Ympäristöministeriön hallinnonala 35
jatkui
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ympäristöministeriön
toimialan budjetista haluan nostaa erityisesti muutaman asian esiin.
Ensinnäkin ympäristöhallinnon resurssien alasajo
huolestuttaa, kun samaan aikaan ympäristöhallinnon
merkitys vain kasvaa sekä paineet tehtävien laajentamiseksi
kasvavat erityisesti ilmastopolitiikassa. Tilanne on tukala ympäristöministeriössä
ja
Suomen ympäristökeskuksessa, mutta myös
aluehallinnon avien ja elyjen resurssit ympäristötoimissa
ovat hyvin niukat.
Hyvää on se, että budjetin eduskuntakäsittelyn
yhteydessä palautettiin Metsähallituksen luontopalveluiden
resurssit, sillä leikkausesitys olisi aivan kohtuuton samaan
aikaan, kun virkistyspaineet ovat kasvaneet ja luonnon monimuotoisuuden
suojelun roolin tulisi ennemminkin vahvistua.
Valitettavaa sen sijaan on se, että Etelä-Suomen
metsiensuojeluohjelman Metson rahoitus on edelleen aivan liian alhainen
suhteessa ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin. Luonnon monimuotoisuuden
suojelu tulisi nostaa huomattavasti vahvempaan rooliin, ja tässä Etelä-Suomen
metsät ovat erityisen tärkeässä roolissa.
Joka kymmenes eliölajimme on tuoreen selvityksen mukaan
uhanalainen. Maahamme tarvittaisiinkin uhanalaisten lajien suojeluohjelma,
kuten Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt. Luonnon monimuotoisuuden
vähenemisen hälyttävät merkit
ovat surullinen viesti erityisesti näin luonnon monimuotoisuuden
teemavuonna ja osoittavat luonnonsuojelun ja sen rahoituksen riittämättömyyttä ja
edellyttävät suojelutoimien tehostamista. Etelä-Suomen
metsistähän on suojeltu vain muutama prosentti
samaan aikaan, kun lajisto on siellä runsasta ja myös
virkistyspaineet suurimmat.
Hyviä ovatkin suunnitelmat Selkämeren sekä Sipoonkorven
kansallispuistoista. Sen sijaan huolestuttavaa on kirjaus siitä,
että jatkossa selvitetään kansallispuistojen
ja retkeilyalueiden vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa.
Maksuttomuus on minun mielestäni ehdottomasti säilytettävä näissä toimissa.
Japanin biodiversiteettikokouksessahan tuli selvästi
esiin myös viesti siitä, että meillä on
enää kymmenen vuotta aikaa saada luonnon köyhtyminen
kuriin. Tämä vaatii voimakkaampia toimia myös
kotimaassamme. Elintärkeät ekosysteemipalvelut
tulee turvata kaikkialla ja nähdä myös
luonnon itseisarvo sinällään.
Cancúnin ilmastokokouksen yhteydessä julkistetun
ilmastovertailun mukaan puolestaan Suomi sijoittuu heikosti vertailussa,
vaikka pientä edistymistä onkin tapahtunut. Ilmastopolitiikankaan
saavutuksista emme voi siis olla kovin ylpeitä. Maahamme
tarvittaisiinkin muun muassa sitova ilmastolaki, ja huomiota tulisi
kiinnittää erityisesti liikenteen päästöihin
nykyistä voimallisemmin.
Kansainvälisesti on tärkeätä,
että Cancúnissa saatiin aikaan sopu ilmastopolitiikan
keskeisistä kysymyksistä, joiden nähdään
olevan askel kohti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen
syntymistä ensi vuonna Etelä-Afrikassa. Tämä on tärkeää,
joten tulos on sikäli lohdullinen ja palauttaa uskon YK:n
järjestelmään. Lisäksi on hyvä,
että kokous päätti perustaa ilmastorahaston, koska
tämä on ollut yksi keskeisimpiä puutteita ilmastopolitiikassa.
Valitettavasti sen rahoituksesta ei vielä sovittu eikä myöskään
sovittu Kioton sopimuksen jatkosta.
Vielä nostan esiin ympäristötyömäärärahat, jotka
ovat vuosittain olleet vajavaiset. Erityisesti nyt haja-asutuksen
jätevesiasetuksen toteutusvaiheessa nousivat siirtoviemärit
erityisen keskeiseen asemaan. Onkin kohtuutonta, että asiaa ei
ole hallituksen toimesta huomioitu. Kiinteistökohtaisten
järjestelmien sijaan ensisijaistahan on julkisen viemäriverkoston
laajentaminen sekä vesiosuuskuntien mahdollistaminen. Tähän
tulisi siis nyt erityisesti satsata.
Vesikysymykset tulevat nousemaan lähivuosina ilmastonmuutoksen
kaltaiseksi megatrendiksi. Olisikin tärkeää olla
asiassa etujoukoissa ja samalla vastata sitoumuksiimme muun muassa vesipuitedirektiivin
osalta, joka lähtee siitä, että vesistöidemme
tila on hyvä vuoteen 2015 mennessä. Tässä on
oleellista maatalouden päästöjen vähentäminen
vesistöihin, jossa tarvittaisiin voimakkaampia toimia.
Edelleen on tehtävää muun muassa maatalouden
ympäristötuen vaikuttavuuden vahvistamisessa.
Erilaiset mallit muun muassa ravinnetaseen käyttöönotossa
tai ravinnepäästökaupassa tulisi selvittää ja
arvioida niiden käyttökelpoisuus vesistöpäästöjen
pienentämisessä.
Arvoisa puhemies! Ympäristöasiat ovat kaikista
asioista ehkä kaikkein tärkeimpiä. Jos emme
turvaa terveellistä ja hyvää elinympäristöämme,
on aivan turha puhua muistakaan asioista, esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnista.
Siksi tämä sektori on oikeastaan kaikkein tärkein.
Valitettavasti eduskunnassa tämä käsitellään
aina viimeisenä ja ympäristöpuolen budjetti
on myös kooltaan pieni. Toivottavasti tulee päivä,
jolloin asia muuttuu ja ymmärretään,
että ympäristönsuojelu on asioista kaikkein
tärkein.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt on "Suomen lajien uhanalaisuus — Punainen
kirja 2010", joka ei ole mikään pieni punainen
kirja vaan tällainen aika iso, julkaistu. Niin kuin ed.
Taiveaho totesi, uhanalaisuutta on, ja biodiversiteettiä on
monella tavalla uhattu. Sen takia siitä on hyvä aloittaa.
23 prosenttia kaikista lajeista on niin sanotusti punaisella, ja
riistalajeista, siis niistä, joita metsästetään,
on vaarantunut 49 prosenttia. Se olisi hyvä pitää myös
mielessä.
Luonnon monimuotoisuus Suomessa on uhattuna myös meidän
ilmastotavoitteiden toteuttamisen näkökulmasta
sikäli, että metsistä halutaan viedä hyvin
paljon bioenergiaa. Kannot, hakkuutähteet, hyvin paljon
niin sanotusti kaikki mahdollinen halutaan kuljettaa polttoon. Tällöin maaperän
hiilinieluluonne saattaa hyvinkin muuttua niin, että maaperästä ja
metsistä tulee hiilidioksidilähde eikä niiden
hiilidioksidinsitomiskyky enää ole entisenlainen.
Toinen erityisesti Suomen biodiversiteettiä, nimenomaan
soita, uhkaava tilanne on tietysti turpeen poltto. Tuolloin suobiodiversiteetti
on uhattuna ja siinä uhkaa moni muukin asia, nimittäin
vesien rehevöityminen. Näihin asioihin tulisi
nimenomaan myös ympäristöministeriössä entistä enemmän
aktivoitua ja myös siihen asiaan, että voidaan
avata alle 10 hehtaarin turpeenottopaikka soilta, myös
luonnonsoilta, ilman ympäristölupaa. Suo- ja turvemaiden
selvitys on valmisteilla, ja sen luonne on erittäin tärkeä,
minkälainen siitä lopultakin tulee.
Cancúnissa 11.12., siis viime lauantaina, aamuyöllä kello
3.20 sopimus lyötiin kiinni. Cancúnissa päästiin
selvästi irti siitä Kööpenhaminan
krapulasta, eli Cancúnista ei tullut kankkusta, ja näin
ollen ollaan jälleen menossa eteenpäin kohti Etelä-Afrikan
Durbania aivan toisella mielellä kuin mitä oli
Kööpenhaminan jälkeen. Mitään
vaikuttavaa, laillisesti sitovaa sopimusta sieltä ei saatu,
mutta saatiin yhteisymmärrys, jossa myöskään
Bolivian rooli sinänsä ei ollut mielestäni
mitenkään niin negatiivinen. Se ei asettanut lopputulosta
kyseenalaiseksi. Bolivia puhui Äiti Maasta ja Äiti
Maan pelastamisesta.
Täällä jo ed. Taiveaho kuvasi, missä kaikessa mentiin
eteenpäin, mutta mentiin myös siinä,
että Ipcc edelleenkin todettiin tärkeimmäksi
tieteelliseksi tiedonlähteeksi. Kokous oli uskottava. Siellä oli
hyvä henki. Tässä vaiheessa voi todeta perussuomalaisten
eduskuntaryhmän suuntaan: Kun aloitettiin budjettikäsittely,
niin teidän ryhmäpuhujanne sanoi, että ilmastonmuutos
on hölynpölyä, Ipcc on korruptoitunut.
Kumpikaan asia ei siellä Cancúnissa, missä oli
190 maata edustettuna, ollut tällä tavalla kuvattuna.
(Ed. Pentti Oinonen: Oliko perussuomalaisia mukana?) — Perussuomalaisia
edusti Saudi-Arabia, (Ed. Pentti Oinonen: Jaha! — Naurua)
joka oli ainut, joka siellä lähinnä asetti
koko asian kyseenalaiseksi lähinnä omista öljyvarantolähtökohdistaan.
(Ed. Pentti Oinonen: Asialinjalla!)
Puhemies! Ministeri Vapaavuori oli täällä,
samoin ministeri Paula Lehtomäki, nyt ei kumpikaan, mutta
Vapaavuorelle voidaan todeta, että hän on tehnyt
hyvää työtä. Siitä,
onko saimaannorpan suojelu edistynyt toivotulla tavalla, voimme
todella keskustella. Siitä pitäisi keskustella enemmän,
ja olen aivan samaa mieltä kuin ympäristövaliokunnan
puheenjohtaja ed. Susanna Huovinen, eli siinä ei ole edistytty
niin kuin pitäisi.
Yksi asia vielä, puhemies: Sisäilmakysymys on
asia, josta pitää keskustella. Professori Salkinoja-Salonen
on kehittänyt sisäilmatoksiinien havaitsemismenetelmän.
Siinä tarvitaan lisää nimenomaan momentille
35.20.55, joka on tältä osin aivan liian vähäinen.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan ympäristövaliokunnan
puheenjohtajana todeta sen, että on hyvä, että täällä valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä on aika paljonkin asioita, joita ympäristövaliokunta omassa
lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle esitti. Erityisen huolissamme
olimme tietenkin tästä Metsähallituksen
tilanteesta, Luontopalveluihin kohdistuneesta leikkauksesta, jonka hallitus
valitettavasti toi tänne eduskunnan käsittelyyn — en
oikein vieläkään ymmärrä,
miksi — ilmeisesti olettaen, että kyllä se
eduskunta sen sitten korjaa. Se ei ole mielestäni oikea
menettelytapa näissä asioissa, kun otetaan huomioon, miten
isosta kysymyksestä tässä Metsähallituksessa
on kyse. On kyse kansallispuistojen hoidon, rakenteiden turvaamisesta,
on kyse saimaannorppaan liittyvän tutkimustyön
turvaamisesta, ja kaiken lisäksi on kysymys työllisyydestä sellaisella
alueella, jolla työllisyys jo ennestään
on hyvin heikkoa, joten kaikki perusteet olisi kyllä ollut
hallituksella jättää tällainen
leikkausesitys eduskunnalle tuomatta. Mutta hyvä nyt, että täällä eduskunnassa
tuo asia on hoidettu, ja tähän mekin kiinnitimme
lausunnossa huomiota.
Puhemies! Ympäristövaliokunnassa ehkä tämän
kauden keskeisimpiä teemoja ovat olleet ilmastokysymykset
ja Itämereen liittyvät asiat. On ilolla pantava
merkille se, että Itämeri saa tässä budjetissa
lisäystä. Se on tuiki tarpeellinen myös ottaen
huomioon sen, että valiokunta ja koko eduskunta on edellyttänyt
hallitukselta vähän ripeämpiä toimia
Itämeren suojelussa. Tämä on pieni lisäys,
mutta sillä toivottavasti saadaan käyntiin esimerkiksi
niin kutsuttu Taso-hanke, jolla voidaan selvittää maa-
ja metsätalouden sekä turveteollisuuden päästöjä järvialueilla.
Haluan kuitenkin sanoa sen, että ilmastoasioiden osalta
toivoisin kyllä, että jatkossa tämä budjettikirja
voisi kehittyä, ottaa askeleen eteenpäin ja kehittyä näissä ilmastovaikutusten
arvioinneissa, sillä nyt on tavattoman vaikea lukea tätä budjettikirjaa
tai budjettiesitystä sen suhteen, mitkä ovat ne
toimet, joita ilmastopolitiikassa tehdään budjetin
kautta. Me omassa lausunnossamme ympäristövaliokuntana
esitimme jälleen kerran sitä, että vähintä olisi,
että löytyisi jokin liite, jossa kuvattaisiin
näitä toimenpiteitä.
Ympäristötyöt-momentti on jatkuvasti
myös sellainen, jonka hallitus jättää eduskunnan
hoidettavaksi. Valitettavasti siinäkin tarvittaisiin pikkuisen
isompia summia, jotta tämä siirtoviemärikysymys
saataisiin johonkin malliin. Ei ole oikein se, että myöskin
kuntia odotutetaan tällä pitkällä listalla,
että milloinkahan tämä teidän hanke
nyt etenee vai eteneekö ollenkaan. Se on myös
kysymys niille ihmisille, jotka ovat mahdollisesti tuon siirtoviemärin
rakentamisen ulottuvilla, ja liittyy näin ollen myös
tähän haja-asutusalueiden jätevesikysymykseen,
joka meillä parhaillaan on valiokunnassa myös
käsittelyssä.
Puhemies! Kaikkein huolestunein kuitenkin olen — tämän
monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi, joka täällä edellisissä puheissa
on hyvin tuotu esille — siitä, että ympäristöministeriön
hallinnonalan resurssit laskevat kuin lehmän häntä.
Jos me haluamme pallon pelastaa tuleville polville, jos me haluamme
suojella Itämeren, niin ei se tapahdu itsekseen, hyvät
ystävät. Siihen tarvitaan tekijöitä ja
toimijoita. Jos ajatellaan nyt sitä, mihin esimerkiksi
hyvin kriittisesti ympäristövaliokuntakin jo kiinnitti
huomiota, että vuoteen 2015 mennessä ympäristövastuualueilta,
siis maakunnista, leikataan 20 prosenttia niistä henkilöistä,
jotka siellä nyt tekevät sitä työtä,
käsittelevät ympäristölupia,
tekevät sitä työtä, josta jatkuvasti
me saamme palautetta, miksei homma etene, miksi pitää elinkeinoelämän
odottaa vuosikausia pahimmillaan sitä, että luvat
saadaan käsiteltyä, (Ed. Kaunisto: Ne on niin
monimutkaisia lakeja!) niin kyllä tilanne on erittäin huolestuttava
tältä näkökulmalta. Tämän
haluan, puhemies, todella viestittää erityisesti
nyt hallituksen suuntaan, että tällä kaudella
on tässä resurssikysymyksessä liikuttu
aivan päinvastaiseen suuntaan kuin ympäristö-
ja ilmastokysymykset edellyttäisivät.
Vielä, puhemies, ihan lopuksi totean vaan sen, että asuntopuolen
osalta kaikkein suurinta huolta herättää se,
että täällä suuren kysynnän
alueella me emme ole kyenneet eikä hallitus ole kyennyt löytämään
toimenpiteitä, joilla kohtuuhintaista asumista meidän
kansalaisille voidaan taata. Se on iso kysymys, se on kansantaloudellinen
kysymys, ja toivoisin, että ministeri olisi ollut täällä kanssamme
siitä keskustelemassa.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa rouva puhemies! Vanhasen ja Kiviniemen hallitus on yrittänyt
tällä vaalikaudella vaikeuttaa — ja on
onnistunutkin siinä — rehellisten metsästystä harjoittavien
kansalaisten elämää monin tavoin. Sisäministeri
runnoi läpi uuden aselain, jonka seurauksena laillisen
aseen hankkiminen muuttui monin verroin vaikeammaksi. Samaan aikaan ympäristöministeriö
on
tehnyt toimenpiteitä, joilla lainsäädäntöä muutettiin
ja muutetaan siten, että yhä suurempi osa maastamme
on suojelualuetta. (Ed. Tiusanen: Päinvastoin!)
En vastusta ympäristönsuojelua mutta mielestäni
pyrkimys uusiin suojelualueisiin on suuren luokan liioittelua ja
puuttumista jokamiehenoikeuksiin. (Ed. Pulliainen: Mitä ne
on?) Se on liioittelua jo senkin takia, että asettamalla
suuria alueita metsästys- tai kalastusrajoituksien piiriin on
seurauksena usein eläinkantojen säätelemätön
kasvu kestämättömälle pohjalle.
(Ed. Pulliainen: Mutta sittenhän on mitä metsästää!)
Mielestäni on parempi, että metsästystä voidaan
harjoittaa koko maassa metsästyskausien aikana eikä ympäristöviranomaisten
tarvitse alkaa paikallisiin suoranaisiin teurastuksiin suojelualueiden ylisuurten
kantojen hillitsemiseksi. Tällaisiakin pelkoja on metsästäjien
parissa, mikä osoittaa sen, että metsästäjä ei
ole mikään verenhimoinen peto vaan todellinen
luonnon ystävä. (Ed. Pulliainen: Minkälainen
on verenhimoinen peto?)
Onneksi hallitus tuli jätevesiasetuksessa viimein järkiinsä.
Toivottavasti hallitus ja kansanedustajat ottivat saamastaan palautteesta
oppia ja jatkossa ministeriöt tutkivat huolellisemmin Brysselin
tulevat niin sanotut viisaudet, joita EU kaikkitietävänä keksii
suoltaa. Jätevesiasetushan ei suinkaan ole ainut Brysselin
tuote eikä taatusti viimeinenkään, joka
saattaa toimia Keski-Euroopan tiheästi asutuissa maissa,
muttei toimi meillä Suomessa, (Ed. Tiusanen: Ei sillä ole
tekemistä minkään Brysselin kanssa!)
maassa, joka on pinta-alaltaan Euroopan unionin suurimpia mutta väestötiheydeltään
vastaavasti ollaan pienimpiä. On hyvä, että tämä hallitus
uskalsi pitkän jahkailun jälkeen puuttua satojatuhansia
suomalaisia koskettavaan ongelmaan, jonka me perussuomalaiset nostimme
esiin. Se valitettavasti ei auta niitä kansalaisiamme,
jotka ovat ostaneet jopa kymmenientuhansien eurojen arvoiset laitteet,
jotka eivät edes toimi kuten pitäisi. Toivottavasti
valtiovalta ymmärtää kantaa myös
taloudellisen vastuun niitä kansalaisiamme kohtaan, joille
on myyty sutta ja sekundaa ympäristönsuojelun
nimissä.
Arvoisa rouva puhemies! Palaan vielä viimeviikkoiseen
keskusteluun Suomen luonnonvaroista ja niiden hyödyntämisestä kansallisesta
näkökulmasta. Esitin tuolloin puheenvuorossani, että kun
luonnonvarojamme ja niiden käyttöä koskevaan
uudistukseen lähdetään, luotaisiin tähän
maahan uusi luonnonvarainministeriö koordinoimaan rakennemuutosta.
Keskitetty ministeriötason ohjaus on välttämätöntä,
jotta muutos säilyy poliittisessa ohjauksessa ja sen mahdollisiin
ongelmiin esimerkiksi lainsäädännön
tasolla voidaan puuttua ajoissa ja nopeasti. Samalla varmistetaan
koordinaatio niiden ministeriöiden kanssa, jotka ovat läheisesti
yhteydessä luonnonvarojen käyttöön,
kuten ympäristöministeriöön.
Arvoisa rouva puhemies! Uusia luonnonsuojelualueita on suunniteltu
perustettavan runsaasti eteläiseen Suomeen. Kansallispuistojenkin
määrää on suunniteltu kasvatettavaksi.
Uusiutuvasta energiasta ja sähköntuotannosta myös
tuulivoiman avulla on keskusteltu vilkkaasti. Mielestäni kannattaisi
harkita tuulipuistojen sijoittamista luonnonsuojelualueille, jos
alue olisi siihen muuten soveltuva. Silloin ne tulisivat koko kansan hyötykäyttöön.
