Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio edellyttää sitä, että näemme sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon yhtä tärkeinä ihmisen hyvinvoinnin tukina. Tämä käsittelyyn tuleva lakiesitys on hyvä askel yhdenvertaiseen suuntaan, sillä jatkossa myös sosiaalialan ammattihenkilöt hakevat Valviralta lupaa harjoittaa sosiaalityöntekijän, sosionomin ja geronomin ammattejaan. Ennen kaikkea tietenkin tämä esitys luo asiakkaalle takuun sosiaalipalveluiden laadukkaasta henkilöstöstä.

Kun esitys nyt lähtee valiokuntaan, toivon kuitenkin, että ainakin kahteen asiaan kiinnitetään erityistä huomiota, ja toivon jopa valiokunnan muutosta lain sisältöön.

Ensimmäinen asia on sosiaalityöntekijän sijaisuuden kriteerit. On syytä arvioida uudelleen, onko tässä riittävä ilmaus, kun siellä 12 §:ssä todetaan tilapäisestä sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatista ja oikeudesta toimia tässä ammatissa. Siellä puhutaan "sosiaalialalle soveltuvasta korkeakoulututkinnosta". Tämä termi tällaisenaan on luultavimmin vähän liian väljä, sillä tiedämme jo nykyisellään, että kunnat soveltavat päteviksi sosiaalityöntekijöiksi ja heidän sijaisikseen monenlaisia eri ammattipohjia, ja tässä kohtaa pitäisi jollain tavalla määritellä, mikä on tämä sosiaalialalle soveltuva korkeakoulututkinto. Erityisesti tietenkin on tarpeen tällä esityksellä turvata myös se, että sijaisen osalta meillä on käytössämme alan ammattilaiset.

Toinen asia on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon huomioiminen lakiesityksessä. Sosionomin ylempi amk-tutkinto on syytä huomioida ihan jo järkevän tehtävärakenteen luomiseksi mutta myöskin henkilöstön koko osaamisen hyödyntämiseksi juuri tässä laissa. Ylempi amk-tutkinto tuottaa esimerkiksi johtamisen ja esimiestyön osaamista, ja sosiaali- ja terveysalalla onkin usein pulaa lähiesimiestyössä juuri johtamisen ammattiosaamisesta tai oikeammin koulutuksesta. En siis oikein käsitä, minkä takia tämä osa tästä sosiaalialan koulutuspolusta on jäänyt nyt täysin tämän lakiesityksen ulkopuolelle. Käsitykseni mukaan myöskään riittävästi ei ole kuultu nimenomaan sosiaalialan yhtä merkittävää koulutustahoa eli ammattikorkeakouluja. Toivon, että valiokunta korjaa tämän omassa kuulemisessaan ja pyytää kuultavakseen esimerkiksi sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston edustajaa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin hyvä. Olen itse ammatiltani geronomi, valmistuin 2011. Olen saanut vastata hyvin usein geronomien viesteihin siitä, millä tavalla geronomien ammatti tullaan laillistamaan ja heidän ammattitaitonsa otetaan myös käyttöön siellä vanhustenhuollon kentällä, koska sinnehän meidät työntekijöinä on ohjattu. Vanhuslakikin sanelee jo sen, että gerontologista osaamista tarvitaan, ja sitä jos jotakin vanhustyön erityisasiantuntijoilla elikkä geronomeilla on. Koulutus kestää noin kolme ja puoli vuotta, se on 210 opintopistettä ja tarkoittaa näin pitkää koulutusta.

Olisin itsekin maininnut tästä samasta epäkohdasta, mikä tässä laissa mielestäni on, mistä edustaja Salonen tuossa mainitsi, että laillistetun sosiaalityöntekijän ammattiin ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta niille ylemmän sosiaalialan ammattikorkeakoulun suorittaneille, vaikka heidän tutkintonsa painottuu juuri sinne sosiaalipuolelle. Alan työvoimapula on kuitenkin suuri, ja voisi luulla, että kaikki resurssit tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön, varsinkin kun koulutus on monipuolista ja ammattitaito on hyvä.

