Arvoisa puhemies! Suomen kuntoon laittaminen edellyttää, että tähän maahan saadaan roppakaupalla lisää työpaikkoja. Nykyisellä hallituksella on vielä kolme kuukautta aikaa tehdä päätöksiä Suomen tilanteen kohentamiseksi, ja olen kuitenkin huolella seurannut monen muun suomalaisen tavoin epäluottamusta ja torailua päähallituspuolueitten välillä. Pääministerin mukaan poliittinen päätöksenteko on rikki, valtiovarainministeri taas väittää pääministeripuolueen lyöneen hanskat tiskiin, ja maatalousministeri vastaa hallitusyhteistyön tulleen tiensä päähän.

Pääministeri Stubb, teillä on kuitenkin vastuu maan johtamisesta, hallituksenne toimintakyvystä ja siitä, että päätöksiä saadaan aikaan. Mitä uusia päätöksiä hallitus aikoo vielä jäljellä olevana aikana tehdä, jotta talous- ja työllisyystilanteeseen saataisiin viimein käänne parempaan?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Varmaan ensiksi kannattaa luopua siitä illuusiosta, että Suomi lähtee nousuun seuraavan kolmen kuukauden aikana vain ja ainoastaan hallituksen päätösten kautta. Näin ei tule tietenkään tapahtumaan. Viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana olemme pyrkineet tekemään sellaisia toimia, jotka lisäävät talouskasvua ja parantavat työllisyystilannetta. Talouskasvun puolella on vaikkapa yritysverotuksen laskeminen, ja työllisyyden puolella olemme pyrkineet helpottamaan sitä, että ihminen pääsee työhön ja että yrityksen kannattaa työllistää paremmin matkan varrella.

Me olemme joutuneet vaikeaan taloustaantumaan, joka lähti liikkeelle vuonna 2008, jonka seurauksena me elvytimme erittäin pitkälti vuodet 2009, 2010 ja 2011. Nyt olemme tilanteessa, jossa velkaantuminen on tuplaantunut vuoteen 2014 mennessä. (Puhemies koputtaa) Lisävelkaa ei voida enää ottaa, mutta kaikki toimet lisäta-lousarviossa tulemme ottamaan, jotta saamme kasvua ja työllisyyttä aikaan.

Arvoisa puhemies! Annan kaiken arvostuksen niille yrityksille, mitä hallitus on tehnyt. Valitettavasti tulokset ovat heikonlaiset, meitä odottaa neljäs taantuman vuosi peräjälkeen. Me uskomme, että myös maan hallituksella ja poliittisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa ja paljon on tehtävissä, jos tahtoa löytyy. Kiireellisintä olisi tehdä päätöksiä, joilla parannetaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä, puretaan työntekoa ja yrittämistä haittaavaa byrokratiaa ja edistetään uusiutuvaa, työllistävää, kotimaista energiaa. Näihin keskusta on esittänyt kymmenittäin toimia.

Kiireelliselle toiminnalle olisi tarvetta, koska talousennusteet heikkenevät, ja vaikka hallitus on joka vuosi luvannut käännettä parempaan, sitä ei ole kuulunut. Kysynkin, pääministeri, teiltä, kun kasvuennuste on jälleen kerran hallituksen budjetin alta pettänyt: kuinka paljon arvioitte verotulojen jäävän ennakoitua pienemmiksi ja kuinka paljon aiotte ottaa lisää velkaa tuossa mainitsemassanne lisäbudjetissa?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Tuohon ei voi tässä vaiheessa antaa aivan suoraa vastausta, se on ilmiselvää. Sen voin kuitenkin kertoa, että tämä hallitus on suhteutettuna kaikkiin muihin hallituksiin viime vuosikymmenten aikana joutunut sopeuttamaan enemmän kuin yksikään muu. Alussa sopeutimme 2,5 miljardia euroa ja nyt olemme sopeuttaneet niin, että kokonaissopeutus tulee olemaan, siis veronkorotukset ja menojen leikkaukset, noin 6 miljardia, 6,5 miljardia euroa.

Olemmeko saaneet velkaantumisen täysin taittumaan tähän mennessä? Emme ole, ja se on johtunut nimenomaan siitä, johonka edustaja Tiilikainen tuossa viittasi, eli on ollut ylimitoitetut odotukset talouskasvusta. Me olemme eläneet matalan talouskasvun aikaa, ja tosiasia on se, että tämä tulee myös jatkumaan. Suomen Pankin arvioiden mukaan on prosentin kasvu seuraavat 15 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joudumme tulevaisuudessa sopeuttamaan lisää, ja olen edustaja Tiilikaisen kanssa täysin samaa mieltä, (Puhemies koputtaa) että ainoa tapa, jolla saamme Suomen uudestaan nousuun, on se, että helpotamme työn tekemistä ja (Puhemies koputtaa) sitä kautta saamme talouteen lisävauhtia.

