13) Hallituksen esitys vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden
työllistymistä edistäväksi lainsäädännöksi
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Olin jo ollut siinä ajatuksessa,
että meille kävisi tänäkin iltana
niin, että me emme saa prime-aikaa sosiaaliasioille, mutta
nythän näyttää tupa olevan täysi.
Se on mukava todeta.
Nimittäin hallituksen esitys, joka otetaan nyt käsittelyyn,
on erittäin tärkeä. Se koskee vammaisten
ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymistä ja
sen edistämistä. Kysymys on oikeastaan niin sanotun
Marjasen mallin saamisesta nyt vihdoin lakimuotoon. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Vähän Marjatan mallia siihen lisättynä!) — Jaha, sitä voidaan
sitten jatkaa keskustelujen osalta.
Joka tapauksessa on harvinaisen iloinen hetki saada olla nyt
tässä, arvoisa puhemies, toteamassa, että tämä asia
nytkähtää eteenpäin. Meillä oli hyvinkin
vanhentuneet sosiaalihuollon säännökset
muun muassa suojatyökeskuksista, ja nyt oli aika arvioida
hieman asioita uudelleen, niin että vammaisten henkilöiden
työllisyyttä tukevat toimet saadaan modernille
pohjalle.
Hallitus on lähtenyt siitä, että se
tehdään muuttamalla sosiaalihuoltolakia eli lisäämällä sinne
tämä tehtävä sosiaalitoimen
tehtäväksi. Toinenkin vaihtoehto olisi ehkä voinut
olla mahdollinen. Nimittäin aika hiljan eduskunta hyväksyi
erillisen lain kuntouttavasta työtoiminnasta. Niin kuin
asiantuntijoiden kanssa keskustellessa huomattiin, monissa kunnissa,
ainakin suuremmissa kunnissa, nämä asiat kuitenkin
kentällä hoidetaan yhdessä. Näin
tehdään muun muassa minun kotikaupungissani Vaasassa.
Tämä on nyt vähän tämmöistä eipäs—juupas-pohdiskelua, onneksi
vain lainsäädännön juristeriapuolen
asiaa.
En epäile, että tämä ratkaisu
nyt mitenkään heikentäisi asian läpikuljettamista
kuntakentässä, mutta paljon on nyt sosiaaliväellä uutta
opittavaa. Niin hirveän paljon tulee heitä koskevia muutoksia
vuosittain, että kyllä tältä paikalta
vähän säälittääkin
ajatella, että he kaiken arkisen työnsä ohella,
mikä on myös täysin välttämätöntä,
joutuvat tällaisia suuria erillisiä asioita opettelemaan,
puhumattakaan sitten, että tulee moniin lainsäädäntöihin
joka vuosi pienehköjä muutoksia.
Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta
antoi meidän sosiaali- ja terveysvaliokunnallemme lausunnon.
Iloista lausuttavaa heillä olikin, sillä heidän
rohkeutensa riitti yksimielisesti ehdottamaan, että tämän
hallituksen esityksen yhteydessä avattaisiin myös
työllisyyslain 16 §, mitä hallitus ei
ollut tehnyt. Marjasen malliin kuului myöskin se ajatus,
että vajaakuntoiset tuodaan nuorten ja pitkäaikaistyöttömien rinnalle
saamaan työllistämistukeen oikeuttavia palveluja.
Olen erittäin iloinen siitä, että ministeri
Filatov suostui tähän muutokseen. Sitä tietenkin
edelsi arviointi siitä, aiheuttaako tämä lainmuutos
mahdollisia lisäkustannuksia.
Sillä punaisella minuutilla, kun valiokunta sai kaksi
toisistaan valtavasti poikkeavaa arviota, oli ainakin valiokunnan
puheenjohtajalle selvää, että tämän
muutoksen eteen kannattaa työtä jatkaa. Nimittäin
sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että lainmuutos
maksaa nolla markkaa, ja työministeriö arvioi,
että tämä maksaa 250 miljoonaa markkaa.
