Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Olen puhunut eri yhteyksissä Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistämisen tarpeellisuudesta, ja kerran vielä tästä asiasta, koska se on tämänkin keskustelun aikana eräiden kollegojen toimesta ikään kuin kyseenalaistettu.

Se, että eduskunta on myöntämässä hankkeen suunnitteluun ja töiden aloittamisen edistämiseen 2,6 miljoonan euron siirtomäärärahan vuodelle 2014, todistaa sen, että politiikka on kestävyyslaji. Tästä on tehty aloitteita, tästä on puhuttu paljon ja pitkään. Kyseessä on taloudellisesti kannattava kolmen vuoden rakentamisajalle jaksottuva kertameno, kustannusarvio 50 miljoonaa. Tämä investointi pienentää käyttömenoja, lisää työllisyyttä, säästää ympäristöä, parantaa sekä liikenneturvallisuutta että tuottavuutta. Logistisesti Hanko on maamme paras satamapaikka. Kaupungin ympäri vuoden sulasta satamasta on lyhin ja esteettömin pääsy maailman merille. Rikkidirektiivi on jo nyt lamasta huolimatta lisännyt Hangon sataman käyttöastetta. Hankkeen nopeasta toteuttamisesta ollaan laajalti yksimielisiä. Erikoisesti elinkeinoelämä toivoo tätä kautta rikkidirektiivikompensaatiota. Valtionrautatiet on uudistamassa sähköveturikantaansa. Yhtiön investointien kannalta olisi tärkeätä tietää sähköistyksen aloitusvuosi, koska sillä on suora yhteys hankittavien veturien lukumäärään.

Läntisen Uudenmaan kuntatalouden kannalta asia on elintärkeä. Kuten tunnettua, sekä Hanko että Raasepori ovat äkillisen rakennemuutoksen kourissa kriisikuntia, joita kumpaakin on pitänyt jo nyt tukea kertaluontoisella hätäavulla eli harkinnanvaraisella avustuksella. Koverharin terästehtaan konkurssi vei yhtenä yönä Hangosta suoraan yli 300 työpaikkaa. Väkilukuun suhteutettuna vastaavan suuruinen rysäys olisi merkinnyt pääkaupunkiseudulla 30 000 työpaikan menetystä. Yleensä suuriin katastrofeihin reagoidaan, tapahtuivat ne missä ilmansuunnassa tahansa. Hankoniemen ongelmiin on toistaiseksi suhtauduttu aika vaitonaisesti, joiltakin osin jopa nuivasti.

Hangon elinkeinopolitiikka nojaa vahvasti satamatoimintoihin. Kun katsotte karttaa, niin kaupungilla ei ole kuin yksi naapuri, ja sitten kaikki muu on merta, esimerkiksi vain. Näiden satamatoimintojen työllisyysvaikutukset heijastuvat yli kuntarajojen, siis tänne Raaseporin, Karjaan suunnalle. Ottaen huomioon Hangon maantieteellisen aseman kaupungin tulevaisuus on jatkossakin pitkälti riippuvainen juuri sataman kehityksestä. Jos halua ja tahtoa riittää, Hankoon on mahdollista luoda nykyistä huomattavasti suurempi satamaklusteri, minkä työllisyysvaikutukset olisivat vieläkin huomattavampia. Yhtenä ratkaisevimmista tekijöistä toivotulle kehitykselle on se, että yhteys pääradalle Hangosta Hyvinkäälle saadaan pikaisesti sähköistettyä. Täällä liikenneministeri Kyllönen väläytti alkuillasta, että vt 6:n investoinnin kohdalla olisi mahdollista lisätalousarvioteitse lähteä tätä hanketta viemään eteenpäin.

Herra puhemies! Hyvät kollegat! Vähintään yhtä vahvat perusteet on Hanko—Hyvinkään rataosuuden sähköistämisen aloittamiselle. Halusin tämän nimenomaan historiaan tämän Hankoniemen kannalta erittäin tärkeän asian, että se löytyy myös eduskunnan pöytäkirjoista.

Ja pari lyhyempää kommenttia: Kannatan Länsimetron töitten jatkamista aivan niin kuin valiokunta on linjannut. Siinä säästetään veronmaksajien rahoja. Ja toivon ymmärtämystä hyvin mielenkiintoiselle hankkeelle, joka liittyy Kimolan kanavaan. Toivoisin, että siihen löytyisi sellainen koalitio, missä olisivat kunnat, elinkeinoelämä ja vähän valtiokin mukana, koska se on hyvin kannatettava, erikoinen ja hyvä hanke, johon valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! I ett land som Finland med långa avstånd och en exportberoende industri är vägnätet en avgörande faktor för en välmående ekonomi. Fungerande och effektiva transporter och pålitliga resor möjliggör inte bara centrala samhällsfunktioner, utan de är också en förutsättning för en fungerande vardag med arbete och fritid samt för ett konkurrenskraftigt och dynamiskt näringsliv. Satsningar på infrastruktur är i allra högsta grad också investeringar i det finska näringslivet och borde alltid ses ur ett tvärsektoriellt och övergripande perspektiv.

