Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tämä talousarvio oli käsittelyssä, niin tämän pääluokan osalta itsekin silloin vaadin vientiin lisää rahaa, koska siinä oli muun muassa Finpron asemaa käsitelty sillä tavoin, että Finpron toimintaedellytykset monien täällä olevien kansanedustajien mielestä olivat heikentyneet. Kuitenkin vienti on tavattoman tärkeä koko kansantalouden kannalta: kun vienti vetää, niin silloin Suomessa asiat ovat aika hyvin.

Tällä hetkellä vienti ei vedä niin hyvin kuin parhaimpina aikoina, vaikkakaan miljardeissa kovin suuresta pudotuksesta ei ole kyse, ja viime kuukausina, muun muassa tällä kolmannella neljänneksellä, ovat jopa pienet ja keskisuuret yritykset metsäteollisuudessa ja metallisektorilla saaneet vientiin lisäystä. Tänään ilmestyneen Tullin tilaston mukaan metsäteollisuudessa keskisuuret ja pienet yritykset ovat lisänneet viime vuoteen verrattuna jopa 30—40 prosenttia. Tämä on tietysti pieni sektori, ja pienet ovat siinä nämä muutamat sadat miljoonatkin, mutta tämä kuvastaa kuitenkin sitä, että jonkunlaista valoa aina silloin tällöin on näköpiirissä.

Tässä työ- ja elinkeinojaoston mietinnössä tuodaan tämä viennin tärkeys esille ja sitten myös se, että uusia tuotteita on luotava ja löydettävä myös uusia markkinoita. Kilpailukyky on muutakin kuin kustannukset. Siinä on kysymys siitä, että arkielämään tai elämään yleensä liittyviä tuotteita tai palveluita pystytään kehittämään niin, että ihmiset niitä haluavat ostaa tai käyttää ja maksaa siitä.

Tässä mietinnössä tuodaan esille myös se tyytyväisyys, että Teollisuussijoituksen tätä kasvurahastolinjaa on jatkettu, ja myös tähän liittyen hallitus esitti ja eduskunta nopeasti käsitteli Teollisuussijoitus-lain muutoksen, jossa mahdollistettiin tämä STX:n Arctic-yhtiön osakepääoman ostaminen valtiolle.

Tässä mietinnössä on sitten tehty myös valiokunnan tärkeäksi katsomia muutoksia, jotka liittyvät tähän vientiin. Pk-yritysten kansainvälistyminen ja niiden sijoittuminen Venäjälle on ollut yksi tällainen tärkeä asia, samaten Finpron verkoston ja Team Finlandin vahvistaminen, mutta samalla myös on otettu huomioon ja tuotu esillekin se, että Invest in Finlandiinkin, siinä muodossa kuin se nykyisin osana Team Finlandia on, pitäisi panostaa.

Samaten on vanhat asiat, kuten velkaneuvonta ja maakunnille tärkeä maakuntaraha. Vaikka monet sitä pitävät tarpeettomana, niin me olemme kuitenkin nähneet, että se on tärkeä osa maakunnan politiikkaa — järkeä osataan käyttää muuallakin kuin täällä Helsingissä tai Senaatintorin ympärillä. Myös kylätoiminta on osa tätä, koska maakunnissa monissa kylissä ei ole kysymys pelkästään paikallisista asukkaista vaan siitä, että kesäasukkaat ovat osa tätä kylätoimintaa ja yhdessä on saatu paljon aikaan.

Vielä sitten lopuksi ulkomaalaiset Suomessa. Se on tärkeä voimavara, ja tämän voimavaran hyödyntämistä on se, että suomen kielen opetusta ulkomaalaisille nykyisestä selkeästi tehostetaan. Nämä ihmiset, jotka oppivat suomen kieltä, vähemmänkin, ovat täällä Suomessa ja joskus elämänsä vaiheessa missä päin tahansa maailmaa tärkeä voimavara ja myös osa sitä mahdollisuutta, että Suomen vientiä voidaan tehostaa, koska meillä on näitä Suomen-ystäviä ympäri maailmaa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Heikko taloustilanne on vaivannut ulkomaankaupasta riippuvaista Suomea pitkään, mistä olemme surullisen hyvin tietoisia. Positiivisia signaaleja on kuitenkin vihdoin havaittavissa. Tavaravienti kasvoi lokakuussa 3 prosenttia. Viennin kuukausiarvo oli tätä suurempi edellisen kerran yli puolitoista vuotta sitten. Syksyn aikana valmistuneet ennusteet lupailevat ensi vuodelle ainakin jossakin määrin positiivista virettä. Myös vaikkapa yksittäisten merkittävien investointien saamisessa Suomeen on onnistuttu, kuten esimerkiksi Microsoftin datakeskuksen osalta saimme syksyllä havaita. Myös viestit vaikkapa peliteollisuuden piiristä ovat olleet rohkaisevia.

Nämä positiiviset signaalit eivät kuitenkaan ole suuressa mittakaavassa lisänneet työvoiman kysyntää. Sitä vastoin rakennemuutos kohdistuu hyvinkin voimallisesti varsinkin muutamille pienille paikkakunnille, joissa elinkeinorakenne on yksittäisten suurten työnantajien varassa. Meidän, niin elinkeinoelämän kuin hallinnonkin, on tässä tilanteessa oltava rohkeita ja uudistushakuisia, kun rakennamme tulevaisuuden Suomea.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalli keskustasta on tehnyt lausumaehdotuksen, joka alkaa seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee innostavan ja kannustavan kasvun strategian Suomelle." En usko, että tämä menee huomenna äänestyksestä läpi, mutta pitää sanoa, että tämä on sinänsä oivallisesti muotoiltu ja tästä olemme täysin samaa mieltä. Tarvitsemme nyt intoa ja kannustavuutta ja kasvua.

Mutta kyllä hallitus kasvuun panostaakin. Talousarvioesitys pitää sisällään merkittävän kasvurahoitusohjelman. Sen mukaisesti pääomitamme muun muassa ensi vuonna 30 miljoonalla eurolla Suomen Teollisuussijoitusta, jonka tehtävänä on perustaa uusi kasvurahasto ja rahasto. (Mauri Pekkarinen: Onko se paljon?) Tavoitteena on koota jo ensimmäisenä vuotena kokoluokaltaan yli 100 miljoonan euron suuruinen rahasto, jossa on valtion lisäksi mukana muita sijoituskumppaneita.

Perustamme myös Tekesin yhteyteen ja sen omistajaohjaukseen pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön. Samanaikaisesti Finnvera luopuu siirtymäajan kuluessa suorasta sijoituksesta yrityksiin ja rahastoihin. Siirtymäajan aikana pääomitamme kuitenkin Finnveraa, jotta muun muassa sen salkussa oleviin yhtiöihin voidaan tehdä jatkosijoituksia. Ensi vuodelle olemme varanneet tätä tarkoitusta varten 5 miljoonaa. Tällä uudistuksella saavutamme tilanteen, jossa alkavien kasvuyritysten julkinen riskirahoitus löytyy yhdestä paikasta eli Tekesistä, jolla on jatkossa avustusten ja lainojen lisäksi käytössään myös pääomasijoitusinstrumentit. Tekesin pääomasijoitustoimintaan on varattu 20 miljoonaa euroa vuosittain, ja resursointi on toteutettu olemassa olevien resurssien puitteissa siirtämällä mainittu summa Tekesin lainamomentilta. Yhteensä kyse on merkittävistä panostuksista kasvuun. Kokonaisuudessaan Tekesin laina-avustus- ja pääomasijoitustoimintaan varatut resurssit ovat yli 500 miljoonaa.

Ensi vuonna käynnistyy uusi rakennerahastojen ohjelmakausi. Ensi vuosi tuleekin olemaan kiireinen, joskin varmaan sellainen on tämäkin vuosi ollut. Ensi vuonna on päällekkäin sekä kuluvan että uuden ohjelmakauden toimenpiteitä. Ensi vuoden talousarvioesityksessä rakennerahastojen myöntämisvaltuus on 291 miljoonaa euroa, joka on 64 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Lisäresurssit ovat tarpeen, mutta samanaikaisesti on erittäin tarkkaan varmistuttava varojen tehokkaasta ja järkevästä kohdentumisesta.

Energiapolitiikan puolella tapahtuu paljon, ja varmaan monesta aiheesta keskustellaan budjetin tulokulmasta. Olennaista on mainita se, että esitämme ensi vuoden budjettiin peräti 90 miljoonaa euroa LNG-terminaalien investointeihin, mikä on jatkoa jo keväällä lisäbudjetissa hyväksytylle yli 30 miljoonan rahoituskokonaisuudelle. Olennainen organisatorinen seikka on se, että Energiamarkkinavirasto muuttuu vuoden vaihteessa Energiavirastoksi.

Arvoisa puhemies! Tällaisena loppukevennyksenä voi todeta, että kun eduskunnan valiokunta on lisännyt määrärahoja, niin niitä on joissain yhteyksissä kutsuttu niin sanotuiksi joululahjarahoiksi. Tässä tapauksessa voi sanoa, että sitä ne ovat kirjaimellisesti, kun valiokunta esittää 300 000 euroa Joulupukkisäätiölle Matkailun edistämiskeskukseen Aasiassa. Uskon kuitenkin, että nämä rahat ovat hyödyksi ja matkailun kannalta erittäin hyvä panostus.

Haluan myös muutoin kiittää valiokuntaa hyvästä työstä ja oivasti suoritetuista kohdennuksista ja lisämäärärahoista.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan aloittaa kiittämällä valiokuntaa vastuullisesta ja harkitsevasta työstä tämän mietinnön aikaansaamiseksi ja myöskin niistä ehdotuksista ja lisäehdotuksista, joita vastuualueenikin tehtäviin liittyen on tehty. Kiitos tästä kaikesta.

Elinkeinoministeri Vapaavuorihan omassa puheenvuorossaan valotti niitä näköaloja ja haasteita, joitten edessä me olemme, kun talousarvioesitystä on tehty. Mutta myös siinä pilkahti orastava toivo siitä, että parempaankin suuntaan ollaan menossa, koskipa se vähän viennin näköaloja ja toivon mukaan myöskin jatkossa kasvun edellytyksiä, joka on ehto sille, että työllisyys voi parantua. Mehän olemme, niin kuin kaikki tiedämme, takavuosina varsin korkean kasvun vuosien aikaa eläneet, ja edessä ovat hitaamman kasvun vuodet, ja sillä on tietysti vaikutuksia totta kai myöskin työllisyyden hoidon edellytyksiin ja varsinkin tällaisen vaikeamman työttömyyden taittamistalkoisiin, olkoonkin, että kasvun ja työllisyyden välinen suhde ei ole entisensä.

Hallituksen osalta on tehty erittäin merkittäviä, vastuullisia maamme kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden edellyttämiä päätöksiä — ensi vuoden budjetti, joka on täällä, lisäbudjetti, rakenneohjelma — ja edesautettu myös omalta osaltamme sitä, että syntyy pitkäkestoinen kilpailukykyä kannustava työmarkkinaratkaisu. Tä-mä kokonaisuus muodostaa uskottavan asiakokonaisuuden Suomen selviytymisen tarinalle myöskin tulevina vuosina, ja se kertoo, että sekä tämä parlamentaarinen päätöksenteko että sopimusyhteiskunta on toiminut ja kantanut vastuuta.

Lähes nollakasvun vuosina on kuitenkin hyvä sanoa, että vaikka meillä on 289 000 työtöntä, niin tietysti tämä työttömyyden kasvu on onneksi ollut kuitenkin maltillista. Me arvioimme, että tänä vuonna se on 8,3 prosenttia, ja parhaimmillaan se voi jonkun kymmenyksen laskea ensi vuotta koskien 8,1 prosenttiin. Korkea on työttömyys edelleenkin, mutta on tämä suunta. Kaiken takana on ei pelkästään suhdannetilanne vaan se syvä rakennemuutos, joka tässä yhteiskunnassa on menossa, jossa 100 000 teollista työpaikkaa on kymmenen vuoden sisällä maastamme hävinnyt, ja tämmöinen hiljainen hiipivä rakennemuutos on vielä suurempaa, mikä merkitsee sitä, että työpaikkoja syntyy ja kuolee keskimäärin 400 päivässä — sekä syntyy että toisaalta häviää. (Mauri Pekkarinen: Niitä poistuu enemmän kuin syntyy!) — No ei kovin paljon. Mutta joka tapauksessa tämä suhde on aika tavalla... — totta kai siis nyt vielä poistuu enempi kuin syntyy, mutta minä yritin kuvata sitä dynamiikkaa, joka on tässä muutoksessa menossa.

Sitten on ehkä hyvä vielä sanoa, että meidän työllisyysastehan on nyt 69 prosenttia. Sehän ei ole tietenkään riittävä tulevaisuutta ajatellen, ja sen kohottamiseksi meidän on ilman muuta tehtävä töitä. Se, mikä huolettaa vuoden takaisiin työttömyyslukuihin verrattuna, on se, että meiltä vetäytyy työmarkkinoilta paljon ihmisiä, työikäisiä ihmisiä, varsinkin naisia. Tässä on monia syitä, joista olemme täällä jo keskustelleet, mutta se on ristiriidassa sen päämäärän kanssa, joka meillä on siihen, että me työllisyysastetta voimme tässä maassa nostaa.

Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen määräraha 2014 on siis 511 miljoonaa. Se on momentilla 35 miljoonaa vähempi kuin tänä vuonna. Mutta ei hätää, meillä on siis päätös siitä, että nämä voivat olla siirtomäärärahoja, ja meillä on myös päätös siitä hallituksessa, että jos tuota 30 prosentin aktivointiastetta ei kyetä ylläpitämään, niin meidän on tarkoitus sitten arvioida lisäbudjettien myötä riittävät määrärahat. Nyt on käynyt niin, että ensi vuodelle on siirtymässä noin 200 miljoonaa työllisyysmäärärahoja, mikä tietysti varmistaa sen, että ensi vuonna tämä tavoite pystytään pitämään. Siihen on erittäin monia syitä, eikä ole pelkästään kysymys siitä, ovatko meidän te-toimistopalvelut toimineet alkuvuodesta, vaan siinä on monia syitä, joita voidaan täällä eritellä. Lokakuussa aktivointiaste oli 29 prosenttia. 118 000 ihmistä oli näitten toimenpiteitten piirissä, ja minusta se on aika paljon.

Valiokunta perusteli nuorison työllisyys-, syrjäytymis- ja nuorisotakuuasiaa erittäin hienolla tavalla tässä mietinnössä, enkä mene tähän asiaan kuin toteamalla, että 7 000 nuorta on saanut työpaikan Sanssi-kortin avulla. Se ei ole pikkumäärä. Tilanne on se, että 94,5 prosentille on tehty työllistämissuunnitelma kolmen kuukauden aikana. 80 prosenttia nuorista on saanut joko sen työ-, koulutus- tai muun toimenpiteen kolmen kuukauden aikana, ja 20 prosenttia toki edelleenkin — ja se on huono luku — vielä valuu yli kolmen kuukauden työttömyyden, joka onneksi nuorilla kestää vain 11 viikkoa keskimäärin, kun työttömyys yleensä kestää 42 viikkoa ja 55-vuotiailla peräti 81 viikkoa. Työtä meillä on tehtävissä, mutta paljon on saatu aikaan tälläkin saralla, mitä täytyy arvostaa.

Huoleni on ennen kaikkea pitkittyvän työttömyyden kasvussa, jossa me emme ole vielä onnistuneet sillä tavalla kuin meidän pitää, vaikka me olemme laittaneet aika paljon paukkuja tähän kuntakokeiluun. Nyt me panemme 20 miljoonaa vuosittain määrärahaa, ja tuloksiakin on saatu aikaan. Nyt rakenneohjelman myötä tullaan tehostamaan näitä toimia. Työvoimapalvelupisteverkosto tehdään koko maata kattavaksi lakipohjalle, jossa nimenomaan kuntavetoisesti kohtaavat te-toimisto, Kelan palvelut ja kunnan palvelut, ja rakennetaan sitä polkua pitkittyvän työttömyyden ihmisille kohti työmarkkinoita. Näiden lisäksi on tarkoitus pohtia, olisiko ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille palkkatuki pysyvä tulevaisuudessa. Tässä vain muutama esimerkki niistä hankkeista, jotka rakenneohjelmaan liittyvät ja joita siis ensi vuonna valmistellaan.

Ehkä sitten lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että tämä äkillisen rakennemuutoksen myllerrys ei ole meiltä ohi, ja meillä on 20 miljoonaa nyt varattu määrärahoja tähän työhön, ja ne tulevat kyllä tarpeeseen. Alueellinen kuljetustuki tulee jatkumaan näillä päätöksillä vuoteen 2017 saakka. Haluan kiittää myös valiokuntaa siitä, että te laitoitte lisää määrärahoja nimenomaan kotouttamiseen liittyvään koulutukseen ja kielitaitoon. Näihin toimiin me olemme nyt aika paljon panostaneet, myös lisäbudjetilla 5 miljoonaa euroa, ja on hienoa, että näette tämän asian tärkeyden meidän yhteiskunnan kehityksen ja vakauden kannalta. — Kiitoksia.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka kelpo ministerit tekevät voitavansa, viennin määrä laskee vuositasolla, teollisuustuotanto laskee vuositasolla. Yksityisen sektorin työpaikat ovat vähentyneet vuositasolla yli 40 000 työpaikalla. Tehtävää riittää. Suomi ei ole kääntynyt lainkaan vielä oikealle uralle.

Ministeri Vapaavuori täällä toi ne positiiviset asiat esille. Kerroitte, että rakennerahastovaroja on ensi vuonna enemmän. Niin onkin, kiitos nyt päättyvän kauden ja sieltä säästyneitten. Mutta, ministeri, kyllä kannattaisi sanoa, että nyt leikkautuvat kolmanneksella rakennerahastovarat: vuodessa Suomessa aluekehityksen rahat, EU-raha ja kansallinen raha yhteensä erittäin pitkästi toistasataa miljoonaa euroa, lähes puolitoistasataa miljoonaa euroa. Mitä tulee taas näihin pääomasijoituksiin, sinne tulee se 35 miljoonaa, mutta sitten Tekesin resursseja leikataan kymmenillä miljoonilla euroilla. Comme ci, comme ça.

Ja vielä viimeinen kommentti liittyy energiaan. Näissä oloissa on kyllä aivan käsittämätöntä, että Suomi todellakin on iskenyt päähän kotimaista bioenergiaa ja tuo meille hiiltä. Puoli miljardia on hiililasku. Tänä vuonna koko Suomessa (Puhemies koputtaa) ei ole käynnistetty yhtään uusiutuvalle energialle perustuvaa chp-laitosta. Sen seurauksena, mitä vuoden alusta toteutettiin.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Into, kasvu ja työllisyys ovat tärkeitä asioita, jotka ministeri otti aluksi puheeksi. Minun mielestäni tämä hallituksen kasvurahasto on mitoitettu oikein. Tämä keskustan vaihtoehto, tämä miljardiluokan kasvurahasto: minä pelkään, että siinä kävisi sillä tavalla, että a) ensin ei ole markkinoilla kysyntää ja b) se voisi tarkoittaa sitä, että nyt markkinoilla olevat toimijat menettävät asemansa, yksityiset menettävät asemansa. Ja valtion ei pidä kyllä näin toimia.

Mutta minä olisinkin ministeri Ihalaiselta kysynyt sitä, että nyt on kuitenkin ministeri Urpilainen lanseerannut meille tämmöisen häpeälistan veroveloista pk-yrityksille. Sillähän ei ole mitään tekemistä harmaan talouden kanssa. Verovelka ei ole harmaata taloutta. Harmaan talouden edustajat eivät toimi virallisesti. Ne eivät tee ilmoituksia, ne eivät päädy sinne listoille, vaan tässä on kysymys kuitenkin rehellisesti yrittäjälistoista. Minä olisin halunnut tästä Urpilaisen listasta ministeri Ihalaisen kannan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nimenomaan ministerin kuuluttamana tuossa tarvitaan nyt rohkeita ja uudistushakuisia päätöksiä. Tuossa keskustan omassa vastalauseessa nimenomaan peräänkuulutetaan, niin kuin ministeri luki, innokkuutta ja halua tehdä uusia asioita. Mutta tässä nyt ihan selkeästi tulee semmoinen mieleen, että keskusta haluaa vain kasvurahastoa, jossa on valtavat pääomasijoitukset sinne valtion tuelta. On todistettu jo menneisyydessä se, että missä valtio on näin vahvasti mukana markkinoilla, niin siellähän ei mitään uutta synny. Kyllä tämä on nimenomaan hallituksen ja ministerin tahtotila, se, että sinne sijoitetaan sen verran, että sinne tulee myös uusia yrityksiä ja sitä kautta saadaan nämä markkinat pyörimään.

Se, missä kasvun esteitä on, on nimenomaan lupakäytännöissä. Tässä meillä on paljon tekemistä, että me saamme sitä luvitusta, sen esteitä, purettua ja näitä hallinnollisia ongelmia pois. Tässä on kiitettävästi myöskin valtioneuvosto ministereiden taholla lähtenyt purkamaan näitä, mutta siinä on vielä meillä kaikilla tekemistä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyttä ja erityisesti vientiä tämän pääluokan kohdalta perätään, ja siitä syystä olen ylpeä, että jaosto laittoi Venäjälle, erityisesti pk-sektorin yrityksille, etabloitumiseen sille puolelle avuksi 1,4 miljoonaa ja sitten toisaalta Finpron verkoston ylläpitämiseen 1,5 miljoonaa. Jaosto kävi tutustumassa ja vakuuttui siitä, että Finpron toimintaa tuolla maailmalla kannattaa tukea, ja siitä syystä tämä rahoitus sinne suunnattiin.

Ymmärsin, että tämä kasvurahasto ykkönen, joka on tehty edellisen hallituksen kauden aikana, on toiminut hyvänä vipuvaikutuksena ja tuloksia on tullut. Miksi se toinen kasvurahasto, joka luodaan nyt samoilla pelisäännöillä, ei toimisi samalla tavalla? Tämä on logiikka, mitä en ymmärrä keskustan vastustuksesta siihen, miten tämä toinen nyt olisi yhtäkkiä paljon huonompi kuin se samalla logiikalla toimiva ensimmäinen kasvurahasto.

Joukkovelkakirjamalli on tulossa ensi vuodelle käyttöön pk-sektoreiden yrityksille, ja siitä ymmärtääkseni talousihmiset ovat sitä mieltä, että se tulee auttamaan tätä rahoitusongelmaa, mikä tällä hetkellä koetaan pankkien puolelta pienille yrityksille.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiistelemme täällä kasvurahastoista taikka ei, mutta nyt ehkä pitää katsoa vieläkin pidemmälle kuin vain juuri ihan tähän hetkeen. On tehtävä nopeasti niitä ratkaisuja, joihinka hallitus kykenee, ja toivottavasti eduskunta ne siunaa niin, että niihin todella päästään tarttumaan.

Suomalainen teollisuus elää tällä hetkellä ehkä vielä tunnistamatonta mutta suurinta rakennemuutosta, mitä on tapahtumassa. Meillä on vientiteollisuus ollut keskeisesti veturiyritysten varassa, joita on palvellut laaja alihankintaverkosto. Alihankintaverkostoissa ei ole ollut tässä renkisuhteessa mahdollisuutta oman tuotteiston kehittämiseen ja sitä kautta saada myös nyt jalansijaa sinne oman vientiteollisuuden muodostamiseen. Sen takia meidän täytyy pohtia, mitä jatkossa teemme. Kysynkin elinkeinoministeriltä: lupaatteko tässä ja nyt, että tämä hallitus lähtee pontevasti toimimaan sen hyväksi, että valtiovarainministeri Urpilaisen esityksen mukaan meillä olisi keväällä teollisuuspoliittinen ohjelma, jota eduskunta voi käsitellä?

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta jättää kysymättä vielä kerran: onko edistetty julkisten hankintojen perusarvon korottamista 30 000 eurosta lähemmäksi EU-tasoa eli 300 000 euroa, niin kuin on hallitusneuvotteluissa sovittu? Luulisin, että jos me tämän porsaanreiän saisimme tukittua, saisimme ostot pysymään enemmän kotimaassa. Meidän vaihtotaseemme puhuu tämän puolesta. Odotan, että koska tämä lakimuutos on tulossa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli lokakuussa 5 800 enemmän kuin edellisen vuoden lokakuussa eli yhteensä 36 400.

Meillä on monenlaisia välineitä nuorten työllistämiseksi — on Sanssi-korttia, työelämäkokeilua, työllistämisbonusta — mutta kuulemani mukaan ongelma on usein se, että työvoimahallinnossa ei tunneta näitä erilaisia välineitä saati sitten, että nuori osaisi itse erottaa ne toisistaan ja kysyä, voisiko hän saada käyttöönsä esimerkiksi työelämäkokeilun.

Kysyn, miten TEM yhteistyössä STM:n kanssa aikoo korjata tätä ongelmaa, jotta nämä työllistämisen välineet olisivat helpommin tunnistettavissa ja sitten käytettävissä nuorten työllistämiseksi.

Sari Palm  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi meillä on nuorisotakuu ja nuorten työllisyydestä ja tulevaisuudesta ollaan huolissaan.

Työpajat toimivat merkittävinä ja joustavina toimijoina nuorten työllistämis- ja kouluttautumispolulla ja kuuluvat tähän pääluokkaan nimenomaan te-palveluiden osalta. Vuoden 13 alussa oli paljon ongelmia pajoille ohjautumisessa. Tilanne on tältä osin parantunut, mutta edelleen työkokeiluun ohjautumisessa on alueellisia eroja, ja pajajaksot ovat huomattavasti lyhentyneet, vaikka nuorten tarpeet olisivat juuri toisin päin: tarvittaisiin pidempiä jaksoja.

Haaste on myös vastavalmistuneiden tilanne. Toiselta asteelta ei aina valmistu suoraan työelämään, varsinkaan lukiosta, ja myös lukiolainen voi syrjäytyä pitkällä odotusjaksolla.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat nuoret tarvitsevat myös varsin matalan kynnyksen palveluja, ja kysynkin: miten sektoriministeriö huolehtii yhteistyössä toisten kanssa heikommassa asemassa olevien kuntoutuspalveluista?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen täällä kyseli, minkä takia en kertonut kaikkia asioita. Johtui varmaan siitä, että aikaa oli rajallisesti, ja myös siitä, että silloin edustaja Pekkariselle ei olisi jäänyt mitään kerrottavaa. En myöskään kertonut sitä, että kun meillä viimeisen 10 vuoden aikana on kadonnut teollisuudesta noin 100 000 työpaikkaa, niin viimeisen 10 vuoden aikana allekirjoittanut on ollut elinkeinoministerinä vuoden, Jyri Häkämies vuoden ja Mauri Pekkarinen 8 vuotta.

Arvoisa puhemies! Ensin haluaisin kiittää edustaja Turusta siitä, että hän lausui täällä suuren totuuden. Kyllä tämä kasvurahasto-ohjelma on nimenomaan mitoitettu oikein. KRR II tulee toimimaan tismalleen samalla lailla kuin KRR I, joka oli silloisen ministeri Pekkarisen luomus, hyvä sellainen, ja olemme ottaneet siitä mallia, emmekä sitä yhtään halua kieltää. Ja se toimii tismalleen samalla lailla, samoilla volyymeillä ja samoilla vipuvaikutuksilla.

Mutta siltä varalta, että keskusta olisi sitä mieltä, että se on liian vähäistä, laitamme sen lisäksi vielä 5 miljoonaa Finnveraan ja 20 miljoonaa Tekesiin ja avaamme kokonaan uuden kasvu- ja siemenpuolen rahaston, eli teemme itse asiassa noin tuplasti sen, mitä edellisenä vuonna on tehty. Kyllä tässä on oikeasti reagoitu siihen, että eletään erilaisia aikoja. Mutta tämä perustuu myös hyvin selkeään arvioon ja keskusteluihin yksityisen sektorin merkittävien sijoittajien kanssa siitä, minkä kokoluokan rahastoja tähän ylipäänsä on rakennettavissa.

Olen tässä salissa monta kertaa todennut, että jos kysyntää löytyy ja hyviä hankkeita löytyy enemmän, niin ei minulla ole mitään ongelmaa ehdottaa tulevaisuudessa isompiakin rahoja.

Edustaja Myllykoski peräänkuulutti täällä teollisuuspoliittista ohjelmaa. Kuten edustaja Myllykoskikin varmaan hyvin tietää, niin osana rakennepoliittista ohjelmaa nimenomaan tehdään uusteollistamisohjelmaa, joka kevään aikana on tännekin tulossa.

Edustaja Matikainen-Kallström kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan, tähän luvitukseen. Se on pääosin ministeri Niinistön vastuulla oleva kysymys, enkä halua sitä sen enempää kommentoida, mutta on selvää, että nimenomaan uusien sijoitusten, uusien investointien kannalta meidän pitää tätä luvituskäytäntöä pystyä olennaisesti nopeuttamaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisimpänä ja ehkä keskeisimpänä viestinä, jossa valtiovallalla ei suoraan ihan hirveän suurta roolia ole, on se, että kyllä kuitenkin tämä Suomen tulevaisuus riippuu meidän yritysten, yrityskannan ja ennen kaikkea suuryritysten uusiutumisesta. Ja tässä suhteessa meillä on nyt erittäin paljon hyviä merkkejä olemassa. Siis cleantech, joka kasvaa yli 10 prosentin vuosivauhtia, on käytännössä teknologiateollisuuden uusiutumista, (Mauri Pekkarinen: Pantiin viisi kertaa enemmän rahaa siihen!) ja biotalous, josta nyt vihdoin ovat itse asiassa kaikki meidän isot metsäyhtiömme innostuneet, on merkittävä tapa uudistaa metsäteollisuutta. Tätä kautta mielestäni tässä meidän taloudessamme on kuitenkin hyvin paljon positiivisia signaaleja, jotka antavat toivoa paremmasta tulevasta.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kivihiili tosiaan vyöryy Suomeen, ja se on erittäin negatiivinen asia niin suomalaisen työllisyyden kannalta kuin myöskin sitten ulkomaankaupan näkökulmasta. Tästä rikkidirektiivistä tulee vielä valtavat kustannuslisät suomalaiselle ulkomaankaupalle. Sen vuoksi — kun kiinnitetään huomiota näihin väylämaksuihin, nyt on puhuttu väylämaksujen puolittamisesta osana tätä rikkidirektiivikompensaatiota teollisuudelle — väylämaksuhelpotuksia ei saisi missään nimessä osoittaa matkustajalaivaliikenteelle, jos ministerit kuuntelevat vielä siellä tätä puhetta. Sen sijaan täysi väylämaksuvapautus kaikille niille laivoille, niille varustamoille, jotka investoivat näihin rikkipesureihin. Täysi väylämaksuvapautus vain niille rahtialuksille, ja myöskin investointituet täysimääräisinä niille.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyydessä on aina kaksi puolta: pitää onnistua synnyttämään työpaikkoja, ja pitää pitää huolta siitä, että työvoimaa on noihin työpaikkoihin tarjolla. Yhteiskunnan välineet ovat rajalliset siinä, miten työtä synnytetään. Enemmänkin on kyse siitä, että luodaan mahdollisuuksia ja sellaiset olosuhteet, että tuota työtä syntyy.

Jos mennään tänne työvoiman puolelle, niin mielestäni rakennepaketissa niin kuin tässä budjetissakin on erittäin hyviä uudistuksia niin pitkäaikaistyöttömyydestä huolehtimiseksi kuin nuorten työttömyydestä huolehtimiseksi. Oikeastaan kysyisin kahta asiaa: Kun ministeri viittasi siihen, että meillä on työvoimasta poistunut noin 60 000 henkeä tässä viime aikoina, niin oletteko te miettinyt joitakin välineitä, joilla tätä joukkoa saataisiin houkuteltua takaisin työmarkkinoille. Kyse on usein naisista, joilla on osaamista ja joilla olisi paljonkin annettavaa meidän työmarkkinoillamme. Sitten toinen kysymys liittyy oikeastaan kotouttamiseen. Kun minulla oli mahdollisuus olla tuolla Tanskanmaalla tutustumassa näihin jobcentereihin, niin siellä sivutuotteena tuli sellainen tieto, että Tanska ei kilpailuta kotouttamista koulutuspäivien perusteella vaan sen perusteella, kuinka moni kotoutumiskoulutuksessa ollut suorittaa onnistuneesti esimerkiksi kielitestin. Onko meillä mietitty, että kehitettäisiin tämäntyyppisiä bonuksia tai välineitä, joilla saataisiin vaikuttavuutta toimiin?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Palm nosti esille nuorisotakuun, ja TEMin tuoreessa julkaisussa huomioni kiinnittyi siihen, että nuoret eivät vielä tarpeeksi tunne tätä nuorisotakuuta. Mitä tälle ollaan tekemässä?

Toinen asia. Vuorotteluvapaan ehtoja ollaan kiristämässä suunnitelmien mukaan. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmisten olisi jaksettava työssä yhä pidempään ja tehtävä siis pidempiä työuria. Jos ja kun vuorotteluvapaalla haetaan nimenomaan työssä jaksamista ja tätä kautta työurien pidentämistä, niin ihmettelen siinä mielessä logiikkaa puuttua siihen vaikeuttamalla sen kriteerejä. Puhutaan aidosti työttömästä henkilöstä, ja yhden päivän työttömyys ei siis jatkossa riittäisi. Se, mikä sitten lienee aidosti työtön, jää vielä määrittelemättä, onko se sitten kaksi päivää vai kolme kuukautta.

Vuorotteluvapaa on ollut ihan toimiva keino ainakin teollisuudessa. Ymmärrän ja olen kuullutkin, että joissain tapauksissa ja joillain aloilla siitä on tullut tapa huilata. Ministeri Ihalainen, eikö vapaan ehtojen kiristämisessä voi olla se riski, että se nostaa työnantajien kynnystä palkata henkilö varsinkin, jollei tämä ole heti tai hyvin pienellä kertauksella valmis tehtävään.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan kyllä edustaja Lindström on oikeilla jäljillä mutta ei erota niitä kahta tosiseikkaa, mitkä tässä on. Vuorotteluvapaa on erittäin hyvä jaksamisen kannalta, mutta teollisuudessa sitä käytetään juuri nimenomaan siten, että määräaikaisessa työsuhteessa oleva henkilö keinotekoisesti pidetään päivä työttömänä, jolloin sitten sitä työsuhdetta jatketaan, kun pitäisi olla niin, että se on alkuperäisesti tarkoitettu työttömien ihmisten työllistämiseksi.

Sen takia olisi tärkeätä, että me voisimme nähdä, että tämä osa-aikainen järjestelmä — jossa joudutaan ottamaan työntekijä juuri siihen työhön, josta vuorotteluvapaalle lähdetään — palautettaisiin ja sen keinovalikoimaa parannettaisiin. Tämä ei heikennä sinällään muuta kuin sen ajatuksen verran, mitä nyt tarkoitetaan, eli pitää nähdä totuus tässä asiassa, mutta se, että vuorotteluvapaaseen tehdään heikennyksiä, ei toki ole hyvä signaali.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehoittaisin näitä vuorotteluvapaasta keskustelevia tutustumaan TEMin Roope Uusitalon tutkimukseen, joka on kyllä aika kovaa luettavaa. Se kertoo siitä, että vuorottelusijaisille vuorotteluvapaasta on hyötyä, mutta niiden, jotka jäävät vuorotteluvapaalle, työura jää lyhyemmäksi kuin niiden, jotka eivät koskaan vuorotteluvapaalle ole jääneet. Eli kyllä sillä on aikamoinen merkitys myöskin tämän työn tarjonnan osalta.

Mutta kysyisin samalla ministeri Ihalaiselta: Vaikka työllisyys lähtee kasvamaan vasta, kun vienti lähtee vetämään, niin on tärkeää, että työvoima on silloin käytettävissä, kun rattaat lähtee paremmin pyörimään. Nyt meillä on sellainen tilanne, että kun esimerkiksi kunnat lomauttavat henkilökuntaansa, sinne ei voida ottaa työkokeiluun ketään. Onko näin vai voidaanko tämä asia muuttaa?

Toinen kysymys koskee rakennusalaa. Siellä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt yhdessä halusivat, että sinne voisi tulla harjoittelija harjoittelemaan, mutta työsopimuslaki ei sitä mahdollista. Eikö nyt olisi aika tehdä muutoksia kolmikannassa?

