Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää hallituksen esitystä tämän vuoden toiseksi lisätalousarvioksi hyväksyttäväksi, ryyditettynä yhdellä momenttikohtaisella muutoksella ja kahdella ponsilausumalla.

Tuo yksi konkreettinen muutos, jonka valiokunta on tehnyt hallituksen esitykseen, koskee liikenneministeriön hallinnonalaa ja perustienpidon määrärahaa. Tieliikelaitoksen voiton tuloutus vuodelta 2001 oli noin 16,8 miljoonaa euroa, ja valiokunta esittää aiemmin linjatun mukaisesti, että se kokonaisuudessaan ohjataan perustienpitoon. Hallitus esitti, että vain puolet tästä Tieliikelaitoksen voiton tuloutuksesta eli 8,4 miljoonaa euroa ohjattaisiin perustienpitoon. Perusteluna tälle on eduskunnan jo aiemmin ottama vastaava kanta Tielaitoksen uudistamisen yhteydessä sekä halu pysäyttää tiestön rappeutuminen. Määräraha tulee osoittaa etenkin liikenneturvallisuutta parantaviin hankkeisiin niin, että eri tiepiirien tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon. Varmaan tästä asiasta sitten liikennejaoston puheenjohtaja, jolla on seuraavana puheenvuoro, voi selostaa vielä enemmän.

Toisella lausumalla valiokunta kiirehtii hallitukselta toimenpiteitä työministeriön työllistämistukimäärärahojen käytön tehostamiseksi ja alueellisen päätäntävallan lisäämiseksi. Tästähän oli keskustelua täällä salissa jo eilen. Valiokunta on nähnyt ongelmaksi sen, että näitä työllistämistukimäärärahoja pitäisi voida joustavammin käyttää eri alueilla ja tehokkaasti niin, että saavutetaan paras mahdollinen vaikuttavuus. Tätä haittaa nykyinen liian yksityiskohtainen budjetointi, koska nämä määrärahat on sidottu eri käyttökohteisiin ja näiden eri käyttökohteisiin sidottujen momenttien niin sanottu ristiinkäyttö eli käyttötarkoituksen muuttaminen kesken vuoden on varsin monimutkaista. Myös määrärahojen jakoperusteiden pitäisi vastata paremmin alkuperäisiä arvioituja käyttötarpeita.

Toinen lausuma koskee asuntoasioita. Valiokunta kiirehtii vielä näillä valtiopäivillä toimia aravalainajärjestelmän korjaamiseksi niin, että korko-, vuokra- ja käyttövastiketasoa voidaan alentaa ja edellytyksiä asetettujen tuotantotavoitteiden saavuttamiseksi parannetaan. Valiokunta katsoo aravajärjestelmän olevan vakavassa kriisissä, joka saattaa johtaa koko sosiaalisen asuntotuotannon näivettymiseen. Aravalainaehtojen parantaminen on välttämätöntä, jos asetetut tuotantotavoitteet halutaan saavuttaa. Tavoitehan oli tänä vuonna rakentaa 13 000 asuntoa, mutta odotettu toteutuma on vain 8 000 asuntoa. Valiokunta katsoo, että ne korjaukset, mitä hallitukselta tänä vuonna on aravajärjestelmään tullut, eivät ole riittäviä eivätkä vielä tarpeeksi vauhdita rakentamista.

Muista asioista, joihin valiokunta on ottanut kantaa, mainittakoon aivan lyhyesti, että valiokunta puoltaa esitettyä kansainvälistä teknologiapalkintoa, kiinnittää huomiota Ulkomaalaisviraston määrärahatarpeisiin turvapaikka-asioiden hoidossa ja dna-testauksessa turvapaikanhakijoiden osalta. Valiokunta on huolestunut Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman rahoituksesta ensi vuonna ja pitää tärkeänä joukkoliikenteen palvelujen määrärahan riittävyyttä.

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota Oy Veikkaus Ab:n tuottoarvion oikeellisuuden parantamiseen ja Veikkauksen voittovaroista rahoitettavien toimintojen turvaamiseen. Tämä on varmasti yksi vakavimpia asioita ja huolenaiheita, jos ajatellaan kulttuurin, nuorisotyön ja liikuntatoimen rahoitusta esimerkiksi ensi vuoden talousarviossa. Ongelmahan on se, että Veikkauksen tuottotavoite on budjetoitu liian korkeaksi ja näyttää tosiaan, että tänäkään vuonna se ei toteudu eli Oy Veikkaus Ab:n tuottoarviota tältä vuodelta alennetaan nyt tässä yhteydessä 41,5 miljoonalla eurolla. Ja näyttää siltä, että tilanne jatkuu samanlaisena myöskin ensi vuonna, että ensi vuodenkaan talousarviossa ei päästä siihen, mitä oletettiin siinä esityksessäkään, mikä tänne syyskuussa tuotiin.

Tällä kertaa Veikkauksen rahoitusvajetta katetaan sekä aikaisempina vuosina kertyneillä niin sanotuilla Veikkauksen säästövaroilla että myöskin siirtämällä edunsaajille, kulttuurin, nuorisotyön, liikunnan tarpeisiin, myös yleisiä verovaroja. Kaiken kaikkiaan on tultu tilanteeseen, että erityisesti veikkausvoittovaroilla rahoitettavat kulttuuritoiminnot ovat joutumassa suuriin vaikeuksiin, jos ei tähän valtion ensi vuoden talousarviossa saada sellaista linjausta, että sitten verovaroilla rahoitetaan ne osuudet, jotka Veikkauksen alentuneen tuottoarvion takia ikään kuin jäävät rahoituksen puolesta ilmaan. Olisi aika mahdoton ajatus se, että kulttuuri-, liikunta- tai nuorisotyötä leikattaisiin ja karsittaisiin niin paljon, että sitä kautta katettaisiin Veikkauksen alentunut tuottotavoite. Tässäkin valiokunta oikeastaan ottaa kantaa sen puolesta, että näin ei tule tehdä, vaan nämä toiminnot tulee rahoittaa sitten muulla tavalla elikkä verovaroista.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä lisätalousarvio oli aika tavalla teknisluonteinen. Tässähän oli verotuloarvioiden alentamisia jonkin verran, mutta toisaalta valtion osakkeiden myynnistä on kertynytkin tuloja ennakoitua enemmän. Niinpä valtionvelan kuoletuksiin tuli tämän esityksen myötä lisäystä noin 259 miljoonaa euroa. Koko tänä vuonna velkaa voidaan siis lyhentää reilulla yhdellä miljardilla eurolla. Alun perin varsinaisessa tämän vuoden talousarviossa oli velan lyhennyksiin esitetty vähän alle puolet tästä. Reilusti toinen puoli on siis kertynyt velanlyhennyksiä varten kuluneen vuoden aikana, kun tulot ovat kasvaneet enemmän kuin menot. On hyvä asia, että valtionvelkaa voidaan tällä tavoin lyhentää.

Mainittakoon vielä, että lisätalousarviossa on sisällä muutamia valtion omistajapolitiikan järjestelyitä. Siellä on mukana ensinnäkin Edita Oy:n yksityistämisvaltuus, siellä on mukana Opetushallituksen konsulttiyhtiön FTP:n myyntivaltuus, se myydään Helsinki Consulting Groupille, sekä kolmantena on Outokummun osakeantijärjestelyt. Näitä valiokunnan enemmistö puoltaa.

Mietintöön liittyy kaksi vastalausetta. Näiden kahden vastalauseen yhteinen sisältö on se, että keskusta, kristillisdemokraatit ja vihreät eivät hyväksy Editan myyntivaltuuksien antamista tämän lisätalousarvion yhteydessä, koska asian perusteista ei ole saatu riittävää tietoa.

Keskustan vastalauseessa on lisäksi ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi. Keskusta lisäisi määrärahoja Finnvera Oyj:n korkotukiin ja yritysten investointiavustuksiin, kuntien korjausrakentamisen valtionavustuksiin sekä kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin. Myöskään kuntouttavan työtoiminnan määrärahaa keskusta ei vähentäisi vaan parantaisi kuntien saaman tuen ehtoja.

Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan mietintö lisätalousarviosta. Tietenkin nyt ajankohtainen asia, joka valiokunnassa on työn alla, on tietysti ensi vuoden talousarvio, ja odotamme myöskin siihen tuponeuvottelujen tuomia mahdollisia lisäesityksiä. Varmasti esimerkiksi työllisyysasiat ja tarvittavat toimenpiteet niiden osalta tulevat huomattavasti enemmän esille tuon varsinaisen talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tosiaan, lisäbudjetin tulojen lisäyksen kautta voidaan valtionvelkaa lyhentää 260 miljoonaa euroa enemmän kuin oli ajateltu. Tässä yhteydessä tietysti on jouduttu arvioimaan ja muun muassa sosialidemokraattisessa ryhmässä ja valtiovarainvaliokunnankin piirissä pohtimaan tietysti niin lisäbudjetin ja tulevan ensi vuoden talousarvion kuin tulopoliittisen ratkaisunkin kokonaisuutta. Lisäbudjetin yhteydessä on varmasti viisainta toimia tällä tavalla, koska muun muassa pääministerin peräänkuuluttamaa puskuria ensi vuodelle ja keväälle mahdollisen suhdannetilanteen vaatimiin lisätoimiin voidaan myös tätä kautta tietysti rakentaa.

Mutta on vain todettava, että tässä kokonaisuudessa on todella kärjistyvän erikoissairaanhoidon ja myös kuntatalouteen liittyvien ja erityisesti työllisyyden hoitoon liittyvien paineiden kirjo myös taustalla, joita joudutaan nyt sitten maan taloudellisen ja työllisyyskehityksen kannalta tärkeän tulopoliittisen ratkaisun ja siihen liittyvien työllisyyttä tukevien ratkaisujen yhteydessä arvioimaan myöskin ensi vuoden talousarvion yksityiskohtien osalta. Työllisyyttä tukevia ja ennen kaikkea nyt ainakin työttömyyden kasvua estäviä toimia on myöskin siinä yhteydessä hallitusryhmien käytävä läpi.

Itse asiassa tässä yhteydessä haluan puuttua kolmeen pääluokkaan, eli maa- ja metsätalousministeriön puolella Itä-Suomen Emotr-ohjelman varoja ei ole voitu käyttää täysimääräisesti. Ikävintä tässä on se, että eduskunta lisäsi lisäbudjettiin hallitusryhmien neuvottelujen jälkeen miljoona euroa alkukesästä. Tämä on aika uskomaton fiba maa- ja metsätalousministeriön puolella sikäli, että vastaavaa lisäystä tähän myöntämisvaltuuteen ei samassa yhteydessä tehty. Virkamiesvuorovaikutuksen ja ministeriön mukanaolon puutteet johtivat näin uskomattomaan tilanteeseen.

