Täysistunnon pöytäkirja 134/2010 vp

PTK 134/2010 vp

134. PERJANTAINA 17. JOULUKUUTA 2010 kello 10.05

Tarkastettu versio 2.0

Ympäristöministeriön hallinnonala 35

 

Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Puutun muutamiin keskeisiin kohtiin, jotka valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ovat asunto- ja ympäristöjaoston sektorin asioita.

Ympäristöministeriö ei ole säästynyt myöskään tuottavuusohjelman aiheuttamilta ongelmilta. Ympäristöministeriön toimintamenoja leikataan yli 9 miljoonaa euroa. Nämä leikkaukset merkitsevät huomattavia henkilöstösupistuksia ja toisaalta tarvetta lisärahoitukseen ulkopuolisten palvelujen ostamista varten.

Valiokunta lisäsi määrärahoja eräisiin puutteisiin, ja näin hallituksen esitys parani alkuperäisestä esityksestä:

Hallitus esitti 50 000 euron leikkausta järjestöavustuksiin, mikä olisi merkinnyt esimerkiksi ympäristöjärjestöjen ympäristönsuojelutöihin melkoisia ongelmia. Valiokunta lisäsi järjestöavustuksiin 50 000 euroa, ja näin loppusumma on sama kuin kuluvana vuonna.

Itämeren suojelu on yksi painopistealue. Suojelun onnistumiseksi on myös varauduttava onnettomuuksien varalle yhä kasvavien öljy- ja kemikaalikuljetusten osalta. Vahinkojen torjumiseksi tarvitaan avomeripuomia, ja öljyvahinkojen avomeritorjuntaan sopivien puomien hankintaan valiokunta osoitti 800 000 euron lisämäärärahan. Tällä määrärahalla pystytään hankkimaan öljyntorjuntaan 2 kilometriä avomeripuomia tarvittavine lisävarusteineen. Itämeren suojelukomission vuonna 2007 hyväksymässä toimintaohjelmassa on osoitettu tavoitteeksi Itämeren hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Suomen osalta keskeisiä ohjelmia tavoitteeseen pääsemiseksi ovat Suomen Itämeren suojeluohjelma, Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015, valtioneuvoston selonteko Itämeren suojelusta 2009. Lisäksi on vielä muutamia muita ohjelmia. Ohjelmia on runsaasti, käytännön toimenpiteitä tarvitaan nykyistä enemmän.

Ensi vuoden talousarviossa on uusi momentti, jota voidaan pitää perusteltuna ja sille osoitettua 3 miljoonan euron määrärahaa tarpeellisena, vaikka tarpeisiin nähden melko vaatimattomana. Määräraha on tarkoitus kohdistaa erityisesti maatalouden vesiensuojelua tehostaviin hankkeisiin, turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseen sekä vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden selvittämiseen.

Hallituksen esitys luontopalvelujen määrärahojen leikkauksesta olisi merkinnyt noin 60 henkilötyövuoden vähennystä, mikä olisi toteutuessaan heikentänyt merkittävästi palvelujen tarjontaa ja työllisyyttä. Valiokunta lisäsi 2,5 miljoonaa euroa ympäristöministeriön pääluokkaan ja 1,1 miljoonaa maa- ja metsätalousministeriön momentille. Lisärahoitus turvaa henkilöstön työsuhteet ja luontopalvelujen ylläpidon ensi vuonna tämän vuoden tasoisena.

Neljäs merkittävä lisäys on ympäristötöihin. Hallituksen esitys olisi merkinnyt sitä, ettei yhtään uutta ympäristötyötä olisi voitu aloittaa. Nyt valiokunta lisää 3 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa myös uusien hankkeiden aloittamisen. Näillä hankkeilla voidaan edistää vesiensuojelua, ja niillä on myös osaltaan työllistävä vaikutus.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen toimintamenoihin lisätään 60 000 euroa henkilön palkkaamiseen valvomaan asumisoikeustalojen käyttövastikkeita ja niistä annettavia tietoja. Tämä on hyvin tarpeellinen lisäys, joka toivottavasti turvaa nykyistä paremmin asumisoikeusasukkaiden oikeudet.

Eritysryhmien asumisen tukemiseen on ensi vuonna 110 miljoonaa euroa. Se on sama summa kuin tänä vuonna, tarve on kuitenkin yli kaksinkertainen. Erityisesti vanhusten asuntohankkeita on runsaasti vireillä. Valiokunta pitää tärkeänä erityisryhmien asumistarpeisiin vastaamista ja toteaa, että investointivaltuuksia tulee tarvittaessa korottaa lisätalousarvion kautta.

Normaali vuokra-asuntotuotanto ei vastaa kysyntää, mistä seuraa epäterveitä ilmiöitä vuokramarkkinoilla ja vuokrien nousua. Asumiskustannukset ovat nousseet voimakkaasti, ja erittäin tärkeää on, että valtion tukemaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa on riittävästi. Ara-järjestelmä on valtiolle suhteellisen tehokas tapa saada aikaan vuokra-asuntotuotantoa. Tähän varmasti tarvitaan vielä tulevaisuudessa lisäpanostuksia.

Herra puhemies! Tässä muutamia kohtia. Lopuksi kiitän valiokuntaneuvosta ja ministeriöitä yhteistyöstä tämän mietinnön aikaan saamiseksi!

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristötöiden osalta hallituksen esityksessä on yli kolmanneksen pienempi määräraha kuin tänä vuonna. Esitykseen ei sisältynyt yhtään uutta siirtoviemärihanketta. Niinpä ympäristötyöt ympäristöministeriön ja vesihuoltohankkeet maa- ja metsätalousministeriön sisällä saavat yhteensä 7 miljoonan euron lisäyksen eduskunnan toimesta, joista toivottavasti kohdentuu jotain myös Etelä-Savoon. Uusia hankkeita tarvitaan edelleen, työ ei ole valmis missään nimessä. Siellä on sisällä niin siirtoviemäreitä kuin kaatopaikkojen kunnostuksia ym. sellaista. Vesistökunnostukseen tarvetta on runsaasti tässä satojentuhansien järvien maassamme.

Kunnille ja maakuntien liitoille tulee budjetissa 1,5 miljoonaa euroa tuulivoimatuotantoa ohjaavien kaavojen laatimiseksi. Tämän on koettu olevan yksi niukkuustekijä tuulivoimatuotannon edistämisessä.

Asunto- ja ympäristöjaosto kiinnitti huomiota asumistukijärjestelmän kokonaisuudistuksen valmisteluun. Asumistuen saajien ohjaaminen nykyistä enemmän asumaan valtion tukemaan asuntokantaan ei ole kannatettavaa. Silloin olisi todennäköistä, että ongelmat vain lisääntyisivät. Aran erityisryhmien asumisen tukeminen on tarpeen. Hakemuksia tulee noin kaksinkertaisesti määrärahoihin nähden. Siellä ovat niin mielenterveys- kuin opiskelija-asuntohankkeet, kehitysvammaisten asuminen ja suurimpana ryhmänä erilaiset vanhushankkeet. Ikääntymisen vauhdittuessa ja muun muassa muistisairauksien lisääntyessä tarve vain lisääntyy. Vuoteen 2025 mennessä tarvitsisimme eri arvioiden mukaan — arviot vaihtelevat aika suuresti — 10 000—24 000 uutta tehostetun palvelun asumisen paikkaa 75 vuotta täyttäneille. Olisin mielelläni nähnyt pientä lisäystä budjetissa tälle momentille nytkin, mutta katsotaan, mikä on tilanne ensi vuonna, kun päästään vuodessa liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristyessä on huolehdittava riittävästä osaamisesta, jotta toimivat ratkaisut löytyvät mieluummin etu- kuin jälkikäteen. Rakennusten korjaus- ja energia-avustuksiin on reilut 90 miljoonaa euroa. Energia-avustuksista kohdennetaan 30 miljoonaa euroa uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitysjärjestelmien käyttöönoton tukemiseen. Tuki olisi enintään 20 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Tukea ei myönnetä uudisrakentamiseen. Muihin energia-avustuksiin jää 14 miljoonaa euroa, joista 2 miljoonaa pientalojen energiakorjausten tulosidonnaiseen tukemiseen. Koska työkustannuksista on mahdollista saada kotitalousvähennys, tukea myönnetään vain muihin kuin työkustannuksiin. 12 miljoonaa euroa menee energiatehokkuutta parantaviin muihin kerros- ja rivitaloinvestointeihin ja energiakatselmuksiin, jotka ovat tärkeitä nekin. Muihin korjausavustuksiin, erityisesti hissien rakentamiseen ja vanhusten sekä vammaisten asuntojen korjaamiseen, on varattu reilut 46 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antoi alkuvuodesta periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Ohjelman tavoitteena on vähentää laitospaikkoja ja mahdollistaa kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Periaatepäätöksellä halutaan vahvistaa kehitysvammaisten yhdenvertaisuutta asumisessa sekä yhteisössä ja yhteiskunnassa. Laitoshoitoa yksilöllisemmät ja yhteisöllisemmät tuki- ja palvelumuodot vastaavat nykyistä paremmin niin vammaisten henkilöiden, heidän läheistensä kuin henkilökunnankin tarpeisiin. Tähän liittyy asumisen järjestäminen tavallisilla asuinalueilla.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi tämän vaalikauden viimeisen budjettipuheenvuoroni kunniaksi, samalla kun toivotan rauhaisaa joulun aikaa, luen aforismin, jonka sain Mikkelin farmarinäyttelyssä kesällä SDP:n kojulta ex-kansanedustajalta ja jonka lupasin käyttää budjettipuheenvuorossani — onhan minulla tiettyjä perinteitä tässä asiassa, ja keskustahan pitää aina lupauksensa. Eli SDP:n kojulta saamani sitaatti kertoo siis näin: "Eilisen päivän murheet, lisättynä huomisen huoliin, ovat liian raskaita elettäväksi tänään."

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Worldwatch-instituutin Maailman tila 2009 -raportti on muuttanut käsityksen turvallisesta 2 asteen noususta: sukupuuttojen ja ekosysteemien vakavien häiriöiden riski on ilmeinen, jos maapallon keskilämpötila nousee 1,5 astetta. Koska nousua on jo mitattu esiteolliseen aikaan verrattuna 0,7 astetta, aikaa ei ole hukattavana. Tulevaisuuden vuoksi on luovuttava jostakin. Tavallisen ihmisen kannalta luopuminen koskee esimerkiksi autoilua, asunnon lämpötilaa ja kulutusta.

Energia- ja ilmastopoliittinen selonteko on kohtalaisen hyvä ilmastopoliittinen strategia, jossa painotetaan uusiutuvan energian lisäämistä ja sitä edistäviä syöttötariffeja sekä liikenteen ja maatalouden osuutta kasvihuonekaasujen vähentämisessä. On hyväksyttävä se, että ilmastonmuutoksen torjunta maksaa aluksi, mutta tilanne on taloudenkin kannalta katastrofaalinen, jos mitään ei tehdä nyt. On olennaista, että työelämä joustaa; syntyy uusia työpaikkoja erityisesti uusituvan energian tuotannossa ja tuotekehityksessä.

Energiatehokkuus on kaikkein kustannustehokkain keino vähentää päästöjä, ja siksi tarvitaan energianeuvontaa ja tietoa eri vaihtoehdoista niin työpaikoille kuin yksityisillekin, kuntiin sekä työ- ja elinkeinokeskuksiin.

Kelamaksun poistoa kompensoidaan ympäristöveroilla. Meillä on jo päästöjen perusteella porrastettu autoverotus, ja nyt on tulossa porrastettu polttoaineverotus. Kotitalouksien lämpöpumppuja sekä energiatehokkuusremontteja tuetaan, tuulisähkölle, biokaasulle ja puuperäiselle sähköenergialle on tulossa takuuhintajärjestelmät. Lisää toimia tarvitaan ehdottomasti: teollisuuden energia- ja materiaaliverot, pakkausverot, ruuhkamaksut, joukkoliikenne aidosti edulliseksi, sähkölaitteiden valmiustilan kielto, kierrätyksen ja uusiokäytön tehostaminen huippuunsa jne., koko elämäntavan muutos, ei haaskata materiaa oikkujen vallassa. Teknologian mahdollisuudet ovat mittavat. Esimerkiksi valaistuksessa siirrytään ledeihin, akkuteknologia kehittyy, jolloin uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä voidaan varastoida, ja sähköautot ovat vahva osa lähitulevaisuutta.

Seuraavan hallituskauden keskeinen tavoite on päästöjä systemaattisesti vuosittain vähentävä ilmastolaki. Cancúnin hyvässä hengessä on toivottava, että Durbanin ilmastokokouksen tuloksena vuoden kuluttua syntyy myös kansainvälinen kunnianhimoinen ilmastosopimus.

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelussa on otettu käyttöön uusi momentti, joka on tuiki tarpeellinen. Sille osoitettu 3 miljoonan euron määräraha auttaa, vaikka se on tarpeisiin nähden melko vaatimaton. Määräraha on tarkoitus kohdistaa erityisesti maatalouden vesiensuojelua tehostavaan hankkeeseen Teho Plus, turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseen, Taso-pilottihankkeeseen, sekä vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden selvittämiseen, Velmuun. Iloitsen myös Uudenmaan alueen täsmätoimihankkeesta, Raha-hankkeesta: Uudenmaan tuottajajärjestöt ja Uudenmaan ely-keskus toteuttavat yhteistyössä maatalouden vesiensuojeluhankkeen Ravinnehuuhtoutumien hallinta vuosina 2009—2013. Nämä ovat tärkeitä hankkeita, joiden avulla saatua tietoa tulee hyödyntää maatalouspolitiikan uudistuksessa.

Tällä hetkellä maatalouden ympäristötuet on määritelty liian väljästi. Valinnaisuutta on karsittava, ja vain merkittävästi ravinteita vähentävistä toimenpiteistä saisi tukimaksuja. Tuet on kohdistettava sinne, missä päästöjä vähennetään eniten, ja toimien vaikuttavuus on kyettävä osoittamaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vaan muutaman myönteisen kommentin esittää valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Tässä hallituksen esityksessä näytti siltä, että Metsähallitus joutuu erittäin vaikeaan tilanteeseen, joka heijastuu luontopalveluihin ja sitä kautta kansallispuistojen infraan, jolla puolestaan olisi ollut merkittävää vaikutusta matkailuelinkeinon kehittymiselle lähinnä Pohjois-Suomessa, myös Itä-Suomessakin. Oli erittäin hyvä asia, että eduskunnan toimesta lisättiin rahaa, mikä merkitsee sitä, että nyt tämä kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden hoito pystytään turvaamaan.

Täällä valiokunnan mietinnössä todetaan, että se raha, mitä käytetään tähän infraan, palautuu jopa 20-kertaisesti takaisin, eli voi sanoa, että tämä on mitä järkevintä sijoitusta myöskin valtiontalouden näkökulmasta, kun huomioidaan ne matkailutulot ja kaikki se myönteinen kehitys, jota tällä rahoituksella saadaan aikaan. Hyvä siis, että eduskunta käytti sille kuuluvaa päätösvaltaa.

