Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ensimmäisessä käsittelyssä käyttänyt tästä puheenvuoron, jossa olen todennut, että tämä Pallas—Yllästunturin kansallispuiston lakiehdotus on merkittävä. Siinä on tehty kaunis luontoteko. Siinä laajennetaan nykyistä Pallas—Ounas-kansallispuistoa eteläosalta Tunturi-Lappiin, niin että se ulottuu nyt Tunturi-Lapin seutukunnan kaikkien neljän pitäjän alueelle: Enontekiön, Muonion, Kittilän ja Kolarin alueelle alkaen Ylläkseltä, päättyen Ounastunturiin Enontekiöllä. On merkittävä asia, että se on saavuttanut laajan yksimielisyyden sillä alueella sekä yksittäisten asukkaitten että myöskin yrittäjien taholta. En voi muuta kuin toivoa, että tulisi runsaasti vaeltajia nauttimaan Tunturi-Lapin luonnon ihmeistä.

Tässä laissa on valitettavasti yksi ongelmakohta, joka on synnyttänyt oikeutetusti pahaa mieltä Kyrön lapinkylän alueella, Raattaman ja Rauhalan kylissä. Näiden kylien asukkaat ovat tottuneet perinteisesti metsästämään paikkakuntalaisen niin sanotun vapaan metsästysoikeuden perusteella sillä alueella, joka on siirtynyt vuonna 2003 Kittilän kunnan alueelta Muonion kuntaan, jolloin nämä ovat menettäneet paikkakuntalaisen vapaan metsästysoikeuden juuri tuolle alueelle, joka nyt on Muonion kunnan aluetta ja kansallispuiston alueella.

Tämä oikeuden menettäminen on tapahtunut ikään kuin vahingossa, ja totta se on, että ei tässä ympäristövaliokuntakaan pystynyt tätä asiaa hoitamaan, koska tämä kuuluu metsästyslain piiriin. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan ja ympäristövaliokunta mietinnössään ovat todenneet kuitenkin tästä asiasta, ja tältä pohjalta teen lausumaehdotuksen. Kun tänä syksynä täällä salissa muutaman kerran on noin äänin 170—0 muutamia asioita korjattu, niin toivon ja uskon, että tämä asia saataisiin näin oikeudenmukaiselle tolalle myöskin näitten kahden erämaakylän osalta. Tämä on siis meille pieni asia täällä, mutta se on näille Lapin erämaakylien asukkaille suuri asia.

Tässä on asia, joka ei maksa valtiolle mitään. Tässä on lausumaehdotus, jolla jaetaan oikeudenmukaisuutta näille erämaakylien kansalaisille. Jokainen tiedämme, että kovin moneen heille tärkeään erityisasiaan emme voi tällä tasolla koskaan tuoda vastausta, mutta tällä tavalla eduskunta voi osoittaa kauniilla tavalla oikeudenmukaisuutta heille, jotka ikään kuin vahingossa ovat joutuneet epäoikeudenmukaisuutta kokemaan. Todellakin toivon, että tälle saadaan salissa yksimielinen tuki, ja luen tässä vielä, arvoisa puhemies, tämän lausumaehdotuksen sisällön:

"Perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 29/2004) viitaten eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti metsästyslakia koskevan muutosesityksen, jolla Kyrön lapinkylän eli Raattaman ja Rauhalan kylän asukkaille palautetaan oikeus harjoittaa metsästystä valtion mailla."

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Minä kannatan ed. Rundgrenin ehdotusta ja toivon hartaasti, että eduskunnassa nyt annetaan tälle esitykselle laaja eli riittävä tuki, että se sitten velvoittaa hallituksen toimenpiteisiin.

