Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni on noin 7 minuuttia. Se tulee sisältämään tänään kolme osiota, joista ensimmäinen on meidän kahdenvälinen suhde Venäjään, toinen on Venäjän sisäinen tila tällä hetkellä ja kolmas on kansainvälinen kuva.

Ensimmäiseksi, arvoisa puhemies, kahdenvälinen suhteemme Venäjään.

Venäjä on Suomelle tärkeä naapurimaa. Se on itsenäiselle Suomelle sitä aina ollut, ja se tulee sitä aina olemaan. Se ei kuitenkaan kovin usein ole ollut naapuri, johon olisimme voineet suhtautua huolettomalla luottamuksella. Se on aina ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskiössä.

Meillä on suhteessamme Venäjään pitkä historiallinen perspektiivi, joka auttaa ymmärtämään myös tätä päivää. Emme kuitenkaan voi elää menneessä, vaan tämän päivän Venäjä-suhteemme tulee perustua realistiseen, ajankohtaiseen tilanneanalyysiin. Suhteemme Venäjään ei voi olla monoliitti, joka ei millään tapaa muutu, kun Venäjä muuttuu. Muuttuvan naapurin vieressä elämistä helpottaa se, että oma paikkamme osana eurooppalaista perhettä on kristallinkirkas.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja suhteessa Venäjään on yksiselitteinen ja selkeä. Siitä on sovittu tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Suomen kahdenväliset suhteet Venäjään ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka suhteessa Venäjään täydentävät toisiaan. EU:n Venäjä-politiikan yhtenäisyys on Suomen etu, ja tämän yhtenäisyyden tukeminen on ollut linjamme koko Suomen EU-jäsenyyden ajan.

Suomen ja Venäjän naapuruussuhde on ottanut 25 vuodessa valtavan harppauksen kohti luonnollista, avointa naapuruutta. Arjen naapuruuden vahvuuksista on tärkeää pitää kiinni myös tämänhetkisessä tilanteessa. Talous, matkailu ja ihmisten väliset kontaktit ovat kahdenvälisen suhteemme kivijalka. Ymmärrän hyvin, mitä Venäjä merkitsee naapurin kanssa jo vuosien ajan erinomaista yhteistyötä tehneissä maakunnissa, kuten Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.

On tärkeää, että Venäjä-suhteemme tilannekuva on meillä kaikilla yhteinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjästä voitaisi käydä vilkasta ja analyyttistäkin keskustelua. Venäjä on maa, jonka monet tuntevat ja josta kaikilla on mielipide. Kuiskuttelun ja liturgisuuden aika on Suomen ja Venäjän suhteissa onneksi jäänyt tukevasti taakse, niin kotimaassa kuin keskusteluyhteydessämme Venäjään.

Eli ensimmäinen osio: Suomen ja Venäjän kahdenväliset suhteet.

Toinen: Venäjän tämänhetkinen tila.

Arvoisa puhemies! Venäjä on tällä hetkellä kriisissä. Energianviennistä riippuvaisen talouden lähimenneisyydessä on ollut useita ylä- ja alamäkiä, ja siksi ei ole yllättävää, että hyvien aikojen jälkeen taloudessa koittivat jälleen vaikeammat ajat.

Nyt päällä oleva kriisi poikkeaa kuitenkin aiemmista siksi, ettei se ole vain taloudellinen vaan myös geopoliittinen. Vahvan itsetunnon kasvattanut Venäjä on ryhtynyt sotilaallisiin toimiin omien rajojensa ulkopuolella, Ukrainassa. Tämän voimapolitiikan seurauksena Venäjän välit moniin kansainvälisiin kumppaneihin ovat viilenneet hetkessä.

Euroopan kasvaneet sotilaalliset jännitteet vaikuttavat myös Suomen turvallisuusympäristöön. Ei ole Suomenkaan kannalta yhdentekevää, miten Venäjä tähän kriisiin reagoi. Venäjä ei silti muodosta meille perinteistä turvallisuuspoliittista uhkaa. Suomelle Venäjän kriisi on tähän saakka konkreettisimmin näyttäytynyt ennen kaikkea talouden kautta. Korostan kuitenkin, että alkanut vuosi ei lupaa olla helppo. Yhtäältä Venäjän talous tulee olemaan suurissa vaikeuksissa, ja tämä vaikuttaa meihin niin kauppa- ja investointisuhteidemme kuin matkailunkin kautta.

Toiseksi on odotettavissa, että sisäpoliittinen epävarmuus Venäjällä lisääntyy. Heikentyvä talouskehitys voi yhdistyä yhä tiukentuvaan sisäiseen kontrolliin ja yhä uusien ulkoisten uhkakuvien maalailuun. On yhä epätodennäköisempää, että Venäjä tässä tilanteessa uskaltaisi käydä uudistusten tielle. Kuten syyskuussa Berliinissä pitämässäni puheessa totesin, olisi rehellistä myöntää, ettei Venäjästä ole tulossa meidän kaltaistamme eurooppalaista demokratiaa. Sanon tämän, vaikka tiedän, että myös monet venäläiset haluaisivat näin tapahtuvan.

Kolmanneksi on hyvin todennäköistä, että Venäjän ja Euroopan unionin suhteet säilyvät jännitteisinä. Samaan aikaan Venäjä pyrkii etsimään uusia kumppaneita muokatakseen maailmanpolitiikan tasapainoa toiseen asentoon. Se haluaa olla sääntöjen noudattajan sijaan sääntöjen asettaja — sääntöjen noudattajan sijaan sääntöjen asettaja.

On yhteinen intressimme, että Venäjä olisi vauras ja vakaa. Siksi toivon, että Venäjän tilanne ja sen suhteet Eurooppaan kääntyisivät pian parempaan suuntaan. Avaimet tässä suhteessa ovat kuitenkin pitkälti Venäjän käsissä. Me pidämme kyllä keskusteluyhteyden auki.

Arvoisa puhemies! Kolmas osio eli iso kansainvälinen kuva.

Venäjän tilanteen suuresta itseisarvoisesta merkityksestä huolimatta toivon, ettemme tässäkään salissa unohda katsoa asiaa myös laajemmasta näkökulmasta. Venäjän tämänhetkinen käytös on osa laajempaa murrosta. Me elämme muuttuneessa maailmassa, kahden aikakauden loppua.

Ensimmäiseksi. Yhtäältä olemme tulleet toisen maailmansodan jälkeisen aikakauden loppuun ja kansainvälisen järjestelmän murrokseen, jossa pitkälti länsimaiden luomat kansainvälisen politiikan rakenteet ja arvot ovat tulleet vakavasti kyseenalaistetuiksi.

Toisaalta ja toiseksi olemme tulleet kylmän sodan jälkeisen aikakauden loppuun eli olemme joutuneet palaamaan yhteistyön maailmasta yhä monitahoisemman vastakkainasettelun maailmaan. Kuten tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan totesi, olemme siirtyneet hienosäätöjen ajasta jälleen peruskysymysten ääreen. Tämä haastaa myös Suomen ulkopolitiikan niin suhteessamme Venäjään kuin laajemminkin. Meidän on oltava hereillä. — Kiitos.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Venäjän sisäinen kehitys ja ulkoinen toiminta huolestuttavat myös suomalaisia, ja näillä on myös yhteys. Maailmassa ei ole yhtään valtiota, jolle meidän tai muiden etujen mukaista ei olisi toivoa, kaikille sen kansalaisille, vakaata ja heidän elinolosuhteitaan parantavaa kehitystä, ja tällaiseen kehitykseen ei yksikään maa pääse ilman osallistumista tasavertaiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Tätä edellyttävät sekä maailmanlaajuisten globaalihaasteiden kohtaaminen että oman vakaan ja turvallisen kehityksen turvaaminen. Muiden kanssa konflikteihin johtava voimapolitiikka ei nykymaailmassa tuota kenellekään kestäviä etuja, ja sen kustannukset ovat suuremmat myös ja nimenomaan sen käyttäjille.

Ukrainan ja Venäjän tapahtumien vaikutukset heijastuvat myös Suomeen. Venäjän toimet Ukrainassa, tuki separatisteille ja Krimin kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaisella tavalla toimeenpantu miehitys ja annektointi, ovat tulleet laajalti tuomituiksi ja johtaneet EU:ssa päätettyihin Venäjään kohdistettuihin pakotetoimiin. Myös Suomi on näihin kantoihin ja toimiin varauksitta liittynyt.

Venäjän tavoitteista käydään keskustelua. Vaikka sillä tuskin on mitään kokonaisvaltaista, suurta suunnitelmaa entisen imperiumin rajojen palauttamiseksi, on se kuitenkin monia elähdyttävä haavekuva, jonka kannattajat voivat olla valmiita toimimaan sen mukaisesti, jos siihen avautuu tilaisuuksia. Siksi Euroopan unionin ja muun maailman on oltava tiukkana kaiken voimapolitiikan käytön suhteen ja estettävä houkutukset ja mahdollisuudet kerätä sillä pikavoittoja. On pidettävä huoli siitä, että kaikki voimapolitiikkaan ryhtymistä harkitsevat johtajat ovat etukäteen tietoisia sen aiheuttamista kustannuksista ja siitä seuraavista riskeistä. Unionin yhtenäisyys on tässä tärkeätä.

Samalla on välttämätöntä pitää ovi avoinna yhteistyöhön perustuville neuvotteluratkaisuille. Vaikka EU olisikin esimerkiksi itäisen kumppanuuden perusteiltaan oikean politiikan toimeenpanossa tehnyt virhearviointeja vastakkaisuuksia ruokkivalla tavalla, ei se anna mitään oikeutusta Venäjän käyttämälle voimapolitiikalle. Euroopan oman politiikan arviointi on silti tärkeätä, jotta paluulle aitoon yhteistyövaraiseen kanssakäymiseen ei asetettaisi turhia esteitä. Suomen näkökulmasta on selvää, että pakotteiden tarkoituksena ei ole tuottaa Venäjälle pysyvää vahinkoa, vaan tarkoituksena on tukea Ukrainan suvereniteettia kunnioittavan poliittisen ratkaisun löytymistä konfliktiin ja sen toimeenpanoa.

Venäjän talouden jyrkkä heikkeneminen ei ole ensisijassa pakotteiden seurausta, vaan siihen ovat vaikuttaneet yhtä lailla öljyn hinnanlasku, Venäjän reformien tyrehtyminen, voimapolitiikan suorat kustannukset ja autoritaarinen sisäinen kehitys, jotka kaikki leikkaavat kasvun mahdollisuuksia. Pakotteet tuottavat myös ilman uusia päätöksiä lisää kustannuksia niiden vaikutusten kasaantuessa. Tämä merkitsee myös Suomelle, kuten kaikille muille Euroopan maille, lisää huolia ja tappioita.

Miten Venäjä suuntautuu näiden haasteiden edessä, on edelleen avoinna. Venäjällä on myös voimia, jotka hakevat ratkaisuja vastakkaisuuksia korostavalta ja voimapolitiikkaan ja eristäytymiseen tukeutuvalta suunnalta. Tällaista ajattelua vastaan tarvitaan myös aitoa ja uskottavaa valmiutta yhteistyöhön sen vahvistamiseksi, ettei vastakkaisuuksia kasvattava voimapolitiikka tuo kenellekään pysyviä etuja, vaan ainoastaan taloudellisia ja poliittisia tappioita. Yhteinen, myös Venäjän vakautta ja turvallisuutta parhaiten vastaava ulospääsy vastakkainasettelusta on suuntautuminen aidosti tukemaan konfliktien rauhanomaista ja kestävää ratkaisua.

Kasvanut kansainvälinen jännitys heijastuu Suomeen, ennen kaikkea meidän muutoinkin yskivään talouteemme. Voimapolitiikan käyttö Euroopassa ja sotilaallisen voiman uhmakas näyttäminen myös Itämeren piirissä herättää Suomessa huolestuneita kysymyksiä siitä, vaikuttaako se myös Suomen sotilaalliseen turvallisuuteen. Näihin kysymyksiin on avoimesti vastattava pitäen kuitenkin mielessä, ettei pelottelu ja viholliskuvien rakentaminen ole aiheellista eikä kenenkään etujen mukaista. Suomella on aina vahva intressi edistää kaikkia sellaisia toimia, joilla pyritään säilyttämään Itämeren alueen vakaus ja edistämään rauhanomaista yhteistyötä.

Suomen ja Venäjän 1 300 kilometrin pituinen raja on maailman rauhallisimpia ja kontrolloiduimpia. Se on myös venäläisten kannalta heidän vakain ja ongelmattomin rajansa, eikä kummallakaan puolella ole intressiä muuttaa tätä tilannetta.

Nykyinen kansainvälisen politiikan jännitystilanne ei muuta sitä, että Venäjä on vuosien varrella rakennetun yhteistyön puitteissa monella alalla Suomelle tärkeä yhteistyökumppani sekä merkittävä kaupan ja investointien kohdemaa. Emme ole halunneet, että kahdenvälinen yhteistyö vaikeutuisi enempää kuin on välttämätöntä, ja tässä olemme myös vaikeissa olosuhteissa onnistuneet. Venäjän johdon kanssa on ylläpidetty keskustelua. Tasavallan presidentti on usein keskustellut presidentti Putinin kanssa pyrkimyksenään kriisin ratkaisun edistäminen. Olen tavannut ulkoministeri Lavrovin viime vuoden aikana neljästi. Näitä yhteyksiä ylläpidetään jatkossakin. Suomi naapurimaana on valmis yhteistyöhön aina, kun siihen molemmilla mailla on aito intressi ja se on sopusoinnussa yhteisten kansainvälisten sitoumusten kanssa.

On tärkeätä, ettemme ole rakentamassa tarpeettomia henkisiä tai fyysisiä raja-aitoja Euroopan ja Venäjän välille. Avoin vuorovaikutus ja omakohtainen kokemus oikovat stereotypioita ja luovat maaperää ymmärrykselle. Arkiset kontaktit, taloudellinen yhteistyö ja liikkuvuus sekä matkailun että opiskelijavaihdon merkeissä ovat asioita, joita Suomi aikoo jatkossakin pitää Venäjän suuntaan esillä sekä kahdenvälisesti että EU:ssa. Tässä on myös kansalaisjärjestöillä edelleen tärkeä osuus ja myös siinä, että pidämme tärkeänä, ettei eristäminen rajoita Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia.

Myös eri ministeriöiden yhteistyö Venäjän kanssa on jatkunut myös uusien käytännöllisten yhteishankkeiden merkeissä. Tällaisia ovat esimerkiksi valtiosopimukset maantieliikenteestä ja Suomen jäänmurtaja-avusta Venäjälle. Myös tiede- ja teknologiayhteistyön valtiosopimusta uudistetaan parhaillaan. Hallitusten välinen talouskomissio työskentelee virkamiestasolla normaalisti.

Tämä kaikki on Suomen ja Venäjän vakiintunutta kahdenvälistä yhteistyötä, jollaista harjoittavat nykytilanteessakin myös useimmat muut EU-maat, mutta selvää on, että Ukrainan konfliktin kehitys suuntaan tai toiseen vaikuttaa myös Suomen Venäjän-suhteisiin ja meidän on parhaassakin tapauksessa varauduttava siihen, että kestää vielä pitkän aikaa, ennen kuin voimme uskoa, että pystyisimme palaamaan sellaiseen yhteistyövaraiseen suhteeseen, joka on kaikkien etujen mukaista. Mutta sen puolesta me teemme työtä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Venäjän toiminta Ukrainan kriisin yhteydessä muuttaa Euroopan turvallisuustilannetta ja vaikuttaa oleellisesti kansainvälisen järjestelmän toimintaan. Myös Suomessa on arvioitava muuttuneen tilanteen vaikutuksia turvallisuuteemme ja talouteemme.

Venäjää tarkasteltaessa haluaisin painottaa kahta näkökohtaa: Ensinnäkin, Venäjän kehitystä ja toimintaa on tarkasteltava sen historian näkökulmasta. Toiseksi, Suomen kannalta heikko Venäjä on yhtä haastava ja epätoivottava kuin voimansa tunnossa oleva, suurvaltaideaansa toteuttava Venäjä.

Olemme valiokunnassa käsitelleet Venäjän kehitystä säännönmukaisesti. Juuri ennen joulua valiokunta lausui Venäjän tilanteesta osana EU:n naapuruuspolitiikkaa. Valiokunta on tuominnut Venäjän toimet ja katsonut, että tällaisella käytöksellä on tietty hintalappu. Pakotteet ovatkin välttämätön ja johdonmukainen toimintatapa. Mutta eivät pelkät pakotteet vaan myös öljyn hinnan jyrkkä lasku ja ruplan kurssin aleneminen ovat syitä, joiden takia Venäjän talous on merkittävissä vaikeuksissa. Tämä vaikuttaa myös suomalaisiin yrityksiin ja tuottajiin, ja meidän on pyrittävä lieventämään näitä kielteisiä vaikutuksia.

Valiokunta on korostanut jokaisen maan itsenäistä oikeutta valita yhteistyökumppaninsa. Minkäännäköistä etupiirijakoa ei tule hyväksyä — eikä myöskään tahallisia ilmatilaloukkauksia. Venäjää ei kuitenkaan saa eristää, ei edes silloin, kun se toimii sääntöjenvastaisesti, kuten se on tehnyt ja tekee.

Arvoisa puhemies! Arvioiden mukaan Venäjän keskiluokka, joka suhtautui kriittisesti Putinin paluuseen presidentiksi, on käynyt ohueksi. Päinvastoin, Putin saa nyt vahvimman tuen isoissa kaupungeissa, joissa vielä vuosina 2011—2012 osoitettiin voimakkaasti mieltä häntä vastaan. On merkille pantavaa, että kyselyjen mukaan keskiluokka suhtautuu kielteisesti myös Euroopan unioniin. Tämä vaikuttaa pitkään EU—Venäjä-suhteisiin.

Venäjän toiminnan taustalla olevista syistä on esitetty erilaisia arvioita. Jonkin verran historiaa lukeneena en voi yhtyä sellaisiin arvioihin, että Putinin toiminta olisi vain reaktiota lännen politiikkaan. Kuten totesin alussa, historiallinen näkökohta on Venäjän kehitystä arvioitaessa syytä pitää tässäkin tilanteessa kirkkaasti mielessä.

Hyvin vaikeaksi tilanteen arvioinnin ja ratkaisun löytymisen tekee se, että Putinin puheet ja toiminta ovat ristiriitaisia. On huomattava, että tämä saattaa olla taktinen tavoite: antaa ulospäin tietoisesti kuva arvaamattomasta johtajasta. Tällainen taktiikka on historiassa lamaannuttanut muiden toimintaa ennakolta, koska arvaamattoman vastaiskun pelätään olevan äärimmäisen jyrkkä. Se, mitä me pidämme ihmeellisenä, voi toisesta näkökulmasta olla hyvin taitavaa.

On mielestäni selvää, että Venäjän toiminnassa on kyse pitkän aikavälin prosessista. Venäläisten poliitikkojen arvioita on syytä tutkia, lukea ja pyrkiä etsimään sieltä yhteistä pohjaa, jonka tulevaisuutta me voimme sitten arvioida näiltäkin perusteilta. Tällä hetkellä luottamus on vaurioitunut, osin mennyt, molemmin puolin, mutta se on välttämätöntä palauttaa.

On muistettava, että samalla kun EU:n ja Venäjän suhteet kiristyvät, Kiinan merkitys kasvaa. Esimerkiksi Keski-Aasian maat hakevat yhteistyötä Kiinasta, myös Venäjä hakee yhteistyötä Kiinasta eikä pelkästään Euroopan unionista.

Poliitikkoina tiedämme, että politiikkaa pitää tehdä, ei se synny itsestään. Tämä puolestaan voi tuoda Ukrainan kriisiin ja Venäjän toimintaan kaivattua myönteistä kierrettä — tämä politiikanteko nimittäin pätee myös presidentti Putiniin.

Arvoisa puhemies! On huolestuttavaa, että Venäjän tuntemus on arvioiden mukaan taantunut Suomessa. Venäjäänkin pätee sanonta "tunne naapurisi". Suomessa asuva venäjänkielinen väestö, noin 60 000, on myös voimavara, joka voi olla osa Suomen oman Venäjä-politiikan tekemistä. On kuitenkin vältettävä tilanne, että venäjänkielinen väestö olisi toisen valtion informaatiosodan uhri. Valiokunta katsoo, että informaatiosodankäynnin merkitystä ei ole edelleenkään tiedostettu tarpeeksi. Keinoja erittäin hyvin suunnitellun propagandan tunnistamiseen ja vastustamiseen tulee lisätä — vaikka vaikeaahan se on maassa, jossa vielä nytkin niin sanottuihin Nigerian-kirjeisiin vastataan. Ulkoasiainvaliokunta järjestää informaatiosodasta avoimen kuulemisen torstaina 22. päivä tammikuuta, jotta tälle kysymykselle saadaan enemmän painoarvoa.

Arvoisa puhemies! Venäjä-suhteita on tarkasteltava strategisesti ja pidemmällä aikavälillä. Venäjän talouden merkitystä ja mahdollisuuksia Suomelle ei tule vähätellä. Mutta on tunnustettava, että Suomella on rajanaapuri, jonka kehitystä on lähivuosina hyvin vaikea arvioida. Tällä hetkellä näyttää, että vastakkainasettelusta ei olla Venäjällä luopumassa.

Suomen tulee kuitenkin painottaa ratkaisukeskeisiä toimintatapoja. Kylmän sodan opetuksena on muistettava, että ratkaisua etsittäessä arvoista, tavoitteista, kuten ihmisoikeuksista, sananvapaudesta, on pidettävä kiinni. Meidän on syytä arvioida omaa toimintaamme sen suhteen, miten se parhaiten vahvistaa itsenäisyyttämme ja kansalaisten hyvinvointia sekä vakauttaa koko Itämeren alueen tilannetta. Tältä pohjalta olemme rakentaneet Suomen yhteistyötä koko itsenäisyytemme ajan. Ennakolta ei tulevaisuudessakaan ole syytä rajata mitään ratkaisuvaihtoehtoa pois. Kaikki kortit voivat olla vielä tarpeen.

Valiokunta on säännönmukaisesti korostanut, että EU:n yhteisen ulkopolitiikan vahvistaminen on jatkossakin Suomen tavoite lisäarvona kansalliselle toiminnalle, ja valiokunta onkin peräänkuuluttanut EU:lta strategisempaa Venäjä-politiikkaa. Suomen keskeinen tavoite on kansallisten intressien toteutuminen sekä kahdenvälisesti että EU-tasolla. Siksi on jo näennäistä keskustella, onko Suomesta pelkät kahdenväliset suhteet vai EU:n kautta olevat suhteet, koska molemmat ovat todellisuutta. Tuloksellisuuden tehostamiseksi kansalliset resurssit tulisi suunnata keskeisiin asiakysymyksiin ja tavoille tulisi hakea muiden kannatusta. Meillä on tässä oma intressi: suomalaiset työpaikat, suomalaiset tuottajat, suomalainen turismi, kaikki nämä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä pari sanaa naapuruuspolitiikasta, johon tämä Ukrainan kriisi oleellisesti kytkeytyy. Ukrainan kriisin opetus on, että EU:n naapuruuspolitiikka ei ole onnistunut. EU:n tavoitteet olivat alun perin liian kunnianhimoisia suhteessa EU:n taloudelliseen kantokykyyn ja vaikutusvaltaan naapurustossa. Valiokunta korostaa, että naapurusto ei esimerkiksi varauksetta jaa EU:n arvoja tai tavoittele länsimaista liberaalia demokratiaa. Myös politiikan toimeenpanon ehdollisuus oli horjuvaa.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies: EU:n naapuruuspolitiikan tulisi olla tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta vastuu on jäsenmailla. Politiikkaa ei tule jättää EU-byrokratian vietäväksi. Valiokunta on korostanut, että Eurooppa-keskeinen naapuruuspolitiikka ei saisi rajoittaa globaaleja suhteita, kuten taloudellisten ja poliittisten suhteiden vahvistamista Aasiaan tai Yhdysvaltoihin.