Toinen on sitten ympäristötyömomentti, jossa lisätään rahaa 8 miljoonaa euroa, jolla voidaan edistää myös siirtoviemärihankkeitten toteuttamista. Sehän on myöskin mitä järkevintä vesistönsuojelupolitiikkaa viedä päätökseen ne maakunnissa olevat siirtoviemärihankkeet, joita on kaikkialla Suomessa. Se on tosiaan tehokas ja järkevä tapa vähentää päästökuormitusta. Nyt onkin tärkeää, että tulevien vuosien aikana varataan riittävä rahoitus tänne kehykseen, jotta ne hankkeet, joita on pitkälle suunniteltu, saadaan kohtuullisessa aikataulussa toteutettua. Tämä eduskunnan lisäys oli tässä mielessä perusteltu ja tarpeellinen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on lukuisia julkisia rakennuksia, kuten kouluja, jotka tarvitsevat pikaista kunnostamista. Tavallisimmat koulurakennuksiin liittyvät ongelmat ovat puutteellinen ilmanvaihto sekä kosteus- ja homevauriot. Liian monet oppilaat, opettajat ja muut koulutiloissa työskentelevät altistuvat päivittäin terveydelleen haitallisille mikrobeille. Koulutilojen korjaaminen asianmukaiseen kuntoon on ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa parhaimmillaan. Tilanteen parantamiseksi myös valtion tulee suunnata kiireellisiin rakennus- ja peruskorjaushankkeisiin riittävästi määrärahoja. Olen esittänyt 5 miljoonan euron määrärahaa valtion talousarvioon 2011 pahimmista sisäilmaongelmista kärsivien oppilaitosten peruskorjaushankkeisiin.

Arvoisa puhemies! Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan home- ja kosteusvaurioiden korjaukset parantavat sisäilman laatua selvästi. Oireilun on havaittu vähenevän dramaattisesti, kunhan korjaukset toteutetaan perusteellisesti poistaen vaurioituneet materiaalit ja korjaten kosteusvaurioiden perussyyt. Rakenteiden avaaminen ja vain osittainen vaurioiden korjaaminen voi jopa huonontaa sisäilman laatua entisestään.

Suomalainen tutkimus on jo vuosia ollut sisäilma- ja hometutkimusten kansainvälistä kärkeä. Onkin hämmästyttävää, että vaikka meillä on näin korkeaa tietämystä aiheesta, tieto ei kuitenkaan välity niille, jotka työkseen tekevät homekorjauksia. Julkisuudessa on ollut esimerkkejä useista julkisista tiloista, joita on toistamiseen jouduttu korjaamaan samojen kosteusvaurioiden takia, koska ensimmäinen korjaus on pahentanut entisestään tilannetta. Rahaa samalla kuluu paljon ja menee hukkaan.

Arvoisa puhemies! Kun meillä on tutkittua tietoa kosteusvaurioiden vaaroista, olen sitä mieltä, että tämä tieto täytyy myös hyödyntää käytännössä opetustyössä ja kaikessa rakennustyössä. Nykyisin kuntien rakennusvalvonta on hyvin muodollista. Valvonta tehdään rutiininomaisesti ilman, että rakentamisen laatuun kiinnitetään huomiota. Tästä ovat olleet seurauksena ongelmat, joita äsken kuvailin. Kuntien rakennusvalvonnan vastuusta pitäisi tehdä nykyistä konkreettisempaa ja velvoittavampaa. Homerakentajat ja rakennushankkeiden kaikki rakennusvalvojat pitäisi saada henkilökohtaiseen vastuuseen siitä, jos ovat katsoneet läpi sormiensa vakavia rakennusvirheitä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti sosialidemokraatit joutuvat tässä pääluokassa aloittamaan oman vastalauseensa sanomalla, että tämä on historian ympäristökielteisin hallitus, ja tämä on ihan sitaatti ympäristöjärjestöiltä, jotka ovat aika huolestuneina katselleet, milloin on ympäristöhallinnon resurssien alasajoa, milloin tapaus Pallasta, milloin saimaannorpan suojelun laiminlyöntiä jnp. Valitettavasti tämän arvion ovat ympäristöjärjestöt esittäneet.

Eräs esimerkki tästä oli edes se aie, että tämä hallitus aikoi leikata Metsähallituksen luontopalveluja. Aivan pöyristyttävä tilanne, yt-neuvottelut päälle. On hyvä, että eduskunta lisäsi tähän rahaa. Se on tärkeä asia. Mutta haluan kiinnittää, arvoisat kollegat, huomiota erääseen asiaan, minkä tämän rahapäätöksen yhteydessä täällä eduskunnassa valiokunta on kirjannut hallituspuolueiden toimesta tähän mietintöön. Jos katsotte valtiovarainvaliokunnan mietinnön sivua 123, niin täällä ollaan nyt hallituspuolueiden toimesta sitten hyväksymässä tällainen kirjaus, samalla kun raha lisätään: "Valiokunta pitää samalla myös tarpeellisena miettiä erilaisia vaihtoehtoja vapaaehtoisten maksujen käyttöön ottamiseksi kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla." Kuulostaako hyvältä? Kuulostaako, vihreät, tämä kirjaus hyvältä? Ainakin ne luontoihmiset, kenen kanssa minä olen keskustellut, ovat pöyristyneitä siitä, että nyt jo eduskunnasta tulisi se viesti, että alkakaapa kerätä vapaaehtoisia maksuja näiltä alueilta, koska moni näkee sen, mitä siitä seuraa: Siitä seuraa se, että ennen pitkää näitä vapaaehtoisia maksuja tulee lisää ja lisää. Ennen pitkää ne muuttuvat vapaaehtoisesta pakolliseksi, ja ennen pitkää nämä ovat niitä askelia, joilla annetaan narua sille, että leikataanpa joskus vielä jokamiehenoikeuksia.

Me sosialidemokraatteina näemme tämän erittäin huolestuttavana kirjauksena. Emme olisi tällaista kirjausta missään nimessä toivoneet, että valiokunnan enemmistö tekee, koska tässä on selkeä uhka, selkeä viesti, että annetaan mennä, lisätään maksuja. Tätä keskustelua on käyty yhteiskunnassa, ja en pidä tarpeellisena, että eduskunnasta tällaisia signaaleja annetaan. Mehän sosialidemokraatteina, koska emme pitäneet tästä kirjauksesta, olemme sitten omaan vastalauseeseemme esittäneet ikään kuin vastavetona pontta, eli tämän puolesta tietenkin eduskunnassa voidaan tänään äänestää. Me esitämme seuraavaa: "Eduskunta edellyttää, että jokamiehenoikeudet turvataan ja kansallispuistot ja retkeilyalueet säilytetään maksuttomina." (Ed. Sarkomaa: Samaa mieltä ollaan!) Tällainen kirjaus meillä on vastalauseessa — ja on hyvä, että siellä kokoomuksestakin tulee välihuutoja, että samaa mieltä ollaan. Äänestetään myös sitten puolesta.

Puhemies! On ikävää se, että edelleenkin täällä ympäristöhallinnon toimintamenoissa on todella paljon niukkuutta. Siellä on tärkeitä töitä, joita pitäisi tehdä, ja tällä hetkellä resurssit ovat liian pienet. Samoin ympäristöjärjestöjen puolesta vähän harmittaa, että joka kerta kun syksyllä tulee budjettiesitys, siinä esitetään ympäristöjärjestöjen rahoja leikattavaksi ja sitten ikään kuin oletetaan, että kai se eduskunta sitten kenties paikkailee. No nyt paikkaa vähän, mutta meillä sosialidemokraateilla on vastalauseessa sitten määrärahaesitys paitsi ympäristöhallintoon myös ympäristöjärjestöille sekä tietenkin esitämme lisää voimavaroja myös näihin ympäristötöihin. Oli aivan pöyristyttävää, että hallituksen esityksessä niin maa- ja metsätalousministeriön puolella kuin ympäristöministeriönkin puolella oli niin niukalti näitä ympäristötyörahoja, että yhtäkään uutta hanketta niiden varassa ei olisi voinut alkaa. Kun tiedämme nämä haja-asutusalueiden jätevesiasiat, niin kyllä silloin jos koska pitää tukea näitä kunnallisia hankkeita myös rahallisesti.

Puhemies! Loppuun muutama sana asumisesta, eli meillä on myös asumisen osalta täällä omassa vastalauseessamme esityksiä. Meidän mottomme siellä on, että halvempia koteja, kohtuuhintaisempia koteja pitää ihmisille rakentaa ja edelleen tässä tilanteessa on hyvin viisasta rakentaa koteja ja peruskorjata niitä. Siellä on isot paineet peruskorjauspuolella tulevina vuosina, ja siksi täytyy myös asumisen hinnan nousua hillitä sillä, että valtio tätä peruskorjausta myös uusin ideoin tukee. Meillä on esimerkiksi sellainen esitys koskien näitä kunnallisia tai valtion tuella rakennettuja vuokrataloja, että siellä tätä korkotukea parannettaisiin ja porrastettaisiin ekologisesti, mikä voisi olla äärimmäisen hyvä toimenpide.

Tätä olemme esittämässä omassa vastalauseessamme ja samoin sitten kohtuuhintaisempien kotien rakentamiseksi esitämme myös parannuksia korkotuen ehtoihin ja käynnistysavustuksien pitämistä tämän vuoden tasolla. Nythän on se ikävä puoli, että vaikka Helsingin seudulla käynnistysavustukset edelleen säilyvätkin, niin niiden määrää vähennetään ja sitten muualla kasvukeskuksissa näitä käynnistysavustuksia ei enää tässä budjetissa tulevana vuonna myönnetä. Tätä emme pidä hyvänä kehityssuuntana.

Mutta tässä, puhemies, pähkinänkuoressa SDP:n vastalause, joka sisältyy ympäristöministeriön osalta valtiovarainvaliokunnan mietintöön.

Ensimmäinen varapuhemies:

Täällä on hiukan debattihaluja. Kerron, että ministeri Vapaavuoren puheenvuoron jälkeen sitten käydään jonkin mittainen debattikin.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ympäristöministeriön pääluokan osalta puuttua kolmeen asiaan: ilmastoprosessiin ja Suomen rooliin siinä, Itämeren suojeluun, ennen kaikkea laivojen rikkipäästöihin, ja kolmanneksi kansainvälisen ympäristöhallinnon tilaan.

Ensimmäiseksi ilmastoprosessista: Oli hyvä, että saimme Cancúnista 16. osapuolikokouksesta vihdoin jotakin hyviä uutisia. Kööpenhaminan pettymyksen jälkeen on selvästi jonkin verran optimismia ilmassa. Itse pidän erittäin hyvänä, että syntyi päätös kansainvälisen ilmastorahaston Green Climate Fundin tekemisestä, ja tämähän merkitsee erittäin paljon ennen kaikkea kehitysmaiden mahdollisuuksille ilmastonmuutoksen torjuntaan ja teknologian siirtoon kehitysmaihin.

Oli myöskin hyvä panna merkille Cancúnissa, että joillakin kehitysmailla, kehittyvillä kehitysmailla Meksikolla, Intialla on ollut aika rakentava rooli siellä, mutta samaan aikaan jotkut toiset maat, kuten Bolivia, olivat siellä jarrumiehinä, ja tätä on tietysti paheksuttava.

Mutta Suomen roolista: Olen vähän huolissani siitä, että meidän kansainvälinenkin ilmastoprofiilimme keskittyy aika paljon turvekysymyksiin, metsien hiilinielukysymyksiin. Ymmärrän, että nämä ovat kotimaisesti tärkeitä asioita ja merkitsevät siinä, miten voimme ilmastonmuutokseen itse sopeutua, mutta minusta Suomen kansainväliseen rooliin sopisi paremmin se, että puhumme ympäristöteknologiasta, ympäristöteknologian siirrosta, kaikesta siitä osaamisesta, mitä meillä sillä sektorilla on, ja tätä profiilia pitäisi kyllä Suomen osalta entisestään vahvistaa. Tulee sellainen klassinen kysymys mieleen, olemmeko me osa ongelmaa vai osa ratkaisua näissä ilmastokysymyksissä, ja itse toivon, että Suomen kansallisessa profiilissa juuri näiden ratkaisujen etsimiset myöskin globaalilla tasolla vielä näkyvämmin tulisivat esille.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys on Itämeren suojelu ja Itämeren alueen tapahtumat. Suomi on ollut aktiivinen monessa mielessä Itämeren suojeluasioissa. Olisin toivonut, että kaikissa asioissa voimme tässä olla johdonmukaisia. Hallituksessa on kuitenkin viime päivinä käyty keskustelua siitä, miten sopeudumme kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon puitteissa tehtyyn Marpol-yleissopimuksen ilmastonsuojeluliitteeseen, joka koskee laivojen rikkipäästöjä Itämerellä. Siellähän on syntynyt yksimielisesti päätös siitä, että rikkipäästöjä vähennetään, mennään tänne 0,1 prosentin rikkipitoisuusrajan alapuolelle, ja nyt Suomi on lähtenyt etsimään tästä poikkeusta tai lykkäystä tai pyrkinyt rohkaisemaan EU:ta hakemaan tällaista lykkäystä tälle asialle.

Mielestäni se sopii erittäin huonosti Suomen linjaan Itämeri-kysymyksissä. Paheksun sitä, että Suomen hallitus on tällä tavalla aktivoitunut EU:n suuntaan asiassa. Mielestäni olisi paljon johdonmukaisempaa, että taas kerran otamme käyttöön uutta tekniikkaa, etsimme niitä teknisiä ratkaisuja, joilla voimme sopeutua uuteen kansainväliseen sopimukseen ja rohkaisemme muitakin näin toimimaan, ei niin, että esiinnymme jarrumiehenä jossakin Itämeren suojelun kannalta tärkeässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Kolmantena asiana olisin puuttunut kansainvälisen ympäristöhallinnon tilaan, ja tässä olisin kiittänyt ministeri Lehtomäkeä myöskin hänen aktiivisuudestaan siinä, että etsitään ratkaisuja siihen, miten kansainvälistä ympäristöhallintoa voitaisiin tehostaa.

Minulla itselläni on ollut mahdollisuus seurata hyvin läheltäkin esimerkiksi YK:n ympäristöjärjestön Unepin toimintaa, ja olen aina ihmetellyt uudestaan ja uudestaan sitä, että Unep perustuu vapaaehtoisiin kontribuutioihin, maiden vapaaehtoiseen osallistumiseen. Suomi on itse asiassa yksi Unepin suurvalloista. Me olemme hyvin suuri tukija siinä joukossa.

Kun vertaa muihin YK-rakenteisiin ja YK-järjestelmään, niin kyllä ympäristö on siellä aivan lapsipuolen asemassa. Rakennehan on sellainen, että tämmöisen YK:n ympäristöohjelman rinnalle sitten on tullut näitä erillisiä sihteeristöjä. On ilmastosihteeristöä ja on aavikoitumissihteeristöä, ja nehän elävät kaikki niin kuin valtio valtiossa, hyvin itsenäisinä, ja pyrkivät nostamaan omaa profiiliaan ja omaa varojenkeruutaan. Kyllä tähän YK-järjestelmään pitäisi saada jonkinlainen tolkku, ja mielestäni, kun Suomessa puhutaan YK:n reformista ja YK:n uudistamisesta, meidän profiiliimme sopisi tavattoman hyvin, että olisimme vielä aktiivisempia siinä, että YK:n on tehostettava omaa ympäristöhallintoaan, koottava ympäristöasiat yhden katon alle ja tehtävä tästä yksi tällainen kiinteä osa YK-rakennetta, ei niin, että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja tämmöiseen harrasteluun, vaan että siitä tulee ammattimaista ja yhtä vakavaa kuin muissa kansainvälisissä järjestöissä. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestöön voitaisiin hyvin verrata tämmöisiä järjestöjä kuin World Environmental Organisation, Weo, tai United Nations Environment Organisation, Uneo. Tähän suuntaan pitäisi kehityksen mennä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Haluan kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Tässä mietinnössä on korostettu Itämeren suojelun tärkeyttä, ja me kaikki suomalaiset varmaan korostamme sitä. Minä haluaisin vaan muistuttaa, että viimeisen 20 vuoden aikana Itämeren suojeluun kohdistuneet toimenpiteet ovat tuottaneet kyllä paljon tulostakin. Fosforipäästöt ovat nimittäin vähentyneet lähes 50 prosenttia ja typenkin päästöt yli 30 prosenttia, siis vuodesta 1990. Itämeren ravinteikkuudesta on syytetty ja syyllistetty paljon suomalaista maataloutta, mutta asian todellinen laita on kuitenkin se, että EU-aikana eli 15 vuoden aikana maatalous on kyllä vähentänyt ainakin ravinteitten käyttöä erittäin radikaalisti. Fosforien käyttö on vähentynyt 60 prosentilla. Siis kemiallisten lannoitteitten mukana peltoihin kylvettävän fosforin käyttö on vähentynyt 60 prosentilla. Typpeä tietysti kasvit tarvitsevat kasvaakseen, ja jotta satoa voidaan korjata, niin totta kai typpeä tarvitaan. Fosfori on ollut tässä Itämeren asiassa kaikkein ongelmallisin, mutta kyllä maatalous on varmasti oman osuutensa nyt tähän kekoon kantanut.