Arvoisa puhemies! Näinhän se on, kuten te sanotte, pääministeri. Te olette sopeuttaneet ja rutkasti, leikanneet, korottaneet veroja, ja kun te olette sen tehneet, te olette iskeneet taas kasvua päähän. Kun taas kasvu on laskenut, te olette taas leikanneet ja veroja korottaneet. Tämä on näivettymiskierre, jota Suomi kulkee nyt neljättä vuotta perä perää, syvemmin ja syvemmälle kuin oikeastaan mikään muu maa Euroopassa.

Se kysymys kuuluu: (Matti Saarinen: Paljonkos te otitte velkaa?) milloin te olette valmiita — aika taitaa loppua — niihin toimiin, joilla kasvua saadaan aikaan? Sehän on se meidän akilleenkantapää. Ei niitä rakenteellisia uudistuksia, yrittäjyyden edellytyksien ja työllisyyden parantamista, ole tapahtunut, ei kotimaisten voimavarojen, uusiutuvan energian ja muun vastaavan hyväksikäyttöä, nämä toimet ovat jääneet tekemättä. Kun taakse katsotte, olisiko noissa pitänyt toimia niin, että aito kasvu olisi saatu aikaan, ettei jatkuvasti näivettymisen tietä, kasvavan työttömyyden tietä tarvitsisi kulkea?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Vuosina 2008, 2009, 2010 ja vielä alkupuolella 2011 jouduimme elvyttämään. Tämä elvytys tarkoitti sitä, että meidän velkaantuminen on tuplaantunut. (Mauri Pekkarinen: Talous kasvoi!) Olemmeko me saaneet sen elvytyksen kautta Suomen talouden uudestaan nousuun ja kasvuun? Vastaus on, että emme ole. Suomi on yksi niistä maista, jotka Euroopan unionissa ovat itse asiassa elvyttäneet kaikista eniten, ja Suomi on valitettavasti yksi niistä maista, jotka ovat kasvaneet kaikista vähiten.

En usko siihen, että valtion avittamina me voimme valita voittajia, minkä kautta me saamme talouskasvun uudestaan nousuun. Kyllä, me joudumme tekemään verotussopeutusta. Kyllä, me joudumme jatkamaan kiristävää politiikkaa pitkässä juoksussa. Mutta meidän on panostettava siihen, että suomalainen yrittäminen ja yrityksen toiminta paranee. Siitä varsinkin seuraavan hallituksen on otettava vastuuta.

Arvoisa herra puhemies! Nyt elämme aikaa, jolloin ysiluokkalaiset tekevät yhteishakua. He haluavat työelämään, oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja lukioon. Nyt on hyvin tärkeätä, että tätä ikäluokkaa ja näitä tulevia ikäluokkia ei hylätä — että yksikään ei jää ilman jotakin paikkaa.

Olen tavannut eilen Kaitaan lukion ysiluokkalaisia, tänään Vihdin yhteiskoulun ysiluokkalaisia. Ne ovat hyviä lapsia. Ne ovat meidän lapsia. Ja nyt täytyy avata, minä otan yhden konkreettisen asian: Sain kuulla, että Tanskassa ammattikouluun voi päästä useammin kuin kerran vuodessa. Minun mielestä tällaisia meidän kannattaisi nyt tehdä, kun siellä paikkoja vapautuu syystä tai toisesta, ettei koko vuosi mene, ennen kuin päästään ammatilliseen työhön ja koulutukseen.

Voitteko antaa rohkaisun sanan Suomen eduskunnan puolesta? Pelkästään hallitus tässä ei nyt riitä Suomen nuorisolle, koska he maksavat meidän eläkkeet ja terveydenhuollon — ja vain he.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Soinia tästä kysymyksestä sen takia, että nämä yhdeksäsluokkalaiset ovat elämän suurimman valinnan edessä: mihin kouluun he pääsevät, mikä tulee olemaan heidän tulevaisuuden uransa, ja meidän pitää kaikin tavoin varmistaa, ettei yksikään yhdeksäsluokkalainen enää jää rannalle.

