Tuomo Hänninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan kirjastosta annetun lain mukaan kirjaston hallitus antaa vuosittain kirjaston kertomuksen eduskunnalle. Sivistysvaliokunta on laatinut vuoden 2009 kertomuksen ja asiantuntijakuulemisen pohjalta asiasta mietinnön. Valiokunnan varapuheenjohtajana otan esittelynä pari asiaa tästä mietinnöstä esille.

Kokonaisuutena kirjaston palvelujen käytön, talouden ja hallinnon näkökulmasta kirjastoa on hoidettu hyvin. Keskeinen tavoite vuoden aikana on vanhojen valtiopäiväasioiden digitointi. Tämä aineisto on muokattu vielä sellaiseen muotoon, että se on voitu sijoittaa eduskunnan verkkosivuille. Tämä työ on tosin vielä kesken.

Toisaalta Helsingin yliopisto on aloittanut työn digitoida joidenkin valiokuntien asiantuntijalausuntoja. Digitoidun aineiston muokkaaminen verkkokäyttöön on niin ikään kesken. Sivistysvaliokunta mietinnössään kiirehtii molempien digitointitöitten toteutusta, jotta valtiopäiväasiakirjat saadaan kaikkien kansalaisten vapaaseen käyttöön.

Toinen tärkeä uusi asia on sosiaalisen median käyttö myös kirjaston toiminnassa. Valiokunnan mukaan Facebook sosiaalisena mediana soveltuu kirjaston vuorovaikutteiseksi palveluksi ihan ajan hengen mukaan. Valiokunta pitää myönteisenä, että kirjasto on panostanut sosiaalisen median käytön koulutukseen eduskunnassa työskenteleville.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, ettei eduskunnalla ole huomautettavaa kirjaston kertomuksen johdosta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä antaa mahdollisuuden pohtia vähän laajemminkin nyt sitten kirjastolaitoksen roolia tässä digitoituvassa maailmassa ja sen kulttuuripoliittista merkitystä mutta samalla myöskin niitä haasteita, mitä siirtyminen digitaaliaikaan on tuonut tullessaan.

On ihan oikein, että tähän aineistojen digitalisointiin on lähdetty niin täällä meillä kuin sitten laajamittaisesti koko kirjastolaitoksessa ja pyritään siihen, että paitsi että vanhoja asiakirjoja digitalisoidaan tulevaisuudessa luodaan rakenne, että kaikki siirtyy digitaaliseen muotoon. Sehän totta kai tulee helpottamaan niiden ajankohtaista käyttöä suuren yleisön osalta, historiankirjoitusta ja totta kai sitten myöskin meidän edustajien työskentelymahdollisuuksia ja ajantasaisen tiedon saantia myös digitaalisessa muodossa. Tämä on hyvin olennainen ja tärkeä asia.

Tässä yhteydessä on hyvä myöskin muistaa, että kyllähän meitä hemmotellaan tässä talossa Suomen parhaalla kirjastolla. Tämä on meidän aina hyvä muistaa, ja se pitää joskus sanoa myöskin ääneen. Kirjastopalvelut ovat täällä loistavia, ja kirjasto ja sen tietopalvelu palvelevat kyllä kansanedustajia aivan upealla, mahtavalla tavalla. Ei ainakaan koskaan voida perustella, että joku päätös tai siihen liittyvä asiantuntijatieto jää puutteelliseksi tiedon saamatta jäämisestä johtuen. Tietoa saadaan, ja sitä jäsennetään, ja tämä on hirveän tärkeä asia tänä päivänä, kun eletään tavallaan infoähkyä internetin kautta. On paljon tietoa tarjolla, mutta on tietoa ja tietoa, ja kirjaston roolihan on juuri siinä, että siellä on ammattitaitoista väkeä jäsentämään sitä tietoa, hakemaan sitä olennaista tietoa sitten päätöksenteon tueksi, mitä politiikassa ja eduskunnassa käytetään ja tarvitaan. Tämä on minusta hyvin relevantti kysymys tässä.

Akateeminen maailmahan ei tällä hetkellä myöskään hyväksy kaikkia internetlähteitä tieteellisen kirjoittamisen viitetiedostoksi, mikä on aivan oikein. Itsekin suhtaudun esimerkiksi Wikipedian tietoihin aina tietyllä varauksella, koska niitähän voi kuka tahansa siellä täydentää ja ikään kuin sitten tarjota sitä todellisena tietona. Tästä ei ole kyse. Me tarvitsemme ammattitaitoista, koulutettua väkeä, joka pystyy löytämään sen olennaisen tiedon.

