Antti Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallinto- ja turvallisuusjaosto käsitteli ulkoasiainministeriön hallinnonalan määrärahat, ja seuraavassa muutamia havaintoja.

Meidän edustustojemme nettomenojen arvioidaan olevan ensi vuonna 63,25 miljoonaa euroa, ja vastaavasti toiminnan tuottojen arvioidaan kasvavan 69,16 miljoonaan euroon. Kasvu kertyy Suomen Venäjän edustustojen, erityisesti Pietarin konsulaatin, myöntämien viisumien käsittelymaksuista.

Suomella on tällä hetkellä 92 ulkomaan toimipistettä. Kahden edellisen vuoden aikana, elikkä 2011—2012, suljettiin kahdeksan edustustoa. Valiokunta pitää luontevana, että edustustojen sulkemisista aiheutuvia haittavaikutuksia on pyritty vähentämään muun muassa pohjoismaisella Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Myös samalla paikkakunnalla olevien edustustojen yhdistäminen on kannatettavaa tila- ja tukitoimintojen yhteiskäytön myötä saavutettavien säästöjen vuoksi. Valiokunta pitää hyvänä, että kevään 2013 kehyspäätöksessä hallitus arvioi valiokunnan mietinnön mukaisesti edustustojen lakkautuksesta Suomelle kokonaisuudessaan aiheutuvat vahingot ja päätti, että ministeriön toimialaan kuuluvista jäsenmaksuista siirretään 4 miljoonaa euroa ulkoasiainhallinnon toimintamenoihin. Määrärahan siirto mahdollistaa sen, ettei uusia päätöksiä edustustojen lakkautuksista tarvitse tehdä tällä hallituskaudella.

Valiokunta pitää myönteisenä, että ulkoasiainhallinnon rakenteellisena uudistuksena on aloitettu selvitystyö koko edustustoverkon toimintamallista. Tarkastelussa selvitetään lainsäädännölliset ja toiminnalliset mahdollisuudet luoda edustustorakenne, missä edustustojen palveluvalikoima voitaisiin paremmin kohdistaa juuri asianomaisella alueella tarvittaviin palveluihin ja siirtää osa palveluista hoidettavaksi muualla.

Herra puhemies! Valiokunta toteaa, että supistuvia voimavaroja tulee hallitusohjelman mukaisesti edelleen keskittää alueille, joiden taloudellinen ja poliittinen merkitys Suomelle on kasvamassa. Valiokunta pitää välttämättömänä Suomen taloudellisten etujen edistämistä, ja tässä mielessä on tärkeää edelleen kehittää ja vahvistaa Team Finland -verkostoa. Maailmalla on jo nyt yli 70 paikassa Team Finland -tiimi. Valiokunta pitää tarpeellisena tämän verkoston yhteistyön ja osaamisen kehittämistä ja kannustaa yhteistyön toimintamallien työkalujen käyttöönottoon. Valiokunnan jäsenten havaintojen mukaan osassa maapallon edustustoja tämä toimii erittäin hyvin, mutta osassa on vielä paljon kehittämistarpeita. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota vaiheittain valmistuvaan Schengen-alueen keskustietojärjestelmään. Järjestelmän myötä käyttöön otettava biometriikka tarjoaa laajat mahdollisuudet entistä tehokkaampaan henkilön jäljitykseen.

Puhemies! Kansainvälinen kehitysyhteistyö: Valtion kehitysyhteistyön menojen arvioidaan olevan yhteensä noin 1,1 miljardia euroa vuonna 2014, mikä vastaa talousarvioesityksen mukaan noin 0,55:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. Valiokunta on viime vuosina budjettimietinnöissään kiinnittänyt erityistä huomiota kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen ja pitää myönteisenä, että Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön hallinnossa vahvistetaan tulosperusteista lähestymistapaa. Saimme tässä tuoreelta ministeriltä myöskin erittäin hyvän selvityksen näistä tulevista linjauksista, joita valiokunta ja jaosto pitivät oikeina. Valiokunta korostaa lisäksi kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttamisessa paikallisen yhteistyön sitoutumista toimintaan, jotta hankkeet koetaan omiksi ja työn jatkuvuus turvataan projektien päätyttyä. Valiokunta toteaa, että valvonta sekä avunantaja- että avunsaajamaiden taholta on oleellinen osa kehitysyhteistyötä, ja pitää myönteisenä, että Suomella on nollatoleranssi väärinkäytösten suhteen.

Puhemies! Valiokunta lisää kahteen momenttiin pieniä määrärahalisäyksiä. Valiokunta on vuodesta 2010 saakka lisännyt momentille avustuksen Kuurojen maailmanliitolle. Liitto edistää maailman noin 70 miljoonan kuuron ihmisoikeuksien toteutumista 133 jäsenjärjestön kautta. Valiokunta lisää tälle momentille 50 000 euroa. Toinen lisäys kohdistuu Suomen toimikunnalle Euroopan turvallisuuden edistämiseksi. Tähän lisätään 10 000 euroa, ja valiokunta pitää myönteisenä, että tämä Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi on yhdistymässä Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston KATUn kautta, ja se tulee tehostamaan tätä toimintaa jatkossa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainministeriö on joutunut, samoin kuin kaikki muutkin ministeriöt tietysti, toimimaan ja sopeuttamaan toimintojaan niukkenevien resurssien puitteissa. Se tarkoittaa meillä erityisesti sitä, että edustustoverkon ylläpitoon on kohdistunut voimakkaita paineita, ja se on tietysti näkyvin osa niistä sopeuttamistoimista, kun olemme joitakin edustustoverkon toimipisteitä sulkeneet.

Verkko sinänsähän elää koko ajan, ja sen täytyykin vastata uusiin tarpeisiin. Joitakin suljetaan, joitakin avataan, mutta toivomme, että meillä tulevaisuudessa on mahdollisuus ylläpitää vähintään nykyisen laajuista verkostoa. Näin on tämän vaalikauden osalta kehysten puitteissa, ja kun vielä budjetin ratkaisuissa hallituksessa tehtiin se muutos, että 4 miljoonaa siirrettiin kansainvälisten jäsenmaksujen momentilta toimintamenoihin, niin tämän pitäisi tämän vaalikauden puitteissa turvata tämän verkon laajuus.

Mutta on hyvä tiedostaa se, että paineet jatkuvat, koskapa meihin kohdistuvat tehtävät ja odotukset kasvavat koko ajan. Poliittinen läsnäolo ja poliittinen vaikuttaminen, täysimääräinen osallistuminen Euroopan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja vaikuttaminen muissa kansainvälisissä järjestöissä edellyttävät sitä, että meillä on riittävän vahvaa osaamista ja edustautumista.

Samaten kansalaisten liikkuvuuden lisääntyminen osana globalisaatiota merkitsee sitä, että eri puolilla maailmaa koko ajan suomalaisia joutuu sellaisiin tilanteisiin, joissa he perustellusti odottavat ja heidän myöskin tulee saada sitä apua ja tukea, mitä Suomi pystyy järjestämään. Ajankohtainen esimerkki on Etelä-Sudanin tilanne, jossa meillä ei ole edustustoa mutta olemme tehneet töitä sen kartoittamiseksi, että kaikki siellä olevat suomalaiset olisivat turvassa ja että heidät tarpeen mukaan voitaisiin saada myös nopeasti maasta ulos, jos tuo tilanne jatkuu.

Samaten tietystikin vienti ja taloudellisten etujen puolustaminen ja kehittäminen vaativat lisäresursseja, ja kiitos siitä, että eduskuntakin on tämän noteerannut sillä, että Team Finland -toimintoihin lisättiin 400 000 euroa, tosin TEMin pääluokkaan, mutta käytännössä se tietysti tarkoittaa ulkoministeriön vastuulla olevan toiminnan resurssien vahvistamista. Mutta myöskin kustannuspaineet ovat koko ajan olemassa. Turvallisuustarpeet, ihan fyysiset turvallisuustarpeet maailmalla edustustojen osalta kasvavat, kiinteistöratkaisut kallistuvat, ja sitten tietysti, niin kuin hyvin ymmärrätte, tietoturvallisuuden tarpeet myöskin ovat selvästikin kasvaneet, ja siitäkin seuraa kustannuksia.

Kaikkiin näihin koetetaan vastata tehostamalla toimintoja, sopeuttamalla toimintoja, ottamalla käyttöön uusia edustautumisen muotoja, joihin tuossa jo edustaja viittasikin, samoin kuin se yhteistyön lisääminen muiden maiden, ennen kaikkea Pohjoismaiden, kanssa, mutta myöskin Euroopan ulkoasiainhallinnon resurssien ja toimipisteiden hyväksikäyttöä.

Haluan myös kiittää erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa, joka hyvin tietää ja ymmärtää nämä tarpeet ja myös omassa lausunnossaan esitti pientä resurssilisäystä, jolle valitettavasti ei kuitenkaan tällä kertaa budjetissa löytynyt tilaa. — Kiitos.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on todellakin jo useita kertoja kiinnittänyt huomiota tähän lähetystöverkon supistamiseen. Onneksi nyt tämä nurja kehitys on saatu pysäytetyksi tällä kertaa tällä 4 miljoonan vippaskonstilla, mutta ei tällä tavalla voida jatkaa. Lähtökohta on se, että me tarvitsemme jopa vahvistuvaa edustusta ulkomailla muun muassa kaupallisten ja taloudellisten syiden vuoksi.

Mutta nyt kun huomaan, että paikalla on myöskin ministeri Stubb, niin kysyn häneltä, että kun nämä transatlanttiset neuvottelut kauppasopimuksesta ovat herättäneet paljon huolta ihan akateemisia piirejä myöten, mikä on hänen tulkintansa näistä huolista, joita muun muassa Suomen europarlamentaarikot ovat havainneet tässä keskustelussa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan, kuten kollega Salolainen tuossa totesi, ulkoasiainvaliokunta on toistuvasti ja yksimielisesti esittänyt hienoisia korotuksia tähän pääluokkaan. Huolemme on se, että kun meidän edustustoverkkomme sopeutetaan ja se harvenee, niin se vaikuttaa myös Suomen asemaan ulkomailla ja niihin tehtäviin, joita meillä on siellä mahdollisuus saada ja kuinka meihin siellä suhtaudutaan. On selvää, että kun edustusto vedetään jostain maasta pois, niin siitä saatetaan siinä kyseisessä maassa tehdä jotain tulkintoja. Ja oikeastaan olisin halunnut kuulla kommenttinne siihen, oletteko te kokeneet niin, että kun Suomen edustusto on jostain lähtenyt, niin onko siinä ymmärretty, että Suomella on taloudelliset perusteet, vai onko siinä nähty jotain muita merkityksiä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On harmillista, että näitä edustustoja joudutaan sulkemaan, sillä tämä heikentää Suomen vientiä ja kilpailukykyä maailmalla. Siinä mielessä tämä kehitys tulisi kuitenkin pystyä hallitsemaan siten, että tämä edustustojen sulkeminen ei olisi jatkuvaa.

Mutta varsinainen asia, johon haluaisin hiukan lisävalaistusta on tämä, kun valiokunnan mietinnössä puhutaan siitä, että hallituksen tavoitteena on edelleen varmistaa kehitysyhteistyön määrärahakehitys siten, että se olisi 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2015. Tässä käytettäisiin päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja.

Perussuomalaisilla ei ole mitään sitä vastaan, että me teemme kehitysapuyhteistyötä, kun se on tehokasta, kuten esimerkiksi suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta oleva toiminta on tehokasta ja vaikuttavaa, mutta sinne osoitetaan vain reilu 100 miljoonaa euroa rahaa. Vastaavasti emme hyväksy sitä, että me kylvämme rahoja esimerkiksi kahdenvälisiin kehitysapuhankkeisiin yli 300 miljoonaa euroa, joita kaikkia ei pystytä jäljittämään ja valvomaan, että ne menevät perille, joten olisiko tässä tarkistuksen (Puhemies koputtaa) paikka painopisteen muuttamisessa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina on noussut vahvasti esiin Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus koskien sotilaallista kriisinhallintaa ja sen tuloksellista toimeenpanoa. Valiokuntakin on tästä aiheesta toki keskustellut.

Tuossa kertomuksessa todetaan esimerkiksi, että "tarkastuksen perusteella kriisinhallinnalle esitetyt tavoitteet eivät ole kattavat, riittävät ja loogisesti toisiinsa yhteydessä". Ja lisäksi: "Operaatioita käsittelevissä asiakirjoissa kerrotaan, minkä vuoksi operaatioita ylipäänsä toteutetaan, mutta muilta osin tavoitteiden esittäminen on epäsystemaattista. Eduskunnan saaman kirjallisen aineiston perusteella on vaikea päätellä, miksi on tärkeätä osallistua juuri kyseessä olevaan operaatioon ja mikä sen merkitys on Suomen kriisinhallinnan kokonaisuudelle."

Näin siis tuossa kertomuksessa. Kysynkin: mikä on ulkoministerin näkemys tarkastuksen moitteisiin, ja olisiko kriisinhallinnan tavoitteiden valmistelussa mahdollisesti tarvetta kehittää ulko- ja puolustusministeriön yhteistyötä?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on tullut monta tärkeää asiaa näissä debattipuheenvuoroissa: kehitysyhteistyön johdonmukaisuus ja sen avun perillemeno sekä myös tämä kriisinhallintayhteistyön läpinäkyvyys.

