Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Verotuksesta pitää nyt keskustella. Verotus on osa yhteiskunnallista valintaa ja ohjausta, ja se on hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Ei riitä, että verokeskustelua käyvät virkamiehet tai suurten yritysten johtajat. Myös eduskunnan lopullisena päättäjänä on tärkeää keskustella ja vaikuttaa verotukseen ajoissa. Verotuksen kehittämiselle tuo haasteita kiristyvä kansainvälinen verokilpailu, EU:n harmonisointi ja muun muassa väestön ikääntymisestä johtuva julkisten menojen kasvupaine. Kansallisista syistä verotuksen tärkein tavoite on edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä, talouskasvua sekä oikeudenmukaista tulonjakoa. Veropolitiikan keinoin voidaan vaikuttaa myös alueelliseen kehitykseen, kotimaiseen omistajuuteen ja perheiden kasvatustehtävän tukemiseen. Poliittisessa keskustelussa verotus ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen asetetaan usein vastakkain. Tämä vastakkainasettelu ei ole oikea, päinvastoin viisas verotuksen uudistaminen on edellytys työllisyyden paranemiselle, yrittäjyyden menestykselle ja talouden kasvulle ja siten julkisten peruspalvelujen rahoituksen turvaamiselle. Onnistunein esimerkki tällaisesta verotuksen uudistamisesta oli vuonna 1993 toteutettu pääoma- ja yhteisöverouudistus.

Lipposen hallitusten kausi on ollut suhteellisen passiivisen veropolitiikan aikaa. Linjana on ollut ripotella sinällään merkittävä veronkevennysvara lähinnä ansiotuloverotustaulukkoihin ja niihinkin tasapaksusti. Samalla välillistä verotusta, kuten liikennepolttoaineverotusta, on kiristetty. Kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttia jatkuvasti. Ensi vuonnakin 96 kuntaa, joissa asuu 1,6 miljoonaa ihmistä, joutuu veronkorotuksen kohteeksi. Yritysverokantaa on vastoin kansainvälistä kehitystä nostettu kahteen kertaan eikä sukupolvenvaihdosten verokohtelua ole helpotettu. Työnantajamaksua ei myöskään ole oleellisesti alennettu. Oikeudenmukaisuusnäkökulmasta ongelmallisinta on pienituloisten, työttömien, sairaiden ja esimerkiksi minimiäitiyspäivärahan varassa olevien ihmisten tilanne. Heidän verotuksensa ei ole juurikaan keventynyt, sillä he eivät ole saaneet hyväkseen pienituloisille kohdistunutta ansiotulovähennystä kunnallisverotuksessa.

Yhteenvetona voi todeta, että veropolitiikka ei ole riittävästi edistänyt työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Työryhmiä on asetettu nyt vasta vaalikauden lopulla. Kuitenkin työttömyys merkitsee julkiselle sektorille menetyksinä pankkituen verran vuosittain.

Tulevaisuuden suhteen on syytä olla realisti. Veronkevennysvaraa on seuraavalla vaalikaudella rajoitetusti. Siksi tärkeintä on priorisoida työn verotuksen alentaminen työllisyyttä edistävällä tavalla. Tämä toisi liikkumavaraa kaikkien tulonsaajien ja työryhmäraporteissa mainittujen huippuosaajienkin tuloverotuksen keventämiseen. On myönteistä, että molemmat äsken raporttinsa julkaisseet verotyöryhmät suosittelevat ansiotuloverotuksen keventämistä painottuen pienituloisille. Leppäsen työryhmä myös esitti työnantajamaksujen kohdennettuja alennuksia matalapalkkaisille ja piti sitä kustannustehokkaimpana veronalennustapana työllisyysvaikutusten kannalta.

Keskusta on esittänyt matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamista veronkevennysvarojen sisällä työvoiman kysynnän lisäämiseksi vuosittain kahdeksan viime vuoden ajan. Suomessa on todella liian vähän palvelualan työpaikkoja, ja rakennetyöttömyys erityisesti vähän koulutettujen naisten ja miesten keskuudessa on meillä poikkeuksellisen suuri. Vihdoinkin toivottavasti päästään epämääräisiä puheita pidemmälle. Asiantuntija-arvioiden mukaan jo ensi vuoden lopulla voitaisiin niin sanotun Vihriälän—Holmin-mallin pohjalta lähteä liikkeelle. Jo tieto siitä, että näin tullaan menettelemään, vaikuttaisi yritysten käyttäytymiseen lisäten työvoiman kysyntää. (Ed. I. Kanervan välihuuto)

Suomessa yritysten määrä, ed. I. Kanerva, vähenee jo toista vuotta peräjälkeen. Nyt yrittäjyyden vauhdittamiseksi tarvitaan nopeita toimia esimerkiksi sukupolvenvaihdosten verokohtelun huojentamiseksi ja arvonlisäverollisen toiminnan alarajan joustavoittamiseksi perusvähennysmallilla. Hallitusohjelmassa puhutaan Yrittäjyys-hankkeesta ja sukupolvenvaihdosten edistämisestä, mutta nämä ovat jäämässä puhalluksiksi.

Eniten julkisuudessa on keskusteltu Arvelan työryhmän mamoilemattomista esityksistä. Ne muodostavat verojärjestelmän sisäisen logiikan kannalta järkevän kokonaisuuden, jos pääongelmana pidetään kansainvälistä verokilpailua. Ne ovat edullisia yhteisvaikutukseltaan epäilemättä kansainvälisille suurille pörssiyhtiöille. Epäloogisinta työryhmän linjauksissa on kuitenkin se, että passiivista pääomatuloa — esimerkiksi korkotuloa tai vuokratuloa — suositaan verotuksessa selkeästi mutta yrittäjyyden verotusta eli aktiivista pääomatuloa verotettaisiin paljon nykyistä ankarammin. Epäloogista on myös se, että vierasta pääomaa suosittaisiin enemmän kuin omaa pääomaa. Tämä ei ole järkevä linja.

Keskustan mielestä yritysverotusta uudistettaessa tavallisen perhe- ja pienyrittäjien asemaa ei voida kiristää tavalla, jota valtiovarainministeriön asettaman Arvelan työryhmän esitykset osinkotulojen kahdenkertaisesta verottamisesta sellaisinaan merkitsisivät. Kysynkin ministeri Niinistöltä: Onko nyt yhtäkkiä pakko luopua vuonna 1990 luodusta ymmärtääkseni kaikkien mielestä hyvin toimineesta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, kuten asettamanne työryhmä esittää? Suomessa on kyllä eri selvitysten mukaan kilpailukykyä, mutta työttömyyden osalta olemme sijoittuneet huonosti.

Hallituksen veropolitiikan passiivisuuden huippu on autoverotus. Käytettyinä maahan tuotujen autojen verotus on muuttunut, mutta ei hallituksen esityksestä vaan tuomioistuimen esityksestä. Hallitus ei ole vieläkään saanut mitään lakiesitystä eduskuntaan, vaikka perustuslaki nimenomaan edellyttää, että verotus perustuu lakiin. Kysynkin ministeri Niinistöltä: Kuinka pitkälle sallitte tämän laittoman tilan jatkumisen? Autoverotusta pitää uudistaa nopeasti.

Kiinteistöverotus on nähty kasvavana, joskaan ei merkittävänä tulonlähteenä molemmissa raporteissa. Näin voi ollakin jossain määrin. Pitää kuitenkin muistaa, että vero voi lisätä muutoinkin kalliita asumiskustannuksia. Metsän puuston moninkertainen verottaminen ja maatalouden kustannusten lisääminen kiinteistöverotuksen kautta ei ole veroteknisesti perusteltua eikä asiallisesti hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Verokeskusteluun on aineksia nyt kosolti pöydällä. Nyt on aika arvioida niitä ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Verotus ei ole vain tekniikkaa vaan arvovalintaa paremman työllisyyden ja hyvinvoinnin puolesta.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Verotus ei ole mikään irrallisilmiö julkisen vallan toiminnassa. Se on kiinteässä sidonnaisuudessa luonnollisesti tulopuolen vastakohdan, menojen, kanssa. Veronalennuksista on turha puhua, ellei ymmärretä sitä, että veron määrä myöskin sanelee menojen määrän. Tätä kautta syntyy myöskin kiinteä yhteys velanottoon tai velanmaksuun. Velanotto on käytännössä tulevaisuuteen siirrettyä veronmaksuvelvollisuutta, velanmaksu taas vanhojen verosyntien takaisinmaksua.

Monesti verokeskustelua Suomessa käydään teemalla kokonaisveroasteesta, joka Suomessa jossain määrin poikkeaa eurooppalaisesta keskiarvosta. Me olemme ylempänä mutta alempana kuin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska. Kun veroasteesta vedetään johtopäätöksiä, toivon, että ymmärrettäisiin myöskin tilastollisen kokonaisveroasteen harhat. Tosiasiassa Suomen veroaste on kilpailukykyisempi kuin miltä näyttää.

Kun esimerkiksi keskustapuolue on viitannut siihen, että vuonna 95 veroaste Suomessa oli suunnilleen sama kuin nyt keskellä kaikkea lamaa, todellinen veroaste silloin oli lähes 70 prosenttia eli lähes 30 prosenttia korkeampi sen vuoksi, että siirrettiin veronmaksuvelvollisuutta ottamalla velkaa. (Eduskunnasta: Iiro Viinanen oli silloin!) — Väistämättömistä syistä, tarkoitin vain korjata tämän näköharhan. — Jos tänä päivänä vertaillaan Euroopan sisällä kokonaisveroasteen puitteissa, tapahtuu samanlaista: Muut velkaantuvat, Suomi ei velkaannu ainakaan samaan mittaan, mikä tietysti korjaa kauniimmaksi meidän todellisuuttamme. Toisaalta myöskin tulonsiirtoja maksetaan Suomessa suoraan, kun monissa maissa esimerkiksi perheitten kevyt verotus itse asiassa pohjautuu siihen, että meikäläisittäin lapsilisinä esiintyvät summat hyvitetään siellä verotuksen kautta, jolloin verotus näyttää kevyemmältä. Näin ollen päädytään siihen, että kokonaisveroasteen suhteen ei ole huomattavaa resurssia veronalennuksiin. Toinen resurssi löytyy kuitenkin painotusten puolelta.

Veromuotoja on, niin kuin veronmaksajat tosi hyvin tietävät, lukemattomia, ja niitten kesken voidaan tehdä uusia painotuksia. Myöskään dynamiikasta ei kannata hakea kovin paljon tulosta. Parhaimmillaankin verotuksen alentaminen voi dynaamisesti tuoda takaisin käsitykseni mukaan vain noin kolmanneksen, ehkä enintään neljänneksen. (Eduskunnasta: On toisenlaisiakin käsityksiä!) — On toisenlaisiakin käsityksiä, jotka säännöllisesti ovat johtaneet voimakkaaseen velkaantumiseen, jos niitä on lähdetty toteuttamaan.

Minkälaisia uudelleenpainotuksia sitten verotuksessa voisi olla? Kun lähtökohta on se, että veron maksaminen ei ole koskaan miellyttävää ja joka ainoa vero tuntuu hivenen suurelta, olisi tietysti oikeudenmukaista alentaa kaikkia veroja, Mutta kun resurssit ovat rajalliset, joudutaan tekemään valintoja. Silloin jokaisen veronalennuksen oheishyväksi olisi saavutettava jotain muutakin kuin vain sen epäoikeudenmukaisen, korkealta tuntuvan verotuksen alentuminen. Tämä tarkoittaa siis kokonaisuuden hyötyä, pääosin kansantalouden hyötyä, mutta sitä samaa on tavoiteltu esimerkiksi ympäristöhyötynäkökohdilla, työllisyyshyötynäkökohdilla tai kilpailukykynäkökohdilla, niin kuin viimeaikaisissa selvityksissä.

Olin kovin ilahtunut, kun itse asiassa ymmärsin ed. Ala-Nissilän ja näin oppositionkin käsityksen olevan, että ehdoton prioriteetti on annettava työn verotuksen alentamiseen. Näin ollen tässä tulee nyt taannehtiva tuki hallituksen seitsemän vuotta jatkuneelle ja siinä mielessä historialliselle kaudelle Suomessa. Seitsemänä vuonna on nimenomaan työtulojen verotusta alennettu.

Minkä vuoksi on arvioitu sillä tavalla, että juuri työtulojen verotuksesta saavutetaan sellaista kokonaishyötyä, jonka vuoksi painopisteen tulee olla siellä ja mielestäni tulee olla jatkossakin siellä? Totta kai tässä on kannustavuusnäkökohta. Kannustetaan työhön. Tässä on työllisyysnäkökohta. Luodaan helpommaksi palkata väkeä työhön, ainakin yritetään keventää tilannetta. Mutta tässä on myöskin dynaamisen yhteiskunnan kannalta ehkä kaikkein merkittävin tekijä, ja se on se, että kun me puhumme paljon osaamisesta, pitää puhua myöskin siitä, että tuota osaamista kannustetaan täyteen käyttöön. Se tarkoittaa myöskin sitä, että työstä on jäätävä jotain käteen. Se on se kannustin. Siitä, että käyttää täydellä teholla omaa osaamistaan, on myöskin palkittava. Osaamisyhteiskunnassa tämä ei ole vailla merkitystä oleva näkökulma. (Välihuuto) — Ja häntäkin on syytä kannustaa. Minä puhuinkin osaamisesta, en huippuosaamisesta vaan osaamisesta siinä hommassa, jossa kukin sattuu olemaan. Niin kuin me kaikki tiedämme, saman työn voi tehdä sama henkilö kovin kovin monella eri tavalla ja kovin kovin monella eri tuloksella riippuen vähän hänen motivaatiostaankin. Ehkä sen täällä salissakin joskus huomaa. (Ed. Pekkarinen: Ketä puhuja tarkoittaa?)

En halua puuttua yksityiskohtaisesti nyt esillä oleviin esityksiin, koska niiden yksityiskohdat selvästi tulevat puitaviksi seuraavassa hallitusohjelmapöydässä. Mutta tuo kikkailu, että nyt on kysymyksessä valtiovarainministeriön työryhmä ja että kysellään minulta, olenko todella sitä mieltä, niin teillähän oli myöskin asiantuntija tuossa työryhmässä. (Ed. Ala-Nissilä: Ei!) — Oli. Henkilökohtaisesti huolehdin, että sama joukko, joka aikanaan valmisteli tuon kehumanne verouudistuksen, olisi nytkin koolla miettimässä, mitä juuri tämä päivä siinä vaatii, ja ymmärsin, että ainakin jotkut nimet siellä varsin hyvin tyydyttivät keskustaa työryhmän jäseninä. Työryhmän kokoonpanon tasapuolisuudesta ei ole koskaan aikaisemmin ollut pienintäkään keskustelua. (Ed. Pekkarinen: Ei meiltä kysytty!) — Ei juuri teiltä, ed. Pekkarinen, kylläkään. Pitäisikö teiltä kysyä kaikki? — Joka tapauksessa sama joukko teki nyt työtä, ja se on avoimella pöydällä harkittavana. Työryhmä ei ollut siinä mielessä valtiovarainministeriönkään, sieltä oli vain yksi edustaja, puheenjohtaja, kuten siinä viime työryhmässäkin kymmenen vuotta sitten.

Toivoisin, että näitten työryhmien työn vuoksi kuitenkin päädyttäisiin jo tässä vaiheessa yhteen selvään signaaliin oikein yhteisesti, ja se olisi se, että kaikki ne, jotka kuvittelevat olevansa seuraavaa hallitusohjelmaa sorvaamassa ja näin tekemässä veroratkaisuja, voisivat ilmoittaa, että riippumatta siitä, tehdäänkö joitain ratkaisuja tai minkälaisia ne ovat liittyen elinkeinoelämään, niin niitten voimaanpanossa toteutettaisiin sellaista fair play -periaatetta, ettei kenenkään tarvitse nyt ruveta spekuloimaan etukäteen mahdollisen muutoksen vaikutuksia. Tällainen spekulointi on jo alkanut, ja niin kuin me tiedämme, kaikki veromuutokset ovat aina johtaneet sellaiseen ja pahimmillaan niin, että joku potkaisee itseään nilkkaan etuajassa tekemällä suoranaisia virhespekulointeja.

Toinen minusta selkeä sanoma yritysverotuksen puolella pitäisi olla sen, että kun puhutaan kansainvälisestä kilpailukyvystä, Suomen intressissä on saattaa kansainväliset arvioinnit myöskin tasavertaiselle pohjalle ja tämä tarkoittaisi sitä, että veropohja harmonisoitaisiin Euroopassa mahdollisimman pitkälle ja että Suomi toimisi, niin kuin nytkin on toiminut, tarmokkaasti tämän päämäärän saavuttamiseksi. Luulen, että se sinänsä jo osoittaisi Suomen verojärjestelmän ehkä nykyistä puhdasta numeerista vertailua kilpailukykyisemmäksi ja joka tapauksessa säästäisi aikaa, vaivaa ja spekulointeja niin byrokraateilta kuin elinkeinoelämältäkin. Juuri veropohja olisi tärkeä harmonisoida, sen sijaan ei veroastetta, joka pitäisi säilyttää (Puhemies koputtaa) sisäisen kilpailun keinona.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Verotuskeskustelussa on äänekkäimmin yleensä esillä suurituloisten niin sanottujen avainhenkilöiden ja pääomatulojen verotuksen edelleen alentaminen. Vähemmälle tässä keskustelussa tahtoo jäädä koko ajan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma. Verovaroilla tuotetut julkiset palveluthan ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta, jolla pyritään parantamaan pienituloisten asemaa.

Mutta Suomessa on selkeästi olemassa köyhyysloukku, josta vähän tuossa keskustelun aikana välihuudeltiin. Nimittäin köyhyysrajalla elävien ihmisten, jotka elävät asumistuen ja toimeentulotuen varassa, yritys parantaa asemaansa matalapalkkaisilla pätkätöillä johtaa sosiaaliturvan ja -tukien sekä verotuksen yhteisvaikutuksella siihen, että jäljelle jää enintään työn ilo, kun asumistukea ym. leikataan pienen lisätyötulon vuoksi. Eli suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole taloudellista kannustinta ihmisille pätkätöiden tai lisäansioiden hankkimiseen, kuten Leppäsen työryhmä ihan oikein toteaa, koska käytännön elävässä elämässä tästä työhalukkuudesta rangaistaan viemällä tämä työnteolla saatu tulojen kasvu pois. Tuloloukkuun keskeisesti vaikuttaa se, että osa joidenkin perheiden tulonmuodostuksesta tulee meillä yleisestä asumistuesta. Tulisi vihdoin hyväksyä tietyn suuruisten lisätulojen hankinta ilman, että sosiaaliturvaetuuksia leikataan.