Timo Juurikkala /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnä tuon esille sen, että jaan
ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Susanna Huovisen
huolen näistä ympäristöhallinnon
resursseista, jotka todellakin ovat kehittymässä huolestuttavaan
suuntaan samanaikaisesti, kun ympäristöhallintoon kohdistuvat
haasteet ja vaatimukset ovat vain lisääntymässä ilmasto-,
energia- ja ympäristöpolitiikan alalla. Tähän
suuntaan ei voida enää jatkaa näiden
resurssien kehittämisen suhteen, tähän täytyy
tulla korjaus. Sinänsä täytyy tervehtiä ilolla
sitä korjausta, jonka eduskunta on nyt tekemässä resursseihin
Metsähallituksen luontopalveluiden osalta. Tämä onneton
leikkaus ollaan peruuttamassa.
Sitten pari kommenttia näihin väitteisiin
siitä, että nyt meidän hallituksemme
olisi historian ympäristövihamielisin hallitus.
(Ed. Ahde: Aika lähellä!) Kuten täällä jo
aiemmin kävi ilmi keskustelussa, niin tätä voi
ja on syytäkin analysoida sitä kautta, että ympäristöpolitiikka
käsittää sekä ilmastopolitiikan
että luonnonsuojelupolitiikan. Tässä ilmastopolitiikan
osalla tämä nykyinen hallitus on tehnyt enemmän
kuin mikään aikaisempi hallitus ja tässä mielessä paperit
ovat jotakuinkin puhtaat. Sen sijaan täytyy kyllä tunnustaa,
että luonnonsuojelupolitiikan puolella toivomisen varaa
eräässä toimenpiteessä olisi
ollut. Ihan täysin rinnoin en hallituksen kaikkia toimia
tällä saralla kannata tai pidä erityisen
ansioituneina.
Sen sijaan täällä esitetyt väitteet
siitä, että olisi hallituksen luonnonsuojelulakimuutoksen
johdosta avattu jotenkin erityisen perusteellisesti metsästykselle
mahdollisuuksia etelän kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueissa,
eivät pidä paikkansa. Tämän
säätelyn osaltahan mahdollinen metsästys
on aikamoisen lupamenettelyn takana etenkin kansallispuistoissa,
ja periaatteellista muutosta nykykäytäntöön
ei tämä lakiuudistus sinänsä tuonut,
niin että nämä puheet eivät
ole ihan perusteltuja.
Minä pidän tätä luonnonsuojelulain
muutosta kansallispuistometsästyksen osalta merkittävänä torjuntavoittona,
että se saatiin tällaiseen muotoon. Sen lisäksi
on, arvoisa puhemies, todettava vielä, että ei
nyt kovin moni hallitus tässä viime aikoina ole
kuitenkaan yhden toimikauden aikana tehnyt esitystä kahdesta
uudesta kansallispuistosta, ja tämä on kyllä merkittävä asia
(Ed. Saarinen: Eikä yhtä monesta ydinvoimalasta!)
erityisesti tänä luonnon monimuotoisuuden teemavuotena.
Tästäpä pääsenkin
sitten luonnon monimuotoisuuskysymyksiin. Tämä on
semmoinen asia, joka on kehittynyt erittäin huonoon suuntaan sekä maailmanlaajuisesti
että myös meillä Suomessa. Keskeinen
tekijä tietysti tässä meidän metsäisessä maassamme
on metsäluonnon tilanne ja sen eliölajien monimuotoisuuden
vähentyminen. Nyt hallitus on kyllä lisäämässä resursseja
eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelman Metson toteuttamiseksi,
mutta tässä valitettavasti resurssit eivät
ole vieläkään niin suuret kuin niiden
tulisi olla. Siinä mielessä tämä tulee
olemaan pitkäkestoinen harjoitus.
Sen lisäksi meidän metsäluontomme
monimuotoisuutta ei pelkillä suojelualueilla pystytä turvaamaan.
Tarvitaan muitakin toimenpiteitä sillä tavalla,
että suojelualueet ovat toisiinsa nykyistä paremmin
kytkeytyneitä. Tässä on olennaista, että lähivuosina
saadaan meidän metsälait uudistettua sillä tavalla,
että monipuolisemmat metsänkäsittelytavat
tulevat enemmän suosioon, jotta talousmetsissä myöskin
tämä monimuotoisuus kehittyy parempaan suuntaan
kuin nyt on tapahtunut.
Oma lukunsa on Suomen suoluonto. Meillä on paljon ollut
soita. Luonnontilaisia soita ei varsinkaan Etelä-Suomessa
enää ole juuri paljoakaan, ja nyt turpeennoston
osalta täytyy kyllä saada aikaan jatkossa sellaiset
säädökset, että luonnontilaisille
soille ei turpeennostopuuhiin enää lähdetä.
Lisäksi kolmas metsien ja soiden monimuotoisuuteen
liittyvä luontotyyppikokonaisuus ovat niin sanotut perinnebiotoopit
eli perinneluontotyypit, esimerkiksi niityt, ahot, hakamaat, jotka liittyvät
laidunnukseen ja perinteisen maatalouden harjoittamiseen. Näiden
osalta on aika suuria uhkia monimuotoisuuden kehittymisen suhteen,
koska näitä elinympäristöjä ei
luonnostaan tule, niitä ei pidetä yllä.
Nyt meillä maatalouden ympäristötuessa
on kyllä elementtejä, joilla maanviljelijät
voivat luonnonhoitokorvausta tällaisista luontotyypeistä saada,
mutta tämä ei selvästikään
ole riittävä perinnebiotooppien suojelun ja monimuotoisuuden
suojelun näkökulmasta, ja täytyykin jatkossa
kehittää monimuotoisempia menettelyjä niin,
että myöskin muut kuin varsinaiset maanviljelijät
voivat tähän panoksensa antaa hoitamalla perinnebiotooppeja.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän
ympäristöministeriön hallinnonalan asioitten
hoitoon.
Jos jollakin alalla, niin juuri tällä toimialalla tarvitaan
johtajuutta ympäristöministeriltä. Meillä on
siitä hyviä esimerkkejä historiasta.
Viime aikoina ed. Tiilikainen ollessaan ministerinä osoitti
vähän oikeita elkeitä, niin että pystyi
viemään luonnon- ja ympäristönsuojelua
eteenpäin, kokoamaan ne voimat, jotka ovat laajalti samaa mieltä asioista,
ja hän jätti sellaiset kiistanalaiset näkökohdat
vähän toissijaiseen asemaan. Se oli hyvää politiikkaa.
Tätä hyvää politiikkaa rakennettiin
jo hallitusneuvotteluissa vajaa neljä vuotta sitten, ja
aivan erityinen kohdealue oli Itämeri ja Itämeren
osana Saaristomeri, jossa ympäristönsuojelullinen tilanne
on kohtuuttoman vaatimaton. Silloin mietittiin hyvin tarkkaan se,
millä tavalla pitäisi viestittää näistä asioista,
ja aivan poikkeuksellisesti hallitusohjelmien historiassa kirjattiin
ylös muun muassa biokaasutussysteemiin siirtymistä,
jotta ravinnekierrossa siirrytään täsmäkierrätykseen
ja nimenomaan sillä tavalla, että valikoidaan
se kaikkein pahin alue ja vielä osoitetaan miljoonatkin
siihen. Ei näin ole koskaan aikaisemmin tehty — sen
verran tähän opinalaan on tullut perehdyttyä.
Mitä tämä on sitten ollut? Tuskaa tuskan jälkeen,
ei mitään muuta. Minä jos olisin sieltä Varsinais-Suomesta
kotoisin, niin kyllähän turpa laulaisi kerta kaikkiaan
joka ikinen päivä joka ikisessä tilanteessa,
just samaan tyyliin kuin olen harmaasta ja mustasta taloudesta tässä salissa
puhunut, aivan samalla tavalla räkyttäisin koko ajan.
Nyt on tietysti sillä tavalla, että semmoinen laiha
lohdutus tulee poistokalastuksesta, että edes jollakin
konstilla yritetään sitä Liebigin minimilain
mukaista avainravinnetta saada sieltä pois. Se on tehokas
konsti.
Mutta, arvoisa puhemies, tämä on juuri niitä asioita,
joissa tarvitaan sitä johtajuutta. Tarvitaan sellainen
johtaja tälle toimialalle, että hän sanoo,
että nyt tehdään näin, ja sitten
kun rahat näyttää vähän
niin kuin uupeloks menevän, niin sen jälkeen lisäbudjetilla
lisärahat sillä vetoomuksella, että eihän
tätä kesken voi heittää. Elikkä tässä pitäisi
ruveta töitä tekemään eikä enemmän
vaan sillä tavalla louskutella leukojansa.
Jätevesiasetus: Tämähän
olisi kaikkien aikojen safari ollut viedä innovaatiotyötä eteenpäin
ja tässä nimenomaisessa tilanteessa, jossa juuri
nyt ollaan, jossa akateeminen työttömyys on kaikkien
aikojen huipussaan. Siellähän on satoja ja satoja
kortistossa, joilla on kompetenssi näissä asioissa,
ympäristönsuojelullinen kompetenssi. Miksei heitä sieltä kortistosta
palkata näihin jätevesiasetusoperaatioihin kenttätöihin? — Tämä oli
retorinen ulvahdus maailmankaikkeuteen. Toivottavasti yhytti yhdet
herkät korvat ja aivorakenteen korvien takana.
Sitten kansallispuistoista: On siinä valtavan suuri
ero kansallispuistopolitiikassa täällä Pääkaupunkiseudulla,
kun luonnonystävien piirissä (Ed. Saarinen: Valtavan
suuri!) liikkuu, verrattuna Oulun kaupunkiin ja Oulun seutuun. Oulussa vain
luonnonsuojeluyhdistyksen väki on Sanginjoen alueen kansallispuistoasialle
vihkiytynyt ja kaikki muut vastustavat sitä. Täsmälleen
samat puolueet, joittenka edustajat täällä Pääkaupunkiseudulla
ajavat Sipoonkorven asiaa eteenpäin, Oulun seudulla ovat
jyrkästi sitä vastaan, että Sanginjoen
alueesta tulisi kansallispuisto. Ja siellä saataisiin kaikki
normit täyttävä kansallispuisto aivan
kaupungin kylkeen, alueesta, joka muuten on puhtaassa metsätalouskäytössä,
ja kysymys on Suomen vauraimmasta kunnasta. (Ed. Ahde: Ne onneksi
kannattaa Kollajan altaan rakentamista!) — Joo, sellaisia
kanssa siinä sivussa.
Arvoisa puhemies! Saas nähdä, puhunko vielä uudemman
kerran.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä on tämän
iltapäivän aikana jo laaja-alaisesti keskusteltu
ympäristöministeriön hallinnonalasta,
niin oikeastaan ihan yhteen kohtaan vaan puutun, ja se liittyy enempikin
ministeri Vapaavuoren alaan, liittyen asuntorakentamiseen ja hyvin
usein nyt loppusyksyn aikana keskustelua herättäneeseen
puurakentamiseen.
On ollut tosi iso ilo seurata, että nyt erittäin laaja
määrä kansanedustajia on innostunut tästä asiasta.
Nyt olisi se seuraava vaihe, että me laitamme sen innostumisen
toteen ja teemme sellaisen vyöryn tässä,
että me todellakin tulemme taas puurakentamisen ykkösmaaksi.
Jos mietitään myöskin tämän
ilmastopolitiikan, ympäristöpolitiikan näkökulmasta,
niin se on myöskin erittäin hyvä ratkaisumalli
tästä usein keskustelussa olevasta näkökulmasta.
Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli todellakin puuliiketoiminnan,
ei puurakentamisen mutta puuliiketoiminnan, kehityksen kärkimaita,
ja nyt ovat itse asiassa muut maat menneet hyvin voimakkaasti ohitse.
Me olemme monessakin valiokunnassa keskustelleet siitä ja
oikeastaan ihaillenkin ihmetelleet, miten nopeasti Ruotsi on lähtenyt
toimimaan tällä puolella ja muodostanut itse asiassa
aika suureksikin liiketoiminnaksi puurakentamisen ja puutalot, ja
täältä Suomen kauttahan he vievät
myöskin Venäjän puolelle niitä konsepteja.
Me olemme jääneet pikkasen takamatkalle, ja yksi
tärkeä syy on todellakin kaikki ne säännökset,
mitkä ovat itse asiassa estäneet puurakentamista.
Mutta näyttää siltä, että ministeri
Vapaavuoren johdolla nyt tämä muutos olisi tapahtumassa.
Pelkät säännöthän
eivät riitä, vaan täytyy saada koko tämä puuliiketoiminta
ja puualan yritykset pelaamaan entistä enempi yhteen ja
tuomaan sitä arvonlisää, mitä voisi
kuvitella. Me olemme menneet vähän tässä metsäpuolessa
muutenkin sillä lailla, että siirrytään
mieluummin niin sanotusta kuitupuusta energiaan kuin siirryttäisiin kuitupuusta
puurakentamiseen ja designin puolelle. Tässä puurakentamispuolessa
ja asuntorakentamisessa voisimme myöskin tehdä todella paljon.
Mutta sitten asennemuutos liittyy vielä myöskin
ihan paikallistasoon. Nyt täytyisi kaupungeissa, kunnissa,
myöskin muuttaa asenteita. Itse tulen Tampereelta, jossa
itse asiassa puhutaan keskusta-alueella muutamista tonteista tällä hetkellä,
joilla voisi puurakentamista lähteä tekemään.
Aikamoisen väännön takana se on, että se tulisi
puurakentamiskohteeksi, kerrostalokohteeksi, koska edelleenkin ne
vanhat asenteet ovat niin paljon vallalla.
Mutta kun tehdään nyt molemmissa suhteissa töitä — täällä valtakunnan
tasolla mutta samassa linjassa myöskin paikallistasolla — niin
me voisimme tulla aika lailla erinäköiseksi maaksi,
jossa olisi suuri määrä puurakentamista,
mikä olisi myöskin ympäristönäkökulmasta
erittäin hyvä ratkaisu.
Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen vähän latasi
paineita varsinaissuomalaisten edustajien suuntaan, ja kyllä ihan
aiheesta, kun hän otti esille biokaasuun ja ravinteiden
kierrätykseen ja Saaristomeren suojeluun liittyvät
näkökohdat. Pakko on sanoa, että vaikka
en tässä ed. Pulliaisen kehotuksesta ala ulvoa tai
huutaa, niin kuin hän kehotti, ilmaisen kyllä pettymykseni
siitä, että nämä asiat eivät
ole kyllä edenneet erityisesti biokaasutuotannon ja sitä kautta
ravinteiden kierrätyksen suhteen siinä ajatuksessa
ja siinä aikataulussa kuin tätä hallitusta muodostettaessa
ajateltiin. En tiedä, lieneekö sitten syynä se,
että meillä on niin suurteollisuus- ja suurenergiantuotantovaltainen,
hyvin mustasukkainen sektori, joka vahtii pienintäkin kilpailuasetelman
muutosta uusiutuvan energian tai muun energiantuotannon suhteen.
Tästä ajatuksesta ei millään
tavalla kyllä pidä luopua, mutta ehkä biokaasutuotannossa
tulee katsoa tätä asiaa enemmän ravinteiden
kierrätys kuin uusiutuva energiantuotanto edellä,
ja tässä ehkä on tehty se ajatuksellinen
virhe.
Joka tapauksessa tätä budjettiesitystä voi
nyt kuitenkin kehua siitä, että tässä on
selkeä päänavaus tullut Itämeri-rahoituksen
suuntaan, pieni, mutta kuitenkin selkeä. Tällä pystytään
jatkamaan aikamoiseksi menestystarinaksi noussutta Teho-hanketta.
Sitä usein moititaan, että siellä ei mitään
saada aikaan, mutta kun sen tarkoituksena on luoda sellaista innovaatiotoimintaa,
jota voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi
ympäristötukiohjelmassa, niin hyvä esimerkki
on kipsin käyttö maanviljelyssä maanparannusaineena, joka
samalla sitoo tehokkaasti fosforia. Tästä on saatu
nyt erinomaisia tuloksia, ja se on vain valmistelua vaille valmis
seuraavaan ympäristöohjelmaan, jolloin se voidaan
viedä hyvin laajamittaisesti käyttöön.
Toinen asia, minkä haluan ottaa esille, on poistokalastus,
joka on pilottihankkeen avulla noussut aivan käyttökelpoiseksi
tavaksi poistaa fosforia ja saada sitä kiertoon. 10 000
tonnia särkikaloja kalastamalla poistetaan puolet Suomen ravinteiden
huuhtoutuman vähentämistarpeesta, mikä Helcomin
suosituksella on meille asetettu. Meillä on syntynyt tämän
ympärille myöskin ihan yritystoimintaa, joka voi
laajentua aika merkittäväksikin. Kalaa voidaan
hyödyntää paitsi ravintona myöskin
esimerkiksi polttoaineiden raaka-aineena. Tässä on
myöskin kalastajille ja kalastuselinkeinolle aivan uusia
näkymiä olemassa. Hyvä innovaatio.
Vielä palaisin tähän kansallispuistokysymykseen.
On selvää, että nyt, kun kansallispuistot laajenevat
ja niitä perustetaan lisää, ylipäänsä niiden
ylläpitoon on kiinnitettävä huomiota.
On monesti todettu, että kun niiden monet palvelut ovat
jälkeenjääneitä ja kunto on
ollut heikko, rahoitusta ei ole ollut riittävästi,
niin joudutaan etsimään innovatiivisia tapoja
löytää rahoitusta tai sitten karsia kustannuksia.
En usko, että mikään kansallispuistomaksu
sinällään ainakaan nopeasti on minkäänlainen
ratkaisu tähän, mutta pitää muistaa,
että kun kansallispuistoja ylläpitää Metsähallituksen
osasto, joka on siis virasto, niin se on kyllä aika jäykkä organisaatio
huolehtimaan tämmöisestä yrittäjyystehtävästä.
Mielestäni olisi ihan vakavasti harkittava sitä,
voisiko niitä toimintoja ulkoistaa maaseudun yrittäjille,
joilta tämän tyyppinen palvelutoiminta kuitenkin
käy luontojaan paljon tehokkaammin kuin Helsingistä asti
johdettuna virastotyyppisenä toimintona, joka vaatii raskaita
organisaatioita ja raskaita rakennelmia.
Vielä viimeisenä ottaisin esille yhdyskuntarakenteeseen
liittyvät kaavailut. On selvää, että ilmastonmuutoksen
vuoksi joudutaan miettimään entistäkin
tarkemmin yhdyskuntarakennetta ja maankäytön ohjautuvuutta,
miten maankäyttöä jatkossa ohjataan.
Mutta yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä ei saa
tulla mitään uutta keskittämispolitiikkaa,
jolla rajataan esimerkiksi rakentamisoikeutta. Tästä on
erittäin huolestuttavia esimerkkejä kaupunkiseutujen
rakennemallien yhteydessä. Esimerkiksi Tampereen seudun
rakennemallikaavailuissa kaavaillaan uudisrakentamisen estämistä kokonaan
haja-asutusalueille tietyin edellytyksin. Tämä ei
ole se tarkoitus, mikä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa
hyväksyttiin tämän hallituskauden alussa,
jolloin tästä asiasta määräyksiä laadittiin.
Tässä mennään todella hakoteille,
jos lähdetään näin jyrkkiin
rajoitustoimiin.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tuohon puurakentamiseen on helppo yhtyä.
Se on asia, jota varmasti kannattaa Suomessa edistää ja
viedä eteenpäin. Mutta itse nostan tässä keskustelussa
esille muutaman vaikean asian ympäristöhallinnon
puolelta.
Ei varmasti keskustelua voi käydä ilman, että keskustelemme
haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta. On ollut eriskummallista,
että julkisuudessa on osa mediasta antanut ymmärtää,
että me kokoomuksessa jarruttaisimme tätä hanketta.
Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kokoomus on hyvin
pitkään kuunnellut ihmisten tuntemuksia ja mielipiteitä,
ja me olemme nopeasti aistineet sen, että vuonna 2003 tehty
asetus ei ole toimiva. Sen tiedotuksesta ei ole huolehdittu. Me suomalaiset
yleensä olemme sellaisia, että me teemme sen,
mitä laissa määrätään,
ja niin tässäkin asiassa on tehty. Se on vienyt
ihmisiä väärälle tielle, moni
on tullut petetyksi ja huijatuksi, ja kokoomus on halunnut, että tämä jätevesiasia
laitetaan nyt yksinkertaisesti kuntoon.