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elinkeinopolitiikka on aikamoinen taiteenlaji. Siinä pitää nähdä pitkälle ja tehdä pitkäjänteistä politiikkaa, mutta yhtä lailla pitää olla ajassa mukana ja tehdä nopeitakin päätöksiä. Pitää kiittää tässä ministeriä ja ministeriötä tästä Teollisuussijoituksen tapauksesta, siitä, että oltiin ajassa kiinni, tehtiin nopeasti uutta lainsäädäntöä.

Toisaalta näkisin sen, että olisi näitä nopeampia temppuja tarvinnut aikaisemminkin tehdä esimerkiksi täällä energiapuolella. Energiaverotusratkaisuissa näkisin vahvastikin, että vielä pohdittaisiin tätä turpeen verotuksen nelinkertaisuudesta luopumista, niin että saataisiin jotain lääkkeitä, tai jollain muulla konstilla — tämän kivihiilen käytön vähentäminen on erittäin tärkeä asia.

Rakenneohjelmista. Kun uusi kausi alkaa, niin toivon, että ministeriö ottaa oppia näistä edellisistä ohjelmakausista ja niistä hyvistä benchmarkkauksista, mitä siellä on tehty, että ei toisteta vaan sitä ensimmäistä alkuperäistä ohjelmakaavaketta.

Sitten kysyisin vielä ministeriltä, kun siellä on lista näistä ympäristölle haitallisista tuista: Mikä teidän kantanne on näihin ympäristöhaitallisiin tukiin? Otetaanko ne kuinka voimallisesti vielä tähän jatkokäsittelyyn hallitusohjelmassa?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten elinkeinoministeri sanoi, niin on tehty ihan hyviä toimenpiteitä myöskin yritysten rahoituksen kehittämiseen ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen lisäämiseen, olkoon kyseessä sitten Finnvera tai Teollisuussijoitus tai vastaava. Kuitenkin on kuulunut yritysten puolelta niitä käsityksiä, että rahaa on aika paljon vaikeampi saada, kun puhutaan tästä Euroopan pankkiregulaatiosta. Pankit keskittyvät täysin omiin parhaimpiin asiakkaisiinsa, ja on hyvin vaikeata löytää lainarahoitusta. Silloinhan tulee tietysti kysymykseen tämä oman pääoman ehtoinen rahoitus.

Toisaalta on myöskin ollut aika paljon keskustelua siitä, että pankit ja Finnvera ovat niin kuin linkissä. Jos toinen ei tue, niin ei toinenkaan tue ratkaisuja. Ja myöskin Teollisuussijoituksen osalta on ollut keskustelua, että ovatko sen tuottovaatimukset liian korkeita, otetaanko tarpeeksi riskiä. Oikeastaan olisin kysynyt ministeriltä, mikä oma käsityksenne tästä asiasta on: pitäisikö esimerkiksi julkisella sektorilla löytää enempi riskinottoa yhdessä yritysten kanssa?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että on herätty cleantechiin ja biotalouden antamiin mahdollisuuksiin. Ajatellaan nyt sitä, että tästä rikkidirektiivistä on noussut — ja varmaan aivan aiheesta, varsinkin, kun siihen sitä pidennettyä siirtymäaikaa ei saatu — erittäin iso kysymys. Mutta meillä on myöskin omaa bioöljytuotantoa: Joensuussa aloitti juuri Fortumin pyrolyysilaitos, ja sitä kautta on mahdollista aidosti saada puhdasta, uutta, suomalaista polttoainetta. Miten tällä saralla nyt sitten laitetaan lisää panoksia siihen, että aidosti saadaan ratkaistua näitä ongelmia, jotka Suomelle tulevat tästä kaukaisesta sijainnista? Samalla myöskin sitten saamme maailmanlaajuisesti ratkaistua esimerkiksi ilmasto-ongelmia sillä, että meillä on todella täällä vientiin puhdasta energiaa myöskin sitten laivojen tarpeisiin.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä huomio kiinnittyy tähän Suomen toimintaympäristöön. Viime vuosina työpaikkoja on siirtynyt Suomesta toisiin maihin, Etelä-Euroopan EU-maihin ja EU:n ulkopuolelle. Mitkä ovat nyt ministerien ja ministeriöiden keinot, millä lähdetään estämään sitä muutosta, minkä maailma on synnyttänyt siihen, että me voisimme työllistää oman maan kansalaisia? Meillähän on EU:ssa vapaa muuttoliike, joka aiheuttaa, että valtio menettää verotuloja jatkuvasti, ei saada yrityksiltä perittyä verotuloja, eikä näiltä liikkuvilta työntekijöiltä, ja meillä on yhä vähemmän valtion budjetissa käytettävissä varoja työllisyyden hoitoon ja kaikkien muittenkin asioitten hoitoon. Millä tavalla on kiinnitetty huomiota tähän maailman aiheuttamaan tilannemuutokseen, mikä on suuri tekijä tässä? Eivät nämä entiset keinot välttämättä toimi tässä uudessa toimintaympäristössä.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna alkava uusi EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakausi merkitsee tuntuvia leikkauksia yritysten alueperusteisiin investointi- ja kehittämisavustuksiin. Maakunnan kehittämisraha on keskeinen rahoitusväline maakuntien omaehtoisen alueellisen kehittämistoiminnan tukemiseksi, ja valitettavasti kuluvan vaalikauden aikana hallitus on jatkuvasti leikannut tätä maakunnan kehittämisrahaa joka vuosi. Kehittämisraha on kuitenkin ollut väline, jonka vipuvaikutukset alueiden kehittämiseen ovat olleet erittäin merkittävät.

Arvoisa ministeri, voitaisiinko jatkossa luoda esimerkiksi pysyvä järjestelmä, jossa tietty prosenttiosuus alueiden tukemiseen tarkoitetuista määrärahoista kohdennettaisiin maakuntaliiton omaehtoisesti ja demokraattisesti päätettäväksi maakuntaohjelman mukaisiin käyttötarkoituksiin?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kasvu on keskeisin kysymys, ja täytyy sanoa, että siinä kilpailukyky on tärkeä, ja silloin kun ministeri Pekkarinen on ollut ministerinä, oikeastaan viime vuosikymmenen puolivälistä, kilpailukyky on heikentynyt. Se johtuu palkkasopimuksista. Nyt on tehty hyvin maltillinen, keskitetty ratkaisu, ja sille täysi tunnustus.

Mutta toinen seikka, joka meille on erittäin suuri haaste, on työrauha. Ministeri Ihalainen Helsingin Sanomissa hyvin näyttävästi ja myöskin täällä salissa sanoi, että on tärkeätä, että silloin kun on tukilakoista kysymys, noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Kysyisinkin, oletteko neuvotellut ja keskustellut työntekijäjärjestöjen kanssa, että kun näitä neuvotteluja käydään työmarkkinajärjestöjen kanssa, tässä päästäisiin eteenpäin, ja oletteko antanut valtiovallan taholta merkkejä siitä, että se olisi valtiovallan toimi.

Tähän liittyy myöskin sitten toinen asia, se, että meillä on tiettyjä avainaloja. Pitäisikö siellä ajatella sitä, että pakkosovittelu olisi mahdollista aivan keskeisillä avainaloilla? Ajatellaan jotakin satamaa, se on keskeinen, siellä on helppo painostaa työnantajaa, sairaanhoitajia, heidän mahdollisuuttansa painostaa, ja työnantajia on erittäin vähän. (Puhemies koputtaa) Tässä suhteessa yhdenvertaisuus ei toteudu sukupuolten välillä, eli pitäisikö tätä miettiä?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kannettu yli puoluerajojen paljon huolta kivihiilen käytön lisääntymisestä, nytkin tässä keskustelussa ainakin edustajat Pirttilahti, Hemmilä ja Pekkarinen. Syyt löytyvät pääsääntöisesti ihan muualta kuin kansallisista päätöksistä, mutta kansallisilla päätöksillä tähän tilanteeseen voidaan puuttua, ja budjettiin näistä kansallisista päätöksistä liittyy ainakin kaksi.

Ensimmäinen koskee polttoaineiden veroja eli sitä, että voidaan painottaa päästöjä ja toisaalta muuttaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon kohtelua niin, että saadaan suosittua vähäpäästöisiä polttoaineita runsaspäästöisten polttoaineiden kustannuksella. Toinen elementti koskee metsähakkeen tuen hienosäätämistä niin, että se kannustaa metsähakkeen käyttöön myös nykyisen kaltaisissa olosuhteissa, jolloin päästöoikeuden hinta on hyvin alamaissa.

Ministeri Vapaavuori, te olette varmasti miettinyt näitä ratkaisuja päänne puhki viime aikoina. Voisitteko vähän avata, millä aikataululla ja minkälaisilla konsteilla me voisimme yhdessä näihin ongelmiin puuttua?

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen totesi aivan oikein, että kyllä valtaosa syistä, lähes kaikki syyt, jotka ovat johtaneet kivihiilen kannattavuuden parantumiseen, tulevat maailmalta. Ne tulevat yleisestä taloustilanteesta, eurooppalaisesta taloustilanteesta, päästöoikeuden hinnan alentumisesta ja ennen kaikkea Yhdysvaltain liuskekaasuvallankumouksesta, ja siinä mielessä kyse ei ole kyllä mistään hallituksen salajuonesta tai kenenkään muunkaan toimenpiteistä.

Olemme jopa simuloineet tätä tilannetta siten, että vaikka turpeen verotus poistettaisiin kokonaan, niin sen jälkeenkään nykyhinnoilla kotimaiset polttoaineet eivät suhteessa kivihiileen olisi kannattavampia lauhdetuotannossa. Chp-tuotannossa toistaiseksi vielä kotimaiset ovat kannattavia, mutta on selvää, että on iso riski, että jos kivihiilen hinta edelleen laskee, joudutaan jopa tilanteeseen, että chp:ssä ei, ja on ihan selvää, että tähän pitää löytää ratkaisuja.

Aivan kuten edustaja Tynkkynen totesi, päämme puhki olemme miettineet. Ei meillä vielä varmaa, valmista mallia ole, mutta kehysriihi on luonteva hetki, johon meidän valmistelumme tältä osin tähtää.

Rikkidirektiivin ja väylämaksujen osalta olen samaa mieltä edustaja Hemmilän kanssa. Asia kuuluu liikenneministerille, mutta lienee kuitenkin näin, että siinä yhteydessä, kun rikkidirektiivikompensaatiota ja myös rakennepakettia pohdittiin, kyllä tulokulma oli nimenomaan se, että haetaan malleja, jotka lieventävät vientiteollisuuden kustannustaakkaa, ja siinä mielessä olisi tietenkin toivottavaa, että väylämaksun alentaminenkin tehtäisiin tavalla, joka kohdistuisi myös tällä lailla.

Ympäristölle haitallisten tukien osalta, joihin edustaja Pirttilahti viittasi, voidaan tietenkin olla montaa mieltä siitä, mikä on ympäristölle haitallista ja mikä ei. Esimerkiksi kysymys teollisuuden energiaveroleikkurista, onko se ympäristölle haitallinen tuki vai ei: minun mielestäni ei ole. Mutta semmoinen asiakirja on kuitenkin präntätty ja julkistettu, ja sitä keskustelua käydään. Tämä on myös asia, jota tullaan jatkovalmistelemaan kehysriiheen mennessä, jolloin pohditaan laajemminkin, löytyykö yritystuista vähemmän vaikuttavia tukia, joita voitaisiin sitten korvata paremmin vaikuttavilla.

Edustaja Jaskari kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan. Meillä on kohtuullisen yhteinen näkemys tällä hetkellä siitä, että juuri tällä hetkellä rahan saatavuus ei ole vielä kovin suuri ongelma. Mutta kyllä tämä eurooppalainen pankkisääntely ja siihen liittyvien vakavaraisuussäädösten tiukentaminen aidosti johtaa erittäin suureen huoleen siitä, että tätä rahaa ei ole enää samalla lailla saatavilla, tai sen ehdot ja hinta olennaisesti kasvavat. Tämä on eurooppalainen haaste ja ongelma. Siihen ihan helposti ei ratkaisuja löydy, mutta on selvää, että monien toimenpiteitten lisäksi, joita hallitus on jo tehnyt, pitää koko ajan vain keksiä niitä lisää.

Biopolttoaineitten osalta puhui edustaja Myller. Suomi on tämän suhteen tehnyt paljon. Esimerkiksi tämä meidän 20 prosentin sekoitusvelvoitteemme verrattuna Euroopan 10 prosenttiin on olennaisella tavalla kannustanut tämän kehittämiseen, mikä on johtanut siihen, että meillä on sekä perinteisen kemianteollisuuden puolella Neste Oilia, St1:tä ja muuta että metsäteollisuuden puolella useita yrityksiä, jotka voimakkaasti tähän panostavat. Tietenkin olennaista on myös se, minkälaisia säännöksiä EU-tasolle esimerkiksi Yhdysvalloissa tässä suhteessa luodaan, ja siinä mielessä oli hyvin surullista, että ILUC-esitys, joka oli neuvoston käsittelyssä viime viikolla, ei siellä eri syistä mennyt läpi.

Arvoisa puhemies! Ehkä vielä viimeisenä maakunnan kehittämisrahasta. On totta, että se on pienentynyt. Näin se on tilanteessa, jossa valtakunta ottaa 7, 8, 9 miljardia vuodessa velkaa; TEM:kään ei ole säästynyt näiltä leikkauksilta. On kuitenkin hyvä huomata, että vaikka määrärahataso laskee, niin Oske-ohjelman loppumisen johdosta ensi vuonna on kuitenkin ohjelmiin sitomatonta määrärahaa käytettävissä enemmän kuin tänä vuonna, niin että siinä mielessä tilanne ei ole ihan niin surkea kuin aina annetaan ymmärtää.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, kun tässä matkan varrella esitettiin aika monia kysymyksiä, yritän lyhyesti kuitenkin niihin vastata.

Verovelkarekisteri on osa hallituksen harmaan talouden torjuntaohjelmaa. Sehän liittyy siihen, että meillä on tilaajavastuulaki, joka edellyttää, että tilaajat selvittävät etukäteen, onko siinä alihankintaketjussa palkat ja verovelvoitteet hoidettu asianmukaisella tavalla vai ei. Tämä rekisterihän mahdollistaa, siis auttaa, työvälineitä myöskin näille yrittäjille — ja totta kai palkansaajille — tsekata, onko nämä tehtävät hoidettu vai eikö niitä ole, eikä niitä tarvitse hakea sen kauempaa. Tässähän ei tehdä mitään mustaa listaa, eikä mitään yritystä nimeltä ruveta mainitsemaan tai niitä summia sen kummemmin — tai nimi muttei summia tässä suhteessa. Se liittyy siis tähän, että yritetään edesauttaa tämän harmaan talouden torjuntaa. Sen takia tämä on perusteltu ja liittyy hallitusohjelmassa sovittuihin toimiin.

Mitä tulee sitten julkisiin hankintoihin, täällä edellä esitettiin kysymys siitä: meillä on menossa nyt kaksi isoa asiaa. EU:n direktiivi on valmistumassa nyt ensi vuoden alusta, johon on vaikutettu tosi paljon. Ja siinä uudessa direktiivissä tulee sellaisia näkökohtia, joissa myöskin luodaan edellytyksiä sille, että hankintoja voi enempi pilkkoa, että paikalliset, pienetkin yrittäjät pääsisivät paremmin niihin mukaan. Me olemme nyt käynnistäneet kansallisen hankintalakiuudistuksen — jonka tarkoituksena on tulla voimaan ehkä 2015 jälkipuoliskolla — jossa meidän näitä asioita täytyy käsitellä. Nämä kynnysarvot ovat vielä totta kai auki tässä uudessa lainsäädännössä, mutta eivätköhän ne paikalleen löydy.

Alanko-Kahiluoto oli harvinaisen oikeassa siinä, että tässä nuorisotakuun toimeenpanossa on paljon myöskin sitä, että ei tiedetä ja tunneta niitä välineitä, joita meillä on käytettävissä. Otan nyt vain hyvän esimerkin siitä: minä palaan tähän Pohjois-Savon malliin, jossa siis 100 prosentille on tehty työllistämissuunnitelma, 90 prosenttia nuorista on saanut koulutus- tai työpaikan tai muun toimenpiteen ja vain 10 prosenttia enää valuu yli kolmen kuukauden työttömyyden. Ja se keino, millä he sen tekivät, oli se, että he lähtivät jalkatyöhön porukalla — yrittäjät ja eri toimijat avasivat yrityksien ovia ja kysyivät, löytyykö työpaikkaa. He tällä tavalla tekivät tunnetuiksi näitä tukia, näitä Sanssi-kortin etuja ja kaikkea muuta. Pk-yrityksillä ei ole aikaa lähteä kyselemään, mutta kun mennään paikan päälle, niin saadaan paljon tuloksia, esimerkin vain mainitakseni.

Työpajatoiminta on tosi arvokasta työtä. Mehän teimme muutoksia työkokeiluun, jotta niitten pelisäännöt olisivat samanlaisia eri työpajoissa, ja siinä on saatu nyt toivon mukaan paljon hyvää aikaan.

Edustaja Filatov kiinnitti huomiota siihen minunkin huoleeni, että vuoden sisällä meillä todella 60 000 ihmistä vetäytyi työmarkkinoilta ja 44 000 semmoisia 35—45 iässä olevia naisia, siis parhaassa työiässä olevia naisia. Tätä eivät selitä mitkään kotihoidon tuen kasvut, vaan sitten siellä on monia syitä. Toki voi olla, että on terveydellisiä pulmia, mutta se tärkein syy on se, että on haettu, on yritetty, on haettu, on yritetty, ei ole syntynyt työpaikkaa. On luovutettu. Ei riitä, että meillä on tarjontaa työmarkkinoilla, pitää olla kysyntää näille ihmisille ja saada työpaikkoja sitä kautta. Sen takia tämä on vakava asia sen päämäärän kannalta, joka meillä on: saada kaikki työmarkkinoille.

Tämä Tanskan idea kotouttamisesta täytyy painaa mieleen sen takia, että ehkä meilläkin tarvitaan tämmöisiä kannustavia elementtejä, niin kuin tehdään pitkäaikaistyöttömyyden taittamiseen, että palkitaan niitä, jotka ovat saaneet hyviä tuloksia, tämmöisillä bonuksilla. Tämä voi olla hyvä asia.

Vuorotteluvapaan osalta osana rakennepaketin neuvotteluja kolmikantaisesti syntyi ratkaisuja, joissa todettiin jo, että tämä työhistoria nousee 10 vuodesta 17 vuoteen, ja sitten eläkkeellelähdön kynnyksellä ei oikein ole perusteita, että sinä saat vuorotteluvapaan siellä ja lähdet sitten niin kuin hetken päästä eläkkeelle. Tähän tehtiin muutos.

Sitten hallituksen puolelta on korostettu sitä, että tämän alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut se, että sinä päivän, kahden työttömyydellä pääset tähän vuorotteluvapaajärjestelmään tai siihen kiertoon. Pidempi värssy pitäisi olla sitä työttömyyttä, kun sen alkupitäen piti palvella pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria. Tässä haettaisiin vähän sitä alkuperäistä tarkoitusta ja tehtäisiin tästä kuitenkin toimiva järjestelmä tässä mielessä.

Satonen kiinnitti huomiota siihen, että kun kunnatkin joutuvat lomauttamaan ja irtisanomaan, niin totta kai pelisäännöt ovat ne, että silloin ei voi palkata niiden tilalle ja niitä ohittaen työntekijöitä. Työkokeilun osaltahan meillä on se keskustelu menossa, että voitaisiinko työkokeilua pitää kuitenkin tilanteessa, vaikka on lomautuksia ja irtisanomisia. Rakennusalahan on tätä esitystä nyt toivonut. (Puhemies koputtaa)

Päätän tähän Sasin kysymykseen. Pakkosovittelu ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan, on minun kantani. Mutta työmarkkinajärjestöt ovat nyt keskenään sopineet osana myöskin tätä kasvu- ja työllisyyssopimusta, että ne käynnistävät nyt ensi vuoden alussa neuvottelut neuvottelujärjestelmän, työriitojen sovittelujärjestelmän, kehittämisestä ja ensi vuoden loppuun mennessä koettavat saada tuloksia, joihin uskonkin myös. Jos siitä seuraa sitten jotain tarpeita lainsäädäntöpuolelle, niin tehdään niitä. Kyllä nämä viestit varmaan ovat menneet myös perille, ja ollaan näitten järjestöjen kanssa keskusteltu näistä, joita tältäkin paikalta on tullut lausuttua.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Vapaavuorta positiivisesta suhtautumisesta tuulivoimaan. Lappeenrannassa loppukesästä käynnistetyt tuulimyllyt jauhavat nyt sähköä maakunnan tarpeisiin, ja se on hyvä asia.

Nyt näyttää kyllä kuitenkin siltä, että kylmä pohjan puhuri puhkuu kuuraa kaakon tuulivoiman oraalle. Nimittäin Puolustusvoimat antoi tuossa lausuntonsa kaakon tuuliroottorihankkeista. Kaavailluista 350 tuulivoimalasta voitaisiin sen mukaan toteuttaa ainoastaan 69, ja kompensaatiomaksu olisi peräti 500 000 euroa per tuulivoimala. Tämä kyllä kuulostaa aika hurjalta, kun verrataan vaikka Raahen tuulipuistoon, jossa kompensaatiomaksu lienee jossain 50 000:n hujakoilla, ja valtio vielä takaa siellä jossain määrin toimintaa. Haluaisin kysyä ministeriltä: onko kaakon osalta peli pelattu? Ymmärrän kyllä, että maanpuolustuksesta pitää pitää huoli, se on kaikille meille tärkeä asia, mutta onko tuulivoiman osalta tehtävissä jotain, ja jos on, niin mitä?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikeassa taloustilanteessa monesti yritetään keksiä uutta mutta ei huomata sitä, mitä meillä on. Matkailuelinkeino on yksi harvoista kasvavista elinkeinoista Suomessa mutta myös kansainvälisesti, ja se on vahva työvoimavaltainen ala. Suomalaiset, kansainvälisesti kiinnostavat matkailuvaltit pitäisi kuitenkin tuotteistaa vahvasti: pitäisi brändätä ihan reilusti revontulet, keskiyön aurinko, sauna ja joulupukki — jossain päin se on tehty Mikki Hiiren ympärille, joka on paljon heppoisempi kaveri kuin joulupukki. Nyt pitää tarttua tähän asiaan ja luoda edellytykset tälle brändäykselle ja luoda työpaikkoja matkailualalle ja taata sitten myös se saavutettavuus eli se, että nämä matkailukohteet saavutetaan helposti. Miten aiotte ottaa tämän johtovastuun tässä teidän ministeriössänne ja hoitaa tämän matkailubrändin sille tasolle, mille Suomella edellytyksiä on?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myrskytuhoja on tänäkin syksynä ollut runsaasti, ja kiitokset nykyiselle energiaministerille ja myös hänen edeltäjälleen siitä, että maakaapeloinneissa on nyt edetty määrätietoisesti. Yksi asia, joka nyt Seija-myrskynkin aikaan nousi esille, on puhelinlaitteiden toimimattomuus, se, että kun sähkö menee poikki, niin hyvin pian myös nämä keskukset sitten lamaantuvat. Onko tämä millä tavalla ollut ministeriössä esillä, että voitaisiin vaatia pidempiä varavoima-aikoja sen takaamiseksi, että puhelinyhteydet toimisivat? Nykyään olemme hyvin paljon sähkön armoilla siinä.

Annan myös kiitosta ministeri Ihalaiselle nuorisotakuusta. Me kaikki voimme vain kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos nuorisotakuuta ei olisi tehty. Nyt oikeastaan kysyisin: Tässä on vielä tehtävä paljon. Mihin laittaisitte, arvoisa ministeri, sen rahan, jos saisitte joulupukilta lisää rahaa nuorisotakuun toteuttamiseksi? Mikä olisi se paikka, missä parhaiten saataisiin tuloksia aikaan?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Noista edustaja Heinosen esille nostamista myrskytuhoista minullakin on kysymys. Eli kun Fortumin sähköliiketoiminta myydään merkittävältä osin ulkomaiseen omistukseen, se on oma haasteensa; toinen haaste ovat nämä myrskyt, jotka aiheuttavat merkittävää tuhoa sähkönjakelulle. Nyt olisi oiva tilaisuus, korkea aika ja suorastaan velvollisuus toteuttaa alueellisesti rinnakkaisverkkoja ja alueellisen sähköntuotannon ylösnosto. Kotimaisista raaka-aineista pystytään tuottamaan kustannustehokkaasti aluesähköä, jonka osuus maaseutukaupungeissa ja taajamissa voitaisiin saada nostettua hyvin merkittäväksi. Kun aluesähköllä olisi oma jakeluverkko, huoltovarmuus olisi turvattu. Riippuvuus yhdestä sähkönjakelijasta on väärä strategia. Silloin hinnoittelu on auki, ja kun toimitaan yhden toimijan kautta, myös huoltovarmuus kärsii sitä kautta. Ministeri Vapaavuori, olisiko nyt korkea aika toteuttaa kilpailun avaaminen sähkönsiirron osalta ja samalla ratkaista nämä huoltovarmuuskysymykset?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin osaltani haluan kiittää ministeri Ihalaista siitä suuresta työlainsäädännön kehittämisestä, mitä tämän hallituskauden aikana ja tämän syksyn aikana on tehty. Se monella tapaa parantaa työttömien tilannetta ja tuo joustoa työllistymiseen.

Arvoisa puhemies! Olen kyllä vähän tyytymätön, minun pitää esittää kysymys ministeri Vapaavuorelle. Minun on todella vaikea ymmärtää sitä, että hallitus ei hyväksy 1,4 miljardin euron investointeja Kaakkois-Suomeen, Kymenlaaksoon, kun se estää tuulivoimalla rakentamisen Kymenlaaksoon. Tähän liittyvää valmistelutyötä on tehty jo useita vuosia, ja siihen ovat osallistuneet sekä ministeriöt että kaupungit. Puolustusvoimat ei vastustanut tuulivoimalle varattujen alueiden osoittamista Kymenlaaksoon energiamaakuntakaavaa laadittaessa, ja tuulivoimalatoimijat sekä alueen kunnat ja kaupungit ovat tehneet hyvää yhteistyötä. Nyt viime metreillä TM ja Puolustusvoimat kuitenkin ilmoittavat, että näitä hankkeita ei tulla toteuttamaan. Millä perustelette sen, että 1,4 miljardin investoinnit jäävät tekemättä Kaakkois-Suomessa Kymenlaaksossa?

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori täällä onneksi aikaisemminkin jo vakuutti teollisuuspoliittisen ohjelman tulosta. Sitä olisin itsekin kiirehtinyt. Minusta meidän on arvostettava teollisia työpaikkoja nykyistä paremmin, sillä vain niiden avulla voimme maahamme luoda hyvinvointia.

No, se, mistä sitten taas iloitsen ensi vuoden osalta, on työvoiman palvelukeskustoiminnan laajentaminen koko Suomeen. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen parantamiseksi mielestäni TYP on paras mahdollinen malli. Oikeastaan haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, että huolehditaan, että jokaiseen TYPiin tulee Kela mukaan, mutta myös terveysalan ammattilaiset tulee saada näihin TYPeihin.

Haluaisin kysyä ministeri Ihalaiselta: mille pohjalle TYP-verkostoa ollaan luomassa? Tuskin TYP jokaiseen kuntaan tulee, mutta toivottavasti verkko on laajempi kuin maakuntien keskuskuntien mukainen.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen on eri puolilla Suomea ja eri kunnissa paneuduttu hyvin eri tavoin. Jotkut kunnat ovat lähteneet tosissaan etsimään uudenlaisia toimintatapoja, mutta joissakin kunnissa suhtaudutaan tilanteeseen edelleen hyvin passiivisesti. Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen vaatii kunnan, ely-keskuksen, te-toimiston ja Kelan yhdessä tekemistä ja aktiivisuutta myös työnantajien suuntaan. Tulevaisuudessa kunnan vastuu tulee kasvamaan, joten kunnissa kannattaisi aktivoitua asiassa ja hakea rohkeasti erilaisia yhteistyökumppaneita.

Kuten ministeri kertoi, ja myös edustaja Salonen tuossa edellisessä puheenvuorossa, niin työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan lainsäädäntöä, jossa muun muassa kootaan yhteen työvoimapalvelukeskusten verkosto. Siihen kuuluvat te-toimistojen, kuntien ja Kelan palvelut, jotka parantavat pitkäaikaistyöttömien työmarkkinavalmiuksia.

Minä haluaisin kysyä ministeri Ihalaiselta: miten tämä lainsäädännön valmistelu nyt on edennyt, ja milloin tämä laki on tulossa tänne eduskuntaan?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa tarvitaan kaikkia neuvoja, ja sen tautta tarvitaan myös yrityksiä tähän hommaan.

Keksijät ovat lähestyneet allekirjoittanutta edustajaa ja ovat huolissaan tästä tilanteesta, millä tavalla keksintöasioita ei ole huomioitu. Kysynkin ministeri Vapaavuorelta, onko hallituksella aikeita tälle puolelle tehdä korjauksia ja tätä kautta keksintöasioita edistää ja näin luoda tähän maahan uusia työpaikkoja, koska keksintöjen kautta syntyy aivan varmaan uutta työtä.

Sitten myös kysyisin ministeri Ihalaiselta: Nuorten yhteiskuntatakuusta on ollut puhetta, mutta se ei ole lähtenyt vielä toimimaan. Tässä maassa on jo noin 180 000 yksin yrittävää yrittäjää. Aikooko Ihalainen miettiä heille ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisessa sitä, millä tavalla muun muassa näissä palkan sivukuluissa tultaisiin vastaan ja näin synnytettäisiin uusia työpaikkoja?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä energiapolitiikkaan ja valtiovarainvaliokunnan mietintöön, sivu 85. Täällä energiapolitiikkakappale alkaa lauseella "Energiapolitiikan lähtökohdissa ei ole mainittavia muutoksia vuodelle 2014". Ministeri Vapaavuori ja edustaja Tynkkynen, te täällä todistelitte, että tässä tämän metsähakkeen kanssa esimerkiksi saa raapia päänsä puhki, miten sen kannattavuuden saisi paremmaksi ja miten esimerkiksi kivihiilen käyttöä voitaisiin vähentää. Kysyn aivan samaa: onko tämä nyt sitten aivan mahdoton yhtälö niin, että tätä metsähakkeen käyttöä ei saada millään muotoa kannattavammaksi? Turpeesta täällä nyt on puhuttu jo niin moneen kertaan, voin palata siihen vielä myöhemminkin.

Mutta kun on puhuttu nyt nimenomaan teollisten työpaikkojen karkaamisesta, katoamisesta, niin ettekö näe, ministeri Vapaavuori, esimerkiksi kotimaisen energian käytön lisäämisellä (Puhemies koputtaa) niitä uusia, syntyviä työpaikkoja?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yrittäjyys on Suomen toivo, ja suomalainen yrittäjä on hatunnoston arvoinen henkilö. Olen kuitenkin huolissani maksuhäiriömerkinnöistä, joita kesäkuun loppuun mennessä oli 54 300 kappaletta eri yrityksillä, ja nämä yritykset ovat toistuvasti pieniä yrittäjiä eli pienyrittäjiä. Olen huolissani siitä ja kysynkin: mitä mieltä olette elinkeinoministerinä siitä, mitä olisi tehtävissä, jotta voisimme ennalta ehkäistä näitä maksuhäiriömerkintöjä?

Toinen asiani koskee kivijalkayrittäjiä. Juuri tuossa äsken radiosta kuulin, kuinka porvoolainen yrittäjä kertoi siitä tilanteesta, että kaavoituspolitiikka, kaupunkisuunnittelu aiheuttavat sen, että asiakkaat äänestävät jaloillaan ja lähtevät hajaantumaan sinne sun tänne, koska kaavoitus ei salli sitä, että myös pienyrittäjä voisi perustaa yritystään ja menestyä siellä kaupunkikeskuksessa. Mitä tälle asialle olisi tehtävissä? Kyllähän myös pienyrittäjällä tulisi olla mahdollista yrittää siellä keskustassa ja saada sieltä asiakkaita.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Logistiikka ja energia ovat merkittäviä menoeriä teollisuudelle. Perussuomalaisten vaihtoehtoon olette varmaan tutustuneet vastuullisina ministereinä. Meillä on esityksenä siellä suhteessa hallitukseen sähköveron laskua parisataa miljoonaa, liikennepolttonesteiden veron alennusta 115 miljoonaa ja ammattiliikenteelle polttoaineveron palautusjärjestelmää ja väylämaksujen poistoa. Uskallatteko arvioida, kuinka monta työpaikkaa perussuomalaisten linja toisi suhteessa hallitukseen?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski täällä hyvin kuvasi tätä teollisuuden rakennemuutosta, joka on todella kova, ja kuvasi vähän ilmeisesti pk-sektorin vientiä, joka meillä ehkä tästä alihankkijuudesta johtuen on jossain määrin pientä. Sitä pitäisi elvyttää, ja se ei ole ihan helppo tehtävä.

Kysyisinkin ministeri Vapaavuorelta, mitenkä näette tämän Teollisuussijoituksen uuden roolin. Eilenhän se osti enemmistön arktisesta erityisosaajasta Aker Arcticista, 66 prosenttia, mikä on osoitus siitä, että teollisuuspolitiikka toimii. Nyt kun hallituksen esityksen mukaan Teollisuussijoituksen roolia ikään kuin viedään siihen suuntaan, että se pystyy ottamaan enemmän riskiä, tietenkin poikkeustapauksissa, niin eikö — ainakin omasta mielestäni on — ole hyvä, että tämmöinen uusi työkalu tulee, teollisuustyökalu? Sitähän voidaan pääomittaa sitten siinä määrin kuin katsotaan tarpeelliseksi, ja nämä liikkeet tulevat ilmeisesti olemaan aika nopeita.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon vuorotteluvapaakeskusteluun. Ministeri, totesitte, että vuorotteluvapaata ei alkuperäisesti luotu siihen tarkoitukseen, että yhden tai kahden päivän työttömyydellä pääsisi toisen henkilön sijaiseksi, mutta tosiasia kuitenkin on, että johtuen aivan toisesta ongelmasta, siitä että sosiaali- ja terveydenhuoltoala on pitkälti määräaikaisten työsuhteiden mallipaikka tällä hetkellä, monelle vuorotteluvapaasijaisuus on ollut juuri keino jatkaa näitä määräaikaisia työsuhteita, joita terveydenhuoltoalamme on täynnä. Tässä on minusta olemassa toinenkin näkökulma, miksi sitä vuorotteluvapaan nykykäytännön jatkamista tulisi vielä harkita.

Mutta, arvoisa puhemies, toinen iso teema, josta toivoisin ministeriltä kommenttia, on tämä te-toimistojen verkko ja henkilöstön jaksaminen ja määrärahat näiden monien uudistusten toteuttamiseen, niin sisällöllisten uudistusten, liittyen esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuuseen ja jatkuvasti kasvavaan työttömyyteen, kuin organisaation sisäisiin viime vuosina tapahtuneisiin moniin mullistuksiin. Toivoisin, että valottaisitte hieman, mikä on te-toimistojen tilanne nyt ja miten koette, että määrärahat todella riittävät tämän jatkuvan työttömyyden hoitoon.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menestyäkseen tulevaisuudessa Suomi tarvitsee enemmän nälkäisiä, kasvavia pk-yrityksiä. Meillä Pohjanmaalla onneksi on vielä pieniä yrityksiä paljon. On myös vientiosuuskunta Viexpo, joka toimii ely-keskuksen kansainvälistymisyksikkönä. Nyt tähän esitetään lisämäärärahaa, mikä on hyvä asia.

Monet kasvuhakuiset pk-yritykset ovat kuitenkin törmänneet rahoitushaasteeseen. Omarahoitusosuudet ja vakuusvaatimukset ovat nousseet viime aikoina merkittävästi. Kysyisinkin, ollaanko tästä pankkien kiristyneestä linjasta tietoisia, sillä tämä on tällä hetkellä oikeasti yksi kasvun este pk-sektorilla.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten oppisopimuskoulutusta kehitetään luomalla nuorten oppisopimuskoulutukseen ennakkojakso, joka toteutetaan ei-työsopimussuhteisena. Tavoitteena on alentaa työnantajan ja opiskelijan kynnystä tehdä oppisopimus.