Leppäsen työryhmän esityksissä on hyvin mukana myös matalapalkkaisiin kohdistuva työvoimakustannusten huojennus. Sillä tuettaisiin käsitykseni mukaan kyllä työllisyyden parantumista.

Samanlainen vaikutus on niin ikään jyrkän porrastuksen loiventamisella arvonlisäverossa. Sinänsä oli erittäin vahingollista, että Suomen eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan yksimielinen tahto muun muassa Suomen osallistumisesta EU:n käynnistämään palvelualojen arvonlisäveron alennuskokeiluun törmäsi valtiovarainministeriin tässä hiljattain. Nyt erittäin tärkeätä olisi juuri palvelujen työllisyyden kannalta alv-keskustelu. Tällä olisi muun muassa Itä- ja Pohjois-Suomen matkailuun aivan selkeitä konkreettisia vaikutuksia.

Minusta on nyt hyvä, että meillä on hyviä pohjatöitä käydä poliittista keskustelua verotuksen painopisteistä jo senkin takia, että siellä on muun muassa erittäin hyviä esityksiä muun muassa alennusten kohdistamisesta työnantajille muun muassa muistaakseni esimerkiksi vakavasti syrjäytyneiden erityisryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien, osalta, heitä työllistävien työnantajien maksuihin. Nyt tarvitaan tällaista täsmätyötä myöskin verotuksessa ja juuri syrjäytymisen vastaisessa toiminnassa myös.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee verotyöryhmiin, jotka ovat mietintöjään antaneet, niin oma käsitykseni on se, että Leppäsen työryhmä antoi paljon monipuolisemman, kattavamman, esityksen kuin Arvelan työryhmä. Arvelan työryhmä kovasti korosti veroneutraliteettia ja kansainvälistä kilpailukykyä, ja kuitenkin minusta on yksi asia, jonka suhteen verotus ei saisi olla neutraali, eli työllisyys ja yritteliäisyys, koska mitä paremmin työllisyyttä ja myöskin yksityistä yritteliäisyyttä ja perheyrittäjyyttä saadaan edistettyä, sitä paremmin myöskin hyvinvointivaltion rahoitus voidaan taata.

Asiasta, josta haluaisin kuulla myöskin ministeri Niinistön mielipiteen, koskee sitä, että esimerkiksi Arvelan työryhmässä oli esillä se, että yrittäjätulon ja palkkatulon verotusta pitäisi saada lähennettyä toisiaan. Itse ajattelen niin, että se, joka ryhtyy yrittäjäksi, ottaa riskin, työllistää muita ihmisiä, maksaa itse oman sosiaaliturvansa, joten häntä pitäisi myöskin palkita tästä asiasta. Näen niin, että välttämättä tavoitteena ei pitäisikään olla sen, että palkkatulon ja omistajayrittäjän tulon verotus olisi hyvin sama, vaan yrittäjällä pitäisi olla kannustimia. Tästä näkökulmasta näen hyvin ongelmallisena sen ehdotuksen, mikä Arvelan työryhmässä esitettiin, että yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luovutaan tyystin, jolloin se kyllä rokottaisi pieniä osakeyhtiöitä ja perheyrityksiä. Arvelan työryhmä aika paljon ajatteli tätä asiaa vain kansainvälisesti omistettujen suuryritysten näkökulmasta.

Sekin oli minusta siinä Arvelan työryhmässä erikoista, että se ehdotti siirtymistä tavallaan laidasta toiseen laitaan. Nyt, kun meillä on ollut tietysti osinkojen verotuksen näkökulmasta hyvin suotuisa järjestelmä, niin se esitti siirtymistä täysin puhtaaseen, klassiseen osinkoverotusjärjestelmään, jota sitäkään ei ole käytössä kuin ihan muutamassa maassa maapallolla. Mielestäni tämmöiset kompromissimallit tässä varmasti olisivat parempia.

Mutta kaiken kaikkiaan en kyllä näe suurta tarvetta, että tätä hyvin toiminutta yritysten verotusjärjestelmää ylipäätään pitäisi lähteä muuttamaan. Sehän on tuottanut verotuloja erittäin hyvin myöskin valtiolle ja kunnille.

Toinen asia, mikä minusta Leppäsen työryhmässä oli hyvin huomioitu, oli työnantajamaksujen alentamisen tarve niin, että se kohdentuisi vähemmän osaavaa työvoimaa työllistäviin palveluyrityksiin, suorittavaan palvelutyöhön elikkä matalan tuottavuuden työhön, siis että työnantajamaksuja juuri sinne kohdistetusti voitaisiin alentaa huomattavasti. Ongelmahan meillä on juuri se, että työttömiä ovat ne ihmiset, jotka ovat vähemmän koulutettuja, ja tarvittaisiin tälle puolelle kannustimia. Oli erittäin hyvä kuulla, että myöskin sosialidemokraattien puolella tälle asialle, samoin kuin arvonlisäverollisen toiminnan alarajan joustavoittamiselle, on kannatusta.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Todella aloite tästä keskustelusta on paikallaan ja ajankohtainen johtuen näiden kahden työryhmän esityksistä. Minä uskon, että kaikki olemme samaa mieltä siitä, että Suomessa keskeinen haaste tulevalle hallitukselle on se, millä tavalla varmistetaan, että Suomen verotus on kilpailukykyinen, ja toisaalta se, että meillä se tuottaa riittävästi hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tuottamiseksi ja varmistamiseksi. Minä uskon, että näihin haasteisiin meillä on keskeisesti painetta johtuen sekä alkoholiverotuksen että autoverotuksen harmonisointitarpeista, jotka tulevat, mutta myös työn verotuksen saattamisesta tasolle, joka varmistaa sen, että työn hinta meillä on kilpailukykyinen. Kun meidän järjestelmässämme työn hinnassa verotus on hyvin keskeinen sosiaaliturvamaksuasioiden puitteissa, niin tämän takia tämä edellyttää kyllä todella sitä, että jatketaan sellaista toimintamallia, joka nyt on todettu. Eli Lipposen hallituksen ohjelmassahan on nyt toteutettu jo lähes 16 miljardin veronkevennykset ja nimenomaan tätä kautta varmistettu suomalaisen työn kilpailukykyä.

Arvoisa puhemies! Kaksi havaintoa näihin keskusteluihin:

Ensimmäinen niistä on se, että yritysverotuksen osalta, jossa on todettu, että Suomi on menestynyt hyvin tällä 93 tehdyllä mallilla, jossa sekä verottaja on ollut tyytyväinen että myöskin yritykset ovat olleet tyytyväisiä, niin tuntuu oudolta, että tätä mallia halutaan nyt lähteä ajamaan alas. Minun mielestäni on tärkeää, että me voimme olla yhtä itsepäisiä kuin autoverotuksen osalta tässä siinä suhteessa, että voisimme itsenäisesti kansallisesti hoitaa asioita niin, että näiden suurten kansainvälisten pörssiyhtiöiden osalta tämä kahdenkertainen osinkotuloverotus, jos tarvitaan, toteutetaan, mutta kotimaiset osakeyhtiöt voitaisiin jättää tämän ulkopuolelle. Silloin varmistettaisiin yrittämisen kannukset ja myöskin yrittämisen motivaatio. Meillä valtaosa tosiaan pienistä yrityksistä joutuisi merkittävän veron kiristämisen kohteeksi, mikäli tämä esitys tällä tavalla toteutuisi.

Yksi sellainen keskeinen asia, mihin ed. Rajamäki viittasi, on palvelualan kysymykset. Siellä nostaisin erityisesti esille oikeudenmukaisuusnäkökulman, joka liittyy ravintolaruokailun ja siihen liittyvän arvonlisäveron ja toisaalta kaupasta myytävän ruuan arvonlisäveron eroon. Jos meillä halutaan panostaa siihen, että Suomi ei edelleen vahvista asemaansa itsepalveluyhteiskuntana, vaan pyrkii hyötymään siitä, että työllisyyttä nimenomaan palvelualoilla kehitetään, niin olisi varmasti tarpeen ottaa tämä asia aivan erityiseen kohteluun. On syytä huomioida, että ravintolasektorilla esimerkiksi työllisyys suhteessa kauppaan on viisin—kuusinkertainen.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ed. Rajamäki, tästä EU:n koekäytöstä koskien palvelualojen arvonlisäveroa joudun toteamaan, että sitä on hyvin rajallisesti käytetty, koska ne, jotka ottivat sen käyttöön, ovat törmänneet mäkeen. Ei ole tapahtunut odotettua työllisyyden kehittymistä. En ole kenenkään kohdalla kuullut. Sitä paitsi Suomessa on käytössä eräänlainen arvonlisäveron kevennysmalli, niin kuin kaikki tiedämme, joka on paljon laaja-alaisempi.

Mutta erityisesti keskustan puheenvuorot kyllä panevat nyt ajattelemaan. Seitsemän vuotta te olette täällä moittineet hallitusta siitä, että ruokitaan vain suurituloisia, heidän verotustaan vain kevennetään. Jos te katsotte verotilastoja — minä en ota mitään arvoarvostelmaa tässä — te nyt nimenomaan puolustatte sitä, että varsin suuria tuloja voi saada alle 30 prosentin verotuksella. Tässä herää väistämättä kysymys, voiko saman suupalan sekä oksentaa että tyytyväisenä niellä. Te lähestytte tätä asiaa riippuen kuulijakunnasta (Puhemies koputtaa) aivan päinvastaisilla tavoilla.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Verotukselle voidaan asettaa monia eri tavoitteita. Vasemmistoliitto korostaa, että verotuksen keskeinen tehtävä on hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaaminen. Sitä tarvitaan, että kansalainen arjen eri tilanteissa saisi parhaat mahdolliset palvelut riippumatta senhetkisestä tulotasostaan. Hyvinvointivaltio antaa turvan lapsuudessa, se kouluttaa, se auttaa sairauden sattuessa, ja takaa myös vanhuuden turvan.

Yritysten on kannettava osavastuunsa hyvinvointivaltion ylläpitämisessä. Me vasemmistoliitossa emme voi hyväksyä sitä, että yritysverotuksen kokonaistasoa alennettaisiin nykytilanteessa. On syytä muistaa, että verotuksen ohella monilla muilla keinoilla, kuten osaavilla työntekijöillä ja toimivalla yhteiskunnalla turvataan yritystemme menestyminen.

Yritysverotuksemme on tällä hetkellä myös kansainvälisesti kilpailukykyinen. Siksi minua ei tältä istumalta saa uskomaan, että olisi tarvetta alentaa yhteisövero 29 prosentista 25 prosenttiin, kuten Arvelan toimikunta esittää.

Osinkotulojen verotus on meillä kansainvälisesti vertaillen alhaisella tasolla. Sillä puolella on mahdollista lisätä valtion tuloja. Nykyinen tilanne, jossa miljoonien eurojen osinko- ja pääomatulojen saajilla on alhaisempi veroprosentti kuin palkansaajilla, on yksinkertaisesti kestämätön. Siksi vasemmistoliitto vaatii luopumista yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Sehän on jo merkinnyt erityisesti alhaista osinkojen verotusta. Verottamalla osinkotuloja nykyistä enemmän saamme myös lisärahoitusta palveluihin. Tärkeää on säilyttää myös yhteisöverotuksessa ja omaisuustuloverotuksessa mahdollisimman laaja pohja, sillä se takaa riittävän verokertymän.

Vasemmistoliitto korostaa, että verotuksen tulee olla oikeudenmukaista. Sen vuoksi on perusteltua, että suurituloisimmat maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan veroina. Sen sijaan on paikallaan alentaa sitä työllistämiskynnystä, joka koostuu palkkaveroista ja työnantajamaksuista, jotta yhä useampi vähäisemmän koulutuksen saanut pitkäaikaistyötönkin saisi töitä.

Olen pannut merkille, että keskustassa haikaillaan takaisin puolisoiden yhteisverotuksen suuntaan. (Ed. Ala-Nissilä: Ei pidä paikkaansa!) Siitä kuitenkin luovuttiin, jotta naisille turvattaisiin tasavertainen osallistuminen työelämään eikä esimerkiksi lastenhoidon jälkeen työelämään olisi lähes kannattamatonta palata, niin kuin yhteisverotuksen aikana oli. (Ed. Väistö: Se on eri asia! — Ed. Ala-Nissilä: Ne ongelmat on ratkaistava sosiaalipolitiikalla!) Vasemmistoliitto ei kannata paluuta sellaiseen verojärjestelmään, joka kannustaisi naisia jäämään kotiin ja estäisi paluuta työelämään. Sen sijaan perheitä on syytä tukea suurilla tulonsiirroilla. Maailman yhdentyessä verojärjestelmään kohdistuu paineita, mikä on selvää ja nähtävissä, ja ne on otettava huomioon. Niiden edessä ei kuitenkaan ole syytä antautua ehdoitta. Pidämme tärkeänä, että Suomen hallitus toimii Euroopan unionissa päättäväisesti niin, että maiden välinen kilpailu kohtuuttoman alhaisilla veroilla voidaan välttää.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen ministeri Niinistön näkemykseen, että tässä hyvissä ajoin ennen vaaleja puolueiden pitäisi antaa signaalinsa siitä veropoliittisesta linjasta, mitä ne haluavat mahdollisesti päästessään hallitusneuvotteluihin tuoda esiin ja ajaa sitten tulevassa hallituksessa. Mutta täytyy tunnustaa, että olen pettynyt siihen, että te, ministeri Niinistö, ette tähän keskusteluun tuo uusia elementtejä, jotka koskevat työllisyyttä. Olette toistanut useampaan otteeseen tämän veronkevennysaspektin, ja sitähän kukaan ei väitä, ettei myös veronkevennyksillä työverotuksen osalta ole ollut merkitystä työllisyyden paranemisen kannalta, mutta toki suhdannetekijät ovat olleet tässä asiassa merkittävämpiä. Mutta mitä nyt tulee tähän tilanteeseen, jossa kansainvälinen talous on epävarmassa tilanteessa, niin totta kai olisi erittäin mielenkiintoista kuulla valtiovarainministerin näkemys siitä, millaista veropolitiikkaa juuri työverotuksen osalta Suomen kannattaisi lähivuosina noudattaa, koska tämä epävarmuus saattaa johtaa toisaalta siihen, että ruokimme lamaa veropoliittisilla päätöksillä, mutta totta kai ongelmaksi voi muodostua se, jos valtionvelka lähtee kasvuun, ja siitä on huonoja kokemuksia 90-luvun alkupuolelta.

Mitä sitten tulee verotuksen rakenteellisiin ratkaisuihin ja siihen, mihin niillä sitten lopulta pitäisi pyrkiä, itse ainakin olen samaa mieltä kuin pääministeri siitä asiasta, minkä hän ainakin juhlapuheessaan on tuonut nyt ilmi, että Suomessa on liian vähän pienyrityksiä, ja tähän minusta liittyy myös se huoli, mitä ed. Rajamäki kantoi palvelualan yritysten osalta ja matalapalkkaisten alojen osalta. Katsoisin kyllä, että on hyvin tärkeää kehittää niitä veroratkaisuja, joilla sitten matalapalkkaisten alojen työn kannustinloukkuongelmaa pystytään vähentämään. Työtä kannustinloukun vähentämiseksi pitää jatkaa ja siinä tietysti koko veroasteikko ottaa huomioon. Mutta Suomen elinkeinorakenteen kannalta pienyritysten ja palveluyritysten vähäinen määrä on ongelma ihan sitten suhdannekehityksenkin kannalta.

Mitä sitten tulee näihin vihreiden lempilapsiin, arvoisa puhemies, korostaisin kyllä tässä yhteydessä sitä, että EU:n pitää pyrkiä kehittämään ympäristöveroihin erityisesti energiaverotuksen puolelle minimiverokannat. Tosin tuloksia näistä neuvotteluista on tullut erittäin heikosti. Painotan sitä, että Suomessa energia- ja jäteverotuksen kehittäminen on avainasemassa. Nyt, ministeri Niinistö, teillä on mainio mahdollisuus, kun meillä on pöydällä myös vihreiden ehdotus jäteverotuksen kehittämisestä ja lisäämisestä, tulla tukemaan meitä. Näin saamme turvatuiksi veropohjaa ja mahdollisia muita ratkaisuja. Voimme rahoittaa niitä jäteverotusta edelleenkehittämällä. (Puhemies koputtaa)

Kiinnitän, arvoisa puhemies, vielä huomiota siihen, että eduskunnan tavoite siitä, että työsuhdelipun verokevennys olisi toteutettu ensi vuoden verotuksessa, ei ole tullut hallituksen esityksenä eduskunnalle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä luulen, että verokeskustelu tulee vaalien alla varsin mielenkiintoiseksi varsinkin sen jälkeen, kun hallitus on omissa budjettiesityksissään osoittanut, mikä on hallituspuolueitten veropoliittinen linja. Vihreä liitto on antanut oman vaihtoehtobudjettinsa, jossa on myöskin veropoliittisia ratkaisuja. Kristillisdemokraatit ovat antaneet ja keskusta on antanut, ja näin voidaan näitä linjoja verrata toisiinsa. Meillä on sellainen mielestäni selkeä linja, joka voi tuntua naiivilta, kun sanomme, että haluamme verottaa ankarasti sitä, mitä yhteiskunta ei tarvitse, ja lievästi sitä, mitä yhteiskunta tarvitsee. Tämän me olemme varastaneet Bondevik I:n hallitusohjelmasta, näin oli selkeästi sanottu, mutta se oli niin hyvin sanottu, että haluamme myöskin noudattaa sitä.