Olisin varsinaisesti halunnut kysyä tästä, mitä edustaja Salolainen otti esille, eli tästä vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä. On aiheellisesti alkanut olla julkisuudessakin keskustelua näiden neuvottelujen salaisuudesta ja siitä, ettei oikein tiedetä, missä mennään. Toivoisinkin, että nyt kun kaikki ulkoministeriön ministerit ovat paikalla, niin voisitte kertoa, onko olemassa vaaraa, että tälle vapaakauppasopimukselle tulee liian vahva investointisuoja niin, että se vaarantaa Suomen omia mahdollisuuksia ottaa huomioon ympäristönsuojelukysymyksiä, työsuojelukysymyksiä, ja onko vaaraa, että julkiset hankinnat myös alistetaan epäterveelle kilpailulle.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin tällöin kuulee tapauksista joissakin maissa, missä viisumin saanti Suomeen on opiskelijoilla hankalaa sen takia, että heidän täytyy matkustaa jopa toiselle puolelle maata saadakseen viisumin. Tämä tietysti vaikeuttaa meidän tilannettamme koulutusmaana, ja menetämme varmasti hyviä opiskelijoita tämän vuoksi. Onko ulkoministeriössä tiedostettu asia, ja kuinka voitaisiin helpottaa ihmisten ja etenkin opiskelijoiden viisumin saamista Suomeen opiskelu- ja työskentelytarkoituksissa?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko tässä viittasi kahdenväliseen tukeen. Sitähän tehdään eri tavoilla, ja itse asiassa se, mitä usein kritisoidaan, on tämä suora budjettituki. Kysyisinkin ministeri Haavistolta tässä kohtaa: Suoran budjettituen etuhan on siinä, että voidaan paikallista järjestelmää ja hallintoa vahvistaa. Ongelmana on tietysti tämä valvonta. Onko tässä suhteessa kehitysyhteistyöpuolella nyt uusia hankkeita tai suunnitelmia, miten voidaan silloin, kun suoraa budjettitukea annetaan, tämä valvonta hoitaa niin, että tämä etu tästä saadaan aikaiseksi?

Edustaja Niikolle huomauttaisin, että meillä on kyllä erittäin vahva seuranta myöskin siinä, mihin rahaa käytetään. Kannatan kansalaisjärjestöjen roolin vahvistamista, mutta kyllä suomalainen kehitysyhteistyö valvonnaltaan ja toiminnaltaan kuitenkin on huipputasoa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi ihan mielenkiintoista, jos ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja olisi täällä salikeskustelussa mukana, ja ihan vilpittömästi ja aidosti sanon tämän, että olen ihmetellyt kyllä sitä, että kun tässä salissa on moneen kertaan kuultu se, kuinka kirves on jo puun juurella, niin perussuomalaisille tiivistyvä sotilaallinen ja puolustusyhteistyö Euroopan unionissa kyllä kelpaa, siitä he eivät ole irtaantuneet. Aika mielenkiintoista on se, että silloin kun politiikassa mennään tänne pyssyuskovaisuuden puolelle, niin se kyllä käy perussuomalaisille, mutta muuten he ovat EU-kriittisiä.

Mutta siihen sitten, mikä oikeastaan ulkopolitiikan ja kauppapolitiikan suhteen on äärimmäisen tärkeää: mitä enemmän euroalueella yskii taloudessa, ja tulee yskimään pitkään, niin sitä tärkeämpää on Venäjä ja Venäjän suuntaan tehtävä yhteistyö. Ikävä kyllä esimerkiksi lähialueyhteistyövarat on ajettu alas. Onko ihan oikeasti ulkoministeriössä otettu tosissaan se, kuinka me kykenemme hyödyntämään Venäjä-mahdollisuudet, arktisen yhteistyön ja pohjoisen ulottuvuuden?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Vastaan muutamaan kysymykseen. Kysymyksiä on tullut kiitettävästi toisin kuin ehkä kyselytunnilla, jossa aina ei muisteta, että siinä pitäisi olla kysymyskin mukana.

Toteaisin ensinnäkin, että kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on sellaista toimintaa, jossa päätökset tarvittaessa täytyy pystyä tekemään hyvin nopeasti, ja silloin ei tietenkään ole etukäteen mahdollisuutta tehdä mitään vaikuttavuusselvityksiä tai -arvioita. Se on osa sitä kansainvälistä vastuunkantoa, jota YK:ssa, Euroopan unionissa ja muissa yhteyksissä joudumme tekemään. Mutta on selvää, että sitä seurataan hyvin tarkoin, ja jokaisesta operaatiosta on aina tehtävä myöskin sitten arviot, koska useimmiten operaatiot myöskin jatkuvat pitkään ja niiden kestäessä pitää myös pystyä tekemään selvityksiä ja arvioita. Mutta jollain lailla — täytyy ehkä suoraan sanoa — tuo tarkastusviraston kamreerin lähestymistapa tällaisiin ulkopoliittisiin, turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin ei ehkä ole oikea tapa lähestyä kriisinhallinnan ongelmia, siellä on parantamista — aina on parantamista — ja puolustusministeriö on siihen kiitettävästi kyllä myös reagoinut. Sanoisin myös, että ulko- ja puolustusministeriön yhteistyö näissä kysymyksissä toimii hyvin. Meillä ei ole mitään avoimia ongelmia ollut missään operaatiokohtaisesti tai muutoinkaan, mutta ainahan totta kai tässäkin on parantamisen varaa.

Viisumien hakeminen, vaikeus tai helppous, on suoraan yhteydessä siihen, kuinka laaja edustustoverkko meillä on. Kun meillä on harva edustustoverkko, niin se tarkoittaa sitä, että joutuu sitten menemään pidemmälle niitä hakemuksia jättämään. Tämä on selvä haitta. Se on yksi niistä konkreettisista haitoista, joita tällaisesta edustustoverkon harventamisesta on seurannut.

Onko näistä edustustoverkkojen sulkemisista tullut poliittisia ongelmia? Joskus joitain keskusteluja. Tietysti tilannetta helpottaa se, että useimmat muutkin maat ovat paremminkin samanlaisessa tilanteessa. Harva maa on kyennyt laajentamaan edustustoverkkoaan. Euroopassa useimmat maat ovat joutuneet myöskin samanlaisiin harventamisiin kustannuspaineiden puitteissa. Se lisää vähän sitä ymmärtävyyttä sen kohdemaan osalta.

Mitä Venäjä-suhteisiin tulee, niin juuri on valtioneuvoston käsittelyyn tulossa uusittu, hallitusohjelman mukaisesti laadittu Venäjä-toimintaohjelma, ja kun se on käsillä, niin uskon, että se antaa hyvän pohjan käydä lävitse konkreettisesti niin arktiseen yhteistyöhön kuin muihinkin yhteistyökohteisiin liittyviä kysymyksiä Venäjän kanssa. Mutta totta kai, niin kuin aina kaikessa, mitä enemmän meillä on resursseja käytettävissä, sen paremmin myöskin pystytään vastaamaan tarpeisiin. Näin se on myöskin tämän asian kohdalla.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä edustaja Salolaisen ja Lapintien kysymykseen EU—USA-vapaakauppasopimuksesta: mietin, miten tämän saisi kytkettyä tähän UM:n budjettikeskusteluun, mutta sehän nyt löytyy sitä kautta, että jos vapaakauppasopimus toteutuu, niin meidän taloutemme kasvaa komission arvion mukaan 0,5 prosenttia vuodessa vuoteen 2027 saakka, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että tulemme saamaan lisää budjettivaroja ja voimme laajentaa ulkomaanedustustoverkkoa.

Molemmat kysymykset olivat minun mielestäni erittäin hyviä, ja tämän vapaakauppasopimuksen ympärille liittyy tietysti hirveä määrä vaikeasti hahmotettavaa informaatiota ja sen takia väärinkäsityksiä.

Investointisuojasopimuksia maailmalaajuisesti on noin 3 000. Suomella on niitä 65 maan kanssa. Ensimmäinen Suomen investointisuojasopimus tehtiin Egyptin kanssa vuonna 1981. Ja joka kerta, kun vapaakauppasopimuksia solmitaan, pyritään myös tällaiseen investointisuojasopimukseen. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että me olemme tarkkoja silloin, kun näitä neuvotteluja käydään, ja varmistamme sen, että esimerkiksi sosiaalilainsäädäntö, työlainsäädäntö tai vaikkapa ympäristölainsäädäntö täällä Suomessa ei missään muodossa muutu investointisuojasopimuksen takia. Tarkoitushan on oikeastaan toisin päin, eli tehdä Suomesta houkutteleva kohde investoinneille ja sitten samalla taata se, että kun suomalaiset yritykset investoivat maailmalla, esimerkiksi vaikkapa Intiassa, niin on olemassa tietty suoja. Vuonna 2012 näitä välimiesmenettelyjä oli 52 kappaletta, ja niitähän on siis muun muassa ICSID:ssä ja sitten myös YK:ssa, ja näistä 60 prosenttia tuli EU:lta, eli EU-maa vaati investointisuojaa jossain kolmannen osapuolen maassa, ja ainoastaan 8 prosenttia tuli Yhdysvalloista.

Viimeinen huomio, arvoisa puhemies. Pyrimme pitämään neuvottelut mahdollisimman avoimina. Seuraavan kerran muun muassa pidämme tästä julkisen kuulemisen 29. tammikuuta, ja pidämme kyllä huolen siitä, että investointisuojasopimus ei lähde väärään suuntaan.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässähän tämä Pudels Kern on siinä, että investointisuojasopimus on hyvä. Mutta silloin kun Suomi esimerkiksi neuvotteli EU:n jäsenyydestä, niin silloin lähdettiin siitä, että kyllä esimerkiksi ympäristö- ja muita standardeja voidaan kansallisilla päätöksillä kiristää, koska silloin katsottiin, että jos jotkut haluavat kilpailla heikoilla kansainvälisillä säädöksillä, niin silloin se voidaan tällä tavalla estää. Kysyisin sitä, että onko nyt näissä neuvotteluissa se mahdollisuus otettu huomioon, että erilaisia kansallisia standardeja voidaan parantaa tästä sopimuksesta riippumatta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä neuvottelut todellakin ovat meidänkin kannaltamme hyvin tärkeät. Olisin kysynyt maatalouden aihepiiristä.

Suomessa ja Euroopan unionissa pidetään hyvin tärkeänä sitä, että meidän maataloutemme olisi ympäristöystävällistä, terveyden kannalta hyvää ja sellaista, jonka Euroopan kansalaiset eettisesti hyväksyvät. Yhdysvalloissa maataloutta harjoitetaan jonkin verran toisenlaisten periaatteiden vallitessa kuin mitä Euroopan unionissa tehdään. Miten neuvottelut ovat edenneet maatalouden osalta? Eihän tämä tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi hyväksyä esimerkiksi sellaista hormonien käyttöä lihantuotannossa, jota emme ole täällä halunneet hyväksyä?

Arvoisa puhemies! Investointisuojasta katsoisin, että parasta olisi pyrkiä siihen, että tämäntyyppisiä asioita ja valituksia, joita mahdollisilla investoijilla on, ei pääsääntöisesti käsiteltäisi välimiesoikeuksissa vaan ihan normaalisti esimerkiksi Suomen oikeuslaitoksessa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan on tietenkin hyvä, että nämä kauppaneuvottelut USA:n kanssa ovat käynnissä. Mutta olen edustaja Sinnemäen kanssa samaa mieltä siitä, että siellä on omat vaaransa ja heikot kohtansa, joissa Euroopan unionin pitää olla todella tiukkana. Nimenomaan puhtaan ruuan tuotannon osalta pitää tarkkana varsinkin Suomen näkökulmasta olla.

Mutta on hyvä, että ministeri Tuomioja kommentoi myöskin tätä Valtiontalouden tarkastusviraston vähän kummallista tutkimusta ja selvitystä kriisinhallinnasta. Siinä kyllä selvästi näki, että ehkä vähän väärät ihmiset olivat nyt tutkimassa asiaa ja katsomassa asiaa pelkästään talouden näkökulmasta. Mutta toki se kritiikki, mitä siinä esitetään, on syytä ottaa huomioon niin, että pystytään asiat ja kaikki nämä hankkeet, joissa mukana ollaan, perustelemaan myös sillä tavalla, että voi sanoa, että kaikille tulee selväksi, minkä vuoksi Suomi näissä hankkeissa on mukana.

Tästä ulkoministeriön rahoituksesta: On hyvä, että tilannetta on nyt jonkin verran saatu stabiloitua, (Puhemies koputtaa) mutta kyllä me joudumme tulevina vuosina edelleenkin taistelemaan siitä, että Suomi näkyy ja kuuluu maailmalla. Nyt huoli on kova siitä, että meidän näkyvyytemme on heikentynyt.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Stubb tuossa taitavasti yhdisti talouden kasvun tähän ulkoasiainministeriön pääluokkaan. Mutta mielestäni, koska ministeri on täällä paikalla, asia ihan ilman näitä aasinsiltojakin liittyy tähän keskusteluun. Juuri niin kuin edustaja Salolainen ja Sinnemäki tässä ottivat esille, totta on, että Suomella on paljon vapaakauppasopimuksia, mutta erityisesti tällaiseen EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen vaikuttaminen menee kuitenkin mutkan kautta.

Pyytäisinkin ministeriltä kommenttia: jos me nyt täällä Suomen eduskunnassa kaikki olemme yksimielisiä siitä, että investointisuoja ei saa esimerkiksi vaarantaa sitä, että me pystymme kaivosteollisuutta säätelemään niin, että emme joudu enää koskaan, toivottavasti, näkemään kaivosteollisuuden saastuttavia vaikutuksia, ja jos sijoittaja, joka on suuri kansainvälinen yritys, sitten itse näkee, että Suomen kaivoslainsäädäntö ja ympäristönsuojelulainsäädäntö esimerkiksi vaarantavat tuloksen saamisen ja tällainen viedään sitten välimiesoikeuteen, niin millä tavalla ja millä vakavuudella nyt EU:n tasolla näihin vaaroihin puututaan?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vapaakauppasopimus USA:n kanssa liittyen elintarvikkeisiin on todella haastava, koska meillähän Euroopassa ja Suomessa koko ketju pellolta pöytään on täysin jäljitettävä. USA:ssahan lähdetään siitä, että ketjua ei sillä tavalla valvota vaan sitten siinä ketjun loppupäässä suoritetaan sellaiset käsittelyt, että siitä sitten saadaan turvallinen. Tämähän on ollut se, joka on aiheuttanut ristiriitoja Euroopan unionin ja USA:n välillä.