Herra puhemies! Toimiva perustieverkko mahdollistaa suorat, tehokkaat ja ympäristöystävälliset kuljetukset, mikä palvelee sekä yhteiskuntaa yleensä että kuljetuksista riippuvaisia toimialoja. Talousarvioesityksessä hallitus ehdotti perustieverkkoon 40 miljoonaa enemmän kuin viime vuonna, mikä on sinänsä hyvä asia ja osoittaa tahtoa priorisoida perustieverkkoa, mutta valitettavasti tiet ovat jo pitkän ajanjakson aikana päässeet niin huonoon kuntoon, että se ei riitä kaikkiin tarpeisiin. Päätieverkko on pääosin kunnossa, mutta tämä ei ole alemman tieverkon laita, jolla on paikka paikoin suuria kunnossapito- ja korjaustarpeita. Laskelmien mukaan tarvittaisiin vuotuinen 60 miljoonan euron lisärahoitus korjausvajeen umpeen kuromiseksi. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että nyt noudatetaan kehyspäätöstä, jonka mukaan vuodesta 2016 lähtien 100 miljoonaa euroa siirretään väyläverkon kehittämisrahoista perusväylänpitoon.

Herr talman! I somras godkände trafikministern en ny förordning om de tillåtna gränserna för mått och vikt för tung trafik. Förändringen, som trädde i kraft i oktober, gör det möjligt att ha tyngre transporter och således att transportera mera med mindre. De nya begränsningarna kräver ett vägnät som tål de vikter som tillåts, och just nu är det här inte fallet på alla platser. Framför allt är det broar och tunnlar som kräver upprustning, något som man i anslagsramarna reserverat 55 miljoner för, varav 15 miljoner är disponibla nästa år. Med de pengarna kan man reparera 15—20 broar, vilket naturligtvis är bra men ändå en låg siffra om man tar i beaktande att mängden broar som kräver upprustning beräknas vara över 300. För att höjningen i mått och vikt ska kunna ge de kostnadsinbesparingar man hoppas på måste man bevilja tillräckligt med anslag för att de ska kunna tas i bruk.

Herra puhemies! Siitä huolimatta, että paino- ja mittarajoitusten muutokset voivat avata uusia mahdollisuuksia niin kuljetusalalle kuin teollisuudellekin, logistiikkakustannukset tulevat Suomessa olemaan edelleen korkeat. Hieman yli vuosi sitten tehty dieselveron korotus on lisännyt kuljetus- ja logistiikkakustannuksia, mikä iskee pidemmän päälle kovimmin suomalaiseen teollisuuteen ja tuotantoon. Liikenne- ja viestintävaliokunta on katsonut, että polttoaineveron palautusjärjestelmää pitäisi selvittää, ja jos todetaan, että se on toimiva, se tulee myös toteuttaa kuljetuskustannusten alentamiseksi Suomessa.

Herr talman! Det finns trots allt en hel del bra i budgetförslaget för kommunikationernas del. En av ljusglimtarna gäller en fråga som vi är fler som arbetat länge för och som ledamot Saarinen här redan pratade om ganska länge, nämligen elektrifieringen av Hangö—Hyvinge-banan.

Hangö hamn är Finlands sydligaste hamn och har den kortaste vägen till Centraleuropa. Ett utökat nyttjande av den skulle dels sänka transportkostnaderna och dels också sänka de extra utgifter som svaveldirektivet medför. En elektrifiering av Hangö—Hyvinge-banan möjliggör en utökad användning av Hangö hamn samtidigt som det också minskar utsläppen från tågtrafiken, och den skulle även vara en katalysator för näringslivet i området runtomkring, bland annat i Raseborg och Hangö. Därför gläder det mig att finansutskottet nu valt att skynda på planerna för elektrifieringen och valt att föreslå ett tilläggsanslag på 2,6 miljoner för projektet.

Jag är också glad över att finansutskottet höjt anslaget för de enskilda vägarna. Det var alldeles nödvändigt att göra det med 3 miljoner, och då kan vi kanske på något sätt trygga de enskilda vägarnas skick. (Matti Saarinen: Bra!)

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala, ja kello on nyt tasan yksi yöllä. Koetan tiivistää puheenvuoroni muutamiin valittuihin paloihin tästä liikenne- ja viestintäministeriön budjetista.

