Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituskausi on ollut sosiaali- ja terveydenhuollossa vaiherikasta aikaa. Olemme saaneet odottaa talouden elpymistä pitkään, ja valtion ja kuntien velanotto on lisääntynyt samalla, kun arviot kestävyysvajeen laajuudesta ovat vain kasvaneet. Näissä olosuhteissa hallitus on vienyt eteenpäin uudistuksia, jotka tulevat määrittämään kuntien toimintamahdollisuuksia vuosiksi eteenpäin.

On erinomaista, että myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla budjetissa painotetaan niin vahvasti työllisyyttä. Ensinnäkin koulutuksen ja muiden työllistymistä edistävien aktiivitoimien ajalta tullaan maksamaan aikaisempaa korkeampaa etuutta. Todella merkittävä uudistus on 300 euron suojaosa, jonka työtön voi tienata kuukaudessa ilman etuuksien leikkautumista. Työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa ja omavastuuaikaa puolestaan lyhennetään, jolloin perus- tai ansiopäivärahan piiriin pääsee aikaisempaa helpommin. Kun täällä on parinkymmenen vuoden ajan puhuttu kannustinloukuista ja työttömyysturvan passivoivasta vaikutuksesta, niin tässä on nyt sellaisia muutoksia, joilla työtön todella palkitaan yritteliäisyydestä ja aktiivisuudesta työnhaussa.

Lisäksi hallitus panostaa monilla tavoin osatyökykyisten ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymiseen pidentäen näin työuria keskeltä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista taas parannetaan joustavalla hoitorahalla, joka kannustaa pienten lasten vanhempia osa-aikatyöhön ja siten lyhentää katkoja työelämästä. Kaikissa näissä toimenpiteissä on kyse siitä, että saamme tärkeät työvoimareservit parempaan käyttöön. Kuten tiedämme, työllisyyden parantaminen on avaintekijä kestävyysvajeen kuromisessa umpeen.

Terveydenhuollon puolella vuosi 2014 tulee merkitsemään huomattavaa laajennusta potilaiden valinnanvapauteen. Silloin astuu voimaan terveydenhuoltolain toinen vaihe, jossa henkilön vapaus valita hoitopaikkansa tulee koskemaan koko maata. Samalla astuu voimaan laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta, jolla pannaan toimeen EU:n potilasdirektiivi. Sen mukaan potilas voi hakea vapaasti hoitopaikkansa koko Euroopan unionin alueelta siten, että hänelle tulee korvata hoito samalla tavalla kuin se kotimaassakin korvattaisiin. Valittu korvausmalli, jossa ulkomailta hankittu hoito korvataan kuten se korvattaisiin täällä kotimaassa yksityiseltä lääkäriltä hankittaessa, ei ole täysin ongelmaton, mutta tämänhetkisistä vaihtoehdoista se on paras. Kolmas potilaan valinnanvapautta lisäävä tekijä on eurooppalainen lääkemääräys, eli Suomesta saadulla reseptillä voi jatkossa hakea lääkkeitä muiden maiden, vaikkapa Viron, apteekeista.

Kokemukset muun muassa Ruotsista ovat osoittaneet, että valinnanvapauden lisääntyminen terveydenhuollossa voi kohdistua kansalaisille epätasa-arvoisesti. Esimerkiksi vähemmän koulutetuilla, vammaisilla ja vanhuksilla ei välttämättä ole todellista mahdollisuutta käyttää tätä vapautta. Tämä riski on meilläkin olemassa, sillä terveysmatkailu tulee edellyttämään riittävää varallisuutta. Meidän tuleekin tarkoin seurata uuden lainsäädännön vaikutuksia hoitoon hakeutumiseen ja terveydenhuollon eriarvoistumiseen.

Nyt kun osana rakennepakettia kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita muutenkin vähennetään, pidän todella tärkeänä, että toimien vaikutukset kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin arvioidaan kunnolla. Meillä tehdään tätä vaikutusten arviointia niin valtion kuin kuntienkin tasolla tällä hetkellä aivan liian vähän. Vain riittävällä ennakkoarvioinnilla voidaan välttyä siltä, että lyhyen aikavälin säästöillä aiheutetaan tahattomasti pitkällä aikavälillä suurempia menoja.

Lisäksi tarvitsemme ennen kaikkea lisää sosiaalisia investointeja sellaisiin toimiin, joiden vaikuttavuudesta on näyttöä. Hyvä esimerkki tästä on Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisille odottaville äideille ja heidän perheilleen kehittämä Pidä kiinni -hoitojärjestelmä, jonka rahoitusta nyt lisätään 1,5 miljoonalla eurolla. Päihdeongelmista kärsivien perheiden varhaisella, intensiivisellä tuella voidaan saada aikaan mittaamattomia inhimillisiä ja taloudellisiakin vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien kädenjälki näkyy vuoden 2014 talousarviossa varsinkin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla vahvasti. Siinä painottuu työllisyys ja työn kannustimet, eikä se vaikeasta taloustilanteesta huolimatta sisällä merkittäviä heikennyksiä heikompiosaisten asemaan. Näissä olosuhteissa pidän budjettia varsin onnistuneena.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoiset sekä laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ehdottoman tärkeitä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla haasteita riittää. Keskittämisen ja palveluiden riittävän saavutettavuuden välinen tasapainoilu ei ole helppoa. Ei etenkään tällä hetkellä, kun vallitseva taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen. Sote-palveluiden osalta tulee kuitenkin pitää mielessä se, että niiden tulee olla kaikkien oikeus riippumatta asuinpaikasta tai sosiaalisesta asemasta. Varakkailla kansalaisilla on varaa hoidattaa itsensä yksityisillä klinikoilla eikä sossun luukuille ole tarvetta mennä jonottamaan. Eli käytännössä sote-palvelut koskettavat eniten heikommassa asemassa olevia kansalaisia. On ymmärrettävää, ettei joka kylässä voida ylläpitää massiivista sairaalaa. Keskittämistä luonnollisesti tarvitaan.

Toisaalta mihin rajaa vedetään? Kuka päättää, mikä sairaala tai sosiaalitoimisto lakkautetaan? Näissä kysymyksissä pitää ajatella inhimillisesti ja ottaa huomioon pieni ihminen. Tällä hetkellä hallituksen keskittämislinja uhkaa maamme kattavaa sosiaali- ja terveyspalveluiden verkostoa, ja tästä näkökulmasta epätasa-arvo kasvaa entisestään. Eri tapoja toimintojen tehostamiseksi tulee analysoida huolella ennen kuin lähdetään edes miettimään esimerkiksi sairaalan lakkauttamista.

On väärin, että Suomi on toisaalla sote-palveluiden osalta hyvinvointiyhteiskunta ja toisaalla taas ei. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa sijaitseva Askaisten terveysasema on hyvä esimerkki terveysasemasta, jonka paikallinen merkitys on mittaamattoman arvokas osa terveydenhuollon kokonaisuutta. Käytännössä aseman lakkauttaminen kasvattaisi tuhansien ihmisten etäisyyttä terveyspalveluihin. Siellä kerättiin adressi, johon tuli valtavasti nimiä, ja toistaiseksi terveysasema saa olla ja toimia. Vastaava tilanne on ajankohtainen valitettavan monin paikoin maassamme.

Lastensuojelun palvelut ovat keskeinen osa sosiaalitoiminnoissa. Mielestäni lastensuojeluun tulisi panostaa nykyistä enemmän, koska sen toimivuudella on kauaskantoiset seuraamukset. Lastensuojelusta säästetyt eurot voivat koitua todella kalliiksi tulevaisuudessa. Talousarvioaloitteessani esitän 750 000:ta euroa lisäystä lastensuojelun palveluiden laadun parantamiseksi myös Varsinais-Suomessa.