Nyt minun kysymykseni kuuluu, kun USA:n tuotanto pitkälti perustuu esimerkiksi hormoneihin — minä olen ollut itse katsomassa, että ennen kuin lehmiä lypsetään, hormonipiikit annetaan, jotta sitä maitoa saadaan entistä enemmän — millä tavalla näissä neuvotteluissa kykenette sen estämään, ettei näitä hormoneilla tuotettuja liha- ja maito- ynnä muita tuotteita tule Suomeen ja Eurooppaan, koska minusta siitä me olemme täällä yksimielisiä. Tätä, että hormoneja näin mittavasti käytetään, ei ole riittävästi edes tutkittu, miten se vaikuttaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos joku maa hyöty vapaakaupasta, se on Suomi. Meidän vientisektori on suuri, ja kun meidän on pakko tuoda, niin meidän täytyy olla avoin talous. Sen takia on tärkeätä, että me ajamme vapaakauppaa kaikkialla ja vapaakauppasopimuksia.

Aikanaan keskusteltiin kansainvälisestä investointisuojasta. Se sopimus sitten kaatui, kun näitä kaiken maailman pelkoja, jotka olivat täysin perusteettomia, siinä yhteydessä esitettiin. Kuitenkin, kuten jo ministeri Stubb sanoi, suomalainen investointi sai sopimuksia pilvin pimein. Ei niistä aiheutunut mitään ongelmaa. Me olemme nostaneet täällä ympäristöstandardeja vaikka kuinka paljon, eikä kukaan ole viitannut siihen, että ne olisivat ongelma. EU:lla on lukuisasti vapaakauppasopimuksia, eikä niistä ole alueille aiheutunut minkäänlaisia ongelmia. Joten tämä keskustelu minusta on täysin älytön eikä perustu yhtään mihinkään, ja WTO:kin hyväksyy ihan ympäristönäkemykset vapaakaupan rajoittamisperusteina. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että meillä ei ole mitään ongelmaa ympäristönormien kiristämisessä ja siltä osin asian pitäisi olla kunnossa.

Mitä ruokaan tulee, niin EU:han on protektionistinen alue. Pitäisi se protektionismi Euroopassa lopettaa ja antaa kuluttajien valita. Jos he haluavat gmo-ruokaa tai jos he haluavat hormoniruokaa, niin kuluttaja valitsee emmekä me poliitikot kuluttajien sijasta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos menisimme sille linjalle, että vain raha ratkaisisi, niin Suomi häviää aina. Kyllä meidän pitää ottaa ympäristösäädökset, eläinten hyvinvointisäädökset, myös ihmisten, työntekijöiden, yrittäjien, viljelijöiden oikeudet huomioon nykyistä paremmin. Nyt jo näkyy, että ruuantuotannossa automatiikkaa korjataan ja korvataan ennen kaikkea halvalla työvoimalla monissa monissa isoissa tuottajamaissa. Onko meillä tähän mahdollisuuksia? Ei muuten ole, ja siksi meidän kilpailukyvystä huolehtiminen vaatii sitä, että nämä vapaakauppasopimukset kyllä erittäin tarkasti tehdään, jotta me emme omaa kilpailukykyämme, samalla eurooppalaista kilpailukykyä, heikennä tässä. Tässä on isoja vaaranpaikkoja, ilman muuta.

Toinen asia, puhemies, näistä kaupallisista edustustoista vielä. Onko nyt tehty yhteistyötä riittävästi ja laajemmin muiden Pohjoismaiden kanssa, kun meillä on kuitenkin aika lailla samanlaiset intressit vaikkapa arktisessa osaamisessa? Ja kun me olemme vähentäneet monistakin edustustoista resursseja, niin voidaanko sitä yhteistyötä laajentaa Pohjoismaiden välillä entistä enemmän?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä TTIP-sopimuksesta nyt on sen verran tullut kommentteja jo maatalouden osalta, että en niistä jatka, mutta kysyn WTO:n viimeisimmästä kokouksesta ja Balin sopimuksen merkityksestä. Miten näette Suomen ja EU:n kannalta, oliko sillä merkitystä, mitkä olivat ne tulokset, vai oliko se enemmän tämmöinen henkinen päätös?

Toinen asia sitten. Vuosi sitten tässä samaisessa keskustelussa nostin esiin, että Australiasta oli tullut viestejä, että Suomi ei ole riittävän kiinnostunut yhteistyöstä ja työskentelystä puolin ja toisin australialaisen osaamisen kanssa, ja nyt sitten, kun ministeri silloin lupasi, että hän tänä vuonna tulee siellä käymään vienninedistämismatkalla, ja olette todellakin siellä ollut, niin mielelläni kuulisin vähän, miten se sujui ja onko jotakin kenties sieltäpäin tulossa.

Vielä tuohon edelliseen keskusteluun liittyen edustustoihin: hivenen ihmettelen sitä, että kun ulkoasiainvaliokunta toivoi, että rahaa lisätään edustustoverkostoon, niin kuulin hallinto- ja turvallisuusjaoston jäseniltä, että ulkoministeriön taholta on kerrottu, että ei ole rahatarpeita tähän pääluokkaan, ja siksi niitä ei kuulemma sitten tuossakaan mietinnössä ole.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä voisin edustajien kysymykset nivoa muutamaan ryppääseen, joista ensimmäinen liittyy lainsäädäntöön ja sääntelyyn ylipäätään ja sen tasoon. Voin kyllä tässä salissa vakuuttaa, että EU—USA-vapaakauppasopimus tai investointisuojasopimus ei tule vaikuttamaan heikentävästi Suomen työlainsäädäntöön, ympäristölainsäädäntöön tai vaikkapa sosiaalilainsäädäntöön. Se pysyy ihan samalla tasolla tai korkeampana, riippuen, mitä tässä talossa päätetään. Eli ne pelot ovat turhia.

Toinen rypäs liittyy sitten maatalouteen. Tällä hetkellä meidän maatalousvienti Yhdysvaltoihin on noin 40 miljoonaa euroa, pikkasen päälle. Siitä puolet on itse asiassa emmentaljuustoa, ja muistaakseni sellainen 20 prosenttia on sitten etanolia tai suomeksi sanottuna votkaa. Eli meillä on aika paljon myös offensiivisia intressejä siinä, että saamme esimerkiksi pitää kiinni meidän juustokiintiöstä. Olen puhunut muun muassa MTK:n kanssa tästä erittäin usein. En ole huolissani siitä, tuleeko Suomen markkinoille gmo- tai hormonituotteita. Minä toivon, että se pystytään matkan varrella todentamaan, ja kuten entinen maatalousministeri hyvin tietää, niin nämähän ovat sellaisia kysymyksiä, joista päätetään kansallisella lainsäädännöllä ihan EU-tasolla. Eli en ole myöskään tältä saralta hyvinkään huolissani.

Viimeinen kysymys ja rypäs liittyy ehkä edustaja Komin kysymykseen WTO-tuloksista ja Balin merkityksestä. On oikeastaan aika hienoa nähdä, että siinä missä kolmisen vuotta sitten vapaakauppaneuvottelut olivat jumissa, sekä moninkeskisesti että aika usein myös kahdenvälisesti, nyt ollaan nähty tietty renessanssi tällä saralla. WTO:n merkitys tavarakaupan helpottamisessa, maataloudessa ja kehityksessä ei tule olemaan järisyttävä, mutta kauppa tulee halpenemaan tai helpottumaan noin 10—15 prosenttia OECD:n laskelmien mukaan. Me totta kai toivomme, että sitten pitkässä juoksussa tästä saa myös WTO organisaationa uutta pontta neuvotella ehkä uudestaan maataloudesta ja uudestaan myös teollisuustuotteista.

Lopuksi vain totean sen, ehkä hiukkasen edustaja Sasin hengessä, että viennistä riippuvaiselle maalle, kuten Suomelle, totta kai avoimet markkinat ja vapaakauppa on erittäin tärkeä. Kuten sanottua, pitää pitää huolta myös siitä, että meidän lainsäädäntö ei tästä järjestelmästä, vapaakauppajärjestelmästä, lähde järkkymään tai muuttumaan, mikä tarkoittaa sitä, että neuvotteluissa pitää olla tarkkana vähintään komission suuntaan.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomenna alkaa Eurooppa-neuvoston kokous, jossa käsitellään EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja puolustusyhteistyötä. Täytyy hämmästellä sitä, miten syrjään eduskunta on työnnetty meidän kansallisten tavoitteiden asettamisen ja käsittelyn osalta. Eurooppa-neuvoston strategisen puolustusyhteistyön tiekartta on tavoitteineen ja aikatauluineen se mekanismi, jolla pyritään sitouttamaan EU:n Natoon kuulumattomat jäsenmaat samatahtiseen ja yhdenmukaiseen ja järjestelmälliseen EU:n ja Naton yhteistyösuhteen tiivistämiseen. Naton pääsihteeri kiitti marraskuussa EU:ta siitä, että EU kytketään tiiviisti Naton puolustussuunnitteluun. Onko tämä todellakin meidän ulkopoliittisen ja puolustuspoliittisen linjan mukaista?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kovasti mielissäni, että kuolematonta sieluani on täällä kaivattu. Tällainen suurimman oppositiopuolueen hoitaminen vaatii joskus eriasteisia kehityskeskusteluja. Olen pahoillani siitä.

Mutta pahoillani en ole siitä, että ulkoasiainvaliokunta suhtautuu näihin asioihin vakavasti, ja olemme tehneet paljon töitä ja yhteistyötä siihen, että me saisimme niin sanotun Suomen linjan yhdenmukaiseksi. Ei Suomella voi olla maana kuin yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Ei se voi olla niin, että meillä on valtiona useampia ulko- ja turvallisuuspolitiikkoja. Sen takia me olemme käyneet näitä keskusteluja ja tehneet viilauksia. Minä luulen, ettei se kenenkään kannalta ole sataprosenttinen se tulos, mutta tulos on siedettävä ja se on hyvä Suomen kannalta. Silloin kannattaa katsoa kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan, ja siihen ulkoasiainvaliokunta on pyrkinyt ja mielestäni kohtuullisesti onnistunut.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmin kaipasin tähän saliin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa ja ymmärrän kyllä, että kiireitä on hyvin paljon, mutta kaipasin ihan oikeasti sen takia, kun olen ihmetellyt sitä, että kun perussuomalaiset niin monessa asiassa ja oikeastaan pääteemanaan ovat hyvin EU-kriittisiä, jopa EU-vastaisia, mutta heille kuitenkin sopii syvenevä puolustus ja sotilaallinen yhteistyö Euroopan unionin kanssa. Miksi perussuomalaisten kriittisyys tässä asiassa ja juuri tässä asiassa on häivytetty taka-alalle? Teille käy yhä syvenevä yhteistyö Euroopan unionissa sotilaspolitiikan, puolustuspolitiikan saralla ja myöskin syvenevä yhteistyö Naton kanssa. Miksi te nyt ette ole EU-kriittisiä?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti olemme, esimerkiksi pankkiunionista, joka pistää Suomen maksamaan, varmasti kriittisiä. Mutta tässä asiassa: Suomi osallistuu tälläkin hetkellä Isaf-operaatioon Afganistanissa, Unifil-operaatioon YK:n lipun alla Libanonissa ja harjoitustoimintaan, muun muassa siihen harjoitustoimintaan, jota Islannin ilmatilassa tehdään. Myöskin se puolue, johon te, edustaja Mustajärvi, vieläkin kuulutte mutta jonka eduskuntaryhmään te ette kuulu, on sitoutunut kaikkeen siihen, mihin mekin kompromisseissa olemme sitoutuneet. En syytä vasemmistoliittoa, päinvastoin kiitän. Kiitän siitä, että ovat johdollani olevan valiokunnan isänmaalliseen linjaan yhtyneet. Edustaja Mustajärvi, tämä ei ole täydellistä, tämä on vain se tulos, mitä parempaan johdollani ei päästy.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Kanerva käytti viime yönä tässä salissa merkittävän turvallisuuspoliittisen, puolustuspoliittisen puheenvuoron ajankohtaisnäkymistä Pohjolan ja Itämeren alueella viitaten tähän Iskander-tapaukseenkin, joka on nyt viime aikoina ollut esillä. Laajan Pohjolan alueellahan Itämeri mukaan luettuna on aika lailla ollut sotilaallista toimeliaisuutta viime aikoina harjoitusten muodossa: laaja harjoitus Steadfast Jazz — Suomikin oli siinä mukana — on kaikkien tiedossa, Zapad-harjoitus niin ikään uusine karttoineen ja niin edelleen. Näyttää siltä, että harjoitustoiminta tulee lisääntymään Euroopassa ja myös tällä pohjoisella alueella johtuen siitä, että kriisinhallintaoperaatiot ovat vähentymään tai supistumaan päin.

Suomihan on korostanut yksimielisyyden merkeissä Pohjolan vakauden merkitystä turvallisuudellemme ja laajemminkin Euroopalle. Herra ulkoministeri, millä tavalla Suomi omalla politiikallaan nyt ja jatkossa huolehtii siitä, että Pohjola säilyy tällaisena turvallisuuspoliittisesti vakaana alueena myös tulevaisuudessa?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä vielä tässä ikään kuin otan verryttelyerää, ja palataan näihin edustaja Kääriäisen mainitsemiin kysymyksiin vähän tuonnempana, koska pyysin varsinaisesti tähän hallinnollis-taloudelliseen osioon puheenvuoron sen vuoksi, että kun puhutaan meidän edustustoverkostostamme, ulkoministeriön resursseista, niin minulla olisi oikeastaan siihen yksi uusi vaade sen vuoksi, että Suomi on melkeinpä ainoa läntisen Euroopan maa, joka ei ole ulkoasiainhallintonsa myötävaikutuksella huolehtinut siitä, että Suomessa äänioikeuden omaavilla suomalaisilla olisi mahdollisuus teknisesti myöskin äänioikeutensa toteuttaa. Monin paikoin se on satojen, satojen, satojen kilometrien päässä, ja monet muut, melkeinpä kaikki läntisen Euroopan maat, ovat huolehtineet siitä, että edustustot eri puolilla maailmaa voivat tarvittaessa lähettää postiäänestysmahdollisuuden ja taata ihmisten äänestysoikeuden toteutumisen. Suomi jostakin syystä jarruttaa tässä asiassa, (Puhemies koputtaa) ja minä toivoisin, että tässä ulkoministeriö voisi olla nyt lähihetkinä aktiivinen.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille ja puheenjohtaja Soinille on hyvä huomauttaa myös tästä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuudesta. On toinen asia, jossa taas perussuomalaiset eivät tule mukaan tähän laajaan konsensukseen: kehityspoliittiset kysymykset. Kuitenkin kehityspolitiikka on entistä selvemmin osa tätä globaalia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja siinä pitäisi myöskin löytyä sitä kansallisen konsensuksen hakemista. Ei tehdä politikointia sitten semmoisilla avainasioilla, jotka koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä.