Ilkka  Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisestä oikeudesta piittaamaton ja Etyjin periaatteita pahoinpitelevä voimapolitiikan aika on valitettavasti palannut Eurooppaan. Turvallisuusympäristössämme on käynnissä aseellinen konflikti, jossa suurvalta on tunkeutunut suvereenin valtion alueelle ja jopa anastanut itselleen osan tuosta alueesta.

Välittömässä elinpiirissämme harkitaan yhä kovempia painostuskeinoja, rasvataan sotakoneistoja ja näytetään voimaa. Jopa avoimen sodan syttymisen riski on olemassa. Jokainen vastuullinen taho haluaa pysäyttää tuhoisan uhkausten ja vastauhkausten kierteen. Kaikilla eurooppalaisilla tahoilla, Venäjä erityisesti mukaan lukien, on yhteinen vastuu rauhastamme ja turvallisuudestamme. Oikeutettu kritiikki Venäjän Ukraina-politiikkaa kohtaan ei saisi kuitenkaan johtaa koko kylmän sodan jälkeisen liennytyksen saavutusten romuttumiseen.

Meillä suomalaisilla on perusteltu ja vakava tarve turvallisuuteen samalla tapaa kuin vaikkapa balteilla, puolalaisilla, saksalaisilla, ukrainalaisilla, yhtä lailla luonnollisesti myös venäläisillä. Toisilla sanoilla sanottuna meidän kaikkien on nähtävä tilanteen vakavuus, se, että Euroopan tulevaisuus on nyt vaakalaudalla.

90-luvun näköharha oli, että geopolitiikan oletettiin tulleen tiensä päähän. Globalisaatio ja markkinatalous, demokratia ja ihmisoikeudet, tiedonvälitys ja oikeusvaltio olivat asioita, joiden uskottiin muuttavan maailmaa — Venäjä mukaan lukien — länsimaalaiseksi, länsieurooppalaiseksi. Tämä uskomuksemme on osoittautunut kestämättömäksi. Silmät avautuivat Georgian sodasta lähtien.

Meillä on huoli uudelleen jakautuvasta Euroopan kohtalosta. Meillä lännessä ei tietenkään ole oikeutta tuomita muita sen perusteella, miten ne ovat edistyneet läntisellä kehitystiellä, mutta meidän on voitava peräänkuuluttaa ristiriitojen väkivallatonta ratkaisemista riippumatta kulttuurisista eroavaisuuksista.

Puhemies! Pelko on ikävä tunne, varsinkin jos se liittyy naapuruussuhteisiin. Venäjän johto haaveilee Neuvostoliiton aikaisen valta-aseman palauttamisesta Euraasian unionin rakentamisen merkeissä naapurivaltioiden painostamisen kautta ja Venäjän sotavoimien vahvistamisen merkeissä, jotka ovat sen konkreettisia ilmentymiä. Vaikkei Suomessa ole aihetta välittömiin pelkotiloihin, edellyttää uusi tilanne meiltä aivan uutta valppautta ja varautumista. Osaltamme asetelma alleviivaa niin kansallisen puolustuksen huolehtimisen tarvetta kuin tiiviimpää pohjoismaisen yhteistyönkin tarvetta.

Tilanteessa, jossa sotilaalliset harjoitusoperaatiot ulottuvat Mustaltamereltä niin Portugalin edustalle kuin Suomenlahdellekin, on Venäjä esittänyt neuvotteluja kansainvälisen järjestyksen uusista perusteista. On aihetta mahdollisimman selväsanaisesti todeta, ettei sen enempää kansainvälisen oikeuden kuin Etyjinkään periaatteita ole mitään syytä lähteä horjuttamaan.

Puhemies! Suomen Venäjä-suhteet ovat meille äärettömän olennaiset. Moskovan tien ei pidä antaa ruohottua. Venäjän olisi osaltaan hyvä nähdä, että Euroopan unioni on sittenkin perimmiltään Venäjän paras kumppani ja Etyjin periaatteet ovat toimivimmat rauhanomaisen kehityksen eväiksi. Meidän suomalaisten on viisasta välttyä asetelmalta, jossa toisensa poissulkevina vaihtoehtoina nähtäisiin Nato tai Venäjä. Myöskään eristämisen filosofia ei ole kestävää diplomatiaa.

Suomen on hyvä jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa, muttei koskaan alistua sen vietäväksi. Aktiivinen sovittelu ja rauhan rakentaminen on Suomen rooli kansainvälisessä politiikassa. Rauhanvälitykselle on aina tilausta, ja panostamme tässä arvostetaan maamme rajojen ulkopuolellakin.

Tuemme luonnollisesti Euroopan unionin asettamia talouspakotteita. Painostuskeinoista talous lienee yksi tehokkaimmista. Konfliktin rauhanomainen ratkaisu voisi avata meille uusia mahdollisuuksia. Pakotteiden ohella on siis uupumatta pyrittävä muuttamaan pahaenteisyyden ilmapiiriä sovinnollisuuden suuntaan. Meillä on Venäjästä pitkä kokemus, ehkäpä pidempi kuin useimmilla muilla. Siitä kokemuksesta voisi olla jotain annettavaa muillekin.

Johannes  Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on totuttu etulinjassa tuntemaan, milloin paukkupakkanen hönkii tai hyytävä viima käy Siperiasta. Toisaalta Venäjä on ajan saatossa tarjonnut ja tulevaisuudessakin luo valtaisia mahdollisuuksia suomalaiselle työlle ja hedelmälliselle vuorovaikutukselle. Kun päivänpoliittinen ja julkinen keskustelu Suomen idänsuhteista käy välillä ylikierroksilla, on tarpeen, että eduskunnassa käydään nyt harkittu keskustelu kansallisesta Venäjä-politiikastamme.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleistä toimintalinjaa Suomen ja Venäjän suhteiden hoitamisessa, mitä muun muassa ulkoministerin puheenvuorossa kuvattiin. Poliittisen kentän kokoaminen yhdensuuntaiseen naapuruuspolitiikkaan on mielestämme maan edun mukaista. Voimapolitiikan paluu herättää myös Suomessa ja suomalaisissa huolta, mutta pelon lietsonta ei ole kenellekään hyväksi. Ukrainan tilanteeseen liittyvien pakotteiden osalta pysymme yhteisessä EU-kannassa samalla muistaen, että Venäjä on meille tärkeä naapuri, kehittyvä yhteiskunta ja keskeinen kauppakumppani. Kahdenvälisiä suhteita hoidetaan niin valtionjohdon kuin käytännönläheisen yhteistyön kautta myös kansalaisyhteiskunnan ja ihmisten vuorovaikutuksen tasolla.

Eristäminen ei ole ratkaisu, sen sijaan turvallisuuden ja yhteistyön verkkojen rakentaminen on. Suomen pitää olla aktiivinen Venäjän politiikassa sekä kahdenvälisesti että kansainvälisten järjestöjen kautta, jotta luodaan reittejä normaaliin vuorovaikutukseen, mukaan lukien kansainvälisen oikeuden pelisääntöjen tinkimätön noudattaminen.

On kiistatonta, että lännen ja Venäjän suhteet ovat kiristyneet Ukrainan tapahtumien myötä. Presidentti Niinistö on todennut, että lähestytään kylmän sodan portteja. Samalla hän lisäsi sen tärkeän seikan, että Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole erityisesti kiristyneet. Jännitteet kansainvälisessä politiikassa eivät poista sitä tosiasiaa, että olemme naapurimaita, joilla on merkittävää ja laaja-alaista yhteistyötä mitä moninaisimmilla sektoreilla, kuten kauppa ja investoinnit, liikenne, energia, rakentaminen, metsä- ja ympäristösektori sekä terveyspolitiikan ja kulttuuri- ja koulutusalan yhteistyö.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen edun mukaista on toimivaksi rakennetun, monipuolisen kahdenvälisen suhteen säilyminen. Punaisen langan pitää olla avoin vuorovaikutus, molemminpuolinen hyöty ja aito halu vauhdittaa myönteistä kehitystä. Otetaan esimerkiksi ympäristöpolitiikka ja Itämeren suojelu, missä Venäjä on avaintekijä vaikuttavien pelastustoimien toteuttamiseksi. Valtioneuvoston yli viiden vuoden takainen Venäjä-toimintaohjelma on päivitettävä ja sen toimeenpanoa on ryhdistettävä.

Suomi on myös EU:ssa ajanut sitä, ettei ihmisten välisiä suoria kontakteja ryhdyttäisi rajoittamaan, sillä juuri nämä kontaktit vähentävät ennakkoluuloja ja kärjistyksiä. Ne myös patoavat sitä kielteistä kehityssuuntaa, että Venäjä ja sen kansalaiset loitontuisivat eurooppalaisesta yhteistyöstä.

Ukrainan kriisi ja sitä kärjistäneet Venäjän painostus- ja voimatoimet ovat aiheuttaneet syvää huolta Euroopan ja sen lähialueiden tulevaisuuden näkymistä. Etyjiä, Euroopan neuvostoa ja koko kansainvälistä järjestelmää pitää kehittää entistä toimivammaksi. Mikäli kansainväliset kriisit puhkeamisensa jälkeen jäävät vellomaan ja lopulta muuttuvat jäätyneiksi konflikteiksi, se on valitettava osoitus koko järjestelmän heikkoudesta.

Vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista alkanut prosessi on vakauttanut rauhaa ja luonut monen tason yhteistyörakenteita. Merkittävin vaikutus oli lopulta ihmisten suoraa vuorovaikutusta ja kansalaisvapauksia korostaneilla Helsingin päätösasiakirjan kohdilla, jotka johdattivat osaltaan Berliinin muurin murtumiseen, Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautumiseen ja demokratisoitumiseen.

Tätä työtä on uusilla keinoilla jatkettava. 40 vuoden virstanpylvästä on syytä käyttää hyväksi Etyjin tuomiseksi ajan tasalle ja vahvemmaksi toimijaksi tämän vuosisadan rauhantyöhön. Lisäpontta tarvitaan esimerkiksi uusiin aserajoitustoimiin, rauhanvälitykseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn sekä nopeampaan ja yksinkertaisempaan päätöksentekoon.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että Euroopan neuvosto on maanosamme vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö, joka on vakiinnuttanut paikkansa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistamisessa. Venäjän odotetaan täyttävän sitoumuksensa myös tässä yhteisessä eurooppalaisessa ponnistuksessa ja palaavan autoritaarisesta vallankäytöstä ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamiseen. Euroopan neuvoston laatimat sitovat normit ja niiden täytäntöönpanon valvonta ovat tärkeä osa sitä työkalupakkia, jolla maanosamme vakautta turvataan. Ihmisoikeussuojan tehokas toteutuminen erityisesti Venäjän kaltaisissa maissa edellyttää, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toiminta ja uskottavuus pidetään hyvällä tolalla — ei vain seurata katseella vakavien ihmisoikeusloukkausten pinojen kasvua tuomioistuimen käytävillä.

Arvoisa puhemies! Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti 2001 Venäjän idea -kirjassaan: "Ranskassa sanotaan, että ilman glooriaa ei ole Ranskaa. Venäjästä voi sanoa: pyrkimys suuruuteen on synnyttänyt Venäjän. Mutta suuri voi olla myös olematta laaja, laajentumatta, muita alistamatta. Tuleeko Venäjästä maailmanmitassa keskisuuri ja eurooppalaisessa yhteydessä suuri talousmahti? Tuleeko siitä yksi eurooppalainen maa muiden joukossa, kansalaisilleen hyvää tavoitteleva, maailmaa parempaan järjestykseen edesauttamaan pyrkivä maa, on avoin kysymys." Koiviston kysymys on edelleen avoin. Me voimme osaltamme aloitteellisella kahdenvälisellä ja monenkeskisellä Venäjän-politiikalla edistää myönteistä vastausta.

Jussi   Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hyvä Jumala kerran on antanut naapuriksemme suuren Venäjän, miksi emme siitä hyötyisi? Näin totesivat suomettarelaiset kauppamiehet 1800-luvulla.

Suhteemme Venäjään on tärkeä. Meidän on ymmärrettävä itänaapurimme moniulotteisuus, sen asema suurvaltana, ja samalla kehitettävä kahdenvälisiä suhteita.

Ukrainan kriisin myötä Venäjästä on kuluneen runsaan vuoden aikana puhuttu lähinnä turvallisuusnäkökulmasta. Kriisi on johtanut lännen ja Venäjän uuteen vastakkainasetteluun, ja sen aiheuttama jännite heijastuu myös Suomen lähialueelle, vaikka meihin ei suoranaista sotilaallista uhkaa kohdistukaan.

Tutkimusten mukaan turvattomuuden tunne on Suomessa lisääntynyt. Kolme neljästä suomalaisesta katsoo, että Venäjän kehitys aiheuttaa huolta. Yli puolet haluaa korottaa puolustusmäärärahoja. Tämä on oikea johtopäätös: meidän ei pidä pelästyä, vaan terästyä.

Ukrainan kriisin myötä Suomessa on herätty siihen, että Eurooppa ei automaattisesti ole rauhan tyyssija. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Omasta puolustuksesta täytyy pitää huolta, tai muuten heräämme kasakan nauruun — tai kuten tasavallan presidenttikin on todennut: "kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni."

Vaikka maahamme ei kohdistukaan välitöntä sotilaallista uhkaa, muutoksiin on varauduttava. Tällä vaalikaudella suunta on ollut harmillisesti päinvastainen: ennestäänkin niukasta puolustusbudjetista on leikattu kymmenys pois. Lisäksi puolustuskykyämme rapautettiin liittymällä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Perussuomalaiset tekee työtä sen puolesta, että tulevalla vaalikaudella suunta kääntyy. (Välihuuto vasemmalta) — Kyllä palautetaan, jos se on perussuomalaisista kiinni.

Arvoisa puhemies! Venäjän vallattua Krimin Euroopan unioni asetti Venäjään kohdistuvia pakotteita. Nuo pakotteet ovat herättäneet Suomessa keskustelua. Pakotteet sattuvat erityisen kipeästi meihin ja Baltian maihin maantieteellisen sijaintimme ja Venäjän-kaupan verraten suuren osuuden vuoksi. Kun talous yskii tarpeeksi jo muutenkin, eivät pakotteet missään nimessä olleet Suomen kannalta toivottavia, päinvastoin.

Mutta ennen pakotteista puhumista meidän on kysyttävä itseltämme oleellinen kysymys: hyväksymmekö me Venäjän toimet Krimillä ja muualla Ukrainassa? Tämä on se avainkysymys. Hyväksymmekö? (Ben Zyskowicz: Emme hyväksy!) — Emme hyväksy. — Eli kun vastaamme kieltävästi, silloin on pohdittava, miten tilanteeseen reagoidaan.

Pakotteet eivät ole millään tavoin tavoiteltuja, mutta tässä tilanteessa niihin on ollut pakko mennä. Suomi on kuitenkin alusta asti vaikuttanut aktiivisesti siihen, että pakotteissa suositaan yksittäisiä varojen jäädyttämisiä ja matkustuskieltoja. On pyritty suosimaan vaihtoehtoja, joilla on mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi maamme vientiin.

Negatiivisia vaikutuksia kuitenkin on. Se on se hinta, jonka joudumme maksamaan siitä, että puolustamme arvojamme, kuten jokaisen itsenäisen valtion oikeutta alueelliseen koskemattomuuteen. Pakotteiden negatiivisiin vaikutuksiin olemme saaneet EU:lta taloudellista kompensaatiota, emme kuitenkaan riittävästi. Siitä osaltaan kantaa vastuun Suomen hallitus.

Maantieteellisen sijaintimme vuoksi Suomi on etulinjassa, kun EU ja Venäjä nokittelevat keskenään. Meidän näkökulmamme pakotepolitiikkaan on toisenlainen kuin vaikkapa Espanjan tai Portugalin. Tätä ei Brysselissä kuitenkaan ole vielä riittävän hyvin ymmärretty.

Arvoisa puhemies! Suomella voi olla vain yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Johtajuuden siinä on ottanut tasavallan presidentti, joka on hoitanut Venäjä-suhteita ja toiminut Ukrainan kriisissä mallikkaasti. Kuten presidentti uudenvuodenpuheessaankin linjasi, Suomi pitää keskusteluyhteyden Venäjään tiiviinä. Autamme ratkaisuyritysten löytymisessä ja jatkamme kaikkea yhteistyötä, joka näissä olosuhteissa on mahdollista. Suomi on ja pysyy osana länttä. Sen tietää myös Venäjä. Perussuomalaiset antaa tukensa tasavallan presidentin linjalle.

Juha  Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienen kansakunnan kansainvälinen asema ja turvallisuus perustuu taitoon ymmärtää maailman muutoksia sekä viisauteen määrittää siinä oma paikkansa ja politiikkansa. Turvallisuusympäristömme on nyt muuttunut, ja muutokset voivat olla jatkossakin nopeita. Meillä on oltava jatkuvasti ajan tasalla oleva tilannekuva. Yksituumaisuus, konsensus, ei ole vanhanaikainen tavoite ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Se on ollut ja on Suomen ulkopolitiikan vahvuus.

Keskusta korostaa turvallisuuspoliittisen vakauden merkitystä Pohjolan ja Itämeren alueella. Vakauden osina ovat olleet Suomen pitkäjänteinen ja maltillinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, eri maiden omat turvallisuuspoliittiset ratkaisut, Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus, EU-jäsenyytemme ja aiemmin myös Venäjän ennustettava kehitys.

Venäjän käyttäytymisen muutos on häirinnyt vakautta. Ukrainan kriisin myötä Venäjän ja lännen välinen vastakkainasettelu on kiihtynyt. Puhutaan jopa uudenlaisen kylmän sodan kehityskulusta. Venäjän toimia Krimillä ja Itä-Ukrainassa ei voi hyväksyä. Suomi on toiminut ja toimii yhteisessä EU-rintamassa, mutta samalla haluamme korostaa kahdenvälisen dialogin merkitystä kaikkien naapureiden kanssa.

Pakotepolitiikalla pyritään Ukrainan kriisin ratkaisuun. Pelkkä pakotepolitiikka ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan jatkuvaa diplomaattista vuoropuhelua. Euroopan unionin samoin kuin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön on pyrittävä olemaan aktiivinen ja aloitteellinen kriisin laukaisemiseksi. On tietysti syytä toivoa, että tyydyttävä ratkaisu Ukrainan kriisiin löytyisi nopeasti ja pakotteet voitaisiin purkaa molemmin puolin. Ne osuvat Suomessakin sattumanvaraisesti yrittäjiin, yksityishenkilöihin ja ammatinharjoittajiin, joilla ei ole ollut mitään roolia kriisin syntymisen kanssa. Kriisin aika on osoittanut, että unioni ei kykene juuri lainkaan korvaamaan menetyksiä vahinkoa kärsineille.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti korosti uudenvuodenpuheessaan aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka elementit mielestämme vastaavat hyvin keskustan pitkäaikaista linjaa. Suomen on vahvistettava omaa puolustuskykyä, ja maanpuolustuksen fundamenteista on pidettävä kiinni. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään ja Naton rauhankumppanuutta kehitetään, mutta Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista.

Arvoisa puhemies! Venäjän sisäistä kehitystä on vaikea ennustaa. Toivottavaa olisi, että Venäjä palaisi demokratisoitumisen tielle ja se kunnioittaisi oikeusvaltion periaatteita, mutta myös toisenlaisiin kehityskulkuihin on varauduttava.

Venäjän talouden tilanne huononee nopeasti. Venäjän keskuspankin arvion mukaan öljyn 80 dollarin tynnyrihinnalla talouskasvu olisi tänä vuonna nolla tai hieman sen alle. 60 dollarin hintatasolla talouskasvu olisi 5 prosenttia negatiivinen. Öljyn hinta kävi eilen 45 dollarissa, minkä jatkuessa se voisi tarkoittaa jopa 10 prosentin bruttokansantuotteen alenemista.

Venäläisten pankkien ja yritysten rahoitusasema on heikentynyt, ja kriisi voi syventyä nopeastikin. Tällä on heijastusvaikutukset myös Suomeen. Esimerkiksi vuodenvaihteessa venäläisten rajanylitykset vähenivät puoleen. On tärkeää, että eri kontaktien ja kanavien kautta pyritään ylläpitämään suhteita Venäjään. Kansalaisten tasolla tapahtuva vuorovaikutus on keskeinen tekijä kahdenvälisen luottamuksen rakentamisessa.

Arvoisa puhemies! Suomi kuuluu keskeisesti länteen. Suomella on myös pitkä kokemus yhteistyöstä Venäjän kanssa. Geopoliittinen sijaintimme Venäjän naapurissa ja osana arktista yhteistyötä tarjoaa edelleenkin suuria mahdollisuuksia. Mahdollisuudet eivät ole kadonneet mihinkään, ja ne on hyödynnettävä. Emme saa hukata hyvää Venäjä-asiantuntemustamme, ja meidän on jatkuvasti pyrittävä pitämään huolta suomalaisten yritysten toimintaedellytyksistä Venäjällä.

Talous on keskeinen osa turvallisuutta. Suomi kestää kansainvälisiä kriisejä vain, jos kotipesä on kunnossa. Nyt on kiire laittaa myös Suomi kuntoon.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjän merkitys Suomen turvallisuusympäristölle on keskeinen. Samoin Venäjän, EU:n ja Suomen keskinäinen taloudellinen riippuvuus toisistaan on erittäin merkittävä. Keskusteleminen Suomen ja Venäjän suhteista kiertyy tänä päivänä väkisinkin Ukrainan kriisiin, Venäjän toimiin siellä sekä EU:n ja Venäjän siitä johtuviin suhteisiin.

Arvoisa puhemies! Venäjää on viime aikoina pidetty arvaamattomana. Eihän Krimin valloitusta ja tunkeutumista Itä-Ukrainaan pitänyt tapahtua. Kaikkialla Euroopassa on suuri hämmennys siitä, kuinka tällainen väkivalta on mahdollista nyky-Euroopassa.

Venäjän hallinnossa ilmeisesti haikaillaan menetettyä suurvalta-asemaa ja muistellaan niin Neuvostoliittoa kuin keisarillista Venäjää. Kazakstanin, Valko-Venäjän ja Venäjän käynnistämä tulliliitto muuttuu tänä vuonna Euraasian unioniksi. Siihen oli tarkoitus koota mahdollisimman moni entinen neuvostotasavalta. Myös 45 miljoonan asukkaan Ukrainalle oli varattu paikka Euraasian unionissa. Kiovan itsenäisyystorilla oltiin kuitenkin toista mieltä. Presidentti Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen valitut uusi presidentti ja Ukrainan korkein neuvosto valitsivat toisen suunnan, kun ne hyväksyivät EU:n kanssa jo kertaalleen neuvotellun assosiaatiosopimuksen. Ilman Ukrainaa koko Euraasian unioni uhkaa jäädä tyngäksi.