Me olemme toivoneet, että ympäristöministeri
Paula Lehtomäki ottaisi tämän asian nyt
ihan vakavasti ja toisi eduskuntaan esityksen, jolla tämän
jätevesiasetuksen ongelmat korjataan. Se ei, hyvät
kollegat, korjaannu sillä, että sanotaan, että perustuslakivaliokunta
on vaatinut sitä ja tätä, vaan jätevesiasetuksessa
on valuvikoja, jotka pitäisi ministeriössä korjata.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lähivedet
pitää suojella, pohjavesiä pitää suojella,
mutta ei voi olla niin, että vaaditaan ympäri
Suomen poikkeuksellisen korkeita veden puhdistusvaatimuksia.
Sitten se asia, johon ministeri Lehtomäki ei ole ainakaan
julkisuudessa suostunut vastaamaan. Hän ei ole osoittanut,
mistä ensi vuonna, kun nyt budjetista keskustellaan, hän
osoittaa 5 miljoonaa euroa tämän hankkeen tiedotukseen. Lauri
Tarastin asiantuntijatyöryhmä, jossa hän teki
esityksiä, totesi, että jätevesiasia
vaatii 5 miljoonaa euroa tiedotukseen, että se voidaan
hoitaa kiinteistökohtaisesti. Se ei toimi niin, että täältä ylhäältä sanotaan
jotain, taikka tehdään lehtisiä ja lippusia,
vaan sen pitää tapahtua jokaiselle kiinteistölle.
Sen takia en ymmärrä sitä, että meitä kokoomuksessa
on syytetty siitä, että me jarrutamme tätä.
Me olemme se puolue, joka haluaa tehdä asian kunnolla,
huolella, niin, että jätevesiasia maaseudulla
on reilu ja oikeudenmukainen suomalaisille ihmisille mutta myös
reilu ja oikeudenmukainen suomalaiselle luonnolle.
Toinen asia, josta on syntymässä toinen jätevesiasetus,
on ministeri Lehtomäen tekemä esitys jätelain
kokonaisuudistukseksi. Se on varsin erikoinen laki. Se on tuomassa
meille päällekkäisen toisen keräysverkoston
maahan, kun pakkausjätteelle on tulossa täysi
tuottajavastuu. Se käytännössä tarkoittaisi
sitä, että kotitaloudessa syntyvät muoviset
jätteet laitettaisiin sekajätteen sekaan. Pakkausjätteet
otettaisiin erilleen ja vietäisiin keskitettyyn keräyspisteeseen
eli pakkausjätteen keräyspisteeseen. Mitä se
tarkoittaisi? Se tarkoittaisi sitä, että meillä maaseudulla
ajaisi ensin toinen auto ja keräisi nuo kotiportilla olevat sekatalousjätteet,
ja sitten perässä tulisi toinen auto, joka keräisi
nämä pakkausjätteet.
Me tiedämme sen, että tämä tarkoittaisi
5,2:ta miljoonaa ylimääräistä kuljetus-
ja huoltoajokilometriä vuodessa, ja niistä syntyisi
noin 3 miljoonaa kiloa kasvihuoneilmiötä vauhdittavia
hiilidioksidipäästöjä. Jos kyseinen
pakkausjäte käytettäisiin energian tuottamiseen
lähimmissä voimaloissa, sillä voitaisiin
lämmittää, arvoisat kollegat, 27 000
omakotitaloa vuodessa. Tässä jätelaissa
tapahtuu nimenomaan nyt niin, että ensin toinen auto kerää sekajätteen
kotiovelta, sen jälkeen pakkausjätteen kerää toinen
auto, ja jos siinä pakkausjätteen seassa on esimerkiksi
jauhelihapaketissa hivenen jauhelihaa, niin loppupelissä ne
jätteet menevät samaan paikkaan ja poltetaan.
Eli kahdella kuljetusautolla kuljetetaan jätettä,
ja lopputuloksena on se, että ne kaikki poltetaan.
En ymmärrä tätä logiikkaa,
millä tavalla keskustapuolue nyt näkee, että tämä olisi
maaseudun ihmisille reilu, kun kerran se hinta, vaikka jätteen
kuljetuksen hinta hivenen laskisi sekajätteen osalta, pakkausjätteen
keräysverkostosta tulee olemaan äärimmäisen
kallis. On arvioitu, että se maksaa 50 miljoonaa euroa,
ja se lasku, (Puhemies: 5 minuuttia!) arvoisat kollegat, tulee tuotteiden
hintaan ja sen maksaa jokainen suomalainen ihminen käydessään
kaupassa. Tätäkö te nyt haluatte, kun
tällainen esitys on eduskuntaan tuotu? Jätelain
kokonaisuudistuksesta on muodostumassa toinen jätevesiasetus.
Tässähän on lähdetty — arvoisa
puhemies, vähän ylitän ajan, niin ei
tarvitse toista puheenvuoroa ottaa — liikkeelle vuonna
2008 voimaan astuneen EU:n jätepuitedirektiivin asettamisesta,
ja sen tavoitteena on nimenomaan suojella ympäristöä ja
ihmisten terveyttä ehkäisemällä ja
vähentämällä jätteen
syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia.
Nyt Suomessa mennään juuri toiseen suuntaan. EU:n
jätepuitedirektiivi (Puhemies: Aika!) olisi voitu kirjata
Suomen lakiin sellaisenaan ja valmistella suomalainen lainsäädäntö huolella
ja kunnolla eikä niin, että suomalaisen haja-asutusalueen
ja maaseudun ihmiset joutuvat jälleen kerran maksumiehiksi.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvostettu rouva puhemies! Tiukassa taloustilanteessa on huolehdittava
siitä, että kannamme vastuun ympäristöstä, että teemme
työtä sen eteen, että jätämme
maapallon tuleville sukupolville vähintään
yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen saimme,
mieluusti paremmassa. Valtiovarainvaliokunnan ensi vuoden talousarviokäsittelyssä
yksi
meidän kokoomuslaisten keskeinen painopiste oli ympäristönsuojelu
ja luontopalvelut. Itämeren suojeluun ja öljyntorjuntaan
tuli lisäpanostuksia. Se oli meidän tahtomme ja
meidän toiveemme, oli hyvä, että se toteutui.
Toinen tärkeä asia ympäristöministeriön
pääluokassa oli se, että Metsähallituksen
voimavaroja lisättiin niin, että luontopalvelut
säilyvät mahdollisimman monen suomalaisen ulottuvilla.
On hyvin tärkeää, että kun
näemme, että taloudellisesti tiukat
ajat ovat tulossa, me arvioimme kokonaisuudessaan valtion budjettia,
50:tä miljardia euroa, ja katsomme, miten me voisimme sisäisin
voimavarasiirroin löytää enemmän tehokkuutta.
Vaikka täällä ei ministeri ole paikalla,
niin haluan nostaa yhden asian, jonka toivon, että ympäristöministeri
nopeasti arvioi ja toteuttaakin.
Pidä saaristo siistinä on tehnyt upeaa työtä.
He ovat neuvoneet ja valistaneet veneilijöitä,
vesillä liikkujia, ja ovat myöskin huolehtineet
jätehuollosta, ja tällä hetkellä me
tiedämme, varsinkin asunto- ja ympäristöjaoston
jäsenet, että siellä on tarpeen uusi
huoltoalus. Me olemme tähän mietintöön
kirjanneet sen, että toivomme, että Öljysuojarahaston
käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja laajennetaan
ja saataisiin sitä kautta tämä huoltoalus
hankittua. Tämä on yksi mahdollisuus tehostetusti
käyttää voimavaroja ja parantaa ympäristön
tilaa.
Kun Itämeri-selontekoa käsiteltiin eduskunnassa,
niin koko eduskunta mietinnössään yhtyi huoleen
siitä, että ne toimenpiteet, joita tällä hetkellä tehdään
Itämeren pelastamiseksi, eivät ole riittäviä.
Siinä yhteydessä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
esitin, että Itämeren suojeluun kohdennetut toimenpiteet
koottaisiin yhteen, jotta voisimme arvioida niiden voimavarojen
kustannustehokkuutta ja ympäristöhyötyjä.
Erityisesti tämä keskustelu jätevesiasetuksesta
on osoittanut sen, että meidän täytyy
erityisen tarkkaan katsoa, minkälaisia toimia me teemme,
jotta me saamme kustannustehokkaimmat ja eniten ympäristöhyötyjä aiheuttavat
toimenpiteet. Silloin ehdotettiin, että nuo asiat koottaisiin
valtion talousarviossa yhteen.
Olen tehnyt tästä kirjallisen kysymyksen,
johon Astrid Thors on vastannut, ei ympäristöministeri,
ja hän on luvannut, että sitten kun seuraava talousarvio
tulee eduskuntaan, niin siinä nämä voimavarat
on yhteen koottu. Olisin ministeri Lehtomäeltä kysynyt,
onko valmistelu tosiaankin käynnissä. Hän
ei täällä paikalla nyt ole, mutta toivon,
että vastauksen tähän saan. On erityisen
tärkeää, että me saamme nykyistä tehokkaampia
toimia Itämeren pelastamiseksi, rehevöityminenhän
siellä on suurin haaste.
Aivan erityisesti, kun katsotaan voimavaroja, meidän
on katsottava maa- ja metsätalousministeriön voimavaroihin.
Mielestäni on aika käsittämätöntä,
että ympäristöministeriön voimavarat ovat
niin ohuet ja sitten kun katsomme maa- ja metsätalousministeriön
voimavaroja, siellä on, kun kärjistän,
jotakuinkin saman verran rahaa possunlihan markkinointiin ja reseptien
markkinointiin nettisivuilla, kuin mitä nyt tuli lisää voimavaroja
Itämereen eli noin 3 miljoonaa euroa. Kyllä kannustan
hallitusta siihen, että saadaan entistä enemmän
maa- ja metsätalousministeriön voimavarat kohdentumaan
ympäristöperusteisesti. Ennen kaikkea maatalouden
ympäristötuet, niiden kohdentaminen, pitää uudistaa.
Kuten eduskunta Itämeri-selonteon mietinnössä totesi,
niin nykyiset maatalouden ympäristötuet ovat enemmän
tulotukea. Niiden vesiensuojelulliset vaikutukset ovat aivan liian
heikot. Mielestäni sen periaatteen, että päästäjä maksaa, pitäisi
toteutua myöskin tässä. Toivon todellakin,
että maa- ja metsätalousministeri ja ympäristöministeri
tekisivät tässä tiivistä yhteistyötä,
että ennen kaikkea EU-neuvotteluissa onnistuttaisiin siinä,
että emme puhuisi enää maatalouden ympäristötuesta
siihen sävyyn kuin on pakko ollut puhua, että ne
ovat olleet tehottomia. Erityisesti varmasti maatalouden harjoittajien
kannalta tämä on ollut erittäin epämiellyttävä tilanne.
Tiedän, että maataloudessa halutaan suojella vesistöjä,
ja se, että tuet ovat tyhmiä, ei ole missään
nimessä maatalousyrittäjien vika.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ilmaista vielä huoleni
siitä, että ympäristöministeriön
voimavaroissa mennään niukilla. Mielestäni
on hienoa, että ministeri Lehtomäki on hyvin vähillä voimavaroilla
tullut toimeen, mutta jatkossa, jotta me onnistumme niin vesiensuojelussa,
Itämeren suojelussa kuin niissä luonnonsuojelutavoitteissa,
ympäristötavoitteissa, on entistä tärkeämpää,
että jokaisessa ministeriössä otetaan
ympäristöasiat entistä paremmin huomioon ja
ympäristöministeriön vaikutusvaltaa kasvatetaan
sillä tavalla, että me todellakin onnistumme siinä,
että me jätämme sen maapallon paremmassa
kunnossa kuin me olemme saaneet ja tällä tavalla
kannamme sitten vastuuta tulevaisuudesta.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Olin talous- ja sosiaalikomiteassa Euroopan unionin
aluesuunnittelujaostossa 8 vuotta jäsenenä. Siellä oli
tapana verrata eri maiden käytäntöjä ja
pyrkiä etsimään paras mahdollinen ratkaisu kaikissa
maissa ilmeneviin tilanteisiin. Yksi tällainen vertailu
suoritettiin rakennusoikeuksien muodostumisesta ja hinnasta.
Tässä Suomi ei mielestäni kovin hyvin
pärjännyt. Ulkomaalaiset esittivät, että teillä kun
on iso maa siellä Suomessa, niin varmaan rakennusoikeus
ei juuri mitään maksa. Siihen minun oli pakko
sanoa, että maksaa joka vuosi entistä enemmän.
He esittivät jatkokysymyksen: no, Lapissa sen täytyy
ainakin olla melkein ilmaista, koska se on Euroopan unionin harvimpaan
asuttu kolkka. Valitettavasti näin asia ei ole. Levillä rakennusoikeus
maksaa sen, mitä täällä etelässäkin.
Rakennusoikeus on kuitenkin kotitalouksien, ihmisten, perusoikeuksia
ja kun se on annettu julkisen viranomaisen valvontaan ja valmisteluun, on
siitä pidettävä myös julkisen
viranomaisen hyvää huolta. Miksi näin
ei ole käynyt? Esitän, että eräs
syy on siinä, että rakennusoikeuden muodostuminen
raakamaasta on niin monivaiheinen ja monipolvinen prosessi, että se
vaatii aikaa, joka käytännössä myös
maksaa. Mutta monet valitusoikeudet johtavat myös siihen,
että osa kaavoitustyöstä on turhaa, tarpeetonta.
Jos kaavoitus kestää kovin kauan, niin sitä kaavoituksen hyväksikäyttö-
ja rakennusoikeutta ei enää ole.
Miksi tähän asiaan sitten edelleen halutaan maankäyttölain
muutoksen kautta vielä kiristystä, ihmetyttää minua.
Tällä hetkellä keskustojen ulkopuolelle
niin sanottu tilaa vievä kauppa on mahdollista kaavoittaa
myös yli 2 000 neliön yksiköissä.
Nyt edellytetään, että myös
niin sanottu tilaa vievä myymälä, joka
voi olla siis autokauppa, rakennustarvikeliike, miksei puutavaraliike, huonekalukauppa
jne., tulisi pyrkiä sijoittamaan keskustaan.
Euroopan unionin yksi mielestäni hyvä periaate
on subsidiariteetti. Se lähtee siitä, että paikallisten
olosuhteiden huomioon ottaminen on parhaiten päättäjillä,
kun he ovat myös itse paikallisia. Paikallisolosuhteiden
tuntemukselle annetaan suuri merkitys. Suomessa kuntien erilaiset
ongelmat ja tilanteet ovat niin moninaisia, että valtion
yhtenäisellä lainsäädännöllä on
vaikea nähdä niitä kaikkia ratkaisuja,
mitä itse asiassa paikalliset olosuhteet huomioon ottaen
on mahdollista tehdä ja mikä paikkakunnalle olisi parasta.
Nyt tulevana vuonna tulevassa lainmuutoksessa annetaan varmaan
ohjeita, mutta mikä esimerkiksi on keskusta? Kokeilin kerran
Tuusulassa ja pyysin taksia viemään keskustaan.
Taksiautoilija lähti viemään minua Helsinkiin,
vaikka olisin varmaan tarkoittanut Hyrylää. Tuusulassa
itse asiassa onkin kolme keskustaa: Hyrylä, Jokela ja Kellokoski,
joka on Järvenpään takana. Tämän tapaiset
erilaiset tulkintaerimielisyydet ovat muun muassa johtaneet Porvoossa
siihen, että Kuninkaanportin rakentaminen on keskeytynyt.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaupan merkitys suomalaisessa bkt:ssa
on aika suuri. Tuotteen loppuarvosta syntyy tukku- ja vähittäiskaupassa, toki
tuoteryhmästä riippuen, 30—70 prosenttiin sen
loppuarvosta, ja noin 300 000 ihmistä on kaupan
palveluksessa tällä hetkellä, joka 9.
työntekijä. Se, että myymälät
siirretään keskustoihin, on joissain tapauksissa
ilman muuta kaupan edun mukaista, mutta jos ei ole maata tai joudutaan purkamaan
vanhoja rakennuksia, asia ei enää ole suinkaan
niin itsestään selvä. Myöskään
elintarvikeliikkeiden sijoittaminen keskustoihin ei välttämättä,
mikäli asutusta on lähellä, ole miellyttävää.
Lastaukset tapahtuvat aamuviiden jälkeen, dieselautojen
pakokaasut, niiden lämmityslaitteiden ääni,
samoin kuin jäähdytyslaitteet häiritsevät
yöunta.
Kaiken kaikkiaan toivoisin, että täällä mietittäisiin
vielä kertaalleen, voisiko tuo 2 000 neliön raja,
joka olisi kunnan suurin maksimiannos, muutettavissa 4 000:een,
jolloin paikallisten olosuhteiden järkevä harkinta
olisi myös mahdollista.
Petri Pihlajaniemi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Rakennusten energiatehokkuus kiristyi tänä vuonna
ja kiristyy lisää kahden vuoden päästä.
Se on toisaalta ihan hyvä asia, mutta koska suomalaisten
omaisuus on sidottu pääasiassa kiinteistöihin
ja suurin osa omakotitaloihin, niin olisi erittäin tärkeää,
että pidetään myös huoli, ettemme
tee itsellemme uutta homepommia ja muutaman vuoden päästä totea,
että ovatkin liian kireät nämä säädökset.
On erittäin tärkeää, että tätä tarkkaillaan
ja pidetään huolta siitä.
Ja sitten ministeri Vapaavuorelle kiitos, että hän
on edistänyt puukerrostalojen asiaa, eli päästään
Suomessakin todella rakentamaan puusta kerrostaloja. Se kuulostaa
hyvältä, ja siitä kunnia Vapaavuorelle.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi yhdestä tällaisesta
periaatteellisesta kysymyksestä. Meitä kaikkia
vähän yllätti budjettipäällikön
kannanotto, joka ainakin STT:n välittämän
uutisen mukaan oli vähän sellainen, että hän vähän
hymyssä suin ihmetteli, miksei eduskunta käyttänyt
menokehyksissä olevaa 260 miljoonan jakovaraa täällä eduskuntakäsittelyn
aikana. Minusta tämä on aika vakava juttu, koska
kuulin, että kuitenkaan koko valtiovarainvaliokunnallekaan
ei asiasta informoitu, vaikka budjettipäällikkö oli
valtiovarainvaliokunnan vieraana aivan viime metreillä.
Jos ajatellaan eduskunnan budjettivaltaa, niin kyllä se
lähtee siitä, että eduskunnalla pitää olla
avoimesti kaikki oleellinen tieto käytettävissä,
ja se on eri asia, miten sitten harkitaan, millä tavalla
suhtaudutaan esimerkiksi tällaiseen jakovaran käyttöön,
joka yleensä käytetään millilleen,
mitä sitä on jakamattomana jakovarana jätetty.
Elikkä antoi vähän sellaisen oudon sävyn.
Sitten puurakentamisesta sen verran haluan todeta, että siitä on
todella paljon puhuttu. Noin kymmenen vuotta sitten itse olin vetämässä asunto-
ja ympäristöjaoston matkaa Pohjois-Amerikassa,
ja silloin jo Kanadan puolella länsirannikolla 80 prosenttia
kaikista rakennuksista, olivat ne sitten korkeita kerrostaloja tai
muita taloja, rakennettiin puurunkoisina ja USA:n puolellakin länsirannikolla
60 prosenttia. Eli kyllä tästä on kauan
puhuttu ja on puurakentamisen edistämishankkeita ollut.
Nyt vasta, kun Ruotsikin meni oikein räväkästi
ohi, on havahduttu lisää, ja toivottavasti todellakin
näissä sekä määräyksissä että muissa
edellytyksissä päästään eteenpäin.
Mutta kauan tämä esillä on ollut, ja
on häpeäpilkku, ettei vihreän kullan
maa, Suomi, puuta enemmän puurakentamisessa hyödynnä.
Arvoisa puhemies! Olen vähän siinä mielessä huolissani,
että aika vähän, kun asuminen kuuluu
keskeisenä tähän pääluokkaan,
täällä on puheenvuoroissa kuitenkaan
kannettu huolta, vaikka valiokunta ihan aiheellisesti on kantanut
huolta, kohtuuhintaisen vuokra-asumisen riittävyydestä.
On käsittämätöntä,
että Suomi on sellainen maa, jossa vuokra-asuminen nousee
pintaan ja keskiöön vain silloin, kun lama pysähdyttää vapaarahoitteisen
asuntotuotannon. Suhdannesyistä vuokra-asuminen nousee
vähäksi aikaa muotiin, ja sitten kun lamaa vähän
hellittää, vuokra-asuminen painuu jälleen
marginaaliin, jota se ei suinkaan muissa Euroopan maissa ole. Siitä kärsii
elinkeinoelämä, siitä kärsii
työmarkkinat, siitä kärsii työllisyys,
että ei ole riittävästi kohtuuhintaisia
vuokra-asuntoja.