Meillä on näitä nuoria ollut vuosittain 4 000—8 000, jotka ovat jääneet rannalle. Ja sen takia aikoinaan pyrin pidentämään myös oppivelvollisuusikää — mutta nyt lähdetään siihen asiaan, eli näiden 4 000—8 000 nuoren eteen me olemme tehneet nyt sen, että opiskelijavalintaa on muutettu, jolloin viime kerralla ensisijaisina hakijoina kaikki yhdeksäsluokkalaiset koko valtakunnassa pääsivät koulutuksen piiriin. Eli siltä osin tämä on hieno uutinen, että ensimmäistä kertaa kaikki, jotka hakivat, pääsivät, koska se ei ole toteutunut aikaisemmin, eli tällä uudistuksella ollaan saatu kaikki nyt kouluun.

Mutta edustaja Soinilla oli hieno idea siinä, että voisiko kesken vuoden myöskin päästä kouluun. Olemme olleet kaukaa viisaita, vaikka emme ole päässeet tästä puhumaankaan nokikkain, (Puhemies koputtaa) nimittäin tällä hetkellä valmistavan koulutuksen esitys on täällä eduskunnassa sisällä. Se pyrkii juuri siihen, että tätä kynnystä (Puhemies koputtaa) päästä kesken vuoden sisään madalletaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton talouspoliittinen linja, jonka keskeinen vaatimus on leikkaavan talouspolitiikan kääntäminen työllistävään, talouskasvua tuovaan talouspolitiikkaan, sai tällä viikolla jälleen uuden tukijan. Ja se tukija ei ollut mikä tahansa: se oli aiemman valtiovarainministeri Urpilaisen asettaman talouspolitiikan seurantaneuvosto ja sen suositukset. Neuvosto totesi, että jo tämän vuoden budjettiin sisällytetty 2,5 miljardin finanssikiristys on myrkkyä työllisyydelle, myrkkyä talouskasvulle. Neuvosto varoitti kovin sanoin, että nyt ei ole aika tehdä miljardiluokan lisäleikkauksia, sillä tämä kierre vain jatkuu. Näitä leikkausvaatimuksia on tullut muuten hallituksen lisäksi myös vanhoilta oppositiopuolueilta.

Kysynkin nyt, arvoisa pääministeri: kun ette ole aiemmin korvaanne lotkauttaneet vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin vaatimukselle ja tälle talouspoliittiselle linjalle, niin nyt kun hallituksen oma professoreista koostuva seurantaneuvosto suosittaa politiikan suunnan vaihdosta, niin reagoitteko voimakkaasti esimerkiksi lisäbudjetilla tähän professorien toivomukseen?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Emme reagoi voimakkaasti tähän. On erittäin arvokasta, että olemme saaneet asiantuntijoiden arvion siitä, millä tavalla Suomen makrotaloutta pitäisi hoitaa. Yhtä tärkeätä on erottaa tässä kaksi asiaa: Suomen talousongelmat eivät ole suhdanneongelmia, vaan ne ovat rakenteellisia ongelmia, (Kari Rajamäki: Professorit olivat vähän eri mieltä!) ja meidän asiantuntijapohjamme, jota me käytämme viranomaisvastuulla, liittyy Suomen Pankkiin ja valtiovarainministeriöön.

Perusongelma on ehkä — jos saan vähän elaboroida — vasemmistoliiton ja keskustan linjassa se, että me emme voi enää elää velaksi. Me olemme yrittäneet elvyttää. Tämä elvytys ei ole riittänyt, me emme ole saaneet talouskasvua aikaiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän on saatava kasvu jostain muualta. Kyllä, olemme pyrkineet tekemään talouspoliittisia päätöksiä, jotka saavat sen kasvun aikaan, mutta ajauduimme tähän kriisiin sen takia, että meidän it-sektorimme ja meidän metsäsektorimme ajautuivat kriisiin. Ja me ajauduimme siihen, koska me ylimitoitimme valitettavasti hyvinvointiyhteiskuntamme kustannukset kasvuolettamaan, joka perustui kolmeen prosenttiin, (Puhemies koputtaa) mikä ei ole toteutunut eikä tule valitettavasti toteutumaan lähivuosina.

Arvoisa puhemies! Arviointineuvosto ei tosiaan suositellut lyhyen aikavälin leikkauksia — varsinkaan tämmöisiä juustohöyläleikkauksia, jotka voisivat vain pahentaa työttömyyttä ja lyödä kasvua päähän, niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi. Mutta sen sijaan arviointineuvosto oli kyllä huolestunut siitä, että Suomessa ei ole saatu riittävästi vauhtia näihin rakenteellisiin uudistuksiin, ja katsoi, että niitä pitäisi vauhdittaa.

