Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on lainsäädäntö toimeentulotukilain väliaikaisesta muuttamisesta, ja tosiaan olemme nyt kakkoskäsittelyssä. Tämä laki varsinaisesti, mikä on pöydällä, on niin sanottu Soininvaaran kokeilulaki, jossa esitettiin, että perhe voi ansaita 100 euroa kuukaudessa ja korkeintaan 20 prosenttia tuloista jätetään huomioimatta toimeentulotuen normilaskelmassa, ja valiokunta muutti tämän 100 euroa 150 euroon. Mutta tässä kohtaa, kun on kyse toimeentulotukilaista, niin tämän lain kohdalla esimerkiksi 11 § on auki, samaten 15 §. Ja kun ollaan tilanteessa, että tehdään vuoden 2005 budjettia ja me tiedämme tarkkaan, mitä näitten toimeentulotukiperheitten kohdalla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin se, että tähän asiaan pysähtyy vähäksi aikaa ja vähän syvällisemmin katsoo, miten taloudellinen kehitys heidän kohdallaan on käynyt.

Meillä on nyt tällä hetkellä 427 000 kansalaista, jotka ovat toimeentulotuen varassa, 260 300 perhettä. Toimeentulotuki on kehittynyt sillä tapaa, että toimeentulotuen normiin tulee vuosittain kansaneläkkeen indeksitarkistus, ja jos katsotaan sitä, mitä tämä indeksitarkistus on antanut, niin ykköskuntaluokassa yksinäisen toimeentulotukinormi on 377 euroa ja indeksitarkistus on antanut noin 3 euroa kuukaudessa. Eli indeksitarkistuksen kautta ei kauhean suuria summia tähän toimeentulotuen normitarkistukseen ole tullut. Kun kansaneläkkeen tasokorotusta perusteltiin, 7 euron tasokorotusta, niin se aikaistaminen perusteltiin sillä, että kansaneläkkeen indeksitarkistus on niin pieni. Toimeentulotuen kohdalla tätä samaa ongelmaa ei ole nähty. Jos ajatellaan, että olisi tehty se sama 7 euron indeksitarkistus toimeentulotukiasiakkaille, niin se olisi maksanut noin 20 miljoonaa euroa.

Sitten meidän täytyy mennä pikkasen historiassa taaksepäin, palata sinne Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan. Silloin oltiin taloudellisesti hankalassa tilanteessa, tehtiin säästölakeja, ja silloin tehtiin toimeentulotukeen leikkauksia. Siellä tuli toimeentulotukeen asumiskulujen 7 prosentin omavastuu, samoin leikattiin lapsinormia. Tämä normin 7 prosentin asumiskulujen omavastuu on leikannut toimeentulotukiperheiden kukkarosta 42 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän saman vastaavan summan kunnat ovat säästäneet, ja tässä talossa on moneen otteeseen keskusteltu nimenomaan tämän leikkauksen poistamisesta.

Nyt me olemme taas siinä tilanteessa, että tehdään vuoden 2005 budjetti. Tiedän tarkkaan, että valtiovarainvaliokunta on budjettilinjauksiaan tehnyt. Tänään on Helsingin Sanomista saatu lukea, mitä kaikkea sinne on tulossa. Mutta toimeentulotuen kohdalla siellä ei ole mitään, ja siellä ei ole esimerkiksi asumiskulujen 7 prosentin omavastuun poistamista, tätä 42 miljoonaa euroa. Viime viikolla nähtiin tulopoliittinen ratkaisu. Siinä yhteydessä rikkaimmat suomalaiset saivat varallisuusveron poistamisen vuoden 2006 aikana. Tämä summa on noin 120 miljoonaa euroa. Tai vaikka kun on varallisuusverojärjestelmää muutettu, arvioitiin, että se olisi 60—70 miljoonaa euroa tämän uuden varallisuusverojärjestelmän mukaisesti, niin kuitenkin tämä 42 miljoonaa euroa on vielä vähemmän. Tämä kuitenkin koskettaa ihmisiä, yli 400 000:ta suomalaista, ja tämä leikkaus on usean vuoden aikana ollut voimassa.

