Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää lakivaliokuntaa siitä, että se työruuhkastaan huolimatta käsitteli tämän rikosvahinkolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen erittäin ripeästi. On tietysti syytä olla tyytyväinen siihen, että lakivaliokunta puolsi esitystä muuttamattomana.

Tärkein uudistus tässä yhteydessähän on se, että alaikäisten seksuaalirikosten uhrien korvaussuojaa parannetaan. Heille kärsimyksestä maksettavan korvauksen enimmäismäärä korotetaan 15 000 euroon, kun vastaava enimmäiskorvaus on nykyisin 8 800 euroa. Niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, on tärkeää, että kärsimyskorvauksen enimmäismäärä on nykyistä oikeudenmukaisemmassa suhteessa rikoksen uhrin kärsimykseen, vaikka lapsen kärsimystä ei tietenkään koskaan voida kokonaisuudessaan korvata rahalla.

Toinen tärkeä asia tässä hallituksen esityksessä on se, että henkirikosten uhrien läheisten korvaussuojaa parannetaan. Lakiehdotuksen mukaan taloudellisista menetyksistä kuten hautaus- ja sairaanhoitokustannuksista korvaukset maksettaisiin lyhentämättöminä tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten mukaan. Nykyisin näistä tehdään ennen maksatusta 160 euron niin sanottu perusvähennys. Jatkossa tämä perusvähennys tehtäisiin enää vain aineettomista vahingoista, kuten kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä, maksettavista korvauksista.

Valiokunta on myös aiheellisesti kehottanut seuraamaan uhrin asemaa ja jatkamaan tällä tiellä, jolla uhrin asemaa parannetaan näiltäkin osin.

Sekä seksuaalirikosten uhrit että henkirikosten uhrien läheiset tarvitsevat usein pitkäkestoista tukea ja apua saadakseen toimintakykynsä takaisin ja voidakseen jatkaa elämäänsä eteenpäin. Rikosvahinkolain mukaisen korvausjärjestelmän puitteissa on hyvin rajalliset mahdollisuudet järjestää ja kustantaa tällaisia tukipalveluita. Siksi on erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädännössä ja ohjeistuksessa on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota psykososiaalisen tuen ja palveluiden tarpeeseen traumaattisten tilanteiden, kuten väkivaltarikosten, jälkeen.

Joulukuussa 2009 sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän julkaisussa kunnille ja kuntayhtymille on suunnattu opas traumaattisten tilanteiden psykososiaalisesta tuesta ja palveluista. Lisäksi eduskunnan ennen joulua hyväksymässä terveydenhuoltolaissa on säännös, jonka mukaan kunnan on järjestettävä alueensa asukkaille tarpeellinen mielenterveystyö, johon kuuluu muun muassa yksilön ja yhteisön psykososiaalisen tuen yhteensovittaminen äkillisissä järkyttävissä tilanteissa. Toivottavasti tämä uusi opas ja uusi lainsäädäntö yhdessä nyt muutetun paremman korvauslainsäädännön kanssa johtaa, ja näin uskon, kohtuullisempaan, oikeudenmukaisempaan tilanteeseen näiden järkyttävien rikosten uhrien kannalta.