Sotiemme veteraanien asiat on hoidettava kuntoon pikimmiten, koska siihen ei enää kauan ole mahdollisuutta. Hallitus ei ole mielestäni talousarviossa varannut riittävästi varoja veteraanien kuntoutukseen, vaikka hieman lisää on tulossa, mikä on hyvä asia. Myös sotavammalaki vaatisi uudistusta. Ministeriön tulisi kiinnittää huomiota lainsäädännön uudistamiseen muun muassa siten, että myös lievästi vammautuneet veteraanit saisivat korvauksen ja riittävän kuntoutuksen. Todellisuudessa sotaan osallistuneet ovat jo niin iäkkäitä, ettei vammaisuusprosentteja pitäisi laskea ollenkaan vaan antaa kaikki tarpeellinen hoiva kaikille sotiemme veteraaneille. Tämä edellyttää riittäviä resursseja sekä toimivaa hakujärjestelmää. Paikkakuntien väliset erot saattavat olla suuria tässäkin asiassa.

Veteraanien kuntoutus on muiden pääluokan 33 asioiden tapaan asia, jossa tasa-arvon tulisi toteutua nykyistä paremmin. Viime vuosina kuntien ja veteraanijärjestöjen yhteistyön parantuminen on ollut veteraaneille suunnattujen palveluiden kehittämisen osalta positiivinen asia. Toki parantamisen varaa tässäkin vielä on. Veteraanien tilanteen parantamiseksi tein talousarvioaloitteen, jossa ehdotan runsasta lisäystä rintamaveteraanien kuntoutukseen ja kotihoitoon. Fyysisen hoidon ja kuntoutuksen lisäksi annan paljon painoarvoa henkisen hyvinvoinnin edistämiselle. Näin ollen päätin talousarvioaloitteessani ehdottaa lisää rahoitusta myös veteraanien ystävätoiminnan edistämiseen. Verrattain pienellä rahallisella panostuksella voitaisiin saada tässä asiassa paljon hyvää aikaan. Tällaisesta ystävätoiminnasta on jo alustavia suunnitelmia tehty.

Lopuksi, arvoisa puhemies, lähettäisin terveisiä sotiemme veteraani Kalervo Savolaiselle sinne Kuopion suuntaan ja kiitän kolmen ritarin taisteluasemissa olevasta kirjasta. Hän oli yhtä aikaa tuolla Tampere-talossa itsenäisyyspäivänä, mutta meidän tiemme eivät valitettavasti kohdanneet, ja sain presidentin kansliasta tällaisen kirjatervehdyksen, jonka hän oli toimittanut sinne. Tämä Kalervo Savolainen oli isäni joukoissa siellä Soutjärven mottitaisteluissa. Hän on tehnyt monta hienoa kirjaa sota-ajasta ja niistä taisteluista. Myös aika monet maakunnan vapaaehtoiset ovat tehneet matrikkeleita eri paikkakunnilta, ja se on todella arvokasta historiaa. Kiitos myös niille vapaaehtoisille.

Ja koska tämä taitaa olla viimeinen puhe meikäläiseltä tässä salissa tänä vuonna, niin toivotan kaikille erittäin hyvää joulua.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama asia, jotka haluan nostaa esille sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta.

Yksi hyvin tärkeä asia itselleni on tänä eduskuntakautena ollut saattohoito ja sen kehittäminen. Saattohoito on kuolemaa lähestyvän potilaan hoitoa, jolla turvataan potilaan arvokas, oireeton ja lempeä elämän päätösvaihe. Saattohoidossa huomioidaan potilaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen tilanne siten, että potilas saisi hyvää, ammattitaitoista hoitoa, apua ja tukea.

Saattohoitoa on kehitetty Suomessa jo vuosia, ja sen laatu on parantunut huomattavasti. Sairaanhoitopiirit, kunnat ja kaupungit ovat laatineet sosiaali- ja terveysministeriön hyvien ohjeistusten mukaan piiri-, kunta- ja aluekohtaisia saattohoitosuunnitelmia ja -ohjeistuksia. Lisäksi saattohoitoon erikoistuneiden lääkäreiden koulutusta on lisätty.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene on selvittänyt suomalaisen saattohoidon tilaa vuonna 2012 ilmestyneessä julkaisussa "Saattohoito Suomessa vuosina 2001, 2009 ja 2012". Julkaisussa todetaan, että saattohoidon suunnitelmallisuus on kehittynyt vuosien 2001 ja 2012 välisenä aikana. Julkaisussa nostetaan esiin kuitenkin myös edelleen saattohoitoon liittyviä epäkohtia, joihin olisi tarpeellista saada korjauksia.

Etenen selvitysten mukaan saattohoitoon tarkoitettujen potilaspaikkojen tarve on Suomessa 500 kappaletta. Paikkoja tarvitaan sairaaloissa, muissa hoivayksiköissä ja myös kotihoidossa. Saattohoitopaikkojen nykymäärä on kuitenkin vain 300, joten paikkoja puuttuu 200. Euroopan palliatiivisen yhdistyksen mukaan saattohoitovuodepaikkojen minimitarve on 10 paikkaa 100 000:ta asukasta kohden. On hyvin tärkeää, että tulevan sote-uudistuksen ja myös tietoomme saamamme rakennepaketin ja niiden uudistusten, muun muassa laitospaikkojen vähentämisen, myötä pidämme yllä keskustelua saattohoitopaikkojen riittämisestä ja nämä rakennepaketissa tapahtuvat säästökohteet eivät kohdistu saattohoitopaikkoihin.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vanhuslaista.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista astui voimaan heinäkuussa 2013. Tavoitteesta huolimatta lakiin ei kirjattu vähimmäismääriä hoidon henkilöstömitoituksille. Muutamat lausunnonantajat vastustivat myös henkilöstömitoitusta koskevan asetuksenantovaltuuden kirjaamista lakitekstiin, eikä sitä sinne kirjattukaan. Lakiesityksen perustelutekstissä kuitenkin todetaan, että mikäli vuoden 2014 loppuun mennessä suoritetun vaikuttavuusarvioinnin yhteydessä ilmenee, että laatusuosituksen mukainen vähimmäismitoitus alittuu yhdessäkin toimintayksikössä, valtioneuvosto antaa vuoden 2015 alussa voimaan tulevan asetuksen, jossa säädetään vähintään laatusuosituksen mukaista vähimmäistasoa vastaava minimimitoitus hoitajien määrälle.

Lakiesityksessä tarkoitettuja laatusuosituksia uudistettiin kesällä laajapohjaisessa työryhmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suositus konkretisoi lain tavoitteita ja on tarkoitettu lain toimeenpanon tueksi. Luonnos laatusuositukseksi hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi on ollut myös luettavissa verkossa ja kommentoitavana otakantaa.fi-sivustolla. Luonnoksessa on kirjaus henkilöstön vähimmäismäärästä ja rakenteesta koti- ja ympärivuorokautisissa hoitoa ja huolenpitoa tarjoavissa palveluissa.

Hoitajamitoituksen osalta uusi laatusuositus heikentää ikääntyvien palveluja. Ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä, tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa hoitohenkilöstön vähimmäistaso on 0,5 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaisessa hoidossa vähimmäismitoitukseksi on kirjattu 0,6—0,7.

