Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä siltä osin, mitä tähän on kirjoitettu, se on ihan oikean suuntaista asiaa. Tässähän esitetään, että työttömyysetuuden sovittelussa otetaan käyttöön suojaosa. Siltä osin palataan vanhaan käytäntöön. Suojaosa on 300 euroa sovittelujakson aikana, ilman että se vaikuttaa maksettavan työttömyysetuuden määrään.

Tähän asti kaikki on hyvin, mutta kun se rajataan koskemaan vain sinällään tärkeää yksittäistä ryhmää, pelastuslaitoksen sivutoimista henkilöstöä, sopimuspalokunnan tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön henkilöstön jäsenten pelastustoimintaan osallistumista ja siitä saatua tuloa, niin aivan hyvin olisi voitu mennä siihen järjestelmään, mikä aikoinaan on ollut käytössä, että on ollut kaikkien työttömien kohdalla suojaosa ja sen alle jäävät tulot eivät muuten ole vaikuttaneet maksettavaan työttömyysturvaan millään lailla.

Meidän työttömyysturvajärjestelmämme ihan yleinen ongelmahan on se, että se on valtavan monimutkainen järjestelmä. Se jakaa ihmiset erilaisiin ryhmiin, ja siitä ei ota itse Erkkikään, edes ed. Virtanen, selvää, kaikista niistä poikkeuksista, määräajoista ja rajoista, mitä tähän järjestelmään on rakennettu.

Tämmöisiä vastaavan tyyppisiä lakialoitteita ja -esityksiä on tehty vuosien aikana useitakin, mutta ne eivät ole edenneet, ja siltä osin kuin tämä hallituksen esitys tätä kyseistä ryhmää koskee, se on kannatettava. Tässähän on taustalla lähinnä vapaapalokuntatoiminta, eritoten maaseudulla. Siellä kyseisessä toiminnassa mukana olleita henkilöitä on vetäytynyt sen vuoksi, että heidän kohdallaan nykyisen sovitellun järjestelmän perusteella muun muassa päivystyksestä saatu korvaus on jokaista euroa kohden vähentänyt 50 sentillä muuten maksettavaa työttömyysturvaa. Se on ollut semmoinen leikkuri, kun se heti ensimmäisestä ansaitusta eurosta on rangaissut, että monet aktiivit ovat miettineet, mitä järkeä tässä on.

Tämä hallituksen esitys ei niinkään lähde järkevästä työvoimapolitiikasta vaan siitä, että maaseudun turvallisuuspalveluissa on paljon paikattavaa, ja osin on nähtävissä se, että valtion tuottavuusohjelman paineiden vaikutuksesta vastuuta halutaan siirtää kolmannelle sektorille. Me olemme niin moneen kertaan keskustelleet täällä poliisin, Tullin, Rajan ja hätäkeskusten toiminnasta, että tämmöinen kytkentä ei ole tekemällä tehty. Sen te varmaan tunnustatte kaikki.

Mutta se, että poimitaan yksi erityinen ryhmä esille, vain lisää tämän suomalaisen työttömyysturvajärjestelmän monimutkaisuutta. Eikä ole pitkä aika siitä, kun me täällä salissa hyväksyimme, tosin meidän vastustuksestamme huolimatta, Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden keskenään tekemän sopimuksen lomautusajan korvauksen maksamisesta. Työelämävaliokunnassa todettiin, että se syrjii naisvaltaisia palvelualoja, mutta työelämävaliokunnassa todettiin, että kyseessä on pieni marginaaliryhmä ja tämä ilmeinen syrjintä on määräaikaista, ja siksi työelämävaliokunnassakin tämä hallituksen esitys hyväksyttiin.

Arvoisa puhemies! Jos haluaa pikaluvulla päästä sisälle siitä, kuinka monimutkainen tämä nykyinen järjestelmä on, niin lukee tämän hallituksen esityksen perustelujen luvun Nykytila ja muutosten tarve kolmannen kappaleen. Siinä jo pääsee yhden kappaleen aikana aika hyvin sisään siihen, kuinka monenlaisia aikoja, prosenttirajoja, leikkureita, laskentaperusteita on olemassa, jotka kaikki huomioidaan sen yksittäisen henkilön kohdalla, että mitä hänelle tulee maksettavaa työttömyysetuuden puolelta, jos hän on vajaatyöllistetty.