Tulee kyllä mieleen hakematta eduskunnan luomuun ja luomun markkinointiin ja jalostukseen tekemät muutokset joitakin vuosia sitten, jotka myöskin ministeriössä jäivät hyödyntämättä. Tämä viittaa kyllä tietynlaiseen en sano sabotaasiin mutta eduskunnan budjettivallan toteutumisen mitätöintiin joko taitamattomuutta taikka sitten muista syistä. Tämä on vakava tilanne. Meidän alue- ja työllisyyskehityksemme kannalta on ehdottomasti käynnistettävä nyt niitä hankkeita, joihin on julkista rahaa kuin myös yksityistä rahoitusta hyvin paljon varattuna, ja tässä täytyy nyt EU-ohjelmien kautta vauhditusta saada. Tämä jää haasteeksi ensi vuoden talousarvion yhteydessä ratkaistavaksi.

Tiepuolella tosiaan silloin valtioneuvoston periaatepäätöksen kuin Tieliikelaitoksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä kuin myös kesällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä edellytimme nimenomaan Tielaitoksen uudelleen organisoinnista tulevien säästöjen ja voitontuloutuksen käyttämistä tienpidon hyväksi. Edustuksellisella demokratialla ja budjettivallalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin johdonmukaisuus ja uskottavuus, ja tässä tilanteessa tiepoliittiset tarpeet tietysti myöskin huomioon ottaen oli ilman muuta liikennejaoston hallitusryhmien ja valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien tehtävä vain yksi ratkaisu eli otettava nämä rahat, 8,4 miljoonaa euroa, myöskin tähän tarkoitukseen, niin kuin on edellytetty, käyttöön. Ne on haluttu korvamerkitä nimenomaan tasaisesti tietysti eri tiepiirien tarpeisiin, mutta ennen kaikkea liikenneturvallisuuteen. Meillä on esimerkiksi raskasta liikennettä monin paikoin käyttämässä taajamien katuverkkoa, mikä aiheuttaa vaaratilanteita erityisesti kevyelle liikenteelle, ja monia muita kohteita. Kyseessä on myös suhdannepoliittisesti hyvin nopeasti tapahtuva työkohteiden käynnistyminen eri puolella Suomea. Siinä mielessä tämä valtiovarainvaliokunnan lopulta yksimielisesti tekemä muutos on myös hyvin tärkeä ratkaisu.

Ehkä sen verran vielä tiepuolesta sanoisin, että hallituksen tulopoliittisen ratkaisun työllisyyspaketissahan ei ole liikennehankkeita erikseen käsitelty. Siitä huolimatta, että liikenne- ja viestintäministeriö on eduskunnan kannan mukaisesti esittänyt muiden kuin suurten hankkeiden eli normaalien kehittämishankkeiden jatkamista myös eri puolilla Suomea budjettivalmisteluissa, niin nehän ovat kaatuneet niin budjettiriihessä kuin sitten lisäbudjetin käsittelyssä. Näin ollen on valitettavasti niin, että eduskunnalle, valtiovarainvaliokunnan liikennejaostolle ja valtiovarainvaliokunnalle jää nyt sitten niin sanotusti hallituksen kuormaa hoitaa sitä volyymia, jolla tässä maassa kehittämishankkeita on tähänkin saakka hoidettu. Ei voida kuvitella, että tässä tilanteessa lasketaan suhdannepoliittisesti ja alueiden kehityksen kannalta notkahtamaan kehittämishankkeiden volyymia. Mehän sovimme, että ne isot hankkeet eivät ole pienentämässä niin sanottujen normaalien kehittämishankkeiden volyymia. Jos tänä syksynä ei tehdä päätöksiä näistä alueellisista kehittämishankkeista, ne eivät käynnisty ensi vuonna, koska ensi kevään lisäbudjetilla niitä ei saada enää ensi vuonna liikkeelle. Kyseessä on siis hyvin tärkeä asia varmistaa alueiden kehitystä, liikenneturvallisuutta ja työllisyyttä.

Sitten työllisyysmielessä on erittäin huonoa hallintoa ja myöskin työllisyyspoliittisesti suuri ongelma työllistämistukirahojen käyttämättä jääminen noin 15 miljoonan euron osalta varsinkin Etelä-Suomessa. Tilanne on ollut lähes sama joka vuosi, ja syitä on monia. Alueellisen jaon epäonnistuminen voi olla yksi totuus, mutta merkittävimpänä syynä on kuitenkin pidettävä sitä, että rahat ovat vuosibudjettiin sidottuja eivätkä siirtomäärärahoja. On erittäin vaikea työvoimatoimistoissa ja työvoimahallinnossa etukäteen tietää, miten kunnat, yritykset ja työttömät pystyvät käyttämään rahoja. Alkuvuodesta on tullut tavaksi myöskin varoitella, että lisää ei tule ja käyttäkää rahoja säästäen. Etupainotteisuudesta tietojeni mukaan on jopa saanut nuhteita.

Kuntien tilanne vaihtelee. Meillähän joudutaan paljon myös luovuttamaan rahaa pois, kun kaupungin rahat ovat loppuneet, osa-aikalisiin. Osa-aikalisään menisi vaikka kuinka paljon, mutta sitä ei työvoimahallinnossa uskalleta sitoa, kun ei myöskään yhdistelmätukipaikkoja ole riittävästi. Ei löydy sopivia työllistettäviä, ja yhdistelmätukijärjestelmän ehdot ovat myöskin jääneet jälkeen. Hoitoalan ihmisiä, jotka yrittävät tehdä pätkätöitä, ei löydy esimerkiksi yhdistelmätuelle.

Kaiken kaikkiaan tämä on asia, johon, aivan oikein, valtiovarainvaliokunnassa on nyt puututtu, ja on löydettävä budjettitekniset ratkaisut ja löydettävä sellainen käyttö, jolla alueellisen päätäntävallan lisäämisen kautta työllistämistukimäärärahat tehokkaasti käytetään. Tämä jos mikä nyt on minimivaatimus tässä suhdannetilanteessa. Yleensä myös työhallinnon ja julkisen hallinnon työpaine on kasvanut. Olisi myöskin tärkeätä huomata työhallinnon nääntyminen työtaakan alle ja lisätä myöskin sen resursseja.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuoreimmat uutiset kertovat, että työllisyysaste on laskemassa ja työttömyys on nousussa. Mitään dramaattista ei vielä, kiitos muun muassa yritysten vahvojen taseitten, joista täällä aiemmin vähän aikaa sitten iltapäivällä keskusteltiin. Kuluttaja- ja yrittäjäbarometrit puhuvat samasta asiasta, kasvun ja siihen liittyen toiveiden hiipumisesta. Viimeiset puolitoista vuottahan ovat olleet sitä aikaa, että on oltu toiveikkaita siitä, että seuraavan puolen vuoden aikaan yleinen kasvu maailmalla lähtee liikkeelle, imee ja vetää myös Suomea paremmalle tielle. Näin siis nyt ei näytä käyneen, ja barometritkin puhuvat siitä, että eivät myöskään yritysten piirissä olevat avainhenkilöt enää usko siihen, että tässä suhteessa nopeaa paranemista tapahtuisi.

Suomen viimeisen vuosikymmenen aikaisen nousun veturi elikkä vienti ja teollisuus, teollisuus ja teollisuustuotteitten vienti, ehkä paremmin näinpäin, eivät nekään anna sitä vetoapua tällä hetkellä, mitä ne ovat viimeisen kymmenen vuoden aikaan koko Suomen taloudelle antaneet. Eikä nykymenoinen kotimainen kulutuskysyntäkään riitä enää parantamaan työllisyyttä. Se on pitänyt yllä suurin piirtein työllisyyttä ennallaan, tosin se nyt on jo vähän heikentynyt, niin kuin äsken totesin, mutta näyttää siltä, että enää tuohon uskominen, että kotimainen kulutuskysyntä tässä ratkaisevasti auttaisi, ei ole kovin realistista.

Tässä tilanteessa on myönteisenä seikkana pantava kuitenkin merkille tämän kokonaisuuden kannalta se seikka, että tulopoliittinen neuvotteluratkaisu saatiin aikaiseksi. Se on välttämätön edellytys paremman työllisyyden ja talouden kannalta, mutta ei välttämättä riittävä edellytys työllisyyden nopealle ja riittävän nopealle kohenemiselle ja paranemiselle.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen on reagoitava nopeasti myös budjettiratkaisuilla työllisyyttä vahvistavalla tavalla. Tähän meidän mielestämme Suomella on tässä tilanteessa myös varaa. Finanssipoliittinen työllisyyselvytys on kuitenkin, ja se on varmasti hyvin tärkeä havaita, mitoitettava niin, ettei se vaaranna julkistalouden kehitystä siinä tapauksessa, että kasvun normalisoituminen veisi vielä tälläkin kertaa pitempään kuin tällä hetkellä odotukset ovat. Tämänkin kriteerin puitteissa siis liikkumatilaa löytyy sellaiselle, uskaltaisiko nyt sanoa, täsmäelvytykselle työllisyyden hyväksi ja eteen, mistä tässä puhun.

Tästä samasta asiasta myös monet ekonomistit tuntuvat olevan julkisuudessakin käyttämiensä puheenvuorojen perusteella meidän kanssamme aika lailla samaa mieltä. Muun muassa ekonomisteista Jaakko Kiander Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä aivan äskettäin kirjoitti samasta asiasta. Julkisuudessa myös muun muassa tohtorit Vesa Vihriälä ja Jaakko Pehkonen ovat puhuneet samasta asiasta. Viimeksi tämänpäiväisessä Helsingin Sanomien taloussivun artikkelissa Etlan Hannu Kaseva ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramo puhuvat samasta asiasta.

Jo nyt käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa tälle vuodelle tuleekin mielestämme käynnistää budjettipoliittinen politiikan tällainen työllisyysviritys. Sitä tulee jatkaa ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa. On toki totta, että lisäbudjetissa ei enää tälle vuodelle kovin paljon ja ihmeitä aikaansaa. Keskusta kuitenkin on esittänyt tähän lisäbudjettiin muutamia määrärahalisäyksiä, joilla on äsken sanottu tavoite ja tähtäin. Tähtäin nimenomaan parantaa työllisyyttä sitä kautta, mitä kautta nopeasti voidaan vaikuttaa työllisyyttä parantavalla tavalla. Tässä mielessä pk-yritysten investointien vauhdittaminen on ensinnäkin tuotannollisen toiminnan vauhdittamista, joka on tavattoman tärkeää. Pääasiassa se on tuotannollista toimintaa. Toisekseen pk-yritysten piirissä on valtionvaroissa saadun selvityksen mukaan — toki me itse kukin kentällä kuulemme sen saman — pk-yritysten piirissä on tällä hetkellä varsin paljon sellaisia hankkeita, jotka sinänsä täyttävät ne rahoitusehdot, jotka erilaisille investointi-, kehittämis- ja teknologiahankkeille ovat olemassa, mutta rahojen riittämättömyyden vuoksi eivät nyt lähde liikkeelle. Jos joskus, niin tässä tilanteessa jokainen marja, joka näyttäisi kypsältä tai hyvältä maistuvalta, pitää nyt poimia, ja tässä mielessä työllisyyden nimissä tämän rahoituksen, tämän myöntämisvaltuuden lisääminen on yksi tapa edetä mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Ed. Maria Kaisa Aula jo äsken esitteli, kertoi myöskin ne seikat vähän tarkemminkin, mitä keskusta muutoksina tulee yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään lisätalousarvioon. Voin omalta osaltani vielä tässä tähdentää sitä, että lisäbudjetin työllisyysviritys todellakin olkoon alku ja ensi vuoden varsinaisessa loppuhionnassa, joka on valtionvaroissa, lähinnä siellä käsittelyssä. Siellä nyt sitten pitäisi jatkaa tätä linjaa edelleenkin. Keskusta tulee esittämään varsinaiseen budjettiesitykseen määrärahalisäyksiä, jotka merkitsevät nimenomaan sanotun yrittäjyyden kautta työllistämistä. Esitämme myöskin toimia, joilla infrastruktuuria ja rakentamisen hankkeita vauhditetaan ja käynnistetään, joilla määrärahoilla myöskin asuntotuotantoa taikka joilla toimenpiteillä asuntotuotantoa pyritään lisäämään. Edelleen siellä on joukko sellaisia hankkeita, jotka muutoin kohentavat sitä jälkeä, mikä viime vuosilta on taakse jäänyt, sitä yhteiskunnallisen kahtiajaon jälkeä, hivenen ainakin sen kehitysprosessia hidastavat. Toivon mukaan jatkossa sitten pystyvät pysäyttämäänkin.