Mikään Ukrainan hallituksen teko ei oikeuta sotaan sitä vastaan. Venäjä ja Ukrainan kapinalliset ovat rikkoneet räikeästi YK:n peruskirjaa, Etyjin periaatteita sekä Budapestin muistiota vastaan. Euroopan unioni tai sen jäsenmaat eivät halunneet tukea sotilaallisesti Ukrainaa, vaan ovat pyrkineet pakotteilla vaikuttamaan Venäjään. Pakotteet eivät kokemuksen valossa ehkä ole tehokkaita, mutta ne ovat joka tapauksessa sotaa parempia.

Suomi on osa EU:ta ja EU:n yhteistä politiikkaa, mutta olemme myös Venäjän naapurimaa. Siksi on tärkeää, että Suomella on myös omia keskusteluyhteyksiä Venäjälle.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei näe mitään aihetta paniikkiin Suomessa. Me emme edelleenkään kannata Nato-jäsenyyttä tai asevarustelua. Ne eivät lisäisi vakautta ja rauhaa sen paremmin Suomessa kuin Ukrainassakaan. Päinvastoin ne toisivat lisää jännitystä ja epävakautta.

Sotilaallisten keinojen sijaan Suomen ja EU:n on tehtävä nyt kaikkensa diplomaattisen ratkaisun tukemiseksi. Pitkällä aikavälillä myös Venäjä on saatava takaisin mukaan normaaliin eurooppalaiseen kanssakäymiseen. Venäjä ei voi loputtomiin eristäytyä itse luomaansa umpikujaan.

Jotkut ovat harmitelleet pakotteita ja niiden tuomia haittoja kaupankäyntiimme. Pakotteet ja Venäjän vastapakotteet eli ruoan tuontikielto osuvat ikävästi tavallisten venäläisten arkeen. Kaupan esteissä on kuitenkin kyse paljon syvällisemmistä Venäjän ongelmista. Venäjän yksipuolinen nojautuminen raaka-aineisiin kostautuu aina niiden hintojen aletessa. Yhteiskunnan perusrakennetta ja hyvinvointipalveluita laiminlyödään ja varoja suunnataan asevarusteluun. Myös oikeusvarmuuden puuttuminen on vakava este taloudelle ja johtaa pääomien pakenemiseen.

Arvoisa puhemies! Venäjä on Suomelle tärkeä naapurimaa, ja rajat ylittävällä kanssakäymisellä on molemmin puolin rajaa suuri merkitys matkailun, kaupan ja työllisyyden kannalta. Venäjälle ja venäläisille toivoisi hyvinvointia, rauhaa, ihmisoikeuksia ja vakaata yhteiskunnallista kehitystä.

Venäjän viimeaikaista kehitystä on ollut todella surullista seurata. Ukrainan sodan lisäksi synkästä ajasta kertovat seksuaalivähemmistöjen, kansalaisjärjestöjen ja vapaan tiedonvälityksen sortaminen. Suomen on niin EU:ssa, Etyjissä, YK:ssa kuin kahdenvälisesti Venäjän kanssa ponnisteltava sen puolesta, että umpikujasta päästäisiin ulos.

Talouspakotteet ovat meille lopulta vain väliaikainen haitta, mutta muilla talous- ja yhteiskuntapolitiikan valinnoilla on seurauksia vuosikymmeniksi.

Pekka  Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjän ja lännen narratiivit, suuret kertomukset, ovat viime aikoina etääntyneet toisistaan. Venäjällä länttä kuvataan kaaoksen sanansaattajaksi, joka epäonnistuttuaan Irakissa, Libyassa, Syyriassa ja arabikeväässä kolkuttelee nyt Venäjän portteja värivallankumousten kautta Ukrainassa. Lännessä Venäjä nähdään demokratian, kansojen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien kannalta uhkaavana, kun se on laittomasti miehittänyt Krimin, tukee Itä-Ukrainan kapinallisia ja mobilisoi venäläisvähemmistöjä maailmalla. Vähintään lapsiasiamies lähetetään sekoittamaan soppaa sinne, missä muuten olisi rauhallista.

Idän ja lännen kertomukset jo 80- ja 90-luvuista ovat erilaiset. Lännessä muistellaan nostalgisesti perestroikaa, glasnostia, Neuvostoliiton hajoamista, Baltian maiden itsenäistymistä, Gorbatšovin ja Jeltsinin aikaa. Venäjällä taas muistetaan syvä lama, jossa maa oli vuoden 91 Neuvostoliiton romahduksesta 90-luvun puoliväliin. Takkuileva yksityistämisohjelma, korruptio ja oligarkkien synty ovat monella venäläisellä mielessä päällimmäisinä. Elokuun 98 ruplan romahdus muistetaan. Monet menettivät silloin säästönsä. Kova 90-luku huipentui ydinsukellusvene Kurskin onnettomuuteen vuonna 2000. Silloin kysyttiin: mitä on enää jäljellä suurvallan sotilasmahdista ja sotilaallisesta kyvystä?

Arvoisa puhemies! Tuota taustaa vasten on ymmärrettävää, että monelle venäläiselle ja uudelle venäläiselle keskiluokalle maan vakaus ja taloudellisen tilanteen parantuminen ovat avainkysymyksiä. Venäjän elintason kasvua on avittanut myös korkealla pysynyt öljyn hinta. Tänään on toisin. Öljyn hinta on alhaalla, ja lännen asettamat sanktiot purevat sekä psykologisesti että aineellisesti. Miten sanktiot aikanaan puretaan? On helppoa etääntyä, mutta vaikea tulla uudestaan yhteen. Ukrainan kriisin toivottavasti selkiytyessä Ukrainaa tyydyttävällä tavalla tulee myöskin päästä sanktioiden purkamiseen.

Huolestuttavaa on, että eriytymisen käynnistyttyä se levittäytyy monille elämänalueille. Esimerkiksi poliitikot tapaavat toisiaan entistä harvemmin. Se ei ole tulevaisuutta ajatellen hyvä asia.

Ärade talman! För de nordiska länderna har det varit viktigt att stödja samarbetet mellan de nordiska folken som en del av samarbetet inom Nordkalotten och det arktiska området. De senaste åren har organisationen för de ryska nordliga ursprungsbefolkningarna, Raipon varit i brytning. Det här har försvårat samarbetet.

Arvoisa puhemies! Krimin ja Itä-Ukrainan kriisit ovat laukaisseet kaikkialla Euroopassa keskustelun puolustuspolitiikasta. Meille Itämeren ja arktisen alueen turvallisuus- ja ympäristökysymykset ovat avainasemassa. On luonnollista, että etsimme ensisijaisesti ratkaisuja yhdessä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Idän ja lännen kertomusten etääntymistä toisistaan ei voi kuitenkaan ratkaista vain lisäämällä aseistusta ja aseellisia voimia puolin ja toisin.

Mikä siis neuvoksi? Rajat ylittävällä yhteistyöllä on näinä aikoina erittäin suuri merkitys. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä on lisättävä, ei vähennettävä. Tarvitaan oikeaa tietoa. On hyvä, että Yleisradiolla on myös venäjänkieliset uutiset ja että Suomessa toimii maltillisia venäjänkielisiä lehtiä ja radiokanavia. Toimivat suhteet EU:n ja Venäjän välillä ovat molempien etujen mukaisia. Etyj ja sen tarkkailijatoiminta Ukrainan kriisin yhteydessä on noussut suureen arvoon.

Euroopassa puhutaan paljon geopolitiikan paluusta. Se tuo tullessaan uudistuvia etupiirijakoja tai yrityksiä sellaisiksi. Suomelle on tärkeää, että emme ole pelinappula geopoliittisessa pelissä tai etupiiriajattelussa. Me päätämme itse, mitä meidän rauhaamme kuuluu. Nykymaailmaan kuuluu keskinäisriippuvuus. On kuitenkin vältettävä sellaista riippuvuutta, joka tekee alttiiksi painostukselle tai kiristykselle. Energiaa käytetään usein painostuskeinona. Siksi vihreät eivät pidä hyvänä energiariippuvuuden lisäämistä Venäjästä esimerkiksi Fennovoima-hankkeen kautta.

Arvoisa puhemies! Mikä on sitten ulospääsytie nykykriisistä? Monet panevat toivonsa vallanvaihdokseen. Venäjä itse on kaikkien värivallankumousten äiti, mullistihan punainen lokakuu 1917 maailmaa ja Suomeakin. Mutta yleensä ei kannata ripustaa toivoaan siihen, että neuvotteluosapuoli muuttuu tai vaihtuu kokonaan. Eikä aina voi tietää, tapahtuuko muutos toivottuun suuntaan.

Tulisiko ulospääsy talouden kautta? Venäjän modernisaatio tarvitsee toteutuakseen uutta taloutta, kansainvälistä kauppaa ja omien modernien investointihyödykkeiden ja kulutustavaroiden tuotantoa. Erityksissä tai painuneen talouden oloissa tämä ei ole mahdollista.

Kolmas näkökulma on yhteisen uhan synty. Venäjä varoitti Syyrian kohdalla nousevasta islamilaisesta radikalismista, kauan ennen kuin näitä varoituksia lännessä kuultiin ja ymmärrettiin. Jihadismin, rajattoman islamilaisen valtion ja nousevan terrorismin uhka on yhtä konkreettinen lännelle kuin Venäjälle.

Arvoisa puhemies! Suomen ei tarvitse pohtia, mihin leiriin se kuuluu. Olemme EU:n jäsenenä mukana tekemässä EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa. Ainoa tie eteenpäin kulkee sananvapauden, ihmisoikeuksien, demokratian rakenteiden vahvistumisen ja maiden suvereenisuuden kunnioittamisen kautta.

Jörn  Donner /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos, että sain puheenvuoron, se oli tilattu.

Ei se mitään.

Arvoisa puhemies — vielä toisen kerran! Venäjä on historiallisesti osa Suomen kohtaloa ja, kuten usein sanotaan, myös geopoliittisesti. Meillä käytävissä Nato-keskusteluissa on usein tapana mainita, että 1 280 kilometriä pitkästä itärajastamme tulisi Venäjän ja Naton välinen rintamalinja. Näin argumentoivat ne, jotka suhtautuvat kriittisesti Euroopassa vuoden 90 jälkeen tapahtuneeseen laajentumiseen, jossa läntinen puolustusliitto laajeni Venäjän välittömässä läheisyydessä oleviin maihin, kuten Puolaan ja Baltiaan. Venäjän taholta on väitetty, että Helmut Kohl olisi Saksojen yhdistymissopimuksen yhteydessä luvannut, että Nato ei laajenisi itään. Tällaista asiakirjaa ei ole olemassa.

Sen sijaan on olemassa toinen asiakirja eli salaiset pykälät 23. elokuuta vuonna 39 solmitussa niin sanotussa Molotov—Ribbentrop-sopimuksessa, jossa Stalin sai oikeuden tehdä mitä haluaa muun muassa Suomelle, mikä konkretisoitui yrityksenä vallata maamme talvisodan aikana. Presidentti Putin on vastikään kehunut tätä kahden diktatuurin välistä sopimusta. Onko kukaan poliittisesta johdostamme Suomessa kysynyt venäläisiltä, mitä tällä tarkoitetaan?

Voimme oppia jotain luomalla katsauksen historiaan. On merkillistä, että Suomen historian tärkeillä ajankohdilla on ollut yhteys kaaokseen ja kriisiin Venäjällä, sittemmin Neuvostoliitossa ja jälleen Venäjällä:

Venäjän tappio vuonna 1904 Venäjän—Japanin sodassa, johon muun muassa Mannerheim ja monet muut Suomesta osallistuivat, johti kapinaan ja kaaokseen myös Suomessa. Välitön seuraus Venäjän heikkoudesta oli Suomen perusteellinen demokratiauudistus, yhtäläinen äänioikeus ja meidän ensimmäinen kansan vapaasti valitsema parlamenttimme, minkä heikentynyt Venäjän keisarivalta hyväksyi.

Vuoden 1917 alussa keisarikunta pyyhkäistiin pois. Vallankumouksen jalanjäljissä häämötti itsenäinen Suomi, jonka muodollinen side Venäjään katkesi uudenvuodenaattona vuonna 1917, kun Lenin hyväksyi itsenäisyytemme.

Väliaikana ehti tapahtua paljon: Suomen sisällissota ja Stalinin epäonnistunut yritys ottaa Suomi haltuunsa.

Seuraava askel otettiin kaoottisissa olosuhteissa hajoamaisillaan olevassa neuvostovaltiossa vuosina 1989—1991. Tämä askel oli kuitenkin osa koko Euroopan mullistusta, jossa Suomi vapautti itsensä yhteistyö- ja avunantosopimuksesta, jonka katsottiin olevan peruspilarina suhteessa suureen itäiseen naapuriin, kuten Paasikivi tapasi sanoa. Suomesta tuli vapaampi kuin koskaan aikaisemmin.

Voidaanko siis sanoa, että idän kaaos ja levottomuus hyödyttivät tai hyödyttävät Suomea? Näennäisesti vakaiden jaksojen aikana Venäjällä oli toivoa maan muuttumisesta avoimemmaksi, markkinakeskeisemmäksi ja vapaaksi yhteiskunnaksi. Tähän luottaen länsimaiset yritykset ovat investoineet Venäjälle. Monet asiat jäivät kuitenkin toteutumatta viime vuosina kleptokratian saadessa yhä vahvemman otteen Venäjällä.

On syytä jatkuvasti toistaa, että meidän arvoyhteisömme on toinen kuin se, jonka puolesta Venäjällä tehdään tällä hetkellä propagandaa, ja että siellä vallalla oleva näkemys on täysin yhteensopimaton meidän näkemyksemme kanssa. Monet avoimen yhteiskunnan puolesta toimineet venäläiset on tuomittu vankilaan tai he ovat paenneet maasta.

Kaikesta huolimatta voidaan ylläpitää muodollisesti asiallisia suhteita Venäjään, sillä edellytyksellä, että olemme tietoisia siitä, että olemme osa suurempaa yhteisöä, Euroopan unionia. Tätä ei sovi käyttää tekosyynä vaieta omista näkemyksistä ja yrittää uskotella Venäjälle, että Suomi voi tai Suomen tulee mennä toista tietä kuin EU. Mutta vain yhtenäisellä EU:lla on tarpeeksi voimaa vastustaa Venäjän geopoliittisia tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Iän perusteella puhun vielä muutaman sekunnin. — Suomen selviäminen on ollut joissakin tilanteissa hiuskarvan varassa. Näinä päivinä muistetaan sekä talvisodassa kaatuneita että erään toisen sodan uhreja, jonka seurauksena viimeiset saksalaisjoukot ajettiin Lapista vasta huhtikuussa 1945. Yksi kokonainen sukupolvi menetti henkensä taistelussa sen vapauden puolesta, jossa elämme nyt. Meille läheisistä Baltian maista tuli jälleen neuvostovaltioita synkän sorron yönä, joka kesti yli neljä vuosikymmentä.

Arvoisa puhemies! Edustamiemme arvojen ansiosta voimme rauhallisesti kohdata venäläisen yksipuolisen propagandan ja toimia sitä vastaan.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Venäjän sisäinen vakaus, talouskehitys sekä sotilaallinen varustautuminen ovat Euroopan ja Suomen turvallisuusympäristöön keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Yhtenäisemmän Venäjä-politiikan tarve EU:ssa on ilmeinen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy tähän ulkoasiainvaliokunnan näkemykseen.

Värderade talman! Ryssland har i Ukrainakrisen målat in sig i ett hörn både ekonomiskt och politiskt. Det har också lett till att Finland nu lider ekonomiskt på grund av krisen. Det skulle vara gynnsamt också för oss här i Finland om vår östra granne snarast möjligt skulle återgå till ett samarbete med västvärlden samt återfå en tillväxt av sin ekonomi.

Arvoisa puhemies! Naapurimaassamme viljelty ajatus siitä, että venäläisyys ja venäjän kieli yhdistävät niin paljon, että Venäjän valtiolla olisi oikeus loukata toisen valtion itsemääräämisoikeutta, on johtanut vääriin toimintatapoihin ja tilannearvioihin. Ukrainan kriisissä Venäjä ajoi itsensä nurkkaan poliittisesti ja taloudellisesti. Ukrainan kriisin yksi opetus on, että EU:n arvojen ja etujen edistäminen edellyttää kumppanien todellista tuntemusta. Maiden demokraattisten rakenteiden tukemisen rinnalla on panostettava taloussuhteiden kehittämiseen.

Nyt myös Suomi kärsii raskaasti Venäjän ahdingosta. On omienkin etujemme mukaista, että naapurimme palaa läntiseen yhteistyöhön ja talouden kasvu-uralle. Sanktiot, öljyn hinnan lasku ja ruplan arvon aleneminen ovat ajaneet Venäjän talouden lamaan. Korot ovat nousseet, vakuusvaatimukset kasvaneet ja erityisesti pk-yritysten rahoitus heikkenee. Venäjällä on vajaan 400 miljardin dollarin valuuttareservit, mutta ne eivät pitkään riitä, jos täytyy suojella ruplan arvoa.

Suomen vienti Venäjälle on supistunut jo puolitoista vuotta, ja laskusuunta jatkuu. Myös tuonnin arvo laskee jyrkästi öljyn hinnan laskettua. Imatralla ja Lappeenrannassa venäläisturistien ostot ovat vähentyneet 70 prosenttia, ja rajanylityspaikoilla on hiljaista. Negatiivinen vaikutus työllisyyteemme on väistämätön.

Venäjän on nyt löydettävä vastaukset siihen, miten selviytyä alhaisten öljyn hintojen aikana ja päästä eroon länsimaiden talouspakotteista. Mutta maa ei voi laskea öljyn hinnannousun varaan eikä sen varaan, että EU luopuisi pakotteista ilman, että Venäjä lopettaa taistelut Itä-Ukrainassa ja poistaa joukkonsa sieltä. Kiinaan suuntautuminen ei ehdi korvaamaan maan taloussuhteita EU:hun. EU:ssa Venäjää on pidetty EU:n strategisena kumppanina ja on nähty maan integraation lännen kanssa olevan yhteinen intressi. Korkean edustajan Federica Mogherinin mukaan Venäjä ei ole enää strateginen kumppani. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin mukaan Venäjä on strateginen ongelma.

Arvoisa puhemies! Näistä kannanotoista huolimatta kristillisdemokraatit katsovat, että yhteistyön jatkuminen ja luominen Venäjän kanssa on välttämätöntä useiden kansainvälisten kriisien ratkaisemiseksi. Tavoitteiden ja ratkaisujen saavuttamiseen tulee pyrkiä aktiivisesti pitäen johdonmukaisesti kiinni unionin arvopohjasta ja tavoitteista. Eristäytymisen sijaan Venäjä tarvitsee yhteistyötä länsimaiden yritysten kanssa, pääomia, osaavaa, korruptoitumatonta henkilöstöä pyörittämään yritystoimintaa ja uutta teknologiaa. On monia tärkeitä tuotannon, kaupan ja osaamisen alueita, kuten vaikkapa arktisen alueen hankkeet, joilla on erityistä merkitystä ja kasvupotentiaalia Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa ja naapurisuhteissa. Pietarin alueen kehityksen merkitys on suuri koko Itämeren suojelun kannalta. Näitä ei saa riskeerata, vaan täytyy entisestään tiivistää yhteyksiä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee sitä, että Suomi on EU-maiden yhteisrintamassa pakotteiden täytäntöönpanossa, mutta näkee silti, että Suomen ja Venäjän välillä on ylläpidettävä ja rakennettava edelleen hyviä kahdenvälisiä suhteita, jotka rakentuvat avoimuuden ja keskinäisen kunnioituksen pohjalle. Uskomme luottavaisesti, että maidemme välillä tapahtuvan kaupan ja matkailun merkitys on tulevaisuudessa entistä suurempi nykyisestä laskukaudesta huolimatta. Siksi liikenneväyliä ja raja-asemia on kehitettävä sujuvan liikkuvuuden edistämiseksi.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta nousee esille kaksi tärkeää asiaa. Suomen Venäjä-suhteet on alistettu Euroopan unionille ja toiminta arktisella alueella pohjoismaiselle yhteistyölle. Kysymys kuuluu: Mikä on kansallinen liikkumatila näiden rajausten jälkeen, ja mikä on se Suomen erityisasema itäyhteistyössä, josta Suomi on kiistatta hyötynyt vuosien ja vuosikymmenten ajan niin taloudellisesti kuin poliittisesti? Onko todella niin, että Suomi on nostanut tärkeimmäksi ohjenuorakseen naivismin, joka ei minun mielestäni ole aate ensinkään, vaan osoitus historiattomuudesta ja näköalattomuudesta?

Suomella on Venäjän pakotenokittelussa vähiten voitettavaa ja eniten hävittävää. Maanviljelijöille on luvattu kompensaatioita heidän kärsimistään tappioista, mutta koska tuetaan suomalaista elintarviketyöläistä, matkailutyöntekijää tai pienyrittäjää heidän kärsimiensä menetysten vuoksi? Esimerkiksi rajanylitykset Venäjän ja Suomen maarajalla laskivat kolmanneksen joulukuussa ja pohjoisen rajanylityspaikoilla Sallassa ja Raja-Joosepissa liki puolet.

Suomen eduista suhteessa Venäjään voivat pitää huolta vain suomalaiset itse, mutta näyttää siltä, että Suomen edusta ja Venäjä-politiikasta on erilainen käsitys kokoomustaustaisella presidentillä ja kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Stubbilla. Presidentillä on asemansa mukanaan tuomaa kriittistä ajattelua, mutta pääministeri käy poliittista lähitaistelua, ja se on ehkä sumentanut ulkopoliittisen ajattelun.

Voi olla kovasti sanottu, mutta minun mielestäni Suomen pahin talous- ja turvallisuuspoliittinen riski ei tule maan rajojen ulkopuolelta, vaan sisäpuolelta, ja se on nykyinen arvaamaton kokoomus. Ja kun teillä kuitenkin on Venäjällä vallassa veljespuolue, niin eikö teillä olisi erityisen hyvä lähtökohta harjoittaa kahdenkeskistä yhteistyötä?

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Pienen Suomen ei pidä pullistella Euroopan unionin selän takana, koska olemme joka tapauksessa ison karhun kainalossa. On valitettavaa, että Ukrainan kriisi on johtanut tulehtuneisiin suhteisiin, kylmän sodan partaalle ja Venäjän ja Naton sapelinkalisteluun. Varsinkin puheet Suomen Nato-jäsenyydestä pitää haudata nyt syvälle multiin. Suomen on pyrittävä ylläpitämään suhteita itänaapuriin suoraan eikä Euroopan unionin kautta. Venäjä on meille tärkeä kauppakumppani ja kaikki talouspakotteet kannaltamme pelkästään haitallisia.