Toinen asia: Täällä on väitetty edelleenkin tässäkin keskustelussa ja varsinkin eilen illalla, kun oli maa- ja metsätalouden pääluokka, että nyt Metsähallituksen luontopalvelut ovat jotenkin vaarassa. Eduskunta lisää nyt 3,6 miljoonaa näihin luontopalveluihin ja niitten järjestämiseen, niin että kyllä sillä varmasti saadaan pysäytettyä ja katkaistua ne 60 henkilötyövuoden vähentämiseen tähtäävät yhteistoimintaneuvottelut.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Sipoonkorven noin 4 800 hehtaarin metsäalue on valtakunnallisesti arvokas luonto- ja virkistyskohde. Se sijaitsee pääosin Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin alueella. Sipoonkorpi on valtion, Helsingin ja Vantaan kaupunkien sekä osin yksityishenkilöiden omistuksessa. Pääkaupunkiseudulle alueen merkitys on erityisen suuri sekä maisemien että luonnon takia. Sipoonkorpi on maisemallisesti kallioiden, soiden ja kangasmaiden mosaiikkia. Metsät ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Lisäksi alueella on runsaasti lehtoja. Metsät sekä alueen rikas lajisto tekevät siitä biologisesti arvokkaan. Alue on myös tärkeä osa metropolialueen viheralueverkkoa. Virkistysalueena Sipoonkorpi on erityisen tärkeä Helsingin ja Vantaan itäosien sekä Sipoon ja Keravan asukkaille. Aluetta käyttävät niin patikoijat, suunnistajat, marjastajat, sienestäjät, ratsastajat kuin talvisin hiihtäjätkin. Lisäksi Sipoonkorpea käytetään opetukseen ja tutkimuksiin.

Valtioneuvoston päätettyä, että osa Sipoota liitetään Helsinkiin, kasvaa rakennuspaine puistoalueen ympärillä. Uutta asutusta tullaan rakentamaan niin Helsingin uusille alueille kuin Sipoon kunnassa sijaitseville maille. Suunnitelmana lienee hurjimmillaan 100 000 uutta asukasta, siis jos ottaa Sipoon suunnitelmat mukaan. Sipoonkorven alueen vapaa-ajankäyttö tulee näin lisääntymään. Tämän takia on välttämätöntä, että alueelle merkitään tarkat ulkoilureitit sekä taukoalueet ja että puistohallinto valvoo alueen käyttöä mahdollisimman tehokkaasti.

Massiivisesta rakentamisesta seuraava virkistyskäytön lisääntyminen voi tuhota valtakunnallisesti merkittävän Sipoon luonto- ja virkistysalueen. Sen turvaamiseksi on suunniteltu kansallispuiston rakentamista. Nykyinen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut selvittämään mahdollisuudet perustaa Sipoonkorven kansallispuisto. Sen jälkeen, kun Metsähallituksen mainio selvitys valmistui, myös ministeriö on ryhtynyt aktiivisesti valmistamaan lakiesitystä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta. Se tarkoittaisi sitä, että olisi sekä metropolialueen länsipuolella Nuuksion kansallispuisto että sitten täällä itäpuolella Sipoonkorven kansallispuisto, joka olisi todella merkittävä.

Tällä hetkellähän tilanne on se, että kaikki uusimaalaiset kansanedustajat ovat voimakkaasti tämän perustamisen takana ja kaikki alueen luonnonsuojelujärjestöt. Ministeri Lehtomäki on hyvin tarmokkaasti viime kuukausina edistänyt tätä esitystä, ja se ensiaskel, jota hallitus on suunnitellut, olisi todella tärkeä saada aikaan.

Kuitenkaan sitä esitystä ei ole nyt tullut, ja kun ministerillä on seuraava puheenvuoro, niin hän ehkä kertoo, miksi, ja erityisesti sen, koska se tulee.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin tässä keskustelussakin on käynyt ilmi, ympäristöministeriön hallinnonalan talousarvio ensi vuodelle on tiukka mutta ihan saavutettavissa oleva. Tietysti ennen kaikkea toimintamäärärahojen niukkuus ja myöskin tuottavuusohjelman aiheuttamat paineet tarkoittavat meillä jatkuvaa tarvetta tarkastella tehtäviä ja sitä, miten niitä toteutetaan, sekä ottaa käyttöön erilaisia järjestelmiä ja sekä tietojärjestelmiin että muuhun toimintakulttuuriin liittyviä uudistuksia, joiden avulla on mahdollisuus saavuttaa aitoja tuottavuushyötyjä eikä pelkästään henkilötyövuosien vähentämisiä. Tätä työtä on pitkäjänteisesti tehty ja sitä tämänkin talousarvion lukujen valossa tullaan ensi vuonna jatkamaan.

On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että talousarvioesityksessä jo alun perin ja nyt eduskuntakäsittelyn jälkeen on vielä enemmän myöskin myönteisiä seikkoja. Ensinnäkin kulunut ja pian päättyvä vuosi 2010 on maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuden teemavuosi, ja on hyvin tärkeää ja merkittävää, että luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenomäärärahat kasvavat ensi vuodelle tästä taloudellisesti haastavasta ajasta huolimatta.

Tärkeä, myönteinen asia on myöskin uusi Itämeri-rahamomentti, tuo 3 miljoonaa euroa, johon osa edustajista tässä keskustelussa jo viittasikin. Sillä voidaan muun muassa jatkaa Varsinais-Suomessa hyvin käyntiin lähtenyttä maatalouden vesiensuojeluohjelman pilottiohjelmaa, Teho-hanketta.

Pieni mutta merkittävä, tärkeä ja myönteinen asia on myöskin se, että paljon eduskuntaakin puhuttaneessa haja-asutusalueitten jätevesikysymyksessä neuvontamäärärahaa on myös ensi vuodelle, ja se mahdollistaa sen, että jahka tuota asiaa koskevat säädökset ovat eduskunnasta valmistuneet, meillä on mahdollisuus käynnistää järjestöjen kanssa neuvontajärjestelmä, joka turvaa yhä useammalle kiinteistönhaltijalle kiinteistökohtaista neuvontaa siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin jätevesien käsittelyn tehostamiseksi on syytä ryhtyä.

Kiitän eduskuntaa siitä, että se on omassa vastauksessaan vastannut kaikkein kriittisimpiin kohtiin, joita tässä talousarvioesityksessä oli. Niistä ilman muuta yksi on Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät. Tuo eduskunnan suoma lisäys eittämättä mahdollistaa sen, että lomautuksiin tai irtisanomisiin ei tarvitse mennä, mutta se ei poista tietenkään sitä, että pitkällä aikavälillä on toimintoja pystyttävä katsomaan myöskin Metsähallituksen sisällä.

Minä vähän ihmettelen ed. Viitasen esille ottamaa asiaa siitä, että oltaisiin leikkaamassa jokamiehenoikeuksia. Metsähallituksen luontopalveluiden luotopalveluiden kohdalla on kysymys vain siitä, että aidosti ja oikeasti keskustellaan ja rehellisesti pohditaan, missä ovat julkisten palveluiden rajat. Sen vetäminen jokamiehenoikeuksiin on minusta äärimmäisen pitkä harppaus. Sitä ei pitäisi tähän kysymykseen ollenkaan sotkea.

Ympäristötöiden määrärahalisäys on myöskin hyvin merkittävä, koska, niin kuin eduskunta hyvin tietää, meillä on huomattavasti enemmän tarpeita sekä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostukseen että myöskin siirtoviemärihankkeisiin kuin määrärahat antavat myöten, mutta tälläkin määrärahalla pystymme paitsi ripeyttämään joitakin hankkeita varmasti myöskin uusia toteuttamaan.

Tärkeä lisäys on myöskin öljyntorjunnan avomeripuomien hankintaan osoitettu määräraha. Sillä voidaan osaltaan parantaa öljyntorjuntavalmiutta, jonka parantamiseksi kyllä pitkäjänteisesti tällä hallituskaudella on myöskin tehty töitä erilaisten alusten peruskorjausten ja myös uudishankintojen myötä. Mutta tuo avomeripuomikapasiteetti on meillä ehkä sellainen kriittisin puute tällä hetkellä öljyntorjuntavalmiuden osalta.

Ed. Viitasen kärjekkääseen kritiikkiin, koska se oli omassa lajissaan näistä tähän mennessä olleista puheenvuoroista. Jäin vain miettimään, että jos saimaannorpan suojelulla mitataan tämän hallituksen ympäristömyönteisyyttä, niin ed. Viitanen ja kaikki tietävät, että näiden vuosien aikana saimaannorpan suojelussa on otettu mittavia harppauksia eteenpäin. Saimaannorpan suojelutoimenpiteitä on tehostettu todella merkittävällä tavalla, ja on erikoista, jos nimenomaan sillä mittarilla hallitusta kritisoidaan. Nämä suojelutoimenpiteet myöskin näkyvät siinä, että kanta on hiljalleen vahvistumaan päin, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Södermanin esittämään suoraan kysymykseen. Hallituksen esitys Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on tarkoitus antaa vielä näille valtiopäiville, niin että se ympäristövaliokunnan kanssa keskustellulla tavalla myöskin pystyttäisiin täällä käsittelemään.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen finanssikriisin oloissa ja itse asiassa sen takia käynnistetty asuntotuotannon merkittävä elvytys on itse asiassa onnistunut erinomaisesti. Tänä vuonna tullaan Suomessa aloittamaan yli 30 000 asunnon rakentaminen, mikä on enemmän kuin vuosikausiin. Myös valtion tukema asuntotuotanto on tätä kautta noussut aivan uusiin lukemiin. Kun 2000-luvun alussa elettiin monta vuotta peräkkäin sillä lailla, että valtion tukema asuntotuotanto vaihteli 3 000:n ja 4 000:n välillä, viime vuonna käynnistettiin noin 14 000 asuntoa ja tänäkin vuonna noin 11 000.

On kuitenkin hyvä huomata, että elvytys jo määritelmänomaisesti päättyy, ja tämä on sitten ehkä ainoa asia, mistä tohdin olla muun muassa ed. Viitasen ja SDP:n vastalauseen kanssa eri mieltä. Eli kun vaaditte, että vielä jatkettaisiin niitä toimenpiteitä, mitä elvytyksen nimissä käynnistettiin ja lopetettiin, niin kyllä se on koko tämän perusfilosofian vastaista.

Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että tietenkin huoli riittävän suuren asuntotuotannon aikaansaamisesta ja ennen kaikkea riittävän suuren vuokra-asuntotuotannon aikaansaamisesta jatkossa on yhteinen ja iso. On ihan selvää, että seuraavakin hallitus joutuu miettimään varmaan myös uusia menetelmiä ja uusia tapoja tätä edistää. Tässä nimenomaisessa tarkoituksessa Esa Swanljungin johdolla on hyvin laaja-alainen työryhmä tätä asiaa pohtinut ja tulee tammi-helmikuun vaihteessa jättämään mietintönsä.

Haluan jälleen kerran kiittää eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä ennen kaikkea erityisryhmien investointiavustusten osalta. Kun tämä vaalikausi alkoi, sen taso oli 45 miljoonaa. Nyt olemme yhdessä onnistuneet vakiinnuttamaan tasoksi 110 miljoonaa euroa, mikä on siis huomattava parannus. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että pystymme ihan oikeasti puolittamaan pitkäaikaisasunnottomuuden tällä vaalikaudella. Tulemme ylittämään tavoitteen, joka sisälsi 1 250 asuntoa, ja ilmeisesti päätymään 1 600 asuntoon tällä vaalikaudella. Tämä mahdollistaa myös sen, että YM:n ja STM:n yhteinen harjoitus kehitysvammaisten asuinolojen olennaisesta parantamisesta tullaan toteuttamaan.

Tehostetun palveluasumisen puolella haasteita riittää, niitä riittää useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta nimenomainen filosofiamme on ollut, että ennen kuin ajaudumme siihen tilanteeseen, että vanhusväestön oikeutetut tarpeet painavat liian vahvasti päälle, yritetään hoitaa nämä ehkä vielä vaikeammassa asemassa olevat eli pitkäaikaisasunnottomat ja kehitysvammaiset.

Tässä budjettiesityksessä on kaksi mielestäni merkittävää uutuutta. Toinen on se, että siellä on peräti 30 miljoonan määräraha ympäristöystävällisille lämmitystapamuutoksille eli kun olemassa olevassa kannassa siirrytään suorasta sähkölämmityksestä tai öljylämmityksestä lämmitysjärjestelmään, jossa päälämmitysjärjestelmänä on jokin uusiutuva energianlähde. Kun eduskunta on juuri hyväksynyt sitä koskevan lakimuutoksen, ja kun tänään todennäköisesti ja toivottavasti jossakin muodossa tämä budjettikin hyväksytään, niin ensi tiistaina on tarkoitus valtioneuvostossa vielä antaa tarkempi asetus siitä, mitä se ihan yksityiskohtaisesti tarkoittaa.

Toinen merkittävä uutuus budjetissa on 1,5 miljoonan avustus kunnille ja maakunnille tuulivoimakaavoitusta varten. Kuten täälläkin on moneen kertaan todettu, kun taloudelliset esteet tuulivoimatuotannon olennaiselle lisäämiselle ovat poistumassa, niin riskiksi saattaa muodostua se, että meillä on kaavoituksellisia esteitä. Ne ovat vaikeita, ne ovat oikeasti vaikeita kysymyksiä, ja sen takia tarvitaan valtion apua, tarvitaan tukea sille, että maakunnat ja kunnat osaavat tätä oikealla tavalla edistää. Ja kuten täälläkin olen monta kertaa sanonut, jos tuulivoimaa rakennettaisiin niin sanotusti vääriin paikkoihin, joissa poljettaisiin sitten monia muita ihmisten kokemia tärkeitä arvoja, niin se kääntyy myös koko tätä asiaa itseänsä vastaan. Sen takia on tärkeätä, että kaavoitetaan oikein ja hyvin.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, muutama sana kosteus- ja homekysymyksistä, mihin täällä myös kiinnitettiin huomiota. Se on erittäin iso kysymys, se on erittäin vakava kysymys. Sitä on pohdittu Suomessa pitkään, ja on totta, että varsinkin täällä sisäilmatutkimuksen puolella olemme ihan maailman kärkeä. Siitä huolimatta tämä on, voisi sanoa, lähes kansantauti meidän rakennuskannassamme.