Tuossa päivällä debatin yhteydessä käytiin paljon keskustelua siitä, että liikenneverkon korjausvelka on valtava. On arvioitu, että se on noin 2 miljardia euroa koko liikenneverkon osalta. Liikenne- ja viestintävaliokunta on puuttunut tähän korjausvelka-asiaan. Olemme aloittaneet omana asianamme selvitystyön siitä, mihin tämä korjausvelka todellisuudessa kohdistuu, kuinka paljon se korjausvelka todellisuudessa on, mitä uusia teknisiä toteutustapoja on käytettävissä, jotta tiestön korjausvelkaa pystytään taittamaan ja voittamaan, ja myös siitä, mitä uusia rahoitusmahdollisuuksia, rahoitusmenetelmiä — elinkaarimallia, Infra Oy:tä, sen tyyppisiä rahoitusmalleja — olisi käytettävissä, jotta vihdoin päästäisiin tuohon korjausvelkaan käsiksi ja tiestön ylläpito pitämään sillä tasolla, jota Suomen elinkeinoelämä ja liikenteen turvallisuus, sujuvuus, joustavuus edellyttävät.

Tämä työ tullaan tekemään erittäin perusteellisesti. Toivotaan, että siinä löydetään yhteisymmärrys ja päästään pitkäjänteiselle tielle, yli vuosibudjettien, yli vaalikausien johtavaan pitkäjänteiseen työhön Suomen väyläverkoston ylläpitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Muutama sana jäänmurrosta. Jäänmurron merkitys on erittäin tärkeä Suomen vienti- ja tuontikaupalle. Suomi on saari ja talviaikaan riippuvainen siitä, miten merenkulku sujuu ja miten jäänmurto takaa sen merenkulun häiriöttömän toiminnan. Vuonna 2010 valtion jäänmurto yhtiöitettiin. Arctia Shipping Oy sai valtiolta jäänmurtajat noin viidesosalla käyvästä arvostaan, ja sen jälkeen syntyi monopolimarkkina. Arctia Shipping käytännössä ainoana tarjoajana hinnoittelee valtiolle myymänsä jäänmurtopalvelut ilman kilpailijoita.

Tällä hetkellä Arctia Shipping laajentaa toimintaansa myös satamajäänmurtoon, jossa on olemassa kilpaillut markkinat jo ennestään. Tämä tilanne on saanut aikaan kysymyksen, tulisiko meidän järjestää toisella tavalla tämä jäänmurtotoiminta. Itse olen vahvasti jo pitkään ollut sitä mieltä, että on selvitettävä kalustoyhtiömalli, jossa perustetaan erillinen valtion omistama kalustoyhtiö ja eriytetään operatiivinen toiminta tästä kaluston omistamisesta. Tällöin vältetään markkinan monopoliasema ja mahdollistetaan kilpailu ja sillä lailla joustava palvelu myös sitä jäänmurtopalvelua tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä ajankohtaisesta aiheesta. Pari viime päivää on keskusteluttanut varsin vilkkaasti Ollilan työryhmän raportti kilometriperusteisesta autoverotuksesta. Samassa yhteydessä on puhuttu siitä, että valtiovallan tulee pystyä ohjaamaan ja rajoittamaan kansalaisten liikkumista. Itse vierastan tuota periaatetta hyvin paljon. Näenkin niin, että päinvastoin yhteiskunnan tulisi kannustaa ihmisiä liikkumaan ja kannustaa toimeliaisuuteen. On vieras ajatus, että rajoitetaan ihmisten liikkumista. Ihmiset kyllä tietävät, milloin heidän tarvitsee liikkua ja mihin. Se toimeliaisuus on edellytys työllisyyden lisääntymiselle, elinkeinoelämän kasvulle, kaikelle yhteiskunnan toimeliaisuudelle. Tämä periaate tässä on hiukan häirinnyt.

Vielä tuosta kilometriveloitukseen perustuvasta ajoneuvoverotusmallista. Sehän on kohdistumassa vain yksityisautoihin. Voisin mieluummin ajatella niin, että veropohjaa laajennettaisiin ja esimerkiksi otettaisiin malliksi tämä aiemmin käyttöön otettu Yle-vero, jossa jokainen suomalainen osallistuu yhteisen palvelun kustantamiseen, käytti sitä tai ei. Samaa mallia voitaisiin ehkä nyt harkita korvaamaan myös tätä tieveroa, tiestön kustannuksia. Riippumatta siitä, oletko yksityisautoilija vai et, voisit osallistua tämän yhteisen infran kustannuksiin — myös joukkoliikenteen käyttäjät, joiden joukkoliikennepalvelua subventoidaan miljardilla eurolla vuodessa tällä hetkellä.