Jos katsotaan lyhyesti sitä, miten tämä vajaatyöllisen henkilön työttömyysturva on kehittynyt, mikä on sen historia, niin aikoinaanhan meillä oli hyvin selkeä järjestelmä, joka olisi käyttökelpoinen tänäkin päivänä. Jos työtön oli töissä yhden päivän, hän ei saanut siltä päivältä työttömyysturvaa. Hän ilmoitti maksajille, että töissä, ja asia oli sitä myöten selvä. Yksinkertainen, selkeä järjestelmä, joka myöskin toi valoon niitä töitä, mitä muuten olisi tehty pimeänä. Sen jälkeen oli suojaosa. Markka-aikaan, muistelen, se oli 750 markkaa kuukaudessa. Jokainen työtön sai tienata sen verran kuukautta kohden ilman, että siitä rangaistiin muuten maksettavan työttömyysturvan puolella.

Sekin oli hyvä järjestelmä, koska tämä nykyinen järjestelmä, jossa jokainen tienattu euro vähentää muuten maksettavaa työttömyysturvaa 50 sentin verran, tarkoittaa sitä, että työajan pitää olla kohtuullisen pitkä ja tienattujen eurojen määrän kohtuullisen iso, että tämä nykyinen järjestelmä olisi edullisempi kuin aiempi. Niin kuin äsken viittasin tuohon Metallin ja Teknologiateollisuuden keskinäiseen sopimukseen, niin siinähän sekoitettiin vielä entisestään tätä järjestelmää. Siinä otettiin vertailuajan laskemiseen mukaan päivät tai prosenttiosuudet ja kuitenkin niin, että henkilö itse ei voi valita sitä järjestelmää, joka olisi edullisempi, ja siinä nimenomaan tuli tämä epäkohta voimaan, että se on vahvasti sukupuolivalikoiva ja kohdistuu palvelualoille. Ihmettelen kyllä vieläkin sitä, kuinka eduskunnan naisedustajat eivät nostaneet tätä asiaa yhdessä esille, hyväksyivät tämän nimenomaan naisia ja palvelualoja syrjivän menettelyn.

Nyt sitten otetaan vielä yksi ammatillinen poikkeusryhmä tämän suojaosuuden piiriin. Haluankin kyllä kuulla hallituspuolueitten edustajilta perustelun, minkä takia tätä suojaosuutta ei otettu käyttöön, niin kuin aikaisemmin oli, kaikkien työttömien kohdalla.

Jos ajatellaan vertailukohtana esimerkiksi sitä, että työtön on luottamustehtävässä. Jos hän lähtee syrjäkylältä kuntakeskukseen vaikkapa kunnanhallituksen kokoukseen, niin ainakin osassa kuntia katsotaan, että hän ei ole työmarkkinoitten käytettävissä, hänellä ei ole oikeutta työttömyysturvaan siltä ajalta. Jos taas työtön saa palkkioita, niin ne ilmoitetaan maksajalle ja siitä sitten seuraa, mitä seuraa.

Minun mielestäni tämä on jo perustuslaillinen ongelma sen suhteen, onko työttömällä myöskin tämän työttömyysturvakäytännön suhteen tasaveroinen osallistumismahdollisuus oman sosio-ekonomisen tilanteensa pohjalta, koska esimerkiksi palkansaajalle maksetaan ansionmenetyskorvaus, niin kuin maksetaan yrittäjällekin, mutta työtöntä rangaistaan siitä, että hän on yhteiskunnallisesti aktiivinen.

Minusta Sata-komiteassa, jos sieltä nyt sitten ei muuta konkreettista juuri ulos tullut kuin tämä Lex Soininvaara, tähän työttömyysturvajärjestelmän monimutkaisuuteen ja siihen, että se syrjii niitä, jotka ennestäänkin ovat heikossa asemassa, olisi pitänyt kiinnittää paljon enemmän huomiota, ja yleisen tavoitteen Sata-komiteassa olisi pitänyt olla koko tämän järjestelmän yksinkertaistaminen. Nyt valitettavasti tämän hallituksen esityksen myötä — vaikka tavoite on aivan ymmärrettävä, allekirjoitan sen, mitä sillä tavoitellaan, ja sen kohderyhmän tilannetta, totta kai, helpotetaan — kuitenkin lisätään tämän järjestelmän monimutkaisuutta.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on kysymys perimmältään sii-tä, että sopimuspalokuntalainen vapaaehtoinen sammutustyömies pystyy ottamaan näihin palo- ja pelastusalan tehtäviin osaa ja saa korvauksen siitä, ilman että se vaikuttaa oleellisesti hänen työttömyysetuuteensa. Tällä tavalla yritetään parantaa sitä, että vapaaehtoiseen pelastustoimintaan osallistuisi enemmän nuorisoa ja työiässä olevaa väestöä.