Tämä on hyvin monialainen kysymys, jota kuvastaa muun muassa se, että nyrkkisääntönä pidetään sitä, että yksi kolmasosa näistä ongelmista aiheutuu suunnitteluvirheestä, yksi kolmasosa rakennusvirheistä ja yksi kolmasosa käytön aikaisista virheistä, ihan siis alkaen siitä, että siivotaan tiloja väärin. Tähän on varattu ihan merkittäviäkin summia, ja me olemme käynnistäneet viisivuotiset talkoot, viisivuotiset tarkoituksella nimenomaan sen takia, että tämä edellyttää merkittäviä käyttäytymismuutoksia koko alalla ja koko sektorilla.

Tästä puheenvuoron käyttäneen ed. Ruohonen-Lernerin kanssa ehkä ainoa asia, mistä olisin eri mieltä, on se, että me emme voi kuitenkaan lähteä siitä, että julkinen rakennusvalvonta ihan oikeasti olisi joka rakennustyömaalla valvomassa jokaista vaihetta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Se ei yksinkertaisesti onnistu. Sen sijaan haluaisin enemmän korostaa rakennuttajien valvontaa, sitä, että ne, jotka omilla rahoillaan jotain rakennuttavat, oikeasti katsoisivat enemmän sen perään.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran kiitokset eduskunnalle ja valtiovarainvaliokunnan jaostoille hyvästä yhteistyöstä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt käydään debattiin, kaikkihan näköjään pyytävät debattipuheenvuoroa. Voitte istua kyllä aivan rauhassa, ja toivon, että pysytään minuutissa, alle sen, jotta saisimme mahdollisimman monta debattipuheenvuoroa tähän sangen lyhyeksi jäävään debattiosuuteen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa erityisesti tämä normaalin vuokra-asuntotuotannon vähäisyys kumminkin sen tarpeeseen nähden. Kun se kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto jää johonkin 2 500 asunnon rajan ehkä huonommallekin puolelle, niin se merkitsee sitä, että edelleenkin tämä kysyntä on paljon kovempaa kuin tarjonta ja se tulee nostamaan sitten niin sanottujen vapaiden vuokra-asuntojen vuokrahintoja. Tästä ovat esimerkkejä nämä huutokaupat, joissa, kun vuokra-asunto on näytillä, tulee huutokauppa siitä, kuka maksaa korkeimman vuokran. Tämä on täysin epätervettä kehitystä. Toivoisin, että vielä tähän puututtaisiin, että näitä Ara-lainoitettuja normaaleja vuokra-asuntoja tuotettaisiin nykyistä enemmän.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluaisin todeta ministeri Lehtomäelle, että saimaannorpan hieman kohentunut tilanne ei riitä missään nimessä selättämään esimerkiksi ympäristöjärjestöjen aivan aiheesta tälle hallitukselle esittämää kritiikkiä.

Kansallispuistot ovat kansalaisten virkistyskäytön kannalta aivan keskeisiä paikkoja. Ne ovat meidän yhteisiä alueitamme, ja hämmästelen kovasti sitä, että nyt myös eduskunnasta hallituspuolueet haluavat tällaisen viestin kansalaisille antaa.

Sitten haluan kysyä, ministeri, teiltä, kun nyt kiittelitte kovasti sitä, että täällä myöskin kyetään ympäristötöihin lisäämään, kuten aikaisempinakin vuosina, rahoitusta, niin eikö tämän jätevesihässäkän hoitamiseksi olisi tarvittu nyt hallitukselta viime budjetissa jo hieman parempaa panostusta tähän neuvontaresurssiin. Ei se tällä miljoonalla eikä kahdellakaan hoidu. Tarastihan esitti 5:tä miljoonaa. Miksi te ette esittäneet sitä budjetissa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöt ovat moittineet nyt jo hallitusta huonommaksi kuin mitään aikaisempaa nimenomaan luonnonsuojelun näkökulmasta. Nyt on tulossa kuitenkin Sipoonkorpi ja Selkämeren kansallispuisto, hyvä näin. Mutta kyllä paljon huonoa on ollut, muun muassa tämä metsästyksen laajentaminen pieniin Etelä-Suomen kansallispuistoihin. Mutta olen vakuuttunut, etteivät ympäristöministeriössä olevat ministerit kumpikaan ole olleet syyllisiä erityisesti tässä asiassa.

Suomen pitäisi myös kansainvälisesti nostaa rooliaan, niin kuin täällä ed. Haavistokin viittasi. Mielestäni meillä olisi enemmän tekemistä ilmastokysymyksissä. On astuttava enemmän eturiviin, ei oltava siellä takana katsomassa, mikä on kansallinen etu. Nimittäin kysymys on globaalista planeetan edusta, tulevien sukupolvien ja muiden lajien tulevaisuudesta.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä antaa kiitosta molemmille ministereille niistä avauksista, mitä tähän valtion budjettiin on esitetty erityisesti Itämeri-momentille. Sieltä pystytään jatkamaan tätä TehoPlus-hanketta, joka alueellisesti kohdistuu erityisesti sinne hot spot -alueelle, joka meillä on määritelty ongelmakohteeksi Varsinais-Suomeen, Satakuntaan.

Myöskin tähän tuulivoimakaavoitukseen tullut määräraha on erinomainen avaus ja lisä kokoomuslaiselta ministeri Vapaavuorelta. Tosin hieman ihmettelen sitä, miten kokoomuksen linja tässä tuulivoima-asiassa menee sitten maakunnissa. Olin johtamassa Varsinais-Suomen maakuntavaltuustoa, jossa erityisesti kokoomuksen ryhmä oli rapsimassa tuulivoimakaavoitukselle ja tuulivoimalle varattuja alueita voimakkaasti pois eli vastusti tuulivoiman lisäystä. Ihmettelen sitä suuresti.

Ed. Viitanen täällä oli huolissaan jokamiehenoikeuksista. Minä olen huolissaan niistä, jotka pitävät yllä jokamiehenoikeuksia. Minulla on edessäni Tampereen seudun rakennemalliehdotus, jossa esitetään rajoitettavaksi uudisrakentamista asemakaavasta 1 kilometri eteenpäin. Vain vanhoja kiinteistöjä voitaisiin rakentaa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todellakin myönteistä tässä on se, mitä on kuultu jälleen, että Sipoonkorven kansallispuisto nyt sitten vihdoinkin varmistuu ja on tulossa. Siinähän on sitten tärkeätä, että tehdään niin kun Nuuksiossa, että hankitaan sitten vaihdoilla ja ostamalla lisämaita ja saadaan se järkeväksi kokonaisuudeksi, mutta se on hieno ja hyvä asia.

Selkämeren kansallispuisto on myöskin käsittelyssä täällä hallitusohjelman mukaisesti. Sekin on hyvä asia. Pitää vaan varoa sitä, kun siellä on jo riittävästi tuhottu vesiä kalankasvatuksella, ettei enää lisää anneta sellaisia lupia, jotka lisäävät tätä veden rasitusta.

Itämeren osalta täytyy todeta lyhyesti, että täytyy vieläkin lisätä tätä kohdentamista niin, että valumat saadaan pienemmiksi.

Sitten kaksi maankäyttöasiaa. Täällä ed. Kaunisto otti erittäin hyvän asian esille, josta ajattelin itsekin tässä pari sanaa sanoa: tuulivoiman maankäyttösuunnitelma kokonaisvaltakunnalliseksi. Muuten me näemme koko ajan taisteluita siellä ja täällä, mihin tuulivoimaloita sijoitetaan. (Puhemies: Minuutti!)

Viimeisenä asiana: Vapon pitäisi lopettaa tämä uusien luonnonvaraisten soiden ojittaminen ja tuhoaminen.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäelle kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee tätä kansallispuistojen käyttömaksuasiaa. Ymmärsin, että ed. Huovinen puuttui myös tähän. Haluan, että nyt sanotte, pitävätkö paikkansa ne huhut, jotka toistuvasti nousevat esiin, että ministeriössä on suunnitteilla käyttömaksu kansallispuistojen osalta.

Sitten toinen. Nyt on joulu tulossa ja voi sanoa, että sadattuhannet suomalaiset odottavat jonkinlaista viestiä siitä, miten voidaan uuteen vuoteen mennä tämän jätevesiasian kanssa. En halua, että jää sellainen kuva, ettei eduskunta pysty päätöksentekoon. Eduskunnalla on valmiudet päätöksentekoon. Hämmentävää tilanne on siinä, että meillä on hallituksen esitys, meillä on hallituspuolueiden kansanedustajien hyvin erisuuntaisia lausuntoja julkisuudessa, ministeriö on ollut rakentava valiokuntatyöhön mutta edelleenkään hallituksen esitystä ei ole hallituspuolueiden edustajien kautta täsmennetty. Opposition edustajat olemme aika vaikeassa asemassa tässä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori on ottanut erittäin hyviä kantoja yhdyskuntarakenteeseen ja sen muodostumiseen. Viime maanantain ja tiistain välisenä yönä Espoossa hyväksyttiin Histan osayleiskaava, joka tarkoittaa sitä, että noin 8 kilometrin päähän lähimmästä keskuksesta rakennetaan neitseelliseen korpeen lähes 20 000 asukkaan autolähiö. Kaikki asiantuntijat, niin Uudenmaan liitto, Uudenmaan ely-keskus kuin kaikki muutkin tahot, ovat pitäneet ehdottoman välttämättömänä sitä, että tämä alue voidaan rakentaa vasta sitten, kun sinne on ratayhteys ja joukkoliikenne järjestetty raideliikenteeseen tukeutuen.

Nyt kuitenkin näyttää, että tämä mahdollinen ratayhteys, josta täällä eilenkin äänestettiin, sen edistämisestä, voi olla totta vasta 30—50 vuoden aikavälillä. Mitä mieltä ministeri on tästä? Onko ministeri sitä mieltä, että on ehdottoman välttämätöntä, että tämä alue ei voi rakentua ennen kuin ratayhteys on, koska kaikkien lausuntojen mukaan se on kestävän kehityksen ja ympäristön kannalta todella tuhoisaa, jos se niin tehdään, että ratayhteyttä ei ole?

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikamme kaksi isointa globaalia uhkaa ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, ja nämä molemmat haasteet osuvat ympäristöministeriön hallinnonalalle täällä. Samanaikaisesti nyt ensi vuoden alussa käynnistyy mittava uusiutuvan energian velvoitepaketti, johon liittyy aika huomattavassa määrin metsähakkeen käytön lisääntymistä. Nyt siitä, miten tämä paketti kokonaisuudessaan tulee vaikuttamaan ensinnä metsien ja maaperän hiilitaseeseen, ravinnetaseeseen ja toisekseen tai kolmanneksi oikeastaan luonnon monimuotoisuuteen, ei ole oikein tähänastista arviota olemassa. Tästä on vähän puhuttu, että tarttis tehdä, ja minusta se olisi aivan välttämätöntä.

Minä kysyn nyt ympäristöministeri Lehtomäeltä, mihin toimiin tämän arvion ja siihen liittyvän ohjeistuksen ripeän aikaansaamisen suhteen ollaan ryhtymässä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori, kiinnititte puheenvuorossanne huomiota erityisryhmien asuntotarpeeseen. Tästä sain aiheen kiinnittää huomiota esteettömään liikkumiseen, jossa hyvin pitkälle jo on kysymys suunnittelusta, hyvästä suunnittelusta sekä rakentamisessa että maankäytössä. Varmaan on vähän niin, että vasta kun itsellä on omakohtaista kokemusta, niin huomaa, kuinka tärkeitä ovat kaiteet, luiskat jne. ja kuinka helppoa ne olisi suunnitteluvaiheessa hyvän suunnittelun kautta toteuttaa mutta jälkeenpäin tehtyinä ne ovat hyvin vaikeita. Julkisessa rakentamisessa nämä asiat jo otetaan kohtuullisen hyvin huomioon, toki eroja on, mutta sen sijaan muussa asuntorakentamisessa rakennetaan hyvin paljon tiloja, jotka muun muassa sitten vanhusten tai liikuntavammaisten kohdalta ovat erittäin ongelmallisia. (Puhemies: Minuutti!) Kannustaisin ministeriä toimimaan niin, että suunnittelussa tämäntapaiset asiat otettaisiin paremmin huomioon.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muutama kysymys ministeri Vapaavuorelle. Olen samaa mieltä kuin ministerin linjaus siitä, että erityisryhmien asuntoasiat tulee saada kuntoon ennen muita. Mutta kun valtioneuvosto ja seudun kunnat ovat päässeet hyvään aiesopimukseen siitä, että vuokra-asuntotuotantoakin kehitetään ja toteutetaan, mutta tavoitteet ovat jääneet kovin laihoiksi, miten ministeri arvioi sitä, miten toisella tavalla toimien olisi päästy parempiin tavoitteisiin tai toteutuviin lukuihin?

Toinen asia, arvoisa puhemies: Asiantuntijat ovat viime aikoina eri tilanteissa kiinnittäneet huomion siihen, että nykyisiin ilmastovaatimuksen myötä tulleisiin energiatehokkuusvaatimuksiin rakentamisessa — ja mennään passiivitalorakentamiseen — saattaa liittyä tiettyjä riskejä, mitkä liittyvät sisäilmaan ja homeasioihin. Missä määrin tämä budjetti pitää sisällään tutkimusrahaa, ja missä määrin ministeriö on valmistautunut tutkimaan tämän osa-alueen mahdollisia ongelmia?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jätevesiasetus otettiin uuteen käsittelyyn pitkän jahkailun jälkeen, ja kiitos siitä hallitukselle. Mutta tästä maasta löytyy paljon kiukkuisia ihmisiä, jotka ovat jo hankkineet kalliit puhdistuslaitteet, jotka jäävät tarpeettomiksi niiden kelvottomuuden vuoksi. Kysyisin ministeri Lehtomäeltä: Aikooko ympäristöministeriö hyvittää kalliilla rahalla hankitut puhdistuslaitteistot niille ihmisille, jotka ovat sellaisen turhaan itselleen hankkineet? Ministeri Lehtomäki, vastatkaa huijatuiksi tulleille kansalaisille!

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle ja SDP:lle sanon, että kyllä jokamiehenoikeudet ovat kiveen hakattuja. Varmasti kokoomus on näiden asioiden takuumiehenä ja takuunaisena.

Sitten näistä kansallispuistojen ja retkeilyalueiden maksuista. Me emme ole näitä maksuja tuomassa, ja varmasti ministeri Lehtomäki voi tämän tässä vahvistaa. Emme ole tuomassa pakollisia maksuja. Maksuttomasti voi jatkossa olla luonnonsuojelualueella kansallispuistoissa. Se on ehdotonta.

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelusta haluaisin sanoa sen verran, että kun täällä oli Itämeri-selonteko eduskunnassa, eduskunta totesi, että olemassa olevat toimenpiteet eivät ole riittäviä, ja erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että jos emme saa maatalouden kuormitusta kuriin, niin emme onnistu Itämeren pelastamisessa. Nyt kun olemme saaneet kuulla, että maatalouden ympäristötukia ei tulla kohdentamaan sillä tavalla kuin eduskunta edellytti johtuen näistä neuvottelukysymyksistä EU:n osalta, niin kysynkin: Mihin tiukempiin toimenpiteisiin te aiotte ryhtyä, että me onnistumme saavuttamaan Itämeren suojelutavoitteet? (Puhemies: Minuutti!) Tuleeko ravintopäästökauppaa vai vuokrataanko herkempiä alueita valtion toimesta pois, vai mitä tehdään?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallispuistoissa on miljoonia kävijöitä vuosittain. Se on Suomen kansallisaarre. Siitä täytyy pitää hyvää huolta ja pitää ne maksuttomina myös jatkossa. Jos jossakin luontokeskuksen nurkassa on kolehti, jonne halukkaat voivat vitosen tai kympin laittaa, jolla kehitetään tätä kyseistä kansallispuistoa, (Ed. Viitasen välihuuto) niin minä en sitä nyt hirveän vaarallisena pitäisi. Mutta oikeus täytyy säilyttää, että jokainen sinne pääsee ilmaiseksi, jos niin halua. Keskusta kyllä pitää tästä varmasti kiinni.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan myöskin Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistot, ja hyvä että nämä asiat etenevät, mutta riittääkö se rahoitus, minkä eduskunta nyt on osoittamassa, näitten puistojen perustamiseen ja myös asianmukaisten palveluitten turvaamiseen näillä alueilla?