Vuonna 94 Esko Ahon porvarihallituksen aikaan tuli käytännöksi se, että lapsilisät laskettiin toimeentulotukinormiin. Silloin leikattiin toimeentulotukiperheeltä 140 miljoonaa euroa vuodessa, tuosta vaan tehtiin leikkaus, samaan aikaan kun toimeentulotuen suppeasta perusosasta siirryttiin laajaan toimeentulotuen perusosaan. Eli kaikkein köyhimmät kansalaiset Suomessa, jotka joutuvat varautumaan toimeentulotukeen, ovat saaneet aika monta leikkausta viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja nyt tänäkään vuonna, vuoden 2005 budjettiin, enemmistöä tästä salista ei löydy. Täällä oli 29 kansanedustajaa, jotka olivat sitä mieltä, että toimeentulotukiperheitten lapsilisien ei tarvitsisi toimeentulotukiperheitten toimeentulotukea syödä eli olisi tehty lakimuutos siihen kohtaan.

Sitten voidaan tietenkin sanoa, niin kuin valiokunnassa oleva kansanedustaja, että eihän tämmöisillä asioilla voi vaikuttaa eikä tällä tapaa näitä asioita hoideta, mutta kysyisin vaan: missä vaiheessa näitä asioita halutaan hoitaa? Hallitusohjelmassa on aika löysät kirjaukset siitä, miten köyhyyttä Suomen maassa hoidetaan tämän hallituskauden aikana. Valiokunnassa kun tätä asiaa käsiteltiin, niin tähän yhteyteen ei haluttu tehdä lausumaa liittyen toimeentulotukeen. Tämä vastalause pitää sisällään lausuman, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti mahdollisuuden toimeentulotuen tasokorotukseen ja että toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuusta luovutaan."

Valiokunnan enemmistön mielestä Skogin työryhmään voidaan siirtää köyhyysasiat, mutta epäilen sitä, että Skogin työryhmä tuo ratkaisun siitä, että sieltä tulisi jonkin näköinen köyhyyspaketti. Skogin työryhmä työskentelee, että työmarkkinatuki muutetaan passiivisesta aktiivisemmaksi. Se on se lähtökohta, mikä on annettu työmääräykseksi. Sieltä ei ole tulossa näitä keinoja, miten esimerkiksi toimeentulotukiperheiden taloudellista tilannetta parannetaan tai miten ensisijaisia etuisuuksia, työmarkkinatukea tai muuta korotetaan. Periaatteessa kaikki ne asiat me tiedämme jo tällä hetkellä, mitä voidaan tehdä, mutta se on siitä hyvästä tahdosta kiinni, siitä, onko tässä eduskunnassa olemassa hyvää tahtoa. Muistan, että viime kaudella oli kansanedustajia kuitenkin yli 30, jotka yleensä olivat näitten toimeentulotukiasioiden puolesta tekemässä töitä ja myös äänestämässä. Olen vähän huolestunut siitä, että tämä lukema jää niin alhaiseksi, että nyt on enää 29, jotka ovat sitä mieltä, että Suomessa ovat köyhimmät ihmiset ehkä ne, joilla on kaikkein heikoimmin asiat.

Kun näitten asioitten eteen tekee töitä, niin silloin ei säästy siitä, että korvat ovat aika kuumana myös aina välillä. Se ei ole mitenkään valitettavaa, se on ihan hyvä; luottamustehtäviin kun valitaan, niin se pitää kestää. Mutta tässä kohtaa vetoan tähän lausumaan, joka tänne on tehty, että jos on minkäännäköistä halua tai mieltä tai tahtoa tässä joulun aikaan, niin luulen, että nämä asiat ovat ehkä ne kaikkein tärkeimmät, kun mennään kaikkein köyhimpien ihmisten asioita hoitamaan. Valtiovarat on tehnyt varmaan hyvää työtä, mutta jos esimerkiksi toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuu poistetaan tai se, että toimeentulotukea tasokorotetaan, niin siinä ollaan niitten ihmisten asialla, joilla menee kaikkein heikoimmin tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ehdotan tosiaan tämän lausuman hyväksymistä tästä vastalauseesta, niin että siitä sitten aikanaan äänestetään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne kannattamaan ed. Marjaana Koskisen äsken tekemää ehdotusta ja teen sen.

Toimeentulotuki on se tuki, joka on tarkoitettu niille ihmisille, joilla ei enää muuta tukea ole, niille ihmisille, jotka eivät tule toimeen joko työllä ansaitsemillaan tuloilla tai työttömyyskorvauksella tai jollain muulla ensisijaisella etuudella. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, ja sen tehtävä on turvata ihmisten toimeentulo. Kai voisi sanoa, että pisimillään sen tehtävä on turvata ihmisten hengissä säilyminen. Tästä syystä, jos ja kun kerromme olevamme köyhien asialla tai kantavamme huolta siitä, että köyhimmilläkin ihmisillä on elämisen mahdollisuudet ja että heillä on mahdollisuudet parantaakin omaa elämäänsä, ei vain kitua sillä viimeisellä rajalla juuri ja juuri, niin on välttämätöntä, että toimeentulotukea ja sen tasoa myös tarkastellaan. On välttämätöntä, että sitä tasoa tarkastellaan niin, että myös konkreettisia parannuksia tapahtuu.