Tässä tullaan sitten tähän sosiaalisen median käyttöön. Niin kuin täällä valiokunnan varapuheenjohtaja sanoi ja tässä mietinnössä todetaan, on hyvä, että siihen koulutetaan henkilökuntaa. Digitaalisuutta ei pidä kokea uhkana vaan mahdollisuutena. Se on mahdollisuus. Se kuuluu tähän kirjaston tämän päivän elämään ja sen palveluihin, mutta kuitenkin niin, että ei pidä vaan luottaa siihen sosiaaliseen mediaan tiedonhankinnassa ja sen tarjoajana vaan pitää luottaa myöskin siihen vanhaan kirjaston palvelutehtävään ilman, että me näemme, että se olisi vain joku kirjavarasto, vaan se on vuorovaikutteinen paikka tiedonhankinnalle, kokemuksille, elämyksille. Tämä tehtävä sillä on edelleenkin.

Tulevaisuuden kirjastolaitos voi olla myöskin semmoinen kansalaisten olohuone, jonka pitäisi olla auki vielä enemmän, mieluiten paljon tunteja vuorokaudessa joka viikonpäivä, ja tällaisena henkilökohtaisesti näin esimerkiksi Helsingin kaupungin uuden keskuskirjastohankkeen, jonka mieluusti näkisin tässä samalla alueella, missä me olemme tässä nyt, tuossa Musiikkitalon takana olevalla tontilla. Se voisi edustaa juuri semmoista modernia 2010-, 2020-luvun kirjastotyyppiä.

Eli koko kirjastolaitos, julkinen kirjastolaitos, on suurien haasteiden äärellä kokonaisuudessaan koko Euroopassa. Sellainenkin vanha kunnianarvoisa organisaatio kuin British Council on ajamassa omia kirjastojaan alas eripuolilla maailmaa. Tämä tietysti pakottaa soittamaan vähän hälytyskelloja, että mitä on tapahtumassa. Sen takia on hyvin tärkeätä, että tämä talo antaa selkeän viestin ja signaalin sille, että Eduskunnan kirjastosta pidetään huolta, sen palvelukyvystä pidetään huolta, siitä, että se pystyy edelleenkin materiaalin sisältöhankintoihin, ajankohtaisen materiaalin hankintaan, joka on myös päätöksenteon kannalta olennaista, mutta myöskin siten seuraamaan muuttuvaa teknologiamaailmaa ja huolehtimaan siitä, että materiaalit ovat tulevaisuudessa saatavissa sitten myöskin digitaalisessa muodossa. Se vaatii sitten myöskin reagointia henkilökunnan koulutusmahdollisuuksiin ja siihen, että henkilökunta pystyy sitten ne uuden sosiaalisen median, uuden digitaalisuuden mukana tuomat palvelut ottamaan täysimääräisinä käyttöön.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ehkä kirjaston hallituksen jäsenenä otan vastaan nämä kiitokset, mitä valiokunnalta tuli ja tämän kertomuksen myötä koko eduskunnalta.

Eduskunnan kirjasto, niin kuin koko kirjastolaitos, todella elää rajujen muutosten aikaa, on elänyt jo pitkään juuri esimerkiksi digitalisoinnin ja sosiaalisen median voimakkaan esiinmarssin myötä. Siinä on paljon haastetta, mutta meillä on Eduskunnan kirjastossa erinomainen henkilöstö, johtaja ja koko henkilökunta, joka on vahvasti paneutunut ja ansioitunut näissä tehtävissään, ja se näkyy kirjaston erinomaisena palveluna ja siinä, että sitä käytetään myös varsin hyvin edelleen.

Henkilöstöstä on syytä pitääkin jatkossakin huolta. En nyt halua liioitella, mutta kuitenkin yksi asia, joka on tullut esiin, on se, että siellä aika pienellä henkilöstömäärällä pidetään auki kirjastoa. Silloin muun muassa turvallisuuskysymykset ovat nousseet uudella tavalla esille, ja toisaalta sitten nämä tilakysymykset, jotka nyt eduskunnan suuren peruskorjauksen myötä ovat tulossa käyntiin ja vaikuttamassa kirjaston toimintaan, on otettava huomioon ja kirjastolle turvattava jatkossakin remontin aikana toimintaedellytykset, jotta ei tapahdu mitään palvelun heikkenemistä eikä kirjaston ikään kuin unohtumista.