Eli kysynkin, onko hallituksessa keskusteltu siitä, miten saataisiin nyt vauhtia näihin talouden kannalta positiivisiin rakenteellisiin uudistuksiin — otetaan nyt vaikka metropolihanke. Sehän on hyvin keskeinen kysymys. Pääkaupunkiseutu on Suomen talouden veturi, ja se, mitä tapahtuu täällä, vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, kuinka paljon meillä on asuntotuotantoa, kuinka paljon ihmiset joutuvat maksamaan vuokraa ja onko meillä työntekijöitä pääkaupunkiseudulla.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin vielä vastaan noihin rakennepoliittisiin kysymyksiin, niin haluaisin pikkasen katsoa noita arviointineuvoston huomioita. Siis julkisen talouden tasapainottaminen vaatii eläkeuudistuksen jälkeenkin sopeuttamista, jonka suuruus on noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta eli 6 miljardia euroa — ellen ole ihan väärin lukenut. Eli ainoa, mistä puhuttiin tässä, oli se ajoitus, eli ei vuodelle 2015. Vuonna 2015 me olemme sopeuttamassa 2,5 miljardia euroa, ja tämä liittyy kysymykseen rakennepoliittisesta ohjelmasta.

Peruslähtökohta on se, että me olemme tehneet muutaman suuren rakennepoliittisen uudistuksen ja pyrkineet sitä kautta saamaan velkaantumisen taittumaan — siis sensuuruisia uudistuksia, jollaisia ei ole aikaisempina hallituskausina tehty. Sote-uudistus on yksi niistä, ja kiitos parlamentaariselle yhteisymmärrykselle, uskon, että tämä vie meitä eteenpäin. Kuntien tehtävien vähentäminen on toinen niistä. (Mauri Pekkarinen: Ei ole vähennetty!) Siinä on vielä paljon tekemistä. Me pyrimme sopeuttamaan noin miljardin verran. Olemme päässeet noin puoleenväliin. Tätä on edelleen jatkettava matkan varrella. On muitakin rakenteellisia uudistuksia, jotka pyrimme viemään vielä tämän hallituskauden aikana maaliin.

Viimeinen huomio: (Puhemies koputtaa) Tämän syksyn alussa oli 250 hallituksen esitystä, joita ei ollut vielä eduskunnalle annettu. (Puhemies koputtaa) Nyt niistä on annettu noin 245. Se tarkoittaa sitä, (Puhemies koputtaa) että meillä kaikilla on vielä savottaa.

Arvoisa puhemies! Yksi talouden taantuman seuraus on työttömyys, ja yli 300 000:tta suomalaista koskettaa työttömyys. Eläketilastot kertovat, että eläkkeellesiirtymisikä on noussut, mutta samaan aikaan meillä jää ihmisiä loukkuun työttömyyteen ennen eläköitymistään. He ovat työmarkkinoiden ja ter-veydentilansa näkökulmasta työkyvyttömiä mutta nykyisen eläkejärjestelmämme näkökulmasta työkykyisiä. Aikoinaan näitä henkilöitä varten luotiin eläköitymisjärjestelmä, joka tunnetaan Lex Taipaleena.

Voisiko ajatella, että tässä työttömyystilanteessa tehtäisiin Lex Taipale kakkonen? Sen avulla hyvin pitkään työttömänä olleet, lähellä eläkeikää olevat halukkaat päästettäisiin kertarysäyksellä eläkkeelle. Tämä helpottaisi tietenkin ihmisten elämää ja auttaisi kuitenkin kohdentamaan työllisyysresursseja niille, joiden työllistäminen on mahdollisempaa. Olisiko tämä yksi ratkaisu?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan meidän tämän hetken työttömyydestä, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen vakavin puoli on se, että työttömyys pitkittyy. Meillä on yli puolet, siis 188 000 näistä 320 000 työttömästä, sellaisia, jotka ovat vaikeimmin työllistettäviä, joko vuoden työttömänä olleita, toistuvaistyöttömiä tai heitä, jotka ovat olleet toimenpiteissä mutta eivät ole saaneet valoa eli uutta työpaikkaa. Arviointityössähän laskettiin, että tämä luku olisi ollut vähän pienempi, ja se liittyy just siihen, että työttömyyseläkejärjestelmä muuttui työttömyysturvaputkeen, ja siinä on laskennallisia syitä. Mutta yhtä lailla tämä ongelma on erittäin suuri, joten kaikkien toimenpiteiden, joita meillä koetetaan tehdä, pitää keskittyä siihen, että kukaan ei pitkittyvän työttömyyden kautta tästä yhteiskunnasta syrjäydy.