Sen ajan, minkä itse olen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istunut, kun olen tarkastellut historiaa asiakirjoista taaksepäin, olen voinut todeta, että valiokunta on ollut sinänsä sanoissaan varsin yksimielinen siitä, että heikoimmistakin pitää pitää huolta ja erityisesti heikoimmista pitää pitää huolta. Tätä mieltähän me tietenkin olemme aina ennen vaaleja. Valitettavasti ehkä tämä asia selkeämmin kuin mikään muu kuitenkin osoittaa sen, että sitten kun on päätösten aika, niin ei tapahdu. Toimeentulotukea ja nimenomaan toimeentulotukea ei ole parannettu. Päinvastoin on käynyt niin, että sen kytkentä muihin etuuksiin, tässä tapauksessa nyt lapsilisiin, on aiheuttanut sen, että kun ensisijaisia etuuksia, tässä tapauksessa siis lapsilisiä, on korotettu, niin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eli toimeentulotukea saavat eivät ole saaneet niitä korotuksia, vaikka nimenomaan he olisivat juuri ne ansainneet ja niitä kaikkein eniten tarvinneet.

Aivan sama kuin lapsilisien osalta on tietenkin kysymys asumismenojen omavastuun osalta. Olen täällä ennenkin sanonut, että minun arvioni mukaan nimenomaan se pykälä toimeentulotukilaissa aiheuttaa eniten syrjäytymistä ja köyhyyttä tässä maassa, on aiheuttanut sitä viimeiset seitsemän vuotta, kun se muistaakseni on ollut voimassa. Sen vuoksi nimenomaan siihen pitäisi saada parannus, jos me omantuntomme tai jonkun muun syyn vuoksi ylipäätään köyhimpien asemaa haluamme parantaa.

Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu aiheuttaa tällä hetkellä ja on tietysti aiheuttanut koko voimassaoloaikanaan erittäin monia häätöjä siitä syystä, että ihmiset eivät ole pystyneet selviytymään, kun tuloja on niin vähän, kun toimeentulotuki on niin vähäinen, kun siinä on se 7 prosentin omavastuu, kun vuokrat ovat korkeita ja kun halvempia asuntoja ei käytännössä ole ollut tarjolla. Se on johtanut siihen, että kaikkein köyhimmille on syntynyt vuokrarästejä, joista he eivät ole pystyneet selviytymään, kun vuokranantajien kestokyky tässä suhteessa, vaikka sydän olisi kuinka hellä ja hyvä, on lopulta pettänyt. Kun rästejä ei ole voitu siirtää muitten vuokralaisten maksettaviksi, niin seurauksena on ollut se, että nimenomaan tästä syystä ihmisiä on joutunut häädetyiksi, ja siitä on myöskin aiheutunut se, että kun he ovat joutuneet häädetyiksi tai vuokrarästejä on syntynyt, niin uuden asunnon saantikin on tullut mahdottomaksi. Sattumalta, kun olen tämän ongelman vuoksi jo ennen tänne tuloani työtäni joutunut tekemään, tiedän, että esimerkiksi Kuopiossa tällä hetkellä ensisuojassa tai ensisuojaa vastaavissa asumisoloissa asuu runsaasti ihmisiä juuri sen vuoksi, että toimeentulotuen asumismenojen omavastuu on ollut voimassa.

Kun itse tiedän, miltä tuntuu häätää ihmisiä, jotka ovat itse syyttömiä siihen häätöön, niin en todellakaan voi muuta kuin vaatia sitä tässä ja nyt ja myöskin jatkossa, niin kauan kuin toivon mukaan tässä eduskunnassa se yhteinen tahto löytyy, että ainakin tämä epäkohta voidaan poistaa lainsäädännöstä. Tulen sitä vaatimaan.