Kokoomuksessa olemme esittäneet, että nykyisen oppisopimuskoulutuksen rinnalle tai tilalle luodaan nuorille rajattu koulutustyösuhde, jonka palkka voi olla alempi kuin nykyisessä oppisopimustoiminnassa ja jossa opiskelijalla olisi edelleen oikeus opintorahaan ja muihin opintososiaalisiin etuuksiin. Esityksellä raivattaisiin esteitä nuorten koulutuksen ja työllistymisen tieltä. Opiskelijalle ei kuulukaan maksaa ammattimiehen palkkaa. Koulutustyösuhdemallissa nuorelle maksettava palkka kasvaisi sitä myötä kun hänen osaamisensa karttuisi. Kysyisinkin, miten ministeri nuorisotakuun hengessä suhtautuu koulutustyösuhdemalliin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut paljon esiin niitä asioita, joita tässä työ- ja elinkeinojaoston käsittelyssä pitkin syksyä on myös tullut. Mutta kun katsoo tässä kahta ministeriä, niin siinä jää kaipaamaan valtion omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä, sillä kyllähän valtionyhtiöt kuuluvat osana elinkeinopolitiikkaan. Nyt tässä tapahtuu juuri se, että niitä käsitellään erillään, että se on jokin ihmeellinen asia, mutta sehän kuuluu tähän kokonaisuuteen.

Sitten tämä kuntien ja maakuntien rooli. Se on erittäin tärkeä, mutta täällä on nyt lähinnä Kymestä tullut esityksiä siitä, että tuulivoimaa lisää, mutta kyllähän tämä maakuntien hiljaisuus siitä, mitä pitäisi tehdä, osoittaa sitä, että maakunnista puuttuvat ohjelmat, elinkeinopoliittiset ohjelmat, ja myös kunnista ne puuttuvat, että se aika on mennyt moneen muuhun.

Tästä meidän mietinnöstämme: täällä eivät ole tulleet esille robotit, mutta me tässä jo keväällä ja nyt käsittelimme myös näitä robottiasioita, jotka ovat erittäin tärkeä osa tulevaisuutta. (Puhemies koputtaa) Kulttuuria ja liikuntaa ei ole täällä käsitelty yhtään, ja ne ovat kuitenkin tärkeä osa työllistämistä.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vapaavuori sivusi aloituspuheessaan matkailua. Asia on saanut ansaittua huomiota myös valiokunnan mietinnössä. Ala on yksi merkittävimmistä kasvualoista Suomessa, ja viimeisten vuosien aikana, vuodesta 2007 lähtien, työpaikat ovat kasvaneet 16 prosenttia. Huoleni tai kysymykseni liittyy siihen, että nyt Mekiä ollaan siirtämässä Finpron yhteyteen, mikä on valiokunnan mielestä hyvä asia, varmasti näin. Mutta miten suhtaudutte siihen, että tällaisessa organisaatiomuutoksessa saattaa tulla pari kolme vuotta vajaakäyntiä, hakemista, että tämä ongelma poistetaan, jotta se momentumi säilyy sinne Venäjän suuntaan matkailumarkkinoinnissa?

Ministeri Ihalaiselle lyhyt kysymys. Oppisopimusasiaa olette pitänyt kiitettävästi esillä, ja yrittäjiltä on tullut sellaista tietoa, että hyvä hanke, hyvä tuki, mutta se byrokratia on niin raskasta, että byrokratian aiheuttamat kulut ovat niin suuret, että se saatu etu ei sitä kata, minkä takia sitten hyvä asia jää hoitamatta ja opiskelijat eivät saa niitä oppisopimuspaikkoja toivotulla tavalla.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on varmaan jälkiviisautta, mutta on todettava ensinnäkin, että Suomi on elänyt yli varojen yli 10 vuotta, eli on syöty enemmän kuin on ansaittu. Ja toiseksi on luotettu liiaksi Nokiaan. On luultu, että se on rahasampo, mutta nyt nähdään, missä mennään. Ja vaikka julkinen talous on hyvä, niin on myös ongelmallista, että julkinen talous Suomessa on yli 50 prosenttia, kun se muissa maissa on noin 40, niin että tässä on tämmöisiä perinteisiä ongelmia.

Työtä ei vain ratkaista millään nippelikonstilla, vaan pitää löytyä niitä yrittäjiä. Niitä ei välttämättä löydy — ja jos ajatellaan, että miksi: Suomessa kotimainen kulutus ei vedä, koska meidän maassamme on hyvin paljon köyhiä, jotka eivät pysty kuluttamaan niin paljon kuin taas toivotaan. Toisena on se, että vienti ei vedä, ja tässä pitäisikin sitä viennin edistämistä tehdä entistä enemmän. Millään pienillä nippelikonsteilla näitä asioita ei pyritä ratkaisemaan. Tietysti kaikki nuorisotakuut ovat hyviä, vaikka ne takkuavat, mutta pitäisi oikein näihin perinteisiin ongelmiin puuttua, ja niitä ei varmaan millään tällä hetkellä ratkaista.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tähän viennin vetoon liittyen: Viennin strategiseksi painopistealueeksi, yhdeksi sellaiseksi, on valittu Venäjä, ja Suomi toimiikin jo varsin aktiivisesti Pietarin alueella, mutta teollisuuden modernisointi tarjoaa runsaasti toimintamahdollisuuksia myös muualla Venäjällä. Olen monen venäläisen toimijan kanssa ollut tekemisissä, ja he ovat peräänkuuluttaneet suomalaisia yrityksiä, pk-yrityksiä, sinne. Niitä ei näy siellä, ja he ovat pyytäneet niitä sinne. Suomalaiset yritykset eivät uskalla lähteä, eivät halua lähteä. Onko tähän olemassa nyt toimenpiteitä, miten saisimme viennin edistämistä ja osaamista yrityksille lähteä Venäjälle aktiivisemmin?

Vielä sen verran olisin sanonut tästä strategisesta painopisteestä, että uusista alueista, jotka ovat meille vahvoja, yksi on arktinen osaaminen. Siinä kiitän ministeriä, että hän on toiminut aktiivisesti tämän osaamisen pitämisessä Suomessa. Nyt kun Norjan markkinat menetimme, tai olemme oikeastaan jo vähän edellä siitä, niin nyt meidän pitäisi pystyä (Puhemies koputtaa) kestävällä tavalla hoitamaan myös sitten, mitä Venäjällä tapahtuu tuolla pohjoisessa.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran Kymenlaaksoon ja tuulivoimaan. Kysyn ministereiltä sen puolen, että mitenkä toimii yhteistyö ministeriöiden välillä. Onko mahdollista, että puolustusministeriö torppaa työ- ja elinkeinoministeriön ison energiapoliittisen tavoitteen 9 terawattitunnin saavuttamisesta, jos yli 200 myllyä jää tällä erää rakentamatta?

Täällä oli kysymyksiä harmaan talouden osalta, jossa tietysti verovelkatodistus tai -rekisteri on tässä nyt ollut viimeksi akuuttina keskustelussa. Kyllä minun mielestäni on aika merkittävää, jos meillä on noin 4 miljardin tulot yli 30 000 yrityksen takana saamatta valtiolta. Tämä näkökulma ensin valtion kassan puolelta, mutta myöskin siltä puolelta, että se on tilaajavastuukysymys niille yrityksille, jotka toimivat sitten näiden yritysten kanssa, joilla on ne verovelat siellä maksamatta. Kysehän ei ole siitä, että ensimmäisestä pienestä laskusta tulisi mikään yleinen listaus tai että kuka tahansa voisi sitä mennä selvittämään, mutta sillä on merkitystä sekä yritysten vastuullisuuden kannalta että valtiontalouden kannalta. (Puhemies koputtaa) Muistan, kun vastustettiin myöskin (Puhemies koputtaa) aikaisempia yrityksiä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa käsiteltiin energiaa, että mistä niitä uhkia tai paineita tulee muutoksille. Toki varmaan, kun Suomi on pieni maa, ne paineet tulevat ulkopuolelta joko liuskekaasusta tai muusta. Muun muassa Saksa tukee yhtä aikaa niin kivihiiltä kuin bioenergiaakin ja Iso-Britannia tekee pitkäjänteisiä ydinvoimapäätöksiä, eli 109 euron megawattihinta 35 vuodeksi. Tässä on varmaankin ministeriössä paljon pohdittavaa, että millä siitä päästään eteenpäin.

Edustaja Skinnari tuossa peräsi kunnilta tämmöistä ohjelmallisuutta ja strategista näkemystä. Nythän tässä olisi erinomainen paikka huomenna, kun äänestetään näistä lausumaehdotuksista. Eihän tämä nyt pahaa tekisi hallitukselle, jos he yhtyisivät tähän Kallin näkemykseen, että "eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee innostavan ja kannustavan kasvun strategian Suomelle." Tämä voisi olla pieni lommo vain hallitukselle mutta suuri teko Suomelle, että lähdetään tämmöiseen innostavaan yhteistyöhön. Sitä kauttahan tämä olisi malliesimerkki kunnille ja maakunnille, että lähdetään myös innostamaan näitä alueita tekemään ohjelmapoliittista kasvustrategiaa.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritän puhua mahdollisimman nopeasti.

En millään näin joulun alla haluaisi hyökätä ja varsinkaan en demareita vastaan, mutta kun näyttää siltä, että sieltä pulppuaa jatkuvasti niin älyttömiä ideoita, niin kuin tämä julkinen verovelkalista, joka on häpeälista yrittäjille. Meillä on erittäin toimiva systeemi jo tänä päivänä. Jos yritys tai yrittäjä asioi toisen yrityksen, kaupungin tai kunnan kanssa tai myy niille palveluja, niin aina pitää esittää verovelkatodistus. Homma ei toimi, jos verot on maksamatta. Meillä on toisin sanoen erittäin hyvin toimiva systeemi jo nyt. Nyt ollaan tuomassa tämmöistä julkista listaa, jolle voi joutua. Kun meillä on yrityksillä käänteinen todistustaakka esimerkiksi arvioverotuksessa, tänne listalle voi joutua yrittäjiä ja yrityksiä aivan syyttäkin. Minun mielestäni tämä on älytön idea, ja se ei millään tavalla edistä ainakaan yritysilmapiiriä eikä mitään muutakaan.

Lopuksi haluaisin sanoa, että ensimmäinen työpaikka on erittäin tärkeä asia, ja edellytykset sille, että jokainen yksinyrittäjä [puhuja nopeutti puhettaan, mikä aiheutti salissa naurua] saisi mahdollisuuden palkata ensimmäisen työntekijän, meidän täytyisi luoda. Ja miten ne luodaan? Perussuomalaiset ovat esittäneet sitä, (Puhemies koputtaa) että alvittoman toiminnan alarajaa nostetaan, ja ilokseni olen pannut merkille sen, että myös kokoomuksesta ollaan huomattu se, että Jaskari ja Kauma ovat myös... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puheenjohtaja! Kokeillaan vähän rauhallisempaan tahtiin.

Hallitushan rakennepaketissaan todellakin linjasi, että ympäristölle haitallisia tukia pitää uudistaa ja kohdentaa uudelleen. Pulmahan on vähän se, että ympäristölle haitallisia tukia on todella moneen lähtöön: siellä on toisaalta hyvin haitallisia ja sitten vähemmän haitallisia ja toisaalta sitten taloudelle tärkeitä ja vähän epäolennaisempia. Olen miettinyt, kannattaisiko tätä ympäristölle haitallisten tukien perkaamissavottaa lähetystä siitä näkökulmasta, että kootaan nelikenttä: otetaan sinne haitalliset tuet sen perusteella, ovatko ne vähän haitallisia vai enemmän haitallisia ympäristölle, ja sitten sen perusteella, ovatko ne tärkeitä meidän elinkeinoelämällemme ja kansantaloudellemme vai vähemmän tärkeitä tai epäolennaisia. Sitten katsotaan, mitä tukia osuu siihen lokeroon, jossa tuet ovat yhtä aikaa ympäristölle erittäin haitallisia ja toisaalta niitten poistamisesta ei ole mainittavaa haittaa elinkeinoelämälle ja meidän taloudellemme tai ei ole haittaa ollenkaan, ja aloitetaan siitä lokerikosta tämä ympäristölle haitallisten tukien perkaaminen.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan salikeskusteluun viitaten täytyy sanoa edustaja Saarikolle, että meillä on myös muita järjestelmiä kuin vain se, mistä me puhumme vuorotteluvapaajärjestelmänä. Meillä on toinen, osa-aikainen vuorotteluvapaajärjestelmä, joka jostain syystä on jäänyt vaille huomiota. Työnantajat eivät käytä sitä aktiivisesti, ja siinä hallituksella olisikin työsarkaa, että me pystyisimme edistämään juuri sitä, joka kohdentuu siihen, että siihen työhön, mistä henkilö lähtee, pitää tuoda se työtön henkilö tilalle.

Mutta ministeri Ihalainen, meillä oli tässä salissa juuri HE 161, HE 139, millä kolmansista maista tulevalle työntekijälle taataan 18 tunnin työviikko, työehtosopimuksen mukainen palkka ja miniminä 1 050 euron kuukausipalkka. Koska poistamme tämän synnin, että suomalainen työntekijä ei ole tässä samassa turvatussa asemassa?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Tynkkysen kanssa tismalleen samaa mieltä näistä niin sanotuista ympäristölle vahingollisista tuista. Karu totuus kuitenkin on, että jokaisella niistä tuista on omat ystävänsä, niillä on oma taustansa, niillä on oma historiansa ja ne palvelevat jotain tarkoitusta. TEMin kannalta haaste on myös se, että kun sitä listaa käydään läpi, niin ne ovat kutakuinkin kaikki muualla kuin TEMin pääluokassa, ne ovat joko VM:n puolella, LVM:n puolella tai kolmen M:n puolella. Mutta tulemme perkaamaan tämän läpi. Hallitus asettaa tai on asettanut sitä varten erillisen ministerityöryhmän, joka kehysriiheen mennessä tulee tämän perkauksen käymään läpi.

Edustaja Matikainen-Kallström puhui Venäjästä. Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Se on suurin tuontimaa ja toiseksi suurin vientimaa, ja uskon, että meillä on siellä erittäin paljon potentiaalia edelleen. Se on toisaalta myös vaikea markkina, ja se on vaikea markkina ennen kaikkea pk-yrityksille, monista eri syistä, jotka liittyvät muun muassa kuitenkin vielä vakiintumattomaan oikeusvaltioon ja eräisiin tämäntyyppisiin tekijöihin. Toisaalta meillä on myös paljon onnistuneita pk-yrittäjiä, jotka ovat pärjänneet siellä markkinoilla. Kyllä tässä työsarkaa edelleen riittää. Edustaja Matikainen-Kallströn puhui myös arktisesta puolesta. Se on toinen. Kyllä Suomen pitäisi miettiä semmoisia luontaisia vahvuuksia, joita meiltä ei voida ottaa pois, ja meiltä ei voi ottaa pois meidän maantiedettämme. Meidän maantieteeseemme liittyy sekä arktinen ulottuvuus että Venäjä, ja tässä mielessä on erittäin tärkeätä, että panostamme näihin jatkossakin.

Edustaja Sankelo puhui pankkien kiristyneestä linjasta. Kyllä me olemme tästä erittäin hyvin tietoisia, kuten tässä jo aiemmassa vastauksessani totesin. Tämä on vain sillä lailla hankala asia, että se johtuu pitkälti yhteiskunnan itse tekemistä päätöksistä. Se johtuu EU:n pankkikriisin seurauksena syntyneestä pankkisääntelystä, joka kiristää vakavaraisuusvaatimuksia. Tuoreitten tutkimustietojen mukaan — taisi olla Financial Timesissa joku päivä sitten — tästä vakavaraisuuden parantamisesta noin 10 prosenttia on hoidettu sillä lailla, että pankit ovat hankkineet uutta pääomaa, ja noin 90 prosenttia tasetta pienentämällä, ja se väistämättä johtaa siihen, että rahaa on vähemmän. Se on erityisen hankalaa Suomen kaltaisessa maassa, joka on poikkeuksellisen pankkikeskeinen, jossa vielä kaiken lisäksi kolmesta isoimmasta pankista kaksi on ulkomaalaisia. Eli ei tähän helppoja ratkaisuja ole olemassa, mutta niitä yritetään kovasti joka puolella etsiä.

Edustaja Eestilä ja eräät muut puhuivat Tesistä ja uudesta siihen liittyvästä, vastikään täällä hyväksytystä lakiesityksestä. He totesivat, että se on hyvä työkalu. Olen samaa mieltä: se on hyvä työkalu. Ellei se olisi hyvä työkalu, niin en olisi sitä esitystä tänne tuonut. On tärkeätä, että tässä isossa globaalissa murroksessa, missä olemme, valtion välineistö on kunnossa ja meillä on mahdollisuus reagoida myös — tietyissä poikkeustapauksissa — teollisuuspoliittisin perustein. Se, mitä se jatkossa tarkoittaa ja miten sitä käytetään, jää nähtäväksi, ja sitä katsotaan tietenkin aina yksittäistapauksittain.

Edustaja Jalonen kysyi, onko hallituksella tietoa, kuinka paljon työpaikkoja voitaisiin luoda noudattamalla perussuomalaisten linjaa, laskea kaikkia energiaveroja. Vastaan, että en tiedä, mutta sen sijaan tiedän, kuinka monta sataa miljoonaa se heikentäisi Suomen valtiontaloutta entisestään, mikä lienee myös perussuomalaisten murhe. (Ari Jalonen: Otetaan vähemmän velkaa!) Eli ei tämä ihan yksinkertaista ole. Tämmöinen ajattelutapa, että verot valtion maksettavaksi, on tietenkin mukava lähtökohta, mutta ikävä kyllä se näkyy sitten valtion kassassa.

Muutamakin kansanedustaja puhui täällä energiapolitiikan lähtökohdista. Haluaisin huomauttaa siitä, että hallitus on saanut paljon kiitosta siitä, että olemme lähteneet parlamentaariselta pohjalta miettimään, mikä on Suomen energiapolitiikan pitkä linja, ja näin aiotaan myös tehdä. Sen takia on minusta olennaista, että hallitus ei nyt tähän väliin lähde tekemään valtavasti uusia linjauksia. Lyhyellä aikavälillä meidän pitää kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että me saisimme kotimaiset polttoaineet kilpailukykyisemmiksi suhteessa kivihiileen, mutta siihenkään helppoa ratkaisua ei ole johtuen globaaleista mullistuksista, ja tämä sama tilanne näkyy kaikkialla.

Parissakin puheenvuorossa puhuttiin Kaakkois-Suomen tuulikompensaatiosta. Juuri tänään itse asiassa vastaanotin tuulivoiman edistämistyöryhmän mietinnön, jossa todettiin, että näitä erilaisia haasteita on ollut monilla eri hallinnonaloilla, ja kiitettiin ennen kaikkea liikenne- ja viestintäministeriötä siitä, että heillä on ollut erittäin hyvä yhteistyö, on onnistuttu heidän alallaan olleita esteitä poistamaan. Puolustusministeriönkin kanssa on ollut varsin hyvä yhteistyö, ja esimerkiksi Raahen suhteen Perämeren alueelta päästiin erittäin hyvään ratkaisuun, joka mahdollistaa jopa yhden kokonaisen terawattitunnin kokoisen lisärakentamisen. Kaakkois-Suomi on yksinkertaisesti erityyppinen paikka. Kysymys on siis aluevalvonnasta, Puolustusvoimien perustehtävästä eli aluevalvonnasta ja sen turvaamisesta, ja se on eri puolilla Suomea erityyppinen kysymys. Tässä tapauksessa se on huomattavasti pienempi alue kuin mikä on Perämeren alueella, siellä on vähemmän vapautettavaa, ja se tulee dramaattisesti paljon kalliimmaksi, ja sen takia todettiin, että ainakaan tässä vaiheessa ei ole edellytyksiä siellä merkittävästi edetä.

Arvoisa puhemies! Viimeinen kysymys liittyy matkailuun. Olen käynnistämässä tammikuussa merkittävää matkailun kärkihanketta, monestakin eri syystä, ministeriössä. Ensinnäkin se on niitä aloja, jotka näyttävät kasvavan nopeammin kuin bkt kaikkialla maailmassa, monista eri syistä. Toiseksi meillä on erittäin suuria mahdollisuuksia siihen luontaisten edellytystemme, eksoottisen luontomme, Venäjän läheisyyden, Aasian-yhteyksien takia ja niin edelleen. Mutta kyllä tässä haastetta on, ja haastetta on ennen kaikkea siinä, että me emme oikein osanneet priorisoida ja fokusoida ja päästä yhteisymmärrykseen siitä, mihin keskitymme, mikä johtuu osin siitä, että meillä on noin 300 kuntaa, joilla jokaisella on omat hankkeensa, ja tämä kilpailuasetelma on hirveän hankala. Mutta me pyrimme lähestymään tätä alueellisten teemakokousten kautta siten, että mietittäisiin vielä paremmin, miten pohjoiset yrittäjät voisivat löytää yhteisiä kuvioita, yhteisiä hankkeita, yhteistä brändäystä, miten Venäjän markkinaa ennen kaikkea Itä-Suomessa pystyttäisiin hyödyntämään paremmin, miten Järvi-Suomea (Puhemies koputtaa) pystyttäisiin tekemään, semmoisella tavalla, että sen sijaan, että (Puhemies koputtaa) lukuisat, tuhannet, pienet hankkeet kilpailisivat keskenään ilman että kellään on kunnon resursseja, yhdistettäisiin niitä ja tehtäisiin semmoisia ponnisteluja, jotka sitten hyödyttävät välillisesti koko alaa.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan edustajille välittyi sellainen käsitys, että työ- ja elinkeinoministeriössä koetetaan hoitaa asioita mahdollisimman hyvin ja viedä niitä eteenpäin niin, että kasvulle, työllisyydelle ja viennille luodaan hyviä edellytyksiä. Sitä varten me täällä töitä paiskimme.

Edustaja Heinonen kysyi sitä, että jos olisi lisää rahoitusta nuorten asioihin, niin mihin laittaisin. Laittaisin varhaisen puuttumisen asioihin, jotka ovat siis ennen kuin nuoret tulevat toisen asteen koulutusvaiheeseen. Meillä on 40 000 sellaista nuorta, jotka eivät ole koulutuksessa, eivät töissä, eivät yhteiskunnallisissa kirjoissa eikä kansissa. Laittaisin heidän polkunsa rakentamiseen niin, että he eivät pysyvästi syrjäydy.

Edustaja Salonen kysyi siitä, kun työvoiman palvelukeskusverkosto tehdään nyt kattavammaksi, koko maata koskevaksi ja lainsäädäntöpohjalle. Sehän ei tietenkään tule niin tiuhaan kuin 74:n te-toimiston yhteyteen mutta kattavammaksi kuin nyt. Ei ole vielä päätetty, mihin kuntiin, mihin paikkoihin ne tulevat, mutta verkosto on edustavampi kuin nyt. Ja juuri näin, että siinä pitää olla Kelan palvelut, terveyspalvelut, kuntapalvelut ja te-toimiston palvelut yhtä aikaa käytettävissä, millä sitä polkua pitkittyvän työttömyyden kohteena olevalle ihmiselle rakennetaan kohti työmarkkinoita, ja se on tosi iso urakka ja iso uudistus, ja tarpeellinen.

Mäkisalo-Ropponen kysyi, milloin tämä lainsäädäntövalmistelu tehdään. Se on parasta aikaa menossa meillä. Tähän liittyy myös se, että työmarkkinatuen siirto kuntavastuulle tehdään pääosin samassa yhteydessä 300 päivän jälkeen. Sekin tukee tämän hankkeen edistymistä, kun siihen liitetään myös tämä näkökohta. Tarkoitus on saada lainsäädäntö valmiiksi 2014 syksyllä niin, että nämä uudistukset tulisivat voimaan 2015 vuoden alussa.

Edustaja Kokko kiinnitti huomiota siihen, miten palkkojen sivukuluja voitaisiin keventää, jotta nuoria palkataan. Se tapa, jolla hallitus on nyt tätä tehnyt, on juuri tämä Sanssi-raha. Sehän on palkkakulujen, työvoimakustannusten keventämistä 700 eurolla kuukaudessa 10 kuukauden ajan, jos yritys tai kolmas sektori tai kunta palkkaa nuoren. Se on nyt se tapa, jolla me koetamme tällä erää edetä, ja se on työnantajalle tietysti merkittävä tuki ja kannustin.

Edustaja Saarikko palasi tähän vuorotteluvapaaseen. Totta kai se on terveydenhuoltoalalla. Sitä on käytetty ei vain työllistymisasiana, vaan myös hyvinvointiin liittyvänä asiana, ja siellä on paljon määräaikaisia. Mutta täytyy muistaa, että ei vuorotteluvapaalla olevan tarvitse mennä siihen työhön, josta vapautuu, vaan myös siinä ketjussa voi olla ja tulla ketjun kautta erilaisiin työtehtäviin. Tämä on ehkä hyvä pitää mielessä tässä.

Te-toimistopalveluista voisi sanoa, että meillä on 74 te-toimistoa, 15 hallinnollista te-toimistoa, ja me olemme uudistaneet, niin kuin kaikki tietävät, nämä palvelulinjat, mikä on hyvä uudistus, mutta henkilömääräthän meillä ovat, niin kuin muussakin valtionhallinnossa, tulevaisuudessa pikemminkin vähenemässä kuin kasvamassa. Syksyksi lisättiin 200 henkilötyövuotta näitä ruuhkia purkamaan sekä palveluja, käsipareja lisää te-toimistoon, mikä tietysti auttoi paljon niissä toimistoissa, missä oli paljon töitä ja paljon työttömyyttä.

Tässä kuussa tuli julki myös se, että kun me lisäämme verkko- ja nettipalveluja ja tämäntyyppistä, niin 80 prosenttia työttömistä käyttää niitä palveluja nyt jo, eli ihmiset kuitenkin myös sitä kautta palveluja hankkivat. Mutta en kiistä ollenkaan sitä, etteikö meillä ole palvelujen tehostamisen tarvetta ja palvelujen laadun parantamisen tarvetta myöskin te-toimistoissa tämän kasvavan työttömyyden keskellä.

Oppisopimuskoulutuksessa tapahtuu paljon erilaisia hyviä asioita. Yksi niistä on se, että määrällisesti ylimalkaan lisätään toiselle asteelle, ja ollaan kokeiluun viemässä tätä 2+1-mallia, joka on siis se, että kaksi vuotta ammatillisessa koulutuksessa ja yksi vuosi sitten oppisopimuskoulutuksessa, yhdistetään työpainotteinen ja laitosmuotoinen ammatillinen koulutus. Tämä ennakkojakso on senkin takia tärkeä, että siinä nyt vähän aikaa voisivat nuori ja yrittäjä katsoa, että onko tämä niin kuin meidän juttu, ennen kuin siirrytään työsuhdepohjalle. Tämä on siis se meidän vastauksemme siihen, millä tavalla halutaan lähestyä. Tässä mielessä me emme ole nyt suunnittelemassa... SY:n kanssa on paljon keskusteltu tästä koulutus- ja oppisopimussuhteesta tai koulutustyösuhteesta. Tämä ennakkojaksoon pohjautuva oppisopimuskoulutusmallihan lähentyy aika paljon tätä ja ikään kuin tulee tässä mielessä vähän vastaan tähän ajatteluun. Sitten täytyy muistaa, että myös oppisopimusoppilailla on työehtosopimuksessa alimpia palkkaryhmiä alemmat palkkaryhmät. Siellä on erikseen oppisopimuspalkkausmäärittelyt, jotka ovat toki pienempiä kuin yleiset palkkaratkaisut, ja näinhän sen tietysti pitää ollakin, koska työpanos alkupäässä ei ole niin suuri.

Nuorten aikuisten osaamisohjelman osana on myös oppisopimuskoulutusta, ja niin kuin muistatte, 36 000 nuorta aikuista, joilta puuttuu toisen asteen koulutus, on tämän hallituskauden aikana tarkoitus saada tämän koulutuksen ja tutkinnon piiriin, ja siinä osana on myös oppisopimuskoulutuspalveluja, joita nyt jo tänä vuonna täytetään.

Ehkä sitten lopuksi: Myllykoski puhui siitä, millä ehdoilla töitä Suomessa tehdään. Onhan se selvää, että meidän pitää pitää huolta siitä, että meillä työehtosopimusten mukaiset palkkausjärjestelmät kestävät, sopimusten yleissitovuus säilyy ja sillä tavalla turvataan tämä meidän palkkausjärjestelmämme Suomessa. Ehkä ei ole järkevää mennä tämmöiseen yleiseen lakipohjaiseen vähimmäispalkkaan, niin kuin nyt Saksassa mennään, sen takia, että meillä on sopimuspohjaiset, varsin hyvät järjestelyt. Mutta tämä on hyvä lähtökohta.

Iloinen uutinen on se, että lähetettyjä työntekijöitä koskeva täydennysdirektiivi on nyt saanut yhden vaiheen EU-tasolla, ja sekin tulee auttamaan lähetettyjen työntekijöitten asemaa ja heidän edunvalvontaansa myöskin täällä kansallisesti.

Lopuksi, puheenjohtaja, haluan kiittää valiokuntaa vielä kerran erittäin hyvästä työstä ja perusteellisesta käsittelystä ministeriön meidän osaamme kohdistuviin asioihin ja niistä muutosesityksistä, joita te olette tehneet. Paljon siitä kiitoksia.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän debatin jatkoksi sananen tuosta vuorotteluvapaajärjestelmästä, joka ansaitsee kyllä laajamittaisen huomion ja keskustelun. On aivan selvää, että me tarvitsemme erilaisia keinoja, joilla voimme kasvattaa työllisyysastetta ja työllisten määrää, mutta samanaikaisesti toimia, jotka vahvistavat työhyvinvointiamme ja sitä kautta pidentävät mahdollisimman laajamittaisesti suomalaisten työntekijöiden työuria niin alusta, lopusta kuin keskeltäkin. Vuorotteluvapaa on tietysti toimi, joka kohdistuu siihen työuran keskelle tavoitteena, että sillä olisi vaikutuksia sinne työuran loppupäähän.

Panin tyytyväisenä merkille, että työryhmä, joka valmisteli vuorotteluvapaan uudistamista, ei halunnut koskea siihen, miten henkilö vuorotteluvapaalla olevan ajanjakson elämässään käyttää. Voidaan tietysti pohtia erilaisia kannustimia, että aika tulisi yhteisen hyvän ja oman kehittämisen hyödyksi, mutta ennen muuta on syytä tarkastella nyt tässä vielä auki olevaa osuutta siitä, kuka vuorotteluvapaalle lähtevän työntekijän voisi korvata, siis minkälainen työtön. Niin kuin tässä ministerille esitin kysymyksen ja mihin viittasin, pidän tärkeänä sitä, että tällaiset joustovarat, mahdollisimman erilaisten henkilöiden palkkaaminen myös siksi, että erilaiset ihmiset jäävät vuorotteluvapaalle, olisi jatkossakin mahdollista.

Tarkoitin tällä sijaisjärjestelykysymyksellä siis sitä, että meillä on valtava määrä ketjuuntuneita, pitkittyneitä määräaikaisia, yhä vain määräaikaisina jatkuvia työsuhteita, ja monen työura rakentuu muun muassa vaikka useamman sairaanhoitajan vuorotteluvapaan sijaistamisesta peräkkäin. Tällöin työttömyysjaksot eivät pääse kestämään kovinkaan pitkään, vaan määräaikaisuudet jatkuvat toinen toisensa perään. Nämä tapaukset tulisi ottaa paremmin huomioon nyt, kun kehitämme tätä vuorotteluvapaajärjestelmää. On hyvä, että se palasi kolmikantaiseen valmisteluun ja vielä rauhassa pohditaan, miten tätä voitaisiin kehittää.

Edustaja Satonen täällä salissa aikaisemmin totesi, että on syytä kiinnittää huomiota tutkimukseen, jonka mukaan vuorotteluvapaasta ei ole seurannut riittävästi ikään kuin sitä tavoiteltua taloudellista hyötyä sen henkilön osalta, joka jää vuorotteluvapaalle, mutta kiinnittäisin huomiota heihin, jotka kuitenkin vuorotteluvapaajärjestelmän kautta ovat saaneet työtä. Se on sen järjestelmän toinen iso arvo. En myöskään tästä salista väheksyisi sitä inhimillistä arvoa, joka vuorotteluvapaajärjestelmällä kaiken kaikkiaan on ihmisen erilaiset elämäntilanteet huomioivana työelämän joustona. Niitä työntekijämme tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Vielä laajemmin tähän työllisyyspolitiikkaan. On tietenkin harmillista eikä toivottavaa, että hallitus on joutunut väistymään sen tavoitteensa kanssa sivuun, joka koski työllisyysastetta. Työttömien määrä on kasvussa koko tämän hallituskauden. Siitä tekisi tietysti oppositiosta käsin mieli syyttää vain hallitusta, mutta kaikki me näemme isommat rakenteelliset muutokset, jotka kulkevat hallituskausien yli, ovat kulkeneet jo tähän asti ja kulkevat tästä eteenpäinkin pitkään. Globalisaatio ja talouden rakennemuutos kansallisesti ja teollisuuden rakennemuutos varmasti jatkavat vaikutuksiaan. Mutta erityinen huomio tässä työttömien joukossa on tietysti kiinnittynyt niihin ihmisiin, jotka varsin nuorina jäävät työelämästä sivuun, eivät ehkä koskaan sinne pääsekään, ja myös tuoreimpana huolestuttavana ryhmänä akateemisiin korkeakoulutettuihin työttömiin, joiden kasvusuunta työttömyystilastoissa on ollut poikkeuksellisen suurta.

Mitä tulee tähän työttömien palveluun, niin valiokunnassa, kun kävimme läpi ensi vuoden budjettia, hyvin moni asiantuntija pohti te-toimistoverkoston merkitystä työllisyyden edistämisessä ja sitä kautta työttömyyden hoidossa. Tässä te-toimistojen uudistus ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. En vastusta muutosta, en uudistamista ja organisaatioiden virtaviivaistamista, toivottavasti ei kukaan muukaan, mutta uudistuksia on tullut nyt päällekkäin liikaa samanaikaisesti, kun henkilöstöresursseja on supistettu, samanaikaisesti, kun työllisyyspolitiikkaan on kohdistunut valtaisia uudistuksia, niistä ei vähäisimpänä tuo nuorten yhteiskuntatakuu. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään hallituksen suunnalta voimallisesti huomiota ennen muuta nyt, kun työttömyyttä on odotettavissa valitettavasti lisää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sivuan lyhyesti kuntien tilannetta. Kunnat ovat yhdessä Suomen suurin työnantaja. Kuntien valtionosuusleikkaukset, nyt mahdollinen valtionosuusuudistus ja heikko taloustilanne verotulokertymän vuoksi vaikuttavat myös kuntatyöntekijöiden työllisyyden mahdollisuuksiin. Me joudumme tulevina vuosina tilanteeseen, jossa kuntakentän julkisen sektorin työnantajan roolia ei ole mahdollista enää kasvattaa. Mutta kannamme huolta tietysti niiden ihmisten työsuhteista, jotka aivan varmasti ensi vuoden aikana omissa kotikunnissaan ja työnantajiensa puitteissa (Puhemies koputtaa) ovat vaikeuksissa pitää työpaikkojaan, kun kuntatalous on suurten haasteiden edessä.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tässä budjetissa tehnyt isoja ratkaisuja varsinkin rakennepaketin osalta, hyvin paljon rakenteellisia uudistuksia ja täsmäparannuksia Suomen talouden kääntämiseksi takaisin kasvu-uralle. Yritysverotus, mistä on tänään paljon puhuttu ja jo koko syksyn aikana, on iso kasvuun, työllistämiseen ja investointeihin kannustava uudistus. Siis kannustamalla yrityksiä kasvuun, investointeihin ja työllistämiseen myös verotulot kasvavat ja syntyy niitä paljon kaivattuja uusia työpaikkoja. Uusien työpaikkojen synnyttäminen keinotekoisesti verovaroin ei ole kantavaa, vaan tarvitaan kannustavaa, ei lannistavaa Suomea.

