Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala 33
jatkui
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen
vähentäminen on yksi hallitusohjelman painotuksista,
ja se on myös kirjattu ensi vuoden talousarvion tavoitteeksi.
Eriarvoisuus näkyy ihmisten arjessa monin tavoin. OECD:n
viime joulukuussa julkaistu tutkimus osoittaa Suomen olevan OECD-maiden
kärkikastia tuloerojen kasvun suhteen. Kehitys on huolestuttavaa,
koska tiedämme, että taloudellisen hyvinvoinnin
lisäksi myös terveys on jakautunut epätasaisesti.
Moniin muihin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on poikkeuksellisen
suuret erot eri sosioekonomisten ryhmien välillä kuolleisuudessa.
Tulojen ja varallisuuden epätasainen jakautuminen on yksi
suurimmista terveyseroihin vaikuttavista tekijöistä.
Tuore tutkimus taloudellisesta eriarvoisuudesta lasten arjessa
kertoo karua todellisuutta pienten lasten elämästä.
Pahimmillaan taloudellinen eriarvoisuus voi johtaa syrjimiseen,
ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Kiusatuksi joutuminen
koskee etenkin niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit
ovat selvästi muita heikompia. Tutkimuksen mukaan lapset
siis liittävät köyhyyteen mutta myös
rikkauteen sosiaalista stigmaa, jonka voidaan ajatella uhkaavan
lasten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sulkevan lapsia
sosiaalisten verkostojen ja yhteisöjen ulkopuolelle. Syrjäytyminen
voi alkaa siis jo lapsuudessa.
Tasa-arvon ja hyvinvoinnin edellytykset luodaan jo lapsuudessa.
Emme ole täysin sisäistäneet tuloerojen
kasvun nykyistä syvintä merkitystä tasa-arvolle,
yksilölle ja koko yhteiskunnalle. Meidän on myös
syytä muistaa, että lapset eivät elä yhteiskunnasta
irrallaan, vaan he peilaavat koko yhteiskuntamme arvoja ja asenteita.
Sen sijaan, että havahdumme lapsena köyhyyden vuoksi
kiusatun 25-vuotiaan syrjäytyneen nuoren ongelmien edessä,
meidän on toimittava nyt köyhien ja rikkaiden
lasten hyvinvointikuilujen umpeen kuromiseksi.
Ministereitä ja hallitusta pitää kiittää siitä,
että maan ollessa taantumassa ja taloudellisesti tiukilla
on siitä huolimatta tehty monia oikeudenmukaisuutta tukevia
ja eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä.
Esimerkiksi kansaneläkeindeksiin sidottuja Kelan etuuksia
korotetaan ensi vuonna ylimääräisellä 0,7
prosentin korotuksella. Tämän tavoitteena on kompensoida
arvonlisäverokannan nousua.
Toinen tärkeä asia on asumistuen tarkastusjakson
pidentäminen. Kun pitkäaikaistyötön työllistyy
ja hänen tulonsa nousevat, asumistuki on nykyisin tarkistettu
kolmen kuukauden kuluttua työllistymisestä. Ensi
vuoden alusta alkaen tarkastusjakso pidentyy siten, että asumistuki
tarkistetaan vasta sitten, kun työllistymisestä on
kulunut 6 kuukautta. Tällä tavoitellaan työn
vastaanottamisen kannattavuutta mutta myös helpotusta yksittäisen
henkilön taloudelliseen tilanteeseen, kun siirrytään
tukien piiristä palkkatyöhön.
Arvoisa puhemies! Paljon työtä oikeudenmukaisemman
yhteiskunnan osalta on kuitenkin vielä tehtävänä.
Isot odotukset kohdistuvatkin nyt sosiaali- ja terveydenhuollon
rakenneuudistukseen. Tavoitteena tulee olla sellaisen järjestelmän
luominen, joka parantaa perusterveydenhuoltoa ja sitä kautta
kaventaa hyvinvointieroja. Terveyskeskuksessa kaikille kansalaisille
annettava laadukas ja hyvä hoito on avainasemassa tasattaessa
köyhän ja rikkaan miehen välisiä kuolleisuuseroja.
Suomessa lompakon paksuus ei saa määrittää elinikää.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Vuoden 2013, nyt alkavan vuoden, budjetissa
sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta merkittävin muutos
on lakiin kirjattu perusteellinen tapa suhtautua vanhusten, ikäihmisten,
hoivaan ja hoitoon. Hallitus on kohdistanut siihen lisämäärärahoja,
mutta viime kädessä kaikki on nyt kunnista kiinni,
niistä samoista suomalaisista kunnista, joiden arjen palveluiden
toteuttaminen käy monimutkaiseksi hallituksen samaan aikaan toisella
kädellä ottaessa satojen miljoonien suuruisen
summan pois kuntien valtionosuuksina.
Ehkä merkittävin ensi vuonna seurattava asia tämän
sosiaali- ja terveyspuolen osalta onkin juuri se, miten sinällään
hyvin valmisteltu ja lopulta valmiiksi tullut vanhuspalvelulaki
muuttuu heinäkuussa voimaan astuessaan konkreettisiksi toimiksi
ja resursseiksi niin henkilöstön kuin muutoinkin
palveluiden määrärahojen osalta niin,
että lakiin kirjattu ajatus kotiin tulevista palveluista,
ikäihmisen itsemääräämisoikeudesta
ja palvelujen monipuolisuudesta todella tulee todeksi.
Arvoisa puhemies! Tervehdimme ilolla sitä, että valtiovarainministeri
Urpilainen pari viikkoa sitten havahtui siihen, mitä keskusta
on pitkään halunnut sosiaali- ja terveyspuolen
osalta nostaa esiin, eli palvelujen ennalta ehkäisevän merkityksen
huoleen. Meillä on traumaattisia kokemuksia 90-luvun laman
jäljiltä, kun tiukassa taloustilanteessa leikattiin
pois palveluja ja leikkausten vaikutukset kantoivat ja kantavat
näihin päiviin asti. Me teemme suunnattoman virheen tuleville
sukupolville, jos nyt teemme samankaltaista politiikkaa ja leikkaamme
pois kuntatasolla tai valtion päätöksillä niistä palveluista,
jotka auttavat ihmistä jo ennen kuin hätä on
kaikkein suurin tai tilanteessa, jossa ei enää voi
tehdä mitään. On siksi erinomaista, että valtiovarainministeri
on tehnyt itsekin päätelmän siitä,
että näihin on syytä panostaa ja näiden
vaikutukset tutkia ja tehdä kauaskantoisia päätöksiä,
ensi vuodesta kun ei taatusti tule helppo.
Puhemies! Haluaisin yksittäisenä asiana vielä noteerata
tuosta aiemmasta, ministerien läsnä ollessa salissa
käydystä debatista sosiaali- ja terveysministeri
Risikon maininnan liittyen äitiysavustukseen, jota valtiovarainvaliokunnan
jaostokin osaltaan käsitteli eduskunnan naisverkoston talousarvioaloitteen
pohjalta. Äitiysavustus on summaltaan ja valtion kokonaispanostuksen osalta
jälkeenjäänyt, 90-luvun hintojen tasolla,
ja se on vaikuttanut pakkauksen kotimaisuusasteeseen. On erittäin
hyvä, jos ja kun toivottavasti voimme luottaa ministeri
Risikon lupaukseen siitä, että tätä asiaa
tarkastellaan ensi vuonna. Olen pahoillani ja harmissani, että valtiovarainvaliokunta
tässä talossa ei hallituspuolueiden päätöksestä johtuen
tätä esitystämme 2,1 lisämiljoonasta
ottanut vielä osaksi ensi vuoden budjettia, mutta toivotaan
todella, että ensi vuoden kuluessa tämä asia
tulee todeksi ja siten tuemme myös suomalaista yrittäjyyttä ja
työllisyyttä, kun äitiyspakkauksen pienet
lastenvaatteet ja muut tarvikkeet työllistävät
suomalaisia yrityksiä, kun lisärahalla niiltä voidaan
jatkossa tuotteita ottaa enemmän.
Arvoisa puhemies! Vielä kokonaiskatsaus tiiviisti hallituksen
budjettiin perheiden osalta, joka on valitettavan karua kertomaa.
Olemme tivanneet useaan otteeseen, miksi arvovalinta leikkauslistoissa
kohdistui ensi vuoden budjetissa juuri lapsiperheisiin, miksi indekseistä jäädytettiin
juuri lapsilisät, miksi ei mitään muuta
tai miksi juuri tämä. Se ei yksittäisenä päätöksenä ehkä näin
nopeasti perustellen tuntuisi niin pahalta, mutta kun katsotaan
usean vuoden aikajanassa perhettä, jossa on useita lapsia, tai
kun katsotaan sitä kokonaispanostusta, joka hallituksen
suunnalta on varsin vähäinen lapsiperheille liittyen
juuri myös näihin kuntien valtionosuusleikkauksiin
ja sitä kautta palvelujen heikkenemiseen, on lapsiperheillä edessä tiukat ajat.