Tästä syystä, vaikka minun kai oppositiopuolueen kansanedustajana pitäisi olla riemuissani siitä, että hallituspuolueen kansanedustaja on tämän vastalauseen ensimmäisenä allekirjoittanut, niin en sinänsä halua sitä erityisesti esiin nostaa. Haluan vaan osoittaa kiitokseni ed. Marjaana Koskiselle siitä rohkeudesta, mitä tämän esityksen tekeminen on vaatinut. Olen itse miettinyt sitä, kun olen ollut täällä vain oppositiokansanedustajana ja kun tiedän, että oma puolueeni aiemmassa hallituksessa ja oman puolueeni kansanedustajat olivat samassa tilanteessa, kuinka vaikea se tilanne on. Mutta kysymyshän on lopulta omastatunnosta ja siitä, sanoisiko, moraalisesta selkärangasta, joka joko taivuttaa sen omantunnon tai sitten pitää sen niin ryhdikkäänä, että tämmöinenkin vastalause voi syntyä. Siitä haluan tältä paikalta ed. Marjaana Koskista vielä kerran kiittää. Toistan vielä sen, että kannatan hänen ehdotustaan.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittajana tässä vastalauseessa. Olen samaa mieltä kuin ed. Virtanenkin, että voi kiitokset antaa vastalauseen ensimmäiselle allekirjoittajalle ed. Marjaana Koskiselle. Rohkeutta se vaatii, mutta kyllä asiakin on sellainen, että tämän asian myötä on noustava rohkeasti esille.

Meille kansanedustajille varmasti usealle tulee arjesta kysymyksiä: mitä te teette köyhyyden poistamiseksi ja erityisesti lapsiperheille, jotka ovat köyhyyden loukussa? Nyt näyttää siltä, että semmoisia konkreettisia toimenpiteitä, jotka todella muuttaisivat sitä tilannetta, ei helposti löydy. Näin tuntuisi, että tämä olisi ihan minimi, jos ajatellaan tätä vastalauseen lausumaehdotusta — pykälämuutostahan siihen ei saatu aikaiseksi jo aikaisemmin, kun tässä oli ykköskäsittelyssä — että tämä asumistuen 7 prosentin omavastuu tosiaan selvitettäisiin, miten siitä voitaisiin luopua.

Tietenkin voi sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki mietintöönsä näitä sanallisia muotoja, joissa valiokunta pitää tarpeellisena selvittää myös keinoja, joilla toimeentulotukea saavien lapsiperheiden tilannetta helpotetaan, tai valiokunta tähdentää, että ensisijaisten etuuksien tason turvaaminen on tehokkain keino estää toimeentulotuen tarpeen kasvua ja viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitettu toimeentulotuki paikkaa muiden järjestelmien vajetta tai heikkoa toimivuutta ja liian alhaista tasoa, ja näin sitten, että ensisijaisten etuuksien tasoa parannetaan ja uudistetaan. Kyllä sieltä löytyy sitä, että jotain tulisi tehdä, mutta koska siellä ei edes mietinnössä ole lausumaehdotusta, näen, että ne kuitenkin jäävät sanoiksi, ja näin kannatan tätä vastalauseen lausumaehdotusta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Vain saha yksin puoltaa, sanoi Lapin jätkien puhemies Nätti-Jussi 30-luvun savotalla, kun kaikki näytti tosi synkältä. Köyhien tunnelmat ovat varmasti nyt ihan samanlaisia. Varallisuusvero poistetaan, rikkaimmille suomalaisille annetaan 70 miljoonan euron veroetu, mutta tätä toimeentulotuen leikkausta ei vieläkään poisteta. Eikö tämä kolkuta yhtään omaatuntoa niiltä, jotka näin kovalla linjalla ovat? Eikö nyt viimeistään olisi ollut aika tulla myöskin näitä toimeentulotuella olevia vastaan ja poistaa se Lipposen hallituksen leikkaus? Miksi tämä jätettiin tekemättä? Käsittämätöntä!