Tähän ulkomaanedustustokeskusteluun vielä lyhyt kysymys koskien EU:n ulkosuhdehallinnon edustustoja maailmalla. Suomi on käsittääkseni pyrkinyt siihen, että niitä voitaisiin paremmin käyttää niin konsuliasioissa kuin sitten tällaiseen tiedonvaihtoon, tiedon keräämiseen täydentämään Suomen luonnollisesti puutteellista omaa edustustoverkkoa. Tämä näyttää edenneen kovin nihkeästi, joten onko joitakin edistysaskeleita näkyvissä, ja miten Suomi voisi koota tämmöistä like-minded-maiden ryhmää, joka ajaisi konkreettisia tehtäviä, konkreettisia tuloksia tästä ulkosuhdehallinnon edustautumisesta hyvinkin laajasti maailmassa?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kehitysapu onkin hyvä ottaa tässä esille, koska sen vaikuttavuudesta täytyy olla huolissaan, ja meillä on ollut sellainen linja, että yhä enemmän resursseja johdettaisiin katastrofiapuun, esimerkiksi tämmöisiin Filippiinien tapaisiin asioihin, ja on hyvä käydä ulkoministeriön sisäisestäkin rahankäytöstä keskustelua. Jos ajattelee ulkoministeriön kauppapolitiikkaa, se on lapsipuolen osassa rahojen suhteen, kun ajatellaan kehityspolitiikkaa, ja jos ajatellaan suomalaista työtä, yrittämistä, välittämistä, edustautumista, kauppaa, joilla nämä rahat tienataan, joita sitten voidaan kehitysapuun ja muihin tarkoituksiin antaa, niin kannattaa hieman katsoa siellä ministeriön sisällä, kun vähän toista miljardia on rahaa, että mitkä nämä voimasuhteet siellä ovat. Kyllä kaikki pitää pystyä kampaamaan, ja mitään tabuja ei saa olla!

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen rauhanturvaajana usein kysynyt sitä, että eikö rauhanturvaamistyö ole mitä parhainta kehitysapua. Se kehitysyhteistyörahojen käyttö varsinkin nyt, esimerkiksi Unifil-operaatiossa, olisi mielestäni varsin perusteltua, ja siellä Syyrian pakolaiset saisivat apua tähän humanitääriseen kriisiin, mikä sillä alueella nyt on varsin voimakkaasti. Mitä mieltä olette, voiko kehitysyhteistyörahoja käyttää nimenomaan Unifil-operaation yhteydessä Syyrian pakolaisten olojen parantamiseen?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta on myöskin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todettu, mutta olennainen osa tätä vaikuttavuuttahan on johdonmukaisuus, siis se, että kehityskysymykset otetaan huomioon myös muilla kuin varsinaisen kehitysyhteistyöministerin politiikkavastuualueella. Aikanaan Suomi oli tässä hyvässä etujoukossa etenemässä, mutta nykyään kuuluu kyllä aika paljon kritiikkiä siitä, että tämä johdonmukaisuus ei meillä ole juurikaan edennyt, eikä meillä ole ehkä myöskään riittäviä rakenteita sille, että se olisi arkipäiväisessä politiikan muodostamisessa keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Tästä olisin ministeri Haavistolta kysynyt, teidän näkemyksiänne.

Samoin kysyisin siitä, kun tässä puhutaan kehitysyhteistyörahoista, onko tällä hetkellä teidän mielestänne balanssissa se, mikä osuus kehitysyhteistyömäärärahoista käytetään esimerkiksi hallinnollisiin kysymyksiin. Sinänsähän se on oda-säännöstöä, mitkä esimerkiksi kriisinhallinnan kulut voi laskea kehitysmäärärahoihin mukaan ja mitkä ei.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallinto- ja turvallisuusjaostossa on käyty läpi tätä budjettia, erityisesti näitä kehitysyhteistyökysymyksiä. Meille jäsenille on kyllä tullut kohtuullisen selväksi se, että Suomi toteuttaa kehitysyhteistyötä vaikuttavalla tavalla ja että näitä rahoja seurataan erittäin tarkasti. Olemme ihan esimerkillisiä maailman mittakaavassa siinä, miten tarkkaan valvomme sitä, mihin nämä rahat käytetään. Siksi minusta on aina kummallista, että perussuomalaiset täällä salissa esittävät tämmöisiä epämääräisiä epäilyjä vaikuttavuudesta ja nostavat esille kaikkia diktaattoreja, joita Suomi rahoittaa, ja sotia, mitä käydään suomalaisten rahoilla. Pitäisi olla joitakin fakta-argumentteja tällaisten väitteiden tueksi. Teidän edustajanne istuvat siellä jaostossa pääosin aika tuppisuina silloin, kun kehitysyhteistyöasioista keskustellaan, he eivät ole täällä nytkään paikalla. Eli pitäisi luottaa silloin siihen, että kun ne asiantuntijat ovat siellä puhuneet, niin kyllä siellä taustalla jotakin faktaa on, eikä esittää perättömiä väitteitä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan todettuja väärinkäytöksiä ollut aikanaan Nicaraguassa ja Tansaniassa, ei näitä ole hatusta vedetty. Näihin kaikkiin pitää puuttua. Turha siitä on perussuomalaisia syyttää, jos Nicaraguassa on ollut väärinkäytöksiä. (Risto Kalliorinne: Ikivanhoja juttuja!)

Ilkka  Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari kysymystä kehitysyhteistyöministerille:

Valiokunnan mietinnössä hyvin selostetaan kehitysyhteistyön hyviä aikaansaannoksia. Puhutaan YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumisesta, muun muassa köyhyys on puolittunut, ja joissakin muissakin tavoitteissa on hyvin edetty. Kysyisin teidän arviotanne siitä, kuinka paljon tästä onnistumisesta johtuu kehitysyhteistyöstä ja kuinka paljon johtuu sitten maailmankaupan kehittymisestä, tällaisista isoista rahavirroista ja niiden uudenlaisesta mallista.

Toinen kysymys liittyy tähän kehitysyhteistyömäärärahan rahoitukseen, josta on sovittu, että päästökauppatuloista ohjataan kehitysyhteistyömäärärahojen täydennykseksi sitten tietty osa. Nyt kun päästökauppatilanne on mikä on ja hinnat ovat laskeneet, niin miten arvioitte sen vaikutusta siihen nähden, mikä on tavoite kehitysyhteistyömäärärahojen kohdalla?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitoumus kehitykseen ja sitoumus vuosituhattavoitteisiin on ainakin yhtä tärkeä Suomen pitkäaikainen kansainvälinen sitoumus kuin jotkut muutkin ulkopoliittiset sitoumukset. Vuosituhattavoitteissa sovittiin seitsemästä tavoitteesta, jotka koskevat kehitysmaita, ja yhdestä tavoitteesta, joka erityisesti koski Suomea niin kuin muitakin länsimaita. Ja tämä meitä koskeva tavoite on nimenomaan tämä rahoitus 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nyt viimeisen noin 15 vuoden aikana kehitysmaat ovat täyttäneet omia sitoumuksiaan: lapset käyvät koulua, tyttöjen ja poikien tasa-arvo on edistynyt, lapsikuolleisuus on vähentynyt, äitiyskuolleisuus on vähentynyt. Sitä tärkeämpää on se, että me pidämme kiinni tästä omasta sitoumuksestamme. Olisin kysynyt ministereiltä Tuomioja ja Stubb: miten te aiotte omalta osaltanne toimia hallituksessa niin, että vuonna 2015 Suomi voisi täyttää tämän sitoumuksen 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehityspolitiikan määrärahan ohella on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, mihin se käytetään, aivan kuten valiokunta siinä mietinnössään totesikin. Sekin on myös totta, että jos määrärahan käytössä huomataan väärinkäytöksiä, niin ne on syytä selvittää. Niitä ei voi missään nimessä hyväksyä.

Haluaisin tässä yhteydessä korostaa Finnfundin merkittävää roolia yksityissektorin toimintaympäristön kehittämisessä ja hankkeiden rahoittajana kaikkein köyhimmissä maissa. Mielestäni on sitä parempi, mitä enemmän suomalaista osaamista pystystään yhdistämään näihin kehityspolitiikan hankkeisiin, jotta mahdollistetaan kohdemaassa talouskasvu ja erityisesti pystytään parantamaan naisten asemaa. Tiedämme, että Afrikassa on valtava potentiaali, ja toivonkin, että kun kehitysministeri Haavisto ensi kuussa sinne menee pääministerin kanssa, niin saatte vietyä Suomi-viestiä eteenpäin ja jopa avattua muutamia kaupan ovia.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afrikka on, kuten täälläkin on jo todettu, maailman nopeimmin kasvava alue. Se on ohittanut Aasian, väestönkasvu on erittäin nopeata.

Minulla on yksi asia, mitä minä haluaisin vielä korostaa ja jota Suomikin voisi vielä enemmän korostaa. Väestödynamiikka ja seksuaaliterveys ovat ehdottomasti keskeisiä kestävälle kehitykselle, ja niitten pitäisi olla keskeinen osa kehityssuunnittelua ja köyhyyden vähentämisstrategioita. Myös meidän omassa rahoittajamaakehitysyhteistyöbudjetissa pitäisi tätä asiaa korostaa. Jokaista perhesuunnitteluun käytettyä dollaria kohti säästetään 2—6 dollaria muilla yhteiskunnan sektoreilla, kuten koulutus-, terveys-, vesi- ja sanitaatiosektoreilla. On arvioitu, että yksin perhesuunnitteluun tehdyillä lisäinvestoinneilla kehitysmaat säästäisivät yli 11 miljardia dollaria vuodessa nimenomaan äitiys- ja imeväisterveydenhuollon kuluissa. Minä kannustan Suomea gender-asioissa, joissa Suomi on ollut edelläkävijä, mutta korostaisin vielä tätä väestönkehitystä, perhesuunnittelua, näitä seksuaalioikeusasioita meidänkin budjetissa.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Talman! Jag skulle vilja fortsätta på det som ledamot Sinnemäki var inne på. Att biståndet är på för låg nivå har många redan vittnat om, och risken finns då att det blir splittrat och att effekten försvagas, att de positiva påverkningsmöjligheter som är kombinerade med bistånd försvinner. Finland har förbundit sig vid de mål som FN ställer upp och dem som man inom EU enats om, men vi kommer bara längre och längre ifrån våra löften, och det är lätt att Finlands trovärdighet skadas.

Jag skulle därför vilja fråga den nygamle biståndsministern hur han ser på Finlands möjligheter att påverka. Kan vi med minskande anslag, brutna löften ha något inflytande i fråga om mänskliga rättigheter, kvinnors rättigheter och många andra värden vi anser vara viktiga beståndsdelar i vårt biståndsarbete?

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin valtiovarainvaliokunnalle hyvästä mietinnöstä ja ulkoasiainvaliokunnalle tuesta kehitysyhteistyölle. Puhutaan todellakin noin miljardin euron potista, ja on tärkeää, että sen sisällöstä keskustellaan.

Ensin tästä määrärahakehityksestä, josta monet kysyivät. On todellakin niin, että Suomi on tullut vähän lähemmäksi 0,7:ää. Me olemme suunnilleen maksatuksessa tällä vuodella siinä 0,6 tasossa sen vuoksi, että on voitu käyttää näitä päästöhuutokauppatuloja, jotka esimerkiksi tänä kuluvana vuonna ovat olleet noin 55 miljoonaa euroa. No, mitä tapahtuu sitten 2014—2015, riippuu todellakin niin sanotusti hiilitonnin hinnasta, jos tämä mekanismi säilyy, että päästöhuutokauppatuloja voidaan edelleen tähän käyttää. Mutta on mahdollista, että kun kehyksissä tulee vähän leikkauksia, niin tämä taso laskee 2014 0,55:een, pahimmillaan 2015 tasolle 0,51, joka on ihan kestämätön taso, kun ollaan jo oltu matkalla oikeaan suuntaan. Eli tässä tietenkin toivon myöskin eduskunnan tukea ja ajattelua siitä, mihin Suomi kaiken kaikkiaan on tässä menossa.

Sitten näistä kehitysyhteistyön sisällöistä muutama sana. Tietenkin oma ministerikauteni on tässä nyt hallituksen loppupuolella. Isot linjaukset on tehty, ne ovat hyviä linjauksia, Suomella on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa. Olen koettanut katsoa tätä ihmisoikeusperustaisuutta hyvin laajasti. Täällä on tietysti naisten ja tyttöjen oikeudet olleet perinteisesti mukana, mutta minusta näihin kuuluvat esimerkiksi ammatillisen järjestäytymisen oikeudet kehitysmaissa. Tiedän, että eduskunnan puhemies on esimerkiksi omilla matkoillaan pitänyt näitä kysymyksiä esillä. Minusta on Suomen kokonaisedun mukaista myös, että maailmalla on mahdollisuus työntekijöiden oikeuksia puolustaa niissäkin maissa, joissa tänä päivänä on tällaista halpatuotantoa ja aivan kestämättömät työolosuhteet työntekijöillä. Se liittyy vähän tähän maailmankaupan oikeudenmukaisuuteen ja sen rakenteisiin myöskin.