Silloin viimeistään tietysti huomasimme, että puhumme
vähän eri asioista. Kaikkein tärkeimpänä saavutuksena
itse pidän ainakin sitä ja niin uskon valiokunnankin
pitävän, että tämä periaate
on nyt avattu, että työllisyyslain 16 §:ssä tästedes
myös vajaakuntoiset mainitaan ja heidät rinnastetaan
nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. On sitten
kokonaan toinen asia, kuinka paljon määrärahoja
ylipäätään voidaan noihin kanaviin
saada käyttöön. Pidän tätä ehdottomasti
suurimpana yksittäisenä valiokuntatyöskentelyn
ja eduskuntatyön tuloksena tämän hallituksen
esityksen osalta. (Ed. Jaakonsaari: Sitten se on Marjatan malli!) — No,
se on oikeastaan yhteinen malli, Marja tai Marjatta, täällä on
monikossa kaikkia, Marjojakin on monikossa.
Toinen mielestäni erittäin iloinen muutos
on se, että poistimme sanan suojatyö tästä lainsäädännöstä.
Se on nyt sitten haudattu. Sekin liittyi asiantuntija Marjasen ehdotukseen.
Totesimme asiantuntijoiden avulla ja tuella, ettei aiheudu mitään
ongelmia sen johdosta, että tämä sananosa suoja
poistetaan. Se on jossain määrin diskriminoivakin,
koska meidän pitäisi ehdottomasti yhteiskunnassa
päästä siihen, että kaikki työ on
työtä ja tavallaan vähentää erottelua.
Sillä on tuleva yhteys tietysti myös siihen, mikä työ voi
kartuttaa ansiosidonnaista ja mikä ei. Mutta niin kuin sanottu,
tämä asiakokonaisuus pitää sisällään paitsi
työtoiminnan tietysti myöskin varsinaista työtä,
tukityötä esimerkiksi.
Onhan tässä muutakin hyvää,
esimerkiksi kansaneläkelain muutoksien kokonaisuus. Nimittäin
kansaneläkkeen työkyvyttömyyseläkkeen lepäämäänjättämismahdollisuus
on nyt pidennetty kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Sairausvakuutuksen
päivärahaa voidaan tämän hallituksen esityksen
mukaan maksaa myös työkyvyttömyyseläkkeellä oleville
ja vielä nuorille kuntoutusrahan maksamista jatketaan 20
ikävuoteen, mikä tarkoittaa, että tämä ehkä vähän
omalaatuinen järjestely, jossa heti lapsilisältä päästään eläkkeelle,
päättyy ja voidaan tukea asianomaisten henkilöiden
kouluttautumista ja katsoa, pystyisivätkö he kuitenkin
esimerkiksi koulutuksen kautta jonkinlaiseen muuhunkin ratkaisuun
elämässään.
Uskon, että kun ed. Stenius-Kaukonen onkin pyytänyt
seuraavan puheenvuoron, hän haluaa varmaan lähemmin
pysähtyä niihin kohtiin, joita hän erityisesti
otti valiokunnan käsittelyssä esille, mutta joiden
muutoksiin valiokunta ei voinut pykälätasoilla
lähteä. Esimerkiksi kansaneläkelain 22 §:ssä määritellään,
nyt tietysti euroina, se markkamäärä,
minkä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva
voi kuukaudessa ansaita ilman, että hänen eläkkeeseensä kosketaan.
Keskustelimme indeksisidonnaisuudesta, mutta se vielä jäi
toteuttamatta. Toisaalta lepäämään
jättämisen kannustavuuskysymys oli yksi suosion
este, sanotaanko näin, mutta asiaa on pohdittu mietinnössämme.
Toinen asia, kun tulevaisuuteenkin on tähdättävä,
on se, että myöskin työkyvyttömyyseläkkeen
lepäämäänjättämiskysymys
on saatava nyt eteenpäin. Se on nimenomaan parttien asia
ja toivon, että vajaakuntoisten kysymys myös kiinnostaa
sillä puolella. On nimittäin myöskin
niin, että Suomessa on haluttu torjua määräosuusidea,
jolla kuitataan monissa maissa vajaakuntoisten työssäolo.
Se on Suomessa torjuttu sen takia, että on ajateltu, että sitä kierretään.