Mitä tämä yhteiskunta tarvitsee? Se tarvitsee yrittäjyyttä, koska yrittäjyys luo työllisyyttä. Sen takia voimme jo tässä vaiheessa sanoa, että Arvelan esityksessä osinkoveron hyvitysjärjestelmän poistaminen muilta yhtiöiltä kuin pörssiyhtiöiltä on erittäin kovaa myrkkyä yrittäjyydelle. Perheyritykset elävät siitä tulosta, jonka ne yrityksestä saavat, joko työtulona tai osinkona, ja jos siinä verotus nousee 43,75 prosenttiin 29:stä, niin jokainen tietää, että tämä on paha asia, joka vaikuttaa työllisyyteen. Me olemme valmiit työtuloveroa alentamaan, mutta pidämme kyllä kiinni siitä, että veroaste pysyy niin korkeana, että me pystymme rahoittamaan niitä tärkeitä yhteiskuntapalveluja, mitä kansalaiset kohtuudella voivat toivoa.

Olen ministeri Niinistön kanssa täysin samaa mieltä, että Suomen verotus on kilpailukykyinen, eikä pidä katsoa yksinomaan kokonaisveroastetta suhteutettuna bruttokansantuloon, koska on, aivan niin kuin aikaisemmin todettiin, suuri merkitys sillä, menevätkö tulonsiirrot kansalaisille suorina tulonsiirtoina vai verotuksen kautta. Jos ne menevät verotuksen kautta, niin veroaste alenee. Jos ne menevät verotuksen kautta, silloin ne, joilla ei ole tuloa, eivät myöskään niitä saa, mutta jos ne menevät puhtaasti tulonsiirtona, niin silloin myöskin ne, joilla ei ole tuloja, niitä saavat.

Kun sanoin, että olemme valmiit verottamaan ankarasti sellaista, mitä yhteiskunta ei tarvitse, niin siitä syystä me olemme esittäneet ylimääräistä, ankarampaa veroa lähinnä keinotteluluonteisista pääomatuloista. Me olemme myöskin saasteveroja lisäämässä eri muodoissa.

Vielä totean, että tämä linja on kestävä ja on kansakunnalle aivan välttämätön.

Ola  Rosendahl  /r:

Värderade fru talman! Välfärden i ett åldrande samhälle förutsätter en fortsatt ekonomisk tillväxt genom full sysselsättning och produktivitetsökning. Beskattningen behöver anpassas till den målsättningen. Beskattningen har givetvis också en inkomstfördelande roll. Det kan inte vara riktigt att stora vinster och förmögenheter nästan helt kan undandras skatt medan små förvärvsinkomster och pensioner beskattas högt.

En harmonisering av beskattningen inom EU ställer vår beskattning inför många krav på anpassning. Dessa är dock sällan entydiga och det finns ingen orsak att fjäska i väg i förtid, utan vi bör se tiden an om vad som blir bäst oss.

Vi har till en viss grad ett skattesystem och ett socialskydd som gör att det lönar sig att leva på bidrag i stället för att arbeta därför att progressiviteten i vår inkomstbeskattning är en av de strängaste i Europa. Det är därför ett måste att minska skattekilen och då i första hand för lågt utbildade äldre arbetstagare, som mest berörs av den strukturella arbetslösheten. Men det är klart att marginalskatten som helhet behöver åtgärdas, så att också andra än inskomsttagarna med de högsta och lägsta inkomsterna får mera i handen.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyyttä on kannustettava. Pienyrittäjien verotuksesta ei voi muokata samanlaista kuin suuromistajien, vaan verotuksen lähtökohtana on oltava, että yrittäjä pystyy työllistämään itsensä ohella muita. Pienyrittäjän on voitava investoida pääomansa yritykseen riskipääomana ilman, että häneen kohdistuu kaksinkertainen verotus. Ei ole hyväksyttävää, että yhtiö ensin maksaa veroa voitosta ja sitten osakkaita verotetaan samasta voitosta.

Jos esitys osinkojen verotuksesta toteutuu, yrittäjistä tulisi jälleen pankeista riippuvaisia riskirahoituksen suhteen. (Ed. Ala-Nissilä: Aivan oikein!) Yritysten kaksinkertainen verotus johtaa siihen, että kotimainen omistaminen vaikeutuu ja yrittäjät ovat pakotettuja myymään yrityksensä ulkomaille ja sitten mahdollisesti aloittamaan palkkatyön yrityksessä.

I förhållandet till bnp avkastar vår arvsskatt mera än i de flesta andra EU-länder. Det finns därför ingen anledning att höja arvs- och gåvoskatten, men små arvslotter borde däremot befrias från skatt genom höjda avdrag för make och barn. Vid generationsskifte i familjeföretag är det viktigt att återställa värderingsreglerna till dem som tillämpades före 1993. Grunden för lättnaderna är att företagstillgångarna är bundna i rörelsen och kan inte fritt disponeras av företagaren.

Förslaget att kompensera kommunerna med möjlighet att ta ut konfiskatoriska fastighetsskatter är inte heller väl genomtänkt till den del dessa inte finansierar den service som kommunerna ger fastigheterna. Små fastigheter, egnahem och bostäder skulle drabbas medan stora aktieförmögenheter helt skulle befrias från förmögenhetsskatt. Den kommunala fastighetsskatten och det uppskattade bruttovärdet utan avdrag för lån är en orättvis skatt som driver upp de redan höga boendekostnaderna som senare i sin tur måste stödas med statsmedel.

För skogsmarken skulle fastighetsskatten inte avkasta mera än vad det skulle kosta att på nytt värdera och klassificera skogarna när man nu helt har frångått arealbeskattningen av skogsmarken och gått över till att beskatta virkesförsäljningen.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen yhdessä ministeri Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että kovin suuriin kokonaisverorasitteen kevennyksiin ei näköpiirissä olevassa, läheisessä tulevaisuudessa ole edellytyksiä eikä varaa. Yksinomaan jo kansakunnan ikääntyminen pitää siitä huolen, että tuon realiteetin kanssa eletään varmasti pitkälle myös seuraavalla vaalikaudella.

Mitä tulee siihen, mitä Lipposen hallitukset ovat verotuksessa tehneet, olen eri mieltä ministerin kanssa siitä, kuinka oikeudenmukaisesti eri tulotasoilla viime vuosien aikaan tehdyt veroratkaisut ovat eri kansalaisia kohdelleet. Kun 10 000 euron vuositulon kohdalla kevennys on näiden kahdeksan vuoden aikaan ollut 745 euroa vuodessa, on 100 000 euron vuositulon kohdalla kevennys ollut 5 777 euroa vuodessa (Ed. Zyskowicz: Suhteessa pienempi!) eli noin 50 000 markan kuukausituloinen on saanut kuukaudessa noin 3 000 markan suuruisen veronkevennyksen näiden vuosien aikaan samaan aikaan, kun pienituloisemman kohdalla kysymys on todella radikaalisti pienemmästä summasta. Muutoin tämä vielä menisi, mutta kun samaan aikaan erilaiset sosiaaliturvan leikkaukset, julkisten palveluiden leikkaukset, ovat kuitenkin selvästi kohdistuneet pienituloisimpiin, tässä yhteydessä verotus ja sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaukset ovat muodostaneet kokonaisuuden, joka on yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sosiaalisesti meidän mielestämme selvästi väärin.

Mitä tulee niihin ratkaisuihin, joita lähiaikoina verotuksessa kuitenkin aika lailla tämän olemassa olevan muotin puitteissa on tehtävä, yhdyn täällä esitettyihin puheenvuoroihin siitä, että kyllä työllistämisen edellytysten parantamisen pitää olla yksi yhteinen, keskeinen nimittäjä niille toimille, mitä tässä tilanteessa tarvitaan. Totta kai myöskin verotuksen normaalin tasaustarpeen tai tasausefektin on oltava kunniassa jatkossa.

Erityisesti kavahdin kuitenkin sitä kommenttia, minkä Niinistö omassa puheenvuorossaan sanoi, kun hän sanoi, että on vääriä signaaleja annettu keskustan suunnalta, kun me olemme puhuneet yrittäjyyden puolesta, me olemme puhuneet yrittäjyyden puolesta. Sen sijaan, että tässä tilanteessa tavallisten omistajayrittäjien, perheyrittäjien, verotusta kiristettäisiin, on monia seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, että sitä pitäisi päinvastoin keventää esimerkiksi sukupolvenvaihdoksiin liittyvien veroratkaisujen osalta. Mitä tulee taas siihen Arvelan esitykseen osinkotulojen verotuksen kiristämisestä, tässä asiassa olen henkilökohtaisesti pörssiyhtiöitten osalta aika pitkälti sitä samaa mieltä, mitä ed. Kantalainen täällä on. Minusta ei ole mahdoton asia se, etteikö suuren pörssiyhtiön osakkeita omistava, niistä osinkotuloa saava henkilö voisi itsekin maksaa jonkin prosentin siitä osinkotulosta veroa, minkä osingon hän saa. Mutta tämä pitää, arvoisa puhemies, tarkasti eriyttää nimenomaan henkilöyhtiöitten ja perheyhtiöitten verotuksen kiristämisestä, sitä ei saa sallia. Minä uskon, että löytyy järjestelyjä, joilla asia hoidetaan niin, että perheyrittäjyyden edellytykset paranevat mieluummin kuin heikkenevät.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Pari kolme kommenttia. Ensinnäkin sekä kokoomukselle että keskustalle: Jos oikein hölmösti haluaa tässä veroasiassa edetä, niin se tapahtuu sillä tavalla, että näitten kahden virkamiestyöryhmän työstä kohta kohdalta ammutaan alas yksittäin ja päädytään todelliseen pattitilanteeseen. Siihen pitäisi suhtautua nyt tässä vaiheessa sillä tavalla, että ne ovat tehneet työnsä, antaneet ajantasaista tietoa meidän käyttöömme, ja se on hyvä pohja poliittiseen valmisteluun. Suurin haaste verotuksessa tällä hetkellä on löytää verotuksen väylä, jossa samanaikaisesti toteutuu julkisen sektorin toimintojen rahoitus, että se pelaa, siis palveluitten rahoitus ja tulonsiirtojen rahoitus ennen kaikkea, ja toisaalta verorakenteen kehittäminen voi tulla entistä paremmin työllisyyttä tukevaksi. Tämä on aikamoinen Gordionin solmu, ja siinä kyllä Aleksanterin miekkaa varmasti tarvitaan.

Kyse on myöskin talouden näkymästä, sen etenemisestä, mutta samalla ihan poliittisista arvovalinnoista. Arvovalintoihin kuuluu työllisyyspainotus. Se tarkoittaa minusta sitä, että on olemassa työverotuksen alentamisen paine, mutta pelivara on verotuksessa tällä näkymällä huomattavan niukka, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään valtaviin riskinottoihin, siis sen kaltaisiin riskeihin, että verotuksen keventämisellä aiottaisiin pakkoleikata palveluita, tulonsiirtoja tai jopa siihen, että jouduttaisiin hätäpäissään palaamaan kireämmän verotuksen tielle.

Pääomaverotus on oma lukunsa. Kannattaa todella varoa nyt naulaamasta kiinni kantoja sillä tavalla kuin esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja on tehnyt, että tuleva yhteistyökin on kiinni jostain yhdestä yrityspääomaverotukseen liittyvästä kohdasta.

Arvonlisäverotus on iso potti, sehän on kolmannes kaikista verotuloista. Uskon, että siellä lähinnä palveluitten alv on sellainen, josta kannattaa lähteä keskustelemaan, koska se on lähinnä työllisyysvetoisuutta.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, yleinen johtopäätös siis mielestäni on nyt se, että liikkumavara on rajallinen, mutta arvovalintoja tulee tehdä. Toivon, että kaikki puolueet siltä pohjalta kertovat kantansa sitten, kun työ sopivasti ennen eduskuntavaaleja on kunkin taholla tehty.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri raporttinsa jättäneiden kahden verotyöryhmän työn tarkoituksena oli pohtia Suomen verojärjestelmän kehittämistä ja tuottaa materiaalia verojärjestelmämme perusteellisempaa uudistamista varten. Työryhmien lähtökohdat olivat hyvin erilaiset. Niin sanottu Arvelan työryhmä tarkasteli verotuksen kehittämistä kansainvälisestä kilpailunäkökulmasta, kun taas talousneuvoston työryhmällä painotus oli hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksessa ja työllisyyden edistämisessä.

Verojärjestelmän uudistamisessa etenkin kokonaisuuden hallitseminen on erityisen haasteellinen tehtävä. Vaikka yksittäisistä pienistä yksityiskohdista väitteleminen onkin ehkä poliittisesti palkitsevampaa, olisi myös poliittisessa päätöksenteossa kyettävä tarkastelemaan verotusta yhtenä suurena kokonaisuutena. Tätä kokonaisuutta voisi kaiketi kuvailla vaikka ketjuna. Ketjun toisessa päässä on jatkuvasti yhä avoimemmaksi muuttuva kansainvälistyvä verotusympäristö. Toisessa ääripäässä ovat yksittäiset suomalaiset ihmiset, jotka ovat verojärjestelmässä toisaalta maksajan ja toisaalta saajan asemassa. Näiden väliin sijoittuvat Suomen valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Ketjun jokaisen lenkin toimivuus ja lenkkien välisten yhtymäkohtien yhteensopivuus on edellytys sille, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti ja hyvin. Jos jokin lenkki ei kestä tai jokin yhtymäkohta hiertää, ongelmat heijastuvat välittömästi myös muualle.

Kansainvälistymisen myötä verokilpailu varsinkin herkimmin liikkuvista tuotantotekijöistä eli yrityksistä, pääomista ja korkeasti koulutetuista asiantuntijoita on kovenemassa entisestään. Verokilpailu muuttunee Suomen kannalta nykyistä paljon konkreettisemmaksi jo vuonna 2004, kun Euroopan unioni laajenee. Jos erot Suomen ja muiden maiden yritys-, pääoma- ja henkilöverotuksessa ovat suuret, on suuri vaara, että suomalaisyritykset siirtävät toimintaansa tai sen osia sinne, missä tuotanto ja verotus ovat yrityksen kannalta edullisempia. Tämä on uhkakuva, joka veisi toteutuessaan runsaasti valtion ja kuntien verotuloja sekä tuhansia suomalaisia työpaikkoja.

Tarkastelussa jäädään kuitenkin puolitiehen, jos eri maiden verojärjestelmiä ja kilpailukykyä vertaillaan tarkastelemalla vain veroasteiden eroja. Eri maiden julkisten sektoreiden rakenne poikkeaa toisistaan huomattavasti ja käytännön elämän kannalta olennaista on se, millaisen vastineen yritykset ja kansalaiset saavat verorahoilleen. Tässä suhteessa meillä suomalaisilla on aihetta myös tyytyväisyyteen. Verovaroin huolehditaan siitä, että koulutus, sosiaalipalvelut ja terveydenhuolto ovat tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Matalan verotuksen maissa ainakin osa näistä palveluista joudutaan maksamaan vakuutusten kautta työntekijöiden omasta palkasta. (Puhemies koputtaa) Hyvin toimivat peruspalvelut, tasa-arvoinen ja turvallinen yhteiskunta voidaan näin ollen nähdä ehtona sille, että yritykset ja ihmiset pysyvät maassa ja että maahan saadaan haluttua työvoimaa. (Puhemies koputtaa)

Suomalaisen verojärjestelmän ...

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen, miksi te viette tämän keskustelun niin alkeelliselle tasolle, että väitätte toisen sanoneen jotain, mitä ei ole sanottu? Väititte, että minä väitin keskustan antaneen väärän signaalin pienyrityksistä. En minä puhunut mitään sellaista. (Ed. Pekkarinen: Vaarallisia signaaleja!) Miksi te viette näin alkeelliselle tasolle keskustelun? Me elämme 3. vuosituhatta tällä hetkellä jo.

Mutta jatketaan teidän esimerkkiänne. Te sanotte, että on väärin alentaa sellaisen henkilön verotusta, joka ansaitsee 100 000 euroa vuodessa. Otetaanpa kaksi lääkäriä. Nykyisin lääkärit yhtiöittävät toimintaansa ja myyvät kunnille yhtiön palveluja. Meillä on kaksi lääkäriä. Toinen on suorassa työsuhteessa. Hän saa 100 000 euroa vuodessa. Toinen yhtiöittää ja saa myöskin 100 000 euroa. Te hyväksytte, ja on tietysti ihan mukavaa, että se lääkäri, joka yhtiöittää toimintansa, maksaa siitä 100 000 eurosta 30 000 euroa veroa. Minä kannatan. On hyvä, ettei ihmisten tarvitse maksaa paljon veroa. Mutta te vastustatte jyrkästi sitä, että se, joka pysyy työsuhteessa, maksaa 45 000 euroa veroa vähintään, siis 50 prosenttia enemmän veroa, ja te vastustatte jyrkästi, että hänen verotustaan on menty alentamaan. Miksi näin? Teidän argumentoinnissanne on selvä sisäinen ristiriita, ja siihen minä kiinnitin huomiota ja haluaisin kyllä vastauksen siihen.

Se, mitä esimerkiksi Leppäsen työryhmä kirjoittaa, on, että pitäisi saada työtuloverotus myöskin alaspäin. Ed. Anttila totesi, että ei tullut mitään uutta, niin ei verotuksen kohdalla enää keksitä uusia otsakkeita. Se on siinä määrin maailmanhistorian aikana koluttu aihe. Mutta minä sanoin selvästi, että työn verotusta minusta pitää kyetä alentamaan. Siitä taidatte olla aivan samaa mieltä.

Sen sijaan en tarkoittanut välttämättä sitä, että jokaisen pitää antaa signaali, mihin suuntaan verotusta kehitetään. Siitä tulee sekava yhteissignaali. Mutta jos sen verran kyettäisiin antamaan signaalia, että mitään muutosta ei panna voimaan sillä tavalla, että yhtäkkiä yllätetään yrityselämä, vaan että taataan, että kaikki muutokset pannaan voimaan fair play -periaatteella vasta hivenen myöhäisemmässä vaiheessa, ehkä vuoden jälkeen, mistä ei kukaan mitään häviä, jos muutoksia tulee. Silloin ei tarvitsisi käydä sellaista ennakkospekulaatiovaihetta, joka on ollut niin tyypillistä kaikille niille ajankohdille, jolloin jotain verotusta on voimakkaammin julkisuudessa käsitelty ja siitä keskusteltu. Siinä itse asiassa häviävät kaikki osapuolet.