Lapissa asenteet luonnonsuojeluun ovat muuttuneet erittäin nopeasti ja erittäin myönteisesti. Nyt on tilanne hankala näitten parin kylän osalta. Nyt päättäjiltä vastaantulo tässä asiassa edesauttaa tätä suotuisaa asennemuutosta, joka meillä on hyvin ollut liikkeellä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Eteläsuomalaisena minun on helppo kannattaa tätä ed. Rundgrenin ehdotusta, sen verran olen joutunut näihin asioihin puuttumaan. Tässähän on aika syvällisesti lappalaisten perusmaanomistusoikeudesta ja muusta kysymys, joten kannatan tätä lausumaehdotusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Liityn tähän kannattajien joukkoon. Näistä lähihistoriallisista syistä, mistä tässä nyt on kysymys, tämä ponsi on syytä hyväksyä. Toivon vaan hartaasti, että äänestysistunnossa on vähän enemmän väkeä elikkä täällä voisi olla sellainen 195 äänen kannatus esimerkiksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tässä asiassa, jonka nyt toisessa käsittelyssä ed. Simo Rundgren tuo esille, taustanahan ja syynä on tietysti se, että ministeri Mannisen aloitteesta valtioneuvoston istunnossa muutettiin kuntarajaa. Metsästyslain 8 §:ssä nimenomaan metsästysoikeus kansallispuistossa määritellään kuntarajan mukaan, eli kun kuntaraja siirtyy, niin Kittilän kunnan maata ei enää ole Pallas—Yllästunturin kansallispuiston alueella ja tämä on nyt se ongelma.

Ympäristövaliokunta kuuli tämän ongelman ollessaan Länsi-Lapissa. Kävimme Kolarissa, Kittilässä, Muoniossa ja Enontekiöllä, ja ed. Rundgrenkin oli mukana. Mietinnössä on kyllä selkeästi tämä asia todettu.

Perustuslakivaliokunta sanoo, että asiaa pitää selvittää, ja tätä me selvitimme, ja sitä on kohtuullisen pitkälti selvitetty myös paperilla otsikolla "Kuntajaon muutoksesta johtuva oikeudellisen aseman muutos". Tässä käydään tämä asia lävitse ja todetaan: "Perusta metsästyksen sallittavuuden suhteen - - on selkeästi metsästyslain 8 §:n säännöksessä, jonka mukaan oikeus harjoittaa metsästystä valtion mailla on kytketty kunnan jäsenyyteen." Koska tässä on valtion maasta kysymys kansallispuistossa, siis spesiaalitapauksesta, laki koskee tätä asiaa tietysti juuri siten kuin sanoin.

Siitä, että meillä ei ole tämä pontena, jälkeenpäin voisi tietysti ajatella, että se olisi ollut hyvä, että ei olisi tarvinnut nyt tätä uutta tehdä. Lapin miesten näkökulmasta ehkä te nyt voitte vielä tätä asiaa painottaa, ja se näkyy ja tuntuu Lapissa, mutta joka tapauksessa tämä huoli on tässä todettu. Siteeraan vielä meidän mietintöämme: "Koska näin ei tehty," — siis asiaa ei ole selvitetty ajoissa — "olisi jälkikäteen selvitettävä mahdollisuudet metsästysoikeuden palauttamiseen kuntajaon muutosta edeltäneen oikeustilan mukaiseksi." Siis tämä on huomioitu juuri samalla tavalla kuin täällä on aikaisemmin puhuttu.