Entinen, vuodelta 2008 oleva laatusuositus mitoitti hyvän henkilöstön vähimmäismääräksi 0,6 silloin, kun asiakkaalla on vaikeita somaattisia tai käytösoireita tai kun hoitoympäristön koko tai rakenteelliset puitteet aiheuttavat hen- kilökunnan lisätarpeita. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien kohdalla hyvä mitoitus oli 0,7—0,8.

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien ja somaattisista käytösoireista kärsivien ikääntyneiden osalta laatusuositukset ovat siis heikentymässä. Onkin syytä kysyä, millä ihmeen perusteella näitä laatusuosituksia vanhuspalvelulain toimeenpanossa heikennettiin näin huomattavasti.

Muutama talousarvioaloite, jonka tein: toinen koskettaa ikäihmisten asumista kotona ja toinen laitospaikoilla — toivoisin niihin kohdistettavan hieman enemmän rahaa — ja sitten on myös tämä lastensairaala.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esiin huoleni lapsiperheiden varhaisesta tuesta kunnan lastensuojelussa. Lastensuojelu on Suomessa nurinkurisessa tilanteessa. Viimesijaisista toimenpiteistä, huostaanotoista ja kodin ulkopuolisista sijoituksista, on tullut ensisijaista toimintaa. Varhainen ja ennakoiva työote — siinä olisi ratkaisu, jolla myöhempiä ongelmia saataisiin ehkäistyä ja kustannuksia pienennettyä. Me olemmekin omassa vaihtoehdossamme esittäneet lastensuojelukertoimen muuttamista varhaisen puuttumisen kertoimeksi. Rahaa tulisi kunnille ennalta ehkäisevästä toimesta. Vuodelle 2014 valtionosuuksia lisätään lastensuojeluun. Tämä on oikeaan kohteeseen käytettyä rahaa, jolla varmistetaan lasten ja perheiden lakisääteisten oikeuksien toteutuminen lastensuojelussa määräajan kuluessa.

Ennalta ehkäisevää matalan kynnyksen perhetyötä pitää kehittää edelleen. Neuvolat tavoittavat kaikki lapsiperheet. Siellä perheen ongelmat on mahdollista havaita ajoissa. Vanhemmuuden tukeminen, avun saaminen samasta paikasta tuttujen henkilöiden tuella madaltaa kynnystä myöntää oma avuntarve ja vastaanottaa perheelle tarjottava varhainen tuki. Vantaalla toteutetaan vuonna 2000 projektista alkunsa saanutta ja hyväksi havaittua toimintamallia, jossa yhdeksän perhetyöntekijää on sijoitettu neuvoloihin tekemään terveydenhoitajan parina perhetyötä ennalta ehkäisevänä matalan kynnyksen lastensuojelutyönä. Samankaltaista toimintaa on muissakin kunnissa, esimerkiksi Imatralla. Nämä ovat juuri niitä matalan kynnyksen ennalta ehkäiseviä palveluita, joista on huutava pula. Tässä olisi hyvä esimerkki kopioitavaksi muihinkin kuntiin ennakoivasta ja ennalta ehkäisevästä perhetyöstä. Edullisempaakin se on kuin korjaavat toimet myöhäisemmässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Tiedän toistavani omia sanomisiani. Valtionosuuksien leikkaamisen johdosta edellä kertomani kaltaiset palvelut muun muassa neuvoloissa ovat vaarassa loppua hyvistä kokemuksista ja tuloksista huolimatta. Kuntien kireän taloustilanteen vuoksi kuntien etsiessä säästöjä vain niiden lakisääteiset tehtävät ovat turvassa leikkauksilta ja vähennyksiltä.

Arvoisa puhemies! Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet hälyttävässä kasvussa jo pitkään. Hoitoon pääsy nuorille sekä nuorille aikuisille on tehty erittäin haasteelliseksi ja osoittautunut joissain tapauksissa jopa mahdottomaksi. Mikäli nuorten ongelmat ovat sekä päihde- että mielenterveyspuolen yhteissumma, ongelmaista väsynyttä nuorta siirrellään luukulta toiselle kenenkään ottamatta hoitovastuuta sairaasta, heikosta ihmisestä. Nuoret jätetään ilman apua oman hätänsä keskelle. Vastuu hengestä ja ter-veydestä jää läheisille, joille tehtävä on liki mahdoton. Matalan palvelun toimipisteet ja psykiatriset hoitajat ammattitaidollaan voisivat olla avainasemassa hoitoon ohjaamisessa oikeanlaisen avun piiriin. Akuuttivaiheessa tulee olla tarjolla matalan kynnyksen toimipaikka, jossa nuoren tilanne otetaan haltuun.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidossa kotihoitoon painottaminen laitoshoidon sijasta on hyvä asia, mikäli se toteutetaan oikeankaltaisilla toimilla. Tällä hetkellä kotihoidossa olevat vanhukset ovat kovin epätasa-arvoisessa asemassa keskenään asuinkunnastaan riippuen, on sitten kysymys hoitokäyntien kerroista vuorokaudessa, niiden pituudesta, hoitotoimenpiteistä tai hoitotarvikkeiden riittävyydestä. Kotihoitoa toteutetaan kunnissa eri tavoin, ja kriteeritkin kotihoidon tarpeelle vaihtelevat. Taloudellisen tilan heikentyessä kunnissa saatetaan kotihoidon piirissä pysymisen kriteereitä tiukentaa osana säästötoimenpiteitä. Kotihoitoon tarvitaankin pikaisesti yhteiset säännöt, joiden kanssa mennään eteenpäin ja joihin kunnat velvoitetaan. Tänäkin syksynä eri kuntien lautakunnissa on tehty päätöksiä, joilla vähennetään ja poistetaan kotihoidosta resursseja.

Kotihoidossa sekä omaishoidossa kotonaan olevien vanhusten ja vammaisten kodeissaan asumisen tueksi on heidän asuntoihinsa useissa tapauksissa tehtävä kotona asumista, liikkumista ja hoitotoimenpiteitä mahdollistavia muutoksia. Näihin muutoksiin tulee jatkossa varata määrärahaa, jotteivät kunnat kustannusten pelossa jätä tarvittavia muutoksia tekemättä. Meidän vaihtoehdossamme tähän olisi osoitettuna rahaa.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tilanne ei ole sen parempi. Useassa kunnassa säästöjä kohdistetaan omaishoitajiin. Tukea pienennetään tai kriteereitä tiukennetaan niin, että tämänhetkisiä tuensaajia putoaa kokonaan tuen piiristä pois. Tämän ikävän uutisen meille kertoi joulukuun alussa Yle. Esimerkiksi Kuopiossa tuki loppuu ensi vuonna noin 90 omaishoitajalta. Koko Itä-Suomessa luvun arvellaan olevan satoja. Siirtämällä omaishoidon tuen Kelan hoidettavaksi saattaisimme omaishoitajat tasa-arvoiseen asemaan asuinkunnasta riippumatta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien tuottavuuden lisäämisestä puhutaan paljon, ja niin pitääkin, mutta yhtä tärkeää olisi puhua toimintojen vaikuttavuudesta. Valitettavasti kunnissa on liian vähän terveystaloustieteellistä osaamista, ja tästä johtuen kunnissa ei osata tehdä kustannusvaikuttavuusanalyysejä. Pelkkien tuottavuuslukujen laskeminen voi johtaa harhaan, jos toiminnot eivät samalla ole vaikuttavia.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu on osaltaan johtunut siitä, että säästöpäätöksiä on tehty ilman vaikuttavuuden arviointia. Pienellä viiveellä nämä päätökset ovat aiheuttaneet toimintamenojen kasvua. Hyvä esimerkki tästä on ennalta ehkäisevien ja kuntouttavien toimenpiteiden laiminlyöminen. Kun kotihoidon työntekijät eivät ennätä tehdä kuntoutta-vaa hoitotyötä, ikäihmiset menettävät toimintakykynsä ja joutuvat laitoshoitoon turhan takia. Mikään ei ole niin kallista kuin laitoshoito. Kun neuvoloissa ei terveydenhoitajien työparina ole perhetyöntekijöitä, perheiden tilanteet vaikeutuvat liikaa ja ajaudutaan helpommin lastensuojelun asiakkaiksi. Lastensuojelun toimenpiteet maksavat kunnille enemmän kuin perhetyöntekijöiden työpanos.