Arvoisa puhemies! Tässä lisäbudjettiesityksessä siis keskusta haluaa pistää liikkeelle ne toimet, jotka meidän mielestämme merkitsevät parempaa työllisyyttä. Kovin paljoon lisäbudjetti ei anna edellytyksiä, mutta siihen, mihin se meidän mielestämme järjellisesti antaa, siihen kernaasti tartumme. Erityisesti erityisen suurella mielihyvällä kirjasimme sen ylös, että myöskin hallitusryhmien piirissä tienpidon (Puhemies koputtaa) osalta löytyy yhteisymmärrys siihen, että nämä toiminnan tehostamisesta tosiasiassa tulleet varat voidaan nyt käyttää tosiaan täysimääräisesti tämän lisäbudjettitarkistuksen ansiosta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä haluan todeta liikennejaoston puolelta, että olemme todella tyytyväisiä siihen, että voiton tuloutus saatiin kokonaisuudessaan perustienpitoon. Olemme vuosia kantaneet huolta alemman asteisen tiestön rappeutumisesta. Nyt meillä on koko maassa paremmat mahdollisuudet tiestön ylläpitoon. Tämähän on myöskin lausuttuna, että tämä tulee koko maahan eri tiepiireille tasaisesti jaettavaksi.

Mitä tulee meidän vastalauseeseemme, tämähän lähtee hyvin paljon työllisyysnäkökulmasta, kuten on edellä jo todettu. Itse totean kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä, että emme hyväksy sitä, että tämä 15 miljoonaa euroa ollaan sieltä ottamassa pois, vaan katsomme nimenomaan, että tätä toimintaa tarvitaan tässä työllisyystilanteessa, jossa osa työttömistä on hyvin vaikeasti työllistettäviä. Täytyy myöntää, että kuntouttavan työtoiminnan liikkeellelähtö on ollut hidasta. Osaltaan siihen on vaikuttanut se, että kunnille myönnettävä korvaus on ollut kovin alhainen. Jo alun perin vastustimme sitä, kun Kuntaliittohan esitti tähän ihan toisenlaisia lukuja. Nyt esitämme nämä runsaat 10 euroa muutettaviksi 20 euroksi ottaen huomioon, että kyseessä on hyvin vaativa asiakasryhmä. Osahan näistä sitoo myöskin henkilöstöä hyvin paljon, koska täytyy hakea kotoa töihin ja monella lailla opastaa jo aamuherätyksestä lähtien. Niinpä lokakuussa oli noin 100 000 henkilöä, jotka täyttivät tämän aktivointiehdon, ja suunnitelmia on tehty runsaalle 24 000:lle, joista 5 800 on alle 25-vuotiaita. Tämä on murheellinen luku, että meillä on näin paljon nuoria, todella vaikeasti työllistettäviä. Tätäkin lukua vasten on käsittämätöntä, että tähän ei panosteta enemmän hallituksen taholta. Toivonkin, että tämä esitys muuttuisi vielä täällä esityksemme mukaisesti, jotta todella käsitetään, kuinka vaikeasta työllistettävien joukosta on kysymys. Jos nämä nyt jäävät kuntouttavan työtoiminnan ulkopuolelle, sanoisin suorastaan, että hukka perii tämän porukan.

Sitten esitämme myöskin vastalauseeseen lausumaehdotusta, kuntien korjaus- ja uudisrakentamiseen osoitettua määrärahaa. Tällä haluamme myöskin kiinnittää huomiota työllisyystilanteeseen. Paitsi näitten toimenpiteitten, joita nyt ollaan tekemässä, myöskin yrittäjyyden tukeminen, kannustaminen yrittäjyyteen, on varmasti työllisyyden kehittämiseksi johdonmukainen toimi, jos vahvistetaan siltä osin elinkeino-, talous- ja veropolitiikkaa. Terveitä ja kestäviä alueellisia elinkeinorakenteita sekä pysyviä työpaikkoja luodaan elinvoimaisen yritystoiminnan kautta. Silloin on mietittävä juuri jo tänään puhuttuja veroratkaisuja, sosiaaliturvamaksujen keventämistä ja erilaisten maksujen porrastamista. Myöskin siinä voisi olla tällaisia alueellisia rajauksia, jolloin myöskin aluepolitiikan näkökulmasta voitaisiin työllisyyttä hoitaa. Pientyön ja palvelualan työnantajien lakisääteisiä maksuja tulisi voida tarkastella myöskin muusta teollisuudesta irrallisena ja katsoa, mitä siellä voitaisiin työllisyyden näkökulmasta tehdä.

Nyt on hiljattain ilmestynyt tähän liittyen paitsi veroselvityksiä, myöskin hyvinvointivaltioon ja talouskasvuun työllisyyden näkökulmasta Kiander—Lönnqvistin kirja Hyvinvointivaltio ja talouskasvu, jossa myöskin työllisyyteen esitettäviä keinoja katsotaan hiukan laajemmasta näkökulmasta. He viittaavat kirjassaan Ruotsin ja Tanskan esimerkkeihin, jotka osoittavat, että on mahdollista luoda järjestelmä, joka tuottaa tasaisen tulon, hyvät julkiset palvelut ja korkean työllisyyden. Silloin he viittaavat juuri pohjoismaiseen järjestelmään, jossa verot ja hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot muodostavat yhdessä systeemin, jolla yksilö saadaan kannustettua. Nämä tulon tasauksen mekanismit lisäävät monella tavalla yhteiskunnan hyvinvointia ja vaikuttavat työvoiman tarjontaan jne.

Minusta tuntuu, että meillä ei ole riittävästi mietitty tulontasauksen ja erilaisten tukijärjestelmien yhteisvaikutusta. Tänäänkin täällä salissa on kuultu aika suurta kritiikkiä nimenomaan tulonsiirtoja kohtaan. Jos ajatellaan, että ne lyhyellä aikavälillä saattavat muodostaa kannustinloukkuja, pitkällä aikavälillä ne saattavat toimia juuri päinvastoin eli niistä muodostuu aktivoiva systeemi, ja tämän järjestelmän sisäinen logiikka tukee korkeaa työllisyyttä. On aivan päivänselvää, että Suomen järjestelmä ja Ruotsin järjestelmä ovat osoittaneet, että tällaiset järjestelmät eivät kestä työllisyyden heikkenemistä, koska silloin näitten järjestelmien rahoituspohja murenee hyvin nopeasti. Mutta sosiaalipolitiikan voi nähdä osana kasvupolitiikkaa ja laajemmin myös talouden rakennemuutosta edistävänä tekijänä, joka parantaa kasvupotentiaalia.

Meillä veroaste on korkea, mutta samalla tietysti julkisen sektorin palvelut ovat hyvätasoisia, ja myöskin julkinen sektori työllistää meillä huomattavan merkittävästi, vaikka meidän rakennettamme olisikin syytä monipuolistaa, erityisesti vahvistaa palvelusektoria.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kantaa suurta huolta työllisyyden kasvamisesta, ja siitä näkökulmasta teemme myöskin esitykset lisätalousarvioon.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Parista asiasta muutama sana. Ensiksi Tieliikelaitoksen tuloksen ja tuloutuksen palauttamisesta.

Tässä on syytä palauttaa mieleen se, mitä tässä näytelmässä on aikaisemmin tapahtunut. Kun hallitus toi tiehallintomuutosesityksensä eduskunnan käsittelyyn ja liikennevaliokunta alkoi sitä käsitellä, niin esityksen perusteluista ei käynyt tarkoin ilmi se, mikä tämän muutoksen perimmäinen tarkoitus on, se oli siinä määrin vaatimattomasti ohjattu päätöksentekoon. Kutsuimme ministeriä myöten, ministerikin taisi käydä pari kolme kertaa valiokunnassa kuultavana, että nyt selvitetään juurta jaksain, mikä on se perimmäinen tavoite tämän muutoksen aikaansaamisessa. Meille annettiin ymmärtää, että se on nimenomaan säästö, se on noin 300 miljoonaa markkaa ja samalla se säästön kautta virtaviivaistaa toimintamalleja.

No, minkä hyväksi tämä säästö sitten koituu, oli seuraava kysymys niin virkamiehille kuin itse poliittiselle ministerillekin. Vastaus oli hyvin yksiselitteinen ja selvä, että tarkoitus on se 300 miljoonaa markkaa käyttää perustienpidon hyväksi, yksiselitteisen selvästi, ja että se tapahtuu sillä tavalla, että kun hallintomuutos tuottaa Tieliikelaitoksen osalta selvästi laskelmien mukaan nettotulosta, niin nettotulos palautetaan sitten perustienpidon hyväksi, niin että se tulee taas Tiehallinnolle ja Tiehallinto käyttää sen sitten perustienpidon tarpeisiin.

Vielä todetaan se, että me emme oikein uskoneet, että tämä homma menee juuri niin kuin meille oli sanottu. Niinpä me sitten varmistimme tämän asian sillä tavoin, että tiehallintolakiin lisättiin uusi momentti, joka sanoo, että alemman asteisen tieverkon asiat ovat valtiovallan erikoisessa suojeluksessa, jos nyt uskaltaa tällaista uusmuotoilua käyttää. Siis haluttiin vielä varmistamalla varmistaa, että niin tapahtuu, kun luvattu on.

Sitten tullaan Tieliikelaitoksen ensimmäisen tulosvuoden tulokseen. Se osoitti kaksi asiaa, ensinnäkin, että Tieliikelaitoksella oli sopimusurakkarahoja jäänyt 84 miljoonaa markkaa käyttämättä, jotka palautuivat Tiehallinnolle. Siis toisin sanoen niistä rahoista, jotka oli eduskunta erikoisesti osoittanut ja liikennejaosto ollut osoittamassa perustienpitoon, oli jäänyt käyttämättä, ja ne osoitettiin vuoden viiveellä perustienpidon hyväksi. Edelleen Tieliikelaitos tuotti 144 miljoonaa markkaa voittoa, josta tuloutettiin 100 miljoonaa markkaa valtiolle ja 44 miljoonaa markkaa jäi laitoksen peruskassaan käytettäväksi kehittämis- ja muihin hankkeisiin.