Muuten täytyy tietysti sanoa vielä kertaalleen, että tässä on Suomen pinta-alaltaan ehkä merkittävin kansallispuisto, 102 000 hehtaaria ja sillä tavalla vielä, että se on suomalaisessa kansallismaisemassa todella komea, mahtava kokonaisuus. Sinne Länsi-Lappiin kiitoksia vielä ympäristövaliokunnan puolesta, oli erinomainen käynti.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Selvennykseksi täällä oleville kansanedustajille vain se, että kun muutettiin kuntarajaa niin, että Pallaksen alueen osalta kunta muuttui, niin siinähän lähtökohtana on Pallaksen kehittäminen. Sitäkin pitää kehittää. Ei näitä kansallispuistoja tehdä museoiksi vaan käytettäviksi. Tässä on nyt löytymässä kehittämisen edellytykset myös Pallaksen osalta kuntarajan muutoksen myötä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa lakiesityksessä Pallas—Yllästunturin kansallispuiston laajentamisesta on mielestäni erittäin tärkeä huomioida tässä vaiheessa se, että kun näitä kansallispuistoja ja yleensä luonnonsuojelualueita laajennetaan, meidän tulisi huolehtia ei vain tässä yhteydessä vaan yleensäkin jatkossa siitä, niin kuin ed. Tennilä ihan hyvin sanoi, että emme pelkästään rauhoita tai kiellä aina joidenkin alueiden käyttöä, koska se on myös pois kansallisesta varallisuudestamme.

Tällainen ajattelu, että kun rauhoitamme jotain, olemme sen suojelleet, ja kun käytämme tai hakkaamme metsää, niin tuhoamme sen, mielestäni joutaa nykyaikana romukoppaan, koska meillä esimerkiksi metsän käsittelyssä on metsienkäsittelyohjeet ja kaikki metsien käsittely tapahtuu hallitusti ja järkevästi. Mutta on tärkeää joka tapauksessa, kun näitä kansallispuistoja laajennetaan, että niitä käytetään myös taloudellisesti, sinne voidaan rakentaa, niitä voidaan hyödyntää matkailun yhteydessä ja ennen kaikkea tuetaan paikallista aluetaloutta.

Mutta tässä samassa yhteydessä pitää pitää myös huoli siitä, että metsätalouden toiminnan edellytykset pidetään hyvinä ja niitä kehitetään. Toivon, että eduskunta tämän huomioi samalla innolla, jolla näitä luonnonsuojelualueita on tähän maahan viime aikoina tehtailtu. Jos Suomi on suojelemassa itsensä hengiltä, se varmaan meidän metsäteollisuutemme kilpailijamaissa pannaan suurella tyydytyksellä merkille, mutta se ei palvele esimerkiksi meidän työllisyyttä. Metsäteollisuus sinänsä välillisesti ja suoraan työllistää noin 100 000 ihmistä. Siitä tässä on kysymys.

Lopuksi vielä, arvoisa herra puhemies, kannatan lämpimästi ed. Simo Rundgrenin tekemää ponsiesitystä. On erittäin tärkeää, että paikallisten ihmisten perusoikeuksista pidetään huoli ja nimenomaan niin, että ikimuistoiset nautintaoikeudet säilyvät. Niihin asioihin ei saa suhtautua kevytmielisesti. Se on vakava asia. Ne ovat oikeuksia, joista ehdottomasti tulee huolehtia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon edelliseen ed. Hoskosen puheenvuoroon totean vain, että valtioneuvoston yleisistunto suhtautui hivenen kevytmielisesti, kun tehtiin tällainen päätös vuonna 2003, joka ed. Hoskosen kertomalla tavalla ei ottanut huomioon ikiaikaisia oikeuksia.

Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on todennut selkeästi sen, että vanhojen metsien suojelu esimerkiksi eteläisessä Suomessa ei tule lainkaan heikentämään Suomen metsäteollisuuden asemaa. Suomi esimerkiksi tuo Tanskasta kaksi kertaa enemmän puuta kuin vie sinne, se vaan tuo sen jalostettuna. Ed. Hoskonen, aivan liian halvalla viedään suomalaista metsää ulkomaille, aivan liian halvalla. Mekaaninen puoli nimenomaan on tässä ongelma.