Kyllä yhteiskunnalla pitää olla aktiivisempi rooli
siinä, että vuokra-asuntomarkkinat toimivat ja
että vuokrat pysyvät kohtuuhintaisina. Siihen
on mahdollista vaikuttaa tietenkin Ara-ehtoja muuttamalla, tonttipolitiikalla
ja kustannuksiin vaikuttamalla, mutta kyllä se on aika
paljon tahtotila. Se on myöskin tällainen status-juttu
ja oikeudenmukaisuuskysymys. Ei voi olla oikein, että sellainen
työntekijä, yrittäjä, kuka tahansa, joka
maksaa vuokransa täysimääräisesti
palkastaan, on jo verotuksellisesti eriarvoisessa asemassa omistusasuntoa
maksavan kanssa. Asumismuodosta riippumatta ihmisten pitäisi
olla samassa asemassa, ja nyt ei tällä hetkellä niin
ole. Vuokra-asukas maksaa kaikki pääomakustannukset,
pääomakustannusten korot, rakentamiskustannukset,
ylläpitokustannukset eurolleen eikä saa niistä mitään
helpotusta. Tämä on tällainen rakenteellinen
ongelma.
Toinen, mikä liittyy asumiseen, on tietysti yleisestikin
ottaen se, millä tavalla rakennuskohtuuhintaista rakennusmaata
saadaan käyttöön. Kunnat eivät
kyllä käytä tarpeeksi hyväkseen edes
nykylainsäädännön mahdollisuuksia
esimerkiksi rakentamiskelpoisen, heti käyttöön otettavan
rakennusmaan kiinteistöveroprosenttia määritellessään.
Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, kun täällä debatissa
viittasin Histan osayleiskaavaan, joka maanantain ja tiistain välisenä yönä Espoossa
hyväksyttiin, Espoossa on miljoonia rakennusneliömetrejä pientalorakentamiseenkin
varattua tonttireserviä osayleiskaava- ja asemakaavoitetulla
alueella. Nämä makaavat joutilaina, näitä ei
saada käyttöön. Kyllä tarvittaisiin
myöskin kuntatasolla aktiivisempaa politiikkaa. Se tonttimaa,
johon jo veronmaksajat ovat maksaneet kaavoituskustannukset, kunnallistekniikkakustannukset
ja kaikki kustannukset, on myöskin saatava rakentamisen
alle. Silläkin tavalla vaikutetaan sekä omistusasumisen
että vuokra-asumisen hintatasoon.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Det är ett år
sedan EU:s strategi för Östersjöregionen godkändes.
Miljödelen i strategin utgörs av den aktionsplan
för Östersjön som Helcom utarbetat och
som godkändes av regeringarna runt Östersjön
2007. I Helcoms aktionsplan har målet för en god
ekologisk nivå ställts på 2021. På ministermötet
i Moskva i maj 2010 var det meningen att alla Östersjöländer
skulle presentera sina nationella handlingsplaner, men tyvärr
var det flera länder som inte då hade beredskap
till det.
Nästa ministermöte hålls i mars
2011 och då är det viktigt att Östersjöländerna
kan visa att betydande framsteg har skett. Finland bör
dra sitt strå till stacken på ett aktivt sätt.
Också Finland har utarbetat en nationell plan för
att nå de uppställda målen. Tyvärr
visade det sig att de åtgärder man räknar
upp i planen inte är tillräckliga för
att nå den minskning på 150 ton fosfor och 2 000
ton kväve per år jämfört med
nuläget som krävs av Finland.
Myös tätä taustaa vasten eduskunnan
panostukset Itämeren suojeluun ovat hyvin tärkeitä. Hallitus
on ensimmäistä kertaa avannut erillisen Itämeri-momentin
talousarviossa paljon puhutun 3 miljoonan vuoksi, jotka sisältyivät
hallituksen talousarvioesitykseen. Rahoilla rahoitetaan muun muassa
maatalouteen liittyviä ympäristöhankkeita
saaristomerellä. Fosforin poistamisen lisäksi
menetelmien kehittäminen sen talteen ottamiseksi on myös
tärkeää, koska fosforivarat ovat käymässä melko
niukoiksi lähitulevaisuudessa.
Riksdagen lägger därtill nu till 1,4 miljoner euro
för reduceringsfiske. Meningen är att 1 miljon
euro ska användas för att bygga ut och utveckla
reduceringsfisket av mindre värd fisk i Finska viken och
Skärgårdshavet. 400 000 euro ska användas
för reduceringsfiske i sjöar och bassänger.
Reduceringsfisket i skärgårdsvikar har pågått
som ett pilotprojekt under Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet
under det gångna året. Pilotprojektet har pågått
i Mynälahti i sydvästra Finland och i Ingå i
Nyland. Resultaten har varit goda.
Det har visat sig att stora mängder mört
och braxen kan fiskas bort om yrkesfiskaren kan få en rimlig
ersättning för arbetet. Enligt uppskattning kan
man fånga åtminstone 5 000 ton braxen-
och mörtfisk per år. 1 000 ton fisk innehåller
7—8 ton fosfor. Kostnaden för borttaget ton fosfor
blir cirka 50 000 euro vilket är ett mycket kostnadseffektivt
sätt att minska på belastningen. Man räknar
med att gränsen för kostnadseffektiva åtgärder
går vid 150 000 euro per ton fosfor.
Jos poistokalastus onnistuu suunnitelmien mukaisesti, Suomi
saattaa onnistua saavuttamaan tavoitteet, joihin olemme sitoutuneet,
kustannustehokkaalla tavalla Helcomin piirissä. Myös
sen vuoksi tämä suuri panostus on sekä mielenkiintoinen
että tärkeä. Saalis on käytettävä viisaasti.
Toivon, että elintarviketuotannossa kehitellään
uusia menetelmiä. Lähiruoan käytön edistämiseksi
toimivan EkoCentrian, jolle myös eduskunta myönsi
lisäyksen, on syytä hyödyntää tilaisuus
lähipyydetyn kalan kulutuksen edistämiseksi.
Riksdagen ökar också anslaget för
oljebekämpningsberedskapen genom att reservera 800 000
euro för anskaffningen av oljebekämpningsbommar
till havs. Med tanke på de enorma lasterna av olja som
dagligen transporteras förbi vår kust, och också ökningen
av transporterna under de närmaste åren, måste
oljebekämpningen få en ännu större
resursökning inom de närmaste åren. Men
det här blir en uppgift för nästa regering.
Det är positivt att Östersjöländerna
nu samarbetar inom ramen för ett EU-projekt för
att förbättra oljebekämpningsberedskapen.
Också Ryssland är med i ett annat projekt som
finansieras av Nordiska ministerrådet, men samarbetet måste
förutom gemensamma övningar också handla
om att stärka flottan av oljebekämpningsfartyg
och mängden redskap.
Jag är mycket glad över att riksdagen lägger till
sammanlagt 7 miljoner euro för utbyggnaden av vatten- och
avloppsnätet och för de här överföringsledningarna,
som också har en regional betydelse. Den skrivning vi i
riksdagen enades om innebär, och bör tolkas av
både miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet
så, att också nya projekt kan inledas. Det är
riksdagens vilja och riksdagens vilja måste respekteras.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin maat sitoutuivat vuonna
2001 pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden
köyhtymisen vuoteen 2011 mennessä. Tähän
tavoitteeseen ei ole päästy. Luonnonsuojelu onkin
juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Oman haasteensa tuo myös
ilmastonmuutos.
On selvää, että Suomi tarvitsee vahvan
ja itsenäisen ympäristöhallinnon, joka
edistää luonnonsuojelutavoitteita kunnianhimoisesti.
On erittäin huolestuttavaa, että budjettiesityksessä ympäristöhallinnon
määrärahoja supistetaan. Nämä supistukset
tuntuvat rankasti jo entisestään pienellä hallinnonalalla.
Muun muassa ilmastonmuutoksen takia painetta olisi pikemminkin tehtävien
kasvattamiseen.
Keskeinen syy ympäristöhallinnon leikkauksiin
on valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Eduskunnan tarkastusvaliokunta
on hiljattain kohdistanut tuottavuusohjelmaan vakavaa kritiikkiä.
Valiokunnan mukaan ohjelmalla ei ole todella parannettu vaan itse
asiassa heikennetty tuottavuutta. Ympäristöhallinnon
henkilöstön vähentämisen myötä sieltä uhkaa
kadota myös merkittävä määrä osaamista.
Tuottavuusohjelman soveltamisessa on syytä ottaa nyt järki
käteen. Ympäristön kannalta oleellisten
tehtävien hoidon vaarantaminen ei ole tuottavuuden parantamista.
Arvoisa puhemies! Onneksi valtiovarainvaliokunta esittää,
että Metsähallituksen luontopalveluille palautetaan
niiltä leikatut rahat. Tähän olen erittäin
tyytyväinen. Näin turvataan suomalaisten kansallispuistojen
ja luonnonsuojelualueiden hoito. Luontopalveluille palautetuilla
rahoilla tuetaan myös uusien Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistojen
perustamista.
Arvoisa puhemies! Maamme suurimpia ympäristöongelmia
juuri nyt ovat Itämeren rehevöityminen ja luonnon
monimuotoisuuden ehtyminen. Itämeren suojeluun saatiin
tässä budjetissa lähes 4 miljoonaa euroa
lisää, mikä on hienoa. Itämeren
rehevöitymistä on kuitenkin estettävä myös
maatalouspoliittisilla toimilla. Rehevöitymisen suurin
yksittäinen syy ovat maatalouden ravinnepäästöt.
Ensi hallituskaudella on panostettava metsiensuojelun tehostamiseen.
Nykyisiä suojelualueita on täydennettävä Metsähallituksen
mailla ja metsärahoitusta on nostettava. Etelä-Suomen
metsämaan suojelutavoitteeksi on otettava monimuotoisuuden
turvaava 10 prosentin suojeluaste.
Arvoisa puhemies! On hyvin ilahduttavaa, että erityisryhmien
asuntojen investointiavustuksiin varattu määräraha
on suhteellisen korkealla tasolla, 110 miljoonaa euroa. Se on perusteltua
esimerkiksi siitä syystä, että lama on
lisännyt uusien pitkäaikaisasunnottomien määrää.
Erityisesti vaarassa joutua asunnottomiksi ovat työttömiksi jääneet
nuoret. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa
ja siihen sisältyvää nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisyprojektia on jatkettava tulevalla hallituskaudella.
Erityinen ongelma Suomessa on asumisen kalleus. Tulevalla vaalikaudella
täytyy käyttää kaikki mahdolliset
toimet asumisen hinnan alentamiseksi, sillä korkeat asumiskustannukset
ovat eräs merkittävimmistä köyhyyttä lisäävistä syistä Suomessa.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ympäristölainsäädännön
määrä on lisääntynyt
EU-tasolla, ja Suomessa joudutaan paljon muokkaamaan kansallista
lainsäädäntöä samaan tahtiin.
Kiire näkyy ja huono valmistelu johtaa uuteen työhön,
kuten viimeksi paljon julkisuutta saaneessa haja-asutusalueiden
jätevesijupakassa. Eduskunta säätää lakeja
eikä pääse vaikuttamaan ministeriössä tehtävien
asetusten muotoon. Tämän ja monen muunkin huonosti
tehdyn asetuksen myötä tulee mieleen, että ministeriöiden
asetuksenantovaltuutta täytynee ehkä rajoittaa
jossain määrin, jos eduskunta joutuu sitten parsimaan
asetuksia laeiksi ja korjaamaan sitä huonoa valmistelutyötä.
Ympäristölainsäädännössä on
paljon muitakin suuria kustannus-, yritys- ja työllisyysvaikutuksia
aiheuttavia epäkohtia. Uudet ympäristölainsäädäntöön
liittyvät määräykset vaikuttavat monesti
jo olemassa olevaan yritystoimintaan. Siellä on tehty pitkäaikaisia
investointeja, ja niitä tehdessään yrittäjien
tulisi voida luottaa toiminnan jatkuvuuteen. Uusia määräyksiä vain tahtoo
tulla sellaista vauhtia, että mukana ei pysy ja sopeutumisaikaa
näiden määräysten noudattamiseen
ei juurikaan ole. Lisäksi ympäristöviranomaisten
lupakäytännöt ja tulkinta ovat varsin kirjavia
riippuen siitä, minkä ely-keskuksen alueella sattuu
yritystoimintaansa harjoittamaan. Olenkin tuonut esille, että ympäristölainsäädäntöön
ja lakien tulkintaan tulisi saada mukaan yritystoiminta ja työllisyysvaikutusten
arviointi ja mahdollistaa tämä sopeutumisaika
ja mukautuminen näihin muuttuviin säännöksiin.
Arvoisa rouva puhemies! Näin joulun alla otan vielä esille
muutaman asian saunarakentamisesta. Rakentaminen ja kaavoitusmääräyksethän
kuuluvat ympäristölainsäädäntöön.
Me suomalaiset olemme saunakansaa, ja meille sauna on ollut
pyhätön tapainen paikka, mietiskelyn ja uusiutumisen
paikka. Siellä puhdistaudutaan fyysisesti ja henkisestikin
ja saunan löylyssä tehdään tulevaisuuden
suunnitelmat ja käydään läpi
iloiset ja kipeätkin asiat. Mielestäni sauna on
ollut välttämätön suomalaisten
menestykselle ja mielenterveydelle. Sitä ei mikään
höyrysulku tai poreamme pysty korvaamaan. Yhteiskunnassa
ei kuitenkaan ole nähty riittävästi saunan
kansallista merkitystä niin kirkkaana, että olisi
kannustettu ihmisiä rakentamaan saunoja ja saunomaan yhdessä perheen
ja ystävien kanssa. Kaavoitus- ja rakennusmääräyksillä on
pyritty päinvastoin suitsimaan ihmisten mahdollisuuksia
rakentaa saunoja rannoille ja pihoille. Mökkinaapurini
tontti tuolla Hämeessä on pari hehtaaria ja rantaviivaakin
on 150 metriä, mutta saunaa siihen ei vaan saa rakentaa,
vaikka laittaisi sille tontille minkälaiset jätevesijärjestelmät.
Mielestäni suomalaisilla pitäisi olla perustuslaillinen
oikeus rakentaa sauna omalle maalleen. Kysynkin ministeriltä,
joka nyt ei valitettavasti ole paikalla, miten tätä saunarakentamista
voitaisiin edistää Suomessa.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän
taholta kyseltiin debatin aikana asuntoministeriltä, mitä keinoja
on olemassa pysäyttää vuokrien ja asumiskulujen
yleinenkin nousu Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa.
Tämä kysymys on tärkeä,
ja minusta siihen on olemassa hyvin selkeä vastaus. Ei
ole muuta keinoa kuin pysäyttää väen
siirtyminen näihin isoihin kaupunkeihin. Ainakin pitää yrittää palata vahvaan
aluepolitiikkaan, jotta tällainen kova muuttoliike jää toteutumatta
jatkossa, sillä eletään markkinataloutta
ja jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat
kyllä nousevat myös asuntojen ja asumisen osalta
yleensä. Siitähän on kysymys. Kun väki
pakkautuu tiettyihin isoihin kaupunkeihin, seurauksena on väistämättä erittäin
kova asumisen hinnan nousu, ja näin on tapahtunut. Se tulee
jatkumaan näin, jos ei tähän perustilanteeseen
saada muutosta aikaan, ja sitä ei olla minusta oikein kunnolla
hakemassa, tällaista aluepolitiikan paluuta. Totta kai
ihmisten pitää saada muuttaa, mutta se, että on
pakko lähteä, on ihan eri asia, ja kuitenkin meillä on
vielä paljon tätä pakkoa, on vaan lähdettävä kotikonnuilta
hakemaan usein koulutusta, sitten työtä ja pysyvää toimeentuloa.
Aluepolitiikka on se, jota tarvitaan, jos meinataan, että kohtuuhintaisia
asuntoja kautta Suomen on saatavilla. Tämä on
se kysymys, joka varmasti vihreille on vaikea läksy.
Eilenhän kuultiin, kuinka vihreät ensimmäisenä esittivät
selvän leikkaushankkeen seuraavan vaalikauden osalta. Ed.
Ojansuu vaati lakkautettavaksi osaa Suomen lentokentistä.
Hän piti pahana asiana sitä, että Suomessa
on 25 lentokenttää, joista monet ovat tuolla maakunnissa.
Jos mennään tähän vihreän
kansanedustajan vaatimukseen eli lentokenttiä todella ruvetaan
sulkemaan, niin kuin hän esitti, sehän tarkoittaa,
että näiden paikkakuntien, missä nämä lentokentät nyt
ovat maakunnissa, saavutettavuus heikkenee ja sitä kautta
elinkeinotoiminta tulee väistämättä heikentymään
edelleen. Eli kyllä se saavutettavuus on niin isossa roolissa,
että jos tätä kysymystä näin
lähdetään ratkaisemaan kuin vihreän kansanedustajan
taholta esitettiin, niin keskittyminen voimistuu väistämättä.
Minä koetin kysyä tältä vihreältä kansanedustajalta
eilen, mitä Lapin kentistä hän on lakkauttamassa — meillä on
viisi kenttää käytössä:
Kemi, Rovaniemi, Ivalo, Kittilä ja Enontekiö — mutta
ei ole vielä kai päätetty, koska vastausta
ei tullut. Mutta kaikki ne ovat äärettömän
tärkeitä, jos meinataan Lappia asuttuna pitää,
ja elinkeinotoiminnan kannalta ne ovat erinomaisen tärkeitä,
erityisesti matkailun kannalta myös. Tässä se
on se kysymys, että aluepolitiikasta voidaan puhua noin
yleisesti, mutta kun mentiin ensimmäiseen konkreettiseen
asiaan, se oli vihreiden esityksenä lentokenttien lakkauttaminen
maakunnista ilmeisen laajassa mitassa.
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri oli omassa
viimeisessä debatin yhteydessä käyttämässään
puheenvuorossa aika tuohtunut siitä, kun aina vaan vaaditaan
lisää rahaa johonkin. Vähän
siihen sävyyn puhui ympäristöministeri, että te
ette ymmärrä, kuinka tiukat ajat ovat tulossa.
Tähän haluan huomauttaa lyhyesti vain sen, että aika
höölejä ovat tämä Suomen
hallitus ja sen edeltäjä olleet tuossa EU-meiningissä.
Britannian osuutta jäsenmaksusta on makseltu tähän
saakka varsin asiaankuuluvana, ja kaiken huipennus on tietysti se,
että on vielä suostuttu ottamaan lisää sitä Britannia-lisää meidän
jäsenmaksuumme vuonna 2005 tehdyllä päätöksellä, jolloin
40 miljoonaa euroa lisää tuli sitä Britannian
saamaa alennusta meidän kontollemme. Kyllä sinne
päin on oltu hiljaisia, mutta kun täällä on vaadittu
minusta ihan oikeisiin kohteisiin lisää määrärahoja,
niin ympäristöministeri oli aika tuohtunut. Mutta
Britannian apu, jota hän on kannattamassa, tuntuu olevan
itsestäänselvyys. Tämmöisiä ne
vaihtoehdot joskus ovat.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä ympäristöministeriön
alalla on paljonkin hyvin mielenkiintoisia puheenaiheita, joista
tekisi mieli tässä keskustella.
Mutta ensinnäkin haluan nostaa esille Itämeren
suojelun ja sen tärkeyden. Itämeri on tällä hetkellä,
voi sanoa, likaisin meri, mitä meillä on. Meillä suomalaisilla
jos kenellä olisi hyvä mahdollisuus hyödyntää osaamistamme
ja uutta teknologiaamme Itämeren suojelussa. Minun mielestäni
me voisimme täällä Suomessa jopa profiloitua
tässä Itämeren suojelussa vieläkin
vastuullisemmin ja vieläkin vakavammin ja nimenomaan siinä mielessä,
että me käyttäisimme näitä suomalaisia
veden puhdistamiseen liittyviä uusia innovaatioita. Nythän
meidän brändityöryhmämmekin
on lähtenyt siitä, että meidän omat
järvemme täällä Suomessa tulevaisuudessa olisivat
juomakelpoisia, ja tätä taustaa vasten minun mielestäni
Suomi voisi profiloitua vieläkin paremmin tässä Itämeren
suojelussa.
Mutta kaiken kaikkiaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on jo
pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa
aivan liian vähän rakennetaan puusta. Me täällä ajattelemme
monesti, että Suomi on tämmöinen puurakentamisen
osaamisen maa, mutta aidosti me emme sitä vielä ole.
Mehän viemme esimerkiksi Venäjälle hyvinkin
paljon tämmöisiä honkarakenteisia kokonaisuuksia,
mutta jos puhutaan varsinaisesta esimerkiksi modernista puutalorakentamisesta,
niin siinä meillä olisi valtavasti vielä potentiaalia.
Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan julkisesta rakentamisesta, niin
julkisessa rakentamisessa tämä puu vasta onkin
meillä lapsenkengissä. Meillä taitaa
olla Lahden Sibeliustalo viimeinen monumentti, joka on upealla tavalla
rakennettu suomalaisesta puusta. En ymmärrä sitä ...
(Ed. Korkeaoja: Metla-talo!) — Metlan rakennus on kyllä,
pitää paikkansa. — Mutta kun esimerkiksi tämä musiikkitalo
rakennettiin tuohon toiselle puolelle Mannerheimintietä,
minä itse olisin ollut hyvin tyytyväinen, jos
tässä jos missä olisi nyt hyödynnetty
suomalaista puuosaamista. No, kun tämä asia nostettiin
meillä esille, niin meillä asiantuntijat valiokunnassa
totesivat välittömästi, että no,
eihän sitä voi puusta tehdä, koska se akustiikka
ei ole yhtä hyvä. En usko kyllä tähän, koska
kun katsotaan esimerkiksi Lahden Sibeliustaloa, niin siellähän
on aivan huippuakustiikka. Meillä on Tampereella Tampere-talo,
joka on sisältä vuorattu puulla juuri siitä syystä,
että puu on akustisesti erittäin hyvä ja
toimiva materiaali. Todellakin tässä jos missä meillä on
vielä paljon sarkaa.
Jos puhutaan puukerrostalorakentamisesta, niin siinäkään
me emme voi kyllä röyhistellä rintaamme,
nimittäin tanskalaiset ja ruotsalaiset menevät
siinä kiitäen Suomesta ohi. Tämä tietysti
johtuu siitä, että meidän lainsäädäntömme
lähtee siitä, että korkeampia kerrostaloja
ei saa vielä rakentaa puusta, koska puhutaan tästä paloturvallisuusnäkökulmasta.
Uudet materiaalit ja uusi teknologia mahdollistavat myöskin
sen, että näitä kerrostaloja tulevaisuudessa
voitaisiin entistä enemmän rakentaa puusta. Tässäkin
Suomi voisi profiloitua entistä paremmin.
Mitä tulee sitten jätevesiasiaan, niin voi
todeta, että täällä eduskunnassa
tänä syksynä jätevesiasetus
on varmasti ollut semmoinen, joka on kaikkien mieliä kiihottanut,
ja siitä on myöskin ääretön
määrä tullut palautetta kansanedustajille.
Minä itse olen sitä mieltä, että se,
että tätä asiaa nyt täällä millään
tavalla lähdetään jarruttelemaan, ei
tämän asian eteenpäin viemistä auta millään
tavalla. Se pitäisi saada nyt fiksulla tavalla päätökseen,
ja uskonpa, että mitä lähemmäs
ensi kevään eduskuntavaaleja se jätetään, lopputuloksen
kannalta se ei ainakaan paranna sitä tilannetta. Minä olisin
itse nähnyt sen niin, että ympäristövaliokunta
olisi pyrkinyt tämän asian nyt päättämään
tässä mahdollisimman nopeasti, jotta tässä asiassa
olisi päästy eteenpäin. Tämä on
taatusti kaikille yhtä kiusallinen, ja enpä usko,
että kukaan ilolla tätä asiaa vie eteenpäin.
Kaiken kaikkiaan täällä käytettiin
aikaisemmin erittäin hyvä puheenvuoro tästä rantarakentamisesta.
Minä itse olen ihan samaa mieltä siitä. Minä olen
tuolta Kylmäkoskelta kotoisin, ja siellä on rantaviivaa
vaikka kuinka paljon, mutta rakentamismääräykset
ovat kerta kaikkiaan vanhanaikaiset siltä osin, että rantarakentaminen
nimenomaan omakotirakentamisen osalta on tänä päivänä erittäin
hankalaa, ei pelkästään näiden rantasaunojen
osalta, vaan kaiken kaikkiaan tämä rantarakentaminen
pitäisi aivan uudella tavalla miettiä. Suomi on
tuhansien järvien maa, ja meillä täällä riittää kyllä rantaviivaa.
Fiksulla tavalla rakennettuna rantarakentaminen on myöskin
kaunista. Nämä rakennukset ovat erittäin
hyvän näköisiä myöskin
järvelle päin. Kun katsotaan Suomen saaristoa,
niin sehän on erittäin kaunista puurakentamista,
ja saman tyyppistä voisi suosia meillä myöskin
täällä sisämaassa.
Mutta ongelma lienee myöskin se, että Ympäristökeskus
on tietyllä tavalla muotoutunut sen kaltaiseksi organisaatioksi,
että se käyttää valtaa tässä rakentamisessa,
ja minä uskon, että aika moni allekirjoittaa sen
näkemyksen siitä, että joltain osin,
voi sanoa, käyttää mielivaltaa myöskin.
Se ei ole kaiken kaikkiaan hyvä asia.
Mitä tulee muutoin tähän rakentamiseen
ja rantarakentamiseen, niin yksi ongelma minun mielestäni
meillä on myöskin se, että me tuossa, oliko
viime vai edelliskaudella, laajensimme tätä valitusoikeutta
rakentamisen osalta, ja siinä kyllä mentiin kovaa
vauhtia metsään. Me teimme siitä valittamisesta
niin helppoa ja yksinkertaista, että senkin kaltaiset henkilöt,
jotka eivät asu siinä naapurustossa ja joille
ei todellakaan tule haittaa tästä rakentamisesta,
niin heillekin ja erilaisille yhteisöille on annettu nyt
valitusmahdollisuus. Minun mielestäni olisi ihan hyvä,
että esimerkiksi jonkin näköinen sanktio
näistä turhista valituksista saataisiin aikaiseksi,
koska meillä ovat sitten taas tuomioistuinlaitokset täysin
tukossa näitten valitusten kanssa.
Tämä kokonaisuus, että mietitään
ympäristöministeriön ja asuntoministeriön
ja asuntoministeri Vapaavuoren kanssa yhdessä tätä lainsäädäntöä ja
sitä, millä tavalla tätä rakentamista
voitaisiin helpottaa, on erittäin tärkeä asia.
Näillä eväillä, arvoisa puhemies.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Jatkankin siitä, mistä ed.
Tiura juuri äsken käytti ansiokkaan puheenvuoron,
elikkä tästä haja-aluerakentamisesta
ja rantarakentamisesta. (Ed. Ahde: Ei se ihan niin ansiokas ollut!) — Kyllä siinä
oli
erittäin hyviä asioita nostettu esille. Nimittäin
tähän samaan kysymykseen Pirkanmaalla on törmätty
yhä useammin ja useammin, ja se johtuu siitä,
että siellä kaavoittajien ja rakennusviranomaisten
tulkinnat ovat koventuneet.
Täällä jo aikaisemmin debatissa nostin
esille sen, kun sain toissa päivänä erään
Hämeenkyrössä loma-asunnon omistavan
pariskunnan kirjeen, jossa oli liitteenä kunnan kielteinen
päätös käyttötarkoituksen
muutoksesta. He olivat rakentaneet entisen loma-asunnon paikalle
uuden, ympärivuotisen asunnon vaatimukset täyttävän hirsirakennuksen
vahvasta hirrestä, ja siinä oli kaikki ne edellytykset,
mitkä oli asetettu ympärivuotiselle asunnolle,
ja nyt he saivat kielteisen päätöksen.
Perusteluna todettiin, että luvan myöntämiselle
ei ole perusteita nykyisen valtakunnallisen ja pirkanmaalaisen kaavoitus-
ja lupakäytännön mukaan. Tässä oli
tonttikokoa ja muuta nostettu esiin.
Edellä mainituista kehityssuunnista johtuen kaavoitusyksikkökin
on viime aikoina joutunut kiristämään
käyttötarkoituksen muutoksen perusteita, elikkä on
lähdetty tulkitsemaan olemassa olevaa lainsäädäntöä entistä tiukemmin.
Olen saanut erittäin monta yhteydenottoa Pirkanmaalta nimenomaan
Tampereen kaupunkiseudulta, mutta nyt sitten myös ihan
maaseutualueeltakin, että hajarakentamista ollaan rajoittamassa.
Tässäkin on nostettu esiin myös tonttikoko.
Alue ei ole osayleiskaava-alueella. Siellä on kunnan rakennusjärjestyksen
mukaan tonttikokovaatimus 2 000 neliötä,
ja tässä oli yli 2 700 neliötä,
mutta kaavoittaja olisi halunnut 5 000 neliötä.
Ja muitakin perusteita oli. Alueelle tulee siirtoviemäri, asukkaat
ovat jo kunnallisen vesijohdon piirissä, siellä on
jätevesijärjestelmät tehty viimeisen päälle,
vastaa varmaan tulevaakin jätevesiasetusta ja -lakia.
Siitä huolimatta kaavoittaja on ottanut tämmöisen
jyrkän asenteen johtuen nimenomaan Pirkanmaan tai Tampereen
kaupunkiseudun kiristyneistä hajarakentamisvaatimuksista.
Jo aiemmin kiinnitin huomiota siihen, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto
otti tarkastuskertomuksessaan kantaa Pääkaupunkiseudun
yhdyskuntarakenteeseen ja täällä olevaan
hajarakentamiseen. Kun pääjohtajan kanssa keskustelin,
niin huomautus koski lähinnä näitten
uusia kerrostalolähiöitä, koska rakennetaan
lähiöitä alueelle, jossa ei ole rataa
eikä toimivaa liikenneverkkoa eikä kunnallistekniikkaa,
ja se aiheuttaa siten kustannuksia. Mutta jos nimenomaan hajarakentamisessa
lähdetään näitä samoja
periaatteita toteuttamaan, niin kyllä kansalaisia kohdellaan
silloin väärin. Minusta on väärin,
että kaavoittaja esittää jyrkempiä vaatimuksia
kuin laki edellyttää ja käyttää mielivaltaa,
niin kuin ed. Tiurakin tuossa mainitsi. Tosiaan tästä asiasta
on tullut niin paljon yhteydenottoja, että tähän
pitäisi jonkinmoinen yhtenäinen tulkinta valtakunnassa
saada, että kansalaiset olisivat lain edessä tasa-arvoisia
eivätkä olisi viranomaisten mielivallan kohteena.
Täällä keskustelussa on noussut monta
tärkeää asiaa esille. Itämeri-asia
ja sen suojelu ja vesistön ravinnepitoisuuden vähentäminen
on todella suuri haaste, ja kun maatalous on tässä yhteydessä nostettu
monta kertaa esille ja se, että se on suurin vesistökuormittaja,
niin täytyy sanoa, että Suomessa on kyllä tehty
varmasti enemmän kuin missään muualla
näitten asioitten eteen. Mutta taustalla ovat tietämättömyydestä johtuneet
sota-ajan jälkeiset ravinteiden käytön
lisäämiset, kun elintarviketuotantoa piti nopeasti
lisätä eikä tunnettu näitä ravinteiden
veteen joutumisen kaikkia seurauksia. Tutkimus ei ollut niin pitkällä.
Nyt on teknologiaa ja tutkimusta tämän eteen varmaan
tehty, ja täytyy tehdä, jotta me saamme nämä vesistöt
hoidettua.
Sitten haluan vielä näihin siirtoviemäri-
ja vesihuoltohankkeisiin puuttua. Sille puolelle tarvitaan kyllä lisää rahaa — tämä
liittyy
myös vesistöjen ravinnepäästöihin — että näissä yhdyskunnissa,
joissa on mahdollisuus siirtyä tehokkaampiin puhdistuslaitoksiin,
saataisiin nämä kiinteistöt mahdollisimman
hyvin kunnallisen jätevesipuhdistamon piiriin. Siinä mielessä nämä siirtoviemärihankkeitten
rahoitukset ovat tärkeitä asioita.
Toinen varapuhemies:
Edustaja Kiuru, ja hänen puheenvuoronsa jälkeen
puheenvuorot pyydetään kirjallisesti notaarilta.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita tähän
pääluokkaan. Ensinnäkin haluan todeta
nyt, kun porukkaakin on paikalla, niin varmasti oppositiota on eniten ihmetyttänyt
se,
miksi ihmeessä hallituksesta tuli tällä hallituskaudella
historian luontokielteisin hallitus. Sitä selitystä olemme
penänneet ja ihmetelleet, varsinkin kun hallituksessa on
vihreätkin mukana. On erikoista, että kaikessa
päätöksenteossa on systemaattisesti unohdettu
luonto- ja ympäristöhallinnon riittävät
resurssit. Myös luontojärjestöt ovat
huomauttaneet toistuvasti tästä. Minusta on kiinnostavaa
se, että julkisuudessa hallitusta on järjestöjen
mukaan jo analysoitu ympäristöhallinnon historiallisesta
alasajosta. Se kai kertoo, mistä kaikesta loppuviimeksi
on ollut kysymys. Minusta se on iso ja keskeinen kysymys, miten
ympäristöhallinnon heikennykset esimerkiksi alueellisella
tasolla todellisuudessa tapahtuvat. Näyttää siltä,
että elinkeinokeskusten tehtävä on valitettavasti
enemmän edistää elinkeinoja kuin ympäristökysymyksiä.
Toivottavasti tämä analyysini ei ole väärä,
mutta on pelättävissä, että päinvastaisiinkin
tuloksiin päädytään.
Toinen näkökulma, josta eilen jo puhuin pitempään,
on se, miten luonnonsuojelualueita on kohdeltu hallituksen toiminnassa.
Tiedämme jo Metsähallituksen uudistamisesta yhtä sun
toista, mutta valitettavasti alkaa näyttää siltä,
että myös luonnonsuojelualueista on tulossa sellaisia
paratiiseja, joilla jokainen jokamiehenoikeuksien pohjalta ei enää niin
vain liiku. Hallitus kuitenkin omalla päätöksenteollaan
edistää sitäkin, että me voisimme
vapaaehtoisesti rahastaa tavallisia ihmisiä aikaisemmin
itsestäänselvistä retkeilypalveluista.
Minusta tämä linja tuntuu aika erikoiselta, kun
me olemme pitkään lähteneet siitä, että jokamiehenoikeudet
turvataan ja kansallispuistot sekä retkeilyalueet säilytetään
maksuttomina.
Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana asuntojen kallistumisesta.
Voi sanoa, että elämme historiallista aikaa siinä,
miten hallitus lisää tavallisille suomalaisille
kuluttajille kuluja. Ensi vuonna kuluttajien ostovoima tulee historiallisesti
hyppäämään. Se on iso kysymys,
miten suomalaiset pieni- ja keskituloiset pärjäävät
ensi vuonna, kun ostovoima kutistuu hallituksen päätöksillä entisestään.
Kaikkein merkittävin rahapussia verottava tekijä on
asuminen, ja valitettavasti nämä hallituksen lupaamat
ratkaisut jäävät sillä puolella
hyvin heikoiksi.
Toinen näkökulma, joka liittyy myöskin
laajemmin isoon uudistukseen, niin sanottuun vihreään
verouudistukseen, on johtamassa siihen, että valitettavasti
suomalaisen kuluttajan asuminen kallistuu tälläkin
keinoin entisestään. Tämä niin
sanottu vihreä verouudistus on kääntynyt varsin
harmaaksi, sillä tosiasiassa olemme joutuneet tilanteeseen,
jossa suomalaisen kerrostalossa asuvan kuluttajan maksama energialasku
kallistuu merkittävästi. On arvioitu, että se
olisi jopa 100—200 euroa vuodessa. Myös energiateollisuuden
johtaja Jari Kostama on julkisuudessa arvioinut, että pientaloissa
se saattaisi olla jopa 200—400 euroa vuodessa. Minusta
iso kysymys on siis se, kuten Kiinteistöliitto sen sanoo,
että energiaveromuutos lisää kustannuksia
asumiseen keskimäärin 250 euroa. Miten me olemme lisäämässä tällaisilla
päätöksillä suomalaisten kuluttajien
ahdinkoa entisestään ensi vuonna, kun ostovoima
ei kerta kaikkiaan enää riitä?
Juha Korkeaoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin
monessa puheenvuorossa kosketeltu Itämeren suojelua ja
Itämeren ravinnekuormituksen vähentämistä ja
siinä yhteydessä viitattu siihen, että maatalouden
ympäristöohjelmaa pitäisi tehostaa. Maatalouden
tukijärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus,
ja sen perimmäinen tavoite on ollut alusta alkaen, kun
siihen lähdettiin, se, että maatalouden
harjoittaminen ylipäätään Suomessa
olisi mahdollista. Tähän tavoitteeseen,
jolla on tietenkin myöskin ympäristöllinen
ulottuvuus, että pellot pysyvät viljelyksessä,
maisema avoimena jne., tähän kokonaisuuteen, on
liittynyt maatalouden ympäristöohjelma.
On selvää kuitenkin, että jos voisimme
kehittää tätä tukijärjestelmää sillä tavalla,
että luonnonoloistamme aiheutuva kilpailuhaitta
voitaisiin korvata paremmin toimivalla järjestelmällä eli
luonnonhaittakorvausjärjestelmällä, se loisi mahdollisuudet
myöskin tehostaa ja parantaa maatalouden ympäristötukijärjestelmää.
Eli edellytys sille, että tässä jälkimmäisessä asiassa päästään
eteenpäin, on se, että tulevan cap-uudistuksen
yhteydessä luonnonhaittakorvausjärjestelmää voidaan
kehittää sillä tavalla, että sen kautta
aidosti voidaan kompensoida ne luonnon olosuhteista johtuvat kilpailuhaitat,
mitä meillä täällä pohjoisessa
on.
Mikä meillä sitten on ongelmana erityisesti Saaristomeren
kuormituksen alueella? Niin kuin täällä on
monessa puheenvuorossa tullut esille se, että ravinteiden
kokonaiskäyttö maataloudessa on alentunut ja tällä tavalla
paine valumiin ja ravinteiden kulkeutumiseen mereen on huomattavasti
vähentynyt, tällä hetkellä voi
sanoa, että ongelmaa ei ole kemiallisten lannoitteiden
käytössä. Niitä käytetään
hyvin oikeaan tarpeeseen.
Sen sijaan ongelmana on jossain määrin karjalannan
käyttö. Varsinais-Suomessa karjalantaa tulee sillä tavalla,
että sen fosfori riittäisi periaatteessa kaikille
hehtaareille, mutta me tarvitsemme toimenpiteitä ja järjestelmiä,
joilla karjalannan ravinteet entistä paremmin saadaan talteen
ja levitettyä oikealla tavalla oikeaan tarpeeseen pellolle.
Tässä biokaasun talteenottolaitokset ovat tärkeä osa,
koska sen prosessin yhteydessä voidaan erottaa typellinen
osa ja fosforiosa ja sitten palauttaa ravinteet oikeassa suhteessa
pellolle. Kaikin tavoin pitääkin nähdä,
että nämä energiapolitiikan yhteydessä puhutut
biokaasureaktorit ovat myös erittäin tärkeä ympäristöllinen
osa.
Sitten me olemme puhuneet — ja on hyvä, että täällä on
puhuttu — näistä siirtoviemäreistä,
joilla asutusjätevesien puhdistusta tehostetaan, ja tässä suhteessa
on hyvä se, että eduskunta on nyt lisäämässä rahaa
tähän kohteeseen ja tavalla, jolla uusiakin hankkeita
voidaan aloittaa. Toivoisin tässä, että sellainen
uusi hanke olisi Punkalaitumen ja Huittisten välisen siirtoviemärin
rakentaminen, ja uskon, että tämä toive
tässä myöskin toteutuu.
Mutta kun me karjalannan kohdalla puhumme siitä, että kierto
toteutuu, ravinteet pystytään kierrättämään,
ja näin hyvin pitkälle jo tapahtuu, niin ihmisen
kautta kiertävä fosfori sen sijaan päätyy
johonkin muualle kuin kiertoon takaisin. Tässä me
teemme näitä siirtoviemäreitä,
joissa ravinteita kuljetetaan paikasta toiseen, mutta sen jälkeen,
kun puhdistusprosessi on ohi, fosfori käytetään
viherrakentamiseen, ja tosiasiassa me emme tiedä, mihin
se sieltä päätyy. Eli myöskin ihmisen
kautta kulkevien ravinteiden kierrätys takaisin kiertoon
olisi tarpeellista ja tutkimusta tämän kierron
tehokkaaksi järjestämiseksi ja toimenpiteitä tarvittaisiin.
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni lopuksi haluan kiinnittää huomiota
siihen, että meillä erittäin paljon kaavoituksessa
käytetään hyvälaatuista peltomaata
rakentamistarkoitukseen: asuntorakentamiseen, tierakentamiseen.
Hyvä pelto on erittäin tärkeä strateginen
resurssi tulevaisuudessa, ja olisikin kaavoitusohjeita laadittaessa jatkossa
mietittävä sitä, miten varmistetaan se, että hyvälaatuinen
pelto ei tule muihin, toisarvoisiin käyttötarkoituksiin.