Täällä kerrotaan rekisteristä, johon sosiaalityöntekijät, sosionomit ja geronomit siis tullaan rekisteröimään, joka on Valviran alainen. Jotta rekisteriin pääsee, pitää maksaa rekisteröintimaksu. Se on 100 euroa tai 40 euroa, riippuu siitä, haetaanko rekisteröintiä koulutuksen aikana vai ulkopuolella. Nämä maksut tietysti kirpaisevat sen kerran, kun ne suorittaa, mutta minusta on hyvin tärkeää, että siellä rekisterissä on kuitenkin se ammattitutkinnon suorittaneen henkilön nimi ja tiedot. Se lisää myös potilasturvallisuutta, asiakasystävällisyyttä ja laatua sosiaalipuolella.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Minulla oli eilen mahdollisuus olla STTK:n alueellisessa infotilaisuudessa Rovaniemellä. Siellä nousi nimenomaan tämä hallituksen esitys vahvasti esille ja nimenomaan tämä, mikä on jo edellisissä puheenvuoroissa otettu esille, 12 §:n väljennys sen suhteen, kuka voi toimia sosiaalialan ammattihenkilönä tilapäisesti.

Itselläni tulee mieleen opiskeluajalta sellainen esimerkki, joka voi olla kyllä hyvinkin jo vanhentunut mutta joka voi kuvata sitä, minkälaisiin tilanteisiin voidaan mennä, jos nämä ehdot ovat liian väljät. Eräs ensimmäisen vuoden opiskelijatoveri kertoi, että hän on opiskelun ohessa sosiaalitoimistossa valmistelemassa lasten huostaanottoja. Ajatellaan, mikä valmius semmoisella ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteitten ylioppilaalla, joka vastikään on valmistunut ylioppilaaksi, päässyt yliopistoon opiskelemaan, on valmistella noin kovia päätöksiä, vaikka hän ei lopullisesti itse tekisi sitä päätöstä.

Myöskään se, että kuntatyönantajat ovat nimenomaan vaatineet tätä väljennystä, ei kuulosta kauhean hyvältä, kun tietää, mikä on sote-tilanne ja kuinka siellä sosiaalipuolen kysymykset, myöskin sosiaalihuolto kaiken kaikkiaan, ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. En oikein voi kuvitella, että esimerkiksi lääkäreitten tai sairaanhoitajien kelpoisuusehtoja lähdettäisiin heikentämään siinäkään tilanteessa, vaikka kunnilla, niin kuin on ollut, on vaikeuksia saada tietyn tyypin ammattitaitoista, pätevää työvoimaa kuntiinsa. Mutta tässä nyt näyttää olevan, että lakiin halutaan tarkoituksella jättää tämmöinen äärimmäinen jousto, mikä ei tiedä kyllä hyvää tämän alan ammattilaisille mutta ei myöskään asiakkaille.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain merkintä, että lakia lähdetään valmistelemaan, on hallitusohjelmassa, ja on erittäin, voi sanoa, ilo todeta, että se on nyt meillä tässä käsittelyssä, siis laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Tätä lakia olen itse myös odottanut, en sosiaalityöntekijänä vaan lähinnä kouluttajana. Tiedän, että monet sosiaalihuollon ammattihenkilöt ovat todella tyytyväisiä, että tämän lain valmistelu on nyt tässä vaiheessa.

Tiedämme todella, että asiakasturvallisuudesta ja palvelun laadun kehittämisestä on kysymys. Tällä myös turvataan ja kehitetään sitä, että sosiaalihuollon tuloksellisuus kehittyy, ja se kehittyminen edellyttää nimenomaan tätä ammatillisen työn vaikuttavuuden ja tuottavuuden kasvua. Tällä lailla osaltaan vahvistetaan sitä, että sosiaalihuolto saa samat edellytykset ammatin harjoittamisessa kuin terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä jo tällä hetkellä on.

