Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itämeri on ainoa meremme. Se on erityisen herkkä rehevöitymiselle, koska se on matala, sen vedenvaihto valtameren kanssa on rajoittunutta ja voimakas ihmistoiminta laajalla valuma-alueella aiheuttaa voimakasta ravinnekuormitusta.

Itämeren tilan parantaminen vaatii entistä päättäväisempiä toimia kaikilta rantavaltioilta. Itämeren suojelukomissio Helcom on hyväksynyt toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on terve Itämeren ekosysteemi. Myös EU on vuoden 2008 kesällä hyväksynyt meristrategiapuitedirektiivin, joka velvoittaa EU:hun kuuluvat rantavaltiot palauttamaan merialueidensa ympäristön hyvään tilaan vuoteen 2021 mennessä.

Rehevöitymisongelma on hyvin tiedossa, ja ratkaisut ovat periaatteessa suoraviivaisia. Kaikki ihmistoiminnasta aiheutuvat ilmaan, maaperään ja vesistöön joutuvat ravinnepäästöt tulee minimoida jo aiheuttamispaikassa, mikä vähentää vastaavasti mereen joutuvia ravinteita. Meren toipuminen tulee viemään vuosikymmeniä, mutta ihmisen toimesta aiheutettu ongelma on edelleen ratkaistavissa ihmisvoimin. Kyse on viime kädessä poliittisesta tahdosta ja rannikkovaltioiden asettamista prioriteeteista.

Arvoisa puhemies! Maatalous on edelleen Itämeren suurimpia kuormittajia. Lannoitteita valuu paljon veden mukana lopulta mereen. Ympäristötuki on kohdistettava oikein. Maatalouden päästöjä vesiin estävistä hankkeista on tehtävä tilakohtaiset suunnitelmat, joiden toteuttamista valvotaan.

Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmien uusimiseen annettiin 10 vuotta aikaa. Saavutukset ovat masentavia. Valtion pitääkin tukea haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmien uusimista, myös Baltian maiden, Venäjän ja Puolan kotitaloudet on ehdottomasti saatava jätevesien käsittelyjärjestelmän piiriin.

Itämeren liikenne kasvaa vuoteen 2020 mennessä 60 prosentilla. Öljykuljetusten määrä on nyt jo noin 150 miljoonaa tonnia, mutta se kasvaa vuoteen 2015 mennessä 250 miljoonaan tonniin. Laivojen rikki-, typen oksidi- sekä hiilioksidipäästöt kasvavat siis merkittävästi.

EU:n Itämeri-strategiassa korostetaan yhteistyön parantamista, meriturvallisuuden toimeenpanossa hajanaisten valvonta- ja reititysjärjestelmien yhteensovittamista sekä kansallisten meripelastuslaitosten yhdistämistä hätätilanteissa.

Sinivihreä hallitus toimi ansiokkaasti EU:n Itämeri-strategian aikaansaamiseksi. Nyt on haastettava EU:n komissio rahoittamaan strategian toteuttamista.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että vesienhoitolakiin lisättäisiin säännökset merenhoidon järjestämisestä koskien muun muassa merenhoitosuunnitelman valmistelua, ympäristötavoitteiden asettamista, tavoite-, toimenpide- ja seurantaohjelmien laatimista ja merenhoidon toimenpiteiden aikaistamisen mahdollisuutta.

On hienoa, että hoitosuunnitelmia tehdään ja toimenpide- ja seurantaohjelmia laaditaan. Olennainen kysymys on kuitenkin raha. Itämeren suojelun määräraha on 3 miljoonaa euroa, kun sen pitäisi olla moninkertainen, jopa kymmenkertainen. Ympäristövahinkojen torjuntaankin on varattu 5,2 miljoonaa euroa. Ympäristönsuojelun edistämiseen on varattu 2 miljoonaa euroa. Vesistöjen kunnostukseen on varattu 2,3 miljoonaa euroa. Merkittävin ympäristöraha onkin maa- ja metsätalousministeriön budjetissa, jossa on varattu vesivarojen hoitoon 11,4 miljoonaa euroa sekä 300 miljoonan euron ympäristötuki. Onkin erittäin tärkeätä, että maatalouden ympäristötukea ohjataan osaksi merenhoitosuunnitelmaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi vesienhoidon järjestämisestä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Nyt ehdotetaan muutettavaksi vesienhoidon järjestämisestä annettua lakia lisäämällä lakiin uusi merenhoidon järjestämistä koskeva luku sekä tekemällä tarvittavat muutokset lain muihin säännöksiin. Lain nimike muuttuu vastaamaan lain sisältöä siten, että lain nimike olisi laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämiseksi. Lisäksi muutettaisiin ympäristönsuojelulakia, vesilakia, Suomen talousvyöhykkeestä annettua lakia, merensuojelulakia sekä lakia viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista.

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on siis hyvinkin laaja-alainen asia, jossa todella siirrytään vesienhoidosta merenhoitoon. Jopa tämä sana "merenhoito" on toki aika uusi, jotenkin sisällöltään hiukan avoin suomenkielinen nimike, mutta kun kerran kysymyksessä on EU:n direktiivistä lähtevä lainsäädäntö ja kun asiassa on vielä kiire, niin tämä kielellinen kehitys ja kielenhoito ehkä tässäkin asiassa sitten jatkossa luonnistuu, kun totumme tähän uuteen lainsäädäntöön, uusiin sanontoihin.

Mutta tämän lain kiireellisyys on tietysti jo siitäkin lähtökohdasta todettu, että olemme tässä asiassa olleet vähän sitkaasti liikkeellä EU:n suuntaan. Sieltä asiaa on huomioitu, tätä hidasta asian eteenpäin menemistä, mutta myöskin sillä tavalla on kiire, että 26 b §:n eli merenhoitosuunnitelman mukaan pitäisi meriympäristön tilan olla hyvä jo vuoteen 2020 mennessä.