Ennen kaikkea yhtyisin siinä mielessä ed. Kalliomäen puheenvuoroon, että kovin paljon verolupauksia ei ehkä kannata antaa. Saksassa tehtiin näin, ja muun muassa tässäkin salissa on perätty vuosikausia sitä, miksi Suomessa ei kyetä alentamaan veroja niin paljon kuin Saksassa on luvattu alentaa. Nyt nähdään sitten, että lupaus on ollut vain lupaus, ja veronalennuspuheet Saksassa vedetään takaisin. Suomessa on tyydytty tekemään ja kertomaan sen jälkeen, mitä on tehty pikemminkin kuin lupailemaan tulevaisuuteen sellaista, minkä pitävyydestä ei edes voi olla varma.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoitte jotenkin siihen tapaan, ministeri, että keskusta antaa vaarallisia signaaleja. Käytitte kutakuinkin tätä ilmaisua, kun puhuimme yritysverotuksesta. Toisekseen käytitte äärimmäisen lapsellista esimerkkiä äsken, kun tuollaisen esimerkin kaivoitte. Me olemme sitä mieltä, että näitten pienten yritysten, henkilöyhtiöitten, osalta se verotus, mikä niihin tällä hetkellä kohdistuu, on aika lailla oikein, emmekä ole mitään uutta, isoa, radikaalia sinne vaatineet, ainoastaan työllistämisen välillisiä kustannuksia meidän mielestämme on syytä keventää jnp. Tämä on meidän käsityksemme ja näkemyksemme näistä asioista.

Emme ole esittäneet jotain uutta veronkevennystä näille henkilöyhtiöille, joista nyt tekaisitte tällaisen esimerkin. Sitä paitsi teidän tekaisemanne esimerkki minun mielestäni kuvaa sellaista tapausta, jossa ilmiselvästi normaali työtulo (Puhemies koputtaa) yritetään viedä yritysverotuksen piiriin, jollaista veronkiertoa kaiken järjen mukaan teidän pitäisi vastustaa. (Puhemies koputtaa) Teidän valtiovarainministerinä pitäisi käydä veronkierron kimppuun, jos tuo teidän esimerkkinne käytännössä toimisi.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Henkilöyhtiöihinhän ei kukaan esitä, ei mikään työryhmä, mitään muutoksia tällä hetkellä. Mutta kun te vaaditte minua käymään tällaisten yrittäjien kimppuun, he kokevat itsensä yrityselämän edustajiksi. Vaatii sitten jo suurta taitoa jaotella jyvät akanoista. Te ette ole oikea yrittäjä, me kostamme teille henkilöverotuksen kautta, joka onkin ankara.

Mutta edelleenkin teiltä puuttuu selitys siihen, miksi te katsotte, että silloin, kun tulo on pääomaluontoista, sitä pitää verottaa 50 prosenttia vähemmän kuin työtuloluontoista, ja te vastustatte sitkeästi ansiotuloverotuksen alentamista. Useasti kuitenkaan tehtävillä ei ole huikeata eroa. Olette moittinut minua vuosikausia siitä, että korkein veroraja, joka oli 60 prosenttia tulosta, on parilla prosentilla alentunut. Minun on vaikea ymmärtää sitä sisäistä ristiriitaa, joka teidän puheisiinne sisältyy säännönmukaisesti verotuksen yhteydessä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on pääsääntöisesti käyty erittäin hyvää keskustelua, korkeatasoista keskustelua verotuksesta, ja eduskunta siihen pystyy. Toivon, että ministeri Niinistö vastaa vielä autoverotuskysymykseen, kun siinä on laiton tilanne tällä hetkellä, milloin se korjataan ja milloin autoverotus uudistuu.

Arvoisa puhemies! Näillä signaaleilla sinänsä on merkitystä, kun ne vaikuttavat yritysten käyttäytymiseen. Mehän emme pysty yrityksiä komentamaan. Keskustahan ei ole ottanut näihin työryhmiin mitään lopullisia kantoja, mutta minusta yksi kanta voidaan ottaa, yksi signaali pitäisi antaa. Se on se, että Arvelan työryhmässä esitetään, että hyvin menestyvän perheyrityksen verotus voisi kiristyä yli 50 prosenttia. Perheyritysten sukupolvenvaihdosasioita ei ole hoidettu. Meidän pitäisi antaa sellainen signaali, että perheyritysten verotusta ei kiristetä tuolla tavalla kuin työryhmissä on esitetty tilanteessa, jossa Suomessa toista vuotta peräjälkeen yritysten määrä vähenee. Olen aivan varma, ministeri, että tämä eduskunta ei hyväksy tuollaista perheyritysten verotuksen kiristämistä, ja tällainen signaali meidän pitää antaa.

Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, sanoitte ensimmäisessä puheenvuorossanne, että Suomen kokonaisveroaste ei ole korkea, se näyttää korkealta, kun kilpailijamaissa saattaa olla sosiaaliturvaan liittyviä maksuja, jotka siellä ovat verovähennyskelpoisia. Olen iloinen tästä lausunnostanne ja haluaisinkin esittää vaihtoehtoistakin suunnitelmaa siihen, miten tuloverotusta kevennettäisiin. Esittäisinkin, että otettaisiin käyttöön Suomessakin huoltajavähennys sen sijaan, että veronkevennykset jaetaan kaikkiin tuloryhmiin. Perustelen sitä näin:

Vaikutus olisi moninaisempi ja kohdistettu kevennys olisi tuntuvampi. Huoltajavähennys toimisi perhepoliittisena toimenpiteenä edistäen muun muassa syntyvyyttä. Lapsiperheille kohdistettava ostovoiman lisäys kohdistuisi välittömästi kotimaiseen kysyntään ja edistäisi työllisyyttä. Ulkomaille muuttajat ovat usein korkeasti koulutettuja nuoria perheitä, ja koska huoltajavähennykset ovat käytössä kilpailijamaissa, silloin verotus ei estäisi heidän paluutaan tänne Suomeen. Oikeudenmukaisesti tämä pitäisi ehkä sitten kuitenkin saada vähennettyä kunnallisverosta, jos valtionverotusta ei olisi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Pörssiyhtiöt jakoivat viime vuonna osinkoja 12 miljardia markkaa, 6 miljardia euroa, ja ne ovat verovapaita. Miten te voitte puolustaa sitä, että tämmöisiä verovapauskeitaita tosi rikkaillekin Suomessa on? Miten sitä voi puolustaa? Minun ymmärrykseni on kokonaan loppu. Tämähän on täysin moraaliton meno. Siivooja maksaa 30—40 prosenttia tuloistaan verona, te puolustatte verovapautta miljoonamiehille. Minä en käsitä ollenkaan tätä hommaa nyt enää, arvoisat porvarit.

Ylipäätäänkin tulee semmoinen tunne, että kaikki veronkeventäjät ovat vaaraksi hyvinvointivaltiolle, kun tätä keskustelua kuuntelee. Täällä halutaan tästä Suomi-neidosta tehdä semmoinen luiseva salli, jonka sylissä köyhän lapsen ei ole enää lämmin eikä hyvä olla, koska veroillahan se hyvinvointivaltio ylläpidetään eikä millään muulla.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Kyllä kokemus selvästi osoittaa sen, että sellainen verojärjestelmä, joka on mahdollisimman yksinkertainen, jossa veropohja on laaja, mutta veroprosentit ovat kohtuullisia, antaa valtiolle kaikkein parhaan tuoton.

Täytyy sanoa, että se uudistus, joka tehtiin yhteisöveron osalta, on osoittautunut menestykseksi. Valtio ei ole koskaan saanut niin paljon tuloja yrityselämältä kuin nyt. Täytyy sanoa, että tästä periaatteesta pitäisi pitää varsin pitkälti kiinni.

Se mitä ed. Tennilä esitti, että osinkoja pitäisi verottaa kahteen kertaan, se ehdottomasti vähentää yrittäjyyttä. Mutta silti täytyy sanoa, että aina pitää olla avoin, tietysti, kun olosuhteet kehittyvät, erilaisille uudistuksille ja täytyy harkita sitten, millä tavoin asiassa voitaisiin päästä eteenpäin.

Mutta kyllä meidän suurin ongelmamme on ansiotulojen verotus. Alapäässä nykyinen järjestelmä ankaralla verotuksella lisää työttömyyttä, yläpäässä huippuosaajat saattavat muuttaa pois Suomesta. Kumpikin on huono asia Suomelle. Tuloverotusta pitää ehdottomasti keventää. Ehkä suurimpia ongelmia on se, että sosiaaliturvaa, joka lasketaan perhekohtaisesti, ja tuloverotusta ei ole millään tavalla koordinoitu yhteen. Se johtaa siihen, että jos perheessä kumpikin huoltaja on työttömänä, ensimmäisen puolison ei kannata mennä tekemään työtä lainkaan, ennen kuin hyvin korkealla palkalla, ja tämä tuloloukku on ehdottomasti pian purettava.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö on aivan oikein ymmärtänyt, että me vihreät haluamme vähentää työn verottamista, mutta samalla pitää löytää rahaa muualta: energiaveroista, ympäristöveroista, jotta yhteiskunta voi pysyä hyvinvointiyhteiskuntana.

Mutta olisin vielä kysynyt teiltä, kun olette tyrmännyt palvelualojen arvonlisäverokokeilun ja silloin toitte esille, että työnantajien kustannusten laskeminen olisi tehokkaampi tapa työllistää elikkä työnantajien kustannuksia pitäisi pienentää: Onko teidän mielestänne tämä yleinen veronalennus kaikille tehokas tapa työllistää? Eikö olisi parempi kohdistaa se suoraan näihin yrityksiin, jotka haluavat työllistää, että heidän kustannuksensa työllistää uusi työntekijä ei olisi niin iso? Eikö yleinen veronalennus ole vähän haaskuuta näillä harvoilla veronalennusmarkoilla?

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te näette työn verottamisen aivan liian kapeasti. Työtä verotetaan pääsääntöisesti kolmella tavalla: työn tekemistä verotetaan ansiotuloverolla, työn teettämistä verotetaan erilaisilla työnantajan sivukuluilla ja työn tulosten kuluttamista palvelualoilla verotetaan arvonlisäverolla. Tästä kolmikosta pitää nyt sitten miettiä, mikä olisi työllisyyden kannalta paras, sosiaalisesti oikeudenmukaisin vaihtoehto, ja tässä suhteessa meidän käsityksemme eroavat. Ministeri Sasi äskettäin sanoi, että ansiotulojen verottamisen alentamiseen pitää pistää painopiste. Me olemme sanoneet, että työntekijän sivukuluihin, työn teettämisen verotukseen pitää pistää painopiste ja työn tulosten kuluttamiseen, mihin ed. Andersson viittasi, eli palvelujen arvonlisäverotukseen pitää kiinnittää huomiota. Nämä ovat ne arvovalinnat ja erilaiset poliittiset näkemykset, mitkä ovat tulleet tässä esille.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Ala-Nissilä ja Pekkarinen ilmeisesti haluaisivat nostaa edelleen progressiota tuloverotuksessa. (Ed. Ala-Nissilä: Ei ollut puhetta siitä!) — Kyllä ainakin haluttiin, että vain asteikon alapäässä vähennetään veroja. Sehän nostaa progressiota. — Se johtaa käytännössä siihen pikkuhiljaa, että kun osaajia ja erikoisesti huippuosaajia verotetaan paljon tiukemmin kuin muissa maissa, niin kyllähän he vähitellen menevät muualle, ja se on todellinen riski Suomelle, koska me olemme niin paljon riippuvia siitä, mitä täällä osataan.

Minusta on kummallista, että täällä ihan hyvin hyväksytään autourheilun ja jääkiekon ja kulttuurinkin huippuosaajien suuret tulot, ja nehän kaiken lisäksi maksetaan vielä ulkomaille, mutta suomalaisiin huippuosaajiin ei minkäänlaista huomiota kiinnitetä, vaikka me olemme heistä ratkaisevasti riippuvia. (Ed. Pekkarinen: Me olemme tavallisista ihmisistä kiinnostuneita!)

Niin kuin Niinistö totesi, kaikilla tasoilla tarvitaan lisäosaamista, ja silloin se koskee myös keskituloisia ja vähempituloisia. Täytyy olla kannustus siihen, että osaamistasoa voi nostaa, niin että siitä saa kohtuullisen korvauksen. Vain sillä lailla tietoyhteiskunta kehittyy. Ei korkealla verotuksella taata paljon verotuloja, vaan (Puhemies koputtaa) kohtuullisella verotuksella ja kasvavalla veropohjalla, joka on mahdollista tietoyhteiskunnassa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan viitattu eurooppalaiseen arvonlisäverokokeiluun pienten palveluyritysten kohdalla. Suomessa on käytössä laajempi kokeilu. Se on se kokonaan arvonlisäverovapaus alle 50 000 markan elikkä runsaan 8 000 euron kohdalta. Mutta niin kuin on todettu, se muodostaa myöskin tietynlaisen miinatekijän, koska kun se tuloraja täyttyy, niin verotus kiristyy nopeasti, koska kuitenkin sitten on tarkoitus päästä sille samalle tasolle kuin muutkin. Jokainen tällainen spesiaalihelpotus aiheuttaa väistämättä vääristymiä myöskin markkinoilla sitten jo toimivien tai vähän isompien yritysten kohdalla, jotka sen jälkeen silppuavat toimintansa kahtia ja mahdollisesti irtisanovat muutaman työntekijän.

Ei tämä niin yksinkertaista kuitenkaan ole. Yhdyn siinä ministeri Sasiin, että verotuksessa pitää pitää kiinni selväpiirteisyydestä. Se on itse asiassa ainoa tapa, jolla ei sitten saman tien vääristetä jonkun käyttäytymistä jossakin.

Ed. Korkeaoja, kyllä tämä hallitus on alentanut myös työnantajamaksuja, on selkeästi alentanut myöskin niitä. Mutta kun te kovasti haluatte pitää kiinni näin korkeasta marginaaliveroasteesta ja tuloveroasteesta, joka Suomessa on, niin kyllä minä sitä ihmettelen. Nimittäin, niin kuin ed. Juurola totesi, meillä kokonaisveroaste ei todellakaan ole niin hälyttävästi Euroopan unionin keskiarvoa korkeampi, mutta juuri työtulojen kohdalla ero on huikea. Suurin ero on juuri sillä kohdalla, jonka te haluatte itsepintaisesti pitää paikallaan niin, että suomalainen työntekijä joutuu ankaran verotuksen kohteeksi. Miksi? Minä väitän, että tämän työntekijän kannalta se, että hänellä on kannustavuutta lisää, myöskin rohkaisee häntä, kannustaa häntä tekemään parempaa työtä, käyttämään täysitehoisesti osaamisensa ja jopa kehittämään itseään työssään, jos hän näkee, että siitä on jotain hyötyä.

Muistutan siitä pääjohtaja Ollilan esimerkistä insinööristä Salossa, joka aloittaa 25-vuotiaana 12 000 markan palkalla ja havaitsee, että niillä sosiaaliturvasäännöksillä ja kunnallisilla etuisuuksilla hänen ei itse asiassa kannata kahdenkertaistaa palkkaansa, tehdä mitään sen eteen, että hänen palkkansa kymmenen vuoden päästä olisi kaksinkertainen, ei kannata. Siitä ei jää yhtään rahaa käteen. (Ed. Kallis: Kyllä kannattaa!) — Teidän pitää tutustua siihen laskelmaan joskus. Onkin hyvä, jos tämä teidän itsepintainen kantanne täällä onkin johtunut tietämättömyydestä. Nyt se korjaantuu.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Veropolitiikka on niitä harvoja järeitä välineitä, joilla vielä voidaan ohjata yhteiskunnan kehitystä huolimatta siitä, että paineet harmonisoida ovat erittäin kovat, ovat olleet ja ovat kovat. Se on kuitenkin meidän käsissämme oleva hyvin järeä keino vaikuttaa asioihin.

Minä katson, että näillä tulevilla veroratkaisuilla, varsinkin ensi keväänä tehtävillä, pitää vaikuttaa meidän hyvinvointiyhteiskuntamme uudistamiseen ja samalla elinvoimaistamiseen. Niilläkin on saatava jaettavaa lisää. Tässä mielessä veroratkaisujen täytyy suuntautua työllisyyttä parantamaan, yrittäjyyttä kannustamaan. Tässä suhteessa on olemassa erittäin käyttökelpoisia esityksiä sekä Leppäsen työryhmän suunnalta että Vihriälän ja Holmin työn tiimoilta.

Uuden hallitusohjelman tärkeimpiä linjanvetoja ovat nämä veroasiat. On lähdettävä siitä, että verotus ei ole eikä sen tarvitse eikä se saa olla mikään neutraali. Sillä pitää pyrkiä tiettyihin vaikutuksiin yhteiskuntapolitiikassa.

Yhdyn siinä kyllä ministeri Niinistön puheeseen, että suuria lupauksia ei kannata näiltäkään osilta jaella. Pienten askelten politiikka oikeaan suuntaan on ehkä kaikkein uskottavinta ja kaikkein tuloksellisinta. Mielessä on eräs suuri verouudistus 80-luvun loppupuolelta. Kaikki sen muistavat ja jäljet pelottavat. Muunkinlaisia esimerkkejä, parempia, on olemassa muutama vuosi sen jälkeen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tennilä täällä keskustelussa sanoi, että vain verotus viime kädessä turvaa hyvinvointiyhteiskunnan. Ed. Tennilä, olemme teidän kanssanne tässä asiassa eri mieltä. Nimittäin verotus ei ole se, joka viime kädessä turvaa hyvinvointiyhteiskunnan, vaan hyvinvointiyhteiskunnan viime kädessä turvaavat vain työnteko ja yrittäminen ja niistä seuraava talouden kasvu. Eli jos haluaa turvata sosiaaliturvan, on parempi turvata talouden kasvua kuin suoraa sosiaaliturvaa.

Nyt on kysyttävä, miten verotusta voidaan niin kehittää, että verotus entistä paremmin tukee työntekoa ja yrittämistä. Tältä kannalta keskeistä on nimenomaan työnteon verotuksen keventäminen. Kuten ministeri Niinistö täällä aikaisemmin on todennut, Suomessa verotetaan poikkeuksellisen ankarasti nimenomaan työntekoa. On selvää, että työnteon ankara verottaminen on esimerkiksi työllisyyden ja talouden kasvun kannalta kielteinen asia. Sen vuoksi kokoomus lähtee siitä, että myös seuraavalla vaalikaudella tulee jatkaa maltillista työnteon verotuksen keventämistä (Ed. Laukkanen: Yritysten määrä vain laskee!) siten kuin on tehty keskustan muunlaisista vaatimuksista riippumatta Lipposen hallitusten aikana, toisin sanoen on kevennetty jatkuvasti enemmän tai vähemmän työnteon verotusta. Tämä työnteon verotuksen keventäminen, ed. Laukkanen, on jatkuvasti saanut kritiikkiä teidän puoleltanne, kuten ed. Pekkarisen puheenvuorossa jokin aika sitten kuultiin.