Nyt kun tässä puhuttiin tästä sosionomi—geronomi-tutkinnosta ja ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta, niin katsoin tätä 8 §:ää, ja kun täällä sanotaan, että on oikeus harjoittaa sosionomin ja geronomin ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella, niin sitten siellä on myös maininta, että pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että vastaavasti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntäisi hakemuksesta oikeuden harjoittaa geronomin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut sosiaalialalle soveltuvan ammattikorkeakoulututkinnon geronomi amk ja geronomi yamk eli sen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Tässä varmasti, mitä näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa on mainittu, on tärkeätä, että valiokunta selvittää tämän, että siinä ei olisi esteitä tälle geronomitutkinnon jatkolle.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On erittäin tervetullutta, että hallitukselta tulee esitys tästä sosiaalihuollon ammattihenkilöstön lain muuttamisesta, jossa parannetaan asiakkaan oikeutta saada ammattihenkilöltä palveluita, joita hän tarvitsee. Mielestäni jos tämä sosiaalihuollon työntekijän sijaisuus paranee sillä, että siihen vaaditaan soveltuva korkeakoulututkinto, niin se on erittäin iso edistysaskel, ja tälleen mututuntumana luulen, että se myös jo riittää tässä vaiheessa, tässä lakiesityksessä.

Tällä hetkellähän tilanne on se, että sosiaalityöntekijä ei tarvitse välttämättä minkäänlaista koulutusta, siellä on joku muodollinen pätevyys olemassa, mutta tämä on hyvin tyypillistä varsinkin Ruuhka-Suomessa, vaikkapa Vantaalla. Oli kerran, yksi vuosi, tilanne, että esimerkiksi Korson sosiaaliasemalla yhdeksästä sosiaalityöntekijästä kuusi oli epäpäteviä henkilöitä, ei ollut koulutettu siihen tehtävään lainkaan, mutta he toimivat kuitenkin väliaikaisissa sijaistehtävissä, ja tämähän on erittäin huolestuttavaa asiakkaan kannalta. Erityisesti kun mennään lastensuojelupuolen asiakkaan kohdalle, niin kyllä siellä pitää jo olla muutakin osaamista kuin se, mikä on joillain kursseilla opittu. Siinä mielessä tervehdin tätä aloitetta, että tämä uskoakseni parantaa huomattavasti kuntien sosiaalityötä.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on tämä ammattirekisteri. Uskon, että se on tarpeen, kuten siitä on keskusteltu monella muullakin ammattialalla, vaikka esimerkiksi opettajien kohdalta, että tulisiko saada ammattirekisteri, josta myös vanhemmat pääsisivät seuraamaan, minkälaista koulutusta hänen lastensa opettajalla on. Ja tässä tapauksessa, jos tämä tällainen jonkunnäköinen rekisteri tulisi avoimeksi, niin toki voisivat myös kaikki palveluja saavat henkilöt nähdä tämän henkilön koulutuksen tason. — Kiitos.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän geronomin ammattinimikkeeseen, tutkintoon ja työnkuvaan. Se, mitä itse koin opiskellessani siihen ammattiin — se oli jatkokoulutusta aikaisempaan ammattiini, mikä kertoo siitä, että monet geronomit ovat jo terveydenhuollon tutkinnon suorittaneita ja heillä on laaja ammattitaito ja pätevyys sitten myös sinne terveydenhuollon tehtäviin, ja jossakin vaiheessa kävimme sitä keskustelua myös, että tulisiko geronomien olla siellä terveydenhuollon puolen ammattirekisterissä, koska todellakin sitä hoitopuolen koulutusta ja kokemusta on — niin olisin kaivannut vielä aavistuksen enemmän siihen koulutukseen sitä lääkehoidollista osaamista, koska sitä oli vain se 3 opintopistettä. Jos sitä olisi ollut enemmän, niin olisi saanut sitten enemmän myös mahdollisuutta toimia siinä geronomin ammatissa siellä terveydenhuollon puolella. Ehkä tämä olisi sellainen hyvä ajatus, mitä voisi lähteä kehittämään tulevaisuudessa, ja opiskelijat itsekin olivat siihen hyvin halukkaita.

Minusta on erittäin hieno asia, että kuten on sosionomeille tämä ylempi ammattikorkeakoulututkinto, yamk, niin se on nyt myös geronomeille. Meitähän ei loppujen lopuksi kovinkaan hyvin tunneta, se on hieman tuntematon ammattinimike, itsekin olen eduskunnan ainoa geronomi. Meitä on vähän yli 10 vuotta koulutettu Suomessa, ihan tarkalleen Leena Rauhala varmasti pystyisi sen sanomaan, kuinka kauan.