On hyvä, että tämä keskustelu jatkuu, ja se vaatii erilaisia näkökulmia. Nythän tuo Ollilan raportti lähtee lausuntokierrokselle. Toivon, että keskustelu on antoisaa, vilkasta ja uusia näkökulmia keskusteluun tuovaa.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön rahoitus verrattuna moniin muihin aloihin on varsin kohtuullisella tasolla, mutta niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut esille, niin haaste on se, että kun kustannukset nousevat, niin se, että rahamäärä pysyy suurin piirtein ennallaan, johtaa sitten monilla teillä korjausvelkaan, joka yltää tosiaan sinne 2 miljardiin euroon asti.

Yksi keskeinen asia liikenteen kannalta on valmistumassa ensi vuoden aikana, ja se on lentoliikennestrategia. Siinä yhteydessä varmasti tullaan puhumaan hyvin paljon maakuntakenttien kohtalosta. Tulevaisuudessa näitä maakuntakenttiä tulee varmastikin olemaan hieman vähemmän.

Siinä yhteydessä näkisin hyvin tärkeänä sen, että näiden eri liikennemuotojen yhdistämistä ja niitten rakentamista vietäisiin eteenpäin. Bussi, juna, lentokone, kaikki nämä olisi saatava kytkeytymään paremmin toisiinsa.

Otan esimerkin vaikka sieltä omalta seudultani Pohjanmaalta, jossa näyttää siltä, että esimerkiksi Seinäjoelta ei tällä hetkellä ole mahdollista saada kannattavaa reittiliikennettä. Junayhteydet toimivat etelän suuntaan erinomaisen hyvin, mutta lentoliikennettäkin tarvitaan. Meillä tulee olemaan tulevaisuudessa vahva Vaasan lentokenttä joka tapauksessa, joka on kansallisesti merkittävä kenttä, mutta meidän täytyisi nyt tässä tilanteessa löytää ratkaisuja, joilla voisimme hyödyntää paremmin sitten sitä Vaasan lentokenttää myös sieltä Seinäjoen seudulta katsottuna. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyisi esimerkiksi Seinäjoen rautatieasemaa ja erilaisia muita instituutioita siinä käyttää sillä tavalla, jotta me saamme väen sutjakkaasti kohti Vaasan kenttää.

Lopuksi sanon, arvoisa puhemies, Pohjanmaan asioista sillä tavalla, että on erityisen mieluisaa se, että Pohjanmaan ratahanke etenee vahvasti. Se etenee yhdistettynä. Tämä Pohjanmaan rata palvelee koko Suomea pitkittäissuunnassa ja tulee merkittävällä tavalla parantamaan raideliikenteen tulevaisuutta Suomessa. Siltä osin tämä on hyvällä mallilla.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden säästöt näkyvät myös liikenneministeriön hallinnonalalla. Liikennesektori, niin perinteinen kuin tietoliikenneinfrakin, on kuitenkin välttämätön talouskasvulle, elinkeinoelämälle ja ihmisten arkiselle elämälle. Siksi on selvää, että hallintoalan ratkaisuja on koko ajan peilattava niiden vaikutuksiin myös muilla aloilla.

Perusväylänpitoon on varattu hieman yli miljardi euroa, josta reilusti yli puolet kuluu ylläpitoon ja kunnossapitoon. Se riittää keskeisen väyläverkoston nykykunnon säilyttämiseen, mutta muun väyläverkoston osalta tilanne on huonompi. Niissä kunnon heikentyminen jatkuu ja korjausvelka kasvaa. Etenkin pienet hankkeet liikenneturvallisuuden ja kevyen liikenteen parantamiseksi ovat pitkälle kuntien vastuulla. Onkin hyvä, että liikennepoliittisen selonteon ja kehyspäätösten mukaisesti väyläinvestoinneista siirretään 100 miljoonaa euroa vuodessa liikenneverkon pieniin investointeihin ja ylläpitoon vuodesta 2016 alkaen.

Raskaan liikenteen enimmäismitat ja -painot suurenivat asetuksella tänä syksynä. Tavoitteena tällä uudistuksella on parantaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tuoda kymmenien miljoonien säästöjä tulevina vuosina. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut maantieverkoston kunto ja siltojen heikko kunto, joka saattaa estää elinkeinoelämää saamasta niitä hyötyjä, joita tämän asetuksen kautta oli tarkoitus saada. Maantieverkolla on noin 450 painorajoitettua siltaa ja 120 alikulkukorkeudeltaan liian matalaa siltaa. Rahoitusta tähän on varattu 55 miljoonaa euroa ja se on kohdennettu pääasiassa vilkasliikenteisille väylille. Sorateille ei rahoitusta juurikaan ole, vaikka puuhuollon takia tämä olisikin tärkeää.