Hallitus myös aloittaa kasvurahaston, rahasto kakkosen, rakentamisen ja pääomittamisen sekä Finnveralle osoitetun 5 miljoonan euron pääomalainan käytettäväksi Aloitusrahasto Vera Oy:n pääomittamiseen. Nämä startup- ja aloittavien yritysten tuet ovat äärimmäisen tärkeitä, ja toivon, että siinä vahvasti TEM tekee yhteistyötä ja nämä rahastot tekevät hyvää yhteistyötä yliopistomaailman kanssa, josta sitä innovaatiota ja osaamista löytyy. — Kiitoksia.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun muutama sana teollisuuspoliittisesta ohjelmasta. Sitä tarvitaan. Perussuomalaiset esittivät sitä jo viime keväänä käydyn, teollisuuspolitiikasta jätetyn välikysymyksen yhteydessä, muistan sen hyvin, koska pidin tuon puheen. Millainen tämmöisen ohjelman tulisi sitten olla? Pitäisikö sen olla vaalikausien ylittävä ja sitova? Sitä on ainakin syytä harkita vakavasti. Ohjelman sisältö on tärkeä, siinä tulisi ottaa kantaa ainakin innovaatioihin, kasvualoihin, rahoituksen ongelmiin, ympäristöasioihin ja omistajaohjauksen rooliin. Omistajaohjauksen on linjattava se, mikä on strategista omistamista, mikä on tarve uudelle omistamiselle, ja ennen kaikkea on vastattava kysymykseen, onko valtio omistajana passiivinen vai aktiivinen, eli milloin on syytä antaa sitä ohjausta ja milloin ei.

Arvoisa herra puhemies! Fortumin sähköverkkoliiketoiminta siis myytiin tai myydään merkittävin osin ulkomaiseen omistukseen. Kuten tuossa debatissa sanoin, se on oma haasteensa, ja siinä nousivat esille nämä myrskytuhot. Nyt olisi tilaisuus, korkea aika ja oikeastaan velvollisuus toteuttaa tämä alueellisten rinnakkaisverkkojen ja alueellisen sähköntuotannon ylösnosto. Ja toistan tämän ajatuksen, että näistä kotimaisista raaka-aineista pystytään tuottamaan kustannustehokkaasti sitä sähköä, ja sen osuus maaseutukaupungeissa, taajamissa, voitaisiin saada nostettua hyvin merkittäväksi. Ja kun tällaisella aluesähköllä olisi oma jakeluverkko, niin huoltovarmuus olisi siltä osin ratkaistu.

Muutama sana sitten tästä ministeri Ihalaisen rootelista. Tässä vuorotteluvapaakeskustelussa, joka tuossa äsken käytiin, on monta puolta, ja itse näen sen kyllä niin, että tässä vuorotteluvapaauudistuksessa, mitä tässä nyt on hahmoteltu, on tiettyjä ongelmia. Edustaja Saarikko minusta nosti oikeastaan hyvän pointin esille, eli on aloja, joissa se vuorotteluvapaa on toiminut hyvin. Minusta sitä pitäisi miettiä, onko siihen syytä sitten mennä ronkkimaan, koska se huoli on siinä se, että voi olla, että vuorotteluvapaajärjestelmä ajautuu alas tällä uudistuksella. Sellainen riski siinä voi olla olemassa.

Sitten semmoisesta ihan ajatuksesta tuossa vaihdoin muutaman sanan ministerin kanssa, että olen itse pohtinut sitä, että jos sitä vuorotteluvapaata nyt sitten kehitetään, niin — ihan ajatuksena — pitäisikö sen vuorotteluvapaan olla semmoinen, että ihminen, joka vuorotteluvapaalla kehittää itseään opiskelemalla vaikkapa, palkittaisiin sitten paremmalla vuorotteluvapaakorvauksella. Tämäkin on yksi semmoinen ajatus, jota ainakin ministeri Ihalainen on esittänyt, ja olen itsekin pohtinut, että siinä voisi olla jonkunlainen pointti. Sitä sopii miettiä.

Ihan tähän loppuun kommenttina vielä toistan sen, mitä työvoimapoliittisesta tuoreesta julkaisusta, joka meille tuossa lähetettiin vähän aikaa sitten, luin tästä nuorten yhteiskuntatakuusta. Minusta se pointti, mikä sieltä nousi eniten omiin silmiini, oli se, että nuoret eivät tunne tätä yhteiskuntatakuuta vielä tarpeeksi hyvin. Siihen kyllä kannattaisi kiinnittää huomiota, että se tehtäisiin paremmin tunnetuksi, koska eihän sillä ole mitään käyttöä, jos eivät nuoret tiedä, että semmoinen on käytettävissä.

Eli tämmöisillä ajatuksilla.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että vuorotteluvapaalla oli mukavaa. Olen viettänyt vuoden raskaan hoitotyön välissä vuorotteluvapaalla ja opiskellut muun muassa saksan kielen sinä aikana ja antanut sitten työpaikan työttömälle. Se on erittäin hyvä tapa motivoida, kannustaa ja auttaa jaksamaan myös ikääntyneitä työntekijöitä näillä raskailla aloilla, kuten esimerkiksi hoitoalalla.

Arvoisa herra puhemies! Työttömistä työnhakijoista reilu kolmannes on yli 50-vuotiaita. Heidän osuutensa on poikkeuksellisen suuri ja todennäköisesti kasvava, koska yli 50-vuotiaiden uudelleen työllistyminen on paljon vaikeampaa kuin nuoremmilla. Eläketurvakeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin jo viime vuonna, että ikääntyviä syrjivät asenteet ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen työelämään. Työnantajien halu palkata ikääntyviä ei ole kohentunut lainkaan viimeisessä 10 vuodessa. Yhtenä syynä tähän on pidetty 1980-luvulla syntynyttä varhaiseläkekulttuuria, jonka myötä vakiintuneen ajattelutavan mukaan 57-vuotias on jo valmis siirtymään eläkkeelle. Työurien pidentämisen kannalta on erittäin ongelmallista, että vain harva työnantaja haluaa palkata yli 50-vuotiaita.

Olisiko ratkaisuna yrittäjyys? Jokaisen yrittäjän kohdalla yrittäjyys muodostuu tapauskohtaisesti. Siihen vaikuttavat esimerkiksi yksilön motiivit ja elämäntilanne. Yrittäjyys on hyvä valinta myös ikääntyneille, joille se voi tarjota asteittaisen tien pois työelämästä. Tutkimusten perusteella on jo pitkään tiedetty, että eläke-, työ- ja sosiaalipoliittisia järjestelmiä tulisi kehittää joustavammiksi, jotta ne tukisivat paremmin erilaisia siirtymiä työuran molemmissa päissä. Ikääntyneillä erityisesti sivutoiminen yrittäjyys voi antaa mahdollisuuden jatkaa työelämässä vielä siinäkin vaiheessa, kun kokopäiväinen työnteko ei enää houkuttele tai on käynyt liian raskaaksi. Ikääntyneiden yrittäjyyttä voitaisiin tukea esimerkiksi veropoliittisin keinoin antamalla vaikkapa ikääntyneelle pienyrittäjälle arvonlisäverokevennyksiä.

Vai pitäisikö kenties lähteä opiskelemaan? Oppisopimuskoulutus on erittäin hyvä tie uuteen ammattiin. Se on kyllä vaativa ja raskas. Opetushallituksen tarkastusten perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina perinyt useilta oppilaitoksilta oppisopimuskoulutuksen valtionosuuksia takaisin. Oppisopimuskoulutuksessa on tältäkin osin siis paljon kehitettävää ja myös vahdittavaa.

Entäpä sitten näitä erilaisia aloja? Voisimme miettiä sitä, onko oikein, että meillä on edelleen sellaisia hyvin raskaitakin aloja opiskella, joilla työpaikkaharjoittelu on palkatonta. Yhtenä esimerkkinä voimme nostaa hoito- ja hoiva-alan. Hoitoalan työvoiman näkökulmasta on hienoa, että sinne saadaan opiskelijoita. Se on ihan lottovoitto työpaikalle. Yksi tällainen ala on muun muassa avustustoiminta. Vammaisen henkilön avustajan työ on raskasta ja vaativaa mutta hyvin matalasti palkattua myös valmistuneilla työntekijöillä. Avustajia on vaikea löytää, ja alalle hakeutuu myös työhön sopimattomia henkilöitä. Suuret kuntien väliset erot avustajien palkkauksessa kannustavat avustajia hakeutumaan töihin sellaisiin kuntiin, joissa palkkaus on parempi. Samaan aikaan matalamman palkkauksen kunnissa voidaan kärsiä pahasta avustajapulasta.

Vammaisella henkilöllä on vammaispalvelulain mukainen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Palvelu järjestetään kunnan vammaispalvelutoimiston kautta. Eri kunnat määrittelevät avustajan palkan kuitenkin eri tavalla, ja tämän seurauksena henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat vammaiset ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat. Olisikin hyvin tärkeää, että me tarkastaisimme avustajien palkkausjärjestelyn ja yhdenmukaistaisimme tämän koko Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Viimeisenä asiana hallituksen kärkihanke, nuorisotakuu. Viime viikolla etsivän nuorisotyön asiantuntija tiedotti, että nuorisotakuusta unohtui muun muassa juuri näiden väliinputoajanuorien kuntoutus. Onkin hyvin tärkeää, että kun täällä puhutaan nuorisotakuusta, niin nostamme esille myös näitä kipukohtia, joita varmasti jokaisissa uusissa asioissa löytyy, ja sitä vartenhan me olemme täällä, että me panemme niitä asioita kuntoon.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ja suomalaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttävät sitä, että me suomalaiset teemme tulevaisuudessa entistä enemmän töitä. Hallitus on tehnyt isoja rakenteellisia uudistuksia ja täsmäpanostuksia Suomen talouden kääntämiseksi takaisin kasvu-uralle. Muun muassa yritysverotukseen on tehty iso kasvuun, työllistämiseen ja investointeihin kannustava uudistus. Se on merkittävä käden-ojennus yrityksille. Muun muassa Suomen vientitilastoissa on ollut viime kuukausina nähtävissä hienoista kasvua, mikä toivottavasti hallituksen tekemien uudistusten ohella lisää yritysten tulevaisuudenuskoa ja vauhdittaa kasvua ja investointeja.

Hallitus aloittaa Kasvurahastojen Rahasto II:n rakentamisen ja pääomasijoittamisen Teollisuussijoitus Oy:n kautta 30 miljoonan euron vuosittaisilla panostuksilla vuosina 2014—2017. Osana kasvurahoitusohjelmaa Finnvera Oyj:lle osoitetaan 5 miljoonan euron pääomalaina käytettäväksi Aloitusrahasto Vera Oy:n pääomittamiseen. Rahasto tekee sijoituksia aikaisen vaiheen teknologiayrityksiin sekä teknologiaintensiivisiin tai -innovatiivisiin palveluyrityksiin. Tätä kovasti muun muassa tänään Finnveran hallintoneuvostossa kiiteltiin.

Myös hallituspuolueiden eduskunnassa tehdyissä budjettilisäyksissä näkyy painotus kasvuun ja yritysten viennin edistämiseen. Eduskunta teki lisäyksiä muun muassa pk-yritysten kansainvälistymishankkeisiin Venäjälle Finpron verkoston turvaamiseksi, startup-talon perustamiseksi ja Team Finland -konseptin jalkauttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Molemmat oppositiopuolueet kiristäisivät työn ja yrittäjyyden verotusta hallituksen malliin nähden. Oppositiopuolueita myös tuntuu yhdistävän jonkinlainen kaipuu valtiokapitalismiin, sellaiseen, jossa valtio nykyistä enemmän ohjailisi yritystoimintaa, kiristäisi verotusta ja suuntaisi erinäisiä tukiaisia erikseen itse valitsemilleen yrityksille ja toimialoille. Me kokoomuksessa puolestaan uskomme siihen, että kannustamalla yrityksiä kasvuun, investointeihin ja työllistämiseen myös verotulot kasvavat ja syntyy uusia työpaikkoja. Uusien työpaikkojen synnyttämiseen keinotekoisesti verovaroin sääntelyn lisäämisen ja ylhäältäpäin ohjailun sijasta on luotettava ihmisiin ja yrityksiin. Kannustava ja innostunut Suomi lannistavan Suomen sijasta.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo puhuttu tänään työvoimapalveluista, mutta haluan silti vielä palata tähän aiheeseen, sillä työvoimapalveluthan muuttuivat tämän vuoden alusta erittäin paljon, ja jokainen työnhakija on sijoitettu jollekin kolmesta eri palvelulinjasta, jotka ovat työnvälitys- ja yrityspalvelut, osaamisen kehittämispalvelut ja tuetun työllistymisen palvelut. Lähtökohtana on ollut jokaisen työnhakijan henkilökohtaiset tarpeet. Mallin tavoitteena on varmistaa yhdenmukainen henkilökohtaisen tilanteen huomioiva palvelu koko maassa. Tästä hyvästä tavoitteesta huolimatta palvelumalli ei ole kuitenkaan onnistunut vastaamaan kaikkien asiakkaiden tarpeisiin. Nimittäin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyys on noussut jopa 26 prosenttia vuoden takaisesta, eli tänä päivänä korkeakaan koulutus ei takaa suuria tuloja ja varmaa työuraa, niin kuin menneinä vuosina.

Eri maissa onkin käytössä erilaisia malleja eri kohderyhmien työllistämiseksi. Paikoin on päädytty jopa ratkaisuun, jossa kaikkein vaikeimmin työllistyvien, usein ei-akateemisten ihmisten palvelut ulkoistetaan. Itse olisinkin valmis kokeilemaan vaikka mallia, jossa työhallinto ostaisi yksityiseltä sektorilta korkeasti koulutettujen tukeen keskittyneitä palveluita. Olennaista onkin huolehtia siitä, ettei joillekin tarjota muita parempia palveluita vaan kaikille juuri heille sopivia ratkaisuja. Luotankin, että ministeri Ihalainen ottaa tästä kopin ja pohtii sitä, miten meidän korkeakoulutetut työttömät työnhakijamme löytäisivät paremmin paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Te-palveluissa on viime vuonna edistytty hyvin muun muassa sähköisten palveluiden parantamisessa, mutta silti meidän on myönnettävä, että kehitettävää riittää esimerkiksi maahanmuuttajien osalta. Kun tiedämme, että Suomen ulkomaalaisväestö on kaksinkertaistunut koko 2000-luvun aikana, on erittäin hyvä, että ensi vuoden budjetissa on merkittävät panostukset maahanmuuttajien kotouttamiseen. Ja erityisen tärkeänä pidän sitä, että panostetaan heidän suomen kielen opiskeluunsa, jotta he sitten löytävät sen paikkansa näissä ammatillisissa oppilaitoksissa tai saavat sen näyttötutkinnon kautta vahvistettua sitä omaa ammatillista osaamistaan ja sitten löytävät paikkansa työelämässä.

Tänään vietetään kansainvälisen siirtolaisuuden päivää. Välillä tuntuukin siltä, että meillä maahanmuuttajia ajatellaan erittäin yhtenäisenä ryhmänä, ja kun monesti heistä vielä luodaan kohtuuttoman kielteinen kuva, niin olen erittäin tyytyväinen, että TEMin yhteyteen perustetaan vielä erityinen kotouttamisen osaamiskeskus, jolla varmistetaan kotouttamistyö pitkäjänteisesti ja vaikutetaan myös siihen, että paikallistasolla pystytään palvelemaan ulkomaalaistaustaisia ihmisiä heidän työnhakutarpeisiinsa nähden.

Sitten haluan vielä nostaa esiin sellaisen uutisen, johon törmäsin tänään, kun televisiossa mainittiin peliteollisuuden muuntokoulutuksesta. Kun me elämme valtavan voimakasta elektroniikkateollisuuden rakennemuutosta ja paljon Nokia-taustaisia insinöörejä on jäänyt työttömäksi, niin heille on pystytty aika nopeallakin, muistaakseni 8 kuukauden koulutuksella takaamaan uusi ammatti. Nämä peliteollisuuden ammattilaisiksi opiskelevat, joilla on kuitenkin se vahva insinööritausta siellä, moittivat kuitenkin meidän koulutusjärjestelmämme kankeutta, ja toivonkin, että ministeri Kiuru pohtisi tykönään myös sitä, miten me saamme osaavia ihmisiä nopeasti täsmäkoulutetuksi sille alalle, missä kysyntää on kansainvälisillä markkinoilla erittäin paljon.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan lyhyesti kolmesta asiasta tämän käsiteltävän luokan osalta käydä keskustelua. Yksi on yritysten rahoitus, toinen on nämä julkiset hankinnat, ja kolmantena on juuri työvoiman palvelukulttuuri ja työttömien palvelukulttuuri.

Ensinnäkin näihin yritysverotuksen ja yritysrahoituksen kohtiin ennen kaikkea. Todella on hyvä, mitä hallitus on tehnyt eli laittanut lisää rahoitusta Tekesille, Finnveralle, Teollisuussijoitukselle. Ne ovat sellaisia, jotka lieventävät tätä taloudellista tilannetta, mutta tosiasia kuitenkin on, että merkittävä määrä yrityksiä painii tällä hetkellä rahoitusvaikeuksissa, ja se täytyisi ottaa riittävän vakavasti. Juuri niin kuin elinkeinoministeri Vapaavuori sanoi, syy on useimmiten se, että me olemme tehneet Euroopan mittakaavassa niin suuria regulaatiopäätöksiä pankeille, että ne keskittyvät omiin asiakkaisiinsa eivätkä laajenna sitä asiakaskuntaa laajemmalle, jolloin merkittävä osa yrityksistä jää rahoituksen ulkopuolelle.

Toinen haaste on, että vaikka julkiset rahoittajatkin ovat yrittäneet lisätä rahoitusta, ne ehkä liian varmasti suhtautuvat asiaan, ainoastaan varmoihin tapauksiin, riskejä otetaan ihan liian vähän ja usein esimerkiksi Finnvera ja pankit ovat toisiinsa linkittyneitä, jolloin jos eivät pankit anna rahoitusta, ei Finnvera anna rahoitusta, jolloin varsinaiset asiakkaat, jotka haluavat ottaa riskiä ja viedä asioida eteenpäin, eivät saa sitä rahoitusta. Tämä pitäisi ottaa riittävän vakavasti ainakin tämän ylimenoajan, jolloin monilla yrityksillä on rahoitusongelmia.

Toinen asia liittyy julkisiin hankintoihin. Suomessa julkisten hankintojen määrä on 32 miljardia euroa vuodessa. Kuinkas paljon, hyvät ystävät, siitä käytetään innovatiivisiin julkisiin hankintoihin, sellaisiin, joissa mietitään uudenlaisia toimintatapoja julkiselle sektorille tai tilataan uusia, innovatiivisia ideoita yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta? Siitäkin ajatellaan, että ei oteta riskiä, koska voi joutua hankalaan tilanteeseen, joku voi epäonnistua, mikä johtaa siihen, että mieluummin tehdään sellaisia investointeja, jotka ovat vanhoja, eikä minkäänlaista kokeilu- tai pilottiyhteiskuntaa haluta viedä eteenpäin. Se on valitettavaa, mutta se on myöskin totta.

Samanlainen haaste liittyy työttömyyteen ja työvoiman palvelukeskuksiin. Ministeri Ihalainen sanoi aika innostuneesti, että nyt lähdetään toimimaan kuntavetoisesti tässä, että kunnat ovat keskiössä siinä, miten palvellaan työttömiä ja johdatetaan heidät työmarkkinoille. Minä olen itse nähnyt aika monessa kunnassa, että kyllä sielläkin pyöritään suhteellisen kaukana niistä aidoista työmarkkinoista, ollaan hyvin kaukana siitä, että palveltaisiin, että nopeasti pääsisivät töihin työttömät, vaan ehkä mennään siellä kauemmaksi siitä. Jos oikeastaan on katsonut vähän tarkemmin, niin monet yksityiset toimijat, rekrytointitoimistot, muut vastaavat ja kolmannen sektorin toimijat ovat paljonkin, kenties, ketterämpiä tekemään näitä ratkaisuja, jolloin voisi miettiä, että työvoimatoimistot ja muutkin voisivat olla monipuolisempia. Siellä voisi löytää erilaisia malleja, ratkaisuja, joilla aidosti johdatettaisiin ihmiset töihin. Ei tehtäisi siitä hallinnollista mallia vaan tehtäisiin niin, että parhaat pärjäävät ja parhaat löytävät ne reittinsä. Siinäkin voisi löytyä jotain uutta kehitettävää tähän yhteiskuntaan.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokassa lyhyesti kolmeen asiaan kiinnitän huomioni, ja ensimmäinen on tuo vuorotteluvapaajärjestelmä. On erittäin tärkeää, että vuorotteluvapaajärjestelmä säilyy, vaikkakin sen ehtoja hiukan muutetaan, ja niiden ehtojen muuttaminenkin menee ihan terveeseen ja hyvään suuntaan. On ihan mielekästä, että työuraa on jo takana kohtuullisesti ennen kuin vuorotteluvapaaoikeuden saavuttaa. Vuorotteluvapaa on tärkeä tietysti paitsi työttömän ihmisen työllistämiseksi, myös vuorotteluvapaalle lähtevän työuran pidentämistarkoituksessa. Se on hyvä järjestelmä, ja sitä pitää pitää yllä.

Toiseksi otan esille ikuisuusaiheen, joka koskee ely-keskusten toimintaa. Vaikka elinkeino- ja ympäristötoimi on koottu samaan virastoon, niin edelleen meillä on ongelmaa siitä ja viestejä tulee, että elinkeinotoimi rahoittaa toista kautta yrityshankkeita alueilla ja kunnat myöntävät elinkeinotoimintaan lupia, joita myös ely-keskukset tukevat, mutta sitten ympäristökeskus lähtee valittamaan näistä asioista. Elikkä saman viraston alla toimitaan ristiriitaisesti, kun tarkoitushan oli tietysti, että yhdistäminen edistää ja tukee elinkeinojen kehittämistä ja työllisyyttä alueella. Tällä hetkellä ympäristökeskuksilla on jo merkittävä asema valituksissa, jotka ruuhkauttavat hallinto-oikeuksia. Tähän on kyllä ohjausta ja johtoa löydyttävä.

Sitten kolmanneksi asiaksi nostan vielä tuon debatissakin esille nostamani matkailuelinkeinon. Taloudellisesti vaikeissa tilanteissa monesti haikaillaan uusia aluevaltauksia. Ollaan valmiita tekemään suuriakin panostuksia uusien toimialojen kehittämiseen, markkinointiin ja tutkimukseen siinä toivossa, että löydetään uusi kasvuala, työllisyysala ja kansainvälinen menestysala, eikä huomata sitä, mitä meillä jo on olemassa ja niitä vahvuuksia, joita Suomella esimerkiksi matkailun alalla on olemassa, eikä ole riittävästi ollut rohkeutta panostaa niihin ja tuoda niitä reilusti esille. Matkailuelinkeino on yksi harvoista vahvasti kasvavista elinkeinoaloista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, ja matkailuelinkeino on vahvasti työvoimavaltainen ala. Täällä on puhuttu tänään paljon myös nuorten työllisyydestä ja niistä mahdollisuuksista, miten nuorille pystytään työtä tarjoamaan. Matkailuala on sellainen, josta löytyy työtä myös nuorille, työuransa alussa oleville.

Olen keskustellut aasialaisten toimijoiden kanssa tässä viime aikoina ja kysynyt heiltä suoraan, miten Suomen matkailua pitäisi profiloida ja fokusoida. Kyllä sieltä tulee ihan muutama selkeä kommentti, muutama selkeä sana tulee: "northern lights" ja "midnight sun". Eli hyvin helppoa, yksinkertaista fokusointia Suomen matkailun vahvuudesta: revontulet, keskiyön aurinko. Siihen listaan voidaan liittää kyllä sitten sauna ja puhtaat vedet ja joulupukki. Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, jossain päin maailmaa on valtava matkailuelinkeino, teollisuus, muodostettu Mikki Hiiren ympärille, ja kyllä Joulupukki on ihan toisen luokan kaveri kuin tommonen hepponen Mikki Hiiri. Meidän pitäisi ottaa mallia. Meidän ei tarvitse keksiä uudestaan, vaan mallia löytyy ulkomailta, miten brändätään ja tuotteistetaan niitä matkailun vahvuuksia.

Sitten pitää ottaa kokonaisvastuu matkailun kehittämisessä. Siihen pitää liittää myös liikenteellinen saavutettavuus, joka tällä hetkellä on esimerkiksi Lapin matkailuelinkeinon ongelmana. Ei ole yhteyslentoja. Kansallinen lentoyhtiö ei pysty järjestämään lentoja silloin kun niitä sinne tarvitaan ja kun turisteja olisi tulossa. Tästä pitää ottaa kokonaisvastuu ja kehittää sitä nyt, varsinkin tässä tilanteessa, kun Matkailun edistämiskeskus liitetään osaksi Finpron toimintaa. Eli selkeää fokusointia, selkeää tavoitteellisuutta siitä, että Suomen matkailu nostetaan kansainvälisesti sille tasolle, johon se kuuluu, ja sitä kiinnostavuutta lisätään.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toteutuminen on yksi keskeisimpiä hallituksen tavoitteita. Eilen puhuimme täällä asiasta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan näkökulmasta ja nyt siis työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan vinkkelistä. Huolimatta synkistä työttömyysluvuista nuorisotakuun avulla on saatu hyviä tuloksia aikaan. Valitettavasti taloudellinen tilanne on heikentynyt niin paljon, ettei nuorten tilannetta ole saatu korjattua niin paljon kuin alun perin tavoitteeksi asetettiin. Olemme kuitenkin pystyneet tekemään oikeansuuntaisia päätöksiä. Ilman nuorisotakuuta nuorten työttömyys olisi paljon huolestuttavampi.

Toisaalta ministeriössä olisi syytä selvittää eri kuntien ja alueiden käytäntöjä, sillä oman kokemukseni mukaan tulokset nuorisotakuusta ovat eri puolilla Suomea hyvin erilaisia riippuen siitä, miten kunnissa ja te-toimistoissa asiaan on paneuduttu.

Kuten täällä tänään on puhuttu, nuoret tuntevat nuorisotakuun huonosti. Lisäksi eri puolella Suomea yritykset, kunnat ja kolmas sektori tuntuvat olevan eri tavoin tietoisia heille suunnatuista tuista nuorten työllistämisessä. Syyskuussa käynnistyikin nuorisotakuun viestintäkampanja, jonka tavoite on paitsi lisätä tietoisuutta nuorisotakuusta, myös saada eri tahot toimimaan entistä paremmin yhdessä nuorten hyväksi.

Yksi konkreettinen toimenpide nuorten työllistämiseksi on niin sanottu Sanssi-kortti, jonka avulla 30-vuotiaan työttömän nuoren palkkaamisesta yritys, yhdistys, säätiö tai kunta saa valtion tukea 700 euroa 10 kuukauden ajan. Sanssi-kortteja on jaettu yli 20 000 nuorelle, joista lähes 7 000 on työllistynyt sen avulla. Sanssi-kortin käytössä on ollut merkittäviä eroja te-toimistojen välillä, ja tähän olisi syytä saada yhtenäiset käytännöt eri puolille Suomea.

Nuorisotakuun toteuttamisessa on myös haasteita. Osa nuorista tarvitsee tuekseen pitkäkestoisia moniammatillisia palveluja ja henkilökohtaista ohjausta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti lausunnossaan, että nuorisotakuun toimeenpanossa on kohdennettava toimenpiteitä ja rahoitusta erityistä tukea tarvitsevien nuorten saamiseen takuuseen liittyvien palvelujen piiriin ja heidän työllistymisensä edistämiseen.

Toisaalta osalla nuorista on koulutuksen puutteiden taustalla erilaiset työ- ja toimintakykyyn, terveyteen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvät ongelmat, joihin nuori tarvitsee kuntoutusta. Näiden nuorten Kela-kuntoutukseen pääsyä on nyt lainsäädännöllä helpotettu. Lääketieteellisten kriteerien lisäksi huomioidaan myös sosiaaliset ja oppimisen vaikeuksiin liittyvät kriteerit. Kuntoutuksen avulla näiden nuorten on mahdollista päästä takaisin opiskelemaan ja sitä kautta työelämään.

Vaikeasti työllistyvien nuorten kohdalla nuoren asiat tulisi saada välittömästi moniammatillisen työryhmän pohdittavaksi mahdolliset hallinto-, kunta- ja organisaatiorajat ylittäen. Jos pääsisimme todelliseen yhdessä tekemiseen, voisimme paremmin auttaa vaikeuksissa olevia nuoriamme. Valitettavasti edelleen toimitaan liiaksi omissa poteroissa ja pompotellaan apua tarvitsevia henkilöitä paikasta toiseen. Tämä ei koske vain nuoria, mutta heidän kohdallaan sen on erityisen turmiollista.

Arvoisa puhemies! Työpajatoiminta on erittäin tärkeä keino nuorisotakuun toteuttamisessa. Ensi vuoden talousarviossa on ohjattu 27 miljoonaa euroa nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Työpajoissa voi arjen hallinnan lisäksi opetella erilaisia työtaitoja, ja paja voi tarjota vaihtoehtoisen väylän koulutukseen esimerkiksi niille, joiden koulutus on jäänyt kesken tai joille koulumuotoinen opetus ei syystä tai toisesta sovi.

Julkisia työ- ja yrityspalveluja koskevan lain uudistuksen yhteydessä muutettiin työkokeilun käyttömahdollisuuksia koskevia säännöksi ja te-toimistoille annettuja ohjeita. Muutosten seurauksena nuorten osoittaminen työpajoihin väheni merkittävästi. Keväällä työ- ja elinkeinoministeriö antoi asiasta uudet ohjeet, ja tilannetta pyrittiin korjaamaan. Osoitukset ovatkin jonkin verran lisääntyneet, mutta tulkinnat vaihtelevat edelleen eri puolilla maata, joten tässäkin asiassa te-toimistojen käytäntöjä on tarvetta yhtenäistää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nuorisotakuun toteuttamiseksi te-toimistojen riittävä resursointi on turvattava, ja tähän kyllä liittyy paljon huolenaiheita. Toisaalta nuoren auttaminen edellyttää myös osaavaa henkilökuntaa, ja tähän tulisi myöskin työvoimatoimistoissa panostaa. Te-toimistoissa tehtävä alkuhaastattelu on ratkaiseva monen nuoren kannalta. Alkuhaastattelua tekemässä olevan henkilön ammattitaito ja nuoren kohtaamisen valmiudet ovat ensisijaisen tärkeitä, ja siksi virkailijoiden koulutukseen ja ammatilliseen osaamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Työttömyystilanne jatkuu vaikeana. Lo-kakuun lopussa te-keskuksissa oli yhteensä 290 000 työtöntä työnhakijaa, mikä on 40 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nuoria alle 25-vuotiaita oli työttöminä noin 36 000 henkeä, mutta mikä positiivista, lähes 80 prosentilla heistä työttömyys kesti alle kolme kuukautta, kun katsotaan tammi—lokakuun välistä ajanjaksoa. Toisin sanoen: nuorisotakuu vaikuttaa.

Valitettavasti pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa edelleen. Vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 78 000, mikä on 16 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaavasti yli 50-vuotiaiden työttömyys oli lisääntynyt vuoden takaiseen verrattuna 12 000 hengellä eli 110 000 henkeen. Näihin vakaviin lukuihin puututaan paitsi ensi vuoden budjetilla myös rakennepaketissa sovituilla merkittävillä linjanvedoilla. On tärkeää, että työministeriön pääluokassa työllisyystoimia kohdistetaan etenkin ikääntyviin, pitkäaikaistyöttömiin ja nuoriin.

Kuten ministeri Ihalainen aiemmin tänään totesi, hallitus on tehnyt erittäin merkittäviä toimia, kuten laaja tupo, uskottava ja toimiltaan vaikuttava rakennepoliittinen ohjelma, työllistävä lisäbudjetti sekä työllisyyttä ja kasvua painottava budjetti ensi vuodelle. On tärkeää, että budjetissa kiinnitetään erityistä huomiota toimiin, joilla voidaan lisätä taloudellista toimeliaisuutta ja edistää sekä uhanalaisten työpaikkojen säilymistä että uusien työpaikkojen syntymistä.

Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin varatut rahat ovat laskeneet hieman, minkä vuoksi on tärkeää, että vähintään lisäbudjetissa paikataan tarvittaessa rahoitustarvetta työttömyyden määrän mukaisesti. Tämä on kyllä ongelmallista palveluiden suunnittelua ja tarjontaa ajatellen. Yhä tärkeämmäksi on tullut työvoimapalveluiden laatu ja tarkkakin henkilökohtainen räätälöinti ihmisten tarpeiden mukaisesti. Tällaisia palveluita on vaikea kehittää vajavaisilla määrärahoilla. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa on myös erinomaisesti kuvattu niitä haasteita, joita te-toimistoilla on kuluneena vuonna ollut organisaatiouudistuksen kanssa. Viime vuosina myös te-toimistojen henkilöstövajeeseen on vastattu palkkaamalla ihmisiä työllistymistuella, ja näin on saatu jonoja lyhyemmiksi ja palvelut toimimaan. Kuitenkin jatkuvasti vaihtuvat työllistetyt tarvitsevat perehdytystä, mikä edelleen kuormittaa pysyvää henkilöstöä ja vie resursseja työvoimapalveluiden laadukkaasta toteuttamisesta ja kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnan puolella syksyn mittaan käsitelleet erittäin merkittäviä uudistuksia, joilla parannetaan eri tavoin työttömien taloudellista tilannetta ja aktivointia sekä mahdollistetaan työn vastaanottaminen aiempaa kannustavammin. Monet uudistukset ovat helpottaneet byrokratiaa ja jouduttaneet asioiden käsittelyä asiakkaan näkökulmasta. Työttömyysturvan toimeenpanoon liittyvät erilaiset helpotukset ovat myös keventäneet hallinnollista työtä te-keskuksissa.

Nyt uusimpana asiana teimme työttömyysturvaan ison uudistuksen, joka kannustaa vastaanottamaan myös lyhytkestoista ja osa-aikaista työtä. Tämä paketti sisältää muun muassa työttömyyspäivärahan karenssin lyhentämisen ja 300 euron suojaosan käyttöönottamisen soviteltuun työttömyysetuuteen. Lisäksi osatyökykyisten mahdollisuuksia tehdä työtä parannetaan pidentämällä osasairauspäivärahakauden enimmäiskestoa ja lieventämällä ammatilliseen kuntoutukseen pääsyä. Nämä ovat tärkeitä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa valmisteltuja uudistuksia, joista osaltani haluan kiittää työministeri Ihalaista.

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun onnistuminen on välttämätöntä. Nuorille pitää antaa mahdollisuus saada koulutus ja löytää oma työuransa ja tapansa olla mukana tässä yhteiskunnassa. On tärkeää, että nuorisotakuuta toteutetaan määrätietoisesti myös tulevana vuonna. Valtaosa nuorista alle 25-vuotiaista on päässyt kolmessa kuukaudessa työhön, koulutukseen tai muiden työllistämistoimien piiriin. Myös Sanssi-kortti on toiminut hyvin, kuten täällä on tullut ilmi. Näitä hyviä malleja on syytä kehittää edelleen. Myös, kun huomataan lainsäädännössä ongelmia, kuten oli nuorten aikuisten osaamisohjelmassa, pitää nopeasti korjata lakia niin, että toimenpiteet kohdistuvat oikein. Moniammatillista palvelua ja henkilökohtaista ohjausta vaativille nuorille tulee kohdentaa myös erityisiä toimenpiteitä. Jotta nuorisotakuun tavoitteisiin päästään myös vaikeissa (Puhemies koputtaa) työllisyyden ja talouden tilanteissa, tarvitaan monia erilaisia toimia ja räätälöityjä, kohdennettuja toimenpiteitä. Tarvitaan entistä parempaa avointa yhteistyötä monen hallintoalan ja muun toimijan välillä. Samoin hyvä yhteistyö työnantajien kanssa on välttämätöntä. (Puhemies koputtaa) Toimijoiden välisen yhteistyön on oltava joustavaa, tiivistä ja nuorta tukevaa. Nuoren palvelun on käynnistyttävä mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi on tärkeää, että etenkin te-toimistoista löytyvät nuorisotakuuseen riittävät resurssit. Myös kunnallisten toimijoiden rooli on keskeinen nuorten henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen työ- ja elinkeinopoliittinen ohjelma poikkeaa molempien oppositiopuolueiden vastaavasta siinä oleellisessa asiassa, että hallitus kannustaa yrityksiä kasvuun, kun taas oppositio tavoittelee vahvasti valtio-omisteisia ja/tai -johtoisia yrityksiä.