Toisaalta ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta ei voi sysätä vain sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnoiksi. Kunnissa tulisi entistä enemmän siirtyä terveys ja hyvinvointi kaikissa politiikoissa -mallin mukaiseen ajatteluun ja ymmärtää, että kaikkien hallintokuntien on osallistuttava tähän. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä terveydenhuollon osuus on vain noin 20—25 prosenttia. Sosiaali- ja terveystoimi yhdessä saavat jo hiukan enemmän aikaan. Jos haluamme saada ennaltaehkäisyllä ja kuntoutuksella todellisia vaikutuksia aikaan, kaikkien hallintokuntien tulee toimia samaan suuntaan. Siksi sosiaali- ja terveystoimen irrottaminen kunnan muista toiminnoista on erittäin vaarallista.

Kansanterveyden parantaminen ei korjaa kestävyysvajettamme, mutta toisaalta terveyden eriarvoistuminen, syrjäytyminen sekä sairauksien ja ongelmien ennaltaehkäisyn puutteet aiheuttavat yhteiskunnassa jopa kymmenien miljardien ylimääräiset vuosittaiset kokonaiskustannukset. Voidaankin kysyä, miten meillä on varaa tähän.

Nykyisin puhutaan paljon näyttöön perustuvasta toiminnasta. Mielestäni olisi syytä puhua myös näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Päätösten taustalla täällä eduskunnassa ja kunnissa pitäisi olla tutkittu tieto eikä niin sanotusti mutuilu. Tämän takia toivoisin kaikkiin hallituksen esityksiin enemmän ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia, esimerkiksi juuri terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia. Edes sosiaali- ja terveysministeriön kaikista lakiesityksistä en ole löytänyt terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia, ja tähän toivoisin jatkossa kiinnitettävän enemmän huomiota.

Toisaalta toivon, että myös kaikkien lakien ja kunnallisten päätösten vaikuttavuuden arviointia tehtäisiin nykyistä enemmän myös jälkikäteen. Näin saisimme selvitettyä, mikä merkitys tehdyillä päätöksillä on ollut inhimillisesti ja taloudellisesti.

Tarvitsemme tutkimusnäyttöä päätöksenteon perustaksi. Siksi olenkin huolissani sektoritutkimuslaitosten määrärahojen leikkaamisesta. Erityisesti näin suuren yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikana olisi äärettömän tärkeää tehdä kunnollista tutkimus- ja selvitystyötä. Tässä työssä sektoritutkimuslaitosten rooli on merkittävä. Toisaalta sektoritutkimuslaitoksille on lainsäädännössä vyörytetty enenevässä määrin muitakin velvoittavia tehtäviä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa näiden laitosten asiantuntijat kertoivat, että heillä tulee olemaan suuria vaikeuksia edes näiden lakisääteisten tehtäviensä toteuttamisessa huomattavasti niukentu-neilla resursseilla.

Arvoisa puhemies! Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kliinisessä toiminnassa on jatkossa entistä enemmän panostettava näyttöön perustuviin toimintoihin. Potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annetun EU-direktiivin, niin sanotun potilasdirektiivin, hyväksymisen yhteydessä perustettiin terveydenhuollon palveluvalikoimaa määrittelevä toimielin, jonka tarkoituksena on arvioida kliinisten hoitokäytäntöjen vaikuttavuutta. Lääketieteen puolella on jo toki aiemminkin luotu niin sanottuja Käypä hoito -suosituksia, jotka ovat perustuneet tutkittuun näyttöön.

Terveydenhuollon vaikuttavuuden kustannuksiin vaikuttavat muutkin tekijät kuin lääketieteen käytännöt. Yhtä tärkeää on, että muiden ammattiryhmien toiminta ja käytännöt perustuvat näyttöön. Siksi olenkin erittäin iloinen, että Hoitotyön Tutkimussäätiö sai rahoitusta, jonka avulla se voi laajentaa nykyistä toimintaansa. Siellä tehdään arvokasta työtä tutkittuun näyttöön perustuvien ja vaikuttavien hoitomuotojen hoitosuositusten luomiseksi.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tainio piti täällä erinomaisen hyvän ja kattavan puheenvuoron. Itse haluan tässä puheenvuorossa kiinnittää pariin seikkaan vakavaa huomiota.

Valtiovarainvaliokunta toivoi vuosi sitten, että päihdeäitien hoidon rahoitus otettaisiin huomioon jo seuraavan talousarvion valmisteluvaiheessa. Rahoituksen vakinaistaminen odottaa kuitenkin vielä sote-uudistusta, joten erillinen päihdeäitien hoidon määräraha on tänäkin vuonna tarpeen.

Toimet, jotka mahdollistavat Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen sopimuksen eli niin sanotun Istanbulin sopimuksen ratifioinnin, ovat erittäin kipeästi kaivattuja. Ratifiointi edellyttää meiltä muun muassa turvakotipaikkojen merkittävää kasvattamista. Lähisuhdeväkivalta on Suomen vakavimpia turvallisuusongelmia, josta olemme myös saaneet useita huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä. Suomi on sitoutunut myös hallitusohjelmassa lähisuhde-, perhe- ja seksuaalisen väkivallan uhrien avun parantamiseen, turvakotipaikkojen lisäämiseen ja niiden alueellisesti tasapainoisempaan jakamiseen. Yksi merkittävä askel oli osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa tehty päätös siirtää turvakodit suoraan valtion vastuulle, mikä selkeyttää niiden asemaa ja rahoitusvastuuta.

Valtiovarainvaliokunta siirtäisi Istanbulin sopimuksen edellyttämän rahoituksen lisäyksen seuraavaan kehyspäätökseen ja lisäisi ensi vuodelle 300 000 euroa tähän liittyviin valmisteluihin. Tämä on oikea suunta, mutta lupaukset odottavat vielä lunastamistaan.

Arvoisa puhemies! Talousarvion yhteydessä nostetaan myös alkoholiverotusta. Korotus kohdistuu eri juomaryhmiin siten, että verotus nousee yhtä paljon suhteessa puhtaaseen alkoholiin. Veroa aiotaan korottaa keskimäärin noin 7 prosenttia, ja alkoholijuomien hinnat nousisivat keskimäärin 2,3 prosenttia eli varsin vähän, oluttölkki keskimäärin 4 senttiä purkilta. Alkoholiverotusta tulee jatkuvasti tarkastella kokonaiskulutuksen ja verotulojen sääntelemiseksi.