Kun oli kysymys tästä 100 miljoonasta markasta, itsestään selvänä pidettiin sitä, että tämän vanhan välipuheen mukaisesti ja myöskin sen hengen mukaisesti, mikä oli kirjattu tiehallintolakiin uutena momenttina, tämä 100 miljoonaa markkaa palautuu täysimääräisesti perustienpidon hyväksi. Ensinnäkin hallituksen esityksen tuominen eduskuntaan myöhästyi puolella vuodella, ja sitten siitä vain murto-osa olisi palautumassa ja loppu ei palautuisi koskaan. Tässähän poliittista välipuhetta on rikottu niin moneen kertaan, että niin kuin valtiovarojen arvoisa varapuheenjohtaja totesi, tässä on koko poliittisen järjestelmän uskottavuudesta ja sopimuksista kysymys, ja näin ei voi olla asianlaita.

Pidän erinomaisen myönteisenä asiana paitsi itse substanssiasian kannalta myöskin sen kannalta, että uskottavuus säilyy, sitä, että osoitetaan semmoinen malli, että jos tällaisissa selvästi fiskaalisesti perustelluissa hallinnonuudistuksissa, muutoksissa, perustellaan sillä, että tästä tulee tietty nettohyöty ja se tullaan käyttämään tähän tarkoitukseen, se myöskin niin tehdään. Tässä nyt on valtiovarainvaliokunta näyttänyt oivaa esimerkkiä, millä tavalla tässä talossa tämä asia pitää hoitaa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on työministeriön määrärahojen käyttämättä jäämiset, haarukassa 10—15 miljoonaa euroa. Niin kuin ed. Rajamäki totesi, tämähän on aika uskomaton juttu, että kerta toisensa jälkeen näin tapahtuu.

Haluan palauttaa mieleen, että näin ei aina ole ollut asianlaita. Kun Urpo Leppänen oli työministerinä, silloin oli aivan vastaavanlaisia tilanteita syntymässä, mutta silloin momenttijako ja toimintamalli oli aivan kokonaan erilainen. Silloin käytettiin määrärahat vihoviimeiseen saakka ja taisi olla kerran jo valtakunnanoikeuden uhkakin. (Ed. Rajamäki: Rinteen mallissa mentiin ylikin!) — Siinä mentiin ylikin sitten. — Joka tapauksessa meillä on olemassa sellainen momenttijakomalli ja momenttijaon perustelumalli, joka osoittaa sen, että tämä voi toimia myöskin kaikissa olosuhteissa. Erikoisen merkittäväksi tämän jälleen toistuvan fibauksen tekee se, että tuoreet työttömyysluvut ovat murheellista luettavaa elikkä toisin sanoen tarvetta aktiivisiin työllisyystoimenpiteisiin on olemassa.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota, kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Aula esittelypuheenvuorossaan totesi, Veikkauksen tuottotavoitteen ylimitoittamiseen. Näinhän on tapahtunut jo usean vuoden ajan ja täysin tietoisesti ja johdonmukaisesti. Säännöllisesti usean kerran vuodessa opetusministeriön taholta on valtiovarainministerille tiedotettu asiasta. Myös Veikkauksen hallitus on useaan otteeseen vuosien aikana tehnyt itselleen tuottotavoitteen, jossa suunnilleen ovat pysyneet, ja se on ollut välillä hyvinkin kaukana tästä tavoitteesta, jonka viime kädessä eduskunta on vuosittain vahvistanut. Nyt tässä lisäbudjetissa tämän vuoden osalta tämä Veikkauksen alijäämä hoidetaan.

Erittäin tyytyväinen voi olla valtiovarainvaliokunnan mietinnön huomioon siitä, että veikkausvoittovaroin rahoitettavat kulttuuritoiminnot ovat joutumassa vaikeuksiin. Olen aivan varma ja vakuuttunut siitä, että valtiovarainvaliokunta on vakaasti pohtinut asiaa, kuullut asiantuntijoita ja päätynyt tämän tyyppiseen lopputulemaan ja edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin tuottoarvion oikeudellisuuden parantamiseksi ja ennen kaikkea, tämän haluan alleviivata, voittovaroista rahoitettavien toimintojen turvaamiseksi.

Lämmöllä panin merkille valiokunnan puheenjohtajan näkemyksen siitä, että on täysin mahdoton ajatus, että jos ja kun tuottoarvio oikealle tasolle asetetaan, se hoidettaisiin leikkaamalla edunsaajilta erityisesti tietysti silloin, kun esimerkiksi ensi vuoden budjetissa on vielä hallituksen esityksessä yli 70 miljoonaa euroa muun muassa kirjastoja veikkausvoittovaroin rahoitettavana.

Näyttää siltä, että hallitus on hyvin nopeasti ryhtynyt toimenpiteisiin ja ottanut vaarin jo etukäteen tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, mikä tietysti on hyvä asia silloin, kun ryhdytään toimenpiteisiin sen korjaamiseksi, että Veikkauksen tuottoarvio tulevaisuudessa olisi oikealla tasolla.

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan hallituksen tulevassa budjetin täydennysesityksessä tuottoarviota ensi vuoden osalta tullaan esittämään alennettavaksi yli 26 miljoonaa euroa. Ongelmallinen asia tässä on, että tämän tuottoarvion alentamisen kattamiseksi esitetään puolet leikattavaksi edunsaajilta ja puolet siirrettäväksi kirjasto- ja veromarkoin maksettavaksi.

Vaikka hallituspuolueen edustaja olen, en voi muuta kuin kysyä, onko tämä hallituksen joululahja edunsaajille, joululahja tieteelle, taiteelle, liikunnalle ja nuorisolle, joiden kehykset ovat jo pitkän aikaa paukkuneet niin, että euroa on jouduttu vuosittain venyttämään. Onneksi eduskunnassa on hyvää tahtoa vuosittain ollut ja joka vuosi vuosittaisessa talousarviokäsittelyssä on tiettyjä lisäyksiä näille sektoreille tullut, joiden avulla voidaan sanoa, että edelleenkin liikunta, nuoriso ja taide jollakin tavalla eteenpäin porskuttavat.

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan tieteeltä leikattaisiin 3,1 miljoonaa euroa, taiteelta lähes 6 miljoonaa euroa, liikunnalta yli 3 miljoonaa euroa ja nuorisolta vajaa miljoona euroa. Haluaisin kysyä tässäkin yhteydessä, olemmeko todella siinä tilanteessa, että tällainen leikkuri otettaisiin käyttöön ensi vuoden budjetin ehdotuksessa.

Tupon tueksi hallitus juuri päätti yli 100 miljoonan euron lisämenot. Muun muassa tämän lisäbudjetin yhteydessä juuri kuulemani mukaan tienpitoonkin lisätään aika paljon resursseja. Ovatko kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnat todellakin niin aliarvostettuja, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, mikä nähdäkseni ei ole mikään huono, haluamme ne kurjistaa lopullisesti?

Hallitus on itse omassa hallitusohjelmassaan todennut, että kulttuuri on entistä tärkeämpi kansallisen ja kansainvälisen kehityksen voimavara ja kulttuuripolitiikan asemaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vahvistetaan. Onko todellakin tämä tuleva esitys sen tyyppinen, jolla tätä hallituksen ohjelmaa toteutetaan? Mielestäni tämä esitys, jos sellainen tänne eduskuntaan tulee, on erittäin halpamaista politiikkaa hallitukselta.

Koko vuoden ovat olleet tiedossa Veikkaus-yhtiön ja valtion näkemyserot ensi vuoden tuottoennusteista. Siis mitään ihmettä ei ole juuri nyt tapahtunut. Jos aidosti halutaan leikata edunsaajilta, miksi hallitus ei tehnyt sen suuntaista esitystä jo omassa budjettiesityksessään? Miksi painetaan keltainen budjettikirja, tuodaan se tänne eduskuntaan, luodaan toiminnalle kehykset ja suunnitellaan tulevaa budjettivuotta ja yhtäkkiä näin joulun alla havahdutaan ja tuodaan, jos tämä esitys nyt tänne tulee, tämän tyyppinen esitys? Erittäin huonoa politiikkaa hallitukselta, erittäin huonoa budjetin valmistelua!

Arvoisa puhemies! Mielestäni niin kauan kuin veikkausvoittovaroin rahoitetaan selvästi budjettivaroihin kuuluvia menoja, kuten kirjastot, ja ensi vuoden esityksessä todellakin 76 miljoonalla eurolla, jos Veikkauksen tuottotavoitetta, tuottoennustetta joudutaan alentamaan, niin kauan sitä alennusta ei tule ainakaan edunsaajilla maksattaa.

Toivon, että hallitus toteuttaa eduskunnan tahtoa, joka viime kädessä sinetöidään myös tämän mietinnön yhteydessä ja jossa todetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin voittovaroista rahoitettavien toimintojen turvaamiseksi niin liikunnan, kulttuurin, tieteen kuin nuorison toimialoilla.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Lindénin loistavan puheenvuoron johdosta haluan korostaa sen seikan merkitystä, että kirjastojen lakisääteisiä valtionosuuksia rahoitetaan siinä määrin veikkausvoittovaroista, että puskuria löytyy. Se on eduskunnan käsissä, ja toivon, että tällainen ajattelu saisi täällä laajan kannatuksen, mitä ed. Lindén äsken puhui. Jos on tarkoitus lähteä sille tielle, jota eduskunnan säätämä laki edellyttää, nyt on lähdettävä, koska yksitoista vuotta on väliaikaisesti veikkausasetusta muutettu ja jäljet pelottavat. Tässä mielessä eduskunnan on pidettävä päätöksistään kiinni, ja emmeköhän me yhdessä koko porukka tässä pääse hyvään tavoitteeseen ja hyvään tulokseen?

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti on niin, että ed. Lindénin kuvailemassa ongelmatiikassa tarvitaan vähän samanlaista ryhtiliikettä täältä eduskunnasta kuin tiekysymyksessä on nyt näytetty. Tässähän tapahtui hallituksen selätys. On ihan turha kuvitella, että tiepuolellakaan olisi hallitus tuonut mitään uudenlaista esitystä tänne tai sellaista esitystä, joka oli luvattu jo aikanaan siinä mittavassa sopimuksessa, johon moneen kertaan on viitattu, eikä tule tässä veikkausosiossakaan. Näin varmasti on, ja siksi vain täältä tämänkin uudistuksen välttämättömyys ja keinot sitten löytyvät. Minusta ydin on juuri siinä, että tarvitaan rakenteellisia riittävän mittavia uudistuksia, joista tietysti kirjastokysymys on numero yksi. Kun se on siirretty johdonmukaisesti nopealla aikataululla sinne, minne se kuuluu, elikkä budjettiin, vasta sen jälkeen avautuu oikeille edunsaajille sellainen mahdollisuus todellakin hyötyä tuotosta, mikä alun pitäen lakiin on kirjattu.