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa pitkäaikaisköyhyys on syventynyt viime vuosina hälyttävällä tavalla, vaikka hallitus on moneen otteeseen sekä täällä salissa että varsinkin tämän salin ulkopuolella julkisuudessa mainostanut, kuinka kovasti se tekee töitä sen eteen, että pienituloisempi kansanosa Suomessa pärjäisi paremmin. No, niin kuin ed. Tennilä edellä totesi, kyse tässä kohdassa on ihan selvästi arvovalinnasta. Jos meillä on samanaikaisesti tiedossa lupaukset vuoden 2006 varallisuusveron poistamisesta ja toisessa kohdassa käsittelemme täällä toisenlaista arvovalintaa liittyen kaikista köyhimpien perheiden mahdollisuuksiin elää ja olla, niin mistään muusta tässä ei voi olla kysymys kuin arvovalinnasta, koska rahaa näköjään hallitukselta löytyy. Valitettavasti rahanjakokohde vaan ei ole Suomen köyhät vaan Suomen rikkaimmat. Siksi myös omalta osaltani kannatan ed. Marjaana Koskisen tekemää hyvää ehdotusta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! On kyllä yhdyttävä siihen puoleen, mikä täällä on noussut esille. Tämä tilanne kertoo siitä, että kun meillä lähes 10 prosenttia kansasta saa toimeentulotukea, jonka ehdot ovat kuitenkin tiukat, meillä on todella varsin laaja, akuutti ja paha köyhyysongelma eli meidän niin sanotusti normaalit tukijärjestelmämme sairaiden, eläkeläisten ja muiden, lapsiperheiden osalta eivät ole kunnossa. Siksi, kun näin asia on, että näin pahoja puutteita on, että lähes 10 prosenttia joutuu viimesijaisen toimeentulon turvaavan toimeentulotuen piiriin, pitäisi nopeasti kyllä hallituksen herätä ja tehdä toimenpiteitä näiden epäkohtien korjaamiseksi. Mutta kun näin ei näytä tapahtuvan, hallitusohjelma ei lupaa yhtään mitään, niin tilanne on sellainen, että on syytä eduskunnan tällainen lausuma antaa ja sillä yrittää vauhdittaa hallituksen toimenpiteitä.

7 prosentin asumiskustannusten omavastuuosuus tuli viime kaudella. Näyttää siltä, että se ei ollut yksistään ministeri Niinistön ajama ja sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreitten hyväksymä vaan se on nyt myös nykyisen hallituksen linjana ja jatkuu ja jatkuu, ja se luo akuuttia, pahenevaa köyhyyttä. Tästä on syytä päästä eroon. Myös kuntatalouden kannalta ihmisten poistaminen toimeentulotuen piiristä olisi yksi hyvä toimenpide, koska kunnat maksavat huomattavan osan toimeentulotukimenoista.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Puhemies! Ed. Sirnölle toteaisin, että kaikki arvovalinnat eivät kuitenkaan nyt tämän lain kohdalla tässä juuri näy. Hallitus muun muassa on tekemässä uudistuksia lääkekorvausjärjestelmän kanssa ja palvelumaksujen kanssa. Niissä toivon, että linjaukset pysyvät sen mukaisina, että myöskin pienituloinen tai pienimmällä mahdollisella toimeentulolla eteenpäin yrittävä henkilö saa lääkkeensä ja maksurasitukset eivät tule kohtuuttomiksi. Kaikki ei ole aina tähän toimeentulotukilakiin kirjoitettuna. Arvovalintoja tehdään muuallakin.

Mielestäni — haluan toistaa vielä sen, mitä sanoin ensimmäisessä käsittelyssä tästä asiasta — sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään ainakin budjetin osalta ja lausunnossaan käsitellyt köyhyyttä ja syrjäytymistä erittäin laajasti ja antanut sinne valtiovarainvaliokuntaan eväitä jatkotyöskentelylle. Uskon kyllä, että kun ensi vuosi koittaa, myöskin hallituksen omia arvioita tullaan kuulemaan siitä, mitkä toimenpiteet olisivat ensisijaisia ja tärkeimpiä, jotta todella tähän köyhyysongelmaan pystyttäisiin puuttumaan. Aina se, mitä me ensisijaisesti ajattelemme, että tehtäisiin, auttaisi parhaiten, mutta kun katsotaan, no, toimiko se meidän ratkaisumme vai ei, niin voidaan sitten todeta, että ei niihin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin henkilöihin tämäkään toimenpide sitten taas kohdistunut. (Ed. Tennilä: Mikä siinä asumistuen leikkauksen osalta ei toimi?) Tällä tavalla ajatellen arvovalintoja varmasti pitää tehdä ensi vuoden puolella. Kaikkia toimenpiteitä ainakaan kerralla ei pystytä toteuttamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Me vihreät olimme mukana hallituksessa, kun tämä otettiin käytäntöön. Kun varallisuusverolaista päätettiin nyt sitten hallituksen toimesta luopua, ed. Ala-Nissilä totesi, että muinaisjäänteestä on syytä päästä eroon. Siis varaa löytyi siitä muinaisjäänteestä eroon pääsemiseen. Olen nyt sitten sitä mieltä, että tästä jäänteestä, jossa me olemme olleet mukana, on syytä päästä eroon, elikkä kannatan tätä pontta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ilman vasemmistoliittoa tämä kuuluisa omavastuun osuus, joka on siis 7 prosenttia — ei ihan niin suuri kuin toveri Kankaanniemi täällä kertoi — olisi todennäköisesti ollut sitä luokkaa, mitä ed. Kankaanniemi täällä ehdotti. Voin sanoa rehellisesti, että itse pidän lyhyen puoluejohdossa olemisen historian parhaana torjuntavoittona, että se jäi vain 7 prosenttiin, ettei tämä omavastuu noussut korkeammaksi. Mutta vasemmistoliitto on alusta lähtien tunnustanut, että kyseessä oli virhe, josta pitää päästä eroon, ja joka vuosi olemme pyrkineet tätä kohti ja joka vuosi olemme myös tehneet esityksiä sen suuntaan.