Hallitus lupaa yrityksille ja yrittäjille nälkää tavoitella parempaa, nälkää kehittää tuotteita ja palveluja jatkuvan niukkuuden ympäristössä, nälkää kehittyä tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa jopa vientiin saakka. Hallitus uskoo, että kasvu on parasta jatkuvassa kasvun nälässä. Tätä kasvunälkää ja uskoa parempaan todella nyt tarvitaankin.

Oppositio uskoo velkaiselta valtiolta saadun rahasäkin voimaan ja täyteen mahaan. Se, joka osaa parhaiten selittää yrityksensä auvoisen tulevaisuuden, saa suurimman rahasäkin. Hiljainen insinööri taas ei saa mitään. Oma käsitykseni on, että yrityselämässä oppii parhaiten, kun kasvaa niukkuudessa ja tekee virheitä — toivottavasti pieniä. Se johtaa kilpailukykyyn ja nöyrään mieleen. Uskovatko oppositiopuolueet oikeasti, että valtionyhtiöt ja valtion massiiviset sijoitusrahasäiliöt johtavat työn ja yrittäjyyden kasvuun? Tämä romuttaisi ainakin minun käsitykseni yritysten kestävästä kasvusta.

Kokoomus uskoo siihen, että kannustamalla yrityksiä kasvuun, investointeihin ja työllistämiseen myös verotulot kasvavat ja syntyy uusia työpaikkoja. Uusien työpaikkojen synnyttämisen keinotekoisesti verovaroin, säätelyn lisäämisen ja ylhäältäpäin ohjatun sijasta on luotettava ihmisiin ja yrityksiin. Kannustava Suomi on parempi.

Yhteisöveron uudistus kannustaa jättämään tuloksesta entistä suuremman osan yrityksen kasvun turvaamiseksi liikaa velkaantumatta. Kasvuhan sitoo aina käyttöpääomaa.

Myös osinkoverotus kannustaa kasvuun. Yritysverotuksen painopistettä siirretään tuloksen verotuksesta yrityksestä ulos nostettavan osingon verotukseen. Tämä on kasvun kannustin. Osinkojen verotusta tosin nostetaan, mutta laskettaessa yhteen yhteisövero ja osinkovero huomataan, että kokonaisverotus ei kasvanut vaan yrityksen kasvutapauksessa jopa pienenee.

Hallitus kannustaa uudella kasvurahoitusohjelmalla yritysten kasvua. Erityisesti pk-yritysten kasvua ja rahoituksensaantimahdollisuuksia tuetaan uudella kasvurahastojen rahastolla. Lähtökohtana on, että valtio toimii rahastossa vähemmistösijoittajana noin 30 miljoonan euron vuosittaisella pääomittamisella ja houkuttelee näin mukaan myös yksityisiä sijoittajia. Noin kymmenen vuoden toimintakaudella rahaston kokonaissijoituksen arvo nousee miljardiluokkaan.

Hallitus perustaa siemenvaiheen yritysten rahoittamiseksi uuden kasvurahaston erilliseen sijoitusyhtiöön. Tämän riskiyhtiön hallinnoinnista vastaa todellinen asiantuntija Tekes. Rahastoon kanavoidaan Tekesin omien valtuuksien alalta 20 miljoonaa euroa vuosittain, ja mukaan houkutellaan myös yksityisiä sijoittajia.

Edelleen hallitus kannustaa yrityksiä palkkaamaan henkilöstöä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Vuosina 2013 ja 2014 saavat yritykset määräaikaisen t&k-verovähennysoikeuden.

Suomalaisia kannustetaan myös sijoittamaan kasvuyrityksiin. Käyttöön otettiin määräaikainen kasvuyrityskannustin, jossa tehdystä sijoituksesta puolet voi vähentää heti saman vuoden pääomatuloverotuksessa.

Kannustankin hallitusta jatkamaan tällä kasvuun kannustavalla linjalla. — Kiitos.

Markus Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamassa puheenvuorossa, juuri pidetyssä, arvosteltu aika voimakkaasti opposition vaihtoehtoisia linjoja elinkeino- ja yrittäjäpolitiikaksi tai veropolitiikaksi.

Ihan aluksi muutamalla sanalla siitä, kun täällä on muun muassa edustaja Suutari edellä todennut, kuinka oppositio olisi valtion tukea työntämässä yrityksiin — sai sellaisen käsityksen, että aivan holtittomasti, ja tästähän ei missään tapauksessa ole kysymys — kun keskusta on esittänyt miljardiluokan rahastoa, joka tulisi nyt tässä tilanteessa valtion puolelta tukemaan ja vauhdittamaan sitä rakennemuutosta, jonka me tarvitsemme meidän teollisuuteen. Monet perinteiset teollisuudenalat ovat nyt vaikeuksissa, ja näyttää siltä, että niillä ei ole kovin voimakasta kasvun tulevaisuutta. Me tarvitsemme nyt muutosta niin, että niitä orastavia, alkavia, uusia toimialoja saataisiin nopeasti kasvamaan. Meillä ei kovin suurta eroa itse periaatteesta ole, koska kyllähän hallituksellakin on tämä rahastojen rahasto täällä, jota se on esittänyt, mutta keskusta lähtee siitä, että tässä on kuitenkin aika suuri mittakaavaero. Meidän mielestämme tarvittaisiin valtionkin puolelta miljardiluokan panostus tähän hommaan kymmenen vuoden aikana, mutta se ei tarkoita sitä, että pelkästään valtio laittaisi sitä rahaa yrityksiin, vaan ainoastaan valtio olisi mukana silloin, kun yksityinen sektori lähtee myös sijoittamaan.

Mitä tulee sitten veropolitiikkaan, joka liittyy erittäin kiinteästi yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen kannustamiseen myös. Haluaisin todeta, että kun tässä on puhuttu, että hallitus on keskittynyt nimenomaan työpaikkoja luovan yritystoiminnan kannustamiseen veroratkaisuilla, ja vaikka olimme itsekin tukemassa tätä yhteisöveron alentamista — tosin niin, että se olisi porrastettu, että ensi vuonna yhteisöveroa olisi laskettu 2,5 prosenttiyksikköä ja sitten seuraavana vuonna vasta ne seuraavat 2 prosenttiyksikköä — niin täytyy kyllä todeta ja tunnustaa se tosiasia, että yksikään yritys ei yhtään työntekijää palkkaa sen takia, että se maksaisi yhteisöveroa vähemmän. Siis yrittäjät ja yritykset palkkaavat työntekijöitä ainoastaan silloin, kun heidän tuotteensa ja palvelunsa käyvät kaupaksi ja sitä kautta on myyntiä ja kysyntää näille tuotteille.

Siinä mielessä, jos me ajattelemme tätä valtion taloudellista tilannetta, missä me tällä hetkellä elämme, niin meidän suurin ongelma ei ole itse asiassa verokilpailukyky. Ehkä pahin ongelma on se, että meillä on liian paljon yrityksiä, joilla ei ole muuta kilpailukykyä. Se kilpailukyky voi liittyä niitten yritysten palveluiden tai tuotteitten laatuun tai hintaan, ja silloin puhutaan kustannuskilpailukyvystä. Tähän ongelmaan olisi paljon tärkeämpi tänä aikana saada lääkkeitä. Ja vasta sen jälkeen, kun sinne viivan alle jää jotakin tuloslaskelmassa, verotettavaa voittoa, voidaan puhua verokilpailukyvystä. Vaikka me laskisimme nollaan meidän yhteisöveron, niin se ei tuo yhtään kilpailukykyä yritykselle, jos ne tuotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi, eikä yhtään työntekijää se yritys turhaan tule palkkaamaan. Tämä on tullut vastaan monelta yrittäjältä tänä päivänä. He toteavat, että ei se mitään, jos me maksamme vähän veroa, mutta kun ei sitä voittoa tahdo syntyä sinne.

Tietenkin voidaan ajatella, että kyllähän pitkällä aikavälillä tänne investointeja voi tulla sitä kautta, että meillä yhteisövero on matalampi. Ajatellaan, että se on yksi kuluerä siellä se yhteisövero, ja toki pitkällä aikavälillä, mutta tuskin nyt 3—5 vuoden sektorilla juurikaan tämä tulee näkymään, koska yritykset kamppailevat nyt aivan erityyppisten ongelmien kanssa.

Tämän sanon siitä huolimatta, että keskustakinhan on ollut periaatteessa tukemassa tätä. Mutta valitettavasti tämä kustannuskilpailukyky on nyt meidän ongelma, johon on paljon hankalampi löytää lääkkeitä, koska tämä kilpailukykyongelma on pitkän aikavälin aikana meille tullut ja siihen tarvitaan varmasti todella pitkä aikaväli, että sitä saataisiin jotenkin korjattua. Yksi lääke tälle on tietenkin se, että me tekisimme pitkään tämän tyyppisiä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, niin kuin nyt on tehty, joka on hyvin lähellä nollalinjaa, ja se on aivan erinomainen ratkaisu ollut. Mutta näitä tarvittaisiin ehkä peräkkäin 2—3, niin silloin me alettaisiin saada kiinni sitä kilpailukykyeroa, joka on syntynyt meidän keskeisiin kilpailijamaihin, muun muassa Ruotsiin ja Saksaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan rattaat pitäisi saada pyörimään, ja ainakin me perussuomalaiset odotamme edustaja Suutarilta niitä asioita, että minkälaisiin aloihin kannattaa satsata, niin laitetaan sitten nämä koneet pyörimään, mutta siinä on tämän päivän ongelma, koska ei ole sellaista tuotetta tai palvelua, mihinkä kannattaisi yrittäjien ryhtyä. Yrityselämää lähelle 30 vuotta seuranneena olen myös sen todennut, että yrittäjät maksavat jokapäiväiset menonsa ja Suomessa palkka muihin maihin verrattuna ei ole korkea, niin että kyllä työmies on palkkansa ansainnut. Mutta yrittäjien ongelma on tänä päivänä se, että eivät mene tuotteet kaupaksi. Pitäisi keksiä jokin tuote tai palvelu, mutta ei hallitus sen paremmin kuin oppositiokaan ole sitä vielä ratkaissut.

Maata on kehitetty vuosikymmenet niin, että myös syrjäseuduilla on ollut elämisen mahdollisuudet. Ihmiset ovat rakentaneet tulevaisuuttaan tehtaiden varjoon myös maaseutukeskuksissa. Tehtaat ovat paljolti historiaa ja loputkin vähentävät väkeä. Maassa pitää puhua ei pelkästään elinkeinorakenteen ja kuntarakenteen uudistuksesta vaan koko maan rakenteista. Meiltä puuttuu monia tärkeitä linjauksia, jotka antaisivat pohjaa tulevaisuuden tekemiseen niin kunnissa kuin yksityistalouksissakin.

Perussuomalaiset ovat tuoneet monia veropoliittisia ehdotuksia pöytään. Yhteisöveron alennus pitäisi olla maltillisempi, eli 22 prosenttia olisi sopiva. Voisimme myös verottaa kertakäyttöhyödykkeitä, niin sanottua rihkamaa, enemmän, säätää sille suuremman arvonlisäverokannan ja ohjata ihmisten ostokäyttäytymistä kestokulutustuotteisiin ja laatuun. Tällä olisi pitkällä tähtäimellä myös kotimaista työllisyyttä palveleva merkitys. Suomessa valmistettu on yleensä laadukkaampi, kestävämpi ja ympäristöystävällisempi. Uusi teollisuus ja työ eivät synny tyhjästä. On tehtävä linjauksia isänmaallisesti ja kotimaisia vaihtoehtoja suosivasti niin paljon kuin mahdollista.

Biotalous antaa laajat mahdollisuudet maaseudun tulevaisuudelle. Kotimainen ruoka on terveysruokaa, josta kannattaa maksaa sille kuuluva hinta, ettei tarvitse turvautua vitamiinipurkkeihin. Kotimaiselle ruoalle arvonlisäveron alennus toisi kaivattua kilpailuaseman parannusta.

Suomi siis nousee vain tekemällä työtä. Tarvitaan yrittäjiä, ja toivo on pkt:ssä, ei niinkään suuryrityksissä, joiden nyt sitten tämän yritysveron laskemisen toivossa pitäisi työllistää, että tulisi niitä dynaamisia vaikutuksia.

Myös työ- ja tasa-arvovaliokunnassa olemme pohtineet monia asioita. Nuorisotakuu on yksi hyvä asia. Se ei välttämättä ole onnistunut niin hyvin kuin me itse kukin tahdomme. Ennen kaikkea on tärkeätä, että maamme nuoret pääsisivät ensimmäiseen työpaikkaan. 40 000 nuorta ei tällä hetkellä ole oikein missään kirjoilla. Työllistyä pitäisi myös esimerkiksi kehitysvammaisten, ja kaikille työntekijöille kokopäiväinen työ. Varsinkin naisilla on paljon näitä osa-aika- ja pätkätöitä. Se ei sitten tietysti kovinkaan paljon itse kunkin taloutta kohenna.

Työttömyyden rinnalla Suomessa on hyvin paljon erilaisia murheellisia lieveilmiöitä. On eriarvoisuutta, syrjäytyneisyyttä. On paljon mielenterveysongelmia ja kaikkia, jotka maksavat yhteiskunnalle hyvin paljon. Tämä työllisyys on varmaan meidän jokaisen täällä olevan ihmisen miettimismyssyn paikka.

On puhuttu myös tästä kymmenennestä luokasta. Se saattaa olla hyvä juuri sellaisille nuorille, joilla ei ole mitään tulevaisuuden visioita, mutta sitten taas monet, jotka kymppiluokalle menevät, ovat turhautuneita. Mielestäni kymppiluokkaan pitäisi panostaa juuri, että siellä puhutaan yritteliäisyydestä ja oman elämän hallinnasta. Eli kaiken kaikkiaan ihmisen polku alkaa jo aikaisesta taaperosta, ja kun on puhuttu työuran pituudesta, niin ainakin nuoremmasta päästä työuria pidennetään, koska meidän lapsemme menevät jo 5-vuotiaana esikouluun.

Kaiken kaikkiaan joskus tämä Suomi nousee ehkä jaloillensa tai sitten rämmitään entistä syvemmässä suossa. Mutta näin joulun alla toivotaan parasta, ja kaikille myös toivotaan tätä hyvää joulun aikaa, että tulisi iloisempi uusi vuosi.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Siellä Korvatunturilla on tarkoitus varmasti saada paljon työpaikkoja ja tuloja aikaiseksi, mutta miten saadaan ne tulot aikaiseksi työpaikalta. Siinähän se meillä nyt täällä työmme nyt onkin.

Eli yrityspuolen asioista olisin tuonut esille tämän arktisen strategian. Tässä muuan viikko takaperin täällä salissa keskusteltiin arktisesta strategiasta. Siinä oli todella hienoja asioita, hyvin kirjoitettu. Mutta nyt kun minä katson tätä talousarviota, niin ei siinä niin kovin paljon niitä toimenpiteitä kuitenkaan ole niitten arktisen strategian parhaimpien kohtien kehittämiseksi, sen, millä me saisimme niitä todellisia työpaikkoja aikaiseksi ennen kaikkea yrityspuolelle. Siinä oli hyvin esillä nämä monimuotoisen luonnon antamat mahdollisuudet. Siinä oli nämä luonnonvarat, siinä oli metsäasiat, maat, peruselinkeinoon liittyvät mahdollisuudet, tutkimukseen, matkailuun, kaivostoimintaan, arktiseen ulottuvuuteen, läheisiin naapurimaihin, kaikkiin näihin, elikkä se, kuinka huikeat mahdollisuudet meillä on tuolla arktisella alueella. Mutta miksei niitä käytetä hyväksi? Miksei niitä työkaluja ole nytkään tässä talousarviossa annettu?

Juuri tämä Pohjois-Suomi, harvaan asuttu osa maatamme, on kuitenkin Suomen tulevaisuuden aluetta. Tässä vaiheessa ei aluetta osata käyttää kunnolla hyväksi. Suomi tunnetaan muuten kuitenkin kehittyneenä, korkean tietotaidon maana, jonka tulisi osata käyttää maamme vahvuudet hyväksi. Mutta miksi me emme sitä omaa tietotaitoamme käytä siihen, että me osaisimme oikealla lailla laittaa yritystoiminnoiksi nämä pohjoiset luonnonvarat, nämä arktiset voimavarat ja mahdollisuudet? Siitä vain puhutaan, mutta toiminnot keskittyvät sitten aivan muualle, tänne pääkaupunkiseudulle, eri kaupunkitoimintoihin, ja unohdetaan, missä meidän todelliset voimavarat, suomalaiset voimavarat, ovat olemassa. Elikkä nyt tässä vaiheessa meidän tulisi todellakin pysäyttää palveluitten alasajo pohjoisilta harvaan asutuilta alueilta, jotta voimme jatkossa käyttää entistä enemmän hyväksi voimavarojamme. Sillä tilannehan on se, että jos me päästämme meidän palvelut ajautumaan alas tuolta syrjäseudulta, harvaan asutuilta alueilta, niin ei niitä sinne ikinä saada takaisin.

Matkailu ja kaivostoiminta ovat olleet hyvin esillä tänään tässä salissa. Minä haluaisin tuoda esille sitten nämä muut asiat, elikkä lähinnä luonnontuoteasiat. Luonnontuoteasioissa minä puhun marjoista, sienistä, kasveista, kaikista pakurakäävistä ja kaikista tämmöisistä asioista. Ne tunnetaan tänä päivänä enemmän värkkäyksenä, semmoisena harrastustoimintana. Mutta jos pantaisiin oikealla lailla hommat liikkeelle, me saisimme niistä aikaiseksi todella laajamittakaavaista yritystoimintaa. Esimerkiksi Intiasta tulee paljon meille kaikennäköisiä luonnonlääkkeitä. Me voisimme täällä puhtaasta luonnosta kerättynä, jalostettuna saada aikaiseksi vaikka mitä. Tällä hetkellä meidän ongelmamme on vain säädösviidakko, erinäköiset paperisodat, mitä siinä on, ja se, että me emme usko omiin mahdollisuuksiimme.

Sitten ihan kokonaan toisena asiana tässä haluan ottaa esille tämän työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassakin hyvin paljon esille tulleen asian elikkä nuorisotakuun. Nuorisotakuu, joka on hieno, erittäin hyvä asia, siinä yksittäisenä asiana, johon olen kiinnittänyt huomiota, on tämä Sanssi-kortti. Hyvä keksintö, hyvä ajatus. Se on jaettu jo 20 000 nuorelle, mutta vain 7 000 nuorta on sen käyttänyt. Elikkä siinä on hyvä idea jätetty todella huonolle valvonnalle, huonolle hoidolle. Olen useammalta yrittäjältä kysynyt, että oletteko te tietoisia tästä asiasta. He ovat sanoneet, että ei. Elikkä meidän tehtävä olisi nyt ensimmäiseksi auttaa meidän yrityksiä ottamaan vastaan tämän tiedon siitä, että tämä Sanssi-kortti on olemassa, jotta sen jälkeen tätä Sanssi-hommaa käytettäisiin hyväksi. Minä kyllä toivon, että nyt tehtäisiin tällainen tiedotuskampanja yrittäjille, jotta jatkossa Sanssi-kortin käyttäjiä on huikeasti enemmän kuin tällä hetkellä.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin avainsana on työ sekä kestävän ja oikeudenmukaisen kasvun luominen. Runsaasti resursseja kohdistetaan nyt siihen, että maahan saataisiin lisää investointeja ja työpaikkoja ja korkealla pysyttelevä työttömien määrä alkaisi kääntyä näiden toimien myötä laskuun. Ensi vuonna muun muassa käynnistetään pitkäaikainen kasvurahoitusohjelma, jonka tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan pääomasijoitusmarkkinoita ja tukemaan pk-yritysten kasvua.

Työllisyyttä tuetaan myös monin muin toimin, kuten joustavan hoitorahan avulla. Joustavan hoitorahan käyttöönotolla pyritään edistämään myös erityisesti naisten osallistumista työmarkkinoille ja työn ja perheen joustavampaa yhteensovittamista. Nämä kaikki ovat hyviä toimia. Kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokuntakin lausunnossaan huomauttaa, on hyvä asia, että tänä vuonna lisätalousarviossa on julkisiin työvoimapalveluihin pystytty myöntämään yhteensä 33 miljoonaa euroa lisää rahaa. Sillä on reagoitu siihen, että työttömien määrä on pysytellyt korkealla tasolla. Ensi vuoden budjetissa näihin palveluihin on kuitenkin esitetty noin 35 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Onkin huolehdittava siitä, että myös ensi vuonna seurataan, kuinka työttömien määrä kehittyy, ja ohjataan tarvittaessa lisätalousarvioiden kautta rahoitusta näihin palveluihin. Ei kuitenkaan ole kestävää, että palvelut perustuvat aina näihin lisämäärärahoihin. Toiminnan jatkuvuuden ja suunnitelmallisuuden kannalta tämä ei ole hyvä asia.

Lisäksi on tarkasteltava erityisesti työttömyyden rakennetta. Esimerkiksi monet perinteiset teollisuudesta elävät paikkakunnat ovat tällä hetkellä keskellä rajua rakennemuutosta. Uhkana on, että varsinkin teollisuuden ammattimiesten työllisyysnäkymät heikkenevät näillä paikkakunnilla. Onkin tärkeää, että heidän osaamistaan ei hukata vaan pyritään erilaisten, muun muassa äkillisten rakennemuutosten alueisiin liittyvien toimien avulla saamaan aikaan uutta kasvua ja työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! On taas aivan pakko nostaa esiin huoli te-palvelu-uudistuksen osumisesta samaan yhteyteen työttömyyden kasvun kanssa. Tämän vuoden alusta voimaan tullut te-uudistus on osunut juuri sellaiseen aikaan, jolloin työttömien määrä on lisääntynyt ja heidän palvelutarpeensa kasvanut. Nyt vaikuttaa siltä, että työntekijöiden aikaa on kuitenkin mennyt paljon uudistuksen toteuttamiseen, ja kuitenkin samanaikaisesti työtaakka on lisääntynyt. Myös tieto- ja puhelinjärjestelmän toimimattomuus on lisännyt painetta. Onkin seurattava tarkkaan, millaisia vaikutuksia uudistuksella on pidemmällä aikavälillä työttömien saamiin palveluihin sekä te-toimistojen työntekijöiden jaksamiseen ja siihen, miten he kokevat, että voivat työtä uudessa organisaatiossa ja lisääntyneessä työtilanteessa tehdä.

Te-toimistojen riittävistä resursseista on siis huolehdittava. Esimerkiksi nuorisotakuun toteutuminen vaatii, että nuorille on tarjolla riittävät palvelut. Tämä asia on syytä huomioida erityisesti sen tiedon valossa, että tänä vuonna vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma on edellyttänyt te-toimistojen henkilöstön vähentymistä 78 henkilötyövuodella ja ensi vuonna vähennystarve on vielä suurempi, 92 henkilötyövuotta. Kaiken lisäksi yleinen taloudellinen tilanne voi vaikeuttaa tällä hetkellä palveluiden antamista te-toimistoissa.

Te-uudistuksessa on luotu järjestelmä, jossa työnhakijat jaetaan kolmeen eri palvelulinjastoon. Jatkossa tulee huolehtia myös siitä, että kaikkialla maassa asiakkaiden palvelulinjoille sijoittuminen on eri te-toimistoissa kuitenkin yhtenäistä ja selkeää, ja tulee ottaa huomioon erilaisten työnhakijaryhmien erityistarpeet. Myös esimerkiksi nuorten työllistämiseen tarkoitetun Sanssi-kortin käytössä on tällä hetkellä vielä eriäviä käytäntöjä eri te-toimistojen välillä, ja juuri tällaisiin asioihin tulisi nyt kiinnittää huomiota ja pystyä niitä yhtenäistämään.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Työllisyydessä on aina kyse kahdesta asiasta: meidän pitää onnistua luomaan työpaikkoja ja meidän on pidettävä huolta työvoimasta. Vaikka eduskunnan budjettikeskustelussa on kuultukin positiivisia signaaleja elinkeinoelämän ja talouden puolelta, niin ikävä kyllä työllisyyteen, työpaikkojen syntyyn ja työttömyyden alentamiseen nuo signaalit vaikuttavat liian hitaasti tai aina viiveellä. Meillä on odotettavissa, ikävä kyllä, yhä nouseva työttömyys.

Yhtä lailla työttömyydessä on kaksi puolta. On kyse siitä, kuinka paljon meillä on työttömiä, mutta vielä tärkeämpää on se, kuinka kauan ihmiset ovat työttöminä. Jos ajatellaan vaikkapa nuoria ihmisiä, alle 25-vuotiaita, niitä, joita nuorten yhteiskuntatakuu koskee, niin heidän työttömyytensä keskimääräinen kesto on 11 viikkoa. Keskimäärin työttömyys kestää 42 viikkoa, ja ikääntyneiden työttömyys jopa yli 80 viikkoa. Nämä ovat niitä mittareita, joita meidän pitäisi katsoa enemmänkin kuin sitä, mikä on työttömien määrä milläkin hetkellä, koska ne kertovat siitä, mikä tuo ihmisen elämäntilanne on ja mitkä ovat hänen tulevat työllistymismahdollisuutensa.

Ensi vuoden budjetissa käytetään 511 miljoonaa euroa yritys- ja työvoimapalveluihin, eli yli puoli miljardia. Se on huikean suuri summa, ja itse asiassa sillä pystyy tekemään hyvin paljon, mutta pullonkaula on ennemminkin aika ja ihmisresurssit, se, että meillä olisi osaavaa, palvelevaa, työtä etsivää henkilökuntaa riittävästi työvoimatoimistoissa. Ja niin kuin tässä useassa puheenvuorossa on sanottukin jo, olisi ensiarvoisen tärkeää se, että meillä ei lisäbudjeteilla tai työllistämismäärärahoilla hoidettaisi pysyviä palveluita. Tällä hetkellä lähes kolmannes valtion tukityöllistämisrahoista käytetään te-toimistoissa työvoimatoimistojen henkilökunnan palkkaamiseen. Tämä on ihmisten tuhlaamista, ja tämä on noiden työvoimapalveluresurssien tuhlaamista, koska juuri kun ihminen oppii työtehtävänsä, hän lähtee, ja silloin tavallaan tuhlataan myös niitä rahoja, joilla palveluja pitäisi tehdä.

Muutama sana nuorisotakuun toteuttamisesta. Sitä on kritisoitu siitä, että takuu ei mukamas toimi, koska työttömyys nousee ja nuortenkin työttömyys nousee. Mutta jos katsomme noita työttömyyden kestolukuja, niin ne osoittavat sen, että nuorisotakuu toimii niin kuin sen työhallinnon puolelta pitääkin toimia, eli se estää pitkittyvän työttömyyden. On sitten eri asia, miten toimivat ne nuorisotakuun osat, joilla pitäisi palvella vielä vaikeammassa asemassa olevia nuoria kuin niitä nuoria, jotka ovat työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistoissa.

Yhtenä hyvänä välineenä nuorisotakuun toteuttamisessa on Sanssi-kortti, ja niin kuin tässä keskustelussa on käynyt ilmi, sitä ei tunneta riittävästi, eli se tarvitsee lisää markkinointia. Yksi keino on se, että työvoimatoimistoista jalkaudutaan yrityksiin. Viime laman aikana tällaisella jalkautumisella löydettiin tuhansia ja tuhansia työpaikkoja, ihan avoimia, ilman tukea työllistäviä työpaikkoja, mutta sen lisäksi myös lukuisia, lukuisia yhteisiä toimenpiteitä, joissa yrityksen kanssa koulutettiin työvoimaa tai erilaisilla tukitoimenpiteillä työllistettiin työvoimaa tuon laman aikana. Nuorten yhteiskuntatakuussa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niihin nuoriin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, esimerkiksi vammaisiin nuoriin tai niihin, jotka eivät ole edes työvoimatoimiston asiakkaina.

Pitäisikin löytää niitä välineitä, joilla työvoimatoimistojen asiakkaat ja toimeentulotukiasiakkaat kytkettäisiin paremmin yhteisten palveluiden piiriin, ettei kävisi niin, että kun työvoimatoimistossa vähän hätistellään, niin sitten tiputaan toimeentulotuelle ja sen seurauksena ollaan pelkkä etuusasiakas ilman että sosiaalityö kohtaa nuorta.

Mutta käytimmepä me mitä välineitä tahansa, niin pitää muistaa se, että nuorella on oma elämänsä ja nuorella pitää olla oikeus myös rakentaa sitä omaa elämäänsä. Me tädit ja sedät, olimmepa me kuinka hyväntahtoisia tahansa, emme voi tehdä ratkaisuja nuoren itsensä puolesta. Me voimme auttaa, me voimme opastaa, me voimme tarjota palveluita, koulutusta, tukea ja kuntoutusta, mutta me emme voi edes hakea työpaikkaa nuoren puolesta, koska nuoren itsensä on vakuutettava työnantaja siitä, että hän kykenee tuon työn tekemään. Mutta me voimme auttaa tuossa prosessissa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluaisin puuttua tähän verorekisterikeskusteluun. Rekisteri on osittain ymmärretty väärin, koska ajatellaan, että sinne joutuisivat kaikki yritykset, joilla on verovelkaa. Tarkoitushan on, että sinne tulisivat vain ne yritykset, jotka eivät ole järjestelemässä noita verovelkojansa. Mutta on monenlaisia syitä siihen, miksi sinne rekisteriin saatetaan joutua, enkä itsekään pidä sitä täysin kivuttomana. Jos ajatellaan, että meillä tällä hetkellä 44 prosenttia pienistä ja keskisuurista yrityksistä (Puhemies koputtaa) joutuu sopimaan kolmen kuukauden maksuajoista ja jopa kolmannes kuuden kuukauden maksuajoista, niin yksi keino, jolla noita verovelkojen syntymisiä (Puhemies koputtaa) voitaisiin ehkäistä, olisi se, että korjattaisiin pikaisesti maksuehtolakia.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Elinkeinopolitiikka on pitkäjänteistä, mutta yhtä lailla elinkeinopolitiikassa pitää olla ajan tasalla ja herkkyyttä. Valtion elinkeinopolitiikan täytyy myös lähteä siitä, että tasataan alueellisia eroja ja aktivoidaan myös yritystoimintaa. Tietenkin nyt tässä ensi vuoden talousarviossa on ainakin tämän aluekehityksen osalta muutamia heikkoja kohtia eli juuri tämä maakuntien kehittämisrahan vähentäminen nyt pienempään osaan kuin aiemmin. Maakunnan kehittämisrahalla on kuitenkin pystytty aktivoimaan alueellisesti oman päätöksen alla olevia hyviä hankkeita, ja ne ovat oikeastaan näitten hankkeitten tämmöisiä selontekoja tai selvitystyötä, ja sen jälkeen on haettu muut rahoitukset näiden hankkeitten eteenpäinviemiseen. Niillä on saatu potkua alueille. Muun muassa Pirkanmaalla useimpiin kehittämishankkeisiin on saatu lähtökohta maakunnan kehittämisrahalla. Näkisin juuri, että tämmöinen alueitten omaehtoinen kehittäminen ja ohjelmallisuus on hyvä väline ollut siihen. Se on vähän surullista, että se tulee vähentymään.

Tästä kaikkinensa vielä, jos niitä negatiivisia seikkoja hakee nyt sitten, yksi on tämä innovaatiorahoituksen vähentyminen osaltaan sieltä Tekesin osalta ja yhtä lailla tähän lainoitukseen. Yksi osa-alue kanssa, mistä olen enemmänkin huolissani, vaikka rahoitusta sieltä löytyy, on juuri vientirahoituksen rooli tällä hetkellä ja sen kohdentuminen, sanotaan, pk-sektorin yrityksiin. Isothan saavat kyllä aika helposti vientirahoitusta, mutta varsinkin pienten teknologiayritysten kohdalla, joiden vientituotteet ovat kohtuuhintaisia, kohtuukalliita, juuri yhteisen valtionosuuden olisi tärkeä olla isompi.

Tässä tulee myös muutoksia, mitä me olemme täällä jo nuijineet kiinni. Mielestäni hyviä asioita on se, että elinkeinopolitiikan ja yritysrahoituksen byrokratia ehkä kevenee siinä, että näitä kehittämisvälineitä yhtenäistetään, että yrityksille jää tällä hetkellä oikeastaan kaksi: yritysten kehittäminen ja yritysten ympäristötuki. Mutta siinä samassa pesuvesien mukana nyt menee semmoisia pieniä tukia, mitkä ovat tärkeitä myös maaseutualueille, kuten kyläkauppatuki, ja sitten tässä samassa kohdassa meni tämä kuntien mahdollisuus saada kuntien halleihin eli toimitiloihin rahoitusta. Nämä kuntarahoitteiset hallit ovat kuitenkin kasvukeskusten ulkopuolella merkittäviä vuokranantajia, ja varsinkin näihin startteihin, startupeihin, mutta myös laajennushankkeissa kunnat ovat rahoittaneet vuokra ja lunastus -periaatteella useita laajennuksia ja on saatu hyviä klustereita aikaiseksi.

Näen, että ministeriö on toiminut hyvin: Täytyy kiittää ministeriötä tässä Teollisuussijoituksen nopeassa lakimuutosasiassa. Saatiin äkkiä uusi väline siihen, mihinkä sitä tarvitaankin, ja pelastetaan sillä tämä meidän arktinen laivaosaaminen. Toivottavasti se on tämmöinen parkkipaikka vähäksi aikaa. Kun se lähtee siitä kehittymään, niin taas varmaan tulevat uudet aallot ja uudet tuulet tällekin yritystoiminnalle. Mutta meillä on nyt semmoinen väline, millä me voimme valtiollisesti lähteä määrättyihin operaatioihin mukaan. Tämä oli erittäin nopealla ja hyvällä aikataululla tehty toimenpide.

Mutta toivon edelleen nopeita toimenpiteitä esimerkiksi tähän energia-asiaan. Nyt syvälle mennäkseni siinä meillä tarvitaan tekoja, mutta todellakin ministeri Vapaavuori tänään sanoi, että tässä voidaan myös tämän uuden työryhmän puitteissa lähteä eteenpäin. Mutta tässä on iso pähkinä, että millä me tässä ajassa aika nopeillakin teoilla saisimme kivihiilen virtaamista Suomeen vähennettyä ja millä tavalla me saisimme yhtä lailla turve-energian, yhtä lailla puuenergian ja kotimaisen energian osuutta nostettua. Keskusta haluaa ja tavoitteena on, että kotimaisen energian taso on 50 prosenttia energiasta vuonna 2030, bioenergian osuus on 50 prosenttia, ja näitten kautta me pääsemme sitten päästöjen vähennyksessä noin 50 prosenttiin.

Tuossa esille tulikin tämä ympäristölle haitallisten tukien lista. Itse olisin heittänyt sen roskakoriin enkä sitä enempää olisi lähtenyt selvittämään. Siellä on semmoisia isoja asioita juuri teollisuuden sähköveroissa ja näissä maatalouden energiapalautuksissa ja muussa, että muun muassa Saksa on tämmöisestä ajattelusta jo luopunut ja katsoo enemmänkin kilpailukyvyn kannalta.

Arvoisa puhemies! Tässä kokonaispaketissa näen sen, että kyllä tällä voidaan elää mutta meidän täytyisi olla vieläkin herkempiä siihen, millä me kotimaista kilpailukykyä edistämme ja tuomme suomalaiselle työlle työn mahdollisuuden.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Siirryin tietoisesti tänne puhemiehen vasemmalle puolelle, ja pettymykseksi totean sen, että vasemmistosta ei ole ketään paikalla. Aiemmin keskusteltiin tästä Urpilaisen verovelkatodistuksesta, joka on suunnattu yrittäjille. Luonnollisesti siinä on kyllä pääministerilläkin oma vastuunsa, ja toivon, että pääministeri vielä puuttuu tähän asiaan niin, että tämä asia ei etene sille tasolle, että se tultaisiin missään vaiheessa toteuttamaan.

Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että yrittäjältä, yritykseltä, joka asioi, myy palveluja tai tekee aliurakoita toisen yrityksen kanssa, kunnan kanssa, kaupungin kanssa, aina edellytetään verovelkatodistus. Jos verovelkaa ei ole, homma toimii. Jos verovelkaa on, tulee ongelmia. Tilaajavastuulaki edellyttää sitä, että tilaaja on vastuussa. Eli tällä hetkellä tilanne on tältä osin aivan kunnossa, minkään näköisiä häpäisyrekistereitä ei tarvita. Minä olen todellakin ihmeissäni tästä esityksestä. Tämä voi johtaa sellaisiin tilanteisiin — ja varmasti tulee johtamaan sellaisiin tilanteisiin — joissa yrittäjä joutuu tällaiseen häpäisyrekisteriin tahdonvastaisesti. Silloin jos yrittäjä arvioverotuksen kohteeksi joutuu, meillä on käänteinen todistustaakka. Nämä ovat pitkiä prosesseja, mitä verottajan kanssa käydään, ja verot tulevat kuitenkin maksuun heti. Myös tällainen yrittäjä, joka maksunsa asiallisesti hoitaa, voi päätyä tänne rekisteriin.