Tiekysymyksen hoitaminen oli tietysti erinomaisen merkittävä asia. Sehän tulee lisäämään kiistämättä monin paikoin liikenneturvallisuutta, mutta vain lievästi — se täytyy muistaa, ollaan rehellisiä — tiestön rappeutumista pysäyttämään. Siinä määrin tänä päivänä, kun me katsomme suomalaisen tieväylästön arvoa, sen arvon alennus on menossa kovaa kyytiä alaspäin. Tämä asiahan ei ole yhdellä lisäbudjetilla hoidettu eikä hoidettavissa eikä edes yhdellä varsinaisella, vaan se on vähintään yhden vaalikauden mittainen asia. Pitäisin erittäin tärkeänä, että tällaiseen pitkäjänteiseen urakkaan voitaisiin tässä kysymyksessä jo päästä seuraavalla vaalikaudella. Tästä pitäisi tulla yksi keskeisimmistä hallitusneuvotteluiden asioista, josta sitten voidaan riittävällä pitkäjänteisyydellä myöskin sopia.

Työllisyysmäärärahojen käyttämättä jättämistä on monessa puheenvuorossa ihmetelty, ja kyllähän tässä työministeriötä nyt on syytä ravistella oikein viimeisen päälle. Minusta on hyvin vaikea löytää oikeastaan mitään käyttökelpoista ja kunnollista syytä. Jos me kerran tunnistamme ongelmia vaikkapa kriteeristön osalta tai ristiinkäytön osalta tai sen osalta, että jollakin alueella voidaan käyttää, jollakin ei, näidenhän pitäisi olla teknisesti hoidettavissa olevia asioita, jos tahtoa ja halua on. Aivan häpeällistä, että meillä jää makaamaan ja käyttämättä rahoja, joita ei vain nyt tämän suhdannetilanteen takia kipeästi tarvittaisi vaan joita olisi todella tarvittu jo moneen otteeseen aikaisemminkin.

On ollut ihan hyvä, että tänään on keskusteltu myöskin suhdannetilanteen edellyttämistä toimenpiteistä. Siksi on hyvin tärkeätä, että lisäbudjetin yhteydessä nostimme esiin myöskin perinteisen yritystukipuolen. Asiantuntijakuulemisessa kävi hyvin selvästi ilmi se, että kaikissa Suomen te-keskuksissa on tällä hetkellä erinomaisesti kriteerit täyttäviä hakemuksia kymmenittäin. Tarvitaan myöntämisvaltuutta, tarvitaan rahaa ja kuitenkin, jos mietitään saatavuutta, kohtuullisen pienillä varoilla voitaisiin sillä alueella luoda nopeasti työpaikkoja, jotka tulisivat — aivan samalla tavalla, kuin ed. Rajamäki, totesitte, näiden tiehankkeiden aloittamisen — siihen tilanteeseen, missä me nyt elämme. Tämä olisi aitoa elvyttävää, oikeanlaista politiikkaa, joka ei vaaranna myöskään valtiontaloutta.

Tässä yhteydessä täytyy myöskin todeta se, että paljonhan täällä on tänään puhuttu myöskin verokeinoista, joilla voidaan työllisyyttä edistää. Ikävä kyllä, sekin on jäänyt vain puheeksi, ja varsinkin kokoomuksen suuntaan täytyy kyllä heittää ihmettelevä kysymys siitä, että ei ensimmäistäkään kunnollista askelta ole kyetty ottamaan työnantajien välillisten kustannusten leikkaamiseen tai asiantuntijoiden luoman palautusjärjestelmän kokeilemiseen, ei ole otettu ensimmäistäkään askelta, ei ole edes halua siihen suuntaan. Meillä oli mahdollisuus liittyä siihen EU:n alv-kokeiluun, mutta sekin valitettavasti kokoomusministerin johdolla torjuttiin.

Keskustan vastalauseessahan on lisätty myöskin Finnveran myöntämisvaltuutta, joka on erittäin tärkeä kysymys, koska se tulee kohdentumaan nimenomaan sellaisiin erityislainatyyppisiin kohteisiin, joiden työllistämisvaikutus ja saanto myöskin on erittäin nopea. Niin kuin tiedetään, Finnveran merkitys tämmöisenä erityisrahoituslaitoksena viime vuosien aikana myöskin alueiden kannalta on hyvin nopeasti edennyt, parantunut ja kehittynyt.

Herra puhemies! Eräs häpeätahra tietysti viime vuosina on ollut asuntopolitiikka, ja toivoisin todellakin toimia ministeri Siimekseltä, joka on yleensä suhtautunut valtiovarainvaliokunnan ja asunto- ja ympäristöjaoston ja eduskunnankin kritiikkiin asuntopolitiikkaa kohtaan vähän samalla tavalla kuin kaataisi vettä hanhen selkään. Hän on hyvin harvoin täällä paikalla puhumassa asuntopolitiikasta, mutta ei tahdo myöskään ottaa sitä kritiikkiä vakavasti, että se uudistus, joka yhtenäislainajärjestelmään, aravajärjestelmään, viime keväänä luotiin, jäi täydellisesti puolitiehen, jos siihenkään.

Ne tehdyt muutokset olivat niin vähäisiä, että ne eivät millään tavoin korjanneet keskeisiä epäkohtia. Tämä epäkohta on johtanut siihen, että aravalainat eivät ole tänä päivänä kenenkään rakentajan kannalta mielenkiintoisia. Tavoitteena on tänä vuonna ollut 13 000 asunnon rakentaminen ja tuskin 8 000 aloitukseen päästiin. Tämähän on ihan käsittämätön asia tilanteessa, missä Pääkaupunkiseudulla tänä päivänä asuntopulan suhteen me olemme.

Tupon yhteydessä syntyi myöskin tämmöinen asuntopoliittinen kori, joka tarkoittaa sitä, että luodaan se 6 prosentin korkokatto, mutta sekin tulee koskemaan vain noin 10:tä prosenttia vanhasta lainakannasta, elikkä silläkään ei kovin suurta merkitystä ole tavallaan siinä, että elvytettäisiin ja nopeutettaisiin tätä akuuttia uusrakentamisen tarvetta, eikä myöskään siihen, että aravalainasta tulisi oikeasti mielenkiintoinen ja houkutteleva. Nythän myöskin rakennusliikkeet pääsevät sitten niin sanottuun yleishyödylliseen kategoriaan rakentamaan sosiaalista asuntotuotantoa, mutta tämän hetken arvioiden mukaan ei näytä siltä, että sieltäkään nopeaa helpotusta tähän ongelmaan tulee niin kauan, kuin ehdot ovat sellaiset kuin ne ovat sekä takaisinmaksun osalta että sitten korkotason osalta.

Siksi tämä valiokunnan edellytys, että "hallitus ryhtyy vielä vuoden 2002 valtiopäivillä toimenpiteisiin aravalainajärjestelmän korjaamiseksi siten että korko-, vuokra- ja käyttövastiketasoa voidaan alentaa ja edellytyksiä asetettujen tuotantotavoitteiden saavuttamiseksi parantaa" on minusta kyllä velvoittava, sillä tavalla velvoittava, että kun tästä tulee sitten eduskunnan kanta, niin täytyisi nyt olla sitten asuntoministerillä ja -ministeriöllä valmius tuoda asia hallitukseen ja sen kautta vielä tällä vaalikaudella eduskuntaan siltä osin, mikä yhtenäislainajärjestelmän ongelmia ja niiden korjaamistarpeita koskee.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun käsittelemme toista lisätalousarviota, niin on syytä tietenkin tyytyväisenä todeta se, että maahan on toivottavasti saatu tai saadaan tulopoliittinen ratkaisu, joka on sinänsä hyvä. Siitä huolimatta tummia pilviä on taivaalla, ja varsinkin sen takia on hyvä, että ratkaisu on saatu, koska työttömyys on pahenemassa. Toisaalta kun juuri olemme myöskin lukeneet lehdistä kuntien tilanteen, että 93 kuntaa on korottanut veroprosenttiaan ja vain 2 on laskenut ensi vuoden talousarvioita valmistellessaan, niin tämäkin kuvannee sitä, että asiat eivät joka suhteessa ole hyvässä jamassa.

Herra puhemies! Haluaisin muutamiin kohtiin tässä niin sanotusti tekniseksi luonnehditussa lisäbudjetissa puuttua eli maatalouden ja liikenneministeriön pääluokkiin ja sitten myöskin vähän yleispolitiikkaan ja aloitteilla tehtailuun myöskin lisäbudjetin yhteydessä, kun sitä ovat nimenomaan harjoittaneet hallituspuolueen kansanedustajat. Minun laskujeni mukaan yksikään oppositiopuolueen edustaja ei ole tehnyt lisätalousarvioon määrärahan lisäysaloitetta, mutta hallituspuolueilta niitä on kyllä löytynyt.

Ennen kaikkea tähän maatalousministeriön pääluokkaan — täällä jo ed. Rajamäki siihen myöskin puuttui — maatalouden rakenteen ja maaseudun kehittämiseen: Todella kevään ensimmäisessä lisätalousarviossa esitettiin määrärahaa miljoona euroa Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman rahoituksen korjaamiseksi kansallisen rahoituksen osalta. Kyllä kun se päätös tehtiin, silloin uskottiin, että tällä päätöksellä asiat voidaan hoitaa. En tiedä, onko ministeriö tai ministeri tai kuka johtanut sitten myöskin jaostoa harhaan, että me emme saaneet oikeaa tietoa. Meille kaikille jäi se kuva myöskin valtiovarainvaliokunnassa, että tämä asia tulee hoidettua ja ettei käy sillä tavalla, että Emotrin varoja ei voida käyttää eikä Itä-Suomen ohjelmaa toteuttaa täysimääräisesti, niin kuin on sovittu.

Nythän on niin, että tässä lisäbudjetissakaan tämä momentti ei ole edes auki. Ei tähän voitu puuttua, vaan tällä lausumalla nyt yritetään puuttua siihen, että varsinaisessa budjetissa tämä virhe korjattaisiin, niin että valtuuksia voidaan myöntää ja myöskin rahaa kansallisella tasolla, niin että tämä Itä-Suomen ohjelma voidaan toteuttaa. Se koskee nimenomaan Itä-Suomen maaseutua, maaseutualueita ja on erittäin tärkeä. Siellä olisi nyt valmiuksia myöskin kuntatasolla olla mukana tässä. En tiedä, onko tämä sitten eduskunnan ja maan hallituksen töppäilyä, molemmatko ottavat töppäilyn piikkiinsä, että näin ikävästi on käynyt. En tiedä, olisi hyvä kuulla, missä tässä virhe on tapahtunut. Vai onko tämä poliittista tarkoituksenmukaisuutta? Minusta tämä on valitettava asia.