Sitten toteaisin sen, että lääkkeisiin ja näihin asiakaspalveluihin kohdistuvat parannukset tulevat tarpeeseen, mutta valitettava tosiasia on, tai valitettava ja valitettava, että onneksi kaikki köyhät eivät tarvitse lääkkeitä. Suurella osalla köyhistä ei myöskään ole varaa käyttää edes niitä palveluita, joitten asiakaspalvelumaksuihin ollaan tekemässä mahdollisia poikkeamia. Mutta Suomen talvet takaavat kyllä sen, että joka helkutin köyhällä on pakko olla katto päänsä päällä ja seinät tuulen suojana.

Marjaana Koskinen /sd:

Herra puhemies! Jos oikein muistan hallitusyhteistyötä edelliskaudella ja sitä edellisellä, vasemmistoliitolla taisi olla kylläkin hallituskynnyskysymyksenä se, että tätä toimeentulotukea ei olisi leikattu, mutta kuitenkin näin tapahtui. Niissä neuvotteluissa, jotka olivat, varmasti kyllä aika moni muukin puolue neuvotteli, ja tämä 7 prosenttia sitten jäi, olihan siellä semmoisia lukuja kuin 5 prosenttia jne., mutta siihen on turha palata, koska se huononnus on ollut useamman vuoden ja se on leikannut näitten perheitten taloutta keskimäärin 15—20 euroa kuukaudessa.

Kysyisin ed. Ylä-Monoselta, kun olette valtiovarainvaliokunnan jäsen: Miten nyt käsiteltiin tätä toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuuta? Kun kerroitte, että yhdellä kertaa toimenpiteitä ei pystytä tekemään, ajateltiinko ensimmäistäkään toimenpidettä toimeentulotukiasiakkaitten hyväksi valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston käsittelyssä? Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli antanut lausuntonsa. Lausunnossahan ei ollut lausumaa liittyen tähän kysymykseen ollenkaan, oli vain tekstiä.

Jos vielä ajatellaan, niin toimeentulotuessa on kyse kaikkein köyhimmistä kansalaisista, jotka saavat viimesijaisen tuen sitä kautta, että he saavat toimeentulotuen. Lääkekorvauksien muutos, joka on tulossa, välttämättä ei ole hyvä asia kaikkien asiakkaiden näkökulmasta. 3 euroa per resepti voi joittenkin henkilöitten kohdalla olla korotus nykyjärjestelmään nähden. Palvelumaksujen problematiikkaan voidaan varmaan myös vielä palata, kun hallituksen esitys tulee. Odottaisi, että jonkun näköinen moraali ja eettinen näkemys olisi siitä, että meillä on köyhiä ihmisiä ja heidän eteensä myös tehdään töitä. Olisin halunnut kuulla, onko valtiovarainvaliokunta miettinyt ollenkaan tätä näkökulmaa, että toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosenttia olisi lähdetty hoitamaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Minua jäi kiinnostamaan ed. Ylä-Monosen perustelu tälle, että asialle ei ole nyt tehty mitään. Te sanoitte, että voi tulla ongelmia, jos tehdään nopeita päätöksiä. Mitä ongelmia voi tulla, jos Lipposen hallituksen leikkauspäätös peruutetaan toimeentulotuen omavastuun osalta? Mitä ongelmia siinä voi seurata? Pelkäättekö, että köyhät saavat liikaa rahaa?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Sirnölle oikaisuna: En puhunut mistään 10 prosentin tai muusta asumiskustannusten omavastuuosuudesta vaan 7 prosentista, mikä se on teidän hallituskautenne jäljiltä. Silloin edellisillä kausilla vastustin tällaisen käyttöönottoa hyvin ponnekkaasti ja teimme siitä muistaakseni jopa kirjelmän presidentille, ettei tällaista köyhyyden köyhdyttämisohjelmaa vahvistettaisi, mutta näin vain tapahtui, ja se ei teille hallituskysymys ollut.