Jotakin kuitenkin pitää ilmapiirin jännittyessä tehdä, muun muassa ulkomaiselle maanomistukselle pitää saada rajoituksia, tiemaksut pitää saada käyttöön. Maanpuolustuksen saralla on ryhdistäydyttävä, huoltovarmuudesta on huolehdittava, ja energiataloudessa pitää Suomen olla omavarainen eikä Venäjästä riippuvainen. Syveneviin kriiseihin on varauduttava ajoissa. Meidän on pidettävä kansamme turvallisuudesta huolta kaikin tavoin.

Arvoisa puhemies! Suomen on oltava jatkossa korostuneen puolueeton maa ja pysyttävä kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella ja säilytettävä erinomaisen hyvät suhteet entisen Neuvostoliiton suuntaan. Siitä ystävyydestä meillä on pitkä kokemus, ja sitä on Venäjän kanssa nyt jatkettava ja vaalittava.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Haluan todeta sen, miksi tämä pettymyksemme on niin tavattoman suuri tähän nykytilanteeseen. Se johtuu siitä, että me kuvittelimme kaikki, että Venäjä haluaa integroitua länteen, ja nyt, kun näin ei ole tapahtunut, se on meille valtavan suuri pettymys ja takaisku. Miksi? Se on hyvin helposti selitettävissä. Venäjän ydinalueiden sielu on enemmän eurooppalainen kuin aasialainen, ja pitkässä juoksussa on täysin välttämätöntä, että Venäjä löytää uudelleen läntisen Euroopan. Mitä me haluamme? Me haluamme hyvinvoivan ja demokraattisen Venäjän. Emme ole missään tapauksessa iloisia ja tyytyväisiä Venäjän nykyisestä taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta. Pahinta on, että emme tiedä, mikä on loppupeli, miten tämä kaikki päättyy, mikä on endgame. Tämä on todella huolestuttava tilanne, sitä loppupäätä ei ole näkyvissä.

EU:sta on myöskin tehty Venäjän vihollinen totuudenvastaisella propagandalla, ja se on huolestuttavaa. Nyt Suomessa me näemme hyvin selkeästi, mikä arvo EU-jäsenyydellämme on. Nyt se konkretisoituu tässä, ja kaikki se tyhmä kritiikki, jota meillä on esitetty EU:ta kohtaan, kai nyt jää omaan arvoonsa.

Eräs asia on varma: Venäjä aiheuttaa itselleen tällä hetkellä korvaamatonta vahinkoa pitkäksi ajaksi. Vakavaa on, että joudumme Suomessa tarkastelemaan myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme uudelta pohjalta, varautumaan jopa pahimpaan.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on oltava realistinen kuva Venäjästä ja sen politiikasta sekä politiikan seurauksista, mutta aivan niin kuin ministeri Tuomioja sanoi, on pidettävä mielessä, että pelottelu ja viholliskuvien rakentaminen ei ole kenenkään etujen mukaista. Suomen on vaikutettava aktiivisesti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta siihen, että Venäjä palaa noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia omassa ulkopolitiikassaan.

Suomen ja Venäjän 1 300 kilometriä pitkä raja on jo pitkään toiminut yhteistyön rajana. Ihmiset ovat voineet liikkua joskaan eivät aivan vapaasti niin huomattavan vapaasti verrattuna 20 vuoden takaiseen tilanteeseen, ja erityisesti Itä-Suomessa on koko ajan kasvava venäjänkielinen väestö. Matkailu ja vierailut Suomeen ovat tähän vuoteen saakka kasvaneet tuoden myöskin hyvin paljon uusia työpaikkoja Itä-Suomeen erityisesti palvelualoille.

Suomessa on koko EU-jäsenyytemme ajan edistetty aktiivisesti EU:n naapuruuspolitiikkaa ja rajat ylittävää yhteistyötä niin, että se toimisi entistä paremmin myöskin Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön tukena. Nämä hankkeet ovat niitä, jotka mahdollistavat arkiset, käytännönläheiset, yhteiseen päämäärään pyrkivät hankkeet ja joilla lisätään luottamusta ihmisten välillä. Nimenomaan sitä luottamusta rakennetaan siellä ruohonjuuritasolla, ja voidaan ajatella, että oli tätä taustaa vasten äärimmäisen tärkeätä, että Suomi onnistui siinä, että rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita ei ulotettu EU:n pakotepolitiikan piiriin, koska on tärkeää, että meillä on niitä väyliä, joilla ihmiset voivat olla keskinäisessä kanssakäymisessä, ja tällä tavalla sitten voimme vastustaa sitä propagandasotaa, joka on hyvin vahvasti mukana tässä politiikassa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä asia, että keskusteluyhteyttä Venäjään päin on pidetty yllä ja nimenomaan tässä tilanteessa, ja itse asiassa tämä on tärkeämpää kuin aikoihin.

Näitä Venäjälle asetettuja talouspakotteita ja niiden vaikutusta Suomelle ei voi vähätellä. Suomen vienti Venäjälle tulee nykyistenkin ennusteiden mukaan laskemaan edelleen. Venäläisten turistien määrä on laskenut kymmenillä prosenteilla ja matkailutulot pienentyneet, ja tämä ostovoiman heikentyminen vaikuttaa suoraan suomalaisiin kaupan alan yrityksiin ja matkailupuolelle. Kauppalehden mukaan Imatralla ja Lappeenrannassa useat pitkälti venäläismatkailijoille suunnatut vaatemyymälät, urheiluliikkeet ja elintarvikemyymälät ovat jopa joutuneet lopettamaan toimintansa, ja kyllä tämä tilanne näkyy myös kotikaupungissani Kouvolassa. Näitten pakotteiden vaikutus on siis iskenyt Suomeen ja erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomeen.

Mitä Suomen ja EU:n ja toisaalta sitten Venäjän väliselle kaupalle tulee jatkossa käymään, ja onko tämä kriisin vaikutus pysyvämpää? Kuten edustaja Soini totesi puheessaan, Venäjä voi jatkossa suuntautua yhä enemmän Kiinaan. Tällä voi olla sellaisia vaikutuksia, joita emme osaa edes vielä nähdä, esimerkkinä vaikkapa rahoitus. Kiinalainen raha voi jatkossa olla paljon suuremmassa roolissa Venäjällä, ja Kiina saa yhä suuremman merkityksen ja vallan. Kuinka pysyvä tämä muutos on, ja miten se vaikuttaa Suomeen ja EU:hun? EU ja Suomi voivat jäädä tässä norsujen tanssissa jalkoihin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Venäjä on Suomen naapuri, kuten pääministerikin korosti puheenvuorossaan. Se on realiteetti, ja sen kanssa Suomen on pärjättävä. Suomen täytyy nimenomaan pärjätä Venäjän kanssa, mikä ei ole missään nimessä samaa kuin alistuminen. Pärjäämiseen tarvitaan laajat ja monenväliset, kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa kaikissa olosuhteissa, ja se ei tarkoita, etteikö Suomi vetäisi yhtä köyttä EU:n kanssa, kun puhutaan pakotteista ja Venäjän toimien tuomitsemisesta Ukrainan tapahtumissa ja niin edelleen. Tästä ei ole epäilystäkään. Mutta samalla on päivänselvää myös se, että Suomen täytyy toimia aktiivisesti myös silloin, kun pakotteista puhutaan.

Keskusta, jos joku, on pitänyt kiinni Suomen virallisesta turvallisuuspoliittisesta linjasta ja kansallisista eduista niin Venäjää, Ukrainaa kuin sotilaallista liittoutumista koskevissa linjauksissaan. Mutta silti voi edelleen kritisoida esimerkiksi EU:n vastapakotekorvauksien suuntaamista. Omasta mielestäni Suomi ei ole edelleenkään saanut kohtuullista osaansa tähän mennessä.

Vaikka Suomi toimiikin linjassa EU:ssa, jää meille valtavasti tilaa sille kahdenväliselle kanssakäymiselle, jota pitää tapahtua tämän pakotelinjan ohella. On opiskelijavaihtoa, muuta tiede- ja korkeakouluyhteistyötä, turismia, yritysten välistä kauppaa ja niin edelleen. EU:n lähialue- ja rajayhteistyöohjelmilla on tuettu ja voidaan jatkossakin tukea monenlaista kaupallista yhteistyötä ja esimerkiksi rajanylityspaikkojen kehittämistä. Muun muassa nämä ENI-rahat ovat äärimmäisen tärkeitä yritysten ja kansalaisten taloudellisen ja muun kanssakäymisen edistämiseksi. On olennaista, ettei niitä saatettu pakotteiden alle, vaikka sellainen tilanne lähellä olikin. Meillä on siis monentasoisia suhteita Venäjälle, ja se on tunnustettava ja ymmärrettävä, ja tämän yhteistyön jatkuminen on kriittistä Venäjä-suhteillemme.

Valtaamalla Krimin Venäjä rikkoi kiistatta kansainvälisen oikeuden keskeisiä periaatteita ja yhteisesti sovittuja poliittisia asiakirjoja. Tämä vaikeuttaa niin Suomen kuin EU:n ja Venäjän välisten suhteiden palauttamista, ja samalla se vaikeuttaa useiden muidenkin kansainvälisten kriisien ratkaisemista.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Venäjän toiminta Krimillä ja Itä-Ukrainassa on kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan vastaista. Sitä ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Sen on tehnyt Suomi, EU, koko maailma selväksi. Konflikteihin pitää hakea rauhanomaisia ratkaisuja. Me emme voi hyväksyä sellaiseen maailmaan palaamista, jossa rajoja siirretään sotilaallisin voimin. Tämä on huolestuttavaa kehitystä, että Venäjä on näin lähtenyt toimimaan, mutta samalla kehitys Venäjän sisällä on myös huolestuttavaa. Ihmisoikeudet, sananvapaus, vähemmistöjen oikeudet ovat entistä huonommalla tolalla Venäjällä. Tämä on toinen asia, joka pitää tuoda vahvasti esille.

Tämä kriisi, joka nyt on esillä, korostaa sitä, että Suomi ei voi hoitaa suhteitaan Venäjään vain Brysselin kautta. Me tarvitsemme suorat, kahdenväliset yhteydet myös Venäjään. Tasavallan presidentti on pyrkinyt hoitamaan erinomaisesti näitä kahdenvälisiä suhteita. Tarvitaan poliitikkojen välisiä suhteita, tarvitaan sitä, että vahvistetaan Suomessa Venäjän tuntemusta ja Venäjän ymmärrystä. Ymmärrys on eri asia kuin kaikkien toimien hyväksyminen. Mutta tarvitaan myös kansalaistasolla yhteistyötä. Tarvitaan kulttuurista vaihtoa, opiskelijavaihtoa. Erityisen tärkeää on se, että kansalaisyhteiskuntaan on kontakteja, tuetaan kansalaisyhteiskuntaa. Se on paras tapa nostaa esiin esimerkiksi näitä ihmisoikeus-, sananvapaus- ja vähemmistöjen oikeuksien kysymyksiä.

Taloudellisesti Venäjä on myös merkittävä. Ajatellaanpa vaikkapa Helsingin telakkaa, sen venäläisomistusta, ja jäänmurtajia, joita tehdään. Palvelut, kauppa ja matkailu ovat kärsineet Venäjän talouden romahduksesta, ja toisaalta meidän vienti on kärsinyt pakotteista. Tähän pitäisi EU:lta saada lisää tukea ja solidaarisuutta. Se osuus, jonka Suomi on saanut, ei ole kohtuullinen siihen nähden, mitä olemme kärsineet suhteessa muihin EU-maihin.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti kriisiin löytyy nopeasti rauhanomainen tie. Suomen mukanaolo EU-rintamassa on hyvin johdonmukainen. Toisaalta on tärkeää pitää myös kahdenkeskinen vuoropuhelu ja tukea Venäjän kansalaisyhteiskunnan demokratiakehitystä. Venäjä on meille tärkeä naapuri ja kauppakumppani.

Arvoisa puhemies! Globaalissa mittakaavassa ilmastonmuutos on yksi suurimpia uhkiamme. Venäjä on energiamahti. Se tuottaa paljon öljyä ja maakaasua. Toisaalta öljy pyörittää vahvasti maailmantaloutta, ja myös Venäjän talous on osittain öljyn vuoksi ahdingossa. On syytä luopua fossiilisista polttoaineista ja siirtyä uusiutuvaan energiaan. Meillä Suomessa on paljon teknologiaa ja osaamista tällä saralla. Toivonkin, että kahdenkeskisissä keskusteluissa nostaisimme uusiutuvan energian merkitystä ja etsisimme mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille viedä osaamista ja teknologiaa. Venäjällä on muun muassa paljon pohjoisia alueita, joissa voisi olla tuulivoimalle hyvinkin paljon mahdollisuuksia.

Stefan Wallin /r:

Arvoisa puhemies! Mitä tapahtuu Venäjällä, tai mitä jää tapahtumatta, vaikuttaa aina tavalla tai toisella myös Suomen tilanteeseen ulkopoliittisesti, kauppapoliittisesti ja sotilaspoliittisesti. Tulemme aina olemaan Venäjän hyvä naapuri, olipa Venäjä sitten millainen hyvänsä.

Tulevaisuusvaltiokunnan Venäjä-hankkeen tuoreessa raportissa, Russia as a neighbour, yritetään taas kerran skenaarioitten kautta ennustaa, miten Venäjä tulee kehittymään tulevien vuosien aikana. Puhuminen vuosista on varsin haastavaa, kun tiedämme, miten paljon ehtii ja on jo ehtinyt tapahtua huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Vajaa vuosi sitten ei mennyt kauan Sotšin olympiatulen sammumisen jälkeen, kun Krimin röyhkeään anastamiseen tähtäävä venäläisoperaatio oli jo täydessä käynnissä. Loppu on surullista lähihistoriaa ja kansainvälistä oikeutta loukkaavaa historiaa.

Ei ole mitenkään yllättävää, että tapahtumat erään Venäjän suvereenin rajanaapurin alueella ja geopolitiikan paluu ovat herättäneet kysymyksiä siitä, miten Suomi parhaiten pystyy turvaamaan omat turvallisuuspoliittiset intressinsä pidemmällä aikavälillä.

Det är på inget sätt överraskande, talman, att också Nato-frågan har blivit en del av diskussionen, också om tidpunkten för att ta fram frågan alltid tycks vara fel enligt vissa. Ett faktum är ändå att diskussionen om Nato-medlemskap på ett oskiljaktligt sätt hör hemma i den rådande helhetsbilden. Så hos oss, och tydligen också i Sverige där understödet för medlemskap stiger hela tiden.

Ei ole myöskään yllättävää, että Nato-kysymys nousee esille täällä Suomessa, vaikka ajankohta sen esille ottamiselle näyttää aina olevan ainakin joillekin väärä. Tosiasia on kuitenkin, että pohdiskelu Nato-jäsenyydestä kuuluu erottamattomasti vallitsevaan kokonaiskuvaan niin meillä kuin näköjään Ruotsissakin, jossa jäsenyyden kannatus kasvaa koko ajan. On tärkeää, että Nato-kysymys pysyy esillä turvallisuuspoliittisissa keskusteluissamme jatkossakin. Se on luonnollinen keskustelunaihe myöskin eduskuntavaaleissa, mutta kuitenkaan ei oikeastaan Ukrainan tilanteen takia, vaan Ukrainan tilanteesta huolimatta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Suomella on EU:n ja Venäjän suhteiden kiristyessä edessään kaksi haastavaa tulevaisuudenkuvaa. Nämä ovat heikkenevä idänkauppa ja heikkenevä turvallisuustilanne.

Toisaalta on välttämätöntä reagoida osana EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimiin Ukrainassa, koska vain siten varmistamme omankin maamme turvallisuutta. Toisaalta Venäjä oli vuosina 2007—2013 Suomen suurin kauppakumppani, mutta menetti tämän asemansa suurelta osin pakotteiden seurauksena. Pakotepolitiikka siis koskee Suomen taloutta merkittävästi. Kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa, on Venäjän sotilaallinen varustautuminen yksi Suomen turvallisuusympäristöön keskeisesti vaikuttavista tekijöistä. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana meidän on pidettävä huolta omasta puolustuskyvystämme, mikä edellyttää puolustusmäärärahojen korottamista.

Ensisijaista Suomen kannalta on kuitenkin huolehtia hyvästä kahdenvälisestä keskusteluyhteydestä Venäjän kanssa. Venäjän toimien tuomitsemisen ja pakotteiden ei pidä tarkoittaa keskusteluyhteyden katkaisemista, vaan meidän on pidettävä kiinni avoimuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta. Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, on Suomen edistettävä myös EU:n valmiutta tiiviiseen vuoropuheluun Venäjän kanssa. Valiokunta peräänkuuluttaakin aiheellisesti myös yhtenäisempää Venäjän-politiikkaa EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että öljyn hinnan ja ruplan kurssin merkittävä lasku ja EU:n pakotepolitiikka vaikuttavat oleellisesti Venäjän talouteen ja sen näkymiin. Tämän ajatellaan edesauttavan Venäjän poliittisen kurssin muuttumista. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että talouden haasteilla voi olla myös päinvastainen vaikutus. Hyvä keskusteluyhteys Venäjän kanssa on siis tärkeä sekä taloutemme että turvallisuutemme kannalta.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Frågan om Ålands strategiska läge har lyfts fram i olika sammanhang under den sen senaste tiden när läget i Östersjön varit aktuellt. Det talas då mycket om Ålands demilitarisering, hur Åland ska kunna försvaras.

Demilitariseringen, som Ryssland måste gå med på, tillkom 1856. Även enligt fredsavtalet mellan Finland och Sovjetunionen efter andra världskriget är Åland demilitariserat. Ryssland är bundna vid demilitariseringen. Att det talas mycket om demilitariseringen är naturligt eftersom det är vad som gäller i fredstid.

Eftersom det är svårt, för att inte säga omöjligt att försvara ett demilitariserat område beslöts det i samband med frågans avgörande i Nationernas förbund 1921 att en särskild konferens skulle hållas och till konferensen kallades 10 länder, i dag alla EU-stater. Sovjetunionen kallades inte eftersom de inte var medlem av Nationernas förbund. Åland blev därmed nautraliserat, inte bara demilitariserat, utan neutraliserat, och neutraliserat har inget med neutralt att göra vill jag bara tillägga. Är Finland krigförande så är Åland inte neutralt, men däremot neutraliserat. De tio signatärmakterna, i dag alla EU-stater, kom överens om att området i fall av krig inte skulle få begagnas för militära företag.

Norge är medlem av Nato, men Svalbard som har en liknande status är trots det demilitariserat och neutraliserat. Ryssland är bundet av demilitariseringen, men inte neutraliseringen. Men vi har tio EU-stater som garanterar neutraliseringen, och så sent som 2013 informerade Finland dessa länder om en precisering av Ålands gränser.

Vi har inte krig i Östersjön, men är det inte dags att i internationella diskussioner lyfta fram frågan om Ålands neutralisering? Borde inte också Ryssland fås att erkänna neutraliseringen, om vi som utrikesministern konstaterade borde ha ett fredligt samarbete som inkluderar alla i Östersjön?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä pidän sangen onnistuneena ratkaisuna.

Arvoisa herra puhemies! Pari sanaa tästä keskustelusta. Tämä on mielestäni ollut hyvä ja tarpeellinen. Haluan kiinnittää huomiota pariin asiaan, jotka ovat meillä valiokunnassa jatkuvasti esillä.

Me siis jatkuvasti päivitämme ja seuraamme Venäjän tilannetta. Meillä käyvät pääministeri, ulkoministeri, eri ministerit, ja meillä on jatkuvia kuulemisia, eli me pysymme ajan tasalla.

Sitten toinen asia, mihinkä edustaja Mustajärvi viittasi, eli onko meillä muuta raidetta kuin EU-raide. Luojan kiitos, on. Tasavallan presidentti pitää säännönmukaisesti yhteyttä, ulkoministeri Tuomioja on tavannut kollegansa Lavrovin neljä kertaa viime vuonna ja myöskin meidän valiokuntamme on yhteyksissä Venäjälle. Puheenjohtajana olen tavannut duuman vastaavan valiokunnan puheenjohtaja Aleksei Puškovin Helsingissä. Niin on tavannut myös oppositiojohtaja Sipilä. Eli meillä ei ole joko—tai, vaan sekä—että.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Koko tämä kriisi tuskin saa ratkaisua, ennen kuin Ukrainan kriisi on ratkennut, ja siinä katsannossa on tietysti katsottava, mitkä ovat ne välineet, edellytykset, mahdollisuudet, joilla Ukrainan kriisi ratkeaa. Sen kautta uskon, että avautuu mahdollisuuksia nähdä Venäjä hieman toisenlaisessa valossa kuin mihin nyt viime aikojen kehityksen myötä olemme tottuneet.

Tässä katsannossa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on ehdottomasti ketterämpi kuin Yhdistyneet kansakunnat ja se on huomattavasti laveampi kuin Euroopan unioni. Sen työkalupakista löytyy sellaisia metodeja, joilla asiaa voidaan rakentavalla tavalla lähestyä. Tässä katsannossa Minskin sopimus on keskeisessä roolissa. Minskin sopimuksen toimeenpano, toteuttaminen on asia, jonka kautta on realistista ajatella löytyvän ratkaisuja, mutta se tulee kyllä edellyttämään myös Euroopan turvallisuusyhteistyöjärjestön resurssien vahvistamista ja vankkaa poliittista tukea. Tässä suhteessa Suomella on mahdollisuus toimia hyvinkin merkittävällä kriisin ratkaisua edistävällä tavalla. Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että se yhteinen henki, joka sittenkin tässä eduskunnan täysistunnossa mielestäni on yleisarvosanana katsottuna vallinnut, voidaan hyödyntää Suomen ulkopolitiikan jatkotoimenpiteitä ajatellen.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani kaipailin Venäjä-toimintaohjelman päivittämistä. Se on todella yli vaalikauden takaa.

Viime vuosikymmenellähän harrastettiin valtioneuvostossa niin sanottuja Venäjä-istuntoja. Muutaman kerran vuodessa koko hallituksen kokoonpanolla käytiin tärkeitä ison naapurimaan kanssa käytäviä asioita läpi, ja odottaisi, että tämäntyyppisiä uusia ja vanhoja työmenetelmiä käytettäisiin aktiivisesti.

Jos Suomen tilannetta geopoliittisestikin tarkastellaan, niin meidän tämmöisiä poikkeuksellisia etuja tulevaisuudennäkymiin on se, että me olemme arktisen alueen naapurissa ja olemme alueeltaan ja voimavaroiltaan massiivisen Venäjän naapurissa, ja tämän pitäisi olla kahdenvälisessä Venäjä-politiikassa kaiken aikaa mietinnässä, miten näitä sekä kahdenvälisiä että kansainvälisiä verkkoja hyväksi käyttäen toimitaan pitkälle tulevaisuuteen katsoen. Esimerkiksi tässä keskustelussa ei ole käsitelty Arktista neuvostoa tai Barentsin neuvostoa tai juurikaan Itämeren neuvostoa myöskään, jotka kaikki ovat semmoisia, joissa Suomi on pitkin historiaa ollut aktiivinen ja aloitteellinen. Siellä ei kovin moni muu ajattele siltä kannalta, miten tämän maailmankolkan kannalta ja tulevaisuuteen päin on järkevää toimia. Ja kun sitten on tämmöinen kriisitilanne, (Puhemies koputtaa) niin meidän ei pidä kapeuttaa sitä katsetta pelkästään EU—Venäjä-akselille vaan hakea kaikkia reittejä, joilla voidaan toimia hedelmällisesti eteenpäin.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvää, mutta tahdon vielä nostaa esille yhden nyanssin, nimittäin informaatiosodankäynnin.

