaikkia en ole aktivoinut ajatellen, että sitten en ainakaan itse kovin pitkittäisi äänestyksiä. Mutta näen kuitenkin, että tällä opetusministeriön hallinnonalalla on monta, monta sellaista kohtaa, jotka vaatisivat todella resursointia, jotta siihen, mitä me tarkoitamme laadukkaalla opetuksella, hyvällä opetuksella ja koulutuksella, päästäisiin, ja sen vuoksi olen näihin eri kohtiin tehnyt aloitteita.

Yksi kohta on oppisopimuskoulutus, ja siinä näen nimenomaan, että oppisopimuskoulutus on sekä nuorille että aikuisille soveltuva joustava ja käytännönläheinen tapa hankkia ammattitaito ja suorittaa perusammatti- tai erikoisammattitutkinto työn ohessa. Oppisopimuskoulutuksen lisäksi pidän erittäin tärkeänä, että ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta vahvistetaan sillä tavalla, että nimenomaan se, mitä peruskoulutuksen jälkeen tapahtuu, ei tuottaisi koulupudokkaita tai syrjäytymistä, vaan peruskoulutuksen jälkeen jatkumo olisi hyvin selvä ja turvallinen. Opiskelija voisi jo peruskoulutuksen aikana suuntautua tai saada kuvaa siitä, minkälaista ammatillista uraa hän on itselleen hakemassa, ja nämä väylät avautuisivat. Kaikille ei toisen asteen tämmöinen päivittäinen koulumainen opetus ole ehkä paras mahdollinen, vaan enemmän sellainen, jossa on samalla toimintaa, työtä, käytäntöä sen teoriaopetuksen ohella, ja sillä tavalla sitten kädentaitojen oppiminen tapahtuu yksilölle parhaiten.

Oppisopimuskoulutus tarjoaa parhaimmillaan myös pitkäjänteisen ja erityisryhmien erityistarpeet huomioivan mahdollisuuden erityisryhmien ja vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen ja riittävän ammattitaidon hankkimiseen omalla tavallaan. Me tiedämme, että erittäin suuri kysymys on se, millä tavalla vaikeavammaiset ja vajaakuntoiset saataisiin työllistettyä, millä tavalla he pääsisivät hyvin koulutukseen. Tietysti on kysymys sosiaalituesta ja vaikeavammaisten henkilökohtaisista avustajista, mutta myös siitä koulutus- ja oppimismuodosta, jolla me voimme tarjota sellaista oppimismuotoa, koulutusmuotoa, joka tukee vaikeavammaisten koulutuksessa oloa ja sitä kautta työllistymistä.

Tulevaisuudessa monia aloja uhkaa todellinen työvoiman niukkuus, ja silloin näen, että erityisesti vammaisille ja vajaakuntoisille tulee mahdollistaa, ja myös tietysti etnisille vähemmistöille ja ulkomaalaisille henkilöille, nykyistä paremmat työnsaantimahdollisuudet. Heille tulee taata mahdollisuus ammattitaidon hankkimiseen ja hyvään koulutukseen.

Pirkanmaalla olemme lähestyneet opetusministeri Kalliomäkeä oppisopimuskoulutusasioissa ja pidämme erittäin tärkeänä, että Pirkanmaa saa riittävät aloituspaikat, koulutuspaikat nimenomaan oppisopimuskoulutukseen, koska Pirkanmaalla koulutuksen järjestäjät ja elinkeinoelämä ovat hyvin voimakkaasti sitoutuneet oppisopimuskoulutukseen. Yritysten mahdollisuus luoda ja ylläpitää työpaikkoja Pirkanmaalla riippuu merkittävästi työntekijöiden osaamisesta. Siellä koulutustarpeet kohdistuvat erityisesti kone- ja metallialaan, matalan koulutustason ammatteihin, kaupan alan rekrytointikoulutukseen, auto- ja kuljetusalalle, rakennus- ja turvallisuusaloille, sosiaali- ja terveysalalle, koulunkäyntiavustajien koulutukseen sekä mikroyrittäjien koulutukseen. Tätä kohdentamista nimenomaan oppisopimuskoulutuksen myötä pystytään tekemään hyvin, ja näin Pirkanmaalla olemme todella kaikki kansanedustajat odottamassa sitä, että näitä paikkoja saadaan Pirkanmaalle riittävästi. Tietenkin tässä budjetissa on nostettu oppisopimuskoulutusta, mutta nimenomaan olemme huolissamme siitä, onko rahoitusta riittävästi siihen, että riittävät koulutuspaikat saadaan.