Vaikuttaa siltä, että jos suurempia mittoja ja massoja halutaan hyödyntää laajamittaisemmin, tarvittaisiin edelleen lisärahoitusta. Yrittäjien investoinnit ajoneuvoyhdistelmiin ovat suuria. Siksi on tärkeää, että ne voidaan ottaa myös täysimääräisesti käyttöön. Muuten hyödyt kuljetuskustannusten alenemisessa jäävät saamatta.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen palvelussa tavoitteena on, että neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla joukkoliikenne on kilpailukykyinen yksityisautoilun kanssa. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, pyritään houkuttelevaan joukkoliikenteen tarjontaan. Muualla tavoitteena on peruspalvelutaso, mikä tarkoittaa kansalaisten ja elinkeinoelämän välttämättömän liikkumisen turvaamista. Joukkoliikenteen palvelujen ostoihin ja kehittämiseen on ensi vuodelle varattu noin 100 miljoonaa. Rahoitus on jo useiden vuosien ajan reaalisesti laskenut, mikä on johtanut palvelutason heikkenemiseen ja lisännyt selkeästi kuntien rahoitusvastuuta. Tämä on huolestuttava kehityssuunta.

Liikennevaliokunnan lausunnossa nostettiin esiin etenkin kuntien ja maakuntakeskusten välisen joukkoliikenteen toimivuus. Väestö vähenee, eivätkä joukkoliikennepalvelut välttämättä markkinaehtoisesti toteudu. Yhä enemmän haja-asutusalueilla asuu ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään tietoisesti hakeutuneet syrjään palveluista, vaan palvelut ovat yksinkertaisesti muuttaneet pois jo kirkonkyliltäkin. Etenkin kun haluamme tukea ihmisten asumista omissa kodeissaan, meidän pitää myös turvata ihmisille pääsy palveluiden piiriin kodin ulkopuolelle.

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa periaatepäätöksen, jonka tavoitteena on julkisesti rahoitettujen henkilökuljetusten uudistaminen. Tämä on tarkoitus toteuttaa poikkihallinnollisesti. Nykyisin käytetään yhteensä noin miljardi euroa julkisesti korvattuihin henkilökuljetuksiin, kuten koulukyyteihin, Kela-korvauksiin takseihin ja sosiaalitoimen matkoihin. Eli itse asiassa varsinaisen joukkoliikenteen budjettirahoitus on vain noin 10 prosenttia kaikista julkisin varoin maksettavien kuljetusten kustannuksista.

On hyvin tiedossa, että henkilökuljetuksissa on paljon järkeistettävää ja mahdollisuuksia suurempaan tehokkuuteen. Siksi henkilökuljetuksia pitää uudistaa ja kehittää. Samalla pitää kehittää palvelukokonaisuuksia, jotka ovat nykyistä joustavampia ja taloudellisempia. On myös tärkeää, että haja-asutusalueiden joukkoliikennepalvelut ja liikenteenharjoittajien toimintaedellytykset turvataan eri puolilla maata.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo viidettä vuotta ollut meneillään vyönkiristys. Tämä asettaa haasteita valtion talousarvion laatimisessa. Vaikeasta tilanteesta huolimatta liikenneverkon rahoituksesta tingitään suhteellisen vähän verrattuna muihin pääluokkiin. Perusväylän rahoitusta jopa lisätään, joten hallitus näkee liikenteen ja liikenneverkon tärkeyden. Tosin korjausvelkaa emme vieläkään pääse lyhentämään.

Arvoisa puhemies! Itse esittäisin uudenlaista kansallista näkökulmaa yleisessä suhtautumisessamme liikenteeseen ja kuljetukseen. Näkökulmana olisi, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa tarvitaan kaikkia nykyisiä liikenne- ja kuljetusmuotoja. Kaikki kansalaiset ja koko elinkeinoelämä käyttävät tänään kaikkia näitä liikenne- ja kuljetusmuotoja. Tämä näkemys johtaa siihen, että yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että kaikkien eri liikennemuotojen infra on kohtuullisessa kunnossa. Valtio rahoittaa merkittävästi sekä maanteiden, rautateiden että meriliikenteen investointeja ja osallistuu niiden ylläpidon rahoitukseen. Lentoliikenteen osalta asia on toisin. Se kustantaa itse melkein kaikki kulunsa.