Olemme harmissamme siitä, että sinänsä hyvä asia,
työttömyysturvan korotus, repäisi kaulan alimpiin äitiys-,
isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoihin, joita
edellinen hallitus nosti. Tämäkin koskee monia
lapsiperheitä.
Seuraamme myös mielenkiinnolla ja hämmästyksellä sitä,
että varhaiskasvatuksen hallinto, siis pienten lasten päivähoitoon
liittyvät kysymykset, hoituu jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriössä tämän
budjetin jälkeen hyvin vähin resurssein. Pelkäämme,
että sen kehittäminen jää jalkoihin.
Ennen muuta, kun yksi keskeinen lapsiperheiden palvelu, kotihoidon
tuki, eriytettiin ja jätettiin opetus- ja kulttuuriministeriön
sijaan edelleen nykyiseen STM:n alaisuuteen, niin tämä päivähoidon
ja varhaiskasvatuksen suuri kokonaisuus hajoaa.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä totean, että peruspalveluministeri
Maria Guzenina-Richardson on kertonut valiokunnalle ja täällä salissa,
että lastensuojelun laatusuositukset ovat tulossa vielä tämän
vuoden puolella. Ne ovat välttämättömän
tarpeelliset, kun tiedämme lastensuojelun heikon tilan
raporttienkin perusteella, ja jäämme niitä nyt
edelleen odottamaan.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen yksi tämän
vaalikauden päätavoitteista on terveyserojen kaventaminen
ja eriarvoisuuden vähentäminen. Ensi vuoden budjettiesitykseen
sisältyy monia toimenpiteitä, joiden avulla tavoite
pyritään saavuttamaan. Tärkein on laaja
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Tavoite on parantaa peruspalveluita
ja turvata kaikille palveluiden tasavertainen saavutettavuus asuinpaikkaan
katsomatta. Uudistuksen päälinjat on nyt vedetty,
ja parhaillaan erityisvastuualueittain valitut selvityshenkilöt
kuulevat kuntia ja tekevät omat ehdotuksensa helmikuun
loppuun mennessä. Tehtävä on haasteellinen
maassa, joka on pääosin harvaan asuttu ja jonka
väestöpohja on pieni. Näiden kahden asian
yhteensovittaminen aiheuttaa sen, että kaikkia tavoitteita
on hankala saavuttaa koko maassa ainakaan samalla mallilla.
Toinen tärkeä historiallinen tavoite ollaan myös
saavuttamassa. Ensi kesänä voimaan astuva vanhuspalvelulaki
tulee parantamaan iäkkäiden henkilöiden
oikeutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita
sekä vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa
palveluiden sisältöön ja toteuttamiseen.
Tyttöjen papilloomavirusrokotteen saaminen ensi vuoden
budjettiin on todella erityismaininnan arvoista. Rokotteen puolesta
on tehty työtä monta vuotta, ja nyt se vihdoinkin
toteutuu. Papilloomavirusrokote suojaa tehokkaasti kohdunkaulan
syövältä, joka on rintasyövän
jälkeen maailman toiseksi yleisin naisten syöpä.
Erityisesti nuorten naisten kohdunkaulan syöpä on
selvästi lisääntynyt viime aikoina. Suomessa
siihen sairastuu vuosittain 180 naista ja kuolee 50—70 naista.
Kaikki muut Pohjoismaat ja suuri osa Euroopan maista rokottavat
jo tyttönsä. Vihdoinkin suomalaiset tytöt
saavat tasa-arvoisen kohtelun eurooppalaisten sisartensa kanssa.
Valitettavasti täytyy nostaa myös esiin epäkohtia.
Merkittävä sellainen on tutkimus-evo-rahoitus.
Terveydenhoitolain mukaan valtio maksaa erityisvaltionosuutta eli
evo-rahaa yliopisto-sairaaloissa tehtävää terveydenhuollon
tutkimusta varten. Rahan on tarkoitus korvata kunnille niille maksettavaksi
tulevia kustannuksia.
Suomessa on tehty korkeatasoista terveydenhuollon tutkimusta,
joka on pessimistisempien arvioiden mukaan näivettymässä jo
vuosia jatkuneen rahoituksen supistamisen myötä.
Viimeisen 15 vuoden aikana evo-rahoitus on pudonnut kolmannekseen
nykyrahassa arvioiden. Toki tiukat taloudelliset reunaehdot aiheuttavat
leikkauksia, jotka koskevat useaakin toimintaa, mutta evo-rahoitusta
on leikattu myös hyvinä aikoina.
Terveystieteellinen tutkimus on Suomen Akatemian selvityksen
mukaan maamme kansainvälisesti menestyneimpiä aloja.
Paitsi maamme imagon kannalta se hyödyttää myös
suoraan potilaita kehittämällä uusia
parempia hoitomuotoja, niiden laatua, ja täten ehkäisee
hoitovirheitä ja sen myötä säästää kustannuksia.
Nyt ensi vuonna tähän tutkimus-evo-rahaan lisätään
1 miljoo-na euroa, hyvä niin, mutta kokonaistaso
on täysin riittämätön edelleenkin.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2013 talousarvioesitys on 273 miljoonaa
euroa kuluvan vuoden varsinaista talousarviota suurempi. Tällä summalla
rahoitetaan muun muassa vanhuspalvelulain toimeenpanoa, työttömyysturvan
parannuksia ja aikaistettavia indeksikorotuksia.
Viime vuoden aikana olemme saaneet monta hälyttävää uutista
perheiden ja erityisesti lasten hädästä.
Näiden myötä lasten ja nuorten ja perheiden
tukeminen nouseekin yhdeksi pääpainopistealueeksi.
Lapsiperheiden ehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluita
sekä lastensuojelua tuetaan Kaste-ohjelman kautta ensi
vuonna. Tämä oli sosiaali- ja terveysvaliokunnankin
yksimielinen toive. Hienoa, että se toteutuu nyt tässä.
Sote-uudistuksessa meidän tuleekin keskittyä palvelujärjestelmämme
uudistamiseen vastaamaan tämän päivän
haasteita ja ennen kaikkea siirtämään
painopistettä korjaavista palveluista ennalta ehkäiseviin.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Vaikeutuneesta taloudellisesta tilanteesta
huolimatta ensi vuoden talousarviossa kohdennetaan hallitusohjelman
mukaisesti lisävoimavaroja sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Toivottavasti olemmekin oppineet 1990-luvun alun lamasta sen, että sosiaali-
ja terveystoimeen tehdyt harkitsemattomat säästöt
tulevat aiheuttamaan lisääntyviä kustannuksia
muun muassa syrjäytymisen takia. Resurssilisäykset
eivät toki yksin riitä, vaan toimintoja on myös
aktiivisesti kehitettävä. Sen lisäksi
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta on uudistettava
osana kuntauudistusta.
Perusterveydenhuollon vahvistaminen on tutkimustenkin mukaan
erittäin kustannusvaikuttavaa toimintaa. Perusterveydenhuoltoon
voidaan uusilla innovatiivisilla työ- ja toimintatavoilla houkutella
myös ammattitaitoista työvoimaa. Tällaisia
hyviä käytäntöjä ovat
muun muassa lääkäri—sairaanhoitaja-työparityöskentely,
uusien lääkäreiden rinnalla kulkeminen
ja mentorointi, sairaanhoitajille rajoitetun lääkemääräämisoi- keuden
myöntäminen ja syrjäseuduilla toimivat terveyskeskusbussit
sekä telelääketieteen hyödyntäminen.
Tulevaisuuden kannalta kaksi tärkeää asiaa sosiaali-
ja terveystoimessa ovat terveyden edistämiseen tähtäävät
toimenpiteet sekä vaikuttavuuden arvioinnin lisääminen.
Näiden avulla voidaan vaikuttaa sekä sairastavuuteen
että kustannuksiin. Esimerkiksi, jos suomalaiset lopettaisivat
tupakoinnin, voisimme sulkea puolitoista keskussairaalaa. Alkoholi
aiheuttaa vuosittain miljardin välittömät
kustannukset ja jopa 3—6 miljardin välilliset
kustannukset yhteiskunnalle. Meidän tulisikin löytää nykyistä tehokkaampia tupakoinnin
ja alkoholinkäytön vähentämiseen tähtääviä keinoja.
Näillä toimenpiteillä olisi suuri merkitys
myös kestävyysvajeeseemme.