Kokemukset maailmalta ovat olleet vähän sen tyyppisiä,
että sitä ehkä kierrettäisiin,
ja osa niistäkin työntekijöistä,
jotka eivät ole tällä leimalla työssä nyt, ehkä tulisi
tilastoiduiksi vajaakuntoisiksi eikä välttämättä tällainen
prosenttiosuus toisi uutta väkeä, vaan jättäisi
probleemaa joka tapauksessa jäljelle. Ongelma ei tietysti
ole työkyvyttömyyseläkkeessä muutenkaan
yhtä suuri, koska siellä on osatyökyvyttömyyseläkemahdollisuus,
joka kokonaan puuttuu kansaneläkkeen puolelta. Mutta kuitenkin
silläkin tiellä on tärkeää edetä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi sanoisin, että tämän
käsittelyn yhteydessä jälleen kerran
kävi ilmi se, että puhumme osittain aika hatarilla
käsitteillä. Ehkä ed. Akaan-Penttilä tulee
puheenvuorossaan, näin arvaan, käsittelemään
tarkemmin tätä problematiikkaa. Meillä on
vammaisia ja vajaakuntoisia, ja tällaisen lainsäädännön
yhteydessä tulee todellakin esille, että termit
eivät ole niin vakiintuneita kuin toivoisi, kun lainsäädännöstä on
kysymys.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen
esitys sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja työasiainvaliokunnan
parannuksilla on todella tärkeä esitys. Tätä on
valmisteltu myöskin todella pitkään.
Löysin joistain papereista, jotka olivat toistakymmentä vuotta vanhoja,
työhuoneestani Matti Marjasen esityksiä, ja nyt
tämä esitys, jossa hän toimi selvitysmiehenä,
on toteutumassa osittain.
Esitykseen sisältyi myöskin työministeriön puolelta
ihan konkreettisia muutosesityksiä, mutta valitettavasti
työministeriö ei ollut valmis viemään
niitä eteenpäin. Mielestäni yhteistyö sosiaali-
ja terveysministeriön ja työministeriön kesken
vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisessä olisi
ollut tärkeää, koska nyt työministeriö osaltaan
valmistelee tietyllä tavalla, voi sanoa, rinnakkaisia esityksiä,
mutta näiden pitäisi nimenomaan saumattomasti
soveltua yhteen. Meillä on nyt niin monta uutta järjestelmää,
mutta en siihen puoleen sen enempää puutu.
Aloitan työllisyyslain 16 §:n muutoksesta,
josta valiokunnan puheenjohtajakin puhui. Tämä tuli
siis työasiainvaliokunnan ehdotuksen pohjalta valiokunnassa
hyväksytyksi. Tätä pidän tärkeimpänä muutoksena,
mikä tehtiin, ja periaatteellisesti erittäin tärkeänä asiana.
Totta kai se tarvitsisi lisää rahaa. Mutta lainmuutos
sinänsä ei maksa mitään. Mutta
jotta sen lain muutosta voitaisiin käytännössä soveltaa
elikkä työllistää entistä enemmän
vajaakuntoisia, vammaisia, nuoria, pitkäaikaistyöttömiä,
kaikkia näitä kolmea ryhmää,
jotka on mainittu ensisijaisina työvoimapolitiikan työllistämistoimien
kohteina, niin lisää rahaa tarvittaisiin.
Meillä oli eilen käsittelyssä täydennysbudjetti,
ensi vuoden budjetti, joka piti sisällään
nimenomaan työministeriön juuri näitä työllisyysmäärärahojen
lisäyksiä, joten se osaltaan edistää tätä asiaa.
Voi sanoa, että osa näistä työttömistä täyttää kaikki
nämä kolme eri kriteeriä elikkä ovat nuoria,
pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia
ja vammaisia. On todella tärkeää, että heidän
tilanteeseensa paneudutaan ja laaditaan se kuntoutussuunnitelma,
jonka pohjalta myöskin kuntoutus, koulutus ja työ turvattaisiin,
koska monilla erilaisia vammoja ja vajaakuntoisuutta omaavilla ihmisillä on
silti valtavan paljon työkykyä ja motivaatiota
tehdä työtä, kun heille mahdollisuudet siihen
annetaan. Se vaatii tietysti erilaisia tukitoimia.
Tässä yhteydessä haluaisin mainita
vielä sen, että tuettuun työllistämiseen,
jossa kulkee toinen rinnalla siellä työpaikalla,
tarvittaisiin vielä lisää voimavaroja.
Esityksen muihin kohtiin kuten sosiaalihuoltolain muutokseen
en tässä yhteydessä syvenny sen enempää.
On tärkeätä, että suojatyö käsitteenä poistettiin
elikkä myös he tekevät työtä tietyillä ehdoilla
ja tietyllä tuella. Ongelmana tässä kyllä on
se, että 27 d §:n viimeinen momentti mahdollistaa
sen, että työnantaja yksipuolisesti irtisanoo
työntekijän työsopimuksen, jos katsoo,
ettei ole enää tämän lain tarkoittaman
työn tarpeessa. Tässä voi kyllä jäädä vammainen
heikommalle tietyssä tilanteessa.