Arvoisa puhemies! Vielä kysymys asuntoministeri Vapaavuorelle asunnottomuudesta. Vaikka pitkäaikaisasunnottomuus on saatu laskemaan, mikä on erinomainen asia, niin siitä huolimatta kokonaisasunnottomuus on edelleen ollut kasvussa ja meillä on tuhansia asunnottomia valitettavasti edelleen. Olen erittäin huolissani tästä. Alkavatko nämä hallituksen toimenpiteet nyt tehota oikein tosissaan, vai tarvitaanko uusia?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin ensin kiittänyt ministeri Lehtomäkeä tästä lupauksesta esittää Sipoonkorven kansallispuistolakiesitystä, se on todella tärkeä asia.

Minä olisin samalla kertonut anekdoottina sen, että kun minä olin Uudenmaan läänin maaherra, niin meidän väkemme ajoi voimakkaasti kansallispuistoa Nuuksioon, ja oli hyvin vähän ihmisiä, jotka olivat samalla kannalla, kunnes ministeri Väyrynen yhtäkkiä ryhtyi kannattamaan hanketta, joka toteutui. Tosin hän minulle kahden kesken sanoi sitten, että eteläsuomalaiset ovat niin paljon suojelleet Lappia, että hän nyt kostoksi suojelee tämän. (Naurua) Ruotsin kielellä on semmoinen sanonta kuin "kosto on makea", ja tämän makeampaa kostoa me emme Uudellamaalla ole koskaan saaneet nauttia. Se oli hieno juttu. Kiitos siitä ja hyvää joulua.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. Viitaselle. Väite siitä, että hallituksen näytöt ympäristönsuojelussa olisivat heikkoja, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. (Ed. Viitanen: Pitää se paikkansa!) Jos katsotaan hallituksen näyttöjä ilmastonsuojelussa, niin ne ovat täysin ylivertaiset verrattuna mihinkään aiempaan hallitukseen, ja siitä iso kiitos (Ed. Sasi: Myös ydinvoima!) kuuluu paitsi ympäristöministeriön kahdelle ministerille niin myös koko hallitukselle.

Kokonaan toinen asia on se, mitä luonnonsuojelussa on tapahtunut, (Ed. Laukkanen: Mainitse, Oras, ydinvoima vielä!) mutta ainakin edes ympäristöihmisiksi itseään väittävien pitäisi hahmottaa, että ympäristönsuojelu on muutakin kuin luonnonsuojelua, ja se pitäisi tunnustaa.

Arvoisa puhemies! Olen usein puhunut siitä, että huonosti suunniteltu politiikka tulee kalliiksi ja fiksu politiikka säästää rahaa. Tutkimussatsaukset maksavat usein itsensä takaisin, ja nythän ympäristöministeriöllä on määrärahoja paitsi kansainvälisen ilmastopolitiikan selvittämiseen niin myös tähän mainittuun rakennusten energiatehokkuuden selvittämiseen. Ne tulevat todella tarpeeseen. Ne ovat hyviä satsauksia.

Vähän kummeksun vain sitä, että kun meillä on niin kattava kohtuullisen hyvin kokonaisuutena resursoitu sektoritutkimuslaitosjärjestelmä, eikö sieltä löydy riittävästi määrärahoja näihin prioriteettikysymyksiin, joita ehdottomasti ilmastonmuutoksen torjunta ja (Puhemies: Minuutti!) energiatehokkuuden parantaminen ovat.

Ensimmäinen varapuhemies:

Otetaan vielä viiden puheenvuoron ryväs. Sitten ministerit voisivat jo vastata. Tässä on paljon kysymyksiä. Edustajille Laukkanen, Ruohonen-Lerner, Tiilikainen, Sasi, Pulliainen. Sitten taas jatketaan jonkun matkaa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eräs tämän koko palautekeskustelun vihreä lanka on ollut tämä puurakentaminen.

Arvoisa asuntoministeri! En olisi suorastaan uskonut, että te kykenitte viemään nämä rakennusmääräykset nyt sille tasolle, että Suomeen saadaan 8-kerroksisia kerrostaloja, nimenomaan puisia kerrostaloja. Tiedän, että tämä betonilobby on ollut teidän kimpussanne, ja te silti helsinkiläisenä ministerinä kykenitte tähän, kiitos ja onnittelut siitä.

Mutta haluan nyt kuitenkin vielä teidän tulkintanne siitä, kuinka nämä tulevat sitten käytäntöön. Milloin nämä uudet säädökset astuvat voimaan, ja voidaanko siihen luottaa? Kestääkö teidän kanttinne vielä sitä vastalobbausta, joka selvästi on tällä hetkellä meneillään? Ja milloin me saamme puurakentamisen peruskorjaukseen? Meillä on esimerkiksi valtava määrä lähiöitä, joissa on valtava peruskorjaustarve, ja puu on siellä aivan loistava esimerkiksi julkisivumateriaalin korjauskohde.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tämä kosteus- ja homeongelma. Se on valtaisa kansantaloudellinen ongelma. Olisiko, arvoisa ministeri, syytä (Puhemies: Minuutti!) tätä vastuutusketjua arvioida hieman uudelleen?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että näistä kosteusasioista rakennuksilla puhutaan. Kuten äsken puheessani totesin, kuntien rakennusvalvonta on tässä avainasemassa. Rakennusvalvojat käyvät rakennustyömailla, iskevät rutiininomaisesti leimansa papereihin, ja moni rakentaja, omakotitalorakentajakin, kuvittelee, että nyt todella tapahtuu jotakin aitoa valvontaa, ja sitten tämä muodollinen tarkastaminen siellä rakennustyömaalla herättää turhaa luottamusta siihen, että kaikki asiat hoidetaan kunnolla. Elikkä haluan kiinnittää huomiota siihen, että tämä rakennustyön valvonta pitää saada jollakin tasolla henkilökohtaiseksi, koska ainoastaan henkilökohtainen vastuu on todellista vastuuta. Tämmöisestä muodollisesta, näennäisestä valvonnasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se herättää luottamusta, jota ei pitäisi herättää.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt hyvää jälkeä ilmasto- ja Itämeripolitiikassa. Puutun siksi tähän luonnonsuojelukysymykseen.

Tämän hallituksen aikana on päätetty Etelä-Suomen metsien Metso-suojeluohjelmasta ja tiukasta taloustilanteesta huolimatta hallitus on onnistunut lisäämään rahoitusta Metso-ohjelman toteuttamiseksi. Tällä hallituskaudella Metsähallituksen aiemmin talouskäytössä olleita metsiä, luonnon kannalta arvokkaita, on siirretty talouskäytöstä syrjään kymmeniätuhansia hehtaareita monimuotoisuuden suojelemiseksi. Verkkokalastusrajoitusalueet norppakannan säilyttämiseksi ovat aivan toista, mitä ne ovat olleet koskaan aikaisemmin. Kiitos hyvän viime talven norppakannan koko on kääntynyt nousuun, koska poikastuotto oli hyvä. Jos hallituksen menestystä mitataan merikotkien tai valkoselkätikkojen menestyksellä, hallituksen saavutus on aivan huikaiseva, koska näitten molempien uhanalaisten lajien (Puhemies: Ja jälleen minuutti!) kannat ovat vahvistuneet. (Ed. Pentti Oinonen: Ja susien!)

Ensimmäinen varapuhemies:

Pysytellään nyt alle minuutin tahdissa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että jätevesiasetuksen 4 §:n velvoitteita ei voida säätää asetuksella, vaan ne pitää säätää lailla. Edelleen valiokunta totesi, että ne voidaan asettaa vain tasolle, jotka voidaan saavuttaa kohtuullisilla investoinneilla ja että täytyy olla myöskin olemassa toimiva tekniikka. Olennaista on se, että kun velvoitteita asetetaan kansalaisille, noudatetaan julkisuusperiaatetta ja myöskin tehdään aina asianmukainen arvio. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että ministeriön pitää selvittää, että näistä on selkeätä ympäristöllistä hyötyä ottaen myöskin huomioon kiinteistön sijainti ja myöskin että ne velvoitteet ovat oikeassa suhteessa muihin saastuttajiin yhteiskunnassa. Myöskin hyöty—kustannus-suhde täytyy tältä osin kyetä arvioimaan. Täysin selvä on, että myöskin ministeriön täytyy arvioida se, että tekniikkaa on toimivasti saatavilla ja että on erilaisia vaihtoehtoja käytettävissä tässä suhteessa. Olennaista onkin se, että päätöksenteko ei voi tapahtua salaisesti ministeriön ja valiokunnan välillä, vaan kansalaisyhteiskunta täytyy kytkeä tässä yhteydessä mukaan, niin että kaikki selvitykset ovat julkisia, niistä voidaan keskustella ja vasta sen jälkeen eduskunnassa tehdään asianmukaiset päätökset sekä valiokunnassa että myöskin suuressa salissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi myönteistä kriittistä havaintoa ministerien puheista.

Ensinnäkin totean, että saimaannorppa-asiassa on rakenteellisesti edetty, ja se on hieno asia.

Toinen kommentti ministeri Vapaavuorelle näistä kehitysvammaisten asuntojutuista. Olemme saaneet juuri valmiiksi muun muassa Oulussa, siinä putiikissa, jota minä vedän, sellaisen mallin, jossa on päivätoiminta, ryhmäkodit ja sitten nämä harjoitteluasunnot kehitysvammaisille. Siinä on mallia, jota kannattaa kopioida ihan joka paikkaan.

Sitten ed. Hemmilälle hänen fosforilausunnostaan. Jo 1970-luvulla professori Sillanpää Mtt:stä osoitti, että tarvitaan ehdottomasti viljavuustutkimus, nimittäin saattaa olla niin, kuin silloin jo oli, että oli 30 vuoden liukoisen fosforin varasto vesistössä, ja sitä kun sitten lirutetaan siinä vesistöihin, niin kyllä Justus von Liebigin minimilailla rehevöityminen etenee.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Lehtomäelle ja edustaja Tynkkyselle sanoisin, että omassa puheessani siteerasin ympäristöjärjestöjä, jotka ovat sanoneet, että tämä hallitus on luontokielteisin. Ja siellä ympäristöjärjestöt ovat kantaneet huolta saimaannorpan suojelusta. En muista, kuinka monta päivää, mutta muutama päivä sitten tuli sieltä viimeksi kannanotto, että pitäisi saattaa loppuun nämä asiat.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet nyt kirjaavat, että avataan tie vapaaehtoisille maksuille kansallispuistoissa. Ed. Sarkomaa sanoi, että on kiveen hakattu, että maksuja ei tule. Minä muistan, että kiveen hakattu oli sekin, että tuottavuusohjelma ei enää koske uusia yliopistoja, ja niinpä vaan koskee. (Ed. Saarinen: Pehmeetä kiveä!) Minä todella, ed. Sarkomaa ja arvoisat hallituspuolueet, nyt vetoan teihin, että poistetaan tämä kirjaus täältä. Tai äänestäkää sitten sen SDP:n ponnen mukana, jossa puhutaan, että jokamiehenoikeuksiin ei kosketa ja maksuja kansallispuistoihin ei hyväksytä.

Ed. Kaikkonen, jos se on vain tällainen kolehti, mistä te puhutte, niin miksi ihmeessä täytyy eduskunnantasoisen elimen kirjoittaa omaan mietintöönsä se. Minä todella hämmästelen tätä hallituspuolueiden neronleimausta, miksi täällä tällaisia kirjoituksia on. Tämä on vaarallista.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri Lehtomäki puhujakorokkeelta kolmisen minuuttia, sen jälkeen ministeri Vapaavuori.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Minulla on toki hyvin tiedossani se, minkälaisia arvioita ja lausuntoja ympäristöjärjestöt ja luonnonsuojelujärjestöt hallituksen työstä ovat antaneet, koska minulla on hyvin aktiivinen ja suora yhteys järjestöihin. Kuitenkin minä toivoisin, että tässä salissa esitettäisiin ennen kaikkea omia mielipiteitä, ja minä haluaisin tässä salissa vaihtaa näkemyksiä kansanedustajien kanssa, ettei mennä jonkun muun tahon selän taakse. Jos täällä esittää jotakin kritiikkiä, on syytä esittää sille jotkut perusteet.

Ed. Tiilikaisen luettelemaan luetteloon siitä, mitä toimenpiteitä luonnonsuojelun osalta on todellakin tehty, lisäisin vielä sen, että parhaillaan on käynnissä vakavasti otettava työ sen eteen, millä tavalla voidaan soidensuojeluohjelman lisäksi arvokkaimpia luonnontilaisia soita turvata jätettäväksi turvetuotannon ulkopuolelle. Se on pohdinnassa paitsi lainsäädäntöteitse myös suorassa keskusteluprosessissa joidenkin alan toimijoiden kanssa. Eli kyllä sitä työtä on tässä kovasti koetettu tehdä.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Suomen ilmastopolitiikan yksi keskeisimpiä tavoitteita on nimenomaan se, että edetään kansainvälisissä neuvotteluissa ja saavutetaan siellä kansainvälinen sopimus. Tämän mukaisesti me olemme kyllä hyvin aktiivisia, meillä on kontakteja ja olemme diplomaattista yhteydenpitoa pitäneet eri tahoihin, ja kyllä tuolla Cancúninkin kokouksessa Suomella EU:n sisällä oli aivan keskeinen rooli siinä, että Euroopan unionin ja Venäjän välillä löytyi sellaista joustoa ja yhteistä linjaa, että se mahdollisti tältäkin osin yhteiseen kompromissiin sitoutumisen.

Mitä tulee haja-asutusalueitten jätevesikysymykseen, niin kuten ed. Sasi täällä luetteli, perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyjä kriteereitä me olemme nyt yhteistyössä ympäristövaliokunnan kanssa pohtineet. Näitä vaikutusarvioita on kosolti tehty jo 2000-luvun alkupuolella, silloin kun tätä asetusta annettiin, jonkin verran myöskin 2005 ympäristönsuojelulain muuttamisen yhteydessä. On toki muistettava, että perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan velvoittaa myöskin eduskuntaa ripeään päätöksentekoon tässä asiassa. Tietenkin omalta puoleltani toivon, että varsinkin kun sisällöllistä yhteisymmärrystä näyttäisi olevan löydettävissä, pystytään myöskin päätöksentekoon.

Neuvontaresurssien osalta on tietysti hirveän tärkeää, että me saamme tämän neuvontajärjestelmän käyntiin. On ehkä parempi vähän vaatimattomammin saada se käyntiin ja sitten laajentaa kuin hirveän suurella volyymillä lähteä heti startissa liikkeelle. Onhan se selvä asia, että emme me voi mitään neuvontaakaan järjestää, jos emme me tiedä, mistä asioista kansalaisia neuvotaan. Tässäkin suhteessa nopea päätöksenteko on avainasemassa puhumattakaan niistä suomalaisista perheistä, jotka tällä hetkellä odottavat omalle kodilleen rakennuslupaa, jota kukaan ei uskalla myöntää, kun säädökset eivät ole kunnossa. (Ed. Hiltunen: Siitä me olemme huolissamme!)