Minulla on itselläni 32 vuoden yrittäjäkokemus, ja voin sanoa, että henkilökohtaisesti itse olisin ollut tämmöisessä rekisterissä monta kertaa. Ja voin sanoa myös sen, että se olisi pilannut minun yritystoimintani. Ja voin sanoa sen: kaikki veroni olen maksanut, päinvastoin, mielestäni olen maksanut enemmänkin. Yhtään veroja ei ole jäänyt maksamatta.

Minun mielestäni tämä on hyökkäys yhtä kansanryhmää vastaan, yrittäjiä vastaan. Yrittäjälle voi olla todella isot vaikutukset siitä, että joutuu tällaiseen julkiseen verovelkarekisteriin, jota kuka tahansa voi katsoa. Suomalaiset ovat perinteellisesti uteliasta väkeä, ja varsinkin sellainen yrittäjä, joka toimii sillä omalla paikkakunnallaan, esimerkiksi palvelualan yrittäjä, ja tulee sellainen tilanne, että tämmöiseen rekisteriin joutuu, niin se voi olla kohtalon kysymys myöskin yritykselle.

Tässä sanotaan aina, että eihän tähän rekisteriin joudu, jos tehdään näitä maksusuunnitelmia verottajan kanssa, mutta siellä on tosi tarkkaan säännelty se, kuinka verottaja tekee maksusuunnitelmia. Ensiksi, toiminta on eri puolilla Suomea täysin erilainen, jossakin päin Suomea näitä maksusuunnitelmia tehdään, toisessa päin Suomea ei tehdä. Sitten on erikseen vielä säännöstöt siitä, montako kertaa niitä tehdään. Minä en ihan tarkkaan muista niitä, mutta ne menevät näin, että niitä voidaan tehdä yhden kerran vuodessa ja kahden tai kolmen vuoden aikana, muistaakseni kolmen vuoden aikana, kaksi kertaa ja näin päin pois. Ei se ole vain niin, että näistä sovitaan. Toisaalta minä ajattelen lähtökohtaisesti niin, että yrittäjät maksavat aina veronsa mieluummin kuin jättävät ne maksamatta. Yrittäjät eivät rahoita toimintaansa verovelalla, koska se on kaikista kalleinta rahaa, mitä ikinä on tässä maassa, siihen tulee veronkorotukset ja korot ja kaikki muut.

Tämä ministeri Urpilaisen esitys minun mielestäni vastaa ja kuuluu samaan kategoriaan kuin edustaja Olli Immosen esitys. Olli Immosen esityshän on väestön etnisestä tilastoinnista. Tämähän on aivan samanlainen. Aivan vastaava juttu on tämä ministeri Urpilaisen esitys. Jos hallitus on tämän Urpilaisen esityksen takana, niin aivan perustellusti pitäisi olla myöskin sitten edustaja Immosen esityksen takana.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi sanon, että jos tämä tulee menemään läpi, että tämmöinen rekisteri Suomeen tehdään, minä ryhdyn nälkälakkoon siksi aikaa, kunnes tämä päätös perutaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä hallinnonala, joka on suomalaisen elinkeinoelämän kivijalka: työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala. Itse henkilökohtaisesti olen puhunut ja kirjoittanut vuosia kotimaisten energiantuotantomahdollisuuksien puolesta, ja näitä ilokseni on myöskin Suomen Keskusta nyt ruvennut voimakkaammin ajamaan eteenpäin. Suomen Keskustalla on ollut vuosia työ- ja elinkeinoministeri, mutta valitettavasti esimerkiksi metsäenergian käytön lisäys ja kotimaisen energian käytön lisäys ei ole mielestäni edennyt toivotulla tavalla.

Ympäristö- ja ilmastopolitiikan myötä kotimaisiin energianlähteisiin on pakko turvautua entistä enemmän. Meistä jokainen ymmärtää, että öljy- ja hiilivarannon hiipuessa ja hinnannousun jatkuessa meidän on pakko turvautua enemmän kotimaisiin uusiutuviin polttoaineisiin, jos me haluamme aidosti puhua siitä, että katsomme biotalouteen. Laskennasta riippuen puuperäisen polttoaineen käyttöä voidaan lisätä 20—30 miljoonaa kuutiota vuosittain vaarantamatta kuitenkaan mitään luontoarvoja. Metsienhoito hyötyisi, jos harvennushakatun puun käyttöä lisättäisiin energiantuotannossa. Ja tällä on työllistämismahdollisuuksia. Ne riippuvat myös oheistuotannosta, siitä elinkeinoelämän ketjusta, jota kehittyvä ala tarjoaa muun muassa mekaanisen puunjalostuksen ja konepajasektorin yrityksille.

Nykytiedolla metsähakkeen käytön hyötysuhde on noin 90 prosenttia ja päästöt vähäisiä, koska kasvava metsä sitoo hiiltä. Metsäalan ammattilaisten mukaan harvennushakkuiden jälkeen hehtaarikasvu nousee 3:sta jopa 13 kuutioon, vähän tietysti Suomen alueesta riippuen. Suomella on talouskäytössä metsäpinta-alaa noin 19 miljoonaa hehtaaria, ja tästä osa on jo tällä hetkellä kiireellisen hoidon tarpeessa, arviolta 4 miljoonan hehtaarin osalta. Jos me arvioimme sitten tätä harvennuspuun määrää, keskimäärin 35 kuutiota hehtaarilta, me saamme lukuisia kiintokuutioita harvennushakatun puun määrää ja näin ollen me saamme melkoiset määrät kotimaista energiaa hyvällä 80—90 prosentin hyötysuhteella ja myöskin hakkeen kiintokuutiolle — elikkä metsänomistajalle, puuntuottajalle — hyvän hinnan. Tällä on myöskin työllisyys- ja verovaikutusta alueilla. Laitoskohtaisia hyötysuhde-eroja on arviolta kuitenkin aika vähän.

Turpeeseen ja muuhun energiapolitiikkaan. On pakko vielä kerran kiinnittää huomiota valtiovarainvaliokunnan mietintöön, ja suora lainaus siitä: "Energiapolitiikan lähtökohdissa ei ole mainittavia muutoksia vuodelle 2014." Jos näin on, että ei mainittavia muutoksia, niin onko näin, että kivihiilen tuonti jatkuu, jopa lisääntyy, ja kotimaisen energian käyttö ei lisäänny eikä sen kehittäminen? Näinkö on ymmärrettävissä?

Lisäksi meidän on otettava huomioon eurotalousalueen tilanne, joka on myös suurin piirtein sama kuin vuosi sitten: euro on edelleen vahva, se on todennäköisesti liian korkea, työttömyys kasvaa, väestö vanhenee. Tässä meidän on pakko ajatella kauppataseemme vajeen pikaista täyttämistä. Energiapolitiikka on se sektori, jolla voimme vaikuttaa kohtalaisen nopeasti työllisyystilanteeseen mutta myöskin metsien kasvun lisäykseen ja sitten sitä myöten mekaanisen puunjalostuksen raaka-aineiden parantumiseen. Meillä on hallitusohjelmassa kunnianhimoisesti kirjattu se, että metsien käyttöä lisätään myös puurakentamisessa, julkisella sektorilla muun muassa. Eli minä toivon, että voisimme aloittaa energian vuosikymmenen.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Kansakunnan tulevaisuus riippuu aina korostetusti sen nuorista kansalaisista ja heidän pääsemisestään työn syrjään kiinni. Siksi on erinomaisen hyvä asia, että nuorisotakuun toteutumista jatketaan ja siihen tulee lisäpanostuksia. Muun muassa ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään kevään 2013 kehyspäätöksen mahdollistamaan tasoon nähden, mikä tarkoittaa 3 miljoonan euron valtionosuuden lisäystä. Myös oppisopimusta kehitetään.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantamiseksi työttömyysturvaan tehdään muutoksia. Kannustavuus ja kokoomuksen periaate "työnteon on oltava aina kannattavampaa kuin joutenolon" näkyy hallituksen linjassa vahvasti. Se on oikein, koska työ on parasta sosiaaliturvaa.

Työllisyyden edistämiseksi alle kolmen vuoden työhistorian omaavien ansiopäivärahakauden enimmäiskestoaika lyhenee, työssäoloehto lyhenee ja työllistymistä edistävistä aktiivitoimenpiteistä kieltäytyminen 250 ensimmäisen työttömyyspäivän aikana lyhentää päivärahakautta. Ansiopäivärahan korvaustasoja vähennetään ja työllistymistä edistäviin aktiivitoimenpiteisiin osallistuville maksetaan muutosturvan mukaista päivärahaa.

Kaikilla on oikeus tehdä työtä omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Siksi on hyvä, että huomio kiinnitetään nyt myös osatyökykyisiin ja käynnistetään osatyökykyisten työllistämisen toimenpideohjelma. Myös pienten lasten vanhemmille halutaan mahdollistaa nykyistä joustavampia malleja esimerkiksi osa-aikatyön tekemiseen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi otetaan käyttöön joustava hoitoraha. Alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille maksettava osittainen hoitoraha ehdotetaan korvattavaksi uudella joustavalla hoitorahalla. Tämän johdosta kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia lisätään 11 miljoonalla eurolla uudistusten aiheuttaman lisääntyvän päivähoidon tarpeen johdosta.

Hallituksen rakennepakettiin sisältyvät toimet jatkavat myös tätä samaa työn linjaa ja työn tarjonnan lisäämisen linjaa. Vuorotteluvapaan käyttöön tulevat rajoitukset pienentävät houkutusta katkonaiseen työuraan. Tärkeitä työnteon kannustavuutta ja työn tarjontaa lisääviä toimia ovat myös osatyökykyisten työllistämispaketti, josta mainitsin tämän osatyökykyisten työllistämisen toimenpideohjelman käynnistämisen, ja työttömille suunnattu työttömyysturvan suojaosuus, joka kannustaa ottamaan vastaan lyhytkestoistakin työtä, sekä työn vastaanottovelvollisuuden tiukentaminen. Hyviä esimerkkejä kannustavan ja innostavan Suomen linjasta ovat myös kasvu- ja työllisyyssopimukseen liittyvät hallituksen päätökset perua työn verotukseen kohdistuvat indeksitarkastukset ja kilometrikorvausten leikkaukset.

Arvoisa puhemies! Osaltaan työn kannustavuuden linjaa jatkaa myös palkkaratkaisun vastaantulona hallituksen toteuttama työttömyysetuuksien suojaosuus, joka tulee voimaan 2015 alusta alkaen. Se on kannustinloukkujen purkamiseksi ja tarkoittaa sitä, että työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulon suojaosuus, eli jatkossa voisi tienata palkkatuloa 300 euroa ennen kuin menettää työttömyysetuja. Myös asumistukeen tullaan valmistelemaan vastaavanlainen suojaosuus, jonka myötä voisi tienata 400 euroa ennen kuin menettää asumistukea. Nämä ovat oikeansuuntaisia askelia siihen suuntaan, että työnteko olisi aina ja kaikissa tilanteissa kannattavaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallinnonalan talousarvioesityksellä pyritään vauhdittamaan talouskasvua, kilpailukykyä, yritystoimintaa ja työllisyyttä. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden vähentäminen on yksi painopiste. Tästä puhuin edellisessä puheenvuorossa.

Yritysten toimintaedellytyksiin satsataan mittavasti yhteisö- ja pääomatuloverojen uudistuksella. Ensi vuonna voimaan tulevan yritystukilain odotetaan yksinkertaistavan ja joustavoittavan yritystukijärjestelmää. Kokonaisuudistusta on jatkettava, ja uudistuksen piiriin on otettava nykyisen lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tukijärjestelmät. On tärkeää, että kasvun vauhdittamiseksi yrittämiselle, investoinneille ja terveelle riskinotolle luodaan houkutteleva ja kannustava toimintaympäristö ja että yrittäminen koetaan halutuksi uravaihtoehdoksi. Yritysrahoituksen instrumentteja pitää kehittää tukemaan entistä paremmin innovaatioihin perustuvaa yritystoimintaa. Samanaikaisesti meidän on huolehdittava siitä, että tällä hetkellä ja nykyisin toimivat yritykset pystyvät muuntautumaan ja kehittämään yritystoimintaansa teollisuuden ja yhteiskunnan muutoksen mukana eli vahvistamaan osaamistaan, kehittämään tuotteitaan ja siten olemaan kehityksessä mukana.

Budjettimietinnön yksi painopistealue on Venäjä. Sen mukaisesti olemme kantaneet erityistä huolta hallitusohjelmaankin kirjattujen Venäjää koskevien tavoitteiden toteuttamisesta. Näille tavoitteille hieman ristiriitaisesti talousarvioesityksestä oli poistettu momentti, josta on avustettu yksittäisten yritysten hankevalmistelua Venäjällä. Eli käytännössä suomalaiset pk-yritykset ovat vuodesta 2012 voineet hakea Finnveran kautta kansainvälistymistukea Venäjälle suuntautuneisiin hankkeisiin. Tuki on myönnetty suoraan pk-yritykselle, joka on voinut käyttää sitä joko omiin välittömiin kustannuksiinsa kansainvälistymiseen liittyen, tai yritys on voinut ostaa esi- ja hankeselvityksiin liittyviä palveluita Venäjä-asiantuntijoilta.

Venäjä on Suomelle merkittävä kauppakumppani, mutta tämän vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vientimme Venäjälle on lievässä laskussa. Kuten tiedämme, Venäjän markkinat tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia suomalaisten pk-yritysten kasvulle, mutta toimintaympäristö Venäjällä on edelleen varsin haasteellinen.

Perusteellisella hankevalmistelulla voidaan ehkäistä mahdollisia epäonnistumisia ja tappioita sekä osaltaan turvata Suomessa olevan liiketoiminnan tulevaisuus. Asianmukaiset valmistelut myös helpottavat ulkopuolisten rahoittajien mukaantuloa. Jotta pk-yrityksillä olisi mahdollisimman matala kynnys lähteä hakemaan kasvua Venäjän lähimarkkinoilta, valtiovarainvaliokunnassa linjasimme, että näihin hankkeisiin tulee jatkossakin saada rahoitusta. Tarkoitukseen on nyt osoitettu 1,4 miljoonaa euroa.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Turunen kertoi täällä tästä verovelkarekisteristä. Hän oli ollut 32 vuotta yrittäjänä, ja sattumoisin olen saman verran aikaa ollut yrittäjänä ja tunnen kyllä myös vähän samalla tavalla tässä. Olen joutunut kyllä joskus maksamaan... (Mikko Savolan välihuuto) mutta en noin rajuihin toimiin lähde.

Mutta sitten edustaja Lohelle olisin halunnut kommentoida tästä kustannuskilpailukyvystä. Kyllä nykyinen hallitus on tehnyt siinä, voisi sanoa, hyvän palveluksen, kun on ajatellut, että me saamme palkkaratkaisun aikaiseksi ja sitten myös eläkeratkaisun sillä tavalla, että se nyt pitkällä tähtäimellä ja heti, voi sanoa, loiventaa sen kustannusten kasvamisen aika lailla alle koko Euroopan keskiarvon, ja se on kaikista parasta tässä, sillä yrityksen menoista reippaasti yli puolet, jopa 70 prosenttia, on palkkaperusteisia, ja siitäkin lopusta parikymmentä prosenttia on eläkeperusteisia menoja.

Sitten tästä yhteisöverosta. Voin sanoa, että edustaja Lohella on pieni virhe siinä, kun hän laski, että 4 prosentin alennus ei kiihota yritystä eikä auta yritystä kasvuun, mutta kun siihen lasketaan myös yrityksen poistot, jotka ovat sen yrityksen aikaisempien investointien poistoja, niin ne ovat merkittävä lisä siihen, ja se kiihottaa kasvuun. Minä sanon, että jos etsitään mikä tahansa kasvuyritys ja katsotaan sen menneisyyttä, niin se on poistoilla ja sitten tällä yhteisöveron... Aikaisemmin se oli avoir fiscal -menetelmällä oleva veronalennus. Nyt tämä yhteisöveroalennus vähän vastaa siihen. Se auttaa kasvuun. (Markus Lohen välihuuto) — Ei, mutta yrityksillä on olemassa poistot, joita se yleensä käyttää investointeihin, että sillä säilyy käyttöomaisuus kasvua samalla tuoden.

Sitten hallitus panee 30 miljoonaa euroa vuodessa tähän rahastojen rahastoon, ja keskusta laittaa edustaja Lohen mukaan 100 miljoonaa euroa vuodessa. Edustaja Lohi ennustaa, että kun muut yksityiset rahastot siihen sijoittavat 200 miljoonaa euroa vuodessa — ne ovat hänen kertomansa mukaan lähinnä eläkerahastoja — niin tästä syntyy 3—5 miljardia euroa kymmenessä vuodessa tämmöiseksi miljardiluokan rahastoksi, niin kuin hän sitä nimittää. Hallitus laittaa myös 30 miljoonaa euroa ja sitten 60 miljoonaa euroa samoilta yksityisiltä rahastoilta. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaavasti hallituksen kymmenen vuoden tuote, jos ei lasketa korkoa korolle, on pelkästään noin 0,9—1,5 miljardia euroa.

Näitä voisi sitten miettiä, että kummassa näistä on suuremmat riskit olemassa: ensiksi tämmöisessä 1—1,5 miljardin euron rahastossa, joka on aikaisempien rahastojen päälle tänne synnytetty, vai semmoisessa 3—5 miljardin euron rahastossa. Minun veikkaukseni on, että on suurempi riski tällaisella isolla rahastolla synnyttää tällaisia kuplia omistusarvoissa ja muissa, jotka sitten myöhemmin saattavat räjähtää meidän käsiin. Mutta kyllä kunnioitan sitäkin, jos saadaan jatkuvaa kasvua aikaan siitä eteenkin päin tällaisilla rahastoilla. Mutta minä olen sitä mieltä, että myös hallitus pystyy, niin kuin esimerkiksi tämä Teollistamisrahasto-keissi tältä viikolta osoittaa, toimimaan tarpeenmukaisesti ja synnyttämään rahastoja silloin, kun oikeasti tarvitaan tällaista rahastoa, tai isompaa rahastoa erityistapauksissa.

Jos rahastoja on liikaa ja ne sijoittavat sitten yrityksiin, vaikka miljoona euroa yhteen yritykseen, ja on miljardin rahasto, niin se tarvitsee tuhat yritystä siihen, mihin sijoittaa. Jos yrityksen oma pääoma on miljoona euroa, niin sen yrityksen on sitten liikevaihdoltaan oltava jo 10—30 miljoonaa euroa, että se saapi sille omalle pääomalleen hyvää tuottoa. Tämä tietysti riippuu siitä yrityksen luonteesta, mutta keskiarvoltaan näin on oltava. Tästä tulee kyllä aika iso keissi, jos lasketaan yhteensä nämä tulokset, molemmilla rahastoilla.

Mutta se, että sanotaan täällä pelkästään avaamatta sitä, että miljardiluokan rahasto auttaisi tässä tilanteessa Suomea parempaan kasvuun kuin se, mitä hallitus esittää, niin minä en usko valitettavasti siihen tältä istumalta, elikkä pitäisi avata se keissi. Jos kerran eläkerahat ollaan valmiit sijoittamaan tänä päivänä jo, ovat luvanneet edustaja Lohelle joka vuosi sijoittaa 200 miljoonaa euroa, niin mikseivät ne sijoita niitä nytten jo yksinään tänne Suomeen, kun ne sitten sijoittavat vastaavan rahaston jo tuonne ulkomaille?

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala on yksi niistä keskeisimmistä ja tärkeimmistä hallinnonaloista meillä, koska siellä luodaan kuitenkin se pohja tälle meidän maallemme, uudelle kasvulle ja sitä kautta työllisyydelle, yrittäjyydelle. Näitä muutamia asioita tähän liittyen haluankin käsitellä.

Siihen, että me saamme Suomen uuteen nousuun, me tarvitsemme uusia työpaikkoja. Niitä, jotka pystyvät uusia työpaikkoja luomaan, ovat menestyvät yritykset, jotka palkkaavat osaavia ihmisiä, pystyvät tarjoamaan työtä ja sitä kautta sitä hyvinvointia verotulojen kautta luomaan koko Suomeen. Me olemme valitettavan usein saaneet lukea nyt niitä uutisia, että suuryritykset ovat joutuneet irtisanomaan, on yt-neuvotteluita ollut ja väkeä on vähennetty. Sen takia meidän pitääkin nyt keskittää se tarmo siihen, että me pystymme uusia työpaikkoja luomaan nimenomaan pk-sektorille. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat niitä, mihinkä täytyy kohdentaa meidän voimavarat entistä paremmin.

Herra puhemies! Keskusta onkin esittänyt tähän liittyen useita asioita, kuinka me saisimme vauhditettua meidän pk-sektoria uuteen kasvuun, kuinka me saisimme luotua työpaikkoja. Yksi näistä asioista, yksi keskeisimmistä asioista, kun yrittäjien kanssa tuolla maakunnassa on keskustellut, asia, mihinkä he ovat törmänneet, on se, että pankeilla on hyvin paljon kiristynyt rahoituksen myöntäminen. Jos omaa pääomaa ei ole tarpeeksi ollut laittaa esimerkiksi investointeihin ja pankeilta ei rahaa siinä määrin tule kuin tarve olisi, on tapauksia, että investoinnit ovat sitten menneet jäihin. Tämän vuoksi me olemme esittäneet tätä uuden kasvun rahastoa, jolla me pystyisimme jopa riskiä ottaen sitten rahoittamaan uusia kasvuyrityksiä, saamaan heitä investoimaan, saamaan heitä laajentamaan ja sitä kautta sitten myös työllistämään lisää.

Herra puhemies! Toisena tärkeänä asiana tähän liittyy ensimmäisen työntekijän palkkatuki. Yrittäjän kriittisin vaihe on siinä, kun lähdetään työllistämään ihmisiä, taloudelliset riskit ovat suuret. Sen takia me olemmekin esittäneet tähän, että ensimmäiseksi 12 kuukaudeksi annettaisiin palkkatukea 30 prosenttia palkasta ja seuraaviksi 12 kuukaudeksi vielä 15 prosenttia palkasta. Meidän mielestämme tämä tuki tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman pikaisesti, koska se omalta osaltaan luo niitä mahdollisuuksia koko Suomeen. Jos ei tule työpaikkoja, ei kulu myöskään euroja, elikkä sen takia tämä olisi niin sanotusti riskitön, mutta toisi meille paljon sitä uutta kasvua. Tähän me uskomme.

Herra puhemies! Vielä yhtenä asiana haluan ottaa energiapolitiikan esiin. Tämä on kyllä asia, jossa ollaan menty hyvin paljon päin mäntyä tällä vaalikaudella. Meidän energiapolitiikassamme tilanteet ovat johtaneet siihen, kun energiaratkaisuja on tehty, että meillä on satsattu aivan valtavasti kivihiileen. 47 prosenttia, lähes 50 prosenttia, kivihiilen kulutus on kasvanut. Tämä on valitettavasti meidän kotimaisten energiatuotantomuotojen kustannuksella kasvanut. Eli turvetuotannossa on veroa nostettu, se on moninkertaistettu, samalla metsähakkeen tukea on laskettu. Tämä sekoitus on tullut epäedullisemmaksi kivihiileen verrattuna, ja sen takia sen sijaan, että käyttäisimme kotimaisia energiamuotoja, meille tuodaan laivalasteittain pikimustaa energiaa, kivihiiltä, tuolta kaukaa ulkomailta. Sen vuoksi tähän pitäisi nyt mahdollisimman pikaisesti muutos saada keventämällä turpeen verotusta sekä nostamalla metsähakkeen tukea, että saataisiin tämä käännettyä jälleen oikealle uralle.

Herra puhemies! Tässä muutamia asioita tässä vaiheessa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan liittyen. Kuten sanoin, äärimmäisen tärkeä hallinnonala siinä, että saadaan uutta kasvua, uutta työtä. Nämä asiat on otettava tosissaan, että pärjäämme myös tulevaisuudessa ja erityisesti lähitulevaisuudessa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen työ on se, mikä Suomen tästä talousahdingosta pelastaa. Vain menestyvät suomalaiset yritykset voivat työllistää. Näin ollen yritysten kilpailukykyä tulee parantaa, jotta työtä on enemmän. Yritysten verotaakkaa onkin kevennetty huomattavasti, ja on huolehdittava yritysten toimintaympäristön kannustavuudesta.

Hallitus on tehnyt paljon edellä mainitun eteen. Yhteisöveroa alennetaan 26:sta 20 prosenttiin. Mitä enemmän yritykselle jää tuloksestaan varoja, sen enemmän se voi työllistää ja tehdä kasvuhakuisia investointeja. Osinkoveroa on uudistettu, ja se kannustaa kasvua. Hallitus on perustanut uuden kasvurahoitusohjelman. Tämä edistää ja helpottaa erityisesti pk-yritysten kasvua. Hallitus on sopinut määräaikaisia verokannustimia. Tärkeä kannustin on esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehityskannustin vuosille 2013 ja 2014. Tämän vaikutuksia on seurattava tarkoin ja mielestäni suhtauduttava suopeasti sen jatkamiseen, mikäli vähänkään suotuisia merkkejä kannustimen aikaansaamasta kasvusta on, ja olen varma, että tulee olemaan. Hallitus on vahvistanut teollisuuden toimintaedellytyksiä muun muassa energiaveroleikkuria parantamalla. Niin ikään on sitouduttu loppuvaalikauden ajan pidättäytymään sellaisista toimista, jotka lisäävät teollisuuden kustannuksia tai sääntelyä. Erittäin positiivinen asia!

Kotitalousvähennystä nostetaan. Enimmäismäärä nousee 2 000 eurosta 2 400 euroon. Mielestäni tämä summa voisi olla suurempikin, koska on kiistatta selvää, että tällä on voimakas työllistävä ja taloutta kiihdyttävä vaikutus.

Yrittäjien sosiaaliturvaa tullaan parantamaan — tärkeää, sillä se muun muassa madaltaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Vientiin panostetaan muun muassa Team Finland -konseptia kehittämällä.

Tässä mainitsin vain muutamia hallituksen aikaansaannoksia. Nämä ovat mielestäni kaikki erittäin hyviä toimia, mutta totta kai lisää tarvitaan ja työ on vielä kesken. Edelleen on kehitettävä esimerkiksi paikallista sopimista työpaikoilla. Ay-jäykkyyttä tulee poistaa. Kauppojen aukiolosäädöksiä tulee rukata uusiksi. Kauppakeskuksissa toimiville yrittäjille on taattava vapaapäivä, ja se lakiesitys onkin jo vireillä. Samalla arkipyhät on vapautettava kaupankäyntipäiviksi. Tarkoitan tällä helluntaita, helatorstaita ja loppiaista. Yritysrahoitukseen tulee kiinnittää voimakkaasti huomiota. Emu-kriisin myötä pankkien lainanantokriteerit yrityksille ovat tänään äärimmäisen tiukat. Moni kehityskelpoinen rahoitusta tarvitseva yritys ei saa pankista lainaa. Huono juttu, sillä tämä estää kasvua. Edelleen lupabyrokratiaa tulee keventää esimerkiksi ja muun muassa lupaprosesseja sujuvoittamalla.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Suutarille haluan todeta, että en edellisessä puheenvuorossani puhunut mistään 100 miljoonan vuosittaisesta erästä. Se on kuitenkin selvää, että yhtään enempäähän ei varmasti valtio lähtisi eivätkä rahastot lähtisi markkinoille panemaan kuin sinne yleensä saadaan järkevästi mahtumaan rahaa. Sekin on tosiasia, että kyllä tässä keskustan mallissakin niin kuin hallituksen mallissa lähdetään siitä, että mukana on myös yksityistä rahaa. Tässä on vain olemassa enemmänkin mittakaavaero. Me näemme, että tämä rakennemuutos, joka teollisuutta on kohdannut, vaatii aika isoa valtionkin mukaantuloa.

Toinen juttu, johon haluan puuttua, oli se, mikä merkitys tällä yhteisöveron alentamisella on välittömästi työllisyydelle ja investoinneille. Tässäkin ehkä on vain erilainen käsitys. Minun mielestäni ei välittömiä merkityksiä kovinkaan suuria. Pitkällä aikavälillä voi olla merkitystä, mutta yhtään työntekijää todellakaan yritys ei palkkaa sen takia, että se maksaa nyt 4,5 prosenttia ensi vuonna vähemmän yhteisöveroa kuin tänä vuonna.

Sitä en oikein ymmärrä, miten nämä poistot nyt liittyvät tähän, koska eihän poistopolitiikassa mitään erityisen suuria muutoksia tämän hallituksen aikana ole tapahtunut. Ei tässä voi jotenkin sitä yhdistää. Sen toki ymmärrän, että suunnitelman mukaiset poistot vähentävät verotettavaa tuloa, mutta siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta. Niin ne ovat vähentäneet aikaisemminkin. Ei tämä hallitus ole siltä osin tehnyt mitään korjausta tai parannusta. Se itse asiassa päätti tehdä heikennyksiä poistopolitiikkaan mutta sitten onneksi viime metreillä luopui näistä heikennyksistä. Tämä on kaikkien yrittäjien etu, että näin tehtiin ja siitä luovuttiin.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kuitenkin, kun tämän pykäläkohdan alle kuuluu myös maakunnan kehittämisraha, ottaa sen esille. On erittäin valitettavaa, että kun hallitus aloitti vuonna 2011, niin maakunnan kehittämisraha oli vielä 32 miljoonaa euroa, tänä vuonna se on enää 12 miljoonaa euroa ja edelleen hallitus leikkaa 53 prosenttia tämän vuoden luvusta niin, että ensi vuonna maakunnan kehittämisraha on enää 5,6 miljoonaa euroa.

Kehittämisrahahan on tarjonnut nopean ja ketterän tavan käynnistää aluekehityksen kannalta merkittäviä maakunnallisia kehittämishankkeita. Kehittämisraha on ollut myös nopea apu esimerkiksi rakennemuutostilanteissa, kun tarvitaan välitöntä ja paikallista reagointia. Nyt nämäkin työkalut on viety käytännössä leikkaamalla aivan minimiin tuo maakuntien kehittämisraha. Se on huomattu maakunnissa ja se on huomattu nimenomaan hallituksen arvovalintana. Kaikessa huomaa sen, että hallituksen politiikassa maakunnille ei haluta antaa arvoa ja yhä vähemmän ollaan antamassa maakunnille valtaa ja ollaan tehtäviä, ja kehittämistehtäviä, ehkä viemässä keskuskaupungeille.

Tämä on erilaista politiikkaa kuin keskusta ajaisi. Me näemme, että maakunnilla on tärkeä rooli aluekehityksessä ja sitä roolia pitäisi mieluummin vahvistaa. Kun valtion talous on joutunut erittäin, voisin sanoa, huonoon jamaan, niin on selvää, että tasapainottamistoimia tarvitaan, tarvitaan säästötoimia, tarvitaan leikkauksia. Mutta silloin kun nämä leikkaukset tehdään, silloin tehdään arvovalinta. Nyt hallitus on lähtenyt sille tielle, että nimenomaan maakunnat ovat ne, joita lähdetään kuristamaan.

Kaikessa toiminnassa näkee myös keskittämisen, joka tulee myös maakuntia heikentämään. Näidenkin vuosien aikana valtion työpaikkoja on siirtynyt tänne etelään pääkaupunkiseudulle. Samaan aikaan niitä on vähentynyt maakunnista ja maakuntakeskuksista. Tämän hallituksen aikana ei ole tehty yhtään merkittävää edes aloitetta valtion virastojen tai työpaikkojen hajasijoittamiseksi maakuntaan. Edellisellä hallituksella oli kuitenkin konkreettisia toimia. Satoja työpaikkoja hajasijoitettiin, mikä oli järkevää politiikkaa. Niitä on monia onnistuneita hankkeita. Valitettavasti tämän hallituksen aikana ei minkäänlaista ajatusta tähän suuntaan ole edes ollut.

Mitä tulee energiapolitiikkaan, josta täällä on käyty aika paljon keskustelua, olen siinä mielessä ollut tyytyväinen ministerin viimeaikaisiin puheenvuoroihin, että elinkeinoministeri Vapaavuori on tunnustanut ääneen, että hallitus on epäonnistunut siltä osin energiapolitiikassa, että kivihiilen käyttö on tämän vuoden alusta lisääntynyt 49 prosenttia. Tämähän syy ei tietenkään ole pelkästään hallituksen, mutta tämä on ollut jo pitkään tiedossa, tästä on puhuttu vuosia. Jo silloin kun hallitus teki ratkaisut, että turveveroa nostetaan, mikä aiheutti sen, että muuttuvahintainen sähkön tuotantotuki, tämä biomassan tuki, laski noin kolmanneksella, tästä varoiteltiin. Tämä on ollut pitkään tiedossa, ja nyt pitäisi tehdä konkreettisia toimenpiteitä nopeasti, jotta saataisiin uusia biovoimalainvestointeja Suomeen, jotta tavoitteissa pysyttäisiin myös energiapolitiikassa.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaista se, että nuorten oppisopimuskoulutusta kehitetään luomalla tämä ennakkojakso. Mutta viitaten tämän päivän aikaisempaan keskusteluun ja debattiin, jossa myös ministeri Ihalainen oli paikalla, niin nyt ei saisi tuudittautua tähän, että kaikki on jo tehty, vaan tulee mennä tässä nuorten oppisopimuskoulutuksen kehittämisessä eteenpäin ja kokoomuksen mallin mukaisesti tulee luoda oppisopimuskoulutuksen rinnalle tai tilalle nuorille rajattu koulutustyösuhde. Siinä palkka olisi alhaisempi kuin nykyisessä oppisopimustoiminnassa, siinä olisi vähemmän byrokratiaa ja opiskelijalla oikeus opintososiaalisiin etuuksiin.

Koulutustyösopimuksen idea on, että yrityksiä kannustettaisiin tarjoamaan nuorille oppisopimuspaikkoja. Kun yritys ottaa nuoren koulutettavaksi, se on myös yritykselle iso satsaus. Koulutustyösuhteessa suurin osa oppimisesta tapahtuisi työpaikalla ja opiskelusta noin 10—30 prosenttia suoritettaisiin oppilaitoksessa myös niiden tietojen ja taitojen saamiseksi, joita ei voi käytännön työn yhteydessä yrityksessä nuorelle antaa.

Esityksellä raivattaisiin siis esteitä nuorten koulutuksen ja työllistymisen tieltä. Opiskelijalle ei kuulukaan maksaa samaa palkkaa kuin ammattimiehelle, ja tässä mentäisiin kohti mestari—kisälli-mallia, jota meillä voitaisiin hyödyntää enemmän. Koulutustyösuhdemallissa nuorelle maksettava palkka kasvaisi sitä myötä, kun nuoren osaaminenkin lisääntyisi.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on tässä iltapäivän ja illan kuunnellut tätä sektoria, niin me olemme aika paljon miettineet pieniä viilauksia ja pieniä muutoksia koko meidän elinkeinokenttäämme ja elinkeinopolitiikkaamme. Ehkä joskus meidän pitäisi vähän visioida oikein suurempia muutoksia, oikein tällaisia paradigmoja, millä tavalla kenties tulevaisuuden teollisuus- ja elinkeinopolitiikka muuttuu.

Onneksi voi sanoa, että tällaista positiivistakin ilmapiiriä tähän itkuvirsivalitukseen, mitä on pitemmän aikaa ollut koko yhteiskunnassa, on vähitellen löytymässä. Aivan mahtava juttu on vaikka joku Supercell, joka on muutamassa vuodessa tehnyt miljardien arvoisen yrityksen. Sehän on mahtava esimerkki. Tai perinteisemmästä teollisuudesta, kylläkin modernista, vaikka Kone, joka porskuttaa erittäin hienosti eteenpäin eikä valita ollenkaan, että taloudelliset suhdanteet ovat heikkoja. Väitän, että koko Suomen kannalta oleellinen seikka on loppujen lopuksi kuitenkin asenteiden ja arvojen muutos. Ilman tällaista innostusta ei ole yritystoimintaa, ilman uuden etsimistä ei ole menestystä, ilman todellakin uudella tavalla miettimistä ei ole työpaikkoja.