Sitten haluaisin kansaneläkelain muutoksiin vielä hieman
joksikin aikaa pysähtyä. Tulorajat, jotka täällä ovat,
olisi mielestäni pitänyt sitoa indeksiin, koska
myöskin työeläkepuolella vastaavasti
tulorajat vuosittain nousevat eli se summa, kuinka paljon saa tienata,
että eläkettä ei lakkauteta. Tässä se
olisi ollut perusteltua, mutta tämä ei ole näistä suurin
ongelma. Tässä laissa suurempana ongelmana on
se, että kun vammaisille maksetaan kannustuksena vammaistukilain
mukaista erityisvammaistukea noin vajaat 2 000 markkaa
kuukaudessa verottomana, tätä voidaan maksaa vain
24 kuukautta, kun eläkkeen voi jättää lepäämään
kuitenkin viideksi vuodeksi. Tätä olisi pitänyt
voida maksaa pidempään. Tämän me
myös valiokunnan mietinnössä totesimme.
Tähän samaan asiaan liittyy neljännen
lakiehdotuksen eli vammaistukilain 2 §:n muutos. Nyt tilanne
on se, että erityisvammaistuen maksaminen henkilöille,
jotka jättävät eläkkeensä lepäämään,
tarkoitus on nimenomaan kannustaa jättämään
eläke lepäämään ja
tekemään työtä. Mutta työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla
ihmisillä on erilaisia vammoja. Tämä johtaa
epätasa-arvoiseen kohteluun. Niillä, joilla nyt
on ollut eläkkeensaajien erityishoitotuki — se
on ollut noin 500 markkaa pienempi kuin erityisvammaistuki — on
ollut siihen sairaudesta ja vammasta johtuvat syyt, miksi he ovat
sitä saaneet. Toiset ovat saaneet korotettua hoitotukea
noin 700 markkaa. Osa on saanut hoitotukea vajaat 300 markkaa kuukaudessa.
Mutta nämä kaikki on myönnetty sairauden
ja vamman perusteella. Nyt näitä sairauden ja
vamman perusteella maksettavia vammaistukia ei voitaisi samaan aikaan
myöntää, vaan kaikille myönnetään
vain työnteon kannustamiseen tarkoitettu erityisvammaistuki,
ja niin toinen saa kannustusta noin 500 markan edestä kuussa,
toinen reilut 1 000 markkaa kuukaudessa ja kolmas noin
1 500 markkaa kuukaudessa. Tämä ei ole perusteltua.
Tämä olisi voitu korjata niin, että olisi
poistettu pykälästä sana ei elikkä olisi
sanottu, että henkilö voi samalta ajalta saada
muulla perusteella vammaistukea, siis samalta ajalta, jolta hänellä eläke
on lepäämässä ja hän työnteon
kannustamiseksi saa erityisvammaistukea.
Tässä ei saatu pykälämuutosta
aikaiseksi, mutta sen sijaan kyllä valiokunnan mietinnössä tähän
ongelmaan on kiinnitetty mielestäni hyvin huomiota. Toivon,
että tällä tavalla vammaisten tasa-arvoisuutta
lisätään. Enkä käy
nyt selittämään tilanteita yksityiskohtaisesti.
Uskoisin kyllä, että se ymmärrettäisiin.
Valiokunnassa meillä oli kyllä hyvin laajasti
yksimielinen näkemys siitä, että tässä tietty
epätasa-arvo jää.
Arvoisa puhemies! Monia muitakin kommentteja tähän
vielä voisi esittää. Kaiken kaikkiaan tämä on
tärkeä ja hyvä esitys. On todella aika saada
voimaan nämä lait. Vielä joudumme muutaman
kuukauden odottamaan, huhtikuuhun, mutta toivon mukaan tämä edesauttaa
vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä vammaisten
ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymisestä yleisperiaatehan
on erinomainen ja aivan oikean suuntainen. Senhän valiokuntakin
toteaa lausunnossaan. Niin kuin olemme jo esittelypuheenvuorosta
kuulleet, tässä on monia hyviä asioita, enkä sen
takia käy läheskään kaikkia
asioita läpi. Yritän keskittyä muutamiin
seikkoihin.