Mitä tulee puhdistamokysymyksiin, niin tietysti jos laite ei toimi niin kuin myyjä on luvannut sen toimivan, se on ensisijassa kuluttajansuoja-asia. Kyllä silloin kun niitä käytetään ja on valittu oikeaan paikkaan oikeanlainen laite, niiden pitäisi kyllä kohtuullisen hyvin toimia. Mutta tästä näkökulmasta katsottuna meillä ei ole valmistelussa mitään valtiollista korvausjärjestelmää tähän asiaan.

Meillä ei myöskään ole valmistelussa mitään kansallispuistojen käyttömaksua tai mitään tämän kaltaista asiaa. Niin kuin ed. Viitanen nosti esille, niin myös valiokunta toteaa, että voidaan miettiä erilaisia vapaehtoisia maksuja, (Välihuutoja) miettiä vapaaehtoisia. On minusta erittäin kummallinen asia, jos ei saa edes pohtia, että olisi joku järjestelmä, että klapipuista, nuotiopuista, (Ed. Huovinen: Siinä se onkin se meidän ero!) kansallispuistoissa voisi jotakin kanavaa pitkin vaikka rahaa maksaa. Pitää olla kuuro ja sokea tai muuten täysin vastuuntunnoton kansanedustaja, jos ei ymmärrä, että me elämme sellaisen vuosikymmenen alussa, että rahasta tulee olemaan niukkuutta ja joka ikisellä momentilla pitää voida edes pohtia vapaaehtoista mahdollisuutta taloudellisesti osallistua (Puhemies: Neljä!) sen kustannuksen kattamiseen, mikä omasta toiminnasta aiheutuu.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan konkreettisiin kysymyksiin.

Ensin haluan kiittää ed. Laukkasta kiitoksista puurankentamisen eteen tehdystä työstä, siitä huolimatta, että ed. Laukkanen tohti epäillä, olisiko minusta siihen (Naurua) ja siitä huolimatta, että hän edelleen epäilee, kestääkö kantti. (Ed. Laukkanen: Vuoden ympäristöteko!) Olen työryhmän mietinnön luovutustilaisuudessa todennut, että tarkoitus on antaa määräykset siten, että ne tulevat tämän hallituksen aikana voimaan. (Ed. Korkeaoja: Hienoa! — Ed. Laukkanen: Loistavaa!) Tämä hallitus istunee sinne jonnekin toukokuun paikkeille, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kun se pitää notifioida komissiossa, mikä kestää kolme kuukautta, niin ainakin sinne helmikuun puoleenväliin saakka meillä on käytännössä aikaa antaa ne määräykset, ja näin tulemme myös tekemään. (Ed. Laukkanen: Tämä on vuoden ympäristöteko!)

Ed. Kaikkonen kiinnitti huomiota asunnottomuuteen. Tilanne on karkeasti se, että meillä ovat edelliset 5—6 hallitusta tehneet hyvää työtä asunnottomuuden vähentämiseksi siten, että saimme luvun alas noin 20 000:sta noin 8 000:een. Sen sijaan tähän kovaan ytimeen, pitkäaikaisasunnottomuuteen, ei saatu parannusta. Se on pyörinyt 2 500:n ja 3 000:n välillä vuosikymmeniä. Tämä hallitus otti nimenomaiseksi tavoitteekseen puolittaa pitkäaikaisasunnottomuuden, ja siinä tulemme onnistumaan. Ne meidän toimenpiteemme tulevat onnistumaan. Samaan aikaan on myönnettävä, että ei pitkäaikaisasunnottomuus vaan tavallaan se perinteinen, tavanomainen, tilapäisempi asunnottomuus ei ole tämän hallituskauden aikana laskenut, mikä varmaan osin riippuu tästä hyvin hankalasta taloudellisesta tilanteesta. Se on jopa muutaman sadan noussut. Edelleen puhutaan 8:lla alkavalla luvulla, mutta kyllä, se on pakko myöntää, näin hankalan taloustilanteen aikana monet asiat, kuten työttömyys, asunnottomuus ja muut ovat jonkun verran nousseet, eivät kuitenkaan kovin paljon.

Ed. Mäkinen kysyi ja itse asiassa ed. Tynkkynen jo vastasi siihen, että meillä on 1,5 miljoonan määräraha, jolla nimenomaan teemme tutkimusta ja kehitystä sen eteen, että uusista rakentamismääräyksistä ei aiheutuisi erityisiä ongelmia. Nämä kosteus- ja homeongelmat, joista on varoiteltu, eivät ole kriittisessä vaiheessa tässä vaiheessa, kun siirretään vuoden 2012 määräyksissä kokonaisenergian tarkastelua pikkasen eteenpäin. Mutta kun otetaan huomioon, että EU-direktiivi edellyttää, että vuonna 2020 kaikki rakentaminen olisi jo lähes nollaenergiarakentamista, niin kyllä meillä haastetta tämän suhteen tulee, ja sen takia on tärkeätä, että sitä huolella selvitetään ja tutkitaan.

Ed. Mäkinen kysyi myös Pääkaupunkiseudun aiesopimuksesta. Sanoisin näin, että se, että valtio solmi Helsingin seudun 14 kaupungin ja kunnan kanssa aiesopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämisestä, on jossakin määrin lisännyt asunto- ja tonttitarjontaa, mutta minun täytyy kyllä myöntää, että olen siihen pettynyt. Ei ole lisännyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Se ei ole riittävän sitova. Meillä on edelleen kuntia, jotka viis välittävät tästä sopimuksesta. On ihan selvää, että seuraavan hallituksen aikana pitää miettiä, otetaanko käyttöön järeämpiä keinoja sen suhteen, että näistä asioista oikeasti kannetaan yhteisvastuullisesti huolta tällä seudulla.

Ed. Korkeaoja kysyi esteettömyydestä niin valistuneesti ja fiksusti, ettei minulla ole siihen itsessään mitään lisättävää. Juuri näin. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että konkreettisten asuntojen osalta meidän esteettömyysmääräyksemme ovat hyviä ja toimivia ja siellä ei ole ongelmaa. Ongelma ehkä sitten — niin kuin tekin käytitte termejä luiskat ja kaiteet ja muut — liittyy siihen rakennukseen, sen sijoitteluun, yleisiin tiloihin, yhteisiin tiloihin, sisääntuloväyliin ja tämän tyyppisiin. Sillä puolella kiistatta on myös huonoa suunnittelua. Kaikesta ohjeistuksesta (Puhemies: 3 minuuttia!) huolimatta kaikki eivät sitä ole ottaneet sillä vakavuudella kuin pitäisi, ja parantamisen varaa on. (Ed. Uotila: Hista!)

Ed. Uotila kysyi Histasta. Histan osalta valtiovallan etua tässä valvoo Uudenmaan ely-keskus, ja on selvää, että tulen heidän kanssaan tästä lähipäivinä keskustelemaan. Muodollinen valta puuttua tai olla puuttumatta on heillä, mutta tämä on niin merkittävä kaavahanke, että tulen erikseen heidän kanssaan siitä keskustelut käymään.

Ed. Salolainen kysyi valtakunnallisesta suunnitelmasta tuulivoimakaavoitukseen. Meidän järjestelmässämme se valtakunnallinen suunnitelma tulee maakuntakaavojen kautta, ja lähtökohta on se, että jokaisessa maakunnassa siihen pitäisi suhtautua asianomaisella vakavuudella. Tuntematta Varsinais-Suomen tapausta sen tarkemmin voisin sanoa, että se vaihtelee. Osa maakunnista on ottanut tämän vakavammin kuin toiset, mutta nyt on kuitenkin merkkejä siitä, että useimmissa tätä tehdään tosissaan.

Puhemies! Viimeinen kysymys. Olen ed. Kuopan kanssa tismalleen samaa mieltä vuokra-asuntotuotannon tarpeesta, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, että ne keinot, joita te esitätte, olisivat tässä tepsiviä. Meillä ongelma on ennemminkin siinä, että meillä ei näissä perinteisissä vuokra-asuntojen rakennuttajissa ole samaa kiinnostusta siihen kuin aikaisemmin. Tämä koskee sekä kaupunkeja ja kuntia että niin sanottuja yleishyödyllisiä toimijoita, jotka ovat muuten hyviä, paitsi että ne eivät ole samalla lailla yleishyödyllisiä kuin ne aikanaan olivat. Tässä suhteessa se, että niitä ehtoja jonkun verran parannetaan, ei välttämättä johda siihen, että niitä rakennettaisiin enemmän. Huoli on yhteinen. En ole vielä keksinyt, mikä se tapa on, jolla se pysyvästi toteutettaisiin. Nyt elvytyksen, kriisin aikana se onnistui hyvin, mutta minulla on ihan sama huoli kuin teillä, että kun palataan normaalioloihin, mitä ne sitten ovatkaan, niin tilanne hankaloituu. Tämä on asia, jota pitää varmasti pohtia monelta kantilta vielä tulevaisuudessa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen iloinen siitä, että luontopalvelut noteerataan ja ymmärretään niitten suuri sekä välitön että välillinen merkitys matkailuelinkeinolle. Siinä on varmaan tulevaisuudessa vielä kasvuvaraakin, ja hyvin taitavasti siellä pitää toimia, jotta mennään sopusoinnussa luonnon ehtojen kanssa.

Mutta jokamiehenoikeuksista. Ensinnäkin niitä on nyt jo rajoitettu. Puomitetaan tuonne olemattomiin metsäautoteitä, melkein polkuja, hankaloitetaan ihmisten marjastusta, sienestystä, vapaa-ajan kalastusta ja vaikka mitä. Tehdään kiusaa. Tämmöinen ilmiö on jo siellä sun täällä.

Sitten tämä kirjaus on ihan outo. Eihän mikään estä toimimasta, voihan sinne kolehtihaavin viedä vaikka tänä päivänä, mutta tarvitaanko siinä tällainen ensimmäinen askel, että "maksujen käyttöönottamiseksi kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla". Tämä on vaarallinen kirjaus. Tämä on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että niitä maksuja kerätään. Rahavirran pitäisi kulkea toistepäin kansanterveydellisistä syistä. Sille, joka lähtee Saariselältä Sokostille vaeltamaan, (Puhemies: Jälleen minuutti!) pitäisi maksaa muutama euro tästä liikuntasuorituksesta.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen todella tyytyväinen siitä, että tuon jaostokäsittelyn ja valiokuntakäsittelyn yhteydessä saatiin lisättyä näihin keskeisimpiin asioihin lisää rahaa. Sitä minä vain ihmettelen, miksi valtionvarainministeriössä aina poistetaan tuosta ympäristötöistä ja me sitten lisäämme valtiokuntatyöskentelyn yhteydessä.

Tuo erityisryhmien asuntotuotanto, mihinkä ministeri Vapaavuori viittasi, on ollut kyllä todella hyvä tällä vaalikaudella. Se on ollut täsmätoimi osittain myös tämän laman aikana, että on saatu rakennuspuolelle työtä. Ennen kaikkea erityisryhmien asuntotuotanto edesauttaa kuntia voimakkaasti siinä, että kun on tällainen tilanne, mikä kuntatalouden puolella on ollut, niin on saatu rakennettua niille kohteita ja tiloja.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuskinpa ministeri Lehtomäen on tarpeen täällä kansanedustajia ymmärtämättömiksi väittää (Eduskunnasta: Nimenomaan! — Ed. Saarinen: Kuuroja ja sokeita!) tässä budjettikeskustelun yhteydessä. Eiköhän täällä ihan molemminpuolista ymmärrystä ole näille yhteisille asioille.

Se vaan nyt on niin, että tässä politiikassa ei lasketa aikomuksia, vaan tässä lasketaan tuloksia. Ymmärrän sen tarpeen tietenkin hallituksen puolelta, että halutaan nostaa esiin onnistumisia. Mutta ei se voi niin päin kääntyä, että te puolestanne ette ota vastaan yhtään sitä kritiikkiä, joka on perusteltua ja oikeutettua, jolle löytyy tutkimuspohjaa muun muassa uhanalaisien lajien kohtalosta tänä päivänä. Ei se voi niin päin kääntyä, ministeri, että täällä ei ole varaa niitä asioita, joista meillä on perusteltuja kantoja, nostaa esiin.

Maksuasiassa, tässä maksukysymyksessä ja maksullisuudessa, puolueiden väliset erot tulevat nyt esiin. Se on vain näin. Tämä on ilmeisesti meille hieman periaatteellisempi asia kuin hallituspuolueille.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelu ja Suomen kilpailukyky ovat kiistatta hankala yhtälö. Nimittäin tulevat merenkulun rikkipäästörajoitukset ovat kiistatta iso taloudellinen haaste Suomelle.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa omassa lausunnossaan, että kyseessä olevien velvoitteiden tulee olla kustannusvaikutuksiltaan tasapuolisia eri merialueilla eikä niillä saa olla tietyn maan toimijoiden kilpailullista asemaa voimakkaasti heikentäviä vaikutuksia. Tässä mielessä kannustan, toisin kuin ed. Haavisto, tarkastelemaan kustannus- ja ympäristö—hyöty-suhdetta myös kriittisesti, tietysti toivoen, että päästään sellaiseen lopputulokseen, jossa molemmat voittavat eli ympäristö ja Itämeren tila kohenevat, kuitenkin niin, että Suomen kilpailukyky ei merkittävästi heikkene. Kannustan tähän myös ministeri Lehtomäkeä, kuten myös ministeri Vehviläistä, neuvotteluissa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri eilen ilmestyi tutkimus, jonka mukaan köyhien lapsiperheiden määrä Suomessa on jälleen kasvanut. On tiedossa, että eräs merkittävä köyhyyttä aiheuttava syy on nimenomaan asumisen kalleus etenkin suurissa kaupungeissa.

Arvoisa asuntoministeri Vapaavuori, kysyn teiltä, että mitkä teidän mielestänne olisivat ne kaikkein kiireellisimmät ja toisaalta kaikkein helpoimmin toteutettavat keinot, joilla saisimme nopeasti asumisen hintaa alas. Kysyn tätä muun muassa sen vuoksi, että esimerkiksi köyhyystutkijat ovat todenneet, että asumistuen nostaminen ei välttämättä auta, koska tällä asumistuen nostamisella on taipumus karata sinne asuntojen hintoihin. Miten asuntopolitiikalla voidaan saada asumisen hintaa alas?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan nostaa esiin pirkanmaalaisen ongelman, kun siellä on lähdetty haja-asutusta rajoittamaan. Sain juuri toissapäivänäkin kopion kielteisestä päätöksestä koskien käyttötarkoituksen muutosta. Elikkä vanhan loma-asunnon tilalle oli rakennettu uudet ympärivuotisen asunnon edellyttämät vaatimukset täyttävä hirsitalo. Nyt tuli kielteinen päätös, ja perusteluna oli, että luvan myöntämiselle ei ole perusteita nykyisen valtakunnallisen ja pirkanmaalaisen kaavoitus- ja lupakäytännön mukaisesti. Edellä mainitusta kehityssuunnista johtuen kaavoitusyksikkökin on viime aikoina joutunut kiristämään käyttötarkoituksen muutoksen perusteita.