Terveyden edistäminen ei kuulu vain sosiaali- ja terveysministeriön
toimenkuvaan, vaan sen tulee olla punaisena lankana kaikilla hallinnonaloilla.
Terveyden edistämiseen kuuluu myös kuntoutus.
Tulevina vuosina kaikissa ministeriöissä tulisi
entistä tehokkaammin paneutua pohtimaan, miten omalla hallinnonalalla
voidaan edistää terveyttä. Asian eteneminen
vaatii todellista poikkihallinnollista yhdessä tekemistä.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen on aina
investointia tulevaisuuteen. Siksi lisämääräraha
tähän työhön on erittäin
tervetullutta. Painopistealuetta tulee siirtää entistä enemmän ennaltaehkäisyyn
ja varhaiseen tukeen, koska silloin toiminnan vaikuttavuus pitkällä tähtäimellä on
parasta. Toki raskaaseen lastensuojeluun on myös saatava
lisäpanostuksia.
Päihdepolitiikalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti
lastensuojelun tarpeeseen. Erityisesti alkoholin hintaan ja saatavuuteen
kohdistuvilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti vähentää alkoholista
aiheutuvia haittoja. Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesikin talousarviolausunnossaan,
että hallitusohjelmassa sovitut toimenpiteet alkoholimainonnan
rajoittamisesta ja alkoholimainontasäännösten
tehostamisesta tulee toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti lausunnossaan myös
vakavan huolensa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston,
Valviran, resursseista. Valviralla on ollut suuria vaikeuksia selviytyä nykyisillä
voimavaroilla
lakisääteisistä tehtävistään.
Tämänkin vuoden aikana on Valviralle lisätty
useita uusia lakisääteisiä tehtäviä. Eduskunnan
oikeusasiamies on kiinnittänyt myös huomiota Valviran
kanteluasioiden pitkiin käsittelyaikoihin. Pitkät
käsittelyajat voivat vaarantaa sekä potilasturvallisuutta
että ammattihenkilöiden oikeusturvaa. Vaikka Valvira
on saanut lisää resursseja kuluvan vuoden aikana
pariinkin otteeseen, on Valviran työtilannetta ja resurssien riittävyyttä seurattava
jatkuvasti.
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki astuu voimaan 1.7.2013.
Lain toimeenpanemisen helpottamiseksi kuntien valtionosuuksiin on
tehty lähes 28 miljoonan euron lisäys. Lain kustannusvaikutusten
tarkka arvio on vaikeaa, mistä johtuen lain toimeenpanon
ja sen kustannusvaikutusten seuranta on tärkeää heti
alusta lähtien valtakunnallisten ja yhtenäisten
seurantaindikaattorien kautta.
Toivottavasti kunnat ja kunnalliset päättäjät ymmärtävät,
että lain täytäntöönpanon
myötä voidaan hillitä vanhustenhuollon
kustannusten kasvua erityisesti terveyden edistämiseen
sekä palvelurakenteen muutoksiin tähtäävillä toimilla.
Tutkimusten perusteella iäkkäiden henkilöiden
terveyden ja toimintakyvyn paraneminen alentaa laitoshoidon tarvetta
ja vähentää vanhustenhuollon kokonaismenojen
kasvua merkittävästi. Erityisesti pitkäaikaishoidon
ennaltaehkäisyllä ja myöhäistämisellä on
merkittäviä kustannusvaikutuksia pitkällä aikavälillä.
Kunnat voivat tämän lain järkevällä toimeenpanolla
vaikuttaa olennaisesti kustannuskehitykseensä. Erityisesti
muistisairauksien ennaltaehkäisyn, varhai-sen toteamisen
sekä asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen puutteet aiheuttavat
valtavan suuria ja täysin turhia kustannuksia kunnissa
tällä hetkellä.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Meidän on rakennettava tasa-arvoista
yhteiskuntaa, jossa kaikilla on hyvä olla. On huolehdittava koko
ihmisen elämänkaaresta. Olen iloinen siitä, että sukupolvien
ja eri ihmisryhmien välinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus
näkyvät myös tässä hallituksen
budjetissa. Erityisen ilahduttavaa on, että haastavassa
tilanteessa pystymme tekemään historiallisen parannuksen
vanhustenhoidon resursseihin ja asemaan. Tämä on
hallitukselta vahva arvovalinta arvokkaan vanhuuden puolesta. Parannamme
sekä koti-, omais-, että ympärivuorokautista
hoitoa. Haluamme vaikuttaa kaikkeen siihen todellisuuteen, jossa
vanhuksemme elävät. Hoitajamäärän
alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi. Kunnilta odotetaan hyvää paneutumista
oman vanhustenhuoltonsa kuntoon saattamiseen. Haluan kiittää peruspalveluministeri
Guzenina-Richardsonia väsymättömästä työstä vanhuspalvelulain
toteuttamiseksi.
Arvoisa puhemies! Lasten tulevaisuuteen panostaminen on myös
tärkeä arvovalinta. Kaikilla lapsilla lähtökohdat
elämään eivät ole parhaita mahdollisia.
Silloin toimiva lastensuojelu varmistaa sen, että lapsen
elämän lähtökohdat eivät sinetöi
hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. On hyvä,
että valtiovarainvaliokunta pitää ennalta
ehkäisevää lastensuojelutyötä sekä niin
sanottuja matalan kynnyksen palveluita tärkeinä. Tämä on
juuri oikeanlainen painotus. Varhainen puuttuminen myös
parhaillaan katkaisee negatiivisen sosiaalisen periytymisen kierteen.
Esimerkiksi päihdeongelmat eivät näin
siirry seuraavalle sukupolvelle. On hyvä, että valiokunta
esittää lisää 3,4 miljoonaa
euroa momentille lapsiperheiden ennalta ehkäisevien ja
varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Vanhustenhuollon haasteet tulevat kasvamaan
jo lähitulevaisuudessa. Ikääntyvien ihmisten
määrän nousu asettaa paineita koko terveydenhoitojärjestelmän
kehittämiselle. Ongelmat on nähtävä niin
hoitohenkilökunnan kuin vanhusten sekä omaisten
näkökulmasta.
Sote-palveluiden tulevaisuuden kehitys on istuvan hallituksen
käsissä, ja oli kehityssuunta mikä tahansa,
niin sairauksien ennalta ehkäiseminen ja kansalaisten terveyden
edistäminen lienevät kaikkien mielestä tärkeitä asioita. Mitä paremmassa
kunnossa ihmiset ovat, sitä parempi potti valtion kassasta
hupenee terveyspalveluiden tuottamiseen. Lisäksi edistys
terveellisen elämän saralla heijastuu työurien
pituuteen sekä työn tuottavuuteen. Eikö juuri
näitä asioita kansantaloutemme kaipaa, kun menee
heikommin? Näin ollen juuri fyysisten ja henkisten sairauksien
ennaltaehkäisyyn tulee panostaa ehdottomasti nykyistä enemmän
ja monipuolisemmin.
Liikunnan rooli on keskeinen ajateltaessa ihmisen hyvinvoinnin
kokonaisuutta, mutta kropan ohella myös mielestä pitää pitää huolta.
Tästä johtuen päätin jättää talousarvioaloitteen
koskien vanhusten henkisen ja fyysisen terveyden edistämistä.
Yksilön kannalta on inhimillistä ja yhteiskunnan
kannalta hyödyllistä, että elämä on elämisen
arvoista loppuun asti. Kodeissa, palvelutaloissa ja hoitolaitoksissa
on suuri määrä ihmisiä, jotka
eivät tunne elämäänsä enää arvokkaaksi
ja hyödylliseksi. Tähän tunnetilaan vaikuttaa
suuresti se, että kotona ja laitoksessakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi
ja tarpeettomaksi. Virikkeiden ja pientenkin elämysten
kokeminen sekä vapaaehtoinen osallistuminen yhteiseen tekemiseen
antavat sisältöä elämään.
Monissa palvelutaloissa on toki virikkeellistä toimintaa,
mutta yleisesti tarkasteltuna tilanne ei ole hyvä.
Hoitohenkilökunta on usein täystyöllistettynä perushoidossa,
joten vanhusten liikunta- ja virkistystoiminta jää usein
vapaaehtoistyön varaan. Vapaaehtoisvoimin ei kuitenkaan
kyetä huolehtimaan laajamittaisesta ja jatkuvasta liikunta-
ja virkistystoiminnan järjestämisestä palvelutaloissa.
Näin ollen tätä tarkoitusta varten tulisi
vanhustenhoitolaitoksiin palkata erikseen idearikas, innostava ja
kannustava henkilö, joka huolehtisi päätoimisesti
palvelutalojen asukkaiden henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
Tarve vanhusten hyvinvoinnin parantamiselle on merkittävä,
ja tätä varten tulisi kohdentaa valtion määrärahoja
hankkeeseen, jossa kartoitettaisiin tarvetta palvelutalojen virkistystoiminnasta vastaavien
henkilöiden palkkaamiseksi. Käytännössä tämä tapahtuisi
rekrytoimalla virkistystyöntekijöitä kokeiluluonteisesti
muutamiin palvelutaloihin vuoden määräajaksi.