Hallitusohjelman mukaiset maltilliset korotukset eivät johda kotimaisen alkoholimyynnin merkittävään korvautumiseen matkustajatuonnilla. Kokonaiskulutuksen ja terveyshaittojen suhde on ollut jokseenkin kiinteä, mutta toisaalta kulutus on eriytynyt väestöryhmittäin ja monet haitat ovat keskittyneet suurkuluttajaryhmään. Suomessa viinaan kuolee vuosittain runsaat 2 000 ihmistä, ja tämä tarkoittaa rahaksi muutettuna 1:tä miljardia. Jos kulutusta saataisiin vähennettyä litralla vuodessa, alkoholikuolemat vähenisivät noin 400:lla.

Verotukseen ja kokonaiskulutukseen vaikuttamisen rinnalla tulisi rakentaa sellaista alkoholipolitiikkaa, joka huomioi haittakäytön taustalla olevat yhteiskunnalliset ongelmat eikä hankaloita laatuun keskittyvän kohtuullisen käytön kulttuurin leviämistä. Tällaista politiikkaa olisi muun muassa pienten erikoisjuomien valmistajien, muun muassa pienpanimojen, toiminnan helpottaminen. Olisi aika päästä eroon tutkijoiden kieltolakitraumaksi kutsumasta kulutuksen jatkuvasta ongelmasta.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tutkimuslaitoksiin kohdistetaan sekä kuluvana vuonna että ensi vuonna huomattavia säästöjä. Suomalaisen sosiaali- ja ter-veydenhuollon toimivuuden sekä kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen vuoksi on välttämätöntä, että tutkimuslaitokset pystyvät tuottamaan tietoa vakailla resursseilla pitkäjänteisesti.

Olemme tottuneet ajatukseen, että suomalainen tutkimustieto on korkeatasoista, laaja-alaista ja luotettavaa. Meidän on varmistettava päätöksillämme se, että todella se on sitä myös jatkossa. Painopisteen siirtäminen lyhytjänteisiin hanke- ja tilaustutkimuksiin ei voi tällaista tulosta taata. Kaikkien tutkimuslaitosten rahoituksen ja toiminnan vakaus on taattava seuraavassa kehyspäätöksessä ja tutkimuslaitosten kokonaisuudistuksen jatkovalmistelussa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla on paljonkin teemoja, joita haluaisin nostaa esiin, mutta keskityn aluksi lapsiperheiden asemaan.

Kuten tässä salissa on usein toistettu, meillä ei ole varaa toistaa niitä virheitä, joita teimme 1990-luvun laman aikana, kun muun muassa lasten ja nuorten palveluista leikattiin. Myöhemmin on osoittautunut, että näiden leikkausten hinta on ollut kova ja seuraukset näkyvät nykypäivänäkin.

Ne näkyvät toisaalta ihmisten elämässä, kun eriarvoisuus on lisääntynyt ja köyhyys kasvanut ja muuttunut myös ylisukupolviseksi. Mutta ne näkyvät myös lapsiperheiden palveluiden nykyisessä tasossa. Monellakaan alalla ei ole päästy takaisin lamaa edeltävään palvelutasoon. Yksi erittäin vakava esimerkki on lapsiperheiden kotipalveluiden järjestäminen. Vaikka niistä on viime vuosina puhuttu paljon, kunnat tinkivät helposti niiden järjestämisestä.

Meidän on kehitettävä perhetukipalveluja karsimisen sijaan. Tämän rinnalla meidän on arvioitava myös lapsiperheiden riittävä sosiaaliturva, niin minimivanhempainpäivärahataso, elatustukitaso kuin myös lapsiperheiden asumistuki. Kyse on kokonaisuudesta, jonka tavoitteena on oltava poistaa lapsiperheiden köyhyyttä ja lisätä hyvinvointia.

Kun me nyt perhepoliittisen linjanvedon yh-teydessä karsimme kuntien velvoitteita ja pyrimme kohdentamaan resursseja nykyistä tehokkaammin, olisi tärkeää satsata nimenomaan lapsiperheiden tavallista arkea tukeviin peruspalveluihin. Sieltä saamme kaikkein parasta tulosta aikaan. Niin parannetaan jokaisen lapsen ja nuoren kasvun edellytyksiä. Kun perhe saa tukea arkeensa, vanhemmat jaksavat paremmin ja koko perheen hyvinvointi lisääntyy. Kun neuvolatoiminta ja kouluterveydenhuolto pelaavat, monet asiat ratkeavat parhain päin jo ennen kuin niistä ehtii kehittyä mitään ongelmia lapsen kasvuun tai kehitykseen.

Esimerkiksi neuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut ovat tiukentuneen normiohjauksen, korotettujen valtionosuuksien sekä valvonnan myötä parantuneet. Kaikkien terveystarkastusten ja erityisesti laajojen terveystarkastusten toteuttaminen on huomattavasti yleistynyt niin neuvolassa kuin kouluterveydenhuollossa.

Kuitenkaan, kuten perusterveydenhuollossa laajemminkin ottaen, etenkään lääkäreiden määrä ei ole vielä tyydyttävällä tasolla, vaan riittävästi koululääkäreitä on vain 11 prosentissa terveyskeskuksista. Sen vuoksi on tärkeää, että kouluterveydenhuollon parantamista jatketaan edelleen. Samassa hengessä myös ensi vuonna voimaan tuleva oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädännön kokonaisuudistus on osoitus hyvästä ehkäisevästä peruspalveluita turvaavasta laista, jonka olemme saaneet aikaan vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Vastaavalla tavalla meidän pitää onnistua myös tulevan sosiaalihuoltolain uudistuksen kanssa.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme kuntien järjestämisvastuulla olevista sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista, on hyvä pitää mielessä, että valtiolla on vain ohjaava rooli siinä, miten palvelut kunnissa järjestetään ja mihin valtionosuudet tarkasti ottaen käytetään. Siksi olisi tärkeää, aivan kuten valiokunnan mietinnössä on painotettu, että parhaat käytännöt ja kuntien kehittämät vaikuttavat, kustannustehokkaat mallit hyödynnetään.

Yksi iso toimintamalli, tai oikeastaan toimintafilosofia, on ennalta ehkäisevien palveluiden tehostaminen ja palvelukokonaisuuksien järjestäminen niin, että ennakoivasta ja monialaisesta työstä saadaan paras tulos aikaan. Ennaltaehkäisyllä voidaan saavuttaa myös suuria taloudellisia säästöjä lastensuojelussa, psykiatrisissa palveluissa, vanhustyössä ja terveydenhoidossa.

Esimerkiksi lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää työtä tai avohuollon työtä on kannatettavaa. Tämän faktan pitäisi pysäyttää meidät kaikki ajattelemaan, miten kunkin omassa kunnassa palvelut järjestetään ja onko kaikki voitava tehty, jotta lasten hyvä kasvu on turvattu.

Arvoisa puhemies! On olennaista, että satsataan riittävästi sekä ehkäisevään että korjaavaan toimintaan. Eli koska varsinaisia lastensuojelupalveluita kuitenkin tarvitaan, ne pitää myös resursoida riittävästi ja järjestää palvelut vaikuttavasti. Onkin hyvä, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta olemme voineet tehdä myös parannuksia lastensuojelun kehittämiseen.

Eduskunta lisäsi kuluvan vuoden talousarvioon 3,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden ennalta ehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lisäksi hallitus esittää lastensuojeluun lisäresursseja ensi vuodelle, sillä valtionosuuksia korotetaan 4,65 miljoonalla eurolla lastensuojelun kehittämiseksi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalla olisi paljon tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, joista olisi hyvä nostaa esille ne keskeisimmät ainakin. Ajan rajallisuuden vuoksi keskityn oikeastaan vain yhteen asiaan.