Loppuvuodesta venäläismedia pyöritti jälleen huolestuttavalla tavalla huhumyllyä venäläislasten huonosta kohtelusta Suomessa. Äänessä oli etenkin Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov, mutta taustatukea on tullut myös suomalaisilta epämääräisiltä tahoilta. Tällaisella mielipidemuokkauksella Venäjällä pyritään luomaan kokemusta siitä, että länsivallat kohtelevat venäläisiä huonosti. Näin voidaan esimerkiksi hakea oikeutusta Venäjän voimatoimille. Siksi Suomen valtiovallan pitää puuttua suoralla tavalla tämänkaltaiseen mielipidemuokkaukseen. Huhuilta on katkaistava siivet, koska huhut voivat aiheuttaa kielteistä suhtautumista Suomeen. Kiinnostaisi kuulla arvon ministereiltä, miten Suomen valtionjohto on puuttunut tai aikoo puuttua Venäjällä harjoitettavaan Suomelle haitalliseen mielipidemuokkaukseen.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari asiaa. Ensinnäkin tätä keskustelua on leimannut yksituumaisuus, mikä on tärkeää silloin, kun me puhumme naapuruussuhteista. Suomalaiset ovat varsin yksituumaisia naapuruussuhteessaan suhteessa Venäjään, mutta me kuitenkin olemme tietyllä tavalla vastakkainasettelussa. Olemme asettaneet toisillemme pakotteita. Olisin kysynyt pääministeriltä ja ulkoministeriltä, te olette keskustelleet jatkuvasti kollegoidenne kanssa Venäjällä: miten he arvioivat tällä hetkellä suhdetta Suomeen?

Toinen asia. Talousyhteistyöstä ei kovin montaa puheenvuoroa käytetty. Venäjä on Suomelle merkittävä kauppakumppani, ja tämä Venäjän talouden syöksy tai huono tilanne vaikuttaa negatiivisesti, totta kai, suomalaisiin yrityksiin ja Suomen bruttokansantuotteeseen. Nyt tässä tilanteessa pitäisi kannustaa sekä suurempiin että pienempiin yhteisiin hankkeisiin. Kysyisin pääministeriltä: onko nyt joitakin uusia elementtejä siihen, millä varmistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytykset Venäjällä, esimerkiksi vientirahoituksen varmistamisen muodossa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomalaisten erityisasemaa Venäjän suhteen osoittaa hyvin myös se, että Suomessa asuvista vieraskielisistä ehdottomasti suurin ryhmä on venäjänkieliset. Heidän määränsä lisääntyy jopa siinä määrin, että eri tilastoista on vähän vaikea katsoa sitä määrää — yksi tilasto sanoo 60 000 ja seuraava 70 000.

Mutta kaiken kaikkiaan meidän on syytä käyttää hyödyksi sitä, että meillä on näin paljon venäjän kielen taitoisia ihmisiä, ja on ihan hyvä, että esimerkiksi Yleisradio on täyttänyt julkisen palvelun velvoitteensa pitämällä yllä tiedotusta venäjäksi, uutisia venäjäksi, se on aivan välttämätöntä. Mutta hyvä olisi myös se, että nämä venäjänkieliset ihmiset voisivat enenevässä määrin olla hyödyksi, kun kaupankäynti taas elpyy ja Venäjän kanssa voimme tehdä sitä yhteistyötä. Sen lisäksi myös näiden ihmisten tuntemus omasta entisestä tai nykyisestä kotimaastaan Venäjästä voi olla meille huomattavan paljon enemmän hyödyksi kuin sitä tässä vaiheessa ymmärretään käyttää.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä kollegat ovat todenneet, olemme keskellä tiedotussotaa monella tavalla, ja huolestuttavaa on se, että ihan tavallisten, maltillistenkin venäläisten näkemykset alkavat erota kovin paljon niistä näkemyksistä, joita me täällä lännessä Euroopan puolella näemme. Olisin halunnut ehkä ministereiden, valtioneuvoston jäsenten näkemyksiä kuulla siitä, mitä tässä olisi tehtävissä.

Toinen asia on sanktiot ja sanktioiden purku. Tavallaan kun niitä asetettiin ja sanktioita kiristettiin, niin on yhdessä mielessä helpompi tie kulkea siihen suuntaan — Yhdysvallat ja EU ovat asettaneet omat sanktionsa — mutta olisin halunnut kuulla valtioneuvoston jäseniltä jonkin kuvauksen siitä, miten tullaan toisinpäin tässä. Kenen aloitteesta, ja minkä kriteerien silloin pitää täyttyä? Riittääkö esimerkiksi se, että Ukraina toteaa, että nyt heidän tavoitteensa on saavutettu ja sanktiot poistetaan? Koska tässä, niin kuin tiedämme kaikista sanktioista maailmassa, tämä tie takaisin päin on erittäin takkuinen.

Peter  Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille asian, joka erityisesti tässä tilanteessa huolestuttaa.

Rajavartiolaitoksen resurssien jatkuva vähentyminen on johtanut siihen, että Suomen rajaturvallisuus itärajalla on jatkossa entistä riippuvaisempi Venäjän halusta estää Suomeen suuntautuvaa laitonta maahantuloa ja muuta rikollisuutta. Tässä turvallisuustilanteessa itsenäisesti hoidetun uskottavan ulkorajavalvonnan merkitys korostuu. Viime kädessä kyse on myöskin ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme liikkumavarasta. Siksi Suomen pitää panostaa ensi vaalikaudella ei ainoastaan Puolustusvoimien vahvistamiseen vaan myös tarpeeksi kattavan rajavartiotoiminnan ylläpitämiseen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitä informaatiosotaa on monenlaista, ja minä kyllä olen hämmästellyt ja osin kauhistellut sitä tapaa ja volyymia, millä suomalaisten mielipiteitten muokkaus Natolle myönteiseksi on käynnistetty, ja väitän, että se on hyvin pitkälle organisoitua, suunnitelmallista toimintaa. Sen vastapainoksi voi nostaa muutaman puheenvuoron ja avauksen. Edustaja Soini mainitsi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Puškovin, ja hän on yksiselitteisesti todennut, että mitään Suomeen kohdistuvaa uhkaa ei Venäjän suunnalta ole. Sen lisäksi Venäjän joulukuun lopulla hyväksytyssä sotilasdoktriinissa ei mainita Suomea sanallakaan, mutta Nato sotilasblokkina siellä mainitaan.

Ja jos haetaan positiivisia avauksia, niin ilolla kyllä tervehdin taannoista eduskunnan puhemiehen avausta, johon sisältyy myös se, että Suomeen pitää perustaa arktisen ministerin pesti.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on ollut yhtä tärkeä ja laadultaan yhtä hyvä kuin mikä meillä oli pääministerin ilmoituksen yhteydessä syyskuun alussa. Minun mielestäni tämän keskustelun pohjalta on yksiselitteisen selvää, että tämän talon enemmistö, puolueiden selkeä enemmistö — kahta ihan pientä ryhmää lukuun ottamatta — on yksituumainen Suomen Venäjä-politiikassa ja yksituumainen sen suhteen, että tasavallan presidentin johdolla yhteistoiminnassa hallituksen kanssa Suomen ajama Venäjä-politiikka on tämän kriisin aikana toiminut. Se tässä tietysti on mielenkiintoista, että kukapa olisi uskonut, että meillä olisi kaksi näinkin vilkasta ja hyvää keskustelua Venäjästä, koska tämä kriisihän on ainoastaan kymmenen kuukautta vanha.

Mihinkä me olemme pyrkineet tämän kriisin aikana? Olemme pyrkineet siihen, että yhtäältä toimintamme Euroopan unionin sisällä on ollut aktiivista ja tehokasta, ja toisaalta siihen, että olemme ylläpitäneet kahdenvälisiä suhteita. Nämä, kuten edustaja Soini totesi, eivät ole toistensa vastakohtia, joko—tai, vaan ilman muuta sekä—että. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tänä päivänä määräytyy pitkälti sen kehikon kautta, jota rakennetaan Euroopan unionin sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan unionin päätökset ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sitovat meitä, kuten myös talous- ja kauppapolitiikassa, ja sen takia olemme toimineet unionin sisällä aktiivisesti. Sanktiopuolella saimme paljon kiitosta siitä, että ne neljä sanktion alaa, jotka Euroopan unioni on määritellyt, eivät ole suoranaisesti iskeneet Suomeen — vastasanktiot, erityisesti maitosektorin puolella, ovat kylläkin iskeneet Suomeen. Me olemme toimineet kahdella saralla siten, että me olemme myös sisäisesti, edustaja Koskinen, Venäjä-ministeriryhmässä, joka on siis edelleen olemassa, EU-ministerivaliokunnassa ja ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa käsitelleet Venäjää viikoittain.

Edustaja Sipilä puhui paljon diplomatiasta ja sen merkityksestä, ja ylipäätään haluaisin nostaa esille pidetyistä puheenvuoroista puheenjohtaja Sipilän puheenvuoron, joka osoitti sitä yksituumaisuutta, mikä meillä tällä hetkellä Venäjä-politiikassa on, ja olen siitä erittäin kiitollinen. Diplomatia on ollut jatkuvaa, ja tässä oman pääministerikauden aikana en oikeastaan muista päivääkään — ehkä yksi tai kaksi — jolloinka en olisi ollut kollegoihin, joko venäläisiin, EU-kollegoihin tai muihin, jossain muodossa yhteydessä, olipa kyse sitten puhelindiplomatiasta, tapaamisista kansainvälisillä areenoilla, tekstiviesteistä tai vastaavista. Ihan vain viime päivien ajalta voin mainita, että sunnuntaisen Pariisin-marssin yhteydessä oli mahdollisuus keskustella 2—3 tuntia kollegoiden kanssa odottaessa marssille lähtöä, ja silloin keskustelin muun muassa ulkoministeri Lavrovin kanssa, muun muassa presidentti Porošenkon kanssa ja totta kai sitten muiden EU-kollegoiden kanssa. Se, että jokaisesta puhelusta tai tekstiviestistä ei lähde tiedotetta, ei tarkoita sitä, ettemmekö me ylläpitäisi suhteita. Ja tosiasia tietysti on se, että ilman vahvoja kansainvälisiä suhteita valtionjohdossa kaikilla tasoilla, olipa sitten kyse liikenneministeristä tai presidentistä, me emme saa ääntämme kuuluviin. Jokaisen ministerin työhön tänä päivänä kuuluu tavalla tai toisella Euroopan unioni ja kansainvälinen politiikka, ja voin todeta, että pääministerin tehtävästä noin 40 prosenttia on EU-politiikkaa tai kansainvälistä politiikkaa, ja varsinkin tämän kriisin aikana pyrimme toimimaan jatkuvasti yhteydessä kollegoihin.

Kolmas huomio liittyy muutokseen. Ero vuoteen 2008, tai oikeastaan vuoteen 1998, on se, että tämä ei ole Venäjällä vain talouskriisi vaan tämä on myös geopoliittinen kriisi. Taidan olla valitettavasti ainoa tässä salissa, joka on ollut rauhanvälitystoiminnassa Venäjän ja toisen osapuolen eli Georgian välisessä sodassa vuonna 2008. Sieltä palattuani, kun olimme saaneet tulitauon aikaiseksi viiden päivän sisällä — täytyy myöntää — maailma näytti erilaiselta. Totesin silloin, että etupiiriajattelu, valtapolitiikka ja voimapolitiikka olivat tehneet paluun Euroopan rajoille, ja toivoin silloin olevani väärässä. Valitettavasti Ukrainan kriisi on osoitus siitä, että emme olleet silloin väärässä. Voimapolitiikka, sotilaallinen voima, on palannut Euroopan rajoille. Tarkoittaako tämä sitä, että meillä suomalaisina pitää olla suuri huoli turvallisuudesta? Ei. Väitän, että meidän suurin huolemme, kuten tässä salissa on moneen kertaan todettu, on talous. Siinä esimerkiksi edustaja Sipilä on täysin oikeassa. Me teemme päivittäin työtä sen eteen, että suomalainen liiketoiminta ei häiriinny Venäjän suhteen. Itse asiassa jossain puheenvuorossa sanottiin, että Venäjä ei ole enää meidän suurin kauppakumppanimme. Kyllä se on, yhdessä Saksan ja Ranskan kanssa, ja tulee sitä olemaan tulevaisuudessakin. Rajanylitykset ovat pikkasen vähentyneet, mutta talouteen tämä ei ole vielä, onneksi, (Puhemies koputtaa) erittäin pahasti iskenyt.

Kaksi viimeistä huomiota — jos puhemies sallii:

Ensimmäinen liittyy talouteen. Olen erittäin huolestunut Venäjän talouden tilasta ja sen seurausvaikutuksista, ei vain meidän talouteemme vaan Eurooppaan ylipäätään ja myös ilman muuta Itä-Suomeen. Venäjän talouden oletetaan supistuvan tänä vuonna 4—5 prosenttia, inflaation yli 10 prosenttia. Rupla on syöksynyt, ja öljyn hinta oli tänään viimeksi katsoessani 47 dollaria barrelilta. Näillä on seurausvaikutuksia myös meidän talouteemme.

Viimeinen huomio: Mikä on meidän intressimme tässä kaikessa? Kuten kaikissa puheenvuoroissa todettiin, meidän intressimme on vakaa ja vauras Venäjä. Meidän intressissämme on, että ratkaisu löydetään tähän konfliktiin, mutta meidän pitää varautua siihen, että konflikti Ukrainan kanssa, kuten edustaja Kanerva tuossa totesi, on pitkäaikainen. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä tulee olemaan vaikeuksia Venäjän kanssa tänä vuonna, ensi vuonna ja monta vuotta tästä eteenpäin. Meidän intressissämme on, että tilanne kuitenkin raukeaa, ja uskon, että jos se raukeaa, niin on erittäin hyvä, että me olemme voineet käydä tämän keskustelun siinä hengessä, mikä se tänään oli.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Minusta tämä on hyvin arvokas keskustelu, joka osoittaa myöskin sen hyvin laajan tuen, joka hallituksen ja tasavallan presidentin toiminnalla on Venäjän suhteen ollut, muutamaa ihan marginaalipuheenvuoroa lukuun ottamatta.

Tässä keskustelussa on myös nostettu esiin sellaisia kysymyksiä, jotka ovat sinänsä tärkeitä ja joista on hyvä käydä keskustelua, mutta jotka eivät ehkä ihan juuri nyt tässä keskustelussa ole, en ole niihin varautunut, kuten Ahvenanmaan statuksen käsitteleminen tai Naton käsitteleminen tai jotkut muut asiat.

Mutta siihen haluaisin todeta, että kun totesin, että meillä monet yhteistyösuhteet edelleenkin jatkuvat ja haluamme, että ne jatkuvat niin normaalisti kuin näissä oloissa on mahdollista, niin tämä myös koskee nimenomaan alueellista yhteistyötä, pohjoisen ulottuvuuden työtä, Euro-Barents-neuvoston toimintaa, Arktisen neuvoston toimintaa, Itämeren maiden neuvoston toimintaa. Ja niistä kukaan ei ole toistaiseksi halunnut tuoda ylimääräisiä ongelmia sen vuoksi, että kaikki kokevat, että se hyvin käytännönläheinen yhteistyö, jota näiden puitteissa tehdään, toimii ja tuottaa kaikille hyötyjä.

Informaatiosodan tai tiedonkulun osalta. Se on hyvinkin vakava asia, mutta se, mitä Suomen hallitus voi tehdä, on tietenkin pitää huoli siitä, että oikea tieto on oikeaan aikaan aina kaikkien — niin kansalaisten, kansalaisjärjestöjen kuin tiedotusvälineiden — käytettävissä sekä Suomessa että Venäjällä ja muuallakin. Mutta sellaiseen ikään kuin omaan informaatiosodankäyntiin ei tietenkään avoimessa demokratiassa hallituksella ole mitään syytä ryhtyä.

On myöskin kuitenkin todettava, että valtioiden ja hallitusten välisissä suhteissa ei tällaista ongelmaa ole. Esimerkiksi lapsikysymyksiä varten meillä on sovittu kontaktihenkilöiden puitteissa menettelytapa, jonka on todettu puolin ja toisin toimivan. Mutta valitettavasti tietysti toisen puolen media käyttää siellä puheenvuoroja, jotka eivät ole totuudenmukaisia tai rakentavia. Näitä koetetaan oikaista hyvin aktiivisesti juuri sosiaali- ja terveysministeriön toimesta ja tietyllä tuloksella. Mutta hallitusten välisiksi kysymyksiksi en haluaisi kuitenkaan median kirjoittelua nostaa, koska haluaisimmeko me vastata, voisimmeko me vastata, esimerkiksi niihin varmastikin moniin kysymyksiin, joita eräästä suomalaismedian kirjoittelusta Venäjästä voitaisiin esittää? Nämä eivät ole hallitusten välisiä kysymyksiä.

Sitten vielä pakotteista kysyi edustaja Haavisto. Nämä pakotteethan ovat määräaikaisesti voimassa. Näin ollen maaliskuussa tulee kokonaisuudessaan tarkasteltavaksi, mikä on tilanne. Emme ole määritelleet, mikä se on, joka olisi, mutta käsitykseni on, että se on Minskin sopimusten aito ja varaukseton täytäntöönpano, joka sisältää sen, että mitään vieraita joukkoja ei Ukrainassa ole ja että Ukrainan rajat ovat Ukrainan täydessä valvonnassa.

Mutta on myös todettava, että näiden pakotteiden joukossa on erikseen nimenomaan Krimiin liittyviin toimintoihin kohdistuvia pakotteita: investoinnit Krimiin tai matkailu Krimiin, eräät muut toimet. Nämä varmasti tulevat parhaassakin tapauksessa jäämään pidemmäksi ajaksi voimaan, koska en usko — vaikka siihen sinänsä aikanaan tulee ratkaisu löytymään, olen tässä suhteessa kuitenkin optimisti, mutta nyt ei ole siihen aikaa, jolloinka nämä tulevat jäämään voimaan.

Mutta vielä on ratkaisematta, mikä tuo tilanne viimeistään maaliskuussa tulevassa tarkastelussa on. Totta kai olemme valmiit heti poistamaan pakotteet, jos edellytykset, joidenka vallitessa ne asetettiin, muuttuvat myönteisesti. Mutta toistaiseksi näin ei ole näköpiirissä.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, koska en itse vastannut tuohon sanktiokysymykseen.

Täsmällisesti se menee niin, että henkilörajoitusten osalta sanktiot raukeavat, ellei yksimielisesti toisin päätetä maaliskuussa. Näköpiirissä ei ole sellaista muutosta, jossa emme saisi yksimielisyyttä sen päätöksen taakse. Eli sanktiot henkilöiden osalta pysyvät samana maaliskuussa, mutta talouspoliittisten sanktioiden osalta raukeaminen tapahtuu vasta elokuussa eli kesällä. Ja silloin olemme jälleen uudessa tilanteessa, jossa itse asiassa konfliktin aikamääre on tuplaantunut. Jälleen kerran: jatkaminen vaatii yksimielistä päätöstä.

Eli henkilöt maaliskuussa, talous kesällä.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Haluan myös omalta osaltani kiittää tästä erittäin rakentavasta ja tarpeellisesta keskustelusta. On erittäin tärkeää, että olemme tässä tärkeässä Venäjä-politiikassa yhtenäisiä, ja voi myöskin tulkita, että pitkälti tasavallan presidentin ja Suomen hallituksen Venäjä-politiikka on saanut eduskunnalta vahvaa tukea.

Yhtä lailla on tärkeätä se, että ymmärrämme nämä taloudelliset vaikutukset, jotka kohdistuvat yrityksiin ja jopa yksittäisiin henkilöihin, mutta toisaalta ymmärrämme kaikki myös sen, miksi nämä pakotteet on asetettu. Se, että Suomi on vahvasti EU-rintamassa tukemassa yhteistä Venäjä-politiikkaa, on myös tärkeää.

Monissa puheenvuoroissa kuitenkin kyseenalaistettiin, arvioitiin ja pelättiinkin näiden pakotteiden vaikutuksia tähän tämänhetkiseen Suomen taloustilanteeseen ja erityisesti yritysten toimintaan tällä hetkellä, mutta tässä on nyt huomioitava hyvin pitkälle se, että esimerkiksi EU:n asettamien sanktioiden suorat vaikutukset ovat kuitenkin edelleen hyvin rajalliset. Noin 85 prosenttia meidän yrityksistämme, jotka käyvät Venäjän-kauppaa, voivat toimia normaalisti tälläkin hetkellä. Suurimmat vaikutukset ovat itse asiassa Venäjän asettamilla vastapakotteilla eli niillä, jotka kohdistuvat meidän elintarviketeollisuuteemme, ja se on noin 5 prosenttia meidän Venäjän-viennistämme. (Markku Rossi: Entäpä epä-suorat vaikutukset?) — Epäsuorat vaikutukset ovat toki vaikeammin mitattavissa, ja ne kasvavat koko ajan, erityisesti nämä vaikeudet, jotka liittyvät rahoituksen saantiin. Tietysti tässä on maantieteellisiä eroja, jos puhutaan Itä-Suomesta, Kaakkois-Suomesta, jossa on paljon pk-yrityksiä, jotka tekevät suoraa kauppaa Venäjän kanssa, ja siitä itsellänikin on paljon kokemuksia ja paljon käytyjä keskusteluja takana. Totta kai tilanteet vaihtelevat hyvin paljon yrityskohtaisesti, ja ne voivat olla erittäin vakavia siinä mielessä.

Kuitenkin tässä kaikessa keskustelussa on huomioitava se, että suurimmat vaikutukset Venäjältä tulevat meidän talouteemme Venäjän heikon talouden vuoksi. Hyvin energiasta riippuvainen ja energiaan nojaava talous, sen alamäki alkoi oikeastaan jo vuonna 2013. Se näkyi meidän viennissämme jo silloin. Tänä vuonnahan, siis ennen kuin sanktiot olivat edes voimassa, meidän vientimme alkoi laskea, itse asiassa jo edellisen vuoden lopulla. Siis tarkoitan nyt vuotta 2014. Eli viennin lasku alkoi jo vuoden 2013 lopulla. Kaiken kaikkiaan viime vuonna meidän vientimme Venäjälle laski noin 12 prosenttia ja tuonti sieltä 15 prosenttia. Eli tämä vaikutus on tullut tämän Venäjän heikentyneen talouden takia, eikä suinkaan näiden sanktioiden takia.

Tästä syystä meidän on ymmärrettävä se — kaikki toivomme tähän kriisiin rauhanomaista ratkaisua nopeasti — että vaikka ja kuinka piankin se ratkaisu saataisiin, niin sen vaikutukset meidän talouteemme eivät tule nopeasti. Venäjän talous vaatisi rakenteellisia uudistuksia, panostuksia tulevaisuuteen, ja niitä ei ole näkyvissä. Sitä kautta Venäjän taloudesta semmoista vetoapua meidän talouteemme ei tule vielä pitkään aikaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on Venäjän naapuri, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Suomen etu on kanssakäyminen ja varsinkin taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa.