Vuoden kuluttua tulisi tutkia hankkeen onnistumista keräämällä kattava
palautekokonaisuus palvelutalojen asukkailta, heidän omaisiltaan
ja henkilökunnalta. Toiminnan laajentamisen mahdollisuutta myös
kotona asuviin vanhuksiin selvitettäisiin. Tutkimus voitaisiin
toteuttaa palvelutalojen ja alueen korkeakoulujen yhteistyöhankkeena.
Katsonkin aiheelliseksi ehdottaa miljoonan euron lisäystä vanhusten
henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävän
tutkimus- ja kehittämishankkeen käynnistämiseksi.
Vielä veteraaneista. Noin vuosi sitten tänne eduskuntaan tuli toistasataa veteraaninaista
ja -miestä,
sotiemme veteraaneja, ja se oli sykähdyttävä kokemus
kaikille edustajille täällä eduskunnassa.
Heidän viestinsä oli, että kotihoito
ja kuntoutus eivät ole hyvällä kantilla
täällä Suomenmaassa vieläkään.
Oli erittäin hyvä, että nyt tuli lisärahoitusta
kaikkien eduskuntaryhmien yhteisellä päätöksellä veteraanien
kuntoutukseen, mutta on sanottava, että tämä rahoitus
ei ole vieläkään läheskään
riittävä. Heitä on jäljellä enää noin
40 000, ja probleemana on se, että vieläkään
jokaista kuntoutukseen oikeutettua veteraania ei ole saatu niin
sanotusti kiinni elikkä suuremmilla paikkakunnilla ei tunnisteta,
keitä he ovat. Tähän täytyy
tehdä muutos, ja mielellään niin, että löydetään
heidät kaikki, jotka tämän kuntoutuksen
ansaitsevat ja saavat ja ovat siihen oikeutetut, ja jos ei kuntoutusta,
sitten kotihoitoa ja niin, ettei heidän tarvitse sitä kuntoutusta
itse anoa vaan se tulisi niin kuin manulle illallinen. Valtion pitäisi
hoitaa koko tämä veteraanien kuntoutus ja kotihoito
ja olisi pitänyt tehdä se jo vuosikaudet sitten.
Olen tosi surullinen, että näin monta vuotta on
kulunut. Kansa antaa sille kyllä varmaan, suomalaiset,
oikeutuksen. Hyvä tietysti, että lisärahoitusta
tuli, mutta vielä on paljon tehtävä ja
nopeasti.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään
käsitellyt ansiokkaasti sote-uudistusta ja todennut, että se
pitää saada pikaisesti aikaiseksi. Olen asiasta
täsmälleen samaa mieltä. Kun hallitusohjelmaa
vuonna 1987 kirjoitettiin, niin silloin ensimmäisen kerran
sinne kirjoitettiin vaatimus ter-veyserojen kaventamisesta. Siitä lähtien
terveyserot ovat vain kasvaneet.
Siinä on yksi syy sote-uudistuksen tarpeelle. Toinen
syy on se, että suomalaista terveydenhuoltoa ja myöskin
sosiaalihuoltoa ja niitä yhdessä järjestetään
Euroopan pienimmällä väestöpohjalla.
Väestöpohja on keskimäärin noin 6 200,
kun suomalaiset kunnat siitä vastaavat. Euroopassa seuraavaksi
pienin väestöpohja taitaa olla Luxemburgissa 25 000
ja sitä seuraava Norjassa noin puoli miljoonaa. Tämäkin
siis osoittaa, että ellemme ole aivan ainutlaatuisia ja ylivertaisia,
niin ehkä tässäkin suhteessa pitäisi jotain
tehdä.
Sen lisäksi on tietysti myöskin tämä terveydenhuollon
rahoituksen monikanavaisuus, jossa julkisilla varoilla rahoitetaan
sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa
ja sillä tavalla, ainakin välillisesti, edistetään
tätä terveyserojen kasvua. Ei ehkä ole
oikeudenmukaisuuden kannalta aivan oikein, että lääkärissäkäyntien
sairausvakuutuskorvauksia maksetaan henkeä kohti eniten
Suomessa Kauniaisiin.
Kolmas ongelma on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon
raja hoitoketjuissa. Nämä kaksi pitää saattaa
toimimaan yhdessä niin, että turha byrokratia
ja yhteinen valitus milloin kummassakin päässä riittämättömistä voimavaroista jää
vähäisemmäksi
ja pystytään hommat hoitamaan mahdollisimman hyvin.
Näistä syistä me tarvitsemme sosiaali-
ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen, jonka tarpeesta
tässä maassa on todellakin vallinnut jo pitkään
yhteinen käsitys ja itse asiassa on vallinnut myöskin
erittäin pitkälle yhteinen näkemys siitä,
mitä sen pitäisi olla sisällöllisesti.
Tätä on vaikea uskoa, kun on seurannut tässä viimeisen
puolentoista vuoden aikana tämän järjestelmän
hallitusohjelmaa seurannutta valmisteluprosessia ja siitä käytyä keskustelua.
Olemme ikään kuin olevinamme kauheasti eri mieltä,
vaikka jos nyt rehelliseksi heittäytyy, niin voin sanoa,
että aina silloin, kun olemme suunnilleen tienneet, mitä olemme
tekemässä, niin ainakin itse olen voinut vakuuttua,
että ei näissä kovin suuria eroja vallitse.
Joko hallitus on omaksunut keskustan maakunta- ja kotikuntamallin
tai sitten keskusta on omaksunut hallitusohjelman kakkosvaihtoehdon,
sote-aluemallin, omaksi maakunta- ja kotikuntamallikseen. Minulle
ainakaan ei ole vielä selvinnyt, mitä suuria eroja
niissä vallitsee, etenkään sen jälkeen,
kun olen katsellut tätä hallituksen sisäistä työskentelyä tässä asiassa
viime aikoina.
Mutta hyvä niin, jos pääsemme yhteiseen
näkemykseen tässä asiassa, koska siihen
meidän on päästävä.
Suomalainen terveydenhuolto ei kestä sitä, että tämä nykyinen
meno jatkuu.
Siksi hartaasti toivon, että pääsemme
siihen ratkaisuun, joka omasta mielestäni ennen hallitusneuvotteluja
oli paras mahdollinen. Se muistuttaa aika pitkälle sitä mallia,
jonka tehtävästään poistunut
kansliapäällikkö Kari Välimäki tässä 60-vuotissyntymäpäivänäni
esitti. Siinä tälle järjestämiselle
ja rahoitukselle turvataan riittävän suuri väestöpohja,
puretaan turhat himmelit ja pidetään huolta siitä,
että yhteinen päätöksenteko
turvaa yhtenäiset hoitopolut, riittävät
voimavarat ja myöskin lähiterveydenhuollon ja
sosiaalihuollon palveluitten riittävän ja kattavan
tarjonnan ja myös päätöksenteon,
joka turvaa kaikkien kansalaisten vaikutusmahdollisuudet itseään
koskeviin asioihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta ne päätökset
koskettavat julkisen sektorin tekemistä kaikista päätöksistä kenties kaikkein
läheisimmin ihan tavallisia ihmisiä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama huomio valtion
budjetista.
Ensinnäkin vuoden 2013 talousarviossa näkyy
selkeästi työn ja oikeudenmukaisuuden kuva, ja
se näkyy muun muassa siinä, että näistä erittäin
vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta hallitus sekä myös
eduskunta haluaa panostaa oikeudenmukaisesti kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin. Tästä on esityksenä muun
muassa vanhuspalvelulaki. Meille on tärkeä asia,
että me saamme vietyä sen kuntiin ja saamme myös
kunnat ymmärtämään sen, että pitkällä tähtäimellä on
myös kuntien etu, että ne panostavat vanhuspalvelulain
toteuttamiseen: se tuo heille myös säästöä.