Olen ymmärtänyt, että laki ei ole muuttunut, ja olen kummaltakin ministeriltä kuullut, että ministerit eivät ole ohjeistaneet viranomaisia kireämpään tulkintaan, mutta näin vain on tapahtunut ja Pirkanmaalla tämmöinen käytäntö on levinnyt. Tämä on kyllä kansalaisten oikeuksien kannalta erikoinen tilanne, että viranomaiset soveltavat lakia tiukempaa käytäntöä. Mihinkä tämmöinen perustuu, ja voidaanko tähän käytäntöön puuttua?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että budjetin eduskuntakäsittelyssä palautettiin Metsähallituksen luontopalveluiden resurssit, sillä se leikkausesitys olisi ollut aivan kohtuuton, samaan aikaan kun virkistyspaineet kasvavat ja luonnon monimuotoisuuden suojelun roolin tulisi ennemminkin vahvistua.

Valitettavaa sen sijaan on se, että Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma Metson rahoitus on edelleen aivan liian alhainen suhteessa ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa huomattavasti vahvempaan rooliin, ja tässähän Etelä-Suomen metsät ovat aivan erityisen tärkeässä roolissa. Joka kymmenes eliölajimme on tuoreen selvityksen mukaan uhanalainen. Maahan tarvittaisiinkin uhanalaisten lajien suojeluohjelma. Kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä: Oletteko valmis valmistelemaan tämänkaltaisen suojeluohjelman?

Todella, mitä tulee sitten näihin kansallispuistojen mahdollisiin vapaaehtoisiin maksuihin, kyllä ehdottomasti täytyy tämä maksuttomuus säilyttää.

Ministeri Vapaavuorelle haluan antaa kiitosta siitä, että vaikeavammaisten ja kehitysvammaisten asumisen edistämisohjelmaa on ministeriössä valmisteltu. Nyt vain tulee huolehtia siitä, että ihan oikeasti myös ne hyvät tavoitteet asuntojen lisäämisestä tulevat toteutumaan tulevina vuosina, mitkä sinne on kirjattu.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty laajalti keskustelua myöskin Metsähallituksen luontopalveluista. Tässä mielenkiintoinen seikka on juuri se, että sehän ei kuulu näille ministereille, mutta kuitenkin nämä kysymykset ovat keskeisiä luonnonsuojelukysymyksiä. Kysynkin: Millä tavalla ministerit suhtautuvat nykyiseen hallinnolliseen jakoon? Pitäisikö tähän tehdä jotain muutoksia, jotta saataisiin paremmin luonnonsuojelukysymykset yhden ministeriön alaiseksi eli ympäristöministeriön alaiseksi?

Aivan sama asia koskee järjetöntä ilveksen ylimetsästystä tällä hetkellä. Aivan järjetön ylimetsästys! Minä esimerkiksi luontokuvaajana en ole ikinä nähnyt Suomen luonnossa ilvestä. Olen kuvannut 50 karhua ja parikymmentä sutta, mutta en ole ikinä nähnyt ilvestä. Mikä järki tässä metsästyksessä tällä hetkellä on? Sekään ei kuulu teille, mutta otan tämän esimerkiksi siitä, mikä tässä hallinnossa mättää.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja otti esiin täällä liikuntaesteisten tilanteen ja sen syvällisen ymmärtämisen. Asuntoministeri Vapaavuori, voisiko ajatella esimerkiksi semmoista, että suunnittelijat, arkkitehdit olisivat päivän pyörätuolissa ja oikeasti kokisivat sen? Se ehkä antaisi enemmän ymmärrystä siihen kuin se, että istutaan pöydässä ja piirretään ja pohditaan. Jos vaikka ministeri itse näyttäisi mallia, olisi päivän pyörätuolissa. Se ei varmaankaan ole niin helppoa.

Kun täällä on töissä monta vuotta, niin huomaa, että oppii nauttimaan pienistä muutoksista. Teho-hanke on tehnyt minut tosi onnelliseksi, mutta kun menee takaisin sinne yliopistoon, missä joskus opiskeli Itämerta, niin siellä on vähän toinen asenne: se on heidän mielestään kuitenkin nappikauppaa tässä kokonaisuudessa, mitä me täällä teemme. Se aina herättää sillä lailla sopivasti.

Maatalouden ympäristötuki sekä kotitalousvähennys ovat asioita, joissa tapahtuu suuria asioita. Kun ensi vuonna ja siitä eteenpäin ei ole varmaankaan paljon rahaa mihinkään hyvään, niin sitten meidän täytyy näitä muuttaa, missä on jo, kuten kotitalousvähennys enemmän ohjaavammaksi ja samaten maataloustuen ympäristöpuoli.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että meillä on luotu tukijärjestelmä tuulivoiman tuotantoa varten, että meillä on vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja. Siksi kannustankin ministeri Vapaavuorta, jolla nähdäkseni on syntymässä ihan oikeita linjoja tähän tuulivoiman sijoittamiseen, että vältyttäisiin siltä, että esimerkiksi avomerelle tällaista rykelmää ei rakennettaisi. Me tiedämme kaikki, mikä on kustannus—hyöty-suhde, mitkä ovat huoltokustannukset ja mitkä ovat yleensä veronmaksajille tulevat kustannukset tällaisista. Tässä pieni vinkki sijoittamisesta tuulivoiman suhteen.

Mutta sitten ihan toiseen asiaan. Meillä on tullut uusi ydinvoimatoimija markkinoille eduskunnan hyväksymänä. Kysyisin ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä, miten hän suhtautuu ydinjätteen loppusijoitukseen, näihin käytäviin keskusteluihin. Eikö olisi kuitenkin järkevämpää, että kohdentaisimme tämän loppusijoituksen yhteen ainoaan paikkaan emmekä hajauttaisi sitä ympäri maata?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Anderssonin tekemää ehdotusta pyörätuolikokeilusta ja laajentaisin sen koskemaan myöskin valtioneuvoston jäseniä jossain sopivassa vaiheessa.

Minä perustelen tätä vähän lähemmin. Nimittäin hallintomääräykset lainsäädännössä ovat aika hyvällä hollilla Suomessa, mutta käytännön toteutus mättää hyvin monin tavoin, ja sen takana on asenteita ja välinpitämättömyyttä huomattavasti, vaikka vuodesta 1958 Suomessa ovat sellaiset rakennusmääräyskokoelmat alun perin olleet jo voimassa, jossa näistä asioista on puhuttu.

Sanon kaksi esimerkkiä tässä lyhyessä puheenvuorossani. Toinen on se, että tiedän perheitä, jotka viimeisen kahden vuoden aikana ovat, ministeri Vapaavuori, Helsingistä etsineet kerrostalosta asuntoa, johon voisi päästä liikkumaan pyörätuolilla täysin esteettömästi. Edes Töölöstä, jossa on uusia rakennuksia, niin lukuun ottamatta täysin vastavalmistuneita rakennuksia semmoisia kuulemma ei löydy oikein mistään. Aina on portaita tai liian kapeita hissejä jonkun verran. Tämä ihmisryhmittymä on tottunut toki liikkumaan tässä ympäristössä, (Puhemies: Minuutti!) mutta jos puhumme täysin liikuntaesteettömistä asunnoista, niitä tulisi olla.

Edes tähän meidän eduskuntamme päärakennukseen tullut uusi sisäänkäynti ei ollut täysin liikuntaesteetön, tietyistä asenteista johtuen, vaikka tilanne vähitellen paranee. Mutta järjestäkää tämmöinen kokeilu, jossa istutte edes puoli päivää pyörätuolissa ja kokeilette fyysisesti, miltä se tuntuu. Se ehkä avaa tätä asiaa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Kello 12 lähestyy, siis äänestysten aika lähestyy, ja tämä jakso tullaan lopettamaan selvästi ennen kello 12:ta. Tähän yhteyteen myönnän vastauspuheenvuorot edustajille Hoskonen, Haavisto, Jokinen, Tiilikainen, Karimäki, Outi Mäkelä, Rantakangas, Perkiö, Viitanen ja Tiusanen. Sitten mennään ministerien puheenvuoroihin.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön pääluokassa riittää varmaan puhetta vaikka kahdeksi viikoksi, mutta kysyn vain kahta isoa asiaa, arvoisa puhemies.

Ensimmäinen: Ministeri Paula Lehtomäki puhui hyvin öljyntorjunnasta, ja Suomenlahtihan on tunnetusti aluetta, jolla itäinen naapurimme Venäjä lisää satamiin merkittävästi öljyn varastointia, ja sitten sitä öljyä kuljetetaan maailmanmarkkinoille. Mitä sellaista yhteistyötä on ollut Suomen ympäristöministeriöllä, teillä, ympäristöministeri Lehtomäki, venäläisen kollegan kanssa öljyntorjunnassa, että saataisiin tämä tilanne haltuun niin, että pystytään varautumaan onnettomuuksiin? Niitä kuitenkin, kun liikenne lisääntyy, on vaarassa tulla.

Toinen kysymys ministeri Vapaavuorelle: Puurakentaminen on Suomessa varmasti se ympäristöteko, jonka eteen meidän kaikkien kannattaa tässä talossa tehdä töitä. Onko tällä vaalikaudella saavutettavissa vielä merkittäviä edistysaskeleita tällä alalla? Jos haluamme hyvää ympäristöpolitiikkaa tässä maassa, niin meidän pitää tehdä puutaloja.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Harkimolle. Kun puhuin Itämeren rikkipäästöistä, peräänkuulutin vaan Suomen johdonmukaisuutta ympäristöpolitiikassa. Kun olemme olleet Imossa hyväksymässä jotain sopimusta, minusta ei ole sopivaa, että nyt haemme siihen poikkeuksia heti perään.

Mutta ensin kysymys ministeri Vapaavuorelle. Olette hyvin ansiokkaasti puhunut kaupan suuryksiköiden sijoittumisesta, sen ohjaamisesta. Olen kanssanne samaa mieltä yhdyskuntarakenteen tiiviydestä. Riittävätkö nykyiset lainsäädännön keinot tähän ohjaamiseen mielestänne, tarvittaisiinko jotain uutta lainsäädäntöpuolella?

Sitten kysymys ministeri Lehtomäelle. Olette joutunut aika ajoin kovan kritiikin kohteeksi ympäristöministerinä, muistaakseni se kuuluu ministerin virkaetuihin. Mutta mitä teillä on vielä pöytälaatikossa? Minkä ohjeen antaisitte seuraavalle hallitukselle, mistä aloittaa aktiivinen ympäristöpolitiikka, ja ehkä, jos katsotte peruutuspeiliin, onko asioita, joita tekisitte toisin?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elinkeino- ja ympäristökeskusten ja ympäristölupien valvonnassa ja myöntämisessä on varsin kirjavaa käytäntöä tässä maassa, ja kysynkin ministeriltä, miten tuota voitaisiin ohjata niin, että nämä säännökset olisivat samat ympäri maata. Mielestäni pitäisi ympäristölainsäädäntöön ja sen tulkintaan saada ulotettua yritys- ja työllisyysvaikutusten arviointi niin, että olemassa oleva toiminta saisi riittävän sopeutumisajan ja neuvonnan näihin jatkuvasti muuttuviin säännöksiin.

Toinen kysymys ministeri Vapaavuorelle. Olette ansiokkaasti toiminut tässä puurakentamisasiassa, ja nyt näitä säännöksiä ollaan sitten muuttamassa ja näihin taulukkoarvoihin tukeutuvaa rakennusmääräyskokoelmaa tekemässä. Kysynkin, saadaanko nyt näillä uusilla määräyksillä puu näkyville puukerrostalojen rakenteissa, koska ihmiset, jotka muuttavat puukerrostaloon, haluavat, että se puu näkyy siellä sisärakenteissa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokamiehenoikeudet ja oikeus lähiluonnossa virkistäytymiseen ovat äärimmäiset tärkeitä, ja nyt kun ministeri Lehtomäki tuo vielä Sipoonkorven kansallispuistosta esityksen, vantaalainen työtön yksinhuoltaja pääsee vaikka lapsensa rattaisiin laittamalla julkisilla kulkuneuvoilla aina sinne kansallispuistoon saakka, ja hyvä näin.

Sen sijaan, jos pohditaan tätä vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa, niin en ymmärrä, ed. Viitanen, mitä vastustamista on siinä, jos tamperelainen yksityislääkäri, joka lentää Kittilään, maksaa siitä tonnin, vuokraa sieltä auton, maksaa siitä 500, ajaa vuokramökille, josta maksaa tonnin, ja sitten istahtaessaan siellä Pallaksen kansallispuistossa tulille näkisi siinä vieressä kyltin, että tuohon numeroon tekstarin näppäilemällä maksan vaikkapa kaksi kymppiä näistä kuivista puista, jotka jotkut ovat tänne korpeen tuoneet. Erinomainen ajatus vapaaehtoisen rahoituksen keräämiseksi. Mitä pahaa on siinä? Jokamiehenoikeudet (Puhemies: Minuutti!) ja oikeus lähiluontoon ovat perusoikeuksia.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin myötä EU:ssa siirrytään lähes nollaenergiarakentamiseen vuodesta 2021 alkaen. Tähän liittyen ympäristöministeriön Sitran ja Tekesin avulla lanseeraama ohjelma, Era 17, on erittäin hyvä pohja energiatehokkaalle rakentamiselle, ja tästä haluan ympäristöministeriötä kiittää. Se ohjaa kestävään kehitykseen, energiatehokkaaseen rakentamiseen ja maankäytön suunnitteluun niin, että yhdyskuntarakenteen hajautumista estettäisiin, mikä nyt on varsinkin täällä Etelä-Suomessa aika ilmeinen ongelma. Täällä jo nousi esille Histan kaava, jonka kestävä toteuttaminen ehdottomasti vaatisi raideyhteyttä, Espoo—Lohja—Salo-rataa.

Kysyisin ministeriltä, minkälaisia työkaluja on ilmastopäästöjen laskentaan. Onko niitä jo käytössä tai mahdollisesti tämän Era-ohjelman myötä tulossa? Entä minkälaisia maankäyttö- ja rakennuslain muutoksia tässä tarvittaisiin, jotta päästäisiin parempaan yhdyskuntarakenteen suunnitteluun?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä jätevesihässäkästä meillä on varmasti paljon opittavaa, ja siksi olikin hyvä kuulla ministeri Vapaavuorelta, että energiatehokkuutta lisääviin ratkaisuihin ja niiden seurauksena muuttuviin rakenteisiin liittyvät kriteerit ja valvonta saatetaan pikaisesti ajan tasalle.

Tähän asuntorakentamisen aiesopimukseen: kun ministeri totesi, että se ei ole oikein toiminut ja ei ole kaikin osin kannustanut riittävään asuntotuotantoon, olisiko nyt jo kohta aika ajatella porkkanoita, esimerkiksi liikenneinvestointirahaa julkiseen liikenteeseen myös kehyskunnille tai esimerkiksi kevyen liikenteen väylien rakentamiseen.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä alkukeskusteluissa ed. Tynkkynen käytti erittäin asiantuntevan ja hyvän analyysin hallituksen ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikasta. Oikeastaan sillä puheenvuorolla lähti pois pohja edustajien Viitanen, Huovinen ja Tiusanen puheenvuoroilta. Tämä näin keskustelun aluksi, se oli asiantuntijan puheenvuoro.