Haluan kuitenkin kiittää hallitusta siitä, että se ei pelkästään leikkaa vaan se myös lisää joissain kohdin määrärahoja: valtiovarainvaliokunnan huomio kiinnittyi esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton kehittämän Pidä kiinni -hoitojärjestelmän toimivuuteen, ja se myönsi 1,5 miljoonaa lisää päihdeäitien hoidon varmistamiseksi. Tällainen ennalta ehkäisevä työ on tärkeää ja arvokasta, koska se säästää käytännössä yhteiskunnan varoja, ei pelkästään lasten osalta vaan myös äitien osalta. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että tämä rahoitus täytyy saada kestävälle pohjalle, että hallitus ottaa tämän huomioon 2015 talousarviota esittäessään. Toivonkin, että hallitus tämän huomioi.

Toisena tärkeänä kohtana pidän sitä huomiota, että valtiovarainvaliokunta lisää nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn 400 000 euroa matalan kynnyksen toiminnan juurruttamiseen. Tämä Sininauhaliiton Vamos-projekti on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tiivis ja moniammatillinen rinnalla kulkeminen auttaa nuorta juurtumaan osaksi yhteiskunnan palveluita ja toimintoja. Pitäisinkin tärkeänä, että hallitus huomioisi tulevaisuudessa enemmän tällaista ennalta ehkäisevää työtä. Sininauhaliitolla on noin 100 järjestöä, jotka toimivat nimenomaan ennalta ehkäisevän ja korjaavan työn alueella erinomaisin tuloksin.

Arvoisa puhemies! Varsinainen päähuomioni koskee valtiovarainvaliokunnan ehkä hyvin pieneltä kuulostavaa huomiota. Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että äitiyspakkaukseen ei enää sisälly imetysopasta. Aika hyvä huomio. Itseäni tämä siinä mielessä koskee, koska sattuneesta syystä olen saman talon katon alla kätilön kanssa, ja hän on tällä alueella kouluttajana, ja jotain olen siitä kuullut.

On mielenkiintoinen asia — jos ei tiedä sitä aikaisemmin — että 95 prosenttia ensisynnyttäjistä valitsee äitiyspakkauksen. Äitiyspakkauksia jaetaan noin 40 000 vuodessa. Mutta kuitenkaan vuodesta 2011 lähtien tätä imetystietoa ei enää jaeta äitiyspakkauksen mukana. Asia on korvattu listalla www-osoitteita. Äitiyspakkaus on kuitenkin ollut suosiossa ja ainoa luotettava kanava imetystiedon jakeluun ennen kaikkea ensisynnyttäjälle. THL on imetyksen edistämisohjelmassaan 2009—2012 olettanut, että Kätilöliitto jakaa tämän vihon kaikille ensisynnyttäjä-äideille.

No, tämä on hyvin vaikeaa nytten tämän johdosta, koska tällainen päätös on jossakin tehty. Siinä mielessä, vaikka tämä on vähäpätöiseltä kuulostava asia, toivoisin, että tämä jatkossa selvitettäisiin, voisiko tätä hyvää perinnettä jatkaa. Mehän tiedämme, että imetys suojelee lasta infektioilta ja lisää vastustuskykyä. Lisäksi suomalaisen psykiatrian väitöstutkimuksen mukaan lapsena saatu rintaruokinta voi vähentää vihamielisyyttä. Mitä pidemmälle lääketiede menee, niin sitä enemmän se vahvistaa sitä, että rintaruokinta on lapsille hyvin tärkeää. Toivoisin, että valiokunta seuraa jatkossa tämän tiedon leviämistä. — Kiitos.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän suuri asia on ollut sote-uudistus ja sitä valmistelleen työryhmän raportti. En mene sen yksityiskohtiin, mutta menen siihen, miten tästä eteenpäin.

En tiedä, missä muodossa hallitus lähettää lausuntopyyntönsä kunnille, mikä on se pohja, onko se suoraan se paperi vai onko se jotakin muuta. Oleellista on se, että kuntien lausunnot otetaan huomioon — että kuntien lausunnot otetaan huomioon, se on hyvin tärkeä asia. Olen hyvin huolissani siitä tilanteesta, tai luulisi hallituksen olevan huolissaan, jos ajetaan väkisin läpi tämän tyyppinen ratkaisu, joka tässä työryhmän esityksessä on. Ketkä ovat ne, jotka sen toteuttavat? Nimittäin näyttää siltä, että ne, jotka ovat keskeisessä roolissa siinä, eivät usko tähän esitettyyn pohjaratkaisuun. Ei ole vähäisestä asiasta kysymys.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen kokonaisuus, joka liittyy tähän, on nämä palvelut sinänsä, joka on pääasia. Meidän olisi pitänyt keskittyä koko uudistuksessa palvelunäkökulmaan, mutta tässä sote-uudistuksessa pääasiaksi tuli systeemi, järjestelmä, hallinto, ja kun näin on, se päätarkoitus unohtuu. Tässä pantiin palvelemaan tämä suuri sote-uudistus kuntarakenteen muutosta, ja tulokset eivät sen vuoksi tule olemaan hyviä. Palveluista toinen näkökulma, johon viittasi muun muassa äsken edustaja Mäkisalo-Ropponen, on se, että meidän pitää pystyä arvioimaan eri toimintojen vaikuttavuutta paljon tehokkaammin kuin nyt sekä kuntatasolla että valtakunnan tasolla. Se on ollut pitkän aikaa melkoinen ongelma, että tässä ei ole riittävästi osaamista.

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua myös siihen, mikä on, voiko sanoa, sosiaali- ja terveydenhuollon alalla suurin kustannuksia aiheuttava asia. Se on pahoinvointi, ja se pahoinvointi näkyy kaikenikäisissä ihmisissä: se näkyy syrjäytymisenä, ja se näkyy monenlaisena muuna ongelmana.

Edustaja Kiljunen puuttui edellä lapsiperheiden tilanteeseen. Se on hyvin ajankohtainen ja tärkeä asia. Meidän on tärkeä tukea vanhemmuutta ja sitä, että kodit ovat eheitä, turvallisia ja että lapsilla on turvallinen kasvuympäristö. Meidän on syytä tukea vanhempia kasvamaan vanhemmuuteen ja vastuuseen lapsista. Muuten käy niin, että lasten lähin omainen on käytännössä viranomainen. Kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa, vaan päävastuun tulee olla vanhemmilla, ja sitä vastuun ottamista meidän on tuettava. Siihen liittyvät sitten ne tuet, joita perheiden hyvinvointiin osoitetaan, ettei niitä ajeta laman aikana tai talou-dellisen niukkuuden aikana alas. Siihen kuuluu kotihoidon tuki, siihen kuuluvat lapsilisät, ja siihen kuuluu kotipalvelu. Oikea-aikainen apu auttaa paljon selviytymään, ja sen taloudellinen, henkinen ja sosiaalinen vaikutus on merkittävä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tähän pahoinvointiin liittyen tartun yhteen asiaan, jonka edustaja Tiainen otti esille, ja se on se, miten suuri ongelma yhteiskunnassamme, pahoinvointiin vaikuttava ongelma, on alkoholi. Välilliset kustannukset, jotka tässä salissa monta kertaa ovat olleet esillä, ovat vuositasolla eri arvioiden mukaan 3—5 miljardia euroa. Se on valtava summa. Hyvin vähän puhutaan esimerkiksi siitä, että vuosittain rattijuopon uhrina kuolee noin 80 ihmistä ja kuinka paljon vammautuukaan. Ne asiat, millä voimme tähän vaikuttaa, ovat myös koko yhteiskuntamme hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Alkoholipolitiikka kaikkine toimenpiteineen on hyvin tärkeä.

Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että meillä yhteiskunnassamme on taipumus vähätellä näihin liittyviä ongelmia. Mielestäni näihin asioihin pitää pystyä tarttumaan ajassa ja riittävin toimenpitein.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Tänään olemme keskustelleet Suomen tulevasta mallista sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Vähemmälle huomiolle tämän päivän keskustelussa on jäänyt kolmannen sektorin toimijoiden panos.

On tunnettua, että erilaisten järjestöjen kautta pystytään tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemia palveluja erittäin kustannustehokkaasti. Kuulin äskettäin erään asiantuntijan arvioivan, että parhaimmillaan järjestöjen kautta tehtyjen panostusten vipuvaikutus on jopa kahdeksankertainen, eli yhden euron panoksella saadaan kahdeksan euron tulokset. Tätä vipuvaikutusta olisi tulevaisuudessa pystyttävä hyödyntämään paljon nykyistä tehokkaammin. Rahoituksen suuntaamisen avulla tulisi kolmannen sektorin toimijoita ohjata erikoistuneeseen ja laadultaan korkeatasoiseen toimintaan julkisia ja kaupallisia toimijoita täydentävillä palvelutuotannon sektoreilla.

Yhtenä erinomaisena esimerkkinä haluan tässä nostaa esille kaikkein vaikeimmin työllistettävien avuksi kehitetyn vaihtoehtoisen koulutuksen mallin, joka tunnetaan nykyisin nimellä Valo-malli. Tätä mallia on kehitetty ja pilotoitu Rauman Seudun Katulähetyksen toimesta — järjestön, joka muuten kuuluu edustaja Niikon mainitseman Sininauhaliiton verkostoon — jo useiden vuosien ajan.

Mehän tiedämme, että osalle peruskoulun lopettaneista nuorista toisen asteen koulutukseen siirtyminen on kerta kaikkiaan ylittämätön kynnys. Tämä johtuu siitä, että näillä nuorilla elämänhallinta on siinä määrin hukassa, että normaaliin tavoitteelliseen päiväopiskeluun toisen asteen oppilaitoksessa ei yksinkertaisesti ole valmiuksia. Näitä nuoria on maassamme tuhansia. Ongelmien taustalla voi olla päihdeongelmia, rikoskierrettä, mielenterveysongelmia ja muita tämänkaltaisia henkilökohtaiseen elämään liittyviä syitä, jotka muodostuvat esteeksi normaalin koulunkäynnin onnistumiselle.

Moni kunnan sosiaalityöntekijä on miettinyt, mitä näiden nuorten kanssa olisi tehtävä. Ovatko he menetettyjä tapauksia, tuomittuja syrjäytymään? Sen lisäksi, että kyseessä on mitä surullisin inhimillinen tragedia, on syrjäytyminen ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuminen myös taloudellinen kysymys. On arvioitu, että yksi ulkopuoliseksi ajautuva nuori tulee maksamaan elinaikanaan yhteiskunnalle jopa 1,5 miljoonaa euroa erilaisina yhteiskunnan tukipalveluina.

Valo on kolmannen sektorin toimijoiden panokseen vahvasti nojaava toimintamalli, joka on jo osoittanut toimivuutensa. Mallissa yhdistetään toisen asteen koulutus ja kuntouttava työpajatoiminta. Työpajassa nuori saa käytännönläheistä opetusta, ja koulutuksen sopivassa vaiheessa hän voi näyttökokeella osoittaa hankkimansa osaamisen työpajan kanssa yhteistyösopimuksen tehneelle toisen asteen koulutusorganisaatiolle. Tällä tavalla ongelmainen nuori saa todistuksen suoritetusta toisen asteen koulutusohjelman osasta ja saattaa tämän todistuksen avulla jo työllistyä tai sen ansiosta rohkaistua ja motivoitua jatkamaan opintoja toisen asteen oppilaitoksessa. Monille nuorille tämä matalan kynnyksen koulutusmuoto on ollut se pelastusrengas, jolla syrjäytymiskierre on saatu poikki.

Valo-koulutuksen piiriin tulleista niin sanotuista toivottomista tapauksista on peräti 60 prosenttia saanut kiinni elämän syrjästä ja pystynyt siirtymään joko työelämään tai koulutukseen, kun perinteisin menetelmin tämä eteenpäinohjautumisprosentti on 10 prosentin suuruusluokkaa. Tällä hetkellä mallia ollaan levittämässä uusille paikkakunnille Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen verkostossa, ja on realistista olettaa, että Valo-mallin avulla pystytään tulevina vuosina pelastamaan jopa satoja nuoria kohtalokkaalta ja todellakin kalliiksi tulevalta syrjäytymiskierteeltä. Ja niin kuin jo aiemmin tässä kuulimme, STM:n pääluokkaan on sisällytetty 100 000 euron määräraha Valo-mallin edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Valo-hanke on oivallinen esimerkki siitä, miten kolmannen sektorin toimijat voivat todella merkittävällä panoksella tukea julkista sektoria peruspalvelujen tuottamisessa. Toivon, että näitä mahdollisuuksia opimme tulevaisuudessa hyödyntämään täysimääräisesti, kun käymme nujertamaan miljardien kestävyysvajettamme.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tässä muutama asia, joihinka halusin vielä tulla sanomaan. Aiemmin keskityin lähinnä lapsiperheiden palveluihin, mutta nyt nostan esille muutaman minulle tärkeän asian.

Omaishoito on ollut minulle tärkeä asia. Olen ollut lähellä omaishoitotilannetta sekä sitten olen myös tällä hetkellä Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajana. Pääsen sitä kautta kohtaamaan useita hyvin erilaisia, vaativia ja vaikeita omaishoitotilanteita, minkä takia haluan siitä muutaman sanan tänään vielä tässä tuoda esille.

Omaishoito on kunnan kannalta erittäin hyvä ja edullinen hoidon järjestämisen vaihtoehto. Arvioiden mukaan sopimuksen tehneiden omaishoitajien tekemä työ säästää tänä vuonna kuntien sosiaalipalveluiden menoja arviolta 1,1 miljardia euroa. Toimiva omaishoito on myös edellytys vanhusten laitoshoidon tarpeen vähentämiselle. Tosiasia on, että ellemme panosta omaishoitoon, emme selviä tulevaisuuden haasteista. On erittäin hyvä, että peruspalveluministerin alaisuudessa työryhmä valmistelee tällä hetkellä työtään omaishoidon tuen valtakunnallisista kriteereistä ja omaishoidon hoitopalkkioiden ja tukipalvelujen vaihtoehtoisista järjestelmistä ja rahoitusmalleista.

Meidän on jatkossa satsattava omaishoidon kehittämiseen suunnitelmallisesti ja huomattavasti nykyistä enemmän. On kuitenkin tärkeää, ettei ihmisten hoitoa ja vastuuta heidän hyvinvoinnistaan vain sysätä läheisille. Omaishoitoa suunnittelevien täytyy voida luottaa siihen, että he saavat tarvittavat tukipalvelut arkiseen elämäänsä ja voivat myös pitää laissa säädetyt vapaapäivät, luottaa siihen, että hoidettavan sijaishoito ja hoiva on järjestetty hyvin.