Toivoisin todellakin, että kunnissa, kaupungeissa, kuntayhtymissä, kaikkialla, työnantajat huomioisivat meidät ja avaisivat sitten niitä työpaikkoja todellakin siihen osaamiseen, johon geronomit ovat koulutettuja. Samalla tavalla me teemme sitten tilaa sinne terveydenhuollon, sosiaalipuolen sektorille. Me voimme toimia sitten niissä tehtävissä, missä sairaanhoitaja ehkä on enemmän sairaanhoidollinen, ja näin vapautamme sitä resurssia ja vakanssia.

Elikkä kiitos ministeri Paula Risikolle, joka on vastannut muutamaan kirjalliseen kysymykseenikin tästä asiasta. Olen usein häneltä kysynyt, missä vaiheessa on geronomien tilanne, ja nyt se on hoidettu maaliin tältä osin, ja se on hieno, hieno asia.

Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä edustaja Niikolle totean, että meillä on jo olemassa laki vuodelta 2005, laki sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuudesta, joten niin ei voi sanoa, että ihan kuka tahansa olisi sosiaalityöhön nykyiselläänkään päässyt.

Mutta ongelmana on ehkä ollut ennemminkin se, että sosiaalityöntekijöiden pulan takia sosiaalityöntekijöiden sijaisuuksiin on otettu esimerkiksi sosionomitutkinnon tai jonkun muun alan korkeakoulututkinnon omaavia, ja silti monen työnkuva on ollut aivan sama kuin sosiaalityöntekijän työnkuva, eli työnkuvia ei ole sopeutettu tämän tutkinnon mukaisesti.

Itse asiassa tarkoitan oikeastaan nyt sitä, mikä täällä jo esille nousikin, että jos itse käsitän tämän nyt oikein, niin jatkossa voi sijaisena toimia yhden vuoden ajan esimerkiksi yhteiskuntatieteitä opiskeleva muttei esimerkiksi sosionomi, joka on saanut 3,5 vuoden koulutuksen sosiaalityöstä ja jonka pääsykokeissa on ollut myös soveltuvuustesti alalle. Tämä on mielestäni jonkunnäköinen ristiriita: joko sitten sanotaan, että sinne ei sovellu kukaan muu kuin sosiaalityöntekijä tai sosiaalityöalaa opiskeleva, tai sitten pitäisi katsoa tätä jossain määrin tarkemmin. Tai otetaan esimerkiksi sosionomin ylempi amk-tutkinto, jolloin on takana ensin 3,5 vuoden sosionomin tutkinto, sen jälkeen kolmen vuoden työkokemus sosiaalityöstä ja vielä päälle puolentoista vuoden koulutus. Kyllä sinä aikana jo pätevöityy melkoisestikin sosiaalialalle varsinkin, kun tässä sijaisuudessa vielä katsotaan, että henkilöllä ei ole sosiaalityöntekijälle säädettyä oikeutta päättää esimerkiksi kiireellisistä huostaanotoista.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ollut mahdollisuutta olla alusta asti keskustelussa mukana, ja voi olla, että täällä ovat jo tulleet esille kaikki asiat, mitä itse ajattelin.

Käytännön työn ja arjen pyörittämisen kannalta aika monessa kunnassa ja kuntayhtymässä on sosiaali- ja terveyspuolen toiminnot ja henkilöstö yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Arjen pyörittämisen kannalta on perusteltua, että myöskin nyt niin sosiaalihuollon kuin terveydenhuollon ammattihenkilöstöä koskeva lainsäädäntö ja näitä koskeva sääntely yhdenmukaistuu. Toisaalta olisi kyllä voitu jo tässä vaiheessa ainakin tavoitteeksi asettaa se, että meillä olisi jatkossa yksi yhteinen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattilaisia koskeva lainsäädäntö.