Työnteon verotuksen keventämisen jatkaminen ei merkitse uhkaa, ed. Tennilä, hyvinvointipalveluiden kehittämiselle. Hyvinvointipalvelut ovat täällä menopuolella, ja hyvinvointipalveluja on vahvistettava ja siihen varat riittävät, kun samanaikaisesti tehdään selvä valinta palvelujen puolesta ja ollaan pidättyväisiä tulonsiirroissa. Eli toisin sanoen, kun kehitämme hyvinvointipalveluja, sosiaali- ja terveyspalveluja, koulutusta, turvallisuutta, meillä on siihen varaa, meillä on siihen edellytykset, kun samanaikaisesti olemme valmiita siihen, että emme lupaa tulonsiirtoihin huomattavia parannuksia. (Ed. Tennilä: Miten lapsilisät?)

Mitä verotukseen tulee, niin verotus on täällä tulopuolella, ja jotta hyvinvointiyhteiskuntaa ja hyvinvointipalveluja voidaan kehittää, me tarvitsemme talouden kasvua, ja verotuksella, kuten sanoin, oikeanlaisella verotuksella ja työnteon verotuksen keventämisellä, vaikutetaan myönteisesti talouden kasvuun ja sitä kautta työllisyyteen.

Mitä yrittämisen verotukseen tulee, niin totean lopuksi, rouva puhemies, että sellaiset veroehdotukset, joita on nähty ja joilla pienten ja keskisuurten yritysten, perheyritystenkin, verotusta selvästi nykyisestään ankaroitetaan, sellaiset ehdotukset eivät ole hyvin perusteltuja.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Verotuksen painopistettä on muutettu työn verottamisesta varallisuuden, pääomatulojen sekä ympäristöverojen suuntaan pääministeri Lipposen hallitusten aikana. Suomen kokonaisveroaste on nyt lähellä lamaa edeltävää tasoa ja lähellä euromaiden keskiarvoa, mikä täällä on tullut esille. Meillä ei ole varaa eikä tarvetta suuriin verokevennyksiin tällä hetkellä. Suosittelenkin veroalelle aikalisää, hoidetaan palvelut ensin kuntoon. Harkittaessa myös tulevina vuosina verotuksen ja sosiaaliturvamaksujen alennuksia on otettava huomioon hyvinvointipalvelujen rahoitus ja tarve varautua väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin menoihin. Suomen verotuloihin vaikuttavat myös olennaisesti eräät hyödykeverot, kuten alkoholi-, tupakka- ja autovero. Veronkevennyksiä ei pidä rahoittaa velkarahalla eikä kuntien kustannuksella. Kunnallisveron vähennysten kautta tehtävät veronalennukset on kompensoitava kunnille tai annettava kuntasektorin itse päättää kunnallisverovähennyksistä.

Vero- ja sosiaaliturvamaksujen alennuksia pohdittaessa painotuksen on oltava jatkossakin vahvasti niiden työllisyysvaikutuksissa. Ongelmia tulee poistaa pienipalkkaisilta; esimerkiksi asumistuki ja päivähoitomaksujen yhteensovitus voivat aiheuttaa sen, että verotuksen ja etuuksien yhteisvaikutus ei välttämättä näy käteenjäävinä euroina. Työn vastaanottokynnyksen madaltaminen kaipaa toimia. Työttömyyden alentaminen edellyttääkin, että verotuksen ja sosiaaliturvan rakenne yhdessä tukevat työllistymistä ja varmistavat pienituloisten toimeentulon. Korostankin verotuksen merkitystä tuloerojen tasaajana.

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi olla entistä aktiivisempi EU:ssa arvonlisäverotuksen kehittämiseksi työllistävämpään suuntaan. Arvonlisäverotuksen rakennetta tulee kehittää niin, että se mahdollistaa nykyistä paremmin työvaltaisten pienyritysten kasvun. Muun muassa arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi on otettava vakavaan pohdintaan. Näin voitaisiin saada ainakin osa harmaasta taloudesta päivänvaloon. Yhdeksän Euroopan unionin jäsenvaltioista on voinut soveltaa alennettua arvonlisäveroa kokeiluluontoisesti vuoden 2000 alusta esimerkiksi kampaamoihin, siivouspalveluihin sekä pieniin kodin korjaustöihin. Valitettavasti Suomi ei halunnut mukaan kokeiluun. Valtionvarainministeri vastusti, niin kuin sekin on tullut esille. Kokeilua on nyt jatkettu ensi vuoden loppuun. Komissio tekee ehdotuksensa vuoden 2003 lopulla työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverosta osana yhteistä alv-ehdotustaan. Silloin saadaan selvyyttä, minkälainen vaikutus alennuksella on ollut työpaikkojen luomiseen ja harmaaseen talouteen. Paljonkohan meillä Suomessa olisi syntynyt uusia työpaikkoja palvelualoilla vuosina 2000—2003, jos olisimme olleet kokeilussa mukana?

Puhemies! Lopuksi vielä: Henkilöravintoloille tuli täysi arvonlisävero vuonna 1995. Hinnat nousivat ja työllisyys heikkeni lähes 8 prosenttia. Tästä on näyttöä.

Puhemies! Monet verorakenteen muutokset edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä. Kansainvälisen veroyhteistyön tehtävänä on myös verotuskäytäntöjen yhtenäistäminen ja veronkierron rajoittaminen.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Veromuutokset eivät tietenkään voi olla itsetarkoituksia tai muotikysymyksiä, mutta eivät myöskään kiveen hakattuja oppikysymyksiä. Verotuksella on päämäärä, tarkoitus, ja tahtotilan on siksi vahvasti oltava mielessä, kun tulevaisuuden verojärjestelmälle asetetaan suuntaviivoja. Verotuksen kehittämisen osalta päätavoitteet ovat mielestäni ensinnäkin kansalaisille tärkeiden palveluiden turvaaminen ja toisaalta paremman työllisyyden edellytysten luominen. Näiden ohella kehittämistoimenpiteillä voidaan tietysti pyrkiä muihinkin tärkeisiin tavoitteisiin, kuten vaikkapa hoivatyön kannustavuuden lisäämiseen tai ekologisuuden varmistamiseen.

Yhdyn tässäkin keskustelussa esitettyihin arvioihin, että meillä tuskin on varaa kokonaisveroasteen merkittävään alentamiseen, mutta uskon kyllä harkittuihin täsmämuutoksiin. Kristillisdemokraatit ovat osaltaan esittäneet palveluiden turvaamista muun muassa tiukentamalla lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvien myyntivoittojen verotusta. Olemme esittäneet paluuta maltilliseen pörssikaupan leimaveroon ja, nyt viimeisimmäksi, saastuttaja maksakoon -periaatetta ulotettavaksi mielen saastuttamiseen. Olemme esittäneet kovaa väkivaltaa ja epäeettistä aineistoa sisältäville kuvaohjelmille erillistä veroa. Kannatamme myös eurotasolla alkoholin ja tupakan minimiverotuksen korottamista.

Se verojen kevennysvara, jota uudet, mahdolliset verot tai talouden kasvu, työttömyyden lasku tuovat, on jatkossa voimakkaasti keskitettävä työttömyyden nujertamiseen. Keskeinen keino tällä tiellä on yrittäjyyden edellytysten luominen. Yrittäjyyttä ei nyt ainakaan pitäisi vaikeuttaa, mitä esitetty osinkojen tuplaverotus nimenomaisesti perheyrittäjien kohdalla tarkoittaisi. Pörssiyhtiöiden, suurten yritysten tilanne on ehkä toinen. Pienyritysten arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi tai arvonlisäverotuksen perusvähennys on sen sijaan perusteltua.

Näiden kahden asiantuntijaselvityksen ohella on esitetty myös Holmin—Vihriälän nimissä kulkevaa veromallia, ja varovaisen myönteisesti suhtaudun tässä veromallissa esitettyyn työnantajan matalapalkkaisen työn työnantajamaksujen palautusjärjestelmään. Olisi hyvä kuulla myös vastaavan ministerin näkemykset tähän perusteltuun esitykseen.

Arvoisa puhemies! Tämän kaltaisia harkittuja täsmämuutoksia verojärjestelmään mielestäni nyt tarvitaan.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Porvareiden kesken on käynnissä veronalennusten huutokauppa, kun kuuntelee tätä keskustelua. Ja näyttää myöskin siltä, että ed. Zyskowicz on keksinyt ikiliikkujan, kun hän esittää, että jatkuvat veronalennukset voidaan toteuttaa vaarantamatta sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja. On aivan selvää, että jos ei veroja kerätä, niin ei myöskään julkisia palveluja ole. Arvelan ja Leppäsen verotyöryhmät eivät usko tähän ikiliikkujamalliin, mutta ne esittävät kuitenkin isoja helpotuksia tuloverotukseen ja yhtiöverotukseen. Arvelan työryhmän esitykset sisältävät asiallisesti ottaen ne vaatimukset, joita Eteläranta 10 ja esimerkiksi Nokian pääjohtaja Ollila ovat esittäneet. Tärkein ero on siinä, että työnantajat eivät ole vaatineet osinkotulojen verollepanoa. Joka tapauksessa Arvelan työryhmän esittämät yhtiö- ja pääomaverotuksen kevennykset ovat selvästi merkittävämpiä kuin ne lisätulot, joita osinkotulojen verollepano valtiolle toisi. Arvelan työryhmä esittää myös, että korkein marginaalivero alennetaan 50 prosenttiin. Se olisi todella iso potti pääjohtaja- ja vuorineuvosportaalle.

Tuloerot kasvoivat Suomessa 1990-luvulla merkittävästi. Verohelpotuksilla, jotka suosivat suuripalkkaisia sekä erityisesti pääomatulojen saajia, oli tässä kehityksessä oma osuutensa. Nyt käytävässä verokeskustelussa kokoomuslaiset näyttävät unohtavan tämän. Jälleen vaaditaan uusia kevennyksiä suurituloisille ja myöskin pääomatulojen saajille. Kun osinkojen verotuksen kiristäminen näyttää olevan väistämätöntä, tämä halutaan hyvittää kaksinkertaisesti uusilla verohelpotuksilla. Kysymys pienituloisten verotuksesta on oma asiansa. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen korotukset ovat suunnanneet jonkin verran verohelpotuksia pieni- ja keskipalkkaisille. Luulen, että tämä tie on loppuun kuljettu. Siitä kuntien verojen korotukset ovat esimerkkinä.

Ensi vuonna kuntien veroprosentit kohoavat tavallista enemmän muistuttaen myös siitä, että verohelpotuksista ovat jääneet kokonaan vaille pitkäaikaistyöttömät ja muut päivärahoilla elävät. He eivät hyödy valtion veroasteikon alennuksista, eivätkä he ole oikeutettuja ansiotulovähennykseen. En ymmärrä esityksiä, että työnantajamaksun alennukset pitäisi kohdistaa nimenomaan matalapalkkaisten palkkaamiseen. Minun mielestäni matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoja pitäisi korottaa. Jos palkat ovat valmiiksi matalia, miksi pitää antaa vielä lisähelpotus työnantajalle? Työnantajalla tulee olla vastuuta maksaa kunnolliset palkat.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi semmoinen yleinen havainto, että jos nyt edes kannettaisiin ne verot, joista on päätetty. Tällä hetkellä harmaa talous ja musta talous vievät päältä miljardeja euroja vuodessa. Elikkä veropohja vuotaa armottomalla tavalla, ja sillä tavalla monet näistä ajatuksista, jotka täällä on esitetty, menevät sinne peanuts-luokkaan, jos tuo tulopohja ja veronkanto pystyttäisiin pitämään sellaisella tasolla, kuin on jo tässä salissa päätetty.

Toisekseen täällä on käytetty erittäin arvokasta sanaa hyvin monessa eri yhteydessä, se on täsmäohjautuvuus verotuksessa. Ja minusta siitä pitäisi pitää ehdottomasti kiinni. Täällä on myöskin puhuttu työn verotuksen alentamisesta ja siinä työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta. Entä jos puhuttaisiin samanaikaisesti myös työllisyyttä säilyttävästä vaikutuksesta? Tällä minä tarkoitan sitä, että sukupolvenvaihdoskohdalla on tällä hetkellä suorastaan miinakenttä varustettuna. Noin 80 000 pientä ja vähän suurempaa yritystä on vaakalaudalla, koska sukupolvenvaihdossysteemi ei näytä onnistuvan nykyverojärjestelmällä millään. Siinä on mahtavan suuri mahdollisuus siihen, että säilytetään työpaikkoja, todella toimivia työpaikkoja.

Ja sitten toisekseen, kun on tästä täsmävaikutuksesta kysymys, otan esimerkin, jossa se täsmävaikutus ei toimi. Se on elintarvikkeiden ja ruoan arvonlisäverotuksen alentaminen. Se ei mene vähittäiskaupan kuluttajapuolelle, vaan se menee pääosaltaan sille vähittäiskaupalle itselleen elikkä toisin sanoen ketjuille, kauppaketjuille, jotka vievät sieltä sen päältä pois ihan muutamassa kuukaudessa, ja silloin näin epätäsmällisiin verotusjärjestelmämuutoksiin ei pidä mennä.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Itse kaipaisin tähän verokeskusteluun Leppäsen ja Arvelan lisäksi vielä kolmatta selvitystä, joka lähtisi hyvinvointipalvelujen rahoitustarpeesta käsin, niin että saisimme taloudellisen kasvun ja kansantaloutemme kilpailukyvyn turvattua. Tässä selvityksessä tulisi yhtenä vaihtoehtona olla palvelujen bruttokansantuoterahoitusosuuden nostaminen pohjoismaiselle tasolle. Nythän olemme siellä hännillä Islannin ohella.

Tässäkin verokeskustelussa näkyy selkeästi kaksi eri koulukuntaa: ovat toisaalta verotuksen alentamisen puolestapuhujat, sitten toisaalta ne, jotka kantavat hyvinvointipalvelujen rahoituksesta huolta. Ne, jotka arvioivat, että veroja tulisi alentaa, katsovat, että sillä on kyllä positiivisia sivuvaikutuksia työllisyyteen, mutta mitään tutkittua tietoa tämän väitteen tueksi en ole nähnyt. Kysyisinkin, miten veronalennus sellaisenaan työllistää, jos työnantajilla ei ole töitä tarjolla. Tai miten selitetään meitä korkeamman veroasteen Ruotsin selvästi parempi työllisyystilanne? Itse katson tätä verotusta täältä hyvinvointipalvelujen rahoittamisen näkövinkkelistä ja pidän niitä etusijalla, ja näyttää siltä, että kansalaisten enemmistö on kanssani myös samaa mieltä.

Meillä on paljon paljon paineita ja rahoitustarpeita palvelujen puolella, ja siksi katson, ettei veroja voi yleisesti alentaa. Sen sijaan voidaan tehdä rakenteellisia uudistuksia kohteesta toiseen. Huomattava lisäpanostus saataisiin palvelujen rahoittamiseen, jos saisimme työllistettyä nyt työtä odottavista esimerkiksi vaikka 150 000 työtöntä. Tällöin työttömyysaste laskisi lähelle viittä prosenttia ja työllistettynä nämä ihmiset sitten elättäisivät itse itsensä, maksaisivat veroja ja lisäksi vapauttaisivat työllistämis- ja sosiaalikuluja paljon muuhun käyttöön. Olen siis sitä mieltä, että hyvinvointipalvelujen rahoittaminen on sijoittamista sosiaaliseen pääomaan ja ratkaiseva tekijä taloudellisessa kasvussa ja työllistämisessä. Ja jos tämän rahoittaminen vaarannetaan, niin vaarannamme hyvinvointimme tuloksia ja se supistaa myös kansantuotteen määrää.

Kari Kantalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut esille tätä koulukuntakeskustelua.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on niin, että eivät veroale ja hyvinvointipalvelut ole ristiriitainen kysymys. Kysymys on siitä, että meillä työn tekemisen hinta ja työn verotus tulee saada sellaiselle tasolle, että on mielekästä sekä luoda työpaikkoja että teettää työtä, mutta myöskin ottaa työtä vastaan. Tämä on se keskeinen asia, jolla voidaan varmistaa asioita.

Arvoisa puhemies! Vielä alv-kokeiluun, minkä ed. Peltomo nosti esille ja totesi, miksi me emme siihen menneet. Me olemme juuri verojaostossa ja valiokunnassa käyneet läpi tätä kokeilua, mikä EU:n puolella menee. Siihen annettiin vuosi lisäaikaa, koska tulokset ovat varsin epäselvät ja työpaikan hinnasta on monenlaista epäselvyyttä, mikä on se todellisuus, kuinka paljon verovaroilla pitää tukea, että todellisesti työpaikkoja syntyy. Tässä mielessä mekin nyt aivan rauhassa seuraamme ensi vuoden, ja sen jälkeen meillä on oikeus palata tähän asiaan.

Liisa  Hyssälä  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz kovin sanoin arvosteli tulonsiirtoja, että kokoomus ei ainakaan niihin paljon satsaa. Mielestäni asia tulee nähdä kyllä kokonaisvaltaisemmin. Sosiaaliturva ja sosiaalipolitiikka voivat toimia myöskin talouden kasvupotentiaalina, eli sosiaalipolitiikka voi olla myös kasvupolitiikkaa. Jos ei ole tulonsiirtoja, ed. Zyskowicz, ei palveluja kukaan voi käyttää. Meillä on niin paljon köyhiä ihmisiä, jotka ovat minimiäitiyspäivärahalla jne. Eivät he voi käyttää palveluja, vaikka ne olisivat kuinka hyviä, kun palvelujen hinnat ovat viime aikoina karanneet hyvin monen käsistä.

Ed. Tiuri oli huolissaan aivovuodosta eli kansainvälisestä verokilpailusta. Ainakin terveydenhuollon osalta se on toiminut niin, että matalat palkat meillä ovat saaneet henkilöt hakeutumaan Ruotsiin ja Norjaan töihin, ei veroilla ole siinä ollut osuutta vaan nimenomaan palkkatasolla.