Toinen asia, josta eduskunta on paljon puhunut, ovat koulutuskysymykset eri muodoissaan. Välillä on mietitty sitä, pitäisikö Suomessa olla enemmän kehitysmaista tulevia opiskelijoita ja millä ehdoilla he täällä ovat. Toisaalta on mietitty Suomen koulutusvientiä ikään kuin tällaisena kaupallisena konseptina. Se muoto koulutuksesta, johon minä olen eniten törmännyt, on se, että monissa kehitysmaissa se koulutuksen polku ei jatku sen peruskoulutuksen jälkeen. Mehän olemme koettaneet kiinnittää huomiota naisten ja tyttöjen koulutukseen. Kun ollaan se peruskoulutus saatu, missä on ammatillinen koulutus, missä on mahdollisuus käydä korkeakouluopintoihin omassa kotimaassaan? Meidän pitäisi ehkä miettiä sitä koulutuksen koko polkua niissä maissa, joissa olemme tukemassa koulutusta. Toivon, että tällaiselle ajattelulle myöskin täällä olisi tukea.

Kolmas asia ovat hauraat valtiot. Täällä kysyttiin kovasti kehitysyhteistyön perillemenoa. Valitettavasti kun puhumme Burman tapaisista maista — Burma, Myanmar, Somalia, Sierra Leone, Haiti — ollaan siellä aivan ehkä rauhanprosessin jälkeisessä kehityksen alkuvaiheessa. Riskithän ovat hyvin suuret. Maat kippaavat uudestaan sinne sotatilaan, niin kun ollaan nähty negatiivisia uutisia Etelä-Sudanista ja muuta. Tämä on riskaabelia toimintaa, kun lähdetään sitä kehitystä puskemaan eteenpäin. Kansainvälisesti on nyt pyritty EU:nkin puitteissa rakentamaan tällaista new deal -ajattelua, jolla lähdettäisiin liikkeelle, poolattaisiin maiden kykyjä, osaamista yhteen. Ja kun kysyttiin perillemenosta, niin Suomikin esimerkiksi Somalian osalta sitten muiden toimijoiden kanssa tekee isompia paketteja, joilla päästäisiin sitten hallintoa tukemaan ja kehitystä viemään eteenpäin. Pirstaloituminen voi joskus näyttää pirstaloitumiselta oman maan näkökulmasta, koska ne ovat pieniä potteja, joilla ollaan mukana, mutta siellä on monia muita toimijoita, eli se järkevyys ja koherenssi tulee siitä, että poolataan yhteen.

Täällä kysyttiin myöskin budjettituesta ja ministerin suhtautumista siihen, edustaja Jääskeläisellä oli sitä koskeva kysymys. Mielestäni tulokset siinä ratkaisevat. On maita, joissa voidaan saada tällä budjettituella tai johonkin sektoriin, esimerkiksi terveyssektoriin tai opintosektoriin, koulutukseen, kohdistuvalla tuella hyviä tuloksia, mutta sitten täytyy katsoa, että apu on läpinäkyvää ja sieltä saadaan raportointi. Jos näin ei ole, niin sitten budjettitukeen liittyy ne samat ongelmat, joita joskus kehitysyhteistyöhön muuallakin liittyy.

Täällä myöskin kysyttiin, voiko sitten rauhanturvaoperaatioita, esimerkiksi Syyriaan liittyen turvallisuuteen liittyviä operaatioita, tukea kehitysyhteistyöpuolelta. Nämä oda-rajat ovat aika tarkat, ja me emme niistä päätä. OECD:n Dac-komitea päättää, mikä on kehitysyhteistyötä ja mikä ei. Mutta voimme tukea pakolaishankkeita, pakolaisten auttamista niillä alueilla, missä muutenkin olemme aktiivisia. Nythän jo humanitäärinen apu on noin 10 prosenttia meidän kokonaiskehitysyhteistyöbudjetistamme, eli humanitäärinen apu on koko ajan ollut meillä tärkeänä painopistealueena.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän, mihinkä ministeri viimeiseksi vastasikin, että voitaisiinko tämä rauhanturvaamistoiminta nähdä kehitysyhteistyönä, kuten edustaja Jalonen tässä kysyi siitä aikaisemmin. Minun mielestäni voitaisiin. Kun sanoitte, että ei itse päätetä näistä oda-rajoista, niin missä sitten päätetään ja miten ne määritellään? Voisiko Suomi mitenkään vaikuttaa sitten siihen, että tulevaisuudessa jossain kohtaa tämä rauhanturvaamistoiminta voitaisiin nähdä myöskin kehitysyhteistyönä?

Mielestäni kehitysyhteistyötä tulisi kehittää katastrofirahaston suuntaan, jotta voisimme tukea näissä yllättäen tulevissa luonnonkatastrofeissa, joissa tämä kärsimys ja köyhyys ei ole sen kansan ja sen johtajien omaa aikaansaannosta. Lisäksi tätä kehitysyhteistyötä tulee entisestään suunnata paikallisen työn ja yrittämisen tukemiseen, kuten osittain on tehtykin jo. Tällainen pelkkä suora apu ulkomailta pikemminkin vain jarruttaa paikallista talouskasvua.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikalla ja kehityspolitiikalla on kohtalonyhteys: jos ilmastopolitiikassa ei onnistuta, monet kehityspolitiikan panostukset valuvat hukkaan, koska lämpeneminen haittaa enemmän maitten kehittymistä kuin kehityspolitiikan panoksilla saadaan aikaan. Hallitus on myös omin toimin kytkenyt ilmastopolitiikan ja kehityspolitiikan rahoituksen yhteen, kuten täällä aiemmin kuultiin. Kehityspolitiikan rahoitus on jäänyt suunnitellusta sen vuoksi, että päästökauppatulot ovat jääneet ennakoitua alemmiksi taantuman ja päästöoikeuden alhaisen hinnan takia. Aikooko hallitus nyt kokonaisuutena toimia siten, että ilmastopolitiikan kunnianhimotasoa nostetaan, jotta päästöoikeuden hinta kohoaisi? Siitä olisi monia hyötyjä: kannuste puhtaalle teknologialle, kotimaisen uusiutuvan energian kilpailukyky, lisää verotuloja valtiolle ja sitä kautta myös mahdollisuus parantaa kehityspolitiikan rahoitusta. Aikooko hallitus ottaa tämän ilmastopolitiikan tosissaan (Puhemies koputtaa) kehityspolitiikan välineenä?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi toimii osana avunantajayhteisöä. Kehitysyhteistyön tulokset ja vaikutukset ovat aivan keskeisiä kysymyksiä, kun arvioidaan tulevia kohteita. Toisaalta suuri bisnes on kiinnostunut tällä hetkellä kehitysmaista. Esimerkkinä vaikka Turkki, joka tällä hetkellä on kilpajuoksussa Kiinan kanssa tuonne Afrikkaan, ja se ei nyt ole välttämättä kehitysapua, vaan kyllä siellä ihan bisneksestä on kysymys. Olisinkin kysynyt: miten Suomi voisi kehitysyhteistyötä tehdä niin, että paikalliset yritykset saadaan mukaan parantamaan väestönsä ja maansa olosuhteita, ja miten suomalainen yksityissektori ja yritykset voisivat tehdä vieläkin paremmin yhteistyötä kehitysmaiden yritysten kanssa?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kriittinen kommentti kehitysyhteistyöstä arvon ministerin suuntaan.

Suomen antamasta kehitysavusta tulisi vähentää suora rahallinen tuki toisille valtioille. Miksi? Siksi, että kehitysavun läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja tuottavuutta on tarkasteltava niin, ettei apua käytetä avustettavan maan hallinnon paisuttamiseen ja jopa paikalliseen korruptioon. Tietojeni mukaan Suomen kehitysapua on käytetty lahjusten antamiseen avustettavan maan virkamiehille. Olen jo aiemmin esittänyt tässä salissa, että riihikuivan rahan asemasta kehitysmaita avustettaisiin enenevässä määrin suomalaisilla tuotteilla, jolloin raha jäisi kotimaahan ja sen avulla työllistettäisiin suomalaisia yrityksiä ja työntekijöitä. Tällaista yritystoimintaa on muun muassa elintarviketeollisuus, vaateteollisuus ja erimuotoinen talonrakennustoiminta, jolloin pääsisimme eroon muun muassa telttakylistä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyökeskustelussa on rehellistä tehdä ero suomalaisen kansalaisjärjestön tekemän työn ja muun välillä. Suomalaiset kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt ovat pääosin hyvin luotettavia, osaavia, avoimia ja aikaansaavia toimijoita. Samaa ei aina voi sanoa YK:n kautta ohjatusta kehitysavusta, saati valtioiden kahdenvälisestä kehitysavusta. Jos havaitsemme väärinkäyttöä kehitysavun käytössä, miksi siihen ei puututa? Esimerkiksi Norja leikkaa ensi vuonna Afganistanin kehitysavusta 6 miljoonaa euroa, mutta Suomi lisää 3,5 miljoonaa. Syynä Norjan leikkaukseen on ehtojen toteutumattomuus korruption kitkemisen ja naisten oikeuksien parantamisen suhteen. 900 miljoonan euron katoaminen korruptioon vuonna 2010 Afganistanissa, mistä vain 200 miljoonaa saatiin takaisin, johti tähän Norjan päätökseen. Kaiken lisäksi Afganistanin hallinto teki kaikkensa, etteivät syylliset jää kiinni. Kysynkin arvoisalta kehitysministeriltä: eikö tämä, jos mikä, vie uskottavuutta kehitysaputyöstä, jos Suomi ei toimi tällaisissa tilanteissa kuten oikein kuuluisi?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haaviston linjaukset kehitysyhteistyön käytöstä ovat erittäin kannatettavia. Niissä ovat ihmisoikeudet punaisena nuorana. Keskustelussa on noussut esiin myös se, että kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan mittavia asioita maailmanlaajuisesti, ja edustaja Koskinen viittasi erittäin osuvasti, että sillä on vaikutusta myös maailman rauhaan ja vakauteen, kun äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut, puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien osuus on puolittunut ja lapsi- ja äitiyskuolleisuus on vähentynyt.

Ministeri Haavisto, totesitte kuitenkin, että vaikka myös ilmastonmuutoksen torjunnan päästökauppatuloja ohjataan kehitysyhteistyöhön, niin silti tämä tärkeä tavoite, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, on erittäin haastava saavuttaa. Oletteko hallituksen piirissä pohtineet joitakin muita mahdollisia innovatiivisia rahoituslähteitä kehitysyhteistyöhön, jotta voimme saavuttaa tämän tärkeän tavoitteen?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaisin tähän Tuupaisen väitteeseen siitä, että lahjuksia on maksettu kehitysapurahoilla ja niin edespäin. Varmaan tällaisia yksittäisiä tapauksia löytyykin, ja niihin pitää suhtautua erittäin vakavasti, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan näitä väärinkäytöksiä on kehitysapuvaroista todennettu noin yksi prosentti. Eli ei sitä koko toimintaa voi leimata sen takia, että yksi prosentti on mennyt väärinkäytöksiin tai siinä esiintyy ongelmia. 99 prosenttiahan silloin käytetään vastuullisesti, asiallisesti, vaikuttavasti, joten ei näillä yksittäisillä tapauksilla voi eikä saa leimata koko Suomen hyvin tehtyä kehitysaputyötä. Tämä on virheellistä propagandaa, jota levitetään aivan vahingoittamistarkoituksessa, ja kyllä Suomen pitää olla ylpeä siitä työstä, mikä tehdään hyvin, eikä levittää siitä virheellisiä tietoja.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne sekoittaa nyt kaksi asiaa. Suomalaiset kehitysaputyötä tekevät järjestöt ovat erittäin luotettavia ja tekevät hyvää työtä, ja sen me tunnustamme. Mutta me emme tiedä, miten sitä rahaa käytetään, kun me lähetämme sen rahan tuonne meren yli vaikka jonnekin Afrikan tasavaltaan. Me emme todellakaan pysty seuraamaan sitä rahankäyttöä juurikaan, mutta on olemassa hyvin paljon tutkimuksia siitä, että se raha, joka annetaan kahdenvälisiin hankkeisiin, on useimmissa tapauksissa hyvin tehotonta. Lisäksi YK:n järjestöjen kautta menevä reilu 300 miljoonaa euroa on myös tehotonta. Suurin osa rahasta menee hallintoon ja kaikennäköisiin tutkimustoimenpiteisiin ja hankkeisiin.

Jos me aidosti haluamme suomalaisella rahalla auttaa köyhiä ja eriarvoisessa asemassa olevia ihmisiä, niin annetaan se raha mieluummin vaikka suoraan sinne kylään jollekin ihmiselle käteen, niin se raha menee ainakin perille. Tätähän tekevät jo amerikkalaiset kehitysapujärjestöt antamalla rahaa suoraan sinne, ja ne varmistavat, että vaikeissa maissa se raha saavuttaa kohteensa. Siinä mielessä uudet innovatiiviset toimet (Puhemies koputtaa) Suomen osalta olisivat tarpeen.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt selvästi ilmi, että perussuomalaiset irtautuvat Suomen yhteisestä ulkopoliittisesta linjasta tämän kehitysyhteistyön osalta aivan selkeästi, kun ovat näitä määrärahoja selkeästi leikkaamassa, koska meille kaikille muille on — aivan samalla tavalla kuin perussuomalaisille — tärkeää se, että ne kehitysyhteistyövarat, joita Suomi kohdentaa eri kohteisiin, käytetään tehokkaasti ja niin, että ne todella auttavat. Ja tätä seurantaa tehdään jatkuvasti, mutta toki siinäkin voi aina pystyä parempaan.