Arvoisa puhemies! Toinen kohta talousar-viossa, josta haluan muutaman sanan sanoa, on talousarvioaloitteeni geronomien koulutuspaikkojen lisäämiseksi. Laajemminkin haluaisin nähdä, että koulutuksessa huomioitaisiin se, että väestö vanhenee ja sitä kautta palvelutarpeet lisääntyvät. Ikääntyvän väestön terveyden ja toimintakykyisyyden edistäminen on yksi ajankohtaisimmista kehittämistarpeista, ja kaiken sen osaamisen, mitä siihen tarvitaan, tulee näkyä koulutuksen sisällöissä. Perusteeksi voi ottaa professori Sirkka-Liisa Kivelän vanhushoitoa koskevan selvityksen, jossa hän hyvin vahvasti nosti esiin vanhustyön koulutuksen tai sen, että tarvitaan lisää erityisosaajia, kuten geronomeja. Tämä auttaisi sairaanhoitajien rinnalla tarjoamaan lisää hoitotyöntekijöitä, joilla on vanhustyön osaamista. Sirkka-Liisa Kivelä nosti esiin myös sen, että tarvitaan lisää geriatreja ja vanhuspsykiatreja, jotka ovat erikoistuneet vanhuuden eri kysymyksiin. Koska meillä toisaalta on psykiatrejakin liian vähän, tulee tätä erityisaluetta myös vahvasti nyt nostaa.

Luvut siitä, kuinka paljon meillä ikäihmisten lukumäärä lisääntyy, ovat melkoiset. Ne osoittavat sen todellisen tarpeen, siis geriatrian, vanhuspsykiatrian, gerontologisen hoitotyön sekä gerontologisen sosiaalityön erityisosaamisen tarpeen. Tarvetta on jo tänä päivänä, mutta ennen kaikkea lähitulevaisuudessa, ja tämän johdosta alan koulutukseen olisi voinut panostaa tietysti jo aikaisemminkin, koska nyt jo on tarvetta.

Otin esille geronomien koulutuspaikat, koska meillä on ammattikorkeakoulutasoista geronomien koulutusta. Koulutuspaikkoja on esimerkiksi Seinäjoella, ja koulutusta on siellä erittäin vahvasti sisällöllisesti kehitetty, ja nimenomaan toivoisin, että paitsi siellä, niin ehkä laajemminkin arvioitaisiin, miten näitä koulutuspaikkoja voidaan lisätä väestön ikääntymisen edellyttämällä määrällä.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi. Jo tässä aikaisemmassa puheenvuorossani nostin esille tämän yleissivistävän koulutuksen, koska näen, että se on oikeastaan se peruskivijalka, tietenkään korkea-asteen koulutusta unohtamatta. Millä tavalla yliopistojen perusrahoitus turvataan, turvataan riittävät resurssit, niin että siellä on riittävä määrä opettajia opiskelijoita kohden? Oppimisprosessi ei ole vain sitä, että ollaan verkossa, ei siis yleissivistävänkään kohdalla. Myöskään yliopisto- tai korkea-asteen koulutuksen kohdalla ei voida ajatella niin, että opetus toteutuu vain internetissä ja etäopetuksena. Oppimisprosessi edellyttää vuorovaikutusta, opettajien kanssa keskustelua, jotta sitä syvällistä oppimista tapahtuisi ja sitä kautta oppiminen olisi sillä lailla vahvaa ja antaisi myös vahvan otteen työelämään ja selviytymiseen työelämässä eikä pelkästään semmoista pintaosaamista. Todella toivoisin parannusta niihin tilanteisiin, joissa opettajia joudutaan lomauttamaan tässä hyvinvointiyhteiskunnassa. Toivoisin, ettei enää niitä lukuja tai paikkakuntien nimiä tässä salissa tarvitsisi luetella, vaan saataisiin hyvä resursointi niin yleissivistävään koulutukseen kuin korkea-asteen koulutukseen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että tähän aikaan perjantai-iltana edustajia ei salissa juuri montaa näy, mutta onneksi te, arvoisat kollegat, olette niitä sitkeitä sissejä, jotka jaksatte kuunnella puheeni loppuun, toivottavasti.

Puhemies! Otan esille pari asiaa.