Mutta sitten meillä on erittäin iso määrä, kohtuullinen määrä sellaisia yli 2 000 päivän työttömiä, yli 60-vuotiaita ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat väärässä putkessa. Näitten ihmisten edellytykset päästä takaisin työmarkkinoille ovat täysin olemattomat. Minä olen nyt käynnistänyt selvitystyön Kelan kanssa siitä, paljonko näitä ihmisiä on, ja katsotaan, (Puhemies koputtaa) mikä inhimillinen ratkaisu heille voitaisiin tehdä, (Puhemies koputtaa) muuta kuin pitää heitä työlinjassa, ja saada joku inhimillinen eläkeratkaisu.

Arvoisa puhemies! Päätöksenteon ongelma on se, että helposti kaivetaan vain rusinoita pullasta, kuten vasemmistoliiton puheenvuoro osoitti täällä erinomaisesti. Todettiin se, että nyt ei ole aika tehdä säästöjä, mutta ei kyllä mainittu mitään siitä, että seuraaville vuosille niitä esitettiin iso määrä.

Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä, sitoutuuko vasemmistoliitto näihin professoreiden näkemyksiin kauttaaltansa. Kysehän Suomessa on nyt siitä, että meidän työllisyysaste on yksinkertaisesti liian matala. (Mauri Pekkarinen: Miksi?) Jos meidän työllisyysaste olisi yhtä korkea kuin Ruotsissa, niin meidän valtiontalouden tilanne olisi hallinnassa. Tässä on kyse nimenomaan rakenteellisesta ongelmasta, johon me voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan kilpailukykyä parantamalla. Siihen me tarvitsemme koko suomalaisen yhteisön tekemään sitä parannusta ja tekemään niitä toimia. Se ei varmaankaan ratkea kolmessa kuukaudessa, mutta se, että se ratkeaa hyvin pian sen jälkeen, on hyvin ratkaisevaa. Se, mitä voidaan nyt tehdä, on se, että voidaan tehdä täsmäinvestointeja.

Kysynkin: voidaanko lisäbudjetissa tehdä jotain sellaista täsmäinvestointia, jolla vielä parannetaan työllisyystilannetta lyhyellä aikavälillä?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Pääministeri jo vastasi siihen, että hallitus valmistelee lisäbudjettia, ja siihen palataan sitten, kun se hallituksen esitys on valmis. Sehän liittyy juuri investointeihin, se liittyy juuri työllistämiseen ja erilaisiin toimenpiteisiin. Mutta rahkeet tässäkin ovat rajalliset, ja pitää olla rehellinen, ettei lisäbudjettikaan tätä maailmaa yhdellä kertaa paranna. Pitää olla rehellinen tässäkin asiassa.

Sitten täytyy meidän kaikkien muistuttaa itseämme, että niin kauan kuin meidän vienti tökkii tällä tavalla kuin tökkii, niin kauan kuin meidän korkean jalostusasteen vienti on näin hidasta tai ongelmallista, niin kauan kuin tässä maassa ei ole enempi investointeja, niin kauan kuin me emme saa nousemaan tuottavuutta, joka on vuoden 2008 jälkeen laskenut, niin me emme saa kasvun moottoria liikkeelle. Me tarvitsemme investointeja, me tarvitsemme tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia, me tarvitsemme kovaa osaamista, ja sitä meidän pitää tässä yhteiskunnassa tehdä. Muut toimenpiteet ovat aina täydentäviä, mutta perusta tulee siitä, että me saamme taloudellisen kasvun perustan (Puhemies koputtaa) pitkällä aikavälillä kuntoon, ja sitä meidän pitää kaikkien rakentaa. Siinä, edustaja Pekkarinen, jää työtä myös tulevalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Niin kuin, pääministeri, totesitte, julkinen velkamme on tuplaantunut noin seitsemässä vuodessa. Velkaa tulee noin miljoona euroa tunnissa julkiseen talouteen joka ikinen tunti, yötä päivää, pyhää ja arkea.