Arvoisa puhemies! Liikennemuotojen tasa-arvoisuus johtaisi edelleen siihen, että erityisissä vaikeuksissa oleva kotimaisen lentoliikenteen infra eli lentokentät saisivat osan rahoituksestaan yhteiskunnalta. Paljon käytetty argumentti on, että EU ei sallisi lentoliikenteen subventointia, mikä siten estäisi lentoliikenteen ylläpidon valtionosuudet. Nykyisen tulkinnan mukaan kuitenkin Suomi katsotaan niin sanotusti yhden kentän maaksi, joten estettä ei todennäköisesti ole.

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön Jorma Ollilan työryhmän esitykseen kilometriverosta, jolla korvattaisiin auto- ja vuosittainen ajoneuvovero, suhtaudun neutraalisti. Siinä on paljon hyvää, mutta huolestuttavaakin, muun muassa yksilönsuoja. Toivon kuitenkin, että meillä, niin kuin muuallakin Euroopassa, punnittaisiin asiaa tarkasti ja ilman ennakkoasenteita. Tämä on erittäin merkittävä kysymys. Nimittäin autoveron, siihen liittyvän arvonlisäveron, ajoneuvoveron ja polttoaineveron vuotuinen tuotto on 5,8 miljardia euroa. Se on puoli miljardia euroa suurempi kuin valtion tulovero palkoista ja eläkkeistä. Pahinta tässä on se, että nämä mainitut ajoneuvoista peräisin olevat verotuotot ovat nykykehityksellä uhattuina. — Kiitos.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä budjettiesityksessä liikenneverkon rahoitus pysyy lähestulkoon ennallaan viime vuoteen nähden huolimatta siitä, että meillä on erittäin haastava taloudellinen tilanne. Rahaa on jouduttu säästämään, mutta uusiakin hankkeita onneksi voidaan käynnistää. Perusväylänpidon rahoitusta on kasvatettu edellisvuodesta. Yksityisteille annettiin vielä 3 miljoonaa euroa lisää rahaa. Hyvä näin, mutta tosiasiat tunnustaen on todettava, että määrät eivät ole riittävät tieverkoston kunnon säilyttämiseksi ennallaan tai sen parantamiseksi. Vuonna 2014 voidaan onneksi aloittaa kuitenkin uusia tiehankkeita muun muassa Helsingissä, Rovaniemellä ja Mikkelissä valtatie 5:n osalta. Tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Koillisväylästä tulee merkittävä kauppareitti Aasian ja Euroopan välillä. Tällä voi olla erittäin positiivinen merkitys Suomelle. Jos onnistuisimme rakentamaan rautatieyhteyden Jäämeren rannalta vaikkapa Vienan Kemistä Suomen runkorataan ja sitä myöten eteläisen Suomen satamiin, tulisi Suomesta strategisen tärkeä kauppareitti koko Euroopan kannalta. Tämä maksaa, mutta se on sellainen panostus, minkä toteuttamista kannattaa todella vakavasti harkita.

Data- ja tietoliikenteen puolella on sama tilanne. Suomi on vetämässä omaa datakaapelia merenpohjaa pitkin Saksaan. Venäjä on ilmoittanut vetävänsä oman kaapelin Aasiasta Koillisväylää pitkin Eurooppaan. Jos Suomi onnistuisi olemaan tässäkin asiassa solmukohdassa, saattaisi se poikia melko suurella varmuudella meille uutta liiketoimintaa, uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Tämä tukisi myös niitä suunnitelmia, joita meillä on olosuhteidemme kehittämiseksi siten, että Suomi on houkutteleva sijoittautumiskohde datakeskuksille ja muille data- ja tietoliikennepalveluiden tarjoajille.