Arvoisa puhemies! Odotettu vanhuspalvelulaki, joka takaa ikääntyneen väestön hyvinvoinnin ja iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin, on ollut voimassa heinäkuun alusta saakka, ja lakia viedään asteittain käytäntöön. Lain keskeinen tavoite on ikäihmisen osallisuuden takaaminen, hänen itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen ja hyvän elämän turvaaminen. Meidän pitää turvata ikäihmisille mahdollisimman hyvä toimintakyky ja toimintaympäristö, jolla voimme tukea arkista, päivittäistä elämää. Tätä tehdään esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnilla ja tarpeenmukaisten palveluiden tarjoamisella. Tähän liittyy myös asumismuotojen monipuolistaminen, tehostetun palveluasumisen ja ryhmäkokojen kehittäminen sekä kotona asumisen vahva tukeminen.

Lain voimaantulon myötä on aloitettu avopalveluiden vahvistaminen sekä ikäihmisten hoidon laatusuosituksia uudistamalla että valtion rahoituksen lisäämisellä. Tähän liittyy myös linjaus siitä, että laitosten, käytännössä terveyskeskusten vuodeosastojen, roolia pitkäaikaisen asumisen paikkana vähennetään määrätietoisesti. On erittäin hyvä, että lain toimeenpanon seurantaan sisältyy myös liikuntaan liittyviä indikaattoreita, sillä liikunnalla, oikea-aikaisella kuntoutuksella ja kuntouttavalla työotteella voidaan hidastaa merkittävästi toimintakyvyn heikkenemistä ja pidentää itsenäistä kotona asumista. Liikunnalla ja fyysisen toimintakyvyn paranemisella voidaan vähentää kaatumisia ja kaatumisvammoja sekä saavuttaa näin kansantaloudellisia hyötyjä. Esimerkiksi yhden lonkkamurtuman akuuttihoidon keskimääräiset kustannukset ovat noin 20 000 euroa. Ensi vuoden budjetissa vanhuspalvelulain toimeenpanoon kohdistetaan 54,5 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisille odottaville äideille ja heidän perheilleen kehittämään Pidä kiinni -hoitojärjestelmään, johon pääsee vuosittain noin 250 perhettä, lisätään nyt 1,5 miljoonaa euroa. Valtakunnallisen hoidon tulokset ovat olleet erittäin hyviä, ja hoidolla on voitu välttää myös pienten lasten huostaanottoja. Eduskunta on jo neljänä peräkkäisenä vuonna lisännyt talousarvioon erillisen määrärahan hoitojärjestelmän jatkuvuuden varmistamiseksi. Kun Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus ohjelmalle on pienentynyt, valtionosuuksiin on vuodesta 2011 lukien tehty 3 miljoonan euron lisäys päihdeongelmaisten äitien ja heidän lastensa palvelujen varmistamiseen, mutta käytännössä lisäys ei valitettavasti ohjautunut päihdehoitoon kaikissa kunnissa. Sote-uudistuksen yhteydessä hoito on tarkoitus keskittää erityisvastuualueille. On kuitenkin olennaista varmistaa, että päihdeäitien palveluiden rahoitus saatetaan kestävälle pohjalle ja että hallitus ottaa rahoitustarpeen huomioon vuoden 2015 talousarvioesityksestä lähtien.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja poistamiseen tähtäävän Istanbulin sopimuksen ratifioinnin valmisteluun lisätään 0,3 miljoonaa euroa. Asiasta on tällä viikolla puhuttu ilahduttavan paljon (Puhemies: No niin, nyt on taas kulunut 5 minuuttia!) sekä aiemmin tänään että ulkoministeriön pääluokassa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ahvenjärvi nosti hyvin esille kolmannen sektorin merkityksen ja vaikuttavuuden Rauman Valo-projektin osalta. Tämä vahvistaa meille kaikille kansanedustajille sitä käsitystä, että kolmas sektori on merkittävä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa ja tämän johdosta meidän ei tulisi väheksyä sitä. Tosiasiassa kuitenkin kuntien heikko taloudellinen tilanne esimerkiksi valtionosuuksien leikkauksien johdosta johtaa toki siihen, että se vaikuttaa myös järjestöjen avustusten määrään. Siinä mielessä toivon, että hallitus seuraa tilannetta ja pitää huolen siitä, että kolmas sektori voi hyvin.

Arvoisa puhemies! Varsinainen asiani oli se, että tässä pääluokassa 33 minulla on vain yksi esitys, jonka haluan huomenna äänestyttää. Se koskettaa määrärahan osoittamista terveyden edistämiseen. Tupakointi on vähentynyt pitkällä aikavälillä sekä miesten että naisten osalta, mutta vuodesta 2010 vuoteen 2011 tupakkatuotteiden kulutus on hieman lisääntynyt. Lisäksi myös alkoholinkulutusta yritetään saada laskuun, kuten edustaja Tölli täällä aikaisemmin puhui. Terveyden edistämisen määrärahasta ollaan vuoden 2014 talousarviossa vähentämässä kuitenkin 650 000 euroa. Tämä on huolestuttavaa ajatellen yksittäisten kuntien tilanteita, kun päihteiden käyttö ja tupakointi eivät ole vähentyneet leikkausten tahdissa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka oppositio yrittää esittää hallitukselle järkeviä ja hyviä toimenpiteitä ennalta ehkäisevän työn lisäämiseksi. Näin ollen toivon, että hallitus ei aina sitä punakynää käytä vaan nappaa näitä hyviä ideoita itselleen ja omii ne sekä toisi ne talousarviossa myös käyttöön.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Se on mahdollista. — Edustaja Tölli nosti täällä viisaasti kansakunnan pahoinvoinnin, kun puhutaan sosiaalisista ongelmista. Perheet, lapset, kodit kärsivät tästä. Kun toisessa pääluokassa käsittelimme koulutusta, niin on pakko todeta tässä, että kyllähän peruskoulunkin rauhattomuuden ja oppimisvaikeuksien taustalla hyvin usein ovat kodin arjen ongelmat, jotka sitten heijastuvat kouluun. Tarvitaan siis yhteispanostuksia sosiaali- ja terveystoimen ja sivistystoimen kanssa, että tähän voitaisiin puuttua.

Toiseksi, edustaja Tölli nosti alkoholikysymyksen. Tästä on paljon tässäkin salissa puhuttu. Kaksi tekijää vaikuttaa siihen, kuinka paljon Suomessa alkoholia nautitaan. Se on alkoholin saatavuus, ja toinen on hinta. Valtio on verotuksella puuttunut tuolloin tällöin, ohjannut alkoholipolitiikkaa. Kun veroa on laskettu, on kulutus kasvanut. Kun veroa on nostettu, on kulutus pienentynyt. Matkustajatuonti ei ole koskaan noussut niin paljon kuin kulutus on vähentynyt veroja nostettaessa.

Haluan tässä nostaa erään näkemyksen, joka mielestäni sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi ottaa työlistalle, ja se on tuon päivittäistavarakaupassa myytävän oluen alkoholipitoisuuden laskeminen. Korkeamman alkoholipitoisuuden omaavat oluet pitäisi pystyä siirtämään Alkoon. Tällä olisi aivan varmasti alkoholin kokonaiskulutusmäärää laskeva vaikutus. Sillä olisi vaikutusta niihin miljardimenoihin, joista täällä aiemmin puhuttiin, ja sitten myöskin siihen inhimilliseen kärsimykseen, jota alkoholi monissa perheissä ja lähipiirissä aiheuttaa Suomessa. Suomessa on kerta kaikkiaan löydettävä vastuullinen, aikuinen, tasapainoinen asenne alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan, ja sitä on johdonmukaisesti pystyttävä toteuttamaan.