Lisäksi vielä haluan mainita, että Eduskunnan kirjaston kansainväliset yhteydet ovat varsin hyvät. Sillä sektorilla on tehty hyvää työtä, ja Suomen eduskunnan kirjasto nauttii hyvää arvostusta myös kansainvälisissä yhteisöissä. Tältä pohjalta on syytä todellakin varmistaa, että kirjasto voi toimintaansa vahvasti jatkaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vertauskuva siitä, että me nyt puhumme myös samalla koko Suomen kirjastolaitoksesta, kun käsittelemme Eduskunnan kirjaston kertomusta vuodelta 2009, on kyllä sinänsä ihan oikea. Koko kirjastolaitos on monien ongelmien edessä. Rahoituskysymys on yksi niistä. Kunnat ovat säästäneet ja säästävät vähentämällä kirjastojaan, ja kirjastojen tulevaisuus näyttäytyy yllättävästi varsin kysymysmerkkinä.

Kuitenkin ed. Laukkasen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että kirjastoilla on tulevaisuus. Niillä tulee olla kansalaisten jokapäiväisessä elämässä edelleenkin se sama ja vielä korostuneempi rooli, että ne ovat paikkoja, minne voi mennä, missä ammattitaitoinen henkilöstö antaa apua tiedon etsimisessä ja nimenomaan myös auttaa tietoon kriittisesti suhtautumaan. Se on osa tätä kokonaisuutta. Myös maksuttomuuden tulee olla suomalaisen kirjastolaitoksen pääperiaate.

Edelleen aivan oikein voi todeta, että meillä kansanedustajilla on erinomainen kirjasto, erinomaiset palvelut. Voi sanoa, että kaikki toiveet täytetään ja joskus aivan yllättävänkin perusteellisesti ja pohjaa myöten.

Lopuksi, puhemies: Myös Eduskunnan kirjasto on avannut oman Facebook-sivustonsa. Se varmaan on tarpeen, mutta painotan edelleen sitä, että kirjasto ei voi siirtyä eikä se tule yksinomaan siirtymään vain tietoverkostoon.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! En malta olla käyttämättä puheenvuoroa liittyen tähän, kun tässä on korostettu hyvin ansiokkaasti ja esimerkillisesti, niin kuin pitääkin, sitä, että on kyse Eduskunnan kirjastosta. Nimittäin silloin, kun oli hallinnon uudistuksessa, Halkessa, tätä suunnittelua ja pohdintaa siitä, mitkä eduskunnan toiminnot ovat eduskunnan toiminnan kannalta oleellisimmat ja tärkeimmät, niin en tiedä, kuinka moni kiinnitti huomiota siihen, että käytiin keskustelua myös tästä, säilyykö Eduskunnan kirjasto vai ulkoistetaanko se jonnekin muualle. Tämä on semmoinen asia, joka minun mielestäni täytyy muistaa ja pitää siellä taustalla mielessä, että tämmöisiäkin hankkeita on nostettu esille ja kirjattu ylös, jotta me sitten kaikki olemme yhdessä puolustamassa sitä omaa yhteistä Eduskunnan kirjastoa, ettei jossain säästöhuumassa käy niin, että se pullautetaan tästä systeemistä pois.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos pitäisi arvioida maailmanhistorian merkittävimpiä keksintöjä, niin todennäköisesti yksi kolmesta merkittävimmästä on herra Gutenbergin kirjapaino. Koko inhimillinen sivistys 1500-luvulta eteenpäin on pitkälti perustunut kirjapainon ja kirjojen varaan, eikä se ole muuttunut minnekään siitä, vaikka facebookit ja internetit ja mitä milloinkin on tullut uhkaamaan kirjastojen asemaa. Siinä mielessä silloin, kun hylkäämme kirjan, hylkäämme keskeisen osan sivistyksestämme.

Siinä mielessä siihen, mitä ed. Kyllönen tuossa äsken sanoi Eduskunnan kirjaston säilymisestä, kannattaa suhtautua kyllä suurella vakavuudella. Jos me säästämme Eduskunnan kirjaston lopettamalla tai sitä supistamalla, sen toimintaedellytyksiä heikentämällä, niin me säästämme demokratiasta. Välillisesti tähän liittyen kannattaa palauttaa mieleen muistuma 1930-luvulta: kun ensin paloivat kirjat, niin pian paloi demokratia, ja sen jälkeen paloivat ihmiset.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti käytyyn keskusteluun.