Jollain tavalla olisi (Puhemies: 5 minuuttia!) ongelmallista, jos
tulisimme tilanteeseen, jossa pitäisi raivata peltoa poistamalla
asfalttia ja rakennuksia hyvän peltomaan päältä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Kesällä eduskunta päätti
lainsäädäntöuudistuksesta ja
voimaan tuli uusi asunto-osakeyhtiölaki. Yli viisi vuotta
kestäneessä lainvalmistelussa olivat mukana kaikki
asiaan liittyneet tahot ja useita järjestöjäkin.
Asunto-osakeyhtiöillä ei ole edunvalvontajärjestöä,
joten asunto-osakeyhtiöiden etuja ei kukaan suoranaisesti
valvonut lain valmistelun yhteydessä. Kuluttajavirasto
oli kylläkin mukana lain valmistelussa, mutta se ei kuitenkaan
voinut puolustaa yksittäisen asukkaan etuja ja oikeuksia,
koska sopimuksen isännöitsijän kanssa
tekee asunto-osakeyhtiö. Uudessa laissa täsmennettiin
asuntojen korjausten ja remonttien seurantamääräyksiä.
Asukkaan pitää tehdä taloyhtiölle
kirjallinen ilmoitus kaikista suuremmista korjauksista. Taloyhtiön
vastuulla on pitää korjausrekisteriä,
johon korjaukset kirjataan. Taloyhtiön vastuulla on myös
valvoa tai valvotuttaa kunnostustoimia. Tavanomaisin ratkaisu on
ollut se, että valvontavastuu on isännöitsijöillä.
Valvontakulut veloitetaan asukkaalta, mikäli taloyhtiö ei
ole päättänyt osallistua niiden maksamiseen.
Isännöitsijät ovat voineet itse määrittää,
mikä on kohtuullinen korvaus kustakin valvontatyöstä.
Tilanne on nyt ryöstäytynyt käsistä.
Keskimääräisiä valvontahintoja
ovat esimerkiksi märkätilojen remontista 400,
jopa 1 500 euroa, väliseinämuutoksissa
100:sta 500 euroon, parkettiremontin valvonta on joissain tapauksissa
maksanut yli 500 euroa. Tätäkin räikeämpiä esimerkkejä löytyy.
Asukkaan on vaikea erottaa sitä, mikä on normaaleihin
isännöitsijätehtäviin verrattuna niin
suurta lisätyötä, että siitä tulee
periä erillinen korvaus, ja mikä on taas sitten
kohtuullinen korvaus.
Käytännössä uusi asuntoyhtiölaki
on antanut isännöitsijöille tilaisuuden
rahastamiseen. Aiemminkin lain yhteydessä periaatteessa
hintojen nostaminen korkeiksi oli mahdollista, mutta nyt tarkennetut
säädökset seurantamääräyksistä ovat pahentaneet
tilannetta. Selkeästi isännöitsijät ovat
käyttäneet tätä lainmuutoksen
suomaa tilaisuutta hyväkseen. Tästä ovat
osoituksena tietysti hinnat, mutta myös esimerkiksi se,
että Isännöintiliitto järjestää koulutuksia,
joissa neuvotaan palkkiokorotusten tekemisessä ja uusien
rahastuskeinojen kehittämisessä. Isännöintiliitto
tiedotteessaan lanseeraa uutta tuotetta "puutteellisista remontti-ilmoituksista
aiheutuvat selvityskulut". Tämä tarkoittaa sitä,
että lisätietoja kyselevä isännöitsijä saa
syyn laskuttaa tuntihintaa remonttia teettävältä asukkaalta.
Herra puhemies! Isännöintiliitto ajaa myös
sitä, että valvontakulujen maksaja olisi asukas,
ei taloyhtiö. Tällöin yksittäisen
osakkaan laskuttaminen olisi yksinkertaisempaa. Tässä yhteydessä on
hyvä muistaa myös se, että on paljon
asiallisesti toimivia isännöitsijöitä,
jotka hoitavat työnsä huolellisesti ja ovat tehneet
tai teettäneet tarkastukset asianmukaisesti ja neuvoneet
asukkaita remonttien teossa. Asianmukaisesta valvonnasta on taloyhtiölle
ja sen asukkaille paljon hyötyä. Toisaalta nyt
kesällä toteutettu asunto-osakeyhtiölakimuutos
on antanut mahdollisuuden katteettomaan rahastamiseen, joka ei edes välttämättä takaa
parempilaatuisia remontteja. Kun näin on tapahtunut ja
kun tämä kaikki on tiedossa, on meidän
kansanedustajien syytä olettaa ja odottaa, että hallitus
tekee tarvittavat lainmuutosesitykset viivyttelemättä ja
tuo ne eduskunnan käsittelyyn.
Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta, että kun
tältäkin paikalta on tänä iltana
aika paljon syytetty maataloutta Itämeren huonosta tilasta,
Itämeren korkeista ravinnepitoisuuksista, niin on kyllä kohtuutonta
syyttää nyt maataloutta. Maatalous ja maanviljelijät
ovat tehneet kyllä erittäin suuren osan niistä Itämeren
ravinteitten vähentämistalkoista.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tänään on
puhuttu oikeastaan aika paljon nimenomaan suomalaiseen yhteiskuntaan,
kulttuuriin ja luonnon käyttöön liittyvästä jokamiehenoikeudesta,
ja hyvä että on puhuttu. Mutta itse en usko näiden
mahdollisten vapaaehtoisten maksujen käyttöönoton
kansallispuistoissa, retkeilyalueilla millään
tavalla murtavan sitä periaatetta. Tällä on
erittäin pitkä historia, ja meidän pitää olla
ylpeitä siitä, sitä pitää vaalia,
ja se on aivan oikein tavallaan, kun meillä on kansallisluonnonpuisto,
johon rakennetaan pitkospuita, tulipaikkoja, jonne tuodaan, totta
kai, polttopuita, on autiotupia ja kaikkea muuta. Tämänkin ylläpidolla
on ollut tietenkin Metsähallituksella keskeinen rooli.
Mutta jos sinne laitetaan se vapaaehtoisen kolehdin keräysmahdollisuus,
se ei murra sitä jokamiehen käyttöoikeutta
itse luontoon, se on minusta tärkeätä.
Tämä liittyy pikkuisen oikeastaan aiemmin käytyyn
Pallas-keskusteluun tässä salissa, jolloin myöskään
ei nähty sitä, että mitä parempi varustus
kansallisluonnonpuistossa meillä on, sitä enemmän
suuri yleisö kulkee niillä merkityillä poluilla
ja käyttää niitä palveluita
ja vaarantaa sitä vähemmän alkuperäistä luontoa.
Tässä on selvä logiikka, ja sen takia
on hyvin tärkeätä, että palvelurakenne
pidetään kunnossa. Siksi tämä valiokunnan
mietinnön huoli siitä, että näitä leikkauksia
ei pystytä toteuttamaan supistamatta luontopalvelujen ydintoimintoja,
on tietysti aivan oikea. Metsähallituksen täytyy
ottaa tämä viesti hyvin vakavalla tavalla.
Tässä yhteydessä haluan vaan nostaa
myöskin tuon Repoveden kansallispuiston luontokeskushankkeen
välttämättömyyden esiin. Me
tarvitsemme sen sinne, ja se tulee ilman muuta myöskin
paremmin vielä palvelemaan niitä kymmeniätuhansia
retkeilijöitä, joita siellä vuoden aikana
käy.
Puhemies! Toinen asia koskee tätä siirtoviemärikysymystä,
jolla on, totta kai, yhteys tähän ajankohtaiseen
jätevesikeskusteluun. Mitä paremmin ja mitä enemmän
me pystymme ohjaamaan valtionapuja siirtoviemärien rakentamiseen,
sen vähemmän meille syntyy sen kaltaisia riskejä tai
ongelmia, mitä tämä jätevesikeskustelu
on nyt mukanaan tuonut. Tämä on selkeästi nähtävissä vaikkapa
omalla Kymenlaakson alueella, jolla tietysti etäisyydet
ovat aika lyhyitä mutta jolla on pystytty rakentamaan osuuskuntia,
siirtoviemäreitä ja valtion tuella voitu sitten välttää kuntien
turvautumista epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytaikaisiin
ratkaisuihin. On aivan selvä asia, että juuri
näillä saadaan runsaasti näiden varrella
olevaa haja-asutusta myöskin keskistetyn järjestelmän
piiriin. Tämä on erittäin tärkeä asia.
Tämä on pitkää työtä,
ja sen takia myös täytyy valtionvaroissa huolehtia
siitä, että panostuksia säilyy.
Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian hyödyntäminen
ja lämmitystapojen siirtyminen sähkö-
ja öljylämmitteisistä taloista uusiutuviin
on äärimmäisen tärkeä asia.
Tätä täytyy kannattaa. Täytyy
edelleenkin satsata paljon matalaenergiarakentamiseen, ja tässä yhteydessä nyt
vielä mainitsen kerran koko tämän budjettikeskustelun erään
vihreän langan eli puurakentamisen. Olen jo esittänyt
kiitokseni ministeri Vapaavuorelle siitä, että hän
vahvan betonilobbyn äärelläkin kykeni
viemään nämä uudistukset palomääräyksiin ja
Suomessakin pystytään rakentamaan 8-kerroksisia
puukerrostaloja. Nämä säädösmuutokset
lisäävät selkeästi puurakentamisen
kilpailukykyä, ja tämä tulee olemaan
erittäin merkittävä ja suurimerkityksellinen
suomalaiselle puutuoteteollisuudelle ja sen kautta koko metsäklusterille ja
sille teollisuuden rakennemuutokselle, joka on ihan välttämätön,
kun tietty osa sellunkeitosta ja paperinteosta on tullut tiensä päähän.
Arvoisa puhemies! Tämä kosteus- ja homeongelma
on äärimmäisen iso kansallinen ongelma, ja
siihenhän meidän täytyy löytää vakavia
ratkaisuja. Tänään kuulimme todellakin,
että kolmasosa johtuu suunnittelusta, kolmasosa rakentamisesta,
kolmasosa käyttövirheistä. Tästä tietysti seuraa
se kysymys, onko se vastuujärjestelmä tänä päivänä kohdallaan.
Meillä on aika pitkä, useita vuosia kestävä vastuujärjestelmä,
joka liittyy aina myyjään, ja sen takia tätä kysymystä pitäisi
nyt huolella tarkastella, millä päästään
kiinni tähän erittäin vakavaan kansantalouden
varallisuutta syövään kysymykseen, erityisesti
siihen, että näitä ongelmia pystytään
uudisrakentamisessa välttämään.
Arvoisa puhemies! Myös peruskorjauskysymys on äärimmäisen
tärkeää asuntopolitiikkaa. Meillä on
paljon 1960—1970-luvulla rakennettua asuntokantaa, joka
tarvitsee uudistamista, ja siihen uudistamiseen myöskin
puu muodostaa ekologisesti kestävän vaihtoehdon,
ennen muuta, herra puhemies, ekologisesti kilpailukykyisen vaihtoehdon
erityisesti suhteessa kaikkiin muihin rakennusmateriaaleihin. Puuhan
toimii myöskin hiilinieluna siinä missä kaikki
muut materiaalit tuottavat päästöjä.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriönkin
pääluokkaan tehtiin valiokunnassa hyviä täydennyksiä.
Ympäristötöihin tuli jätevesien
osalta 3 miljoonaa euroa ja luontopalveluihin ympäristöministeriön puolella
2,5 miljoonaa. Suojelualueiden hyödyntäminen,
käytön lisääminen, luontokokemusten hankkiminen
ja luonto-osaamisen syventäminen ovat kaikkien etu. Näin
yt-menettely Metsähallituksen henkilöstön
keskuudessa voitiin keskeyttää.
Siirtoviemärihankkeet ovat, aivan niin kuin täällä salissakin
on kuultu, myös maakunnissa hyvin tervetulleita. Hyvänä esimerkkinä on Oulu—Haukipudas—Ii-viemärin
saaminen toteuttamislistalle. Jo ensi kesänä puhdistamon
laajennus olisi ollut Iissä ajankohtainen. Nyt voidaan
tätä keskitettyä järjestelmää ruveta
todella toteuttamaan ja saadaan hyvä kokonaisuus aikaan.
Budjetin ulkopuolella olen pohjoisen näkökulmasta
tyytyväinen juuri säädetyn luonnonsuojelulain
kirjauksiin metsästyksen osalta. Metsästys jatkuu
suojelualueella vapaametsästysoikeuden osalta entiseen
malliin. Hirvien ajometsästys on myös mahdollista
hirvikannan pysäyttämiseksi kansallispuistoissa.
Raatelevan pedon poistaminen on myös mahdollista, muutenhan
raatelu jatkuisi ja vahingot edelleen lisääntyisivät.
Arvoisa puhemies! Yleensä kansallispuistojen ja muiden
suojelualueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia tehtäessä yhteistyötä paikallisen väestön
kanssa tulee edelleen lisätä. Yleensä on kysymys
kulkemiseen, riistanhoitoon, metsästykseen tai kalastukseen
liittyvästä toiveesta. Pienillä joustoilla
saadaan suurta tyytyväisyyttä ja hyväksyntää suojelualueelle.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa puhemies! Itämeren suojelun osalta meriliikenteellä on
myöskin hyvin merkittävä rooli. On tulevaisuudessa
pyrittävä siirtämään
matkustaja-alukset käyttämään nesteytettyä maakaasua,
jolloin päästään rikkipäästöistä.
Toinen oleellinen asia on se, että laivojen jätevedet
tulee jatkossa ohjata satamissa puhdistamoihin eikä niitä saa
päästää tuonne avomerelle. Avomerelle
päästäminen on vielä tänä päivänä ihan
selvää arkipäivää ja
sillä on hyvin suuri merkitys Itämeren veden koostumukseen
ja nimenomaan fosforimääriin.
Luontopalveluiden osalta totean, että on hyvä asia,
että valiokunta teki asianmukaiset lisäykset ja
voidaan näitä matkailupalveluita edelleen tarjota.
Varsinkin Varsinais-Suomessa Teijonkin matkailualueen palvelut olivat
uhattuina, ja kun ed. Jukka Roos aikanaan teki ison työn
saadakseen ison suojelualueen siellä pystyyn, niin on se kaiken
kaikkiaan hieno asia, että nämä palvelut edelleen
siellä toimivat. (Ed. Pulliainen: Eduskunnan ympäristö-
ja luontoryhmä!) — Kyllä, mutta Jukka
Roos oli siinä hyvin aktiivinen, kunnia hänellekin,
hän oli siinä mies paikallaan.
Asumisen osalta toteaisin, että puurakentamisen tuleminen
on hyvä asia, ja erityisesti siinä myöskin
päästään todennäköisesti
paljolti eroon nimenomaan homeongelmista, kunhan se puurakentaminen
tehdään oikein. Nythän meillä on 1970-
ja 1980-luvuilla rakennetut betonibunkkerit, jotka ovat hyvinkin
huonosti ilmanvaihdon osalta järjestettyjä, ja
siellä on paljon kosteusongelmia. Niiden kohtaloksi koituu
ennen pitkää purkaminen. Meillä on osaamista
rakentamisen osalta, kunhan se käytetään,
ja vastuutusta pitää edelleen tehostaa niin, että myöskin
kuluttajansuoja kaikilta osin toteutuu.
Ed. Tennilä käytti hyvän puheenvuoron
asumisesta, asumisen kustannuksista. Se on juuri niin, että ruuhkautuminen
tietylle alueelle nostaa asuntojen vuokria, nostaa asuntojen hintoja,
ja kun asuminen on kuitenkin ihmisille välttämätön
asia, siitä tulee kilpailukyvylle rasittava tekijä.
Siksi aluepolitiikkaa ja asumisen kustannuksia pitää huolellisesti
miettiä.
Mitä olen seurannut julkisuudessa olleista tiedoista,
niin valtio ja kunnat täällä Pääkaupunkiseudullakin
pitävät aivan tajutonta hintaa asuntotonteilla.
Se on osaltaan nostamassa asuntojen hintoja, ja meillä on
nyt edessä vuokratonttien osalta aikamoinen pommi. Nimittäin
siellä on tänä päivänä päällä 25—30
vuotta vanhoja kerrostaloja, ja nyt, kun tontin omistaa joku muu kuin
taloyhtiö, tontin omistaja sanelee kylmän rauhallisesti
sen vuokratason, mikä on tulevaisuudessa, ja historialla
ei ole mitään merkitystä. Tämä on
nähtävissä myöskin Metsähallituksen toimissa.
Arvoisa puhemies! Varmaan puhetta vielä riittäisi,
mutta nyt pikkuhiljaa on syytä hiljentyä joulun
viettoon.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Olemme viettäneet luonnon monimuotoisuuden
teemavuotta, vaikka luonnon monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään.
Tarvitaan viimeistään seuraavalla hallituskaudella
yhä tehokkaampia toimia, kuten ennallistamista, suojelualueiden
perustamisen ohella. On hyvä, että Metso-ohjelmaa
on päätetty jatkaa, joskin sen rahoitus on ollut
riittämätön. Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman
Metson vahvuus on sen laaja hyväksyttävyys.
Toinen tärkeä seikka on se, että on
saatava uusi ajatusmalli läpileikkaavana kaikkeen toimintaan.
Ekologinen kestävyysraami on huomioitava lähtökohtana
kaikessa toiminnassa. On kestämätöntä,
että avohakkuu ja perinteinen metsänhoito
köyhdyttävät metsäluontoa. Sen
rinnalle on saatava luonnonmukaiset ja pehmeämmät
metsänkäsittelymenetelmät varteenotettavaksi
vaihtoehdoksi. Erirakenteisessa metsässä, niin
sanotussa jatkuvan kasvatuksen talousmetsässä,
on erilaisia ja erikokoisia puita, myös lahopuuta. Se on
paljon monipuolisempi biotooppi eliöille kuin yhden puulajin
talousmetsä ja tuottaa myös omistajalleen tasaisen
tuoton ja vahvaa laatupuuta. Metsälain muutos on välttämätön luonnon
monimuotoisuuden suojelemiseksi.
Suomessa on ojitettu valtaosa maan soista ja jäljellä on
erityisesti eteläisessä Suomessa vain rippeitä alkuperäisestä suoluonnosta.
Yli puolet koko maan suotyypeistä on Syken arvion mukaan
uhanalaisia, ja suojelutaso on epäsuotuisa. Ojitettuja
suoalueita voidaan uudelleensoistaa, mikä olisi erityisen
viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla
puuntuotannollinen arvo on osoittautunut vähäiseksi.
Suomeen tarvitaan kansallinen suoluonnon suojeluohjelma.
Turpeen energiakäyttöä on ilmastosyistä vähennettävä,
sillä turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja tuottaa kivihiiltäkin
suuremmat ilmastopäästöt. Nykyinen turvetuotanto
on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille
soille. Soiden ohella myös pienvedet tarvitsevat suojelua
ja myös ennallistamista. Ihminen on muokannut miltei kaikki
luonnontilaiset uomat. Meillä on valtavasti haastetta varjella
viimeiset jokiin nousevat kutukalat, harvinaiset suolintulajit kuten
riekko, monet keto- ja niittylajit, perhoset kuten luhtakultasiipi,
pienpedot, ilves ja ahma, sudet ja monet muut Suomen luontoon kuuluvat eläimet,
linnut, pikkuötökät ja kasvit.
Arvoisa puhemies! Tänä syksynä on
annettu uusi arvio uhanalaisista lajeista. Sen mukaan joka kymmenes
Suomen eliölaji on uhanalainen. Puolet Suomen eri luontotyypeistä on
luokiteltu uhanalaisiksi. Moni eliölaji on vaarassa kadota sukupuuttoon.
On keskeistä valmistella ja toteuttaa uhanalaisten lajien
luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmia. Enemmistö uhanalaisista
lajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä.
Metsäelinympäristön muutokset selittävät muutokset
monen lajin osalta. Lahopuun väheneminen, metsien uudistamis-
ja hoitotoimenpiteet kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus,
ovat syitä köyhtymiselle. Tarvitaan lisää suojelualueita
mutta myös edellä kuvattu muutos metsienkäsittelymenetelmiin.