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu paljon täällä valtatie 6:n peruskorjauksesta välillä Luumäki tai Taavetti ja Lappeenranta. Korostan edelleen, että tällä tiehankkeella on kansantaloudellinen merkitys. Kyseisellä tiellä kulkee merkittävä osa Venäjän-liikenteestä ja -viennistä. Pelkästään tänä vuonna useampi ihminen on menettänyt henkensä liikenneonnettomuuksissa juuri tällä korjausta vaativalla pätkällä. Liikennepoliittisessa selonteossa on linjattu, että valtatie 6:n Luumäki—Lappeenranta-välin peruskorjaus alkaa vuonna 2015. Tämä on erittäin hyvä linjaus. Jotta hanke etenisi selonteon hengen mukaisesti, tulisi ensi vuoden lisätalousarviossa myöntää hankkeen käynnistämiselle 2 miljoonaa euroa ja vuoden 15 budjettiin varsinaiseen töiden aloittamiseen tulisi myöntää 15 miljoonaa euroa. Näin toimittaisiin tehokkaasti ja hanke saataisiin käyntiin ajoissa ja, mikä tärkeintä, myös valmiiksi ripeässä aikataulussa. Tien uudistaminen on erittäin tärkeä asia, sillä kulkeehan tämä valtatie 6 Helsingistä aina Kajaaniin asti, joten varmasti kiinnostaa edustaja Suutariakin, että tämä saadaan kuntoon ripeästi.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tänään debattikeskustelussa monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota alempiarvoisen tiestömme huonoon kuntoon. Huoli on varmaan meidän kaikkien yhteinen, sillä uskon, että jokainen edustaja saa kotiseudultaan viestiä tiestön kunnosta erityisesti kelirikkoaikana. Tiedossani on tapauksia, joissa auto on jäänyt kiinni keskelle tietä. Autoja on jouduttu irrottamaan traktoreiden avulla. Tällaisten teiden varsilla asuvilla on huoli siitä, kuinka toimitaan niissä tilanteissa, joissa huonokuntoisen tien takana asuva henkilö saa sairauskohtauksen ja sairausauton matka katkeaa kesken. Sairausauton sijaan tietä saattaa tarvita palo- taikka poliisiauto. Monet hämmästelevät, kuinka sotakorvauksia maksanut Suomi on kyennyt raivaamaan ja rakentamaan synkkään korpeen syrjäseutujen tiet kulkukelpoisiksi mutta me emme nyt syvän rauhan aikana kykene edes ylläpitämään ja korjaamaan samoja teitä. Miten tämä voi olla mahdollista?

On päivänselvää, että tiestömme huutaa perusparannuksia ja kunnostuksia. Työt olisi edullisinta tehdä ennen kuin teiden runko kokonaan pettää. Mikäli nuukailemme nyt, joudumme myöhemmin korjaamaan huomattavasti suurempia vahinkoja ja luonnollisesti kalliimmalla hinnalla. Toinen vaihtoehto on reilusti tunnustaa, että me emme edes yritä pitää kaikkia teitämme kulkukelpoisessa kunnossa. Tämän tunnustaminen merkitsee sitä, että tunnustamme samalla, että me emme kykene pitämään koko maata asuttuna. Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2014 esitetään yksityisteille vain 5 miljoonan euron määrärahaa. Tämä on muutaman vuoden takaisesta 13 miljoonasta eurosta melkoinen leikkaus.

Perussuomalaisten mielestä tuo summa on käsittämättömän pieni eikä sillä ole tarkoitustakaan korjata teitä. Tuo summa kuluu jo siihen, että teiden varsille pystytetään merkkejä painorajoitetuista silloista, jotta entistä raskaammat ajoneuvoyhdistelmät eivät sortuisi heikoilta silloilta jokiin. Perussuomalaiset esittävätkin vaihtoehtobudjettiinsa vedoten aikaistettuihin hankkeisiin varatusta 75 miljoonan euron määrärahasta välittömästi kohdennettavaksi 10 miljoonaa euroa yksityisten teiden korjaamiseen ja kunnossapitoon.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa kansalaisille satelliittivalvontaa ja vaarallisia teitä. Tieverkko rapistuu, eikä yksityisautoilua siedetä, mutta liikenneministeri lienee kuitenkin tutustunut Orwellin ajatuksiin. Ainakin ideat muistuttavat vuotta 1984. Valitettavasti Orwellin opit eivät autoilua edistä vaan kaventavat kansalaisten perusoikeuksia. Miten liikenneministeri voi olla näin pahasti pientareen puolella?

Hallituksen panostukset tieverkon ylläpitoon ovat täysin riittämättömät. Näyttääkin siltä, että lähinnä keskuskaupunkien ympärysalueista huolehditaan, mutta muu maa jätetään oman onnensa nojaan. Hallituksen veronkerjuuauto näyttää pysähtyneen punaisiin valoihin, sillä tieliikenteellä kerätyistä veroista kohdistetaan suuri osa aivan muualle kuin autoilijoiden hyväksi. Suomella ei olisi liikenneverkon kanssa minkäänlaisia ongelmia, jos verovarat käytettäisiin edes suurin piirtein samaan kohteeseen, mistä ne on kerättykin. Vihreä utopia ei pitkien etäisyyksien maassa toimi.

Esimerkiksi Mynämäen kunnan alueella sijaitseva Palolaistentie on aivan hirvittävässä kunnossa ja liikenneturvallisuus vaarantuu. Kapeus, mutkaisuus, lisääntynyt onnettomuusalttius ja tien rakenne on kasvaneelle liikenteelle ja tonnimäärälle suorastaan kelvoton. Alueellinen ympäristökeskus on huolestunut liikenneturvallisuudesta. Tiestä on tehty jo useampia talousarvioesityksiä, mutta liikenneturvallisuus ei näytä kiinnostavan sen enempää liikenneministeriötä kuin muutakaan hallitusta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen määrärahat ovat alimitoitettuja laajaan kunnostustarpeeseen nähden.