Tämä on erittäin tärkeää, koska tästä vapaaehtoisesta sammutus- ja pelastustoiminnasta on hyvin lyhyessä ajassa, muutamien vuosien aikana, hävinnyt noin 10 000 henkilötyövuotta. Ja se ei ole voinut olla vaikuttamatta meidän sopimuspalokuntien työskentelytehokkuuteen, ja tällä hetkellä palokunnilla on ongelmia saada näitä sopimusten edellyttämiä määrävahvuuksia liikkeelle, ja on jopa tapauksia, että jotkut sopimuspalokunnat ovat joutuneet sulkemaan ovensa.

Perimmältään kysymyshän on ikääntymisen tuomista ongelmista, niin kuin olemme täällä useasti puhuneet vakinaisten palokuntien osalta, mutta se ikääntyminen ei ole jättänyt rauhaan myöskään näitä meidän vapaaehtoisia palokuntia. Siinä missä vakinaisessa palokunnassa näitä vanhempia palomiehiä joudutaan tänä päivänä siirtämään ehkä toisarvoisiin tehtäviin, niin vapaaehtoisella puolella yksinkertaisesti vanhemmat ikäluokat vain lopettavat tämän työskentelyn ja tekevät tilaa nuoremmille, joita ei löydy näihin hommiin.

Se, mistä valiokuntakäsittelyn aikana toivoisin käytävän kovaa keskustelua, on tämä 300 000 euron suojaosuuden raja. Nythän hälytysten määrä riippuu ihan siitä, kuinka paljon niitä tulee, ja työtehtävät riippuvat juuri näistä asioista, niin että niitä ei pystytä ennakoimaan. (Puhemies: 2 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Vielä tähän loppuun: meidän perusongelmahan ei ole se, että me maksamme korvausta näistä, vaan se, että meillä ei ole ketään, joille maksaisimme näitä korvauksia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustajat Mustajärvi ja Larikka täällä ovat todenneet, tämä lakiesitys on tulipalojen sammuttamiseksi välttämätön. Mutta toisaalta, kun tämän kääntää sitten tänne työttömyysturvan puolelle, on tietenkin — mitä adjektiivia nyt käyttäisin — lähinnä irvokasta, että työttömyysturvan heikennykset polttavat taloja Juankoskella. Näinhän tässä on tapahtunut, kun Juankosken vapaapalokunnan aktiivit paitsi vanhentuvat, koska heidän työttömyysturvansa heikkenee, eivät enää osallistu tulipalojen sammuttamiseen. Tämä looginen yhteys tässä on. Ja tämä on aika kuvaava yhteys sovitellun päivärahan ja muittenkin työttömyysturvan aiempien heikennysten myötä, sillä sellaisena soviteltua päivärahaa ja sen heikentämistä tänne eteenpäin voi kuitenkin pitää, ja se nyt tässä tapauksessa konkretisoituu selkeänä ongelmana.

Ja nyt sitä sitten hoidetaan yhden yksityistapauksen osalta, mutta tässä joutuu kysymään, kuten ed. Mustajärvi teki, onko vapaapalokuntalaisuus sitten jotenkin ikään kuin parempaa toimintaa. Se on tietenkin monessa mielessä mitä ansiokkainta toimintaa, mutta entä verrattuna nyt esimerkiksi toimimiseen julkisessa luottamustoimessa tai joissain muissa tehtävissä, jotka ovat sinänsä välttämättömiä? Valtiolla ja kunnillakin on pitkä ja vähemmän ansiokas historia erilaisten työttömyysturvatukien käytössä välttämättömien tehtävien hoidon kustantamiseksi, ja kyllä tältä osin asiaan pitäisi saada selkeästi parannus. Tämä on hyvä lakiesitys yksittäistapauksessa mutta huono työttömyysturvan kokonaisuuden kannalta.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Mustajärven ja ed. Erkki Virtasen puheenvuoroja kuuntelee, niin ei voi välttyä ajatukselta, että tässä on jälleen se tyypillinen tilanne, mikä opposition puheenvuoroissa yleensä, eli väärin sammutettu.