Kun Lappiin perustetaan nyt tämä ja tuo toinen eli Pyhä—Luosto, niin nämä ovat nimenomaan sijoituksia tulevaisuuteen, joista ihmiset saavat leipää Lapissa. Niin kuin nyt tänäkin jouluna: eivät ne englantilaiset, britit, tule katsomaan tänne Suomen Lappiin mitään hakattuja metsäaukeita, vaan he tulevat katsomaan luontoa. He tulevat hakemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään ehkä revontulia ja sitä kaamosta, mikä siellä on, meidän luonnossamme vahvuuksia, joita meidän tulee käyttää Lapissa, mutta myös muualla maassamme.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Selvennyksenä vain se, että Pallaksella ei ole kysymys hakkuiden sallimisesta, vaan matkailullisten edellytysten hyödyntämisen mahdollistamisesta näillä uusilla investoinneilla, jotka sinne on tulossa. Mutta Lapissa pitää myös hakata, se on päivänselvää, ja on pyrittävä siihen, että niitä hakkuita pystytään tekemään enemmänkin, koska puu kasvaa enemmän kuin sitä hakataan Lapissa. Mutta ennen muuta kysymys on jalostusasteen nostamisesta, se on tärkeintä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla käyttämättä tätä oivallista tilaisuutta hyväkseni ja haluan valaista paria seikkaa, jotka mielestäni tässä talossa on melkeinpä kokonaan unohdettu, mutta tuon ne nyt julki tässä puheenvuorossani.

Ensinnäkään suomalainen metsäteollisuus tänä päivänä ei ole enää kansallista metsäteollisuutta. Otin juuri selvää omistussuhteista suurimmissa metsäyhtiöissä Suomessa. Näillä tarkoitan Stora Ensoa, UPM-Kymmeneä ja M-realia, näitä pörssiyhtiöitä. Näistä yhtiöistä Sora Enson omistus on jo noin 70-prosenttisesti ulkomailla, UPM-Kymmenessä se on noin 60 prosenttia ja M-realissa luokkaa 40 prosenttia. Ihan tarkkoja prosenttilukuja en muista ulkoa, ne löytyvät työhuoneestani, mutta nämä luvut kertovat sen karmean totuuden, mikä suomalaisen metsäteollisuuden tilanne tällä hetkellä on.

Sehän on sitä, että olemme integroituneet kansainväliseen suureen ja mahtavaan metsäteollisuusketjuun, jonka pienenä osana täällä koillisessa Euroopan nurkassa olemme. Jos emme huolehdi metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä tässä maassa, kun isot ylikansalliset yhtiöt tekevät päätöksiä siitä, missä päin maailmaa tuotetaan sellua, missä tuotetaan sanomalehtipaperia, hienopaperia, painopaperia, lautaa, lankkua ynnä muita metsäteollisuuden tuotteita, niin suurten, ylikansallisten metsäyhtiöiden talousjohtajat katselevat näitä asioita, ikävä kyllä, enää tietokoneen kylmältä putkelta, joka kertoo heille eri tuotantoyksiköiden kustannukset ja tuotot, joiden perusteella päätökset tehdään. Jos emme pidä huolta siitä, että tämä metsätalouden ketju kannolta maailman markkinoille siitä hetkestä, kun ensimmäinen männyn siemen tai puun siemen maahan kylvetään, tai siitä hetkestä, kun paperilaiva lähtee Helsingin tai Kotkan satamasta kohti maailmanmarkkinoita, on kunnossa, se johtaa vääjäämättä siihen, että isot yhtiöt tekevät omia päätöksiään omista lähtökohdistaan, ja näissä lähtökohdissa suomalaisen ääni kahden suurimman metsäteollisuusyhtiön osalta on jo vähemmistö. M-realin osalta olemme vielä enemmistössä, mutta Stora Enson ja UPM:n osalta olemme jo selkeästi vähemmistössä elikkä päätösvalta on meidän rajojemme ulkopuolella.