Sen voin vakuuttaa, että maatalousjaostossa oli kyllä yksimielisyyttä siitä, että asia halutaan todella viedä oikealla tavalla läpi. Pitää paikkansa, että silloin kun ensimmäistä lisäbudjettia käsiteltiin, olisimme halunneet valtuutta myöskin nostaa suuremmaksi, mutta se ei kokoomus-nimiselle hallituspuolueelle käynyt. Muille se olisi käynyt hallituspuolueista ja myöskin oppositiolle, että näin olisi tehty. Toivon, että tämä lausuma nyt sitten johtaa siihen, että asia korjataan tulevassa budjetissa, kun siihen vielä lisäyksiä on tulossa hallitukselta.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän Tiehallintoon ja Tieliikelaitoksen ylimääräisen voiton tuloutukseen ja siihen, mitä siinä on tapahtunut. Täällä on käytetty erinomaisen hyvät puheenvuorot, ja nimenomaan tämä talo on edellyttänyt, miten pitää toimia, ja nyt eduskunta tulee toimimaan tällä tavalla, ja tästä on annettava myöskin erittäin hyvä kiitos liikennejaoston puheenjohtajalle ed. Rajamäelle. Ed. Rajamäki on taistellut tämän asian ja myöskin eduskunnan arvovallan ja aseman puolesta, että näin pitää toimia. Eduskunta on nyt tekemässä tämän ja tulouttaa nämä rahat ja ennen kaikkea täällä lukee: "Lisämääräraha tulee osoittaa etenkin liikenneturvallisuutta parantavien hankkeiden toteuttamiseen siten, että eri tiepiirien tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon." Alleviivaan sitä, että eri tiepiirien tarpeet otetaan huomioon, niin että nämä rahat eivät kohdennu esimerkiksi pelkästään Etelä-Suomeen. Tiedän, että täällä on paljon tärkeitä isoja hankkeita, niitä tarvitaan, mutta on myöskin erittäin tärkeitä hankkeita tuolla syrjäisemmässä Suomessa ja sielläkin on ihmisiä, jotka työmatkoilleen tarvitsisivat turvalliset liikenneväylät, ja toivottavasti näitä nyt sitten Tieliikelaitos ohjaa oikealla tavalla. Mielestäni tämä on erittäin myönteistä, ja hyvin ymmärrätte, että kun eduskunnan tahto tässä toteutettiin, niin ei myöskään oppositiolla, ainakaan keskustaoppositiolla eikä muillakaan, ollut tarvetta tässä vaiheessa esittää lisämäärärahoja.

Mutta, arvoisa puhemies, kun erityisesti kokoomus ja sen eduskuntaryhmän puheenjohtaja on tavattoman voimakkaasti jatkuvasti laskenut keskustaopposition tekemisiä: Milloin vaihtoehtobudjettia ei ole tullut, ja kun se tulee, niin milloin se on liian suuri ja milloin se on liian pieni, rahaa on liian vähän. Haluaisin nyt eduskunnan pöytäkirjoihin lukea sitaattina meidän eduskuntaryhmämme puheenjohtajan kannanoton viime viikon lauantailta, ja lainaus kuuluu seuraavasti:

"Keskustan eduskuntaryhmän viikko sitten julkistama talous- ja budjettipolitiikan vaihtoehtolinjaus on saanut eri tahoilta asiallisen ja rakentavan vastaanoton. Kommentoinneissa on yksi varsin kuvaava poikkeus. Kokoomuksen ja etenkin sen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ben Zyskowiczin tuntuu olevan mahdoton päättää, mistä keskustaa tällä kertaa syyttäisi, siitäkö, että esitämme vuodelle 2003 menoja liikaa, vai siitä, että esitämme niitä liian vähän. Mitään linjaa tai logiikkaa kokoomuksen laskelmissa tai puheissa ei ole. Keskustan vaihtoehdon väkinäisen vääristelyn sijasta kokoomuksen kannattaisi suunnata voimavaransa omien ohjelmien rakentamiseen. Se palvelisi paitsi vaaleja edeltävää myös niiden jälkeistä aikaa.

Keskustan vaihtoehtolinja sisältää keskeisenä elementtinä työllisyysstrategian. Kokoomuksen eväät rakennetyöttömyyden nujertamiseksi ovat sen sijaan jääneet hämärän peittoon. Niitä ei ilmeisesti ole lainkaan.

Kokoomus vähät välittää siitä, että sosiaaliset ja taloudelliset erot kansan keskuudessa ovat kasvaneet ennätyksellisiksi tai että alue-erot aiheuttavat ongelmia sekä menettävässä Suomessa että voimakkaan väestökasvun alueella. Keskustan vaihtoehto sisältää myös ne välttämättömät korjaukset, mitä kansan kahtiajaon pysäyttämiseksi tulee tehdä heti. Lapsiperheet, työttömät ja kansalaisten välttämättömyyspalvelut ovat tässä ajattelussa tärkeällä sijalla."

Arvoisa herra puhemies! Kun sitten vielä, niin kuin sanoin, otin esille nämä lisätalousarvioaloitteet ja katsoin, mistä niitä on tehty, niin tehneet ovat nimenomaan vasemmistoliiton ja kokoomuksen edustajat. Yksistään kokoomuksen kaksi edustajaa on tehnyt lisätalousarvioaloitteita tiemäärärahoihin 18,1 miljardin euron edestä. 18,1 miljardia sain laskettua tässä. Minä vain haluan tämän nyt eduskunnankin pöytäkirjoihin todeta — totta kai, nämä ovat hyviä tarpeita, mielellämme näitä kannattaisimme — että nämä on nyt sitten valitettavasti hylätty. Keskustaoppositio on ainakin tässä suhteessa esiintynyt nyt kohtuullisen maltillisena eikä ole ollut tässä tilanteessa valmis menoja lisäämään. Varsinaisessa budjetissa sitten teemme perustellut esitykset, miten ensi vuoden talousarvio tulisi rakentaa.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä on tietysti se, että velkaa lyhennetään edelleen. Sitä kautta tulee talouteen jälleen jonkin verran tilaa. Iloinen uutinen on sekin, että valtion osakekaupat ovat olleet niin tuottoisia, että alkuperäinen arvio, joka noin vuosi sitten ilmeisesti on tehty, ylittyy yli 100 prosentilla, jos vanhoja miljoonia tässä mainitsee, yli 2 500 miljoonalla markalla ylittyvät tulot. Tietysti siellä on muunkinmerkkisiä eriä, mutta tämä kertoo jotakin suuruusluokista, ja nämä ovat myönteisiä hyviä asioita.

Sitten kun joskus tältä paikalta olen harrastanut suuruusluokka- ja pienuusluokka-ajattelua, sorrun siihen jälleen. Tämän lisäbudjetin eräs kipupiste koskee Veikkaus Oy:tä ja veikkausvoittovarojen jakosuhteita ja kaikkea siihen liittyvää. Kun tullaan näistä suurista numeroista tätä kipupistettä kohden, aika monta sekuntia saa taskulaskimessa desimaalipilkkua siirtää, ennen kuin luvut ovat riittävän pieniä. Kummasti ne ovat kuitenkin hiertäneet yhteistoimintaa eduskunnan ja hallituksen välillä. Ihmettelen niitä motiiveja, miksi näin pienistä asioista kannattaa vuositolkulla olla napit vastakkain eduskunnan kanssa. Se on jotenkin hyödytöntä ja tarpeetonta. Kun eduskunnan kanta on selvä ja eduskunta on jopa säätänyt lainsäädäntöä, niin ihan asiallisesti ja nätisti koetettaisiin löytää niistä sellaiset ratkaisut, jotka kestävät vähän pitemmälläkin aikavälillä.

Viittaan esimerkiksi siihen, että tältä paikalta ovat monet merkittävät valtiomiehet, pääministeri Lipponen ja ministeri Niinistökin heidän joukossaan, vedonneet hyvään hallintotapaan ja niin pitääkin. Olen ollut ylpeä heidän kannanotoistaan. Nyt tällaista hyvää hallintotapaa ei mitenkään voi olla se, että esimerkiksi veikkausasetusta on lihavista tai laihoista vuosista huolimatta, siis riippumatta siitä, minkälainen on ollut budjettitilanne tai kansantalouden tilanne, mikä tahansa tilanne, 11 vuotta peräkkäin väliaikaisesti loukattu, jätetty toimeenpanematta. Pitää paikkansa, faktisesti sen on tehnyt eduskunta. Se on meille tarjoiltu hallituksen esityksenä, ja me olemme sen täällä hyväksyneet. Mutta olemme ensi alkuun kirjoittaneet ponsia, ne eivät vetäneet eivätkä päteneet, sitten on vähän lisätty rahaa budjetteihin, hyvä niinkin.

Nyt ikään kuin hierarkkisesti eduskunta tuli tilanteeseen, että se arpajaislain yhteydessä teki ihan lainsäädäntötoimenpiteitä. Hämmästyttävää oli se, että toimiva hallitus ei budjetin laadinnan pohjaksi ottanut voimassa olevaa lakia, vaan otti näkökulmakseen tämän lain väliaikaisen voimaantulon siirtämisen, siis 12:ntena vuotena peräkkäin. Jäljet pelottavat, tämä ei täytä, hyvät ystävät, millään muotoa hyvän hallintotavan tunnusmerkkejä. Jos siihen täällä vedotaan hallituksenkin taholta silloin, kun puhutaan suurista asioista, tyyppiä Sonera ynnä muut, ja viitataan hyviin hallintotapoihin, niin kyllä näiden pienempien kanssa voisi ainakin harjoitella.

Eli tärkeätä olisi näiden valtiontalouden ja kansantalouden kannalta pienten asioiden osalta lähteä noudattamaan sitä lainsäädäntöä, minkä eduskunta on säätänyt. Kaikki kulminoituu tähän kirjastopuskuriin, siis lakisääteisiin valtionosuuksiin kuntien kirjastotoimen menojen kattamiseksi. Positiivisesti sanottuna se on tullut ylimääräisenä edunsaajatahona vaikeina aikoina neljän perinteisen edunsaajatahon joukkoon. Siihen yleishyödylliseen joukkoon eivät kuulu kuntien peruspalvelut, joista on lailla säädetty. Se on väärässä sarjassa, väärässä porukassa. Siitä on pitkään puhuttu, että asia pitää korjata. Sitä kohden toivottavasti tänä joulunalusaikana eduskunta asiaa kuljettaa. Toivoisin, että siinä myöskin hallituksen taholla ymmärrettäisiin, että sille tielle lähdetään kymmenen vuoden ylimenokautena, joka on loiva kulmakerroin. Silloin tämä tilapäinen voimaantulosäännöksen viivyttäminen, myöhentäminen, ei sovi tähän kuvioon. Se antaa ymmärtää, ettei ole tarkoituskaan noudattaa eduskunnan lainsäädäntöä, jos heti ensimmäisen tilaisuuden tullen lähdetään sitä vesittämään.

Tässä Veikkausta koskevassa asiassa on ulottuvuuksia kahteen suuntaan. Yksi on edunsaajien asema. Silloin tulisi tätä yli 400 miljoonan markan kirjastopuskuria käyttää niihin kuoppakorotuksiin, jotka tarvitaan, jotta tämä jakosuhdelaki lähtisi heti ensi vuoden alusta voimaan siten kuin eduskunta on säätänyt. Siltä osin on kysymys siitä hyvästä hallintotavasta.

Sitten se toinen ulottuvuus, jota mietinnössä erityisesti on pohdittu, liittyy Veikkaus Oy:n voitontuloutusarvioon. On totta, että paremmin todellisuutta vastaaviin arvioihin on pyrittävä. Mutta kun totesin, että osakkeitten myyntiarviokin heitti 2 500 miljoonaa markkaa, niin ymmärrän kyllä sen, että Veikkauksen voiton tuloutuskin voi muutamia kymmeniä miljoonia, ovat ne euroja tai markkoja, erehtyä. Mutta sitten, kun se erehdys huomataan, se kannattaa oikaista.

