7) Laki potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 ja 3 §:n
ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain
3 ja 4 §:n muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ehdotan tässä potilaan asemasta
ja oikeuksista annettua lakia muutettavaksi niin, että pitkäaikaiseen
laitoshoitoon tai ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin siirtyvälle
ikääntyneelle henkilölle on pyrittävä järjestämään
mahdollisuus asua yhdessä puolisonsa kanssa.
Meillähän on tällä hetkellä valitettavan
usein sellaisia tilanteita, joissa taloudellisen tai hoidollisen
harkinnan perusteella ikääntyneet aviopuolisot
erotetaan toisistaan ja sijoitetaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa
eri hoitoyksikköihin. Ja vaikka lainsäädännön
tulisi turvata perhe-elämän suoja, niin puolisot
saattavat joutua elämään elämänsä viimeiset
vuodet toisistaan erossa kunnallisella päätöksellä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä hyvä lähtökohta
on se, että ikäihmiset saavat asua mahdollisimman
pitkään kotonaan, ja myös se, että heidän
yksilölliset tarpeensa otetaan hoitoratkaisussa huomioon.
Kyllä perhe-elämän suojaan tulee sisältyä myös
avioparin oikeus asua yhdessä iästä ja
terveydentilasta huolimatta, ja kun näyttää siltä,
että kunnallisilla päätöksillä ei
pystytä tätä ilman erityistä lain
velvoitetta turvaamaan, niin mielestäni tämä kysymys tulisi
saattaa lainsäädännöllä hoidetuksi.
Eli ikääntyneellä pariskunnalla on oltava
oikeus asua yhdessä silloinkin, kun omassa kodissa asuminen
ei ole enää mahdollista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kun lukee tätä lakialoitetta,
niin ei voi muuta kuin hämmästellä, että tarvitaan
näin valtavan paljon tekstiä itsestäänselvyyden
hoitamiseen ja sitten siitä syntyvään
muutaman rivin lakitekstimuutokseen. Jos tämä on
tarpeellista, niin se on sitten suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeellista ja
meneteltäköön niin kuin lakialoitteessa
todetaan, koska asianlaitahan on juuri niin kuin lakialoitteen
allekirjoittaneet ovat ehdottaneet.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Pulliainen totesi, asiahan
on niin kuin lakialoitteessa sanotaan. Kysymys on inhimillisyydestä elämässä,
ja aviopuoliso on tärkeä henkilö toiselle
aviopuolisolle iästä riippumatta.
Tiedän tilanteita, että puolisot itkevät
sitä, että toinen on päässyt
laitokseen ja toinen ei ole päässyt. Se ei ole
voinut toteutua. Elämän korkeassa iässä toivon,
että tällaisia tunneherkkiä kysymyksiä voitaisiin
arvostaa. Siksi aloite on aivan oikeaan osunut, ja toivon, että se
saa asianomaisessa valiokunnassa huomiota ja etenee myönteisesti.
Tiedän sen, että kunnilla on omat vaikeutensa käytännön
asioiden järjestelyissä, mutta kun tämä aloite
etenee myönteisesti, niin se jo osaltaan on edistämässä sitä,
että inhimillisyys voi elämässä toteutua
myös tässä suhteessa aviopuolisoitten
kesken.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomessa väestö ikääntyy
nopeinta vauhtia Euroopassa, ja ikäihmisten määrä kasvaa
tulevaisuudessa. Siksi tämä aloite on entistä ajankohtaisempi
tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
Tärkeää tässä lakialoitteessa
on se, että tämä lähtee inhimilliseltä näkökulmalta.
Tärkeää on tietysti, että ihmiset
saavat mahdollisimman pitkään asua kotona ja,
kun pariskunnasta on puhe, tietysti yhdessä asua siellä palvelujen
turvin. Siksi on tärkeää, että meidän
palvelujärjestelmämme pystyy joustamaan mahdollisimman
hyvin. Kyllä tässäkin kohtaa voidaan
ajatella, että saadaan aikamoisia säästöjä aikaan,
kun pariskunta pystyy asumaan kotona sen sijaan, että joudutaan
laitoshoitoon. Vielä sitten, jos joudutaan eri paikkoihin,
se on vielä surullisempaa.
On totta, että kun on pitkä avioliitto takana, toiseen
kiintyy, ja sen huomaa kyllä sillä lailla, että kun
puoliso sitten kuolee, yksinäisyys ja masennus kyllä näillä vanhemmilla
ihmisillä lisääntyy. Se on ihan sama
juttu, että kun puolisot erotetaan toisistaan, niin kyllä se
lisää varmasti yksinäisyyttä ja
masennusta näillä aviopuolisoilla, molemmilla.
Kannatettava lakialoite.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tässä on
kysymys samantapaisesta asiasta kuin kotikuntalain kohdalla, jossa
nimenomaan puhuttiin siitä, onko laitoshoidossa olevalla
henkilöllä oikeus valita asuinpaikkansa. Laitoksessa
hoidettavana olevalla henkilöllä tulee olla oikeus
myös yksityiselämän suojaan siinä mielessä,
että hän voi päättää suhteistaan
muihin ihmisiin ja ympäristöön ja varsinkin
siitä, että hän asuu yhdessä oman
puolisonsa kanssa, ja tämänhän myös
Suomen perustuslaki periaatteessa turvaa jokaiselle suomalaiselle.
Samoin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan
jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa
kunnioitusta, ja kyllä tämä koskee myös
niitä henkilöitä, jotka ovat elämänsä ehtoopuolella.
Muistutan myös siitä, että tärkeän
ihmisen läheisyys tukee henkistä hyvinvointia,
ja tutkimuksinkin on osoitettu, että kumppanin kanssa asuminen
ehkäisee muistisairauksien puhkeamista. Esimerkiksi yksin
asuminen keski-iästä lähtien lisää vanhuusiässä dementoitumisen
riskiä jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi verrattuna ihmisiin,
jotka asuvat puolisonsa kanssa.
Totean vielä sen, että tässä aloitteessa
rajasin ikääntyneen henkilön tarkoittamaan
65 vuotta täyttänyttä potilasta tai sosiaalihuollon
asiakasta, mikä on tietysti aina hiukan keinotekoinen raja,
mutta uskon, että tämä raja on kuitenkin
riittävän alhainen.
Keskustelu päättyi.