Toinen tärkeä asia, joka näkyy selkeästi
tässä, on lastensuojelu sekä ennalta
ehkäisevät palvelut nimenomaan lapsiperheitten
näkökulmasta. Työmarkkinatuen harkinnanvaraisuuden
poisto puolison osalta poistuu, sekä kuntouttavassa työtoiminnassa
olevien ihmisten oikeusturva paranee. Tässä muutama
esimerkki.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti huomiota ennen kaikkea
lastensuojelun tilaan ja lasten ja lapsiperheiden pahoinvointiin,
ja meidän selkeä, voisiko sanoa, kärkemme
valiokunnassa oli se, että me halusimme vahvistaa ennalta
ehkäisevää työtä, ja
sitä kautta meidän ehkä tärkein viestimme
valiokunnasta oli se, että edellytimme lisärahoitusta
ennalta ehkäisevien töiden vahvistamiseen Kaste-ohjelman
kautta. Jaosto on valiokuntamme näkemystä kuullut,
ja nyt se on meillä täällä kaikilla
nähtävissä, ja huomenna toivottavasti
tulemme siunaamaan tämän lopullisesti siihen muotoon
kuin valiokuntakin aikoinaan toivoi.
Toinen asia, joka tähän lapsiperheitten hyvinvointiin
liittyy myös tämän budjetin kokonaisuuden
näkökulmasta on, että meille on tullut
selkeä tieto siitä, että sosiaalityöntekijöistä on
valtava pula, ja tästä syystä nyt eduskunta
haluaa myös sitten lisätä sosiaalityöntekijöiden
aloituspaikkoja. Tässä työssä on äärettömän
tärkeätä, että me valvomme myös
sen, että yliopistot tulevat nämä aloituspaikat
tekemään, ja sitä kautta tämä tarvitsee
myös meiltä jonkinlaista valvontaa.
Sellainen asia, joka meitä on keskusteluttanut paljon,
on nuorten yhteiskuntatakuu. Meillä on tällä hetkellä noin
40 000 nuorta kadoksissa, ja kun me puhumme nuorten yhteiskuntatakuusta, niin
on ehdottoman tärkeätä, että kunnissa
meidän sosiaali- ja terveydenhuolto, nuorisotyö ja kaikki
ne toimijat, järjestöt, jotka kunnissa työskentelevät,
lähtevät tekemään myös
kuntouttavaa työtoimintaa ja antavat nuorille niitä palveluita,
joita he tarvitsevat, ja sitä tukea, jota he tarvitsevat,
jotta heillä on sitten elämänhallinta
kunnossa ja jotta he voivat hakeutua koulutukseen ja sitä kautta
työelämään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti vahvaa huomiota myös
Valviran resursseihin. On tosiasia, että Valviralle on
ollut vaikeaa selviytyä lakisääteisistä tehtävistä.
Se on tämän vuoden aikana saanut lisäresursseja,
mutta valtiovarainvaliokunta kuitenkin huomioi sen ja haluaa seurata työtilannetta,
ja tarvittaessa meidän on arvioitava resurssien riittävyys
Valvirassa.
Päihdeäitien hoidon järjestäminen
on erittäin tärkeä asia, ja ennen kaikkea
se on sellainen asia, johon meidän pitää vahvasti
puuttua. Valitettava tosiasia on myös se, että nuorten
naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
Sitä kautta tämä tulee vielä meille
entistä tärkeämmäksi asiaksi,
ja meidän on saatava tämä kokonaisuus
myös kuntoon.
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto: siihen liittyy
YTHS:n kokeilu muun muassa Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa
ja Seinäjoella, ja tämän osalta meidän
yliopisto-opiskelijat ja ammattikorkeakouluopiskelijat eivät
ole YTHS:n suhteen yhdenvertaisessa asemassa, minkä takia
toivoisin, että tämä myös huomioitaisiin
siinä jatkotyöstämisessä.
Veteraanien tukeminen: Täällä on
kannettu suurta huolta siitä, että veteraaneja
ei tavoiteta. Se on aito huoli. Mutta haluan tuoda hyvän
esimerkin Etelä-Karjalasta. Me olemme palkanneet siellä neljä veteraanineuvojaa,
jotka kotipalvelun ja kotihoidon kanssa yhdessä haarukoivat kaikki
veteraanit, ja sitä kautta me olemme hyvin saavuttaneet
ja löytäneet nämä henkilöt
ja voineet turvata heille sen tarvittavan kuntoutuksen. Tosiasia
vain on ollut se, että tämä nykyinen määräraha
ei ole riittänyt, ja kunnat ovat laittaneet siihen lisää rahaa.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan näkökulmasta
Lappeenrannan kaupunki on laittanut lisää rahaa,
mutta pienet kunnat eivät, ja meidän alueellamme
veteraanit ovat olleet eriarvoisessa asemassa.
Arvoisa puhemies! Neuvola, kouluterveydenhuolto ja perusterveydenhuolto:
Perusterveydenhuolto on, voisiko sanoa, meidän kivijalka,
ja valitettava tosiasia on se, kuten valiokunnan mietinnössäkin
on todettu, että ihmiset pääsevät
aivan liian harvoin ja liian myöhään
perusterveydenhuollon piiriin, ja tämä on se yhteinen
haaste, ja muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon isojen rakenteiden
kautta meidän pitää tämä asia saada
kuntoon.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Aluksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen
uudistamisesta. Tällä hetkellähän
siinä on se tilanne, että on näille erityisvastuualueille asetettu
selvityshenkilöt, jotka ovat työnsä aloittaneet.
Tätä selvitystyötä varten sosiaali-
ja terveysministeriö ja sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerivaliokunta
ovat linjanneet ohjeet tälle työlle. Sitä ennen
hallitusohjelmassa on tiettyjä asioita tässä asiassa
linjattu, ja viime kesänä oli kuntarakenneuudistukseen
liittyvä tiedonanto, jota eduskunta käsitteli.
Kun näitä kaikkia linjauksia katsoo, joutuu vähän
hämmennyksen tilaan, että mistä on kysymys.
Nyt kun nämä selvitysmiehet ovat käynnistäneet
työnsä näillä erityisvastuualueilla,
joutuu toteamaan, että yksien selvitysmiesten pitäisi
selvittää, mitä hallitus tahtoo.
Olen kyllä samaa mieltä monessa asiassa, mitä edustaja
Virtanen edellä totesi, että tässä on
joitakin aineksia, jotka hyvin sivuavat niitä linjauksia,
mitä keskusta on esittänyt näiden asioiden ratkaisemiseksi
kotikunta—maakunta-mallilla. Mutta se on ollut surullista,
että sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelurakenteen uudistamista
on käytetty tavallaan sähköjäniksenä kuntarakenteen
muutokseksi. Sen pitäisi olla kuitenkin niin, että sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistuksen keskeisin tavoite on nimenomaan
palveluiden turvaaminen.
Tämä puolentoista vuoden toiminta sekä kuntauudistuksessa
eli tässä suurkuntahankkeessa että sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisessa on tullut kalliiksi.
Siihen on uhrattu paljon aikaa ja vaivaa saamatta käytännössä vielä yhtään
mitään aikaan. Toisaalta se, mikä on
tullut kalliiksi ja tulee kalliiksi: kehittämistyö kunnissa
on hyytynyt. Nyt jatkon kannalta oleellisessa asemassa ja tilanteessa
ovat kunnat ja se, mitä kunnat lausuvat ja minkälainen
näkemys kunnissa tämän asian hoitamiseksi
syntyy. Siinä mielessä hyvin tärkeässä roolissa
on se, mitä tässä selvitystyössä saadaan
aikaan.
Kiinnitän nyt siinä vielä yhteen
asiaan huomiota. Kunnilta on pyydetty lausunto kuntarakennelakiehdotuksesta,
ja tämä lausunto on annettava 7. päivä maaliskuuta
mennessä. Kunnilta kysytään kannanottoa
myös sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaamisesta
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten
perusteella.
Tämä selvitysmiesten työ valmistuu,
jos aikataulussa pysytään, helmikuun lopussa.
Sitten on muutama päivä aikaa siitä,
jos tätä työtä käytetään
hyväksi tässä lausunnossa, kuntien ottaa tämä huomioon.
Tämä aikataulu on mahdoton. Tässä pitäisi
hallituksen nyt pysähtyä ja tarkastella asia uudelleen.
Nyt kun tulee muutenkin hallitusohjelman puolivälitarkistus,
olisi syytä pysähtyä ja saattaa asia
oikeille raiteille, olisi syytä katsella kunniallinen perääntymistie,
ja sitten lähdetään laajalla pohjalla
uudistamaan.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, lyhyesti, joka tänään
oli esillä kyselytunnilla, oli alkoholiin liittyvät
asiat. Olisi toivonut, että siinä olisi ehditty sitä asiaa
vähän laajemmalti käsitellä.
Olen hyvin samaa mieltä kuin edustaja Mäkisalo-Ropponen,
kun hän edellä puhui alkoholiasioiden ja alkoholiongelmien
vaikutuksesta koko yhteiskuntamme hyvinvointiin. Välittömät
kustannukset alkoholiongelmista ovat miljardin luokkaa ja välilliset
3—6 miljardia. Sillä melkoisesti paikattaisiin
kestävyysvajetta, jos siinä pystyttäisiin
jotakin saamaan aikaan.