Talous on saatava kasvun uralle, ja sen taustalle me tarvitsemme laajan yhteiskuntasopimuksen mutta myöskin yrittäjyyden edellytysten parantamista. Työpaikat ovat syntyneet pääasiassa pk-yrityksiin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja siellä on tulossa tulevaisuudessa yksi iso kasvun pullonkaula, nimittäin yritysten siirtyminen tuleville sukupolville. Pääomaverotuksen ja perintöverotuksen korotusten myötä sukupolvenvaihdos on kallistunut noin 50 prosenttia tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa pääministeri, teidän hallituksenne on luvannut selvityksen siitä, miten yritysten sukupolvenvaihdoksia voitaisiin helpottaa. (Puhemies koputtaa) Kertoisitteko, mihin johtopäätökseen olette tulleet?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Olen tismalleen samaa mieltä edustaja Sipilän kanssa siitä, että sukupolvenvaihdosta pitää helpottaa. Olemme tehneet tästä raportin. Itse en ole vielä lukenut sen raportin johtopäätöksiä, tulen sen tekemään. Jos siinä ei mennä tarpeeksi pitkälle, niin tätä kysymystä on käsiteltävä seuraavan hallitusohjelman yhteydessä, koska olen aivan samaa mieltä siitä, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa sukupolvenvaihdokset ovat tällä hetkellä Suomessa liian vaikeita.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Pääministeri vastasi edustaja Tiilikaiselle, että on ehkä väärin rakentaa sellaista kuvaa, että tämä hallitus pystyisi kolmessa kuukaudessa korjaamaan syntynyttä tilannetta. Pääministeri on myöskin toistamiseen kertonut, miten edellisen hallituskauden aikana elvytettiin vuosina 2009, 2010 ja 2011 jopa kymmenien miljardien edestä. No, jos tarkastellaan sitä ajanjaksoa, niin 2010 ja 2011 oli pientä talouskasvua. Mistä tämä talouskasvu johtui? Tarkastakaa, miten oli euroalueella siihen aikaan, oliko siellä talouskasvua. Oli, ja sen avulla Suomikin pääsi sitten talouskasvun imuun mukaan.

Kysyisin pääministeriltä sitä, uskooko hän nyt, että tällainen vastaavantyyppinen elvytys, mikä tehtiin silloin 2009, 2010 ja 2011, aikaansaisi talouskasvua, vai onko se kuitenkin sitä, että meidän pitää täällä kotimarkkinoilla hoitaa kotipesämme kuntoon, (Puhemies koputtaa) ennen kuin päästään kasvuun.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Lisäelvytykseen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Uskon, että talous lähtee kasvuun mahdollisesti kolmen kautta.

Numero yksi on rakenteelliset uudistukset, joita on jatkettava. Numero kaksi: voi hyvinkin olla, että saamme vientiteollisuuteen hyviä uutisia johtuen öljyn hinnan laskusta ja johtuen siitä, että euro on matalammalla tasolla kuin aikoihin. Ja numero kolme: me tarvitsemme kasvuyrityksiä, ja se tarkoittaa sitä, että meidän pitää Suomessa luoda edellytykset yrittäjyydelle ja yrittämiselle. Ja kyllä minä sanon ihan suoraan, että tarvitsemme myös vähän Nokian kaltaista säkää.

Arvoisa puhemies! Tämän kyselytunnin jälkeen käsitellään Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, jossa on tarkasteltu tämän vaalikauden taloudenpitoa. Se on aika tyrmäävä, ja voidaan noin yleisesti todeta, että taloutta on hoidettu huonosti.

Pääministeri puhui täällä menneestä 3,5 vuodesta. Tämän menneen 3,5 vuoden ongelma on se, että tänä aikana ei ole saatu kasvua aikaiseksi eikä kasvua lisääviä tekijöitä ole eduskuntaan tuotu, päinvastoin aika monta sellaista asiaa, joilla päinvastoin haitataan kasvua, eli on jopa vaikeutettu sitä.

Tämä entisen valtiovarainministerin Jutta Urpilaisen professorineuvosto antaa myöskin valtiontalouden kehyksiin sellaisen ohjeen, että nyt kehyksien alkupuolella pitäisi näitä sopeutuksia tehdä vähemmän ja kun talous paranee, niin kehyskauden loppupuolella enemmän. Perussuomalaiset on esittänyt tätä vuodesta 2013 lähtien ja aikaisemminkin.

Arvoisa pääministeri, (Puhemies koputtaa) en kysy teiltä tässä vaiheessa vaalikautta, mitä aiotte tehdä. Kysyn, arvoisa pääministeri: lupaatteko olla tekemättä mitään sellaista, joka haittaa kasvua ja työllisyyttä? (Naurua)

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Lupaan.