Ensinnäkin se, että alle 20-vuotiaalle ei
suoraan turvata työkyvyttömyyseläkettä muutoin kuin
kliinisesti aivan selvissä tapauksissa, on ihan oikean
suuntainen toimenpide, koska se ikävaihe voidaan turvata
pysyvällä kuntoutusrahalla. Vasta sen loppumisen
jälkeen voidaan ajatella pysyvää työkyvyttömyyseläkettä,
jos vamman laatu sen niin vaatii. Tämä periaate
lähtee siitä, että oman sosiaaliturvan
kertyminen oman työn kautta, siis mielekkäällä tavalla,
luo tietysti aivan toisenlaisen tilanteen työelämässä mukana olemiselle
ja myöskin sosiaaliselle pärjäämiselle.
Sen takia sitä periaatetta tervehdin erityisellä ilolla.
Se, että eläke jätetään
lepäämään, on toinen tapa rohkaista
vaikeavammaista tai vammaista ihmistä, joka on jo tavallaan
poissa työelämästä, takaisin
työelämään, mutta vaikka tämä toimenpide
on aivan oikea ehdotuksena, hämmästyttävän
vähän tämmöistä Suomessa
tähän mennessä on tapahtunut. Hallituksen
esityksen mukaan sivulta 59 voidaan lukea, että vuoden
1999 puolella ainoastaan kymmenkunta henkilöä oli
tullut tilanteeseen, jossa he päätyivät
siihen, että eläke jätettäisiin
lepäämään. Voi olla niin, että kun tämä lepäämisaika
on ollut aika lyhyt, se on estänyt tätä toimenpidettä,
ja nyt, kun se pitenee viideksi vuodeksi kahdesta vuodesta, tietenkin
sillä lailla tulee ehkä yrittämiselle
vähän parempi turva lähteä myös
omaa sosiaaliturvaa hankkimaan omalla työkapasiteetilla.
Mutta lepäämiseen on kuitenkin liitetty mukaan
asia, josta edelliset edustajatkin ovat jo puhuneet, se, että samassa
yhteydessä kuntoutustuki on mukana ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden
aikana. Sen jälkeen se automaattisesti poistuu. Voi olla,
että tämmöinen aasinpotku aiheuttaa sen,
että hyvin moni siirtyy kuitenkin takaisin turvalliselta
tuntuvan työkyvyttömyyseläkkeen piiriin.
Se merkitsee nimittäin todennäköisesti
useimmissa tapauksissa niin selvää tulon pudotusta,
että se ihmisistä tuntuu negatiiviselta piristysruiskeelta.
Tästä puhuimme valiokunnassa, kuten ed. Stenius-Kaukonenkin
edellä sanoi, mutta tähän asiaan emme
voineet nyt saada muutosta. Toivottavasti tämä tulee
toisenlaiseen tarkasteluun jatkossa.
Sitten on vielä muutamia muita huomioita. On tietenkin
niin, että termi suojatyö kalskahtaa vanhanaikaiselta,
ja voi olla, että se pitäisi muuttaa niin, että suoja-sana
edestä poistetaan. Tätä muun muassa Marjanen
työryhmässään ehdottaa hyvin
terävästi. Ainoa, mikä henkilökohtaisesti jäi
minua vähän mietityttämään,
on se, että valiokunnan esittelyssä meillä ei
ollut aikaa perehtyä siihen, tapahtuuko lakiteknisesti
jotain hankalaa, jos suoja-sana poistetaan. On erilaisia työpaikkoja,
joissa esimerkiksi on kirjoitettu vaikka valomainokseen sana suojatyö.
Nyt ne kaikki täytyy tietysti poistaa, kaikki lomakkeet
uusia. Onko tässä mahdollinen hankaluuden paikka,
ja onko niin, että on myös jotain sellaista lainsäädäntöä, että kun
suojatyö-sanaa ei siellä enää ole,
jotain rahavirtoja ohjautuu odottamattomilla tavoilla? Nimittäin
hallituksen esityksessä sanotaan, että lainsäädäntöön
ei sisälly suojatyön eikä työtoiminnan
sisällön määrittelyä.
Jos tämä olisi näin, silloin tuntuisi
aika turvalliselta jättää suoja-sana siitä pois,
ja Marjanen ehkä tätä tarkoittaa. Mutta olisin
toivonut tästä vähän tarkempaa
tarkastelua, sillä suojatyöpaikkoja kuitenkin
on meillä ollut muutamia tuhansia, kaiketi 3 500:n
tietämissä. Se on ihan selvä entiteetti,
ja jokin lainsäädäntö sitä joka
tapauksessa rajoittaa.