10 prosenttia oli puheessani siinä kohdassa, kun totesin, että toimeentulotuen saajia tässä maassa on lähes 10 prosenttia, ja se on valtavan paljon. Sanoisin, että siedettävä voisi olla 2—3 prosenttia, koska tilanteita tulee ja tällaisia tarpeita.

Mutta, herra puhemies, minäkin peräänkuulutan ed. Ylä-Monoselta vähän perusteluita. Erikoisesti jäi mieleen se, kun totesitte, että nyt valtiovarainvaliokunta on tekemässä mietintöön köyhyyspaketin ja hallitus siihen tarttuu ensi vuonna. Mitä köyhyyspakettia hallitukselta nyt ensi vuonna sitten on tulossa? Sehän on ilouutinen näin joulun alla, jos asia näin on, vai kuulinko väärin?

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Herra puhemies! Ei kannattane mennä asioiden edelle. Valtiovarainvaliokunnasta tulee sitten semmoinen paketti ulos kuin sieltä tulee, hetken kuluttua.

Ainakin itse muistan viime kaudella vasemmistoliiton ed. Marjatta Stenius-Kaukosen useampaan kertaan sanoneen ja todenneen sen, että kaikista vaikeimmassa tilanteessa ovat henkilöt, jotka ovat pienituloisia ja sattuvat sairastumaan. Minä luotan hänen näkemykseensä siitä. Kun ed. Sirnö viittasi siihen, että ei ole kovin oleellista esimerkiksi tämä, mitä lääkekorvausjärjestelmälle tapahtuu, niin meillä oli isot selvitykset viime kaudella täällä siitä, kuinka sairaus köyhdyttää ja ollaan sellaisessa kierteessä, jonka katkaiseminen ja muuttaminen ei ole kovin helppoa.

Minä en näistä paketeista tiedä, mitä niillä tarkoitetaan, mutta oma ajatukseni on, että nyt ainakin se asia, mistä tässä nyt pitäisi puhua, olisi se, että tämä on toimeentulotukilain osalta myönteistä, edistystä ja kehitystä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen kuuli tahallaan väärin, koska siis en todellakaan sanonut, etteivätkö mahdolliset parannukset köyhien osalta myös heidän lääke- ja asiakaspalvelumaksuihinsa, olisi tarpeen mahdollisesti. Siitä en ole varma, onko se tapa, mitä hallitus on esittämässä, se oikea, mutta joka tapauksessa.

Edelleenkin korostan sitä, että varmaan myös ed. Ylä-Monosen kotikunnassa jokaisella köyhällä pitää olla jonkinlainen suoja, siitä huolimatta, onko hän sairas tai vähemmän sairas.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Monoselle pitää todeta, että toki jokainen parannus, kuten täällä jo aiemmin tänään keskusteltiin, on tietenkin parannus, mutta kysymys on nyt vaan tässä siitä, missä suhteessa esimerkiksi tämä 50 euron nosto tähän suojaosuuteen on niihin ongelmiin, jotka ovat olemassa sen vuoksi, että on olemassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuus. Ne eivät ole minun arvioni mukaan millään tavalla, jos rehellisiä ollaan, vertailukelpoisia.

Toimeentulotuen asumismenojen omavastuu aiheuttaa paitsi köyhyyttä, se aiheuttaa asunnottomuutta, ennen kaikkea se aiheuttaa ongelmia kaikkein huonoimmassa asemassa oleville köyhille, yksinäisille miehille, joilla on jo muutenkin vaikeuksia säilyttää asuntonsa. Kun he tämän vuoksi sen kerran menettävät, niin he ovat itse asiassa menettäneet otteen elämästään. Ed. Ilkka Taipale voi kertoa tarvittaessa varmasti runsaasti esimerkkejä näistä miehistä. Näitten miesten vuoksi täällä säädettiin tämä eläketuki, joka sinänsä on hyvä asia, mutta sekään ei heitä pelasta, jos he tästä syystä tai mistä syystä tahansa menettävät asuntonsa.