Nyt ollaan parhaillaan uudelleen muotoilemassa näitä vuosituhattavoitteita, ja olisinkin ministeri Haavistolta kysynyt siitä, että itselleni tulee vähän sellainen epäilys, että koska nämä vanhat vuosituhattavoitteet ovat oikein hyviä eikä niitä kaikkia ole vieläkään saavutettu, vaarana on vähän se, että keksitään uusia tavoitteita, joita on vielä vaikeampi saavuttaa, kun pitäisi ensin lähteä siitä, että saavutetaan nämä vanhatkin, ehkä jonkin verran uudelleen muotoutuneet, kuten tuon koulutuksen osalta seuraava askel juuri, että päästään sinne ammatilliseenkin koulutukseen saakka kehitysyhteistyössä, (Puhemies koputtaa) niin joskus yksinkertainen on parasta.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Perussuomalaisena ymmärrän myöskin valtion budjetista jonkun verran. Viimeisen tunnin aikana Suomi on velkaantunut 1 055 000 euroa ja rapiat päälle. Tiedän, että hallitus haluaa pitää budjetit jollakin tavalla kurissa, mutta kun tällä kuritetaan Suomen kansaa. Nyt kun meillä on rahasta puute, pitäisi ehkä vähän ajatella tätä kehitysapuakin. Niin kuin sanoin, prosentit ovat prosentteja, eurot ratkaisevat, eli se konnailun suuruus ratkaisee, että jos se on yksi tapaus kymmenestä, niin se on pientä. Raha ratkaisee.

Toiseksi, minä äsken yritin sanoa, että me tarvitsemme Suomessa työtä. Me perussuomalaisethan mielellämme autamme lähimmäisiä myöskin rajojen takana, mutta niin kuin kerroin, meiltä voisi viedä kehitysmaihin muutakin kuin riihikuivaa rahaa, jota menee, niin kuin äsken kerroin — puheenjohtajamme Soinikin tietää asian — todisteellisesti, on todettu, vääriin tarkoituksiin, ja näin poispäin. Tämän me haluamme estää. (Risto Kalliorinne: Sano esimerkki!) Siellä kaivataan kylmissä olosuhteissa vaatteita, suomalaisilla on hyvä vaateteollisuus, telttamajoitus voitaisiin laittaa parempaan kuntoon (Puhemies koputtaa) erilaisilla talonrakennushommilla ja muilla. Tätä me tarkoitamme.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näyttää ihan selvältä, ainakin oppositiosta käsin katsoen, että 0,7 prosentin bktl-tavoitetta ei tulla saavuttamaan tällä hallituskaudella. Mutta kysyisin, kun hallitus on sitoutunut antamaan selonteon kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta, että milloinka tämä on tulossa meille tänne eduskuntaan.

Ja toinen asia: On hyvä, että avoimuutta vaaditaan, ja toivon, että ulkoministeriössä sitä pystytään tekemään myös kehitysyhteistyövarojen käytössä. Kansalaisetkin haluavat yhä nopeammin tietoa, ajantasaisemmin tietoa siitä, mitä tehdään maailmalla myös kehitysyhteistyövaroilla ja myös niistä tuloksista.

Tuosta Post 2015 -teemasta sen verran, että EU ja YK ovat samaa mieltä monista tavoitteista, mutta niitten alustavat ehdotukset globaalista kumppanuudesta eroavat toisistaan. YK yrittää ajaa läpi tätä yleismaailmallista paradigmaa, jossa tosiaan on laajennettu aika tavalla tästä perinteisestä kehitysavusta, antaja—saaja-maitten rooleista, ja Euroopan komissio on antanut unionille ehdotuksen, joka pohjaa perinteisiin antaja—vastaanottaja-maiden rooleihin, ja tätä on arvosteltu ongelmalliseksi. Kysyisin: mikä on ministerin mielipide tässä asiassa?

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Kiitos oikein hyvistä kysymyksistä. Lähden vaikka ensin tästä: bisnestä vai kehitystä? Tämä oli muun muassa edustaja Alatalolla esillä ja oikeastaan edustaja Tuupaisellakin, että lähetetäänkö vain rahaa maailmalle.

Kehitysmaathan toivottavasti kehittyvät ja tulevat pikkuhiljaa sellaiseen tilanteeseen, jossa sitten apua ei enää tarvita. Nyt näistä meidän perinteisistä kehitysyhteistyökumppanimaistahan Vietnam alkaa olla sellaisessa vaiheessa, että emme enää jatka perinteisillä kehitysyhteistyövälineillä kovin pitkään, ja siellä alkaa olla todellisia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Toivottavasti näin menee muuallakin. Afrikassahan on paljon taloudellista kehitystä, mihin edustaja Kantolakin täällä viittasi. Alkaa olla maita, joilla oma bkt-kasvu on siellä 20 prosentin nurkilla, ja se antaa tietysti aivan toiset mahdollisuudet heillä omaan verojen keräykseen, omaan kehitykseen, ja tämähän on se tavoitetila.

Edustaja Alatalo kysyi myöskin tästä, voiko yksityiselle sektorille luoda tällaisia välineitä. Meillähän on Finnfund, johon täällä jo viitattiinkin. Meillä on Finnpartnership, jota käytetään, ja nyt me olemme käyneet yhteistyössä keskusteluja TEMin kanssa, voitaisiinko löytää vielä uusia välineitä suomalaisille pienille ja keskisuurille yrityksille poolautua ja löytää näitä kehitysyhteistyökumppaneita ja markkinoita ja ehkä tuotantopartnereita kehitysmaista. Tähän olisi aikamoinen kiinnostus Suomessa, ja tätä koetetaan nyt viedä eteenpäin ja selvittää.

Sitten vielä näihin kehitysyhteistyömenojen luokitteluihin, edustajien Eerola ja Jalonen kysymyksiin siitä, voisivatko nämä rauhanturvaoperaatiot sellaisinaan olla siellä Dac-luokituksen alla. Tiedän, että OECD:ssä käydään tätä keskustelua, tämän oda-luokituksen alla, ja ongelmaksi tulee, jos ajatellaan sitten vaikka Yhdysvaltain Irak-operaatiota, Yhdysvaltain Afganistan-operaatiota, ovatko ne sitten oda-kelpoista toimintaa kaikkine kuluineen. Missä vedetään se raja, mitä kaikkea sotilastoimintaa sitten hyväksytään tällaiseksi kehitysyhteistyöksi? Tullaan siinäkin sitten määrittelykysymyksiin ja vaikeuksiin ja varmasti ei yhtään sen helpompaan tilanteeseen kuin missä nyt ollaan. Sen vuoksi siellä on ollut hyvin konservatiivinen lähtökohta siihen, että nämä rauhanturvaoperaatiot ovat omansa ja sitten kehitysyhteistyö on omansa. Tätä keskustelua käydään aika ajoin, mutta maiden enemmistö ei ole lähtenyt sitä määrittelyä aktiivisesti muuttamaan.

Sitten edustaja Tiilikaiselle: Erittäin hyvä tämä ilmastopuheenvuoro. Totta kai Suomi pyrkii toimimaan niin, että koko ilmastopolitiikassa hiilitonnin hinta nousee, tämä mekanismi, päästökauppamekanismi, oikeasti alkaa toimia ja oikeasti alkaa purra, vaikuttaa päästöihin ja näin poispäin, ja nyt meidän rakenteessamme on käytetty tätä innovatiivista rahoitusvälinettä, eli sivutuotteena se tuo meille kehitysyhteistyövaroja, joita itse asiassa käytämme ympäristöhankkeisiin erittäin paljon. Esimerkiksi Finnfundin uudesta rahoituksesta aivan valtaosa menee hyviin ilmastohankkeisiin kehitysmaissa. Siellä on tuulivoimaa, siellä on aurinkovoimaa, siellä on bioenergian hyödyntämistä ja näin poispäin. Joten olemme osanneet yhdistää omassa politiikassamme nämä tavoitteet.

Edustaja Niikon kysymys siitä, mikä on kansalaisjärjestöjen rooli ja riittäisikö, jos vain kansalaisjärjestöt toimivat: Suomalaiset kansalaisjärjestöt toimivat erittäin hyvin, hyvin alhaisilla kustannuksilla, mutta tietenkin heidän projektinsa siellä ovat rajallisia sen suhteen, mitä voidaan vapaaehtoistyön voimin tehdä. Se ei ole tämmöistä valtiolta valtiolle -yhteistoimintaa, vaan se on juuri paikallista toimintaa ja erittäin tärkeätä sellaista. Olemme asteittain lisänneet kehitysyhteistyövaroja kansalaisjärjestöille, ja tuntuu ainakin kansalaisjärjestökentässä, että siinä kyvyssä niitä varoja käyttää ja vastaanottaa ollaan lähes siellä ylärajalla, ettei sitten tule huonoja projekteja silläkin puolella, mutta siellä on oltu tyytyväisiä, että asteittain on näitä varoja ja mahdollisuuksia kansalaisjärjestöille lisätty. Nykyään erittäin helposti pääsee tähän putkeen mukaan myöskin uuden kansalaisjärjestön perustamalla ja löytämällä uusia kohteita, niin että olemme suhtautuneet erittäin myönteisesti, niin että se ei ole vain harvoille ja valituille, vaan sinne voi tulla myös uusia toimijoita tähän toimintaan mukaan.

Tähän määrärahakehityksen kokonaisuuteen, muun muassa edustaja Karimäki kysyi tästä 0,7:stä. Olemme vaikeuksissa tällä rahoitusrakenteella, mikä meillä nyt on, näillä kehyksillä, päästökauppatulojen vähäisyydellä. Olisiko innovatiivisia lähteitä? Joskus on puhuttu lentomaksuista ja erilaisista kansainvälisistäkin rahoituslähteistä. Mikään niistä ei oikein tunnu saavan ilmaa siipien alle tässä keskustelussa.

Itse olen ääneen ajatellut, että se ei nyt ole uusi rahoituslähde, mutta voisimmeko tukea kehitysmaiden verojärjestelmien luomista entistä aktiivisemmin: vähän tämmöinen matching fund, että kun te keräätte puolet itse, niin meiltä tulee täältä toinen puoli tähän tai tähän hankkeeseen. Eli niitä Mogadishun sataman tuloja Somalian hallituksen hyväksi tai jonkun suuren kaivosyhtiön tuloja siinä maassa, missä kaivosyhtiöt toimivat, heidän omaksi hyväkseen. Meidän pitäisi ehkä näiden kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämisessä auttaa entistä aktiivisemmin, että se oma rahoitus siellä kehitysmaissa myöskin vahvistuisi.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaista osaamista arvostetaan maailmalla monella teollisuudenhaaralla ja myös tutkimus- ja kehittämistoiminta on hyvin tunnettua. Meillä on vienninedistämisen eteen tehty työtä, mutta tuolla ulkomailla kun käy, niin tuntuu joskus siltä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Lähetystöjen lisäksi meillä on erilaisia organisaatioita, Finpro ynnä muut, ja nyt on perustettu tämä Team Finland. Miten ministeri näkee nyt tämän toiminnan, lähteekö tämä paremmin liikkeelle ja oikeassa kulmassa, koska meillä on esimerkiksi arktisen puolen osaamisessa annettavaa hyvinkin paljon ja tässä olisi paljon menestymisen mahdollisuuksia suomalaisille?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo niukkuuden jakaminen tälläkin hallinnonalalla saattaa johtaa epäterveeseen keskusteluun siitä, pitäisikö käyttää resursseja enemmän kehitysyhteistyöhön vai tämän kaupallisen toimen edistämiseen. Kuitenkin meillä on erittäin paljon mahdollisuuksia nimenomaan laajentaa tämän kaupallisen alueen kehittämistä. Pohjoismaisista lähetystöistä esimerkiksi, Oslostakin, on tullut terveisiä, että resurssit ovat niin rajallisia, että kun lähetystö on Oslossa ja nämä suurimmat kaupalliset teollisuuden mahdollisuudet ovat Pohjois-Norjassa, niin ei oikein tahdo riittää resursseja, että siellä edes lähetystöstä käytäisiin riittävästi edistämässä suomalaista vientiä.

Pohjois-Norjassa paljon keskustelun aihetta herättää lisäksi Venäjän kanssa toteutettu viisumivapaus rajoitetulla alueella. Tästä haluaisinkin kysyä, kun itärajan kunnat Kemijärveltä Sallaan ja Inariin saakka ovat heittäneet kysymyksen, onko täysin mahdotonta, että Suomi ryhtyisi keskustelemaan Venäjän kanssa rajoitetusta viisumivapaudesta noilla raja-alueilla Norjan kokeiluja hyväksi käyttäen.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegoiden tapaan minäkin palaisin takaisin tuonne pohjoisille alueille. Meillähän täällä eduskunnassa ja eri paikoissa puhutaan paljon tästä arktisesta osaamisesta ja arktisesta yhteistyöstä. Olisin kysynyt ulkoministeri Tuomiojalta sitä, miten te näette nyt tällä hetkellä tämän yhteistyön potentiaalin — paitsi arktisen alueen kaikkien maiden, niin tietysti tässä Euroopan unionin ja Venäjän roolit ovat hyvin keskeisiä — ja tämän yhteistyön kehittämisen näkökulman nimenomaan siitä vinkkelistä, että nythän EU:nkin toiminnassa tämä arktinen ulottuvuus on vielä, voisiko sanoa, ehkä heiveröinen. EU—Venäjä-suhde, ottaen tämänkin huomioon, on sekin, voisiko ehkä sanoa, heiveröisellä tolalla tällä hetkellä, ja nyt tarvittaisiin selvästi jotakin uutta henkeä. Näkisittekö esimerkiksi, että kun pohjoinen ulottuvuus on ollut sellainen hyvä toimintatapa, jossa on tasaveroiselta pohjalta pystytty myös konkreettisia isoja hankkeita ja asioita saamaan aikaiseksi, että meidän pitäisi myös arktisen alueen yhteistyössä ehkä jotakin tämän tapaista yhteistyön lähtökohtaa olla rakentamassa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä toivoisin, että niin kauan kuin ulkoministeri on paikalla, hän vastaisi tähän edustaja Kääriäisen aikaisemmin esittämään kysymykseen, mutta siihen haluaisin lisätä seuraavaa:

Olin eilen kuuntelemassa Vladimir Kozinin esitystä, luentoa Euroopan ja miksei globaalinkin maailman tilanteesta. Olin kyllä aika huolestunut siitä, mitä siellä kuulin. Ensinnäkin Kaliningradin Iskander-ohjusten sijoittaminen on siis selvä, tavallaan kosto sille, että Yhdysvallat Euroopan maiden avulla sijoittaa ohjuksia Romaniaan ja Puolaan. Sen lisäksi kävi ilmi, että Venäjä on erittäin huolestunut myöskin Baltian maissa tapahtuvasta ilmavalvonnasta ja myöskin siitä, että Barentsinmerellä tällä hetkellä risteilee sellaisia aluksia, jotka pystyvät ampumaan esimerkiksi Moskovaan ohjuksia 15—16 minuutissa.