Muutamina viikkoina tässä on puhuttu tällaisesta termistä kuin uusteollistaminen. Me olemme ehkä menneet vähän liian pitkälle monessa, että me pystyisimme olemaan palvelusektorilla ainoastaan viemässä asioita maailmalle ja pystyisimme säilyttämään hyvinvointivaltion, mutta ehkä meidän pitäisi tehdä tällainen uusteollistamisohjelma — se olisi paljon suurempi asia kuin ensi vuoden budjetti — ja toisaalta analysoida, mitä ihmettä me olemme tekemässä. Jo aikaisemmassa puheenvuorossani käytin termiä, että meillä kyllä on jonkin verran tätä riskirahoitusta, mistä tässä on kiistelty, mutta sitä ei vain laiteta riskipitoisiin hankkeisiin. Sitä laitetaan vain tietyllä tavalla varmistamaan jatkuvuutta, muttei oteta aidosti riittävästi riskiä.

Tässä oli kolmisen viikkoa sitten täällä Suomessa tällainen kuin robotiikkaviikko, joka liittyi hyvin voimakkaasti uusteollistamiseen. On aika mielenkiintoista, että maamme johtavat tutkijat väittävät, että tällainen kuin robotiikka saattaa loppujen lopuksi olla koko yhteiskunnan pelastus tulevaisuudessa ja teollisen yhteiskunnan ja länsimäisen teollisen yhteiskunnan pelastus, ja tutkimuksessa väitetään, että se muuttaa jopa yhtä paljon maailmaa kuin internet jossain vaiheessa muutti. Ehkä me tarvitsemmekin sellaista teollisuusstrategiaa, joka perustuu robotiikkaan. Nyt on ollut myöskin hyviä esimerkkejä jo. On ollut esimerkkejä suomalaisista teollisuusyrityksistä, jotka ovat tulleet takaisin esimerkiksi Kaakkois-Aasiasta ja sanoneet, että on paljon järkevämpää tehdä tuotantoa Suomessa. Jos tehdään oikein automatisoitu yksikkö, niin päästään muutamalla kymmenellä työntekijällä yhdessä automatisoitujen robottien kanssa verrattuna siihen, että on 200—300 työntekijää jossain toisessa maassa. Mieluummin otetaan ne 30 työpaikkaa tänne ja tehdään hyvin modernilla tavalla kuin jotain muuta.

Kun puhutaan koko yhteiskunnasta, niin nämä robotithan eivät ole vain teollisuuden yksinoikeus. Tutkijoiden mukaan, kun heidän kanssaan on käyty keskusteluja, se saattaa muuttaa koko yhteiskuntaa tehokkaammaksi, tuottavammaksi, laadukkaammaksi. Ne voivat auttaa hyvinvointisektorissa vaikka vanhuksia, sairaita elämään arvokasta elämää. Toisaalta puhutaan, että joku autorobotti säästää ihmishenkiä, ympäristöä, rahaa liikenteessä, joku lääkärirobotti voi tehdä vaikeitakin kirurgisia leikkauksia, muuttaa koko ajatusmallia yhteiskunnassa. Me emme ole edes keskustelleet tämäntyylisistä asioista, jotka voisivat muuttaa meidän tuottavuuden ihan erilaiseksi. Niin kuin yksi tutkija sanoi viime viikolla meidän keskustelussa, että tulevaisuudessa saattaa olla niin, että ihmiset luovat arvoa, robotit tekevät arvoa ja yhteiskunnan vauraus lisääntyy.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä illan aikana on puhuttu paljon yritysten kasvusta ja kansainvälistymisestä, teollisuus- ja innovaatiopolitiikasta, ja tässä budjetissa juuri onkin paljon erilaisia toimenpiteitä, joilla pystytään kehittämään yritysten toimintaympäristöä niin, että yritysten todellakin kannattaa työllistää ja ihmisten kannattaa työskennellä. Täällä on valtavasti panostuksia eri instrumentteihin: jos puhutaan kasvuyrityksistä tai varhaisen vaiheen yrityksistä ja erilaisista rahastoista niihin, on Startup Saunaa, yrityshautomoa, yrityskummitoimintaa. Tässä on valittu sekä—että-toimintalinja joko—tai-linjan sijaan. Kun me haluamme saada kasvua aikaiseksi Suomessa, meidän todellakin pitää panostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Tänään on päivällä täällä jo käsitelty mahdollisuuksia peliteollisuudessa, cleantechissa, biotaloudessa. Mielestäni edustaja Jaskarin äskeinen puheenvuoro, jossa kannustettiin tällaiseen out of the box -ajatteluun, on erittäin tervetullut avaus. En valitettavasti nyt tällaiseen luovaan ajatteluun tässä vaiheessa iltaa enää pysty, mutta haluan korostaa sitä, että lääke- ja terveysteknologian tutkimus pitäisi meillä ottaa innovaatiopolitiikan ytimeen. Konkreettisena toimenpiteenä on muun muassa biopankki- ja muiden rekistereiden joustava hyödyntäminen.

Nyt minun tarvitsee kuitenkin juosta pönttöön, 2 minuuttia ei riitä. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle.)

Pahoittelen tästä. — Me tiedämme, että terveysala kasvaa hyvin voimakkaasti koko maailman tasolla, ja meillä suomalaisilla on mahdollisuus saada suurempi osa näistä investoinneista, ja se luonnollisesti edellyttää meiltä myös, että tutkimme alan säätelyä ja mahdollisesti myös joiltain osilta pystymme tätä säätelyä purkamaan.

Terveysalan innovaatio on tietynlainen win-win-tilanne kaikille osapuolille, nimittäin potilaat hyötyvät täsmälääkkeiden osalta, lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset hyötyvät siitä, että he saavat tietoa vaikuttavimpien hoitomuotojen valintaan, ja koko yhteiskunnan tasolla voimme nähdä sen, että meidän on mahdollista saada ulkomaisia suoria investointeja, me pystymme lisäämään korkean teknologian vientiä ja tällä tavalla me pystymme luomaan mahdollisuuksia uusille korkean osaamisen työpaikoille. Varsinais-Suomesta esimerkiksi Bayer, Orion, Biotie, Eli Lilly ovat kaikki yrityksiä, jotka ovat investoineet voimakkaasti sinne seudulle, ja työllistävä vaikutus — sekä välilliset että välittömät työpaikat — on merkittävä niin tutkimuksen kuin teollisuudenkin parissa.

Edustaja Jaskari otti vielä esiin nämä robotit. Robotit ovat jo tänä päivänä todellisuutta. Meillä tehdään yliopistokeskussairaaloissa leikkauksia, jotka robotit tekevät. Se on tulevaisuutta, mutta osaltaan se on myös jo tätä päivää.

Sitten haluan muistuttaa kävelyroboteista. Joskus ennustin, että meillä voi olla jonkinnäköisiä robotteja siellä vanhusten palveluissa käytössä, ja syöttäjärobotteja oli jossakin päin maailmaa testattu. Japanissa oli sellaisia pukuja, jotka tuovat hoitajille lisää voimaa, jotta he pystyvät yksin kääntelemään ikäihmisiä, mutta tämän aamun televisiossa kerrottiin kävelyrobotista, joka auttaa aivohalvauksen saanutta ihmistä palautumaan siihen kävelyyn ja muutenkin kuntoutumaan. Nämä ovat aivan erilaisia, erinomaisia ajatuksia. Jatketaan out of the box -linjalla.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! En tiedä, pystynkö vastaamaan tuohon edustaja Virolaisen sinänsä varsin tavoiteltavaan haasteeseen ikään kuin tämmöisen uuden, visionäärisen ajattelun herättämiseen. Tyydyn vähän ehkä enemmän laatikon sisällä näin perinteiseen hallinnon pohdintaan. Nimittäin aikaisemmin käyttämässäni puheenvuorossa ruodin tätä te-toimistojen tilannetta ja mahdollisuuksia tällä verkostolla, tällä henkilöstömäärällä, hoitaa suomalaista työllisyyttä ja valitettavasti myös suomalaisten työttömyyttä. Erityisesti siellä meidän kotimaakunnassa on puhututtanut tämä työ- ja elinkeinotoimistojen rakenne. Tietysti meillä juuri siksi, että tarvetta valitettavasti työttömyyden kasvaessa tälle verkostolle on.

Asia, johon halusin vielä tuon aiemmin todetun lisäksi kiinnittää huomiota, liittyy näihin työllisyysmäärärahoihin. Meillä ei ymmärtääkseni toistaiseksi ole ollut suurta ongelmaa siinä, etteikö työllisyysmäärärahojen taso olisi ollut riittävä, mutta siinä on ollut ongelmaa, että meillä ei ole ollut te-toimistoverkostolla kapasiteettia näiden rahojen myöntämiseen. On perin erikoista, että työllisyysmäärärahoja on jäänyt käyttämättä. Tiedon mukaan ainakin elokuun lopussa niitä oli vielä käyttämättä tälle vuodelle parisataa miljoonaa euroa, siis kaikelle sille, jolla me aktivoisimme työttömiä ihmisiä takaisin työelämään ja työkyvyn ylläpitämiseen. Näin ei saa käydä ensi vuoden budjetin suhteen, vaan voimavarat pitää olla riittävät niin, että varmasti kaikki työllisyyden parantamiseen käytössä olevat varat tulevat käytettyä, että se ei jää hallinnosta, rakenteista ja virkamiehistä kiinni.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puheestani poiketen on pakko palata siihen, mitä täällä muutama edustaja on tuonut esille.

Ensinnäkin edustaja Kopra, en tiedä todellakaan, kuinka hyvin taustallanne tiedätte sitä, mitä on ammattiyhdistysliikkeen ja kolmikantaisuuden kautta oleva sopimusyhteiskunta. Ne jäykkyydet eivät työelämän kehityksessä liity pelkästään siihen, että se työntekijäpuoli, jota ymmärretään ay-liikkeellä, olisi se esteellisyys. Kysymys on myös monesti siitä, että yritysjohdossa ei antauduta sellaiseen tarpeelliseen vuorovaikutukseen, missä pystytään sopimaan niistä asioista, jotka vaikeissa tilanteissa voivat edesauttaa sen yrityksen ja henkilöstön sopeutumista vaikeaan tilanteeseen. Meillä on teknologiateollisuudessa hyvin paljon esimerkkejä niistä yrityksistä, joissa on erittäin luottamukselliset suhteet. Silloin pystytään sopimaan aivan poikkeuksellisista järjestelyistä henkilöstön kesken, kuinka päästään karikoiden yli. Se vaatii luottamusta. Ja siinä mielessä meillä on kyllä tässä yhteinen työsarka: luottamuksen, sopimusyhteiskunnan vahvistaminen niin, että se tulee yksittäisiin yrityksiin, jolloin me voimme sitten sitä kautta joustavoittaa niissä vaikeissa tilanteissa, mutta myös, totta kai, koskien koko teollisuudenalallakin olevaa kehitystä.

Erittäin tyytyväinen olen edustaja Jaskarin puheenvuoroon, joka keskittyi tulevaisuuteen ja sitä kautta niihin mahdollisuuksiin. Omalta osaltani haluan edelleen muistuttaa sitä, että meillä on monta kivijalkaa, joille me voimme rakentaa tulevaisuutta. Meiltä puuttuu teollisuuden ja koko työelämän osalta sellainen talous- ja teollisuuspoliittinen ohjelma, joka nivoisi meidän korkeakoulut, ammattikorkeakoulut ja elinkeinoelämän yhteen samaan symposiumiin niin, että me voisimme hakea samaa edellytystä ja päämäärää varsinkin vientiteollisuuden osalta mutta totta kai koko teollisuuden ja koko yrittäjyyden kannalta tärkeisiin hankkeisiin.

Meidän on pakko satsata pienenä maana asioita siihen, että... Jos me pelaamme jääkiekkoa, niin meidän pitää huolehtia siitä, että vahvuuksia edelleen vahvistetaan, eikä niin, että jos meillä on hyvä maalivahti, niin — etteikö treenattaisi sitä edelleen — haettaisi vain parasta hyökkääjää. Pidetään edelleen vahvuuksia yllä, tehdään hyviä konsepteja. Vaikkapa nyt tuolta Satakunnasta esimerkki: on jotenkin äärettömän surullista, että meillä on tämän maan metallurginen teollisuuden keskittymä Satakunnassa, mutta Satakunnan ammattikorkeakouluyksikössä ei ole yhtään sen teollisuudenhaaran dippainsinöörikoulutuslinjaa, vaan me joudumme ponnistelemaan siellä joidenkin muiden asioiden kanssa, vaikka meillä on siellä jopa erään yrityksen tutkimuslaitos, mikä on poikkeuksellista tällä alalla Suomessa.

Pienenä vastineena siihen, että itse olen hurahtanut todella kovasti siihen, että meidän pitää tukea pk-sektorin yrittäjyyttä ja se on juuri se, mikä työllistää kovasti. Mutta nyt on kyllä pakko muutaman puheenvuoron pohjalta tuoda esille se, että ei meidän pidä hyljeksiä suuryrityksiä. Ei kaikki se panos voi olla jatkossa sitä, että se viedään vain pk-sektorille ja tavallaan, voisiko sanoa, keskustalaisittain hyljeksitään sitä suuryrityskantaa, joka kuitenkin tuo sitä potentiaalia pk-sektorille. Nämä asiat pitää nähdä toisistaan erillään, eikä saa osoittaa sellaisia vaatimuksia, että suuryritykset pitää jättää. Tuohon edelliseen puheenvuorooni viitaten juuri tässä on se kriittinen piste. Vahvuuksia pitää edelleen kehittää, niitä pitää vahvistaa ja siihen liittyy se, että meillä suuryritysten hyvästä kunnosta pidetään edelleen huolta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jaskari käynnisti tuossa keskustelua robotismin tulevaisuudesta, ja omalta osaltani näen hyvin pitkälle samalla lailla, että siinä voi olla meille jonkinasteinen uusi teollinen vallankumous tulossa. Tällä hetkellähän tosiasiallisesti kyllä robotismia käytetään ja robotteja käytetään hyvinkin vaativissa tehtävissä, muun muassa kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa leikkauksia tehdään roboteilla. Ja 3D-tulostimet ja siihen liittyvä toiminta on yksi robotismin ilmentymismuoto. Myös työ- ja elinkeinojaosto halusi omalta osaltaan olla tukemassa tätä ajatusta ja pienillä resurssien lisäyksillä viestitti siitä ministeriölle, että tämä on se asia, johon tulisi jatkossa paneutua.

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan ensimmäisillä sivuilla, että työnteon ja yrittämisen on oltava aina kannattavaa. On siksi tärkeää, että rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyy linjauksia, jotka sisältävät työn kannustavuutta ja joilla poistetaan kannustinloukkuja. On myös merkittävää, että jo ensi vuoden alusta voimaan tulevalla lainsäädännöllä kannustetaan työnhakijoita vastaanottamaan myös lyhytkestoista ja osa-aikaista työtä.

Suomen suurin ongelma on yksityisen sektorin työpaikkojen puute. Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu jo nyt 57 prosenttia julkisen sektorin osalta. Tämä on selvä viesti siitä, että yritystoiminnan ja julkisen sektorin työpaikkojen suhde ei ole kohdallaan. Suomesta loppuu tällä menolla rahat, jos kiertoon ei saada uusia euroja yritystoiminnan ja viennin kautta.

Sen lisäksi, että Suomesta puuttuu yrittäjyyttä ja yrityksiä, myöskään olemassa olevat yritykset eivät lisää työpaikkoja. Suomalainen elinkeinorakenne onkin tällä hetkellä kovassa murroksessa. Tähän saakka veturina toimineet ict-ala sekä puunjalostusteollisuus ovat voimakkaasti saneeranneet toimintojaan ja samalla myös vähentäneet työpaikkoja.

On todennäköistä, että vaikka Euroopan talous alkaisikin pikkuhiljaa toipua, niin kuin heikot signaalit tällä hetkellä viestittävät, niin Suomen talous lähtee nousuun vasta aika pitkällä viiveellä. Tämän vuoksi meidän on parannettava entisestään kilpailukykyämme ja haettava uusia tuotteita, uusia palveluja, joilla on kysyntää tämän päivän markkinoilla ja tulevaisuudessa. Kilpailukyvyn parantaminen edellyttää ennen muuta uusia innovaatioita ja uusia, hyviä vientituotteita ja niiden kaupallistamista sekä tehokasta markkinointia ja kaupantekoa. Erittäin tärkeää on huolehtia pitkäjänteisesti osaamisestamme ja riittävästä panostuksesta tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Yrityspalvelujen toimivuus, toimivat rahoitusvälineet, Team Finland -toimintamalli ja niin edelleen tulee hyödyntää täysimääräisesti. Valtiovarainvaliokunta lisäsikin panoksia nimenomaan Team Finland -toiminnan kehittämiseen, silläkin ajatuksella, että kun ulkoministeriön puolella lähetystöjä joudutaan supistamaan ja mahdollisesti jopa karsimaan, niin yhteistyö Team Finlandin puitteissa toimisi paremmin.

Viimeisimmät tiedot uusien yritysten perustamisista ovat huolestuttavia, sillä uusien yritysten perustaminen on kääntynyt laskuun. Tämä on erittäin erittäin huono viesti tämän hetken tilanteessa.

Kansainvälistymisessä ja viennissä ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan on katsottava ihan lähelle, oman valtakunnan rajan taakse Venäjälle, Pohjoismaihin ja erityisesti pohjoiseen arktiselle alueelle, missä on voimakkaasti kasvavat markkinat. Pohjoismaat ovat muutenkin hyvä ensiaskel monelle pienelle yritykselle aloittaa kansainvälinen vienti. Kun arktisen alueen hyödyntäminen kasvaa, tarvitaan myös pohjoisen alueen liikennejärjestelyjen kehittämistä. Ilman toimivaa logistiikkaa yritystoiminnalla ei ole menestymisen mahdollisuuksia missään päin maailmaa.

Mikko  Savola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan muutaman sanan sanoa maakunnan kehittämisrahasta, joka on keskeinen rahoitusväline maakuntien omaehtoiselle kehittämistoiminnalle. Valitettavasti tämä on niitä asioita, joita on myös aika paljon leikattu tällä vaalikaudella. Kun vielä vuonna 2011 maakunnan kehittämisrahaa oli valtion budjetissa yli 32 miljoonaa euroa, niin ensi vuoden budjetissa, tässä keltaisessa kirjassa, sitä on enää vain noin 5,5 miljoonaa euroa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne niin sanotut siemenrahat viedään monelta talouskasvua edistävältä hankkeelta.

Herra puhemies! Me olemme keskustassa esittäneet tähän omassa vaihtoehdossamme 10 miljoonan euron lisäystä, koska me uskomme, että tällä pystytään sitä kasvua saamaan tasaisesti ympäri Suomen, ja kun saadaan kasvua, niin tämä raha myös tuo itsensä takaisin, sillä tämä on sitä niin sanottua siemenrahaa, sitä pohjaa, ja kun siihen tulee vielä sitten sitä omaa rahaa mukaan, niin tämä sitä kautta itsensä maksaa myös takaisin.

Kun me haluamme niitä kannusteita luoda, me haluamme luoda kasvua, me haluamme koko Suomesta pitää huolta, niin meidän pitäisi pystyä paremmin tämäntyyppisistä tärkeistä kehittämistoimenpiteistä pitämään kiinni. Myös maakuntaliitot ovat olleet erittäin aktiivisia tämän asian suhteen ja olleet yhteydessä. Toivon, että tämä voisi suurempi olla. 5,5 miljoonaa ensi vuodelle, mutta mielelläni olisin katsonut, että tämä olisi voinut olla suurempi.

Jukka Kopra /kok:

Herra puhemies! Edustaja Myllykoski puhui huolestuneeseen sävyyn kannanotoistani ay-liikettä kohtaan tai paikallista sopimista kohtaan, ja haluaisin todeta, että sinänsä työehtosopimuksia vastaan minulla ei ole mitään. Ne ovat erittäin hyvä asia, ja paljon hyvää on saatu ammattiyhdistysliikkeen toimesta aikaiseksi työmarkkinoilla.

Itse olen yrittäjäurallani palkannut töihin varmaan kymmeniä ihmisiä, ja kaikkien kanssa on aina mennyt hyvin. Joskus tietysti työehtosopimukset ovat jäykistäneet toimintaa, kuten aikaisemmassa puheenvuorossani totesinkin, mutta hyvin on aina pystytty sopimaan minun pienessä yrityksessäni asioista, ja kaikki on pääsääntöisesti perustunut siihen, että luotetaan toisiimme ja halutaan tehdä yhteistyötä. Jos hallitus voi tälle jotain tehdä ja edistää tällaisen luottamuksen ja yhteistyön ilmapiirin syntymistä ja leviämistä työpaikoille laajemmin, niin miksi ei näin toimittaisi? Näin työnantaja ja työntekijät voisivat keskenään sopia ehkäpä jonkinlaisista erityisehdoista tai joustoista, mitä työntekoon liittyy, yhteistyössä ja vaikkapa sitten siten, että jos ei yhteisymmärrystä synny, niin siinä tapauksessa sitten olisi joku selkänoja, yleinen työehtosopimus tai vastaava, jota sitten tulkittaisiin.

En ole tietenkään näissä ammattiyhdistyssopimuksissa asiantuntija, mutta heitä meillä varmasti löytyy, ja mielestäni heidät kannattaisi laittaa pohtimaan tätä asiaa, jotta löydettäisiin sellainen ratkaisu, että tältäkin osin voitaisiin parantaa hyvää yhteishenkeä, yhteistyötä ja luottamusta työpaikoilla. Uskon, että se lisää myös sitten meidän työntekomme tuottavuutta ja parantaa koko kansakunnan kilpailukykyä myöskin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että olemme samassa hallituksessa. Tämä antaa nyt sen mahdollisuuden tälle vuoropuhelulle myös ehkä seuraavaa hallitusta varten, josko tällä kaudella ei lainsäädäntöuudistuksia tälle sektorille voida tehdä, koska kysymys on kuitenkin kolmikantaisesta sopimuksesta ja sopimisesta, mikä on erityisedellytys, ja hyvä, että näin on.

Oppisopimuskoulutuksesta kuitenkin haluan oman näkemykseni tuoda esille. Olisi erittäin tärkeää, että meillä oppisopimuskoulutusta kehitettäisiin. Täällä on tuotu näitä 2+1-malleja hallituksenkin toimesta, mutta koen itse henkilökohtaisesti erityisen puutteellisena vielä sellaisen.

Me olemme koko ajan nuorisotakuussa tuoneet huolemme esille siitä, että meillä on 40 000 nuorta, jotka eivät ole jatko-opiskelussa taikka töissä peruskoulun jälkeen. Meidän pitää tätä rimaa laskea niin, että meillä perustutkintojen määrää oppisopimuskoulutuksessa pystytään edistämään. Meidän oppisopimuskoulutuksen käyttäjämäärät keskittyvät tänä päivänä lähinnä ison teollisuuden palvelukseen, missä yritykset edellyttävät oppisopimuskoulutukseen tulijalta joko ylioppilastutkintoa taikka toisen asteen ammatillista tutkintoa. Meidän pitää lainsäädännöllisesti mahdollistaa niin sanotun mestaritutkinnon mukaan tuleminen vaiheittain niin, että meillä 16-vuotiaalle kinesteettiselle oppijalle, ihmiselle, joka ei ole teoreettinen osaaja eikä oppija, annetaan mahdollisuus tulla työelämään oppimaan ammatti, työ ja sitä kautta vasta ammattitaito. On hirvittävän tärkeää, että me madallamme nuoren ihmisen pääsyä työelämään, ei niin, että hän on ensin teoreettisesti oppinut, vaan että hän voi oppia työssään ammatin. Työn tekemisen moraali tässä maassa pitää palauttaa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jouduin olemaan toisessa tilaisuudessa muutaman tunnin välillä. Muutama kommentti jo aiemmin täällä, kun tämä tilaisuus käynnistyi, silloin esille tulleisiin asioihin. Uskon ja luulen, että niitten samojen teemojen piirissä tai parissa täällä on aika vietetty. Ja hyvä niin.

Ensimmäinen, vielä kertauksenomaisesti, viestini liittyy siihen, että olen todella sitä mieltä, että Suomi sukeltaa edelleenkin. Kaikilla keskeisillä mittareilla, ties kuinka monta kertaa sanottuna, meidän talouden kehitysura on selvästi alle Euroopan unionin. Ei voida sanoa keskimääräisen kehitysuran, vaan itse asiassa me olemme yksi Euroopan unionin heikoimmista maista silloin, kun katsotaan, mihin suuntaan ollaan menossa. (Matti Saarinen: Mistäs syöksy alkoi?) On totta se, että me lähdemme toki paljon korkeammalta tasolta, edustaja Saarinen. — Arvasinkin, että kuulen teiltä ihan sen totuuden. — Me lähdemme paljon korkeammalta tasolta kuin monet muut maat, mutta se eriytyminen siinä kehitysuralla, minkä Suomi jättää jälkeensä, muusta Euroopan unionista, tämä on uutta, sellaista uutta, että sitä kovin montaa kertaa ei ole tapahtunut. Ja siinä nyt tarvittaisiin niitä toimenpiteitä, niitä pitkävaikutteisia toimenpiteitä, jotka liittyvät tähän rakenteelliseen uudistumiseen ja uudistamiseen, mutta myös tässä ja nyt -toimia, sellaisia, jotka pannaan nopeasti toimeen ja joilla pyörät saadaan pyörimään ja sitä kautta toimeliaisuutta.

Täällä aika paljon käytiin alkuillasta keskustelua. En päässyt siihen sitten eri syistä, siis ihan sananmukaisesti eri syistä, vastaamaan ja kommentoimaan. Minä vielä palaan siihen, että onko Suomessa sitten nämä pääomamarkkinat sekä oman pääoman ehtoisen rahan saamisen mahdollisuudet, kärsivällisen riskirahan, että riskirahan, vahvan riskin sijoituspääoman — tai sitten tällaisen kärsivällisen pääoman, joka on valmis sijoittamaan tänään eikä odota voittoja ensimmäisen kvartaalin eikä vielä kuudennenkaan kvartaalin vaan ehkä sitten kymmenennen kvartaalin jälkeen. Onko Suomessa näitä kumpiakin pääomasijoitustyyppejä riittävästi tarjolla? Minä olin kuulevinani jossakin vaiheessa edustaja Jaskarin puheenvuoron, jossa hän ainakin velkarahan osalta, mutta taisi olla, että myös oman pääoman ehtoisen rahan osalta, epäili, että ei ole riittävästi. Minä jaan syvästi sen näkemyksen.

Minulla oli tilaisuus tässä muutama vuosi sitten perehtyä kahden maan tilanteeseen, minkälaiset pääomamarkkinat siellä on, Stanford Research International on Stanfordin yliopiston kyljessä oleva järjestelmä — teistä jotkut muutkin ovat voineet siellä olla ja tutustua ja niin pois päin — ja sitten toisaalta Englannin ihan nykyjärjestelmään, miten siellä. Ja kyllähän ne markkinat, pääomasijoitusmarkkinat, ovat ihan eri maailmaa siellä. Siis totta kai Amerikka on iso maa ja Englanti on iso maa, mutta näidenkin maiden sisällä on sellaisia alueita, joissa itse asiassa lähtökohtaisesti se markkina-alue ei ole sen suurempi välttämättä kuin Suomikaan. Mutta se organisoituminen, millä tavalla pääomat organisoidaan siellä sellaiseen ahkeraan käyttöön, joka synnyttää uutta yrittäjyyttä, uusia työpaikkoja ja uutta toimeliaisuutta, niin se on kyllä hyvin järjestetty.

Me olemme käynnistäneet Suomessa, niin kuin ministeri sanoi, täällä jo viime vaalikauden aikaan joukon toimenpiteitä. Neljän viiden vuoden aikaan pantiin yli 160 miljoonaa euroa kaiken kaikkinensa, valtio sijoitti, josta viimeinen iso panos oli se kasvurahasto ykkönen, johonka valtio pani ei 30 miljoonaa, niin kuin nyt pannaan, vaan 60 miljoonaa euroa. 60 miljoonaa, vai 62 vai 60, jompsin kumpsin, 60 tai 62 miljoonaa euroa, ja sitten siihen saatiin yksityistä pääomaa niin, että Tesissä oli lopulta 132 miljoonaa, joka edelleen on sijoitettu sitten yhteentoista alueelliseen rahastoon. Näinhän se pitää saada toimimaan.

Kun keskusta puhuu, että meidän pitää muutaman vuoden sisällä saada aikaan miljardimittainen, keskusta tarkoittaa nimenomaan tätä. Siihen tarvitaan satoja miljoonia jo neljän viiden vuoden aikaan, myöskin valtion panostusta, mutta se vipuvaikutus tosiaan, mitä sillä haetaan, on sitten moninkertainen, ei nyt hirveän moninkertainen, mutta muutamankertainen, kaksin- tai kolminkertainen parhaimmillaan. Ja voi olla, että tuon mittaisen vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan erilaisia epäsymmetrisiä järjestelyjä. Niihinkin pitää rohjeta mennä, jos ei muuten rahaa saada, koska vaihtoehto on nyt se, että tällä hetkellä suomalaiset erityisesti institutionaaliset sijoittajat vievät rahansa Suomen rajojen ulkopuolelle. Jos sieltä saakin aavistuksen verran paremman tuoton kuin Suomesta, niin mitä siinä tapahtuu? Onko se aavistuksen verran parempi tuotto Suomen kansantalouden kannalta niin paljon parempi asia kuin se, että osa siitä sijoituspääomasta sijoitettaisiinkin Suomeen vaikka riskiä ottaen, jolla tänne sijoitettuna saataisiin sellaista taloudellista toimeliaisuutta aikaiseksi, joka toimeliaisuus tuo uutta veropohjaa ja joka kansantalouden kannalta saattaa antaa reilusti enemmän kuin konsanaan se pikkasen isompi tuotto, mikä kaiken tuon sijoittamisesta Suomen rajojen ulkopuolelle seuraa?

Tämä on tavallaan se filosofia, minkä takia keskusta lähtee siitä, että pitää tällaisen kasvun tarvitsemaa oman pääoman ehtoisen rahan mutta ei vain sitä vaan myöskin velkarahan tarjontaa parantaa. Ja siinä olen edustaja Jaskarin kanssa samaa mieltä. Kun viimeksi viime perjantaina lähdin täältä valiokuntani kokouksesta Viitasaarelle noin 50 yrittäjän tilaisuuteen, niin kyllä se vaan niin oli, että yhteinen viesti oli se, että kyllä rahaa periaatteessa on tarjolla, mutta kun samaan aikaan tapahtuu se, että näitten yritysten omat taseet ohenevat elikkä niitten oma vakuustilanne heikkenee, ja kun samaan aikaan sekä pankkiluotottaja että Finnvera-luotottaja vaativat entistä suurempia vakuuksia, niin nämä kysyntä ja tarjonta erkanevat toisistaan kaiken aikaa. Ja tässä se gäppi on. Rahaahan on, niin kuin tuolla valiokunnassa kuultiin — täällä on joitakin talousvaliokunnan jäseniä (Matti Saarinen: Varajäseniä!) — niin paljon ettei tahdo taipua aina ihan kaikkeen asiaan niin kuin pitäisi.

Arvoisa puhemies! Olen nyt ylittänyt aikarajan, ja pyydän kohta toisen puheenvuoron.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen tuossa suorastaan säkenöi noiden elinkeinoelämän rahoitusongelmien puitteissa. Se on erittäin tärkeä aihe.

Mutta tuon tähän keskusteluun näkökulman piensähkötuotannosta, koska se vaatii mielestäni erityistä huomiota ja tukea ja järjestelmiä, joilla voidaan edistää piensähkötuotantoa. Se on ajankohtaista sen vuoksi, että laitteistot, esimerkiksi aurinkoenergialaitteistot, halpenevat, tekniikka kehittyy ja hyötysuhde paranee. Myös ekologiset arvot puolustavat piensähkötuotannon edistämistä ideana omavaraisuus, jopa kiinteistökohtainen voimala, joka voi sitten myös tuottaa sähköä verkkoon. Sähkön hinnan jatkuva nousu on myös yksi kannuste, joka tähän piensähkötuotantoon kannustaa.

Yksi suuri ongelma on tämä siirtomaksu, mikä on piensähkötuotannon siirtomaksu silloin, kun sitä sähköä myydään verkkoon. Pitäisi löytää selkeät pelisäännöt tähän nettolaskutukseen, laskutusjaksoihin ja sitten siihen siirtomaksuun, jolla sähköä verkkoon myydään. Energiateollisuus ry on omassa visiossaan sähköntuotannosta vuodelle 2050 esittänyt arvion, että piensähkötuotannon osuus tuolloin tulisi olemaan noin 4 prosenttia kokonaissähköntuotannosta. Se olisi noin 3—7 terawattituntia. Sähköyhtiöiden pitäisi nähdä tämä suurena mahdollisuutena, tukea piensähkötuotantoa, koska sillä voidaan vähentää tai minimoida joitakin sähköyhtiöiden voimalaitosinvestointeja, kun yksityiset ihmiset tekevät sen investoinnin ja kuitenkin se tuotettu sähkö on sähköyhtiöiden myytävänä.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ely-keskusten ja avien toimintaa tulisi kyllä tarkastella ja mahdollisesti organisoida uudestaan. Meillä on selkeästi vallalla nyt sellainen tilanne, että monessa tilanteessa viranomaisorganisaation toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. On jopa nähty tilanne, jossa ely-keskuksen y-osasto yrittää kieltää hankkeen, jota saman ely-keskuksen e-osasto on ollut rahoittamassa. Onko tässä mitään järkeä?

Pitäisikö ely- ja avi-alueet yhdistää? Pitäisi. Organisaatiot pitää saada selkeän, yhtenäisen, jämäkän johdon alle. Minusta myös ely-viranomaisten tulee kokea roolinsa enemmän konsultoivaksi asioiden mahdollistajaksi kuin toimia kylmään viranomaistyyliin pilkkua viilaten ja vain lakipykäliä tulkiten. Tässä, miten nämä ely-viranomaiset suhtautuvat yritysten hankkeisiin ja lupa-anomuksiin, toimintaan, konsultoiva rooli osaltaan myöskin varmasti lisäisi toiminnan tuottavuutta, verotuloja ja niin edelleen ja ylipäätään positiivista yrittämisen henkeä ympäri Suomen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hämeessä kun on kasvanut lapsuutensa, niin vaasalaiseenkin on verkkaisuus tarttunut ja on pakko tämä kaksiminuuttinen käyttää täältä, että jos voisi käyttää muutaman sekunnin ylitte.

Joka tapauksessa edustaja Jokisen näkemyksiin on helppo yhtyä, erittäin kannatettavia, ja siihen pitää olla mahdollisuus. Uskoisin, että koko eduskunta on kyllä samoilla linjoilla siinä, kuinka asioita pitää edistää.

Oppisopimuskoulutuksesta jäi äsken se sanomatta, että meillä on sen uudistamisen tarpeen lisäksi myös hirvittävän suuri tarve tukea pk-sektorin yrityksiä siltä osin, että me mahdollistamme byrokratian vähentämisen ja sitten myös sen, että niille ihmisille, jotka tulevat pk-sektorin yrityksiin töihin, mahdollistetaan työssäoppiminen. Eli nyt 10—15 hengen pk-sektorin yrityksissä ei ole kerta kaikkiaan resursseja ottaa oppisopimusoppilasta sinne, että tehdään joko perustutkinto taikka ammattitutkinto. Pitää jostakin luoda ne resurssit, jotta voidaan nähdä, että se työssäoppiminen mahdollistuu siinä yrityksessä, koska silloin viedään yritykseltä tuotannollisesta, tuottavasta työstä resurssit, jos vain edetään nyt tällä samalla järjestelmällä. Meidän pitää uudistaa koko kehikko. Meidän pitää tukea pk-sektoria siten, että tuodaan sinne ammattiluotsit, jotka tukevat sitten yhteiskunnan puolelta sitä nuoren työssäoppimista, taikka olkoonkin vaikka vanhempi työssäoppija.