Arvoisa puhemies! Kun hallitus, valtiovarainministeri, on asettanut talouspoliittisen arviointineuvoston, joka koostuu professoreista, niin jos pääministerin vastaus heidän suosituksiin on, että ei kiinnosta, niin ihmettelen, miksi hän on puoluetoverinsa Anders Borgin edes kutsunut Suomeen neuvonantajaksi, koska tuskin hänenkään neuvonsa sen jälkeen kiinnostavat.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei kiistä sitä, etteikö Suomen taloudessa olisi rakenteellisia ongelmia, mutta olen hämmästynyt, kun pääministeri väittää, että meillä ei ole suhdanneongelmaa. Meillä on suhdanneongelma Suomessa ja meillä on suhdanneongelma Euroopassa. OECD, IMF, Nobel-muistopalkinnolla palkitut taloustieteilijät, maailman arvostetuimmat professorit suosittelevat nyt nimenomaan elvytystä. Kysymys ei ole siitä, että meillä ei olisi varaa elvyttää, vaan kysymys on siitä, onko meillä varaa olla elvyttämättä. Pelkästään työttömyyskorvauksia maksettiin 4,2 miljardia euroa viime vuonna. Jos me emme saa työllisyyttä nousuun, (Puhemies koputtaa) me joudumme maksamaan työttömyyskorvauksia emmekä saa verotuloja työllistyviltä ihmisiltä. Eikö nyt olisi aika kuunnella kansainvälisiä asiantuntijoita (Puhemies koputtaa) ja elvyttää?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ei varmastikaan kannata olla valikoiva, kun kuuntelee kansainvälisiä asiantuntijoita, vaikkapa IMF:ää tai vaikkapa Anders Borgia tai vaikkapa tätä professoriryhmää. Ei ole niin, että jokainen näistä asiantuntijoista esittää yksiselitteisesti elvytystä. Siellä on paljon muuta, joka sitten liittyy rakenteellisiin uudistuksiin matkan varrella.

Ongelma meillä tällä hetkellä on se, ja en ole anti-keynesiläinen, olen sitä mieltä, että Keynes ja elvytys toimii, jos olemme säästäneet rahaa pahan päivän varalle. Me elvytimme vuonna 2009, 2010 ja 2011, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta nyt me emme ole siinä vaiheessa, että voisimme elvyttää saati kannattaisi elvyttää. Uskon, että me käymme nyt matalan kasvun ajan 2015, 2016, 2017. (Puhemies koputtaa) Toivottavasti talous lähtee kasvuun, toivottavasti, mutta elvyttämällä ja velaksi elämällä se ei varmasti lähde.

Arvoisa puhemies! Kyllähän meillä on erilaisia rahalähteitä. Muun muassa Euroopan unionissa on tämä 300 miljardia. Euroopan keskuspankki on antanut pankeille (Timo Soini: Sinne lähetetään rahaa!) tuhat miljardia, jotta yrityksille voidaan antaa edullisempaa lainaa. On Horisontti-ohjelma. Mutta osaavatko suomalaiset yritykset käyttää näitä hyödyksi niin kuin pitäisi?

Toinen, mikä meillä on erittäin suuri rahavara, on meidän työeläkerahastot. Joka kuukausi 24 prosenttia palkasta menee rahastoihin. Viimeiset tilastot kertovat, että yhä suurempi osa tästä 170 miljardista on ulkomailla, siellä työllistämässä ja auttamassa yrityksiä. Miten me saamme nämä työeläkerahastojen varat siirtymään myös tänne Suomeen ja saamme elinkeinoelämän pyöriä pyörimään ja samalla myös takaamaan, että työeläkerahastoissa rahat säilyvät, että se 24 prosenttia palkasta, sitä työtä on täällä tarjolla?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Me olemme varmaan kaikki lukeneet tämän talouspoliittisen arviointineuvoston raportin. Se on erittäin mielenkiintoinen ja kannattaa lukea, mutta on hyvä, että katsellaan sitäkin kokonaisuutena.

Siellä todetaan toki sekin, että sopeuttamistoimia pitää myös tulevaisuudessa jatkaa. Kysymys on heidän ajattelussaan aikataulusta. Toiseksi: rakenteellisia uudistuksia tarvitaan tämänkin jälkeen, mitä nyt on tehty. Sitten he itse asiassa haluavat antaa vähän tunnustusta. Meillä on ollut niin pitkään matala kasvu ja viennin ongelmia ja sumua taloudessa, että tavallaan näissä näkökohdissa on ollut yllättävää, miten kuitenkaan tämä työttömyys ei ole päässyt repsahtamaan niin pahaksi kuin olisi voinut käydä. He arvostavat sitä. Enkä nyt halua sanoa, että se on hallituksen ansiota pelkästään, kaikkien meidän, mutta pahempaankin olisi voitu mennä näissä olosuhteissa. Mutta pitää tätäkin raporttia lukea kokonaisuutena ja tehdä siitä sitten tämmöisiä laajempia johtopäätöksiä, eikä katsoa vain yhtä asiakohtaa.