Tästä huolimatta haluan sanoa, että en hyväksy sitä, että moittimalla EU:n virheitä, joita EU on varmasti tehnyt Venäjän ja Ukrainan politiikassaan, pyritään oikeuttamaan Venäjän toimintaa Ukrainassa, ei tässä keskustelussa, mutta monesti yleisessä keskustelussa myös Suomessa. Siis EU on tehnyt virheitä varmasti, mutta EU ei ole rikkonut kansainvälisiä sopimuksia, EU ei ole hyökännyt suvereeniin naapurimaahansa rikkoen sen suvereniteettia ja ryöväten siltä Krimin niemimaan. EU ei yllytä kapinaan Itä-Ukrainassa. Kaikkea tätä Venäjä tekee. Venäjän toimintaa ei voida hyväksyä, eikä sitä pidä myöskään ymmärtää.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjän tapa pyrkiä ratkaisemaan entisen Neuvostoliiton alueelle syntynyttä geopoliittista pirstoutuneisuutta ja epävakautta on konkretisoitunut Venäjän kansainvälisiä sopimuksia rikkovassa toiminnassa Ukrainassa. EU ei ole voinut jäädä sivustakatsojaksi tässä tilanteessa. EU on poliittisena yhteisönä osoittanut toimintakykynsä, kun se on yksimielisesti tuominnut Venäjän laittomat toimet ja lisäksi pyrkii asettamillaan pakotteilla painostamaan Venäjää neuvottelupöytään syntyneen kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.

Suomi on EU:n 20-vuotiaana jäsenenä tässä kaikessa mukana. Voimakkaammin kuin kenties koskaan toisen maailmansodan jälkeen Suomi on EU:n mukana nyt kohdistamassa poliittisia vaatimuksia Venäjää kohtaan. Uusi turvallisuuspoliittinen asemamme konkretisoituu nyt tällä tavalla.

Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Eräiden muiden EU-maiden tavoin Suomi ylläpitää kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Ulkoministeri ja tasavallan presidentti ovat säännöllisesti keskusteluyhteydessä kollegoihinsa Venäjällä, kuten on kuultu. Taloudelliset pakotteet eivät tähtää Venäjän eristämiseen läntisestä yhteisöstä, vaan sen palaamiseen asialliseen ja kunnioittavaan yhteistyöhön naapuriensa ja kansainvälisten yhteisöjen kanssa. On tärkeätä, että diplomaattisia ponnisteluja jatketaan pakotepoliittisen linjan rinnalla.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ukrainassa soditaan, venäläiset lentokoneet loukkaavat Suomen ilmatilaa, venäläisten sotalaivojen liikehdintä Itämerellä on lisääntynyt, Ruotsissa jahdattiin sukellusvenettä, ja kaikkein uhkaavimpana: Venäjä tuo sotajoukot lähelle itärajaamme, vain 50 kilometrin päähän rajasta Alakurttiin.

Kataisen hallituksen entinen rkp:läinen puolustusministeri Stefan Wallin lopetti säästösyihin vedoten itäsuomalaisten turvana olleen Pohjois-Karjalan prikaatin Kontiolahdelta. Kysynkin pääministeriltä: oliko mitään järkeä lopettaa Kontiorannan varuskunta, kun itänaapuri lisää joukkojaan rajan pinnassa, ja olisitteko pääministerinä nyt edes harkinnut varuskunnan lopettamispäätöstä tämän päivän sotilaallisen tilanteen vallitessa?

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Varmasti tämän edustaja Koskisen aloitteesta käytävän keskustelun arvokkaimpia anteja on se, että voidaan todeta yhdessä, että meillä on yhteinen Venäjä-politiikka ainakin tässä salissa ja Suomen poliitikoilla yhteinen Venäjä-politiikka, ja se on minusta hyvä noteerata. Konsensus on voimissaan, ja sillä on arvoa ja merkitystä. Toivon, että hallitus tämän asian noteeraisi.

Kohta kaksi. Edustaja Kanerva sanoi voimakkaasti: "Euroopan tulevaisuus on vaakalaudalla." Varmasti tämä arvio pitää paikkansa, ja on syytä pohtia keinoja, joilla se vaaka kääntyy sitten parempaan suuntaan, turvallisempaan suuntaan. Täällä edustaja Haavisto viittasi yhteiseen uhkaan, joka Venäjällä ja lännellä tässä maailmassa on. Minusta siitä voisi avautua ja niitten yhteisten uhkien torjumisen hallitsemiseen voisi löytyä aikaa myöten, ei heti mutta aikaa myöten, yhteistä politiikkaa, yhteistyömahdollisuuksia.

Vielä kolmanneksi, ihan lopuksi. Me emme saa eristäytyä Venäjä-osaamisesta ja Venäjä-tuntemuksen lisäämisestä täällä Suomessa. Kieltä pitää osata, pitää olla tutkimustyötä Venäjään liittyen (Puhemies koputtaa) ja pitää harjoittaa aktiivista kansanedustustoimintaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Paljon on käytetty puheenvuoroja syistä ja poliittisista päätöksistä, minkä takia tähän prosessiin lähteä.

Kuitenkin haluaisin tuoda esille ja perätä enemmänkin sitä — kun tässä salissa ollaan keskusteltu näitten taloudellisten vaikutusten arvioinneista, mitä hallitus on esittänyt, tiedetään suorat vaikutukset ja se, kuinka se on elintarvikeketjulle ollut jo tässä hetkessä selkeästi miinusmerkkinen, ja on selvää, että ei Putinin ilmoituksen myötä ainakaan ennen kuin vuosi on täynnä Venäjä muuta kantaansa — että näitä välillisiä vaikutuksia pitäisi arvioida tässä hetkessä jo, mitä ne tulevat jatkossa tarkoittamaan, ja varautua niihin. Me tiedämme tällä hetkellä, että tämän rahoitusongelman takia, mikä Venäjällä on arktisessa ja rakentamisessa — siellä on muutamia tankkereita, jäänmurtajia, joita Etelä-Koreassa rakennetaan — prosessit ovat hyytyneet, ne eivät toteudu, ja täytyy huomata, että niissä laivoissa on 40 prosenttia made in Finland. Ollaanko näitä huomioitu? Näihin pitää terävästi keskittyä, mitä se tarkoittaa viiden vuoden säteellä.

Johanna  Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Varsin yksituumaisella mielellä täälläkin.

Täällä on tullut paljon esiin se, miten tärkeää tämä yhtenäisyys on ollut paitsi EU-politiikassa myös sen kannalta, että Suomi on ollut varauksetta EU:n linjojen takana, kuten ulkoministeri Tuomioja totesi. Nyt kuitenkin maailmalta jo tulee tätä keskustelua siitä, millä tavalla ja millä aikataululla ja millä ehdoilla näistä sanktioista päästään eteenpäin. Edustaja Haavisto otti myös nämä näkökohdat esiin, ja on tärkeää, että niistä puhutaan. Ranskan presidentti taisi vähän aikaa sitten jo ehdottaa, että sanktiot on purettava, sikäli mikäli Ukrainan tilanteessa tapahtuu edistystä, ja näistä ehdoista varmasti tulette sitten kesällä keskustelemaan Euroopan unionissa.

Yksi sellainen asia, minkä haluan vielä nostaa, on se, että ympäristöpolitiikkaankin näillä sanktioilla on vaikutusta. Itse pidän todella tärkeänä, että se ympäristöyhteistyö, mitä Suomi on tehnyt Venäjän kanssa, jatkuu ja jopa että sitä voimistettaisiin. Se on ollut meille erinomainen tapa pitää näitä kanavia auki ja saada myös parannusta meitä ja Venäjää yhteisesti kiinnostavaan Suomenlahden ja Itämeren tilaan. Tällä hallituskaudella (Puhemies koputtaa) on leikattu lähialueyhteistyön määrärahoja. Toivoisin, että ainakin ympäristöyhteistyön osalta tätä linjaa mietitään uudelleen.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arktinen alue tarjoaa Suomelle merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Samaa voimme olettaa myös Koillisväylän avautumisessa ja tietoliikenneyhteyksien luomisessa arktisen alueen kautta Aasiasta Euroopan välillä.

Pitkään kuvittelimme tai ainakin toivoimme, että arktinen alue ei militarisoituisi ja ainakin nykyinen tasapaino säilyisi, mutta toisin on käymässä. Moni rantavaltio on nostanut arktisen alueen puolustuspolitiikan painopisteeksi. Venäjän armeijan viimeaikaiset uudelleenryhmittelyt pohjoisilla alueilla, kuvat eiliseltä päivältä vanhasta Sallasta, nykyisestä Alakurtista, kertovat, missä ollaan menossa. Kansainvälinen yhteistyö on keskeinen osa arktista politiikkaa. Pohjoismaisen yhteistyön lisääminen arktisissa kysymyksissä on ensiarvoisen tärkeää. Suomen tulee olla aktiivinen yhteisten intressien kartoittamisessa ja Pohjoismaiden arktisen strategian suhteen.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti aika monessa muussakin maassa menee taloudellisesti ja työllisyyden kannalta huonosti kuin Venäjällä. Siinä mielessä tämä taloudellinen yhteistyö EU-tasolla ja myös Suomen osalta on tärkeätä. Tässä on kuitenkin tärkeätä myös korostaa sitä, mitä ulkoministeri omassa puheenvuorossaan sanoi, että tämä 1 300 kilometriä yhteistä rajaa on rauhan raja. Se on myös kontrolloitu raja, ja kummallakaan osapuolella ei ole intressiä muuttaa tätä tilannetta. Se on isossa kuvassa erittäin tärkeää. Joka päivä, tänäänkin, tämä kaupallinen yhteistyö jatkuu, ja se on tärkeätä ottaa huomioon, samaten kansalaisjärjestöjen toiminta, opiskelijat ja muut. Se on tärkeää, että arkipäivä jatkuu ihan niin kuin tavallaan mitään ei olisi tapahtunut — vaikka onkin.

Lopuksi haluaisin tuoda esille suomalais-ugrilaisten kansojen merkityksen, joka muun muassa Venäjällä on erittäin suuri, ennen kaikkea siksikin, että seuraava maailmankongressi ensi vuoden kesäkuussa on Lahdessa Sibeliustalossa.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Venäjän tilanne puhuttaa ja mietityttää tällä hetkellä todella paljon. Suomen ainutlaatuinen asema tämän valtavan, mahdollisuuksia tarjoavan, merkittävän talousalueen ja maailman valtapolitiikan näyttämöllä häärivän suurvallan naapurissa on kieltämättä mielenkiintoinen ja haastava.

Joka tapauksessa on selvää, että Venäjä-suhteet ovat Suomelle merkittävä asia ja niihin tulee panostaa. EU:n pakotepolitiikassa olemme väistämättä mukana, mutta sen sisältöön voimme pyrkiä vaikuttamaan, jos tahtoa löytyy. Suomen tapauksessa selän kääntäminen Venäjälle maksaa huomattavasti enemmän kuin monen muun EU:n jäsenvaltion kohdalla.

Suomen ulkopolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla maiden välisten suhteiden ja kaupankäynnin vahvistaminen. Suomalaisten etu on, että haemme talouteemme kasvua niin idästä kuin lännestäkin. Ei myöskään ole järkevää pyrkiä romuttamaan pitkän ajan kuluessa työllä luotuja suhteita Venäjään sellaisilla turhilla poliittisilla ulostuloilla, jotka eivät tuota mitään lisäarvoa vaan ainoastaan kiristävät välejämme itänaapurin kanssa. Suomen turvallisuuspolitiikka on saanut aivan uudenlaisen jännitteen Ukrainan kriisin myötä.

Perussuomalaisen linjan mukaisesti kannatin uskottavan maanpuolustuksen ylläpitoa ennen Ukrainan kriisiä ja kannatan myös sen jälkeen. Oli turvallisuuspoliittinen kenttä minkälainen vain, tulee itsenäisen Suomen ylläpitää kykyä puolustaa itseään kriisitilanteen koittaessa. Uskoisin, että kuluvalla hallituskaudella (Puhemies koputtaa) jalkaväkimiinojen kieltoa kiihkeinä ajaneista kansanedustajista osa miettii jo, (Puhemies koputtaa) oliko päätös sittenkään järkevä. Uskon, että tuleva hallitus ei enää ylenkatso maanpuolustusasioita...

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! On tärkeätä pitää kotipesä kunnossa. Uskottava puolustuskyky on Kataisen hallituksen toimesta hieman horjahdellut. Täällä on puhuttu siitä, että Väli-Suomi on tyhjennetty varuskunnista. Toki varuskunnilla ei puolusteta, mutta kyllähän se on vaikuttanut maanpuolustustahtoon.

Toinen tärkeä asia, joka on jo noussut keskustelussa esille, on Suomen rajavalvonta. Sitähän arvostetaan kaikkialla maailmassa. Suomen rajavalvonta on minun mielestäni erinomaisessa kunnossa, toki varmaan resurssipulaa sielläkin on olemassa. Uskon, että se on ollut Venäjällekin erittäin tärkeää, että Suomen rajavalvonta on hyvässä iskussa, ja varmaan Venäjäkin sitä arvostaa.

Rajamaakunnille Venäjä on erittäin tärkeä mahdollisuus normaalioloissa. Tiedämme sen, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Venäjän vaikutus kauppaan ja yrittäjyyteen on ollut erittäin merkittävä. Nyt kun nämä pakotteet ovat Ukrainan kriisin johdosta tulleet ja rupla on heikennyt, niin kyllä se näkyy erittäin voimakkaasti. Ehkä suurin huoli tällä hetkellä on siinä, että jos nämä pakotteet ovat pitkäkestoisia, niin saattaa olla, että ne vaikutukset ovat erittäin pitkäkestoisia ja pysyviä. (Puhemies koputtaa) Toivottavasti tästä päästään pakotteitten osalta eteenpäin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun ehkä suurin arvo on siinä, että on osoitettu hyvin laajaa tukea sille, miten tasavallan presidentti ja hallitus ovat tässä asiassa toimineet. Pidän myös hyvänä sitä, että meillä on laaja yksimielisyys kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisesta, mikä Kanervan parlamentaarisessa työryhmässä kävi ilmi.

Ehkä näistä taloudellisista vaikutuksista voisi todeta vielä sen, että tässä keskinäisriippuvuuden maailmassa, jossa nyt eletään, niin paitsi että Euroopan unionin pakotteilla on oma vaikutuksensa, niin kyllä ruplan arvon syöksy on ollut moninkertainen verrattuna esimerkiksi siihen, paljonko markka devalvoitui 90-luvun alussa, ja ne vaikutukset kyllä ovat myös erittäin, erittäin isot.

Eli toivoa sopii, että valoa nähtäisiin sen suhteen, että silloin kun turvallisuus on hyvällä tolalla, niin se antaa mahdollisuuden myös hyvään taloudelliseen tilaan, ja päinvastoin talous aina heijastuu negatiivisesti, ne ongelmat, jotka turvallisuudessa vaikeutuvat.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjän viennistä noin 70 prosenttia tulee öljyn ja kaasun kautta, ja nyt kun hinnat ovat tippuneet, niin on aivan selvää, että se vaikuttaa Venäjän talouteen merkittävästi, ja myös pakotteet Ukrainan kriisin osalta.

Mutta merkille pantavaa oli vuodenvaihteessa matkailuvirta Venäjältä. Esimerkiksi Kainuuseen on tullut joskus useita junallisiakin matkailijoita, ja nyt yhdestäkin junasta kolme ihmistä laskeutui Kajaanin asemalle. Tämä näkyy kyllä tällä hetkellä hyvin vahvasti myös aluetaloudessa ja aluetalouden volyymissä ja myös varmasti Venäjällä. Ennen kaikkea huoli kantautuu niistä pk-yrityksistä, jotka ovat investoineet Venäjälle, ja tällä hetkellä tuotteet eivät mene kaupaksi. Sillä tavalla työttömyyttä on myös sieltä tulossa Suomeen lisää.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! A, mie oon Karjalan poikii ja evakkoja, joten kohdistan puheenvuoroni pääministeri Stubbille.

Arvoisa puhemies! Jatkosotamme päättymisestä tuli viime syksynä kuluneeksi 70 vuotta. Tästä huolimatta satojen suomalaisevakkojen omaisuus on edelleenkin Venäjän hallussa. Venäjä ei ole sitä millään tavalla korvannut tai palauttanut, vaikka kansainvälisten säännösten mukaisesti Karjalan evakkojen omistusoikeus omaisuuteen on pysyvä. Suomen hallitukset ovat tähän mennessä olleet asiassa erittäin passiivisia.

Kysynkin pääministeriltä: olisiko oikein ja jopa kohtuullista, että karjalaisevakkojen omaisuus palautetaan eli restituutio otetaan esille Suomen ja Venäjän välisissä kahdenkeskisissä neuvotteluissa lähiaikoina?

Aila  Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tehdä kysymyksen pääministerille ja muille ministereille — jos mahdollista, kaikille.

EU joutuu nyt tarkastelemaan suhdettaan Venäjään strategisena kumppanina aivan uudenlaisissa olosuhteissa, koska Venäjä on, kuten täällä on useaan kertaan todettu, rikkonut vakavasti kansainvälistä oikeutta ja sanoutumassa irti eurooppalaisesta arvopohjasta, ja samaan aikaan Venäjän talous heikkenee erittäin huolestuttavaa tahtia.

Minä haluaisin kuulla teiltä, millaisia skenaarioita teillä on EU—Venäjä-suhteista tämän muuttuneen tilanteen edessä. Mitä siellä EU:ssa keskustellaan Venäjä-suhteista? Halutaanko vahvaa Venäjää vai pelätäänkö heikkoa Venäjää, vai miten päin on, ja miten se näkyy?

Vielä haluaisin todeta edustaja Niinistön puheenvuoroon, että vuoropuhelua venäläisten kanssa on tehostettava erityisesti lapsiasioissa, koska jatkuvasti niistä annetaan erittäin väärää tietoa Venäjällä. Tämä näkyi myös ulkoasiainvaliokunnan delegaatiomatkalla Venäjällä. Siellä annettiin koko ajan täysin väärää tietoa meidän lapsiasioista.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Venäjän toimet Ukrainassa on helppo tuomita. Samoin Putinin hallinto ansaitsee arvostelumme opposition ja erilaisten vähemmistöjen kansalaisoikeuksien polkemisesta.

Meidän tulee kuitenkin varoa ruokkimasta kansojen välistä katkeruutta. Yksi tekijä vastakkainasettelun vähentämisessä on kielipolitiikka. Venäjän hallinto pitää mielellään omilla tavoillaan muiden maiden venäjänkielisten vähemmistöjen puolia. Maailman kahdeksanneksi puhutuimman kielen, jolla on virallinen asema 16 maassa, ei pitäisi jäädä yhden maan valtapelin ja ulkopolitiikan nappulaksi. Oman kielipolitiikkansa suhteellisen hyvin ja rauhanomaisesti hoitaneella Suomella voisi olla annettavaa tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Suomen merkitystä ja asemaa ei pidä vähätellä, sillä maamme sotilaallisella puolueettomuudella ja sen säilyttämisellä on suuri merkitys niin turvallisuus-, työllisyys- kuin talouspoliittisestikin tarkasteltuna. Tämä tehtävä onnistuu parhaiten pysymällä myös jatkossa sotilasliitto Naton ulkopuolella.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Kansalaisjärjestön, esimerkiksi Karjalan Liiton, toiminta yhteistyötahojen kanssa on ollut hyvää ja välitöntä pakotteista huolimatta. Sanktiot alkavat valitettavasti näkyä tälläkin tasolla, sillä monet päätökset tehdään naapurimaassamme korkeammalla tasolla ja viranomaisten matkustamiseen on asetettu rajoitteita.

Diplomatiaa ja keskusteluyhteyttä pitää pitää yllä mahdollisimman laajasti, ja keskustelemalla olemme pystyneet ratkaisemaan monia ongelmia tätäkin ennen. Pakotteiden tarkoitus ei myöskään ole tuottaa pysyvää vahinkoa. Nyt on vaarassa käydä näin. Jos eivät suomalaiset yritykset kokonaan lopeta toimintoja, niin ainakin irtisanomiset ovat mittavia ja lisäksi pakotteet vaikeuttavat myös Itämeri-yhteistyötä. Se hyvä ja tärkeä työ Itämeren suojelemiseksi tai puhdistamiseksi Venäjän kanssa yhteistyössä on vaarassa saada ison pysyvän takapakin. Olisiko mahdollista jättää Itämeren suojelemiseen liittyvät toimet pakotelistan ulkopuolelle jatkossa?

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjän toimia niin Krimillä kuin Ukrainassakaan ei tietenkään missään nimessä voi hyväksyä. Ihan muutama sana 1 300 kilometriä pitkästä itärajasta.

Hyvä, että se raja siinä on ja se on niin erinomaisen tarkkaan vartioitu molemmin puolin kuin se tällä hetkellä on. Resursseista Rajavartiostolle pitää, totta kai, pitää huoli, ja se, että se on hyvin vartioitu, on taannut myöskin sen, että se on rauhan raja.

Mutta varsinainen kysymykseni ehkä molemmillekin ministereille. Venäjällähän on erittäin massiivinen armeijauudistus menossa, 500 miljardia vuoteen 2020 mennessä, ja nyt myöskin itärajan taakse on varuskuntia avautumassa uudelleen. Minkä verran, arvoisat ministerit, kyseessä on palauttaminen, Karjalan ja arktisen alueen varustautuminen siihen, kuin se oli ennen ensimmäistä Tšetšenia-sotaa? Silloinhan nämä varuskunnat tuossa rajalla tyhjenivät. Muun muassa Viipurin sillan pielestä lähti varuskunta eikä ole sen jälkeen takaisin tullut.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hyvin tärkeää ja myönteistä, että myös ja erityisesti valtioneuvoston taholta on korostettu arjen kontaktien ylläpitämisen merkitystä tässäkin tilanteessa. Asiantuntijoiden, alueiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö jatkuu vilkkaana, ja Suomella on varmasti kaikki syy ja intressi olla edistämässä ja kehittämässä tätä yhteistyötä edelleen. On ollut myöskin kiintoisaa havaita, että nimenomaan tässä tilanteessa Venäjän puolella kiinnostus tätä ruohonjuuritason yhteistyötä kohtaan on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt.

Suomi on Euroopan unionin jäsenmaana luonnollisesti muotoilemassa ja toteuttamassa EU:n politiikkaa, ja nythän EU:n ja Venäjän välit ovat kyllä aika suurissa vaikeuksissa. Ulkoasiainvaliokunnan mukaan näitä suhteita joudutaan nyt pitkälti arvioimaan ja rakentamaan uudelleen. Suomellahan on ollut kunniakas rooli useammankin kerran toimia hyvin aktiivisesti ja rakentavasti suorastaan primus motorina omilla puheenjohtajuuskausillaan 1999 ja 2006 EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kehittämiseksi. Minä olisin kiinnostunut kuulemaan pääministerin näkemyksen siitä, miten näette Suomen roolin nyt ja pidemmällä aikavälillä nimenomaan tämänkaltaisessa Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden normalisoinnissa ja rakentamisessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! EU:n Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeessa todetaan: "Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen."