Tämä hallituksen esitys työttömyysturvalain muuttamisesta on erittäin hyvä esitys. Tätähän on pitkään toivottu. Muun muassa Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on koko kymmenvuotisen historiansa ajan ajanut tätä tavoitetta. Tämä tulee helpottamaan sopimuspalokuntien toimia, uskon näin, varsin merkittävällä tavalla ainakin vaikeimmilla työttömyysalueilla.

Kuten ed. Larikka täällä hyvin kuvasi, näillä sopimuspalokunnilla on erittäin suuri merkitys. Meillähän 95 prosenttia maa-alasta oikeastaan hoidetaan sopimuspalokuntien kautta, ja meillä on noin 15 000 hälytyskelpoista sopimuspalokuntalaista, kun koko määrä on noin 20 000. Eli ratkaisevalla tavalla tämä paloturvallisuus ja kaikki siihen liittyvä liittyvät sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiin.

Tämä 300 euron suojaosuuden ottaminen työttömille palomiehille laskentajakson aikana on hyvä päänavaus, ja varmasti tällaista joustoa ja harkintaakin pitää harkita, mutta joka tapauksessa nyt on saatu historiallinen, merkittävä ratkaisu hallituksen toimesta tehtyä, ja siitä on annettava myönteinen palaute. Ja tällä tavalla yhteen, sisäisen turvallisuudenkin kannalta keskeiseen kysymykseen paloturvallisuuteen liittyvissä asioissa on voitu vaikuttaa eli sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä edustajakollega Rantakankaalle on kyllä kaikella lämmöllä todettava, että voi pyhä jysäys. Sinä joka kerta sanot, että tyypillinen tilanne, oppositio, väärin sammutettu. Minä tuon sinulle kohta semmoisen henkilökohtaisen vaahtosammuttimen, että voit sillä sammuttaa.

Siis tosiasiallisesti, jos ajatellaan tätä lakiesitystä, lakiesityksen sisältöhän on positiivinen ja hyvä tietylle joukolle, mutta ongelma tällä hetkellä on tämän lainsäädännön ajatus siitä, että tämä rajataan jälleen kerran yhteen ryhmään. Ja oikeastaan oli aika surullista lukea tästä esityksestä toteuttamisvaihtoehdot kohdasta 2.2.: "Lähempänä työttömyysturvajärjestelmän päämääriä ja tarpeita olisi vaihtoehto, joka kohdistuisi kaikkiin työttömiin ja kannustaisi kaikenlaisen työn vastaanottamiseen. Tällainen vaihtoehto olisi yleinen suojaosa. Yleisen suojaosan toteuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista tässä taloustilanteessa, koska sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelleen komitean tekemien laskelmien mukaan jo 200 euron suojaosan nettokustannukset olisivat noin 30 miljoonaa euroa."

Hyvät kollegat! Meillä on ollut varaa miljardien veronkevennykseen, niin että ihan oikeasti 30 miljoonaa euroa, minä näen punaista, ja ehkä se on tässä paloautolainsäädännössä varmaan ihan asiallistakin. Mutta onko meillä todella varaa tähän eriarvoistumiskehitykseen? Onko meillä varaa olla korjaamatta tilannetta niin, että ihmisten olisi todella kannattavaa ottaa lyhytaikaisia töitä, erilaisia luottamustehtäviä vastaan? Onko meillä varaa eriarvoistaa suomalaisia ihmisiä? Minun mielestäni se on yksi sisäisen turvallisuuden merkittävimpiä kysymyksiä, kun siihen sisäiseen turvallisuuteenkin täällä vedotaan.

On surullista kohdata niitä ihmisiä arjen kentällä, jotka haluaisivat ottaa osaa ja tehdä lyhytaikaisia töitä, haluaisivat ottaa vastaan luottamustehtäviä, mutta eivät sitä taloudellisista syistä pysty tekemään. Ja me elämme sellaista syrjäyttämisen ja eriarvoistamisen aikakautta, että minä koen henkilökohtaisesti aivan kauhun tunteita siitä, minkälaisessa tilanteessa ihmiset tuolla arjen kentällä ovat. Siellä on sellaisia perheitä, siellä on sellaisia yksinäisiä ihmisiä, joilla ei todellakaan ole minkäänlaista arvostusta tätä laitosta kohtaan ihan sen takia, että tyynen rauhallisesti tilanteen annetaan mennä koko ajan huonommaksi ja huonommaksi niillä, joiden tilanne on ennestään heikko. Ja sitä minä häpeän.