Arvoisa herra puhemies! Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on puhuttu tosi paljon makroasioista. Olisi hyvä, että me rupeaisimme puhumaan siitä näkökulmasta — koskien niitä, jotka luovat Suomeen työtä, eli yrittäjiä — että mikä asia estää niitä kasvamasta ja työllistämästä.

Minä olen ihan samaa mieltä, että nämä sukupolvenvaihdoskysymykset pitää saada lopultakin hoitoon. Niitä ei kaksi edellistä hallitusta saanut, koska se liittyy jo perustuslailliseen kysymykseen, ja sekin täytyy ratkaista. Pitääkö ratkaista myöskin perintö- ja lahjaverokysymys niin, että se antaa mahdollisuutta yrityksen siirtyä seuraavaan sukupolveen tai jopa avainhenkilöiden saada se vähän edullisemmin ja ruveta kasvattamaan yritystä?

Mutta hyvin akuutti ja konkreettinen asia, mikä on jo valmistelussa hallituksessa, on ollut maksuperusteinen arvonlisävero pienyrittäjille, ja se on ollut aika pitkällä. Nythän valtiovarainministeri Rinne ei valitettavasti ole paikalla, joten kysynkin joltakin muulta hallituksen edustajalta: kai se nyt tulee muutaman viikon sisällä jo ihan kuntoon?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Saisiko tuon kysymyksen uudestaan, koska meillä on pieni hämmennys siitä, mistä lakialoitteesta oli kyse?

Arvoisa puhemies! Kysymys oli siitä, että pienyrittäjät joutuvat maksamaan arvonlisäveron seuraavan kuukauden 12. päivänä, eli se on suoriteperusteinen, ei maksuperusteinen, ja silloin vasta kun maksetaan, se siirrettäisiin silloin maksettavaksi, kun on saanut rahan sisään.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tuosta täsmennyksestä. Kyseessähän on siis valtiovarainministerin esitys. Se on tällä hetkellä putkessa, mutta me tulemme käsittelemään sitä lisätalousarvion yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Allekirjoittaneella oli mahdollisuus tämän viikon keskiviikkona osallistua yhden satakuntalaisen perheyrityksen tilaisuuteen, johon oli kutsuttu kansanedustajaehdokkaita. Kysymys on yrityksestä, joka koskaan ei ole irtisanonut henkilöstöä. Ongelma kuitenkin oli se, että heillä eläköityy ihmisiä. Kyse on sadoista, konsernissa on tuhansia ihmisiä töissä. Eläköityy ihmisiä, mutta ongelma on se, että työsuhteet syntyvät lyhyiksi, koska käytännössä on käynyt niin, että ei kannata kulkea muutamaa kymmentä kilometriä. On helpompi olla, edullisempaa olla kotona.

Kysynkin: Vaikuttavatko tämänkaltaiset asiat meidän työllisyysasteeseemme? Pitäisikö meille synnyttää, niin kuin olemme täällä todenneet, senkaltainen yhteiskuntasopimus, jossa näitä eri osioita mietittäisiin? Hallitus velvoittaisi järjestöjä toimimaan niin, (Puhemies koputtaa) että työllisyysaste saataisiin nykyistä korkeammalle.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä tulevaisuudessakin tässä yhteiskunnassa.

Tähän kysymykseen, joka oli hyvin aiheellinen: Hallitushan on tehnyt toimenpiteitä, jotka kannustavat työntekijöitä etsimään, hakemaan ja ottamaan vastaan työtä vähän sen oman talousalueen ja työssäkäyntialueen ulkopuoleltakin. Tämä kaikki edellyttäisi sitä, että olisi sellaiset liikennejärjestelyt, tai jos ollaan kauempana, sellaiset asuntojärjestelyt, että se on käytännössä mahdollista. Mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi tässä suhteessa vähän saada uutta puhtia ja tavallaan sen työn vastaanottamista kannustaa paljon enempi ja taas sitten huolehtia siitä, että kun se otetaan vastaan, siellä voisi olla toimeentulon turvaavia työpaikkoja. Tässä meillä on työmaata. Meillä on avoimia työpaikkoja, meillä on hirveä määrä työttömiä, ja ne eivät kohtaa. Mitä tarvitaan? Alueellista ja ammatillista liikkuvuutta, ja sitä kautta meidän pitää tähän kysymykseen vastata.