Hyvä tai huono, yhteisvastuulausekkeen viimeisessä lauseessa alleviivataan erityisesti tiettyjen jäsenmaiden sotilaallista liittoutumattomuutta ja sen merkitystä suhteessa näihin turvatakuisiin ja niiden luonteeseen. Yksi keskeinen asia onkin nyt yhteisen ymmärryksen muodostaminen siitä, mikä on Suomen turvallisuuspoliittisen perusratkaisun todellinen luonne ja merkitys. Oma kantani on se, että emme voi luottaa esimerkiksi siihen, että EU eli toiset EU-maat tarjoaisivat kriisitilanteessa Suomelle ratkaisevaa apua, vaikka EU ei seuraisikaan pelkällä katseella, jos Suomi joutuisi vastaavanlaisten (Puhemies koputtaa) toimien kohteeksi kuin Krim, mikä toki tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Venäjä on maa, joka herättää suomalaisissa tuntemuksia. YYA-kaudelta ollaan siirrytty nyt luonnollisempaan kanssakäymiseen. Ukrainan tilanteen yhteydessä on esitetty huolta kahdenkeskisen neuvotteluyhteyden säilymisestä Suomen ja Venäjän välillä. Sitä pitääkin vaalia. On kuitenkin huomioitava isossa kuvassa, että Venäjän politiikan tavoitteena on rikkoa EU:n yhtenäisyyttä, käydä erillisiä keskusteluja ja neuvotteluja yksittäisten EU-maiden kanssa ja hajottaa EU-rintamaa. (Markus Mustajärvi: Mikäs se Niinistön kanta oli?)

Arvoisa puhemies! Venäjä arvostaa vahvuutta, sitä se haluaa ja vaatii itseltään mutta kunnioittaa myös muiden ominaisuutena.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen pitää olla aktiivinen Venäjä-politiikassa, ja kuten täällä on jo todettu, meillä on se 1 300 kilometriä yhteistä rajaa, ja jo se edellyttää meiltä virkeätä vuoropuhelua.

Vaikka olemme EU:n jäsen, niin Suomen etuna tulee aina olemaan vuosien saatossa toimivaksi rakennetun, monipuolisen kahdenvälisen suhteen säilyminen. Siinä tärkeitä tekijöitä ovat avoimuus, avoin vuorovaikutus, molemminpuolinen hyöty ja aito halu myös vauhdittaa myönteistä kehitystä.

Ja kuten täällä on jo todettu, tämä elinkeinopoliittinen merkitys ei ole yhtään vähäinen. Eli meille Venäjältä tulevat matkailijat ovat hyvin tärkeässä roolissa monella alueella, kuten tiedämme, työllisyyden ja matkailualan elinvoimaisuuden kannalta, ja siksi olikin hyvin ikävää nyt joulun aikana seurata sitä kehitystä, miten valtava määrä venäläismatkailijoita perui Suomen-matkoja kesken kiireisimmän matkailusesongin ruplan arvon heikentymisen takia. Oman etumme takia on toivottavaa Venäjän talouden voimistuminen, ja tärkeänä kauppakumppanina tarvitsemme sitä jatkossakin. Ja venäjän kielen osaaminen on tietenkin se yksi asia. Meidän täällä Suomessa tulee myös muistaa (Puhemies koputtaa) tarjota sitä kielivaihtoehtona koulussa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen puolelta on pidetty pakotteitten ja vastapakotteitten taloudellisia vaikutuksia Suomelle vähäisinä, mutta ne eivät ole vähäisiä niille yksittäisille maidontuottajille tai lihantuottajille tai perunanviljelijöille, joille menetykset saattavat olla kymmeniätuhansia euroja vuodessa. Muun muassa nämä kyseiset tahot ovat joutumassa tämän kriisin maksumiehiksi, vaikka heillä ei ole ollut osaa eikä arpaa tämän kriisin syntymiseen. Sama koskee myös niitä paikkakuntia, joilla sijaitsee elintarviketeollisuuden yrityksiä. Esimerkiksi kotipaikkakuntani Haapavesi joutuu isojen menetysten kohteeksi. Olisi ollut kohtuullista, että näitä vaikutuksia EU:n sisällä ja myös maan sisällä olisi tasattu paljon paremmin kuin mitä nyt on tehty. Nythän nämä tasaukset näihin menetyksiin liittyen ovat olleet marginaalisia ja murto-osa niistä menetyksistä.

Täällä on myöskin vähätelty niitä pysyviä vaikutuksia, mitä näillä pakotteilla ja vastapakotteilla voi olla suomalaisille yrityksille taikka elintarvikesektorille. Mielestäni näin ei pitäisi tehdä, vaan pitäisi kaikin keinoin pyrkiä toki löytämään uusia markkinoita suomalaistuotteille mutta myös varmistamaan se, että meillä on kilpailukykyä myös sitten, kun tämä tilanne jossain vaiheessa laukeaa.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota samaan yksityiskohtaan kuin edustaja Kurvinen täällä aikaisemmin, elikkä siihen, että Venäjä on herättämässä henkiin vuonna 2009 sulkemansa Alakurtin sotilastukikohdan, joka sijaitsee Sallan itäpuolella.

Lähikuukausien aikana Venäjä tulee avaamaan pohjoisilla alueillaan jopa toistakymmentä uutta sotilaslentokenttää. Alakurttiin sijoitetun yksikön koko on noin 7 000 miestä, minkä lisäksi tukikohtaan on arvioitu sijoitettavan elektronisen sodankäynnin välineistöä ja siihen liittyvää henkilökuntaa. Maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntijoiden mukaan tukikohdan uudelleenavaamisella ei sinänsä ole suoraa vaikutusta Suomen puolustukseen. Se on kuitenkin nähtävä osana laajempaa turvallisuuspoliittista kehitystä, jossa Pohjoisen jäämeren merkitys jatkuvasti kasvaa. Venäjän on arvioitu pyrkivän toimillaan näyttämään ulospäin aikomuksensa valvoa aluetta ja tarvittaessa edistää intressejään siellä sotilaallisesti.

Kysyisin ministeri Tuomiojalta: kuinka Suomi on varautunut omien turvallisuusratkaisujensa osalta tähän lähialueidemme painopisteen muutokseen?

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Läget vi befinner oss i för tillfället gynnar ingen part, det finns enbart förlorare. Därför måste stora ansträngningar göras för att upprätta dialoger som verkligen leder till resultat.

EBRD:n ympäristöhankkeiden rahoitus Venäjälle on edelleen jäissä, koska Ukrainan tilanteen sopimista on pidetty ehtona toiminnan uudelleenkäynnistämiselle. Näillä näkymin tämä tulee kestämään kauan. Tilanne on vakava, sillä ainoastaan avoin kansainvälinen yhteistyö antaa Venäjän ympäristöviranomaisille näkyvyyttä ja siten parempia toimintamahdollisuuksia. Tämä on nähty Itämeren piirissä, ja se koskee myös arktista aluetta, jossa esimerkiksi Barentsin alueen nokipäästöjä tulisi saada nopeasti kuriin. Sekä Itämeren ympäristön pelastamisen vuoksi että herkän arktisen luonnon ja ilmastohaitallisten päästöjen rajoittamisen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää jatkaa pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyön harjoittamista Venäjällä. Tarkoituksenmukaisia yhteyksiä, kuten ympäristönsuojelua, on ylläpidettävä naapureiden kanssa myös vaikeina aikoina.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tilanne on vakava Euroopassa. Saksan liittokansleri Merkel on jo huomannut, etteivät pakotteet Venäjää kohtaan johda tilanteen normalisoitumiseen, päinvastoin. Pakotteet näyttävät johtavan Venäjän talouden luhistumiseen ja sitä kautta myös koko Euroopan ajautumiseen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, jopa Euroopan unionin luhistumiseen.

Nyt kun ollaan EU:ssa ja haikaillaan Natoon, niin samalla uskotaan, että Venäjä tarvitsee EU:ta päästäkseen taas jaloilleen. Ei tarvitse, koska venäläiset johtajineen ovat toista mieltä. Euroopan poliittisen ilmapiirin jännittymisen myötä Putin voi todeta, kuten Stalin aikoinaan määritellessään Neuvostoliiton ohjelmaa: "Yhtään vaaksaa omaa maata emme kenellekään luovuta, yhtään tuumaa vierasta maata emme keneltäkään tahdo." Historian tuntevat tietävät, mitä se tarkoitti — tai voi tarkoittaa edelleen.

Arvoisa pääministeri, pitäisikö Suomen lähettää valtuuskunta neuvottelemaan meidän turvallisuutemme vuoksi ilman Brysselin herrojen ohjeita?

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikalla ei pidä politikoida, ja Suomen etu on ilman muuta toimia vakaassa Euroopan unionin linjassa mutta samalla myös kahdenvälisiä turvallisuussuhteita ylläpitäen Venäjän kanssa.

Ukrainan kriisi on ratkaistavissa ainoastaan neuvottelemalla, ja Suomi voi mielestäni siinä toimia vahvana sillanrakentajana. Näitä lähtökohtia kriisin syistä ei kuitenkaan saa unohtaa. Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimillä ovat tuomittavia. Toisen itsenäisen valtion osien liittäminen itseensä on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia.

Pakotepolitiikasta johtuvat menetykset ovat Suomessa suhteellisesti EU:n kärkipäätä. Maantieteellisestä asemasta ja pitkään rakennetuista kumppanuuksista johtuen olemme kärsijöitä niin elintarvikeviennin kuin turismin romahtamisessa. Haluan kuitenkin muistuttaa siitä perusteesta: on muistettava, että osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa meidän perustamme eli maanpuolustuksen on oltava kunnossa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Näillä pakotteilla ja ruplan arvon laskulla on vaikutuksia Suomeen ja suomalaisiin. Monilla paikkakunnilla rajalla kaupan osuus on ylimitoitettu asukaslukuun verrattuna. Nyt, kun rajakauppa on laskenut jopa 50 prosenttia, eli puolet on vähentynyt, niin täällä on suoranaisia vaikeuksia, liikkeitä on vaikeuksissa, ja tietenkin tämä näkyy työllisyystilanteessa.

Samoin matkailun osalta on valitettavaa, että nuo matkailuvirrat ovat kääntyneet Suomesta Venäjälle päin, eli Pietarissa esimerkiksi on hotelleja, joita voi varata puoleen hintaan, ja syöminen on edullista. Mutta toivoisi, että tämä virta kääntyisi pian takaisin Suomen suuntaan ja tulisi matkailijoita entiseen tapaan. Tämä talvi on ollut esimerkiksi Lapissa vaikea.

Siitä olen tyytyväinen, että arktiset asiat ovat kulkeneet kuitenkin omia latujaan, eli on pystytty pitämään näitä kontakteja ja yhteyksiä yllä Ukrainan tilanteesta huolimatta.

Tuosta kieliasiasta vielä sanon, että esimerkiksi Sallan rajalukio on tärkeä. Siellä koulutetaan venäjänkielisiä, jotka ovat suomentaitoisia, ja näistä tulee hyviä Suomen lähettiläitä Venäjälle.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Venäjän kansa on meille mahdollisuus, mutta valitettavasti Venäjän nykyjohto on vaarallinen koko Euroopalle. Ei tarvitse paljon muita esimerkkejä tuoda julki kuin vaikka Ukraina tai sotilaallinen pullistelu koko Euroopan alueella. Se on ollut vaarallista jopa täysin sivullisille siviileille.

Talouspakotteet ovat todella ikäviä ja tekevät kipeää, mutta ne ovat välttämättömiä. Me emme voi vain EU:n kanssa alistua siihen, jos joku maa valloittaa itsenäisen valtion alueita. Tarvittaessa pakotteita tulee tiukentaa.

Se on ihan selvää, että pakotteilla ei tätä kriisiä ratkaista. Se on vain ensiapu, ja diplomatia on se lääke, jolla tämä sairaus parannetaan. Tasavallan presidentti sekä hallitus kokonaisuudessaan ovat tehneet loistavaa työtä, pitäneet yllä suhteita, mutta toivottavaa olisi, että Venäjä myös täysin vilpittömin mielin tulisi neuvottelupöytään ratkaisemaan asioita ja saataisiin tämä kriisi pois päiväjärjestyksestä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä myös tulen semmoisesta maakunnasta, jossa on pitkä raja Venäjän kanssa, yli 300 kilometriä. Viime viikolla kuljin aika monessa rajakunnassa, ja siellä oli ihmisten huoli siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa näille matkailijavirroille ja ylipäänsä kaupalle. Eihän se hyvää ole tarkoittanut: arvio on, että venäläisten matkailijoiden määrä on puolittunut tässä parin viikon aikana, mikä on ollut heille yleensä tämmöistä ruuhkaista aikaa tulla Suomeen.

Luulen, että siellä tuntuma on, että ei niinkään pohdita ensisijaisesti sitä, mitenkä nyt vain saataisiin tämä Ukrainan kriisi ratkaistua — se on ehkä meidän ylätason semmoinen pohdinnan tärkein aihe — vaan siellä mietitään, miten käytännössä saadaan edistettyä sitä, että rajanylityspaikkoja kunnostetaan, tiet pidetään paremmassa kunnossa ja sinne tehdään satsauksia, tai sitten miten nämä yhteiset EU-ohjelmat viedään käytäntöön tässä tulevina vuosina. Siihen uskon kyllä, että meidän pitää kaikkien antaa se tuki, että näin pystytään tekemään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme jatkossakin kahdenvälisiä neuvotteluja Venäjän kanssa, etenkin yrityspolitiikan osalta. Otan vain yhden esimerkin — täällä ovat muutamat sitä asiaa sivunneetkin.

Me tarvitsemme siis yhteistyömalleja. Meillä on vahva arktinen osaaminen, jolla erottautumalla voimme suojata omia markkinoitamme. Se sama arktinen osaaminen on tarpeen myös Venäjällä. Suomen ja Venäjän pitäisi pyrkiä toteuttamaan yhteinen arktisen osaamisen keskus, tutkimuksen ja yhteisen tuotannon ja yhteisten isojen projektien toteuttamiseksi. Tällaiset tutkimuksen ja kaupan sopimukset syntyvät vain valtiotasolta ja pitkäaikaiseen kumppanuuteen sitoutuneina. Tämä edellyttää luottamusta ja niitä hyviä suhteita, ymmärrystä löytää win-win-ratkaisuja, joissa molempien maiden talous hyötyy ja tarpeet kohtaavat. Tämä on mielestäni tarpeellista — meillä on yhteistä rajaa, ja me tiedämme, että meillä on vankat pohjat tähän Venäjä—Suomi-yhteistyöhön.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Venäjän entinen valtiovarainministeri Jegor Gaidar kirjassaan Imperiumin tuho luonnehtii Venäjän tilaa imperiumin jälkeiseksi syndroomaksi. Sille on ominaista haikailu kadonneen suurvalta-aseman perään. Historia tuntee tällaisesta useita esimerkkejä. Pahin niistä löytyy Euroopasta runsaan seitsemän vuosikymmenen takaa. Gaidarin mukaan imperiumin palauttaminen on utopia, joka nojaa kansallistunteeseen ja viestintään, joka vierittää syyn erilaisista ongelmista ulkopuolisten niskaan. Kuitenkin tällainen palautuspolitiikka, joka on utopia, nojaa harhaiselle kuvalle todellisuudesta, ja se on hyvin vaarallinen ja voi johtaa suureen katastrofiin. Tällainenkin skenaario meidän on otettava huomioon.

Toivottavasti Venäjä näkee pian, että voimapolitiikka ja kansainvälisten sopimusten polkeminen on tie, jolla ei kannata jatkaa. Suomella on EU-maana ja Venäjän rajanaapurina mahdollisuus auttaa rakentavien ratkaisujen löytämisessä Venäjän ja Länsi-Euroopan välisiin suhteisiin. Voimme esimerkillämme osoittaa, miten luottamuksellisia ja molempia osapuolia hyödyttäviä (Puhemies koputtaa) naapurisuhteita ylläpidetään ja rakennetaan.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pakotteita on tarvittu ja nähtävästi tarvitaan edelleenkin, mutta tässä kevään aikana olisi kyllä hyvä arvioida, mitkä niistä ovat järkeviä ja mitkä eivät niin järkeviä.

Ympäristövaliokunnalle on ympäristöministeriön toimesta kerrottu, että useat Itämeren tilan parantamiseen tähtäävät yhteistyöhankkeet ovat vaarassa mennä jäihin näitten talouspakotteitten johdosta. Käytännössä uusien hankkeiden rahoitus ja lainoitus ei näytä näitten pakotteiden johdosta onnistuvan. Suomenlahden ja Itämeren tila on heikko, se on maailman saastuneimpien merialueitten joukossa. Tämä tilanne huomioiden nämä Suomenlahtea ja Itämeren kunnostamista estävät pakotteet ovat kyllä järjenvastaisia, sillä EU-maat kyllä sahaavat omaa jalkaansa.

Kysynkin: voisiko ajatella, että edes tämmöistä pakotetta, josta on enemmän haittaa meille itsellemme kuin Venäjälle, arvioitaisiin uudestaan ja mietittäisiin joitakin semmoisia pakotteita, joilla päästään paremmin lopputulokseen? Tästä on aika lailla harmia.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi kuuluu länteen, ja Venäjä tietää sen. Suomi on EU-linjassa mukana, mutta hyvistä naapurisuhteista pitää myös pitää huolta. Jos Suomen ja Venäjän välisiä suhteita pitäisi kuvata yhdellä adjektiivilla, niin mikä se tänä päivänä on? Olisiko se "erinomainen", vai olisiko se "hyvä"?

Täällä on puhuttu talouden vaikutuksesta maidemme välisiin suhteisiin. Tähän yhtälöön siis vaikuttavat sanktiot, Venäjän vastasanktiot ja ruplan kriisi, Venäjän talouden ongelmat. Itärajalta kotoisin olevana voin kertoa, että tämän kriisin vaikutus Suomen talouteen tällä hetkellä on jo satoja työpaikkoja, ja talvesta tulee kyllä siinä mielessä kylmä tuolla itärajalla, että varmasti satoja ihmisiä lisää joutuu työttömäksi. Siinä mielessä olisi erittäin toivottavaa, että EU ja Venäjä saisivat Ukrainan kriisin ratkaistua, jotta olosuhteet saadaan mahdollisimman normaaleiksi pikaisesti.

Jos suuresti arvostamani puhemies sallii vielä yhden lauseen, niin totean, että uskon, että Venäjäkin arvostaa, että Suomella on vahva puolustuskyky. Me arvostamme sitä itse, se on meille elinehto, ja näin ollen tämä tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimien rahoitus pitää saada mahdollisimman pikaisesti Kanervan työryhmän (Puhemies koputtaa) edellyttämälle tasolle.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Naapureitamme emme voi valita, ja mitä paremmat välit naapureiden kesken on, sitä helpompi on elää. Sekä Suomen että Venäjän Karjalassa on erityisen hyvin ymmärretty, että hyvät naapuruussuhteet hyödyttävät molempia osapuolia.

Olenkin samaa mieltä monien muiden edustajien kanssa siitä, että Venäjän eristäminen ei ole ratkaisu. Tässä tilanteessa vuoropuhelua ja kanssakäymistä on erityisen tärkeää jatkaa ja jopa kehittää. Mitä enemmän meillä on kohtaamisia myös yksilöinä ja kansalaisjärjestöinä, sitä paremmin voimme tukea myös suotuisaa kehitystä Venäjällä.

Vuoropuhelu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myötäilemme kaikessa. Suomi on sitoutunut eurooppalaisiin arvoihin ja EU:n päätöksiin, ja niistä emme saa tinkiä. Vuoropuheluun kuuluu myös tämän asian selkeästi sanominen kaikilla kohtaamisen areenoilla. Meillä on myös oikeus ja velvollisuus kritisoida kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien rikkomista. Näissä asioissa emme voi emmekä saa olla hiljaa.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikassa on aina varauduttava pahimpaan. Vakuutuksetkin otetaan juuri sitä varten.

Uskottava puolustus luo osaltaan vakautta, jonka ylläpito Suomen ja Venäjän välillä on aina kansallinen intressi. On helppo yhtyä ulkoministeri Tuomiojan aiemmin esittämään näkökulmaan siitä, että Venäjän kannalta Suomen raja on vakain ja ongelmattomin raja. Tässä suhteessa sekä Venäjän että Suomen intressit ovat ilman muuta yhteisiä, ja näin ollen myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tuo mukanaan vakautta, kunhan pidämme huolen siitä, että myös Suomen puolustus osaltaan on uskottava.

Herra puhemies! Kun Suomen taloudellisista näkökulmista on vähän erilaisiakin näkökulmia, niin haluaisin todeta kyllä pääministeri Stubbille sen — ja johonka myös ulkomaankauppaministeri osaltaan yhtyi keskustelussa — että kyllä näillä epäsuorilla vaikutuksilla on todella iso merkitys myös Suomen kannalta. Suomen Pankin arvioiden mukaan Venäjän-viennin (Puhemies koputtaa) neljänneksen supistuminen, ruplan heikkeneminen johtaa siihen, että me menetämme jopa 50 000 työpaikkaa parin vuoden aikana.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on ainakin edustaja Zyskowicz kiitellyt Euroopan unionin ulkopolitiikkaa, mutta kyllä minun on ainakin sanottava, että kyllä sitä on myös terästettävä virheitten välttämiseksi ja kysyttävä samalla myös, että kuka ja missä muodostaa Euroopan unionin ulkopoliittisen tilannekuvan. Kuinka kirkas se on?

Mutta Venäjän suhteen keskustelevalla ja rakentavalla vuorovaikutuksella pystytään luomaan vakautta mieluummin kuin epävarmuutta, vaikkakin toinen osapuoli on suurvalta ja näyttää harjoittavan nimenomaan suurvalta- ja etupiiripolitiikkaa. Tuskinpa me täällä keskustelisimmekaan, jos ei olisi kysymys suurvallasta. Jos me täällä muistelemme juhlapuheissamme ensimmäistä ja toista maailmansotaa, niin epäilemättä myös naapuri varmaan tekee niin ja varmaan vahvistaakseen kansakunnan tilaa.

Täällä on myös viitattu Alakurttiin Pohjois-Suomessa ja ilmaiskuihin, joilla varmasti on tarkoitus myös vetää suurvaltapolitiikan linjoja. Samalla tavalla, kuten edustajat Kurvinen ja Kauma, haluaisin tietää siitä, miten Suomi aikoo jatkossa suhtautua näihin Pohjois-Suomen linnoitusten vahvistamisiin tai ilmatilaloukkauksiin.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maastamuutto Venäjältä länteen on moninkertaistunut viime vuosina. Lähtijöinä on runsaasti hyvin koulutettuja, yritteliäitä ja kielitaitoisia kansalaisia. Lähtijät ovat etupäässä nuoria, jotka ovat syntyneet 1970-luvulla tai sen jälkeen, ja tämä sukupolvi on elänyt koko aikuisikänsä Neuvostoliiton jälkeistä aikaa. He ovat tottuneet länsimaiseen puheoikeuteen, yrittämiseen ja moniin länsimaissa totuttuihin arvoihin.