Sen vuoksi tämä on minun mielestäni ensimmäinen asia, joka täällä pitäisi panna kuntoon. Toivon, tulipa se nyt sitten valtiovarainvaliokunnan mietinnön tai hallituksen mahdollisen köyhyyspaketin tai minkä tahansa perusteella, että se joka tapauksessa tulee. Lupaan taputtaa hallitukselle kaksi viikkoa käsiäni, jos hoidatte tämän asian.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tuli esille, että tässä on parannus: Tämä parannuksen tekeminen 100 eurosta 150 euroon on perusteltu, koska on todettu, että lainsäädäntö, joka nyt kokeilulakina on ollut voimassa, on useiden toimeentulotukiperheiden tilannetta heikentänyt sen takia, että sosiaalitoimistossa työntekijät ovat entistä tiukemmin tulkinneet niitä pieniä tuloja, joita ihmisillä on. Pykälässähän sanotaan, että pienet tulot voidaan jättää huomioimatta.

Meillä oli vielä vuoteen 94 asti semmoinen tilanne, että toimeentulotuessa oli niin sanottu työssäkäyvän lisä, mikä huomioitiin normin lisänä. Se oli yhden viikon ruokanormi, joka laitettiin laskelmaan ja nosti normia, ja tämä mahdollisti tt-asiakkaille pienet tulot. Koko ajan toimeentulotukea on heikennetty, vuonna 1994 otettiin pois myös tämä työssäkäyvän lisä, mikä oli pitkään voimassa ennen sitä.

Kun nyt sitten keskustellaan köyhyyspaketista ja tavallaan viitataan Harri Skogin työryhmään liittyen köyhyyspakettiin, niin minä en niin kauheasti odottaisi sieltä, koska sen toimeksiantona on nimenomaan työmarkkinatuen muuttaminen passiivisesta aktiiviseksi. Siellä on niitä samoja virkamiehiä, jotka aikoinaan olivat tekemässä säästölakeja. En usko, että sieltä tulee niin kauhean ihmeellistä köyhyyspakettia. Sieltä voi tulla valtion ja kunnan välisiä rahaliikennemuutoksia, mutta en oikeastaan odota sitä, että sieltä niin kauheasti mitään tulee.

Sen takia ihmettelen, että kun meillä on kaikki toimenpiteet valmiina, jos me haluamme tämän tehdä: on asumiskulujen 7 prosentin omavastuu, tasokorotukset voidaan tehdä. Toimenpiteet kaikki me tiedämme, mutta yhteinen hyvä tahto puuttuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella tänään on kokoomuksen suunnalta kyselty, missä on ministereitä, ja nyt puhemiehen lisäksi kokoomus ei ole juurikaan paikalla. Kuitenkin tämä asia oli silloin, kun tämä toimeentulotukea saavien asumiskulujen omavastuu tuli käytäntöön, niin silloin kokoomus oli aika keskeisessä asemassa. Täällä ed. Sirnö muisteli tätä 20 prosenttia vastaan 7 prosenttia -ottelua ja niitä torjuntataisteluja, mutta on ikävä asia edelleenkin, että siellä on se 7 prosenttia, se on hyvin kyseenalaista. Moneen kertaan on todettu, että ei ole mitään muita perusteita, jos ei haluta lyödä lyötyä, muuta perustetta ei tässä kyllä ole. Tämä ei ole kyllä ohjannut pienempiin asuntoihin eikä muuhunkaan, mistä silloin puhuttiin: että toimeentulotukea saavat asuvat liian leveästi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan nyt vielä todeta ed. Kankaanniemelle, kun hän arvioi vasemmistoliiton käyttäytymistä tässä, että muistan, kun muistaakseni vuonna 96 tätä lakia alettiin valmistella ja se tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen. Puhuin tästä vasemmistoliiton puoluevaltuustossa, sielläkään kun ei asiaa tunnettu, ei oltu hirveän huolissaan eikä oltu missään muuallakaan. Itse kuitenkin jo silloin totesin, että tämä tulee varmasti johtamaan siihen, että kaikkein köyhimpiä ryhdytään häätämään tämän seurauksena. Näin tapahtui, ja näin se ennusteeni toteutui.

Voimme vain kuvitella, mitä olisi näinä vuosina tapahtunut, jos se prosentti 7:n sijasta, johon vasemmistoliitto ja muutkin asiasta huolestuneet hallituskumppanit sen nyt onneksi saivat, olisi jäänyt 20 prosenttiin. Seuraukset olisivat olleet varsin tuhoisia, koska ne ovat olleet tuhoisia jo tämän 7 prosentin voimassa ollessa.