Nämä termit ovat sellaisia, että kun
hallituksen esityksen otsikossa käytetään
sanoja vammaiset ja vajaakuntoiset, tietysti on aika mielenkiintoista,
ettei edes esittelytekstissä määritellä, mikä on
vammainen suomalaisten mielestä, ja ettei siellä sisällä ole
ehkä vielä erikseen hallintoviranomaisilta määritelmä siihenkin,
mikä on vaikeavammainen, koska ne kuitenkin vammaispalvelulaissa
on esiin kirjoitettu tietyllä tavalla. Olisi luullut, että ne
olisi koottu tähän, jolloin päättäjä olisi
voinut eduskunnassa verrata myöskin tilannetta vajaakuntoisuus-käsitteeseen,
joka itse asiassa on paljon diffuusimpi, monipuolisempi. Sivulla
7 hallituksen esityksessä kerrotaan esimerkiksi vajaakuntoisuuden
pääasiallisia syitä. Ne ovat aika lähellä itse
asiassa lääketieteellisiä syitä ja
jonkinlaisia työkyvyttömyysaspekteja,
mutta niissä ei ylletä aivan sinne asti. Käytännön
työterveyshuollossa vajaakuntoisuus-termi on ollut myöskin
hivenen epäselvä asia ainakin tähän
asti.
Tämän takia saimme, kun pyysimme, vähän tarkemmat
määritelmät, jotka valiokunnan materiaalista
ovat löydettävissä, jos jotakuta edustajista
se sattuisi kiinnostamaan. Kun ne luette läpi, huomaatte,
että näiden vertaaminen onkin aika hankalaa, kun
vamman ja sairauden lisäksi myöskin muu vastaava
syy otetaan tässä samassa yhteydessä työllistämistä tukevan
toiminnan järjestämisen kriteeriksi.
On tietenkin hyvä, että kaikki nämä erityisryhmät
muistetaan, mutta kyllä itse kokisin, että niiden
pitäisi olla niin selkeästi määriteltävissä,
että käytännön työtä kentällä tekevät
ammattihenkilöt hyvin herkästi voisivat nähdä,
mistä ryhmittymästä milloinkin on kysymys.
Lopuksi, arvoisa puhemies, sanoisin vain sen, että kyllä vammainen
tai vaikeavammainen henkilö on aika lujilla joka tapauksessa,
vaikka tässä tulee uusia mahdollisuuksia. Niin
kauan kuin hän on sosiaalitoimen kanssa tekemisissä,
monien sellaisten asioiden, joita hän arkielämänsä suhteen
ilman muuta tarvitsee — saattaa olla kysymys subjektiivisista
oikeuksistakin — jotta hän voisi olla yhteiskunnallisessa
osallistumisessa mukana, sosiaalitoimen suuntaan täytyy
todistella niin sanotusti useilla eri tavoilla, minkälaista apua
hän tarvitsee. Kuitenkin voi olla suurta kapasiteettia,
esimerkiksi yliopistossa suoritettuja loppututkintoja tai muita,
joiden kautta hän työmarkkinoille pyrkiessään
itse asiassa joutuu kertomaan peilikuvaa tästä kaikesta
eli siitä varsinaisesta kapasiteetista, mikä hänellä on
jäljellä. Toiseen paikkaan pitää kertoa,
mitkä ovat rajoitteet, ja toiseen paikkaan pitää kertoa
ihan asiallisesti, mitkä ovat ne kyvyt, jotka erityisesti
tulisivat kyseeseen uudessa työssä. On varmasti
haasteellinen tehtävä, vaikka ihminen olisi aivan
tervekin, kertoa tämmöisiä asioita eri
suuntaan, saatikka sitten, kun on jo perusrajoitteelliset asiat mukana.
Mutta tämä on hyvä askel eteenpäin,
ja siinä mielessä olen siitä hyvilläni.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on huomattava
parannus nykytilanteeseen, vaikka tässä pääsääntöisesti
onkin pyritty uudistamaan aikaisemmin suojatyötä tehneitä henkilöitä koskevaa
lainsäädäntöä.
Ensinnäkin, selvitysmies Marjanenhan on tehnyt useita
selvityksiä ja hyvin ansiokkaitakin selvityksiä.