Sitten tähän kelpoisuusehtojen tiukkuuteen tai väljyyteen liittyen: on hyvä, että tiettyyn rajaan asti kelpoisuudet on määritelty, mutta kyllä se arjen pyörittäminen edellyttää väljyyttä, mahdollisuutta harkintaan, ja uskon, että olivat työnantajina nyt kunnat tai kuntayhtymät tai jatkossa uudet tuotantoalueiden kuntayhtymät, niin ne käyttävät vastuullisesti henkilöstöä, vaikka siellä kelpoisuusehdoissa nyt nykyistä enemmän jatkossa olisikin väljyyttä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Salonen nosti hyvän näkökulman tähän ristiriitaisuuteen sosiaalityöntekijän ammattitaidon riittävyydessä. Kyllä sillä koulutuksella pitää jotain päätöksiäkin päästä tekemään ja sijaisuuksia tehdä myös vähintään sen vuoden verran jatkossakin.

Mutta se, mitä tarkoitin itse tuosta sosiaalityöntekijän tehtävien hoitamisesta — että voidaan tehdä sitä ilman minkäännäköistä koulutusta — on ehkä helpoiten esitetty vaikka näin: Vantaalla meillä sosiaalityön asiakkailla on tapana tiedustella sosiaalityöntekijän vastaanotolle pääsemistä soittamalla sosiaalivirastoon, ja yleensä se puhelu monesti menee vahtimestarille. Vahtimestari myös tarkistaa tämän sosiaalityöntekijän tekemän päätöksen, ja onko se raha tullut tilille, ja ilmoittaa siitä silloin tälle soittajalle. Usein se palaute, mikä on itselleni asti tullut, on se, että tämä sosiaalityötä tekevä vahtimestari antaa neuvoja, joihin hänellä ei ole oikeastaan minkäännäköistä koulutusta. Hän voi olla ihan mistä tahansa rakennustyömaalta tullut sinne vahtimestariksi, ja siinä mielessä hän pääsee käsiksi asiakastietoihin sekä pystyy ohjeistamaan tavalla, joka ei välttämättä vastaa sitä asiakkaan tarvetta tai parasta mahdollista tapaa antaa asiakaspalvelua. Siinä mielessä sosiaalityön tekijät ovat monella tapaa eri toimipisteissä, jos on kysymyksessä vaikka asiakkaan etuuksia koskevat päätökset. Tässä mielessä on hyvä, että tätä täsmennetään koko ketjun osalta siinä, ketkä saavat toimia sosiaalityössä ja millä koulutuksella.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! En missään nimessä ole sosiaalisektoriasiantuntija, mutta olen kyllä perehtynyt aika lailla huolellisesti niihin kannanottoihin, mitä on tullut työntekijöiltä ja myöskin heidän edustamaltaan ammattijärjestöltä, Talentialta. Heidän kannanotossaan sanotaan kyllä aika reippaasti, että lakiesitykseen liittyy kuitenkin yksi vakava valuvika, joka uhkaa vesittää koko ammattihenkilölain perustan.

Siinä mielessä tämä asetelma on ikävä, että kuitenkin sosiaalihuollon ammattihenkilöstö on yli 20 vuotta käynyt sitä vääntöä, että heille annettaisiin samantyyppinen tunnustettu asema kuin terveydenhuollon ammattihenkilöstölle. Mutta nyt jos tuo 12 § jää tuohon muotoon, niin kyllä se aikamoisen veräjän avaa, ja siinä suhteessa toivon kyllä, että hallituspuolueitten edustajat asianomaisessa valiokunnassa ottaisivat tämän asian tosissaan, koska kun tiedetään, mikä on kuntatalouden tilanne, niin kiusaukset lähteä tälläkin tapaa säästämään ovat aikamoisia. Kyllähän tässä on kyse myös siitä, mikä on ammattien kiinnostavuus, arvostus ja myöskin palkkaus ja mitkä mahdollisuudet kunnilla on sitten kilpailla tulevina aikoina työvoimasta.

Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärven tavoin haluaisin todeta, että kukaan ei esittäisi väljyyttä kelpoisuusehtoihin esimerkiksi lääkärin sijaisuuteen. Meillä on nykyäänkin lääkärien osalta niin, että alan opiskelija voi olla sijaisena tietyn opiskelumäärän saavutettuaan, mutta ei esimerkiksi kemian opiskelija. Minkä takia sosiaalityö olisi työtä, jossa sijaisen koulutusalalla ei olisi merkitystä, vaan ainoastaan sillä, minkä tasoista se koulutus on? Kyllä aivan yhtä lailla sosiaalityössä, erityisesti vaativan sosiaalityön tekijälle vaikka lastensuojelussa, sillä on iso merkitys, mitä henkilö on opiskellut, mikä koulutustausta on, mikä on työkokemus ja osaaminen. Toivon, että vihdoin ja viimein tämä vähättely sosiaalityön koulutustarpeesta loppuu.