Yhtenä asiana: Tässä salissa ei ole kovinkaan paljon keskusteltu pk-sektorin yrityksistä keskenään. Me puhumme tässä kovasti viisaita sanoja siitä, että meidän pitää huolehtia pk-sektorin yrityksistä, mutta uskallan kyllä nyt tässä hetkessä sanoa — mitäs se kello onkaan, kohta puoliyö — on pakko sanoa, että meidän kyllä kansallisesti pitää osata nähdä se, että niihin pk-sektorin yrityksiin, joilla on tarkoitus edistää ja on vientimarkkinoiden mahdollisuus, pitää pystyä kansallisesti enemmän satsaamaan. Meidän pitää turvata meillä palvelumarkkinoilla vain kotimaahan keskittyvät pk-sektorin yritykset siltä kilpailulta, että meille tulee palvelualoille vain kansallisia isoja operaattoreita, jotka eivät maksa veroa tähän maahan. Sen verran meidän pitää kansallisesti huolehtia ja vetää se linja siten, että vientiteollisuuteen satsaavat pk-sektorin yritykset ovat kansallisessa kärjessä ja erityisissä tukitoimissa, ja sitten on niitä toisia pk-sektorin yrityksiä, jotka huolehtivat palvelusektorista tällä kansallisella tasolla. Aivan varmasti voi tuntua karmealta, mutta huolehditaan myös siitä, että meillä eivät Attendot eivätkä muut sitten ryöstä meidän terveitä palvelusektorin yrityksiä, nämä, jotka jättävät sitten verot maksamatta tähän maahan.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen innostutti minut keskustelemaan tästä rahoituspuolesta, ja täytyy sanoa, että arvostamani edustaja Pekkarisen kanssa hyvin monesta asiasta olen samaa mieltä. Muutamia pointteja:

Tässä kun on paljon keskusteltu siitä, että rahaa Suomessa ja maailmalla on, niin tosiasia on, että riskirahaa ei kovinkaan paljon ole. Tähän liittyy tämä kysymys juuri, että pankit vetävät sisään parhaimmille asiakkailleen eivätkä lainaa eteenpäin. Toisaalta Suomen tapauksessa on valitettava tosiasia, että Finnvera ja pankit pelaavat yhteen ja kyselevät toisiltaan, että lainataanko tälle, ja vedetään myöskin sitä kautta sisäänpäin, jolloin aika moni yritys on likviditeettiongelmissa, vaikka olisi pitkällä aikavälillä ollut terve. Sitten katsotaan lähinnä yrityksen viime vuoden heikkoa tulosta ja sen perusteella tehdään arvio, että ei kenties ole järkevää tehdä. Eli lainaa saa aidosti heikommin.

Toinen pointti on se, että suomalainen elinkeinoelämä on ollut lainarahavetoista. Meillä ei ole sitä kulttuuria, mitä on USA:ssa, että kysytään veljiltä, sisaruksilta, vanhemmilta, serkuilta, muilta oman pääoman ehtoista rahoitusta. Meidän kulttuuri täytyisi muuttaa, että me uskaltaisimme kysyä ja toisaalta uskaltaisimme antaa sitä rahoitusta, joka liittyy oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen. Sitten tuleekin kysymys, että voiko meidän Suomen elinkeinopolitiikka, innovaatiopolitiikka aidosti olla, että meillä on todellakin rahaa muttei riskirahaa.

Tässähän nyt on tiettyjä hyviä alkuja. Esimerkiksi Tekesissä on se epäsymmetrinen malli. Itse olen miettinyt sitä, olisiko se voinut olla Teollisuussijoituksessakin, että olisi tullut suurempia määriä sitä kautta. Sitä ei ole haluttu tehdä, mutta jos tämä Tekes-puoli jo lähtisi voimakkaammin, sen epäsymmetria saisi myöskin yksityistä pääomaa, tämä voisi olla alku ja kokeilu sille, jolloin löydettäisiin myöskin yksityisiä rahoittajia mukaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! En vie enää paljon aikaa, mutta jatkan vielä muutaman sanan verran tästä.

Me puhumme nyt sellaisesta asiasta, että jos me näillä teemoilla, siis riskirahan saatavuuteen liittyvillä kysymyksillä, menemme Jyväskylän torille, tai jos Uuraisten torille Pekkarinen menee puhumaan, niin jos kahvi onkin kerinnyt houkutella porukkaa siihen ympärille, niin muutaman sanan tai korkeintaan virkkeen jälkeen viimeinenkin asiakas on taatusti häipynyt kauaksi. Mutta siitä huolimatta meidän poliitikkojen pitää rohjeta... (Jari Myllykoski: Riippuu siitä, mitä on kahvin lisäksi! Matti Saarinen: Pipareitakin pitää olla!) — No, minä uskon kyllä, että jos vielä edustajat Myllykoski ja Saarinen olisivat siellä houkuttimina sen kahvipöntön vieressä, niin tulos voisi olla ihan erilainen. Mutta lähtökohtaisesti ilman näitä herroja tulos on tämännäköinen, pahoin pelkään. (Matti Saarinen: Todennäköisesti!)

Minä ehkä sen verran vielä tästä kuitenkin jatkan, että minä pelkään, tai olen ihan varma, että meillä on tällä hetkellä Suomesta vissinlainen innovaatiovuoto. Monta kertaa täällä on tullut se käytyä läpi, ja monet teistä tuntevat sen ehkä eri sanoin. Elikkä me synnytämme paljon sellaista innovaatiopotentiaalia, tai osaamispotentiaalia, joka tällä hetkellä karkaa sen takia, että sen osaamisen tuotteistamiseen, kaupallistamiseen siinä vaiheessa ei ole riittävästi paukkuja. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun sitten se innovaatio on markkinoille vietävissä, puuttuu sekä sitä riskirahaa että sitten vähän velkarahaakin.

Niin kuin edustaja Jaskari sanoi, vaikka sen vuoden 93 ison verouudistuksen jälkeen — sitä ennenhän meillä oli maailman velkavetoisimmat yritykset — omavaraisuus jonkin verran on toki parantunut, niin eihän se vieläkään ole meillä kovin hyvä. Sitten tämä oman pääoman ehtoisen rahoituksen markkina on sitä, mitä kertaalleen jo tuli tuossa sanottua.

Me olemme yrittäneet panna pystyyn erilaisia järjestelyjä: Vigo, niin kuin tiedätte, NIY, Nuoret innovatiiviset yritykset. On rakennettu eräänlaista epäsymmetriaa, vaikka se ei ihan siltä näytä, mutta tosiasiassahan siinä on kysymys eräänlaisesta epäsymmetriasta: jos otetaan niin kova riski, että se menee normaalin riskinoton ylitse, niin kuin näillä järjestelyillä on tehty, niin senhän voidaan katsoa olevan eräänlaista epäsymmetriaa. Epäsymmetriaahan ovat monet muutkin asiat: voidaan voitonjako tehdä erilaiseksi ja niin pois päin. Ylipäänsä näitä toimia tarvitaan. En jatka siitä enempää.

Energia-asioista vielä pari sanaa:

Kyllä minua pikkasen, arvoisa puhemies, vaivaa se, että täällä sekä maa- ja metsätalousministeri että ministeri Vapaavuori tässä iltapäivällä, kumpikin, ovat kertoneet, kuinka Suomessa uusiutuvaa energiaa on käytetty ja kuinka puun osuus energiantuotannosta on niin ja niin. Se on ihan totta, mutta, arvoisa puhemies — vielä kertaalleen — varmistin ennen tämän TEMin keskustelun alkua, että tänä vuonna Suomessa ei ole käynnistetty ensimmäistäkään uusiutuvaan energiaan, biopohjaiseen energiaan, pohjautuvaa chp-laitosta. Chp:ssä myönnetään sitä muuttuvahintaista tuotantotukea sille puulle, ja turve on yleensä sitten sen puun kumppanina. Nyt kun nämä ratkaisut tehtiin, mitä on tehty jo tämän vuoden alusta lähtien, niin lopputulos on se. Minä kovin vetoan hallitukseen, että se ei nyt jääräpäisesti jatkaisi nykytiellä, vaan niin kuin täällä hallituspuolueidenkin riveistä monet edustajat ovat sanoneet, tässä pitäisi nopeasti tehdä muutos ja tunnustaa se, että ei ole mitään järkeä suosia kivihiilen tuontia tänne. Jo työllisyydenkin kannalta on kysymys erittäin isosta asiasta. Todella toivon, että näin on.

Toinen tärkeä on tämä teknologia, cleantech, ne eri toimet, millä sen uusiutuvan tai biopolttoaineen käyttöön liittyvää teknologiaa kehitetään ja viedään ja niin pois päin. Siinä meillä on suuret mahdollisuudet, mutta ellemme me itse ole sen energian valmistajia täällä, niin ei se teknologiakaan tahdo kovin hyvin edistyä. Ja jatkossa ylipäänsäkin meidän on kyettävä bioresurssin, -raaka-aineen käyttöä sillä tavalla ikään kuin varioimaan, että me emme sähkön ja lämmön... Nimenomaan lämpökuorma on rajallinen, minkä verran sitä voidaan käyttää, ja sen takia on tärkeää, että Joensuun tapaisten laitosten, pyrolyysilaitosten, tapaan tuosta biomassasta voidaan valmistaa myöskin muita raaka-aineita.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kun täällä perussuomalaiset ovat omaa talousvaihtoehtoansa esitelleet, minun täytyy sanoa heidän esityksistään, Kela-maksu palautettaisiin ja otettaisiin yritystuista pois 200 miljoonaa euroa, kyllä minusta on paikallaan vähän kysyä näiden perään. Minä olen ollut eri puolilla Suomea tilaisuuksissa, varsinkin Keski-Suomessa, joissa tietoakaan en ole kuullut siitä, että perussuomalaiset siellä olisivat leikkaamassa yritystukia, mutta täällä he kuitenkin sitä esittävät. Sitten kun se pitää konkretisoida, mitä se on, niin se on aika vaikea sitten esittää. Arvoisa puhemies, en jatka pitempään. Toivon, että joku kerta, viimeistään ensi vuoden kuluessa, vuoden 2014 loppuun mennessä, perussuomalaiset antavat tähän kysymykseen sitten vastauksen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jokinen otti esiin sähkön siirtohinnan. Sähkön siirtohinta on kallistunut neljässä vuodessa jo 40 prosenttia, ja korotuspaineita on luvassa jatkossakin. On todella väärin, että sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa. Tiedämme, että siirtohinnoissa on huomattavia alueellisia eroja. Ero näkyy siirtolaskussa, kun laskun ero voi olla jopa 600 euroa per lasku.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies! Tässä on monta kertaa puhuttu nuorten työmarkkinoista. Pitää muistaa, että jokaista työpaikkaa kohden pitää olla työnantaja. Muuten ei synny nuorille tai lapsille työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Kysyn: mihin menivät nämä nissetytöt, pikkolot hotelleista, juoksupojat ja -tytöt yhtiöistä ja yrityksistä? Juu, kukaan ei uskalla palkata näitä nuoria, koska kukaan ei pysty maksamaan sitä palkkaa, joka työehtosopimuksessa on määritelty. Tämän takia nämä nuoret pysyvät äidin vintillä. Antakaa työnantajan maksaa näille nuorille sitä palkkaa, minkä he pystyvät maksamaan. Nimittäin, meillä on nyt erityyppisiä konsteja ollut täällä, nuorisotakuu ja niin edespäin. Tämä on ihan hyvä, mutta ne eivät oikein mene vielä perille. Nämä nuoret eivät vie yhtäkään työpaikkaa näiltä vanhoilta ihmisiltä. Ne tekevät vain sitä työtä, joka tänä päivänä Suomessa jää yrityksissä tekemättä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä tämän pääluokan loppupuolella alkaa keskustelu mennä mielestäni ihan sinne ytimeen, elinkeinopuoleen ja työpaikkojen luomiseen. Ensinnäkin innovaatiovuoto, jota ei tiedosteta mutta jota on ollut jo useamman vuoden ajan, sitä on ollut pitkään, ja niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi, ihan kaikilla toreilla ei ymmärretä, mistä on kysymys. Minusta siinä on lainsäädännön ruokkimaa houkutusta, verolainsäädännön myyntivoiton osalta ja muittenkin verotuksen osalta ja ennen kaikkea rahoituksen osalta.

Meidän rahoitushan on pitkälle perustunut siihen, ja hokema on ollut, että meillä on velkavetoiset yritykset, vekselivetoiset silloin aikoinaan, ja sen jälkeen on pankkirahoitus ollut voimassa. Nyt on selvä murros menossa, että pankit eivät enää ole yritysten kassavirtojen pyörittäjiä, vaan ne tulevat muualta. Pankkien omia toimintaedellytyksiä on koko ajan kiristetty, ja uskoisin, että vielä muutaman vuoden suomalaisten pankkien toimintaedellytyksiä niin reittaajien kuin muittenkin osalta tullaan vaikeuttamaan. Sen vuoksi meille on tärkeää, että meille kehittyisi rahastomalli, ja itse kannatan lämpimästi — ja Oulussa on aloitettu jo epäsymmetrisen rahaston rahojen jako — sanotaan näin päin. Meillä on ensimmäiset päätökset tehty, ja toivotaan, että se laajenee ja onnistuu.

Meillä on myös kehittymättömät nämä rahastojen manageeraukset. Siellä on ne vanhat, alueelliset rahastot, joista tuskin puoletkaan onnistuivat niin kuin toivottiin, vaan siellä on tukku, nippu, pöydällä anomuksia, joita sitten pyöritellään, eikä niistä oikein päästä mihinkään. Sillä ei ole ison volyymin merkitystä ollut tähän mennessä, ja ennen kuin saadaan ison volyymin merkitys, niin niitä satojen miljoonien tai miljardien rahastoja ei pystytä yksinkertaisesti käyttämään, vaan tässä olisi vielä vähän opettelemista ja, niin kuin edustaja Jaskari sanoi, myös kulttuurinmuutosta.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edellä ja sitten totta kai edustaja Jaskarinkin puheenvuorossa tuotiin kyllä esille, mutta heitettiin myös semmoinen pieni varjo siihen, mikä on vaikka Finnveran toimintamalli. Itse koen sen niin kuin semmoisena haasteena, että yhteiskunnan pitäisi ostaa pankit pois markkinoilta, että valtiovalta tukee niin paljon yritystoimintaa, että ostetaan pankkien riski pois sieltä markkinoilta. Ja se ei varmasti ole tämmöisen markkinatalouden toimivuuden kannalta mitenkään järkevä vaihtoehto. Me olemme nähneet telakkateollisuudessa, mitä se tarkoittaa, kun me menemme niin pitkälle kuin olemme nyt kansainvälisillä telakkateollisuusmarkkinoilla joutuneet menemään. Niitä kipuja maksetaan. Onneksi tämä hallitus on pystynyt tekemään viime metreillä ennen tämän vuoden loppua erittäin järkeviä päätöksiä sen suhteen, että pohjoinen, arktinen osaaminen säilyy meillä kansallisesti strategisena mahdollisuutena.

Mutta näistä kulttuurieroista täytyy sanoa, että Ruotsia ja Suomea ei pidä ihan yksisilmäisesti vertailla. Meillä on aivan erilainen sijoittamiskulttuuri, meillä on erilainen yrityskulttuuri. Ruotsissa pääomat ovat erilaiset ja erilaisesti kehittyneet, mutta erityisesti siellä kansallisesti jokainen eläkkeensaaja sijoitetaan siihen kehykseen, että joutuvat tekemään ratkaisunsa siitä, kuinka minun eläkkeeni karttuvat jatkossa. Sijoittaminen on jokaiselle ruotsalaiselle palkansaajallekin selkeästi arkipäiväistä. Meillä sen tekevät eläkeyhtiöt. Ruotsissa totta kai on erilaisia palvelukonsepteja, mitä kautta se sijoittaminen tehdään, mutta meidän omaehtoinen sijoittaminen ja omaisuuden sijoittaminen yritystoimintaan on aivan erilaista. Meillä makaa valitettavasti yli 8 miljardia vapaata rahaa laiskana. Me haluamme sen edistämään yritystoimintaa ja työllisyyttä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elinkeinoelämän ja elinkeinopolitiikan kehityksestä puhutaan, ja silloin kun puhutaan elinkeinopolitiikasta, tulevat väistämättä mieleen raaka-aineet ja materiaalit, joita meillä on käytettävissä, ja se, hyödynnetäänkö tarpeeksi kotimaisia materiaaleja esimerkiksi rakentamisessa.

Palasinkin hetki sitten tuossa aatoksissani taaksepäin tasan kolme vuotta, yön hämäriin tunteihin tähän samaan saliin. Silloin oli kuuma keskustelu puurakentamisen puolesta ja siitä, että puurakentamisen normistoa ja säädöksiä pitää muokata niin, että puukerrostalorakentaminen saadaan vauhtiin ja nousuun Suomessa, ja hyviä tuloksia siinä saatiinkin säädöspuolella, muun muassa tämä korkeapainesprinklaus, joka mahdollistaa sen, että koskien tulipaloriskiä niitä palomääräyksien vaatimuksia pystytään nyt sitten puurakentamisessakin täyttämään. Mutta puukerrostalorakentaminen vaatii edelleen ponnistuksia, ja valtakunnallinen puurakennuttamisohjelmahan on tavoitteeltaan hyvä, ja muun muassa nyt on koulutusohjelma, jossa ollaan kouluttamassa 150 puurakentamisen rakennesuunnittelun ammattilaista. Nimenomaan tällä hetkellä se pullonkaula on siellä suunnittelupuolella ja asennepuolella puurakentamisen suhteen.

Ruotsissa rakennetaan noin 15 prosenttia kerrostaloista jo puukerrostaloja. Meillä tällä hetkellä se on noin 1 prosentin luokkaa. Tavoitteena on nostaa se lyhyellä aikavälillä 10 prosenttiin kerrostalotuotannosta.

Puurakentaminen tarvitsee näkyviä lippulaivoja. Se tarvitsee korkean arkkitehtuurin näytteitä, koska Suomea edelleenkin kansainvälisesti pidetään puurakentamisen mallimaana. Täytyy tässä mainita, että luontokeskus Haltia on erittäin hieno lippulaiva ja esimerkki korkeatasoisesta puurakentamisesta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Jokinen puhui aivan erinomaisesti tästä puurakentamisesta. Kyllä se on ollut hidasta monien syiden summana, tässä erittelemättömien. Voi lähteä kyllä ihan kaavoittajastakin, sieltä asti. Eihän meillä ole kaavoitettu sellaisia alueita, jotka mahdollistaisivat näitten puukerrostaloalueitten rakentamista. Nyt vähitellen niitä alkaa syntyä. Viime vaalikaudella ministeri Vapaavuoren johdolla ympäristöministeriö teki oikeita ratkaisuja, ja niitä on jatkettu, ja se on kaikki mielestäni ihan hyväksi.

Minä pyysin kuitenkin puheenvuoron kommentoidakseni edustaja Myllykoskea. Varmemmaksi vakuudeksi sanon vain ääneen sen, etten ainakaan minä — ja luulen, etteivät täällä muutkaan — ole kyllä moitteen mielessä Finnveraa kommentoinut. Finnveraa en missään tapauksessa siinä hengessä kommentoi. Finnveralla on erityinen tehtävä: se on takaaja, se on jopa jälleenrahoittaja ollut, se on vientitakaaja, se on sitten myöskin tällainen pk-yritysten luotottaja ja se on markkinapuutteen paikkaaja. Se on markkinapuutteen paikkaaja. Siitähän seuraa se riski ja ne tappiot, jotka ovat Finnveralla aina suuremmat kuin näillä pankeilla. Pankit ja muut luotottajat ottavat aina kerman päältä pois, ja sitten Finnveran rooliksi jää, osin yhteistyössä markkinarahoittajien kanssa, hoidella ne loput. Ja tästä syystä, minä en kerennyt katsoa budjetin loppusummaa, mutta se on ollut 40—50 miljoonan euron luokkaa vuodessa se määrä, millä veronmaksajat sitten luottotappioita ja koron alihinnoittelua tukevat, ja se on se kontribuutio, se on tavallaan se tukielementti, mikä Finnveran toimintaan liittyy, ja sehän on notifioitu tuki.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Kannattaa varmaan olla ihan puoleen yöhön täällä, kun tosiaan keskustelun taso rupeaa ammatillisesti nousemaan, ja se on aina hyvän merkki. Ruvetaan harrastamaan tätä. Jospa me kehittäisimme ihan uudenlaista elinkeinopolitiikkaa ja innovaatiopolitiikkaa tässä.

Ihan muutamia kommentteja arvoisien kollegoitten sanomisiin. Minä olen täysin samaa mieltä edustaja Kurvisen kanssa näistä hallinnointiyhtiöistä, kun puhutaan, että vaikka rahaa olisi, niin millä riskiperiaatteella sitä tehdään. Tuntuu, että kun saadaan vaikka 50 miljoonan euron rahasto, on helppo elää sillä korolla, sen rahaston korolla — kun pitäisikin saada rahastonhoitajien siitä palkkansa, että he sijoittavat ja myöskin aktiivisesti kasvattavat, siitä tuotoksesta — mutta tässä tapauksessa ei ole suurta riskiä.

Edustaja Myllykoskelle: emme me todellakaan halunneet kritisoida Finnveraa toiminnassa emmekä myöskään pankkeja siinä, mutta se pointti on, että nyt pankeilla on tiukat ajat ja ne rupeavat vetämään sisäänpäin, joten pitäisi olla monipuolisempi tämän rahoitusinstrumentin, jolloin täytyisi olla näitä oman pääoman ehtoisia rahoituksia enempi, ja sitä kulttuuria, mitä myöskin edustaja Myllykoski sanoi. Siellä on todellakin yli 80 miljardia euroa pankkitilillä. Meidän täytyisi tehdä ne sellaiset poliittiset toimet, että ne lähtisivät siirtymään. Yksi keino, mitä on täältä esitetty, olisi todellakin vaikka pienempien osinkojen verovapaus, esimerkiksi tuhanteen euroon asti. Se olisi kenties se sysäys, jotta ihmiset ajattelisivat, että kannattaako niitä makuuttaa vai kannattaisiko siirtää, kannattaisiko lähteä aktiivisesti miettimään, että minä lähden kehittämään tuota yritystä, koska minulla on kenties jotain odotettavissa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! En malta olla osallistumatta tähän keskusteluun, vaikka täällä on hyvin vahvoja yrityselämän ja ammatti- ja työelämän tuntijoita ja itse olen enemmänkin kasvatustieteilijä, mutta tämä on sellainen aihe, joka on erittäin tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta, ja tässä edellisten puhujien innoittamana mietin, ja olen monesti miettinyt myös maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, tätä puurakentamista, puuteollisuutta, sitä, kuinka me vielä poljemme valitettavasti paikallamme ja nyt pitäisi jo mennä kovaa vauhtia eteenpäin.

Kanadassa käydessämme kyllä tuli vahvaa kädenojennusta siihen, että myös pohjoisten maiden täytyisi tehdä yhdessä yhteistyötä esimerkiksi puutalorakentamisessa. Suomalaista osaamista kyllä siellä arvostettiin, mutta miksi me emme sitä saa vietyä muualle, siinä on kysymys. Minulla on semmoinen tuntuma, että Suomessa tätä yritysrahoitusta tulisi kohdentaa vielä paljon enemmän sinne, missä jalostusarvoa nostetaan eli tehdään tuotekehittelyä, ja sitä kautta sitten saataisiin nostettua jalostusarvoa ja luotua niitä uusia tuotteita, uusia innovaatioita.

Sitten oppisopimuskoulutuksesta. Sveitsissähän se lähtee siitä, että työmarkkinat, työnantajat, ovat aktiivisia. He osallistuvat siihen koulutukseen ja suunnitteluun, ja se työntekijöiden tarve lähtee nimenomaan sieltä yritysmaailmasta ja työnantajista käsin. Minusta me olemme vähän nurinkurisessa tilanteessa Suomessa tässä asiassa.

Vielä palvelualasta. On aivan totta, niin kuin edustaja Gästgivars sanoi, että ihmisiä saataisiin paljon enemmän työllistettyä. Työtä riittää, ja näin joulun aikana se varsinkin näkyy: jonot ovat pitkät, eikä kukaan palvele. Nyt vähän kärjistetysti sanoin, mutta töitä kyllä olisi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Puurakentamisohjelmassa suomalaisten puukerrostalojen markkinaosuutta on tavoitteena nostaa yhdestä prosentista 10 prosenttiin. Muistan, kun asuntoministerinä oli Vapaavuori, niin silloin pidettiin suuri seminaari puurakentamisesta. Siinä vaiheessa kyllä tuli tietoon, että Suomessa on sitä osaamista, mutta sitten oli hyvin vähän näyttää niitä onnistumisia. Katseltiin lähinnä sitten ruotsalaisten osaamista ja heidän taidonnäytettään puurakentamisesta.

Meillä olisi puuta, mistä rakentaa, ja varmasti meillä on puurakentamiseen osaajiakin, mutta jostain kummasta syystä tämä asia ei ole lähtenyt etenemään niin kuin sen olisi pitänyt. Nyt hallitusohjelmassa on kyllä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toteutettava metsäalan strateginen ohjelma, ja siinä on nimenomaan yhdeksi kärkihankkeeksi nostettu tämä valtakunnallinen puurakentamisohjelma tämän hallituskauden ajaksi. Mikäli me saamme puurakentamisen käyntiin, me saamme myös hyvin paljon uusia työpaikkoja.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tuolla työskennellessäni sekä työ- ja elinkeinojaoksessa että tulevaisuusvaliokunnassa tulin pohtineeksi jossain kohtaa sitä, miten näitä uusia teknologioita oikein pitäisi käsitellä ja miten niistä saataisiin se todellinen hyöty käyttöön. Huomasin, että poliitikot monesti heittelevät ilmaan vain näitä teknologioitten nimiä, vaikkapa cleantech tai joku vastaava, tuntematta niinkään sitä taustaa, mikä siellä teknologian taustalla on ja sitä tekniikkaa, ja kaiken lisäksi aika vajavaisilla tietotaidoilla nostetaan joitakin tiettyjä teemoja, sanotaan vaikka pilvipalvelut. Näitä on todella helppo kyllä nostaa esille ja heittää näitä sanoja ilmaan, mutta mikä se tausta siellä on ja mihinkä oikeasti pitäisi kiinnittyä ja keskittyä.

Pohdin sitten siinä, kuinka tosiaan saataisiin sitä tietotaitoa enemmän tänne eduskuntaan, ja ajattelin tehdä tämmöisen tutkimuksen, jossa koetetaan tunnistaa näitä nousevia teknologioita, jotta me voimme jakaa oikein t&k-panostuksia ja jotta poliitikot voivat oikeassa kohtaa ottaa huomioon sen, missä kohtaa täytyy tämä lainsäädännöllinen puoli ottaa huomioon. No, tämähän on todella vaikea kysymys, kuinka tällaiset teknologiat oikein voidaan tunnistaa, että mitkä ovat niitä nousevia, uusia innovaatioita, ja huomattava tutkimushaaste oli kysymyksessä. Mutta saatiin kuitenkin tulevaisuusvaliokunnassa asiantuntijajoukon kanssa tehtyä tällainen selvitys. Se on julkaistu lokakuussa, Suomen sata uutta mahdollisuutta, ja se on pääosin tehty todellakin työ- ja elinkeinojaoston käyttöön ja sitä myöten myöskin TEMin käyttöön ja näille tutkimus- ja tuotekehityslaitoksia tukeville tahoille, Tekesille ja vastaaville.

Miten tämä tutkimus sitten tehtiin? Tässä päätettiin tehdä tämmöinen teknologioiden top 100 -lista, jota päivitetään tietyin väliajoin ja sitten kiinnitetään huomiota niihin teknologioihin tai sovelluksiin, mitkä nousevat tässä listalla alhaalta ylöspäin.

Ensin täytyi tunnistaa 20 elämän osa-aluetta, jotka tuovat huomattavan lisähyödyn yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle 2030 vuoteen asti. Tämän jälkeen, kun nämä 20 elämän osa-aluetta oli tunnistettu, alettiin tutkimaan sitä, mitä nämä sovellukset oikein voisivat olla, ja pisteyttämään näitä sovelluksia näiden 20 elämän osa-alueen suhteessa. Tämän jälkeen sitten tietenkin huomattiin se, että täytyy ottaa huomioon tämä laajempi konteksti, se, missä Suomella on osaamista ja missä Suomella on viennin access, jotta saadaan vähän lisähyötyä vielä tähän tutkimukseen, jolloin tätä meidän tekemää tutkimusta voidaan käyttää myöskin työkaluna meidän vienninedistämiseen.

Edelleen täytyy sanoa se, että tässä tehty malli, nelitasomalli, on aika lailla ainutlaatuinen maailmassa, koska näitä teknologioitten top-listoja pystyy luomaan kuka tahansa miten tahansa, mutta tuskin kukaan pystyy sanomaan ja selittämään auki sitä, miten tällainen malli on oikein luotu ja miten se listaus on luotu. Meillä on kohtuuselvästi tuossa käyty läpi sekä nämä elämän osa-alueet että sovellukset sekä tämä malli, miten näitä voidaan pisteyttää, ja tässä on tehty työkalu, mitä voidaan edelleen kehittää jatkossa.

Väittäisin näin, että tässä on saatu huomattava työkalu tehtyä sekä TEMin, Tekesin, Akatemian, muiden vastaavien tahojen käyttöön, valistuneille kansalaisille, sijoittajille työkalu, myöskin eduskunnalle, edustajille. Suosittelen tutustumaan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuun 6/2013. Tässä on esitelty meidän tulevaisuus aika hienosti.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Peräänkuulutan meidän teollisuus- ja elinkeinopolitiikassa kansallisen itsekkyyden kasvun varaan. Se voisi olla semmoinen meidän teema, että hei, kohti Eurooppaa kansallisesti, itsekkäästi, rajoja paukutellen. Meiltä puuttuu rohkeus olla oma itsemme ja hakea rajat, missä meidän elinkeinoelämän oikeat suunnat menevät. Meiltä puuttuu haastamisen mahdollisuus. Me olemme nöyrä koirakansa, joka ajaa poroilla, kun pitäisi ajaa hevosilla.

Mutta pikkuisen eri mieltä olen siitä aktiviteetista, kuinka meillä pystytään pk-sektorin yritystoimintaa kehittämään ja pääomittamaan. Se rahavaranto, joka meillä kansallisesti on yksittäisten ihmisten tileillä, ei aktivoidu kyllä tällä tuhannen euron verovapaalla osalla. Se on laiskaa pääomaa. Se ei aktivoi yrittäjää investoimaan. Se aktivoi sijoittajaa, yksittäistä ihmistä, panostamaan rahaa johonkin, mutta mihinkä se yksittäinen ihminen panostaa, jos yrityksillä ei ole tarvetta kasvaa eikä halukkuutta kasvaa. Ei ole, mihinkä sijoittaa sen tuhat euroa. Silloin se tuhat euroa vain menee niihin isoihin rahastoihin, sitä kautta innostavasti, mutta ei tue suomalaisen teollisuuden kehittymistä, kasvamista ja tähän maahan sijoittamista.

Pitää olla mahdollisuus niin, että jos yritys sijoittaa tässä maassa, yrittäjälle pitää luoda edellytyksiä niin, että me luomme verotuksellisia houkuttimia siihen. Yritys, joka sijoittaa Suomeen, saa tämänhetkistä verotusta suuremmat bonukset siitä, helpotukset verotukseen. Aktivoidaan sitä kautta yrittäjiä, ei niitä laiskoja pääomia, vaan sitten kun yritykset on aktivoitu, niin sitten tulevat laiskat pääomat mukaan.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski puhui yritysten puolesta suhteellisen hyvin, mutta tästä kansallisesta itsekkyydestä yritysten suhteen olisin hivenen eri mieltä. Minun mielestäni yritykset Suomessa täytyy altistaa mahdollisimman kovaan kilpailuun täällä ja kansainvälisesti, olla avoimia. Jos me pärjäämme täällä, niin meillä on tulevaisuus edessä. Mutta jos me jollakin tavalla ajatellaan itsekkäästi ja yritetään niin kuin suojata näitä meidän yrityksiä, niin kohta se romahdus tulee.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoskelle vielä pari kommenttia. Ei se välttämättä ole laiskaa pääomaa. Jos ajattelet, että saisit vaikka 10 000 euron sijoitukselle 10 prosentin tuoton ja laittaisit johonkin yritykseen sen, niin kyllä rupeat muuten vaatimaan siltä yritysjohtajalta tai siltä omistajalta, että hei, mitäs tämä minun sijoitukseni merkitsee.

Toinen juttu on sitten, että nyt kun puhuttiin itsekkäästi, että jos tulisi verohelpotuksia, jos sijoittaa Suomeen, niin tässähän on esitetty esimerkiksi tämä Viron veromalli sillä tavalla, että siinä vaiheessa vasta, kun yrityksestä otetaan ulos rahaa, sitä verotetaan. Sehän olisi sitä sijoittamista omistajayrityksiin. Ilmeisesti edustaja Myllykoski on aika samoilla linjoilla tässä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuli niin ponnekkaasti, että ymmärrän, että tämä on todellakin viimeinen puheenvuoroni. Tässä kohtaa viesti on mennyt perille.

Mutta nyt tuonne oikeaan siipeen. Tarkoitin sillä itsekkyydellä sitä, että meidän lainsäädännön pitää olla itsekästä niin, että se mahdollistaa meidän EU:ssa olevaa revitystä siten, että meillä teollisuuden toimijat voivat paremmin tunkeutua ja itsekkäämmin suojata täällä olevaa sellaista selkeää toimintaa, mikä on. Kyllä minä nyt olen sitä mieltä, että jos me haluamme täällä kasvattaa cleantechin uusia referenssilaitoksia, niin kyllä meillä pitää olla mahdollisuus valtiona, kuntina ostaa tuotteita suomalaiselta toimittajalta, jotta me luomme cleantech-markkinoille sellaisia referenssejä, joista tulee työllistäviä metallialan, teknologiateollisuuden uusia vientikonsepteja maailmalle. Tätä tarkoitin siinä.

Ja laiskalla pääomalla tarkoitin sitä, että jos ihmiselle luodaan mahdollisuus pelkästään niin, että yritykset eivät ole siinä mukana, että tuhannen euron satsaukseni voit saada verottomana, niin ei se luo mitään uutta teollisuutta, ei se luo mitään intensiivisyyttä tähän. Ei ole sellaista kohdetta, mihinkä joku yksittäinen sijoittaja voisi sijoittaa ja ruveta sen perusteella vaatimaan, että hän haluaa myös tulosta. Pitää olla aktiivinen, innokas yritys, joka haluaa kasvaa, ja sille luodaan mahdollisuudet sitten vaikka tällä keinoin, mutta ei niin, että vain luodaan isolle joukolle suomalaisia erittäin hyvän varallisuuden omaavia ihmisiä mahdollisuus ottaa se tuhannen euroa verottomana — vaikkakin tiedän, mikä se seuraava vastauspuheenvuoro olisi, mikä ehkä tulee. Kiitos, arvon puhemies, tästä sessiosta.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Olen edustaja Myllykosken kanssa täsmälleen samaa mieltä. Suomen tulee olla tulevaisuudessa teknologioitten nopea omaksuja. Meidän täytyy nopeasti ottaa ne teknologiat käyttöön Suomessa, jotta me saamme niitä koelaitoksia, jotta me voimme osoittaa, että nämä sovellukset ja teknologiat toimivat. Sen jälkeen me voimme lähteä myymään niitä ulkomaille. Nythän tilanne on se, että meillä on osaamista Suomessa mutta me emme ota sitä itse käyttöön, joten me emme voi myydä sitä. Ja tämä on se pahin pullonkaula tällä hetkellä vienninedistämisen osalta.

Nyt sitten vielä toinen asia. Jos ei meillä Suomessa ole osaamista jollakin alueella, niin se täytyy ostaa Suomeen. Semmoinen kymmenen hengen tutkijatiimi tulee kyllä hyvin nopeasti ihan mistä päin maailmaa Suomeen. Tällainen tutkijatiimi saadaan tänne, puolessa vuodessa, vuodessa päästään ensimmäiseen aaltoon tämän teknologian kehityksen osalta, kehitetään vähän vielä itse lisää ja sitten aletaan myymään. Näin tässä täytyy toimia. Jos me emme tätä asiaa tee, jos emme itse ota nopeaan käyttöön näitä teknologioita, niin kuin edustaja Myllykoski tuossa äsken juuri meille selitti, niin me jäämme kehityksessä jälkeen.