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuopalle sanoisin, että ei tässä mitään ikiliikkujaa ole keksitty, mutta jos talouden kasvu jatkuu ja siihen voidaan vaikuttaa myös verotuksella, meillä on edellytykset ensi vaalikaudella samanaikaisesti vahvistaa hyvinvointipalveluja, vahvistaa terveyspalveluja, vanhustenhuoltoa, koulupalveluja, turvallisuuspalveluja ja jatkaa maltillista työn verotuksen keventämistä.

Mutta sanoin sen, mihin ed. Hyssälä puuttui, että menopuolella me emme kaikkea voi luvata. Sen takia kokoomus on luvannut ja lähtenyt siitä, että hyvinvointipalveluja, peruspalveluja vahvistetaan mutta tulonsiirroissa ollaan pidättyväisiä. Siis tulonsiirtojen lisäämisessä, edustajat Kuoppa ja Hyssälä, ollaan pidättyväisiä. (Ed. Tennilä: Koskeeko se lapsilisiäkin?) — Me olemme lapsilisien kohdalla todenneet, että se on tulonsiirroista ainoa, johon olemme ilmoittaneet valmiutemme korotukseen ensi vaalikaudella. Kotihoidon tuki liittyy päivähoitopalveluihin, ed. Tennilä. Muilta osin olen todennut, että on tärkeämpää vahvistaa palveluja kuin tulonsiirtoja.

Vielä ed. Kuopalle totean, että matalapalkka-alojen työllisyyttä on pystytty edistämään ja verotusta siellä keventämään, työttömille samoja kevennyksiä ei ole annettu. Näin on voitu tukea työllistymistä ja työn vastaanottamista.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille: On totta, että keskustan tuloverotuksen kevennysvaateet ovat olleet mitaltaan suurin piirtein samanlaisia kuin Lipposen hallitusten vuosina. Mutta se on myös totta, että kun hallitus on ollut sitä mieltä, että 4 000 markkaa kuukaudessa näiden kahdeksan vuoden aikana on kevennys ministerin palkan tasolla ja runsaat 1 000 markkaa sairaanhoitajan palkan tasolla, meidän mielestämme tämän suhteen olisi pitänyt olla vähän toisenlainen, sairaanhoitajalle vähän enemmän kevennystä kuin te olette antaneet ja ministerin palkan tasolla vähän vähemmän kuin te olette antaneet. Tässä on ero, ja me puolustamme tätä eroa.

Mitä tulee vielä veronkevennysvaraan jatkossa, jatkossakin me olemme sitä mieltä, että tulee harkita, että osa siitä käytettävissä olevasta veronkevennysvarasta käytetään sellaisiin toimiin, jotka parantavat työllisyyttä, ja erilaisten työllistämisestä aiheutuvien sivukulujen osittainen keventäminen on yksi tapa ottaa työelämään niitä, jotka me nyt tällä hetkellä maksamme työttömyyskortistoon. Se on muuten kallista puuhaa, mitä me tässä mielessä tällä hetkellä teemme.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhun erittäin matalapalkkaisten verotuksen keventämisen puolesta, ja yllättäen, ministeri Niinistö, tämä puheenvuoro on muuten ainoa tänään esitettävä, joka menee läpi. Nimittäin mielisairaiden ja vammaisten ja kehitysvammaisten suojatyön verotusta kiristettiin niin, että alin veroton tulo laskettiin noin neljä viisi vuotta sitten 14 eurosta 8 euroon eli 1 000 markkaan kuussa. Kannattavuutta ei tällä lisätty. Mielisairaat ovat sinänsä ahkeria — vanhoissa mielisairaalatilastoissa 80 prosenttia työssä, 10 prosenttia jouten jalkeilla ja 10 prosenttia makuulla, parempi tilasto kuin koko Suomen kansan parissa. Avohoidossa ei ole suojatyötä tehty, ja sikäli kuin on, on verotusta kiristetty.

Milloin hallitus antaa ohjeen tai lain, että tuo veroton raha nostetaan uudestaan 14 euroon huomioiden seuraava? Hallituksen kannanotto tulosopimusta koskevaan neuvottelutulokseen: "Verottoman lakkoavustuksen taso aiotaan nostaa 12:sta 16 euroon" — kansalla, joka ei tee työtä vaan on lakossa, ja sitten verotetaan niitä, jotka eivät kykene töihin ja yrittävät kaikin konstein saada itsetuntoa, omanarvontuntoa ja hyödyttää kansaa suojatyöllään ja sillä sosiaalitulonsiirron avulla myöskin helpotettaisiin mielenterveyskustannuksia. Tämä muuten menee läpi. Minä lyön kahvista vetoa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Niinistö sanoi, että arvonlisävero Suomessa on paljon korkeampi kuin monissa muissa EU-maissa. Asiahan on täsmälleen päinvastoin. Meillä on eräs pienimmistä tämä alaraja, esimerkiksi Britanniassa se taitaa olla lähes kymmenkertainen, Ranskassa, Irlannissa. Teidän työryhmänne, jonka olette asettanut — täällä on erinomainen taulukko, (Ed. Pekkarinen: Ministeri puhuu puuta ja heinää!) näitä kannattaa lueskella ennen kuin tulee tänne meitä syyllistämään väärän tiedon antamisesta.

Arvoisa puhemies! Kyllä veronkevennysvarassa minusta pitää kaikkien tuloverotusta keventää seuraavallakin vaalikaudella, mutta pitää mennä tämä työllisyyspää edellä eli pyrkiä todella uudistamaan verotusta työllisyyden keinoin niin, että rakennetyöttömyyteen, joka on meillä aivan liian iso, voidaan tehdä tuntuvia parannuksia. Totta kai vaaditaan muitakin toimia. Kun me saamme työllisyyttä paremmaksi, meille tulee liikkumavaraa sitten osaajienkin veronkevennyksiin. Tämä on järjestys, eli työttömyys on suurin haaste veropolitiikalle, ja pitää tämä pää edellä nyt mennä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin, onko todisteita siitä, että tuloverotusta keventämällä voidaan edistää työllisyyttä. Kannattaa lukea vain tämä talousneuvoston raportti Verotus kansallisessa toimintaympäristössä, jossa johtopäätös selkeästi todetaan: "Työtulojen verorasitusta alentamalla voidaan supistaa kokonaistyövoimakustannuksia, jolloin työvoiman kysyntä kasvaa ja työttömyys alenee." (Eduskunnasta: Kuuliko ed. Rahkonen?)

Voidaan ehkä todeta, että meillä on teoreettisestikin ollut niin kutsuttu Lafferin käyrä, joka osoittaa, että jos verotus on liian ankaraa, selvästi työttömyys lisääntyy ja yhteiskunnan kokonaistulot selvästi heikkenevät.

Kun kysytään, mitä Ruotsiin tulee, Ruotsin todellinen työttömyys on kyllä lähellä 15:tä prosenttia. Ruotsissa vain on siivottu maton alle erilaisilla aktiivitoimenpiteillä työttömiä, joten ei Ruotsin työllisyystilanne välttämättä niin kovin hyvä ole.

Olennaista on se, että vain kohtuullisella verotuksella turvataan riittävä verotulo. Sillä tavalla voidaan myöskin tuottaa riittävät palvelut. Mutta haluan myöskin korostaa sitä, että kyllä kannattaa katsoa, kuinka palvelut tuotetaan. Niitä pitää tuottaa huomattavasti tehokkaammin kuin nykyisin. Se on kaikkein paras tapa nyt mahdollistaa ihmisille entistä paremmat ja laadukkaammat palvelut ja se, että palveluita on riittävästi tarjolla.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo pitkän aikaa sitten tässä keskustelussa ed. Polvi kritisoi keskustan näkemyksiä perheiden verotuksesta. Haluaisin sitä asiaa selventää, että keskusta ei ole koskaan ehdottanut, että pitäisi palata perheiden yhteisverotukseen. Sen sijaan olemme todenneet, että perheiden verotuksessa on ongelmia, joita pitäisi korjata.

Erityisesti nämä ongelmat ilmenevät semmoisissa perheissä, joissa on vain yksi työssäkävijä, yksi tulonsaaja, toinen henkilö on joko työtön tai kotona. Näissä tapauksissa nyt, kun aikoinaan eduskunnassa hyväksyttiin se, että poistettiin kaikki nämä vähennykset, joissa huoltajuutta huomioitiin, tultiin siihen lopputulokseen sitten, että jos se sama tulo on vain yhdellä tulonsaajalla, verotus on paljon kireämpi, kuin jos vaikka se ihan sama tulo jakaantuisi kahdelle tulonsaajalle keskenään. Tämä on meidän mielestämme ongelma.

Esimerkiksi verovähennysajattelu, mitä ed. Juurola täällä esitti pohdittavaksi, olisi se, mitä kautta tätä ongelmaa voitaisiin korjata. Ainakin meidän mielestämme tämä pitäisi ottaa pöydälle ja miettiä, miten yhden tulonsaajan perheiden epäoikeudenmukainen tilanne korjattaisiin. Tämä liittyy myös ministeri Sasin mainitsemaan kysymykseen, että jos on perhe, jossa molemmat ovat työttömiä ja heistä toinen työllistyy, silloin pitää ansaita todella paljon, että se kannattaisi. Tässä tilanteessa, jos vielä se toinen henkilö pyrkisi työllistymään, tilanne on vielä hankalampi. Näitä ongelmia pitäisi avoimesti pohtia, mitä niille tehdään.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä pannaan vastakkain hyvinvointiyhteiskunta ja veronkevennykset. Kuitenkin jo tämän päivän todellisuutta on se, että me olemme verokilpailussa mukana, saatikka sitten, kun jo keväällä 2004 EU laajenee, ei ole mikään ongelma pienellekään yritykselle siirtää toimintaansa tai osaa siitä esimerkiksi Viroon, jossa ei ole mitään verotusta. Ei siellä ole tietysti sosiaaliturvaakaan.

Toisaalta, jos meidän verotuksemme on liian kova, myös suuri yritys, esimerkiksi Nokia, voi hyvin helposti siirtää pääkonttorinsa Lontooseen. Kysyn vaan: millä sitten rahoitetaan hyvinvointiyhteiskunta? On kauhean helppo sanoa täällä, mitä verorakenteita erityisesti vastustaa tai mitä erityisesti puolustaa, mutta kannattaisi myös miettiä tätä kokonaisuutta. Se on jo vähän vaikeampi juttu. Siinä ehkä tarvitaan vielä toinenkin iso keskustelu ja ehkä vielä kolmannenkin työryhmän raportti.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö totesi puheenvuorossaan, että verotus ei ole irrallinen ilmiö. Näinhän se tosiasia on. Verotuksella katetaan se jäljelle jäävä osa yhteiskunnan menoista, joka jää yhteiskunnan muiden tulojen jälkeen kattamatta.

Nyt kuitenkin Suomen valtion budjetissa korkojen ja työttömyyden aiheuttamat kustannukset ovat noin neljänneksen luokkaa, siis 8 miljardia euroa. Kun katsotaan, mitä sitten löytyy tulopuolelta, liikenteen maksamat verot plus valmisteverojen — alkoholin ja muiden valmisteverojen — yhteismäärä ei riitä kattamaan tätä ongelmakenttää. Nyt tässäkään keskustelussa ei ole juurikaan sivuttu sitä, millä päästään siihen perimmäiseen ongelmakenttään sisälle, mistä luodaan tilaa verojen alennukselle ja uudelleen kohdentamiselle.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmiston puolella ilmeisesti ei vieläkään huomata, että maailma on muuttunut. Me elämme tietoyhteiskunnassa, ja tässä yhteiskunnassa verotuksen korkeana pitäminen ei johda hyviin verotuottoihin, vaan se voi helposti johtaa siihen, että veropohja häviää, kun osaajat menevät Suomesta pois. Meillähän nyt elektroniikkateollisuuden ja sen kerrannaistyöpaikkojen vaikutusten vuoksi esimerkiksi tuloveron tuotto on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 95, ei suinkaan siitä syystä, että palkkoja olisi valtavasti korotettu, vaan meillä on paljon ihmisiä, joille voidaan maksaa parempaa palkkaa. Siitä syystä verotuspohja on paljon suurempi. Esimerkiksi palkkasumma on nyt yli 300 miljardia markkaa, kun se viisi kuusi vuotta sitten oli vain 200 miljardia. Kyllä se on ihan ehdottoman tärkeätä, kuinka hyvää työtä osataan tehdä. Silloin tulot kasvavat ja verotusta ei tarvitse nostaa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. M. Salo, kiinnititte huomiota muun muassa korkomenoihin. Pitää paikkansa, ne ovat suuret edelleenkin. Mutta jos vähän muistianne virkistän, juuri teidän ryhmästänne siinä vaiheessa, kun yritettiin korkomenoja alentaa eli maksaa velkoja, sitä toimintaa syyllistettiin ilmaisuin "kiiluvasilmäinen kamreerimainen velanmaksu". Näinhän se oli.

Kun esimerkiksi valtionyhtiöitten myyntituloja vaadin täältä käytettäväksi sataprosenttisesti velkojen maksuun, silloin näytti maailma siltä, että rahaa tulee, ja oli varaa käyttää tuollaista kieltä. Nyt kun ei sitä tule, sitten murehditte korkomenojen määrää. Olisitte silloin tarttunut esimerkiksi ryhmänne kantoihin ja ollut pontevampi puolustamaan sitä, että hyvinä aikoina pitää päästä eroon niistä korkorasitteista. (Ed. Pekkarinen: Ministeri puhuu taas ihan puuta heinää!) — Niin, minä puhuin siitä, mitä te olette puhuneet, ja olin jo silloin sitä mieltä, että se oli puuta heinää.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myyntituloja valtionyhtiöitten myynnistä oli yli 40 miljardia markkaa kaiken kaikkinensa. Ministeri on piirrellyt kuvia pitkin tätä keskustelua tekemällä äsken Suomen arvonlisäveron osalta aivan sellaisen väitteen, mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Nyt hän pyrkii luomaan mielikuvan, että olisimme merkittävässä määrin esittäneet keskustan puolelta niitä myyntituloja budjetin menoiksi. Ei sellaisia esityksiä löydy tässä salissa tehtyihin äänestyksiin tai muihin toimiin, joita tämä sali tekee. Ministeri, pidätelkää nyt tuota hurjaa intoanne, kun maalailette erilaisia kuvia, kauhukuvia. En tiedä, ovatko nuo sanat edes kenenkään keskustalaisten suusta, mitä äsken käytitte. Yksilöikää, kertokaa, kuka se meistä on, jos se joku meistä on.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Niin, ehkä te sitten vain esititte menoja lisää ettekä niille rahoitusta ollenkaan. Mutta jos teidän budjettilinjauksenne kuluneilta seitsemältä vuodelta olisi aina hyväksytty, tiedätte itsekin, että meidän menotasomme olisi useita miljardeja ellei kymmeniä miljardeja euroja korkeampi ja me ottaisimme velkaa vielä enemmän lisää ja olisimme tehneet sitä koko ajan. Näinhän tämä on. Ette te puheistanne nyt mihinkään pääse. Ymmärrän hyvin sen, että nyt taloudellinen ympäristö on muuttunut sillä tavalla, että kun ihmiset ovat huolestuneita, tekin olette huolestunut. Mutta kaksi vuotta sitten, jolloin näytti, että rahaa on, te olitte sitä kylvämässä joka ainoassa käänteessä. Se on tosiasia.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Esimerkki tulonsiirroista ja verotuksesta kokoomuksenkin suuntaan. Eduskunta on minusta käytännössä sitoutunut siihen, että lapsilisiä korotetaan seuraavalla vaalikaudella. Ainakin hallituksen johto on ollut sitä mieltä ja täällä kaikki ovat kannattaneet. Se maksaisi paljon rahaa, ja niiden pitää löytyä. Nyt Arvelan ryhmä esittää kuitenkin, että pääoma- ja yhteisövero lasketaan 29 prosentista 25:een. Valtio menettäisi vuodessa 920 miljoonaa euroa, kaksi kolmasosaa siitä summasta, joka nyt pannaan lapsilisiin. Lapsilisiin pannaan 1 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kaksi kolmasosaa lapsilisistä pitäisi leikata, jos tämä yksi veronkevennys katsottaisiin tätä taustaa vasten. Näin rajuja ne ovat nämä esitetyt verohelpotukset. Samaan aikaan kuitenkin me kaikki olemme sitä mieltä, että pitää parantaa lapsilisäjärjestelmää, niin kuin pitääkin. Kyllä tässä pitää näitten esitettyjen vaatimusten alkaa kohdata toisiaan ja sen, mitä sitten veronalennuksina yleensä luvataan.

Ed. Tiurille totean vain, että kyllä nämä osaamiset pysyvät täällä. Onhan täällä hyvät palvelut. Miksi isot yhtiöt pysyvät meillä, meillä on (Puhemies koputtaa) erinomainen koulutusjärjestelmä ja erittäin hyvät tutkimus- ja tuotekehittelysysteemit. Ne ovat isoja asioita ne. (Puhemies koputtaa)

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön vastaus ed. Mauri Salolle kertoo siitä samasta, mikä aika monen edustajan kohdalla on täällä tapahtunut tämänkin keskustelun aikaan: sellainen ylimalkainen hutkaisu, yritys halventaa puhujaa taikka hänen sanomaansa, luoda siitä mielikuva, että puhuja puhuu aivan mahdottomia. Ei, ministeri, ei se johda yhtään mihinkään eikä vie näitä asioita eteenpäin. Ed. M. Salolla oli mielestäni erinomaisen hyvin perusteltu esitys, ja siihen takaisin hutkaiseminen sillä, että on kymmenien miljardien myyntituloilla meidän toimestamme esitetty lisämenoja, eihän se nyt meinaakaan pitää paikkaansa.