Olen ollut myös siitä hyvällä mielin, miten valtiovarainministeri Niinistö esiintyi valtiovarainvaliokunnassa tätä asiaa meille selvittäessään. Minun mielestäni siinä oli rakentava, positiivinen, hyvä asenne, hyvä ote, että tarkoitus on hakea mahdollisimman realistinen arvio. Eihän sitä kukaan tiedä, kun on kysymys arviosta, joku sanoi, että se on arvaus, joten siinä mielessä, voisiko sanoa, lähtökulma hyppyriltä on hyvä.

Sitä en pidä hyvänä, kun julkisuudessa on ollut tietoja, että tämmöisestä arviointivirheestä aiheutuisi eräällä tavalla sanktioita, suoranaisia taloudellisia menetyksiä edunsaajille. Tässä pitää tulla silloin inhimillinen ote mukaan ja ottaa tämä kirjastopuskuri käyttöön, koska sille tielle nyt ollaan lähtemässä. Sillä pitää tämä tasapaino hakea. Sillä on pieni hintalappu, mutta kuten sanoin, koko budjettivalmistelun tältä osin olisi pitänyt lähteä eduskunnan lainsäädännöstä eikä siitä, että jonkun lain voimaantuloa lähdetään lykkäämään. Se on poikkeavaa ja se on sitä huonompaa hallintotapaa.

Veikkausyhtiö on yhtiönä joutunut vähän ikävään asemaan, kun julkisuudessa kirjoitetaan, että yhtiö ei yllä riittävän hyvään tuloskuntoon. Yhtiölle asetetut tulostavoitteet ovat olleet kohtuuttomia sen vuoksi, että ne eivät ole olleet synkronissa yhtiön oman näkemyksen kanssa. Tässä edelleen kiitän ministeri Niinistöä, että hän on luvannut, että haetaan sellainen balanssi, että näkemykset olisivat mahdollisimman yhteneväisiä, jolloin ei tulisi pettymyksiä tuloarvioissa.

Kun huomaan, että ministeri Niinistö on paikalla, totean, että hän on joissakin yhteyksissä myös viitannut siihen, että ei edunsaajille voi antaa niin paljoa, ja verrannut vähän tilannetta siihen, miten lakisääteisiä valtionosuuksia erinäisiin kohteisiin on saatavissa. Esimerkiksi liikunnan kohdalla hän on muistaakseni kommentoinut, että se saa ikään kuin liian paljon liian helpolla. Kerron muutamia tunnuslukuja: Liikuntabudjetti valtion budjetissa on tällä hetkellä vuoden 91 tasolla. Se oli 100 miljoonaa markkaa pakkasella. Se on Lipposen—Niinistön hallitusten aikana noussut vuoden 91 tasolle, kaikki inflaatiokirjaukset ovat poissa. Tälle vuodelle oli valtionapuhakemuksia rakentamiseen 315 kappaletta. 60 prosenttia hyväksyttiin läänitasolla hakemuksista, 40 prosenttia opetusministeriön niin sanottuja suuria hankkeita, eli noin puolet hylätään, kun ei raha riitä. Tämä raha riittää opetusministeriön tasoisiin suuriin hankkeisiin keskimäärin 11 prosentin valtion tukeen ja läänitasolla keskimäärin 20 prosentin valtionosuuksiin. Nämä ovat kaukana tasoista ja määristä, mitä on koulupuolella tai vastaavissa.

Tähän Veikkaus-asiaan varmaan palataan täällä vielä budjettikuvioissa moneen kertaan. Mutta hyvä lisäbudjetti ja kannatan sitä valtiovarainvaliokunnan esittämässä muodossa tietysti.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Veikkausvoittovarojen tuloutus valtion budjetin yleiskatteeksi ei ole sopusoinnussa EU-lainsäädännön kanssa. Meidän on varottava kansallisesti toimimasta niin, että avataan mahdollisuus EU-oikeuden kautta murtaa koko yksinoikeusjärjestelmä. Siksi on hyvin tarkkaan varjeltava sitä, että yleishyödylliset yhteisöt ovat jatkossakin edunsaajia.

Erityinen huolenaihe on tietenkin kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonala, jossa te-keskuksilla tietojeni mukaan on ollut ja on edelleen toteuttamiskelpoisia hankkeita. Hankkeita on hylätty reilut 600 sen vuoksi, että ei ole ollut myöntövaltuuksia. Yhtäältä työministeriö ei kykene käyttämään kaikkia rahojaan. Kysymys ei ole varmastikaan rahapulasta, vaan kysymys on nyt siitä, kuinka taas kerran tämä hallinnointi toimii, kuinka ministeriöt keskustelevat keskenään.

Ymmärrän sen, että tässä tarvitaan valtiovarainministeriön aktiviteettia, jos toiselta ministeriöltä loppuu rahat hyvien hankkeiden toteuttamiseksi ja sitten toisella rahaa on, että voitaisiin näitä lisäbudjetin kautta kuljettaa. On erityisen valitettavaa, että yritystoimintaa ja hankkeita ei voida kehittää tilanteessa, jossa yritysten määrä kaiken aikaa vähenee ja näyttää siltä, että meillä on työttömyyskin ihan selkeästi kasvussa.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puheenvuorossani laskin yhteen näitä kokoomuksen tekemiä talousarvioaloitteita tähän lisäbudjettiin, olin kyllä laskenut ne tähän paperilleni oikein, mutta kuulemma sanoin väärin. En tarkoittanut sitä, että se olisi ollut 18,1 miljardia vaan 18,1 miljoonaa euroa. Toivon, että se tulee eduskunnan pöytäkirjoihin korjatuksi. Se on kuitenkin suurempi summa kuin esimerkiksi Tielaitoksen ylimääräinen voitontuloutus, joka nyt sitten palautetaan tiehankkeisiin. Tämä kuvaa sitä, miten tietyllä tavalla kokoomus pelaa myöskin kaksilla korteilla tässä politiikassa: ollaan hallituksessa ja myöskin omalta osaltaan vahvasti oppositiossa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pari lyhyttä kommenttia. Ensimmäinen koskee tuota sisäasiainministeriön pääluokkaa, jota hallinto- ja tarkastusjaostossa käsittelemme. Keskustan vastalauseessa esitetään lausumaa, momenttihan ei ole aukikaan, että eduskunta edellyttäisi, että kuntien harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia lisätään. Nyt tässä kävi niin, että moni kunta jäi ilman tai sai riittämättömän avustuksen, ja ehkä pienelläkin määrärahan lisäyksellä voitaisiin tilannetta helpottaa. Nythän 93 kuntaa korottaa ensi vuonna veroäyriä. Ensi vuosi näyttää tosi haasteelliselta ja tosi kipeitä leikkauksia joudutaan tekemään.

Mutta sitten toinen asia on tämä valtiovarainministeriön pääluokassa oleva valtionyhtiöpolitiikkaa koskeva osuus. Siinä haetaan Edita Oyj:n osalta 100 prosentin valtuutta. Sinällään tämä alahan on sellainen, että ei välttämättä valtion tarvitse olla siellä omistajana, kirjapainoala on kyseessä, ja Editan osalta tällaista ratkaisua voidaan miettiä. Ongelmaksi tässä jaostossa tuli se, että valtuutusta haettiin lisätalousarvion sivulauseessa ja se informaatio, mitä kuultiin, ei ollut riittävää ja oikean sisältöistä mielestäni. Edita Oyj:n varatoimitusjohtaja ei tiennyt yrityksensä liikevaihtoa esimerkiksi. Niinpä jaosto päättikin, äänestyksen jälkeen tosin, että tästä Edita Oyj:n myyntivaltuutuksesta lisätalousarvion yhteydessä luovutaan. Valitettavasti tämä muuttui hovissa, kun sitten muita vaikuttajia astui kuvaan. Vastalauseessa sitten esitetäänkin, että tästä nyt luovuttaisiin tällaisen puutteellisen informaation johdosta. (Ed. Saarinen: Se oli tilapäinen enemmistö!) — Se oli tilapäinen mutta järkevä enemmistö. Niitä saisi olla enemmänkin eduskunnassa, kun tällaisia asioita käsitellään. — Todella me olemme valtionyhtiöpolitiikkaa puhuneet koko syksyn ja on todettu, että tarvitaan riittävästi tietoa ja osaamista jne. Ei näiden pienempienkään yhtiöiden osalta voida sallia, että näitä vasemmalla kädellä hoidetaan. Valtiovarainministeriö ja Editan johto nyt menivät tästä riman alta pahasti. Olisikin parempi tehdä niin, kuten esitetään keskustan vastalauseessa, johon myöskin kristillisdemokraatit ja vihreä kansanliike ovat yhtyneet, että tämä lukuperustelu poistettaisiin talousarviosta, tähän palattaisiin mahdollisesti sitten lisätalousarvion yhteydessä. Näin tulisi sitä jämäkkyyttä valtionyhtiöpolitiikkaan, mitä, herra puhemies, todella näinä aikoina tarvitsemme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan vastalauseessa esitetyt näkökohdat ovat kaikki perusteltuja, mutta aivan erityisesti avustukset kunnille koskettavat hyvin vakavaa asiaa. On hyvä, että meissä kansanedustajissa on varsin monia, jotka kannamme myös vastuuta kuntasektorilla eri tehtävissä.

Kuntasektorin vastuunkanto on erityisen raskasta, koska ei voida puhua enää millään sektorilla kehittämisistä ilman, etteivät nämä merkitsisi jonkin toiminnan leikkaamista, supistamista, palvelutason laskemista tai suorastaan joidenkin palvelujen lopettamista. Samalla tämä merkitsee monissa kunnissa sitä, että joudutaan luomaan epätasa-arvoa synnyttäviä ratkaisuja. Kuntien kehittämisestä reunojaan myöten ei tahdo tulla mitään; joudutaan pohtimaan kyläkoulujen lopettamisia, joudutaan pohtimaan pienten lukioitten ja yläasteittenkin lopettamisia, ja missä tämä tapahtuu, siellä viedään kylän tai yhdyskunnan keskeisimpiä kehityksen edellytyksiä. Kunnissa tapahtuu hyvin kielteistä kehitystä taloudellisten määrärahojen niukkuuden vuoksi.

Erityisesti terveydenhuollon ja sairaanhoidon menot ovat voimakkaasti nousseet. Aivan erityisesti tämä kautta maan, niin myös erityisesti Keski-Suomessa, koskettaa kuntia. Erikoissairaanhoidon menoja kun käydään selvittämään, niin tietysti siellä voi olla joitakin investoinneista aiheutuneita menoja, jotka tulevat kuntien kustannuksiin, mutta toisaalta on yhä vaikeampia sairauksia, yhä kalliimpaa hoitotekniikkaa. Osaltaan näille on, ja ennen muuta on, vahvat lääketieteelliset perusteet. Kun kunnat joutuvat vastaamaan terveydenhuollosta aina erikoissairaanhoitoa myöten, tässä on hyvin voimakkaasti kaikkia kuntia koskettanut menolisäys, ja tämä on koskettanut myöskin kotikaupunkiani, Keuruuta, hyvin raskaasti.

