Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan tässä potilaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia muutettavaksi niin, että pitkäaikaiseen laitoshoitoon tai ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin siirtyvälle ikääntyneelle henkilölle on pyrittävä järjestämään mahdollisuus asua yhdessä puolisonsa kanssa.

Meillähän on tällä hetkellä valitettavan usein sellaisia tilanteita, joissa taloudellisen tai hoidollisen harkinnan perusteella ikääntyneet aviopuolisot erotetaan toisistaan ja sijoitetaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa eri hoitoyksikköihin. Ja vaikka lainsäädännön tulisi turvata perhe-elämän suoja, niin puolisot saattavat joutua elämään elämänsä viimeiset vuodet toisistaan erossa kunnallisella päätöksellä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä hyvä lähtökohta on se, että ikäihmiset saavat asua mahdollisimman pitkään kotonaan, ja myös se, että heidän yksilölliset tarpeensa otetaan hoitoratkaisussa huomioon. Kyllä perhe-elämän suojaan tulee sisältyä myös avioparin oikeus asua yhdessä iästä ja terveydentilasta huolimatta, ja kun näyttää siltä, että kunnallisilla päätöksillä ei pystytä tätä ilman erityistä lain velvoitetta turvaamaan, niin mielestäni tämä kysymys tulisi saattaa lainsäädännöllä hoidetuksi. Eli ikääntyneellä pariskunnalla on oltava oikeus asua yhdessä silloinkin, kun omassa kodissa asuminen ei ole enää mahdollista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun lukee tätä lakialoitetta, niin ei voi muuta kuin hämmästellä, että tarvitaan näin valtavan paljon tekstiä itsestäänselvyyden hoitamiseen ja sitten siitä syntyvään muutaman rivin lakitekstimuutokseen. Jos tämä on tarpeellista, niin se on sitten suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeellista ja meneteltäköön niin kuin lakialoitteessa todetaan, koska asianlaitahan on juuri niin kuin lakialoitteen allekirjoittaneet ovat ehdottaneet.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Pulliainen totesi, asiahan on niin kuin lakialoitteessa sanotaan. Kysymys on inhimillisyydestä elämässä, ja aviopuoliso on tärkeä henkilö toiselle aviopuolisolle iästä riippumatta.

Tiedän tilanteita, että puolisot itkevät sitä, että toinen on päässyt laitokseen ja toinen ei ole päässyt. Se ei ole voinut toteutua. Elämän korkeassa iässä toivon, että tällaisia tunneherkkiä kysymyksiä voitaisiin arvostaa. Siksi aloite on aivan oikeaan osunut, ja toivon, että se saa asianomaisessa valiokunnassa huomiota ja etenee myönteisesti.

Tiedän sen, että kunnilla on omat vaikeutensa käytännön asioiden järjestelyissä, mutta kun tämä aloite etenee myönteisesti, niin se jo osaltaan on edistämässä sitä, että inhimillisyys voi elämässä toteutua myös tässä suhteessa aviopuolisoitten kesken.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa väestö ikääntyy nopeinta vauhtia Euroopassa, ja ikäihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Siksi tämä aloite on entistä ajankohtaisempi tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Tärkeää tässä lakialoitteessa on se, että tämä lähtee inhimilliseltä näkökulmalta. Tärkeää on tietysti, että ihmiset saavat mahdollisimman pitkään asua kotona ja, kun pariskunnasta on puhe, tietysti yhdessä asua siellä palvelujen turvin. Siksi on tärkeää, että meidän palvelujärjestelmämme pystyy joustamaan mahdollisimman hyvin. Kyllä tässäkin kohtaa voidaan ajatella, että saadaan aikamoisia säästöjä aikaan, kun pariskunta pystyy asumaan kotona sen sijaan, että joudutaan laitoshoitoon. Vielä sitten, jos joudutaan eri paikkoihin, se on vielä surullisempaa.

On totta, että kun on pitkä avioliitto takana, toiseen kiintyy, ja sen huomaa kyllä sillä lailla, että kun puoliso sitten kuolee, yksinäisyys ja masennus kyllä näillä vanhemmilla ihmisillä lisääntyy. Se on ihan sama juttu, että kun puolisot erotetaan toisistaan, niin kyllä se lisää varmasti yksinäisyyttä ja masennusta näillä aviopuolisoilla, molemmilla. Kannatettava lakialoite.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tässä on kysymys samantapaisesta asiasta kuin kotikuntalain kohdalla, jossa nimenomaan puhuttiin siitä, onko laitoshoidossa olevalla henkilöllä oikeus valita asuinpaikkansa. Laitoksessa hoidettavana olevalla henkilöllä tulee olla oikeus myös yksityiselämän suojaan siinä mielessä, että hän voi päättää suhteistaan muihin ihmisiin ja ympäristöön ja varsinkin siitä, että hän asuu yhdessä oman puolisonsa kanssa, ja tämänhän myös Suomen perustuslaki periaatteessa turvaa jokaiselle suomalaiselle. Samoin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta, ja kyllä tämä koskee myös niitä henkilöitä, jotka ovat elämänsä ehtoopuolella.

Muistutan myös siitä, että tärkeän ihmisen läheisyys tukee henkistä hyvinvointia, ja tutkimuksinkin on osoitettu, että kumppanin kanssa asuminen ehkäisee muistisairauksien puhkeamista. Esimerkiksi yksin asuminen keski-iästä lähtien lisää vanhuusiässä dementoitumisen riskiä jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi verrattuna ihmisiin, jotka asuvat puolisonsa kanssa.

Totean vielä sen, että tässä aloitteessa rajasin ikääntyneen henkilön tarkoittamaan 65 vuotta täyttänyttä potilasta tai sosiaalihuollon asiakasta, mikä on tietysti aina hiukan keinotekoinen raja, mutta uskon, että tämä raja on kuitenkin riittävän alhainen.