Jos ajamme omilla toiminnoillamme, esimerkiksi ylettömillä rauhoitushankkeilla, tilanteen siihen, että isot yhtiöt tekevät päätöksiä, tullaan mahdottomuuksiin. Otetaan vaikka pari karmeaa esimerkkiä, joku Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen, mitä se merkitsee aluetaloudellisesti? Sehän olisi käytännöllisesti katsoen katastrofi. Tai mitä se Pohjois-Karjalassa merkitsisi, jos esimerkiksi Enocellin kokoinen sellutehdas pantaisiin kiinni? Kolmen miljoonan kuution puumäärä vuodessa jäisi jalostamatta, noin hieman yli 100 megawatin voimalaitos lopettaisi pyörinnän ja monta monta muuta, tuhansia työpaikkoja menisi. Kerrannaisvaikutukset olisivat aivan hirvittävät. Siksi tässä yhteydessä pitää, kun luonnonsuojelualueita laajennetaan, ehdottomasti nostaa esille järkevän, kannattavan metsätalouden ylläpito ja sen toimintaedellytysten säilyttäminen.

Jos me puhumme vain ja ainoastaan suojelusta, niin kun jatkuvasti meillä esimerkiksi Metsähallituksen mailla kettinkiporukat riehuvat laillisilla metsänhakkuutyömailla, se ei voi olla suomalaisen metsäteollisuuden kannalta se tilanne, jossa tämän maan hyvinvointia luodaan. Sitä hyvinvointia Suomeen ei varmasti luo mikään eurooppalainen Greenpeace-järjestö, jonka periaatteet, kun erilaisia hankkeita viedään eteenpäin, ovat aivan järjettömiä. Ne lähtevät heidän omista ahtaista näkökohdistaan, joissa suomalaiskansallisen hyvinvoinnin osuus on nolla. Siinä ei suomalaisen ihmisen työpaikkaa tai suomalaista hyvinvointia, suomalaisia peruspalveluita ajatella, ei sitten pätkääkään. Esimerkkinä mainitsen vaikka tämän sertifiointijupakan, fsc:n, jota tässäkin talossa ymmärtääkseni innokkaasti kannatetaan.

Suomessa on metsätalous ollut kestävällä pohjalla aina. Nekin Osaran kuuluisat hakkuuaukeat Lapissa ovat noin 90-prosenttisesti kunnolla taimettuneet ja voivat hyvin. Totta kai ne siinä ajassa, kun ne aikanaan tehtiin, olivat isoja hankkeita. Mitä on nyt tapahtunut? Ne ovat kasvavia nuoria hyviä metsiä, joista lohkeaa myös työtä ja toimeentuloa paikallisille ihmisille.

Tämän kohtalonyhtälön tajuaminen myös luonnon- ja kansallispuistoja ja muita suojelualueita laajennettaessa pitää muistaa. Jos me ummistamme tältä silmämme, me keskustelemme tässä salissa siitä, mistä saamme lisää työvoimahallinnolle rahaa, että nämä työttömät pystytään hoitamaan, mistä saamme rahaa, että peruspalvelut pystytään näillä alueilla hoitamaan, koska aluetalouden kannalta niillä on paljon suurempi vaikutus kuin esimerkiksi sillä, missä se pääkonttori on. Otetaan esimerkiksi vaikka Stora Enso Pohjois-Karjalassa tai Lapissa, en mainosta yhtiötä sen enempää, mutta totean vain, että aluetaloudelliset vaikutukset ovat aivan kaameat, jos jotain ikävää tapahtuu. Se vaikuttaa koko siihen paikalliseen aluetalouteen hyvin hyvin vahingollisesti, jos lakkauttamispäätöksiä tehdään.