Siihen liittyen yksi vakava ajankohtainen asia on rattijuoppous.
Vuosittain rattijuopon uhrina kuolee Suomessa yli 80 ihmistä ja
loukkaantuu noin 1 000. 80 ihmistä on noin kaksi
bussilastillista. Se on aika iso asia. Se on todella vakava syy puuttua
siihen, ja sen mukaisesti tarvitaan toimenpiteitä sekä rangaistusmääräyksissä että
monissa
muissa.
Arvoisa puhemies! Perusturvaan liittyen — edustaja
Virtanen tässä edellä niitä asioita
käsitteli — me elämme vaikeaa aikaa,
mutta on syytä muistaa, että perusturvan turvaaminen
erityisesti vaikeana taloudellisena aikana on välttämätöntä. Kun
40-luvun lopussa tulivat lapsilisät ja tulivat perhelisät,
ei ollut jakovaraa, ei ollut ylijäämää, mutta
huolehdittiin siitä, että ihmisillä olisivat elämisen
perustarpeet kunnossa, jotta syntyisi jakovaraa.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnä neljään
kohtaan kommentti ensi vuoden budjettiin.
Hallitus on luonut ministeriensä toimesta suuret odotukset
vanhuspalvelulain kaiken parantavaan voimaan siinä, että meillä isot
asiat muuttuvat tässä maassa, kun tuo laki täytäntöön
ensi vuoden heinäkuun alusta tulee. Niin minäkin
toivon. Minä todella toivon sitä tämän
lain osalta, joka lähtökohtaisesti on hyvä,
lain, jota lähtökohtaisesti on helppo puolustaa.
Siinä on paljon asioita, jotka voivat olla muutoksen avain,
mutta jos resurssit eivät ole riittävät,
miten tuo muutos voidaan tehdä?
On aivan selvää, että se euromäärä,
joka ensi vuodeksi on varattu, se euromäärä,
joka on 82 miljoonaa euroa vuositasolla 2015, kun samanaikaisesti
leikataan yli 800 miljoonaa euroa valtionosuuksia, ei tule riittämään.
Me olemme kaikki kansanedustajat selittämässä sitä,
miksi nuo korkealle nostetut odotukset eivät toteudukaan. Todella
toivon näiltä osin olevani väärässä,
mutta tällaiselta tämä tässä vaiheessa
näyttää.
Toinen asia: Ensi vuoden budjetti sisältää päivähoidon
hallinnollisen siirron sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus-
ja kulttuuriministeriöön. Kannatan tuota siirtoa.
Siinä on paljon hyviä elementtejä ja
perusajatus siitä, että lapsi on yksi kokonaisuus,
joka tulee myös hallinnon osalta nähdä lapsena,
eivätkä hallinnolliset rajat saa olla lapsen kasvamisen
esteenä.
Lain käsittelyn yhteydessä, valmistelun yhteydessä,
valiokuntakuulemisten aikana, itselleni kävi aika selväksi
se, että laki on hyvä, mutta saattaa olla, että ongelmat
ovat sen toimeenpanossa, semminkin kun me odotamme koko varhaiskasvatusta
uudistavaa lainsäädäntöä tänne eduskuntaan.
Toivon tässäkin kohdassa olevani täysin
väärässä, mutta se tuntuma,
mikä on, ja ne hyvinkin vanhoilliset asenteet siitä,
millä tavalla hallintorajat voivat olla esteenä itse
palvelutuotannon eteenpäinviemiselle, tulivat kuulemisten yhteydessä hyvin
selville.
Arvoisa herra puhemies! Peruspalveluministeri on meille tänään
kertonut, että kun säästöpäätöksiä etsittiin,
oli useita huonoja vaihtoehtoja, joista valittiin sitten se, että perusturvan
osalta lapsilisien indeksit jäädytettiin. Hän
käytti perusteluna sitä, että tämä indeksijäädytys
oli se kaikkein helpoin tehdä, kun tällä ei
ole vaikutusta siihen, miten tuo tulo määrittyy.
Indeksitarkistus on tarkistus, jolla etuudet seuraavat kustannuskehitystä.
Minusta sillä on suora vaikutus etuuden tasoon ja määrään.
Hallitus on puuttunut yhteen indeksiin, yhden etuuden indeksiin, tavalla,
joka ei ole ainakaan tähän päivään
mennessä vielä tullut muulla tavalla perusteltua
kuin sillä, että ministeri sanoi täällä,
että oli useita huonoja vaihtoehtoja, joista piti valita
yksi.
Toinen periaatteellisesti iso asia, mikä tuolla budjetin
yhteydessä läpi livahtaa, on se, että Raha-automaattiyhdistyksen
tuottoa ollaan käyttämässä ensi
vuonna 10 miljoonaa euroa budjetin yleiskatteeksi. Tämä on
vaarallinen päänavaus tilanteessa, jossa meillä on
täysi työ kansallisesti ylläpitää meidän
pelimonopolimme, jotta me voimme rahoittaa Veikkauksen osalta liikuntaa,
urheilua, kulttuuria ja nuorisotyötä ja Raha-automaattiyhdistyksen
osalta niitä satoja järjestöjä,
jotka huolehtivat siitä, että yhteiskunnan heikompiosaisillakin
on palveluja saatavilla tilanteessa, missä julkinen sektori
ei pysty noita palveluja tuottamaan.
Arvoisa herra puhemies! Kunnat odottavat. Kunnat odottavat tietoa
siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään.
Kunnat odottavat tietoa, miten kokonaisuudistus tehdään.
Hallitus tuntuu tietävän, mitä ei tehdä,
mutta hallitus ei tunnu tietävän sitä,
mitä pitäisi tehdä. Tässä on
ongelma. Tässä on ongelma, joka pitäisi
ratkaista mieluummin nopeammin kuin myöhemmin. Sosiaali-
ja terveyspalvelujen uudistaminen on välttämätöntä.
Hallituksen pitää tehdä mitä pikimmin
esitykset siitä, miten tuo hallinto tässä maassa
järjestetään. Me olemme tilanteessa,
jossa me ajaudumme kriisiin, ellemme me tuota tietoa saa.
Toinen asia on sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus. Edustaja
Virtanen otti tämän asian täällä edellisessä puheenvuorossaan
esille. Me olemme tilanteessa, jossa alamme kaikki puolueista riippumatta
nähdä, että nykymallilla, niin sanotulla
monikanavaisella rahoitusmallilla, emme tule tulevaisuudesta selviytymään,
varsinkin kun 2014 alusta tulee niin sanottu potilaitten liikkuvuusdirektiivi
voimaan, joten on välttämätöntä saada
rahoitus siihen malliin, että se vastaa tuon direktiivin
täytäntöönpanoa.
Arvoisa herra puhemies! Ihmiset eivät odota silloin,
kun he terveyspalveluja ovat vailla. Maan hallituksen vastuulla
on saada kuntoon niin hallinto kuin rahoituskin.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä talousarviokirjassa
on paljon ilon asioita. Aluksi voisi antaa kiitokset noista veteraanikuntoutukseen
osoitettavista määrärahalisäyksistä tai
vaikkapa tuosta HPV-rokotteen ottamisesta vihdoin mukaan rokotusohjelmaan.
Ensi vuonna tulee myös tuo paljon pitkään
odotettu vanhuspalvelulaki. Se lähtee toteutumaan, ja sitä odotamme
ilolla.
Lastensuojelussa kiireellisten sijoitusten määrä on
kasvanut viime vuosina huomattavasti. Siitä huolimatta,
että lasten ja nuorten palveluihin on panostettu aiempaa
enemmän, me kaikki tiedämme, että kustannukset
koskien kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ovat kymmenkertaiset verrattuna
ennalta ehkäiseviin lastensuojelupalveluihin, puhumattakaan
siitä, että omat vanhemmat ovat lapselle aina
ne kaikkein tärkeimmät, oli tilanne mikä tahansa.
On todella hyvä, että lapsiperheiden palveluihin
satsataan tässä talousarviossa nykyistä vahvemmin.
On hienoa, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta
on voitu tehdä tärkeä arvovalinta perheiden
ennalta ehkäisevien palveluiden ja varhaisen tuen puolesta.
Sosiaalityön aloituspaikkoihin yliopistoissa osoitettu
1,6 miljoonan lisäsatsaus vahvistaa osaltaan sosiaalityön
asemaa kunnissa. Perheet tarvitsevat tukea arkeensa, jotta voidaan
estää ongelmia ennalta. Ennaltaehkäisy
onkin inhimillisesti ja taloudellisesti järkevämpää kuin
ajautuminen raskaisiin lastensuojelutoimiin. Varhaiseen tukeen kannattaa
aina satsata.