Ja minä häpeän sitä sen vuoksi, että sen lisäksi, että me unohdamme nämä ihmiset, ne projektit, mitä me pistämme täällä lainsäädännöllisesti pystyy, ovat aktivointia raipalla, piiskalla ja kyykyttämällä. Ja se ei todellakaan muuta sitä kehitystä, mihin me tällä hetkellä olemme menossa, ja se on vaarallinen tie, millä ollaan. Se on sellainen raja, joka on auennut jo railona meidän kansamme välille. Siellä on syvät rivit, jotka eivät oikeastaan ole kiinnostuneita enää juuri mistään. Ja jos se välinpitämättömyyden ajatusmaailma leviää entistä laajemmin meidän lapsiin ja nuoriin, joiden pitäisi olla tämän maan tulevaisuus, niin ei kovin hyvältä näytä. Toki me voimme perustella, että raha ei riitä. Mutta se, mihin raha riittää, on pitkälti arvovalinta tänä päivänä, ja on tehty aika kovia arvovalintoja.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja peräti tarpeellinen ja kiireellinen, mutta se ei kyllä poista ongelmia. Meillä sopimuspalokunta-, vpk-toiminta on monilla alueilla kriisissä jo tällä hetkellä. Sellainen systeemi luotiin maahan, joka ei maaseudun kaukaisempien ihmisten turvallisuutta, heidän omaisuutensa ja henkensä turvallisuutta, enää takaa, ja tässä mielessä koko ala olisi tutkittava uudelleen ja järjestettävä.

Mutta tämä esitys nyt pieniltä osin korjaa sitä ikävää ongelmaa, joka syntyi 1990-luvun puolivälissä, kun Lipposen hallitus, ministerien Jaakonsaari ja Huttu-Juntunen johdolla, runnoi läpi tämän suojaosan, 750 markan suuruisen suojaosan, poistamisen. Se oli edesvastuuton teko silloiselta hallitukselta, ja se suojaosa pitäisi yleisesti palauttaa ja vähän suurempana tietysti kuin 750 markkaa. Kun markoista on jo siirrytty euroihin, niin ehkä tuo 300 euroa olisi jo jonkinlainen summa. Eli nopeasti pitäisi päästä siihen ja näin kunnioittaa työttömien aktiviteetteja edes tämän verran.

Tässä lakiesityksessä 300 euron katto sovittelujakson aikana on mielestäni liian jäykkä. Esimerkiksi kesällä hellekuukauden aikana saattaa olla useampi metsäpalo, joissa omaisuutta tuhoutuu paljon, ja ei silloin voi lähteä siitä, että työttömät kärsivät siitä, että ovat sammuttamassa arvokasta varallisuutta tuhoutumasta. Eli pitäisi valiokunnassa etsiä vielä joustoa tähän 300 euron summaan, ja ehkä semmoinen vuositason tarkastelu olisi myös yksi malli, vaikka se tekee tämän entistä monimutkaisemmaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä, mutta haluaisin huomauttaa edelleenkin ed. Mustajärvelle, että te vasemmistossa haluatte aina morkata näitä Sata-komitean saavutuksia. Onneksi minulla nyt on täällä teille selvitys siitä. He ovat tehneet 50 konkreettista esitystä, joita on toteutettu 635 miljoonan edestä vuodessa, muun muassa takuueläke, kattava indeksisuoja, sitten täällä on kunnallisveron perusvähennys, kuntoutusraha nousi, sairauspäiväraha parani jne. Työllisyyttä on edistetty.

Eli Sata-komitea on kyllä saanut erittäin paljon aikaan. Ja jos ed. Mustajärvi tarkoitti sitä lakia, jossa parannettiin työttömyysturvaa Metallityöväen Liiton työntekijöille, jotka muuten tietääkseni ovat juuri näitä vasemmistolaisia, niin siinä PAM ei halunnut tätä ehtoa, koska heillä ei ole näitä lomautuspäiviä PAM:n puolella. Niitä on juuri Metallityöväen Liitossa, niitä oli silloin paljon.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu laajenee moneen suuntaan. Keskeistä on tietysti tässä se, että HE 321/2010 vp on yksityiskohtana hyvä, kun se auttaa sopimuspalokuntia ja niiden jäseniä, mutta edustajien Kyllönen, Mustajärvi ja Kankaanniemi kritiikki on ihan paikallaan, kun asiaa katsotaan kokonaisuutena ja työttömyysturvan näkökulmasta.