Hän on perehtynyt paljon vajaakuntoisten työllistämisasiaan,
ja se minua harmittaakin kaikista eniten, että aikaisempia
selvityksiä, joita hän on tehnyt ja joissa hän
esitti muun muassa alueellisia kokeiluja, ei tähän
lainsäädäntöön ole yhdistetty.
Niissähän muun muassa puhuttiin sosiaalisista
yrityksistä ja tällaisesta uudenlaisesta työllistymisestä ja
ehkä työn käsitteenkin muuttamisesta,
mutta ne olivat ehkä liian radikaaleja vielä tähän
aikaan, tulevaisuudessa ehkä näemme. Kymmenen
vuoden kuluttua jotkut muut täällä puhuvat,
että jo silloin kymmenen tai viisitoista vuotta sitten
Marjanen esitti tällaisia asioita. Itse selvitysmies on
hyvä esimerkki siitä, että hän
on eläkkeellä oleva henkilö, mutta hänen ammattitaitoaan
ja kokemustaan käytetään tällaisissa
selvitystöissä, mikä minusta on erittäin hyvä asia.
Ed. Akaan-Penttilä puuttuikin täällä jo
vajaakuntoisen käsitteeseen ja määrittelyyn.
Samaa asiaa kysyin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa,
miten vajaakuntoinen mahdetaan oikein määritellä tässä lainsäädännössä.
Ihan selvää vastausta en siihen saanut. Ihmisethän
voivat olla monella eri tavoin vajaakuntoisia. Toisilla voi olla
fyysinen syy vajaakuntoisuuteen, mutta mielestäni on myös
sosiaalisesti vajaakuntoisia henkilöitä, joiden
työllistymiseen myös pitäisi olla erityistä tukea.
Tällä hetkellä monet heistä joutuvat
roikkumaan työvoimatoimiston kirjoissa työmarkkinatuen
turvin ilman, että he saavat näitä erityistoimenpiteitä,
ja he ovat siinä mielessä olleet väliinputoajia.
Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta ottikin vähän
reippaamman puoleisesti kantaa tähän asiaan eli
halusi, että nämä aktiivisen työvoimapolitiikan
välineet ovat myös vammaisten ja vajaakuntoisten
käytettävissä. Ymmärrän
toki työministeriön huolen siitä, kun
rahamäärä ei tästä kuitenkaan
kasva, miten nämä asiat sitten järjestetään,
kun nämä henkilöt ovat jakamassa samaa rahapottia
kuin muutkin työttömät henkilöt.
Näkisin kuitenkin niin, että kun työvoimatoimistossa
pitää palvella jokaista henkilöä yksilönä ja
kun nykyisin on kehitetty parempaan suuntaan myös vammaisten
ammatillista koulutusta, niin on aivan selkeä jatko sille
se, että heidän työllistymistään
tuetaan aktiivisen työvoimapolitiikan keinoilla. Sen vuoksi
onkin ollut aika kummallista, että tähän
asti se ei ole ollut kovinkaan tavanomaista. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta
esittikin sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että työllisyyslain
16 §:ää muutetaan ja haetaan siihen mahdollisuus
työllisyysmäärärahojen käyttöön näihin
asioihin, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten ystävällisesti
nämä muutosehdotuksemme otti huomioon.
Täytyy vain toivoa, että tulevaisuudessa myöskin
nämä sosiaaliset yritykset saisivat enemmän
jalansijaa ja että kunnissa ymmärrettäisiin,
miten tärkeää sellaisten vajaakuntoisten työllistäminen
on, joita ei välttämättä ole
edes diagnosoitu vajaakuntoisiksi henkilöiksi mutta joiden
on aika vaikeaa päästä avoimille työmarkkinoille
tänä päivänä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä se, että vammaisten
henkilöiden työllistymistä tukevan toiminnan
ja vammaisten henkilöiden työtoiminnan esitetään
kuuluvan kunnan tehtäviin, on minusta ihan hyvä lähtökohta.
Täällä on tullut esille, että tämä on erittäin
hyvä laki, ja olen samaa mieltä. Ongelmiksi on
esitetty käsitemäärittelyjä.
Olen samaa mieltä myös siitä, mutta vielä suurempana
ongelmana näen kyllä sen, vaikka ehkä tämä lainmuutos
ei sinänsä periaatteessa rahaa edellytä,
mikä on sen käytännön sovellus.