Ensimmäinen koskettelee budjetissa varattuja määrärahoja julkisten rakennusten korjaamiseen, tässä tapauksessa Opetushallituksen kiinteistön remonttiin. Opetushallituksen tilojahan on useampi tuhat nyt menossa remonttiin, ja kun rakennusmarkkinat ovat tällä hetkellä, voi sanoa, erittäin ylikuumentuneet ja sen vuoksi urakoiden hinnat ovat korkealla ja ammattitaitoisesta työvoimasta on jopa pulaa, niin tässä tilanteessa tällaiset julkiset rakennusinvestoinnit pitäisi lykätä tulevaisuuteen sellaiseen ajankohtaan, jolloin talouden kasvu taas on hiipumassa ja työpaikoista tulee pulaa. Periaatteelliset ratkaisut toki voitaisiin tehdä nyt, mutta toteuttaminen tulisi lykätä, kunnes todellakin suhdanteet heikkenevät. Tätä mieltä olen hyvin vakavasti.

Sitten näistä koulujen laajennusinvestoinneista, jotka tällä hetkellä koskettavat monia kuntia. Nimittäin valtionosuutta oppilaitosten perustamiskustannuksiin on pienennetty vuodesta 2005 jopa 23 miljoonalla eurolla vuoteen 2007. Kun kouluikään tulevat ikäluokat nyt pienentyvät, meillä olisi kuitenkin hyvät mahdollisuudet vastaavasti pienentää luokka- ja ryhmäkokoa säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan pieniä kylä- ja lähiökouluja. Jo toteutettujen määrärahaleikkausten lisäksi nyt hallituksessa kuitenkin suunnitellaan vielä lisää muutoksia opetustoimen valtionosuuksiin. Aiemmin niille kunnille, joissa oli pieniä eli alle 80 oppilaan kouluja, maksettiin erityistä pienten koulujen lisäosaa, ja tämä lisäosahan tämän vuoden alusta poistettiin. Nimittäin kun tämän vuoden alusta toteutettu valtionosuusuudistus on nyt näyttäytynyt kunnissa, joissa kouluverkon supistuksitta ei selvitä, niin, että lapset kuljetetaan muihin kouluihin, näissä monissa kunnissa yhdenkin koulun ovien sulkeminen edellyttää lisätilojen rakentamista jäljelle jääviin kouluihin.

Nyt kun hallitus on toteuttanut leikkaukset opetustoimen valtionosuuksiin, sen tulisi osoittaa määrärahat niissä erityistilanteissa, joissa koulun sulkemisesta aiheutuu lisärakennustarvetta. Valtion tulee varata määrärahoja näihin laajennusinvestointeihin. Muussa tapauksessa kunnassa joudutaan kaapimaan uudistuksen toteuttamiseen tarvittavat rahat joko muusta opetuksesta, muilta sektoreilta, mikä on toki harvinaista, tai sitten tinkimällä opetuksen laadusta. Opetustoimen valtionosuusjärjestelmän uudistus on ollut erityisen kohtuuton taloudellisesti sellaisissa kunnissa, joissa kouluverkon supistuksesta ei selvitä sillä, että lapset kuljetettaisiin muihin kouluihin. Monissa kunnissa on nimittäin tilanne se, että jäljelle jääviin kouluihin on pakko rakentaa lisätiloja.

Opetustoimen määrärahaa tulisi voida käyttää myös koulun lakkauttamisen vuoksi tarpeellisten lisätilojen rakentamiseen. Täällä viime vuonna käytiin opetusministerin kanssa keskusteluja asiasta, ja opetusministeri vastasi kysymykseeni seuraavasti: "Esitettyä lisäystä momentin perusteluihin ei tarvita, koska valtionosuuksien myöntäminen koulujen lakkauttamisesta johtuvien lisätilojen rakentamiseen on jo nyt talousarvioesityksen perusteella mahdollista."

Herra puhemies! Valtionosuuksia voidaan myöntää uudisrakentamiseen ja vanhojen tilojen laajentamiseen, muutos- ja peruskorjaustöihin sekä toimitilojen ostamiseen ja näiden tilojen varustamiseen sillä edellytyksellä, että hankkeen kustannusarvio ilman arvonlisäveroa on yhteensä vähintään 320 000 euroa. Elikkä selvitysosa talousarviotekstissä momentilla 29.40.34 tulisi selventää, jotta kunnat osaisivat käyttää kyseessä olevan momentin valtionosuuksia myös koulujen laajennusinvestointeihin.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että edustajat, se harvalukuinen joukko, eivät jaksaneetkaan kuunnella puhettani loppuun asti. Mutta toivotan kuitenkin hyvää pyhää arvoisalle puhemiehelle niin kuin myöskin virkamiehille.