Jos käytte meidän budjettivaihtoehtomme viime vuosilta lävitse ja jos vanhoissa markoissa puhun, niin enimmillään muutamasta sadasta miljoonasta markasta muutamaan miljardiin, 2 miljardiin, per budjetti suurin piirtein ovat olleet ne menolisäykset, (Puhemies koputtaa) mitä meidän toimestamme on esitetty. (Ed. Hemmilä: Tälle vuodelle?) — Ensi vuodelle on 200 miljoonaa euroa. (Puhemies koputtaa)

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tekemätöntä työtä on, kun vaan kannattaa jollakulla teettää, vastuuntunnolla kun ei voi yrittäjäkään niitä palkkoja maksaa. Mutta ministeri Sasilta olisin kysynyt: Montako huippuosaajaa muuttaa lopullisesti pois, vai käyvätkö he vain kokemusta hakemassa ja tulevat sitten uusine innovaatioineen takaisin tänne Suomenmaahan? Ansaitusta lisäeurostahan kuitenkin suurituloisella jää aina enemmän kuin 0 senttiä käteen. Keskituloisella sen sijaan nämä kannustinloukut astuvat voimakkaasti esiin.

Ministeri Niinistö vetosi siihen, kun arvonlisäveroalarajasta puhuttiin, että ruvettaisiin pilkkomaan näitä yrityksiä sitten voimakkaasti, jos tätä muutettaisiin, kenties kokeiltaisiin liukuvaa alarajaa, perusvähennystä tai muuta. Ei kai niitä yrityksiä nytkään ole pilkottu, kun tämä alaraja on ollut. En jaksa oikein siihen uskoa, että sitä voimakkaasti tapahtuisi.

Kolmantena kysymyksenä vielä: Nähdäänkö meillä vielä yrityksiä hallituksen taholta siihen, että alkoholiverotusta yritettäisiin harmonisoida EU:n tasolla Suomen suuntaan?

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vastaisin vielä kysymykseen lapsilisistä. Olen itse menettänyt hiukan toivoni siihen, että lapsilisiä voitaisiin korottaa. Minun äsken esittämäni malli toimisi myöskin vaihtoehtona sille, että lapsilisiä tarvitsisi korottaa; sen sijaan voitaisiin tehdä huoltajavähennys, tehtäisiin sitten yhdestä tai kahdesta lapsesta tai miten tahansa. Tässä mallissa minusta olisi vielä sellaisia hyötyjä, että se ehkä kannustaisi enemmän kuitenkin lapsiperheellisiäkin osallistumaan työntekoon kuin ottamaan passiivisesti sosiaaliturvaa. Toinen seikka: tätä hyötyä voisivat käyttää ainoastaan perheet Suomessa ja sitä ei tarvitsisi sitten maksaa ulkomaille.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen täällä tyrmäsi täysin elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksen sillä perusteella, että se ei kuitenkaan menisi kuluttajahintoihin. Olen kyllä täysin eri mieltä. Meillä on sen verran kova kilpailu kaupan piirissä, että kyllä se varmasti hintoihin asti menisi. Esimerkkinä tästä on myös se, että kun tuli aikoinaan arvonlisävero työvaltaisiin yrityksiin, tällaisiin pieniin korjauspajoihin ja muihin, niin kilpailu aiheutti sen, että yrittäjät itse kärsivät sen arvonlisäveron, mikä oli osasyynä huonoon työllistämiseen. Totta kai tämä ei ole kiireisimpänä listalla. Ensin pitää puuttua työttömyysongelmaan ja toteuttaa ne verokeinot, joilla saadaan varaa esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamiseen myöhemmin.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin, kuinka paljon osaajia on muuttanut pois Suomesta. Leppäsen työryhmällä on aika hyvät selvitykset mietinnössä, paljonko on. Tältä osin täytyy sanoa, että kyseessä on ilmiö, joka ilmeisestikin on käynnistynyt, joka ei ole vielä kovin voimakas, mutta jonka pelätään lisääntyvän tulevaisuudessa. Tietysti siinä, missä määrin he palaavat takaisin, on aika paljon erilaisia olosuhteita riippuen myöskin perhetilanteesta. Mutta otetaan joku Linus Thorvalds. Hänhän on muuttanut täältä Kaliforniaan. Aika vaikea sanoa, mikä syy siihen on, onko se paremmat tutkimusmahdollisuudet vai onko se myöskin erilainen ansiotaso ja siihen muodostuva verotus.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kysymykseen alkoholiverotuksesta, hallitushan lähtee siitä, että merkittävästi ensi vuonna alkoholiveroa ei alenneta, vaan suuremmat muutokset tehdään sitten, kun se on välttämätöntä, eli vuoden 2004 alusta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen harmistunut, että ministeri Niinistö joutui poistumaan. Nimittäin olen näiden vuosien aikana puolustanut häntä yleensä verokeskusteluissa, mutta nyt joudun vähän leikkimielisesti toteamaan, että ehkä kiire ja tämän tilanteen nopea muuttuminen on päässyt yllättämään myös ministerin. Hänen henkinen tilansa oli niin kuin perheenisällä, jolla tilanne ei ole hallussa: useita sellaisia ylilyöntejä, joita en olisi toivonut valtiovarainministeriltä tässä keskustelussa.

Nimittäin sekä Arvelan että Leppäsen työryhmät ovat tehneet arvokasta työtä ennakoidakseen verotuksen uudistuksen tarpeita tässä muutostilanteessa. Muun muassa Euroopan unionin laajentuminen merkitsee sitä, että joudumme yhä tiukemmassa vastuun kolmion puristuksessa tekemään veroratkaisuja. Yksi kolmion sivu on väestön ikääntyminen ja sieltä tulevat kustannuspaineet. Toinen kolmion sivu on työikäisen väestön pieneneminen, ja kolmas kolmion sivu on kansainvälisen verokilpailun koveneminen. Tämä luo lähtökohdan, jossa meidän pitää pystyä tekemään ratkaisuja, joissa Leppäsen työryhmän ydinviesti, joka merkitsee työn verotuksen edelleenalentamista, pitää kyetä toteuttamaan.

Mutta toinen työryhmä eli Arvelan työryhmä minusta toi varsin yllättävän ydinsärmän työryhmän tuloksessa eli pienyritysten verotuksen kiristämisen, joka minusta oli äärimmäisen heikosti harkittu tähän suhdannetilanteeseen. En missään nimessä päästä ministeri Niinistöä tästä vastuusta. Nimittäin jos hänen ministeriönsä sisällä tehdään tämmöinen työryhmätulos, pitää olla sen verran kykyä tilanneharkintaan, että voidaan arvioida se, minkä tyyppisiä ja minkä suuntaisia vaikutuksia on tällaisella voimakkaalla kannanotolla (Ed. Ala-Nissilä: Signaali!) — nimenomaan signaalina — kun nyt meidän pitäisi pystyä luomaan veroratkaisu, jossa nimenomaan suositaan yrittäjyyttä, suositaan työllistämistä.

Tässä suhteessa, rouva puhemies, näen kaikkein päällimmäisenä kysymyksenä sen, millä tavalla tulevat veroratkaisut varmistavat sen, että ne toteuttavat yrittäjyyden ja työllisyyden kannalta nimenomaan yrittäjää suosivaa verotusta. Toivon, että tässä suhteessa tämä keskustelu olisi edennyt hieman pidemmälle. Me liian monta kertaa palaamme aina menneeseen. Olen erittäin murheellinen siitä, ajatellen niitä puheita, mitä me täällä olemme vuosia sitten puhuneet, että tämän tyyppisen keskustelun henkinen painopiste on niiden puheiden kertaamisessa. Mutta en malta olla sanomatta, että se on henkisesti helppoa. Nyt vaaditaan sitä rohkeutta, jossa uskalletaan katsoa eteenpäin, uskalletaan ottaa vastuuta niistä ratkaisuista, joiden varassa suomalainen yhteiskunta voi tulevaisuudessa menestyä.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Arvelan työryhmän raporttiin sisältyvä ajatus osinkotulojen kaksinkertaiseen verotukseen siirtymisestä ei mielestäni olisi verotuksen uudistamista vaan pikemminkin taantumuksellista paluuta vanhaan. Vuonna 93 tehty nykyinen malli on lähes poikkeuksetta todettu hyväksi ja toimivaksi, joten tuntuu kummalliselta tarve lähteä muuttamaan toimivaa järjestelmää, jossa myös verokertymät ovat olleet hyvät, itse asiassa paremmat kuin koskaan. Paras tuotto ei tarkoita samaa kuin korkea veroprosentti tai jyrkkä progressio. Se on syytä muistaa. Ei ole mitään järkeä tappaa hyvin lypsävää lehmää, varsinkaan kun sekä lehmä että lypsäjä ovat tyytyväisiä olemassa olevaan tilanteeseen.

Kotimaiset osakeyhtiöt on ehdottomasti jätettävä kaksinkertaisen osinkoverotuksen ulkopuolelle. Verotuksen kiristäminen heikentäisi yritysten rahoitusrakennetta, syrjisi yritykseen sijoittamista ja johtaisi epäterveisiin käyttäytymismuotoihin. Täytyy muistaa, että yrittäjä on aina myös työllistäjä. Vähintäänkin hän työllistää itsensä, mutta useissa tapauksissa myös pienemmän tai suuremman joukon ulkopuolisia työntekijöitä. Yrittäjyyttä tulee veroratkaisuilla kannustaa, ei suinkaan vaikeuttaa, mikäli ylipäätään haluamme, että Suomeen kannattaa yrityksensä perustaa. Jaetun voiton veron kiristäminen 29:stä 43,75 prosenttiin ei taatusti houkuttele ketään ryhtymään yrittäjäksi. Myönteisenä sen sijaan voidaan pitää ehdotukseen sisältyvää pääoma- ja yhteisöverokannan alentamista 25 prosenttiin.

Suomessa ansiotulojen verotus on edelleen kohtuuttoman korkea siitä huolimatta, että hallitus on sitä jo kohtuullistanut. Ansiotulojen verotusta onkin syytä kohtuullistaa kaikissa tuloluokissa. Työn tekemisen tulee aina olla mielestäni kannattavaa. Veronkevennysten linjaa tulee jatkaa. Tosin kevennykset on tehtävä harkiten ja siinä tahdissa, minkä taloudellinen kasvu meille sallii. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan verovaroin, mutta näiden kahden asettaminen räikeään ristiriitaan on mielestäni perusteetonta. Tasokkaat palvelut Suomessa voidaan säilyttää ilman, että suomalaisten verotaakka on kohtuuttoman suuri.

Sinänsä molemmat työryhmäraportit ovat ansiokas pohja verotuksen kokonaistarkastelulle.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän verokeskustelun tulisi koskea suuria linjanvetoja eli sitä, lähdetäänkö liikkeelle työllisyyden vai kilpailukyvyn parantamisesta. Minä valitsen lähtökohdaksi työllisyyden eli aloittaisin verotuksen uudistamisen Leppäsen työryhmän esityksistä. Työttömyys on vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon on pureuduttava kiireellisesti. Sen sijaan päinvastoin kuin edustajat Antvuori ja Tiuri katson, että esitetyt kilpailukyvyn menetykset mielestäni ovat pikemminkin spekulatiivisia uhkia eivätkä siksi niin kiireellisiä. En kiistä, etteikö globaalissa taloudessa kilpailtaisi myös alhaisilla yritysveroilla, mutta minusta me pärjäämme tässä kisassa edelleen kohtalaisesti, ja niinhän myös ministeri Niinistö sanoi. Nykyinen 29 prosentin yritysverotuksemme on myös Veronmaksajain Keskusliiton mukaan edelleen kilpailukykyinen.

Leppäsen työryhmän keskeisimmät esitykset ovat siis tuloveronkevennyksen kohdentaminen pienituloisille, pienituloisten sosiaaliturvamaksujen alennus ja palvelualojen arvonlisäveron alennus. Nämä ovat suoraan kuin vihreiden työllisyysohjelmasta. Työryhmä ei ottanut selkeätä kantaa siihen, miten alennukset toteutettaisiin. Työryhmä muistutti viisaasti, että jos pienituloisten veronkevennys toteutetaan ansiotulovähennyksen kautta, se vaikuttaa suoraan kuntien talouteen ja sitä kautta peruspalveluiden tasoon. Siksi veroaleen on kehitettävä muita keinoja. Kuntataloutta ei saa vihreiden mielestä laittaa veronalennuksen maksumieheksi.

Olemme siis saaneet eteen kaksi linjapaperia, mutta niistä puuttuu hintalaput. Ymmärrän, että on aloitettava tavoitteista, mutta silti kustannusvaikutuksista tulisi puhua. Sen nyt ainakin tiedämme, että jo yksin Leppäsen työryhmän esitykset tulevat kalliiksi. Ekonomistit Holm ja Vihriälä esittivät äskettäin oman mallinsa siihen, kuinka työnantajamaksuja kannattaisi alentaa, ja sen mallin kustannukset olivat noin 700 miljoonaa euroa. Kuinka suuri osa tästä palautuu valtion kassaan kasvuna ja työllisyyskustannuksina, jää villien arvailujen varaan, koska haarukka liikkuu 30 ja 50 prosentin välillä. Mutta selvää on kuitenkin, että kevennykset eivät rahoita itseään täysimääräisesti.

Leppäsen työryhmä esittää veronalennuksen vastapainoksi muutamia mahdollisia veronkiristyskohteita, mutta ihmettelen, miksei työryhmä suunnannut katsettaan energia- ja ympäristöveroihin, kuten jäteveron ulottamiseen teollisuuden kaatopaikoille.

Kun työllisyyttä parantavat toimet tulevat kalliiksi, on selvää, että mahdolliset kilpailukykyä parantavat toimet on tehtävä kustannusneutraalisti. Kaikkeen ei raha riitä.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Verojärjestelmiä on ajanmukaistettava. EU:ssa on verokilpailu. Tällä tavalla globalisaatio näkyy myös Suomessa. Vaikka veropoliittiset ratkaisut olisivat kansallisesti omissa käsissämme, on syytä seurata, mitä maailmalla tapahtuu.

Suomi on, niin kuin tiedämme, korkean verotuksen maa, kun sitä mitataan kokonaisveroasteella. Etenkin työn verotus on liian kireätä. Tämäkin on itsestäänselvää, moneen kertaan todettua. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että varallisuuden, pääomien ja pääomaliikkeiden verotus on Suomessa erittäin lievää, kun sitä verrataan vaikkapa EU-maihin, joten kannattaa tutkia verorakenteita.

Verotuksella on suora yhteys kansalaisten keskinäiseen tulonjakoon, ja tässäkin mielessä kysymys on oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta. Totta kai verotuksella on suora yhteys myös siihen, minkälaiset hyvinvointipalvelut Suomessa voidaan taata ja turvata sekä määrällisesti että laadullisesti. Verotus vaikuttaa siis läpi yhteiskunnan hallinnollisesti, poikkihallinnollisesti, lähes kaikkeen inhimilliseen julkiseen toimintaan ja myös tietysti yksityiseen.

Osaratkaisut ovat monesti ontuvia, niin on verotuksessakin. Olisi koko ajan, kun ratkaisuja pohditaan, kuljetettava mukana näkemys, millä tavalla kokonaisuus hahmottuu. Tässä mielessä korostaisin seuraavan hallitusohjelman painoarvoa ja merkitystä. Veropoliittiset keskeiset linjaukset on syytä sopia hallitusohjelman kautta ja muodossa. Sillä tavalla niissä on ennustettavuutta, linjakkuutta ja ennakoitavuutta, jota myös veropolitiikalta tarvitaan.

On totta, että yrittäjyyttäkin pitää monin tavoin motivoida, innostaa ja kunnioittaa myös veropoliittisin keinoin. Henkilökohtaisesti tunnen sympatiaa esimerkiksi suomalaisten yrittäjien sukupolvenvaihdosongelmiin ja niitten ratkaisuihin, jos ja kun yrittämisen edellytykset sitä kautta paranevat. Usein on niin, että yrittäminen kulkee suvussa, ja niitä järjestelyjä henkilökohtaisesti haluaisin olla nykyisestään parantamassa. Mutta ennen kaikkea veropolitiikalla tulee tähdätä siihen, että työllisyys maassamme paranee.

Aivan lopuksi, herra puhemies, verotyöryhmien esitykset tarjoavat kyllä loistavan keskustelufoorumin eikä niitä pidä ampua alas lonkalta, vaan tulee tutkailla rauhallisin mielin, minkälainen konsensus sieltä löytyy. Siellä on hyviä ideoita ja todella tervetulleita esityksiä tähän aikaan.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa asetettu vastakkain hyvinvointiyhteiskunnan perusta ja toisaalta kilpailukyky ja tuloverotuksen alentaminen. Se on ollut ymmärrettävää, koska Lipposen hallituksen toimenpiteet ovat olleet sen kaltaisia, että ne ovat aiheuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan perustan vaarantumisen. Ennen kaikkea tuloverojen kevennys on ostettu kuntaveron kustannuksella korottamalla ansiotulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä, jotka muutokset ovat vieneet kuntaverolta kasvumahdollisuuden ja pohjan pois. Siksi on välttämätöntä, että tulevissa verolinjauksissa huolehditaan siitä, että kunnat saavat kunnallisveron ilman valtion hyväkseen ottamia vähennyksiä, ja toisaalta, että myöskin osuus yhteisöverosta tulee edelleen kunnille siten, että me kykenemme, mukaan lukien valtionosuusjärjestelmän uusiminen, takaamaan kunnille vakaan tulopohjan ja myöskin kansalaisille sitä kautta perusoikeuksina heille kuuluvat peruspalvelut.

Täällä on minusta erinomaisen hyvin linjattu yritysverotuksen kehittämistä siinä suhteessa, että muun muassa Arvelan esitys, joka saattaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän pois ja kiristää osinkotuloverotusta, ei ole tässä suhdannetilanteessa työllisyyttä edistävä eikä yrittäjyyttä edistävä varsinkaan, kun ajatellaan sitä, että meillä kymmenen seuraavan vuoden kuluessa on 70 000—80 000 yrittäjää jäämässä eläkkeelle. He odottavat sukupolvenvaihdosta, ja toisaalta, jos sekä perintö- että lahjavero ovat kireät, niin kuinka nuoret ottavat vastuun yrittäjyydestä silloin, jos verokäytäntö ei ole heitä kannustava? Siinä mielessä minusta nuo ratkaisut tulee tehdä siten, että me tuemme yrittäjyyttä ja sitä kautta työllistymistä ja myöskin huolehdimme siitä, että tasapainoinen aluekehitys toteutuu yrittäjyyden kautta.

Arvoisa puhemies! Täällä kiinteistövero ei ole saanut kovin suurta huomiota osakseen, vaikka molemmat työryhmät esittivätkin kiinteistöveron kiristämistä perustaen näkemyksensä siihen, että kiinteistöt eivät karkaa maasta.