Itämeren kohdalla näin ei voi todeta, että tilanne olisi hyvä. Tämä Itämeren erityisongelma on myös Suomen ongelma. Se on EU:n ongelma. Se on myös EU:n ylitse Venäjän ongelma. Eli se on tällainen Itämeren rantavaltioiden ja valuma-alueen, noin 80 miljoonan ihmisen ja heidän aiheuttamansa liikenteen, yhteinen ongelma.

Tässä Suomen ympäristökeskukselle on tulossa ympäristöministeriön lisäksi uusia tehtäviä. Jälleen kysymme resurssien perään. Ympäristöministeriön resursseja on vuosien ajan järjestelmällisesti kavennettu, ja siihen pitäisi saada käänne.

Tässä on uutena hyvin tärkeänä asiana siis merialueiden ekosysteemien hoitaminen, lajiensuojelu, luonnon monimuotoisuuden suojelu, johonka kuuluu kalastuksen ja erilaisen meripohjaeläimistön ja ekologisten kokonaisuuksien hoidon lisäksi myöskin niinkin tärkeä osatekijä kuin merinisäkkäiden suojelu. Tämähän ei ole vain Suomen tai Itämeren lainsäädäntöä. Tämä on myös Välimeren lainsäädäntöä, ja siellä sitten on myös omat ongelmansa, niin kuin EU:n merialueilla muuallakin on vastaavan tyyppisiä ongelmia kuin Itämeren alueella.

Olemme tässä vesiensuojeluasiassa edistymässä, tosin liian hitaasti. Me tiedämme jo täällä, ed. Laxell mainitsi, maatalouden ongelmat ja rehevöitymisongelmat. Haja-asutusalueiden jätevesiongelma on ratkeamassa varmasti eduskunnassa, eduskunnan ympäristövaliokunnassa, ja nämä asiat menevät pikkuhiljaa oikeaan suuntaan. Mutta riittääkö aika, ja mikä on tämä aikajänne, ja miten pahaan tilaan Itämeri ehtii joutua, ennen kuin saamme vaikuttavia toimenpiteitä aikaan? Tästä on kysymys hyvin paljolti.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän ainoa meremme, niin kuin täällä todettiin, ja Itämeren asiat ovat olleet paljon poliittisessa keskustelussa esillä, ja hyvä niin. Odotetaan vaan, että toimenpiteitä saadaan aikaan sillä tavalla, että tila rupeaa paranemaan.

Nyt tässä on tällainen esitys, joka perustuu tosiaan EU-säädöksiin, ja hiukan tätä vain mietin, että tässä on aika suuri yhteensovittamisen tarve sen osalta, että meillä vesiensuojelun osalta on olemassa jo vesiensuojelun tavoiteohjelmat, Itämeren suojeluohjelma, vesiensuojelun suuntaviivat, vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat. Sitten oli selonteko Itämeren haasteista tässä taannoin eduskunnan käsittelyssä, ja siinä linjattiin näitä toimenpiteitä, joita tulisi tehdä, ja sitten on ollut Baltic Sea Action Summit, jonka yhteydessä on myöskin toimenpiteitä linjattu.

Nyt kun ministeri Lehtomäki on paikalla, voisin oikeastaan esittää kysymyksenkin — jos olisi mahdollista vastata siihen — miten tämän uuden muutoksen integroinnin olemassa oleviin järjestelmiin ja olemassa oleviin suunnitelmiin on ajateltu tapahtuvan sillä tavalla, ettei hyvän tarkoituksen johdosta syntyisi päällekkäisyyttä ja turhaa byrokratiaa. Tämä on se asia, joka tässä nyt tämän asian osalta itseäni lähinnä mietityttää.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin kysyjäkin totesi, meillähän on vesienhoidon saralla erittäin paljon erilaisia strategisia ohjelmia ja toimenpidesuunnitelmia. Tietysti avainasemassa on se, minkälaisia konkreettisia toimenpiteitä tehdään, koska, niin kuin hyvin tiedetään, pelkästään asiapapereilla ei sisävesien eikä meren tilaa paranneta vaan konkreettisilla toimenpiteillä. Avainasia on tietysti se, että näissä ei luoda päällekkäisiä järjestelmiä vaan että nämä ovat toinen toisiaan tukevia ja että myöskin tällä lainsäädännöllä vahvistetaan sitä koordinaatiota ja yhteistoimintaa, joka eri puolilla on.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Myös kysymys ministerille: minkälaisella kiinnostuksella ja innostuksella nämä Itämeren rantavaltiot ovat nyt mukana?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Itämeren rantavaltiot ovat kaikki sitoutuneet erityisesti Itämeren suojelukomission, Helsinki-komission, toimenpideohjelmaan. Syksyllä 2007 on hyväksytty tämä toimintasuunnitelma, jota sitten myöskin aina poliittista tasoa myöten parin vuoden välein tarkastellaan. Kaikille maille on jyvitetty sellainen kansallinen suunnitelma, millä tavalla esimerkiksi tätä ravinnekuormitusta vähennetään.

Me emme viimeksi viime keväänä Moskovan ministerikokouksessa olleet täysin tyytyväisiä siihen, miten läpinäkyviä nämä kansalliset toimenpidekokonaisuudet olivat, mutta noin yleisesti ottaen voi kyllä sanoa, että rantavaltiot ovat kohtuullisen hyvin sitoutuneita, mutta tietysti meidän täytyy toimenpiteitä pystyä vielä tehostamaan, jotta tuo yhdessä sovittu tavoite Itämeren hyvästä tilasta tällä vuosikymmenellä voisi toteutua.