Perinneympäristön hoito voisi olla yhä merkittävämpi
tulonlähde maaseudulla. Perinneympäristöt,
niityt ja kedot ovat kaunis osa perinteistä maalaismaisemaa.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan
debattikeskusteluvaiheessa puhuttiin yhdessä vaiheessa
esteettömyysasiasta, ja haluan palata siihen vielä vähän tarkemmin
uudelleen, koska se tulee kaikille meille jossain aiheessa olemaan
erittäin konkreettinen asia ja sen ratkaisu on pelkästään
asenteista useimmissa tapauksissa Suomessa kiinni. Ei tarvita enää uutta
lainsäädäntöä, itse
asiassa ei mitään asetuksia, ei mitään
ohjeita eikä juuri paljon minkäänlaisia
voimavarojakaan, jos vaan asiaan halutaan suhtautua oikealla tavalla,
ennen kaikkea jos tullaan vähän ajatelleeksi,
mitä kaikki se tarkoittaa. Mutta tietenkin silloin, kun
menee kuin orivarsa eteenpäin eikä tarvitse mistään esteistä mitään
välittää, ei tule ajatelleeksi sitä, mitä este-sana
yleensä tarkoittaa.
Tässähän nyt yleensä lähdetään
liikkeelle siitä, että ajatellaan pyörätuolissa
istuvaa ihmistä tai sähköpyörätuolissa
istuvaa ihmistä. Unohdetaan kokonaan ne ihmiset, jotka
ovat jollain muulla tavalla hetkellisesti ehkä huonommin liikkuvia.
He voivat olla tapaturman takia alaraajakipsiä kantavia
ihmisiä tai ovat perheenäitejä, jotka
työntävät lapsia rattaissaan. Se on hyvin monimuotoinen
tämä ihmisvalikoima, ja kaikkia heidän
tarpeitaan yhdistää se, että kunhan paikasta
toiseen pääsee suhteellisen sileästi
ja tasaisesti. Ei ole kovin kummallinen vaatimus, eihän,
ed. Salo? (Ed. Petri Salo: Ei!) Luulisi, että se on helppo
toteuttaa. Tähän liittyvät ensimmäiset
ohjeet tulivat Suomen rakennusmääräyskokoelmaan
vuonna 1958 käsittääkseni, siis yli 50
vuotta sitten. Siitä lähtien näitä on
jauhettu ja toteutettu ja aina lopputulos on ollut jollain lailla
ei täydellinen vaan jotain muuta.
Tässä talossa rakennettiin onneksi tästä perusteesta
johtuen uusi sisäänkäynti, joka oli tarkoitus
saada täysin esteettömäksi. Eduskunta
halusi rakentaa täysin esteettömän sisäänkäynnin. Kaikki
valmisteltiin huolellisesti. Kansanedustaja Ulla Anttila veti tätä työryhmää.
Minulla oli ilo olla tämän kyseisen työryhmän
jäsenenä, koska olen ollut vammaistyössä mukana
30 vuotta. Siinä käytettiin tämän
maan erittäin hyviä asiantuntijoita. Tämä työryhmä jätti
mietintönsä, ja sen jälkeen kansliatoimikunta
päätti, että tämä kyseinen
tila rakennetaan.
Menkääpä jokainen teistä nyt
tutustumaan siihen, kuinka täysin esteetön se
teidän mielestänne on, ja mieluummin istukaa johonkin
pyörätuoliin ja pyytäkää,
että teidät työnnetään
sisälle. Niin ikävää kuin se
onkin sanoa, te ette edes pääse kadulta sisälle.
Siinä kadulla on jo ensimmäinen reunakivi, jonka
yli sisälle päästäkseen täytyy
olla erityistä teknistä taitoa. Siellä sisällä Museoviraston
vastustuksesta johtuen tietyt ovet, jotka johtavat näihin
lakitiloihin ja muihin vastaaviin, ovat sen laatuisia, että niistä voimakas mies
pääsee sisälle, kun avaa ylärivan
ja vetää ovet kunnolla auki, mutta kynnykset ovat
jääneet jäljelle.
Kerron tämän yksityiskohdan sen takia näin tarkasti,
että siinä on sanottu kaikki. Oli rahaa, oli aikaa,
oli asiantuntijoita, mutta miksi siinä toteutuksessa ne
muutamat sentit ja pienet millit jäävät
aina toteuttamatta? Se johtuu vaan siitä, että sitä asiaa
ei kunnolla sisäistetä. Arkkitehtien koulutuksessa
tämä kerrotaan. Se on rakennepiirustuksissa otettu
huomioon, mutta aina kun on lopullisesta toteutuksesta kysymys,
niin jokin mättää tässä asiassa.
Sen takia ajattelin, että näin joulun alla,
kun kaikki sanotte, että teillä on hyvä mieli,
miettisitte tätä asiaa myöskin jatkossa
omassa edustajan tehtävässänne, kun esimerkiksi
kunnallista tekniikkaa, kaavoitusta ja muuta hoidetaan. Moni asia
on paljon paremmin kuin 30 vuotta sitten. Minä en ollenkaan
väitä sitä, että tämä meidän yhteiskuntamme
olisi joku kurjalisto tältä osin. Mutta samalla
vaivalla, kun me puhumme tehokkuudesta, tämä olisi
voinut olla monin verroin järkevämpi ja ennen
kaikkea toimivampi, ja se toimivuus tarkoittaa sitä, että se
olisi koko väestölle ollut helpompi ja parempi
ja saavutettavampi, kenellekään siitä ei
tulisi hankaluuksia. Tämä on minun joulutoivotukseni,
että tätä asiaa muistettaisiin, koska
kuten sanottu, se ei tule edes kalliiksi, mutta se vaatii asiallisuutta
ja viitseliäisyyttä ja asioiden oikeaa ymmärtämistä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Muutamasta asiasta, kuudesta eri asiasta,
ensiksi kansainvälisyydestä. Täällä puhuttiin
Imosta ja siitä, että Suomen pitäisi
ottaa taka-askeleita rikkipäästökysymyksissä.
Se on todella niin kuin ed. Haavisto totesi. Jos me olemme Imossa
vasta hyväksyneet nämä vähärikkiset
polttoaineet laivoissa, aluksissa käytettäviksi,
niin olisi varsin kummallista, että Suomi toimisi nyt toisella
tavalla ja alkaisi pyytää poikkeuksia. Itämeri
ei ole ainut alue, jolla näitä vaaditaan, myös
Kanaalin alue ja Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikko ovat muun
muassa tällaisia.
Sitten näissä muissa YK:n alaisissa Unfccc-
ja Uncpd-ohjelmissa eli ilmastonmuutos- ja biodiversiteetti- sekä aavikoitumisen
vastaisissa ohjelmissa on Suomen aktivoiduttava entisestään, pyrittävä yhdistämään
nimenomaan näitä kolmea suurta ohjelmaa niin,
että ilmastonmuutoksen vastaiset toimenpiteet eivät
polje biodiversiteettitavoitteita. Väestönräjähdyksen
merkitys pitäisi olla mielessä, äänessä ja
esillä. Se on tärkeää. Se on
myös asia, joka pitää saada hallintaan.
Cancúnissa päätettiin kansainvälisestä rahoituksesta
ilmastonmuutokseen. Nimenomaan pitkän tähtäimen
rahoitus on 100 miljardia vuositasolla vuoteen 2020 mennessä.
Tämän saamiseen tarvitaan innovatiivisia, uusia
rahoituslähteitä, lentovero, Tobinin veron tyyppinen
veroratkaisu.
Toinen asia, luonnonsuojelulain muutos, siis HE 179/2010,
joka liittyy siis tähän haja-asutusalueiden jätevesiasetukseen.
On todella ikävää, että kokoomus
on alkanut tätä asiaa jarruttaa. Tulee mieleen
vuosi 1999, kun ympäristövaliokunnassa maankäyttö-
ja rakennuslakia laadittiin. Silloin yksi kokoomuslainen ja yksi
keskustan Oulusta kotoisin oleva kansanedustaja jarruttivat maankäyttö-
ja rakennuslain etenemistä syystä, josta nyt ei
ole ehkä aihetta puhua. Mutta tämä jarrutus
nyt tässä asiassa on aivan kyseenalaista, niin
kuin täällä tänään
ministeri Lehtomäki totesi ja myöskin tamperelainen
kansanedustaja Tiura.
Itämerestä: se on siis todellakin kaikkein
saastunein merialue. Ongelma on, että se ei ole ainoastaan
fosfori- tai typpi-, siis tällainen ravinnekysymys, vaan
myöskin dioksiinipitoisuudet, furaanipitoisuudet ovat todella
korkeita. Tähän liittyy ongelma. On edelleenkin
sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat esimerkiksi
Kymijoen kanavan ja tällä tavalla laittaa Kymijoesta
dioksiinia ja furaania liikkeelle kohti Itämerta. Se olisi
Helcomin vastaista, Espoon sopimuksen vastaista, se on myös
realiteettien vastaista. Kuitenkin poliittisista syistä pidetään
tällaisia viirejä ilmassa.
Sitten, onko hallitus järjestänyt luonnonsuojelua
vai ei? Tietysti jonkin verran varmasti on, mutta ed. Juurikkala
tässä koetti kertoa niin päin, ettei
tämä kansallispuistoihin tuotu metsästyskäytäntö,
tämä uusi käytäntö,
ole mitenkään ongelma. Kyllä se vain
on. Se tuo metsästyksen Etelä-Suomen pieniin kansallispuistoihin
syystä, joka ei riipu kansallispuiston suojelutavoitteista,
vaan sen syyt ovat kansallispuiston ulkopuolella. Tämä liittyy
myös hylkeiden suojelualueisiin ja turvallisuuskysymyksiin.
Tämä on ongelmallinen asia ja vastoin kansallispuistoperiaatetta.
Pallas-Ylläs oli yksi tällainen, Metson heikkous,
elyn huonot resurssit — yleensäkin se, että ympäristöministeriön
resursseja ajetaan alas.
Tässä onkin tärkeä kysymys
viidenneksi: Mitä tapahtuu seuraavissa hallitusneuvotteluissa? Löytyykö se
tie, että vahvistetaan ympäristöministeriön
asemaa ilmastoministeriönä, resurssiministeriönä,
vai pyrkivätkö maa- ja metsätalousministeriön
puolelta tulevat haamut kaappaamaan koko ministeriön ja
sillä tavalla peruuttamaan sen, mikä aikoinaan
ikään kuin vahingossa tapahtui eli ympäristöministeriö sai
hienolla tavalla ensimmäisen ministerin, vielä ministeri Ahteen,
ja se syntyi. Tämä elyn resursointi, sen puutteelliset
resurssit, on tämän päivän uutisia.
Lopuksi ilmastolaki, puhemies: saamme äänestää aivan
pian siitä, olemmeko valmiit hyväksymään
sen tarpeen. Se on tärkeä, se pitäisi
saada Suomessa myöskin aikaan.
Matti Ahde /sd:
Herra puhemies! Ympäristöministeriön
pääluokan keskustelussa on puhuttu myös
jonkin verran asunnoista ja asuntopolitiikasta ja asuntojen hinnasta.
Jos arvioidaan viimeisiä vuosikymmeniä, Suomen
asuntojen hinnankorotusta ja siihen vaikuttavia syitä,
niin sieltä löytyy selvästi ensinnäkin
se vastaus, että rakennusmateriaalit ja niiden kustannukset
eivät ole nousseet ja rakennustyön kustannukset
eivät myöskään ole nousseet
Suomessa. Ne, jotka ovat hyötyneet näistä kiinteistökustannusten
noususta, ovat maanomistajat.
Tässä tullaan kaavoitukseen ja kuntien harjoittamaan
maapolitiikkaan. Kyllä Suomi on tässä suhteessa
ihmeellinen maa, että vaikka meillä on kuitenkin
harvaanasuttu maa käytettävänä,
me olemme onnistuneet kuitenkin maan hinnan kohottamaan näin
korkeaksi. Tämä maan ansiottoman arvonnousun ongelma
on pysyvä ja suuri ja varsinkin niissä kunnissa,
joissa kunta ei ole aikoinaan hoitanut maapolitiikkaansa asianmukaisella
tavalla.
Oulu tässä suhteessa on positiivinen esimerkki
siitä, miten kunta on hoitanut maapolitiikkansa hyvin.
Tällä on sitten tietenkin vaikutusta ollut myös
puurakentamiseen tai rakentamiseen yleensä. Ja jos tästä puurakentamisesta
yhden paradoksin sanon, niin jännäähän
on se, että 1638 suomalaiset siirtolaiset matkustivat Suomesta Amerikkaan
Delawareen ja kehittivät siellä tämän
salvos-järjestelmän ja opettivat amerikkalaisille
puurakentamista. Se on legenda edelleen tuossa maassa, mutta suomalaiset
rakennusmiehet sen takia, että puurakentamista ei paljoa
ole, ovat menettäneet tätä ammattitaitoa
tuntuvasti. (Ed. Tiusanen: Eivät patentoineet sitä!)
Tässä suhteessa on hyvä, että tässä keskustelussa
tämä puurakentaminen on otettu esille.
Sen haluan tässä sanoa myös, että meillä on hallituksessa
kuitenkin minun mielestä yksi oikein tolkku ministeri,
ja se on ministeri Vapaavuori, joka sekä maapolitiikassa
että kaavoituspolitiikassa ja kannanotoissaan on edustanut
linjakkuutta ja joka on edistänyt asioita omalla ministeritoimialallaan.
Tästä tulen sitten tähän
keskusteluun kaavoituksesta ja ympäristöviranomaisten
toimista. Ed. Tiura muun muassa totesi sen, että ympäristökeskukset
käyttävät mielivaltaa käsitellessään
kaavoja. Se on erittäin voimakas kannanotto. Ensinnäkään
ei ole enää ympäristökeskuksia,
vaan on ely-keskuksia tuolla eri puolilla Suomea, ja siellä kuitenkin
toimitaan lakien mukaan, että kyllä eduskunnan
pitää itse ottaa vastuu kaikesta siitä, minkälainen
meillä on kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntö.
Tämä on kuitenkin tämän talon keskeistä päätöksentekovallankäyttöä,
eivät virkamiehet toimi lakien vastaisesti.
Sitten, herra puhemies, lopuksi kaksi asiaa, jätelaki
ja jätevesiasetus. Nyt näyttää siltä,
että nämä molemmat asiat ovat hallituksen
näkökulmasta huonossa hapessa. Kokoomuksen kansanedustajat
arvostelivat minusta osittain asiaperusteisesti jätelakia
täällä käydyssä keskustelussa,
ja jätevesiasetusta ja tätä jätevesipolitiikkaa
on arvostellut koko eduskunta. Tässä mielessä täytyy sanoa,
että istuvan hallituksen ympäristöpolitiikka
ei nauti eduskunnan erityisen suurta luottamusta. Minkä toiveen
voisi asettaa tulevalle hallitukselle, on se, että nimenomaan
ympäristön- ja luonnonsuojelussa ja alkuperäisluonnonsuojelussa
2011 vaalien jälkeen nimettävä hallitus
ottaisi ihan toisen asennon, koska tämä luonnon-
ja alkuperäisluonnonsuojelu on kuitenkin meidän kaikkein
tärkeimpiä asioita.
Puhemies! Tässä täytyy lopuksi todeta,
että Suomi ja Suomen ympäristöpolitiikka
eivät kestä oikeastaan toista tämänkaltaista
hallitusta, jossa ympäristön- ja luonnonsuojelu-,
nimenomaan luonnonsuojeluasiat, alkuperäisluonnonsuojelu, ovat
näin huonolla tolalla.
Timo Juurikkala /vihr:
Arvoisa puhemies! Täällä on kehotettu
jo hiljentymään joulun viettoon ja pitämään
suu supussa, ja sen johdosta puristankin 5 minuutin puheenvuoroni
2 minuuttiin.
Haluan muutaman sanon sanoa Itämeri-asioista vielä.
Tässä tuli 3 miljoonan euron lisäys Itämeren
asioihin tämän prosessin aikana. Tämä on erittäin
hyvä asia, mutta ei toki riitä pelastamaan Itämerta.
Tämän lisäksi vielä eduskuntavaiheessa
on tulossa tämä poistokalastuksen tukeminen, joka
on myöskin erinomainen asia tällä samalla saralla.
Lisäksi minulla on toiveet korkealla, että hajajätevesikysymys
saadaan aika pikaisesti tauon jälkeen ratkaistua. Nämä kaikki
vaikuttavat hyvään suuntaan.
Keskustelun aikana on moneen kertaan todettu monien edustajien
toimesta, että maatalous olisi jo hyvin paljon tehnyt rehevöitymisen
estämiseksi. Näin varmaan osittain onkin, mutta
karu fakta on kuitenkin se, että edelleen sekä fosfori- että typpipäästöistä maatalouden
osuus on yli 50 prosenttia. Sen johdosta, jos Itämerta
halutaan pelastaa, on pakko myös vaikuttaa maatalouteen.
Tällä hetkellä EU:n uusi ympäristötukikausi, joka
alkaa vuonna 2014, on parhaillaan valmistelussa, ja tässä on
nyt vaikuttamisen paikka. Olisi tarpeen saada uusiin ympäristötukiin
tällainen Itämeri-ulottuvuus, jolla vaikutettaisiin
rehevöittäviin päästöihin
tehokkaasti koko valuma-alueella. Suomella olisi tässä tärkeä rooli
edistää tätä asiaa, nimittäin
mielestäni on sillä tavalla, että Itämeren
terveys joko kaatuu tai paranee sen mukaan, millaiset ympäristötukikannustimet
valuma-alueella saadaan voimaan vuoden 2014 alusta.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Otin varaslährön tuos, ku
annettihin aikaa. En käytä koko viittä minuuttia.
Suomi on vihireen kullan maa ja kaikki tietää, jotta
puu sitoo hiiltä, se on oikeen hiiliahamatti. Ruottihan
on puurakentamises menny huomattavasti viime vuosina meitä erelle,
koska siel lainsääräntö jo sallii
kahareksankerroksiset hirsirakennukset. Sanoisinkin, että meillä Suomes
olis ny hyvä herätä sen suhteen, että nyt,
ku on torettu, että puurakennus myös maanjäristysalueella on
huomattavan paree ku mikään muu rakennus, eli
suomalaasta puuta, joka on tivihisti kasvanutta, sitä pitäs
vierä markkinoille ympäri maailmaa. Meirän
pitääs tarttua nyt eikä hetken päästä.
Kehottaasinkin suomalaasia, ku ollahan täällä Suomen
pääkaupungissa Helsingissä, että tänne joko
Tähtitorninmäelle tai mistä löytyy
sellaanen hyvä tontti, näkyvä tontti,
rakennetaas sinne oikeen kunnollinen hirsirakennus, joka olis sellaanen
maamerkki suomalaasille, et ku tänne tuloo ulkolaasia,
esiteltääs niille. Mä väitän,
että se vois olla sellaanen tulevaisuuren myyntivaltti, jotta
me tulevina vuosina havahrutaas, jotta näin sitä Suomea
markkinoidaan.
Nyt ku Ollilan työryhymä sai meille tuotua esiin
niin sanotun innovaation tulevaisuutta ajatellen, jotta Suomen järvet
olis kaikki tulevaisuures juomakelepoosia, soon todella varmahan tuollaanen
vaan tietty visio, mutta Suomes on yli 60 000 järviä,
niin olis hieno asia, notta Suomen järvet niin sanotulta
roskakaloolta putsataas. Ne ei oo roskakaloja, ruvetaas jalostamahan
kuulkaa nämä kalat purkkiihin. Mä luulen,
notta siin olis kans meillä sellaanen yks vientivaltti
Japanihin, Kiina, Intia, ne syö kaikenmoisia äyriääsiä rotista
lähtien, niin mä luulen, jotta tällä lailla
jalostettuna kala purkkihin toisi suomalaasille töitä.
Ei muuta ku innovaatiot liikenteeseen.
Sitten yksi pieni ajatus siitä, että itte
ku oon tulevaisuusvaliokunnassa, se ei oo mikään
niin sanottu huuhaavaliokunta, päinvastoon, mä väitän, että se
on täs talossa yks merkittävä valiokunta. Ku
eletähän tällasta aikaa, että puhutaan
innovaatioosta, niin joka omistaa esimerkiksi hehtaarin, kaksi,
kolme, mettää, niin hän myy ne puut, pistää internettiin,
jotta sen puun voi ostaa esimerkiks 300 eurolla. Son koko elämän
hänen puu, tapahtuu puulle mitä hyvänsä.
Jos se kaatuu myrskyssä, se lahoaa sinne eli samalla mettänomistaja
ja maanomistaja hyötyisivät tästä.
Se olis kaikkien meirän hyöty eli myös
niiren, jokka sanoo, notta mettist ei saisi mitään
ottaa. Mettänomistaja hyötyys pisnesmieles tästä todella
paljon.
Lopuksi haluaasin toivottaa kuitenki Suomen kansalle rauhallista
joulua ja toivotahan, että se alkohooli pysyy loitolla,
jotta lapset saisivat isistä ja äitistä hyvän
esimerkin tulevaisuutta ajatellen.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan kahteen asiaan vaan, mihinkä täälläkin
jo hyvin monessa puheenvuorossa on viitattu, elikkä tähän
jätevesiasetukseen ja siihen, että tällä hetkellä rakentaminen
seisoo haja-asutusalueilla. Melkein tekisi mieli esittää,
että hallitus nyt sitten lisätalousarviossa heti
ensi vuoden puolella näihin siirtoviemärihankkeisiin
varaisi rahoja. Tällä tavalla se työllistäisi
ja myös toisi mahdollisuutta liittyä kunnalliseen
verkkoon.