Siis se kokonaiskuva, joka tämän Venäjän turvallisuuspoliittisen asiantuntijan puheesta syntyi, oli aika huolestuttava, koska oli erittäin monta aluetta, ainakin parikymmentä aluetta, jotka osoittivat jännitystä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä tällä hetkellä. Minkälainen käsitys ministerillä on tästä kokonaistilanteen kehittymisestä, ollaanko siirtymässä kireämpään tilanteeseen sotilaspoliittisesti (Puhemies koputtaa) Venäjän ja Yhdysvaltain välillä, mikä heijastuu Eurooppaan?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt kysyä ulkoministeriltä Euroopan neuvoston hyväksymästä yleissopimuksesta, tästä Istanbulin sopimuksesta, joka tarkoittaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja poistamista, mihin nyt valtiovarainvaliokunta on lisännyt määrärahoja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle ensi- ja turvakotien verkoston kehittämistä varten, mikä on yksi edellytys sille, että tämä Istanbulin sopimus voidaan allekirjoittaa ja ratifioida. Elikkä kuinka tärkeäksi näette nyt, täällä on esitetty aikataulua, että nämä voimavarat otetaan huomioon vuosien 2015—2018 kehyspäätöksessä, mutta onko mielestänne tähän mahdollista päästä jo aiemmin?

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin ilahduttavaa, että ulkoasiainhallintoa on viime vuosina pystytty uudistamaan siitä huolimatta, että se kuitenkin edustaa tällaista perinteistä hallinnon organisaatiota, näin ainakin ihmisten mielissä. On lanseerattu tämä Team Finland -verkosto ja painotettu vahvemmin talouden näkökulmia ulkosuhteissa ja on onnistuttu tukemaan suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja on lisätty maamme vetovoimaa investointikohteena. Tämmöinen toiminta antaa rohkaisua siihen, että näitä uudistuksia voitaisiin hyvinkin tehdä vielä paljon lisää ulkoasiainhallinnossa.

Haluaisinkin kysyä ministereiltä tästä ajatuksesta, minkä ministeri Stubb on lanseerannut, jossa on puhuttu tällaisista läppärisuurlähettiläistä ja siitä, kuinka Suomi voisi olla, ilman että meidän täytyy rahaa sinällään lisätä ulkoasiainhallintoon, paremmin edustettuna, että me voisimme lisätä Suomen edustajien määrää tämmöisellä kevyemmällä organisaatiolla ja olla edustettuna vielä useammassa maassa kuin se tällä hetkellä on mahdollista. Eli miten käytännössä voitaisiin uudistaa ulkoasiainhallinnon organisaatiota niin, että Suomi näkyisi vielä paremmin maailmalla?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Nyt on tietysti käynyt, niin kuin usein käy, että ne, jotka ovat esittäneet hyviä kysymyksiä, ovat ehtineet poistua salista ennen kuin niihin on ollut mahdollisuus antaa vastausta, niin että ehkä jätän osan näistä sitten johonkin toiseen yhteyteen.

Mutta kuitenkin: Tietysti tämä yleinen turvallisuuspoliittinen tilanne sekä lähiympäristössä että maailmanlaajuisesti on aina sellainen, jota pitää seurata, johon pitää tarvittaessa reagoida. Täytyy kuitenkin ensinnäkin lähteä siitä, että Suomeen tai Suomen lähiympäristöön, Pohjoismaihin kohdistuvia erityisiä uhkia tai uusia negatiivisia muutoksia ei ole kuitenkaan olemassa. Tämä on tietysti tärkeä lähtökohta.

Toisaalta yhtä selvää on se, että mitä Pohjolassa tapahtuu, Pohjolan vakaus ja turvallisuus on osa globaalia, maailmanlaajuista, turvallisuuskehitystä, ja jos siinä on negatiivisia piirteitä, niin totta kai ne voivat heijastua myös tänne. Mutta se yhteistyö, jota pohjoisilla alueilla harjoitetaan ja josta myös monissa puheenvuoroissa on kysytty, kuten pohjoinen ulottuvuus, Itämeren maiden neuvosto, Euro-Barents-neuvosto tai Arktinen neuvosto, näissä kaikissa yhteistyö kaikkien osapuolten, myös Venäjän ja nimenomaan Venäjän kanssa, sujuu hyvin. Aina voisi toki toimia näissäkin paremmin, mutta tietyllä lailla juuri pohjoinen ulottuvuus on yksi hyvä malli siitä, millä lailla EU ja Venäjä pystyvät hyvin konkreettiseen ja käytännönläheiseen yhteistyöhön.

Ehkä on syytä tässä vielä kerran todeta Arktisen neuvoston osalta, kun edelleenkin EU:n hakemus tarkkailijajäseneksi on toteuttamatta, että se ei ole kiinni Venäjästä, se on kiinni Kanadasta ja Kanadan ja komission välisestä hyljekysymyksestä, joka pitäisi ratkaista tai jonka olisi pitänyt jo ratketa mutta joka on edelleenkin ehkä enemmän sitten Kanadan sisäpolitiikkaan liittyvistä syistä avoimena. Toissa päivänä Brysselissä nimenomaan oli mahdollisuus EU-ministereiden tapaamisessa ministeri Lavrovin kanssa todeta se, kysyä häneltä ja saada häneltä se vastaus, että Venäjä ei ole tässä se, jolla on ongelma EU:n kanssa. Toisin sanoen täytyy myöskin nähdä se, että ei ole myöskään mitään tällaista yleistä diplomaattista kiristymistä kautta linjan olemassa EU—Venäjä-suhteissa tai muissakaan kansainvälisissä suhteissa.

Samanaikaisesti on saavutettu merkittäviä edistysaskeleita Iranin suhteen. Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Venäjä ja Keski-Aasian tasavallat, on hyvin yksimielinen ja hyvässä yhteistyössä Afganistanin suhteen. Sitten on asioita, joissa taas on selvästikin vastakkainasettelua. On valitettavaa, että aseriisuntakysymyksissä, asevalvontakysymyksissä ei ole tapahtunut edistystä. Minä en kiinnittäisi huomiota niinkään yksittäisiin ohjuksiin siellä tai täällä, koska jokainen ohjus on liikaa, jokainen ydinase on liikaa ja jokainen, yksikin, ydinase, joka laukaistaan mistä tahansa, pystyy esimerkiksi tuhoamaan vaikka Suomen pääkaupungin. Siinä mielessä tämä ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen, mutta on tietysti tärkeää, että pystyttäisiin toimimaan tässäkin luottamusta lisäävällä tavalla, ja siinä on Euroopalla ja ehkä Pohjoismaillakin tietynlainen rooli. Itse korostaisin juuri tätä, että Pohjoismaat toimivat tänä päivänä koko ajan tiiviimmässä yhteistyössä kaikissa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puolustusministerit ovat yhteisen puolustuksen, Nordefcon, osalta jo aikaansaaneet oman visionsa, paperinsa. Tarkoitus on helmikuussa ulkoministereiden kesken sopia myöskin laajempaan turvallisuuteen liittyvistä yhteisistä lähtökohdista, jotka eivät sisällä mitään sellaista, mitä emme olisi tähänkin asti tehneet, mutta korostavat sitä, että Pohjoismailla on yhdessä paremmat mahdollisuudet ja yhteiset lähtökohdat toimia näissä kysymyksissä.

Sen verran vielä tuosta käsiteltävästä Euroopan unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta — vaikka vasemmistoryhmä ei enää ole salissa — että ne kuvat, mitä sieltä maalattiin, olivat ehkä sellaisia, joista monet toivoisivat, että ne todella olisivat toteutumassa, mutta ei ole pienintäkään mahdollisuutta siihen, että mitään sellaista olisi, eikä sitä tavoitella, eikä ole syytäkään tavoitella. Sen sijaan on kysymys hyvin konkreettisista asioista tässäkin: Mitenkä Euroopan voimavaroja kriisinhallinnassa, YK:n käytössä, unionin omissa operaatioissa tai joissain tapauksissa Nato-operaatioissa, joissa mekin olemme mukana silloin, kun niillä on YK:n turvaneuvoston mandaatti, voitaisiin kehittää paremmin ja käyttää tehokkaammin? Miten voitaisiin toimia kustannustehokkaasti puolustuksen kehittämisessä erilaisissa ryhmissä sekä Eurooppa-tasolla että Euroopan sisällä, kuten Nordefco Pohjoismaiden osalta on monia muita kiinnostava hyvä esimerkki? Ja mitenkä voidaan puolustusteollisuuden yhteistyötä ja kilpailukykyä lisätä, koska se on yksi ehkä maailman protektionistisin toimiala, jossa olisi paljonkin voitettavaa avaamalla markkinoita? Mutta mikään näistä ei liity niihin kysymyksiin, joita tuossa tuotiin erityisesti esille.

Lopuksi vielä Istanbulin sopimus. Olen henkilökohtaisesti useita kertoja koettanut käynnistää ja viedä eteenpäin sitä prosessia, että se saataisiin mahdollisimman pikaisesti ratifioitua. On erittäin kiusallista, että näin ei ole tapahtunut, mutta se ei ole ulkoministeriöstä kiinni. Meidän lähtökohtammehan Suomessa on sinänsä ymmärrettävästi se, että kun ratifioimme sopimuksen, haluamme, että lainsäädäntö on kautta linjan kunnossa, mutta ehkä on tässäkin jotain, että voitaisiin tätäkin periaatetta nopeuttaa niin, että saataisiin tällaiset kiusalliset viivästymiset poistumaan.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Sanoisin muutaman sanan meidän edustustoverkosta ja nimenomaan Team Finlandista, koska siitä muutama kysymys esitettiin.

Maailmassahan on tänä päivänä noin kaksi sataa kansallisvaltiota, ja meillä on 92 edustustoa ympäri maailmaa. Kuten edustaja Grahn-Laasonen totesi, niin ulkoasiainhallinto muuttuu jatkuvasti, ja me yritämme pysyä mahdollisimman toimeliaina ja ketterinä tekemällä uudistuksia, vaikka resurssit ovat tiukkoja. Team Finland on yksi osa meidän laajempaa edustautumista. Meillä on yli 70 Team Finland -koordinaattoria ympäri maailmaa. Esimerkki: Finpro joutuu valitettavasti leikkaamaan toimintaansa. Meidän mielestä on erittäin tärkeätä, että Finpron ulkomaanedustus kuitenkin säilyy tavalla tai toisella. Me käytämme toki myös EU-lähetystöjä ympäri maailmaa parhaimman mukaan, ei vain tiloja vaan myös raportointia, ja totta kai me teemme yhteistyötä Pohjoismaiden kesken.

Esitettiin kysymys läppärisuurlähettiläästä. En tiedä, kenen ajatus tämä alunperin oli. Onpa tainnut myös ministeri Haavisto siitä aikoinaan puhua, mutta ministeri Tuomioja on toimeenpannut kaksi: yksi niistä Kolumbiassa ja toinen menossa nyt Myanmariin.

Ihan vain viimeisenä ehkä tällaisena joulukevennyksenä pohjoismaisesta yhteistyöstä: Me olemme menossa Myanmarissa Norjan tiloihin, ja hyvä näin. Kazakstanissa Astanassa Ruotsi on tullut meidän tiloihin. Kysyivät, voisivatko he lähettää oman edustajansa sinne. Me sanoimme, että totta kai. Meillä taisi olla kuusi työntekijää paikalla. Ruotsi sai vuokrata meiltä yhden huoneen tässä kerrostalorakennuksessa. Sinä päivänä kun Ruotsi tuli taloon, meidän suurlähettiläämme totesi, että meidän Suomen leijonan vaakunan yläpuolelle alaovella oli yhtäkkiä noussut jättiläismäinen kolme kruunua. Eli pohjoismainen yhteistyö on monensäkeistä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tästä edustaja Grahn-Laasosenkin ajatuslinjoilla. Eli meillä on hyvin paljon, en tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta varmasti yli miljoona ulkosuomalaista, ja Kanadassakin heitä on kymmeniätuhansia. Kun valiokunta vieraili Kanadassa, niin siellä erittäin huolestuneena katsoimme nimenomaan näitä vientiin suunnattuja resursseja. Olisiko mahdollista näitä osaavia ulkosuomalaisia, esimerkiksi entisiä nokialaisia, hyödyntää tässä viennin edistämisessä? Sillä Team Finlandkin on rajallisten resurssien yritys, tai viritelmä kuitenkin, sinänsä hyvää työtä varmasti tekevät.