Täällä on kannettu huolta jokamiehenoikeuksista, ja itsekin kannatan niitä vahvasti. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että minkään puolueen ei kannattaisi tehdä toimenpiteitä, joilla asiallisesti ottaen ehkä vaarannetaan sitä. Tällä viittaan vasemmistopuolueitten agendalla olevaan metsien kiinteistöverokysymykseen. Olisi syytä irtaantua nyt ja heti siitä, ettei asetettaisi puolueitten ohjelmaan tällaisia uhkia, joilla saattaa olla heijastus jokamiehenoikeuteen. Keskusta ei kannata metsien kiinteistöveroa ja tätä kautta haluaa varmistaa jokamiehenoikeudet myöskin jatkossa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ympäristön tila on verrattain hyvä. Suomi on vuosia hoitanut erittäin hyvin ympäristöasioitaan ja olemme sijoittuneet maailman vertailuissa erittäin hyvin. Kuitenkin tämä valtiontalouden kestävyysvaje tuo haasteen ympäristöosaamiseen ja ympäristöhallintoon, ja pinnallisesti katsoen näyttäisi, että ympäristöministerillä on paljon yhteneväisyyksiä liikenneministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Miten on, ministeri Lehtomäki, minkälaisena näette mahdollisuuden yhdistää näitä toimintoja, maa- ja metsätaloutta ja liikennettä, ympäristöhallintoon?

Sitten olisin vielä kantanut vähän huolta ympäristöyrittäjyydestä. Ympäristölainsäädännöllä luodaan mahdollisuuksia tai estetään yrittäjyyttä. Miten ajattelitte, että tässä voitaisiin toimia jatkossa paremmin?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minulle se sopii, että ministeri kiivailee oppositiopuolueen edustajalle, mutta useimmiten se kiivailu on kyllä myös merkki siitä, että asiaperustelut loppuvat, silloin kun valitaan tuo sävy, minkä omassa puheenvuorossanne, arvoisa ministeri, valitsitte.

Minä nyt kysyn ihan ystävällisesti hallituspuolueilta, että jos tämä on näin pieni juttu, niin miksi ihmeessä tämmöinen pieni juttu, jota nyt joka tapauksessa aina ja kaikkialla pohditaan, täytyy kirjoittaa valtiovarainvaliokunnan mietintöön, ellei se ole signaali jostain kehityssuunnasta, mihin tätä asiaa halutaan viedä aikana, jolloin muutenkin uhkakuvana nähdään se, että ministeriössä suunnitellaan maksuja näihin puistoihin. Miksi te heitätte vettä myllyyn, jos tämä on vaan sellainen pieni, vähäpätöinen asia, minkä te noin vain kirjoitatte? Eikö tällaisten keräysten, mistä nyt puhutaan, järjestäminen kuuluisi enemmänkin kansalaisjärjestöjen rooliin kuin valtion? Ainakaan valtiovarainvaliokunnan rooliin ei varmasti tällaisten keräysten järjestäminen ja niiden miettiminen kuulu. Sen vuoksi olen äärimmäisen hämilläni. (Puhemies: Minuutti jälleen täyttyy!) Miksi hallituspuolueet ovat kirjanneet tämän kirjauksen tänne? Voisiko joku kertoa minulle?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Tynkkynen ja Rantakangas eivät ole salissa nyt, mutta kun ed. Rantakangas viittasi ed. Tynkkysen puheenvuoroon, niin totean, että ed. Tynkkynen ei ole luonnonsuojelun asiantuntija. Hän on ilmastopolitiikan asiantuntija, arvostan häntä siinä, ja on aivan selvää, että hallituksen on ollut pakko antaa lainsäädäntöä ja toimenpiteisiin ryhtyä, kun ilmastonmuutoksen paine kasvaa. Olisi todella kummallista, jos hallitus ei olisi tehnyt mitään, kun muun muassa EU:n erilaiset vaatimukset painavat päälle. Se on aivan selvää, ei se ole mitään innovatiivista, ed. Rantakangas. Luonnonsuojelun kannalta ed. Tynkkynen valitettavasti ei ole asiantuntija.

Sitten terveiset vaan ministeri Vapaavuorelle. Olette hyvin todellakin puolustanut kaavoja, niiden ekologista merkitystä ja kestävyyttä. Se on hieno asia. Muistakaa myös se, että kaavoituksessa on itäinen rantarata.

Ympäristöministerille vielä haluaisin todeta, että on hienoa, että olette puolustanut haja-asutusalueiden jätevesiasian (Puhemies: Minuutti on täysi!) eteenpäinviemistä.

Puhemies! On tosi huono asia, että kokoomus jarruttaa asian etenemistä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt mennään ministereitten puheenvuoroihin. Ministeri Lehtomäki, puhujakorokkeelta 5 minuuttia.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Kiivailu ei ehkä ole niinkään argumenttikysymys, vaan luonnekysymys. Senkin varmaan kansanedustajat tietävät.

Mutta mitä tulee näihin hallinnollisiin muutoksiin, joita nyt useampikin otti esille, niin tietysti sinänsä on ihan paikallaan, että aina silloin tällöin katsotaan, ovatko nämä hallinnon väliset raja-aidat oikealla paikalla, mutta samalla pitää muistaa, että nämä keskinäislinkitykset ja -riippuvuudet ovat hirveän moninaisia ja koskevat oikeastaan kaikkia ministeriöitä ja lopultakaan sitten koskaan ne hallinnon raja-aidat eivät ole elävän elämän kannalta ihan täsmälleen oikeassa paikassa, joten minusta tätä hallinnosta siirtelyä tärkeämpää on se, että pystytään arkipäiväisessä työssä hyvään tuloksekkaaseen yhteistyöhön eri hallinnonalojen välillä. Tätä olemme pyrkineet tälläkin vaalikaudella tekemään, ja tietysti ehkä tuosta ilmastopolitiikan painoarvon nousemisesta kertoo hyvin se, että ympäristöministeriön yksi keskeisimmistä yhteistyökumppaneista eri asioissa on nykyään TEM.

Tietysti sitten maa- ja metsätalousministeriön kanssa meillä on kosolti näitä yhteisiä tarttumapintoja, ja kyllä me olemme antaneet kriittisen lausunnon esimerkiksi tästä ilvesten pyyntikiintiöstä. Sille puolelle kuuluu myös tämä maatalouden ympäristötuen asia, joka on meidän vesiensuojelunäkökulmasta hyvin tärkeä. Meillähän on Itämeri-selonteossa kuitenkin yhteisesti hyväksytty hyvin selkeä linja, että kun maatalouden ympäristötukea uudistetaan, niin sitä pitää kehittää vesiensuojelullisesti huomattavasti nykyistä tehokkaampaan suuntaan. Tämä aikataulu on nyt vielä vähän auki, ja se aiheuttaa tiettyjä hankaluuksia, eikä meillä vielä ole mietitty konkreettisesti sitä, syntyykö vesienhoitosuunnitelmissa esimerkiksi tarvetta kompensoida sitten mahdollinen ympäristötuen reformin tietty siirtymä.

Vielä näistä jokamiehenoikeuksista: Minusta ne ovat hyvin tärkeä ja oleellinen osa tätä suomalaista kulttuuria ja meidän tavallisten suomalaisten ihmisten luontosuhdetta. Sinänsä pitää muistaa, että eiväthän ne autolla ajoa koskekaan vaan vähän muunlaista liikennöimistä ja sillä lailla. Jos joku on pannut puomin jollekin yksityistielle, niin sitä ei pidä vielä jokamiehenoikeuksien osalta kokea liian rajoittavana.

Ydinjätteen loppusijoitusasiasta: ottamatta sen yksityiskohtaisemmin kantaa voi todeta, että ympäristöministeriö on ydinvoimalupia harkittaessa lausunnossa todennut, että sinänsä on aina parempi, että ei avattaisi uusia neitseellisiä alueita ympäristön kannalta kuitenkin näin riskaabelille toiminnalle.

Öljyntorjuntayhteistyötä me Venäjän kanssa teemme tietysti tämän torjuntavalmiuden kehittämisen osalta, mutta sitten myös olen itse henkilökohtaisesti osallistunut esimerkiksi John Nurmisen Säätiön kanssa konkreettiseen työhön Venäjällä sen edesauttamiseksi, että tätä tankkereitten liikenteenohjausjärjestelmää saataisiin eteenpäin. Eli siinä mielessä pitää ennalta ehkäistä mutta myöskin varautua sitten siihen, että jos turma sattuu, niin valmius reagoida on kohtuullisen hyvä.

Mistä sitten tulevan hallituksen pitäisi ympäristöpolitiikkaa aloittaa? Kyllä minä näkisin aika tärkeänä tämän luonnonvaratalouden. Siihen liittyvä selontekohan annettiin eduskunnalle vastikään, ja siinä on asetettu tavoitteeksi se, että Suomesta tulee tämmöinen luonnonvaratalouden suurvalta. Minusta on hyvin tärkeää, että pikimmiten ryhdytään konkretisoimaan niitä tavoitteita ja konkretisoimaan sitä, minkälaisia kaikkia asioita ja toimenpiteitä pitää tehdä, jotta se luonnonvaratalous voi meillä kehittyä siihen mittaluokkaan kestävällä tavalla, koska sen voi pitkäjänteisesti toteuttaa vain kestävästi. Muutenhan siltä hommalta menee siinä pohja pois.

Varmaan on monta asiaa, joita toisinkin saattaisi tehdä, mutta mietin niitä sitten aikanaan, kunhan pesti on ohi.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Tässä päästiin keskustelussa tämmöiseen filosofiseen vaiheeseen, että oli monta hyvin vaikeaa ja kokonaisvaltaista kysymystä asumisen kalleudesta ja siitä, mitä asuntopoliittisin keinoin voidaan tehdä.

Tässä mielestäni pitäisi erottaa kaksi eri asiaa, että toisaalta on tämä investointikysymys siitä, mitä asunto maksaa, ostaa tai vuokrata, ja toisaalta, mitä maksaa sen ylläpitäminen.

Jos aloitetaan ensimmäisestä, niin pitää sitten kuitenkin muistaa se, että me elämme markkinataloudessa ja suurin syy sille, että Pääkaupunkiseudulla varsinkin, jossain määrin Tampereen seudulla, asuntojen hinnat ovat selkeästi korkeammat kuin muualla maassa, on nimenomaan se, että kysyntä on suurempaa kuin tarjonta. Eli kyllä sitten kuitenkin se keino on sitä kautta, että tarjontaa pitää pystyä lisäämään kaikin eri keinoin.

Ylläpidon osalta, voi sanoa, asuntopoliittinen keinovalikoima on aika vähäinen. Jos pohditaan niitä syitä, minkä takia asumisen hinta on viime aikoina noussut, niin kyllä niitä tulee verotuksen puolelta, niitä tulee työvoimakustannusten puolelta, tulee sen tyyppisiltä alueilta, jotka eivät ole perinteistä asuntopolitiikkaa.

Mutta jos nyt mainitsisin kuitenkin kaksi keinoa, niin ensimmäinen on se, että mitä energiatehokkaampia taloja rakennetaan, sen vähemmän siellä kuluu energiaa ja oli energian hinta ja verotus mikä tahansa, niin se säästää kuluja. Sen takia energiatehokkuuden parantaminen on tulevaa säästöä, se on vuosikymmeniksi eteenpäin ja sen takia tärkeä.

Toinen on se, että vaikka peruskorjaukset aina maksavat, niin se, että niihin varaudutaan ennakollisesti ja suunnitelmallisesti, johtaa siihen, että se maksaa vähemmän.

Täällä on kyselty useammassakin puheenvuorossa hallinnollista jaotusta. Voisi sanoa, että kaikilla ministeriöillä on kontaktit kaikkien ministeriöitten kanssa aina ja näin aina tulee olemaan. Sitten jollain tarkoituksenmukaisuudella näitä ministeriörajoja pitää vetää.

En nyt halua mennä siihen keskusteluun sen laajemmin, mitä ensi vaalikaudella pitäisi tehdä. Varmaan kannattaa taas jotain uudistuksia tehdä. Mutta haluaisin kiinnittää siihen huomiota, että kun täällä on kiitelty allekirjoittanutta sekä pitkäaikaisasunnottomien että kehitysvammaisten asunto-olojen parantamisesta, niin kyllä puolet kiitoksista kuuluu STM:lle. Tässä pitäisi oikeasti muistaa se, että varsinkin tämmöisten erityisryhmien osalta kyse ei ole pelkästään siitä, että tarvitaan asuntoja, vaan niihin asuntoihin tarvitaan myös tiettyjä palveluja. Mikä kaikkein tärkeintä, nämä pitää koordinoida huolella keskenään.

Minä olettaisin ja uskaltaisin sanoa näin, että yksi keskeinen syy sille, miksi tämä hallitus tulee näillä kahdella sektorilla onnistumaan, on se, että nyt ympäristöministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö on pystynyt parempaan ja koordinoidumpaan yhteistyöhön kuin ehkä aikoihin. Sen lisäksi siihen on vielä saatu kunnat varsinkin tässä pitkäaikaisasunnottomien projektissa vahvasti mukaan.

Kaupan suuryksiköistä meillä on lakiesitys parhaillaan eduskunnassa, ja eduskunta voi sitä pohtia. Tämä on sillä lailla vaikea kysymys, koska me emme ole kuitenkaan halunneet lähteä siitä, että me kiellämme kokonaan kaupan suuryksiköt keskustan ulkopuolella, kuten esimerkiksi tietyissä Saksan osavaltioissa tehdään, ja kun näin ei tehdä, niin on pakko luoda tiettyjä semmoisia kriteereitä, kuten että sen pitää olla kestävän kehityksen mukaista. Siinä on sitten taas se ongelma, että ne kriteerit ovat väistämättä vähän hämmentäviä, joustavia ja vaikeasti tulkittavia eri puolilla Suomea erilaisissa olosuhteissa, mutta kyllä minun mielestäni meidän lainsäädäntömme on tältä osin kohtuullisen hyvin kohdallaan. Sitten tietenkin kysymys on siitä, että lainsäädännön rajoja pyritään koettelemaan eri puolilla koko ajan ja silloin pitää tiukasti pitää myös huolta siitä, että se laki on tarkoitettu noudatettavaksi.

Puutaloista täällä puhuttiin useamman kerran. Vastasin siihen itse asiassa jo edellisessä puheenvuorossani. Uudet määräykset tullaan antamaan vielä tämän hallituskauden aikana ja kyllä alalla ne on otettu hyvin lämpimästi vastaan.

Myös vastauksena ed. Jokiselle: kyllä se puu tulee siellä myös näkyvissä olemaan tämän jälkeen helpommin kuin tähän saakka, mutta vähän riippuen erilaisista ratkaisuista tietenkin tämä paloturvallisuuskysymys myös pitää sitten ottaa huomioon, joten ei se niin kuin ihan itsestäänselvä asia ole, mutta tämä luo myös paremmat edellytykset sille, että ne voivat aidosti olla myös puuverhoiltuja.

Arvoisa puhemies! Kaikkein filosofisin kysymys taisi olla ed. Karimäellä siitä, mitä mittareita ja keinoja on, jotta Era-hankkeet etenevät. Voisi sanoa näin, että uudisrakentamisen puolella ne ovat kohtuullisen selkeitä, kilowattituntia per neliö jne., korjausrakentamisen puolella periaatteessa samoja. Mutta sitten kun mennään tänne yhdyskuntarakenteisiin, niin nämä mittarit ovat hirveän paljon vaikeampia eikä meillä ole selkeätä esimerkiksi yhteisymmärrystä siitä, kuinka iso osa liikenteen päästöistä on seurausta tietyn tyyppisestä yhdyskuntarakenteesta. Näitä mittareita tietenkin pitää jatkossa kehittää enemmän ja enemmän.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

__________

Puhemies:

Pääluokan 35 yleiskeskustelu keskeytetään ja sitä jatketaan myöhemmin iltapäivällä.