Todellakin, Eduskunnan kirjastoahan voidaan pitää yhtenä kirjastojen lippulaivana Suomessa. Sen erikoisuus verrattuna monen muun parlamentin kirjastoon on meillä se, että se on samalla myöskin avoin yleisölle. Tässä toteutuu tietyn-lainen, lainausmerkeissä, kansalliskirjastorooli, vaikka meillä Kansalliskirjasto onkin erikseen ja tieteellinen kirjasto on erikseen. Tässä katsannossa Eduskunnan kirjasto voidaan katsoa erikoiskirjastokategoriaan kuuluvaksi. Mutta se palvelee suurta yleisöä, se palvelee tämän talon henkilökuntaa, ja sen tuottama kaikkinainen materiaali on erityisesti päätöksenteon tukena, ja siinä se tekee arvokasta työtä, niin kuin olemme tässä nyt todenneet.

Yhtä tärkeää on todeta sekin todella, että ei nyt hurmaannuta näistä uusista teknologiamahdollisuuksista. Ei se, että me otamme sosiaalisen median käytön vakavasti — ilman muuta siellä pitää meidän olla — tarkoita sitä, että me luovumme siitä vanhasta kirjasta. Ei se vanha kirja häviä mihinkään vielä pitkään pitkään aikaan. Näin uskon ja ehkä jossain määrin myöskin toivon. Mutta kuitenkin on selvää, että sillä vanhalla kirjalla ehkä uusissa muodoissa, uusissa lukutottumuksissa, tulee olemaan varmasti merkittävä rooli myöskin tulevaisuudessa. Sen takia on selvä asia, että koko suomalaisen julkisen kirjastolaitoksen perusfilosofia, johon liittyy myös maksuttomuus, pystytään pitkässä juoksussa Suomessa myöskin säilyttämään. Monissa Euroopan maissa käydään tästä asiasta nyt vakavaa keskustelua, ja ikävä kyllä monet päätelmät ovat olleet kielteisiä ja ollaan tavallaan ajamassa alas tällaisen julkisen kirjastolaitoksen, johon kuuluu maksuttomuus, periaatetta monista eri syistä. Yksi syy on ollut se, ettei ole enää tiloja säilyttää kirjoja, yksi syy on se, että se maksaa paljon. Tätähän kuntaliitosten myötä nyt tehdään myöskin kunnissa. Monia sivukirjastoja ajetaan alas ja kansalaisten palveluja tällä heikennetään.

Mutta ed. Erkki Virtanen on, totta kai, (Puhemies: 2 minuuttia!) siinä aivan oikeassa, että kirjastolaitos on ollut suomalaisen sivistyksen yksi pilari ja kivijalka ja siitä kannattaa meidän pitää jatkossa huolta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun Gutenberg siinä 1439 otti käyttöön tavan painaa kirjoja ja käytti siirrettäviä, liikkuvia, kirjasimia tässä toiminnassa, se on luonut yhdenlaisen pohjan. Tietysti sitä ennen oli myös kirjoja, mutta eri tavalla, ilman kirjasimia painettuja eli käsin kirjoitettuja asiakirjoja ja yleensäkin kirjallisuutta.

Mutta tämä kysymys siitä, miten kunnat suhtautuvat tällä haavaa kirjastoihin ja niiden tulevaisuuteen, on erittäin tärkeä kysymys. Tässä tiedämme ihmisten mielipiteen. He ovat valmiit nimenomaan maksamaan veroja saadakseen sen kaltaisia palveluja kuin on kirjastopalvelu. Joskus myös tässä eduskunnassa on tehty ehdotus kirjastojen maksullisuudesta varsin arvovaltaiselta taholta 1990-luvulla, ja tuolloin se ei saanut eduskunnan kannatusta eikä varmasti tälläkään hetkellä, jos joku alkaisi ajaa tällaista maksullisuutta kirjastotoimeen. Se on suomalaisen kulttuurielämän ja yleensäkin Suomen vahvuus, nimenomaan toimiva aktiivinen kirjastolaitos. Toivotaan, että sille ei käy niin kuin kävi neuvolajärjestelmälle, jota on vahvasti purettu. On ikävä asia, että sivukirjastoja on purettu, mutta meillä on edelleen ikään kuin se vahva perusta jäljellä.