Ed. Larikka tuossa viittasi ihan ehkä vahingossa siihen, että palomiehet ikääntyvät. Tämä lainsäädäntö, joka meillä nyt on käsillä, ei todellakaan ole mitään historiallista, niin kuin täällä ed. Rantakangas totesi. Se olisi historiallista, jos palomiesten eläkeikää todella pystyttäisiin muuttamaan nykyisestä sen suuntaan, mikä se oli aikaisemmin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa puheenvuoroni sillä, miten me saisimme tähän työhön, joka on todella tärkeää, palotoimeen, työntekijöitä vielä enemmän, ja siinä ed. Tiusanen otti jo esiin yhden asian eli palomiesten eläkeikään liittyvän kysymyksen. Ja muutenkin kaikella sillä, millä tuetaan siellä jaksamista.

Mutta tämän lakiesityksen yhteydessä olen myös samaa mieltä siitä, että tämä on hyvä muutosesitys — en ehkä sanoisi, että erittäin hyvä, vaan tässä nyt tietysti tehdään parannus — näiden 300 euron osalta näille, jotka osallistuvat. Mutta kiinnitin myös huomiota samaan kuin ed. Kyllönen, tähän kohtaan näistä toteuttamisvaihtoehdoista: miten voidaan todeta näin, että yleisen suojelun toteuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista tässä taloustilanteessa? Eli silloin meillä taloustilanne tietysti ohjaa monta, monta asiaa, ja tässä se tulee hyvin konkreettisesti esille. Ja entä jos olisi todella kysymys siitä, että varsinainen tarve ohjaisi enemmän kuin se taloudellinen tilanne? Haluaisin nähdä tämänkin lain kohdalla sen, että siitä, mikä on taloudellinen tarve yhteiskunnassa erilaisilla aloilla, mitä muutoksia tulisi aikaansaada, nousisivat ne muutosesitykset. Ja kyllä tähän eriarvoistuvaan kehitykseen mielestäni on kiinnitettävä huomiota, ja toivoisin, että valiokunnassa kiinnitettäisiin nyt näihin asioihin huomiota, mitä tässä on noussut esille myös tämän yleisen suojauksen toteuttamisen osalta ja myös tämän summan osalta, mikä tämä 300 euroa on.

Erkki Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Jostain syystä näyttää olevan niin näin joulun jälkeenkin, että kun ed. Asko-Seljavaara täällä puhuu, niin sitten minä pyydän puheenvuoron vastatakseni hänelle, kun hän arvostelee oppositiota siitä, että me arvostelemme Sata-komiteaa. Emme arvostele erityisesti Sata-komiteaa, koska ei Sata-komitea ole tehnyt yhtään päätöstä niistäkään asioista, jotka ed. Asko-Seljavaara täällä esitti, vaan se on tämä eduskunta, joka näistä asioista päättää. Ja tältäkin osin päätökset ovat tekemättä.

Siis kysymyshän on toisaalta siitä, että vapaapalokuntien asema pitää turvata. Tämä on yksi tapa turvata se. Toinen tapa olisi rakentaa uu-denlainen palojensammutusjärjestelmä nimenomaan maaseudulle, sinne, missä tämmöisiä ammattimaisia, kaupungeissa toimivia palokuntia ei ole. Todennäköisesti se maksaisi enemmän kuin koko tämän suojaosuuden vaatimat 20 miljoonaa kaikille sovitellun työttömyysturvan vaikutuksessa oleville.