On selvää, että Suomessa on korkeat asumiskustannukset. Siinä mielessä asuntoihin kohdistuvan kiinteistöveron korotus tuntuu aika huonosti valitulta ajatukselta. Samoin on yritystoiminnan laita. Meidän on huolehdittava yritystoiminnan kilpailukyvystä, kannattavuudesta ja menestymisestä. Siinä mielessä tuo kiinteistöveron korotus näille sektoreille ei tue tätä toimintaa. Päinvastoin näitä on tuettava monin keinoin. Yhtä lailla veropohjan laajennus maa- ja metsätalousmaahan ei ole näitten elinkeinonhaarojen kannalta ollenkaan hyväksyttävissä, koska (Puhemies koputtaa) teollisuus tarvitsee edullista puuraaka-ainetta ja maatalouden kilpailukyky on heikko. Siinä mielessä kiinteistöveron laajennus (Puhemies koputtaa) maa- ja metsätalousmaahan on huonosti harkittu ja tyrmättävä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtani tälle puheenvuorolle on työllisyyden parantaminen verotuksellisin keinoin. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy ja on syntynyt pieniin ja keskisuuriin perheyrityksiin. Yrittäjyys on siten mielestäni avainasemassa työllisyyden parantamisessa. Hyvällä työllisyydellä turvataan ihmisten hyvinvointi ja ylläpidetään hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa. Valitettava suunta viime vuosina on ollut se, että yrittäjien määrä on kääntynyt laskuun tilanteessa, jossa liki kolmannes nykyisistä yrityksistä suunnittelee tekevänsä lähivuosina sukupolvenvaihdoksen. Mielestäni onkin panostettava erityisesti siihen, että kaikki edellytykset menestyksekkäälle yritystoiminnalle ovat olemassa myös verotuksellisin keinoin. Tätä taustaa vasten mielestäni onkin aivan käsittämätöntä, että ylijohtaja Lasse Arvelan johtama verotyöryhmä esittää kaikkien kannalta parhaiten toimivan verotuksen osa-alueen eli yritys- ja pääomaverotuksen nykyisen käytännön lakkauttamista ja paluuta vanhaan, huonoksi koettuun malliin.

Nykyinen malli on kasvattanut yhtiöverotulot moninkertaisiksi, yksinkertaistanut verotusta ja aivan olennaisesti lisännyt yritysten omavaraisuutta. Yritysten vahvan omavaraisuuden merkitys on jokaisen nähtävissä juuri tänä päivänä. Huolimatta taantumasta yritykset ovat pystyneet pitämään ihmisiä töissä, vaikka myynti on laskenut ja tulokset heikentyneet. Arvelan työryhmän ehdotukset tällaisinaan lyövät rankasti päin nykyisten yrittäjien kasvoja ja antavat kielteisen viestin yrittäjän uraa miettiville nuorille ja siten ennen kaikkea työllisyydelle. Ei ole myöskään perusteltua, että omaan yritykseen sijoittamista verotetaan rankemmin kuin ulkopuolelle tehtyjä riskittömiä sijoituksia verotetaan. Meidän poliittisten päättäjienkin on nähtävä yhteiskunnan kehitystarpeet huomattavasti laajemmin, kuin toimikunta on nähnyt, ja tehtävä lopulliset ratkaisut sen pohjalta.

Arvoisa puhemies! Toinen merkittävä lähtökohta työllisyyden parantamiselle on työn verotuksen alentaminen ja niin sanottujen veroloukkujen pienentäminen. Vero on osa työn hintaa, ja tuloveron alentaminen näin madaltaa työnantajan työllistämiskynnystä. On luonnollista, että kun työtulosta jää enemmän käteen, se kannustaa ottamaan työtä vastaan paremmin. Työn (Puhemies koputtaa) teettämisen kustannusten pienentäminen verotuksellisin keinoin on parasta turvaa sille, että voimme myös tulevaisuudessa säilyttää kansalaisillamme hyvät hyvinvointipalvelut.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Leppäsen työryhmä listaa raportissaan verojärjestelmän kolme tärkeää tavoitetta: talouskasvun ja työllisyyden ylläpitämisen sekä yhteiskunnassa oikeudenmukaiseksi koetun tulonjaon tukemisen. Myös Arvelan ryhmä mainitsee oikeudenmukaisuuden, vaikka antaakin sille erilaisia sisältöjä.

Meidän pitäisi kiinnittää tarkasti huomiota kaiken verotuksen tulonjakovaikutuksiin ja niiden oikeudenmukaisuuteen. Liian usein näemme vain välittömät vaikutukset. Hallitus on esimerkiksi mainostanut suunnanneensa veroalen pienituloisille, mutta käytännössä asia ei ole mennyt ihan näin. Kevennyksiä on toteutettu korottamalla kunnallisveron ansiotulovähennystä, mikä on vähentänyt kuntien verotuloja ja pakottanut kunnat nostamaan veroäyriään. Ensi vuonna kaikkiaan 93 kuntaa nostaa veroprosenttia. Näin verotuksen painopiste siirtyy progressiivisesta kohti tasaveroa. Kaikkein pienituloisimmat eli esimerkiksi työttömät eivät sitä paitsi pääse veroalesta lainkaan osallisiksi.

Kun valtio on keventänyt verotusta kuntien kustannuksella, ovat kuntien järjestämät peruspalvelut monin paikoin päässeet ohentumaan. Tämäkin sattuu kipeimmin pienituloisiin ja heikoimmassa asemassa oleviin. Esimerkiksi sairaat ja vanhukset sekä monet lapsiperheet ovat riippuvaisia kuntapalveluista. Verotuksen tuloja tasaavaa vaikutusta on vähentänyt myös se, että pääomatulojen osuus kaikista tuloista on viime vuosina noussut. Tässä valossa Arvelan ryhmän esitys pääomaveron keventämisestä vaikuttaakin todella epäonnistuneelta.

Myös yritysverotuksen puolella hyöty kasaantuu suurituloisille, pienituloisen yrittäjän verotus kun on palkansaajaa kireämpää ja suurituloisen, omavaraisen yrittäjän palkansaajaa keveämpää. Arvelan ryhmän ehdotukset repisivät pienyrittäjien ja suuryritysten verokohtelun eroa vielä suuremmaksi.

Mielestäni verotuksen keventämistä ei pidä nähdä itseisarvona. On epäselvää, onko kevennyksillä todella sellaisia työllisyysvaikutuksia kuin toivotaan. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan veronkevennykset ovat kallis ja tehoton keino vähentää työttömyyttä. Tehokkaampaa voisi olla esimerkiksi aikuiskoulutukseen panostaminen, todetaanhan Leppäsen raportissakin, että Suomessa työttömyys erittäin voimakkaasti keskittyy vähän koulutettuihin. Verotuksen keventämistä oleellisempaa on muuttaa verotuksen rakennetta. Tavoitteena olkoon sellainen verojärjestelmä, joka paitsi tukee työllisyyttä ja taloutta myös jakaa tuloja oikeudenmukaisesti ja kannustaa vähentämään ympäristökuormitusta.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykylaajuinen työttömyys aiheuttaa joka vuosi valtiontalouteen saman suuruisen loven kuin paljon puhuttu pankkituki aiheutti kaiken kaikkiaan. Sen vuoksi on mielestäni toteutettava kiireellisimmin niitä toimenpiteitä, mitä Leppäsen työryhmän ja myös Holmin—Vihriälän mallissa esitetään, eli on tuettava pk-sektoria. Pk-sektorihan työllistää kaikista yritysten työpaikoista yli 60 prosenttia. Pienituloisten suurempi veroale samoin kuin pienituloisten palkkoihin kohdistuvat työnantajamaksujen alennukset madaltavat työllistämiskynnystä, ja tätä keinoa voitaisiin hyvin nopeasti käyttää. Näillä toimilla olisi myös aluepoliittista käyttöä. Nyt onkin esitys, että Lapissa kokeillaan tätä työnantajamaksujen alentamista.

Täällä on aika vähän puhuttu kiinteistöveroista tässä keskustelussa. Niillä tietysti verotuksen kokonaisuudessa ei ole kovin suurta merkitystäkään, mutta se kuva on annettu, että kunnat voisivat tavallaan tulonsa vastaisuudessa entistä enemmän ottaa kiinteistöverosta. Tällä kertaa kuntien verotuloissa kiinteistöveron osuus on vain muutaman prosentin luokkaa. Tuplaaminenkaan siellä ei kovin paljon lisäisi tuottoa. Nämä Leppäsen ja Arvelan työryhmätkin esittivät tätä kiinteistöveromallia ja samalla omaisuuden verotuksesta luopumista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos otetaan esimerkiksi semmoinen eläkeläispariskunta, joka pienellä eläkkeellä asuu sodan jälkeen rakentamassaan omakotitalossa, niin on väärin, että heidän verotustaan kiristetään korottamalla kiinteistöveroa ja samaan aikaan henkilöt, joilla on merkittäviä omaisuuksia, vapautetaan pääomaverosta kokonaan. Tämä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa. Myös kiinteistöveron ulottaminen metsämaahan on hyvin huonosti perusteltu, koska siellä on jo kolmin-, nelinkertainen verotus ja siirrytään kaiken kaikkiaan myyntiverotukseen. Metsänhoitomaksu on veronluonteinen maksu. Sitäkin koskee jonkin verran pääomaverotus.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Ankara verotus ei ole vain hyvätuloisten ongelma, vaan erityisesti verot vievät voimaa pienituloisten ponnisteluilta. Ankara työn verottaminen nostaa bruttotulot korkeiksi, ja sitä kautta korkeat työvoimakustannukset johtavat siihen, että moni kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta tarpeellinen työpaikka jää syntymättä. Monet asiat hoidetaan itsepalvelulla tai sitten harmaan talouden avulla.

Pienten työtulojen verotuksen alentaminen on tärkeää, ei pelkästään työttömyyden takia, vaan myös työnteon motiivin palauttamiseksi. Nyt monen pienipalkkaisen kohdalla työstä ei jää käteen mitään lisärahaa työttömyyteen verrattuna. Niin kauan kuin veroaste on nykytasolla, ei mitään veroja tulisi korottaa. Sen jälkeen kun veroastetta on alennettu, on mahdollista siirtää verotuksen painopistettä työn ja ylipäänsä tulojen verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Työ on aina yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, joten sen ankara verotus ei ole järkevää. Sen sijaan kulutuksen verottaminen lisäisi säästämistä ja yleistä säästäväisyyttä. Luonnonvarojen ja ympäristön rajallisuuden näkökulmasta kulutuksen verottaminen on paljon kestävämpää kuin työn verottaminen. Tosiasiassa työn rasitteena on nyt korkea haittavero, vaikka meidän kaikkien mielestä työnteko on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä ja välttämätöntä.

Verot ovat yhteiskunnan jäsenmaksu. Ilman veroja yhteiskunta ei toimi. Jos verotuksen tasoa alennetaan, se edellyttää vastaavia menosäästöjä. Näitä säästöjä on mahdollisuus tehdä. Säästöjä voidaan tehdä sekä yksityisille että yrityksille jaettavista tulonsiirroista. Palveluihin ei tarvitse koskea. Tukea ja tulontasausta, siis tulonsiirtoja, tarvitsevat pienituloiset. Nykyisellään valtaosa tulonsiirroista on rahojen siirtelyä keski- ja hyvätuloisten taskusta toiseen, ja tässä siirtelyssä ei toteudu mikään yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, vaikka se yleisesti esitetään toimenpiteiden perustaksi. Päinvastoin, byrokratia leimaa melkoisen osan tulonsiirtojen rahasummasta.

Arvoisa puhemies! Verotus ei ole vain taloudellinen kysymys. Korkea verotus vääristää monilla tavoin talouselämää ja yhteiskuntaa. Väärin suunnattu verotus on synnyttänyt ja ylläpitää työttömyyttä, harmaata taloutta ja monia muita kielteisiä ilmiöitä.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Tässä verokeskustelussa pääasiassa kokoomuslaiset ovat kehuneet kilpaa työryhmien veroalemallia ja perustelleet sitä sillä, että työllisyys paranee. Ministeri Sasi erikseen eräästä työryhmäraportista otti lauseen, jossa mainittiin, että tämä tosiaankin parantaa työllisyyttä. Käytännössä kuitenkin seitsemän vuotta on veroalea harrastettu ja kuitenkin tilastot osoittavat, että työttömyys onkin kääntynyt nousuun, eli se, että veroale nostaisi työllisyyttä, ei pidä paikkaansa. Kokoomuslaisille onkin jäänyt eräänlainen levy päälle, vai pitäisikö sanoa viallinen ja rahiseva levy päälle.

Veroja ei kerätä tietenkään itse verojen takia, vaan niillä järjestettävien palveluiden takia, mitä valtaosa kansasta kannattaa. Me vasemmistoliitossa emme tue tällaisia veroaleja. Mikäli niitä aiotaan ensi kaudella viedä lävitse, ihmettelen vain, mitenkä tämä tuleva terveysprojekti rahoitetaan, mitenkä tuleva sosiaaliprojekti rahoitetaan taikka esimerkiksi miljardi markkaa tasoylikäytävien poistoon, jolloinka ympäristötekona saataisiin ihmiset kumipyöriltä rautateille. Esimerkkinä vain vielä tästä terveysprojektin hankaluudesta: mikäli veroale tulee, niin me olemme ensi vuoden suunnitellun budjetin mukaan yli 3 miljardia markkaa, markoissa siis laskettuna, vielä jäljessä sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa, kun vertaamme vuoden 93 tilinpäätökseen.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tällä kertaa on pakko myöntää, että olen jopa ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä. Hän tuossa ruoan arvonlisäveron alentamisen yhteydessä kyseenalaisti sen, meneekö se todella kuluttajalle asti. Minä olen valmis kyseenalaistamaan saman asian. Siinä on liian monta mahdollisuutta vetää välistä, ja vähän omiin kokemuksiinkin perustuu se, että kyllä kaupalla on voimaa pitää ne hinnat siinä samassa. Meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hintasäännöstelyyn eikä taida olla muutenkaan mahdollisuutta valvoa sitä asiaa, että se todella kulkisi sinne asti.

No, metsä- ja peltomaan kiinteistöverolle asettaminen on kanssa hyvin kyseenalaista, edes ehdottaa semmoista, peltomaan osalta suorastaan järjetöntä. Kun tuotanto itsessään ei ole kannattavaa, niin yhteiskunta joutuu antamaan hehtaarikohtaista tukea viljelijöille, että he pysyvät hengissä. Olisi hyvin pöhlöä, jos toisella kädellä sitten verona otettaisiin osa pois ja toisella kädellä annettaisiin tukena takaisin, että sitä voi viljellä. Ja metsien kohdalla todella, niin kuin ed. Ranta-Muotio sanoi, ollaan nyt jo nelinkertaisessa verotuksessa. Siellä on maksettu pinta-alaperusteista veroa vuosikymmeniä, sitten maksetaan metsänhoitomaksua, sitten maksetaan tällä hetkellä myyntiveroa (Ed. Ala-Nissilä: Ja arvonlisäveroa!) — ja sitten vielä on arvonlisävero siinä päällä. Siellä on jo neljä veroa, ja jos siihen vielä viides pannaan, niin kyllä siinä vaiheessa täytyy hyvin vakavasti ottaa keskusteluun jokamiehenoikeuksien pysyminen suomalaisissa metsissä. Eihän siinä mitään mieltä ole, jos omistaja hoitaa ja vaalii ja maksaa useamman luokan veroa ja sitten kaikki saavat siellä kulkea.

Sukupolvenvaihdosasia on kanssa semmoinen, jossa ehdottomasti pitäisi ottaa hallituksen lusikka kauniiseen käteen ja ruveta sitä edistämään, sikälikin, että meiltähän poistuu yrityksiä paljon enempi kuin syntyy. Sukupolvenvaihdoksien vaikeus on yksi syy, että yrityksiä lopetetaan. Maatilayrityksiin pitäisi ilman muuta ottaa se Saksan-malli käytäntöön, että jos ja kun jatkaja käyttää tätä maatilaomaisuutta yksinomaan työpaikkana, niin silloin siihen ei yhteiskunta eivätkä sisaruksetkaan pääse väliin. Se olisi selkeä kädenojennus yhteiskunnalta, että tämä ammattikunta nauttii yhteiskunnan suojelusta. Tietenkin jos tämä saaja sitten luovuttaa tämän pois, myy tai joutuu myymään, niin sitten yhteiskunta ja sisarukset tulkoot ottamaan osansa, mutta niin kauan kuin se on vain työpaikka, niin ei.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On todella syytä kiittää korkeatasoisesta keskustelusta. Ministeri Niinistö ehkä oli hieman tj-tunnelmissa jo ja ehkä käytti puheenvuoroja, joita ei olisi käyttänyt, mikäli kotiläksyt olisi paremmin luettu. Mutta hyvä, että hän oli mukana keskustelussa. Minusta oli hyvä, että nämä työryhmän mietinnöt nousivat keskusteluun ja mitään lopullisia kantoja eivät vielä puolueet ota vaan selvittelevät verotuksen haasteita. Selvästi kuitenkin tämä perheyritysten verotuksen ongelmatiikka tuli esille, ja uskon näin, että tuo malli, mikä nyt on esitetty, ei voi missään tapauksessa olla lopullinen.

Veronkevennysvaraa on rajallinen määrä tulevallakin vaalikaudella, ja silloin on totta kai niin, että kaikissa tuloluokissa pitää sitten tuloverotuksenkin liikkua, mutta minusta tämä työllisyys nousi päällimmäiseksi tässä keskustelussa veropolitiikasta. Se on suurin haaste, ja minusta oli todella myönteistä esimerkiksi sosialidemokraattienkin suunnalta ed. Rajamäenkin erinomaisessa puheenvuorossa se, että tämä työnantajamaksuproblematiikka nyt nostetaan ensimmäistä kertaa tosissaan pöydälle, kun katsotaan, miten veronkevennysvaraa voidaan käyttää.

Puhemiesneuvostoa on vielä syytä onnitella: me olemme tehneet kolme kertaa tämän aloitteen ajankohtaiskeskustelusta, se on kaksi kertaa hylätty, ja hyvä näin, koska nyt ajoitus oli kerta kaikkiaan täydellinen.