Toinen asia, missä ulkoministeriöllä olisi mielestäni paljon annettavaa, on koulutusvienti. Ulkoministeriö on tehnyt koulutusyhteistyötä eri maiden kanssa jo kymmenien vuosien ajan. Onko tätä ajateltu, että ulkoministeriö, jossa on hankittu tietoa ja kokemusta eri kulttuurien kanssa toimimisesta, voisi olla aktiivinen myös tässä koulutuspuolella?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän puheenvuoroon jatkaakseni. Päivi Lipposen vetämä koulutusvientityöryhmä sai aikaan mielestäni kyllä erittäin hyviä ehdotuksia koulutusviennin tehostamiseksi ja parantamiseksi. Toivoisin kyllä, että sieltä nostettaisiin nyt näitä ihan tärkeimpiä asioita esille ja lähdettäisiin ripeästi viemään niitä eteenpäin. Esimerkiksi se, että ilman sitä, että me voisimme viedä tutkintoja ulkomaille, me emme voi ottaa sitä suurta harppausta ja steppiä, joka meidän pitäisi voida ottaa. Ammattikorkeakoulut, joista itsekin siviilielämässä edustan yhtä, ovat saaneet miljoonien arvoisia kauppoja aikaiseksi ihan peruskoulutuksesta, terveydenhoitajakoulutuksesta, sairaanhoitajakoulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta ympäri maailmaa näihin kehitysmaihin, mutta monet haluaisivat ostaa kokonaisia tutkintoja. Kun puhutaan koulutuksen roolin merkityksestä, niin kokonaisia koulutusjärjestelmiä pystyttäisiin kehittämään näissä köyhissä maissa, jos meillä olisi väljemmät säännöt ja jos me poistaisimme koulutusviennin esteet. Tämä olisi nyt kyllä erittäin tärkeätä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeriltä, joka taisi poistua, olisin halunnut vielä kysyä tuosta Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta, kun nyt on päätetty lähettää sinne EU:sta myös sotilaita Ranskan lisäksi, että minkälaisia ajatuksia tämä herättää Suomen toiminnan osalta tai herättääkö mitään. Toinen asia, taisteluosastoista vielä olisin jatkanut, kun tämä Eurooppa-neuvosto on tulossa, että kun Suomihan pohtii nyt tätä johtovaltiovastuun ottamista siinäkin hommassa, niin vaikuttaako tämä käytettävyyskeskustelu, jota siellä käydään, nyt millä tavalla Suomen päätökseen?

Mutta ehkä muut ministerit tietävät sitten tästä vakautusrahastosta, jota valiokunta on esittänyt moneen kertaan, että pitäisi perustaa Suomeen kehitys- ja turvallisuusjatkumon huomioimiseksi tällainen eri ministeriöiden hallitsema vakautusrahasto. Onko tätä ideaa pidetty esillä? Tuloksellinen kriisin ehkäisy ja hallinta on tietenkin kokonaisuus, jossa kaikki nämä, kehitysponnistelut, rauhanvälitys ja siviili- ja sotilaskriisinhallinta, kulkevat käsi kädessä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyö- ja rauhanturva-asioista vielä sen verran, että mielestäni on aivan eri asia, ollaanko Nato-lipun alla sotaoperaatiossa vai YK-lipun alla YK-mandaatilla rauhanturvaoperaatiossa. Esimerkiksi lääkinnällinen toiminta menisi mielestäni kokonaisuudessaan kehitysyhteistyörahoihin, kuten myös moni muu toiminta, millä tuotetaan työtä paikallisille, alueelle.

Sitten tämä ohjusasia, mikä tässä käytiin. Näettekö samoin kuin minä, että on olemassa vaara, että tämä nykyinen kyber-varustelu voi tehdä semmoisen uuden kylmenevän ilmapiirin tähän vakoiluineen ja kaikkineen?

Ja vielä tästä suurlähetystöverkostosta. Esimerkiksi äänestysmahdollisuutta ei ole sivuttu vielä tässä, vaan tässä on puhuttu tästä viennin edistämisestä. Miten tämmöiset harvenevan verkon tuomat ongelmat paikataan esimerkiksi äänestyksessä?

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Voisin ehkä vastata suoraan edustaja Haapasen kysymykseen ja lisätä yhden huomion, jonka tuossa äsken unohdin. Ajatus ulkosuomalaisten hyväksikäyttämisestä on mielestäni erinomainen. Tätä harrastetaan paljon esimerkiksi Irlannissa, tai vaikkapa Uudessa-Seelannissa, jossa juuri äsken vierailin, on yli miljoona kiwiä, jotka asuvat ympäri maailmaa, ja heitä käytetään sitten tavalla tai toisella oman maan edustajina ja miksei myös viennin edistämistehtävissä. Eli nykyäänhän meillä on totta kai kunniakonsuliverkosto, joka sinänsä on erinomainen, mutta se, että me käyttäisimme nimenomaan Suomesta muuttaneita ekspatteja ympäri maailmaa organisoidummin kuin tänä päivänä, olisi tervetullutta.

Toinen huomio on ehkä tälle talolle ja erityisesti eduskunnan puhemiehelle. Minun mielestäni olisi loistavaa, jos kansanedustajia voisi käyttää enemmän Team Finland -toiminnassa eli viennin edistäjinä. Ulkomaankauppaministeri sinänsä pyrkii, totta kai, matkustamaan mahdollisimman paljon ja ottaa yrityksiä mukaan, mutta miksi emme voisi yli puoluerajojen hyödyntää meidän kansanedustajiamme, jotka voisivat yritysten kanssa matkustaa ympäri maailmaa Team Finland -hengessä. Jos tähän löytyisi jonkin näköinen ratkaisu, niin uskon, että saisimme lisää vientiä ja hyötyä myös näille matkoille.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Paloniemelle vielä tästä koulutuksesta, koulutusviennistä. Se sivuaa juuri sitä teemaa, jonka sanoin: ylipäätään koulutuksen rooli kehitysyhteistyössä. En ajattele sitä niinkään vientinäkökulmasta mutta ajattelen, että suomalaista osaamista opettajankoulutuksessa, suomalaista osaamista ammattikorkeakoulujärjestelmien käynnistämisessä ja muuta kehitysmaissa voitaisiin hyvinkin tarvita. Tässä on kyllä hyvin suuri synergia-asia, johon myöskin edustaja Haapanen viittasi.

Edustaja Komille: Keski-Afrikan tasavallan poliittisen arvioinnin jätän tietysti ulkoministeri Tuomiojalle, mutta voi sanoa, että Keski-Afrikan tasavallan tilanne on herättänyt Suomessa erittäin paljon humanitäärista huolta; noin 5 miljoonan ihmisen maa, Suomen kokoinen maa, noin puolet, 2,3 miljoona muistaakseni, on humanitäärisen avun varassa tällä hetkellä. Kaikki valtion rakenteet ovat kaatuneet, ja täydellinen kaaos vallitsee. Tietysti tiedämme jo nyt, että lapset, naiset, siviiliväestö ovat siellä sodan jaloissa. Tällä hetkellä se on erittäin vahvasti myöskin humanitäärinen projekti, ja olemme sinne osoittaneet myöskin nyt humanitääristä apua.

Sitten tästä vakausrahastosta, jossa yhdistyisi tavallaan tämmöinen jatkumo sotilaallisesta kriisinhallinnasta sitten kohti kehitysyhteistyötä, rauhanvälityskomponentit olisivat mukana. Käytännössä olemme nyt tehneet niin, kun ulkoministeriössä on tuolla Tuomiojan puolella tietty rauhanvälitysraha, muistaakseni 400 000 euroa, varattu ja käytännössä tältä kehitysyhteistyöpuolelta sitten järjestöjen rauhanvälityshankkeisiin ja rauhanprosesseja tukeviin hankkeisiin on myöskin osoitettu varoja, että meillä on tavallaan hyvin, voisi sanoa, hyvä ja toimiva yhteistyö ulkoministeriön sisällä. Rauhanvälityspanostuksemme ei ole vain se 400 000, joka siellä lukee, vaan meillä on sitten järjestöjen kautta ja esimerkiksi CMI:n, presidentti Ahtisaaren organisaation, tuen kautta osoitettu aika paljon enemmänkin varoja heidän projekteihinsa rauhanvälityksessä.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy tulla tänne, kun saattaa mennä jonkun sekunnin yli 2 minuutin.

Ulkoasiainvaliokunnan talousarvioesitys vuodelle 2014 on yhteensä 1,294 miljardia euroa, jossa on vähennystä tähän vuoteen verrattuna 1 prosentti. Suomella on yhteensä 92 ulkomailla sijaitsevaa toimipistettä, joista 74 on suurlähetystöjä, lisäksi lähes parikymmentä muuta edustustoa. Tämänkaltainen verkosto nielee lähes puolet ministeriön toimintamenoista nettona.

Ulkoasiainvaliokunta on omassa mietinnössään korostanut YK:ssa ja EU:ssa sovittujen kehitystavoitteiden velvoittavan Suomea. Tästä syystä Suomen hallitus on päättänyt ohjata kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön. Mielestäni päätös on ontuva. Kehitysyhteistyön johtavana ajatuksena tulee olla tuloksellinen yhteistyö kohdemaan kanssa eikä suinkaan tietyn laskennallisen bruttokansantulo-osuuden saavuttaminen. Tuloksellisella yhteistyöllä vähennetään avustettavan maan kansalaisten kärsimyksiä ja tuetaan maan demokraattista kehitystä.

Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä äsken pääsin debatissa ääneen lausumaan, seuraavassa. Suomen antamasta kehitysavusta tulisi vähentää suora rahallinen tuki toisille valtioille. Miksi? Siksi, että kehitysavun läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja tuottavuutta on tarkasteltava niin, ettei apua käytetä avustettavan maan hallinnon paisuttamiseen ja jopa paikalliseen korruptioon, mistä äsken kovasti keskusteltiin salissa. Tietojeni mukaan Suomen kehitysapua on käytetty lahjusten antamiseen avustettavan maan virkamiehille. Tämäkin on dokumentoitu eri yhteyksissä, niin kuin puheenjohtajamme Timo Soini äsken totesi.

Olen jo aiemmin tässä salissa esittänyt riihikuivan rahan asemasta, että kehitysmaita avustettaisiin enenevässä määrin suomalaisilla tuotteilla, jolloin raha jäisi kotimaahan ja sen avulla työllistettäisiin suomalaisia yrityksiä ja työntekijöitä. Tällaista yritystoimintaa olisi muun muassa elintarviketeollisuus, vaateteollisuus ja erimuotoinen talonrakennustoiminta, jolloin saisimme asukkaat kehitysmaissa asumaan telttojen sijasta paremmissa olosuhteissa.

Lopuksi totean, että perussuomalaiset eivät vastusta kansainvälistä solidaarisuutta. Se on erinomainen asia. Mutta tässä tilanteessa, missä Suomen valtio tällä hetkellä on budjettimielessä ja myöskin Suomen kunnat ja myöskin Suomen kansalaiset, silloin kun on rahasta puute, niin pitäisi kaikensorttisia asioita miettiä uudestaan, ja tässä mielessä on parempi, että tehdään Suomessa työtä ja työn tuloksia viedään ulkomaille. Muistan joskus 80-luvulla, kun Suomi vei Aasiaan, Kaukoitään, vesipumppuja, rakensi sikäläisille kansalaisille vedenottopaikkoja. Tämä hyödytti molempia maita, niin Suomea, koska työt tehtiin täällä, kuin kansalaisia siellä, että he saisivat kunnollista ja terveellistä vettä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia, syrjintä on kielletty. Yhteiskunnan rakenteelliset esteet ja vallitsevat asenteet rajoittavat kuitenkin vammaisten ihmisten itsenäistä elämää. Vammaispoliittisessa ohjelmassa onkin iso joukko tärkeitä konkreettisia toimenpiteitä, joissa epäkohtiin tartutaan.

Yksi keskeisimmistä on se, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi tehdään mahdollisimman nopeasti, sen edellyttämien säädösmuutosten valmistelu ja voimaan saattaminen viedään eteenpäin. Häpeäksemme Suomi on viimeisiä maita, jossa ei vielä ole ratifioitu vammaisten ihmisarvoa parantavaa sopimusta, ja tässä on tehtävä lujasti työtä kaikkien eri ministeriöiden kesken, jotta tämä asia saadaan kuntoon. Ongelmia on muun muassa siinä, että vammaisilla tulee olla oikeus asua siellä, missä haluavat.

Arvoisa puhemies! Vammaispolitiikkaan osittain liittyen, Kuurojen Maailmanliitto sijaitsee Helsingissä, itse asiassa koko Kuurojen Maailmanliiton toiminta ja päämaja on Helsingissä. Siitä huolimatta Kuurojen Maailmanliiton rahoitus on sellainen asia, jonka eduskunta on joka vuosi korjannut. Tänäkin vuonna valtiovarainvaliokunta lisäsi 50 000 euroa, ja jatkossa on kyllä huolehdittava siitä, että ulkoministeriön toimialalta löytyy Kuurojen Maailmanliitolle rahoitus ja sille oma momentti.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2014 budjetissa kehitysyhteistyömäärärahat ovat noin 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tavoitteena on, että kehitysyhteistyön määräraha olisi 0,7 prosenttia bkt:sta vuonna 2015. Siihen olemme YK:ssa sitoutuneet. Hallitus on päättänyt perustellusti ohjata kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön. Päästökauppatulot ovat olleet tosin niin niukat, että uusia innovatiivisia rahoituskeinoja olisi hyvä löytää kehitysyhteistyöhön. Selvityksen mukaan 0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi, että päästöhuutokauppatuloja voitaisiin ohjata kehitysyhteistyöhön vuosittain arvioiden mukaan noin 90—446 miljoonaa euroa vuosina 2013—2015.

Kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan mittavaa maailmanlaajuista edistystä muun muassa YK:n vuosituhatjulistuksen ja sen kaikkien kahdeksan päätavoitteen osalta. Esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut ja on noin 13 prosenttia maailman väestöstä. Yhtä suuri osa peruskouluikäisistä tytöistä ja pojista käy koulua. Lapsi- ja äitikuolleisuus on vähentynyt. Puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien osuus maailman väestöstä on puolittunut. Väestöstä 89 prosentilla on puhdasta juomavettä.

Rikkaana länsimaisena valtiona Suomella on velvollisuus huolehtia siitä, että maailman hädästä kannetaan huolta, ja tässä keskustelussa todella hyvin nousi esiin se, että kyse on myös maailman vakaudesta ja rauhasta.