Kun tästä ei kuitenkaan kunnille sitten lisärahoitusta
ole osoitettu, niin näen ongelmana sen, minkä täällä mielestäni
ed. Stenius-Kaukonen ja muutkin ovat esittäneet, millä tavalla
sitten näiden vajaakuntoisten ja vammaisten työllistymisen
tukeminen käytännössä toteutuu.
Näen, että tässä on sama asia
kuin se, että kunnissa ei esimerkiksi koulunkäyntiavustajia
ole riittävästi ja silloin tavoitteeseen pääsemisen
edellytykset ovat huonoja, tasa-arvo ei toteudu. Tässä on
aivan samanlaisesta asiasta kysymys. Jos rahoituksella ei osoiteta
tätä hyvää asiaa, mikä tämän
lain sisältönä on, niin tavoite jää puutteelliseksi.
Tämä on kuitenkin askel jo vähän
eteenpäin, mutta jos tavoitellaan oikeudenmukaisuutta ja
tasa-arvoa, niin sitä olisi pitänyt paitsi ehkä käsitemäärittelyiden
syvemmällä tarkastelulla myös rahoituksella
tukea.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Tällä lainsäädännöllä ja
tällä lailla tietysti mitataan myöskin
yhteiskunnan henkistä ilmapiiriä siis ulottuvuudella
kovaluontoisuus—helläluontoisuus. Tässä mielessä on
kyllä sudenkuoppia paljon edessä, ei vähiten
yksityistämisbuumi. On perinteenä ollut se, että julkisen
vallan toiminnot ovat palkanneet erilaisiin tehtäviin henkilöitä, jotka
kuuluvat tämän lain piiriin, siis niin, että he ovat
tehneet hyvää työtä, he ovat
saaneet kohtuullista palkkaa ja tällä tavalla
saaneet ikään kuin ihmisarvonsa myös
työn kautta. Mutta tällä puolella on
aivan todellisia vaikeuksia tullut sen jälkeen, kun tulosvastuu-,
tulosohjausopit ovat menneet niille työpaikoille, joista äsken
mainitsin. Kuten sanottu, tällä lainsäädännöllä mitataan
myöskin yhteiskunnan henkistä ilmanalaa.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen otti tärkeän
asian esille. Nimenomaan meillä lainsäätäjinä on
tämä tärkeä viesti annettavana,
että me haluamme muuttaa lainsäädäntöä siihen
suuntaan, että työelämä on kaikille
tarkoitettu ja että halutaan pehmentää niitä vaikutuksia,
mitä todellisuus työelämässä on.
Kun kuurojen mielenosoitus oli pari viikkoa sitten eduskuntatalon
edessä, monet teistä varmasti eivät olisi
tienneet, ketkä heistä olivat kuuroja ja ketkä kuulevia.
Esimerkiksi kuulovamma tai kuurous ei estä kuitenkaan kokonaan
työtekoa. Monet heistä ovat erittäin
taitavia esimerkiksi käsistään ja pystyvät
täysin työskentelemään, mutta
monilla työnantajilla, olipa kysymyksessä sitten
kuntatyönantaja tai yksityinen, on ennakkokäsityksiä,
koska ei tunneta tarpeeksi hyvin ihmisiä. Sen vuoksi juuri
työkokeilut ja työharjoittelu on se väylä,
miten avoimille työmarkkinoille on helpompi hakeutua.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä rohkenin ottaa yhden puheenvuoron
ed. Kekkosen herättämän keskusteluvaiheen
johdosta.
Useampia vuosia sitten luin paikallisesta lehdestä uutisen,
jossa kerrottiin, että kunta, kyseessä oli Sahalahden
kunta, oli palkannut pitkän keskustelun jälkeen
koulun keittiöön kehitysvammaisen. Lehtijuttu
kertoi siitä, miten se oli onnistunut. Se oli onnistunut
erittäin hyvin. Ainoa, joka tuli aamulla iloisena töihin,
oli tämä kehitysvammainen. Tällä oli
erittäin suuri merkitys koko työyhteisön
ilmapiirille. Sen jälkeen muutkin rupesivat vähän
miettimään, voisimmeko olla tyytyväisiä siihen,
mitä meille on annettu.
Kun aikaisemmin puhuimme työterveyshuoltolaista ja
työuupumuksesta, tässä on mielestäni yksi
hyvä keino, että otettaisiin työyhteisöön
mukaan vajaakuntoisia ja vammaisia. Varapuhemies Mikkola voisi varmasti
edistää sitä, että me täällä eduskunnassa
näyttäisimme mallia.
Yleiskeskustelu päättyy.