Yksi tukea tarvitseva ryhmä ovat päihdeäidit. He
tarvitsevat tukea, jotta voidaan mahdollistaa lapselle turvallinen
lapsuus. Myös turvakotipaikkoihin on kunnissa muistettava
varata määrärahoja, jotta perheet voivat
selviytyä kriisiytyneestä elämäntilanteesta
turvallisesti. Valitettavasti huolenaiheita näiden paikkojen
vähentymisestä on olemassa.
Kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen ja
lastensuojelun toimivuuden kehittämistä selvitetään
parhaillaan ministeriön työryhmässä.
Odottelemme lastensuojelun kansallisia laatusuosituksia. Ne ovatkin
tarpeen, sillä laatu vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.
Toisaalta tuntuu, että puuttumiskynnys lastensuojelutapauksissa
on liiankin korkea. Näitä ikäviä tapauksia
on valitettavasti ollut useita viime aikoina, hyvin surullisia sellaisia.
Toisaalta kynnys on liiankin matala ja resursseja käytetään
turhan paljon sellaisissa etenkin nuorten ilta- ja viikonloppukäyttäytymiseen
liittyvissä tapauksissa, joissa omien vanhempien muutama
harkittu sana riittäisi. Tästä on käyty
paljonkin keskustelua ihan viime päivinä. Liikaa
kuulee edelleenkin myös tapauksista, joissa huostaanottotilanteissa
isovanhempia tai lähisukulaisia ei kelpuuteta sijaisvanhemmiksi
ihan ilman ymmärrettävää syytä.
Ennalta ehkäisevät palvelut ovat tietenkin
a ja o. Liian monesta kunnasta puuttuu edelleenkin lapsiperheiden
kotipalvelu, joka on vähentynyt samaa vauhtia kuin kodin
ulkopuoliset sijoitukset ovat kasvaneet. Siihen kannattaisi nyt
satsata enemmän. Suuri ongelma on myös pätevien
sosiaalityöntekijöiden puute. Heitä ollaan
kouluttamassa nyt onneksi lisää peräti
reilulla puolellatoista miljoonalla eurolla. Myös sosiaalityöntekijöiden
pätevyysvaatimuksia tulisi arvioida uudelleen.
Erityisen huomion ansaitsevat myös mielenterveysongelmat.
Joka viides alaikäinen lapsi elää perheessä,
jossa vanhemmilla on mielenterveyden ongelma, ja näillä lapsilla
on kohonnut riski sairastua myöhemmin itsekin. Näissä tilanteissa
onkin tärkeätä, että terveydenhuolto
ja sosiaaliviranomaiset tekevät enemmän yhteistyötä,
varsinkin jos sairaus vaikuttaa vanhemman kykyyn toimia vanhempana.
Jäämme odottamaan ministeriön työryhmän
tuloksia.
Sitten vielä pari sanaa noista evo-rahoista. Niissähän
on kyse nimenomaan kliinisestä lääketieteen
tutkimuksesta. Kun näihin resursseihin nyt sitten kajotaan
jälleen kerran, niin vaarantuvat lääketieteen
kliinisen tutkimuksen edellytykset ja sitä kautta laadukas
hoito ja sen kehittäminen potilaille kaikkialla Suomessa.
Laadukas tutkimus takaa korkeatasoisen hoidon esimerkiksi syövän
hoidossa. Siihenhän joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana.
Hoitojen kehittäminen on hidasta eikä perustu
suuriin yksittäisiin läpimurtoihin. Vaikuttava
hoito pohjautuu siis tieteellisesti tutkittuun tietoon. Syöpähoidot kehittyvät
kokeellisen ja kliinisen tutkimuksen kautta. Kliinisessä hoitotutkimuksessa
verrataan yleensä kulloinkin parasta nykyistä hoitoa
uuteen hoitoon. Kliininen tutkimus edistää myös bioalojen
kehittymistä. Bioaloilla taas on merkitystä muun
muassa talouden näkökulmasta, koska niissä voidaan
katsoa olevan suurta kasvupotentiaalia muun muassa lääketeollisuuden
näkökulmasta.
Hoitotutkimukset ovat kuitenkin hälyttävästi vähentyneet
viime vuosina. Tähän ovat vaikuttaneet tutkimusrahoituksen
väheneminen, kuntien nihkeä suhtautuminen tutkimukseen
ja lääkäreiden vähentyneet mahdollisuudet
tehdä tutkimusta. Ne uhkaavat kliinisen tutkimuksen alaa,
ja se jo vaarantaa pidemmällä aikavälillä hoitojen
laatua, saatavuutta ja tasa-arvoa.
Valtion yliopistotasoiseen tutkimukseen osoitettavaa rahoitusta
tulisi tulevina vuosina asteittain lisätä laadukkaan
hoidon ja sen kehittämisen turvaamiseksi. Jatkossa tulisikin
harkita, onko määrärahan siirtoa opetus-
ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kannattavaa miettiä,
jotta tutkimusrahoituksen kokonaisuus ei olisi hajallaan niin monessa
paikassa.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen puheenvuorot pyydetään
kirjallisesti notaarilta.
Sofia Vikman /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin iloitsen siitä,
että isyysvapaan käytön lisäämiseksi
isyysrahan kytkös vanhempainrahaan puretaan. Uudistus pidentää vanhempainrahakautta
12 arkipäivällä ja kohdentaa isälle
54 arkipäivää, josta enintään
18 arkipäivää voidaan pitää yhtä aikaa äidin
kanssa. Isyysvapaan pidentämisajankohta muuttuu joustavammaksi
siten, että vapaa tulee pitää ennen kuin
lapsi täyttää kaksi vuotta. Lisäksi
isyysrahaoikeus muuttuu lapsikohtaiseksi siten, että isän
oikeus isyysrahaan aikaisemman lapsen perusteella ei enää pääty
uuden isyysrahakauden alkaessa.
Perhevapaiden jakaminen nykyistä tasaisemmin vanhempien
kesken edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa ja
helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Vain isille tarkoitettujen perhevapaiden lisääminen
kannustaa isiä pitämään pidempiä itsenäisiä vapaita
ja helpottaa perhevapaiden jakamista vanhempien kesken. On vielä kuitenkin
paljon työtä tehtävänä,
jotta aito mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu työmarkkinoilla,
ja tässä kannustankin hallitusta jatkamaan aktiivisella
otteella.
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ottavat budjettilisäysten
painopisteeksi myös yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa
asemassa olevat. Lisäresursseja kohdistettiin erityisesti
lapsille ja sotiemme veteraaneille. Päivähoidon
ja sosiaalityön akuuttiin henkilöstötarpeeseen
puututtiin lisäämällä molempien
alojen koulutusta. Lasten hyvinvoinnin turvaamiseen hallituspuolueet
lisäsivät 3,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden ennalta ehkäiseviin
ja varhaisen tuen palveluihin. Päihdeäitien hoitoon
kohdistetaan 1,5 miljoonaa euroa lisää. Nuorten
syrjäytymistä ehkäisevää työtä jatketaan
nuorisotakuulla kohdentamalla 2 miljoonan euron lisäys
nuorten aikuisten oppisopimuskoulutukseen.
Eduskunnan lastensuojeluun lisäämä raha Kaste-ohjelman
toimeenpanoon on tarkoitettu käytettäväksi
lapsiperheiden ennalta ehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden
sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lastensuojelutyön
painopisteenä on oltava nimenomaan varhaisen tuen ja avopalveluiden
kehittäminen.
Erinomaista on myös se, että veteraanien tukemiseen
esitetään yhteensä 292,4:ää miljoonaa euroa.
Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan
perustasoa esitetään korotettavaksi 4 miljoonaa
euroa, jotka kohdennetaan puoliksi kuntoutukseen ja kotona selviytymistä tukeviin
kuntouttaviin avopalveluihin. Lisäksi veteraanilisää korotetaan
ensi vuoden alusta alkaen noin 50 eurosta 100 euroon. Myös
hallituspuolueet eduskunnassa, tai oikeastaan kaikki eduskuntapuolueet, lisäsivät
veteraanien kuntoutukseen ja sotainvalidien haitta-asteen laskuun
lisäeuroja.
Arvoisa puhemies! Erityiskiitoksen ansaitsee myös se,
että kansalliseen rokotusohjelmaan lisätään
tyttöjen papilloomavirusta vastaan rokote.
Ikäihmisten hoivan osalta hallitus teki niin ikään
vastuullisen ratkaisun. Ministeri Paula Risikon viime kaudella alulle
panema vanhuspalvelulaki astuu voimaan 1. heinäkuuta 2013.
Vanhuspalvelulaki on tasapainoinen kokonaisuus, jossa vahvistetaan
vanhusväestön oikeutta saada tarvitsemiaan yksilöllisiä palveluja.