Myöskin haluaisin sanoa, että jo nykyiselläänkin kuntien käytännöt vaihtelevat, ja tähän nimenomaisesti halutaan saada nyt parannus. Sen takia on tarpeen, että lakiin saadaan jonkunlaiset määritelmät, mitä sosiaalialalle soveltuva korkeakoulututkinto käytännössä tarkoittaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lain sisällössähän on hyvin vahvasti integraatio, johonka edustaja Palolakin viittasi.

Mitä se sitten merkitsee, että meillä on nyt terveydenhuollon ammattihenkilöistä oma laki ja sitten on tämä uusi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä esitetty laki? Toivoisin, että tämä, että nämä ovat nyt erillään, ei estä sitä yhteistyötä ja rakennetta, mihinkä ollaan pyrkimässä. On tärkeää, että sosiaalihuollon ammattihenkilöiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyö vahvistuu ja sitä kautta asiakkaiden palvelutarpeisiin pystytään vastaamaan vielä paremmin. Tiedän, että erityisesti kun täällä puhuttiin geronomitutkinnosta, niin sen ongelma on ollut tosiaan se, että se ei ole päässyt terveydenhuollon ammattirekisteriin tai siihen lakiin juuri niistä, mitä koulutuksen sisällöt, opetussuunnitelmat sisältävät. Toivon, että tätä käsiteltäisiin jonkin verran, että mitkä ovat, mitä täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut, että ei ainakaan eriytymistä tapahtuisi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohdalla.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyviä puheenvuoroja täällä on käyty.

Edustaja Palola, mainitsitte sen, että joskus joutuu ehkä venymään tilanteen takia, että saadaan se koko tilanne ja toiminta pyörimään, jos ymmärsin näin oikein. Tällä tavallahan pitää myös arvostaa kokemusta ja sen myötä syntynyttä ammattitaitoa, mutta kyllähän totuus meillä Suomessa tällä hetkellä on se, että kun... Palaan vielä vanhuslakiin, koska se on itselleni ollut äärettömän tärkeä asia, joka täällä on viety läpi, ja se sisältää hyvin paljon hyviä asioita, joskin siellä on myös pieniä porsaanreikiä.

Mutta gerontologisen ja geriatrisen osaamisen lisäämiseen Suomessa. Aivan juuri niin kuin Mustajärvi, jos nyt oikein puheenne kuulin ja ymmärsin, niin kannoitte huolta siitä, että ammattipätevää henkilöstöä ei välttämättä pienillä paikkakunnilla ja syrjäisillä alueilla löydy. Kyllä se oli myös vanhuslain kanssa ihan sama asia, että on tullut yhteydenottoja, että ei löydy sellaista osaamista ja laki velvoittaisi nyt, että pitäisi olla erityisosaamista, elikkä sitten siellä tarvitaan jatkokoulutusta. Sehän on tietysti kaikissa ammateissa ja ammattietiikassa ja työssä kehittymisessä äärettömän tärkeää, että jatkokoulutusta on. Pidän tärkeänä ja arvostan äärettömästi sosiaalipuolen koulutusta ja sen alan osaajia ja haluan kyllä nostaa heidän rooliansa sillä tavalla, että koulutuksen tulee olla kohdallaan ja heidän arvostuksensa myös.

Mitä tulee palkkaukseen, niin sehän ei ole ollenkaan tällä hetkellä vielä kohdallaan, ja kyllä toivon, että vielä palkkojakin onnistumme jossakin vaiheessa viilaamaan. Se on yhtä lailla myös miesvaltainen kuin naisvaltainen ala tulevaisuudessa. Muun muassa lähihoitajakoulutuksessa on hyvin paljon miehiä, kun puhumme nyt terveydenhuollon koulutuksista.