Kysymys on siitä, että meidän pitäisi kannustaa. Olen joskus kuullut, että erityisesti kokoomus on vaatinut, että työttömiä pitäisi kannustaa etsimään työtä. Sille etsimiselle on esteitä, ja keskeisin este on se, että jos etsit työtä, kuten nyt esimerkiksi tässä tapauksessa vapaapalokunnasta, niin menetät työttömyysturvaasi. Ei kukaan sellaiseen kannustukseen suostu. Jos me sen sijaan nostaisimme yleisesti tätä suojaosuutta, niin muutkin kuin vapaapalokuntalaistyöttömät voisivat hakeutua ilman tulojen menetyksen pelkoa töihin. Kun sitä suojaosuutta ei nyt laajenneta, niin ainoastaan vapaapalokuntalaiset pääsevät (Puhemies: 2 minuuttia!) nyt sammuttamaan niitä tulipaloja, mutta muut eivät pääse töihin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi työttömyysturvalain 4 luvun muuttamiseksi on hyvin perusteltu. Tämä on suppea esitys, mutta tämä on tärkeä. Takavuosina, kun tässä talossa tehtiin uusi laki palo- ja pelastustoimen osalta, siirryttiin maakunnalliseen järjestelmään. Se autioitti monen kuntakeskuksen paloasemia, ja jos kuntakeskuksella on ollut toiminnassa vpk, niin sille on tullut entistä vastuullisempi rooli. Jos ihminen joutuu työttömäksi ja sitten työttömyyspäivärahan varaan ja jos hän sitten satunnaisesti tästä vpk-työstä saa korvauksen, on ihan perusteltua, että siitä joku osa oikeastikin jää hänen omaan käyttöönsä.

Kaiken kaikkiaan meillä on todella iso ongelma tulevaisuudessa tämän palo- ja pelastustoimen henkilöstön osalta ja nimenomaan haja-asutusalueiden ja harvaan asuttujen alueiden palveluiden saamisessa. Esimerkiksi meillä Somerolla oli oma, hyvin toimiva palolaitos, mutta kun se lakiperusteisesti jouduttiin liittämään Turun kaupungin alaiseen maakunnalliseen palo- ja pelastustoimen yksikköön, niin meiltä ovat palvelut siltä osin hävinneet tältä julkiselta puolelta ja vpk on se, joka tänä päivänä hoitaa ensivasteita ja muita. Elikkä vpk:n rooli korostuu, ja on hyvä, että nyt turvataan edes pieniltä osin siinä aktiivisesti toimivan väen korvauksia. Toivon ja uskonkin, että edes tämä pieni kädenojennus tuo siihen ainakin (Puhemies: 2 minuuttia!) vakautta, jos ei sitten jopa pikkuisen lisää uutta väkeä.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on nyt laajentunut aika pitkälle sen ympärille, miksi tämä yksi erityisryhmä olisi oikeutettu tähän suojaosuuteen. En ota kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä muille, mutta haluaisin huomauttaa, että nyt on kyse sellaisesta hätätyöstä, jossa usein pelastetaan ihmishenkiä ja omaisuutta, ja pitäisin tätä aika tärkeänä asiana ja ihan hyvänä suosituksena. Kyse on myös työstä, jota ei voi tehdä ilman koulutusta, ja tämä koulutus ei ole mitään kovinkaan nopeaa. Kyse on myös työntekijöistä, jotka eivät ole millään tavalla korvattavissa tai vaihdettavissa kovin nopeassa aikataulussa. Jos me emme nyt kiinnitä huomiota tähän vapaaehtoiseen pelastushenkilöstöön niin kuin me kiinnitämme huomiota vakinaisenkin pelastushenkilöstön saatavuuteen ja kuntoisuuteen, niin meillä on tulevaisuudessa huomattavasti suuremmat ongelmat.

Se, mitä en malta olla myös painottamatta vielä, on tämä 300 euron raja. Tämä raja on otettu keskimääräisin laskentaperustein, ja Suomessa johtuen meidän etäisyyksistämme sattuu vaan olemaan niin, että jossain päin Suomea näitä töitä tehdään enemmän vapaaehtoisin voimin. Olisi aika ikävää, jos kesken kuumimman ja kuivimman kesän jossain päin Suomea metsäpalojen sammuttaminen vaarantuisi sillä, että nämä suojaosuudet ovat tulleet täyteen. Siinä mielessä, koska pidän tätä työtä aika tärkeänä ja meille täysin korvaamattomana, tämä 300 euron raja on aivan turha, koska kukaan ei lähde näihin hätätöihin omin päin vaan lähteminen edellyttää aina hälyttämistä ja kuulumista palokuntaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen täällä vähän aiemmin arveli, että minä arvioisin aina opposition puheenvuoroja siitä, että väärin sammutettu. Ei suinkaan, mutta olisi tietysti reilua oppositioltakin sanoa, että nyt on saatu aikaan merkittävä ratkaisu, joka erityisesti Kainuussa, Lapissa, monissa haja-asutusalueen kunnissa on kyllä ilolla otettu vastaan. Ennen kaikkea näissä sopimuspalokunnissa on nähty tilanne sellaisena, että työttömälle tarjoutuu nyt mahdollisuus aivan järkevällä tavalla osallistua tähän vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan niin, että se ei rankaise työttömyysturvan puolella.