Toinen esimerkki on Loimaan ja Punkalaitumen rajalle päättyvän Majanojantien loppuosa, joka sekin on heikossa kunnossa. Niin ikään Someron Jaatilan teollisuusalueelle johtava Jaatilantie on ollut lukuisien onnettomuuksien kohteena. Siellä väylää käyttävät raskaiden ajoneuvojen lisäksi myös jalankulkijat. Olen esittänyt talousarvioesityksessä 83, 84, 85 resursseja tiestön parantamiseen ja liikenneturvallisuuden kehittämiseen näillä tieosuuksilla.

Varsinais-Suomen sillat ovat myös rapistumassa. Vauriopistein mitattuna 6 prosenttia maakunnan silloista rapistuu joka ainoa vuosi. Esitänkin talousarvioaloitteessa 86 siltaomaisuutemme hoitamiseen määrärahaa. Noin sata siltaa kaipaa pikaista korjausta. Meillä on kohta sata notkuvaa Myllysiltaa. Asiantilaa ei voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi puolittaa suomalaiset liikennekuolemat vuoteen 2020 mennessä. Tiekuolemien määrä aiotaan pudottaa 135 kappaleeseen vuodessa. Tavoite perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen. Tavoite on hyvä. Liikenneministeri voisi nyt ystävällisesti vastata, miten tavoitteeseen päästään, kun houkuttimena vaikuttaa talousarvion perusteella olevan tieverkon yleiskunnon heikentäminen. Trafi on ehdottanut nopeusrajoitusten alentamista. Näillä toimillako hallitus aikoo tienkäyttäjiä jouluna muistaa?

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtionrautateiden ympärillä ja varsilla tapahtuu kaikenlaista. Matkustan paljon junilla, joten omakohtaisiin kokemuksiin perustuen voin kertoa, että junan myöhästyminen aikataulusta alkaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Alituisia myöhästelyjä selitellään milloin milläkin syyllä, ja henkilökunta näyttää olevan lopen kyllästynyt selittämään työnantajansa kehnoa tilaa. Ei ole junan konduktöörin vika, mikäli juna on tunnin myöhässä. Vikaa ei ole myöskään syytä hakea junan ohjaamosta. Vika taitaa olla kokonaan muualla

Esimerkkinä voin kertoa, että Kokkolasta Lapualle tuleva juna oli 35 minuuttia myöhässä. Tiedustelin konduktööriltä myöhästymiseen syytä. Vastauksena oli se, että jouduimme odottamaan junan kuljettajaa, joka tuli Kokkolaan junalla, joka puolestaan oli 30 minuuttia myöhässä.

Sama kuljettaja kuljettaa junia sinne ja tänne, eikä niin sanottua särkymävaraa juuri ole. Mikäli raiteille kaatuu puu taikka tuuli kasaa lumikinoksen, on juna myöhässä, koska ei ole riittävästi henkilökuntaa pitämään raiteita kulkukelpoisina.

Viimeisen myrskyn jälkimainingeissa viime perjantaina matkustin varajunan varajunalla Helsingistä Lapualle. Kun tulin maanantaina Helsinkiin, oli edelleen käytössä varajuna. Varajunallakin pääsin pääteasemalle, vaikkakin 45 minuuttia myöhässä. Ongelmia oli junassa myös siinä, että vaunujen virtapistokkeet eivät toimineet. Minä ja muutama muu olisi tarvinnut erilaisiin sähkölaitteisiinsa virtaa, mutta sitä ei junasta saanut. Asiallinen konduktööri pahoitteli, että ei voi korjata sähkövikaa ajon aikana.

Valtio omistaa VR-Yhtymää, ja kyseisellä yhtymällä on vieläpä strateginen merkitys omistajalleen. Minä hämmästelen, kuinka välinpitämättömästi omistaja suhtautuu yhtiön toimintaan. Henkilöstö on minimoitu, kalusto vanhenee käsiin, ja samaan aikaan kansalaisia kehotetaan käyttämään entistä enemmän julkisia liikennevälineitä.

Kaiken huippu on se, että hankitaan erilaisiin kilpailuihin vetoamalla kalustoa maista, joissa ei juuri ole lumihiutaletta nähty. Kunnolla toimiakseen kaluston tulee olla suunniteltu ja rakennettu maassa, jossa ymmärretään ja tiedostetaan muuttuvien ajo-olosuhteiden ja lämpötilojen merkitys, siis Suomessa. — Kiitoksia.