Venäjän tämänhetkinen sisäinen tilanne tarjoaa tälle yritteliäälle kansanosalle kapenevan liikkumatilan. Tämä voisi olla myös iso mahdollisuus Suomelle. Ainoastaan 1,3 prosenttia ulkomaisista investoinneista Suomeen on tullut Venäjältä, kun vastaavasti suomalaiset ovat sijoittaneet Venäjälle kolminkertaisen määrän. Suomen 100 suurinta venäläisyhtiötä työllisti 3 500 henkilöä vuonna 2008. Tässä olisi kasvunvaraa hyvin paljon. Toivon, että tätä mahdollisuutta pyritään käyttämään hyväksi tulevina vuosina. Pakotetilanne ei varmasti jatku loputtomiin.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjän kanssa on tultava toimeen.

Suhde Venäjään on ollut kansakuntamme tärkeimpiä kansallisia kysymyksiä aina. Suhde on sisältänyt niin äärimmäistä vastakkainasettelua kuin hyvää yhteistyötä. Kulunut neljännesvuosisata oli itse asiassa varsin hyvää yhteiselon aikaa. Yhteistyö meni ytimiin kansalaisyhteiskuntatasolle. Siihen nähden viime vuosi väistämättä heittää varjon ja asettaa yhteistyölle haasteita.

Suomi tulee toimeen myös etäisemmän ja kylmemmän Venäjän kanssa. Senkin suhteen kivijalka on meidän kuulumisemme länteen.

Elsi  Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen talous on Euroopan herkimpiä suhteessa Venäjään, ja monet lainalaisuudet näyttäytyvätkin meillä hyvin erikoisella tavalla muihin maihin verrattuna. Tästä esimerkkinä on se, että esimerkiksi öljyn hinnan laskeminen saattaa hidastaa meidän vientiämme Venäjälle.

Monesti on kuitenkin ollut niinkin, että länsimaiden reagoidessa yhtenä ryppäänä ja vetäytyessä pois Venäjältä tuon jättimaan markkinoille syntyy aukko. Kysynkin nyt hallituksen edustajilta: Onko olemassa joku toimintastrategia sen suhteen, kun Venäjä nyt kuitenkin toivottavasti taloudellisesti nousee jaloilleen, että suomalaiset yritykset pääsisivät hyötymään tilanteesta vähintäänkin heti kärjen tuntumassa? Vähän samaan tapaan kuin vuoden 98 ruplakriisin jälkeen, jonka jälkeen Suomen Venäjän-kauppa kasvoi. Valtion pitää myös tässä taloudellisessa tilanteessa kannustaa yrittäjyyttä idän puolessa. Miten sen puolesta toimitaan?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä haluan siirtää tämän keskustelun nyt ilmatilaan.

Nythän on niin, että meillä on ollut jo aika paljon ilmatilaloukkauksia Venäjän taholta. Sieltä on tullut myöskin niin sanottuja pimeitä koneita tänne, joita ei ole havaittu, tai on havaittu sen jälkeen, kun sotilaspuolelta on ilmoitettu.

Nyt ollaan siirtämässä aluelennonjohtoa Tampereelta Helsinkiin ja ymmärtääkseni fyysisesti samaan tilaan, missä on myöskin Helsinki-Vantaan lennonjohto. Mikäli tähän tilaan tapahtuu jonkinlainen haveri tai jonkinlainen isku tai muu vastaava, mitä tapahtuu sen jälkeen? Nyt tiedämme sen, että kun esimerkiksi Kaliningradista tai Petroskoista tai Pietarista lähtee kone, niin sen jälkeen, kun ne ovat meillä tutkassa kiinni, kestää 5 minuuttia, kun ne ovat Helsinki-Vantaalla. Jos siellä sattuu jotakin, niin sen jälkeen tulee tietysti sotilaslennonjohto, joka ottaa sotilaskoneet haltuunsa, mutta miten on siviilipuoli, jäävätkö siviilikoneet ilmaan? Kuka tuo ne sieltä alas, kuka takaa silloin siviilien turvallisuuden?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä eduskuntaryhmien pitämät puheenvuorot olivat varsin yksituumaisia, joten Suomen eduskunnasta tästä Venäjä-politiikasta ei kovin suuria eroja löydy.

Presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että jos jonkin politiikan alan tulee olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. (Timo Soini: Kyllä se onkin!) Se ei ollut kannustus, mutta sitä linjaa hallitus on kuitenkin noudattanut.

EU:n asettamat pakotteet tuottivat vastapakotteet, jotka kohdistuivat erityisesti elintarviketeollisuuteen ja maatalouteen. EU on siis vastuussa maataloudellemme ja elintarviketeollisuudellemme aiheutuneista tappioista. Tähän mennessä EU on kuitenkin korvannut meille vasta ja ainoastaan 10 miljoonaa maidontuotannon menetyksistä. Se vastaa noin kuukauden tappioita. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää, että Suomen hallitus lähestyisi Euroopan unionia ja hakisi sieltä elintarvikesektorille tarpeellisia lisäkorvauksia.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että Suomi on mukana Euroopan unionin politiikassa koskien Venäjää, mutta kysynkin pääministeriltä, millä tavalla nämä Venäjä-pakotteet ovat vaikuttaneet siihen monipuoliseen kulttuuriyhteistyöhön, jota suomalaiset ja venäläiset ovat jo vuosikymmeniä harjoittaneet. Se on todella sääli, jos nämä pakotteet ovat pelottaneet ja on ikään kuin lähdetty murtamaan tätä hyvää kulttuuria, jossa meillä on vuorovaikutus monella eri tasolla.

Sen verran haluaisin kyllä todeta, että edustaja Kanerva piti erinomaisen puheenvuoron, kun hän totesi, että Nato ja Venäjä pitää osata pitää erillään, sillä Suomen näkökulmasta on erittäin suuri arvo annettava sille, että olemme vuosikymmeniä pystyneet tekemään rauhanomaista kauppapolitiikkaa Venäjän kanssa ja erityisesti energiapolitiikka on hyödyttänyt molempia osapuolia. Esimerkiksi kaasun toimituksista voidaan tehdä se johtopäätös, että ne ovat olleet niin täsmällisiä, että vaikka kellon niistä voi tarkistaa. Eli nämä positiiviset puolet pitäisi Venäjä-politiikassa tuoda myös esille.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen politiikan ilmapiiri muuttuu nopeasti, ja erityisesti tämä on näkynyt arktisilla alueilla. Kiinnitin huomiota siihen, että tästä huolimatta pääministerin puheenvuorossa ei lainkaan kosketeltu arktista aluetta. Se on minusta yllättävää, sillä Venäjän aktiivisuus on paitsi Mustallamerellä ja Itämerellä myöskin näillä alueilla aktivoitunut. Alakurttiin sijoitetut uudet joukko-osastot on selkeä signaali siitä, että Venäjä vahvistaa läsnäoloaan pohjoisilla alueilla. Niin tekee myöskin Norja, pohjoinen naapurimme, ja siellä hallituksen sekä turvallisuuspoliittinen että etenkin talouspoliittinen painopiste on pohjoisessa. Näin tulisi olla myöskin Suomen kohdalla. Meille on erityisen tärkeää näissä oloissa rakentaa tätä vakautta arktisella alueella omalla panoksellamme.

On myöskin selkeä viesti mielestäni tultava Suomesta Euroopan unioniin siitä, (Puhemies koputtaa) sekä komissaarilta että hallitukselta, että Euroopan unioni kiinnittäisi arktiseen alueeseen entistä enemmän huomiota.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mihin Venäjä pyrkii? Miksi Venäjä on muuttunut sotilaallisesti aktiiviseksi? Onko meillä Suomessa syytä pelätä Venäjää? Näitä kysymyksiä pyörittelee moni suomalainen mielessään, ehkä siksi, ettei Venäjä ole kertonut aikeistaan luotettavasti, tai sitten sen teot ja puheet ovat olleet ristiriitaisia ihan maallikonkin silmin. Mikä viesti Suomelle on 7 000 sotilaan joukko-osaston siirrossa Alakurttiin, kuten Yle uutisoi eilen? Mikä viesti on EU:lle ja Suomen hallitukselle Helsingin Sanomien viime vuoden lopulla uutisoidulla Helsingin Sanomien gallupilla, joka kertoi vain 9 prosentin suomalaisista kannattavan viisumivapautta? Viisumivapautta ei siis haluta Venäjän kanssa. Meillä on yhteinen raja ja historia Venäjän kanssa, ja matkailu toistemme maihin ja tutustuminen on tervetullutta molemmin puolin. On kuitenkin tärkeää pitää isänmaamme omana, emmekä saisi sitä rahalla myydä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta Suomen puolustuskykyä heikennettiin merkittävästi, kun Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Suomen nykyisessä taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ihmettelen, miksi on kiiruhdettu miinojen tuhoamisessa. Saamani tiedon mukaan näitä miinoja oli 1 030 000 kappaletta ja viime kesänä niistä on tuhottu 90 prosenttia eli valtaosa näistä miinoista on haihtunut viime kesänä taivaan tuuliin. Noin 20 miljoonaa euroa on niiden arvo ollut, ja korvaavat järjestelmät maksavat noin 300 miljoonaa euroa.

Arvoisa pääministeri! Onko tämä järkevää politiikkaa mielestänne tässä taloudellisessa tilanteessa?

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Venäjän toimet Ukrainassa ovat tuomittavia, ja Suomi toimii yhteisessä EU-linjassa. Suomella on Venäjän kanssa yhteistä rajaa noin 1 300 kilometriä ja laajat kahdenväliset suhteet. Suomen pitää edelleen ylläpitää Venäjään aktiivisia ja hyvin toimivia suhteita, jotka kattavat niin politiikan, viranomaisyhteistyön kuin myös kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen. Pakotteet ja vastapakotteet sekä Venäjän heikkenevä talous näkyvät jokapäiväisessä elämässä etenkin Kaakkois-Suomessa matkailijoiden rajuna vähenemisenä ja työpaikkojen menetyksinä. Nyt monet yritykset ovatkin todellisessa ahdingossa. Vaikeuksista huolimatta Suomen ja Venäjän lähialueyhteistyötä ja raja-asemien sekä liikenneväylien kehittämistä on jatkettava edelleen. Siitä ovat hyötyneet molemmat maat.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Nykyistä tahtia teolliset työpaikat ja teknologinen osaaminen karkaavat Kiinaan koko Euroopasta. Jotain pitäisi tehdä ja nopeasti.

Venäjä liittyi Maailman kauppajärjestön WTO:n täysjäseneksi vuonna 2012. Tällöin, pääministeri, ollessanne Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä kerroitte, että seuraava pitkän aikavälin tavoite on rakentaa vapaakauppa-alue EU:n ja Venäjän välille. Voisiko Suomi neuvotella Venäjän kanssa kahdenvälisen vapaakauppa-alueen perustamisesta? Eiköhän meidän kaikkien mielestä yhteiselle pitkälle raja-alueelle sopisi paremmin yhtenäinen kauppa-alue kuin varuskuntien kilparakentaminen. Tämähän näyttää olevan kuitenkin edessäpäin. Esimerkiksi teollisuuden, teknologian ja logistiikan alue voisi tuoda hyötyä Suomen yrityksille. Nythän ne ovat joka tapauksessa katoamassa muihin maihin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Viimeksi kuluneen vuoden aikana ja etenkin kesän jälkeen on ollut mielenkiintoista seurata uutisvälineissä ministereiden kannanottoja tähän Venäjä-kysymykseen ja suhteessa myöskin EU-kysymyksiin. Jotenkin on tuntunut, että siinä on käyty jonkunlaista informaatiosodankäyntiä. On aika paljon kehuttu sitä, miten kahdenvälisellä suhteella voidaan vaikuttaa Venäjään, mutta sitten, kun on katsonut näitä elintarviketeollisuuteenkin kohdistuneita pakotteita, niin on jäänyt vähän kyseenalaiseksi, että onko niillä kahdenvälisillä suhteilla saavutettu nyt mitään hyötyä kumminkaan, kun on myötäilty näitä EU-pakotteita. Toisaalta nämä tuottajat joutuvat kärsimään noitten pakotteiden seuraukset nahoissaan. Myöskin konepajateollisuus on Suomessa ilmeisesti kärsinyt, ja toisaalta tuntuu, että miksei ole ruvettu selvittämään laajemmin, kuinka paljon tämä EU-pakotteiden noudattaminen Suomelle tulee tässä tilanteessa maksamaan. Kuitenkin tärkeää on säilyttää nämä hyvät kahdenväliset suhteet.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näissä oloissa ilman muuta pakotteet ovat olleet välttämättömyys ja ovat. Niistä aiheutuvia kohtuuttomuuksia tietysti Suomen sisällä tietyille ammattiryhmille tai väestöpiireille, alueillekin, on pystyttävä ja pyrittävä lieventämään. Mutta näiden pakotteitten, niitten vaikutusten ulkopuolella on paljon kuitenkin, valtaosa, taloudellisesta toimeliaisuudesta muun muassa Venäjän ja Suomen välillä. Suomessa erityisesti pk-yritystoiminta, sen Venäjällä tapahtuva toiminta ja Suomesta Venäjälle tapahtuva vienti on joutunut vaikeuksiin, suurteollisuus niinkään ei.

Ja nyt kysymys kuuluu: onko Suomi riittävän aktiivisesti kehittämässä niitä rahoitusinstrumentteja, joilla Suomen vienti- tai toimintainvestoinnit Venäjällä voitaisiin toteuttaa? Minun toiveeni on, että hallitus tässä olisi ehkä vielä vähän aktiivisempi kuin on ollut. Nyt Finnveralla on noin miljardin euron takuut niille suomalaisten yritysten investoinneille Venäjällä, mutta ostajaluottoja, suoraa ostajarahoitusta niille yrityksille, venäläisille, jotka ostavat Suomesta tuotteita, meillä ei ole käytössä toisin kuin osassa (Puhemies koputtaa) muita Euroopan maita on. Kysymys kuuluu: onko hallitus harkinnut tämäntapaisia välineitä, niiden käyttöön ottamista?

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Neuvostoliiton romahdettua odotukset olivat suuret, mitä tulee oikeusvaltion, parlamentarismin ja kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen, ja valitettavasti pettymykset olivat myös sen jälkeen suuria. Meillä on naapuri, Venäjä, jota leimaa vaikea ennustettavuus, mutta kuitenkin samanaikaisesti Suomen raja on Venäjälle mieluisin raja.

On äärimmäisen tärkeää, että me pidämme yllä Venäjä-osaamista. Se ei saa rapautua. Tarvitaan historian tuntemuksen tuomaa perspektiiviä. Snellmanin—Paasikiven linja on edelleen hyvä perusta vastakohtien maailmassa, myllerrysten maailmassa, muutosten maailmassa. Ministeri Tuomioja ja pääministeri Stubb toivat esiin tämän Suomen roolin vastakkainasettelun vähentämisessä. Toivon Suomelle menestystä tällä tiellä, lisää rohkeutta ja uusia innovaatioita.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä todeta, että on oikein hyvä, että olemme tässä talossa yksituumaisia mutta emme yksiduumaisia.

Arvoisa puhemies! Venäjä on nostanut tänä vuonna taisteluvalmiutta Krimin niemimaalla, arktisilla alueilla ja Kaliningradin alueella. Venäjä toi tiistaina ensimmäiset joukko-osastot takaisin Alakurtin sotilastukikohtaan. Venäjän armeija vahvistaa joukkojaan, niin kuin sanottu, Kaliningradissa, mistä venäläinen kenraali Valeri Gerasimov on todennut vain, että me parannamme joukkojemme taistelukykyä. Toisaalta Nato-maat lisäävät harjoituksiaan Baltian maissa ja Nato on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan Itä-Euroopassa. Sitten kun ottaa huomioon vielä talouspakotteet ja vastapakotteet, niin olisiko ihan rehellistä, arvoisa pääministeri, todeta, että kyllä me elämme nyt tällä hetkellä kylmän sodan kautta?

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Haluaisin jälleen kiittää, nyt tästä toisesta keskustelukierroksesta, joka ehkä oli osittain värikkäämpi kuin se ensimmäinen. Toteaisin kolme kokonaisuutta.

Ensimmäinen on se, että meidän on nyt aivan jokaisen ymmärrettävä se, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne, geopoliittinen tilanne Venäjällä on muuttunut, ja meidän on reagoitava tähän muutokseen, ja sillä on seurausvaikutuksia.

Numero 2: Mikä on se reaktio? Reaktio on se, että me toimimme Euroopan unionin sisällä yhdessä rintamassa eli että me olemme osa sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka yhdessä Euroopan unionin sisällä määritellään, ja että me olemme aktiivisesti mukana vaikkapa kohdentamassa ja määrittelemässä EU:n sanktiopolitiikkaa. Mielestäni me olemme onnistuneet tämän sanktiopolitiikan kohdentamisessa. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että vastapakotteet Venäjän puolelta eivät vaikuta meihin millään tavalla. Totta kai ne vaikuttavat, mutta se on tarkoituskin. Se perustarkoitus on se, että sanktioinstrumentin kautta me saamme Venäjän muuttamaan käyttäytymistään.

Nyt on erittäin tärkeätä, että a) Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tässäkin kysymyksessä yksituumaista ja b) Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on periaatteellista. Venäjä on tehnyt väärin. Venäjä on vallannut suvereenin, itsenäisen valtion eli Ukrainan alueen, Krimin, ja aiheuttanut epävakautta Itä-Ukrainaan. Se on voimapolitiikkaa. Se on sotilaallista toimintaa. Se on etupiiriajattelua. Se on kansainvälisen oikeuden vastaista. Se on kaikkien kansainvälisten pelisääntöjen vastaista. Se on suurvallan toimintaa pienen vallan kustannuksella. Sellaista Suomi ei voi hyväksyä eikä tule koskaan hyväksymään. Tältä pohjalta me toimimme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Ja viimeinen huomio: Ei tämä tulevaisuus ruusuiselta näytä. Se johtuu siitä, että Venäjän ulkopoliittinen doktriini on muuttunut. Se muuttui jo 2008. Se johtuu siitä, että Venäjän taloustilanne on heikko, mikä ei johdu sanktioista, vaan siitä, että Venäjä ei ole kyennyt modernisoimaan omaa talouttaan missään muodossa. Tulevaisuus on heikko myös sen suhteen, että me uskoimme, kuten muutamassa puheenvuorossa todettiin, että Venäjän kehitys vuodesta 1991 eteenpäin olisi sellaista, että se sitoutuisi kansainvälisiin sääntöihin, kansainväliseen instituutioon ja länsimaiseen arvomaailmaan ja että siitä tulisi liberaali demokratia ja normaali sosiaalinen markkinatalous, mutta ei tullut. Tätä taustaa vasten meidän pitää olla Paasikiven hengessä realisteja, tunnustaa tosiasiat ja toimia sen pohjalta. Olen vain kiitollinen siitä, että me elämme vuotta 2015 ja Suomi ei ole enää sillä harmaalla vyöhykkeellä, missä me olimme esimerkiksi 1970-luvulla. — Kiitos.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Tämä on kunnia.

Täällä on paljon keskusteltu näistä taloudellisista vaikutuksista, joita Venäjän tilanne on meille aiheuttanut. Tilanne on hyvin vaikea matkailun ja palvelusektorin alalla, mutta tässä tilanteessa, kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossa sanoin, suurin syy on se, että Venäjän taloudellinen tilanne on heikko ja se on heikentynyt jo vuodesta 2013 eteenpäin. Näillä sanktioilla sellaisenaan ei ole vaikutusta siihen, että matkailumäärät Venäjältä Suomeen ovat vähentyneet, vaan syy on se, että Venäjän taloudella menee huonosti ja ruplan arvo on heikko ja ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa matkustaa. Siellä on myös erilaisia matkustuskieltoja ollut voimassa ja suosittu sitä kautta kotimaisia palveluja.

Mutta siitä huolimatta tässä on hyvin tärkeitä puheenvuoroja käytetty sen eteen, mitä me teemme. Me emme tietenkään saa jäädä tätä katselemaan, ja hyvin paljon teemme sen eteen, että suomalaiset yritykset löytävät korvaavia markkinoita ja pystyvät sitä kautta kehittämään omaa yritystoimintaansa. Palvelusektoria me emme voi siirtää muualle, siellä ne ongelmat ovat vakavampia, ja toimintaa täytyy tietysti sitä kautta sopeuttaa. Mutta Venäjän-kauppaa tekevien yritysten kanssa on paljon tehty vienninedistämistyötä Team Finlandin puitteissa. Vienninedistämismatkoja tehdään paljon. Esimerkiksi suuri joukko suomalaisia elintarvikeyrittäjiä lähtee nyt tässä kuussa kanssani Kiinaan hakemaan niitä uusia markkinoita. Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Heikki Juutinen sanoi, että hän jopa näkee tämän kriisin mahdollisuutena suomalaiselle teollisuudelle, että ei niin keskittyneesti katsota ehkä vain niihin lähellä oleviin markkinoihin vaan rohkeammin haetaan niitä mahdollisuuksia muualta. Mutta siihen tarvitaan tietenkin uusia palveluja, autetaan yrityksiä löytämään uusia markkinoita ja — kuten edustaja Pekkarinen sanoi — näitä rahoitusvaihtoehtoja, niitä tarvitaan muillakin markkinoilla kuin Venäjällä, eli joustavampaa rahoitusta erikokoisille yrityksille erilaisiin vaiheisiin siinä kansainvälistymisen tiellä. Finnverahan tekee näissä Venäjä-hankkeissa työtä ja on niissä mukana, mutta edelleen näissä on toki kehitettävää, ja täytyy katsoa, minkälaisia mahdollisuuksia meillä on auttaa yrityksiä, jotka haluavat siellä kauppaa tehdä.

Sitten kannattaa huomioida, että Venäjällä on paljon suomalaisia yrityksiä: 600 suomalaista yritystä tekee siellä toimintaa, 100 yritystä on tehnyt sinne investointeja. Heitä arvostetaan Venäjällä siitä syystä, että he hyvin pitkäjänteisesti toimivat siellä. He pysyvät markkinoilla, he nytkin aikovat pysyä markkinoilla. Ja kun jonakin päivänä tämä kriisi on ohi, on aivan varmaa, että tämäntyyppiset yritykset saavat suurta arvostusta venäläisten taholta, he eivät pakene vaikeuksien tullessa.

Sitten haluaisin lyhyesti vielä kommentoida: Täällä on paljon puhuttu viisumeista. Suomi on pitkään panostanut joustavaan viisuminantoon, ja tänä vuonna tosiaan meillä ovat viisumien hakumäärät pudonneet 24 prosenttia mutta rajanylitykset vain 12 prosenttia. Tämähän kertoo siitä, että sillä viisumilla tullaan monta kertaa rajan yli. Eli rajanylitykset eivät ole niin paljon vähentyneet kuin viisumienanto. Mutta ongelma on juuri se, että venäläisillä matkailijoilla tai yrittäjillä, keitä sieltä rajan yli tuleekaan, ei välttämättä ole niin paljon rahaa käytössä ja palveluja käytetään vähemmän. Suomi on koko ajan panostanut siihen, että rajanylityspaikkoja kehitetään, tälläkin kaudella sitä on tehty, ja myöskin on modernisoitu näitä tapoja — jopa Venäjällä lisätty niitä pisteitä, mistä viisumeita saa. Eli kun tilanne normalisoituu, niin varmasti esteenä ei ole se, että viisumia ei saisi nopeasti ja rajat eivät vetäisi. Mutta toki meidän täytyy edelleen rajanylityspaikkoja pohjoisempana kehittää.