Pelkän laitostamisen sijaan laki huomioi kokonaisvaltaisesti
vanhuspalveluiden koko kirjon.
Kokoomuksen tavoitteiden mukaisesti myös omaishoidon
tukipalveluihin lisätään merkittävät
10 miljoonaa euroa. Omaishoidon tuen piirissä on noin 40 000
eri-ikäistä henkilöä. Läheistensä hoitoon
osallistuvien määrä on kuitenkin vielä huomattavasti
suurempi. Kaikki omaishoitajat tarvitsevat tukea jaksaakseen.
Kaikkia hoitomuotoja — kotihoitoa, omais-hoitoa ja
laitoshoitoa — on kehitettävä rinnakkain
parhaan hoidon aikaansaamiseksi ja turvaamiseksi. Kehittämisen
painopisteen on oltava ennalta ehkäisevissä palveluissa
ja kotipalveluissa, jotta ikäihmiset saisivat asua omassa
kodissaan mahdollisimman pitkään ja tuntea olonsa
mahdollisimman turvalliseksi. Vanhuspalvelulain toimeenpanoon varataan
ensi vuonna yhteensä 33 miljoonaa euroa. Tarkemmat esitykset
valmistellaan niin, että laissa toteutuvat sekä kotihoito
että laitoshoito. Lain vaikutuksista tehdään arviointi.
Arvoisa puhemies! Kokoomus on sitoutunut siihen, että Suomi
on hyvinvointiyhteiskunta myös tulevaisuudessa. Tämä edellyttää,
että meillä on julkinen talous kunnossa, mahdollistamme
uuden kasvun ja huolehdimme heikommista ja että meillä on
rohkeutta uudistua.
Laila Koskela /ps:
Arvoisa puhemies! Olisin tämän kysynyt kyllä ministereiltä,
mutta heitä ei täällä näy.
Esitän tämän asian kuitenkin.
Sain Suomen Rinnakkaislääkeyhdistys ry:ltä joulutervehdyksen
pari päivää sitten. Joulutervehdys oli
siitä erityinen, että se sisälsi lahjana mahdollisuuden
säästää vuosittain 30 miljoonaa euroa
lääkekustannuksissa. Tämä tapahtuisi
rinnakkaislääkkeiden käyttöä lisäämällä.
Kuten tiedämme, rinnakkaislääkkeet
ovat patentoituja alkuperäisvalmisteita edullisempia lääkevalmisteita
mutta ominaisuuksiltaan alkuperäisvalmisteisia lääkkeitä vastaavia
tuotteita. Niissä on sama määrä vaikuttavaa
lääkeainetta samassa annostusmuodossa kuin alkuperäislääkkeessä.
Kuitenkin rinnakkaislääkkeiden markkinaosuus
Suomessa on tällä hetkellä vain noin
1 prosentti, kun se esimerkiksi Tanskassa on noin 15 prosenttia.
Tanskassa on Suomen kokoiset lääkemarkkinat, ja
siellä on rinnakkaislääkkeiden avulla
saatu aikaan noin 30 miljoonan euron vuosittaiset säästöt
hintakilpailun ansiosta. Suomessa rinnakkaislääkkeiden
tuomaa hintakilpailua osataan jo hyödyntää sairaala-apteekeissa,
mutta yksityisissä apteekeissa tilanne on toinen. Ne eivät
hanki varastoon eivätkä myy rinnakkaislääkkeitä,
vaikka ne kuuluisivat vuonna 2003 alkaneen lakisääteisen
lääkevaihdon piiriin. Valvontaa ei ole riittävästi.
Nykyinen järjestelmä ei siis pysty varmistamaan
sitä, että potilas ja kuluttaja saisi alkuperäislääkkeen
tilalle edullisimman rinnakkaislääkkeen ja säästäisi
kustannuksia.
Rinnakkaislääkkeiden kuuluminen lääkevaihtoa
täydentävän viitehintajärjestelmän
piiriin Suomessa on haasteellinen. Ensimmäinen ja tärkein
edellytys on se, että rinnakkaislääkettä yleensäkään
voidaan tarjota Suomen lääkemarkkinoilla. Näin
ei muun muassa alkuperäisvalmisteiden pitkien patenttiaikojen
vuoksi ole. Lääkkeiden vaihtokelpoisuus määritellään
neljästi vuodessa Fimeassa eli entisessä Lääkelaitoksessa,
minkä lisäksi lääkkeiden viitehinnat
vaihdetaan neljästi vuodessa STM:n yhteydessä toimivassa
lääkkeiden hintalautakunnassa.
Kun kaikki edellä mainitut vaiheet on käyty läpi,
voidaan Kela-korvaus maksaa edullisemman lääkkeen
perusteella, mistä syntyy yhteiskunnalle säästöjä.
Myös Euroopan komissio on raportissaan esittänyt,
että Eurooppa-tasolla voitaisiin säästää miljardeja,
jos rinnakkaislääkkeiden markkinaosuutta lisättäisiin
nykyisestä.
Olisin kysynyt ministeriltä tätä,
mutta esitän tämän kuitenkin: Miten aiotte
ottaa tällaisen säästömahdollisuuden
huomioon tulevissa päätöksissänne?
Miten voimme kansaa edustavina henkilöinä varmistua
siitä, että potilaat ja kuluttajat voivat hyötyä rinnakkaislääkkeiden
tuomasta hintakilpailusta alhaisempina lääkekustannuksina?
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena arvostellen sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalan talousarvioesitys on varsin kohtuullinen.
Erinäisistä yksittäisistä asioista
pidän onnistuneena muun muassa keliakiakorvauksen korotusta
21 eurosta 23,6 euroon. Niin ikään olen tyytyväinen,
että vaikeavammaisten tulkkauspalveluihin esitetään
noin 35 miljoonaa euroa, mikä on 6,8 miljoonaa euroa enemmän
kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. On myös
hyvä, että vihdoin saadaan toteutettua varhaiskasvatustoimintojen
siirto opetusministeriön alaisuuteen. Uskon, että tämä tuottaa
kustannussäästöjä pitkällä juoksulla
ja erityisesti parantaa toiminnan laatua helpottamalla esiopetuksen
ja alakoulun välisen nivelvaiheen toteuttamista.
Pienituloisten ostovoiman tukemiseksi esitetään
ensi vuoden ajaksi ylimääräistä 0,7
prosenttiyksikön indeksikorotusta, joka vastaa arvonlisäverokannan
nousun vaikutusta. Indeksikorotukset koskevat siis joitain Kelan
perusturvaetuuksia ja toimeentulotukea. Tämä lisää valtion menoja
arviolta 45 miljoonaa euroa ensi vuonna. Mielestäni on
erittäin hyvä, että tässä tilanteessa voimme
tällä tavoin parantaa pienituloisten asemaa.
Erityisen iloinen olen siitä, että veteraanien
tukemiseen esitetään yhteensä 292,4 miljoonaa
euroa. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan perustasoa
esitetään korotettavaksi 4 miljoonalla eurolla,
ja tämä on hieno asia. Tämä kuntoutusmäärärahan
korotus kohdennetaan puoliksi kuntoutukseen ja kotona selviytymistä tukeviin
kuntouttaviin avopalveluihin. Mitä pidempään
ihmiset voivat asua kotonaan, sen parempi. Lisäksi veteraanilisää korotetaan
tammikuun alusta alkaen noin 50 eurosta noin 100 euroon, mikä on erinomainen
asia.
Kuluneen vuoden aikana vanhuspalvelulaista saatiin sovittua,
ja nyt sitä aletaan soveltaa. Tämä on
pitkän ja määrätietoisen työn
tulos. Tähän liittyen omaishoidon tukipalvelut
saavat lisää rahaa noin 10 miljoonaa euroa. Tämä määräraha
ei kohdistu ainoastaan ikäihmisiin vaan kaikille omaishoidon
piirissä oleville tai heidän omais-hoitajilleen.
Jatkossa omaishoitajien tukemista, heidän tykytoimintaansa
ja omaishoitajien muita tukipalveluja on kehitettävä entistä aktiivisemmin.
Omaishoitajista meidän tulee pitää huoli. Heidän
työpanoksensa on niin tärkeä, että voin väittää,
että ilman omaishoitajien tekemää työtä Suomi
pysähtyy hyvin nopeasti.
Hyvinvointiyhteiskunta maksaa paljon rahaa, kuten tästä esityksestä näemme.
Kulut tulee pitää kurissa ja eri ratkaisuilla
kiihdyttää ja rohkaista yksityistä yritteliäisyyttä ja
talouden kasvua, jotta meillä on varaa tähän
kaikkeen.
Yleiskeskustelu pääluokasta 33 päättyi.