Tämä on siis historiallinen, merkittävä ja tärkeä ratkaisu ministeri Juha Rehulan, ministeri Risikon ja hallituksen hyvän yhteistyön tuloksena, eli tästä pitää antaa tunnustusta. Kaikkia yksityiskohtia, kaikkia asioitahan ei yhdellä lakiesityksellä pystytä hoitamaan, ja sen takia ei pidä yrittääkään kytkeä esimerkiksi kaikkia työttömyysturvajärjestelmän pulmia yhteen lakiesitykseen. Niitä pitää ratkoa aina eri yhteyksissä, ja nyt tässä on ratkaistu sopimuspalokuntien toimintaan liittyvä yksi tärkeä epäkohta, joka on ollut olemassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos minä nyt oikein olen kuullut, niin jokainen opposition kansanedustaja, joka on tässä salissa tästä asiasta tänään puhunut, on selkeästi sanonut, että erinomaisen hyvä esitys vapaapalokuntien osalta. Eläköön hyvä hallitus tältä osin, vapaapalokuntien osalta, mutta ei eläköön hyvä hallitus koko sovitellun päivärahan työttömyysturvan osalta.

Ed. Rantakangas, tämä koko ongelma olisi voitu ratkaista muuttamalla siinä pykälässä yhtä lausetta. Ei se sen suurempaa valmistelua olisi vaatinut. Kysymys on sitten tietenkin siitä 20 miljoonasta, mutta nythän tässä todellakin käy niin, että tässä ei pelasteta niitä työttömiä. Vapaapalokunnat kyllä voidaan pelastaa, mutta olen kyllä siinäkin ed. Larikan kanssa samaa mieltä, että nythän tässä pahimmillaan käy niin, että vapaapalokuntien toimintaa turvataan ehkä vähemmän tärkeitten toimintojen osalta, kun voidaan toimia siihen 300:aan, mutta kun vaadittaisiin niitä todella isoja toimenpiteitä, esimerkiksi metsäpalojen sammuttamista, niin sitten se 300 ei riitäkään ja sitten työttömät jäävät kotiin.

Tämä osoittaa siis juuri sen, kuinka tietyllä tavalla kestämätön tilanne on se, että vapaapalokuntien ongelmaa ratkaistaan työttömyysturvan ongelmaa osittain hoitamalla. Sehän voitaisiin hoitaa sillä tavalla, että annettaisiin suojaosuus kaikille työttömille tai tehtäisiin se sellaiseksi, että tämmöisissä erityistilanteissa, joihin ed. Larikka viittasi, työttömät voisivat toimia ilman sitä huolta. Tässä on juuri kysymys tästä koko järjestelmän ongelmasta, johon me olemme puuttuneet. Me olemme olleet ihan yhtä iloisia tästä vapaapalokuntien toiminnan osittaisesta ratkaisemisesta.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli hyvä kuulla ed. Erkki Virtanen puheenvuoro, jossa hän ikään kuin koko opposition puolesta antoi hyvän arvosanan hallitukselle tämän yksityiskohdan ratkaisemisesta, ja näinhän asia olikin, ja näihin muihin kysymyksiin me varmasti palaamme monissa eri yhteyksissä.

Pitää pohtia varmasti tuota, itsekään en täysin tyrmää tuota ajatusta, että pitäisi motivoida työttömiä ottamaan lyhyitäkin työsuhteita vastaan ja siitä ei saisi todella rangaista tällä työttömyysturvan puolella. Eli sellaisia uudistuksia varmasti pitää tehdä lähitulevaisuudessa, joissa työn lyhytaikainenkin vastaanottaminen olisi aina järkevin vaihtoehto ja siitä ei rokotettaisi työttömyysturvan puolella. Tässä mielessä uskon, että me emme kauhean kaukana ole tämänkään peruslinjan osalta.