Tämän vuoksi kun kunnat ovat anoneet harkinnanvaraisia valtion rahoitusosuuksia, nämä anomukset ovat olleet kyllä ihan todelliseen tarpeeseen. Kunnissa on suorastaan pohdittu sitä, minkä verran kehdataan anoa, että tuo anomus olisi semmoinen, että sillä olisi jotakin merkitystä, mutta ei missään tapauksessa liian suuri, jotta voitaisiin rahoitus saada. Valitettavaa on vielä, että Kuntaliittokin on joutunut määrärahaniukkuuden vuoksi rajoittamaan harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia. Samalla kuntien sosiaalitoimen menot ovat kasvaneet. Henkilöstöä on jouduttu vähentämään, ihmiset työskentelevät jaksamisensa rajoilla, palvelut ovat kestämisensä rajoilla, ei ole varaa enää palveluista tinkiä eikä vähentää, olipa kysymys kotona tapahtuvasta hoito- tai hoivatyöstä tai laitoshoidosta. Kaikkiin näihin kunnat tarvitsevat rahaa.

Mielestäni tapahtuu hyvin ikävä kehitys, kun luvatut valtion veronalennukset eivät kansalaisten lompakossa tunnu, koska kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttejaan. On tietysti kuntia nimenomaan Pääkaupunkiseudulla, joilla onkin ihan kohtuudella ollut vielä voimavaroja säästössä veroprosentin nostamisessa, mutta pääosa kunnista, ja nimenomaan pääosa, on kuntia, joissa veroprosentin nostaminen vie kohtuuttomiin tilanteisiin. Ennen kaikkea tämä koskettaa pienituloisia, koska kunnallisvero on jakovero.

Siksi, arvoisa herra puhemies, toivon, että hyvin vakavasti voitaisiin paneutua kuntien ja valtion väliseen rahoitusosuuteen siten, että kunnat saavat valtiolta rahat omien verotulojensa rinnalla ja maksujensa rinnalla niitten tehtävien hoitamiseen, jotka valtio osoittaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi hyvin paljolti niihin näkemyksiin, joita ed. Lindén toi esille koskien veikkausvoittorahoja.

Viime vuosina kulttuuritointa on pidetty toisarvoisessa asemassa. Hallituksen toimet ovat johtamassa siihen, että monet kulttuuritoiminnot joutuvat suuriin vaikeuksiin. Kyllä alkaa tuntua siltä, että kulttuurin rahoituksessa tarvitaan puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Joku mainitsi täällä ryhtiliikkeen, muutoin ei muutosta näytä tulevan. Ja muutos kuitenkin syntyy vain eduskunnassa, koska hallitus ei näytä olevan kovin suopea kulttuurille.

Sitten, arvoisa puhemies, tiemäärärahoista. On hyvä, että eduskunta on ollut tiukkana nimenomaan siinä asiassa, että Tielaitoksen liikelaitostamisen yhteydessähän luvattiin hoitaa monia asioita. Esimerkiksi ylimääräinen voitontuloutus luvattiin silloin osoittaa kokonaan täysimääräisenä perustienpitoon. Näin ei olisi varmasti käynyt ilman eduskuntaa. Hallitus ei olisi pitänyt kiinni lupauksestaan, ellei eduskunta olisi ollut tarpeeksi tiukka.

Tielaitoksen liikelaitostamisen yhteydessä luvattiin muitakin asioita. Nekään eivät ole aivan hoituneet sillä tavalla kuin me ehkä uskoimme tai ainakin miten meille kerrottiin. Erityisesti syrjäseutujen tieverkko on pahasti rapautumassa. Kyllä muistan, että silloin täällä luvattiin myöskin niistä huolehtia, siis silloin, kun tehtiin liikelaitostaminen. Rahaa on valtiolta riittänyt lähinnä moottoriteille ja kasvukeskuksien tieverkkoon. Toki nekin ovat tärkeitä, mutta muut tiet ovat jääneet kovin vähälle huomiolle ja määrärahoja niille on tullut erittäin niukasti.

Arvoisa puhemies! Nyt kun ylimääräinen Tieliikelaitoksen voitontuloutus hoituu sovitulla tavalla, on välttämätöntä, että rahat käytetään tiepiireissä myös entistä tasapuolisemmin. Itse olen tehnyt varsinaiseen talousarvioon useita aloitteita erityisesti niiden tieosuuksien hyväksi, jotka ovat viime vuosina jääneet hyvin vähälle hoidolle. Tiepiirien pitää nähdä alueensa tarpeet paljon nykyistä tasapuolisemmin, sillä haja-asutusalueiden tieverkkojen kunnolla on suuri merkitys myös muuttoliikkeelle. Jos tieolosuhteet näillä vaikeilla alueilla entisestään huonontuvat, on selvää, että muuttohalukkuus kasvukeskuksiin lisääntyy. Hyvät tiet ovat välttämättömyys syrjäseuduille, ja niistä kannattaa huolehtia. Hyvät tieyhteydet lisäävät myös entistä paremmin uusien yrittäjien ja yritysten kiinnostusta työttömyydestä kärsiviä alueita kohtaan.

Katri Komi /kesk:

Herra puhemies! Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman rahoituskehys kansallisen vastinrahan osalta jää edelleen erilaisten kommervenkkien jälkeenkin korjaamatta. Surullista! Sen sijaan perustienpitoon lisätään reilut 8 miljoonaa euroa valtion voitontuloutuksesta. On ihan hyvä, että edes yritetään pitää kiinni niistä lupauksista, joita on annettu. Viittaan vain ed. Pulliaisen puheenvuoroon aikaisemmin.

Savonlinnan alueen välttämättömien lentoliikenneyhteyksien turvaamiseksi Savonlinnan kaupungille voidaan myöntää 170 000 euroa käytettäväksi matkalippujen hinnan alentamiseen. Tuntuu, että lentoliikenteen tärkeys on viime aikoina huomattu varsinkin yritystoiminnan tukipalveluna. Tämä lienee suuntaa-antava päätös, ja onkin mielenkiintoista nähdä, mitä vuoden 2003 talousarvio sanoo tähän aihepiiriin liittyen.

On uskomatonta, jos tänä vuonna jää 15 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoja käyttämättä. Tuntuu siltä, että yleensäkin uusia suunnitelmia työttömyyden hoitoon tarvitaan. Ehkäpä se onnistuu vain hallitusta vaihtamalla viimeistään vaaleissa ensi keväänä.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun vain tähän kohtaan, kun täällä käytiin ed. Ala-Nissilän puheenvuorossa keskustelua siitä, miten Edita Oyj:n kysymykseen pitäisi suhtautua.

Totta on, että esityksessä, jossa haetaan valtuuksia luopua valtion omistuksesta kokonaan, asian käsittelyssä meille ei kyllä kovin tarkkoja, hyviä tietoja annettu. Mielestäni kuitenkin valiokunta, tai itse asiassa verojaosto, oli loppujen lopuksi aika yksimielinen siitä, että asian tila oli tällainen, mutta varsinaiseksi erimielisyydeksi tuli se, pitäisikö tämä asia käsitellä lisätalousarviossa vai talousarviossa. Koska tiedossamme oli, että täydennysosa ensi vuoden talousarvioon annetaan ihan muutamien päivien päästä, silloin katsoimme, että ei asia tästä muuksi muutu ja lisätalousarviossa on hyvä tämä asia hyväksyä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Haluan myöskin vielä puuttua tähän Editan kysymykseen, jonka ed. Juurola otti esille.

Kyllähän tiedot, mitä on kerrottu jaostosta ja mitä myöskin valiokunnassa kerrottiin, osoittivat, että tämä asia ei ole kypsä tässä päätettäväksi. Tietyllä tavalla ihmetyttääkin se, että erityisesti myöskin vasemmistopuolueet olivat valmiit hyväksymään tämän hallituksen esityksen. Keskustahan esittää nyt vastalauseessaan, niin kuin myöskin vihreät ja kristillisdemokraatit, että lukuperustelut poistetaan lisätalousarviosta ja tähän voisi palata paremmalla ajalla. Tälle löytyy perusteita. Tässä on myöskin erittäin suuri periaatteellinen kysymys. Nämä ovat näitä pieniä paloja, millä tavalla valtion omistamiseen suhtaudutaan, ja tämä pallo on ehkä nyt lähtenyt pyörimään sillä tavalla, että siitä ei enää paluuta entiseen ole.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Puhemies! Varsin monet edustajat ovat kiinnittäneet huomiota Tieliikelaitoksen ylimääräiseen voiton palautukseen, ja erikoisen siteerattu on ollut valtiovarainvaliokunnan mietinnön kohta, jossa lukee, että lisämääräraha tulee osoittaa etenkin liikenneturvallisuutta parantavien hankkeiden toteuttamiseen siten, että eri tiepiirien tarpeet otetaan tasapuolisesti huomioon. Omana näkemyksenäni totean, että jotta tällä on joku merkitys, niin tämähän tarkoittaa sitä, että niin sanottu Hirvelän jakomalli näissä rahoissa ei nyt tässä tapauksessa toteudu, vaan se on tasapuolinen eri tiepiirien kesken. Muutenhan tällä ei ole mitään merkitystä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana Edita Oyj:n yksityistämisasiasta.

Todellakin verojaostossa oli varmaankin aika laaja yksimielisyys siitä, että tämmöinen valtuus jossakin vaiheessa on tarpeen antaa, mutta se enemmistö, joka jaostossa oli, jossa itsekin olin, oli sillä kannalla, että tämä olisi parempi siirtää varsinaiseen talousarvioesitykseen, ja muotoilu tuli aika tavalla näin, niin kuin keskustan vastalauseessa on.

Se lähti siitä, että oli erittäin vaikea sen paremmin valtiovarainministeriöstä kuin Editastakaan saada tietoja, mikä tämän asian perustelu ja sisäinen idea oli. Ei saatu selvyyttä yksityistämisen tavoitteista tai yrityksen strategiasta, eikä varatoimitusjohtaja osannut kertoa yhtiön keskeisiä tunnuslukuja. Tuli vain sellainen olo, että tämä olisi ehkä parempi ihan periaatteen vuoksi laittaa parempaan valmisteluun. Mutta todellakin sitten valitettavasti koko valiokunnan kokouksessa kävi niin, ne, jotka eivät tätä asiantuntijakuuntelua suorittaneet, olivat sitä mieltä, että mennään kuitenkin kirjan mukaan. Tämä oli tämän asian tausta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustan taholta viitattiin vasemmistoon Editan kohdalla, mutta kyllä kai tämä yksityistämisasia kuuluu siihen samaan sarjaan, että kaiken varalta kaikki mahdollinen pyritään yksityistämään, enkä tämän tarpeellisuudesta varmasti pysty ainakaan tässä tilanteessa, kun en ole kovin perusteellisesti perehtynyt, arvioimaan sitä, onko se edes tarpeellinenkaan.

Mutta keskustan kiinnostus asiaan on vähän semmoista myöhäisherännäisyyttä. Meillä on ollut paljon myös muita yksityistämiskysymyksiä, ja kyllä niissä keskusta on hyvin uskollisesti ollut tukemassa hallituksen yksityistämislinjaa, esimerkkeinä vain Sonera, Rautaruukki, Tielaitos. Näitä voi luetella pitkän litanian.