Sitten toinen asia, mistä täytyy valiokuntaa kiitellä,
on se, että Metsähallituksen luontopalvelujen
rahoitus nyt turvattiin ja työpaikat on turvattu sitten
myös pohjoisessa Suomessa ja Kainuussa.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Puurakentamisesta, en tuossa omassa puheenvuorossani
ehtinyt siihen oikeastaan mennä, muutaman sanan haluan
todeta.
On erittäin hyvä, että nyt Suomessakin
tartutaan puurakentamiseen ja halutaan ennen muuta edistää sitä,
että puuta voitaisiin tulevaisuudessa käyttää entistä määrätietoisemmin.
Niin kuin hyvin tiedämme, maailmalla kansainvälisesti
puu on parantanut asemaansa merkittävästi. Esimerkiksi
Norjassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa puun osuus on kasvanut
erityisesti kerrostalorakentamisessa, ja itse toivon, että Suomessakin nyt
määrätietoisesti näitä hankkeita
eteenpäin viedään. On tietyllä tavalla
ollut erikoista, että meillä Suomessa, metsien
maassa, puurakentaminen on ollut varsinkin kerrostalopuolella varsin
vaatimatonta eikä sitä ole lainsäädännöllisesti
eikä muutenkaan haluttu edistää. Puurakentaminen
luo nimittäin hyvin paljon työllisyyttä.
Se luo sitä sinne lähelle. Yhden pientalon tekemiseen
tarvitaan jo hieman yli neljä henkilötyövuotta,
ja tätä kautta sillä on paikallisestikin
erittäin suuri työllistävä vaikutus.
Tietysti nyt, kun kaikissa puheissa on vahvasti esillä myös
ilmastonmuutos, puurakentaminen on tässäkin erinomainen
auttaja. Se hidastaa ilmastonmuutosta. Puu hyödyntää kasvaessaan
ilman hiilidioksidia, se varastoituu puuhun, ja puutalossa tuo hiili
säilyy erittäin pitkään. Keskimääräinen
suomalainen puinen omakotitalo sitoo laskelmien mukaan noin 30 tonnia
ilman hiilidioksidia. Se vastaa yhden kuluttajan keskivertoautoilua,
siis 10 vuoden autoilun hiilidioksidipäästöä.
Eli yhden talon kun rakentaa, niin tällaisista vaikutuksista
ilmastonmuutokseen on kyse.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Hiljaisuus on nyt tänne jo laskeutumassa,
joten tiivistän kahteen asiaan.
Ensinnäkin Itämeren suojelusta on tänään
paljon puhuttu, ja on tärkeää, kuten
ministeri on linjannut, että käytännössä meillä on
käytössä nämä tehokkaimmat
keinot vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi, mutta toisaalta
ei pidä väheksyä myöskään
näitä pienempiä keinoja. Sen vuoksi olisi
hyvä, että myös pienempiin Itämeren
suojeluhankkeisiin, sellaisiin, joita voivat yksittäiset henkilöt
tai laituriseurat toteuttaa, olisi saatavissa tukea ja etenkin tietoa.
Aivan todella mielenkiintoisena pidän viime kesänä jonkin
verran huomiota saanutta simpukkaviljelmämenetelmää,
joka on ilmeisen tehokas suhteessa sen vaatimiin kustannuksiin ja
toimenpiteisiin.
Toiseksi haluaisin antaa tukeni ed. Jokisen esittämille
fantastisille ajatuksille siitä, että ympäristölainsäädäntöön
olisi hyvä lisätä jatkossa yritys- ja
työllisyysvaikutusten arviointi. Tämä olisi
erinomainen asia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Täydennän aikaisempaa puheenvuoroani
yhdellä ainoalla mielestäni merkittävällä näkökohdalla.
Kysymys on öljyntorjunnasta ja kysymys on aivan erikoisesti,
arvoisa puhemies, siitä, mikä on oikea mittakaava öljyntorjunnassa.
Aikoinaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunta jostakin syystä tutkitutti
näitä asioita, ja silloin kyseltiin, voisiko sellainen
onnettomuus kuin Exxon Valdez taikka tämä tuore
Meksikonlahden öljyturma toteutua käytännössä.
Silloin professori Pekka Nuorteva sanoi, että se toteutuu
varmasti, ja aivan yhtä varmasti ennen kuin raakaöljylähteet
ovat Koillis-Euroopassa ehtyneet, niin Suomenlahdella nykyisellä öljynkuljetuskapasiteetilla
tapahtuu sellainen öljyvahinko, tankkerivahinko, että tankit
tyhjenevät. Tässä katsannossa mittakaavan
pitää olla oikea.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan vain kirjata huoleni yhdestä asiasta,
johon monet täällä ovat tänään
ja vuosien varrella kiinnittäneet huomiota. Se on Ympäristötyöt-momentin
määrärahan vuodesta toiseen jatkuva niukkuus.
On selvää, että kehyksen mukainen Ympäristötyöt-momentin
määrärahataso on mitoitettu liian alas,
etenkin kun otetaan huomioon, että määrärahalla
rahoitetaan myös muuta kuin siirtoviemärihankkeita.
Määrärahan lisäykselle olisi
kovasti tarvetta.
Siirtoviemärien rakentamiseen kannattaa ehdottomasti
ohjata varoja. Siirtoviemäriverkkoon liittyminen on yksittäisen
kiinteistönhaltijan kannalta yleensä hyvä ratkaisu,
ja sellainen se on myös talous- ja jätevesien
puhdistamisen kannalta. Erinomaista tietenkin on, että valtiovarainvaliokunta
lisäsi ympäristötöihin 3 miljoonaa
euroa tuon esityksessä olleen 10 miljoonan euron päälle
ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle
lisättiin myöskin 4 miljoonaa euroa vesihuoltorahoja.
Mutta määräraha on aivan väärällä,
liian alhaisella, tasolla edelleenkin.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Haluan osaltani myös kiittää valiokuntaa
määrärahan palauttamisesta luontopalvelujen
turvaamiseksi. Päätös leikata näitä määrärahoja
oli kyllä jo järjenvastainen. Kansallispuistojen
kävijämäärät ovat olleet
koko ajan suuressa kasvussa, ja pelkästään
vuonna 2008 kävi 1,7 miljoonaa suomalaista ja tutustui
kansallispuistoihin.
Suomen suurimmat ja samalla suosituimmat puistot löytyvät
Lapista. Mutta on selvää, että Ylä-Lapin
pitkien etäisyyksien vuoksi kansallispuistojen kunnossapito
ja kunnostus on aikaa ja siten myös rahaa vievää työtä,
ja niiden suuren virkistysarvon vuoksi kansallispuistojen syrjäisempienkin
alueiden palvelut tulee pitää kunnossa.
Toivon kuitenkin, että ympäristötöiden
osalta olisi tehty enemmän panostuksia. Niillä on
merkittävä työllisyysvaikutus syrjäseuduille,
kuten myös näillä luontopalveluilla.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
käyty hyvä keskustelu, ja muutama näkemys
myös omalta osaltani tähän keskusteluun.
Aluksi haluan todeta, että asuntotuotannon osalta on
arvioitu, että ensi vuonna päästään
noin 30 000:een uuteen asuntoon, mikä vastaa hyvin keskimäärin
sitä tavoitetta, joka valtakunnassa on. Ongelmia tullee
siinä, että Ara-rahoitteinen niin sanottu välimalli
on poistumassa, ja on arvioitu, että valtion tukema asuntotuotanto
saattaa jäädä 6 000—6 500
asuntoon. Vapaarahoitteisten asuntojen osalta hyvin keskeisessä roolissa on
korkokanta. Jos korkokanta nousee, niin todennäköisesti
myös asuntorakentaminen hiljenee.
Hyviä muutoksia on budjettiin tullut myös
siinä, että budjettiin on varattu 30 miljoonaa
euroa lämmitysjärjestelmien muutokseen. Jos muutat öljylämmityksestä uusiutuvalla
energialla toimivaan lämmitysjärjestelmään
tai maalämpöön, niin siitä on
mahdollista saada 20 prosentin avustus ja sen päälle
vielä työstä kotitalousvähennys. Eli
erittäin hyviä asioita.
Sen sijaan olen huolissani siitä, että merkittävät
asuntoministeriön rahat ovat keskittymässä entistä voimakkaammin
Pääkaupunkisedulle. Toki tarvetta täälläkin
on, mutta on tapahtunut selkeä linjanmuutos. Edellisellä vaalikaudella kunnallisteknisiä
avustuksia
osoitettiin myös muuanne kasvukeskuksiin, ja nyt tällä hetkellä suuntaus
on se, että kaikki rahat keskitetään
tänne Pääkaupunkiseudulle. Se on varmaan
sitten ollut ministerin ja ministeriön oma tahtotila.
Me olemme käyneet keskustelua Ympäristötyöt-momentin
määrärahan suuruudesta. Sehän pitää sisällään
siirtoviemärit ja muun muassa pilaantuneitten maa-ainesten
kunnostamisia jne. Oli hieman jännitteitä jaostossa
ja valiokunnassa siitä, miten tähän asiaan
suhtaudutaan. Tämähän on erittäin
tärkeää, jos haluamme viedä eteenpäin
ympäristöasiaa ja saada myös maaseudulla siirtoviemärit
rakennettua ja päästä siihen tavoitteeseen,
että jätevesiä puhdistetaan suuremmissa laitoksissa,
joissa puhdistusteho on parempi. Mutta onneksi sinne se kirjaus
saatiin, että uusiakin töitä voidaan
käynnistää.
Täällä on keskusteltu puurakentamisesta.
Minun mielestäni oikeastaan se lainsäädännöllinen työ on
nyt tehty, ja tästä eteenpäin asia on
aika pitkälti kaavoituksen varassa. Kunnat voivat jatkossa,
jos niin haluavat, ohjata entistä enempi kerrostalorakentamista
puurakentamisen suuntaan. Kaavoitus on tässä avainasia
ja myös se, miten rakentajat sitten suhtautuvat puukerrostaloihin.
Sieltä se kaiken kaikkiaan lähtee.
Haja-asutusalueitten jätevesiasiasta on keskusteltu
voimakkaasti. On kuitenkin todennäköistä,
että tässäkään salissa
ei aivan tiedetä sitä kokonaisuutta, mikä tällä hetkellä tilanne
on. Pohjois-Karjalan ely-keskuksessa on tehty selvitys, joka osoittaa,
että vuoden 2014 lopussa kaikista asuinkiinteistöistä 80
prosenttia on keskitettyjen järjestelmien piirissä,
ja lomarakennuksista vain 4 prosenttia tarvitsee joitakin muutoksia. Vain
4 prosenttia tarvitsee joitakin muutoksia. Ehkä me täällä kuvittelemme,
että puolelle koko meidän kiinteistökannastamme
tarvitsee jotakin tehdä, mutta tämä ei
ole totuus, ja on hyvä tämä tässä myös
todeta.
Kosteus- ja homeongelmat: Siellähän on poikkihallinnollinen
työryhmä tällä hetkellä tekemässä työtään,
ja tutkimus valmistunee lähiaikoina. Minusta se, että nyt
tiukasti arvioisimme, mitkä ovat ne syyt, saattaa olla
ennenaikaista. Annetaan tämän selvitysryhmän
tehdä työnsä loppuun ja sitten arvioida
ja todeta, mitkä ovat tämän selvityksen
tulokset.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Täällä on nyt hiukan liian paljon
hälinää. Hiljaisempaa ääntä ja
paikallaan istumista toivon.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa puhemies! Oli pakko tulla tänne. Ed. Tiusanen,
minä ihmettelen teitä, te olette satamakaupungin
kasvatti. Ed. Tiusanen, kuunnelkaapa. Ymmärrättekö te
lainkaan, että kaikista maailman tavarakuljetuksista 95
prosenttia kulkee laivoilla? Tässä salissa on tasan
kaksi ihmistä, jotka ovat saanet palkkaansa meriltä.
Ed. Kallis on ollut yhden kesän merillä, minä olen
ollut kolmella vuosikymmenellä eri tehtävissä eri
laivajärjestelmissä.
Minä ymmärrän täysin, että Suomen
viennistä menee 90 prosenttia laivoilla ja 70 prosenttia
tulee. Te puolustatte Itämeren rikkidirektiiviä.
Ymmärrättekö te ollenkaan, mitä siinä tapahtuu,
kun tuo rikkidirektiivi tulee? Sellaista polttoainetta, jossa on
0,1 prosenttia rikkiä, ei ole vielä keksittykään.
Oletteko te kenties keksinyt sen? Millä tänne
tullaan? Suomi on EU:n kaukaisin saari ennen kuin Islanti liittyy
EU:hun. Millä meidän tavarat kulkevat täällä?
Ne kulkevat laivoilla. Tänne ei päästä rekalla
eikä junalla.
En tiedä, onko teillä Kotkassa jokin muu keino
keksittynä, mutta jos rikkidirektiivin myötä meidän
kuljetuskustannuksemme meritse nousevat 30—50 prosenttia,
niin se tappaa meidän kaikki elinkeinomme. Se on ihan vuorenvarma asia.
Millä te oletatte meidän tavaroiden liikkuvan
sen jälkeen? Minä en sitä tiedä,
eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Se on
käsittämätöntä puhetta,
että tuo direktiivi, vaikka se Kanadassa olisi itärannikolla
samanlainen, mutta sinne pääsee myöskin
pitkin Amerikkaa vaikka rekka-autoilla tai muulla, mutta Suomeen
ei oikein pääse. (Välihuuto) — Pääsee
tänne, mutta täytyy kiertää aika
kaukaa.
Ihmettelen tuota paimentamista tuosta rikkidirektiivistä,
joka on vielä suomalaisten eteenpäin viemä.
Sitä minä en ymmärrä, miten
Suomessa on niin viisaita virkamiehiä, että he
ovat ehdottaneet parin muun EU-maan kanssa tuota direktiiviä.
Minä en käsitä sitä. Se tuhoaa
meidän kaikki elinkeinomme, se on ihan varma asia. Tämä nykyinen
4,5 prosentin rikki voidaan vähentää 0,5:een,
niin kuin muualla maailmassa, mutta on järjetöntä,
että se tulee pelkästään Itämerelle, Pohjanmerelle
ja Englannin kanaaliin tällä meidän alueellamme.
Minkälainen kilpailuetu se on kaikille muille maille Euroopassa,
Välimerellä ja Atlantin rannalla oleville muille
maille, verrattuna meihin täällä raukoilla
rannoilla.
En ymmärrä ollenkaan teitä, ed. Tiusanen.
Te olette Kotkan kasvatti, (Ed. Skinnari: Asia tuli ihan selväksi,
ei siinä mitään!) ja kuinka suuri määrä teidänkin
elinkeinoistanne tulee laivojen kautta. Lähes kaikki. (Ed.
Skinnari: Tulee tunnin vastaus tähän asiaan!)
Pöyristyttävää puhetta.
Puhun vielä vähän puurakentamisesta.
Ihmettelen sitä, miksi Ruotsissa voidaan tehdä korkeita
kerrostaloja puusta mutta meillä ei. Onko Ruotsissa jotenkin
erilaiset palomääräykset, vai mistä tässä on
kysymys? On puhuttu siitä, että tuonne jonnekin
päin Suomea oltaisiin luomassa puurakentamisen kehittämiskeskusta
tai jonkinlaista koulutusjärjestelmää.
Sellainen on olemassa Oulussa, niin kuin olen ennenkin täällä kertonut.
Oulun yliopistossa on puurakentamisen osasto, jota johtaa professori
Jouni Koiso-Kanttila, ja siinä yliopiston naapurissa on
ihan kokonainen puukerrostalokaupunginosa, Puu-Linnanmaa. Toivotan
kaikki kansanedustajat tervetulleiksi katsomaan, minkälaista
on puurakentaminen Suomessa, kun se oikein tehdään.
Kaikille kansanedustajille hyvää joulua.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänä syksynä ensimmäisestä kyselytunnista
asti keskusteltu hyvin paljon haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta,
ja nyt se on ympäristövaliokunnassa käsittelyssä.
Vaikka asetus on ollut jo kuusi vuotta voimassa, vieläkään
sen määräyksistä ei ole varmistettua
tietoa, ja asetuksen mukaan erityisiä vaatimuksia ei ole, jos
kiinteistöjätevesien määrä on
vähäinen eikä vesikäymälää ole.
Tästä syystä minä toivon,
että ympäristövaliokunta yhdessä ympäristöministeriön
kanssa nyt ottaa tämän asian niin kuin perustuslakivaliokunta
asiasta lausuu. Toivon, että hajajätevesiasetus voitaisiin
kumota mahdollisimman pian ja ympäristöministeriö voisi
antaa kokonaan uuden lain hajajätevesiasetuksesta. Minä toivon
ympäristövaliokunnalta vastuullista otetta tähän
asiaan ensi tammikuussa.
Toinen asia, minkä otan esiin, on tuo, minkä ed.
Heinonen ja ed. Rajala myöskin esittivät tässä salissa
tänään, puurakentaminen. Metsäteollisuus
itse arvioi, että voidaan luoda puurakentamisen ympärille
jopa 50 000 työpaikkaa tulevien vuosien aikana.
Tämä on asia, johon seuraavan hallituksen on kiinnitettävä huomiota.
Meillä on hyviä esimerkkejä Italiasta
puurakentamisesta, meillä on hyviä esimerkkejä naapurimaasta Ruotsista,
ja noita kannattaa seurata.
Itämeri on myöskin kysymys. Itämeri
esitetään usein hyvänä esimerkkinä siitä,
miten merensuojeluongelmat voidaan ratkaista maiden välisellä yhteistyöllä,
mutta Itämeren maine maailman pilaantuneimpana merenä toisaalta
kyseenalaistaa tuon yhteistyön toimivuuden, ja sitä taustaa
vasten minä toivoisin, että hyvin voimakkaasti
ensi vuonna mietittäisiin, miten voisimme tehostaa nimenomaan
lähialueilla Itämeren eteen tehtäviä ponnisteluita.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen huolissani siitä, että vapaata
rakentamisoikeutta rajoitetaan voimakkaasti kaupunkien lähellä olevalla
maaseudulla tulevaisuudessa. esimerkiksi Pirkanmaalla rakennusviranomaiset
aikovat tiukentaa haja-asutusalueella rakennuslupien saantia, kuten
ed. Pentti äsken kertoi. On kuulemma tehty periaatteet
kaupunkiseudulle yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi.
Lautakunnat ovat antaneet vallan virkamiehille, kaavoittajat ovat
seutuelimillään ottaneet valtaa itselleen, vaikka
lain pitäisi olla kansalaisten puolella. Minullekin on
tullut yhteydenottoja muun muassa Ylöjärveltä paikallisilta
ihmisiltä.
Hajarakentaminen pitäisi olla mahdollista muutenkin
kuin vain vanhoja kiinteistöjä uusrakentamalla,
myös suurten kaupunkien kehäkunnissa. Ongelmahan
on se, että maaseutualueen rakentamista vain rajoitetaan,
ei suunnitella riittävästi. Pitäisi hyödyntää rakennuslain
44 §:ää kyläyleiskaavasta
ja asukkaiden tarpeista. Näyttää siltä,
että keskittämispolitiikka vaan jyllää, vaikka
tiedän tietysti, että palvelujen rakentaminen
on omalla tavallaan kallista, mutta pitäisi hyödyntää nimenomaan
tätä kyläyleiskaavaa, ja maaseudulla
pitäisi olla mahdollisuus rakentaa myös metsän
keskelle yksittäisiä taloja. En sitä kokonaan
kieltäisi, vaikka jotkut haluaisivat sen tehdä.
On ehdotettu Tampereen seudulla, että 10 prosenttia
rakentamisesta sallitaan asemakaavan ulkopuolelle. Tämä luku
on kovin pieni. Sen ei pitäisi ketään
hetkauttaa, jos joku rakentaa myös kaavan ulkopuolelle.
Tarve on ehkä tuommoinen 40—50 taloa per kunta.
Haluan ottaa tässä esille myös sen,
että tämä on perustuslaillinen kysymys:
ihmisen oikeus valita oma asuinpaikkansa. Aikoinaan kysyin eräässä laulussa
"saako sitä Pohjan perukoilla asua kotonansa", ja nyt tälle
protestilaululle olisi varmasti jälleen kysyntää.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Haluan toivottaa oikein hyvää joulua
ed. Lyly Rajalalle ja maan hallitukselle, joka on tuon Imo-direktiivin
neuvotellut.
Yleiskeskustelu päättyi.