Toinen asia: Kun nämä suojelualueet auttamatta tämän nykyajan järjettömyyden, Natura 2000 -hankkeen tiimoilta ollaan liittämässä eurooppalaiseen suojeluverkkoon, sen jälkeen sen päätöksenteon lopullinen päätepiste ei ole Suomessa. Joka ainoa hanke menee valitusteitse Euroopan unionin päätettäväksi. Jos puhumme esimerkiksi näillä luonnonsuojelualueilla vaikka kaivostoiminnan harjoittamisesta, se onnistuu sen jälkeen vain valtavan pitkän valitusrumban jälkeen ja vain valtioneuvoston päätöksellä niin, että sillä on merkitystä. Jokainen pieni hanke, esimerkiksi oma koti, yksityisen ihmisen ajama hanke, ei varmasti ikinä tule onnistumaan niillä alueilla tai niiden läheisyydessä. Tämäkin meidän pitäisi tietää tai ainakin tässä talossa puhua siitä asiasta selvästi ja rehellisesti. Mielestäni se asia on unohdettu aivan kokonaan.

Niistä työpaikoista, mitä metsäteollisuus suoraan ja välillisesti tähän maahan tuo, yhtään ei voi enää menettää, koska jos me työpaikkoja menetämme, me menetämme samalla sen potentiaalin, jonka metsäteollisuus tarjoaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Se tarjoaa osaamista ympäristöpuolelle, se on muun muassa kehittänyt erilaisia jätevedenpuhdistusmenetelmiä, viittaan esimerkiksi Enocellin systeemiin, se puhdistaa myös koko Enon ja Uimaharjun taajaman jätevedet. Se on kehitetty siellä, ja se on erittäin hieno keksintö ja sitä pystytään maailmalla markkinoimaan. Jos me tämän taloutemme moottorin ajamme pikkuhiljaa alas, turha meidän on puhua tässä talossa sen jälkeen työllisyydestä tai paikallisten ihmisten hyvinvoinnista. Tämä on syytä muistaa.

En halua tästä asiasta tämän isompaa numeroa tehdä. Kysymys on vain suomalaisesta elämäntavasta, haluammeko me tässä maassa tehdä metsätöitä alueilla, jalostaa puuta. Monessa puheenvuorossa ennen tätä on jo käyty läpi se, että pitää jalostusastetta nostaa, se on totta, niin kuin ed. Tennilä mainitsi. Totta vieköön, yhtään mottia raakapuuta ei maasta pitäisi viedä pois. (Puhemies koputtaa) Tärkeää on kuitenkin, että edellytykset säilyvät, sen lopun suomalaiset kyllä pystyvät hoitamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Pallas—Yllästunturin kansallispuisto läntisessä Lapissa ei todellakaan ole mikään puuntuotantoalue, niin kuin jo puheenvuorossaan myös ed. Tennilä lappilaisena totesi, mutta se on erittäin merkittävä alue myös kansantalouden ja Lapin talouden kannalta. Kaikkien kuntien edustajien, myös liike-elämän ja erilaisten yrittäjäjärjestöjen ja yksityisten yrittäjien lukuisan joukon puheenvuorot olivat sen suuntaisia, että tällä kansallispuistolla on merkitystä, paljon suurempi merkitys kuin sillä, että sieltä hakattaisiin mahdollisesti metsää ja tehtäisiin hakkuuaukeita. Tämä on aivan selkeä, vahva, positiivinen asia, ja samalla tavalla tämä periaate koskee koko Suomea.

Lopuksi totean puuhun nähden, että Suomen metsäteollisuus tuo jo yli viidesosan puutarpeestaan muualta eli ulkomailta.

Simo Rundgren /kesk:

Puhemies! Haluan vain lyhyesti sanoa tässä, että todellakin tämä lausumaehdotukseni koski vain tätä metsästysasiaa. Mitään semmoisia ongelmia, joista tässä on mainittu, puutuotannon tai jonkun muun osalta ristiriitoja ei ole tuolla havaittu, vaan on katsottu yksimielisesti, että tästä tulee iloa suomalaisille, kun päästään hyvään kansallispuistoon liikkumaan ja vaeltelemaan, ja sitten myöskin todella matkailuun lisää ruisketta. Toivon, että tiedostetaan, että tässä lausumaehdotuksessa todellakin on kysymys vain tästä, ja että se saa laajan, yksimielisen kannatuksen eduskunnassa.